Peurungan viikkokisat. Käsi oli täysin kivuton. Sade lakkasi sopivasti kisan alussa. Tuuli oli tyyntynyt miltei olemattomiin. Lunta ei ollut väylillä oikeastaan lainkaan. Täydellinen tuloskeli.
3. Pelattiin lyhemmältä heittopaikalta. Ballista matkaan kylmiltään ilman ainuttakaan verryttelyheittoa. Nätisti feidasi korin viereen ja birdiellä alkoi kisa.
4. Ballista edelleen matkaan. Nyt hiukan enemmän vauhtia että menee perille. Meni viisi metriä pitkäksi, jos kori olisi ollut siellä oikealla puolella niin kuin kesällä, jonne en kertaakaan saanut kun silloin yritin, jäin aina lyhyeksi. Nyt noin 60 metriä siis ohi, kun kori on siellä vasemmalla. Dropparilta jatko. Eilen ostamani Kannel pääsi näyttämään mistä se on tehty. Ensimmäinen heitto kyseisellä kapistuksella oli aavistuksen varovainen ja kiekkohan osoitti olevansa maineensa mukainen eli vakaa lätty. Feidasi pihalle. Ensimmäisen väylän birdiestä maksettiin siis triplabogin verran pirkkoveroa.
5. Ylämäkeen tuttu kiekko eli alipainoinen Halo. Oudosti lähti liian matalana, mutta se ei vielä ollut katastrofi. Se oli kun osuin sillä puuhun ja heitin jatkoheiton kauas korista. Bogilla kuitenkin selvittiin.
6. Oikealle kääntävään väylään Fuse täydellistä linjaa pitkin. Jäin vain kuuntelemaan mahdollista kilinää. Ei kuulunut. Sen sijaan kiekko löytyi melko kaukaa korista. Oli kai ottanut jotain pomppuja maahan tullessaan. En antanut sen häiritä vaan puttasin puiden välistä toisen birdien.
7. Radan haastavimmalle väylälle uusi yritys Kanteleella. Edellisestä viisastuneena laitoin hiukan enemmän vauhtia kiekkoon, mutta silti se pyrki feidaamaan ennen aikojaan. Puu pelasti sen väylälle. Samalla kiekolla lähäri, mutta outo ote kiekosta tai vain huono heittäjä sai tuon surkean muovinpalasen osumaan puuhun.
8. Pitkälle metsäväylälle Escape mandosta ohi. Hiukan annoin liikaa antsaa alkuvauhtiin, joten kiekko oli jo pihalle menossa kun päättikin tulla takaisin peliin. Osuiko puuhun vai mikä, en niin tarkasti nähnyt. Lähäri kuitenkin pienen pusikon takaa, josta ainoa ulospääsy oli lyhyellä hyssellä. Kannel siis matkaan. Ja sama ongelma kuin edelliselläkin väylällä: kiekko ei lähtenyt kädestä niin kuin kuvittelin sen tekevän. Kolmas yritys ja kolmas epäonnistuminen siis. Ei näyttänyt hyvältä.
9. Escape puita väistelemään, mutta osui jo alkumatkasta ja kiekko kimposi vasempaan eli metsän taakse. Koria kohti ei ollut mitään mahdollisuuksia saada kiekkoa, ja ainoa sauma par-tulokseen oli pitkä hysse todella kaukaa oikealta. Ei muuta kuin Kannel taas kerran, eihän sillä opi heittämään jos ei harjoittele. Ja niinhän se lähti aivan täydellisesti, ja laskeutui metrin päähän korista, jyrkänteen reunalle siis. Onnistuminen!
10. Kapea pillisuora alamäkiväylä. Tähän en edes kuvitellut heittää Kannelta, vaan otin tutumman Sinuksen. Valitettavasti se jäi vähän näppiin ja kopsahteli alkumatkasta oikealle. Sieltä taas ei ollut mitään saumaa suoraan korille, ja antsalinjakin oli tukossa. Jäljelle jäi siis vain epätoivoinen hysse parkkipaikan reunoja hipoen. Kannel matkaan! Nyt annostelin voimaa hiukan liikaa ja kiekko meni reilun kympin pitkäksi. Pysähtyi kuitenkin lumikasaan, ja kasan rinteellä keikkuen sain pitkän putin koriin. Pelastus.
11. Pelattiin lyhyenä. Heitto oli sitäkin lyhyempi, kun Culverin kopsui puuhun jo alkumatkasta. Keskelle metsää. Levein kolo puiden välistä suorastaan huusi Kannelta. Se siis matkaan, mutta ikävästi siinä leveimmässäkin kolossa oli sen verran oksia, että vauhti loppui kesken. Bogey.
12. Oikealle taittavaan ylämäkiväylään Fuse. Karkasi kädestä. Kuivat kädet olivat tosi liukkaat ja jos ei muistanut puristaa kunnolla, tuntui että kaikki karkaavat ennen aikojaan. Väylällä kuitenkin ja helppo par.
13. Pitkälle väylälle Pohjolan Isäntä. Nyt ei kiekko pysynyt hetkeäkään käsissä, vaan karkasi vasemman reunan puihin alkumatkasta. Tuplabogey.
14. Pure jäi näppiin, mutta kimposi onnekkaasti keskelle väylää. 40 metrin lähäriputti korin alle.
15. 10 minuuttia odottelua että edellä mennyt 4 hengen ryhmä sai urakkansa tehtyä. Sitten Saint liikkeelle. Kiekko lipesi pahasti ennen aikojaan reilusti vasemmalle. Jotain aivan käsittämätöntä. Kiukuspäissäni heittelin sitten koria kohti ja puttasin vielä lumiukkoputinkin ohi, joten korttiin kirjoitettiin 9.
16. Sen verran sain heittoja alle edellisellä väylällä että tuntuma alkoi taas löytyä. Katselin ensin kun paremmat heittäjät nakkelivat kiekkonsa kuka minnekin ja laitoin sitten Ballistan kevyellä vedolla matkaan. Käänsi ensin hiukan yli, mutta feidasi nätisti kohti koria pysähtyen kahden metrin päähän. Kolmas birdie.
17. Ylämäkeen kevyt Halo hyvällä linjalla, ehkä aavistuksen korkeana. Jäi yllättävän kauas korista, ilmeisesti kimpoili hiukan takaisinpäin. Pitkä putti vain hipaisi koria.
18. Keskityin huolellisesti kun ei ollut mikään kiire. Koko ajan jouduttiin odottelemaan edellä meneviä. Purella kevyt antsa koria kohti. Oli tavoite. Toteutus oli se että se saamarin Pure jäi taas näppiin ja päätyi oikealle puolelle tien taakse. Monella väylällä vaivannut kiekkojen lipsuminen sai varmaan pitämään kiekosta eri tavalla kiinni tai jotain.
19. Pure taas. Jälleen pitkä keskittyminen (lue: edellisten heittäjien odottelu) ja itselle hokeminen että älä jätä kiekkoa näppiin. Ja kun kiekko sitten lopulta kädestä irtosi, se oli jo matkalla oikealle. Mando väärin. Paikkoheitto Compassilla keskeltä väylää, mutta raapaisi hiukan maata ja jäi lyhyeksi. Ei enää maistunut mikään ja kirjoitettiin triplabogi korttiin.
20. Tarkoituksena kokeilla heittää hysseväylää pitkin ja otin Kanteleen käteen. Edellinen heittoryhmä kuitenkin oli hyvin lähellä suunnittelemaani reittiä ja varoin sitten heittämästä ihan niin kuin olin ajatellut. Puuosuma olisi voinut kimmota toisten päälle. Lopputulema oli surkea heitto joka feidasi 20 metriä vasemmalle. Lähäri hiukan pitkäksi, putti rautaan ja rollit alamäkeen, sieltä takaisin ylös ja putti sisään. Tuplabogi korttiin.
21. Paluu Pureen. Ei jäänyt ihan niin pahasti käteen kuin aiemat, mutta sen verran kuitenkin että osui puuhun. Kimmoke vasemmalle puolelle, josta ei mitään suoraa reittiä korille. Eipä hätää, Kannel kouraan ja korkea hysse matkaan. Yllätyin miten hyvin se lähti. Juuri sopivasta kolosta sopivan korkuisena ja feidi koria kohti. Sitten joku aivan ihmeellinen pomppu: kiekko hyppäsi maasta suoraan takaisin tulosuuntaansa ainakin viisi metriä. Ilmeisesti osui johonkin juureen maassa. Aivan OB:n rajalta sitten puttasin hiukan ohi kun ei enää oikeasti kiinnostanut.
1. Lyhyeltä pelattuna ykköseltä lähdin hakemaan holaria. Escape varmaan kääntää juuri sopivasti. No ei kääntänyt. Yhtään. Juuri kun olin varma että nyt se kääntää kohti koria, se päättikin feidata pihalle. Dropparilta jatkoin sitten Compassilla (osui ensimmäisenä käteen), mutten osunut koriin, joten pelialueen ulkopuolelle meni sekin. OB:n rajalta sentäs putti sisään, mutta tuplabogey korttiin.
2. Viimeinen väylä. Viimeinen mahdollisuus holariin. Vihdoin voin kokeilla miten Kannel käyttäytyy ihan suoraan heitettäessä. Luisti kädestä! Suora putteriheitto (siis sellaiseksi aiottu) lähtee 45 astetta vasemmalle päätyen kaislikkoon. Ei näy rannalta. Onneksi jalassa oli keliin sopivat kengät eli 20 vuotta vanhat nokialaiset joten kahlasin pehmeän jään seassa ja sieltähän se kiekko löytyi erään jääkimpaleen alta. Teki mieli jättääkin sinne, mutta muovi kuulemma päätyy ravintoketjuun vedessä niin otin pois. Ja tulihan tuolla pari onnistunuttakin heittoa.
Lopputulos +20. Sanoin kavereille että seuraavalla kerralla jos olen ensimmäisellä väylällä puttaamassa birdietä niin muistuttakaa että puttaan ohi. Pirkoilla aloitetuista kierroksista ei ole mulla koskaan tullut mitään hyvää.