Show Posts
This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.
31
Välinekeskustelu / Vs: Bägissä
« on: 17.04.17 - klo:14:11 »
Pitää pohdiskella tuota, kun menee seuraavan kerran kierroksia kiertämään. Ei ainakaan väyläavauksissa tule mieleen tilannetta, mutta jos tarve ilmaantuu niin pitää kehitellä jotain. Lähinnä ne linjat missä flexiä tarvitsee niin on mennyt peukulla ja tomolla. Muutenkin pyrin heittämään lähinnä suoria ja hyssejä. 
Hyvä pointti kuitenkin
Hyvä pointti kuitenkin
32
Välinekeskustelu / Vs: Bägissä
« on: 17.04.17 - klo:13:29 »
Melkein koko bägi lähti vaihtoon kun päätin vaan vaihtaa star-muovisiin kiekkoihin. Hölmön hommaahan tämä on, mutta jotenkin miellyttää enemmän tuo star ja näyttääkin paremmalta niin kai siitä saa sitä itseluottamustakin. 
Bägin sisältö on kuitenkin säilynyt suhteellisen simppelinä.
Kierroksella varmaan kaksi jokaista + nuo alivakaammat vaihtoehdot näin aluksi. Katsellaan miten rupeaa kiekot kulumaan tai löytyykö eroja yksilöiden väliltä. Yksi pauli on ainakin kulutettu jo suoremmaksi.
7x nova
4x star roc3
3x star teebird, 1x gstar alivakaampana varalla
5x paul dessu, 1x champion dessu alivakaampana varalla
Ja erikoistilanteisiin eli lähinnä lyhyihin upseihin dx valk 150g ja blizu beast 134g. Pidemmät heitetään Pauleilla
Bägin sisältö on kuitenkin säilynyt suhteellisen simppelinä.
Kierroksella varmaan kaksi jokaista + nuo alivakaammat vaihtoehdot näin aluksi. Katsellaan miten rupeaa kiekot kulumaan tai löytyykö eroja yksilöiden väliltä. Yksi pauli on ainakin kulutettu jo suoremmaksi.
7x nova
4x star roc3
3x star teebird, 1x gstar alivakaampana varalla
5x paul dessu, 1x champion dessu alivakaampana varalla
Ja erikoistilanteisiin eli lähinnä lyhyihin upseihin dx valk 150g ja blizu beast 134g. Pidemmät heitetään Pauleilla
33
Tekniikkakeskustelu / Vs: Apuja avaukseen / draiviin
« on: 16.04.17 - klo:20:51 »
Tekniikalla voi lentää pitkälle, voimalla ei. Kokeilet vaan miten saat putterin lähtemään koko ajan suorempaan tai autat vaikka pienellä hyssellä ettei tarvitse koko ajan metsästä hakea. Sanoisin että muutamalla kerralla rupeat hoksaamaan sen putterin heittämisen idean. Samalla sinun tekniikka paranee ja draiverit lentää myös pidemmälle, kunhan muistat pitää nokan alhaalla.
Jos otat joka treenikerralta videon ja postaat tuonne foorumille niin saat paljon nopeammin tuon asian kuntoon. Itse heitin bossia ja tridenttiä alkuaikoina, mutta nyt mennään putterillakin jo pidemmälle ja 1000 kertaa tarkemmin.
Jos otat joka treenikerralta videon ja postaat tuonne foorumille niin saat paljon nopeammin tuon asian kuntoon. Itse heitin bossia ja tridenttiä alkuaikoina, mutta nyt mennään putterillakin jo pidemmälle ja 1000 kertaa tarkemmin.
34
Treenipäiväkirjat / Vs: Insinöörin heittelyt
« on: 16.04.17 - klo:13:36 »Hyvä kirjoitus. Yhden näkökulman olisi voinut vielä ottaa fyysisestä kunnosta eli onko olkapää 100%, vaivaako selkä? Miten polvi/nilkkaosasto. Itse vaan olin eilen heittämässä Kivikossa futsal turnauksen jäljiltä melko romuna ja kyllähän se vaan vei luottoa heitoilta ja helposti tuli revittyä ja tekniikka hajosi :/
Totta toki tämäkin. Lähinnä yritin omia kokemuksia laittaa tuohon enkä tehdä kaiken kattavaa tekstiä. Kuitenkin hyvä pointti ja eipä tuonne radalle kannata väsyneenä tai romonu lähteä. Jos paikat on vaan vähän jumissa niin sillon ne aukeaa hyvin tuolla radallakin.
En ole vähään aikaan tänne kirjotellut, kun tuo tyttö syntyi 9.4 vasta perjantaina sai sen kotiin. Sen kanssa menee ihmetellessä aika ja kunhan arki rutinoituu niin voi taas käydä nakkelemassa.
Samalla tässä on ollut hyvää aikaa tutkailla tuota draivia ja ostella kiekkoja. Pidtin neuvolasn ja tonne jenkki-foorumille niin tuli tuosta ristiaskeleen pituudesta huomioita sekä siitä, kun taempi jalka menee 180 kulmaan ja tehoja häviää. Noh pari päivää sitten keksin jannen videon pohjalta, että se ristiaskel muuttuu paremmaksi mitä enemmän oikeaa jalkaa kääntää heittosuuntaan. Itse olin aina laittanut oikean jalan 90 kulmaan, jolloin lonkat aukeaa ja pääsee vasen jalka menemään vaikka kuinka pitkälle. Kun taas 45-30 kulmassa lonkat ei aukea ja jalka liikkuu max 25cm oikean ohitse.
Tuota asiaa puitiin myös Frisbeegolfneuvolassa ja ihan Pajun Seppo tuli kommentoimaan omaa näkemystään, mikä vahvisti että lyhyt ristiaskel on parempi kuin pitkä.
Ryhmässä on jäseniä jo +700 ja lisää saa tulla. Vink vink.Kunhan kerkeää testailla ja videoida uutta draivia niin katellaan mitä tapahtuu. Oletuksena olisi saada ehkä lisää tehoja tai sitten lisää tarkkuutta ja vähemmän karkailua selän puolelle, kun ei tule niin voimakasta pyörähdystä lantiolla. Myös kiekon asentoa kädessä tutkittiin Jannen kanssa, mutta katsotaan oliko tuosta mitään hyötyä. Kuitenkin parempi on koettas uusia asioita vaikka niistä mitään hyötyä ei tuntuisi olevankaan. Saa ainakin kokemusta
Nyt olisi myös kaikki kiekkokaupat suunnilleen suoritettu eli bägissä on nyt melkein kaikki star-muovilla. Jotenkin tuosta tulee vaan heti parempi fiilis kun katsoo star rox3:sta kun taas tuo läpinäkyvä "sieluton" champion vroc ei tunnu enää ollenkaan hyvältä.
7x nova (kierroksella mukana vaan muutama)
4x star roc3
3x star teebird, 1x gstar varalla
5x paul dessu
1x champion dessu alivakaampana varalla
Ja erikoistilanteisiin/ lähinnä upseihin dx valk 150g ja blizu beast 134g.
35
Treenipäiväkirjat / Vs: Pelikirja
« on: 13.04.17 - klo:13:24 »
Oma vastaus A) 50%, B) 50%, jos aukko puolivälissä koria ja pelaajaa.
Tuohon vastaukseen vaikuttaa lähinnä tuo aukon sijainti. Jos lähellä koria niin B > A ja jos lähellä pelaajaa niin A > B ihan metrien suhteena.
Tekniikkaa on tuossa tilanteessa ihan turha enää miettiä. Lähinnä muistuttaisin itseäni näin ”Hei, ennen kun teet mitään niin huomasithan tuon tuulen ja kumpareen? Pistä vaan keskelle sillä ne kompensoivat toisensa”
Yleisellä tasolla tarkasteltuna tuota draivin parantamista ajattelen toistojen ja tekniikan suhteena. Ideaali tilanne olisi kehittää ensin hyvä tekniikka ja sitten mahdollisimman paljon toistoja alle, mutta kumpaakaan näistä ei saa tehtyä ilman toista ja huonollakin tekniikalla saa "hyviä" heittoja kunhan on toistoja tarpeeksi alla. Hyvällä tekniikalla ja useilla tuhansilla toistoilla, ei enää tarvitse miettiä sitä tekniikkaa enää ollenkaan vaan lähinnä muistuttaa itseään heitossa huomioitavista asioista. Mutta jos vertaillaan tuohon määränpää ja reitti- teoriaan niin hyvällä tekniikalla reitin kulkeminen on nopeampaa ja voidaan valita jokin kauempana sijaitseva määränpää. Kuitenkin tekniikkaa parantessa saattaa reitiltä eksyä ja joskus jopa ottaa takapakkia, mutta yleensä valitaan se uusi parempi reitti jos sellainen löydetään. Tai sitten käännytään takaisin ja valitaan taas se tuttu ja turvallinen vanha reitti. Jokaisella on kuitenkin oma määränpää ja reitti, joten niistä on turha kiistellä.
Kuitenkin omasta mielestä sitä tekniikkaa kannattaa kehittää ja siihen panostaa ihan reilusti ja aina pyrkiä hieman kehittämään itseään myös yleisesti pelaajana, jotta uusia määränpäitä ja tavoitteita voisi saavuttaa.
Tämän asian kanssa olen täysin samaa mieltä. Muutenkin loistava kirjoitus ja jos Facebookin puolella vaikutat niin tulehan ihmeessä Frisbeegolfneuvolaan kirjoittamaan vastaavia juttuja
Tuohon vastaukseen vaikuttaa lähinnä tuo aukon sijainti. Jos lähellä koria niin B > A ja jos lähellä pelaajaa niin A > B ihan metrien suhteena.
Tekniikkaa on tuossa tilanteessa ihan turha enää miettiä. Lähinnä muistuttaisin itseäni näin ”Hei, ennen kun teet mitään niin huomasithan tuon tuulen ja kumpareen? Pistä vaan keskelle sillä ne kompensoivat toisensa”
Yleisellä tasolla tarkasteltuna tuota draivin parantamista ajattelen toistojen ja tekniikan suhteena. Ideaali tilanne olisi kehittää ensin hyvä tekniikka ja sitten mahdollisimman paljon toistoja alle, mutta kumpaakaan näistä ei saa tehtyä ilman toista ja huonollakin tekniikalla saa "hyviä" heittoja kunhan on toistoja tarpeeksi alla. Hyvällä tekniikalla ja useilla tuhansilla toistoilla, ei enää tarvitse miettiä sitä tekniikkaa enää ollenkaan vaan lähinnä muistuttaa itseään heitossa huomioitavista asioista. Mutta jos vertaillaan tuohon määränpää ja reitti- teoriaan niin hyvällä tekniikalla reitin kulkeminen on nopeampaa ja voidaan valita jokin kauempana sijaitseva määränpää. Kuitenkin tekniikkaa parantessa saattaa reitiltä eksyä ja joskus jopa ottaa takapakkia, mutta yleensä valitaan se uusi parempi reitti jos sellainen löydetään. Tai sitten käännytään takaisin ja valitaan taas se tuttu ja turvallinen vanha reitti. Jokaisella on kuitenkin oma määränpää ja reitti, joten niistä on turha kiistellä.
Kuitenkin omasta mielestä sitä tekniikkaa kannattaa kehittää ja siihen panostaa ihan reilusti ja aina pyrkiä hieman kehittämään itseään myös yleisesti pelaajana, jotta uusia määränpäitä ja tavoitteita voisi saavuttaa.
Mikäli saat valittua päämärän ja reitin, pysy päätöksessäsi ja siirry sitten omaan osuuteesi.
Olen itse huomannut, että keskittymällä lähinnä teknisesti hyvään suoritukseen, loppu tulee itsestään kuntoon. Mikäli heitto on tehty oikein ja kuten reitti ja päämäärä vaativat, loppu menee myös oikein. Muistammehan, että vain tekniikkaan voit vaikuttaa itse. Kun se on kunnossa, ja teet oman osuutesi ulkoisten elementtien (tuuli, väylän muoto, maasto…/ työhaastattelija, työn vaatimukset…) edellyttämällä tavalla, lopputulos on yleensä onnistuminen.
Tämän asian kanssa olen täysin samaa mieltä. Muutenkin loistava kirjoitus ja jos Facebookin puolella vaikutat niin tulehan ihmeessä Frisbeegolfneuvolaan kirjoittamaan vastaavia juttuja
37
Treenipäiväkirjat / Vs: Insinöörin heittelyt
« on: 02.04.17 - klo:23:04 »
Tässä ois tämmöinen pidempi raapustus.
Luotto
Insinöörimäisestä luonteestani johtuen sana ”luotto” tarkoittaa mielestäni heiton onnistumisen todennäköisyyttä. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, sillä heiton onnistuminen on monen tekijän summa ja yritän tässä hieman availla siihen vaikuttavia tekijöitä.
Ensimmäisenä tähän todennäköisyyteen vaikuttaa tietysti heiton vaikeus. Lyhyemmät heitot ovat yleensä helpompia kuin pidemmät ja hysset taas ovat helpompia kuin antsat, tosin poikkeuksiakin varmasti löytyy ja ne riippuvat pääsääntöisesti heittäjän henkilökohtaisista tottumuksista. Myös heittotyylit vaikuttavat heiton vaikeuteen ja joskus kuulee joitain heittoja sanottavan "huijaustyyleiksi" - yleensä upsi, jos sitä ei osaa heittää - tai on jopa tehty väyliäkin jotka on suunniteltu pelkästään vasureita varten. Kuitenkaan tässä lajissa ei jaeta niitä tyylipisteitä ja väylän lopuksi on tärkeää vain ne korttiin kirjoitetut tulokset. Tietenkin umpibäkkärillä tai forella pärjää pitkälle, mutta tänä päivänä uskallan sanoa ettei kukaan vain yhden tyylin omistaja tule koskaan pääsemään sinne korkeimmalle vuorenhuipulle. Tämän takia koen tärkeäksi osata edes perusteet monesta eri tyylistä, jos vaikka joskus tulisi erikoistilanne missä sellaista olisi järkevää käyttää. Yleisesti on hyvä osata vähintään kaksi eri suuntaan feidaavaa tyyliä tai edes upsi sen yhden tyylin lisäksi. Itselle vaikeimpia heittoja ovat muun muassa: puun takaa venytetty rysty, joka heitetään selkä koria kohti sekä kaikenlaiset rystyltä heitettävät antsat joita pyrin välttämään kuin ruttoa.
Erilaisiin tyyleihin ja heiton vaikeuteen vaikuttaa myös tekniikka sekä toistojen määrä. Aluksi kukaan ei osaa heittää kiekkoa pitkälle tai edes suoraan, mutta mitä enemmän harjoittelee sitä paremmaksi heitto kehittyy ja heittäminen käy helpommaksi - hyvin luonnollista ja yksinkertaista. Tekniikka taas joko hidastaa tai nopeuttaa tätä edellistä prosessia eli tekniikan puhtaus on suoraanverrannollinen onnistuneiden heittojen lukumäärään ja vain näistä syntyy sitä luottoa.
Uskoisin, että kiekolla on toiseksi suurin merkitys luoton syntymisessä, vaikka kovat nimet paukuttavat De La Vegassa Innovan Starter Set:llä hurjia tuloksia. Kun tekniikka on kunnossa, niin melkein kaikki kiekot päätyvät yleensä siihen haluttuun suuntaan. Ei ole siis ihme, että uudella kiekolla heitettäessä edes McBethillä ei ole siihen minkään näköistä luottoa vaan se tulee vain ja ainoastaan toistojen kautta. Muutamalla heitolla pystyy hahmottamaan kuinka kiekko käyttäytyy, mutta luoton syntymiseen vaaditaan kuitenkin paljon enemmän heittoja ja lukuisia erilaisia tilanteita, tuulesta puhumattakaan. Siksi yleensä pisimpään bägissä olleet kiekot on niitä luottokiekkoja ja huonot menevät yleensä kiertoon tai kaapin pohjalle.
Suomi on täynnä metsiä ja järviä sekä henkilöitä, joita ei kiinnosta ollenkaan löytökiekkojen palauttelu, joten niitä kiekkoja vain häviää ja se vain pitää hyväksyä tässä lajissa. On siis järkevää omistaa muutama varakappale yhdestä kiekkomallista, että voi vertailla samanlaisten kiekkojen eroja ja ettei sen tärkeän kiekon hävitessä tule aivan täydellistä paniikkia. Kuitenkaan ei kannata unohtaa, mitä monimutkaisempi ja isompi bägin sisältö on, sitä paremmin on tunnettava sen sisältämät kiekot ettei kesken kierroksen satu epämielyttäviä yllätyksiä. Puhtainkaan tekniikka ei voi korvata luottoa omiin kiekkoihinsa, eli jokaisen huonon kierroksen jälkeen ei kannata pistää koko bägin sisältöä kerralla kiertoon.
Koeta arvioida montako puttia olet putannut yhteensä? 1000, 10000, 100000, enemmän? Putti on sellainen asia jossa tyylillä, kiekolla tai tekniikalla ei ole niin paljon vaikutusta onnistumiseen vaan toistojen määrä ratkaisee. Voin melkein taata, että kaikki yli tuhat puttia heittäneet tiputtavat tulostaan radalla kuin radalla vähintään kolmella pisteellä, kun vain tuplaavat puttiensa kokonaismäärän. Puttaaminen on kuitenkin hyvin yksinkertaista ja nopeaa suorittaa esimerkiksi draivaamiseen verrattuna, mutta silti niitä toistoja ei aina jaksa tehdä, vaikka kyseessä on vain koko lajin tärkein osa-alue. Tulos on vaan treenaamisen vaiva, jos ei näe vaivaa niin on turhaa mitään tulostakaan odottaa. Kisaputit on tietty asia erikseen ja sanoisin että treenaaminen auttaa tähänkin vaivaan ainakin jossain määrin sekä myös sen kokemuksen hankkiminen eli menemällä niihin kisoihin. Oma kokemukseni rajoittuu vain viikkokisoihin, joten tämä osa-alue on minulle jokseenkin tuntematonta ja siitä on turha jatkaa sen enempää.
Asenne ratkaisee ja tärkeintä tässä lajissa on pitää se kuuluisa sipuli kasassa, eikä päästää sitä kuoriutumaan missään tilanteessa sillä silloin niitä plussapisteitä alkaa satamaan ja bogitikka koputtelemaan. Pahoja sipulin kuorioita ovat muun muassa nälkä, väsymys, bogit, tuplat, triplat, gripparit, puut, vesiesteet, outit, mandot, kiekon menetykset ja muut epämukavat yllätykset. Kun väylä on pelattu - meni se aivan täydellisesti tai pilalle - sillä ei ole mitään merkitystä vaan tunteet täytyy pystyä nollaamaan ja jatkaa pelaamista. Monesti hyvän suorituksen jälkeen tulee liikaa itsevarmuutta ja saattaa joutua maksamaan "pirkkoveroa" tai erittäin huono suoritus voi vaikuttaa jopa kaikkiin loppukierroksen väyliin, jos siitä ei osaa päästää irti. Epäonnistumisia sattuu ihan jokaiselle lajia harrastavalle ja kannattaa muistaa, että positiivisella asenteella putitkin uppoaa varmemmin ja siitä saa lisää itseluottamusta. Siinä on ehkä osasyy, miksi pirkko ja bogiputket ovat yleisiä lajin keskuudessa.
Voisitko lähteä kierrokselle talvella ilman Ice Bugejasi tai nastoja? Entäs sateessa pelaaminen ilman pyyhettä kun pitäisi tuplamandoonkin osua. Missä silloin on luottosi? Tästä voisi johtaa päätelmän, että luottoon vaikuttaa myös kaikki ne tavarat ja vaatteet, jotka kierroksella kulkevat mukana. Lisäksi on tietysti nämä henkimaailman jutut sun muut Huk Labit, mistä ihmiset luottoaan ammentavat - niin kuin itsekin oransseista kiekoista ja bägistä. Tottakai tällaiset asiat vaikuttavat mielialaan sekä asenteeseen ja sitä kautta tukevat itseluottamusta, joka voi olla se kisan ratkaiseva tekijä.
Jos tästä kaikesta jaarittelusta jotain yhteenvetoa haluaa tehdä, niin luotto on hyvin yksinkertainen asia, joko sitä on tai ei ole. Mutta mistä sitä saa, sen täytyy jokaisen itse selvittää.
Luotto
Insinöörimäisestä luonteestani johtuen sana ”luotto” tarkoittaa mielestäni heiton onnistumisen todennäköisyyttä. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen, sillä heiton onnistuminen on monen tekijän summa ja yritän tässä hieman availla siihen vaikuttavia tekijöitä.
Ensimmäisenä tähän todennäköisyyteen vaikuttaa tietysti heiton vaikeus. Lyhyemmät heitot ovat yleensä helpompia kuin pidemmät ja hysset taas ovat helpompia kuin antsat, tosin poikkeuksiakin varmasti löytyy ja ne riippuvat pääsääntöisesti heittäjän henkilökohtaisista tottumuksista. Myös heittotyylit vaikuttavat heiton vaikeuteen ja joskus kuulee joitain heittoja sanottavan "huijaustyyleiksi" - yleensä upsi, jos sitä ei osaa heittää - tai on jopa tehty väyliäkin jotka on suunniteltu pelkästään vasureita varten. Kuitenkaan tässä lajissa ei jaeta niitä tyylipisteitä ja väylän lopuksi on tärkeää vain ne korttiin kirjoitetut tulokset. Tietenkin umpibäkkärillä tai forella pärjää pitkälle, mutta tänä päivänä uskallan sanoa ettei kukaan vain yhden tyylin omistaja tule koskaan pääsemään sinne korkeimmalle vuorenhuipulle. Tämän takia koen tärkeäksi osata edes perusteet monesta eri tyylistä, jos vaikka joskus tulisi erikoistilanne missä sellaista olisi järkevää käyttää. Yleisesti on hyvä osata vähintään kaksi eri suuntaan feidaavaa tyyliä tai edes upsi sen yhden tyylin lisäksi. Itselle vaikeimpia heittoja ovat muun muassa: puun takaa venytetty rysty, joka heitetään selkä koria kohti sekä kaikenlaiset rystyltä heitettävät antsat joita pyrin välttämään kuin ruttoa.
Erilaisiin tyyleihin ja heiton vaikeuteen vaikuttaa myös tekniikka sekä toistojen määrä. Aluksi kukaan ei osaa heittää kiekkoa pitkälle tai edes suoraan, mutta mitä enemmän harjoittelee sitä paremmaksi heitto kehittyy ja heittäminen käy helpommaksi - hyvin luonnollista ja yksinkertaista. Tekniikka taas joko hidastaa tai nopeuttaa tätä edellistä prosessia eli tekniikan puhtaus on suoraanverrannollinen onnistuneiden heittojen lukumäärään ja vain näistä syntyy sitä luottoa.
Uskoisin, että kiekolla on toiseksi suurin merkitys luoton syntymisessä, vaikka kovat nimet paukuttavat De La Vegassa Innovan Starter Set:llä hurjia tuloksia. Kun tekniikka on kunnossa, niin melkein kaikki kiekot päätyvät yleensä siihen haluttuun suuntaan. Ei ole siis ihme, että uudella kiekolla heitettäessä edes McBethillä ei ole siihen minkään näköistä luottoa vaan se tulee vain ja ainoastaan toistojen kautta. Muutamalla heitolla pystyy hahmottamaan kuinka kiekko käyttäytyy, mutta luoton syntymiseen vaaditaan kuitenkin paljon enemmän heittoja ja lukuisia erilaisia tilanteita, tuulesta puhumattakaan. Siksi yleensä pisimpään bägissä olleet kiekot on niitä luottokiekkoja ja huonot menevät yleensä kiertoon tai kaapin pohjalle.
Suomi on täynnä metsiä ja järviä sekä henkilöitä, joita ei kiinnosta ollenkaan löytökiekkojen palauttelu, joten niitä kiekkoja vain häviää ja se vain pitää hyväksyä tässä lajissa. On siis järkevää omistaa muutama varakappale yhdestä kiekkomallista, että voi vertailla samanlaisten kiekkojen eroja ja ettei sen tärkeän kiekon hävitessä tule aivan täydellistä paniikkia. Kuitenkaan ei kannata unohtaa, mitä monimutkaisempi ja isompi bägin sisältö on, sitä paremmin on tunnettava sen sisältämät kiekot ettei kesken kierroksen satu epämielyttäviä yllätyksiä. Puhtainkaan tekniikka ei voi korvata luottoa omiin kiekkoihinsa, eli jokaisen huonon kierroksen jälkeen ei kannata pistää koko bägin sisältöä kerralla kiertoon.
Koeta arvioida montako puttia olet putannut yhteensä? 1000, 10000, 100000, enemmän? Putti on sellainen asia jossa tyylillä, kiekolla tai tekniikalla ei ole niin paljon vaikutusta onnistumiseen vaan toistojen määrä ratkaisee. Voin melkein taata, että kaikki yli tuhat puttia heittäneet tiputtavat tulostaan radalla kuin radalla vähintään kolmella pisteellä, kun vain tuplaavat puttiensa kokonaismäärän. Puttaaminen on kuitenkin hyvin yksinkertaista ja nopeaa suorittaa esimerkiksi draivaamiseen verrattuna, mutta silti niitä toistoja ei aina jaksa tehdä, vaikka kyseessä on vain koko lajin tärkein osa-alue. Tulos on vaan treenaamisen vaiva, jos ei näe vaivaa niin on turhaa mitään tulostakaan odottaa. Kisaputit on tietty asia erikseen ja sanoisin että treenaaminen auttaa tähänkin vaivaan ainakin jossain määrin sekä myös sen kokemuksen hankkiminen eli menemällä niihin kisoihin. Oma kokemukseni rajoittuu vain viikkokisoihin, joten tämä osa-alue on minulle jokseenkin tuntematonta ja siitä on turha jatkaa sen enempää.
Asenne ratkaisee ja tärkeintä tässä lajissa on pitää se kuuluisa sipuli kasassa, eikä päästää sitä kuoriutumaan missään tilanteessa sillä silloin niitä plussapisteitä alkaa satamaan ja bogitikka koputtelemaan. Pahoja sipulin kuorioita ovat muun muassa nälkä, väsymys, bogit, tuplat, triplat, gripparit, puut, vesiesteet, outit, mandot, kiekon menetykset ja muut epämukavat yllätykset. Kun väylä on pelattu - meni se aivan täydellisesti tai pilalle - sillä ei ole mitään merkitystä vaan tunteet täytyy pystyä nollaamaan ja jatkaa pelaamista. Monesti hyvän suorituksen jälkeen tulee liikaa itsevarmuutta ja saattaa joutua maksamaan "pirkkoveroa" tai erittäin huono suoritus voi vaikuttaa jopa kaikkiin loppukierroksen väyliin, jos siitä ei osaa päästää irti. Epäonnistumisia sattuu ihan jokaiselle lajia harrastavalle ja kannattaa muistaa, että positiivisella asenteella putitkin uppoaa varmemmin ja siitä saa lisää itseluottamusta. Siinä on ehkä osasyy, miksi pirkko ja bogiputket ovat yleisiä lajin keskuudessa.
Voisitko lähteä kierrokselle talvella ilman Ice Bugejasi tai nastoja? Entäs sateessa pelaaminen ilman pyyhettä kun pitäisi tuplamandoonkin osua. Missä silloin on luottosi? Tästä voisi johtaa päätelmän, että luottoon vaikuttaa myös kaikki ne tavarat ja vaatteet, jotka kierroksella kulkevat mukana. Lisäksi on tietysti nämä henkimaailman jutut sun muut Huk Labit, mistä ihmiset luottoaan ammentavat - niin kuin itsekin oransseista kiekoista ja bägistä. Tottakai tällaiset asiat vaikuttavat mielialaan sekä asenteeseen ja sitä kautta tukevat itseluottamusta, joka voi olla se kisan ratkaiseva tekijä.
Jos tästä kaikesta jaarittelusta jotain yhteenvetoa haluaa tehdä, niin luotto on hyvin yksinkertainen asia, joko sitä on tai ei ole. Mutta mistä sitä saa, sen täytyy jokaisen itse selvittää.
38
Treenipäiväkirjat / Vs: Insinöörin heittelyt
« on: 02.04.17 - klo:21:04 »
Ajattelinpa vaihtaa bägin sisältämät kiekot Star-muovisiin. Championeilla ei noita eroja niin paljoa näy, eikä tuo gstar teebirdikään ole sen paremmaksi osoittautunut vaan enemmän availen noilla varmemmilla championeilla jotka eivät turnaa ollenkaan, joten kaikki kiertoon vaan! Varmaan nuo vrocit muuttuu roc3 ja muuten pysyy bägi samana. Dessuosastolle jätän vielä ainakin hetkeks nuo championit, mutta tuohon 2- ja 3-rivisiin dessukelkkaan en lähde ollenkaan mukaan. Lisäksi väriskaalaa laajennan hieman eli otan mukaan pinkkejä, keltaisia ja vaaleanpunaisia noiden oranssejen lisäksi. Tämä tuli hieman tällaisena päähänpistona, mutta itselle tulee parempi mieli ja varmempi olo noista star-kiekoista, joten miksipäs ei? Otan jokaisesta lajista sitten käyttöön sen alivakaimman ja draivailen pelkästään sillä. Tämmöstä tänään
39
Treenipäiväkirjat / Vs: Insinöörin heittelyt
« on: 31.03.17 - klo:20:40 »
Saman olen huomannut ja etenkin mitä lyhyempi fore, sen hankalampi se on suorittaa puhtaasti. Forella on vaan niin hankala kontrolloida kulmia, eikä nokka pystyssä putterillakaan heitetyt lähärit pysy lyhyinä joten en jaksa enää nähdä vaivaa. Rystyllä on paljon parempi kontrolli jo yhden lähäritreenikerran jälkeen niin, että voi ihan hyvillä mielin korvata tuon foren. Enää ei tarvitse kun vaan osua aukkoihin, mutta siinäkin kehittyy ajan kanssa ja treenin avulla.
Harjottelin enimmäkseen 55-60m lähäreitä - kentän puolelta toiselle valopylväisiin tähtäämällä sekä ohi menneillä heittämällä lähestymisiä pylvään alle. Pidemmissä tarkkuus parantui huomattavasti laittamalla ranteen koukkuun jo ennen taaksevetoa. Nauroin ääneen kun sain kolme novaa peräkkäin kolmen metrin rinkiin ja vieläpä suorilla heitoilla. Sitten meni hyvä striikki pilalle kun lipsahti yksi ennen aikojaan, mutta kuitenkin todella positiivinen kokemus. Tietenkin vaatii totuttelua, mutta kaikki tuntui lentävän suorempaan joten jatketaan tuolla koukkuranteella, kunne jokin toinen tyyli tuntuu paremmalta.
Noissa lyhyissä lähäreissä parhaiten toimi nokka pystyssä heittäminen ja saaton ylikorostaminen. Pitää ensi kerralla koettaa saattaa enemmän eteenpäin, kun nyt osa lähti hieman liikaa oikealle, etenkin mitä lähempänä olin. Muuten ainakin oikealla kontrolli oli ihan ok ja tuolla tyylillä voi jatkossa heitellä kaikki hyppyputitkin, kun ne on tähän mennessä tuoneet tulokseen vaan plussaa ja ainoastaan satunnaisia osumia. Pitäisi tuotakin osa-aluetta treenailla joskus...
Vasurilla etenkin lyhyissä oli pituuden kontrolloinnissa ongelmia, kun välillä lipsahti jopa 15m pitkäksi 25m lähestyminen. Ei ole vielä tuota herkkyyttä/finesseä niin tuntuu hieman tönköltä nuo lähärit, mutta eiköhän noitra treenammalla varmaan tekniikkakin puhdistu. Pidemmissä heitoissa vähintään 70%:ssa grippi lipsahtaa tuohon kolmen sormen gripiksi ennen loppua ja tuntuu kuinka tehoja jää pois. Parhaita tuloksia sain stack gripillä (https://goo.gl/images/0m07Py) ja kun pikkurillikin pysyi rimmillä loppuun asti niin tuntui huomattavasti paremmalta. Pitää ilmeisesti käydä turhautumisen vaiheet tuon gripin kanssa kuin oikeallakin joskus. Nykyään oikealla mikä tahansa kiekko tuntuu hyvältä, mutta vasurilla pitää vielä vähän tunnustella ja hieroa otetta paljon enemmän eikä mikään tunnu vielä ollenkaan "oikealta"
.
Muutenkin pidin tästä treenimuodosta, kun ei tarvitse repiä sitä distancea. Lisäksi kiekot olivat yleensä suhteellisen lähellä toisiaan ja ehdin heitellä paljon enemmän. Myös huomasin paremmin virheitä ja ne oli helpompi korjata, kun distancella ei ollut väliä. Suosittelen lämpimästi kaikille tätä treenimuotoa.
Harjottelin enimmäkseen 55-60m lähäreitä - kentän puolelta toiselle valopylväisiin tähtäämällä sekä ohi menneillä heittämällä lähestymisiä pylvään alle. Pidemmissä tarkkuus parantui huomattavasti laittamalla ranteen koukkuun jo ennen taaksevetoa. Nauroin ääneen kun sain kolme novaa peräkkäin kolmen metrin rinkiin ja vieläpä suorilla heitoilla. Sitten meni hyvä striikki pilalle kun lipsahti yksi ennen aikojaan, mutta kuitenkin todella positiivinen kokemus. Tietenkin vaatii totuttelua, mutta kaikki tuntui lentävän suorempaan joten jatketaan tuolla koukkuranteella, kunne jokin toinen tyyli tuntuu paremmalta.
Noissa lyhyissä lähäreissä parhaiten toimi nokka pystyssä heittäminen ja saaton ylikorostaminen. Pitää ensi kerralla koettaa saattaa enemmän eteenpäin, kun nyt osa lähti hieman liikaa oikealle, etenkin mitä lähempänä olin. Muuten ainakin oikealla kontrolli oli ihan ok ja tuolla tyylillä voi jatkossa heitellä kaikki hyppyputitkin, kun ne on tähän mennessä tuoneet tulokseen vaan plussaa ja ainoastaan satunnaisia osumia. Pitäisi tuotakin osa-aluetta treenailla joskus...
Vasurilla etenkin lyhyissä oli pituuden kontrolloinnissa ongelmia, kun välillä lipsahti jopa 15m pitkäksi 25m lähestyminen. Ei ole vielä tuota herkkyyttä/finesseä niin tuntuu hieman tönköltä nuo lähärit, mutta eiköhän noitra treenammalla varmaan tekniikkakin puhdistu. Pidemmissä heitoissa vähintään 70%:ssa grippi lipsahtaa tuohon kolmen sormen gripiksi ennen loppua ja tuntuu kuinka tehoja jää pois. Parhaita tuloksia sain stack gripillä (https://goo.gl/images/0m07Py) ja kun pikkurillikin pysyi rimmillä loppuun asti niin tuntui huomattavasti paremmalta. Pitää ilmeisesti käydä turhautumisen vaiheet tuon gripin kanssa kuin oikeallakin joskus. Nykyään oikealla mikä tahansa kiekko tuntuu hyvältä, mutta vasurilla pitää vielä vähän tunnustella ja hieroa otetta paljon enemmän eikä mikään tunnu vielä ollenkaan "oikealta"
.Muutenkin pidin tästä treenimuodosta, kun ei tarvitse repiä sitä distancea. Lisäksi kiekot olivat yleensä suhteellisen lähellä toisiaan ja ehdin heitellä paljon enemmän. Myös huomasin paremmin virheitä ja ne oli helpompi korjata, kun distancella ei ollut väliä. Suosittelen lämpimästi kaikille tätä treenimuotoa.
40
Treenipäiväkirjat / Vs: Insinöörin heittelyt
« on: 27.03.17 - klo:21:24 »
Kävin pari kierrosta Utrassa heittelemässä ja tulin siihen tulokseen, että jätän foren kokonaan pois.
Forea en ole treenannut ollenkaan, mutta sillä olen tämän lajin aloittanut ja heittänyt aina melkein kaikki lähärit, mitkä vain on olleet suinkin mahdollisia. Ikävintä tuossa foressa on ne lyhyehköt 30-40m pillisuorat heitot, kun ne aika usein menee hieman huti ja joko vähän lyhyeksi tai pitkäksi. Muutenkin nyt tänä vuonna on tullut noita lipsahduksia aivan liikaa, joten päätin jättää tämän osa-alueen kokonaan pois.
Tarkoituksena olisi siis aloittaa rystyillä lähäreiden treenaus pelkästään Novia käyttäen ja sitten myöhemmin siirtyä avauksiin tai pitää näitä yhden kiekon kierroksia niin on pakko avata Novalla. Muutenkin uskon, että rystylähärit tiputtaa tulosta, tuo paremman kontrollin pituteen ja skippeihin sekä parantaa yleisesti rystyn heittämistä molemmin puolin.
Tuloksen paranemista en oleta, kuin ehkä syksyllä tai ensi kaudella. Mutta jotenkin nautin enemmän tuon vasurin heittämisestä ja se on tavallaan helppo kopioida oikealta kädeltä. Onhan se vielä vähän tönkkö ja joskus ei osu väleihin ollenkaan, mutta distancen puolesta alkaa olemaan jo samalla tasolla foren kanssa. Syksyllä varmaan voi jo noita distancekiekkoja kokeilla tuolle vasurille ja siitä tulee sitten hauskaa
Forea en ole treenannut ollenkaan, mutta sillä olen tämän lajin aloittanut ja heittänyt aina melkein kaikki lähärit, mitkä vain on olleet suinkin mahdollisia. Ikävintä tuossa foressa on ne lyhyehköt 30-40m pillisuorat heitot, kun ne aika usein menee hieman huti ja joko vähän lyhyeksi tai pitkäksi. Muutenkin nyt tänä vuonna on tullut noita lipsahduksia aivan liikaa, joten päätin jättää tämän osa-alueen kokonaan pois.
Tarkoituksena olisi siis aloittaa rystyillä lähäreiden treenaus pelkästään Novia käyttäen ja sitten myöhemmin siirtyä avauksiin tai pitää näitä yhden kiekon kierroksia niin on pakko avata Novalla. Muutenkin uskon, että rystylähärit tiputtaa tulosta, tuo paremman kontrollin pituteen ja skippeihin sekä parantaa yleisesti rystyn heittämistä molemmin puolin.
Tuloksen paranemista en oleta, kuin ehkä syksyllä tai ensi kaudella. Mutta jotenkin nautin enemmän tuon vasurin heittämisestä ja se on tavallaan helppo kopioida oikealta kädeltä. Onhan se vielä vähän tönkkö ja joskus ei osu väleihin ollenkaan, mutta distancen puolesta alkaa olemaan jo samalla tasolla foren kanssa. Syksyllä varmaan voi jo noita distancekiekkoja kokeilla tuolle vasurille ja siitä tulee sitten hauskaa
41
Treenipäiväkirjat / Vs: Insinöörin heittelyt
« on: 21.03.17 - klo:21:43 »
Strong armaus
Strong armausta on hieman vaikeaa selittää, sillä se on enemmänkin tunne kuin näkyvä ilmiö heitossa. Omassa mielessäni se tarkoittaa ajoituksen korvaamista voimalla. Jos jotenkin voisin kuvailla itse tunnetta, niin ehkä lähimpänä olisi pöytätenniksen pelaaminen tennismailalla eli nopeus puuttuu, mutta voimaa tarvitaan enemmän saman tehon tuottamiseen. En kuitenkaan väitä, ettei sitä voisi joku tarkkasilmäinen huomata, mutta itse olen ollut niin sokea omalle suoritukselleni, etten sitä koskaan videolta huomannut. Koetan hieman availla, miten sen huomasin ja kuinka pääsin huomattavasti rennompiin heittoihin.
Pidin lokakuusta tammikuuhun enimmäkseen taukoa frisbeegolffista selkävamman takia. Tauon jälkeen varovaista aloittelua ja kun selkä kesti, niin sitten taas piti ne draiverit kaivaa esiin ja kokeilla minne ne lentää. Pettymys oli suuri kun dessut lensivät noin 80 m syksyn +110 m sijasta ja ajattelin, että se johtuu varmaan kiekkoon kiinnitetyistä lahjanaruista sekä talvesta. Sitten kävin tuon Jannen kanssa Joensuun Kirkkopuistossa heittelemässä ja siinähän tuli vain paha mieli, kun Janne heitti n. 100m jollain löytökiekko-Monarchilla, kun itse pääsin edelleen siihen 80 m tienoille vaikka koko ajan kovemmin ja kovemmin yritin kiskoa dessujani. Tässä vaiheessa oli selvää että miehessä on vikaa, eikä talvessa tai kiekoissa.
Muutan tuloksettoman treenikerran jälkeen aloin turhautumaan ja rupesin tapani mukaan etsimään ratkaisua netistä. Jossain vaiheessa selailin dgcr-foorumia yritäessäni etsiä apua snappiin tai grippeihin, kun huomasin kommentin jossa puhuttiin ranteen jäykkyydestä. En lähteitä enää muista, mutta keskusteluja lukiessa valtaosa foorumilla liputti löysän ranteen puolesta ja jäykkänä sitä ei kannattaisi pitää, sillä sillon ei tule spinniä heittoon. Muutenkin kannattaisi heitto pitää rentona ja vasta kun ranne kääntyy sisäänpäin niin sen jälkeen vasta annetaan tehoja. Olin aikaisemmin kiihdyttänyt tasaisesti taaksevedon taka-asennosta eteenpäin lähinnä selkä- ja käsilihaksilla, kuten jossain oli lainintaa ruohonleikkurin käynnistämisestä. Joko minun porukoillani on tavallista jäykempi ruohonleikkuri, tai sitten tuo ei muistuta frisbeegolfheittoa lainkaan.
Suosittelen aloittamaan lähäreistä ja ainakin itsellä auttoi käden vieminen taaksevedossa ulospäin kropasta ja sitten löysällä ranteella hakea sitä tuntumaa. Vähän kuin veto olisi V-kirkaimen muotoinen ja tuossa V:n kärjessä aloitetaan nopea kiihdytys, vähän kuin kärpäslätkällä löisi eli ei tarvitse kaikkea voimaa siihen lyöntiin uhrata.
Kokeilin myös vedon lopuksi antaa enemmän tehoja tai tuntui kuin avustaisin ranteella kovempaan heittoon ja spinniin. En voi suositella, sillä tuossa tapahtui aivan päinvastoin eli spinniä lähti ja tuli taas jäykkyyttä heittoon. Täytyy vain keskittyä laittamaan ensin jalka tonttiin, sitten mahdollisimman rento ja nopea veto ilman että tuntuu lihaksissa jännitystä.
Huomattava ero on distancessa, spinnissä sekä vaivattomuudessa. Ei tarvitse repiä ja jaksaa paljon paremmin heitellä pidempäänkin. Nyt ensikertaa ymmärtää, mitä sillä 80% tehoilla heittäminen tarkoittaa kun ennen on yrittänyt runttaista sen 110%
Ja sunnuntaina pirkotin Utran 4# 111m hysseväylän, joka on viimeisiä väyliä jonka koskaan kuvittelin pirkottavan kyseisellä radalla. (Putti oli 11m ja talvella saattaa skipit olla isompia, mutta kuitenkin)
Strong armausta on hieman vaikeaa selittää, sillä se on enemmänkin tunne kuin näkyvä ilmiö heitossa. Omassa mielessäni se tarkoittaa ajoituksen korvaamista voimalla. Jos jotenkin voisin kuvailla itse tunnetta, niin ehkä lähimpänä olisi pöytätenniksen pelaaminen tennismailalla eli nopeus puuttuu, mutta voimaa tarvitaan enemmän saman tehon tuottamiseen. En kuitenkaan väitä, ettei sitä voisi joku tarkkasilmäinen huomata, mutta itse olen ollut niin sokea omalle suoritukselleni, etten sitä koskaan videolta huomannut. Koetan hieman availla, miten sen huomasin ja kuinka pääsin huomattavasti rennompiin heittoihin.
Pidin lokakuusta tammikuuhun enimmäkseen taukoa frisbeegolffista selkävamman takia. Tauon jälkeen varovaista aloittelua ja kun selkä kesti, niin sitten taas piti ne draiverit kaivaa esiin ja kokeilla minne ne lentää. Pettymys oli suuri kun dessut lensivät noin 80 m syksyn +110 m sijasta ja ajattelin, että se johtuu varmaan kiekkoon kiinnitetyistä lahjanaruista sekä talvesta. Sitten kävin tuon Jannen kanssa Joensuun Kirkkopuistossa heittelemässä ja siinähän tuli vain paha mieli, kun Janne heitti n. 100m jollain löytökiekko-Monarchilla, kun itse pääsin edelleen siihen 80 m tienoille vaikka koko ajan kovemmin ja kovemmin yritin kiskoa dessujani. Tässä vaiheessa oli selvää että miehessä on vikaa, eikä talvessa tai kiekoissa.
Muutan tuloksettoman treenikerran jälkeen aloin turhautumaan ja rupesin tapani mukaan etsimään ratkaisua netistä. Jossain vaiheessa selailin dgcr-foorumia yritäessäni etsiä apua snappiin tai grippeihin, kun huomasin kommentin jossa puhuttiin ranteen jäykkyydestä. En lähteitä enää muista, mutta keskusteluja lukiessa valtaosa foorumilla liputti löysän ranteen puolesta ja jäykkänä sitä ei kannattaisi pitää, sillä sillon ei tule spinniä heittoon. Muutenkin kannattaisi heitto pitää rentona ja vasta kun ranne kääntyy sisäänpäin niin sen jälkeen vasta annetaan tehoja. Olin aikaisemmin kiihdyttänyt tasaisesti taaksevedon taka-asennosta eteenpäin lähinnä selkä- ja käsilihaksilla, kuten jossain oli lainintaa ruohonleikkurin käynnistämisestä. Joko minun porukoillani on tavallista jäykempi ruohonleikkuri, tai sitten tuo ei muistuta frisbeegolfheittoa lainkaan.
Suosittelen aloittamaan lähäreistä ja ainakin itsellä auttoi käden vieminen taaksevedossa ulospäin kropasta ja sitten löysällä ranteella hakea sitä tuntumaa. Vähän kuin veto olisi V-kirkaimen muotoinen ja tuossa V:n kärjessä aloitetaan nopea kiihdytys, vähän kuin kärpäslätkällä löisi eli ei tarvitse kaikkea voimaa siihen lyöntiin uhrata.
Kokeilin myös vedon lopuksi antaa enemmän tehoja tai tuntui kuin avustaisin ranteella kovempaan heittoon ja spinniin. En voi suositella, sillä tuossa tapahtui aivan päinvastoin eli spinniä lähti ja tuli taas jäykkyyttä heittoon. Täytyy vain keskittyä laittamaan ensin jalka tonttiin, sitten mahdollisimman rento ja nopea veto ilman että tuntuu lihaksissa jännitystä.
Huomattava ero on distancessa, spinnissä sekä vaivattomuudessa. Ei tarvitse repiä ja jaksaa paljon paremmin heitellä pidempäänkin. Nyt ensikertaa ymmärtää, mitä sillä 80% tehoilla heittäminen tarkoittaa kun ennen on yrittänyt runttaista sen 110%
Ja sunnuntaina pirkotin Utran 4# 111m hysseväylän, joka on viimeisiä väyliä jonka koskaan kuvittelin pirkottavan kyseisellä radalla. (Putti oli 11m ja talvella saattaa skipit olla isompia, mutta kuitenkin)
42
Treenipäiväkirjat / Vs: Insinöörin heittelyt
« on: 18.03.17 - klo:18:58 »
Huomenna olisi tarkoitus mennä viikkokisoihin harjoittelemaan väylään osumista ja testailemaan samalla tuota bägin uutta tarraviritelmää. Samalla voisi pyytää jotain heittueesta kuvaamaan videoa minun draivista, niin saisi hieman päivitetympää materiaalia ja paremmalla heittoalustalla heitettynä.
Sitten asiaan:
Minun kaverini Janne perusti ryhmän "Frisbeegolfneuvola", jonka tarkoituksena on saada parempia heittoja jokaiselle frisbeegolffaajalle. Ryhmässä voi keskustella muun muassa gripeistä, heitoista, puteista, harjoittelusta ja kaikesta heittoihin tai tekniikkaan liittyvistä asioista. Tarkoitus on myös saada rakentavaa ja positiivista palautetta omasta heittotekniikasta, sekä jakaa tietoja ja neuvoja kaikille asiasta kiinnostuneille.
Olen myös mukana ryhmässä ja kommentoimassa videoita, niin kuin täälläkin olen jo hetken aikaa ollut.
Tule, mukaan ja jos tulet niin luethan myös ryhmän säännöt
https://m.facebook.com/groups/279323499175264?refid=18&ref=bookmarks&_ft_=qid.6398882904533037735%3Amf_story_key.
1190488411048485%3Atop_level_post_id.1190488411
048485%3Atl_objid.1190488411048485&__tn__=H
Sitten asiaan:
Minun kaverini Janne perusti ryhmän "Frisbeegolfneuvola", jonka tarkoituksena on saada parempia heittoja jokaiselle frisbeegolffaajalle. Ryhmässä voi keskustella muun muassa gripeistä, heitoista, puteista, harjoittelusta ja kaikesta heittoihin tai tekniikkaan liittyvistä asioista. Tarkoitus on myös saada rakentavaa ja positiivista palautetta omasta heittotekniikasta, sekä jakaa tietoja ja neuvoja kaikille asiasta kiinnostuneille.
Olen myös mukana ryhmässä ja kommentoimassa videoita, niin kuin täälläkin olen jo hetken aikaa ollut.
Tule, mukaan ja jos tulet niin luethan myös ryhmän säännöt
https://m.facebook.com/groups/279323499175264?refid=18&ref=bookmarks&_ft_=qid.6398882904533037735%3Amf_story_key.
1190488411048485%3Atop_level_post_id.1190488411
048485%3Atl_objid.1190488411048485&__tn__=H
43
Treenipäiväkirjat / Vs: Insinöörin heittelyt
« on: 14.03.17 - klo:18:03 »
Kyllä tuo uusi tyyli on vaan niin paljon parempi kuin se edellinen strong armaus, jossa oikein tuntu miten lihakset jännitty heiton alussa. Nyt on niin paljon rennompi ja nopeempi veto ja sen kyllä huomaa heti. Tähtäys tosin vetää kolmella askeleella vähän oikealle ylös, mutta ainakin muutamalla neljän askeleen heitolla tuli suorempia heittoja eli lisää testailua vaan. Narut kun otti pois niin kiekot rupesi liitämään taas ihan eri tavalla, eikä nokkaongelmiakaan enää ollut niin merkittävästi. Nuo narut varmaan toimivat pieninä laskuvarjoina, jotka vetää kiekon takaosaa alaspäin koko ajan jolloin nokka tietysti nousee.
Kierrokset meni vaihtelevasti, välillä huikeilla avauksilla ja välillä taas oltiin melkein ensimmäisissä puissa oikealla. Ei tässä kuitenkaan mitään hätää ole, kun kerran on enemmän tehoja ja tarkkuushan tulee aina toistojen kautta. Hauskinta oli utran väylällä 16. Joka on 85m puuväylä backstopperilla eli tiihin verrattuna n. 4-6m korkea rinne siinä heti korin takana stoppaamassa ohi menevät kiekot. Heitin vakaammalla paulidessulla melko "täysiä", kuitenkaan repimättä lihaksilla ja neljällä askeleella. Kiekko lentää niin pillisuoraan kuin vain voi ja menee kaiken välistä, korin yli ja skippaa rinteen päältä vähän matkaa toiselle puolelle rinnettä. En jää jossittelemaan miten pitkälle se olisi mennyt, mutta talvella +90m ja rinteessä olevan korin yli niin eiköhän se tasamaalla olisi ollut talven ennätysheitto. Oli kyllä hurja fiilis ja nauroin vaan heiton jälkeen. Pitää varmaan seuraavan kerran avata tiipparilla niin ehtii kiekko tippua mukiin. Aivan huikeaa kehitystä draivissa tänä talvena ja siitä saa kiittää mun personal fribatraineria - Jannea.
Bäginkin tilanne muuttuu eli beastit saa lähtöpassit. Siihen vedän rajan, kun ylämäkeen heitetty hysse kippailee liikaa, etenkin kun kierroksen aikana keskityin vain osumaan väleihin enkä heittämään täysiä. Sillon on jo liian alivakaista lätyistä kyse enkä jaksa enää vaivautua heittelemään noita. Muutenkin tykkään enemmän suorista ja feidaavista heitoista kun noista hyzerflipeistä, joiden toistaminen tarpeen vaatiessa tuntuu melkein mahdottomalta. Ei niissä kiekoissa vikaa ole, mutta ei vaan jotenkin maistu. Eli nyt siis tulossa kolme champpion destroyeria; kaksi minttiä ja yksi käytettynä. Käytetyn myyjä tiesi kertoa, että sen myymä kiekko on normaalia championia alivakaampi ja championien pitäisi kuulemma olla paulidessuja alivakaampia. Kirjottelen tänne omia kokemuksia kunhan pääsen kunnolla heittämään kaikkia yhdessä.
Bägi toimi muuten hyvin, mutta jos tuota tarraa ei painele kunnolla niin se luukku saattaa aueta. Ostinpa biltemasta leveämpää tarraa, joten kohta ei pitäisi enää olla ongelmia bägin kanssa ja sanottava on, että tuo oranssi väri kyllä piristää mieltä ja ulkoasukin miellyttää silmää.
Kierrokset meni vaihtelevasti, välillä huikeilla avauksilla ja välillä taas oltiin melkein ensimmäisissä puissa oikealla. Ei tässä kuitenkaan mitään hätää ole, kun kerran on enemmän tehoja ja tarkkuushan tulee aina toistojen kautta. Hauskinta oli utran väylällä 16. Joka on 85m puuväylä backstopperilla eli tiihin verrattuna n. 4-6m korkea rinne siinä heti korin takana stoppaamassa ohi menevät kiekot. Heitin vakaammalla paulidessulla melko "täysiä", kuitenkaan repimättä lihaksilla ja neljällä askeleella. Kiekko lentää niin pillisuoraan kuin vain voi ja menee kaiken välistä, korin yli ja skippaa rinteen päältä vähän matkaa toiselle puolelle rinnettä. En jää jossittelemaan miten pitkälle se olisi mennyt, mutta talvella +90m ja rinteessä olevan korin yli niin eiköhän se tasamaalla olisi ollut talven ennätysheitto. Oli kyllä hurja fiilis ja nauroin vaan heiton jälkeen. Pitää varmaan seuraavan kerran avata tiipparilla niin ehtii kiekko tippua mukiin. Aivan huikeaa kehitystä draivissa tänä talvena ja siitä saa kiittää mun personal fribatraineria - Jannea.
Bäginkin tilanne muuttuu eli beastit saa lähtöpassit. Siihen vedän rajan, kun ylämäkeen heitetty hysse kippailee liikaa, etenkin kun kierroksen aikana keskityin vain osumaan väleihin enkä heittämään täysiä. Sillon on jo liian alivakaista lätyistä kyse enkä jaksa enää vaivautua heittelemään noita. Muutenkin tykkään enemmän suorista ja feidaavista heitoista kun noista hyzerflipeistä, joiden toistaminen tarpeen vaatiessa tuntuu melkein mahdottomalta. Ei niissä kiekoissa vikaa ole, mutta ei vaan jotenkin maistu. Eli nyt siis tulossa kolme champpion destroyeria; kaksi minttiä ja yksi käytettynä. Käytetyn myyjä tiesi kertoa, että sen myymä kiekko on normaalia championia alivakaampi ja championien pitäisi kuulemma olla paulidessuja alivakaampia. Kirjottelen tänne omia kokemuksia kunhan pääsen kunnolla heittämään kaikkia yhdessä.
Bägi toimi muuten hyvin, mutta jos tuota tarraa ei painele kunnolla niin se luukku saattaa aueta. Ostinpa biltemasta leveämpää tarraa, joten kohta ei pitäisi enää olla ongelmia bägin kanssa ja sanottava on, että tuo oranssi väri kyllä piristää mieltä ja ulkoasukin miellyttää silmää.
44
Frisbeemarkkinat / Vs: Ostetaan oransseja champion dessuja (Joensuu)
« on: 12.03.17 - klo:20:12 »
Up
45
Treenipäiväkirjat / Vs: Insinöörin heittelyt
« on: 07.03.17 - klo:21:29 »
Kännykkä temppuili edelleen joten eipä ole taaskaan mitään muuta kun löpinää heittelystä, mutta löpistään nyt sitten vähäsen.
Homma alkoi taas perinteiseen tapaan: Ensin rauhallista heittelyä koko ajan kovemmin ja kovemmin heittäen. Toisessa vaiheessa ruvetaan hakemaan sitä distancea hirveällä raivolla ja sen jälkeen tulee se perinteinen turhautuminen. Onneksi tunnen itseni ja tässä vaiheessa on hyvä ottaa juomista ja myslipatukka piristykseksi.
Seuraavaksi hieman rauhallisemmin koetetaan heitellä enemmän tekniikkaan keskittyen ja yleensä tässä vaiheessa alkaa jotain järkevää tapahtua.
Sain midareita heitellessä sellaisen tunteen kun yrittäisin avata rannetta/kyynärvartta heiton lopussa ja siitä tuli lisää tehoa ja spinniä kiekkoon. Heiton ajoitus muuttui koko ajan myöhemmäksi ja samalla myös tuntuma parani. Nyt tuntui kuin löisi tennismailalla rystylyönnin, mutta laittaisi voimaa vasta siinä vaiheessa kun maila osuu palloon eikä ennen osumaa, niin kuin olen aina ennen ilmeisesti tehnyt. Aloin horjumaan hieman tuonne selän puolelle laittaessa enemmän tehoja tuohon vedon loppuosaan. Älysin kuitenkin muutaman heiton jälkeen laittaa viimeistä askelta reippaasti vasemmalle ja heiton jälkeen rikottiin talven pituusennätykset - ainakin midareiden osalta.
Onneksi tänään ei ollut kiire minnekkään, joten sain rauhassa hakea tuota samaista tuntumaa ja tuo vedon tehojen viivästyttäminen oli se ratkaisu kaikkeen. Etenkin ihan pienissä lähäreissä sain hyvin tuota tuntumaa haettua, kun pyrki tavallaan vastustamaan ranteen kääntymistä. Hyviä heittoja tuli rennommalla tunteella ja tuntui kuin lähtönopeus olisi ehkä hieman nopeampi. Kuitenkin jo parin tunnin heittelyn ja työpäivän jälkeen rupesi takki olemaan aika tyhjä, joten päätin suunnata kotia kohti . Huomenna sitten uudestaan heittelemään paremmalla ajalla kaverin ja distancetötteröiden kanssa. Kuvasin vielä kotona videoa tuosta uudesta tyylistä.
Rykäisy
"Heitto"
Nyt tuntuu siltä että taisin vihdoin oppia heittämään - enkä rykäisemään sitä kiekkoa!
Homma alkoi taas perinteiseen tapaan: Ensin rauhallista heittelyä koko ajan kovemmin ja kovemmin heittäen. Toisessa vaiheessa ruvetaan hakemaan sitä distancea hirveällä raivolla ja sen jälkeen tulee se perinteinen turhautuminen. Onneksi tunnen itseni ja tässä vaiheessa on hyvä ottaa juomista ja myslipatukka piristykseksi.
Seuraavaksi hieman rauhallisemmin koetetaan heitellä enemmän tekniikkaan keskittyen ja yleensä tässä vaiheessa alkaa jotain järkevää tapahtua.Sain midareita heitellessä sellaisen tunteen kun yrittäisin avata rannetta/kyynärvartta heiton lopussa ja siitä tuli lisää tehoa ja spinniä kiekkoon. Heiton ajoitus muuttui koko ajan myöhemmäksi ja samalla myös tuntuma parani. Nyt tuntui kuin löisi tennismailalla rystylyönnin, mutta laittaisi voimaa vasta siinä vaiheessa kun maila osuu palloon eikä ennen osumaa, niin kuin olen aina ennen ilmeisesti tehnyt. Aloin horjumaan hieman tuonne selän puolelle laittaessa enemmän tehoja tuohon vedon loppuosaan. Älysin kuitenkin muutaman heiton jälkeen laittaa viimeistä askelta reippaasti vasemmalle ja heiton jälkeen rikottiin talven pituusennätykset - ainakin midareiden osalta.
Onneksi tänään ei ollut kiire minnekkään, joten sain rauhassa hakea tuota samaista tuntumaa ja tuo vedon tehojen viivästyttäminen oli se ratkaisu kaikkeen. Etenkin ihan pienissä lähäreissä sain hyvin tuota tuntumaa haettua, kun pyrki tavallaan vastustamaan ranteen kääntymistä. Hyviä heittoja tuli rennommalla tunteella ja tuntui kuin lähtönopeus olisi ehkä hieman nopeampi. Kuitenkin jo parin tunnin heittelyn ja työpäivän jälkeen rupesi takki olemaan aika tyhjä, joten päätin suunnata kotia kohti . Huomenna sitten uudestaan heittelemään paremmalla ajalla kaverin ja distancetötteröiden kanssa. Kuvasin vielä kotona videoa tuosta uudesta tyylistä.
Rykäisy
"Heitto"
Nyt tuntuu siltä että taisin vihdoin oppia heittämään - enkä rykäisemään sitä kiekkoa!