Älä sinä huoli, Miikka nuori!
Vaikka en itse Piazzaan valitettavasti päässytkään, niin eiköhän siellä kaikki ollut parasta A-luokkaa!!! Sääkin oli varmaan ihan hyvä kun ei satanut. Ei kai kukaan odota huhtikuussa olevan hellettä? Ainakaan Suomessa! Niin kuin kunnioitettava liittomme Puheenjohtaja kerran mulle sanoi, että keskity kisajärjestelyissä niihin asioihin mihin pystyt vaikuttamaan. Säälle et kuitenkaan mitään voi.
Kyllä se Miikka niin on ettei ketään kiinnosta montako lasta, kissaa tai koiraa kisan järjestäjällä on. Jos peli ei kulje, tai radalla joku väylä ei miellytä, tai kahvi on väärää merkkiä jne, jne koskaan et voi miellyttää kaikkia.
Minäkin olen ennen (ja myönnän että vähän edelleenkin) kuvitellut, että jos järjestän kisan, minkä tekemiseen uhraan helvetisti aikaa ja vaivaa niin luulisi sen kaikkia kiinnostavan. Vaan niin se ei ole. Esim. NDGE on mulle "se" juttu, mutta mitä sitten. Yritän tehdä sen mahdollisimman hyvin loistavien kavereitteni kanssa. Pelaajat päättävät sitten tulevatko vai ei. Heille jää kisasta sokerinen, suolainen tai hälläväliä maku, ja aina seuraavassa kisassa sen sitten näkee ovatko he enää kisasta kiinnostuneita.
Ja silti tuleva kisa sää jännittää jo nyt, niin ettei meinaa nukutuksi saada. Paska sää, niin pelaajan on helppo tehdä valinta, jäädä kotiin viltin alle. Mutta kisan järjestäjät eivät voi niin tehdä
Minusta on vaan erinomaisen hienoa, että jotkut ihmiset kisoja järjestää, muuten olisi aika tylsää. Ja olethan sinä yksi Suomen aktiivisimmista kisajärjestelijöistä. Vuoden aikana liikutat satoja, satoja ihmisiä. Järjestät heille elämyksiä, mitkä he muistavat loppu elämänsä. Ja teet sitä isolla sydämellä, ja mielikuvituksella kuten esim. marathon taikka tuleva kukonlaulun aikaan pelattava kisa.
Pidä vaan pää pystyssä, ja rinta rottingilla kun järjestelet kisojasi. Välillä kannattaa kuitenkin hidastaa tahtia, tulee nopeasti vauhtisokeus ja sen jälkeen uupuminen. Ja mitä enemmän teet vapaaehtoistyötä toisten eteen, sitä herkemmäksi tulet kritiikille. Rakentava palaute kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan hyödyntää, ja tyhjän länkytykset samantien unohtaa.
Tsemiä Miikka!