Täysillä päin puuta

[Marjaleena112]

Pian alkaa kausi olemaan takana

[takarivi]

PuskaPuttaajien seuran mestaruuksista kisailtiin Peurungassa. Sehän tarkoittaa koko päivän puuhastelua: ensin kierros, sitten finaalikierros, sitten kylpylän kuppilassa hampurilaisateria, sitten hupipelinä hiukan parikisaaa ennen kahden tunnin Curling-vuoroa, jonka jälkeen kylpylään saunomaan ja rentoutumaan porealtaissa ja nauttimaan allasbaarin virvokkeita. Tähän päälle vielä pizza niin alkoihan olla päivä täynnä.

[takarivi]

Alkaa olla syksy sen verran pitkällä etten enää innostu kisailemaan kuin paikallisissa viikkokisoissa. Sunnuntaina kolautin kantapääni portaissa niin ettei oikein kärsi kävellä kuin varpaillaan, joten oli helppo tehtävä peruttaa osallistuminen ensi viikonlopun kilpailuun Suomen kauneimmalla golfkentällä Kangasniemellä. Saattaa tuo jalka siihen mennessä parantuakin, mutta kun muutenkin oli vähän motivaation kanssa hakemista niin tällä kertaa näin.

Tämän märimmän kauden yli voisi mennä vaikka ihan tekemättä mitään, tai alkaisi etsiä muitakin tapoja huolehtia kunnosta. Ennenkin olen näin suunnitellut mutta siitä on pitkä matka toteutukseen. Jos paikat kestävät niin saatan kuitenkin Äänekosken mestaruudesta käydä kisaamassa ensi viikonloppuna.

Pieni katsaus tähän vuoteen näin alustavasti. Ehkä tarkemman analyysin teen myöhemmin.

Talvella kisailin karvis-kisoissa. Ne olivat kaikki mukavia tapahtumia. Ilmoittauduin keväällä moniin kisoihin vähän kauemmaksikin, mikä oli hyvä kun Peurungassa oli vähemmän kisoja kuin edellisenä vuonna. Meinasin listata parhaiten mieleen jääneet tähän, mutta niitä oli niin monta, enkä osaa laittaa järjestykseen. Pieksämäellä Iso Parta. Hyvinkäällä Startti Masters. Tyyni tietenkin ja Mukkula. Elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan Pro Tourin kisan heitin Keljonkankaalla Jyväskylässä. European Amateur Open Nokialla ja siitä viikon päästä katsojana samassa paikassa.  Syksyllä Wauhtipyörä Mikkelissä. Hirmuinen määrä siis hienoja kisoja, ja niistä suurin osa "sokkona" ilman ainuttakaan harjoitusheittoa aivan uudessa paikassa. Se on niin mukavaa, heittää väylä, kirjata tulos ja mennä eteenpäin tietämättä yhtään mitä tulee vastaan seuraavalla väylällä. Toki se näkyy sitten tuloksissakin, mutta niistä en ole niin välittänyt. Ehkä olisin SM-kisat käynyt jos olisi rating riittänyt, mutta varmaa se ei ole. Monen päivän kisat ei ole oikeasti mun juttu kun nukun mieluummin kotona.
Ratingit kuitenkin nousivat vuoden aikana niin että kun se oli 2016 elokuussa 830 niin tänä vuonna samaan aikaan 861. Ja mikäli oikein osaan tulkita niin olisi edelleen nousemassa. Kesällä kuitenkin heitin huonosti. Oli koko ajan sellainen olo etten saa irti mitään hyvää, vaan suoritukset olivat epätasaisia. Mitä enemmän heitin, sitä väkinäisemmäksi peli muuttui. Sitten kun vähän kiireet helpottivat niin sain heitettyä Peurungan miinukselle ja Äänekoskelle -7, joten luottavaisena olen että kehitystä vielä tapahtuu. Jännä katsella milloin muuttuu siihen suuntaan että tulokset alkavat tulla alamäkeä.

Kisoihin ilmoittautuminen kuukausia etukäteen on toisaalta ahdistavaa ja toisaalta helpottavaa. Tykkään tehdä juttuja hetken mielijohteesta, mutta koska teen sitä niin monessa asiassa, niin hyvä on olla joitain tapahtumia etukäteenkin tiedossa. Siihen en kuitenkaan enää tule lähtemään että monta kuukautta etukäteen on kaikki viikonloput varattuina. Ehdottomasti. Ainakin vielä näin pimeänä syysiltana olen sitä mieltä. Katsotaan sitten puolen vuoden päästä kun alkaa taas aurinkoa näkyä enemmän, että pitääkö päätös.

[Ari]

Kilpailuissa on aika usein kuitenkin tilaa vielä viimeisillä hetkilläkin kun peruutusten lisäksi maksamattomia poistetaan. Itse olen ajoittain yhteydessä TD:hen kun näyttääkin että olisi mahdollisuus osallistua kisaan lyhyellä varoitusajalla.

[takarivi]

Viiden päivän putki koskematta kiekkoihin alkoi olla jo liikaa. Niskat niin jumissa kun ei tule liikettä että kipu alkoi olla jo jatkuvaa. Onneksi tajusin lähteä tänään sitten heittämään Peurungan holaripottia. Mukavassa syyssäässä puolet kisasta valoisassa ja toinen puoli pimeässä.
Kaksi edes jotenkin näkyvää lediä olivat Puressa ja Linnoituksessa. Näillä kahdella sitten kiersin. Hyvä avauksia ja huonoa puttaamista kun Opto-muovi ei ole parasta puttausmuovia meikäläiselle. Siitä lastuledi näkyy kuitenkin läpi, enkä jaksa ylimääräisiä kiekkoja mukana kantaa. Muutamalla väylällä kokeilin normaalista poikkeavia avauksia. Esim. 21 avasin upsilla. Ihmeelliset lenkurat Linnoitus teki ennen kuin pysähtyi korin juurelle, josta puttasin ohi. Hyvä niin, en olisi upsipirkkoa kehdannutkaan ottaa. Minua viisaampi heittokaveri kertoi että kiekko kääntää ensin hiukan pohjan suuntaan ja sitten reilusti kuvun suuntaan. Opin siis uutta niin ettei mennyt siltäkään osin hukkaan tämä ilta.

[takarivi]

Tarkoitus oli pitää huilipäivä, mutta kun oli niin mainio keli, eikä niitä ole liikoja ollut, niin oli suorastaan pakko lähteä ulos. Suolahden radalle sain seuraa, kun siellä heitetään huomenna Äänekosken mestaruuden eka kierros. Oli treenaajia liikkeellä.
Ratahan on saanut muutaman uuden väylän, ja vanhat ovat siistiytyneet entisestään. Siellä on aina ilo käydä viskomassa. Sekin on mukavaa ettei Suolahdessa tarvita draivereita juuri lainkaan. Ykkösväylän avaan Opto Air Halolla, mutta muuten kaikki väylät puttereilla tai midareilla. Yhteensä väyliä on nyt 13.

Pelikirja avauksista huomiselle, kaikki rystyltä:
Opto Air Halo, Gold Claymore, Gold Caltrop, Opto Pine, Zero Medium Pure, Zero Medium Pure, Deputy, Gold Caltrop, Gold Caltrop, Opto Fuse, Opto Pine, Zero Medium Pure, Zero Medium Pure.

Tai sitten heitän jotain ihan muuta, mistä sen tietää mitä saa päähänsä. Ties vaikka heittäisin kaikki forella. Sitäkin joskus viime vuonna kokeilin.

[takarivi]

Matkaa korille 40 metriä. Takaa kuuluu "tök tök tök tök". Nopea vilkaisu kertoo että iäkäs pariskunta lähestyy kävelysauvojensa kanssa juuri sillä kävelytiellä, jonka yli olet heittämässä. Tilanneanalyysi: ryhmän muut heittivät jo, joten jos heität nopeasti, kukaan ei joudu odottamaan. Lähestymisvauhti ei ole huikean suuri. Jos jäät odottelemaan, voit joutua odottamaan kauan. Katse koriin. "tök tök tök tök". Kädessä on suoraksi kulutettu vakaa putteri. Matkaa ei sovi aliarvioida. Kierros on mennyt tähän saakka miinukselle, ja olet melko tukevassa johdossa kun aamupäivän kaksi kierrosta Suolahdessa menivät reilusti pakkaselle. "tök tök tök tök". Pitäisikö kuitenkin odottaa... pitkän väylän heittopaikalla oli jo kaksi ryhmää seisoskelemassa. Puut ovat korin kohdalla, paljonko pitää tähdätä oikealle, että feidaa korille. Vai sittenkin antsassa. "tök tök tök tök". No perhana heitetään reippaasti ettei mene hieromiseksi...

Tästä tuplabogista alkoi synkkä vaihe Äänekosken mestaruuskilpailujen päätöskierroksella. Siihen saakka miinus  kolme muuttui viiden viimeisen väylän jälkeen plus viideksi. Tukeva johto osoittautui niukimmalla mahdollisella tavalla riittäväksi ja MPG:n voitto tuli yhden heiton erolla. Kunto ei riittänyt ihan loppuun saakka kun Suolahdessa heitettiin kaksi kisakierrosta eli 26 väylää, jota edelsi kierroksen verran lämmittelyä kun tuli oltua turhan aikaisin paikalla. Päälle tämä Äänekosken 19 väylää ja olin aivan puhki eikä heittäminen maistunut  enää yhtään.

Suolahteen kuitenkin -8, ja siihenkin monta luokattoman huonoa puttia. Kokonaisuuteen voin olla tyytyväinen: Paikat ovat kunnossa ja kiekot tallessa. Se oli alkuperäinen tavoite kisaan lähtiessä.

[takarivi]

Sateen ropinaa heti aamusta. Kroppa huutaa jokaisella solullaan että tänään ei tehdä mitään vaan huilataan. Päätän etten mene Peurunkaan. Katselen olkkarissa tekemättömien kotitöiden paljoutta ja kurkistan varovasti verhon raosta pihalle. Kolme kiekkoa kainaloon ja radalle. Peurungan viikkokisojen kutsu on vahva eikä minusta ole sitä vastustamaan.

Mercy, Caltrop, Escape ja sateenvarjo. Siinä aseet. Aloitus väylältä 5. Väylälle 14 asti heitän kaikki heitot sateenvarjo ja pari kiekkoa toisessa kädessä. Niiltä väyliltä yhteensä +5. Sitten kasaan taskuun mahtuvan varjon ja heitän loppukierroksen -4. Ei yhtään hullumpi kierros loppujen lopuksi, vaikka alussa tuntui toivottomalta, eikä enää edes kolota joka paikkaa. Metsässä kävelyllä on positiivisia vaikutuksia.

[takarivi]

Eilen ajelin kaupungilla ja muistin kurvata Bilteman kohdalla hakemaan ledi-avaimenperiä. Neljän paketti maksoi neljä euroa. Sitten päälle ankara miettiminen mihin kiekkoihin ne teipataan. Parhaita kiekkoja ei viitsi uhrata kun päivälläkin tarvitaan lättyjä. Toisaalta joitain on tuplat.

Tänään sitten Peurunkaan heittämään holaripottia pimeässä.

Melkoisia möhkäleitä nuo avaimenperät, mutta valaisevat jumalaisesti. Upea katsoa kun kiekko lentää, vaikka sitten väärään suuntaan.

Ballista: tuntui ettei lennä mihinkään, mutta vika voi olla siinä ettei ollut muutenkaan sellainen olo että jaksaisi pitkälle. Jos vähänkin lähti antsassa niin käänsi reilusti eikä tullut takaisin. Toisaalta lopussa heitetyillä väylillä 3 ja 4 tuntui toimivan miltei normaalisti. Harkitaan jatkotoimia.

Pine: Lensi luotettavasti valaistunakin. Aivan lopussa kuitenkin parin puuosuman jälkeen ledi irtosi. Onneksi kiekko löytyi.

Escape: Väylällä 16 käänsi julmasti oikealle eikä tullut ikinä takaisin. Myös väylällä 12 käänsi liikaa. Samoin ykkösellä. Eikä tuntunut lentävän mihinkään.

Fuse: Vaikutus oli pienempi kuin draivereissa. Kutosella tuttu lentorata. Ysillä käänsi hiukan liikaa eikä jaksanut liidellä pituutta.

Seuraavalle kerralle pitää miettiä uudestaan millä kiekoilla jatketaan. Selkeästi paksun mötikän vaikutus lentoon on suurempi kuin ledilastuissa. On kyllä näkyvyyskin ihan toinen.

[takarivi]

Vaihteeksi valoisassa kierros Peurunkaa. Huonoa pelaamista ja liki kaikki Sinuksella heitetyt avaukset tai lähärit jäivät näppiin ja lähtivät liikaa oikealle. Outoa ja erikoista. Lisäksi väylädraiveriavaukset olivat aivan yllätyksiä. Kuudellatoista Escape käänsi yli ja liiteli miltei tielle. Sama kiekko ykkösellä lähti suorana ja feidasi OB:lle vasemmalla. Ysillä Saint ei kääntänyt yhtään ja oli vasemmalla kaukana korista. Näissä kyllä yksi syy on se että kiekot tuntuivat liukkaalle. Pitäisi varmaan aloittaa käsien rasvaus kun märillä kiekoilla heittelee. Kun ote ei tunnu luotettavalta niin kiekot lipsuvat käsistä tai tulee puristettua niin että jää käteen.

[takarivi]

Jaahas, viikko on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Enpä montaa kertaa ole tässä välissä ehtinyt kyllä heittämäänkään, mutta kävin toki pikaisesti Peurungan holaripotissa torstaina. Hiukan olin muuttanut kiekkoja edellisestä kerrasta. Oman ledinsä sai Elasto-muovinen Vipunen. Sillä avasinkin suurimman osan väylistä. Puttaaminen oli ihan onnetonta, kun en halunnut Zero-muoviin laittaa lediä kun ei se sieltä mihinkään näkyisi kuitenkaan, ja Opto Pure taas on puttaamiseen kelvoton ainakin näin viileässä kelissä.

Lauantaina huhkin ruumiillista työtä 7 tuntia kun kannoin klapeja liiteriin. Se tulee tuntumaan kropassa vielä viikon päästäkin. Ihme että tänään sunnuntaina pääsin edes sängystä ylös. Pääsin kuitenkin, ja siitä ilahtuneena lähdin Peurunkaan viikkokisoihin.  Kylmiltään ensimmäiselle väylälle mainio avaus ja Birdie korttiin. Mitä pidemmälle peli eteni sitä huonommaksi se kuitenkin muuttui. Ei ikinä pitäisi aloittaa pirkolla, täytyy seuraavalla kerralla putata tahallaan ohi. Tänään puttasin kyllä muutoin ohi senkin edestä.  Vähänkin pidemmät yritykset menivät yleensä metrin tai kaksi laitteen oikealta puolelta. Vaikka oli ihan oma putteri käytössä. Kylmässä tuntui liian liukkaalta eikä tullut luottoa kiekkoon.

Kisan jälkeen nappasin lihapiirakan naamariin ja lähdin vielä uudelle kierrokselle itsekseni. Peli ei siitä hyväksi muuttunut vieläkään. Muutaman heiton paremmaksi kuitenkin. Kokeilen pestä nuo putterit. Ja vihdoinkin aloitan käsien rasvauksen. Jos muistan.

[takarivi]

Viikonlopun fyysinen rasitus taisi olla liikaa ja nyt on flunssainen ja sairas olo. Eilen kuitenkin lähikauppaan tuli matkahuollon paketti, jossa oli kaksi Snow Line Ballistaa. Sellaisia olen odotellut jo pitkään ja nyt kun niitä oli Frisbee Servicellä myynnissä niin täytyihän pari ostaa. Illaksi piti vielä ehtiä bridgekerholle, mutta töistä kun ajoin kaupan kautta kotiin ja kokkasin vain pikaisesti, niin ehdin jalkapallokentälle vartiksi testaamaan onko uudet kiekot niin vakaita kuin olin mielessäni ajatellut.
Otin mukaan viisi Ballistaa. Yksi hakattu hiukan kevyempi Gold Line. Pari Opto-muovista, joista toinen paljon käytetty ja toinen miltei heittämätön. Ja sitten nämä kaksi uutta. Yritin heittää samalla tavalla jokaisella kiekolla, ja katsoin miten käyttäytyvät. Vastaus kysymykseen oli että on ne. Vakaita. Harmittavasti tuuli oli hyvin kevyttä, mutta vastatuuleenkin heitettäessä kun kuluneemmat Ballistat löytyivät jalkapallokentän oikealta puolelta niin nämä uudet käänsivät pienestä antsastakin takaisin. Jospa niistä saisi luotettavat kiekot hankalampiinkin olosuhteisiin. Kunhan pääsee parempaan tuuleen vielä kokeilemaan niin tiedän lisää. Sen toki tiedän jo nyt, että meikäläisen kädellä noilla ei heitetä mitään pituusennätyksiä, mutta juuri sitä en nyt hakenutkaan. Pitkälle pääsee noilla vanhemmilla.

[takarivi]

Ratingit tulivat. Nyt oli mukana myös Mikkelin Wauhtipyörä, joten minäkin sain päivityksen: 873. Ylöspäin 12 pinnaa! Loppuvuodelle ei olekaan enää kisoja pelattu eikä taida olla tulossakaan joten tuon kanssa eletään varmaan pitkälle kevääseen.
Tarkempaa analyysiä tässä:

Tammikuu Laukaa Peurunka Kinkunsulatuskisa  874 ja 897
Huhtikuu Startti Masters Hyvinkäällä 879 ja 899
Huhtikuu RSSO Peurungassa 898, 846 ja 872
Toukokuu Pro Tour Jyväskylä Keljonkangas 904, 878 ja 861
Toukokuu Tyyni Sipoo ja Helsinki 848, 842 ja 854
Kesäkuu Mukkula Lahti 837, 837 ja 887
Heinäkuu European Amateur Open Nokia 844 ja 912
Syyskuu Mikkeli Wauhtipyörä Siekkilä ja Kaihu 867, 883 ja 877

Reitattuja kierroksia ei siis ollut hirmu paljoa. Tuli pelattua muita kilpailuita varmaan sitten enemmän, ainakin sellainen muistikuva on että koko ajan olin jossain heittämässä. Toki kiertelin eri radoilla ihan hupikierroksilla ilman mitään kilpailua myös.

Paras reitattu kierros oli siis Nokialla 912. Huonoin Mukkula Openissa 837. Startti Masters, Tyyni, Mukkula ja Nokian European Amateur Open tuli pelattua sokkona. Näistä Tyyni vielä niin että jokainen kierros oli eri radoilla niin että jokainen heitto lähti uudelle väylälle, jota en ollut ennen edes nähnyt. Nokialla olin sentäs jo edellisenä iltana joten siellä tuli jopa hiukan harjoiteltua.  Tämä näkyy kyllä tuloksissakin.  Ratingia vie alaspäin sokkokisat Tyyni ja Mukkula. Toisaalta kotikisoissa Peurungassa olisin kyllä odottanut parempia tuloksia, mutta en onnistunut niissä niin kuin olisin halunnut.

Kun nyt kerrran ratingit jatkavat kiipeämistään niin on varmaan ensi vuodellekin hankittava lisenssi. Tuntuisi pahalle lopettaa ”kesken” ennen kuin näkee mihin asti oma taso kiipeää. Ehdinkö kehittyä 900 heittäjäksi ennen kuin kroppa sanoo ettei tää tästä enää parane? Eiköhän se parin vuoden sisään selviä.

[takarivi]

Pientä flunssan poikasta on ollut viikolla ja tämän päivän huilasinkin kotona. Huilasin niin hyvin että illalla en enää jaksanut huilata vaan lähdin iltakävelylle Peurungan holaripottiin. Nyt otin mukaan oikean putterin eli Zero Soft Mercyn. Pesin sen huolellisesti ja laitoin kanteen ledilastun. Kädet oli myös rasvattu, ettei viimeaikojen riesana ollut liian kuivien käsien liukkaus vaivaisi. Nämä toimenpiteet auttoivat ja puttaaminen oli jälleen mukavaa. Ainoastaan yksi selvä munaus kun pimeässä arvioin etäisyyden ihan väärin ja puttasin korin ali.
Muut kiekot jotka otin mukaani olivat Maailma ja Fuse. Maailma lensi muutamalla väylällä ihan kuin pitääkin, mutta pari kertaa annoin sille liikaa antsaa kun piti saada oikealle taipumaan väylillä 9 ja 13.
Fuse taas ei oikein lennä minnekään paksun ledin kanssa. Sillä kuitenkin muutama oikein onnistunut heitto kun se on aivan järkyttävän alivakaa ja alan päästä siitä jyvälle.
Lopputuloksena kierros +1 ja voitto. Tosin kisakoneesa lukee että +3, mutta siinä on merkattu väylälle 18 bogi kun se oikeasti oli pirkko. Eipä tuo haittaa.
Riittävä lepo on auttanut. Jaksoin suunnilleen keskittyä ettei ollut pelkkää huiskimista. Myös se auttoi ettei ollut aivan optimaalisia kiekkoja käytössä niin tuli pelattu seiftimmin kuin tavallisesti.

[takarivi]

Sääennusteen mukaan piti sataa vettä, räntää ja isovihan aikaisia soteleskiä, mutta aivan kuivassa kelissä sai heittää Äänekosken  viikkokisoissa. Jonkin verran tuuli, mikä on aina positiivista. Alkoi ihan OK, mutta kutoselle tuplat. Jännittävimmät olivat väylä 4, jolle heitin hyllystä otetun Tournament Linnoituksen nostopirkolle, ja väylä 9 jolla testasin ensimmäistä kertaa Snow Line Ballistaa. Alamäkeen pienessä takatuulessa suorana kohti metsää, mutta kiekko toimi juuri kuten toivoinkin, ja feidasi sweettiin. Erinomaisia hankintoja siis molemmat.
Lopputulos kierrokselta -1. Ihan kelvollista tekemistä mutta muutama väylä jäi kaiveleen. Jaksoin kuitenkin kävellä radan läpi, vaikka kunto tuntuu olevan hyvin huono. Viikon flunssa on ilmeisesti tehnyt tepposiaan. Hetken piti puuskuttaa ylämäkien jälkeen että pystyi taas jatkamaan.