Kolmisen viikkoa viimeisimmästä tekstinpätkästä.
No, en oo ihan toimettomana hiljaisuudesta huolimatta ollut. Frisbeetreeniä aika vähän, satunnaista puttailua ilman päämäärää kotona.
Sen sijaan ihan perinteistä kunnonkohottamista oon yrittänyt tehdä käytännössä aina kun jaksaa ja ehtii. Eilinen salikäynti oli 15. tän vuoden puolella. Lisäks toissaviikolla kahtena aamuna raahasin itteni ennen aamiaista reilun 5 kilometrin lenkille ja viime viikolla kolmesti. Tällä viikolla 2/4 käytynä, ens viikolla jo viitena aamuna yritetään. Itse suorituksen aikana on sarvi otsassa edelleen, mutta nykyisin on ennen ja jälkeen lenkin ihan pelkästään hyvät fiilikset. Lisäksi ulkojäillä on käyty kun keli ja aikataulut sallii, ikävä kyllä vain kolmesti tammikuun aikana. Motivaatiota riittää kyllä kaikkeen treenaamiseen.
Siitä syystä tänään tuli käytyäkin ensimmäisen kerran Pirkkahallissa. Tilaa oli, pystyi sekä puttailemaan, että draivailemaan. Oli mukavaa, putti oli yllättävän hyvin kohdallaan, mutta alku oli hupaisaa. Ei meinannut saada aluksi kympistä edes korille asti. Mietinkin, että edellinen edes 10m putti on monen kuukauden takaa. Muuten puttailtiin ihan puttailemisen "ilosta", mutta pari turkulaistakin otettiin. Kohokohtana oli kolme peräkkäistä sisään 15 metristä. Pisteitä parhaimmillaan 31, joten ohikin heiteltiin vielä rajusti. Suurinpiirtein niin, että vitosesta kaikki, kympistä reilu puolet ja viidestätoista muutama.
Draivailu oli aluksi just sellaista, kuin se ensinalkuun onkin - suunta heitteli välillä sivu- ja pystysuunnassa. Kuitenkin oli kyseessä vähän kokeilumielinen avauskerta, mutta kyllä se heitto heitolta alkoi parantua - siihen asti kunnes kiinnostus loppui, kun alkoi töihinmeno lähestyä.
En ala sen kummemmin tuota salitreeniä avaamaan, sitä varten on Tapanin blogi. Treenaan ihan mahdollisimman monipuolisesti kaikkia lihasryhmiä, vaihtelen sarjojen pituuksia viikon tai kahden rytmillä ja koitan vaihdella laitteita ja liikkeitäkin monipuolisesti. Kolmeen osaan jaettuna kuitenkin - ei siis joka päivä kaikkea. Ajatuksena on ollut se, ettei ainakaan tukkoon menisi paikat, kun päivä päivältä enemmän ja enemmän pitäisi heilua lötä kädessä. Eli palautumisaikaa ja venyttelyä olen pyrkinyt olemaan laiminlyömättä. Ainakaan tänään ei tuntunut siltä, että olisi mitenkään tukkoista ollut - ei mitään pelkoa, etteikö PD jatkossakin lähtisi tykin suusta ja kiskoja pitkin.
En haluais opetella forea tänäkään vuonna, mutta varmaan on pakko. Se on aika toivottomalla mallilla taas just nyt. Jossain vaiheessa viime kesää se sentään oli olemassa. Jos nyt ensin löytäisi sen tason, niin voisi alkaa kehittää siitä eteenpäin.
