Edellisessä kirjoituksessa oli jotain hieman erityyppistä tunnetta kuin aiemmin. Tunteitahan pitää olla, joten siltä osin asiat hyvin
Olen samaa mieltä Väykästä. Väykkä pelaa ihan hyvää peliä silloin kun Väykkä pelaa friseegolfia. Hetkeen en ole Väykän kanssa pelannutkaan, mutta usein epäonnistumiset alkavat pelaamisen loppumisesta. Kiekkoa heitetään, mutta frisbeegolfissa ei ole kyse kiekon heittämisestä.
Sunkaan kanssa ei olla osuttu hetkeen samaan ryhmään, mutta ehkä kyse on vähän samasta?
Ja sitten kun samaan pakettiin sotketaan meikäläinen niin mä taidan välillä vähän liikaakin pelata frisbeegolfia eli laskea liikaa niitä todennäköisyyksiä yrittäen selvitä kierroksesta hengissä.
Itsekin olen välillä yllättynyt kierrostulosten eroista henkilötasolla. Minunkaan mielestäni ei ole mitään syytä miksi sä et heittäisi mua pidemmälle tai pelaisi mua paremmin.
Olen itsekin sitä mieltä että salilla punttien kolistelu on ihan typerää ja on vaikea motivoida itseään sitä tekemään. Itse huomioin olevani vain niin huonossa fyysisessä kunnossa että päädyin yrittämään kunnon kohotusta ihan vain oma etu edellä. Nyt se taas tuntuu onnistuvan, mutta aina kun siihen tulee tauko niin aina sitä on hankalaa pakottaa itseään aloittamaan uudelleen. Koirien kanssa kävelylenkit eivät oikeasti vain riitä vaikka sitten frisbeegolfin tukirakenteeksi kun työkään ei ole fyysistä.
Jokainen tietysti painii omien juttujensa kanssa ja edelleen mun hienoin kokemus salilla käymisestä on se kun poislähtiessä voin todeta olevani tyytyväinen siihen että sain itseni pakotettua salille.
Työssäni tehdään asiakkaiden kanssa paljon hommia välttämiskäyttäytymisen kanssa, joten yritän tästä oppia itsekin jotain
Ehkä frisbeegolfissakin tarvitaan jonkinlaisia mentoreja jo alemmille tasoille eikä vain ammattilaisille. Tällaista olen vähän mietiskellyt ja ollaan pikkuisen juteltukin pikkuporukalla.