Frisbeegolf-forum.fi

Kirjoittaja Aihe: Pelikirja  (Luettu 35330 kertaa)

Poissa banshee

  • Tomoottajat
  • Seniori
  • *
  • Viestejä: 303
  • Innova&Discmania
    • Profiili
    • Discmania
  • Oikea nimi: Luukas Paananen
Vs: Pelikirja
« Vastaus #45 : 12.05.16 - klo:13:54 »
Kiitos kaikille aktiivisesta kirjoittelusta! Niin on hyvää settiä ja oivaltavia ajatuksia nyt tullut tänne, että kirjoitusaiheista ei todella ole pulaa.

Henkisen pelin jutut kuitenkin vievät kapasiteettia niin lukijoilta kuin kirjoittajalta, joten väliin taas jotain muuta. Mentaalihommat eivät onneksi valmiiksi tule, joten peltoa riittää kynnettäväksi vaikka vähän breikkiä pitäisikin.

Tuuleen heittäminen:

Moni pitää tätä yksinkertaisena asiana, mutta ainakin itselläni vielä yli 15 vuotta pelanneena tuuliasiat askarruttavat. Moni jo jonkin aikaa pelannutkin kyselee minulta neuvoja tuuleen pelaamisesta, ja silloin huomaa, kuinka asiaa joutuu pohtimaan ihan oikeasti. Ei se tule automaatiolla koskaan, ei etenkään kisakierroksella, kun jännitys saattaa sotkea ajatuksia ja järki hidastuu.

Vastatuuli:

Draivatessa tiiltä, sanotaan nyt vaikka 100-metristä väylää kovaan vastatuuleen, on otettava huomioon monta seikkaa. Tärkein on se, että kiekon lentäessä vastatuuleen, kiekon ilmanvastus kasvaa. Se aiheuttaa sen, että kiekko kippaa helpommin yli. Tasan sama vaikutus siis kuin jos heittää kovempaa tyynessä - kun ilmanvastus kasvaa, kiekko kippaa helpommin yli.

Tätä ongelmaa voi ratkoa monella tavalla.

A) Yleensä heitetään ylivakaammalla kiekolla, kuten vaikkapa Firebirdillä tai Destroyerilla tms, koska se haluaa feidata herkemmin kuin alivakaat kiekot.

B) Laitetaan kiekkoon enemmän hyzer-kulmaa, jolla ennakoidaan vastatuulen aikaansaama ylikääntäminen

ja, koska vastatuuli tietenkin hidastaa kiekon lentoa,

C) Heittämällä kovempaa kuin tyynellä

Kaksi ensimmäistä ratkaisua ovat ihan OK, mutta jos niihin yhdistää kohdan C, mennään mönkään. Mikäli vastatuuleen heittää kovaa, täytyy yleensä sekä A että B tehdä korostetummin. Täytyy valita sekä enemmän kulmaa että ylivakaampi kiekko, koska kovempaa heittäessä ilmanvastus kasvaa, ja mitä kovempi vastatuuli, sitä kovemmin se kasvaa. Virheen mahdollisuudet nousevat huomattavasti myös siksi, että kovaa heittäessä kiekon kulmaa, suuntaa ja korkeutta on hankalampi saada osumaan kohdalleen, ja kun jokin niistä mättää kovalla tuulella, ollaan yleensä todella kaukana kohteesta.

Siksi varsin usein hyvä vaihtoehto on valita vain vähän ylivakaampi kiekko kuin normaalisti, heittää kuten ennenkin ja vähän jopa hidastaa heittoa sekä tähdätä vähän normaalia alemmaksi, koska vastatuuli yleensä nostaa kiekkoa muutenkin. On mahdollista, että kovan vastatuulen vuoksi heitto ei jaksa kohteeseen hitaammalla vedolla, mutta se on taatusti tarkempi kuin kovaa heittäessä, ja oikeastaan pituus ei kärsi läheskään yhtä paljon kuin mitä kovan ja hitaamman heiton ero on tyynellä.

Kokeile vaikka, saatat yllättyä.

Myötätuuleen, muuten, tämä kaikki toimii täysin samalla lailla mutta päinvastoin! Eli alivakaampaa, vähemmän hyzeriä ja kovempaa on siinä resepti, mikäli vain pitkäksi heittämisestä ei ole riskiä. Myötätuulessa kiekoista tulee ylivakaampia, mikä herkästi unohtuu.

Herättääkö tämä ajatuksia?
Tuo vastatuuleen heittäminen oli tuttua, mutta tuota en oo hoksannu että kiekot feidaa enemmän/aikaisemmin myötäiseen.

Lähetetty minun SM-G350 laitteesta Tapatalkilla

3x P2|Rhyno|2x Roc3|Gator|2x PD|3x PD2

Poissa Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 416
  • Still Not a Player
    • Profiili
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Vastaus #46 : 12.05.16 - klo:13:56 »
Ranteen käyttö draivissa
Mutta onko hyvä taaksevedossa taittaa rannetta ja sitten antaa sen löysänä suoristua ittestään eteenpäin vedon aikana? Itte oon viime aikoina jotain tollasta tehny draivatessa ja tuntus lähtevän äkäsemmin, kun aiemmin oon kai pitänyt rannetta aika suorana koko ajan.

Tässä esimerkki Hakulisen draivista

Mulla ei nyt tähän hätään ole videota aiheesta laittaa, mutta jos ja kun veto on hyvä (suora ja rento ilman ylimääräisiä jännityksiä), ranne käy automaattisesti mahdollisimman supistuneessa asennossa juuri ennen oikenemistaan. Jos veto alkaa sieltä lapaluiden kohdalta ja siirtyy luonnollisesti jännittelemättä kyynärpäähän, joka vetää mahdollisimman kauas eteen, on rentona pidetty ranne koukistunut niin pieneen kuin se ilman jännitystä pääsee. Jännittämällä rannetta ei pääse yhtään sen koukumpaan, mutta käsivarsi on todennäköisesti vähän jäykempi sitten koko heiton ajan.

Se voi toimia Hakulisella, mutta en mä usko, että hän mitään hyötyä siitä saa. Pitkällehän äijä heittää.

Poissa vitikka

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 146
    • Profiili
  • Seura: Willimiehen Disc Golf
Vs: Pelikirja
« Vastaus #47 : 12.05.16 - klo:14:23 »
Parin viime vuoden aikana on tullut enemmän kiinnitettyä huomiota tuulen vaikutuksiin. Ennen tätä heitot saattoi mennä sinne tänne, koska ei ollut tietotaitoa tuulten vaikutuksista ja sitten kun tietoa rupesi kertymään, niin ei vain muistanut keskittyä tarpeeksi tuuleen. Pari vuotta sitten itselleni oli tärkeä ahaa-elämys, kun tajusin kaavan: vastatuuleen vakaalla (ylivakaa).

Vastatuuliheitot on itsellä niitä hankalimpia. Myötätuuleen on paljon helpompi heittää onnistunut draivi. Lähestymisheitoissa taas tuulitekijät on paremmin hallussa itsellä. Vastatuulella nokkakulma hiemankaan ylhäällä ja heti on heitto perssiissä. Itse siis pyrin kovemmalla vastatuulessa varmistamaan ylivakaammalla kiekolla ja flättinä heittämällä (flättinä saan nokkakulman varmimmin hallittua) perussuorituksen, jos ei ole tarvetta urotekoheittoon. Tietenkin tämäkin asia on väylästä riippuvainen, mutta lähtökohtaisesti näin.

Mitä tulee tuohon mainitsemaasi voimankäyttöön vastatuulella, niin se varmasti tulee suuremmin vaikuttavaksi tekijäksi, kun draivimitta on hyvällä tasolla. Tällaisena narukätenä voimankäytön hallinta kun ei ole siellä haasteiden kärkipäässä.

Poissa Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 416
  • Still Not a Player
    • Profiili
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Vastaus #48 : 12.05.16 - klo:14:33 »
Itse siis pyrin kovemmalla vastatuulessa varmistamaan ylivakaammalla kiekolla ja flättinä heittämällä (flättinä saan nokkakulman varmimmin hallittua) perussuorituksen, jos ei ole tarvetta urotekoheittoon. Tietenkin tämäkin asia on väylästä riippuvainen, mutta lähtökohtaisesti näin.

Hyvä huomio tämä, että flättinä on helpompi saada kiekko lähtemään oikein. Mitä enemmän lasketaan ilmalennon aikana tapahtuvien oikenemisten ja kääntämisten varaan, sitä epävarmemmaksi lopputulos muuttuu.

Poissa Devootio

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 5
    • Profiili
  • Oikea nimi: Joel Hietikko
  • Seura: West Coast Disc Golfers
Vs: Pelikirja
« Vastaus #49 : 12.05.16 - klo:17:11 »
Kiitos kaikille aktiivisesta kirjoittelusta! Niin on hyvää settiä ja oivaltavia ajatuksia nyt tullut tänne, että kirjoitusaiheista ei todella ole pulaa.

Henkisen pelin jutut kuitenkin vievät kapasiteettia niin lukijoilta kuin kirjoittajalta, joten väliin taas jotain muuta. Mentaalihommat eivät onneksi valmiiksi tule, joten peltoa riittää kynnettäväksi vaikka vähän breikkiä pitäisikin.

Tuuleen heittäminen:

Moni pitää tätä yksinkertaisena asiana, mutta ainakin itselläni vielä yli 15 vuotta pelanneena tuuliasiat askarruttavat. Moni jo jonkin aikaa pelannutkin kyselee minulta neuvoja tuuleen pelaamisesta, ja silloin huomaa, kuinka asiaa joutuu pohtimaan ihan oikeasti. Ei se tule automaatiolla koskaan, ei etenkään kisakierroksella, kun jännitys saattaa sotkea ajatuksia ja järki hidastuu.

Vastatuuli:

Draivatessa tiiltä, sanotaan nyt vaikka 100-metristä väylää kovaan vastatuuleen, on otettava huomioon monta seikkaa. Tärkein on se, että kiekon lentäessä vastatuuleen, kiekon ilmanvastus kasvaa. Se aiheuttaa sen, että kiekko kippaa helpommin yli. Tasan sama vaikutus siis kuin jos heittää kovempaa tyynessä - kun ilmanvastus kasvaa, kiekko kippaa helpommin yli.

Tätä ongelmaa voi ratkoa monella tavalla.

A) Yleensä heitetään ylivakaammalla kiekolla, kuten vaikkapa Firebirdillä tai Destroyerilla tms, koska se haluaa feidata herkemmin kuin alivakaat kiekot.

B) Laitetaan kiekkoon enemmän hyzer-kulmaa, jolla ennakoidaan vastatuulen aikaansaama ylikääntäminen

ja, koska vastatuuli tietenkin hidastaa kiekon lentoa,

C) Heittämällä kovempaa kuin tyynellä

Kaksi ensimmäistä ratkaisua ovat ihan OK, mutta jos niihin yhdistää kohdan C, mennään mönkään. Mikäli vastatuuleen heittää kovaa, täytyy yleensä sekä A että B tehdä korostetummin. Täytyy valita sekä enemmän kulmaa että ylivakaampi kiekko, koska kovempaa heittäessä ilmanvastus kasvaa, ja mitä kovempi vastatuuli, sitä kovemmin se kasvaa. Virheen mahdollisuudet nousevat huomattavasti myös siksi, että kovaa heittäessä kiekon kulmaa, suuntaa ja korkeutta on hankalampi saada osumaan kohdalleen, ja kun jokin niistä mättää kovalla tuulella, ollaan yleensä todella kaukana kohteesta.

Siksi varsin usein hyvä vaihtoehto on valita vain vähän ylivakaampi kiekko kuin normaalisti, heittää kuten ennenkin ja vähän jopa hidastaa heittoa sekä tähdätä vähän normaalia alemmaksi, koska vastatuuli yleensä nostaa kiekkoa muutenkin. On mahdollista, että kovan vastatuulen vuoksi heitto ei jaksa kohteeseen hitaammalla vedolla, mutta se on taatusti tarkempi kuin kovaa heittäessä, ja oikeastaan pituus ei kärsi läheskään yhtä paljon kuin mitä kovan ja hitaamman heiton ero on tyynellä.

Kokeile vaikka, saatat yllättyä.

Myötätuuleen, muuten, tämä kaikki toimii täysin samalla lailla mutta päinvastoin! Eli alivakaampaa, vähemmän hyzeriä ja kovempaa on siinä resepti, mikäli vain pitkäksi heittämisestä ei ole riskiä. Myötätuulessa kiekoista tulee ylivakaampia, mikä herkästi unohtuu.

Herättääkö tämä ajatuksia?


Jälleen mielenkiintoista aihetta kehiin ja koen halua taas osallistua keskusteluun. Kotiratani Kokkolan Köykärinmäki ja Meripuisto lienevät yksiä suomen tuulisimmista radoista, joten tuuleen heittäminen ei oikeastaan itselleni ole kovin vierasta. Vastatuuleen hiljempaa heittäminen kuitenkin tuli täysin uutena ja olenkin oikeastaan huomaamatta heittänyt vastatuuleen hiljempaa, mitä normaalisti. Jatkossa teen siis sen tiedostaen miksi!

Olisin kiinnostunut kuulemaan ajatuksia myös sivu- ja ristituuleen heittämisestä, minkälaisia asioita tulisi ottaa huomioon heitettäessä kovaan sivutuuleen? Vaihdatko itse heittoa tuulen perusteella esim rystyltä kämmenelle tai mietitkö heiton lähtökulmaa tai kiekkovalintoja samalla lailla kun vasta- tai myötätuuleen heitettäessä?

Itse olen ainakin lyhyemmissä putterilähäreissä koittanut miettiä, etten anna kiekon pohjaa tuulelle. Esimerkkinä nyt vaikka 30-40m putterilähäri ja kova sivutuuli oikealta, pyrin heittämään kiekon hieman antsassa ja vähän kovempaa, ettei tuuli pääse kiekon alle ja vie loppufeidiä kauemmaksi kohteesta. Mitä mielipiteitä tästä?

Poissa Jaskala

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 964
    • Profiili
  • Oikea nimi: Janne J
  • Seura: Tallaajat
Vs: Pelikirja
« Vastaus #50 : 12.05.16 - klo:18:06 »
Tätä ongelmaa voi ratkoa monella tavalla.

A) Yleensä heitetään ylivakaammalla kiekolla, kuten vaikkapa Firebirdillä tai Destroyerilla tms, koska se haluaa feidata herkemmin kuin alivakaat kiekot.

B) Laitetaan kiekkoon enemmän hyzer-kulmaa, jolla ennakoidaan vastatuulen aikaansaama ylikääntäminen

ja, koska vastatuuli tietenkin hidastaa kiekon lentoa,

C) Heittämällä kovempaa kuin tyynellä
Mitäs olet mieltä vaihtoehdosta D) Heitä nopeammalla kiekolla?

Logiikkana siis se, että kiekko halkoo paremmin tuulta, vajaa tehoisenakin jaksaa korille ja vastatuuli kompensoi hiljaisemman heiton nopeutta säilyttäen kiekon luonnollisen lentoradan.

Itse ainakin tulee usein vaihdettua midarista väylyriin kun tuulee kunnolla vastaan.

Poissa Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 416
  • Still Not a Player
    • Profiili
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Vastaus #51 : 13.05.16 - klo:14:28 »
Tätä ongelmaa voi ratkoa monella tavalla.

A) Yleensä heitetään ylivakaammalla kiekolla, kuten vaikkapa Firebirdillä tai Destroyerilla tms, koska se haluaa feidata herkemmin kuin alivakaat kiekot.

B) Laitetaan kiekkoon enemmän hyzer-kulmaa, jolla ennakoidaan vastatuulen aikaansaama ylikääntäminen

ja, koska vastatuuli tietenkin hidastaa kiekon lentoa,

C) Heittämällä kovempaa kuin tyynellä
Mitäs olet mieltä vaihtoehdosta D) Heitä nopeammalla kiekolla?

Logiikkana siis se, että kiekko halkoo paremmin tuulta, vajaa tehoisenakin jaksaa korille ja vastatuuli kompensoi hiljaisemman heiton nopeutta säilyttäen kiekon luonnollisen lentoradan.

Itse ainakin tulee usein vaihdettua midarista väylyriin kun tuulee kunnolla vastaan.

Voi toimia, riippuu vähän tuulen kovuudesta ja tietenkin väylän pituudesta. Mutta täytyy aina pitää mielessä, että mitä nopeampi kiekko, sitä isommat linjat, äkkinäisemmät liikkeet ja hajonta. Jos mun pitäisi valita yksi kiekko, jolla heittäisin kovassa vastatuulessa kaikki 80-120-metriset väylät, se olisi Champion Banshee. Se taitaa muutenkin olla useimmin käyttämäni kiekko tällä hetkellä. Pitääkin käydä ostamassa pari lisää. Kiitos kun muistutit! :)

Poissa Hormoni

  • Juniori
  • **
  • Viestejä: 75
    • Profiili
    • PDGA #70697
  • Oikea nimi: Tuomas Sievers
  • Seura: Disc Golf Vikings
Vs: Pelikirja
« Vastaus #52 : 13.05.16 - klo:14:54 »
Mielenkiintoista tuulipohdintaa, näitä tuskin voi liikaa miettiä. :)

Olen itse järkeillyt juuri tuon kiekon "optiminopeuden" mukaan, eli millä nopeudella sitä tulisi heittää suunnitellun käyttäytymisen saavuttamiseksi.

Jos kiekon lähtönopeus on vaikka normaalisti 100km/h, niin 10m/s (~36km/h)  vastatuuleen se vastaisi noin 136km/h nopeutta. Tällöin itse valkkaisin jonkun sellaiselle nopeudelle soveltuvan kiekon, vaikka esimerkkinä PD2.

Pitäisi kyllä enemmän kokeilla näitä käytännössä, eli kumpi itsellä tuottaa toivotun / paremman lopputuloksen, ylivakaampi hitaampi kiekko esim. Firebird vai nopeampi jyrä PD2.


Takatuuleen ainakin hitaammat kiekot, jopa midarit, tuntuvat liitävän samoille mitoille draivereiden feidatessa selvästi aikaisemmin.


Poissa Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 416
  • Still Not a Player
    • Profiili
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Vastaus #53 : 13.05.16 - klo:15:07 »
Mulla mukavuusalue loppuu viimeistään jossain 7 metrin hujakoilla, siitä eteenpäin rupeaa olemaan hyvinkin epämukavaa. Epävarmaa on jo paljon aiemmin. Mutta muutaman kerran on kisakierroksilla tullut pitkältäkin matkalta putatessa hyvä fiilis: "tän mä laitan sisään." Harvinainen tunne siis - mutta tähän saakka se on todella toiminut. Joskus hyvin harvoin sitä vaan tietää, että "tää 12-metrinen alamäkiputti pahalla rollimahdollisuudella vaan menee sisään". Ja tosiaan, mulle se 12 metriä on oikeasti hyvin pitkä matka  :-[

Nyt osuu arkaan paikkaan, hyvä!

Mukavuusalue:

Mukavuusalue, ihan koko elämän mittakaavassa, on sellainen alue, joka on kaikista petollisin, ja jonne jämähtää ihan hirveän helposti. Mutta mukavuusalue on myös sanana harhaanjohtava, sillä jos mukavuusaluetta ei koskaan pyri laajentamaan, sillä on tapana kaventua ja muuttua ahtaammaksi niin, että ei huomaakaan, kunnes yhtäkkiä on vain ihan pakko murtautua sieltä ulos - ryminällä. Ja sitten ollaankin syvällä epämukavuusalueella. Niin syvällä, että voi tulla täysin neuvottomaksi, kun mukavuusalueelta on jouduttu lähtemään niinkin varoittamatta ja yllättäen, ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Kyllä sen epämukavuusalueenkin oppii muuttamaan itselleen mukavaksi - samaan tapaan kuin joskus entisaikoina opetettiin lapsia uimaan: köysi jalkaan ja laiturilta veteen. Niin kauan, kunnes osaa pysyä itse pinnalla, mukavasti. Ei taatusti kovin miellyttävää, mutta niin vain oppii. On toki helpompiakin tapoja, kuten vähittäinen totuttelu.

Mukavuusalue on sellainen alue, jossa ollessa ei joudu kohtaamaan haasteita, eli pelkojaan. Joillekin mukavuusalue voi tarkoittaa esimerkiksi nukkumista valot päällä, aina samaa reittiä töihin ajamista tai vaikka aina samaa ruoka-annosta. Jottei joudu kohtaamaan uutta ja epävarmaa, mahdollisesti jopa vaarallista tilannetta. Pelosta on kuitenkin AINA kysymys, koska vain vanhoja ja tuttuja asioita tekemällä välttää kohtaamasta tuntematonta, siis pelottavaa. Ja muista, pelko on tunteista kavalin, sillä se naamioituu aina joksikin muuksi. Yleensä järkevyydeksi. Pelko sanoo, että "on järkevää syödä aina samaa ruokaa, koska silloin tietää, mitä saa, eikä joudu pettymään". "Ei kuitenkaan kannata ajaa toista reittiä, koska tuskin siellä on mitään näkemisen arvoista ja tietääpähän varmasti reitin, niin ei tule eksyttyä".

Mukavuusalue ei tosin koskaan pysy samankokoisena, vaan jos aina asennoituu karsimaan kaikesta tekemisestään haasteet ja hankaluudet, pelot ja yllätykset, huomaat olevasi spiraalissa, joka kiertyy aina vain pienemmäksi. Sitten hiljalleen huomaa kuinka tylsäksi ja ilottomaksi kaikki on mennyt. Huomaa suorittavansa elämää, josta on itse karsinut kaikki yllätykset pois, jottei joutuisi pettymään. Ei tosin yllättymäänkään, koska yllätys voi olla negatiivinenkin. Psykologit tietävät, että jos ihmiselle annetaan 50/50 mahdollisuus joko suureen voittoon (tai todella suureen tappioon) tai vain pieneen voittoon (ja pieneen tappioon), useimmat ihmiset valitsevat sen, josta koituu vähemmän harmia. Vaikka olisi siis yhtä suuri mahdollisuus suureempaan voittoon. Ihminen on varmistelija.

Traagisimmillaan käy niin, että ihminen ei voi poistua kotoaan, koska ulkona on pelottavaa, tai koska on pakko varmistaa onko liesi jäänyt päälle tai ikkunat auki tai mitä tahansa. Ihminen voi luoda ympärilleen kalterit, joiden sisällä on turvallista (joskin ihan perseestä). Siksi on eläimiä, jotka eivät lähde häkistään vaikka saisivat. Tai vankeja, jotka haluavat takaisin lusimaan, koska ulkomaailmassa on liikaa valinnan varaa, ja koska eivät muutakaan osaa. Valtava elämän potentiaali jätetään käyttämättä siksi, koska pelottaa hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle, pelätään ottaa riskejä, pelätään yllättyä, pelätään elää täysillä.

Mitä tämä tarkoittaa sitten pelaamisen kannalta?

Mukavuusalue on, kuten Tapanikin jo sanoi, esimerkiksi se etäisyys putille, joka on tuttu ja turvallinen. Pelaaja tietää, että tältä etäisyydeltä menee melko varmasti sisään, joten hän ei välttämättä edes välitä kokeilla 10 metristä, jottei vain kiekko lentäisi ohi korin ja ulos mukavuusalueelta. Paluuputti on pelottava asia, joten todennäköisesti hän on myös opetellut sellaisen puttityylin, ettei joudu koskaan tilanteeseen, jossa hänen on kohdattava kierroksella pelkonsa, eli paineisen paluuputin. Mä tiedän, mistä puhun.

Niin kauan, kun ei anna itselleen mahdollisuutta putata 10 metristä sisään, ei putti tule koskaan menemään niin kaukaa sisään. Piste.

Kyse on pelosta, ja vain pelosta, mutta pelko on saattanut panna naamarin päälle ja esiintyy järjen äänenä, joka sanoo että "näin välttää suuremmat katastrofit. Otan vain nostobirdiet ja muuten pelaan par-tulosta. En edes yritä yli 7 metristä, ettei mene pitkäksi."

No onpa järkevää...

Pelkoahan se on. Pelkoa yrittää parhaansa. Pelkoa kohdata epämukavat paluuputit ja pelkoa pelata loistavaa peliä! Silloin pelko on ottanut voiton, etkä sinä.

Kuten Tapani kirjoitti, mukavuusaluetta voi venyttää opettelemalla menemään sen ulkopuolelle. Puttaa tuhat kertaa kympistä. Opettele tekemään pitkiä putteja. Vaihda sellaiseen tekniikkaan, jolla VOI PUTATA PITKÄKSI. Ja puttaa surutta pitkäksi pari kertaa. Mene kisoihin ja tee parhaasi, ja jos tulee paluuputteja, tee parhaasi. Jos paluuputti ei mene sisään, iloitse siitä, että pääsit treenaamaan sitä kovan paineen alla, koska vain siten voit koskaan oppia puttamaan paluuputteja kovan paineen alla. Sitä on olla epämukavuusalueella ja tehdä siitä mukavuusalueensa. Se on ainoa keino.

Kannustan kaikkia aluerajojen selkkauksiin. Se on ainoa tapa tulla hyväksi. Ja ainoa keino estää puristumasta omien kapenevien mukavuusrajojensa sisälle. Nimittäin mokia tulee siellä mukavuusalueellakin, ja jos antaa niitten ottaa vallan, asetat uudet rajat taas vähän lähemmäs ja sitten taas vähän lähemmäs.

Lopulta huomaat, kuinka kiekon pudottaminenkin koriin jännittää.

Ja mä tiedän, mistä puhun. Itsestänihän mä olen tähänkin mennessä kirjoittanut.
« Viimeksi muokattu: 13.05.16 - klo:15:32 kirjoittanut Jaani »

Poissa lliuhto

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 125
    • Profiili
  • Oikea nimi: Lauri Liuhto
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Vastaus #54 : 13.05.16 - klo:20:18 »
Mulla mukavuusalue loppuu viimeistään jossain 7 metrin hujakoilla, siitä eteenpäin rupeaa olemaan hyvinkin epämukavaa. Epävarmaa on jo paljon aiemmin.

Nyt osuu arkaan paikkaan, hyvä!


Ei ollut tarkoitus :)

jos mukavuusaluetta ei koskaan pyri laajentamaan, sillä on tapana kaventua ja muuttua ahtaammaksi niin, että ei huomaakaan, kunnes yhtäkkiä on vain ihan pakko murtautua sieltä ulos - ryminällä. Ja sitten ollaankin syvällä epämukavuusalueella.

Tuo osuus tiivistää aika hyvin sen mitä olen pyrkinyt tekemäänkin. Eli laajentamaan mukavuusaluettani putatessa. Se että olen nyt kehno puttaaja, ei tarkoita, ettenkö esimerkiksi viime kaudella ollut vielä kehnompi. En oikein edes tiedä mitä olen tehnyt muuten eri tavalla, mutta olen vaan pyrkinyt "pistämään ne putit sisään". Toisin sanoen, "putin yrittäminen" on muuttunut "puttaamiseksi". Osumaprosentti ei välttämättä ole aivan valtavasti noussut, mutta eipä ole toisaalta oikeastaan turpiinkaan tullut. Ja tekeminen tuntuu paljon luontevammalta, ei enää siltä että "tää ei voi ikinä onnistua" - nyt vaan hämmästelen sitä voimaa minkä jotkut kiekkoon saavat hyvin eleettömällä ja skarpin tarkalla puttiliikkeellä.

Mutta ei voi korostaa liikaa tosiaan sitä, että omia rajojaan pitää koetella, muuten niitä ei ainakaan koskaan riko. Tai ne tosiaan jopa voivat supistua entisestään.

Yksi tavoite puttaamisessa minulla ainakin on, että kierroksella ei tulisi "no toi nyt olisi oikeasti pitänyt saada sisään" -putteja, joissa epäonnistuminen siis käytännössä johtuu puhtaasti nollakeskittymisestä ja huolettomasta roiskaisusta. Ja kyllä, olen saanut niiden määrän vähenemään huomattavasti. Kummasti noiden turhien missien karsiminen nostaa itseluottamusta myös niiden puttien osalta, joissa oikeasti on jo tekemistä.

Poissa Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 416
  • Still Not a Player
    • Profiili
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Vastaus #55 : 14.05.16 - klo:17:52 »
Ranteen käyttö draivissa

Tossa kun katoin Konopisteen videota, niin Lassi Hakulisen ranne näyttäs olevan muita kanssapelaajia enemmän mutkalla taakseviennissä.
Tai ehkä muilla vaan nopeampi liike, niin ei ehdi huomata.
Toikaan ei varmaan toimi, jos yrittää sitä vedon aikana lihaksilla suoristaa. Mutta onko hyvä taaksevedossa taittaa rannetta ja sitten antaa sen löysänä suoristua ittestään eteenpäin vedon aikana? Itte oon viime aikoina jotain tollasta tehny draivatessa ja tuntus lähtevän äkäsemmin, kun aiemmin oon kai pitänyt rannetta aika suorana koko ajan.

Tässä esimerkki Hakulisen draivista

Kun tällainen suomalainen perustuuppari "Jaani" kertoo, miten asiat ovat, niillä ei yleensä ole niin paljon totuusarvoa. Olisikohan McBethilla ja Nate Sextonilla enemmän uskottavuutta.

https://youtu.be/U0gzNIRxRbY?t=3m45s

Poissa Kiekkosälli

  • Juniori
  • **
  • Viestejä: 65
    • Profiili
    • https://www.instagram.com/kiekko.kolossit/
  • Oikea nimi: v.v
  • Seura: JyLi & Kiekko kolossit
Vs: Pelikirja
« Vastaus #56 : 15.05.16 - klo:11:08 »
Haluaisitko valaista miten tuulet vaikuttaa erikoisheittoihin? (upsit ja rollerit tietenkin molemmilla tavoilla)
-Heitto suoraa mukiin ni ei ne kiekot kerkee maassa kastua-

Poissa Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 416
  • Still Not a Player
    • Profiili
  • Seura: TT
Vs: Pelikirja
« Vastaus #57 : 15.05.16 - klo:12:47 »
Haluaisitko valaista miten tuulet vaikuttaa erikoisheittoihin? (upsit ja rollerit tietenkin molemmilla tavoilla)

Forea ei ehkä lasketa erikoisheitoksi (ENÄÄ!), mutta siitäkin voin todeta sen, että koska foreen ei saa niin hyvää jengaa kuin bäkkäriin, on se alttiimpi tuulen vaikutuksille.

Upsia vältän itse heittämästä sivutuuleen, koska tuulen vaikutus kiekkoon on maksimaalinen kiekon ollessa pystyssä. Vasta- ja myötätuuleen pitää taas olla todella tarkka, että ei näytä kiekon selkää tuulen suuntaan. Se estää kiekkoa tekemästä kieppiä, ja yleensä kiekko putoaa sitten liitämättä maahan.

Rolleri on tuulella ihan hyvä vaihtoehto, koska maanpinnassa ei tuule läheskään niin kovaa kuin ylhäällä. "Tuulella heitot matalana" on ihan käypä ohjenuora, jos haluaa väylällä pysyä. Sivutuulessa rolleri on tietysti hyvin riski aina, mutta taitava pelaaja voi koettaa heittää kiekon oikeaan kulmaan pyörimään niin, että tuuli jopa estää kiekkoa "feidaamasta".

Kovalla tuulella kannattaa pysyä osaamissaan perusasioissa, jos haluaa pelata ilman suuria vaihteluita.

Poissa Mava

  • Juniori
  • **
  • Viestejä: 65
    • Profiili
  • Oikea nimi: Marko Vatanen
  • Seura: Joen Liitokiekko
Vs: Pelikirja
« Vastaus #58 : 15.05.16 - klo:15:57 »
Todella mielenkiintoista ja hyödyllistä juttua täällä!

Jossakin vaiheessa jos tulis juttua kiekon nokkakulmasta draivatessa nii olis kiva.

Itse olen tuskaillut sen kanssa monta vuotta ja ei vaan pysy nokka alhaalla vaikka miten sitä kiekkoa yrittäis käteen murjoa.
Sit kun sen kiekon yrittää saada väkisin käteen siten että nokka on alaspäin nii puristusta tulee liikaa ja tuntuu, että koko käsi menee aivan jäykäksi.
Sitenpä se heitto onki kaikkee muuta kun rento.

Putterit ja midarit menee melkein samoille metreille kun driveritki. :(

Poissa jauza

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 433
    • Profiili
  • Seura: 7k
Vs: Pelikirja
« Vastaus #59 : 15.05.16 - klo:21:56 »
Hieno blogi, mukavaa luettavaa. Frisbeegolf (ja elämä) on mun mielestä oikeastaan kahta asiaa: ajatuksia ja tunteita. Jos haluaa muutosta omaan peliin (elämään), niin kaikki alkaa niiden tunnistamisesta. Sen jälkeen olisi hyvä opetella pitämään ne erillään suoritushetkestä. Ja lopuksi, mitä nopeammin hyväksyy/unohtaa edellisen suorituksen, niin sitä helpommaksi tekee itselleen pelaamisen. "The Fast Show/Ruuvit löysällä" -sarjassa taisi olla Swiss Tony niminen hahmo, joka vertasi lähes kaikkea kauniin naisen rakastelemiseen  :D vertauskuva toimii myös frisbeegolfiin:  Jos suoritushetkellä  ajattelet tekniikkaa, moitit itseäsi ja mietit vain lopputulosta, niin et saa pirkkoa tulemaan (pun intended).

Sitten vielä Jaanilta ja miksei muiltakin, vinkkejä sadekelillä pelaamiseen?