Fribakitinää

[kitioe]

Näinhän se on. Tsempit sinnekin! 

[JanneRäsänen]

Paikaltaan heitettäessä vasta helposti tuleekin jännitettyä liikaa ja silloin tekniikan saa tuhottua tosi pahasti. Jos siis täysillä yrittää pitkälle heittää. Oletko huomannut hampaiden yhteen puremista, irvistystä, kaulan tai käden lihasten jännitystä ennen heittoa? Kävikö jotain näistä kauhukisassa? Ne ovat kaikki yksinään niin pahoja yliyrittämisen ja jännittämisen merkkejä, että ei ihme, jos menee tekniikka sekaisin.

Mekaanisen suorittamisen puolella paikaltaan heittoa ajatellen kaksi toisiinsa liittyvää yleistä virhettä tulee mieleen.  Aikajärjestyksessä toteuttamisessa ensin taakse viennin vajautta voi aiheuttaa jalkaterien liian vähäinen pois kohteesta kääntö. Samoin liian vähän lantiosta ja hartioista taakse kiertämällä käden vienti voi viedä kiekon väärään paikkaan. Toinen juttu on kädellä kiekon vieminen liikaa vasemmalle takana. Molemmat syyt johtavat kiekon samaan paikkaan ja voivat tapahtua yhtäaikaisesti.

Ylijännittäminen voi jäykistää lihaksia ja viedä aivoilta vartalon hallintakykyä rajallisen prosessointikyvyn johdosta, jolloin normaaleihin liikeratoihin ei joko taivu tai ehdi, kun hätäillen repii jo. Yllättävän yleinen yliyrittämisen moka on tehdä jokainen liike niin äkkiä kuin mahdollista. Ei täysillä taakse kääntyminen lataa niin paljon plyometrisesti lihaksia, että ainakaan enemmistöllä vartalon hallinta ja rutiini riittää tekniikan ylläpitoon. Joten kiekon pois kohteesta vienti ei lisää mittaa tarkkuudesta ja toistettavuudesta puhumattakaan. Jos ei ole tuhansia heittoja tehden saanut automatisoitua rutiinia. Ajoitus on hankakampaa noin ja kun et vielä ota askeleita, ei ole järkeä revitellä yksityiskohdissa, jotka tuhoavat perusteet helposti. Kun enemmän etua mittoihin tulee askeleista. Jolloin yli nykymittojesi säilyy kontrolli ja kontrollin uhraten onnistuneet heitot lentävät vielä pidemmälle.

On kaksi ajatussuuntaa siitä, mitä tehdä, kun tekniikka leviää ja sipuli kuoriutuu. Kun kerran kaikki mättää, miksi ei sitten saman tien kurkottaa kuuta taivaalta rakentaessa tekniikkaa uudestaan ja ottaa askel kerrallaan lisää heittoon? Toinen koulukunta ajattelee ensin konttauksen opettelua ennen kävelemään oppimista. Guess what sä et edes konttaaa enää (sori ei ole tarkoitus olla tyly, vaan osoittaa, että sulla on enemmän voiettavaa kuin hävittävää), joten alusta asti askeleiden lisäyksen harjoittelu ei tee suoritustasoosi tuhoa. Kun vielä ristiaskeleen otto mahdollistaa kiekon helpomman taakse suoraan viemisen liikaa vasemmalle viemisen sijaan, voi oikealle misssamisen korjaus tulla automaattisesti. Ehkä liikajäykkyyden välttäminen myös. Tosin epäilen, koska eri syystä useimmat jännittävät tasapainolihaksia, kun pelkäävät kaatumista.

[kitioe]

Tiistaina kävin treenaamassa vähän draivia päästäkseni yli möröistä. Heitto tuntui ok-hyvältä. Kuvasin heittoa myös videolle, jonka surkean huono tulos on nähtävissä täältä: https://www.instagram.com/kitioe/
Eilen keskiviikkona oli tarkoitus mennä treenaamaan videon lataamisen jälkeen saatuja vinkkejä, mutta suunniteltu treenipaikka oli tupaten täynnä, joten puttailin hetken ja kävin kiertämässä muutaman väylän. Heitto tuntui taas tosi huonolta eivätkä heitot menneet olleenkaan suunnitellusti.
En jaksanut olla jonottelemassa, joten lähdin muutaman väylän jälkeen pois ja päädyin Joensuun tilalle seurakaverin seuraksi kiertämään. Tuntui, että ei pitäisi lähteä kiertämään väyliä, vaan pitäisi vaan olla kentällä ja saada pää kasaan,  mutta kiertämään lähteminen olikin lopulta ihan hyvä ajatus. Alkuväylillä pelotti jokainen heitto edelleen isosti, mutta parin onnistumisen jälkeen uskalsin jo heittää joitain heittoja kunnolla ja napakasti. Kierrostulos ei odotetusti huimannut päätä,
mutta henkiselle puolelle tämä kierros oli hyvä edistysaskel. Kiitos aina yhtä positiiviselle Mikaelille seurasta ja tsempeistä!
Oli muuten kiva kiertää Tilalla, nyt kun siellä on maasto vähän helpottunut ja tamppautunut sitten juhannuksen. Ilmeisesti paljon porukkaa käynyt, hyvä hyvä!

Tästä tuntuu nyt hyvältä lähteä huomenna alkavaan kuuden viikon lomaan, jonka aikana toivottavasti saan kehitystä aikaan niin henkisesti kuin fyysisestikin.

[JanneRäsänen]

Uskalluksen pute jo muuttaa fyysistä suorittamista usein ja voi pilata koko teknikan sekä suoritukset. tuloksista ja ilosta puhumattakaan. Noin pahointa, mitä voi tapahtua on seiftaaminen ja silti epäonnistuminen ja lisäheittojen saaminen. Sama pätee heittonsa varomiseen=tekniikkansa muuttamiseen sellaiseen, jota on treenannut vähemmän ja jota luultavasti tekee alle taitojensa, kjun varoen ei tuota tehoa samalla tavalla kuin normaalisti ja ehkä ei samaan aikaankaan. Satasen setelin vaihto kakskymppiseen? Sitä arkailu teettää tekniikalle yhtä mieltä ylentävin tuloksin.

Tuo oli ennen videon katsomista kirjattu. Sulla on tuossa videossa spin out ja kyynärpää liian takana kyynärpään suoristumisen alussa, jotka liittyvät toisiinsa. Tarpeeksi pahana spin outkin voi johtaa oikealle ohi osumiseen. Spin out on siis oikean jalan varassa oikealle saattoon pyörähtämisen aloitus liian aikaisin. Spin outissa heitossa on kaksi päävaihetta, eli taakse viennistä saattopyörähdyksen alkuun ja saatto. Siitä välistä puuttuu se kolmas vaihe, jossa oikeaa jalkaa pitäisi hetkeksi pönkätä oaikalleen suhteessa maahan, jotta kyynärpää ehtii ohittaa oikean kyljen ja taittua, jolloin kiekon pitäisi olla anatomiasta riippuen jossain oikean kyljen paikkeilla. tämä jännittää käden jäntyeitä ja lihaksia itsestään kuin jousi ja se on hyvästä toisin kuin heittoa hidastava ja lyhentävä tietoinen lihasten jännitys kuin punttia nostettaessa. Snap paranee kyynärpää johtaen heittäessä ja käden veto on suorempi, vaikkei se sulla kauhea ollut ollenkaan. Monilla on huonompi.

Kun ihmisten venyvyydessä, voimissa ja räjähtävyydessä sekä liikkuvuudessa on eroja, voi pientä vaihtelua siintyä siinä hetkessä, milloin oikea jalka voi rentoutua ja aloittaa pyörähdyksen, eli saaton alun. Päällekkäisyyttä saattaa esiintyä heitossa hieman, kun kiekko ei vielä ole irronnut näpeistä kaikilla. Heittopituus kertoo, mikä on paras ajoitus tällä hetkellä kullekin heittäjälle ja siinä vain sarjatuli kentällä tuo selvyyyttä.

Kun tehoa on tarjolla reippaasti, pönkkäisin ja johtaisin kyynärpäällä joka tapauksessa. Tuurilla se eliminoi oikealle missauksetkin, jos syy oli tuossa liian aikaisessa jalallla pyörähdyksessä. Käden hajoamisvaara on olemassa, jos työntää kyynärpään niin pitkälle eteen kuin mahdollista ennen kyynärpään oikaisun aloitamista. Sattuu sikana ja venyttää paikkoja ihan liikaa. Yli kropan suunnitellun liikkuvuuden.

[TaneT]

Muutama asia joita lähtisin korjaamaan heitossa. Menee aavistuksen kropan ympäri ja siksi luultavasti lähtösuunta vaihtelee heitossa. Lisäksi pieni koukkaus tulee eli kiekko käy alempana vedon puolivälissä. Monilla on tuo vasen jalka vielä enemmän takana, sulla on jalat melko peräkkäin eli suoralla vedolla heitto lähtee oikealle.

[mykey]

Itse heitän paikaltaan ja jalkojen liike on päin vastainen kuin Kitillä tuossa videossa, eli mun mielestä paino siirtyy takajalalle joka on liian suorana ja vedettäessä eteen nousee etujalka ilmaan ja siirrettäessä painoa menee etujalka kyykkyyn.
Koitappas Kiti laittaa 20cm jalkojen väliin ja jalat oikea jalka kantapää ja vasen päkiä samalle linjalle ja paino oikealle jalalle. Jalat vähän kyykkyyn ja veto taakse jolloin samalla siirrät vasenta taaksepäin vain luontaisen verran viedessä painoa taakse ja polvia vähän koukistamalla veto siirtäen painon oikealle ja kiekko 80m päähän.

[kitioe]

Monilla on tuo vasen jalka vielä enemmän takana, sulla on jalat melko peräkkäin eli suoralla vedolla heitto lähtee oikealle.

Mulla oli aiemmin vasen jalka enemmän takana, jolloin heitot lähtivät vasemmalle. Korjasin sen, kun pari asioista enemmän tietävää huomauttivat (mm. Catrina Allen), joten en tiedä oikein, mitä tästä kommentista pitäisi ajatella 

Kyynärpää enemmän edellä oli kaikista useimmiten esiin tullut neuvo, joka on nyt ensimmäisenä listalla. Lisäksi vedon vetäminen enemmän vasemmalta, eikä niin kropan takaa on toinen. Onneksi lomalla on sitten aikaa näitä hioa. Katsotaan, jos saisin jotain videota myöhemminkin esille.

[JanneRäsänen]

Kannattaa videoida treeneissä, jotta näkee, mitä tekee. Kyllä sulla kiekko nousee heiton lopussa ja taakse viennin kauimmainen kohta pois päin kohteesta on alempana kuin irtoamishetkellä.

[kitioe]

Ajattelin tulla kertomaan, että elossa ollaan...

Hiljaista on pidellyt, kun on muka niin kamala kiire koko ajan. Kuuden viikon kesäloma tuli ja meni tässä viimeiset 7,5 viikkoa tiivistettynä:
Söde, Veikkola, Joensuun tila, Köykkyri, Meri-toppila, Virpiniemi, Pikkarala, Honkimaa, Karkkila, Nummelanharju, Ristikivi, Kivikko, Joensuun tila, Tarinalaakso,
Mikkeli, Kivikko, Tali, Santahamina, Mustikkavuori, Västerby, Landsbro, Joensuun tila, Kivikko, Meilahti.

Paljon on siis heittoja, mutta muutakin olen touhunnut, joten enemmänkin olisi ehtinyt heittää ja etenkin treenata.
Oulun reissu heinäkuun lopulla oli parasta kultaa, radat ja seura oli 10/10. Joukkue-SM Tarinalaaksossa oli jees, pelasin ekana päivänä hienosti omalla tasolla (jopa vähän yli) ja olin tyytyväinen ensimmäisenä päivänä omaan panostukseeni joukkueen eteen. Toisena päivänä koko jengillä oli vaikeeta, mutta päästiin silti tavoitteisiin.
Sekapari-SM oli aikamoinen kokemus sekin, mutta päästiin sielläkin tavoitteeseen. Varsinkin toisen kierroksen pelasin älyttömän hyvää draivipeliä ja lähäritkin vaihteeksi toimivat.

Jotenkin ei ole fiilistä nyt syventyä tämän enempää viime viikkojen heittelyihin. Vaikeeta on ollut henkisesti.
Nyt kisakalenteri näyttää loppuvuodeksi tältä: Seuramestikset 8.10.
Voi olla, että lähden mukaan joihinkin muihinkin kisoihin, mutta kiinnostusta ei tällä hetkellä ole. Höntsäilyyn panostan nyt enemmän, koska se tekee niin törkeen hyvää henkiselle puolelle.

Radoilla siis nähdään!

[kitioe]

Vikingsien seuramestaruudet ratkottiin viikonloppuna ja tässä vähän raporttia.

Torstaina 29.9. onnistuin telomaan jälleen oikean nilkkani, tällä kertaa astetta pahemmin. Tämä johti siihen, että
olin koskenut tuon jälkeen ennen mestiksiä kerran kiekkoihin kolme päivää ennen kisoja puttailun merkeissä sisätreeneissä.
Näistä asetelmista oli oikein mainio (not) fiilis lähteä Kivikon perinteiseen myrskytuuleen puolustamaan viime vuoden hopeasijaa.

Paikan päälle päästiin kuitenkin ja pelkäsin nilkkaparkani puolesta jo aamusta. Kylmä tuuli meni saman tien kerrospukeutumisesta huolimatta luihin ja ytimiin,
mutta nähtyäni kaikki huikeet seurakaverit oli fiilis kuitenkin tosi korkealla. Saatiin ennen kierrosta pienet tanssilämmittelytkin päälle Kurren matkakaiuttimen
soittaessa mitäpä muutakaan kun Bandanaa...

Seuramestaruudet ratkottiin siis Kivikossa, mutta ei ihan perinteisellä layoutilla. Tässä väyläkuvaukset kisoista. Par-luvut jäivät itselle vähän epäselviksi mutta eipä niillä olekaan mitään väliä.
1. Tyynestäkin tuttu par 4 -väylä. Tii sijaitsee parkkipaikan vieressä kontin takan olevalla hiekkakentällä. Ensin noin 80-90m suoraan, jonka jälkeen 90
astetta oikealle ja kori on ihan toisessa reunassa hiekkakenttää. Tällä kertaa OB-linja meni väylän oikealla puolella mestän reunassa (Tyynessä OB-linja oli vasemmalla puolella). Väylä oli siis ainakin minun mielestä huomattavasti helpompi kuin Tyynessä.
2. Normi 2-väylän tiiltä normaaliin koriin. Välissä hieman ennen puulinjaa alkava OB-alue, joka päättyy noin 20-metriä ennen koria. Kori on siis käytännössä saaressa, koska
hiekkatiet on Kivikossa aina OB (pl. snoukkaparkin sisällä). Sama väylä kun Tyynessä, paitsi OB-alua alkoi tällä kertaa hieman kauempaa tiistä katsottuna.
3. Normaali 3.
4. Normaali 4.
5. Väylän 5 tiiltä väylän 6 koriin. Normaalit OB:t ja mando voimassa.
Tässä nähtiin muuten "holari", kun Mikael pisteli tiiltä väylän 5 normaaliin koriin, jotta ei ollut huputettu. Siitä sitten heittämään jalka korin alla jatkoheittoa...
6. Kiinteän seiskan tiiltä kiinteän väylän 12 koriin. Normaalit OB:t voimassa.
7. Normaali 9.
8. Normaali 10.
9. Lintutornista kiinteän 11. koriin. Ei OB:ta.
10. Jälleen Tyynestä tuttu lisäväylä kiinteän 11 takana. Vähän helpompi nyt, kun tiin edessä olleet puut olivat kaatuneet myrskyssä.
11. Normaali 8.
12. Normaali 13.
13. Normaali väylä 14 sillä poikkeuksella, että tiin eteen lisätty mando. Eli heti tiin edessä oleva puu oli kierrettävä vasemmalta.
14. Normaali 15 muutettuna saariväyläksi. Saari jossain 7-8 metrissä korista. Dropparilta jatko, jos avaus ei mene saareen.
15. Tii normaalilta väylän 16 tiiltä oikealle katsottuna kalliolla. Mando oikealla noin 15-20m tiiltä. Normaalin väytlän 16 kori.
16. Normaali 17.
17. Tyynestä tuttu saariväylä koirapuiston ja jaliskenttien takana. Kori tällä kertaa saaren takaosassa ja droppari oikeassa reunassa saarta.
18. Normaali 1.

Kokonaisuutena tämä oli mielestäni onnistunut layout. Väylä 6. oli itselle vähän turhan hankala ja aiheutti ilmeisesti vaikeuksia aika kollektiivisesti. Näköjään väylän par oli 5 ja keskiarvo 1. kierroksen tuloksissa 7.2 ja toisen 7.4. Itse otin kummallakin kierroksen korttiin lumiukon, ekalla kierroksella OB:n kautta...

Ensimmäinen kierros tuntui omalta osaltani pelillisesti aika paskalta, mutta meininki kierroksella oli oikein mainio. Pääsin taas pelaamaan huikeiden tyyppien kanssa, joten kiitos heille!
Todella yllättäen olin ensimmäisen kierroksen jälkeen ensimmäisenä, josta tietysti olin iloinen mutta pystyin itse ennustamaan lopputuloksen jo tauolla. Mulla ei nimittäin vaan yksinkertaisesti kestä sipuli paalupaikalta toiselle kierrokselle lähtöön. Vuosi sitten olin ihan pulassa, jos olin kärkikortissa, mutta siitä ollaan päästy onneksi
jo sen verran eteenpäin, että nyt enää ensimmäisenä olo saa jalat tutisemaan ja kädet tärisemään. Niinpä lähdin toiselle kierrokselle jo valmiiksi pettyneenä, mikä tietysti oli virhe. Itseensä pitäisi pystyä luottamaan, oli lähtöasetelma mikä tahansa.

Toiselle kierrokselle lähdettiin Jennan ja Hannan kanssa kolmistaan väylältä 11 eli normaalilta kasilta. Olin tämän tötöillyt ekalla kierroksella tuplaksi (mikä on totta kai ihan naurettava tulos suoralle, OB-vapaalle väylälle, jonka oon heittänyt varmaan satoja kertoja), joten mielessä oli että otetaan nyt edes sitä parempi, ei ole hankala homma... No olihan se. Avaus täysin samaan paikkaan kun ekalla kierroksella, liian alivakaa kiekko (vaikka tuuli kovaa oikealta) liian ylös heitettynä ja heitto jää niin lyhyeksi, että lähestymisheiton pitäisi olla todella tarkka, mitä se ei tietenkään ollut kummallakaan kierroksella. Tässä vaiheessa olin käytännössä jo luovuttanut mielessäni voiton toisaalle ja tiesin, että taistelu jäisi nyt Hannan ja Jennan väliseksi. Kierroksen aikana sekä fiilis, että heitot vaan pahenivat ja valehtelematta koko kierroksen aikana onnistui yksi (1) putti. Lopputuloksena 7 heittoa huonompi kierros ja sijoitus 3. Jennan voittaessa ja Hannan ollessa toinen.

Kyllähän tuo kalvaa, mutta yritetään nyt hakea jotain positiivistakin tästä.
1. Selvisin kummatkin kierrokset loppuun ehjänä.
Pelkäsin, että jalka menee enemmän rikki ja ekalla kierroksella sainkin pari jännitysmomenttia aikaan, kun jalkapöytä ei kääntynytkään draivatessa muun kropan mukana ja nilkkaa vihlasee niin maan perkeleesti. Niinpä olen tyytyväinen, että jaksoin
keskittyä sen verran, että pystyn tänäänkin kävelemään.
2. Lopullinen sijoitukseni.
Treenauksen taso ennen kisoja oli tasan nolla, joten on ihan kiva tietää, että nollatreenillä on seuran kolmanneksi paras pelaaja. Kun ei saa koko päivänä yhtään tuntumaa puttiin eikä draiviin, niin kyllä tähän voi olla ihan tyytyväinen.
Lisäksi pitää mainita, että suoraan sanottuna odotin Jennan vievän koko kisan täysin suvereenisti ja ylivoimaisesti, joten siihen nähden pistin kampoihin ihan kiitettävästi
3. Meidän seura ja mahdollisuus olla osana sitä.
Meidän seura on vaan ihan paras seura. Tämän parempaa porukkaa saa oikeasti kissojen ja koirien kanssa etsiä. Koko päivän kruunasi poikien järkkäämät saunailtajälkipelit, joissa jälleen kerran päästiin toteamaan, että on meillä vaan paras porukka. Siellä venähti niin pitkään, että sunnuntaina kisaillut pariseuramestaruudet jäivät allekirjoittaneelta väliin..
4. Oppia ikä kaikki.
Jälleen kerran hyvä tilaisuus ottaa opiksi. Jännittävän tilanteen käsittely sen tapahtuessa ja pettymyksen käsittely ovat noin niinkuin elämänkin kannalta ihan hyviä taitoja olla olemassa. Vaikka henkkoht elämässä pettymyksen käsittelyä onkin harjoiteltu viime aikoina muutenkin urakalla, niin kyllä pelillisten pettymysten käsittelyn harjoittelu on vielä ihan oma lajinsa, jota ei opi kuin löytämällä itsensä tälläisistä tilanteista. Tietysti toivoisin, että näitä ei tulisi, mutta kyllä niitä väkisinkin tulee niin kauan kun kisaaminen kiinnostaa.

Tällä hetkellä kisaaminen ei siis edelleenkään kylläkään pahemmin kiinnostaa. Höntsäilyä tulen jatkaamaan varmasti läpi talven, koska ulkoilu kiinnostaa, mutta en tiedä, kuinka paljon jaksan panostaa kisoihin. Se jää nähtäväksi.

Nyt ajatukset kohti ensi viikonlopun Liitopäiviä, joissa odotettavissa huikeita kohtaamisia ja paljon uutta tietoa! Nähdään siellä!

[JanneRäsänen]

Kaksi havaintoa. Jos on terve, missaa paljon, jos ei parigolfia pelaa, nyt oli ehkä hyvä juttu välttää lisävaivoja. Sinua ei pelkästään voitettu tokalla kierroksella, kun hävisit sen itse ennen ensimmäistä heittoa. Tylyn kuuloista on, mutta kehittyäkseen pitää tunnistaa kehityskohteet sopivien kehitystoimien valitsemiseksi. Jos saisin valita, lähtisin aina johdosta seuraavalle kierrokselle, koska on turvapuskuria muihin. Jos jollakin on suonenvetokierros, hänellä on,  minkä sille teet turpaan vetämättä? Jos itsellä on huono kierros, pelaa turvallisemmin loppukierros tai jos on luottoa tekemiseen, hyökkää kovemmin. Usein jälkimmäinen rankaisee, välillä ensimmäinen. Voi kuullostaa oudolta, mutta kierrosta voi pilata hyvien väylätulosten jahtaamattomuus, kun ei anna itselleen mahdollisuutta henkilökohtaiseen birdieen yhtä lailla kuin kuun haku taivaalta jeesusheiton yrityksellä ekaan puuhun osuen. Jos ei koskaan hae kuuta taivaalta, ei tiedä, kuinka usein vaikea heitto onnistuu ja mistä syistä johtuen epäonnistuu. Molempaa tietoa tarvitaan arviointiin, onnistuisiko tässä tuulessa tällä kiekolla tuo heitto näin liukkaalla tiillä tässä lämpötilassa. Liika seiftailu henkilökohtaisen birdien hakematta jättämisessä tuo hyvänä päivänä useita lisäheittoja. Jos teoriassa saa yhdeksällä väylällä aggressiolla paremman tuloksen kuin normaalisti, voi onnistua todellisuudessa taidosta ja haasteesta riippuen loistava puttaaja kahdesta yhdeksään kertaa. Yhdeksän vaatii hyvät olosuhteet ja vedossa olemisen hyvän rutiinin sekä tuuria, joten ei toteudu usein. Aseta ysiin tavoite ja pety, sillä noita kierroksia ei monille tule per kausi ja kaikille ei eläessä. Vain kokeilu kertoo, miten usein saa kunkin tuloksen ja siitä tietää, missä teoreettisessa normia paremmassa tuloshaussa voi onnistua ja mikä hyökkäys on riemuidiotismia. Pitää laskea riskitkin mukaan. Jos kahden heiton parannusta hakiessa saa kuusi turpaan... On vielä normaalia kaikille ja jopa huippuvedossa oleville, kuten Eagle McMahon USDGCin kolmoskiessillä 888 väylällä lumiukolla johdosta pois.

Vain kokemus ja onnistumisten sekä epäonnistumisten syiden tunnistus vie treenin ohella seuraavalle tasolle. Jos ei tee hyökkäyskokeiluja treeneissä, saa helposti selkäänsä kisassa ja saa tutinaa polviin itseluottamuksen menetyksellä sekä liian varovaisella pelillä. Henkisen kantin katkoo myös epärealistiset hyökkäykset, jos yrittää todellisuudessa pienellä prosentilla onnistuvaa heittoa luullessaan olevansa parempi. Sitten on se laskuja sotkeva ilmiö, että joskus pystyy ylittämään itsensä superkeskittymisellä, kun on luottoa itseensä ja on treenannut paljon yli mukavuusalueen heittoa. Mä olen repinyt paljon heittoja yli kontrollin säilyttävillä tehoilla ja siksi kisatilassa nousen välillä vaikeustasosta huolimatta yli oman tasoni.

Mitä pienempi vaikeusvaatimus, sitä vähemmän vaaditaan venymiseltä heittoteknisiltä osilta. Sotke suoritus henkisillä paineilla ja hyökkäys päätyy kengännauhojen keskenään solmiutumiseen. Riskianalyysiin pitää huomioida, yritätkö sata rating pinnaa kierroksella parempaa tulosta antavaa heittotasoa koko kierroksen läpi ylläpidettynä seuraavassa heitossa, vai 8-16 pinnaa parempaa. Lisäksi lähtötaso vaikuttaa valtavasti. 700 reitatulle perusteita osaavalle mikä tahansa heitto voi mennä jonkkaan, joten lähinnä on voitettavaa vähäriskisessä paikassa, kun riskit eivät kasva yhtä nopeasti kuin palkinnot. Kuperkeikkaa menee tilanne tonnireitatulla yrittäessään tonnisatasen heittoa, kun riskit kasvavat astronomisesti ja palkintoja tulee vahingossa, vaikka selvästi on kyseessä taitava heittäjä.

[kitioe]

In the bag – lokakuu 2016

Kirjoittelin (http://www.frisbeegolf-forum.fi/index.php/topic,5097.msg117960.html#msg117960) toukokuussa bägin sisällön auki ja teen sen nyt uudestaan nähdäkseni onko millaista muutosta tapahtunut.
Heti alkuun huomaan, että puttereissa ei ole muuttunut käytännössä mikään. Tämä setti tuntuu oikein mainiolta enkä näe syytä siis muuttaa sitä (muuta kun että olisihan se kiva, jos olisi Trilogy-bägi ). Kokeilin jossain vaiheessa kesää ottaa Purea bägiin mutta eipä tuo vaan mulle oikein sopinut.

Putterit:
2x Innova DX Colt 170g – Perusputteihin.
2x Innova XT Colt 175g – Keskipitkiin avauksiin ja lähestymisiin. Kääntää flättinä heitettäessä. Pitää kulmansa hyvin, joten voi käyttää myös keskipitkiin antsoihin.
Innova DX Stud 175g – Vastatuuliputteihin.
MVP Electron Atom 175g – Hysselähäreihin, feidaa lopussa aina jonkin verran.

Midarit:
Westside Discs VIP Tursas 173g – Pidempiin antsoihin. Alivakaampi kahdesta Tursaksesta. Pitää antsan todella hyvin ja pitkään.
Westside Discs Tournament Tursas 171g – Pidempiin antsoihin ja ässääviin keskipitkiin lähestymisiin. Tulee takaisin kyllä aina vähän.
Westside Discs Sling (Trilogy Challenge) 175g – Pidempiin suoriin lähestymisiin ja draiveihin pilliväylillä. Ei sovi tuulen kanssa pelaamiseen, varsinkin vastatuuleen reagoi vahvasti. Liidokas.
Latitude Opto Claymore ?g – Painoa en muista (voitettu jostain kisasta...). Liidokas, numeroiltaan sama kun Sling (napsun hitaampi), mutta ainakin nämä minun yksilöt selkeästi erilaisia, tämä Claymore on vakaampi ja kestää tuulta paremmin. Käytössä lähinnä pidempiin hysselähäreihin.
Discraft Big Z Buzzz 175g – Lyhyempiin lähestymisiin, koska ei pärjää liidokkuudessa Slingille ja Claymorelle. Käytännössä vaatii nykyään hyssekulman aina. Ei tykkää tuulesta yhtään.

Draiverit:
Latitude Moonshine River 165g – Hakattu, alivakain River bägissä. Pitkiin antsoihin.
Latitude Opto River 170g – Vakaampi kun Mooshine, mutta ässää silti hyvällä vedolla hieman. Liitelee pitkään suoraan ja feidaa aina vähän.
Latitude Opto Fury 170g – Liitää pitkään ja suoraan, varma feidi lopussa.
Latitude Gold Fury 169g – Alivapaampi Fury, joka hyvällä vedolla ässää nätisti. Reagoi helposti tuuleen ja vastatuuleen tätä ei kannata edes harkita.
Latitude Opto Culverin 168g – Vastatuulikiekko. Minun heitolla todella vakaa ja feidaa nopeasti. Pitää tuulessa hyvin.

Näillä siis käytännössä mennään. Esim. Laser ja Rival löytävät tiensä edelleen bägiin välillä mutta olen todennut, että turhaan niitä mukana kantaa kun ei niitä kuitenkaan lähes koskaan heitä.
Buzzzista voisin myös käytännössä jo luopua kokonaan, koska putterilla voisi suorittaa heitot joita Buzzzilla nykyään heittelen. Ko. kiekkoyksilöön on kuitenkin syntynyt vahva tunneside, joten en ihan vielä hylkää sitä kotiin.

[JanneRäsänen]

Dynamic Discs Warden on karkeasti samanmuotoinen, mutta hitu korkeampi kuin Pure ja ei käännä draiveissa feidaten yhtä vähän kuin Pure. Luotettavampi suorempi tuulisietoinen kiekko siis. Ei sentään myrskyjä vastaisesta kestä. Coltia selvästi matalampi ja ei käännä sekä feidaa vähemmän, joten mielestäni ylivoimainen draiviputterina ja lähäreissä on Warden Coltiin ja Pureen verrattuna. Hyvä putterikin, mutta parempi vajaapainoisena kuin täyspainoisena liidosta johtuen. Kai karvan alle Coltin liidon, mutta nopeampi.

[kitioe]

Colttia matalampi? Vaikea uskoa kun Purekaan ei ole. Toki uudet Coltit on paksumpia mutta mun kaikki on ekan erän ja käytännössä täysin kuvuttomia.

[sidrend]

Colttia matalampi? Vaikea uskoa kun Purekaan ei ole. Toki uudet Coltit on paksumpia mutta mun kaikki on ekan erän ja käytännössä täysin kuvuttomia.

Sorry, en viitsinyt lukee edeltävää keskustelua kokonaan mutta tässä vertailu omista Colteista ja Wardenista Eli omat XT Coltit on ainakin vähän matalampia kuin oma Wardenini (Scented Blend). Heittokäytössä Warden kyllä pikkasen vakaamman tuntuinen eikä niin herkkä virheille mielestäni. Lentää hienosti pitkälle ja suoraan. Hyviä kiekkoja molemmat joka tapauksessa.

Ja vaikka pöydällä vierekkäin vertailtaessa Coltin ja Wardenin korkeus ei ihan hirvittävästi eroa (on kuitenkin eroa) niin kädessä Coltit tuntuu kyllä matalammilta. Omat Coltit siis aikalailla flättejä.