Kesä on ohi, se on varmaa. Nyt on aikaa ja tilaa nautiskella suorastaan zen-tyylisessä rauhassa radalla pienessä tihkusateessa ja +5- asteen keleissä. Eteen sattuvat pelaajat ovat asiaan paneutuneita ja keskustelevat väylien muutoksista, kiekkojen ominaisuuksista ynnä muusta aiheeseen kuuluvasta. Mutta millaista oli frisbeegolf kesällä? Nämä ovat vain keski-ikäisen huomioita lajista kesällä yleensä, en tuomitse ketään.
Kesällä sai odottaa omaa vuoroaan 30 minuuttia tai enemmänkin. Kierros kesti tuplasti kauemmin. Tai sitten täytyi jättää väliin ja tulla takaisin aamulla. Ei siinä mitään, laji kasvaa, hyvä niin.
Kesällä edellä on monia pooleja, joissa on 6-10 humalaista nuorukaista. Näiden nuorien on mölyttävä ja mylvittävä mahdollisimman äänekkäästi jokaiselle heitolle, oli se hyvä, keskinkertainen tai huono.
Kesällä 10 hengen poolissa 3 heittää syvälle puskaan ja 3 veteen. Kiekon etsimiseen vedestä menee kauan, koska etsimiseen on vain yksi käsi. Humalaisen pelaajan toinen käsi puristaa kaljatölkkiä ja estää sitä kaatumasta. Tupakka on jouduttu tumppaamaan.
Kesällä yhdellä väylällä pelaaja ehtii nauttimaan yhden kaljan JA yhden tupakan. Eräänlainen juomahaaste siis. Putin jälkeen kaljaa tippuva tölkki täytyy heittää korin päälle.
Kesällä jokainen tii on roskattava kalja- karkki- ja tupakkaroskalla mahdollisimman sotkuiseksi. Mieluiten näköetäisyydellä roskiksesta.
Kesällä oikea pelaaja varustautuu kierrokseen 24 kiekon pro-bägillä ja 24 kaljan pahvisalkulla.
1990-luvulla kävin silloin tällöin pubissa ja silloin pubit löyhkäsivät kaljalle JA tupakalle. Sittemmin tupakointi kiellettiin pubeissa. Onneksi nykyään on frisbeegolfrata, jossa kaikki on edelleen sallittua. Luulin olevani yleisellä liikuntapaikalla mutta olenkin taas pubissa 90-luvulla!
Iltaisin ja aamuisin radalla kiertää kilpailevia tölkinkerääjiä, jotka kyräilevät toisiaan. Tälläkin toiminnalla on työllistävä vaikutus!