Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Pelikirja  (Read 50996 times)

Offline TaneT

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 830
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #15 on: 10.05.16 - klo:09:00 »
Helposti TOP1 postaus tällä foorumilla, kiitos siitä. Tuon ryhmän positiivisen pelin kierteen ja kannustuksen olen jotenkin aistinut ja huomannut, mutta en olisi osannut pukea sitä sanoiksi. Muiden onnistumiset ja huikeat suoritukset ruokkivat hyvää fiilistä ja antavat itseluottamusta, ja siten luovat hyvää pohjaa hyville suorituksille.
Judge Kruunu Slammer | Claymore Verdict Justice | Thief Culverin Felon Ahti | Trespass Enforcer

Offline ville

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 263
    • View Profile
  • Oikea nimi: Ville Kotamäki
Vs: Pelikirja
« Reply #16 on: 10.05.16 - klo:09:06 »
Nyt pisti Jaani kyllä sellaista tekstiä että...

Itse olen kilpaillut 9 vuotta ja koko ajan yrittänyt tietoisesti kehittyä henkisellä puolella. Tämän jos sisäistäisi, niin iso harppaus tulisi tehtyä eteenpäin. Kiitos Jaani.

Vaan tuo viimeinen lause jäi hieman vaivaamaan. Siis ihan oikeassa Jaani siinä on. Vaan kun itse olen saanut lokaa niskaan sillä, että pyrin noudattamaan lajin sääntöjä ja edellytän sitä myös muilta. Se kun kääntyy niin helposti siihen, että pyrin tällä pilaamaan muiden peliä. Ja tietysti otan siitä huonon omantunnon itselleni, vaikka kaverihan se on sääntöjen vastaisesti pelanut.

Tästä aiheesta olisi mukava kuulla myös Jaanin ajatuksia.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #17 on: 10.05.16 - klo:09:08 »
Jos taitotaso on 9 ja henkinen puoli 10, on tulos -5, jos taitotaso 9 ja henkinen puoli 5, tulos on +10. Toki ihan vain omaa ajattelua tämä :)

Kyllä se on näin. Most fun wins kuulostaa aika lässyltä, mutta näin se tuppaa olemaan.

Muistan EM-kisoissa 2005, kun pelasin jonkun master-ikäisen ehkä Tshekin edustajan kanssa. Todella rasittava kaveri: kuvitelkaa nyt; se tyyppi pisteli ihan surutta outtiin ja hekotteli päälle "hohhoho, I just hate these OB-lines..hohhoo".

Itsehän paukutin 50 metriä pitemmälle joka väylällä ja purin hammasta, kun pappa ei tajua, että OB:lle heittämisen kuuluu VITUTTAA ANKARASTI.

Kireänä sitä kuuntelin koko kierroksen.

Lopussa papan tuloskortti oli toki huonompi kuin mun, mutta eipä paljon. Ja taatusti sillä oli hauskempaa kuin mulla.

Se oli sitä kateutta, jota ei mielellään koe. Eli oikein vitutti, kun toisella on hauskaa huonosta heitosta huolimatta. Todellisuudessa siihen tulisi pyrkiä, että osaa nauraa itselleen hyvän tuulisesti ja olla ottamatta itseään vakavasti. Harva siihen pystyy, enkä todellakaan ole itsekään siihen päässyt, mutta asian tiedostamalla voi jokainen pyrkiä sitä kohti.

Oikeastaan pappa oli aika kova jätkä.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #18 on: 10.05.16 - klo:09:36 »
Vaan tuo viimeinen lause jäi hieman vaivaamaan. Siis ihan oikeassa Jaani siinä on. Vaan kun itse olen saanut lokaa niskaan sillä, että pyrin noudattamaan lajin sääntöjä ja edellytän sitä myös muilta. Se kun kääntyy niin helposti siihen, että pyrin tällä pilaamaan muiden peliä. Ja tietysti otan siitä huonon omantunnon itselleni, vaikka kaverihan se on sääntöjen vastaisesti pelanut.

Tästä aiheesta olisi mukava kuulla myös Jaanin ajatuksia.

Ja viimeinen lausehan kuului:

Quote
Valitettavasti on niitäkin, jotka antavat kateuden ottaa vallan ja pyrkivät negatiivisuudellaan vaikuttamaan muiden suorituksiin.
Siksi halveksin (jopa säälin) jokaista, joka keskittyy sobotoimaan muiden peliä, sillä paitsi että sabotoiminen tuhoaa muiden pelin, se näivettää sabotööriä sisältä päin. Näitä pelaajia ei kukaan toivo ryhmäänsä

Hyvä pointti!

Tämä liittyy siihen mainitsemaani ryhmähenkeen, vaikka jokainen vastaa omasta tuloksestaan, pelistään ja pelitavastaan. Silloin, kun ollaan yhdessä sovittu säännöt ja jokainen sitoutuu noudattamaan niitä, on mielestäni täysin oikeutettua huomauttaa jos joku niitä rikkoo. Etenkin hyötyä tavoitellessaan. En tosin muista (tai minulta on jäänyt huomaamatta) koskaan pelanneeni ryhmässä, jossa joku tietoisesti rikkoisi sääntöjä.

Yleisin on varmasti foot fault - kaatunut puttiasento tai markkerista sivuun astuttu väylädraivi.

Tokihan itsekin olen aivan varmasti tehnyt jalkavirheitä, ja joskus on jäänyt huono omatunto että sitä ei ole minulle huudettu vaikka olen pyytänyt. Se rikkoo ryhmän henkeä vastaan, jos joku pelaa eri peliä kuin muut. Silloin jokainen myös heikentää suoritustaan, koska keskittyminen kääntyy johonkin negativiiseen ja kyttäilyyn. Moni sanoo, että ei raaski huomauttaa virheistä, ettei sotke omaa peliään. Itse koen, että tässä vaiheessa oma peli on jo mennyt sekaisin, koska tietää toimivansa väärin olemalla hiljaa ja toivoo muiden ottavan vastuun. Silloin on hyvin vaikea myös iloita sääntövirheitä tekevän pelaajan onnistumisista. Ehkä myös omistaankin.

Taito antaa palautetta on tässä avainasemassa. Virheistä huomauttaminen ei ole helppoa, mutta sen voi tehdä joko myötätuntoisesti tai ei. Se tarkoittaa sitä, että on kyky asettua toisen asemaan ja pystyy antamaan palautteen niin kuin sen itse haluaisi kuulla.

"VIRHE! Jalka sivussa, kaikkii näkivät, ota uusiksi ja muista että seuraavasta tulee rankkua!".

Sellaisen kuuleminen vituttaa. Ihan kaikkia. Ehkä siksi, että siitä ei paista myötätunto vaan oletus siitä, että virheen tehnyt pelaaja olisi tehnyt sen tahallaan ja pyrkimyksenään saada hyötyä. Ja vaikka olisikin tehnyt, niin sillä henkilöllä on sitten muita ongelmia, jotka kaipaavat myötätuntoa.

Jokainen muotoilkoon itse suuhunsa sopivasti virheen huomautukset, mutta kannattaa muistaa ne hetket, kun itse on tehnyt jonkun mokan ja miten siitä saa kuulla.

Aina ei toki muista olla myötätuntoinen, mutta itse pyrin sanomaa jotakuinkin näin. Esimerkkinä markkerista sivuun astuminen väylällä:

"Hei, sä et varmaan itse pystynyt huomaamaan sitä, mutta sun jalka ei mun nähdäkseni ihan osunut markkerin taakse. Tuskin sä siitä mitä etua sait, mutta heitto pitää silti uusia. Näkikö muut samoin?"

Jos muut ovat hiljaa, niin sitten virhe meni läpi ja siihen on turha kierrostansa pilata. Itse on huomauttamalla tehnyt oikein ja parempaan ei kukaan pysty. Suurempi halla omalle ja muiden pelille tulee, jos asiaa jää vatkaamaan päässään. Virheen tehneen pelaajan myös pitää hyväksyä se, että ryhmä päättää nämä asiat. Vaikka itse olisi kuinka eri mieltä, vähemmällä selviää kun vain toteaa tilanteen ja toimii sen mukaan. Riitauttaminen yleensä pistää pelin sekaisin.



« Last Edit: 10.05.16 - klo:09:38 by Jaani »

Offline letiss

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 132
    • View Profile
Vs: Pelikirja
« Reply #19 on: 10.05.16 - klo:11:01 »
Hienoja ajatelmia. Jaani, olet liikunnallinen urheilumies, joten sinulta voisin kysyä seuraavaa. Olen etsinyt ja toki myös kohtuu säännöllisesti tehnyt erilaisia
venyttelyjuttuja. Lähinnä tietysti keskivartalo ja jalat. Onko sulla jossain valmiina, tai tiedätkö mistä voisi löytää jotain venyttelyohjelmaa, joka tukisi
tätä meidän juttua ?

Lähinnä tarkoitus on siis pystyä heittelemään ilman, että seuraavana aamuna pitää sukat pukea jalkaan istuvilteen.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #20 on: 10.05.16 - klo:11:39 »
Onko sulla jossain valmiina, tai tiedätkö mistä voisi löytää jotain venyttelyohjelmaa, joka tukisi
tätä meidän juttua ?

Lähinnä tarkoitus on siis pystyä heittelemään ilman, että seuraavana aamuna pitää sukat pukea jalkaan istuvilteen.

Selkävaivat tosiaan ovat joskus niin pahoja olleet, että männä vuosina erityisesti rankan kisaviikonlopun sunnuntaikierroksilla ei saanut miniä nostettua ilman kyykistymistä. Kumartuminen ei vain onnistunut.

Keho on jokaisella niin erilainen ja vaivat tulevat eri lailla ilmi ja eri syistä, niin en uskalla neuvoa kovin itsevarmasti. Mutta jotain mietittävää:

Syvät vatsalihakset ovat koko elämän kannalta tärkeitä. Ei niitä paljon esitellä voi! Niitten treenaminen on tolkuttoman tylsää ja mielellään sen unohtaakin tehdä. Mutta jos vain jaksaa, niin tällainen on hyvä: Asettuu lattialle niin, että kämmenet tulevat lattiaan ja myös jalkapohjat pysyvät lattiassa. Perse kohti kattoa pyramidiasennossa, eli kädet saavat olla ihan reilusti edessä. Sitten ajattelee tuovansa polvia kohti kyynärpäitä kuitenkaan liikuttamatta jalkoja. Eli pusertaa itseään kasaan ilman että liikkuu. Tuntuu kyllä. Tämä on enemmänkin venytys, mutta sitä voi tehdä myös siis lihaskuntoiluna.



Yleensä selkävaivat johtuvat lantion asennosta. Monilla on Aku Ankka -perse (esim. mä), joka taas on seurausta kireistä lonkan koukistajista ja etureisistä. Niitä on helppo venyttää ns. kosinta-asennossa: toinen polvi maassa, toinen 90-asteen kulmassa ja siitä vain etsimään nojailemalla kohtaa, joka venyttää. Itse ainakin pyrin liikkumaan jatkuvasti enkä venyttämään staattisesti, koska uskon sen olevan tehokkaampaa ja vähemmän kuormittavaa.



Etenkin fore-heitoissa taas olkapään kiertäjäkalvosin meinaa hajota. Monella on huono ryhti, koska olkapäät hakeutuvat eteen ja rintakehä kasaan, ja itseasiassa se on yleensä syynä siihen, kun fore "kääntää yli heti" (oikeasti heittäjä kääntää sen yli ranteellaan, koska suoristuessaan olkapää kiertyy jäykkyyttään sisään).



Itse treenaan lihaskuntoa nykyään voimakkaasti selkäpainotteisesti juuri siksi, että välttäisin kasaan menemistä. Valitettavasti bäginkantaminen aiheuttaa jännitystä hartioissa kyllä kovasti.

Joogailu kyllä auttaa moneen vaivaan, mutta siinä pitää muistaa, että päämäärä ei sinänsä ole tärkein, vaan itse asian tekeminen. Muuten ei ole rento ja pääse hengittelyn rytmiin. Oikeastaan niin sen pitäisi olla pelaamisessakin, ja elämässä...
« Last Edit: 10.05.16 - klo:11:41 by Jaani »

Offline Jaskala

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 964
    • View Profile
  • Oikea nimi: Janne J
  • Seura: Tallaajat
Vs: Pelikirja
« Reply #21 on: 10.05.16 - klo:14:02 »
Tuohon henkiseen puoleen ois mullakin yksi kysymys. Miten sä näet tavoitteen asettamisen kierrokselle / kisaan?

Tuntuu että kun harrastelijoilla tulostaso vaihtelee rankastikkin, niin tavoitteet asetetaan hieman vääristynein odotuksin ja sitten petytään ja turhaudutaan. Toisaalta realistisemmat tavoitteet eivät tunnu palkitsevilta jos se oikeasti hyvä kiesi-/kisaonnnistuminen on kuitenkin huimasti kovempi.

"Älä aseta itsellesi odotuksia" taas on täysin mahdoton ajatus, jollei sitten ole joku Shaolin munkki.  ;D

Offline Flick Maniac

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 848
  • Discmania
    • View Profile
    • Frisbeegolf Club Keinukallio
  • Oikea nimi: Mikko Setälä
  • Seura: FGCK
Vs: Pelikirja
« Reply #22 on: 10.05.16 - klo:14:49 »
Meinasin jo kirjoittaa omaan päivyriin mutta siitä tuli jo muutenkin megapostaus. Mutta toi positiivinen svengi. Kaikki sen tietää ja olen sen itsekin maininnut. Keinarin amtourin ekan kiessin ryhmä oli kuitenkin poikkeuksellisen positiivinen etenkin kisaryhnäksi. Aivan täyttä luksusta. Läpänheitto luokkaa A+ ja fist bumppeja sateli. Itsehän minä ne kaikki omat heittoni heitin mutta ei ole ihme että kierrokselle tuli 4 birkkua, eli taitaa olla eniten Keinarilla vuosiin.

Erityiskiitos Jari-Matti Hiltuselle tästä hengen luomisesta joka pian tarttui kaikkiin.

Sitten tämä toinen aihe, eli säännöistä kiinnipitäminen. Todella hyvä postaus.

Tähän tuli lisäkysyttävää myös. Mitä vaihtoehtoja minulla on jos näen että toisessa ryhmässä pelataan väärin (ei välttämättä tarkoituksellisesti ja siten huijaten, mutta epähuomiossa väylän OB-linjoja väärin tulkiten)? Enhän ole toimitsija eivätkä he ole ryhmässäni. Olisi varmaan pitänyt mennä sanomaan mutta näin tilanteen kaukaa (silti päivänselvästi, eli pelaaja heitti asfalttitietä joka oli tuloskortin takapuolella mainittu OBksi, väyläopasteessa ko. tie ei näkyvissä) ja oma kiessi juuri päättynyt eli mielessä tulosten ynnäys ja ehtiikö seuraavaan junaan kotia kohti.
Discmania Media Partner 2017-2019
Team Discmania, Discmania Ambassador

Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit
http://www.instagram.com/Crushing_Plastic
http://www.youtube.com/user/glaabaglooba

Offline FribAllu

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 101
    • View Profile
  • Oikea nimi: Altti
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Pelikirja
« Reply #23 on: 10.05.16 - klo:22:28 »
Täytyi vain tulla kiittämään Jaania, aivan supermielenkiintoinen postaus ja koko "blogi". Jatkakaa mielenkiintoista keskusteluanne, itse luen ja yritän oppia jotain. ;)

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #24 on: 11.05.16 - klo:08:37 »
Tähän tuli lisäkysyttävää myös. Mitä vaihtoehtoja minulla on jos näen että toisessa ryhmässä pelataan väärin (ei välttämättä tarkoituksellisesti ja siten huijaten, mutta epähuomiossa väylän OB-linjoja väärin tulkiten)? Enhän ole toimitsija eivätkä he ole ryhmässäni. Olisi varmaan pitänyt mennä sanomaan mutta näin tilanteen kaukaa (silti päivänselvästi, eli pelaaja heitti asfalttitietä joka oli tuloskortin takapuolella mainittu OBksi, väyläopasteessa ko. tie ei näkyvissä) ja oma kiessi juuri päättynyt eli mielessä tulosten ynnäys ja ehtiikö seuraavaan junaan kotia kohti.

Sääntöjen mukaan saat mennä toiseen ryhmään mestaroimaan, mikäli huomauttamastasi virheestä tulee rankkua yksi heitto tai enemmän. Muutenhan kyseessä on toimitsijan tai ryhmän päätös, joten silloin parasta on vain antaa olla ja jättää vastuu sille, jonka vastuu on. Nämä ovat tietenkin hankalia tilanteita, ja joskus ei vain haluaisi nähdä sääntörikkeitä, ettei tule dilemmaa ja joutuisi päättämään kuinka haluaisi tilanteessa toimia moraalisesti oikein.

Sääntöjen noudattaminen pelissä ja niistä kiinni pitäminen on tietenkin hyväksyttävää aina, koska tilanne on niin rajattu ja ollaan samassa veneessä, mutta "säännöt on sääntöjä" -asenne elämässä on todella kuluttavaa. Tiedän ihmisiä, jotka kulkevat kaduilla valittamassa muiden tekemistä rikkeistä, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä valittajan elämän kannalta.

Joku valittaa seuraavaa pokaa odottavan taksin tyhjäkäynnistä, tupakoinnista parvekkeella (ilman että tuo parveke olisi mitenkään lähellä valittajan ikkunaa), naapuripitäjän nurmikoiden tallaamisesta tai tuntemattoman ohikulkijan punaisia päin kävelemisestä. Nämä valittajat ovat niitä ihmisiä, jotka tuntevat olevansa vastuussa siitä, että maailma pyörii akselinsa ympäri ja varmaan ne heräävät aamulla nostamaan auringonkin muita ihmisiä varten. Kuinka paljon ihmisillä vapautuisikaan energiaa omaan hyviinvointiin ja onnellisuuteen, kun ymmärtäisivät antaa olla. Maailma on epätäydellinen ja ihmiset tekevät asiat omalla tavallaan, ja aika kivasti on tähänkin asti pärjätty.

Minulle opetettiin pienenä, että "Älä vasikoi". Kaikille ei.

Siksi sain useasti nuhteita, kun yläasteella kävin kadun toisella puolella kioskilla hakemassa limua. Koulun alueen rajalle kykkimään jäänyt luokkakaveri koki ilmeisen tarpeelliseksi vasikoimalla ottaa toisilta pois sen ilon ja vapauden, jota hän ei itse uskaltanut tavoitella - poistua alueelta ja hakemaan sen himoitsemansa limun. Yleensä pahimmat paheksujat ovat niitä, jotka eivät salli itselleen vapautta toimia kuten sisimmässään haluavat.

Takaisin asiaan:

Sääntörikkeistä huomauttaminen on vaikeaa, ja kuten aiemmin kirjoitin, se pitää koettaa kääntää sellaiseen muotoon kuin itse haluaisi tulla huomautetuksi. Ja myös sellaiseen muotoon, että rikkeen tekijä itse kokee, että sääntöä tulee noudattaa oikein ja hän jopa haluaa korjata virheensä yleisen hyvän vuoksi. Koskaan ei saa perustella asiaansa asialla itsellään. Säännöt on sääntöjä on huono perustelu, joka saa osakseen vain vihaa, säännön rikkoja ei halua muuttaa tekoaan tai oppia noudattamaan sääntöä (mikäli teko on siis tahallinen) ja rikkeestä huomauttaja saa vasikan maineen. Lisäksi tahatonkin virhe saattaa monelle olla oikeasti nolo paikka ja syyllisyys siitä voi tuntua pahemmalta kuin mitä ulospäin näkyy. Olkaamme siis huomioonottavia aina sääntörikkeistä huomautettaessa, niin pelissä kuin kaupungilla. (Jälkimmäinen vain, jos rikkeellä on oikeasti väliä SINUN elämääsi. Tyhjällä kadulla punaisia päin kävelemisellä ei ole. Anna siis olla). Maailmassa ja pelikentällä riittää kyllä virheitä enemmän kuin yksi mies tai nainen kerkiää niitä oikomaan.

« Last Edit: 11.05.16 - klo:10:01 by Jaani »

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #25 on: 11.05.16 - klo:09:25 »
Tuohon henkiseen puoleen ois mullakin yksi kysymys. Miten sä näet tavoitteen asettamisen kierrokselle / kisaan?

Tuntuu että kun harrastelijoilla tulostaso vaihtelee rankastikkin, niin tavoitteet asetetaan hieman vääristynein odotuksin ja sitten petytään ja turhaudutaan. Toisaalta realistisemmat tavoitteet eivät tunnu palkitsevilta jos se oikeasti hyvä kiesi-/kisaonnnistuminen on kuitenkin huimasti kovempi.

"Älä aseta itsellesi odotuksia" taas on täysin mahdoton ajatus, jollei sitten ole joku Shaolin munkki.  ;D

Ikävä tuottaa pettymys, mutta viimeinen virke on lähellä totuutta. Munkeiksi ei meistä ole, mutta tuohon ajatukseen kannattaa pyrkiä.

Muistan opettavaisen tarinan:

Pelasin jälleen kerran aivan hirveää kierrosta. Heitot lähtivät ihan mihin sattuu ja melko nopeasti jäin kierteeseen, jossa jokainen virhe tuntui kasaantuvat edellisen päälle ja mieli alkoi korjata heittoja perustuen edelliseen, keho alkoi jäykistyä ja aloin ennen kaikkea välttää virheitä. Samalla ajatus kierroksen loppupään rei'istä tuli päähän, koska tiesin lopettavani kolmeen helpohkoon birkkuväylään, jotka saamalla voisin pelastaa vielä paljon, jos vain pelaan siihen asti varman päälle ja vältän sen kaltaisen virheet, joita olin siihen asti tehnyt. No auttoiko? Ei. Mokeltaminen jatkui kuten siihenkin asti, mutta nyt päälle oli tullut ylivarovaisuus, jolla sinetöin loppukierrokseni sobotoinnin. Ryhmässäni pelasi Timo Pursio. Mukavin ja paras pelaaja, jonka kanssa olen koskaan saanut ilon pelata. Kysyin häneltä tiillä odotellessa: "Mitä sä ajattelet, ja miten sä pystyt korjaamaan sen, kun koko kierros alkaa mennä päin persettä?" Timo vastasi: "Mä ajattelen, että mä heitän nyt tästä mahdollisimman hienon heiton".

En kysynyt enempää, mutta olen aivan varma että vastaus olisi ollut sama kysymykseen "mitä ajattelet kun pelaat elämäsi parasta peliä?". "Haluan, että seuraavasta heitosta tulee hyvä".

Tavoitteen asettamisessa on kyse tästä.

Kun pelaaja istuttaa mieleensä tietyn lopputuloksen - voittaa Tapani, pelata -2, saada USDGC-paikka... - hän ennustaa tulevaa eikä keskity toteuttamaan juuri sitä, mikä on sillä hetkellä tärkeää. Seuraavaan suoritukseen. Hän ei elä hetkessä ja keskity ainoaan asiaan, mikä juuri sillä hetkellä merkitsee, jolloin keskittyminen on hajonnut jonnekin, missä sitä ei tarvita ja käsillä oleva hetki jää tekemättä parhaalla mahdollisella tavalla. Ei Kimi Räikkönen ajattele takasuoran kaarretta ennen kuin kolme edeltävää shikaania on suoritettu, saati sitten mitä sanoo lehdistötilaisuudessa tai montako sarjapistettä tulee kokonaistilanteeseen. Räikkönen miettii seuraavaa mutkaa.

Formuloissa on tietenkin niin kova vauhti, että keskittymisen pitää olla täydellistä koko ajan, mutta loppujen lopuksi se ei eroa frisbeegolfista siinä, että vain seuraavalla suorituksella on väliä.

Jotta voi pelata hyvää peliä, on halun kohdistuttava hyvään peliin, ei hyvään tulokseen. Sen lisäksi täytyy hyväksyä se, että ei voi tehdä enempää kuin parhaansa ja että lopputulos ei silti ole sinusta kiinni. Tuulenpuuska kesken ilmalennon tai oksa, jota et voinut nähdä ja ottaa edes huomioon heittäessäsi tai se, että tällä kertaa muutkin pelasivat niin hyvin että jäi USDGC-paikka saamatta lähes täydellisestä onnistumisesta huolimatta. Ajattele, että heität juuri sellaisen heiton kuin halusit, hieno hyseri, joka liitelee aivan kupin juureen aivan kuten ajattelitkin - mutta joka osuu tolppaan ja rollaa outtiin. Tulos oli huono, heitto oli juuri sellainen kuin halusit. Hyväksy se. Jokaisen täytyy oppia rakastamaan lajia, heittämistä sinänsä, ei tulosta. Ei kukaan meistä ole aloittanut pelaamista tulosten vuoksi!

Toistan sen, mitä Timo minulle sanoi: "Heitä seuraavaksi mahdollisimman hieno heitto". Se on ainoa, millä on väliä. Oli sitten lämmittelemässä turnausta varten tai raffissa pelastamassa itseään takaisin väylälle, JOTTA VOI SEURAAVAKSI MIETTIÄ SEURAAVAA HEITTOA SWEET SPOTISSA. Kaikenlainen tuloksen laskeminen pitää ajatukset menneessä, johon ei voi enää vaikuttaa tai tulevassa, josta ei vielä ole mitään tietoa.

Muista, että määrität tulevaa ainoastaan sitoutumalla seuraavaan heittoosi ja toteuttamalla sen parhaalla mahdollisella tavalla. Säkitä pitkä putti. Heitä tiiltä 80 metrinen loiva annukka. Lähesty raffista korinjuureen. Katsotaan ensin, mihin kiekko menee ja mietitään sitten jatkoa. Lopputulos on sitten sen mukainen, kuinka hyvin onnistuit YKSITTÄISISSÄ SUORITUKSISSA.

"Teen parhaani ja katson mihin se riittää". Klisee, mutta niin se on.

Tässä vielä golfvalmentaja Bob Rotellan täysin ohittamaton artikkeli aiheesta:

http://www.golfdigest.com/story/rotella
« Last Edit: 11.05.16 - klo:10:02 by Jaani »

Offline banshee

  • Tomoottajat
  • Seniori
  • *
  • Posts: 303
  • Innova&Discmania
    • View Profile
    • Discmania
  • Oikea nimi: Luukas Paananen
Pelikirja
« Reply #26 on: 11.05.16 - klo:09:33 »
Mites, Jaani olet kokenut keskivartalon lihasten vaikuttavan draiviin. Jos näitä treenailee ja tekniikka aikalailla kohdallaan, niin pidentääkö se draivin mittaa?

Lähetetty minun SM-G350 laitteesta Tapatalkilla

3x P2|Rhyno|2x Roc3|Gator|2x PD|3x PD2

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #27 on: 11.05.16 - klo:09:41 »
Mites, Jaani olet kokenut keskivartalon lihasten vaikuttavan draiviin. Jos näitä treenailee ja tekniikka aikalailla kohdallaan, niin pidentääkö se draivin mittaa?

Kannattaa treenata hyvää ryhtiä, rankaa tukevia syviä lihaksia ja notkeutta käsivarteen, jalkoihin ja mieleen. Sixpackia kannattaa treenata toukokuussa ennen kuin menee rannalle poseeraamaan.

Oikeasti uskon ja tiedän, että hyvä fysiikka tuo mittaa draiviin ja punttitreeni on tuonut itsellenikin varmasti lisämittaa, mutta kyllä se tärkein on hyvä ajoitus ja letkeä käsivarsi, jolla kiekko lähtee. Suomen ykkösheittäjät ovat 185cm+ ja jotain 65kg, että sinänsä lihaksella ei paljon tee mitään, ellei se ole elastinen. Keskivartaloa kandee siis treenata kyllä, mutta lähinnä tukilihaksia, ei niinkään poselihaksia.

Tietty jos on kovassa biitsikunnossa, saattaa se nostaa itsetuntoa, mikä taas nostaa testosteronitasoja, mikä taas nostaa riskinottoherkkyyttä, mistä saattaa seurata kovempia draiveja...  :D

Offline gunners

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 438
    • View Profile
  • Oikea nimi: jari väyrynen
  • Seura: KKpBats
Vs: Pelikirja
« Reply #28 on: 11.05.16 - klo:11:59 »
Kiitos Jaani uudesta blogistasi! On hienoa lukea asiantuntevia hyvin kirjoitettuja juttujasi, ja mikä tärkeintä VALOISIA! ja varmasti muita auttavia. Toki huonoista fiiliksistäkin saa kirjoittaa siinä missä muistakin, koska ei tämä elämä palkkää Strömsöilyä ole.
Toi ryhti juttu oli minulle ajankohtainen :D kun mut ohjattiin fyssarille "sairauskohtauksen" jälkeen, niin tämä nuori sporttinen neitokainen vei minut kuntosalille, ja teki mulle treeniohjelman. Väitti että mulla alkaa hartiat menemään kasaan eteenpäin...on kuulemma tavallista minun ikäisillä papoilla.
Kävinkin 3 kertaa salilla ohjelmaa toteuttamassa, mutta mutta se sali treenaaminen ei ole koskaan ollut se mun juttu. Ei sitten millään! Ehkä sitten ensi syksynä yritän uudestaan.
Putin kanssa jatkuu mulla samat ongelmat, puttaan jostain syystä aina korin vasemmalle puolelle, ja sitten kun yritän tähtää oikealle, niin jo napsahtaa metrin ohi.
Täytyypi miettiä onko putti asennossa feelua, vai kiekon asennossa...vai onko kyseessä vaan korvien väli ongelma?

Rentoja heittoja Jaani!

Offline Devootio

  • Tulokas
  • *
  • Posts: 5
    • View Profile
  • Oikea nimi: Joel Hietikko
  • Seura: West Coast Disc Golfers
Vs: Pelikirja
« Reply #29 on: 11.05.16 - klo:12:58 »
Ensinnäkin, tää blogi avas silmiä ihan hitosti ton henkisen pelaamisen osalta. Kiitos siitä!



Putin kanssa jatkuu mulla samat ongelmat, puttaan jostain syystä aina korin vasemmalle puolelle, ja sitten kun yritän tähtää oikealle, niin jo napsahtaa metrin ohi.
Täytyypi miettiä onko putti asennossa feelua, vai kiekon asennossa...vai onko kyseessä vaan korvien väli ongelma?



Toisekseen, mulla tuntuu putti menevän ohi lähes poikkeuksetta oikealta ja olen miettinyt samaa, että onko kyseessä tekniikkavikaa vai korvienvälijuttuja. Parhaimmillaan joskus kierroksella putatessa tuntuu siltä, ettei tarvi ollenkaan miettiä sitä suoritusta ja ne on aina keskellä ketjuja, mutta millisekunnin ajatus siitä, kuinka usein puttaan oikealta ohi niin lopputulos on lähes varmasti se oikealta ohi. Tän perusteella tuntuis siltä, että se on korvienvälijuttu, mutta eikö sen putin pitäis olla joka kerta rento suoritus niin ettei tarvi väkisin yrittää tähdätä oikealle tai vasemmalle epäonnistumisen pelossa? Olen huomannut myös yhteyden siihen, että kuinka hyvin on tullut lämmiteltyä puttaamista ennen kierrosta, huonolla lämmittelyllä usein tuppaa tulemaan enemmän niitä ohiheittoja ja sit taas jos radalla joutuu esim. kisakierroksilla odottelemaan pitkiä aikoja ilman heittoja on seuraavaan puttiin lähes mahdoton keskittyä samalla flowlla. Onko tällaisesta kokemuksia / näkemyksiä?