Täysillä päin puuta

[takarivi]

Syysfribaus alkaa olla ihan parhaimmillaan kun pienessä räntäsateessa vippailee muovia pitkin Peurungan puita ja pusikoita.
Viikkokisa alkoi pahimmalla mahdollisella tavalla kun pirkkoputti jäi sisään. En osannut varoa, kun matkaa oli kuitenkin yli 10 metriä. Ei siitä niin kauan ole kun lupasin itselleni että seuraavalla kerralla puttaan ohi jos olen lähelläkään pirkkoa aloitusväylällä. Nyt pahaa aavistamatta ja muistamatta kilautin ketjuihin ja -1:llä lähdettiin liikkeelle. Heti seuraavalla tupla, sitten bogi. Yhteensä +14 kierroksen lopputulos. Liekö vuoden huonoin? Pirkkoja napsin kummiskin kuusi kappaletta, mutta ne tuli huolellisesti kuitattua lumiukolla ja viidellä tuplabogilla.
Maininnan arvoinen on väylän 21 upsipirkko. Kyseisellä lyhyellä alamäkiväylällä olen syksyn aikana harjoitellut upsia. Tähän asti olen heitellyt alivakaalla midarilla (Fuse), mutta nyt joku ystävällinen sielu oli palauttanut XXX:n postilaatikkooni (en edes tiennyt että se oli hukassa), ja kun se kerran oli mukana niin kokeilin sillä. Hirmuiset lenkurat otti kiekko ilmassa ja hipoi ainakin viittä runkoa mutkitellessaan kuin Kalle Palander parhaina päivinään. Tupsahti maahan kolme metriä korista.
Joku sanoi että kiekon vakaus vaikuttaa siihen miten nopeasti se tekee temppunsa ilmassa upsiheitossa. Tämä ainakin pyöri kuin väkkärä. Saapa nähdä millä kiekolla kokeilen seuraavan kerran.

[takarivi]

Koko viikon olen odotellut torstaita ja Peurungan holaripottia. Tänään se oli. Pienessä pakkasessa lähdettiin liikkeelle mutta lämpimässä räntäsateessa lopetettiin.
Käytin samoja kiekkoja kuin viikkoa aikaisemminkin: Mercy, Fuse ja Maailma. Käytännössä jouduin heittämään melkein pelkkää Maailmaa kun Mercyn lastuledi oli olemattoman himmeä ja Fuse oli painavan ledin kanssa aivan naurettavan alivakaa. 14 nopeuksinen vakaa draiveri ei ollut ehkä ihan ideaalinen työkalu juuri tällä kertaa kun erään muun tilaisuuden takia kaikkia väyliä ei pystynyt heittämään. Heiteltiin sitten 2x10 väylää lyhyitä neppejä.
Onnistumisia: väylällä 18 kaksi kertaa nostopirkko kämmenellä. Vau.

[takarivi]

Katselin illalla fribavideoita. Palasin kesään ja Nokialle. European Openin kärkikorttia seurasin kaikki neljä kierrosta. Olihan se aivan mahtava viikonloppu, ja sitä edeltävä amatööriviikonloppu myös, kun sain itse heittää samat väylät. Näin syksyn pimeinä iltoina aivan parasta mitä voi ruudulta tuijottaa, kun seuraaa koko kisan kaikessa rauhassa.
Analyysi: Barsby hävisi McBethille siksi että puttasi kisassa kolme kertaa lähietäisyydeltä rautoihin. Avauksissa, lähäreissä ja pitkissä puteissa ei ollut eroa, mutta lyhyissä puteissa tapahtui muutama helppo virhe. Se ratkaisi kisan, ei suinkaan viimeisen väylän OB.

Tänään olisi Äänekoskella talviradalla talkoot, mutta en pääse. Viikonloppuja on liian vähän. En ehdi edes sunnuntaiksi Peurunkaan. Ei voi mitään.

[takarivi]

Mökkiviikonlopusta selvittiinkin nippanappa niin aikaisin että ehdin Peurunkaan. Mökillä oli vain kolme ledikiekkoa mukana joten niillä mentiin viikkokisa. Ja kumisaappaissa ja paksussa kankeassa takissa, jossa tuli hiki, ja kun sitten joutui pitämään takkia auki niin nyt on kurkku karhea. Tuloksen teko ei kuitenkaan ollut tärkeintä vaan ulkoilu kiekkojen kanssa.
Escape on tuon paksun ledin kanssa aivan toivoton. Ei lennä mihinkään ja on onnettoman alivakaa. Mutta mitä se kertoo minusta, että tajusin ottaa sen ledin irti vasta kolmanneksi viimeisellä väylällä? Kyseessä kun ei ollut iltakisa, enkä tuota kiekkoa tule koskaan enää tuon ledin kanssa käyttämään ...

[takarivi]

Aivan mahtavan hieno syksyinen ilta joten en viitsinyt jäädä kotisohvalle vaan kävin Peurungassa heittelemässä ledikiekkoja. Maailma, Anchor ja Pure taitavat vakiintua ledikiekoiksi. Maailma ja Anchor ovat riittävän vakaita niin että paksu taskulamppu niiden pohjassa ei tee niistä vielä heittokelvottomia. Oikeastaan sain niillä muutaman hyvänkin heiton. Opto Puressa taas on jokseenkin toimiva lastuledi, joten sekin on ihan hyvä.
Heitin joka väylälle vähintään kaksi avausta. Maailmalla ja Ankkurilla opiskelin forettamista ja Purella rystyn tarkkuutta ja puhdasta heittoa, sillä kohtalainen tuuli ei sallinut epäpuhtaita yrityksiä. Onnistuin mielestäni kaikissa hyvin, vaikka reilusti enemmän tuli bogeja kuin pirkkoja. Kaikkia väyliä en tosin edes putannut koriin saakka sillä  tuntuu etten kylmässä saa opto-muovista otetta. Ilmeisesti pitää ottaa kisakierroksille neljäskin kiekko mukaan, vaikkei millään haluaisi. Nyt tuntui että paras tuntuma puttiin oli draiverilla! Leveästä rimmistä saa pitävän otteen. Hmm...ihan kun tarkkaan mietin niin saattaisin pärjätä ilman midaria. Kaksi putteria ja draiveri. Harkintaan.
Kiva on ollut lukea raportteja etelän lämmöstä. Itsekin haaveilin jo viime talvena että kävisi Espanjassa, mutta siihen ei ollut oikein mahdollisuutta, eikä taida tänäkään talvena olla, mutta oikeastihan tuolla oli oikein mukavaa ja raikasta kävellä pimeässä metsässä. Kunhan vain muistaa pukeutua sopivasti.

[takarivi]

Vettä, pimeää, tuulta. Rillit märkänä vaikka oli lippalakki päässä kun vesi tuli välillä vaakasuorassa. Kaikin puolin siis erinomaisen hauskaa oli heitellä Peurungan holaripotissa. Sain ennen kisaa uuden ledin Mercyyn joten heitin neljällä kiekolla.
Navakka tuuli teki tepposia muutamilla väylillä. Vastatuuleen edes Maailma ei mennyt suoraan vaan käänsi reilusti oikealle. Vastaavasti myötätuuleen oli oikein mukava heittää Purella suoria heittoja.
Ei ainuttakaan pirkkoa. En muista milloin viimeksi sellainen on tapahtunut. Ehkä olen vain menettänyt muistinikin. Toisaalta ei yhtään tuplaakaan, vain kuusi bogia. Ihan ookoo noissa olosuhteissa.

[takarivi]

Isänpäivä. Vilkaisu pihalle: vettä sataa, mutta ei paljon. Kamat mukaan ja mökille vaihtamaan talvirenkaita. Siinä hommassa jumissa ollut selkä vetristyi mukavasti joten mökiltä suoraan Peurunkaan syömään lihapiirakkaa ja hörppäämään kuppi kahvia ennen viikkokisoja.
Pääsin nuorisoryhmän kanssa kiertämään rataa ja mukavaahan se olikin. Tosin aloitettiin ns. pirkkoväyliltä, joista en saanut ainuttakaan pirkkoa tietenkään kun verryttelemättä alettiin heitellä, mutta bogin kyllä. Vasta seitsemänneltä väylältä eli väylä nro 1 toi ensimmäisen birdien. Lopputulos neljä päälle, joka on oma tasoitukseni Puska Puttaajien kisakoneessa, niin eihän voi hirmu pettynyt olla tulokseen. Kuitenkin vettä satoi ja alussa tuulikin sotki putteja.
Maininnan arvoinen on väylä nro 10. Kevyt etuvasemmata puhaltava tuuli. Arvelin että Pure on liian hentoinen siihen ja heitin Claymoren aavistuksen hysessä suoralle alamäkiväylälle. Se oikaisi itsensä mukavasti  ja parkkeerasi tolppaa hipoen kahteen metriin. Ehkä heitän sillä vielä joskus uudelleenkin.

[takarivi]

Töistä kotiin. Päiväunet. Kuppi kahvia ja kiireellä Peurunkaan ulkoiluttamaan ledejä.
Tylsä kierros. Ei pirkkoja ja vain kolme bogia. Sen verran näitä pimeän ajan kierroksia on helpotettu ettei ole OB:ta eikä mandoja. Tuuli taas piti huolen ettei heittäminen ollut liian helppoa.
Hauskaa oli kuitenkin lähes täydellisessä säässä. Oli tätä koko viikon taas odottanutkin.

[takarivi]

Olin jo menossa Äänekoskelle viikkokisoihin kun tajusin että joudun kutienkin ajamaan Jyväskylän kautta muiden asioiden takia, ja kun Keljonkankaalla oli parikisat niin sinne sitten. Parikin järjestyi paika päällä kivuttomasti.
Aloitettiin itselleni vaikealta väylältä 17 bogilla, mutta sen jälkeen oli hiukan helpompaa. Monia hyviä heittoja. Paino sanalla monia. Yhteensä kuitenkin -6. Voittajapari heitti -16.

[takarivi]

Sunnuntaina kisaillaan tietenkin Peurungan viikkokisoissa. Hiukan tahmea alku kääntyi erittäin tahmeaksi kun takametsän väyliltä saalistin kaksi tuplaa ja yhden bogin. Varsinkin väylä 13 tuntui epäreilulta kun hyvän avauksen jälkeen antsalähäri pitkäksi ja päälle puttiralli. Minkäs sille. Ensi kerralla jotain muita virheitä. Lopputulos +6 ei sinänsä ollut katastrofi.

[takarivi]

Kahdeksan metriä sekunnissa tuulta, mutta lumisade oli loppunut. Pari astetta pakkasta, pimeää. Aivan mahtava ilta heitellä ledikiekkoja.
Ensi torstaiksi on pakko löytää vakaampi kiekko Maailman tilalle tai vaihtaa Bilteman avainperä pois.
Lopputulos +6 yhdellä pirkolla.

Ensi viikolla alkaa tiistai-iltojen ratoksi Putterikisa. Ledikierros pelkillä puttereilla. Niihin tarvitsisi ledejä myös. Täytyy yrittää jotain keksiä.

Ai niin...sorruin heräteostokseen ja tilasin Latituden Mysteryboxin. Samaaan pakettiin pari lediä. Pidänkö itseäni jännityksessä Jouluun asti vai avaanko heti kun Posti tuo paketin?

[TaneT]

Defender ja Enforcer voisivat toimia Maailmasta vakaampana, toki riippuu miten Maailmasi lentää, niitä on moneen junaan

[JanneRäsänen]

Jopa mun vammarykimisellä heikoimmalla heitollani Maailmoista kaksi eripainoista on ylittänyt satasen. Siis hieno forekiekko. Pikkuvel Katapultti hankittu, muttei heitetty. Työn häiriöt...

[takarivi]

Maailmahan sinänsä on riittävän vakaa, ja on mulla Elasto-muovinenkin, joka on todella vakaa. Ongelma on se, että kun pohjaan teipataan tiiliskiven painoinen Bilteman taskulamppu, niin ominaisuudet muuttuvat.

Tänään kävin Jyväskylässä Vuorilammen talviradalla viikkokisoissa. 3x8 väylää. N. 50 metrisiä neppiväyliä, joissa saa testata hiljaisten heittojen tarkkuutta. Joskus osui, joskus ei. Ennen viimeistä kierrosta heittäjät jaettiin tuloksen mukaisiin ryhmiin ja jokainen ryhmä taisteli palkintopotista. Sitä odotellessa ehti tulla vilu. Alkoi kiekot lipsua ja käsi kangistua, muuten oli oikein mukava kisa.


Ai niin, piti avata se mysteeriloota ennen joulua, kun siellä oli tietenkin pari lediä, joita tarvitaan jo tiistaina. Laatikon sisältö oli samaa mitä on näkynyt muillakin: Gauntlet, Compass, Pine, Freedom ja Saint pro. Ei suuria hurraahuutoja, mutta toisaalta käyttiskamaa, joten peukku sille, näistä suurin osa tulee olemaan bägissä.

Ja nuo vihreät ledit on todella kirkkaita! Olisi pitänyt ostaa useampi.

[takarivi]

Jokohan olisi tullut aika tehdä tiliä kuluneesta vuodesta. Ei sillä että kausi olisi päättynyt, sehän on vasta alullaan, kun talvikiekkoilun riemut ovat ihan kohta parhaimmillaan. Jotenkin kuitenkin tuntuu että jossain taitekohdassa ollaan, kun ei taas meinaa töppönen pitää jäisellä matolla, ja joutuu  jättämään valkoiset kiekot kotiin odottamaan jotain.

En jaksa kaikkia kisoja käydä läpi. Lukekaa ne aiemmista postauksistani. Tuskin kaikkia edes muistaisin, puhumattakan siitä mitä niissä tuli tehtyä. En edes vedä yhteenvetoa siitä täyttyivätkö tavoitteet kun en muista sellaisia asettaneeni koskaan.

Keskityn siihen miten olen kehittynyt pelaajana. Vertaan siihen miten asiat oli vuosi sitten.

Luulen että saan vähemmän triploja ja lumiukkoja ja sen sellaisia. Jotain varmuutta on tullut. Pilliväyliin osun hieman paremmalla keskiarvolla, vaikkei joka kerta onnistukaan.

Mittaa ei heitoille ole juurikaan tullut lisää. Ehkä päin vastoin. En revi enää niin raivona, vaan heitän kevyemmin. Joskus liian kevyesti, se tahtoo jäädä päälle, ja sitten ihmettelen kun kiekko ei lennä perile. Kuitenkin esim. Peurungan nelosväylälle saan kiekon useammin puttietäisyydelle kuin vuosi sitten. Maksimimitta ei ole kasvanut, mutta pitkien heittojen toistettavuus on parantunut.

Putti on jokseenkin vakiintunut. Keväällä kipeytynyt käsi lopetti puttitreenin ennen kuin se ehti alkaakaan, joten sillä mennään mitä on. Toistaiseksi olen tyytyväinen, vaikkei kaikki uppoa. Se ei saa peliä sekaisin. Ainakaan ihan aina.

Hermo kestää paremmin. En enää heitä suutuksissani minne sattuu, vaan useimmiten pystyn jopa miettimään vaihtoehtoja miten selvitä surkeasta avauksesta. Tälle on sitten vastapainona se huono asia, että aina ei jaksa edes kiinnostaa mikä on tulos, vaan tulee huviteltua ja hurviteltua miten sattuu ihan siitä riemusta, ettei sillä ole mitään väliä mikä on tulos. Onko sillä? Joskus olen huomannut että tulee heitettyä ihan höntsäkierrosfiiliksellä, vaikka tietää pelaavansa Pro Tourin osakilpailua. Kumpi sitten parempi ja kumpi pahempi. Liian totinen yrittäminen vai liian löysä ote kilpailemiseen.

En enää etsi uusia kiekkoja, jotka ratkaisisivat mitään ongelmaa. Bägi on täydellinen. Se ei tarkoita etteikö se muutu. En vain etsi siihen muutosta.
Draiveri: Maailma, Ballista
Väyläkiekko: Linnoitus, Escape tai Saint
Midari: Anchor, Pine, Compass, Claymore ja Fuse. Kaikille löytyy kolo, ja kaikkia käytän, vaikka erot eivät ole suuria. Toisaalta voisin korvata ne kaikki Compassilla jos joskus siltä tuntuu.
Heittoputteri: Sinus, Pure, Deputy
Puttiputteri: Mercy

Uusia ratoja bongasin useita tänä vuonna. Vielä olisi tarkoitus yksi käydä kokemassa ainakin, kun Karvis-kisoja olen katsellut vähän sillä silmällä. Kaikkia ratoja ei taida olla Frisbeegolfradat.fi:ssä, mutta varmaankin tuplasin käymäni radat tämän vuoden aikana ja nämä ainakin olivat ihan uusia tuttavuuksia minulle tänä vuonna:

Kippasuo DiscGolfPark
Sahanmäki DiscGolfPark (ex. Hyvinkää DGP)
Sibbe Disc Golf (ent. Joensuun Tila)
Soinin frisbeegolfrata
Kettulanvuori, Petäjävesi
Huuhanmetsä DiscGolfPark
Puijo DiscGolf
Tarinalaakso Disc Golf
Rautalammin frisbeegolfrata
Heinävesi Frisbeegolf
Kotkatharjun ulkoilualue
Nokia DiscGolfPark
Karstula Frisbeegolf
Västerby
Kirjurinluodon frisbeegolfpuisto
Viidentienristeys
Mukkula DiscGolfPark
Kivikon frisbeegolfrata
Julkujärvi DiscGolfPark
Lausteen frisbeegolfpuisto
Järva
Epilän Frisbeepuisto
Parkkivuori DiscGolfPark

Toisaalta tuo ratojen kiertäminen on hiukan puutteellista, kun ihan lähietäisyydellä on ratoja joilla en ole koskaan käynyt. Esim Huhtasuolla Jyväskylässä on jopa säännöllistä viikkokisatoimintaa, mutta en vielä ole sinne asti päässyt. Kotoa sinne on vajaan vartin ajomatka. Outo on tämä ratabongari toimissaan….

Ratingit ovat nousussa. Ensimmäiset ratingit sain tammikussa 2016. Siitä tähän päivään puolivuosittain kehitys on tässä: 743, 829, 840, 859, 873
Samaan aikaan Puska Puttaajien kisakoneessa tasoitus on laskenut seuraavasti: 19, 10, 7, 6, 4.
Tasoituksen lasku selittää myös sen, miksen ole enää vuoteen saanut palkintokiekkoja viikkokisoista.

Olen ollut melko terveessä heittokunnossa jo jonkin aikaa. Täytyy koputtaa puuta. Pari vuotta sitten polvi ei kestänyt. Viime talvena selkä oli koko ajan jumissa. Keväällä alkoi tenniskyynärpää oireilla. Juuri nyt ei vaivaa mikään. Luulen kyllä että talven liukkkaat kelit tuovat taas selkävaivat tullessaan, mutta jospa käsi kestäisi. On tullut niin paljon kevyemmin heitettyä, kun vihdoin sain taottua päähäni että tämä on tarkkuuskisa eikä pituusheittokisa. Keväällä kävin elämäni ensimmäisen kerran hierojalla. Jos olisin rikas, kävisin useammin. Tai vaikken olisikaan, mutta olisin edes viisas.

En vieläkään ole oppinut heittämään vauhdilla Sillä saralla ainoa kehitys on tainnut olla se, etten enää edes yritä opetella. Heitän paikaltaan kaikki heitot. Nyt, aina, ikuisesti. Ainakin toistaiseksi. Sen sijaan se toinen projekti, joka on ollut mielessä, muttei aktiivisessa harjoituksessa, on hiukan nytkähtänyt eteenpäin. Heitän forella ihan mielelläni. Sen tarkkuus ei ole rystyheiton tasoa, ja jos yritän pitkälle, ne menvät pitkälle myös sivusuunnassa. Käytän sitä kuitenkin ainakin lähäreissä ja lyhyillä väylillä draiveissa. Siitä pisteet minulle. Nyt syksyllä olen myös upsia kokeillut, joskus onnistuen ja joskus en. Siitä en anna pisteitä, mutta olkapää on kestänyt kokeilut! En olisi uskonut, niin heikolta se tuntui vielä vuosi sitten.

Vaihdoin repun. Ostin Icebugit. Ostin NorthFace hedgehogit veden pitäviksi kesäkengiksi. Ostin oikean sateenvarjon. Hankin seuran tunnuksilla varustetun hupparin, paidan ja huivin. Lahjoitin ison läjän turhiksi jääneitä kiekkoja tarvitseville.

Näillä mennään tämä syksy ja talvi.