Frisbeegolf-keskustelu > Viikon Vieras

Viikon vieras #33 Anssi Sahri

(1/5) > >>

Tee8mu:
Tomoottajien foorumilla ja blogissa 2010-2011 alkanut Viikon Vieras sarja tutustutti lukijoita suomalaisiin frisbeehenkilöihin. Pienen hiljaiselon jälkeen sarja jatkuu tällä foorumilla.

Formaatti on se, että jokainen vieras vastaa sarjaan vakiokysymyksiä ja lukijoiden lisäkysymyksiin maan ja taivaan väliltä. Oman vuoronsa päätteeksi hän kutsuu uuden vieraan (kysyy toki etukäteen luvan), aloittaa uuden ketjun, kopioi vakkarikysymykset ja lisää pari omaa kysymystään.

Seuraavaksi vuoron saa pitkän linjan lajin parissa puurtaja, Talin Tallaajien nykyinen puheenjohtaja, Anssi Sahri.

1. Koska aloitit friban (Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi).
2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos niin millaisia?
4. Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
6. Kerro kotiradastasi.
7. Mikä on lempikiekkosi?
8. Entä suosikkiratasi?
9. Tomo vai joku muu heitto?

Erikoiset:

Pari helppoa:
Koska olet pelannut viimeisen virallisen henkilökohtaisen kilpailusi?
Kuinka kyseisessä kilpailussa kävi?

Ja pari haastavampaa:
Mikä on mielestäsi tällä hetkellä frisbeegolfin suunta pääkaupunkiseudulla ja eroaako sinun näkemyksesi siitä?
Koska aika on kypsä viedä lajia eteenpäin valtakunnallisesti, eli milloin Anssi nähdään SFL:n hallituksessa, jos nähdään?

Dizzy:
Vai tälläistä Teemu.

Kiitos, vastaillaan kunhan ehtii kirjoitella. Olen aika lavea yleensä vastauksissani joten saattaa tulla tekstiä.

Dizzy:
Tästä tuli nyt romaani, mutta näillä mennään:

1.   Koska aloitit friban (Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi).

Jos nyt en ihan väärin muista, taisin saada ensimmäisen kerran golf-kiekon käteen vuonna 2001. Itsevarmana huoltamo - friban heittelijänä oletin osaavani tätäkin heittää. Yksi yritys ja ei lentänyt - tai koukuttanut. (Jälkikäteen ajateltuna, en minä sitä TB-fribaakaan tuolloin osannut heittää.)
2002 kaveriporukassa järjestettiin Munkassa ihan oikea peli, johon tilattiin jenkeistä kiekkoja. Vihreä XS kädessä lähdettiin rundille ja siitä se oikeastaan lähti. Yksi synnynnäinen atleetti oppi homman heti – me muut kuolevaiset mentiin puskien kautta korille. Ilta oli vain sen verran hauska, että piti mennä uudestaankin. Kun on iso kaveriporukka ja aina pitää olla jotain tekemistä, osui tämä laji suoraan tähän jatkumoon. Kaveriporukasta kaikki harrastavat lajia edelleen.

2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?

FG:ssä on todella monta puolta: Sosiaalinen, kilpailullinen, esteettinen, urheilullinen jne. Ihan aluksi minuun vetosi tuo sosiaalinen puoli. Rundille lähteminen kaveriporukassa on mielettömän mukavaa. Porukassa voi olla todella eritasoisia heittäjiä, eikä se silti estä huonoimmankaan hauskanpitoa. Koukun pureutumiseen tarvittiin tosin se esteettinen puoli kanssa. Frisbeen lento on kaunista – varsinkin kun se lätty tekee sen mitä siltä halutaan. Onnistuneita suorituksia on kiva katsoa – riippumatta siitä tekeekö ne itse. Taisin vähän levittää tätä frisbeen lennon kauneutta ympäristöönkin – tämä tosin loppui kun näin ensimmäisen upsin. Se hyi saatana – reaktio vähän vei lajilta pisteitä, mutta kyllähän kaikessa kauniissa pitää olla se pimeä puoli kanssa.
 
3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos niin millaisia?

Heh – olenhan minä. Kun itse lajin aloitin, olin osaamistasoltani aivan paska. En huono, heikko, taidollisesti rajoittunut vaan ihan puhtaasti paska. Ensimmäisen kesän aikana tajusin, että jos oikeasti haluan lajin pariin jäädä, olisi tämän tilanteen parempi muuttua. Minulle tämä tarkoitti sitä, että joko minun taitotasoni tai lajin säännöt saavat muuttua. Friba-urani alkuvaiheissa tuli sitten keskityttyä taitotasoni parantamiseen. Omat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet eivät olleet ikinä missään tekemisissä urheilun harrastamisen kanssa. Aloin siis kolmekymppisenä aika tyhjältä pöydältä opettelemaan uutta lajia.

Asetin itselleni ensimmäisenä kesänä aika rajun tavoitteen: Päätin opetella heittämään niin hyvin, että voin lähteä rundille kenen tahansa kanssa ilman, että juurikaan hidastan porukan etenemistä tai että alkaa hävettää oman pelin taso. Tämä oli aikana, jolloin ei tekniikkavideoista ollut puhettakaan, harrastajia aika vähän eikä muutenkaan voinut parantaa omaa tasoa lukemalla. Piti yrittää ja erehtyä. En nyt muista tarkkaa hetkeä jolloin koin täyttäneeni tämän tavoitteen. Pitkän puurtamisen jälkeen alkoi ottaa satunnaisia päänahkoja ns kovilta pelaajilta, skini-illat eivät olleet aina rahan hukkaan heittämistä ja sai jänniä kilpatilanteita aikaan ilman suurempaa tasoituksellista säätöä.

Onhan sitä ollut mielettömän paljon muitakin tavoitteita, mutta yllä oleva lienee ainoa puhtaasti heittämiseen liittyvä. Muut ovat olleet tilaisuuksien järjestämistä, perinteiden luomista tai muuten vaan eriasteisia projekteja lajin parissa. Nämä painivat kuitenkin minulla vähän eri kategoriassa. Asioiden kehitteleminen, järjestäminen ja organisointi ei ole minulle läheskään niin vaikeata, kuin oman motoriikan kyykyttäminen.


4. Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
Mitenköhän tätä lähestyisi. Kun Tikkiksen johdolla minua pyydettiin ja suostuteltiin Tallaajien puhikseksi koin sen monen muun asian rinnalla toki aikamoisena saavutuksena. Seurana TT on hyvin sekalainen seurakunta ja tällainen luottamus näinkin häiriintyneiltä yksilöiltä on omanlainen saavutuksensa. Samoin kaikki omituiset tapahtumat joita on tullut järjestettyä ja joissa näkee kun porukka nauttii tuntuu hyvältä.

Kun tätä kuitenkin lukee niin moni henkilö, joille rating tarkoittaa jotain suurta pitää ehkä miettiä asiaa tältä kannalta. Olen toki pari finaalipaikkaa kansallisen ja karviksen kisoissa aikanani saavuttanut. On niitä kovia rundeja ja itsensä voittamisia nähty.

Ehkä heitän tämän ainoan tittelin, jonka olen voittanut peliin. Olen ainakin TT:n, todennäköisesti Helsingin – ehkäpä koko Suomen hallitseva Led-DDC mestari. Tiukassa turnauksessa tuli tiputettua kaikki vastaantulijat - old school jätkistä ddc-fanaatikkoihin asti.
(Jos nyt joku ihmettelee mitä on led-ddc niin: Hanki jalkapallohalli, jossa on tekonurmi tai vastaava käyttöösi. Tee sinne ledvaloista ddc-kenttä. Valaise myös kiekot ja pelaajat (Kädet ja jalat riittää, harva meistä haluaa toisen naamaa nähdä). Pistä kaikki valot pois hallista (Ihan pimeäksi siis) Hanki hyvä äänentoisto, kova volyymi ja konemusiikkia. Aloita pelaaminen)

5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?

Juu, viisi kertaa tähän mennessä. Kaksi Meikussa, kaksi Talissa ja yksi Staminassa (Sibis). Kolme kisaholaria, yksi skiniholari ja yksi ihan vaan kaveriporukassa.

6. Kerro kotiradastasi.

Tervetuloa Taliin – lopetusuhan alla vuodesta miekka ja kivi. Hieno paikka Helsingissä. Aikanaan ollut parasta mitä lajillamme on kiinteänä ratana Suomessa tarjota. Nykyään tittelistä taistelee monta rataa ja mielipidejuttujahan nämä ovat. Jos katsotaan käytössä olevaa tilaa ja vertaa sitä radan laatuun ja käyttöasteeseen – on Tali edelleen ainakin Suomen ykkönen.

Taliin kannattaa tutustua paristakin syystä, jos itse rata ei muuten kiinnostaisi. Jos olet porukassa, joka rakentaa haastavaan maastoon rataa, antaa Tali osviittaa siitä mitä kymmenen vuoden työ tuottaa. Hoidollisesti ei ole helpoin alusta, mutta kyllä sen vanhan umpeenkasvaneen kaatopaikan nykyisin puistoksi tunnistaa. Talkootyössä on sitä jotain. Samoin Tali opettaa radan käytön tuottamaa kulumista ympäristössä. Osa muutoksista on tehty ihan tarkoituksella, osa taas syntynyt sivutuotteena. Ja jonakin päivänä Tali katoaa, kannattaa se käydä tsekkaamassa ihan tästäkin vinkkelistä.

7. Mikä on lempikiekkosi?

Auts. En ole mikään kiekkokeräilijä ja nykyisten mallien määrä on jo jotain ihan käsittämätöntä. Periaatteessa minulla on ollut ensimmäisestä vuodesta alkaen pelisetissä Valkyrie . vieläkin ihan riittävä kiekko. Roc ja Buzz ovat loistavia, tosin olen nykyisin ihan Buzzin eri iteraatioilla pärjännyt. Hienoimmat heitot ovat poikkeuksetta putterilla tehtyjä – hidas lento, pitkä nautinto. Sanotaan nyt Flx Buzz, koska jos en tiedä millä heitän, heitän sillä.

8. Entä suosikkiratasi?

Tämä on vaikea. Suomessa on nykyisin pilvin pimein hienoja ratoja. Omia iki-suosikkeja löytyy Nummelanharjulta, Hangosta, Tammisaaresta ja Porista. Hyvinkää, 5tr ja Masku ovat viimevuosien löytöjä. Ensi vuonna pitää etsiä uusia elämyksiä. Taliin tai ylipäätään Stadin ratoihin en osaa kovinkaan objektiivisesti suhtautua.

Mun suosikkirata on haastava, hieno ja ei kovinkaan ruuhkainen. Haastavia ja hienoja löytyy jo paljon. Ruuhkaa pitää lähteä jo karkuun.

9. Tomo vai joku muu heitto?

Mitäs luulet? Perusheitto lähtee rystyltä. Pyrin silti heittämään lähes kaikkia heittoja – tilanteesta tietty riippuen. Olen mä varmaan neljä upsia elämässäni heittänyt – kun en enää keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa..

Ja tehdään nyt sekin selväksi, että ei mulla ole mitään upsia vastaan heittona – upsin heittäjät on sitten toinen juttu. Toki, jos tuloksesta ja sijoituksesta pelataan veri suussa, sitä valitsee sen luotettavimman tavan päästä maaliin. Tämän pystyy ymmärtämään. Sitten kun vastaan tulee sankari, jonka perusheitto on se upsi ja sillä lähtee 70% avauksista… Tokihan Suomi on vapaa maa ja he saavat tehdä kuten haluavat. Kyllä mäkin saan siitä suutani soittaa, kun rumuuttaa tuo kentälle.

Erikoiset:

Pari helppoa:
Koska olet pelannut viimeisen virallisen henkilökohtaisen kilpailusi?

Pitäisi varmaan määritellä virallinen kilpailu. Mun maailmassa seuramestaruuskisat, Staminat – jopa viikkokisat on ihan virallisia kilpailuja. Teemu nyt taitaa hakea tällä jotain ihan muuta, joten varmaan vastaus on Heinolassa pidetyt parigolfin SM-kisat. Vuotta en muista ja google on liian kaukana, mutta ei siitä nyt niin kauan ole. Tätä kauemmaksi en jaksa muistella, on siellä jos jonkin sortin karvista, kansallista jopa pari SM- osakilpailua.

Kuinka kyseisessä kilpailussa kävi?

(Heinolaa kauemmaksi en jaksa ajatella) Muistellaanpas: Luulisin että täytimme tavoitteen – emme olleet viimeisiä. Mulla ei ole mitään muistikuvaa tuloksesta, mutta muistan kyllä LDG:n pitäneen hienot kisat, Kippasuo oli loistava paikka harrastaa, leirintäalueen sauna oli todella mukava ja Kotsalaisen Niko mursi nilkkansa todella huolella ja käveli sen jälkeen vielä keskustaan oluselle. Heinola ei ole niin tyly kaupunki kuin voisi kovitella. Hauskaa siis oli.

Mikä on mielestäsi tällä hetkellä frisbeegolfin suunta pääkaupunkiseudulla ja eroaako sinun näkemyksesi siitä?

FG:llä on mieletön noste pääkaupunkiseudulla, harrastajia on tullut todella paljon lisää ja ratatilanne taitaa olla ensiluokkainen (Helsingissä on Tali, Siltamäki, Kivikko, Meikku ja Munkka. Näiden lisäksi löytyy koreja Savelasta ja Haagasta) Yksi aktiivinen seura ja pari kaupallista toimijaa päälle. Kasvu ei näytä juuri taittuvan. Eli paperilla näyttää hyvältä mutta oman näkemykseni mukaan myös kusessa ollaan.

Olen tälläkin foorumilla muutaman kerran kirjoitellut tästä käytöstapojen puutteesta ja mitä se tekee ruuhkaisilla radoilla. Nyt en jaksa samaa valitusvirttä enää käytöksestä toistaa. Todetaan nyt vain, että keskivertoharrastajan käyttäytyminen radalla uhkaa kääntää ratojen määrän tulevaisuudessa laskuun.

Se mikä näkyy ikävästi Helsingissä on myös pula aktiiveista. Kaupalliset toimijat tuottavat pienen (tosin kokoajan kasvavan) osan lajimme toiminnasta. Kaikki muu on paikallisten seurojen tai aktiivien tuottamaa sisältöä. Järjestetty toiminta ohjaa edes jollain asteella pelaajien käyttäytymistä. (Miten voi tietää tavoista, jos ei niitä ole ikinä missään nähnyt. Pertti Perustuuppari saattaa käydä jossain tapahtumassa ja mallintaa omaa käytöstä kovien jätkien perässä. Pertti ei jaksa lukea kahden sivun avautumisia käytöstavoista nettifoorumilta)

Tarvittaisiin viikkokisoja, parigolffeja, ratatalkoita, BagTag-jutstkia, reikäpelejä jne. Yhteishenkeä siis. Harrastajien pitäisi jollain tasolla kokea radat omakseen . eikä vain kaupungin ylläpitäminä leikkipaikkoina jossa voidaan olla miten vaan. 10 vuotta seuratoiminnan sisällä on opettanut, että porukan saaminen aktiiveiksi on haastavaa. Osa ei millään suostu vetämään kisaa tai puhumaan julkisesti – saattavat silti mielellään siimata raffeja. Harvassa ovat ne joilla on sekä intoa että taitoa järjestää näitä kokoontumisia. Tälläinen työ on kuitenkin palkatonta, usein varsin kiittämätöntä ja vie aika omasta harrastamisesta. Sitten kun olet tunnettu siitä että osaat ja suostut, sitä hommaa olisi todella paljon. Jengi palaa todella nopeasti loppuun. Kauan sitten tämä oli jotenkin helpompaa. Oli niin pienet piirit, että kaikki tunsivat tämän illan TD:n ja sitä kautta tajusivat että se tyyppi huutelemassa nimiä on ihan samanlainen harrastaja kuin sinäkin. Nykyisin porukkaa on niin paljon, että sillä massalla on vähän vääristynyt kuva sisällön tuottamisesta. Hirveästi huudellaan tapahtumien perään mutta jos kysellään kuka tekee – on aika hiljaista.

Koska aika on kypsä viedä lajia eteenpäin valtakunnallisesti, eli milloin Anssi nähdään SFL:n hallituksessa, jos nähdään?

Heh - Sanotaan vaikka näin: Mulla ei ole kauheasti illuusioita itsestäni. Tykkään järjestää, ideoida ja puuhata asioiden parissa - joista itse nautin. Mun focus harrastamisessa ei ole vuosiin ollut kilpailemisessa, tai lajin urheilullisessa puolessa. SFL:n focus on toistaiseksi taas ollut siellä. Ei mulla ole tällä hetkellä kiinnostusta liitossa toimimisessa tai hirveästi annettavaa – saatikka aikaa. Kun on työ, perhe, kaveripiirit, useampi harrastus ja vielä seuran pj:n hommat – ei kauheasti jää kalenteriin tilaa. Eihän sitä ikinä tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Tällä hetkellä on vaikea nähdä itseäni liiton hommissa.

Tämä on muutenkin vähän nurinkurista. Useamman kerran olen kovan tason heittäjien kanssa puhunut kilpailutarjonnasta tänä kautena ja valitusta tulee aina samasta aiheesta. Amatööreille järjestetään vaikka mitä ja pro-pelaajien kisat on vähentyneet hirveästi. Tämähän tulee aika suoraan siitä, että suurin osa kisajärjestäjistä pyörii itse amatööristatuksella ja kun vapaaehtoisesti tehdään hommia, tehdään toki niitä hommia josta itse – tai enemmistö omasta seurasta hyötyy.
Tallaajista on perinteisesti ollut vahva edustus liiton hallituksessa (Tälläkin hetkellä taitaa olle kuudesta henkilöstä kolme Tallaajia) Samoin ihan oikeasti arvostan sitä duunia, mitä liitto tekee lajin eteen. Vaikka arvostaa työtä voi sitä silti olla joistain asioista eri mieltä. Varsinkin tämä lajin pelaajamäärän kasvattaminen – ilman että tehdään töitä kasvavien pelaajamäärien tuottamien ongelmien ratkaisemiseksi tuppaa potuttamaan. Toisaalta kaikkien toimijoiden aika ja energia on rajattuja ja kaikkeen ei pystytä. Ja luulen, että tämä massailmiö on toistaiseksi vain Helsingin ongelma.

monster:
Muutama kommentti ja kysymys Anssille, älä ota hernettä nenään sit:) sun viestistä käsitin että upsi olisi luotettavain ja helpoin tapa edetä frisbeegolffissa, myöskin rumin. voi olla että helpoin tapa edetä ja luotettavin jos heittää tyyliin 30-50m heittoja. siis jos bäkkäriheitot levii minne sattuu niin sit ehkä lyhyt upsi pysyy suht suorassa, mutta mutta... jos upsia heittää tyyliin 70-130m niin silloin sen heittäminen ei todellakaan ole mitään helppoa ja luotettavaa. upsi rollaa äärimmäisen helposti jos vähänkin liian matala ja sivutuulet tempasee sen ties minne, jos ei TODELLA tiedä mitä tekee. Myötätuulessa taas usein ongelma että upsi ei tee "silmukkaa" ollenkaan.

Ei kai myöskään tarkoita että pelaisi veri suussa jos heittää upsin, jos se sattuu siinä tilanteessa oleen se ainoa järkevä vaihtoehto, jos siis on edellytyksiä kropan puolesta heittään se upsi:) useinhan pelaajat jotka eivät itse pysty heittään kuin noin 30m upsilla niin kuvittelevat että upsillahan se on helppo heittää aina korille.

tiesitkö että esim. keski-euroopassa usein pelaajat ja yleisö tulevat kehumaan ja ihmettelemään jos heittää pitkän upsin ja vieläpä tarkasti. siellä ei ehkä ole sitä perisuomalaista kateutta samalla tavalla kuin täällä:) omasta mielestäni ainakin varsinkin epic-upsi on näyttävä ja uljaan näköinen heitto kuin myös muutkin upsit, varsinkin jos heitot on pitkähköjö ja tarkkoja.

itse muute kohtasin eniten ensimmäisessä seurassani eniten kommentteja että toi on kusetusta ja rumaa:) ja seuraavaksi eniten ruotsissa...omasta mielestäni foren ja upsin heitto vaatii "urheilullisuutta" kropasta ja tekee pelistä monipuolisempaa ja hienompaa kuin että heittäsi vain "tylsää" bäkkäriä:)

tällästä tällä kertaa:) päivänjatkot kaikille

Breas:
Kaikki heittäis upsia jos ne osais. Ne ei osaa koska se vaatii miljoona kertaa enemmän työtä ku bäkkäri, melkein sama fores. Ite treenannu upsia ja foree 6 vuotta eikä tuu mitään. Hieno upsi miljoona kertaa siistimpi ku bäkkäri.

Navigation

[0] Message Index

[#] Next page