Hyvä ketju.
Lähiradoilla on myös useita tällaisia väyliä, joita jännittää jo kierrokselle lähteissä.
Mänttä - väylä 7 (ja usein
.
Jyrkkenevästi oikealle kaartuva 105 metrinen par 3.
Lähemmäs sata kierrosta heitettynä tuolla ja silti par-tuloksia ehkä 5 yhteensä.
9 väyläisen radan ainoa väylä, josta ei ole birdiee korttiin tullut koskaan.
Vilppula - parkkivuori - väylä 6
Loivaa ylämäkeä pururataa pitkin lähes 200 metriä. Puuta kaikkialla. Kori suojassa kallion päällä.
Par 4. Pakollinen bogey. Ei ainoataankaan paria kortissa.
Keuruu - Iso-kirja - Väylä 14 ja 20.
Hyvin alkanut kierros menee ryttyyn aina jommalla kummalla väylällä.
14. väylä = 205 metriä / par 5.
Kori sijaitsee ob-alueen ympäröimässä saarekkeessa. Lähestyminen ehkä 50 metriä.
Korin oikealla puolella in-bounce tilaa noin parin metrin verran (vasemmalla enemmän)
Paikka on myös sellainen, että tuulee aina vastaisesti, joten feideihin on turha luottaa.
Noh, hyvänä päivä pääsee eagleekin puttaamaan, mutta vain silloin jos alkukierros on mennyt huonosti.
Jos muuten on hyvin menossa, niin kyllä se +4 vähintään tulee yrittäessä saada kiekkoa jäämään saarekkeeseen.
20. väylä = 225 metriä / par 5.
Radan viimeinen väylä. Tähän on tultu monesti tilanteessa, jossa oma kierrosennätys on tulossa pari kolmen heiton erolla edelliseen, mutta sitten tuleekin missattua mandoportti, sitten käydään ob:lla ja lopulta vielä putti ob:lle, joka on korin takana 4 metrin päässä. Käytännössä niin, että jos ensimmäiseen mandoporttiin osuu, niin birdie on helppo yleensä saatavissa, mutta jos avaus kusee, niin vähintään +2 tulossa.
http://frisbeegolfradat.fi/wp-content/blogs.dir/323/files/2015/05/iso_heitto_keuruu_ratakartta_2015.jpg
