Jos ihan noin niinkun tulosta katsellaan niin onhan se varmaan se nöyrästi pelaaminen. Tulee usein haettua sitä pirkkoa väyliltä joilta sen oikeasti saa ehkä kerran kymmenestä, vain siksi että ainakin periaatteessa saa (tai tää usein kuultu
pitäisi saada) avauksen milliin. Sitten nostellaan sitä bögiä ja tuplabögiä ne loput yhdeksän kertaa, kun avaus lipsuu johonkin OB-keppien toiselle puolelle tai pusikkoon. Joskus, tai itseasiassa aika useinkin on parempi siirtää avatessa katse korista varmaan, hyvään lähestymispaikkaan mistä saa jonkun putterinepin sitten ihan aikuisten oikeesti heitettyä milliin. Tain ainakin pirun helpoille puteille. Pirkon jahtaamiset voi jättää sitten semmosille väylille missä saa tosiaan laitettua avauksen toistuvasti puteille, tai sillon kun epäonnistuminen ei todennäköisimmin tuota mitään lisäheittoja. Joskus on ehkä jopa nöyrryttävä siihen varmaan bögiin, ja pelattava sen mukaan. Me kaikki ei olla McBethejä tai Wysockeja.
Tässä itseasiassa piileekin ehkä isoin juttu miks kannattaa pelailla putterikierroksia sillontällön, vaikka heittotekniikka oliskin ihan hyvin kohillaan. Kun ei pysty niin huikeita linjoja lähteä hakemaan niin peli pysyy väkisinkin vähän nöyrempänä, plus tietty ne muut hyvät jutut mitä putterilla pelaamisesta seuraa
Ja toisinaan tää ei ookkaan ihan helppoa. Olen ainakin itse huomannut että fribatessa iskee helposti ns. vauhtisokeus. Ei osaa nähdä muuta kun korin, ja joka avauksen pitää lähtee ihan täysillä ja niin pitkälle kun omasta kädestä lähtee, koska pidemmälle=parempi. Pitkää kierrosta pelatessa unohtuukin helposti pitää kiinni pelikirjasta ja tulee haettua niitä kunnon sankariheittoja takaysillä vaikkei oma taso riitä. Tää siirtyy helposti myös väylille jotka taittaa johonkin suuntaan. Helposti tulee ajateltua että tottakai, ollaan kääntymässä oikeelle niin täytyy kaivaa se liian pitkä forerykäsy tai pelottava antsa kassista, vaikka kulman yli ei yltäiskään mitenkään merkittävän pitkälle väylää ja ihan saman asian hoitais vaan joko viivasuora heitto tai varma hysse kääntymispisteeseen josta sitten matka jatkuu.
Tämä siis, jos puhutaan vain puhtaasti tehokkaasta tulosten hallitsemisesta. Onko hauskaa heittää aina viivasuoraa putteria pidemmän päälle ja aina seiftata seiftaamisen seiftausta? Ehkei, mutta siitä on ehkä paras lähteä rakentamaan tasaista tulosta. Ainakin omasta kokemuksestani
EDIT: Eli rakenna nöyrä pelipläni joka on oman tason mukainen, ja pidä siitä kiinni. Katse hetkeksi irti korista ja tee vaihteeksi järkevä päätös siitä mihin oikeasti kannattaa siirtonsa tehdä.