Käytiin fribareissulla Pieksämäellä, Kangasniemellä ja Toivakassa. Pieksämäki oli oma hieno itsensä, ja itse asiassa jopa hienompi, sillä radalla oli taiteilija pystyttämässä puista fribaajaveistosta koristeeksi. On aina niin hienoa nähdä kun paikoista pidetään oikeasti huolta.
Peli ei sujunut mitenkään mallikkaasti. Pari ensimmäistä väylää meni vielä hyvin, mutta sitten tuli joitain outoja ohiheittoja. Kiekko vain lähti väärään suuntaan, ja yleensä siellä väärässä suunnassa on puu. Muutamia karkeita virheitä, mutta jotenkin siedettäviä kuitenkin. Pystyn elämään niiden kanssa. Puttaaminen oli ihan kohtalaista.
Pieksämäen jälkeen suunnistettiin Kangasniemelle, jossa en olekaan käynyt pelaamassa moneen vuoteen. Olisiko jo viisi, ainakin neljä vuotta. Väylät olivat hiukan muuttuneet, mutta niissä ei sinänsä ollut mitään vikaa. Vika on siinä, kun pelaa ensin Partaharjun kuivassa kangasmaastossa, ja tulee sitten reheväkasvuisempaan ympäristöön, niin koko ajan on huolissaan siitä löytyykö kiekko. Ja niinhän siinä kävi, että kaverilta hukkui kiekko lennettyään tiheäkasvuisen suoalueen sekaan. Itseltänikin taisi jäädä yksi kiekko, mutta ei hukkumalla, vaan luultavasti vai unohdin sen. Ainakaan sitä ei ollut bägissä enää kun sitä Toivakassa etsin.
Kyseessä oli Mace, jonka otin monen vuoden jälkeen takaisin bägiin. Yksi ensimmäisiä ostoksiani. Sitä testailin sekä Pieksämäellä että Kangasniemellä. Pääosin huonolla menestyksellä. Muistikuvissa se oli todella vakaa, mutta yllätti minut nyt kerta toisensa jälkeen lentämällä pillisuoraan ilman sanottavaa feidiä, ja jos sattui lähtemään antsassa niin piti kulmansa loppuun saakka. Juuri kun aloin saada siihen tuntumaa se katosi. No, en osaa jäädä ikävöimään kun en todellakaan ole sitä käyttänyt juuri lainkaan, ja tuo oli viimeinen laatuaan. Edellinenhän oli mukana toissatalvena Mijaksessa, ja se hukkui jo ensimmäisellä heitolla piikkipuskiin. Enää ei siis tarvitse miettiä miten Mace lentää. Niitä ei enää ole
Toivakan ysiväyläinen vippailtiin siinä vielä kotimatkalla jäähdyttelynä. Peli meni siellä vielä huonommin, sillä tuuli yltyi, ja voimat alkoivat olla lopussa. Yksi onnistunut pitkä putti kuitenkin.
Kokonaisuutena ihan onnistunut päivä. Sellainen huomio omasta pelistä, että jotenkin itseluottamus on hukassa. Heitot lähtevät liian varovaisina (siksikin, että pelkään putoavani korotetulta heittoalustalta kun en osaa pysähtyä heiton jälkeen) ja irtoavat kädestä miten sattuu. Jostain pitäisi taikoa rutiinia pikaisesti. Ei taida löytyä.