Täysillä päin puuta

[takarivi]

Maanantai-iltana menin Äänekoskelle kisailemaan. Ihan vain vanhasta muistista. Oikeasti olisi ehkä ollut järkevämpää tehdä jotain muuta, mutta orastava päänsärky kertoi, etten tekisi illalla kuitenkaan mitään. Sama se sitten oli mennä metsään kävellle ja heittelemään kiekkoja. Päänsärkyä ei tullut. Buranalla oli ehkä osuutensa tuossa.

Peli alkoi oikeastaan hienosti. Ja samaan aikaan huonosti. Avausväylänä oli vaikea kakkosväylä. Par 5 nykyisin. Olin siinä puttaamassa pirkkoa kymmenestä metristä, mutta puttasin ohi. Koskaan en ole tuolle väylälle vielä nelosta saanut. Kolmosväylällä olin taas pirkkoputilla kympistä. Puttasin taas ohi. Tuollaiset onnistumiset, joita seuraa epäonnistuminen, tuntuvat vaikuttavan meikäläisen korvien väliin pahemmin kuin pelkät epäonnistumiset. En sitten saanut pelistä kunnon otetta koko iltana. Sain hyviäkin avauksia, mutta sitten tyrin ne jatkoheitolla tai putilla.

Tänään olisi PDGA-liigaa, tällä kertaa Hiiskassa. Rata, jossa isokätiset heittävät metsän yli, ja me kuolevaiset räpiköidään puiden keskellä ahtaissa ränneissä. Ei siis mitään kummoista tulosta tulossa, mutta katsotaan mitä tapahtuu. Voihan se joskus onnistuakin.

[takarivi]

Voisi kai tuota Hiiskan liigapeliä onnistumiseksi sanoa. Kaksi pirkkoa ja kaksi bogia. Nollalla sai alustavan PDGA-ratingin 965. Metrix 985.  Hiukan jäi silti ne pari lyhyehköä pirkko-ohiputtia taas kaivelemaan. Olisi tuosta voinut miinuksellekin päästä. Otin pitkille väylille käyttöön taas pari Ballistaa. Jotenkin tuntuu, että niillä saan liitoa enemmän, ja ehkä pari metriä lisää mittaa. Voi toki olla, että se kaikki on vain korvien välissä. Kun luottaa kiekkoon, sitä uskaltaa heittää vapaammin, ja mitta tulee sitä kautta. Sama se, kunhan toimii.

Nyt on kyynärpää hiukan taas kärsivän oloinen. Täytyy katsoa, menisikö illalla Äänekosken viikkokisoihin tai Vesalan montun kisoihin, vai olisiko fiksusti kotona. Pelaamassa vaikka tietokoneella. Viikonloppua olisi Joensuussa Pohjois-karjalan avoimet. Kun sinne asti menee, niin ehkä olisi hyuvä säästellä vähän kättä, ettei hajoa kesken kisan niin kuin Valkeakoskella. Tuolla pelataan kahteen päivään kolme kierrosta, ja lauantai-illan Lykynlammella on muutama väylä, jossa joutuu oikeasti heittämään pitkälle.

[takarivi]

Rankka päivä Joensuussa. Ensin Utrassa sokkona. Alkoi hyvin, mutta sitten tuli väyliä joissa ei näe korille. Niitä oli paljon.
Iltapäivällä sitten Lykynlammelle. Huono startti. Bogeja. Jokunen hyvä väylä mutta lopulta kunto ei enää kestänyt. Väsyneenä huonoja ratkaisuja.

Kumpikin kierros 900 pintaan. Huonoa tekemistä. Saa nähdä miten jäykkä olo on huomenna kun Utrassa on kolmas kierros. Kaksi heittoa kärkipaikasta. Täytyy nyt ainakin yrittää petrata.

[takarivi]

Alkoihan peli kulkea. Pohjois-Karjalan avoimissa kolmas päivä toi lopulta kohtuullisesti onnistuneen kierroksen, ja sillä sai taisteltua voiton kuusikymppisten sarjassa. Mukana ei ollut tietokonetta, niin ei tullut laitettua ylös sen suurempia, joten käyn vielä viikonlopun tapahtumat jollain tasolla läpi.

Lauantaiaamupäivä. Utra.
Ratahan ei ole ennestään tuttu. Joskus viisi vuotta sitten käytiin yhtenä iltana neppailemassa yksi hupikierros. Siitä en muistanut oikeastaan mitään.
Kierros alkoi hienosti. Muutaman väylän jälkeen olin jo miinus kolmessa menossa. Sitten riisuin puseron, kun alkoi tulla liian lämmin, ja ajattelin ruveta pelaamaan tosissaan. Väylä oli sellainen, missä oli suora ränni n. 90 metriä, ja kori jossain oikealla 150 metrin tietämillä. Ei näkynyt tiille, ei näkynyt edes väylää sinne. Heitin suoran ysikymppisen, ja huomasin olevani aivan liian pitkällä. Olisi pitänyt oikaista metsän läpi. Nyt olin tiheikön reunalla, josta oli vain kapea kolo. Yritin silti, ja osuin puuhun, jonka jälkeen olin todella syvällä mörrissä. Tuplabogi. Tästä tyrmistyneenä otin bogin vielä seuraavallekin. Yhtäkkiä miinukset oli syöty. Jatkossa oli todella paljon väyliä, joissa ei kori ollut näkyvissä. Piti vain arvailla. Eihän se oikein toiminut. Päädyin tulokseen +3, jolla sai 903 PDGA-ratingin. Johdin sarjaa kuitenkin kahdella heitolla.

Lauantai-iltapäivä. Lykynlampi.
En ollut valmis kierrokselle. Noutopöydästä tuli ahmittua maha täyteen. Sitten muutama heitto ja kisaamaan. Kolmeen ensimmäiseen väylään pelasin kaksi bogia ja yhden tuplan. Sen jälkeen vähän parempaa peliä, mutta ei millään mittarilla hyvää, kunnes päätin kierroksen bogiin ja tuplabogiin. Olin lopussa niin väsynyt, ettei ajatuskaan enää kulkenut.  Lopputulos +9, jolla sai 899 PDGA-ratingin. Kahden heiton johto oli muuttunut kahden heiton takaa-ajoasemaan.

Sunnuntaipäivä. Utra.
Kun nousin sängystä, ensimmäinen ajatus oli, että en pysty edes kävelemään. Nousin kuitenkin, ja kävelin. Lämmitellessä ensimmäiset heitot lensivät ehkä korkeintaan 50 metriä. Nekin myyräntappajina. Olin todella kankeassa kunnossa. Onneksi olin radalla hyvissä ajoin, niin ehdin saada hiukan enemmän heittoja alle. Tuntui, että kyllähän tästä vielä pelikuntoon päästään. Ja niin vain pääsinkin.
Aloitin kahdella pirkolla. Samaan aikaan kilpakumppaneilla oli hitaampi aloitus, ja alkoi tuntua siltä, että vielä on omissa käsissä peli. Sain napsittua pirkkoja vähän sieltä ja täältä, ja kun bogejakin tuli vain yksi, niin lopetin kierroksen tulokseen -5.  Voitin yhteistuloksissa kahdeksalla heitolla Suomen EM-kisajoukkueen pelaajan tämän kotiradalla. Myönnän, että hyvältähän se tuntui. Hienoa oli kisata, ja peli maistui oikein mukavalta. Tästä kierroksesta alustava PDGA-rating 965. Vielä siihenkin jäi parantamisen varaa.

Nyt on pidempien pelireissujen nälkä tullut tyydytettyä. Sellainen olo, että voisi alkaa nauttia ihan kesästä. Huomenna kuitenkin Äänekosken PDGA-liigaa, ja ylihuomenna Keljonkankaalla JyLin PDGA-liigaa. Ja ensi viikonloppuna Keljonkankaalla Discooter Tourin Keljonkangas Open. Niihin on onneksi lyhyt matka.

[takarivi]

Äänekosken liiga ei alkanut hyvin. Ei ollut pelifiilistä oikeastaan yhtään. Ensimmäisen 9 väylän jälkeen taisin olla nollassa. Ei bogeja, ei pirkkoja. Sitten yksi kumpaakin. Lopussa tuli otettua triplabogi väylällä joka oikeasti pitäisi vain seiftata kolmoseen. Aina tulee yritettyä korille, vaikka ehkä kerran sadasta sinne pääsee. Lopputulos +3. Sillä voitti viisikymppisten osakilpailun, mutta pelaaminen oli vähän pakkopullaa raskaan viikonloppureissun jälkeen. Tuli mentyä mukaan ihan vain kannatuksen vuoksi, kun näyttää ettei tuo liiga oikein vedä pelaajia. PDGA-rating 906. Tuolla radalla on takana niin monta hupikierrosta, että menee väkisin vähän leikkimiseksi, eikä tuloksen tekemiseksi. Siinä mielessä kisareissut ovat hyvä lisä harrastukseen. Tulee edes yritettyä, vaikkei aina onnistukaan.

Ratingeista puheen ollen, näemmä ne päivittyivät taas tänään. Jotain olen varmaan tehnyt oikein, kun oma rating nousi tähänastisen uran korkeimmalle, eli se on nyt 925. Ja nyt siitä on poistunut kaikki kahden vuoden takaiset tulokset, jotka kummittelivat vielä edellisessä päivityksessä. Olenko nyt tyytyväinen? En ole. Pitäisi pelata lähemmäs 950 kuin 900 kierroksia. Nytkin tuossa on Joensuun tuliaisina 898 ja 888. Ainoastaan onnistunut viimeinen kierros (967) pelasti viikonlopun katastrofilta siinä suhteessa. Viikonlopun keskiarvo 917. No, ne ovat vain numeroita enkä menetä päiväuniani niiden takia. Tänään illaksi Keljonkankaalle tekemään lisää tuhoja JyLin liigassa. Ne tulevat tilastoihin näkyviin vasta loppukesästä.

[takarivi]

Hyvin erikoinen kierros Keljonkankaalla PDGA-liigassa. Aloitin väylältä 9 bogilla. Sen jälkeen pirkko ja bogi vuorottelivat väylälle 15 asti, josta jatkui par-pirkko –yhdistelmällä seuraavat 7 väylää. Lopussa jäivät sitten pirkot pois, mutta pari bogia sain epäonnekkaasti leivottua. Kumpikin niistä olisi ollut vältettävissä hiukan järkevämmällä pelillä, mutta tänään ei ollut sellainen päivä. Lopputulos -1. Heiton päässä voitosta. PDGA-rating 912.
Rataa oli hiukan muutettu. Ensi viikonloppuna keljonkangas Open, jossa pelaan MA2-luokassa, millä vältyn aamulähdöltä. Käyn vielä väylät läpi, jospa saisin siitä jotain vinkkiä miten kannattaisi pelata lauantaina.

9. Väylän voi pelata vasenta puolta tai oikeaa. Valitsen yleensä vasemman, koska siellä on lopussa vähemmän puita. Niin nytkin. Sitten jostain käsittämättömästä syystä päätin heittää kakkosheiton kuitenkin puiden läpi hyssepuolelle. Tai ei se käsittämätöntä ollut, laskin, että jos en osu puuhun, pystyn kontrolloimaan lentoradan paremmin korin alle nostopirkolle. Antsassa on aina pieni epävarmuus siitä, miten pitkälle kiekko lähtee liitämään. Antsapuolelta olisin kuitenkin helpommin saanut varmistettua, ettei tule bogia. No puuhun osuin. Ja sitten vielä uudestaan, ja otin bogin. Olisi ollut järkevää pelata alusta alkaen hyssereittiä, tai sitten pysyä antsapuolella koko matka. Aloitin siis aivopierulla. +1
10. Antsa Talismanilla korille. +0
11. Alun pilliin pitää osua. Nyt en osunut. Huono avaus. Jatkoheitto väylään. Kolmas oli aivan liian varovainen, joten jäi liikaa putattavaa. +1
12. Vähän lyhyeksi jäi avaus Laserilla. Pitää heittää vähän kovempaa. Glow Laseri kyllä kestää sen. Hyvä putti kuitenkin. +0
13. Ylämäkeen hyvä avaus. Jatko jäi vähän lyhyeksi. Yritin silti tosi pitkää ylämäkiputtia, mutta hain liikaa oikealta, ja osuin puuhun. Epävarma seuraava putti toi loputa bogin. Kolmos-viitonen. +1
14. Empirellä aukolle, Spartalla antsa nostolle ja helppo pirkko. +0
15. Ihan OK avaus. Lie oli kiven päällä, joten jouduin heittämään jatkoheiton ikävästä asennosta, jolloin kiekko lähti korkeuksiin. Pääsin silti eroon joka toisen väylän bogi -kirouksesta. +0
16. Pari viikkoa sitten jäin lyhyeksi, kun heitin ylivakaata väylistä hyssessä. Latasin nyt nopeammalla kiekolla matalamman avauksen, ja olin 9 metriä pitkänä. Silti pelin puolella ja osasin putata. -1
17. Par 5:llä epäonnistunut avaus lähti liian matalana ja jäi lyhyeksi. Kakkosheitto mandon ohi puskaan. Oli mennyt onneksi läpi. Kolmosheitto jäi vajaaksi, mutta siitä helppo putti korin alle. -1
18. Uusittu väylä on nyt saari. Väyläopasteen mukaan suora 85 metriä pieneen alamäkeen. Sparta keskeltä väylää alarautaan! -2
1. Heitän tämän aina liian lyhyeksi. korin vieressä oleva puska pelottaa, niin ettei voi heittää kunnolla feidaavaa kiekkoa oikealta. Nyt Glow Laserilla puskaa kohti ja feidi juuri ennen koria. Kympin putti ei nyt uponnut. Pitäisiköhän alkaa uskaltaa heittää kovempaa OB:n riskilläkin? -2
2. Avaus mäen päälle. Lähäri jäi lyhyeksi, mutta komea pitkä C2-putti sisään. -3
3. Tältä väylältä oli saari poistettu. Avaus jäi hiukan lyhyeksi. -3
4. Ikävästi vasemmalle taipuva väylä, jossa lopussa pitäisikin mieluiten päästä hiukan oikealle. Muodoltaan väylä on passeli kämmenantsaan vakaalla kiekolla. En luota omaan heittooni, ja heitän suoralla kiekolla kevyttä hysseä. Joskus olen silläkin päässyt korille, mutta useimmiten kiekko kääntää liikaa vasuriin ja jää lyhyeksi. Nyt yritin sellaista, mutta jotenkin pelko oli hiipinyt puseroon, ja pelko on fribaajan pahin vihollinen. Heitin löysän, ja kiekko osui ensimmäisen mutkan sisäpuihin. Nyt sitten päätin rangaista itseäni heittämällä kakkosheiton kämmenellä. Siihen tuli liikaa antsaa, ja osuin taas puuhun. Ansaittu bogi. Pitäisi tässä vaiheessa kesää olla jo sen verran varmuutta, että uskaltaisi heittää kämmentä avaukseen. Onko lauantaina? -2
5. Kun nyt kerran aletaan pelkäämään väyliä, niin ei heitetä tähän suoraan alamäkiväyläänkään putteria, vaan kokeillaan upsia, vaikka tietää sen jäävän lyhyeksi. Luuserin taktiikkaa. -2
6. Hyvä avaus laserilla pitkään suorana. Olisi saanut feidata hiukan aikaisemmin, niin olisi välttänyt lopun puut. Nyt jäi liian pitkä putti. -2
7. Dogleg ylämäkeen. Aiemmin olen heitellyt tätä alivakaalla distance-kiekolla liian pitkäksi, jolloin olen puiden takana heittämässä oikealle. Kokeilin nyt Laseria, ja sekin meni metrin liian pitkälle! Metri lyhyemmäksi, niin olisi ollut jopa helpohko birdie-paikka. Nyt suoraan edessä oli puu. Yritin heittää sen vasemmalta puolelta, mutta siellä oli toinen risu, johon kiekko osui. Jatkoheitto oli edelleen hiukan hankala, kun piti saada todella loiva hysse, ettei osu oikean reunan puihin. Jäin lyhyeksi ja lopetin kierroksen tyhmään bogiin, kun masentunena laitoin 12 metrin putin ohi. Olisin voinut pelastaa väylän heittämällä nätisti väylään kakkosheiton, mutta aivot olivat sumussa siinä vaiheessa. Yritin sankariratkaisua miltei toivottomasta paikasta, eikä niissä yleensä hyvin käy.  -1

Nyt kolme päivää näpit irti kiekoista. Korkeintaan pari puttia voin joskus mökillä ottaa, jos huvittaa. Muuten keskityn ruohon leikkuuseen, auton pesuun, puiden pilkkomiseen ja mattojen puisteluun. Jos jaksan.

[takarivi]

Ei auttanut kolmen päivän fribatauko pelaamaan paremmin. Tänään pelattiin Keljonkangas Open. Ensimmäinen kierros nollaan. Alustava rating 920. Toinen +3. Rating 881. Nuo varmaan tulee muuttumaan vielä, sillä toisella kierroksella sai samalla tuloksella yli 10 pinnaa huonompaa ratinkia. No, eipä tuolla niin väliä.  Pelasin huonosti koko päivän. Yksi syy oli tappava kuumuus yhdistettynä huonoon kuntoon. Toinen syy saattoi olla friban ulkopuoliset häiriötekijät elämässä. Juuri ennen kisaa ja myös kierrosten välissä. Ei ollut keskittyminen ihan täysillä pelissä. Lisäksi heitin vain hirveän huonosti. Yksinkertaista. Toisella kierroksella oli vähän sama fiilis kuin viikko sitten Joensuussa kun pelattiin samana päivänä kaksi kierrosta. Koko Lykynlammen kierroksen odotin vain että pääsisi pois. Sama tänään. Nyt otin pariin ekaan väylään tuplan ja bogin. Olin kolme päällä heti lähdössä. Kolme päällä oli myös lopputulos, eli oli siellä välissä joku hyväkin väylä. Putit napsuivat yläpantaan ja ketjuista pihalle. Vertasin tuloksiani MP50-sarjan tekemisiin. Näillä tuloksilla olisin ollut siellä toinen. Eipä sillä, se ryhmä pelasi aamukasilta. Minä en niin aikaisin pelaa.

Kaikkiaan on ollut viime viikonlopusta lähtien sellainen olo, että nyt ei jaksaisi kisata enää yhtään. Vähän niin kuin pari vuotta sitten kun päätin laittaa lisenssin hyllylle vuodeksi. Kauden päätapahtumat olivat jo toukokuussa, joten kisakausi on vähän niin kuin ohi jo. Olen ilmoittautunut vielä joihinkin itä-Suomen kisoihin, mutta ei kyllä haittaisi vaikka jättäisin ne väliin. Jotenkin kun vertaa kisapelaamista ja kavereiden kanssa höntsäpelejä toisiinsä, niin höntsäpelit vievät oikeasti voiton. Niissä on mukavampi tunnelma yleensä. Täytyy katsoa miten jatkossa suhtautuu asioihin.

[takarivi]

Kävi aika pitkäksi istua kuumassa kerrostalokämpässä pelaamassa tietokoneella. Illaksi Peurungan viikkokisoihin. Ei tullut lämmiteltyä puttia eikä mitään muutakaan. Kunhan heittelin kierroksen. Tulos oli sen mukainen, että oli vain vähän heitelty. Puttaaminen oli erityisen huonoa tänään. Paljon oli myös huonoja heittoja. Voimat oli poissa, enkä saanut alivakaatakaan kiekkoa kääntämään. Heittelin OB:lle. Osuin puihin. Mitä nyt vain on mahdollista tehdä, niin kaikkea sellaista. Silti ilta oli oikein onnistunut: tuli lähdettyä ulos, vaikka sielläkin oli tukalan kuuma. Tuli vähän liikuttua. Kohta saa mennä nukkumaan. Täytyy jättää ikkuna auki. Ai niin, tulos +9 ja Metrix 860. Ei kehumista.

[takarivi]

Tänään oli parempi päivä. Olin ehkä nukkunut hyvin, tai sitten joku muu syy, mutta olin virkeämpänä lähdössä Suolahteen pelaamaan Äki DG:n kesäliigaa. Ensimmäinen väylä oli vielä vähän tuntuman hakemista, kun en heittänyt ensimmäistäkään lämmittelyheittoa, mutta sitten alkoi pirkkoja napsua säännöllisesti. Pelasin -11, joka on ihan siedettävä tulos tuolla helpolla, mutta monipuolisella radalla. Puttaaminen sujui huomattavasti paremmin kuin eilen. Bogeja en ottanut yhtäkään. -11 antoi Metrixissä 1010, ja alustava PDGA-rating 985. Pieni vesisade oli piristävä viilennys kesken kierroksen, joka oli todella nopea: 18 väylää tuli pelatuksi tunnissa ja kymmenessä minuutissa. Tällaisia kisoja jaksaa heikommallakin kunnolla pelata.

Huomenna voi olla taas jaksamisen kanssa enemmän tekemistä, kun Jylin kesäliiga on vuorostaan Hiiskassa. No, jaksaa tai ei, liikunta on hyvästä.

[takarivi]

Näitä liigoja pyörii nyt samaan aikaan lähiseudulla niin paljon, että täytyy kohta miettiä, mitä niistä jaksaa pelata. Eilen oli vuorossa JyLin liigaa Hiiskassa.

Keksin muuten jo päivällä, miksi viime aikoina on ollut jaksamisongelmia ja huonoa pelaamista: töissä on kesän takia paljon fyysisempää työtä. Se yhdistettynä helteeseen on ollut myrkkyä. Maanantai-iltana taas meni hyvin siksi kun takana oli melko löysä sunnuntai, ja siihen päälle maanantai etätöissä. Eilen olikin sitten ravaamispäivä, ja arvasin etukäteen, ettei peli tule kulkemaan illalla.

Hiiskan radalla tärkeintä on se, että avaukset lähtevät oikeaan suuntaan. Tässä oli ongelmia vähintään puolella väylistä. Hirmu usein tuli joku jänkki, ja kiekko antsassa oikealle. En nyt väylänumeroita muista, eikä sillä niin väliäkään, mutta näin vain kävi. Useimmiten sellaisilla väylillä, jotka heitin väylädraiverilla. Distancepannuilla ei ollut sitä ongelmaa. Muutenkin oli hiukan epätyypillisiä mokia. Esim. lyhyellä alamäkipillillä kiekko oli kädessä vinossa, ja upsi lähti heti vasemmalle sormista, kun olin heittämässä puiden yli. Osui aivan ensimmäisiin oksiin. Tai sitten väylällä 18, ajattelin putsata kiekon maasta koriin ennen kuin kaveri ehtii kävellä omansa luokse, ja nostin puolestatoista metristä alarautaan! En muistanut, että seisoin rinteessä korin alapuolella, enkä tainnut edes katsoa koria, kun näin tein. Niin vain kiekko kopsahti raudoista maahan.
No, kaikkien kommellusten jälkeen tulos +3, ja alustava PDGA-rating 923.

Jylin liigassa tilanne on se, että viisikymppisten sarjassa neljän osakilpailun jälkeen yhdeksästä, olen toisena yhdellä voitolla ja yhdellä kakkossijalla, kun kärkimiehellä on kaksi voittoa ja yksi jaettu kakkossija. Äänekosken kesäliigassa pelaa melkein samat miehet, ja siellä on itsellä kasassa kaksi voittoa, kun on pelattu kaksi kierrosta kuudesta.

Tänään olisi Äänekosken viikkokisat, mutta taisin luvata olla illalla toisaalla, joten saattaa jäädä väliin. Katsotaan…

[takarivi]

Onhan tämä fribaaminen hiukan pakkopullaa näin kuumilla keleillä. Vaan hyvä olisi liikkua, oli olosuhteet mitkä tahansa. Eilen oli illaksi muuta askaretta sovittuna, niin jäi Äänekosken viikkokisat väliin, mutta sen sijaan mentiin heti töiden jälkeen kierrokselle Peurunkaan.

Raskaan työpäivän päälle ei ollut odotukset korkealla, ja niinhän siinä kävi, että ei pelistä oikein mitään valmista tullut. Virheitä napsui vähän sinne ja tänne. +6 lopputulos on pykälää parempi kuin sunnuntaina oli Peurungan viikkiksissä, mutta samaan kategoriaan tuo menee. Tärkeintä ei ollut tulos vaan meneminen ulos.

Juhannus tulossa. Meikäläiselle se tarkoittaa lähinnä kolmen päivän viikonloppua. Eipä sen kummempaa nykyisin. Katsotaan mitä tulee keksittyä ajankuluksi. Uimassa voisi käydä ainakin. Kokeilin sitä toissa päivänä. Vedet oli lämpimiä, mutta kyynärpää hiukan kiukutteli siinäkin lajissa. Otetaan iisisti, eiköhän kesästä selvitä, kun talvestakin selvittiin.

[takarivi]

Juhannuksena tuntuu olevan tilaa radalla. Käytiin Keljonkankaalla pelaamassa kierros, eikä montaa ihmistä tavattu. Pahimmat helteetkin on takana, niin mikäs tässä on ollessa! Vettäkin meni vain pari desiä kierroksella kun vielä toissapäivänä ei litra meinannut riittää.

En nyt muista mikä oli tulos, mutta saattoi olla heiton tai kaksi miinuksella. Laskettiin vain mikä on keskinäinen tilanne niin tiedettiin kuka vei pennit mukaansa. Se en ollut minä. Olkapää oli tällä kertaa heikoin lenkki. Vanha vaiva, ei meinaa saada kättä nostettua. Sitä varoessa tapahtui kaikkea. En silti selittele sillä tappiota, sillä tulos oli ihan kelvollinen. Hiukan huolestuttaa kun olkapää on nyt illallakin vielä arka. Mikä lie siihenkin iskenyt. No jospa se kohta saunassa helpottaisi. Tuli vastakin tehtyä. Hauskaa juhannusta kaikille!

[takarivi]

Juhannuspäivä meni frisbeegolfia pelatessa. Kuka oli yllättynyt? Käytiin tutustumassa aivan uuteen rataan Kannonkosken Piispalassa. Alueella on ennen ollut joku lyhyt rata seppo-koreilla, mutta nyt sinne on tehty hieno 18-väyläinen. Aivan valmis se ei vielä ollut, mutta pelattavissa. Keskeneräistä en ala julkisesti sen enempää arvostelemaan, muuta kuin sanon, että siitä voi tulla oikein mainio paikka. Ympäristöhän on muuten frisbeegolfille suotuisa. On uimahallia, majoitusta, kahvioita, ruokailua, uimarantoja. Onhan se hienompaa kuin laittaa pelaajat puskiin tarpeilleen, niin kuin valitettavasti vielä suuressa osassa ratoja tapahtuu. Peli oli tasaista ja tiukkaa loppuun asti, ja niin päädyimme jakamaan ykkössijan.

Piispalan jälkeen arvoimme hetken, käydäänkö vielä Viitasaarella, mutta päädyimme logistisista syistä Ahvenlammelle Saarijärvellä. Pelattiin parikisaa niin, että ensimmäiset kymmenen väylää bestiä, ja loput toughia. Kun oli tasaista yksilökisassa, niin tasaista oli parikisakin. Yhden heiton ero vuorotellen kumpaakin suuntaan aina viimeiselle väylälle saakka. Kertakaikkisen hieno päivä. Tuloksia ei merkitty muistiin, katsottiin vain mikä on keskinäinen tilanne. Eikä tuloksella ollutkaan väliä, mutta tosissaan taisteltiin voitosta ja muutaman euron panoksesta.

[takarivi]

Lyhyt versio: ihan paskaa.

Vähän analyyttisempi versio:
Inhoan joitain asioita fribakierroksella. Näitä ovat mm. se kun kengät kastuvat, se kun mäkärät tai hyttyset pyörivät ympärillä, se kun pitää käyttää sateenvarjoa, sulkea ja avata, laittaa maahan, juosta perässä kun tuuli vie sen, se kun täytyy pitää kirjaa metrixillä kun toisessa kädessä on satenvarjo, se kun aloittaa kahdella pirkolla ja tietää, että kohta ne bogit tulevat, se kun on kuumaa tai kosteaa, niin että vaatteet liimautuvat ihoon kiinni. Tänään tapahtui tuo kaikki Peurungan viikkokisoissa.

Aloitin sillä, että hävisin arvonnassa metrixin merkkausvuoron. Sain ensimmäiseen väylään hyvän avauksen ja sain ansaitun pirkon viiden metrin putilla. Seuraava avaus jätti kympin alamäkiputin, mutta laitoin sen varmasti keskelle koria. Sitten alkoi tapahtua. Radan toiseksi helpoimmalla pirkkoväylällä aivan surkea avaus hyssessä koko matkan OB:lle. Pari rutiiniväylää väliin, ja sitten ylämäkiväylään kiekko suoraan maata kohti. Lähäri puuhun, pitkä putti vähän ohi, ja paluuputti ketjuista ulos. Viimeistään tähän tuplabogiin katkesi heikko selkäranka. Loppukierroksen vain odotin, että pääsisin radalta pois. Kaikkia tyrimisiä en halua muistella. Mieluiten unohdan. Tosiasia kuitenkin on, että en saanut alun jälkeen ainuttakaan pöröä. Lopputulos +9 on sama kuin viikko sitten. Kai se sitten on taso tällä hetkellä. 860 Metrixissä…

Taisin joskus mainita, että tällä hetkellä ei nappaa kilpaileminen yhtään. Huomenna olisi Äkin liigan kolmas osakilpaillu Viitasaaren Savivuoressa. Hieno rata, ja alla kaksi voittoa kahdesta osakilpailusta. Juuri nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Ylihuomenna Jylin liigaa Keljonkankaalla. Blaah. Viikko töitä ja sitten viisi viikkoa kesälomaa. Voisin katsella riippukeinusta ruohon kasvavan ja mökin maalien rapisevan. Koko loman.

[takarivi]

Pelaaminen voi olla hauskaa vaikka tulos olisi surkea. Tänään oli sellainen päivä Viitasaarella, jossa pelattiin Äkin PDGA-liigan kolmas kierros. Olin pitkään sitä mieltä, että en mene ollenkaan, mutta kun oli täydellisen hieno keli, ja viikolle muuten on luvattu hyvin epävakaista, niin päätin mennä, vaikka arvelin etukäteen, että tulen pelaamaan huonosti. Kun ei välitä ratingeista, niin elämä on helppoa, voi pelata silloin kun siltä tuntuu. Päädyin tulokseen +2, jolla sai PDGA-ratingin luokkaa 850 tms. Muutenkin oli kyllä hyvin niukasti pisteitä tarjolla. Kaveri pelasi -8 ja silläkään ei saanut kuin 960. Metrixissä se olisi ollut tonnin luokkaa. Kun on noiin pieni porukka pelaamassa (vain 12 pelaajaa!!!) niin PDGA-ratingin saaminen on hiukan arpapeliä. Yksittäisten pelaajien onnistumiset ja epäonnistumiset vaikuttavat toisin todella vahvasti. Itse olin nostamassa toisia, mutta sitten oli onnistujiakin paljon.

Oma pelaaminen oli hyvin samaa kuin eilen Peurungassa. Kiekot tarttuivat kouraan ja lähtivät antsassa oikealle. Varsinkin muutamissa ylämäkiväylissä tuli otettua lukua, kun näin kävi. Hiukan oli huonoa tuuriakin välillä, ja sitten jossain kohdassa loppui ajattelu. Mutta nyt en voi syyttää olosuhteita mistään. Kaikki mokat olivat vain omaa heikkoutta. Niin raakaa ja kurjaa kuin se onkin.

Jollei huomenna ole liian paha keli, niin menen varmaan JyLin liigaa pelaamaan Keljonkankaalle. Katsotaan joko pohja on löytynyt, vai pelaanko vielä huonommin.