Kyllä helppoon puistorataan voi muutama 40m väyläkin sopia, mutta mielestä ne ovat aika turhia aloittelijoillekin jos niissä ei ole mitään esteitä. Munkkiniemen radan 2. ja 6. väylät tulee tässä mieleen. Molemmat ovat todella lyhyitä, karkeasti 40m hujakoilla, mutta molemmissa on jotain muuta lisäksi. Kakkosväylällä on paljon puita, joten heittolinjaa joutuu miettimään jos korille haluaa päästä. Kutosväylällä on taas korkeuseroa, korin edessä puita ja korin takana pusikkoa. Molemmat väylät ovat ihan kivoja vielä parin vuoden heittelynkin jälkeen ja ovat sopivan haastavia aloittelijoillekin.
Omasta mielestä 40m avonaiset väylät ovat kyllä aika turhia. Ehkä sellaisten väylien avulla on helppo opettaa aivan alkeet ensikertalaiselle, jolla on isompia ongelmia heittämisen suhteen. Ongelmaksi näen kuitenkin sen, että näissä radoissa ei ole vain tarpeeksi haastetta, että niitä heittämällä kehittyisi pahemmin pelaajana. Omalla kohdalla parin ensimmäisen kiekan jälkeen tälläiset neppausradat eivät vaan ole tarjonneet tarpeeksi haastetta. En tarkoita, että kaikkien tarvitsisi aloittaa pelaaminen heti A-tason radoista, mutta kyllä siinä pelaamisessa pitää jotain haastetta olla ettei se käy liian tylsäksi. Onnistumisen riemutkin ovat paljon suuremmat kun rata/väylä on ollut paljon haastavampi. Perushelpolla munkkiniemen tai siltamäen tasoisella radalla on kuitenkin huomattavasti mielenkiintoisempaa heitellä aloittelijanakin, kun siinä saa jo yrittää paiskoa pidempiä siivuja ja tajuaa eri lentoratojen merkitys.
Lyhyet väylät haastavammilla radoilla on ihan ok, kunhan lyhyissä väylissä löytyy kuitenkin haastetta ja ovat haastavuudessaan suurinpiirtein samassa tasossa radan muiden väylien suhteen. Täyteradat tai "varma pirkku"-väylät ovat kuitenkin taas aika turhia. Mielummin tälläiset väylät voitaisiin jättää tekemättä kokonaan tai suunnitella niin, että ne tuntuisivat joltain muulta kuin täytteeltä.
