Frisbeegolf-keskustelu > Treenipäiväkirjat

Perse edellä puuhun

(1/5) > >>

Laukaansheikki:
Noniin, saatiinpahan tämäkin aloitettua viimeinkin.

Ensimmäinen vuosi lajin harrastamista takana ja sääliksi käy jo nyt emäntää kun joka päivä pitäisi päästä heittelemään kiekkoa. Hankalaa tasapainottelua kahden kalliin harrastuksen välillä, vaimo vai frisbeegolf. (Köyhälle kaikki on kallista)

Oma ensikosketus lajiin taisi olla vuonna 2010 tai 2011 kun futisjoukkueen saunaillassa otettiin kisaa kuka saa heitettyä kiekkoa pisimmälle. Ja eihän siitä silloin tullut juuri mitään, noin 50 metrin siivua parhaillaan pyyhe päällä. Ja kun muutama heitti kiekon toiseen päähän kenttää, niin ei itselle jäänyt juurikaan kuin paha mieli. Mutta sen enempää ei lajia tullutkaan ajateltua ennen viime kesää, kun porukoilta lainattiin muutama kiekko ja lähdettiin vaimon kanssa Peurunkaan kokeilemaan lajia. Ja muutama kierros taisi tulla viime vuonna heitettyä.

Alkukesästä palasi taas ajatus jos lähtisi kokeilemaan kuinka se kiekko tänä vuonna lentäisi. Ja aika huonostihan se lensi. Mukana oli vain muutama liian nopea draiveri, eikä käsitystäkään oikeasta tekniikasta. Mutta hauskaa oli ja se riitti. Kierroksiakin alkoi kertyä mukavasti ja päätettiinkin liittyä paikalliseen seuraan PuskaPuttaajiin ihan vain peurungan ratamaksuja ajatellen. Ja sitten alkoikin kiekkojen haaliminen.

Alkuun ostettiin aivan liian nopeita draivereita itselle, vaimolle sentään tajusi hieman hitaampaa ostaa. Mutta sen tarkemmin lajiin tutustumatta, kiinnosti se nopein kiekko kaikkein eniten. Pikkuhiljaa kiekot ja kokemus lisääntyi ja alkoikin ajattelemaan että jokohan se olisi loppukesästä aika ostaa putteri kassiin painoksi. Tekniikka videoitakin alkoi katselemaan netistä ja vertailemaan niitä omiin suorituksiin.

No vaimolta loppui kesän jälkeen innostus, mutta onneksi muutaman kaverin oli saanut koukutettua lajiin kanssa, joten yksin ei tarvinnut kierrellä ratoja. Oma pelikirja oli kyllä vielä tässä vaiheessa aika vaiheessa, sanotaan nyt näin. Tiille astellessa katseli isointa väliä ja mietti minkä kiekon koittaisi heittää täysillä suoraan mukiin. Ja hyvin, hyvin usein tuo ajatus ei toteunutkaan, vaan oltiinkin yhtäkkiä aivan päinvastaisessa suunnassa. Mutta vieläkin oli kivaa kierrellä kavereiden kanssa, joten ei sillä niin väliä ollut paljonko paperille olisi merkattu.

Syksyllä alkoi heittoseura vähentyä, ja itsekseen ratoja kierrellessä alkoikin keskittyä enemmän sellaiseen rauhalliseen, ehkä jopa hiukan teknisempään suorittamiseen. Aina niin pitkään kuin sipuli sen kesti. Huonona puolen on kyllä nyt saanut huomata sipulin heikkouden. Kun ei kestä niin ei kestä. Ja sitten hajoaa pakka totaalisesti. Ja sitten unohtuu se rauhallisuuskin ja aletaan riuhtoa.

Ensimmäisiin viikkokisoihinkin uskaltauduin syyskuussa Peurunkaan. Ja tulos oli omasta mielestä ainakin omaa tasoa parempi, mikä kyllä yllätti +8. Ja nyt onkin tullut jo 12 erilaista kilpailua kierrettyä, suurinosa viikkokisoja peurungassa, mutta mukana on myös holaripottia, laukaa openia ja kymppikisa. Tulokset on kyllä heitellyt päästä päähän, mutta näyttäisi tuo taso nyt olevan noin +20 luokkaa, ainakin peurungassa.

Mutta se mukava fiilis mikä on kisoissa ja reenatessa, sekä ne pienet ilon hetket onnistuessa heitoissa saavat jaksamaan vaikka korttiin tulisikin tuplaa tai triplaa.

Talvikaudella olisi tarkoitus saada ainakin puttia paremmaksi ja keväämmällä alkaisi sitten katsoa muuta tekniikkaa kasaan. Myös Pdga jäsenyys olisi tarkoitus hommata ja ehkä alkaa kierrellä vähän muuallakin ratoja ja kisoja. Mitenkä tämä perhe-elämä antaa nyt sitten myöten.

Mutta sen näkee aikanaan ja päivitellään tänne sitten aina säännöllisen epäsäännöllisesti asioita elävästä elämästä.

Rockatansky:
Jahas, kaksi Liukkosta aloitti melkein samanaikaisesti uudet treenipäiväkirjat :)

Ainoan vinkin mitä voin antaa tohon vaiheeseen on se että kannattaa treenata ihan perus putteriheittoa ja aluksi vaikka paikaltaan. Sitten kun putteri lentää teknisesti hyvin ja tarkasti minne haluat niin hiljalleen ottaa mukaan nopeampia kiekkoja :)

Putin treenaamista kannattaa harkita myös ;)

Mitä aikaisemmin kilpailuihin sen parempi. Siellä näkee parempia pelaajia ja saat vinkkejä myös oman heiton parantamiseen.

Laukaansheikki:
No näinhän tässä on näköjään käynyt  :D

Kiitoksia vinkeistä.  :)
Tämä vuosi olisi tarkoitus vetää loppuun suurinpiirtein sen enempää vielä harjoittelematta, mutta ensi vuonna olisi tarkoitus juurikin kova putteri/midari reenit aloittaa ja koittaa saada niillä se perustekniikka ainakin rystyn osalta kuntoon. Katsotaa nyt miten se lähtee sujumaan, että jos samalla forea alkaisi reenaamaan. Samalla tietenkin kova puttimylly pyörimään ja varmuutta siihenkin. Tällä hetkellä kerkeää vain viikkokisoihin heittelemään kerta viikkoon, joten koitetaan nauttia tästä suomen talvesta ja seurasta loppuvuosi.

Tällä hetkellä on huomannut suurimmaksi ongelmaksi puteissa sen oman luoton siihen heittoon. Jos yhtään on epävarma olo putteria kassista kaivaessa niin ei se kyllä ole silloin mennytkään. Ja kun se ei kerran mene niin ei siihen sitä luottoa tahdo saada enää loppukiessillekkään. Ja taas palataan siihen sipuliin..

Itsellä tuo tekniikkahan ei tietenkään ole maailmanhuippua, mutta huomattavaa parannusta on havaittavissa alkukesästä. Putteria saa heitettyä jo 40-50 metriä mutta tarkkuus puuttuu. Midarit lentää varmaan sen 50-70? metriä, muttei niistäkään heitoista voi sanoa että kaikki lähtisivät aina samaan suuntaan.  :D Draiverit lentää jo 110 pintaan, muttei tarkasti, joten joka osa-alueella olisi tarkoitus tuo tarkkuus saada ensi kesäksi mukaan.
Ja ehkä itselle isoimmaksi reenaukseksi otetaan se sipuli. Itse olen erittäin huono häviäjä. En ala riehumaan tai muuta mutta en vain kestä häviämistä.  ;D Joten jos on heittämässä itseäni paljon paremman pelaajan kanssa, niin kovin herkästi aloitan sen vertailun keskenään unohtaen kokonaan tasoeron ja rupean vain miettimään mikä tässä omassa tekemisessä on vikana, sen suuremmin keskittymättä omaan tekemiseen. Joten pitäisi saada vaan se oma tekeminen siihen tärkeimmäksi asiaksi, muita miettimättä. Ehkä sen joskus oppii.  :D

Mutta tällaiselta pohjalta lähdetään ja katsotaan miten asiat alkaa pyörimään. Jos sitä vaikka vähän kehittyisikin. Lajinahan tämä on kyllä itselle täydellinen, kun saa nauttia luonnosta ja liikunnasta.

Rockatansky:

--- Quote from: Laukaansheikki on 15.11.16 - klo:19:32 ---No näinhän tässä on näköjään käynyt  :D

Kiitoksia vinkeistä.  :)
Tämä vuosi olisi tarkoitus vetää loppuun suurinpiirtein sen enempää vielä harjoittelematta, mutta ensi vuonna olisi tarkoitus juurikin kova putteri/midari reenit aloittaa ja koittaa saada niillä se perustekniikka ainakin rystyn osalta kuntoon. Katsotaa nyt miten se lähtee sujumaan, että jos samalla forea alkaisi reenaamaan. Samalla tietenkin kova puttimylly pyörimään ja varmuutta siihenkin. Tällä hetkellä kerkeää vain viikkokisoihin heittelemään kerta viikkoon, joten koitetaan nauttia tästä suomen talvesta ja seurasta loppuvuosi.

Tällä hetkellä on huomannut suurimmaksi ongelmaksi puteissa sen oman luoton siihen heittoon. Jos yhtään on epävarma olo putteria kassista kaivaessa niin ei se kyllä ole silloin mennytkään. Ja kun se ei kerran mene niin ei siihen sitä luottoa tahdo saada enää loppukiessillekkään. Ja taas palataan siihen sipuliin..

Itsellä tuo tekniikkahan ei tietenkään ole maailmanhuippua, mutta huomattavaa parannusta on havaittavissa alkukesästä. Putteria saa heitettyä jo 40-50 metriä mutta tarkkuus puuttuu. Midarit lentää varmaan sen 50-70? metriä, muttei niistäkään heitoista voi sanoa että kaikki lähtisivät aina samaan suuntaan.  :D Draiverit lentää jo 110 pintaan, muttei tarkasti, joten joka osa-alueella olisi tarkoitus tuo tarkkuus saada ensi kesäksi mukaan.
Ja ehkä itselle isoimmaksi reenaukseksi otetaan se sipuli. Itse olen erittäin huono häviäjä. En ala riehumaan tai muuta mutta en vain kestä häviämistä.  ;D Joten jos on heittämässä itseäni paljon paremman pelaajan kanssa, niin kovin herkästi aloitan sen vertailun keskenään unohtaen kokonaan tasoeron ja rupean vain miettimään mikä tässä omassa tekemisessä on vikana, sen suuremmin keskittymättä omaan tekemiseen. Joten pitäisi saada vaan se oma tekeminen siihen tärkeimmäksi asiaksi, muita miettimättä. Ehkä sen joskus oppii.  :D

Mutta tällaiselta pohjalta lähdetään ja katsotaan miten asiat alkaa pyörimään. Jos sitä vaikka vähän kehittyisikin. Lajinahan tämä on kyllä itselle täydellinen, kun saa nauttia luonnosta ja liikunnasta.

--- End quote ---

Fore oli alussa ainakin itselleni se helpommin omaksuttava tyyli ja olinkin pitkään aika fore-painotteinen. Nyt kun on panostettu rystyheittoihin niin kämmen jäänyt pimentoon. Tuloksena ainakin edellisessä kisoissa todella heikkoja fore heittoja! Nyt täytyy taas panostaa siihenkin ettei tuntuma katoa.

Toi pienikin epäilyksen häivä ennen suoritusta on kyllä paha tässä lajissa. Epäonnistuu sitten lähes aina jos ei satu säkällä onnistuu :D

Tuohon sipuliongelmaan vaikea keksiä ratkaisua. Omalla kohdalla tietysti auttaa että on pelannut 27 vuotta futisjengeissä mitkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat aina olleet altavastaajia. Lue: paljon tappioita. Muutenkin laji alemmilla sarjatasoilla on välillä sellaista kivireen vetämistä että sietokyky väkisinkin kasvaa. Fribassa on mennyt ajatuksella että kaikki (kisatkin) on treeniä jolloin huonot suoritukset ja kierrokset ovat sitä parasta oppimateriaalia ja hyvä on myös huonon suorituksen jälkeen analysoida mikä meni vikaan, nollata tilanne ja jatkaa seuraavaan väylään. Ei se tosin ole aina niin helppoa :D

TaneT:
Seurantaan, myös lisenssi hankinnassa ensimmäistä kertaa ensi kaudelle. Jännä tuo midari/draiveri heittojen pituussuhde sinulla. Et ainakaan heitä nokka pystyssä kun draiveri lentää noin hyvin suhteessa midariin. Mitkä kiekot kyseessä? Heitätkö liian ylivakaita midareita kenties vai etkö vaan heitä midareita? :)

Navigation

[0] Message Index

[#] Next page