Tänään oli tuulista. Hetken arvoin lähdenkö Peurunkaan vai Äänekosken talviradalle ja päädyin jälkimmäiseen juurikin tuulen takia: Siellä tuulee yleensä reippaammin kuin Peurungassa, ja siinä tarvitsen harjoitusta.
Olisipa ollut oikeat kiekotkin mukana. Vahvaan vasemmalta puhaltavaan tuuleen, tai vastatuuleen on vaikea heittää kun bägissä on vain alivakaita väyläkiekkoja, tai distancelättynä Opto Air -muovinen Maailma. Se on sinänsä vakaa, mutta kevyenä ei jaksa taistella tuulta vasten. Eipä sillä, heitot olivat muutenkin niin voimattomia, että tuskin mikään kiekko olisi lentänyt perille saakka. Millään väylällä. Ei ainuttakaan pöröä, joten ei ainuttakaan hyvää avausta. Ei edes puttipaikoille. Paljon on vielä tehtävää.
Jostain syystä hirmu usein avaukset suuntautuivat maata kohti. Myyräntappajia tuli likemmäs kymmenen. Toki melko matalia hainkin ettei tuuli vie kiekkoja minne sattuu, mutta nyt oli kyllä liioittelun makua. Sen sijaan muutamaan puttiin olen tyytyväinen (en siihen puolentoista metrin rukkaset kädessä -ohiputtiin).
Keksin muuten syyn vasemman polven oireiluun (tänäänkin hiukan haittasi hangessa kävelyä). Syy on Audi A3. Pojat lähtivät viikonlopuksi Helsinkiin bridgen maajoukkuekarsintoihin, ja annoin käyttöön oman autoni. Vaihtarina sain Audin, ja sen kytkinpoljin on järkyttävän jäykkä. Vähemmästäkin polvi rasittuu. Tästä teoriasta pidän kiinni kunnes toisin todistetaan.