Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Pelikirja  (Read 51011 times)

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Pelikirja
« on: 09.05.16 - klo:14:14 »
Tämä on nyt kolmas blogini täällä Frisbeegolf-forumilla, mutta aiemmista poiketen en aio kirjoittaa itsestäni mitään, ellei teksti sitten vaadi jotain omakohtaista tuekseen. Tämän blogin ajatuksena on pohtia pelin eri osa-alueita yleisesti ilman voimakasta subjektista osanottoa. Tilittämisen sijasta (sitä on kuultu ja luettu jo tarpeeksi) tarkoitukseni on kertoa näkemyksiäni pelaamisesta niin tekniikan, mentaalipelin kuin välineistön osalta. Päivitystahti riippuu ihan siitä, milloin uusia ajatuksia pulpahtaa päähäni, eikä missään nimessä ole tarpeen, että tämä jäisi vain omaksi yksinpuhelukseni. Tekniikkapalstat taas ovat niin täynnä sekavaa infoa ja mielestäni puhdasta harhaanjohtamista, että sinne en koe vetoa kirjoittaa.

Toivon, että jokainen, jota vähänkään kiinnostaa, kirjoittaa tähän blogiin alle kysymyksiä, joihin haluaa vastauksia - olettaen, että minusta on siihen vastaamaan. Varmoja vastauksia en pyri antamaan, mutta kokemusta ainakin on monenlaisesta vaivasta, henkisistä muureista, tekniikankorjauksesta, heittotyyleistä...

Vaikka en aiokaan keskittyä itseeni, lienee paikallaan esitellä kirjoittaja:

Pelaamisen aloitin vuonna 2000. Kilpailin aktiivisesti aina vuoteen 2014 saakka, jonka jälkeen olen pitänyt pientä taukoa. Tänä keväänä palasin kilpailemaan. PDGA:han liityin vuonna 2006, ensimmäisten vuosien rating oli siellä 970-980 tienoilla, sittemmin erinäisten ongelmien myötä tämänvuoden huhtikuussa se on pudonnut kohtaan 930.

SM-kisoissa olen ollut muutamaan otteeseen sijalla 10 (tai 11 tai 9), EM-kisoissa 2003 junioreissa kolmas. Toijala Openista on irronnut komea voitto amatöörisarjassa vuonna 2002 (tai jotain :)). Pituutta menee 170+.

Aloitetaan!
« Last Edit: 10.05.16 - klo:08:37 by Jaani »

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #1 on: 09.05.16 - klo:14:28 »
Ranteen käyttö draivissa:

Pelasin viime lauantaina pitkän linjan frisbeemiehen kanssa ja ajauduimme keskustelemaan ranteen käytöstä draivissa. Hän väitti, että kiekkoon saa lisäkierrettä, jos kiekon irrotessa tekee ranteella ojennuksen. Hyvä kierrehän on täysin oleellinen asia kiekon lennossa, joten totta kai jokaisen pelaajan kannattaa lisätä kierrettä mahdollisuuksien mukaan.

Olen kuitenkin jyrkästi eri mieltä asiasta.

En nimittäin usko, että ranteen kiertämisellä heiton aikana lihasvoimalla on positiivista vaikutusta kierteeseen. Uskon, että heittoliikkeen lähtiessä selällä, jatkuen sieltä olkavarren kautta kyynärvarteen, on ranteen jännittämisellä (lihaksia käyttääkseen niiden on jännityttävä) vai hidastava vaikutus. Kun käsi tekee rennon liikkeen ja kyynärvarsi alkaa oieta kohti heittosuuntaa, tekee ranne täysin luonnollisen vippausliikkeen mikäli se on rentona - toki kiekon irrotessa se on pakkokin jännittää loukkaantumisia välttääkseen. Mutta pointtini on se, että ranteen vippi vain hidastuu, jos sitä yrittää pakottaa lihasvoimalla liikevoiman sijaan. Löysä ranne on myös joka tapauksessa äärimmilleen supistuneena kyynärvarren liikevoiman vuoksi, eikä ole mitään apua erikseen koukistaa sitä käsivarren sisäosaa kohti.

Kuvitellaanpa köysi, joka makaa maassa, ja jonka laittaa toisesta päästä vispaamalla aaltoliikkeeseen. Se kiihtyy (ja aaltoliike pienenee) mitä lähemmäs köyden päätä liike menee - aivan kuten heiton aikana nivel kerrallaan "aaltona" etenevän käsivarren liike. Jos köyden materiaali muuttuisi jäykemmäksi, aaltoliike luonnollisesti lakkaisi tai ainakin siitä tulisi väkinäinen.

Uskon, että sama ilmiö tapahtuu, mikäli heittäjä pyrkii tietoisesti tekemään ranteella ylimääräistä lisäkierrettä kovaan heittoonsa. Rentoudesta löytyy sekä voima että kierre, sillä mikään lihastyö ei nopeuta jo valmiiksi vauhdilla liikkuvaa kiekkoa kädessä.

Ajatuksia, näkemyksiä?

Offline moog

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 406
    • View Profile
  • Oikea nimi: Marko Moisio
  • Seura: Sipoon Discstroyers
Vs: Pelikirja
« Reply #2 on: 09.05.16 - klo:14:37 »
Erinomaisen hienoa!

Aiemmissa teksteissäsi on ollut paljon painavaa asiaa, joten odotan innolla tulevia kirjoituksia. Tervetuloa "takaisin" :)

Ja jotta päästään heti aiheeseen, niin mistä löytyisi se viisasten kivi (tai edes jotain valaistusta) RHBH heiton oikeaan ajoitukseen? Mitä omaa heittoani joskus olen videolta nähnyt, niin tuntuu aukeavan pakka liian aikaisin niin ettei käsi ehdi kunnolla mukaan. Ei lähde veto oikein "kyynärpää edellä" kuten pitäisi. Ja toisaalta kun tuota yrittää tietoisesti korjata, niin tuntuu että sitten pihistellään ylävartalon kierrosta.

Kun ei oma aika noin ylipäänsä riitä kattavaan empiiriseen analyysiin, niin olisi kiva kuulla näkemystä kummallako itseasiassa on suurempi potentiaalinen hyöty heittoon; elbow first vai rivakka ylävartalon kierto? Olen muutaman kerran nähnyt kanssapelaajan siivuttavan niin vaivattoman, jopa jollain tapaan hitaan näköisellä vedolla huikeita mittoja, että ei voi kun ihmetellä mistä ne metrit tulee...
"Yllättävän usein avaan heitolla joka onnistuessaankin olisi ollut huono ratkaisu"

Offline Hormoni

  • Juniori
  • **
  • Posts: 75
    • View Profile
    • PDGA #70697
  • Oikea nimi: Tuomas Sievers
  • Seura: Disc Golf Vikings
Vs: Pelikirja
« Reply #3 on: 09.05.16 - klo:14:43 »
Hei!

Kiva että taas forumille kirjoittaminen maistuu, varsinkin tälläisen aihepiirin ympärille viritetty blogi kiinnostanee lajin nousukiidon aikana monia aloittelevia pelaajia. :)

Jos jaksat ja satut asioita muistamaan kymmenenkin vuoden takaa, henkilökohtaisesti kiinnostavinta aikaa on tuolla uran alkupuolella. Tekniset oivallukset omissa suorituksissa, pelaamisen jakautuminen ajallisesti harjoittelun, radoilla kiertämisen ja kisailun välillä jne.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #4 on: 09.05.16 - klo:14:46 »
Mitä omaa heittoani joskus olen videolta nähnyt, niin tuntuu aukeavan pakka liian aikaisin niin ettei käsi ehdi kunnolla mukaan. Ei lähde veto oikein "kyynärpää edellä" kuten pitäisi. Ja toisaalta kun tuota yrittää tietoisesti korjata, niin tuntuu että sitten pihistellään ylävartalon kierrosta.

Itse koen, että ylävartalon aukikierron tärkeyttä liioitellaan. On hyvä, jos taaksevedossa uskaltaa ja osaa kääntää selkää reilusti menosuuntaan, mutta silloin eteen viennin pitää olla suhteessa paljon hitaampi, jotta käsivarsi ei jää jälkeen. Tässä on löydettävä oikea suhde. Itse asiassa hyvinkin vajaalla taakse viennillä voi saada kovan draivin, mikäli pystyy tuottamaan käsivarteen hyvän piiskan, joka lähtee lapaluusta ja siirtyy voimakkaasti eteenpäin työntyvään kyynärpäähän. Tarkoitus on kuitenkin saada kyynärpää viemään kiekkoa niin, että vasta aivan vedon loppuvaiheessa kyynärvarsi alkaa oieta vetäen samalla ranteen suoraksi. Missään vaiheessa ei saa viedä vetoa kyynärvarrella, ainakaan kovissa draiveissa.

Jos taas yläkroppa kiertyy liian nopeasti, käy helposti niin, että huomaat hauiksen osuvan rintalihakseen ja sen jälkeen kyynärpää ei missään vaiheessa pääse vetämään heittoa. Se todennäköisesti karkaa sektorista sivulle, koska veto ei enää sen jälkeen ole piiskamainen ja suora.

Offline moog

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 406
    • View Profile
  • Oikea nimi: Marko Moisio
  • Seura: Sipoon Discstroyers
Vs: Pelikirja
« Reply #5 on: 09.05.16 - klo:14:55 »
Jos taas yläkroppa kiertyy liian nopeasti, käy helposti niin, että huomaat hauiksen osuvan rintalihakseen ja sen jälkeen kyynärpää ei missään vaiheessa pääse vetämään heittoa. Se todennäköisesti karkaa sektorista sivulle, koska veto ei enää sen jälkeen ole piiskamainen ja suora.

Jep, tämä on juuri se mitä muutamista omista still-kuvista olen havainnut; näyttää siltä että käsi vaan tulee perässä ylävartalon auetessa (kiekko on melkein vasemmassa kainalossa kun rintamasuunta on jo vahvasti aukeamassa kohti koria), eli kyynärpää ei todellakaan vie heittoa, eikä kiekot ihan aina linjaan kyllä osukaan...
"Yllättävän usein avaan heitolla joka onnistuessaankin olisi ollut huono ratkaisu"

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #6 on: 09.05.16 - klo:14:58 »
Jos taas yläkroppa kiertyy liian nopeasti, käy helposti niin, että huomaat hauiksen osuvan rintalihakseen ja sen jälkeen kyynärpää ei missään vaiheessa pääse vetämään heittoa. Se todennäköisesti karkaa sektorista sivulle, koska veto ei enää sen jälkeen ole piiskamainen ja suora.

Jep, tämä on juuri se mitä muutamista omista still-kuvista olen havainnut; näyttää siltä että käsi vaan tulee perässä ylävartalon auetessa (kiekko on melkein vasemmassa kainalossa kun rintamasuunta on jo vahvasti aukeamassa kohti koria), eli kyynärpää ei todellakaan vie heittoa, eikä kiekot ihan aina linjaan kyllä osukaan...

Aloita korjaaminen siitä, että haet käsivarren taakseviennissä viistoon ulos kropasta. Silloin kyynärpää on jo valmiiksi paljon edempänä eikä pitäisi jäädä kroppaan kiinni.

Offline Jaskala

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 964
    • View Profile
  • Oikea nimi: Janne J
  • Seura: Tallaajat
Vs: Pelikirja
« Reply #7 on: 09.05.16 - klo:15:29 »
Olen kuitenkin jyrkästi eri mieltä asiasta.
Olen aiheesta kanssasi jyrkästi samaa mieltä.  :)

Onhan se jo ajatuksen tasolla todella epärealistisen tuntuinen yhtälö. En usko että kukaan saa käännettyä rannettaan aktiivisesti auki yhtä nopeasti kuin mitä se aukeaa rennosti muun heiton jatkeena. Näin ollen ainoa vaikutus mitä ranteella auttamisella voi olla on hidastava.

Semmonen tietysti tulee mieleen että esim lähäreissähän ranteella saatetaan nepata lyhyitä heittoja ja siitä voi sitten jollekkin jäädä fiilis että näin sitä varmaan tekee sitten draiveissakin.

Offline Kempster

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 193
    • View Profile
    • @ Instagram
  • Oikea nimi: Niko Kempas
  • Seura: Ŧ·
Vs: Pelikirja
« Reply #8 on: 09.05.16 - klo:15:43 »
Hienoa hienoa, tälle "blogille" on varmasti kysyntää!

Olen tuosta ranteen käytöstä draivissa Jaanin kanssa täysin samaa mieltä.


Ja sitten pari väittämää;

Dear Mr. Pelikirja,

Ei ole vain yli- ja alivakaita kiekkoja, vaan myös vakaita kiekkoja.

Vaikka kuinka paljon treenaisi heittämään lujaa ja pitkälle, niin kaikki eivät tule heittämään kiekkoa piiitkälle*.

*Sanotaan nyt vaikka että piiitkälle on yli 140m.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #9 on: 09.05.16 - klo:16:11 »
Dear Kempster,

Kiekot kääntävät lopussa joko enemmän tai vähemmän vasemmalle (rhbh), vain ehkä ultimatekiekot ja rimpulat poislukien. Kulmasta riippuen niitä kutsutaan joko ylivakaiksi tai alivakaiksi, jotkut nimittävät ylivakaita jopa sanalla "todella vakaa". En ymmärrä. Vakaa on sellainen, joka lentää tasan siinä kulmassa kuin sen heittää, ja siihenkin vaikuttaa lähtönopeus ja spinni. En minä ymmärrä enää mitään näistä termeistä. Firebird on ylivakaa, Cobra on alivakaa. Se riittää.

Jälkimmäisestä olen samaa mieltä. Vaikka kuinka treenaisi, ei jokaisesta ole juoksemaan satasta alle 10 sekunnin tai nostamaan penkistä yli 200. Onneksi frisbeegolfissa on monta osa-aluetta, jotka osaamalla voi paikata puutteitaan. Draivin treenaamisella on hyvä aloittaa, mutta kun perusteet on hallussa, kannattaa keskittyä puttiin. Siinäkin yksilölliset ominaisuudet toki jotain merkitsevät, mutta jokaisesta voi tulla hyvä puttaaja paljon todennäköisemmin kuin hyvä draivaaja. Tai siis pitkälle heittävä draivaaja. Ja se on eri asia kuin hyvä.

Offline Jaskala

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 964
    • View Profile
  • Oikea nimi: Janne J
  • Seura: Tallaajat
Vs: Pelikirja
« Reply #10 on: 09.05.16 - klo:17:40 »
Firebird on ylivakaa, Cobra on alivakaa. Se riittää.
No onko Firebird sitten vakaampi kuin Cobra?  ::)

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #11 on: 09.05.16 - klo:21:45 »
Ylivakaampi.

Offline jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 870
    • View Profile
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Pelikirja
« Reply #12 on: 09.05.16 - klo:21:58 »
Jälkimmäisestä olen samaa mieltä. Vaikka kuinka treenaisi, ei jokaisesta ole juoksemaan satasta alle 10 sekunnin tai nostamaan penkistä yli 200. Onneksi frisbeegolfissa on monta osa-aluetta, jotka osaamalla voi paikata puutteitaan. Draivin treenaamisella on hyvä aloittaa, mutta kun perusteet on hallussa, kannattaa keskittyä puttiin. Siinäkin yksilölliset ominaisuudet toki jotain merkitsevät, mutta jokaisesta voi tulla hyvä puttaaja paljon todennäköisemmin kuin hyvä draivaaja. Tai siis pitkälle heittävä draivaaja. Ja se on eri asia kuin hyvä.

Tämä olisi omasta mielestä tärkeä viesti laajemmaltikin, koska varsinkin intternetissä kaikki tuntuvat heittävän kovin pitkälle. (Tämä ei ollut kuittaus Jaanille, koska olen nähnyt hänen heittävän pitkälle. :-)) Mutta jotkut eivät heitä ja jos ottaa liian vakavasti internet-jutut (ja miksei reaalimaailmankin), niin voi turhautua koko lajiin. Minulle kävi näin. Nyt se on toivottavasti jo ohi.

Lisäksi kaikki, jotka ovat jumissa draivin mitassa X metriä ja valittavat siitä kovaäänesti, ovat todennäköisesti taas turhauttavan kuuloisia tyypille joka on jumissa X - 10 metrissä ja niin edelleen.

Olin omaan treenipäiväkirjaan kirjoittamassa joskus otsikolla "Saako frisbeegolfia harrastaa, jos ei heitä kovin pitkälle?", mutta jäi kirjoittamatta. Provokatiivisella otsikolla oli tarkoitus pöyhiä omien ajatusten umpikujia, mutta pääsin siitä turhautumisesta jo jokseenkin yli. Vastaus oli siis kai tentatiivinen 'kyllä'. ;-)

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #13 on: 10.05.16 - klo:08:30 »
Olin aikeissa kirjoittaa muusta, mutta otetaanpa kiinni Jajvirran alustuksesta.

Vertailu muihin pelaajiin ja positiivisesta hengestä syntyvä joukkovoima:

Tämä saattaa kuulostaa kovin naiivilta ja jopa itsestäänselvältä, mutta sanotaanpa se silti: FRISBEEGOLFISSA EI OLE VASTUSTAJIA. Jos kilpailet sulkapallossa, tenniksessä, lentopallossa, pöytätenniksessä jne. on tärkeintä päihittää verkon toisella puolella oleva pelaaja. Hän on sinun vastukseksi, jota sinun pitää harhauttaa ja juoksuttaa ja johon sinun pitää keskittyä, jotta voisit taktiikallasi voittaa häneltä pisteitä. Toisin sanoen sinun tulee verrata peliäsi häneen ja mukauttaa taktiikkaasi sen mukaan, miten hän pelaa.

Frisbeegolfissa ainoa vastustajasi on itse rata, ei kukaan muu pelaaja oli hän sitten nimimerkki foorumilla tai unelmarundia ryhmässäsi pelaava aloittelija. Jokainen pelaaja pelaa omaa peliään rataa vastaan, ja tämän liittäisin yhtä lailla keilailuun ja muihin lajeihin, joissa PELIKAVERIN suorituksella ei saisi olla mitään vaikutusta sinun suoritukseesi. Rata on kaikille sama ja jokainen pelaa sitä vastaan yksin, joskin yleensä 3-5 pelaajan ryhmässä.

Jokaisella pelaajalla on tavoite päihittää rata mahdollisimman vähillä heitoilla yksin ja vain yksin, omilla vahvuuksillaan ja minimoimalla heikkouksiensa vaikutuksen. Jokaisella siinä 5 pelaajan ryhmässä on omat valttinsa, joilla hän lähtee rataa taltuttamaan. Toiset pystyvät paikkaamaan kehnompaa draivipeliään tarkalla putilla (tämä on hyvin yleistä nykyään, etenkin Suomessa on opittu puttaamaan viime vuosina), toiset taas joutuvat heittämään lähelle koria useilla väylillä ennen kuin se epävarma putti uppoaa ensimmäisen kerran. Näiden tyyppien tulos saattaa olla about sama. Ajatelkaapa jotain Yeti Readingia huippuvuosinaan: mies heittää tuskin sataa metriä, mutta niin vain MM-kisoissa top-10 tuli tutuksi. Paljon yleisempää on olla huippudraivaaja ja silti töpeksiä helppoja putteja tuon tuosta. Oma lukunsa ovat lähestyjät, jotka osaavat pelin tärkeimmän heiton niin hyvin, että sillä korvaa jo aika pitkälle draivin ja putin heikkoudet.

Parhaassa tapauksessa pelaaja osaa kaikki kolme osa-aluetta hyvin, mutta ihan rehellisesti sanottuna jokaisella pelaajalla on vahvuutensa ja etenkin heikkoutensa, jotka vaikuttavat pelaajan itsetuntoon ja sitä myötä suoritustasoon. Heikkoudet yleensä, jos ei aina, tulee ilmi vain muita pelaajia seuratessa.

Pelissä kuten elämässä muihin vertailu yleensä vain heikentää omaa suoritusta huomattavasti.

Siinä on kyse kateudesta, joka pahimmillaan tappaa oman tekemisen ilon.

Mutta sitäkin on kahta laatua.

Mustasukkainen kateus on se tunne, joka pään sisällä tykittää asioita negatiivisen kautta: "Vittu Tapanikin pistää tästä kaikki sisään ja mä en osu edes koriin". Vähättelevä asenne sekä toiselle että itselleen. Sellainen ajatus päässään on aika vaikea treenata mitään kuntoon, koska olet asettanut tasollesi mittarin, joka on toinen ihminen, jonka tekemisiin sinulle EI SAA OLLA MITÄÄN VAIKUTUSTA. Jos Tapani yhtä äkkiä alkaa putata huonosti, ja sinä pitänyt tasosi, olet saavuttanut kateutesti kohteen. Hienoa. Mitäs sitten? Toistan: Sinä et saa vaikuttaa pelikavereidesi tekemisiin, ja siksi heihin vertailu NEGATIIVISEN kautta on turhaa, jopa tuhoisaa.

Mutta toinen kateuden laatu on kannustava.

Toisten pelaajien suorituksilla ei periaatteessa saa olla merkitystä omaan tekemiseesi, koska tietenkin aina haluat tehdä parhaasi huolimatta siitä, mitä muut ihmiset ympärilläsi puuhaavat. Olit sitten lukenut internetistä sankarillisia JYLY-tuloksia tai pelaamassa SM-kisoissa kärkikortissa, saamme AINA parhaan tuloksen toivomalla muille hyvää ja iloitsemalla toisten suorituksista. "Se Tapani on vain aikamoinen puttaaja. Tästäkin se laittaisi aina sisään, keskelle koria ilman mitään väpätystä. Siihen mäkin pyrin, että olisin yhtä hyvä tai jopa vielä parempi kuin Tapani."  Huomaatko eron aiempaan? Tämäntyyppinen hyvänlaatuinen kateus antaa kunnian toisten suorituksille, oli se sitten puttia tai draivia koskevaa ihailua, positiivisen ajattelun kautta. Täällä jokainen haluaa päihittää radan niin hyvin kuin oma taitotaso antaa myöden ja kehittää sitä tasoa entisestään. Jos tämä kuvitteellinen Tapani on ihailustasi (tai ihailevasta kateudestasi) huolimatta tyytymätön puttiinsa, se on hänen asiansa. Ei sitä tarvitse kuunnella eikä siitä tarvitse vaikuttua, koska HÄNEN AJATUKSENSA EI OLE MINUN ASIANI. Ainoa asia, joihin voimme vaikuttaa, on oma pelimme ja tasomme.

Vaikka olenkin nyt teroittanut ajatusta, että jokainen pelaa omaa peliään, on tässäkin olemassa poikkeus. Varmasti jokainen (ainakin kilpapelaaja) on pelannut ryhmässä, jossa ollaan hiljaa ja korkeintaan murahdetaan vaivautunut "jep" toisen putatessa 10 metristä sisään tai avattua 130 metrisen reiän nostolle. Silloin jokainen todella pelaa vain omaa peliään ja itsekeskeisesti pyrkii suorittamaan rataa parhaansa mukaan, joko tahallaan tai useimmin vain hermostunutta keskittymistään.
Kokemus kuitenkin osoittaa (ja toivottavasti tämänkin on mahdollisimman moni kokenut), että kannustamalla vilpittömästi muiden suorituksia ja tsemppaamalla jokaisen pelaajan suoritusta luomme paitsi hyvän ilmapiirin ryhmälle, jolloin kierros sujuu paljon leppoisammin, myös autamme paitsi muita myös itseämme suoritumaan rataa vastaan mahdollisimman hyvin. On koko ryhmän etu, että kaikki sen jäsenet saavuttavat mahdollisimman korkean tasonsa. Jos nyt joku Tapani sattuu pelaamaan sinua paremmin, niin muista että se ei ole sinulta pois: siinä on tavoitetta sitten ensi kerralle pelata yhtä hyvin tai jopa paremmin ilman, että Tapani pelaisi yhtään omaa tasoaan huonommin. Toiselle EI KOSKAAN SAA TOIVOA PAHAA.

Valitettavasti on niitäkin, jotka antavat kateuden ottaa vallan ja pyrkivät negatiivisuudellaan vaikuttamaan muiden suorituksiin.
Siksi halveksin (jopa säälin) jokaista, joka keskittyy sobotoimaan muiden peliä, sillä paitsi että sabotoiminen tuhoaa muiden pelin, se näivettää sabotööriä sisältä päin. Näitä pelaajia ei kukaan toivo ryhmäänsä.
 
Kysymyksiä, ajatuksia?
« Last Edit: 10.05.16 - klo:08:34 by Jaani »

Offline Linko

  • Juniori
  • **
  • Posts: 55
    • View Profile
  • Oikea nimi: Aleksis Linko
  • Seura: 7k
Vs: Pelikirja
« Reply #14 on: 10.05.16 - klo:08:59 »
Erittäin positiivinen poikkeus tämä blogi, koska ei keskity omaan tekemiseen vaan niihin yleisiin "totuuksiin", joita omaksumalla jokainen voi sitä omaa tekemistä parantaa. Väitän että jokaisen peli paranee kun oppii aidosti nauttimaan ja iloitsemaan muiden onnistumisista ja sitä kautta saamaan itsekin positiivista virettä peliinsä. Olkoon jokaisen draivin mitta, lähipelin tarkkuus tai puttitaito mitä tahansa, niin se oma tekeminen paranee jo ihan sillä että oppiii olemaan positiivinen ja nauttimaan kaikkien onnistumisista. Niinkun Jaani hyvin sanoi, tässä lajissa ei ole yhtään vastustajaa, ainoastaan rata jonka jokainen yrittää kesyttää. Jokainen pystyy kehittämään taitotasoaan treenaamalla, osa pitemmällä kuin toiset, se on selvää. Tärkein osa-alue tässä lajissa on kuitenkin täysin henkinen puoli. Mitä pidemmälle jokainen pystyy kehittymään niissä henkistä puolta vaativissa osa-alueissa, sitä paremmin sen radan saa kesytettyä. Jos taitotaso on 9 ja henkinen puoli 10, on tulos -5, jos taitotaso 9 ja henkinen puoli 5, tulos on +10. Toki ihan vain omaa ajattelua tämä :)