7.4.'12
n. 6 h Prodiscus Kankaanpää kisa(treeniä?)
Aamu kisapäivänä alkoi aika kivasti, kun tuplavarmistus herätys petti? ei voi tietää mikä näissä android puhelimissa on kun joskus ne vain jättää väliin... No, vain pienellä kiireellä liikkeelle kun yövyin kuitenkin aika lähellä, kotitilalla kisojen naapurikunnassa. Suunniteltu aamulämmittely ja venyttely jäi vain väliin. Lisäjännitystä pukkasi, kun 100 m ennen kisapaikalle saapumista, appiukon uusi lainacitikka sanoi poks ja flätflätflätflätflät alkoi kuulua konepellin alta kera palavan kumin hajun. Vielä ei tiedä mikä mahtoi tulla, hinattiin kuitenkin päivän päätteeksi pois. Ekan kierroksen aikana en edes ajatellut koko kärryä, puolen päivän jälkeen aloin vasta säätämään sen verran mitä heittämiseltä ehti, hinausta ja korjausta ja kyytiä pois. Onneksi toisella kierroksella sain poolikaverilta paikallisen hinaajan numeron, auttoi vähän tilannetta.
Itse kisa, sijoitus 16/24. Olin ennen kisaa tavoitellut molemmilta kierroksilta sellaista +5 tulosta, mutta nyt oli tyytyminen +10 ja +9 kierroksiin. Onneksi kävin edellisenä päivänä heittämässä, koska se selvensi omia mahdollisuuksia aika paljon. Harjoituskierroksen jälkeen mietin iltasella hetken ratakartan ääressä. Rankkasin itseltä bägistä pois kaikki ne kiekot joiden kanssa tuli harjoituskierroksella selkeästi epäonnistuttua monella heitolla. Katsoin kaikki väylät läpi ja jätin suosista aika monesta pariin tavoittelemisen sikseen, ja laskin ne jo mielessäni +1 väyliksi. Jos menee vähemmällä, niin hyvä, mutta ei tullut pettymystä hirveää kun ei birkkuja tavoitellut.
Jätin itse heittorepertuaarista melkein kokonaan pois lähestymiset paikaltaan, koska ne karkasivat lähes poikkeuksetta lapasesta. Paitsi harjoituskierroksella, niin näin kävi myös itse kisassa, kun parilla väylällä ei ollut paljon muuta vaihtoehtoa. Sen sijaan hyväksyin sen että näissä olosuhteissa ja taidoilla paarustellaan lyhyemmillä, mutta paljon paljon tarkemmilla upseilla ja foreilla. Ja vaikka tulos nyt ei ollut mikään kärkisijoja hätyyttävä, niin sillä selvisin kuitenkin ilman täydellistä kisakatastrofia. (missään nimessä ei käynyt mielessäkään, että näillä taidoilla päästäisiin kovin liki kärkeä!)
Itse kisaaminen oli itse asiassa pirun kivaa. En miettinyt oikeastaan hetkeäkään omaa sijoitustani, vaan koetin koko ajan pelata niin hyvin kuin omilla taidoillani pystyin. Kauhean fläbättävät foret menivät kuitenkin sinne suunnilleen oikeaan suuntaan, tietty poikkeuksia ja puuosumiakin tuli. Upsit olivat kyllä melkein aina varsin kohdallaan ja pelastivat monta kertaa jostain puskasta. Puttailu sujui aika hyvin, koska yleensä pääsin jo lähestymisillä sinne hyvinkin alle kympin, kun oma putttivarmuus on liki sitä 7-8 m tällä hetkellä. Näissäkin tuli kyllä niitä turhia plussia, kun viiden metrin putit kolisivat alarautaan. Mutta sinne päin ollaan jo menossa.
Keli oli mitä mahtavin, aamupäivän oli täysin tuuletonta ja arska paistoi, sellaista ihan juuri pakkasen puolella. Mutta se talvista oli silti, hankea oli, joka kyllä kantoi, mutta myös petti aina sen verran, että jalansijaan ei kovin hyvin osannut luottaa.
Se mitä jäi päivästä käteen, oli että kisaaminen jo näilläkin kohtuullisen vaatimattomilla taidoilla on tosissaan kivaa. Samoin kuin se, että on ihan eri asia kuvitella heittävänsä ränniin avoimella kentällä juoksurataa pitkin, kuin se, että oikeasti koettaa samaa puiden muodostamaan tunneliin. Se on niiiin eri. Tästä eteenpäin, enemmän treeniä aina kuin mahdollista, oikealla radalla. Vaikka sitten tahkoisi joitain väyliä miljoona kertaa. Myös heittorepertuaaria pitää laajentaa, katsoa mitkä kiekot tekevät annukkana minkälaista mutkaa forella, ja samaa rystyllä. Ja saada toistoihin säännöllisyys. Vähän pituutta heittoihin, mutta ennemmin varmuus toistoissa. Ja vähän puttitreeniä väliin että sekin pysyy kuosissa. Ei kai siinä muuta. Treeniä ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä!
