Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi

[JaskaT]

Iltojen pimentyessä pelitkin vähenevät. Kun jo iltakuudelta alkaa olla liian hämärää pelaamiseen, on myönnyttävä siihen, että seuraavan kerran iltakierroksille pääsee vasta keväällä. Lähikentällä on onneksi illalla valot ja viikonloppuisin yleensä ehtii radallakin käymään lähinnä jonkinlaista virettä puttiin pitämässä. Viime aikoina kelit ovat olleet varsin keljut eikä kenttätreeni kuravellissä ole houkuttanut, mutta sateiden väistyttyä tuli muutamana iltana puolisen tuntia käytyä treenaamassa ja toteamassa, etten ole taaskaan tauon aikana oppinut heittämään yhtään tarkemmin tai pidemmälle. Pariin uuteen kiekkoon olen hakenut tuntumaa ja sekä Striker että Culverin tuntuvat miellyttäviltä ja on hyvin mahdollista, että molemmat tai ainakin toinen löytää jossain vaiheessa tiensä vakituisesti reppuuni.

Striker lentää niin kuin kuvittelin Saintin lentävän. Jälkimmäisellekin on yhä käyttöä, mutta ei sellaiseen tarpeeseen kuin aluksi uskoin. Striker on minun 85-100m heitoillani lennoltaan suora maltillisella loppufeidillä, kun Saint kääntää tuolla matkalla jo selvästi yli ja korkeudesta riippuen joko palauttaa takaisin tai tyssää maahan ylikääntäneenä. Molemmat lentävät samoille mitoille. Culverin on selvästi vakaampi, ja lentää heitoillani suoraan, aloittaen hitaan feidin jo melko aikaisessa vaiheessa, kunnes vauhdin hidastuessa kääntyy jyrkemmin. Culverin ei ymmärrettävistä syistä lennä ihan yhtä pitkälle kuin vähemmän vakaat mallit mutta minun heittokädelläni erot maksimipituuksissa ovat kiekkomallien välillä hyvin pieniä. Culverinkin on parhaillaan pyörähtänyt 100 metrin paikkeille.

Ensi kuun LO-VE-kisaa silmällä pitäen kävin viikonloppuna kolmatta kertaa Laakspohjan radalla pyörähtämässä ja satuin radalle juuri sopivaan väliin niin, että ei tarvinnut odotella tai väistellä ketään. Alun puttitreeni tuntui onnistuneelta ja väylillä ehti hyvin kokeilla erilaisia linjoja sekä rystyllä että kämmenellä. Tuloksellisesti kierros ei mennyt hyvin, mutta sain ajatuksia toimivista heittolinjoista selkeämmiksi. Muutama minulle erityisen haastava väylä radalla on, ja monet puurännit tuntuivat aiempaa kapeammilta, mutta mahtui joukkoon pari onnistumistakin. Birdiepaikkoja on meikäläiselle kovin vähän – tosin niinhän niitä on muuallakin! Pidän silti radasta erittäin paljon. October Disc Fest Lohjan tuloksia katsellessa vaan hiipi kylmä hiki otsalle, koska jos rata on muille noin helppo, niin pulassa ollaan!

Hallitreenikausi on alkamassa ja huomenna on ensimmäinen vuoro, joten pitäisi hiljalleen tehdä suunnitelmaa ja päättää joka treenikerralle asia, johon keskittyä, ettei aika mene pelkkään tyhjäpäiseen heittelyyn. Suotavaa varmaan olisi myös rajoittaa mukaan otettavien kiekkojen määrää, jotta ei kiirehtisi heittämään laukkua tyhjäksi hirveällä tahdilla. Viime hallikaudella seuran puolesta vapaaehtoiset pitivät tekniikkakursseja ja niistä oli todella paljon apua. Toivon, että ainakin muutama vastaava olisi ohjelmassa myös tänä talvena.

Kausi vetelee selvästi viimeisiään ja radoilla on jo huomattavasti hiljaisempaa. Myös kirjoitustahti hiipuu, mutta jotain ajatuksia on jo vireillä palstametrien lisäämiseksi talvikuukausillekin, eli ihan mykäksi ei sentään vaieta.

[JaskaT]

Rating-päivitys tuli viime viikolla ja sain jättää hyvästit MA4-luokalle – heippa, ja toivottavasti ei enää kohdata! 855 on paljon enemmän kuin noin vuosi sitten pidin todennäköisenä. Tästä viimeisimmästä päivityksestä myös puuttuu Veikkola Autumn Open, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan nostaa pisteitä vielä vähäsen.

Todellisuudessa en ole pelannut kisoja MA4-luokassa lainkaan, joten mitään muutosta sen puolesta mihinkään ei ole tulossa. Teen tarkemman analyysin kaudesta myöhemmin, kunhan viimeinen kisa on saatu pakettiin. Noin kahden ja puolen viikon päästä pelattava LO-VE kiinnostaa erittäin paljon ratojensa puolesta, mutta olen jättänyt kisamaksun toistaiseksi maksamatta, sillä tajusin, että tällä menolla maa saattaa hyvinkin olla lumen ja jään peitossa, enkä aio lähteä askartelemaan naruja kiekkoihin tai liukastelemaan kisassa radoille. Toivottavasti tuon kisan vielä saa pelata valkaisemattomille radoille.

Viime keskiviikkona alkoi hallitreenikausi ja tilaa löytyi varsin mukavasti – tilanne, joka varmasti muuttuu jo marraskuun aikana. Otin ensimmäisen treenikerran teemaksi hysset, joita sitten yritin saada osumaan maahan eri korkeudelle heitettyinä omasta heittopaikasta katsoen suoralla linjalla eteenpäin. Vakailla kiekoilla onnistumisia tuntui tulevan jopa vähän vahingossa, mutta mitä alivakaammaksi kiekko muuttui, sitä isompaa vaihtelu osumatarkkuudessa oli.

Koko 90-minuuttinen ei kulunut hyssetreenissä, vaan myös kämmeniä, annukoita ja ihan vaan maksimiheittojakin tuli kokeiltua. Yritin pari kertaa antaa vähän enemmän annukkakulmaa maksimiheitoissa alkuun, ja ensimmäinen tällainen yritys olisi varmaan kantanut 110-115 metrin kohdille, niin korkealla ja hyvissä voimissa se päätyverkkoon napsahti. En ole aiemmin tämän tyyppisiä heittoja edes kokeillut, koska en ole ajatellut niistä olevan juuri mitään hyötyä tarkkuuden kärsiessä niin paljon. Kovasti kaipaamiani lisämetrejä kuitenkin tuli heittoon, joten jatkanen varovaisia harjoitteita ensi kerrallakin. Heittotekniikassa on edelleen niin paljon ongelmia, että yhteen keskittyminen aiheuttaa toisen osa-alueen romahtamisen eikä pitkäjänteisyys tahdo riittää sinnittelemään yhtä asiaa kerralla kuntoon, kun huomaa, että homma luhistuu toisesta päästä saman tien.

Lyhyemmät annukat lienevät vuorossa seuraavalla treenikerralla, koska niissä olen havainnut isoja vaikeuksia. Otin kämmentreenin peliini mukaan jo melko varhaisessa vaiheessa, ja se on varmasti vähentänyt rystyannukkaheittojen tarvetta. Viime aikoina olen huomannut edun etenkin kevyissä ylikääntävissä rystylähestymisissä verrattuna kämmenneppeihin. Oikean kulman ja voiman säätäminen vaatii vielä paljon harjoitusta, jotta luottamus tällaisiin heittoihin nousisi riittävälle tasolle. Tavoitteena on tietysti olla mahdollisimman monipuolinen pelaaja.

Puttitreeniä en ole tehnyt aikoihin, ja se huolestuttaa, mutta onneksi kohta on taas viikonloppu ja ainakin vielä toivo elää, että sitten pääsee jälleen treenaamaan oikeisiin koreihin!

[JaskaT]

Olen pyrkinyt hieman kiristämään treenitahtia loppuvuoteen ennen kuin myönnän kauden olevan ohi. Viime viikolla tsemppasin kertaalleen iltatreenit kentällä, ja keskityin valtaosan ajasta yhden askeleen heittoon, eli lähtötilanteessa jalat vierekkäin ja siitä taaksevienti ja askel eteenpäin samalla kertaa. Heitot rupesivat alkutotuttelun jälkeen sujumaan suorastaan loistavasti ja muutama avaus leiskahti jopa 100 metrin paikkeille pomppien päätyaitaan saakka. Tästäkös riemastuin ja arvelin, että ainakin 130 metriä lähtee helposti vauhdin kanssa! No arvaahan sen: ei lähtenyt. Rytmitys on siis pielessä, vauhdin kanssa tekniikasta murenee jokin osa ja pitäisi vaan säilyttää maltti treenissä, mutta vapaa-aika on kovin rajallista eikä kuri pidä. Tätä varten kai urheilussa yleensäkin on olemassa valmentajat: ohjaamassa ja ruoskimassa. Yhtä kaikki, kenttätreenistä jäi hyvä fiilis mutta viikolla en enää ehtinyt uudestaan toistamaan harjoitteita.

Viikonloppu oli onneksi pääosin kuiva ja molemmat aamupäivät käytin radoilla. Lähdin aurinkoisempana lauantaina pitkästä aikaa Taliin, sillä halusin katsastaa tämän vuoden talvi-layoutin. Mutaa oli ainakin treenikorien ympäristöt täynnä, joten koripaikkojen vaihto jo tässä vaiheessa on ollut järkevää. Kierrokselle ehdin lähteä juuri yllättävän ison ruuhkan alta pois ja sain availtua kahta viimeistä väylää lukuun ottamatta jälleen pari-kolme kertaa per väylä. Heitot olivat melko huonoja enkä kierroksen aikana ehtinyt analysoimaan ongelmia sen enempää. Vanha tuttuni Tahaton Hysse tuli moikkaamaan ja sekä rystyt että kämmenet lähtivät monesti aika rumassa kulmassa. Tehot olivat myös kateissa oikeastaan koko viikonlopun ja pyrin kompensoimaan sitä loogisesti riuhtomalla kovempaa, mistä seurauksena moni heitto nousi korkeuksiin tehden tulokselle hallaa.

Kelvollisia suorituksia sain oikeastaan vain väylille #6 ja #10, pelaten nämä molemmat joskus vaikeuksia tuottavat väylät helposti pariin. Kutosella avaukset onnistuivat sekä vasenta että oikeaa väylää, kympillä olin lievästi epäonnistuneen avauksen jälkeen toisella heitolla silti jo keskimetsän jälkeisellä aukiolla, mikä on hyvä suoritus minulle. Normaalille koripaikalle jäljellä olisi ollut noin 30-35m lähäri, nyt oli jäljellä 15m hyppyputti. Tuuli teki osasta lopuista väylistä erittäin hankalia ja väylän #13 alamäki ja vastatuuli -yhdistelmä oli melkoista myrkkyä avauksille, kun jopa Culverin käänsi yli. Näissä pitää oppia vieläkin tarkemmin laskemaan olosuhteiden vaikutus kiekon lentoon. Lopputulos karmean pelin jälkeen oli +11, eli hyväksyttävä tulos minulle noin vuosi sitten – ja tästä reaktiosta huomaan hyvin, että jotain kehitystä on tapahtunut.

Sunnuntai-aamuna en ollut vielä päättänyt, minne lähtisin pelaamaan. Kovin pitkää ajomatkaa en kaivannut, mutta samojen ratojen kiertäminen käy sekin joskus tylsäksi. Yhtäkkiä muistin, että en vieläkään ole käynyt tutustumassa Kirkkonummen rataan, joten osoitetietoja navigaattoriin ja menoksi. Olin kuullut, että ensikertalaiselle rata saattaa olla hieman hankala sokkoväylien ja heikkojen opasteiden vuoksi, mutta kun parkkipaikalla oli vain kaksi autoa ennestään ja itsellä ei hirmuinen kiire minnekään, niin uskoin selviytyväni.

Kirkkonummen radalla on nykyään Frisbeegolfradat.fi -sivun tiedoista poiketen 17 väylää, muilta osin ratakartta pitää paikkansa. Kartasta puuttuva uusi väylä on lyhyt putterilla heitettävä aloitusväylä heti parkkiksen vieressä. Rata on täysi metsärata, jonka mukaan mahtuu kolme par 4 -väylää ja yksi par 5. Ratamestari on mielestäni onnistunut väyläsuunnittelussa, koska samanlaisia väyliä ei näin äkkiseltään tule jälkikäteen mieleen ja monenlaiselle heitolle on tarvetta. Korkeuseroja löytyy jonkin verran ja maastoa on raivattu toisille väylille avoimemmaksi ja toisilla taas on oltava hyvinkin tarkka heitoissaan. Par kolmoset ovat riittävän haastavia ja minä en kovin monella niistä päässyt birdieä (tämä on oikea taivutusmuoto!) yrittämään, vaan päädyin monesti noin 20-30m päähän korista. Par neloset olivat suhteessa helpompia ja niistä pääsin kahdesti kokeilemaan kolmosta onnistumatta, ja lopun par vitosella onnistuneilla perusheitoilla pääsee rinkiin ja minullekin napsui birdie.

Radalla on potentiaalia mielestäni erinomaiseksi radaksi, mutta hieman jää harmittamaan lievä keskeneräisyyden tunne. On toisaalta inhottava kritisoida toisten tekemää työtä, kun itse en ole yhdenkään radan eteen tehnyt mitään, mutta arvelen, että suhteellisen pienellä vaivalla radan saisi ”valmiiksi” ja siitä olisi helpompi nauttia. Ratakartan päivitys sekä nettiin että radalle olisi ensimmäinen toive, sen lisäksi uusimmille väylille opasteiden lisääminen olisi myös tarpeen. Vanhojen väylien osalta opasteet seuraavalle heittopaikalle sekä väyläopasteet ovat kohdillaan. Pariin kertaan jouduin kuitenkin kaivamaan ratakartan kuvan esiin ja arvailemaan, että mitähän kinttupolkua pitää lähteä korilta seuraamaan.

Korit ovat kunnolliset ja väylät mutaisuudesta huolimatta selkeät – joskin vaikeakulkuiset – mutta osa tiipaikoista on muhkuraisia ja vaikuttaa siltä, että matot on laitettu suoraan maan päälle. Myöskään sen yhden lisäväylän rakentaminen johonkin väliin ei luulisi olevan mahdoton ajatus jollain aikavälillä, jolloin tästä saisi perinteisemmän 18-väyläisen kokonaisuuden, vaikka pelattavaa kyllä riittää nytkin.

Kokonaisuutena pidin radasta ja se varmasti tulee osaksi lähialueen ratakiertoani, kun opasteiden puute ei enää jatkossa niin haittaa. Suosittelen ensikertalaisia kysymään jotain radalla aiemmin käynyttä mukaan, niin tutustumiskierros sujuu jouhevammin.




Väylä #3 (ratakartan #2) on kapeahko metsäpilli ylöspäin mäkeen, mittaa 89 metriä. Korin keltainen panta näkyy juuri ja juuri kuvassa. Metsä on tiheää eli ensimmäiseen välikköön kannattaa osua, jos par-tulosta mielii. Korille päästäkseen on heitettävä reilu satametrinen, koska nousua on huomattavasti. Oma avaus jäi noin 20-25 metriä korista eikä hyppyputtiyritys uponnut.




Väylä #7 (#6) on radan lyhimpiä tai jopa lyhin väylä, vaikka ratakartan 55m huijaakin hieman: väyläopasteeseen on korjattu 65m. Tässäkään ei tilaa liiemmälti lipsahduksiin ole, mikäli birdien tai edes parin tuloskorttiinsa haluaa. Putterilla mitta riittää varmasti, mutta jos selviääkin alkupään aukosta, on korin eteen jätetty vielä kaksi yksinäistä puuta tuomaan hitunen lisähaastetta. Kori on pienen loivan mäen päällä.
Oma avaus kolahti oikealle puihin ja kimposin vasemmalle alas mörriin. Putterineppi väylälle, lähäri korin edessä oikealla puolella olevaan puuhun ja bogiputti sisään.




Väylän #9 (#8) korin paikka on pienellä aukealla. Väylällä on mittaa reilu 70 metriä se kaartaa loivasti oikealle ja sopii näin ollen täydellisesti kämmenheitolleni. Leveyttä piisaa sen verran, että millintarkkaa työtä ei avauksen kanssa tarvitse tehdä ja kun korikin on mukavan reilusti sijoitettu, niin tämä osoittautui yhdeksi helpoimmista par kolmosista. Suurimman haasteen väylällä antaneekin korotettu kori.
Sain kaksi kolmesta avauksesta kympin rinkiin, ja kaatuneen puun luota sain putattua tulosheittoni sisään birdieä varten.




Väylä #13 (#12) tarjoaa jälleen leveämpää linjaa heitettäväksi. Korin keltainen panta pilkistää kallion päällä, noin 110 metriä tiiltä. Monille varmasti helppo väylä: sen kuin leiskauttaa driverilla suoraan – tosin 110 metrin heitto ei pienestä noususta johtuen korille riitä – mutta oma heittopituus ei millään yllä edes puttietäisyydelle, joten kolmosta on haettava.
Ongelmia tulee siinä, kun silti kuvittelee pystyvänsä urotekoihin ja rimpuilee voimalla kiekkoa matkaan. Onneksi noin 35-metrinen lähärini upposi melkein mukiin ja neljän metrin par-putti oli helppo purkittaa.




Viimeinen väylä eli #17 (#16). Kori näkyy suoraan edessä, mutta alamäkeen laskeva 94-metrinen väylä kulkee aavistuksen vasemman kautta. Suora kämmenheitto lienee hyvä valinta, jos sellainen löytyy arsenaalista, myös lievästi ylikääntävä rysty vie mukille. Puukimmokkeet voivat viedä kurjaan matalaan mutta tiheään metikköön.
Oma kiekkovalinta osui nappiin ja vakaampi – tai siis vähemmän alivakaa – Saint rystyltä lähti täydellisesti suoraan pienessä hyssessä, käänsi suoraksi ja vähän yli ja jaksoi vielä feidata himpun verran takaisin. Kiekko löytyi korin tasalta viisi metriä vasemmalta. Birdieen oli mukava lopettaa tutustuminen uuteen rataan.

Oma kierrostulos hieman hankalan etuysin (kaksi bogia ja yksi tuplabogi) jälkeen oli +1, mitä pidän hyvänä tuloksena. Takaysin sain pelattua -2 ja yhtään bogia ei tarvinnut kirjata lyhyen seiskaväylän jälkeen. Jos tunnen yhtään itseäni, seuraavat pari-kolme kierrosta menevät jonnekin +5 tuntumaan, mutta Kirkkonummen rata on siis pelattavissa nolliin, kunhan jättää hölmöilyt pois. Sehän pätee kyllä lähes radalla kuin radalla. Kaiken kaikkiaan kiva pelipäivä ja enköhän Kirkkonummen radalle vielä tämän vuoden puolella ehdi palata!

[TaneT]

Sama itsellä, mitään en ole ratojen eteen tehnyt mutta arvostelen silti Volsin radalla on paljon upeita väyliä, mutta osa uusista on todella keskeneräisiä. Väylien määräähän on vasta lisätty. Uskon kuitenkin että vuoden parin kuluttua siellä on todella upea 18-väyläinen metsärata!

[JaskaT]

Uskon kuitenkin että vuoden parin kuluttua siellä on todella upea 18-väyläinen metsärata!

Toivotaan! Kuten kirjoitin, potentiaalia on, koska lääniä riittää ja se on osattu käyttää hyvin hyödyksi. Sitä en osaa sanoa, miten radan haastavuus riittää minua paremmille pelaajille, mutta itselleni rata oli oikein miellyttävä pelattava.
En myöskään tiedä, miten ruuhkainen rata on, mutta ei sinne ainakaan vahingossa paikalle satu.

[JaskaT]

Osallistumismaksu LO-VE:en on nyt hoidettu ja ensi viikon lauantaina odottaa siis kauden viimeinen virallinen kisa. Odotan päivää todella innolla, koska pidän molemmista radoista Laakspohjasta ja Veikkolasta huikeasti ja edellinen on äkkiä noussut yhdeksi suosikkiradoistani – osin voi johtua kyllä edelleen uudelleenviehätyksestä, tutustuinhan rataan vasta hiljattain.

Totean jälleen, etten ihmeellisiä tulosodotuksia osaa asettaa, vaikka kiva olisi pelata molemmat kierrokset tuohon nykyiseen ratingiin ja hippusen päälle. Olen Veikkola Autumn Openista oppinut toivottavasti hieman armollisemmaksi itselleni ja tiedän, että sää ja päivän puttikunto ratkaisevat paljon. Päivä alkaa Laakspohjasta ja siellä monet näkyvät aiemmin tehneen varsin huikeita tuloksia, ja kun itsellä edellinen treenikierros siellä meni vähän penkin alle, niin on vain luotettava, että pystyn siitä parantamaan. Muiden tekemisillähän ei oikeastaan ole väliä. Veikkola puolestaan on jo pelkkien kisojen puolesta tältä kaudelta niin tuttu, että jos vain pysyn rentona, niin väylien pitäisi mennä rutiinilla – radan vaikeutta vähättelemättä. Molemmilla radoilla tulos +5 kieppeillä kertonee minulle hyvätasoisesta suorituksesta. Nyt vaan reilun viikon aikana puttia virittämään kuntoon, niin eiköhän se hyvin mene!

Tämän viikon hallivuoro meni odotetusti melko ahtaaksi heittelyksi ja oma treeni kärsi siitä hieman, mutta sain kuitenkin heittoja alle. Painotin suunnitelman mukaisesti annukkaheittoja, joista osa lähtikin juuri niin kuin suunnittelin, osa sitten lipesi kauas tavoitellusta kohteesta. Suorissa heitoissa sain aluksi pidettyä itseni rentona ja kiekot lähtivät vaivattoman oloisesti päätyverkon paikkeille, mutta jälleen tästä innostuneena lähdin repimään liikaa ja tulokset heikkenivät. Heittelin viime kertaa enemmän myös kämmenellä ja otinpa mukaan muutaman erikoisheitonkin: rysty- ja kämmenrollereita sekä sormiupseja tuli kokeiltua, eivätkä ne täysin kammottavia olleet.

Culverin alkaa tuntua tutummalta joka heitolla ja sen luotettavuus muistuttaa Voltia, joka on ollut repussani pidempään ja josta olen oppinut pitämään paljon, vaikka se ei ikinä ollutkaan sellainen kuin aluksi odotin. Culverin tuntuu lentävän hiukkasen pidemmälle ollen myös hieman vakaampi. Olen toisinaan miettinyt, ovatko Culverin ja Tuonelan Lautturi liikaa samanlaisia kiekkoja, mutta Culverin on näistä kyllä selvästi vakaampi, kun taas Lautturi on enemmänkin suora kiekko feidillä – jos tässä on mitään järkeä.

LO-VEn jälkeen olen suunnitellut pitäväni parin kolmen viikon pelitauon, jonka aikana voin tehdä yhteenvetoa kaudesta ja jopa pohtia hieman tulevaa. Mitä haluan ensi (kisa)kaudelta? Mitä puutteita omassa pelissä on, entä mikä on sujunut erinomaisesti? Ehkä LO-VE vielä entisestään selventää ajatuksia näiden kysymysten osalta.

[JaskaT]

Huomenna se koittaa: kauden päätöskisa! Välillä kutkuttaa mahanpohjassa, että jos sitä kuitenkin vielä onnistuisi pelaamaan ehjät kierrokset, vaikka pelitahti on edellisen kirjoitukseni uhoamisesta huolimatta laantunut pahasti. Jää nähtäväksi, miten mielekästä on lähteä kisaamaan jokseenkin pölyyntyneiden kiekkojen ja aavistuksen ruostuneen heittokäden kanssa, mutta kun oppimassa ollaan, niin kokeillaan nyt.
Tulostavoitteita sivusin lyhyesti aiemmin, ja mitään mahdottomia en itseltäni vaadi; virheiden välttäminen on pelillisesti olennaisin osa, jossa haluan onnistua. Puttia en ole treenannut kunnolla viikkoihin – tai ainakin siltä se tuntuu – ja lähäripelistä tuntuu herkin ”tatsi” kadonneen jo aiemmin syksyllä. Avauksia sentään olen saanut treenailtua ja parhaimmillaan ainakin Veikkolan pystyn suurimman osan väylistä pelaamaan onnistuneilla avauksilla helppoon nostopariin, mutta katsotaan vain, niin kisassa avaukset menevät sinne tänne, ja lähäri- sekä puttipelillä pelastan sen mitä pelastettavissa on!

Riskejä on vältettävä, eikä vähiten olosuhteiden vuoksi. Sääennusteet ovat viikon mittaan vaihdelleet sateisesta aurinkoiseen mutta kylmään ja nyt taas sateiseen. En tiedä, miksi edelleen katson ennusteita yli kaksi vuorokautta ennen kisoja, kun ennusteet kuitenkin vaihtuvat. Etenkin toisesta kierroksesta voi tulla hyvin kurja, mikäli sade iskee päälle, koska kulutin viikolla kenttätreenissä ensimmäiset lajia varten ostamani GoreTex-kengät loppuun ja kalvollisia vaihtokenkiä ei nyt siis enää ole. Nämä marketista ostetut Vikingit kestivät kyllä hintaansa nähden varsin hyvin, reilut kaksi vuotta.




Olen ehtinyt tällä viikolla kahtena iltana kentälle. Tiistaina heitot lähtivät yllättävänkin hyvin alun suunnanhaun jälkeen (ensimmäiset heitot lähtevät aina rankasti enemmän oikealle kuin on tarkoitus). Halusin vain saada heittoja alle. Yllättävää oli huomata, että päätyaita kolisi useammin kuin kertaakaan koko kesänä, vaikka lämpötila oli nollan nurkilla, ja heittopituudet olivat muutenkin samaa luokkaa kuin edellisviikolla hallivuorolla. Sain pidettyä itseni melko rentona loppurepäisyyn saakka, mutta vieläkin katseen pitäminen alhaalla tarpeeksi pitkään ja kropan asento vaativat harjoitusta.

Torstaina keskityin enemmän lähäreihin, ja yritin samalla paikallistaa tuota liikaa oikealle lähtevien heittojen syytä siinä kuitenkaan onnistumatta. Tässä vaiheessa kautta ja näin lähellä kisaa ei enää isompaa heittotyyliremonttia auta tehdä, joten koitan vain asennoitua heittoihin niin, että heittolinja ei ole suora hartioiden mukaisesti kulkeva linja, vaan mukaan täytyy laskea pieni vara oikealle ja tähdätä sen mukaisesti. Tämä ei ole uusi ongelma enkä tiedä, onko kyseessä itse asiassa ongelma lainkaan, sillä monien ammattilaistenkin heittoja katsoessa kiekkojen lähtösuunta on yli 90 asteen kulmassa jalan asentoon nähden ja samoin siis oikealle hartialinjasta kulkeva. Tärkeintä on tietysti, että itse muistan huomioida tämän tähtäyksessä.

Lähäritreeni onnistui melko tyydyttävästi, eli tuli niin sanottuja täysosumia, mutta myös pahoja huteja, ja huomaan selvästi sen, että kyseisiä heittoja on tullut harjoiteltua vähemmän viime aikoina, vaikka keväällä panostin niihin paljon. Olin aktiivikauden aikana liian tyytyväinen saavutettuun tasoon – tai ehkä enemmän niin, että suurempiakin ongelmia oli – ja siksi treeni jäi. Etenkin heittopituuksien saaminen kohdilleen oli hankalaa. Joka tapauksessa lähäritreenin painottaminen oli fiksua, koska ne muutaman pituussiivut, joita koitin, oli varsin väkinäistä puuhaa ja kaukana tiistain yllättävän onnistuneista heitoista. Kämmenheittoja treenasin sen verran, että käsi kipeytyi, eli jotain tein siinäkin väärin.

Näiden treenien turvin kuitenkin mennään kohti lauantain kisaa. Melkein huomaamatta kisatavoitteeni eli pelata molemmat kierrokset nykyiseen ratingiin muuttui hieman kovemmaksi, sillä marraskuun rating-päivitys nosti odotetusti omaa lukemaani hieman ja nyt ollaan jo 863 pisteessä. Se ei keskivertokisailijalle varmaankaan ole suoritus eikä mikään, mutta ottaen huomioon lähtötilanteeni ja omat tavoitteeni noin vuosi sitten, niin puhutaan erittäin hienosta ja pikkuisen – toivottavasti hyvällä tavalla – ylpeyttä aiheuttavasta saavutuksesta. LO-VE sitten korjaa tilannetta suuntaan tai toiseen, mutta onpa nyt tämäkin kymmenluku nähty!

[mykey]

Menihän se näköjään Veikkolassa melko mallikkaasti.. 56 heittoa oli koko porukan toiseksi paras kierros tulos ja melkein sata pistettä ratingisi yli, mukaan pokaalia hyllyyn ja melko hyvältä näytti maistuvan kun kerrankin onnistuu 😉.
Taitaa mennä vielä seuraavalle kymmenluvulle aika makoisasti vuoden viimeisessä päivityksessä, joten tsemppiä jatkoon ja hyviä heittoja.

[JaskaT]

Kiitos! Meni aika lailla yli odotusten, mahtavia heittoja ja tuuriakin, mutta palataan niihin kun ehdin kierrosraportit kirjoittaa.
Upea päivä ja erinomaiset kisat kahdella kivalla radalla!

[JaskaT]

Lauantaina kello kuudelta kännykkä hälyttää ja yllättävän rauhallisen yön jälkeen pääsen helposti sängystä ylös. Aikataulussa on sen verran löysää, että ehdin tehdä aamuvalmistelut rauhassa ja silti pitäisi paikan päällä Lohjalla jäädä vielä puolisen tuntia aikaa lämmitellä ennen pelaajakokousta. En tajunnut, että aurinko nousee niin myöhään. Radalle saavuttuani on lähes säkkipimeää ja puttitreeni pimeässä valaistuun koriin melkein naurattaa – päätän keskittyä puhtaan irrotuksen saamiseen enkä niinkään tähtäämiseen, vaikka osunkin ketjuihin melko hyvin. Kaksikymmentä minuuttia ennen pelaajakokousta lähden vielä treenaamaan heittoja kolmosväylää pitkin jatkaen neloselle. Joka neljäs heitto lähtee sinne, minne pitää. Mitähän tästä tulee? Aamu alkaa valjeta ja sää vaikuttaa hyvältä, joten nautitaan nyt päivästä. Pelaajakokouksen jälkeen suuntaan pitkän matkan aloitusväylälle #9.


LO-VE 2017, kierros 1, Laakspohja, MA3 (21 osallistujaa luokassa)
https://kisakone.frisbeegolfliitto.fi/kilpailu/899
https://frisbeegolfradat.fi/files/2016/06/laakspohja_lohja_ratakartta_2016.jpg

#9 – Tätä avausta on jännitetty muutama päivä. Tuplamando on lähellä tiitä mutta silti kiusaava. Firebird rystyavaus onnistuu loistavasti, loiva hysse pitää koko matkan ja olen mutkan jälkeen väylän vasemmassa laidassa noin 35 metriä korista. Muutama edessä oleva puu pakottaa kämmenelle, Crave lähtee liian jyrkässä annukassa ja menee 8m pitkäksi. Ensimmäinen tosiputti ei uppoa, mutta bogi tältä väylältä ei ole kauhea pettymys: tiesin lähärin olevan ratkaiseva. +1
Väylällä ei nähdä luokassa yhtään birdieä, keskiarvo +0,7. Omassa ryhmässäni kaikki aloittaa bogilla.

#10 – CTP-väylä häämöttää heti toisena. Buzzz rystyltä lähtee todella hyvin suorana kohti koria, alkaa lopussa kääntää vähän yli mutta ottaa makoisan osuman puusta ja tippuu korin juurelle. Päästään mittaamaan, tulos 181 cm ja takaraivoon pieni jännitys loppupäivän ajaksi. Takaisin nollissa.
Luokassa viisi birdieta, ja kun yksi niistä oli edellä menevästä ryhmästä ja olin sitä lähempänä, niin mahdollisuudet hienoon kiekkopalkintoon olivat kelvolliset.

#11 – Pure suorana, alkaa kääntää vähän yli ennen pudotusta eikä sen jälkeen enää toivoakaan paluusta. Kiekko on täsmälleen korin tasalla mutta 15m oikealla ison kuusen takana. Heti kierroksen alussa joutuu improvisoimaan. Firebird hyppyputti hyssessä ui oikealta kuusten oksien välistä kolmen metrin putille, huh.

#12 – Culverin kämmeneltä on samanlainen kuin ekat kämmenavaukset aina: luokaton. Itseluottamus vielä puuttuu ja kun Culverin kääntää yli niin jotain on tehty pahasti väärin. Onnekas puuosuma vasemmalla tiputtaa kiekon rinteen alle keskelle väylää. Buzzz rystyltä ei saa tarpeeksi antsakulmaa ja painuu 15-20m etuvasemmalle korista. Puolittainen hyppyputti kolahtaa yllättäen alarautaan, mutta nostopar kelpaa surkean avauksen jälkeen.

#13 – Otan liikaa ”oikealle lähtevien heittojen varaa” ja kopsautan Gold Saintin puihin vasemmalla. Hirveä kimmoke vasemmalle, melkein yhtä kaukana korista ollaan kuin tiiltä. Crave rystyltä matalan mutta leveän katajan tai kuusen keskeltä nousee rinteeseen, matkaa korille vajaa 15m. Jyrkästä rinteestä kapeasta haara-asennosta hyppyputtia korille päin… kling! No nyt! Jokeri kiertää puun ja putoaa korin etuosaan. Mahtava par-pelastus ja tuuletan sydämestäni!
Väylän keskiarvo +0,9 ja päivän toiseksi vaikein väylä luokassani. Seuraavalla tiillä odotellaan hetki ja makustelen vieläkin hienoa puttia.

#14 – Opto Saint rystyltä rohkeasti kohti keskimetsän puita, kääntää yli kuten pitääkin ja löytyy oikean puolen polulta noin 40m mandosta. Puu on suoraan edessä, joten heitän Verdictin rystyltä pienessä antsassa. Hieno heitto ohittaa mandon turvallisesti ja putoaa melko aukealle paikalle. Pure lähäri on sopivan korkea ja jaksaa kallion päälle, tömähtäen kiviin 4m korin takana, josta birdie-putti sisään. -1

#15 – Pure paikaltaan rystyltä ei lähde kuten treeneissä, vaan kolahtaa 25m päässä puuhun oikealla. Väylä on ahdas ja kämmenlähäri Verdictillä on löysä: 65-metrisestä väylästä on kahden heiton jälkeen vielä noin 9m jäljellä. Eihän tältä väylältä voi bogia ottaa! Laskeskelen kuitenkin, että ”säästin” yhden heiton kolmellatoista, joten puttaan stressittömästi – sisään. Ohhoh, jopas uppoaa. -1
Hieman yllättäen vain kaksi birdieä luokassa. Sateenvarjot pitää ajoittaisen tihkusateen vuoksi avata ensimmäisen kerran.

#16 – Rhyno hysselinjaa pitkin on täydellinen, laskeutuu koria kannattelevan kiven etuosaan jättäen noin 4 metrin putin ylöspäin. Liekö pieni sade tahmannut kiekkoa ja käsiä vai mikä, mutta Basic Jokeri ei meinaa irrota ja laitan koko laitteesta ohi oikealta. Paluuputti toiselta puolelta yhtä kaukaa on aivan järkyttävän löysä, mutta liruu juuri alaraudan yli sisään. Par kelpaa mutta olisihan tästä pitänyt birdie kirjata korttiin. -1

#17 – Culverin kämmeneltä on nyt parempi, kiertää mandon turvallisesti ja jäljellä on 35-40m. Pure lähtee hieman liian korkeana ja feidaa noin 8 metriä korista vasempaan. Kauempaa on kuitenkin näköjään helpompi putata, joten hyvä par tästäkin. -1
Vaikein väylä, keskiarvo +0,9 ja vain kolme paria, mutta myös kaksi hienoa birdieä.

#18 – Upea radan päätösväylä, johon laitan Strikeria rystyltä matkaan pääsemättä täysin jyvälle tuulesta. En heitä tarpeeksi alaspäin, vaan heitto on hieman liian korkea ja töksähtää aika jyrkän feidin jälkeen vasemmalle kaistaleelle lyhyenä. Gold Saintilla yritän paikaltaan kiriä puuttumaan jääneitä metrejä, mutta liian raivokkaasti ja tuloksena myyräntappaja. Se siitä. Verdict rystyltä lähtee liikaa oikealle ja osuu puuhun kimmoten hieman korin suuntaan. Pitkä ja laiska puttiyritys ei ole lähellä ja nostobogiin on tyytyminen vieden tuloksen takaisin nollille.
Väylän keskiarvo +0,7 kuitenkin kertoo, ettei ollut aivan helppoa muillakaan. En ole kokonaistuloksesta kärryillä, pelaan mielestäni ihan normitasoista kierrosta.

#1 – Buzzz rystyltä ei lähde niin ylikääntäen kuin aion, mutta on riittävän suora pudoten keskelle rinnettä. Haen Verdictillä polun suuntaisesti oikeaa kautta, mutta suunta on liikaa vasemmalle ja ylös, joten kiekko pomppii puiden välistä jyrkkään rinteeseen. Ei onneksi kauas, joten neppi korille ja par korttiin on hyvä.

#2 – Pure kevyesti pienessä hyssessä on mallikas ja pysähtyy 4m korin taakse birdieä varten radan helpoimmalla väylällä. -1

#3 – En oikein osaa päättää, millä avaisin. Verdict lähtee liikaa oikealle ja pysähtyy puihin, ei ihan onneksi kieri lenkkipolulle OB-tikkujen väärälle puolelle. Mitään linjaa ei silti ole, joten Jokerilla nöyrä putti tielle asemia hakemaan. River ylämäkeen on liian matala enkä saa kiekkoon ylämäkiaskelluksella vauhtia. Rhyno piikkihysse rinteestä on liian pitkä, putti puiden takaa ei mene ja näin pelkoni käyvät toteen, ja väylä rankaisee huonosta avauksesta tuplabogilla. +1
Keskiarvo +1,0.

#4 – Striker rystyltä lähtee taas hieman liikaa oikealle eikä jaksa kuin 90 metriä. Neppi korille ja nostopar, en uskalla loivaankaan alamäkeen lähteä hakemaan mitään erikoista noin 15 metrin päästä korista. +1

#5 – Pure on liian korkea ja oikealla, osuu männyn oksiin ja tipahtaa vasemmalle mutta ei onneksi puiden sekaan rinteeseen. Jokerilla lyhyt hysseputti hiekalle, jää koria ylemmälle tasolle ja lyhyt putti jännittää, mutta kyyrystä saan tiputettua kiekon ketjuihin. +1

#6 – Striker rystyltä ei ole hyvä, vaan se painuu vasemmalle polun yli noin 90 metriin. Puiden takaa ei ole mitään järkevää linjaa väylälle, joten Gold Saint taivaalle kämmenannukassa, leijailee vähän eteenpäin mutta tippuu maahan rolleriksi pyörien väylän oikeaan reunaan noin 90 metriä korista. Varon lyömästä kädelläni saatossa edessä olevaa puuta ja Buzzzin annukka jää puuttumaan, olen taas vasemmalla noin 30m korista. Verdict kämmen on riittävän hyvä jättäen noin 6m bogiputin, jonka saan sisään. +2
Tuntuu, että hyvä kierros alkaa lipsua käsistä. En muista enää alkupuolen birdieitä, vain muutaman edellisväylän töpeksimiset.

#7 – Gold Saint rystyannukka on liian matala, ja tiputtuaan alas alkaa rollata vasemmalle. 25m lähäri on kuitenkin helppo, nostopar. +2

#8 – Kierroksen päätösväylä on yksi radan helpoimpia. Pure rystyltä paikaltaan ei osu yhtään linjaan vaan oikealle puuhun ja kimpoaa rumasti vasemmalle. Rysty- ja kämmenlinja ovat molemmat kiperän näköisiä, valitsen rystylinjan rohkeasti mutta kopautan yhteen niistä kolmesta tiellä olleesta puusta. Noin 13m putti ei mene, joten harmittava lopetus helpolta väylältä bogiin jättää lievän pettymyksen tunteen. +3


Ennen kuin saan tuloskortin laskettavaksi, uskon tahmaisesta loppukierroksesta huolimatta olevani tavoitteessani ja näinhän se paljastuu olevan. +3 on oma ennätys Laakspohjasta ja mukana oli muutamia upeita heittoja, joten lähden kuitenkin reippain mielin lounastauolle CTP-kisan hyvä tulos jälleen mielessäni. Sää on ollut ennusteista huolimatta varsin mukava ja sade oli vain heikkoa ja ajoittaista. Kengätkin ovat pysyneet kuivana. Autossa eväitä mutustaessani sateisella Veikkolan parkkipaikalla katselen tuloksia ja huomaan heittäneeni kilpakumppaneihini nähden hyvän tuloksen: olen jaetulla kuudennella sijalla, kärjestä kuusi heittoa jäljessä mutta 1,7 heittoa alle keskiarvon. Alustava kierrosrating on 876 pistettä eli pääsin siinäkin hyvin tavoitteeseen.

Odottelen kakkoskortin aloitusväylätietoa ja asetan toisen kierroksen tavoitteeksi pitää nykyisen sijan. Melkein koko tauon ajan Veikkolassa sataa ja tiedän sen vaikuttavan isosti monien peliin, kun taas itse olen nyt syksyllä tahkonnut sen verran sadekierroksia, että jotain kokemushyötyä siitä täytyy olla. Veikkolassa voi kuitenkin käydä lähes mitä vaan.

[JaskaT]

Sade jatkaa piiskaamistaan, kun lähden parikymmentä minuuttia ennen LO-VE:n toisen kierroksen alkua kohti Veikkolan aloitusväylää #17. Autossa tuli odotellessa todella kylmä; oli tyhmää kuvitella auton pitävän lämpöä sateessa noin tunnin ajan. Hypin, venyttelen, heiluttelen raajoja saadakseni itseni lämpimäksi, lähden sitten vähäksi aikaa puttailemaan mutta kiekkoja en sen enempää ala kastella. Kakkoskortissa on Lohjalla kolme tuloksen +3 pelannutta ja yksi tuloksen +2 pelannut, joten tasainen kierros on edessä – eikä se kärkikortin etumatka nyt ihan mahdoton ole, vaikkei palkintosijat tavoitteisiin kuulukaan. Varusteisiin kuuluvien aiempaa isomman sateenvarjon ja paksumman pyyhkeen myötä en ainakaan niissä anna kenellekään tasoitusta.


LO-VE 2017, kierros 2, Veikkola, MA3 (20 osallistujaa luokassa)
https://kisakone.frisbeegolfliitto.fi/kilpailu/899

#17 – Yksi harvoista kämmenellä avattavista väylistä, joten hyvä, että tuli heti alkuun, kun kiekot ja kädet ovat vielä kuivat. Volt rennon luottavaisesti pienessä hyssessä mandon ohi ja loistaville pelipaikoilla kummun reunalle ennen korialueen laaksoa. Jokerilla simppeli hyppyputti alle ja nostopar.

#18 – Crave rystyltä suorana, onnistun rennossa heitossa, joka laittaa kiekon loistavaan paikkaan noin 85m päähän hieman vasempaan. Jälleen melko yksinkertainen neppi Jokerilla korin lähelle, josta 4m putti sisään.
Ryhmäkaverin ensimmäinen putti on yliastuttu ja joudumme huomauttamaan, eikä uusintaputti mene, eikä vielä paluuputtikaan, joten vähän pelottaa, että miten ryhmän henki tästä eteenpäin. Loppukierros sujuu kuitenkin erinomaisessa tunnelmassa.
Väylä oli luokassa kisan toiseksi vaikein pariin nähden, keskiarvo +0,9.

#1 – Verdict paikaltaan loivassa hyssessä turvallisesti oikealta, osuu pitkästä aikaa väliin ja pomppii noin 15m putille. Yritys on surkea, mutta ei haittaa: kolme hankalahkoa väylää nollissa on loistava aloitus kierrokselle.

#2 – Pure rohkeassa antsassa lähtee pari astetta liian jyrkässä kulmassa eikä pysy vasemmalla linjalla vaan sukeltaa keskelle puiden sekaan. Todella onnekas hipsu yhdestä puusta työntää kiekkoa eteenpäin korin suuntaan. Jäljelle jää 6-7m putti, jonka laitan edelleen jatkuvassa kovassa sateessa sisään. -1

#3 – Treenikierrosten helpoimpia, kisakierrosten vaikeimpia väyliä. Mikähän siinä on? Verdict paikaltaan lähtee liikaa oikealle, kopsahtaa puihin ja jää ylös tasanteelle, ei edes kovin reunalle. Lähärit olen tyrinyt aina ja niin nytkin, kun löysä Jokeri-neppi jättää vajaan kympin putattavaa, mikä on liikaa ja nostobogilla nolliin.
Surkea suoritus tällä väylällä ei jaksa enää edes turhauttaa, kun tämä sama on toistunut melkein jokaiselle kisakierroksella Veikkolassa.

#4 – Crave rystyltä lähtee puhtaasti, olen viime aikoina oppinut pitämään tästä kiekosta todella. Menee suoraan, kääntää hiuksenhienosti yli ennen kuin feidaa vasempaan. Taas noin 15m matkaa korille, neppaan vain alle ja otan parin.

#5 – Gold Saint suorana rennosti on hyvä heitto väärällä kiekolla, kääntää nimittäin ylämäkeenkin yli ja on tasanteella hieman oikeassa reunassa. Purella kevyt 25m hysselähäri menee kahteen metriin, joten helppo kolmonen siitäkin.

#6 – Gold Saint hysseflippi on erinomainen, vaikka ohittaakin keskimmäisen puun oikealta eikä vasemmalta niin kuin yritän. Kiekko kääntää suoraksi, liitää ja tekee pienen loppufeidin, jääden korista noin 25m päähän. Jokerilla taas vain neppi kalliolle, josta kisa-birdie sisään. -1
Keskiarvo +0,3 eli kisapar on ihan oikein neljä eikä kolme, vaikka omassa ryhmässäni nähdäänkin peräti kolme birdieä.

#7 – Lautturi kämmeneltä todella varman päälle vasemmalta: en mistään hinnasta suostu missaamaan mandoa ja pilaamaan kierrosta. Puihin kopisee mandon kohdalle, jonka jälkeen joudun käyttämään koko 30 sekuntia heittoa miettiessäni. Päädyn Voltiin kämmeneltä pienessä annukassa ja heitto onkin loistava, paitsi että osuu puuhun ja kimpoaa vasemmalle. Puiden takaa Verdict kämmenellä korille ja 4m bogiputti sisään ja paluu nollatulokseen.
Luokassa keskiarvo +1,2 ja kisan pariin nähden vaikeimman väylän titteli. Omasta tuloksesta en ole kärryillä yhtään, vaan olen loistavasti pystynyt keskittymään yhteen heittoon kerrallaan. Totta kai on tunne, että hyvin menee.

#8 – Opto Saint rystyltä lähtee hyvin, maltan olla repimättä liikaa ja pidän katseeni tarpeeksi pitkään maassa. Eihän se mikään raketti ole, mutta minulle hieno heitto, joka lentää tarpeeksi pitkälle jättääkseen vain 6-7m ylämäkiputin, joka painuu varmasti ketjuihin. -1

#9 – Varon kiinnikekaapelia ja heitän Verdictin rystyltä kaukaa oikealta. Lähtee mukavan kovaa mutta korkealle, feidaa ison kiven viereen ennen tietä. Pitkä haku on hyvä mutta osuu vain alarautaan, nostopar kelpaa. -1

#10 – Tavoittelemani pieni hysse muuttuukin jyrkäksi ja Voltin lento jää lyhyeksi painuen hieman vasempaan hieman yli väylän puolenvälin. Lähärille on tilaa ja luotto-Pure päätyy lähes tolppaan kiinni, kiitän ja kumarran jälleen yhdestä nostoparista. -1

#11 – Joudumme tovin odottelemaan ja ryhmäkaveri alkaa selata tuloksia. Ilmoitan nopeasti, etten halua tietää. Odottelun jälkeen Gold Saint hysseflippinä matkaan, koska kiekko on pelittänyt mainiosti tällä kierroksella. Liian pieni hyssekulma ei kamalasti haittaa, vaikka kiekko kääntääkin yli oikealle ja jää sinne. Pure rystyantsa osuu kymmenen metrin päässä puuhun, Jokeri hyppyputtilähäri päätyy korin viereen ja kisapar nostamalla. -1
Keskiarvo luokassa -0,1 eli ei ihan par neljä, mutta ei ihan par kolmekaan; nelonen näyttäisi silti olevan yleisin luku koko kisassa.

#12 – Pieni odottelu jälleen ja samalla kiekolla jatkuu. Nyt hysseflippi jää hieman matalaksi ja Saint kipuaa nipin napin dropparin viereiselle tasanteelle. Paikka on kuitenkin hyvä. Alivakaa River todella rauhallisesti suoraan eteenpäin, kääntää ensin vähän yli – ei ihan väylän suuntaisesti – ja jatkaa sitten liitämistä pitkään. Kiekko löytyy väylästä vasempaan, noin 30-35 metrin päässä korista. Hyvä asento, syvään henkeä ja Pure matkaan loivaan alamäkeen suoran linjan estävän puun oikealta puolelta. Voima on hyvä, kiekko osuu täydellisesti linjaan, aloittaa feidin alaspäin rinnettä – ja painuu keskelle ketjuja!! Tuuletan kädet ilmassa, huh mikä heitto! Ensimmäinen eagleni – olkoonkin, että normaalisti par on neljä – ja jo toinen uskomaton koriinlaitto tänään sen ykköskierroksen ylämäkiputin lisäksi. -3
Olen todella fiiliksissä ja lyhyellä matkalla seuraavalle tiille päässä alkaa velloa kummallisia ajatuksia, jotka läpsyttelen naamaltani nopeasti pois ja keskityn vain laittamaan seuraavan heiton korin juureen.

#13 – Saariväylä ilman saarta, koska OB-rajoja ei tänään ollut käytössä, ja tämä on käytännössä ainoa väylä, missä sääntömuutos peliin vaikuttaa. Pure paikaltaan lähtee hyvässä suunnassa aavistuksen korkeana tippuen alas noin metrin korin takana, ja pomppien sitten pois näkyvistä. Pöh. Kiirehdin katsomaan kiekon lopullista sijaintia, ja olihan se kuitenkin jäänyt kalliolle eikä vierinyt alas asti. 6m loiva ylämäkiputti jäljellä, ketjuihin painuu! -4
En tiedä tulostani, koska olen koittanut nollata tilanteen koko ajan mutta äskeistä eaglea on vaikea unohtaa, joten nopeasti arvioin olevani pari heittoa pakkasella. Mitenköhän kärkikortissa edellämme menee? Ääh, mitä väliä, heität vaan seuraavankin linjaan…

#14 – Alias rystyltä, kun en muutakaan tässä osaa. Loistava heitto menee niin pitkään väylää pitkin kuin rystyltä voi vaan heittää. Korille taas noin 15m mutta oksat ovat matalalla, enkä siksi edes unelmoi mitään hulluja. Jokeri alle ja nostopar. -4
Hmm… olisi kyllä hienoa, jos pääsisi kärkikol… khm, keskity.

#15 – Pure paikaltaan loivassa hyssessä on melkoisen varman päälle pelattu, kiekko menee vasemmalle ja taas reiluun kymppiin korista. Nyt yritän puoliksi, koska korin ympäristö on suht turvallinen, mutta ei mene, vaan nostolla taas par. Tylsää, mutta tehokasta. Tätähän minä halusin. -4

#16 – Kisan viimeinen väylä, nyt vaan avaus keskittyneesti. Opto Saint kohti keskimetsän keskimmäistä puuta, kääntää yli mutta enemmän kuin haluan ja löytyy oikeanpuoleisen väylän oikealta puolelta metsästä puiden keskeltä. Pää pysyy kylmänä, vaikka ei ole muuta saumaa kuin putata Jokeri väylälle. Buzzz pitäisi laittaa hitaassa annukassa kohti korille vievää rinnettä, heitto lähteekin melko suorana uhkaavasti kohti oikean reunan puita. Nyt käy taas onnekkaasti, kun kiekko sujahtaa kolmen ohuen koivun välistä rinteeseen noin 15m päähän korista. Pelikaveri kysyy, että tiedänkö paljonko olen pelaamassa. Suurinpiirtein, vastaan, ja kun hän alkaa uhkailla palkintosijalla niin totean, ettei vieläkään kannata laittaa tuollaisia ajatuksia päähäni. Jokerilla pienimuotoinen haku on metrin lyhyt, viimeinen putti on käytännössä nosto ja kierroksen vika väylä päättyy par-tulokseen. -4


Aloitamme tuloslaskennan ja tunne on hyvä, en mokaillut kierroksella juurikaan ja sain vielä muutaman lahjankin Veikkolan metsältä. Uumoilen pelanneeni muutaman heiton alle parin ja yllätyn iloisesti, kun tulos onkin neljä alle – lasken sen varmuuden vuoksi kolmesti! Nyt uskallan vähän kuunnella ensimmäisen yhdeksän väylän jälkeisiä tulostietoja ryhmäkaverilta, ja siellä oli kuulemma muutama notkahdus tasossa sattunut. Ei kai tässä nyt tarvitse äkkikuolemaa lähteä pelaamaan, eihän täällä hetken päästä enää näe mitään! Kisakeskukselle parkkiksen kupeeseen kävellessä jännitän palkintosijaa mutta myös Laakspohjan CTP-kisaa. Tuloksia alkaa tulla kisakoneeseen… näpyttelyvauhti etätoimistolla on hurja, eikä kauaa tarvitse odotella lopullista järjestystä. Selviää, että pelaan oman luokkani parhaan kierroksen ja nousen heiton erolla kakkoseksi!

En usko todeksi ennen kuin pokaali on kädessä. Paikallaan seisominen vetää kylmäksi, muiden luokkien tulosten selvittämisessä tuntuu menevän pitkään, vaikka ei siinä varmaan odoteltu kuin viitisen minuuttia. Lopulta palkintojenjako ja CTP-kisa ensin. Oma tulos on 181cm, mutta voitto ja hieno kisakiekko menevät puoli metriä paremmalle tulokselle. Harmittaa vähän, mutta ei kauaa, koska TD lupaa seuraavaksi erikoispalkintoja muista hyvistä suorituksista: kaikki kuusi tänään eaglen heittänyttä saavat valita yhden tavallisen kiekon. Odottelen vuoroani ja pääsen valkkaamaan Trilogyn muoveista omaani. Slammer kiinnostaa, Verdict löytyisi myös mutta päädyn siniseen Opto Anchoriin.

Pystit jaetaan seuraavaksi ja olen todella onnellinen kuullessani jälleen nimeni ja haen ensimmäisen frisbeegolf-pokaalini kai hölmö hymy kasvoillani. Vieressä kuvaa varten poseeraaville kisaajille homma taisi olla rutiinia mutta itse en uskonut tämän päivän koittavan vielä ensi, saati tämän kauden aikana. Toisaalta sain hyvän vahvistuksen siitä, että treeni on auttanut, vaikka joskus kehitys tuntuukin tuskastuttavan hitaalta; pelasin hyvin, enkä noussut toiseksi muiden epäonnistumisten vuoksi vaan oman mallikkaan tekemisen ansiosta. Mahtava päätös kisakaudelle!

Lopuksi vielä kisataan hauskalla puttirallilla pikkurepusta ja sisällä olevista kiekoista, ja vaikka kahdesti olen melko lähellä niin ei tule enempää palkintoja – no olihan tässä jo! Lähden ajelemaan kotiin päin ja makustelen onnellisena upeaa kisapäivää. Myöhemmin tarkistan vielä tilastoja ja Veikkolan kierrokseni on päivän toiseksi paras kaikissa luokissa ja oman luokkani keskiarvon ollessa +5,7 otan valtavan eron muihin. Kokonaistuloksessa jään kolme heittoa parhaalle, ja kakkossija irtoaa siis heiton erolla seuraavaan. Neljänneksi tullutkin on vain kahden heiton päässä. Alustava kierrosrating on älytön 959 eli 96 pistettä yli oman tämänhetkisen.

Päivä antaa paljon aihetta olla tyytyväinen, mutta ennen kaikkea saavutin tavoitteeni päättää kausi onnistuneeseen kisaan ja nyt edessä on ainakin muutaman viikon ansaittu frisbeegolf-tauko.
Kiitos kisan järjestäjille ja pelikavereille!

[mykey]

Tälläisiä elämyksiä lukiessa jaksaa taas painaa ja suunnitella kisahommia muille nautinnoksi, hyvin pelasit ja ansaitsit paikkasi podiumilla..
Tervetuloa uudestaan

[ymme]

Nättiä, tällasia tarinoita on kiva lukea. Kiva kun joku muukin löytänyt Craven

[JaskaT]

Kiitos! Mukavaa, että näitä jaksaa muut lukea. 

[Rockatansky]

Onnea! Muistan myös itse viime vuotisen October Disc Golf Festin 4. sijan tuoman lahjakortin hyvät vibat. Treenimotivaatio oli sen jälkeen pitkään parempi kuin koskaan