Toisenlainen näkökulma

[maou]

Tervehdys Kuopiosta! Olen jo jonkin aikaa pohtinut blogin pystyttämistä frisbeegolfin tiimoilta ja kevätauringon alkaessa lämmittää päätin vihdoin siirtyä tuumasta toimeen.

Taustasta sen verran, että ikää on hieman yli 30 ja kiekkojen perässä on tullut tallusteltua neljä kesää, joista viimeisin oli selvästi aktiivisin. Koska innostus lajiin ei ole näyttänyt hiipumisen merkkejä, hankin täksi kaudeksi kilpailulisenssin ja samaan syssyyn sai kätevästi myös seurajäsenyyden (Deep in the Forest). Nykyinen kotirata on toissakesänä valmistunut Huuhanmetsä, mutta säännöllisesti tulee käytyä oikeastaan kaikilla lähialueen radoilla. Iso kiitos täällä päin toimiville aktiiveille mahtavista radoista.

Tarkoituksena on kirjoitella tänne ensimmäisen kisakauden kommelluksista ja samalla pohdiskella, miten se tulos radalla kehittyisi mahdollisimman paljon. Jonkin sortin kommellus lienee jo se, että aloitan kisaurani MPO-luokassa. Kisaan on onneksi vielä viisi viikkoa aikaa, joten tässä ehtii hyvin karistella pahimmat ruosteet neljän kuukauden talvitauon jäljiltä. Tähän asti kehitys lajin parissa on ollut varsin tasaista, mutta tänä talvena on ollut sellainen olo, että on aika ottaa isompi harppaus eteenpäin ja pyrkiä ulosmittaamaan oma osaaminen tehokkaammin. Jännä nähdä miten käy.

Listataan vielä kauden 2016 tavoitteet:
- vähintään 10 virallista kisaa
- rating 900+
- JYLY 700+
- maksimidistancet: backhand 150m+, forehand 100m+
- rollerit, upsit yms. erikoistekniikat ainakin jollain tavalla haltuun
- Huuhanmetsä (kaikki 24 väylää) kahdesti peräkkäin par tai paremmin
- Tarinalaakso kahdesti peräkkäin alle par

Lisäksi pyrkimyksenä on treenata kroppa semmoiseen kuntoon, että koko kauden pystyy heittämään vammoitta. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa paljon keskivartalotreeniä ja liikkuvuusharjoitteita, joita on aloiteltu jo talven aikana. Aivan nollasta ei siis tarvitse lähteä.

En oikein itsekään tiedä mitä tästä tulee, mutta näillä mennään.

ps. Kommentointi on suotavaa jos/kun sille tuntuu.

[maou]

Illan DGWT-lähetystä odotellessa oli hyvä hetki pohdiskella, mihin tässä viiden viikon aikana tulisi keskittyä, jottei ensimmäisestä kisasta tule aivan katastrofia.

Jotten joutuisi aivan untuvikkona lähtemään kokeilemaan kykyjäni, kävin tänään paikallisissa pikkukisoissa hakemassa ensikosketuksen kilpailun kiehtovaan maailmaan. Aamulla olin jo hyvin lähellä jättää lähtemättä kellon soidessa aivan liian aikaisin. Lopulta löysin kuitenkin itseni pelaajakokouksesta parinkymmenen muun innokkaan kanssa. Onneksi näin. Luminen rata liukkaine tiipaikkoineen oli vähintäänkin haastava, eikä tuloksista jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta seura oli mukavaa ja sain arvokasta kokemusta. Ensi kerralla voi muistaa kaiken höpöttelyn ja venailun lomassa keskittyä myös heittämiseen ja pelikirjassa pysymiseen.

Vaan mitä tässä lähteä kehittämään? Loppupeleissä lista on aika lyhyt: kaikkea. Puttia on tullut treenattua kotioloissa ahkerasti siitä lähtien kun ostin kuukausi takaperin discmanian lite basketin. Kotona maksimimitta on 7 metriä, ja siitä uppoaa noin 70 %. Alussa upposi jotain 50 %, joten hieman tapahtunut kehitystä, mutta tuo ei vielä todellakaan riitä. Jos joku 700+ JYLYssä heittävä lukee tätä, niin kertokaas ihan huvin vuoksi kauanko teillä on mennyt, että olette päässeet moisiin lukemiin. Sehän tarkoittaa käytännössä, että ysistä uppoaa 80% puteista. Tuntuu kaukaiselta tavoitteelta tässä vaiheessa.

Lumet sentään näyttää sulavan vauhdilla, joten pian pääsee pihalle harjoittelemaan pidempien puttien lisäksi myös lähäreitä. Tekniikat on hiottava kuntoon ja pari uutta kiekkoa opittava tuntemaan. Tässä ehtii myös tekemään kolmen viikon kovemman punttijakson ja sopivasti palauttelemaan ennen kisoja. Opiskelujen takia aika on tiukalla, mutta laitetaan riittämään.

Kärkiryhmä starttaa juuri sopivasti. Spintv:n youtube-kanavan la mirada playlististä löytyy muuten kärkikortin kakkoskierros ~50min versioksi pätkittynä, jos joltain on vielä näkemättä.

[Ari]

Pakko kommentoida, että mainion niminen blogi.
Näyttäisi vain siltä, että ihan samanlainen lajiin höyrähtäneen näkökulma siellä möllöttää.

Ei siinä ole mitään pahaa eikä yllättävää, joten tervetuloa

[maou]

Pakko kommentoida, että mainion niminen blogi.
Näyttäisi vain siltä, että ihan samanlainen lajiin höyrähtäneen näkökulma siellä möllöttää.

Ei siinä ole mitään pahaa eikä yllättävää, joten tervetuloa

Kiitosta vaan Ari. Mietin itse asiassa eilen samaa. Kone lämpiää hitaanlaisesti, mutta ainakin muistilaput täyttyvät vinhaa vauhtia erilaisista ideoista. Lupaan, että myös tekstit ja näkökulma kehittyvät kevään edetessä.

[maou]

Noniin! Sunnuntaina kauden ensimmäinen virallinen kisa Kauden avaus Tarinalaaksossa. Treenattu ei ole nimeksikään, mutta sen verran sentään että omista kyvyistä on jonkinlainen käsitys. Ratakin tuttu niin eihän tässä ole hädän päivää. Pelikirja on myös yksinkertainen: "heitä rystyllä birdietä ja älä missaa mandoa". Näillä eväillä siis kisaamaan. Aamulla jos muistaa ottaa bägin mukaan niin mikään ei voi mennä pieleen.

Valmistautuessa mietin, että tutulla radalla normaalista pelikirjasta ei ole juuri hyötyä. Etäisyydet on tuttuja ja mörrit on tiedossa. Sen sijaan päätin vilkaista miten tuolla on aiemmin kisattu ja millä väylillä voi saada etua suurimpaan osaan fieldistä. Viime vuoden tilastot ja sunnuntain MPO:n kilpailijat huomioiden par-tuloksella pitäisi menestyä jo kiitettävästi. Bogien välttämisellä pääsee pitkälle ja birdiellä on viime vuonna saanut käytännössä aina eroa suurimpaan osaan. Keskiarvojen mukaan pakkopirkkoja näyttää olevan vain pari, mutta sen verran hyvä olen helppoja heittoja kädettämään, että par-tulos vaatinee yli viisi pirkkoa. Ei suinkaan mahdotonta.

Eikun onnea ja menestystä kaikille kisaan osallistuville!

[maou]

Pöly alkaa olla laskeutunut, joten palaanpa hetkeksi sunnuntain kisaan. Järjestelyt olivat loistavat, rata muutamaa lumista väylää lukuunottamatta erinomaisessa kunnossa, poolikaverit mukavia ja sääkin oikein mainio kilpailemiseen. Kaikki meni siis varsin nappiin. Kisasuorituskin olisi ollut salonkikelpoinen, jos olisin putannut sisään kaikki ne 18 6-10m puttia, jotka sunnuntaina missasin. Ehkä ensi kerralla. Muistoksi jäi sentään ensimmäinen kisaholari Tarinalaakson väylältä 9 (84m). Seuraavan kerran kisaillaan todennäköisesti samoissa maisemissa toukokuun lopussa ja tavoitteena on poimia ne 20 ylimääräistä heittoa tuloksesta pois.

Vaikka kisa ei pelikirjaan kaatunutkaan, on ajatuksissa tällä viikolla pyörinyt jonkin sortin todennäköisyyslaskennan kehittäminen pelikirjan parantamista varten. Ideana olisi laskea väylätulosten todennäköisyyksiä perustuen valitun avauksen onnistumisprosenttiin ja erilaisten jatkoheittojen vaikeusasteeseen (epäonnistuneen ja onnistuneen heiton jälkeen). Tällainen vaatii radan ja oman heittoarsenaalin ja erityisesti omien potentiaalisten virheiden vahvaa tuntemusta, mutta voisi pitkässä juoksussa osoittautua erittäin hyödylliseksi kierrostuloksen parantamisessa. Täytynee hakea ideoita pallogolfin puolelta, jossa jotain vastaavaa luulisi jo tehdyn, ja pykätä seuraavan sadepäivän tullen jotain kasaan.

ps. Tänään varmistui virallisesti, että Kuopioon Puijolle rakennetaan 18-väyläinen AA1-luokan kilparata osin nykyisen golf-kentän tilalle.  Kelpaa asustella kyseisen nyppylän kupeessa.

[Tamohorski]

Kertoilehan sitten jos löydät sieltä golfin pulelta tai keksit ite jotain käyttökelpoista. Tuommoinen vois olla ihan mssevä juttu.

[Ari]

Sekä golfin että meidänkin lajin jokainen suoritus lähtee todennäköisyyslaskennan suorittamisesta.
Se, pystyykö oman osaamisen tason asettamaan oikein numeroiksi ja arvioimaan onnistumisprosentinkin oikein on toki haastavaa.

Erinomaisen mielenkiintoinen aihe, jota olen jonkinverran pyöritellyt sovellettuna saunapalaverissa käytettäviin apuvälineisiin.

[maou]

Aika aktivoitua hiljaiselon jälkeen. Kesä tulee ja heittokelit vaan paranee. Opintoihin liittyvä harjoittelu ja ahkera ulkoilu vapaa-ajalla ovat vieneet mehut sen verran tehokkaasti, että blogin päivitys on tietoisesti jätetty taka-alalle. Kiekkoa on kuitenkin lennätetty ja heittotekniikkaa koitettu hioa parempaan kuosiin. Hiljalleen alan ymmärtää miten noita muovinkappaleita tulisi taivaalle viskoa, jotta saan ne käyttäytymään halutulla tavalla. Olen myös alkanut huomaamaan yhä useammin, mitä tein väärin epäonnistuneissa heitoissa, ja osaan jopa korjata potentiaalisia virheitä jo heittoa mallatessa. Ounastelen tulostason nousevan kohisten, kunhan saan toistoja alle.

Tulevana sunnuntaina on toiset viralliset kisat, taas Tarinalaaksossa ja tällä kertaa kahdella juuri valmistuneella lisäväylällä höystettynä. Tavoitteena on pelata kaksi tasaista kierrosta, ja toivottavasti saada sitä kautta se 20 heiton parannus edelliseen kisaan. Tätä kisaa varten en ehtinyt vielä väsätä exceliin suunnittelemaani pelikirja-systeemiä, mutta josko saisin sen valmiiksi 11.-12.6. järjestettävään Kuopio Openiin mennessä. Se olisi loistava tilaisuus testata systeemin toimivuutta, koska kisat pelataan erittäin tutulla kotiradalla. Alustava suunnitelma oli tehdä viisiportainen asteikko heiton vaikeustasolle, mutta taidan päätyä yhdeksän- tai kymmenportaiseen asteikkoon. Avausheittoja varten voisi tehdä muutamia eri vaihtoehtoja heittotyypin, heittolinjan ja pituuden mukaan ja näille määritettäisiin pysyvät onnistumisprosentit. Väyläkohtaisesti näistä esivaihtoehdoista valitaan avausheitto, jonka jälkeen jatkoheitoille määritetään vaikeusaste käsin. Tällä hetkellä ei ole minkäänlaista näppituntumaa voiko tästä saada hyödyllistä systeemiä joka biittaisi ruutuvihkon tai päänsisäisen kalkulaattorin, mutta täytyy kokeilla koska työmäärä on varsin pieni.

[maou]

Nyt kun vuosi vaihtumassa ja ensi vuoden kisalisenssikin maksettu niin laitetaan tämä kausi pakettiin. Kesäkuussa sattunut nilkan nivelsiteen repeämä sammutti tehokkaasti kirjoitusinnon, ja haaverin myötä myös kaikki tavoitteet sai heittää romukoppaan. Heinäkuun lopussa kävin yhtenä viikonloppuna toteamassa kuinka tympeää nilkkavamman kanssa on pelata ja seuraavan kerran kisailtiinkin vasta elo-syyskuun vaihteessa. Ehdin silti kiertää seitsemät viralliset kisat sekä osallistua kaksipäiväiselle Savo Tourille siihen päälle, joten ei voi valittaa.

Vastoinkäymisistä huolimatta kaudesta jäi käteen paljon hienoja elämyksiä sekä kasapäin oppia. Kehityskäyrä ponkaisi syksyn aikana selvästi ylöspäin, ja onnistuinkin parantamaan ennätyksiäni kaikilla lähiradoilla. Videoinnin kautta pääsin toteamaan, kuinka vinksallaan sitä kiekkoa voikin heittää (ja silti saada se lentämään suurinpiirtein sinne päin). Oikeita liikeratoja hakiessa sai taas havahtua kankean liikkuvuuden ja huonon keskivartalon lihaskunnon asettamiin rajoituksiin. Noiden huomaamisen ansiosta omaa peliä onkin ollut helppo viedä eteenpäin. Erityisesti asentotunnon kehittyminen on auttanut monella osa-alueella.

Excel-pelikirjaakin pyörittelin, mutta jätin sen lopulta keskeneräisenä kiintolevyn nurkkaan pölyttymään todettuani hyödyn olevan tällä hetkellä olematon. Peli kehittyy parhaiten perusasioita harjoittelemalla. Ajatusleikkinä sen näprääminen oli kuitenkin hyödyllistä. Tuli mietittyä erilaisia heittomahdollisuuksia, ja niiden lopputulosten vaikutuksia seuraaviin heittoihin. Erittäin tarpeellinen taito radalla. Pitää palata asiaan uudelleen, jos/kun suorittaminen on sillä tasolla, että systeemistä voisi olla oikeaa hyötyä.

Kirsikkana kakun päällä mainittakoon vielä holarit. Niitä siunaantui tälle kaudelle huimat kuusi kappaletta, joista kaksi virallisissa kisoissa. Myönnettäköön, että kaksi noista oli <50 metrisillä väylillä. Komeitakin mahtui silti joukkoon: Tarinalaakson väylä 9 (84m), Ahmon väylä 4 (91m) ja Puijon väylä 2 (88m). Heinäkuun puolivälistä eteenpäin noin joka 700. heitto oli holari. Olisi varmaan pitänyt lotota...

Koska tänä vuonna kaikki tavoitteet jäivät sattuneesta syystä saavuttamatta, on ne kätevä viedä mukana ensi vuodelle.
Lisätään listaan vielä ehjä kausi, niin onhan tuossa tekemistä.

Näillä eväillä siis uuteen vuoteen.
Cheers!