Kun laji on kasvanut nopeasti ja ei oikein ole muodollista pakkokoulutusta lajiin, on tuuria ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa lajikulttuurin, frisbeespiritin, levittäminen. Siten saattaa olla eroja eri aikoina aloittaneiden ryhmien kesken ihan kuin samaan aikaan aloittaneiden yksilöiden välillä. Ilman todella suurta vapaaehtoistyötuntien määrää laji ei olisi kasvanut yhtä paljon, ratoja, ratojen ylläpitoa, kisoja, järjestötoimintaa, lajiopastusta, videoita ym. oheistoimintaa pelipaikkoja ja -tapahtumia ei olisi niin paljon. Aina on ollut niitä, jotka valittavat vapaaehtoistyöntekijöille, niitä rittäänee joka lajiin ja järjestöön. Se ei tarkoita sitä, etteikö Suomessa tehtäisi tuhansia tunteja vapaaehtosityötä lajin parissa vuosittain.
Montako vapaaehtoista oli pelkästään Tyynessä? En päässyt näkemään viime vuotta kunnolla, kun loukkaannuin heti alkuun, mutta edellisvuonna oli pari tusinaa usean pitkän päivän tehnyttä minimissään. Siis satoja tunteja yhdessä tapahtumassa pelkästään. Se vaikuttaa lomiin ja liksan saamiseen vapaaehtoisilla. Siinä esimerkki spiritistä, on sitäkin olemassa.