Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Pelikirja  (Read 51001 times)

Offline Flick Maniac

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 848
  • Discmania
    • View Profile
    • Frisbeegolf Club Keinukallio
  • Oikea nimi: Mikko Setälä
  • Seura: FGCK
Vs: Pelikirja
« Reply #30 on: 11.05.16 - klo:13:13 »
Melkein 100% varmuudella väitän että tuokin on korvienvälihomma. Jos ehtii käydä mielessä edes sanoiksipukematon häilähdys että "hitto en ehtinyt lämmitellä ennen kiessiä/hitto tässä oli pitkä tauko ilman puttia; missähän kuosissa toi putti on" niin se oli sit jo siinä. Itse viime viikonlopun kisoissa järin putin kokonaan lämppäämättä tietoisesti. Eka menikin läheltä katolle, mut se oli sit siinä se jännyys ja loput lähti toimimaan. Mikä toimii kullekkin, mutta ei se kierrosta edeltävä puttirallattaminen varsinaisesti niinkään lihaksia treenaa vaan aivoja.

Kyllä se fyysinen suoritus on kaikilla olemassa siellä lihaksissa. Temppu on vaan siinä miten antaa kropan tehdä se ilman että aivot tulee tielle. Siihen vielä nuo menneet ja tulevat tapahtumat niin kori onkin yhtäkkiä sadan metrin päässä.
Discmania Media Partner 2017-2019
Team Discmania, Discmania Ambassador

Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit
http://www.instagram.com/Crushing_Plastic
http://www.youtube.com/user/glaabaglooba

Offline lliuhto

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 125
    • View Profile
  • Oikea nimi: Lauri Liuhto
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #31 on: 11.05.16 - klo:13:21 »
Kyllä se puttaus on hyvin pitkälti henkisen puolen juttuja. Itse olen aivan liian vähän harjoitellut puttaamista, ja tiedän siis aika hyvin miksi liikeradoissani ja muutenkin puttaamisessa on epävarmuutta. Kuitenkin jo tällä vähäisellä taidolla huomaa hyvin että jos ajatus pääsee harhautumaan "menny jo kaksi kertaa oikealta ohi" niin se kolmas kerta on jo melkein taputeltu.

Ainoa oma lääkkeeni tuohon on pyrkiä keskittymään siihen yhteen ketjun lenkkiin. Ja jos ajatus harjailee, pyrkiä hyödyntämään sitä 30 sekuntia ottamalla asento uusiksi, uusi lyhyt keskittyminen. Tuo "putin resetointi" vaan tahtoo usein unohtua. Vaikka itsekin välillä ihmettelen "hinkkaajia" joilla tuntuu menevän kymmeniä sekunteja sen viisimetrisen tekoon, niin pitäisi vaan useammin itsekin käyttää ne tarjolla olevat sekunnit eikä roiskaista vaan "sinne jonnekin".

Mulla mukavuusalue loppuu viimeistään jossain 7 metrin hujakoilla, siitä eteenpäin rupeaa olemaan hyvinkin epämukavaa. Epävarmaa on jo paljon aiemmin. Mutta muutaman kerran on kisakierroksilla tullut pitkältäkin matkalta putatessa hyvä fiilis: "tän mä laitan sisään." Harvinainen tunne siis - mutta tähän saakka se on todella toiminut. Joskus hyvin harvoin sitä vaan tietää, että "tää 12-metrinen alamäkiputti pahalla rollimahdollisuudella vaan menee sisään". Ja tosiaan, mulle se 12 metriä on oikeasti hyvin pitkä matka  :-[

Offline Tapanote

  • Ylläpitäjä
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 143
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tapani Aulu
  • Seura: Tomoottajat, Kankaanpää / 7k, Turku
Vs: Pelikirja
« Reply #32 on: 11.05.16 - klo:15:02 »

Sen lisäksi täytyy hyväksyä se, että ei voi tehdä enempää kuin parhaansa ja että lopputulos ei silti ole sinusta kiinni. Tuulenpuuska kesken ilmalennon .... Tulos oli huono, heitto oli juuri sellainen kuin halusit. Hyväksy se. Jokaisen täytyy oppia rakastamaan lajia, heittämistä sinänsä, ei tulosta.

Eräs viisas sanoi minulle ensimmäisessä isossa kisassani kun yllättävä puuska vei tosi hyvän näköisen heittoni outtiin: "Olet hommasi tehnyt kun kiekko irtoaa kädestä. Sen jälkeen et voi vaikuttaa kiekon lentoon, joten ei sitä kannata harmitella."

Arvatkaapa, kuka oli kyseessä? Kyllä, Timo Pursio.

Offline Tapanote

  • Ylläpitäjä
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 143
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tapani Aulu
  • Seura: Tomoottajat, Kankaanpää / 7k, Turku
Vs: Pelikirja
« Reply #33 on: 11.05.16 - klo:15:05 »
Mulla mukavuusalue loppuu viimeistään jossain 7 metrin hujakoilla, siitä eteenpäin rupeaa olemaan hyvinkin epämukavaa. Epävarmaa on jo paljon aiemmin.

Sitä mukavuusaluetta saa pidemmäksi kun puttaa tuhat kertaa sisään sieltä kauempaa. Eikä tarvi mennä aina, kunhan menee silloin tällöin, niin se "tieto" vaihtuu ei-tää-voi-mennä:stä voi-tää-mennäkin:ksi.

Offline Tapanote

  • Ylläpitäjä
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 143
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tapani Aulu
  • Seura: Tomoottajat, Kankaanpää / 7k, Turku
Vs: Pelikirja
« Reply #34 on: 11.05.16 - klo:15:07 »
Vaikka itsekin välillä ihmettelen "hinkkaajia" joilla tuntuu menevän kymmeniä sekunteja sen viisimetrisen tekoon, niin pitäisi vaan useammin itsekin käyttää ne tarjolla olevat sekunnit eikä roiskaista vaan "sinne jonnekin".

Mulla menee. Käytän niin kauan että tuntuu mukavalta. Että jalat ovat tukevasti, että kiekko on sopivan tahmainen ja kiekosta on hyvä ote ja muutenkin hyvä fiilis. En mä mitään tähtäile tai ajattele. Paitsi tuulessa, jolloin sitten yleensä puhun itseni pelaamaan seiftimmän suorituksen.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Pelikirja
« Reply #35 on: 11.05.16 - klo:18:08 »
Kesän vaikein homma. Heittää heitto kerrallaan. Yksi heitto.
Sitten seuraava. Aika monella radalla on muutama sellainen väylä joilla pääsee heittämään jotain hienoa, vaikka sitten Nummelanharjun kympillä. Sitä saattaa odotella jo vitosväylän tiillä ja pilata ne väliväylät ja todennäköisesti sen kympinkin.
Sitä kutsutaan keskittymiseksi jonka rakoillessa ei selkärankaan tungettu sadan metrin suora putteriheittokaan onnistu, saati lyhempi.

Ai että kun huomaan niin usein jo odottavani jotain väylää vaikka matkaa olisi vielä monta heittoa ennen sitä. Toki sen huomatessaan voi korjata, mutta aika helposti sitä vain haaveilee siitä hienosta annukasta sitten. Jepjep.


Offline zille

  • Juniori
  • **
  • Posts: 54
    • View Profile
  • Oikea nimi: V. Verkkonen
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Pelikirja
« Reply #36 on: 11.05.16 - klo:20:23 »
Ranteen käyttö draivissa

Tossa kun katoin Konopisteen videota, niin Lassi Hakulisen ranne näyttäs olevan muita kanssapelaajia enemmän mutkalla taakseviennissä.
Tai ehkä muilla vaan nopeampi liike, niin ei ehdi huomata.
Toikaan ei varmaan toimi, jos yrittää sitä vedon aikana lihaksilla suoristaa. Mutta onko hyvä taaksevedossa taittaa rannetta ja sitten antaa sen löysänä suoristua ittestään eteenpäin vedon aikana? Itte oon viime aikoina jotain tollasta tehny draivatessa ja tuntus lähtevän äkäsemmin, kun aiemmin oon kai pitänyt rannetta aika suorana koko ajan.

Tässä esimerkki Hakulisen draivista

Offline lliuhto

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 125
    • View Profile
  • Oikea nimi: Lauri Liuhto
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #37 on: 11.05.16 - klo:20:41 »
Mulla mukavuusalue loppuu viimeistään jossain 7 metrin hujakoilla, siitä eteenpäin rupeaa olemaan hyvinkin epämukavaa. Epävarmaa on jo paljon aiemmin.

Sitä mukavuusaluetta saa pidemmäksi kun puttaa tuhat kertaa sisään sieltä kauempaa. Eikä tarvi mennä aina, kunhan menee silloin tällöin, niin se "tieto" vaihtuu ei-tää-voi-mennä:stä voi-tää-mennäkin:ksi.

Ehdottomasti. Tiedän hyvin tarkkaan mistä puttiongelmani kiikastavat. Ihan samasta asiasta kuin avausongelmani, eli harjoituksen puutteesta. Putista saisi vaan luultavasti tulosparannusta aika paljon helpommin.

Mun isoin ongelma lajissa ei tavallaan olekaan putti tai avaus tai fore tai mikä vaan suoritus, vaan se että laji on tautisen hauskaa vaikka siinä olisi rehellisesti sanottuna aika kehnokin. Olen siitä erikoinen tyyppi, että mulla on tavattoman kova kilpailuvietti, mutta pääsääntöisesti mua ei juurikaan harmita häviäminen. Eli kisailu on kivaa. Tuo on aikamoinen ongelma treenimotivaation kannalta.

Offline gunners

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 438
    • View Profile
  • Oikea nimi: jari väyrynen
  • Seura: KKpBats
Vs: Pelikirja
« Reply #38 on: 12.05.16 - klo:09:44 »
Mulla on aina ollut sama "ongelma" lajissa kun lajissa. Kilpailuviettini on valtava, mutta parempien tulosten eteen en ole ollut koskaan valmis tekemään mitään. On ollut vaan hauskaa harrastaa kaikenlaista. On ollut tosi makeeta joskus pärjätä jossain jollain tasolla, mutta toisaalta yöunet eivät ole häiriytyneet huonoista sijoituksista tai tuloksista.
Olen saanut paljon ystäviä, kavereita, puolituttuja jne. urheilun kautta. Ja koska olen luonteeltani hyvin epäsosiaalinen, erakkoluonteiseksikin minua usein luonnehditaan, niin näiden harrastusten kautta olen kuitenkin pysynyt jotenkuten normaalin ihmisten kirjoissa.
Frisbeegolf yhteisö on mielestäni mahtava, edelleenkin vaikka pelaajamassat ovat nykyään valtavat. Toivottavasti tilanne pysyy samana, vaikka lajin pelaajamäärät, kaupallisuus, media näkyvyys jne. kasvaa.
Kaveri henkisyys, auttavaisuus ja ystävällisyys mitä olen saanut kohdata lajin ympärillä on ollut uskomatonta!

Eilisissä Rajamäen viikkokisoissa kiinnitin huomioni omaan ja muiden puttaamiseen...ero on aika iso! Muitten eduksi. Ja aina vaan puttini menivät korin vasemmalle puolelle, siksi siis täytyy lähteä kohta etsimään lähimmälle korille vastausta ongelmaan.

Offline vitikka

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 146
    • View Profile
  • Seura: Willimiehen Disc Golf
Vs: Pelikirja
« Reply #39 on: 12.05.16 - klo:10:10 »
Tuo mainitsemasi kaverihenkisyys/kannustaminen on kyllä hieno asia tässä lajissa. Toisaalta itse olen myös sen verran erakkoluonteinen, että en koe luonnolliseksi fistbumpata täysin vieraiden poolikavereiden kanssa kisan aloitusväylän avauksen jälkeen. Itselleni se tulisi luonnostaan aikaisintaan jossain muutamien väylien pelin jälkeen, kun on vähän saanut tutustuttua porukkaan ja alkaa muistamaan ehkä jo kuka oli kukin. En toki kieltäydy jos joku alkaa nyrkkitervehdystä tarjoamaan. Meitä pelaajia on vaan niin moneen lähtöön.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Pelikirja
« Reply #40 on: 12.05.16 - klo:10:25 »
Kyllä tuo halaaminen ja fistpumppaus on sellaista puolikoomista toimintaa. Ryhmädynamiikan hioutuminen ja yhteenkuuluvaisuuden tunne korostuu varmasti tai sitten suomalainen mies toisen halatessa hämmentyy ja peli menee lopullisesti sekaisin.

En ole muissa harrastamissani lajeissa tällaiseen läheisyyteen tottunut, mutta alkaa se läpsyttely ja halailu sujua meikäläiseltäkin juuri ja juuri :)

Offline banshee

  • Tomoottajat
  • Seniori
  • *
  • Posts: 303
  • Innova&Discmania
    • View Profile
    • Discmania
  • Oikea nimi: Luukas Paananen
Vs: Pelikirja
« Reply #41 on: 12.05.16 - klo:10:43 »
Vaikka itsekin välillä ihmettelen "hinkkaajia" joilla tuntuu menevän kymmeniä sekunteja sen viisimetrisen tekoon, niin pitäisi vaan useammin itsekin käyttää ne tarjolla olevat sekunnit eikä roiskaista vaan "sinne jonnekin".

Mulla menee. Käytän niin kauan että tuntuu mukavalta. Että jalat ovat tukevasti, että kiekko on sopivan tahmainen ja kiekosta on hyvä ote ja muutenkin hyvä fiilis. En mä mitään tähtäile tai ajattele. Paitsi tuulessa, jolloin sitten yleensä puhun itseni pelaamaan seiftimmän suorituksen.
Näin itselläkin. Aluksi otetaan hyvä asento. Sitten ote kiekosta. Sen jälkeeen tähtäys yhteen ketjun silmukkaan. Muutama visualisointi kiekon liidosta sisään ja sitten menoksi. Ja toimii. Myös asenne "Tämä menee varmasti" auttaa oikeasti.

Lähetetty minun SM-G350 laitteesta Tapatalkilla

3x P2|Rhyno|2x Roc3|Gator|2x PD|3x PD2

Offline Kempster

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 193
    • View Profile
    • @ Instagram
  • Oikea nimi: Niko Kempas
  • Seura: Ŧ·
Vs: Pelikirja
« Reply #42 on: 12.05.16 - klo:11:14 »
Toisen hyvä voi olla toisen ok tai jopa huono, eli nuo kehumiset ja läpsyttelyt on välillä niin ja näin... ei sitä "uskalla" välttämättä yläfemmaa tarjota tai edes kehua, jos pelikaveri on todella itsekriittinen suorittamisensa suhteen – saati jos on tuntematon. Pientä pelisilmää ja ihmistuntemusta vaatii tämäkin homma.

Mutta joukkuelajeissa onnistumisen jälkeen läpsyttely ja halailu on aika tavallista, jopa pakaralle saattaa pelikaveri tsemppiläpyn läimäyttää... Eipä juuri ole tullut frisbeegolfissa pelikavereita halailtua, ylävitoseen ja diskreettiin kehuun se yleensä jää jos onnistumisia tulee. Tai kyllä hyvää tuttua voi ja pitää esim. kisan voiton jälkeen käydä onnittelemassa ja vaikka kädenpuristuksen lisäksi halin antaa :-*

Offline Devootio

  • Tulokas
  • *
  • Posts: 5
    • View Profile
  • Oikea nimi: Joel Hietikko
  • Seura: West Coast Disc Golfers
Vs: Pelikirja
« Reply #43 on: 12.05.16 - klo:12:43 »
Johan oli taas kierros. Viikkokisat kotiradalla, kovasti koitettiin soveltaa näitä henkisen puolen neuvoja ja aluksi menikin ihan ok. 8 väylän jälkeen +2 ja sitten yhdeksänneltä tuplabogi, hetken vitutti, mutta sitten kerättiin pakka kasaan. 10. väylälle paska avaus, hyvä lähäri ja hyvä putti, helppo par. Sit 11. väylällä mietittiin, että heitän tästä nyt mahdollisimman hienon heiton. Kiekko lähti kädestä ja laskeutui 110m lennon jälkeen n 2m päähän maalikorista. "Jes, helppo birdie ja peli kuosiin tästä" - ajatukset kävi mielessä. Ei mitään, kävelin kiekon taakse, otin pienen haara-asennon kiekon ollessa hieman rinteessä, todella varma olo siitä, että laitan sisään ja kappas, oikealta ohi. Tästä ei enää kasetti palautunut, vaikka avaukset oli loppukierroksen lähes jokaisella väylällä alle 5m korista, niin ainuttakaan birkkua ei pystynyt ottamaan. Mikä meni vikaan? Treenin puutetta? - en usko, kyllähän noita laittaa viikossa ainakin tuhat kertaa sisään. Henkinen peikko? - todellakin, jostain syystä se 3-6m putti alko tuntua teknisesti ihan mahdottomalta suoritukselta. Näin nukutun yön jälkeen osaa jo nauraa itselleen, että miten pahasti sitä voikaan kasetti levitä yhden epäonnistuneen heiton jälkeen... :D

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Reply #44 on: 12.05.16 - klo:13:45 »
Kiitos kaikille aktiivisesta kirjoittelusta! Niin on hyvää settiä ja oivaltavia ajatuksia nyt tullut tänne, että kirjoitusaiheista ei todella ole pulaa.

Henkisen pelin jutut kuitenkin vievät kapasiteettia niin lukijoilta kuin kirjoittajalta, joten väliin taas jotain muuta. Mentaalihommat eivät onneksi valmiiksi tule, joten peltoa riittää kynnettäväksi vaikka vähän breikkiä pitäisikin.

Tuuleen heittäminen:

Moni pitää tätä yksinkertaisena asiana, mutta ainakin itselläni vielä yli 15 vuotta pelanneena tuuliasiat askarruttavat. Moni jo jonkin aikaa pelannutkin kyselee minulta neuvoja tuuleen pelaamisesta, ja silloin huomaa, kuinka asiaa joutuu pohtimaan ihan oikeasti. Ei se tule automaatiolla koskaan, ei etenkään kisakierroksella, kun jännitys saattaa sotkea ajatuksia ja järki hidastuu.

Vastatuuli:

Draivatessa tiiltä, sanotaan nyt vaikka 100-metristä väylää kovaan vastatuuleen, on otettava huomioon monta seikkaa. Tärkein on se, että kiekon lentäessä vastatuuleen, kiekon ilmanvastus kasvaa. Se aiheuttaa sen, että kiekko kippaa helpommin yli. Tasan sama vaikutus siis kuin jos heittää kovempaa tyynessä - kun ilmanvastus kasvaa, kiekko kippaa helpommin yli.

Tätä ongelmaa voi ratkoa monella tavalla.

A) Yleensä heitetään ylivakaammalla kiekolla, kuten vaikkapa Firebirdillä tai Destroyerilla tms, koska se haluaa feidata herkemmin kuin alivakaat kiekot.

B) Laitetaan kiekkoon enemmän hyzer-kulmaa, jolla ennakoidaan vastatuulen aikaansaama ylikääntäminen

ja, koska vastatuuli tietenkin hidastaa kiekon lentoa,

C) Heittämällä kovempaa kuin tyynellä

Kaksi ensimmäistä ratkaisua ovat ihan OK, mutta jos niihin yhdistää kohdan C, mennään mönkään. Mikäli vastatuuleen heittää kovaa, täytyy yleensä sekä A että B tehdä korostetummin. Täytyy valita sekä enemmän kulmaa että ylivakaampi kiekko, koska kovempaa heittäessä ilmanvastus kasvaa, ja mitä kovempi vastatuuli, sitä kovemmin se kasvaa. Virheen mahdollisuudet nousevat huomattavasti myös siksi, että kovaa heittäessä kiekon kulmaa, suuntaa ja korkeutta on hankalampi saada osumaan kohdalleen, ja kun jokin niistä mättää kovalla tuulella, ollaan yleensä todella kaukana kohteesta.

Siksi varsin usein hyvä vaihtoehto on valita vain vähän ylivakaampi kiekko kuin normaalisti, heittää kuten ennenkin ja vähän jopa hidastaa heittoa sekä tähdätä vähän normaalia alemmaksi, koska vastatuuli yleensä nostaa kiekkoa muutenkin. On mahdollista, että kovan vastatuulen vuoksi heitto ei jaksa kohteeseen hitaammalla vedolla, mutta se on taatusti tarkempi kuin kovaa heittäessä, ja oikeastaan pituus ei kärsi läheskään yhtä paljon kuin mitä kovan ja hitaamman heiton ero on tyynellä.

Kokeile vaikka, saatat yllättyä.

Myötätuuleen, muuten, tämä kaikki toimii täysin samalla lailla mutta päinvastoin! Eli alivakaampaa, vähemmän hyzeriä ja kovempaa on siinä resepti, mikäli vain pitkäksi heittämisestä ei ole riskiä. Myötätuulessa kiekoista tulee ylivakaampia, mikä herkästi unohtuu.

Herättääkö tämä ajatuksia?