Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Viikon Vieras => Topic started by: Tee8mu on 22.10.12 - klo:09:30
-
Tomoottajien foorumilla ja blogissa 2010-2011 alkanut Viikon Vieras sarja tutustutti lukijoita suomalaisiin frisbeehenkilöihin. Pienen hiljaiselon jälkeen sarja jatkuu tällä foorumilla.
Formaatti on se, että jokainen vieras vastaa sarjaan vakiokysymyksiä ja lukijoiden lisäkysymyksiin maan ja taivaan väliltä. Oman vuoronsa päätteeksi hän kutsuu uuden vieraan (kysyy toki etukäteen luvan), aloittaa uuden ketjun, kopioi vakkarikysymykset ja lisää pari omaa kysymystään.
Seuraavaksi vuoron saa pitkän linjan lajin parissa puurtaja, Talin Tallaajien nykyinen puheenjohtaja, Anssi Sahri.
1. Koska aloitit friban (Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi).
2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos niin millaisia?
4. Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
6. Kerro kotiradastasi.
7. Mikä on lempikiekkosi?
8. Entä suosikkiratasi?
9. Tomo vai joku muu heitto?
Erikoiset:
Pari helppoa:
Koska olet pelannut viimeisen virallisen henkilökohtaisen kilpailusi?
Kuinka kyseisessä kilpailussa kävi?
Ja pari haastavampaa:
Mikä on mielestäsi tällä hetkellä frisbeegolfin suunta pääkaupunkiseudulla ja eroaako sinun näkemyksesi siitä?
Koska aika on kypsä viedä lajia eteenpäin valtakunnallisesti, eli milloin Anssi nähdään SFL:n hallituksessa, jos nähdään?
-
Vai tälläistä Teemu.
Kiitos, vastaillaan kunhan ehtii kirjoitella. Olen aika lavea yleensä vastauksissani joten saattaa tulla tekstiä.
-
Tästä tuli nyt romaani, mutta näillä mennään:
1. Koska aloitit friban (Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi).
Jos nyt en ihan väärin muista, taisin saada ensimmäisen kerran golf-kiekon käteen vuonna 2001. Itsevarmana huoltamo - friban heittelijänä oletin osaavani tätäkin heittää. Yksi yritys ja ei lentänyt - tai koukuttanut. (Jälkikäteen ajateltuna, en minä sitä TB-fribaakaan tuolloin osannut heittää.)
2002 kaveriporukassa järjestettiin Munkassa ihan oikea peli, johon tilattiin jenkeistä kiekkoja. Vihreä XS kädessä lähdettiin rundille ja siitä se oikeastaan lähti. Yksi synnynnäinen atleetti oppi homman heti – me muut kuolevaiset mentiin puskien kautta korille. Ilta oli vain sen verran hauska, että piti mennä uudestaankin. Kun on iso kaveriporukka ja aina pitää olla jotain tekemistä, osui tämä laji suoraan tähän jatkumoon. Kaveriporukasta kaikki harrastavat lajia edelleen.
2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
FG:ssä on todella monta puolta: Sosiaalinen, kilpailullinen, esteettinen, urheilullinen jne. Ihan aluksi minuun vetosi tuo sosiaalinen puoli. Rundille lähteminen kaveriporukassa on mielettömän mukavaa. Porukassa voi olla todella eritasoisia heittäjiä, eikä se silti estä huonoimmankaan hauskanpitoa. Koukun pureutumiseen tarvittiin tosin se esteettinen puoli kanssa. Frisbeen lento on kaunista – varsinkin kun se lätty tekee sen mitä siltä halutaan. Onnistuneita suorituksia on kiva katsoa – riippumatta siitä tekeekö ne itse. Taisin vähän levittää tätä frisbeen lennon kauneutta ympäristöönkin – tämä tosin loppui kun näin ensimmäisen upsin. Se hyi saatana – reaktio vähän vei lajilta pisteitä, mutta kyllähän kaikessa kauniissa pitää olla se pimeä puoli kanssa.
3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos niin millaisia?
Heh – olenhan minä. Kun itse lajin aloitin, olin osaamistasoltani aivan paska. En huono, heikko, taidollisesti rajoittunut vaan ihan puhtaasti paska. Ensimmäisen kesän aikana tajusin, että jos oikeasti haluan lajin pariin jäädä, olisi tämän tilanteen parempi muuttua. Minulle tämä tarkoitti sitä, että joko minun taitotasoni tai lajin säännöt saavat muuttua. Friba-urani alkuvaiheissa tuli sitten keskityttyä taitotasoni parantamiseen. Omat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet eivät olleet ikinä missään tekemisissä urheilun harrastamisen kanssa. Aloin siis kolmekymppisenä aika tyhjältä pöydältä opettelemaan uutta lajia.
Asetin itselleni ensimmäisenä kesänä aika rajun tavoitteen: Päätin opetella heittämään niin hyvin, että voin lähteä rundille kenen tahansa kanssa ilman, että juurikaan hidastan porukan etenemistä tai että alkaa hävettää oman pelin taso. Tämä oli aikana, jolloin ei tekniikkavideoista ollut puhettakaan, harrastajia aika vähän eikä muutenkaan voinut parantaa omaa tasoa lukemalla. Piti yrittää ja erehtyä. En nyt muista tarkkaa hetkeä jolloin koin täyttäneeni tämän tavoitteen. Pitkän puurtamisen jälkeen alkoi ottaa satunnaisia päänahkoja ns kovilta pelaajilta, skini-illat eivät olleet aina rahan hukkaan heittämistä ja sai jänniä kilpatilanteita aikaan ilman suurempaa tasoituksellista säätöä.
Onhan sitä ollut mielettömän paljon muitakin tavoitteita, mutta yllä oleva lienee ainoa puhtaasti heittämiseen liittyvä. Muut ovat olleet tilaisuuksien järjestämistä, perinteiden luomista tai muuten vaan eriasteisia projekteja lajin parissa. Nämä painivat kuitenkin minulla vähän eri kategoriassa. Asioiden kehitteleminen, järjestäminen ja organisointi ei ole minulle läheskään niin vaikeata, kuin oman motoriikan kyykyttäminen.
4. Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
Mitenköhän tätä lähestyisi. Kun Tikkiksen johdolla minua pyydettiin ja suostuteltiin Tallaajien puhikseksi koin sen monen muun asian rinnalla toki aikamoisena saavutuksena. Seurana TT on hyvin sekalainen seurakunta ja tällainen luottamus näinkin häiriintyneiltä yksilöiltä on omanlainen saavutuksensa. Samoin kaikki omituiset tapahtumat joita on tullut järjestettyä ja joissa näkee kun porukka nauttii tuntuu hyvältä.
Kun tätä kuitenkin lukee niin moni henkilö, joille rating tarkoittaa jotain suurta pitää ehkä miettiä asiaa tältä kannalta. Olen toki pari finaalipaikkaa kansallisen ja karviksen kisoissa aikanani saavuttanut. On niitä kovia rundeja ja itsensä voittamisia nähty.
Ehkä heitän tämän ainoan tittelin, jonka olen voittanut peliin. Olen ainakin TT:n, todennäköisesti Helsingin – ehkäpä koko Suomen hallitseva Led-DDC mestari. Tiukassa turnauksessa tuli tiputettua kaikki vastaantulijat - old school jätkistä ddc-fanaatikkoihin asti.
(Jos nyt joku ihmettelee mitä on led-ddc niin: Hanki jalkapallohalli, jossa on tekonurmi tai vastaava käyttöösi. Tee sinne ledvaloista ddc-kenttä. Valaise myös kiekot ja pelaajat (Kädet ja jalat riittää, harva meistä haluaa toisen naamaa nähdä). Pistä kaikki valot pois hallista (Ihan pimeäksi siis) Hanki hyvä äänentoisto, kova volyymi ja konemusiikkia. Aloita pelaaminen)
5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
Juu, viisi kertaa tähän mennessä. Kaksi Meikussa, kaksi Talissa ja yksi Staminassa (Sibis). Kolme kisaholaria, yksi skiniholari ja yksi ihan vaan kaveriporukassa.
6. Kerro kotiradastasi.
Tervetuloa Taliin – lopetusuhan alla vuodesta miekka ja kivi. Hieno paikka Helsingissä. Aikanaan ollut parasta mitä lajillamme on kiinteänä ratana Suomessa tarjota. Nykyään tittelistä taistelee monta rataa ja mielipidejuttujahan nämä ovat. Jos katsotaan käytössä olevaa tilaa ja vertaa sitä radan laatuun ja käyttöasteeseen – on Tali edelleen ainakin Suomen ykkönen.
Taliin kannattaa tutustua paristakin syystä, jos itse rata ei muuten kiinnostaisi. Jos olet porukassa, joka rakentaa haastavaan maastoon rataa, antaa Tali osviittaa siitä mitä kymmenen vuoden työ tuottaa. Hoidollisesti ei ole helpoin alusta, mutta kyllä sen vanhan umpeenkasvaneen kaatopaikan nykyisin puistoksi tunnistaa. Talkootyössä on sitä jotain. Samoin Tali opettaa radan käytön tuottamaa kulumista ympäristössä. Osa muutoksista on tehty ihan tarkoituksella, osa taas syntynyt sivutuotteena. Ja jonakin päivänä Tali katoaa, kannattaa se käydä tsekkaamassa ihan tästäkin vinkkelistä.
7. Mikä on lempikiekkosi?
Auts. En ole mikään kiekkokeräilijä ja nykyisten mallien määrä on jo jotain ihan käsittämätöntä. Periaatteessa minulla on ollut ensimmäisestä vuodesta alkaen pelisetissä Valkyrie . vieläkin ihan riittävä kiekko. Roc ja Buzz ovat loistavia, tosin olen nykyisin ihan Buzzin eri iteraatioilla pärjännyt. Hienoimmat heitot ovat poikkeuksetta putterilla tehtyjä – hidas lento, pitkä nautinto. Sanotaan nyt Flx Buzz, koska jos en tiedä millä heitän, heitän sillä.
8. Entä suosikkiratasi?
Tämä on vaikea. Suomessa on nykyisin pilvin pimein hienoja ratoja. Omia iki-suosikkeja löytyy Nummelanharjulta, Hangosta, Tammisaaresta ja Porista. Hyvinkää, 5tr ja Masku ovat viimevuosien löytöjä. Ensi vuonna pitää etsiä uusia elämyksiä. Taliin tai ylipäätään Stadin ratoihin en osaa kovinkaan objektiivisesti suhtautua.
Mun suosikkirata on haastava, hieno ja ei kovinkaan ruuhkainen. Haastavia ja hienoja löytyy jo paljon. Ruuhkaa pitää lähteä jo karkuun.
9. Tomo vai joku muu heitto?
Mitäs luulet? Perusheitto lähtee rystyltä. Pyrin silti heittämään lähes kaikkia heittoja – tilanteesta tietty riippuen. Olen mä varmaan neljä upsia elämässäni heittänyt – kun en enää keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa..
Ja tehdään nyt sekin selväksi, että ei mulla ole mitään upsia vastaan heittona – upsin heittäjät on sitten toinen juttu. Toki, jos tuloksesta ja sijoituksesta pelataan veri suussa, sitä valitsee sen luotettavimman tavan päästä maaliin. Tämän pystyy ymmärtämään. Sitten kun vastaan tulee sankari, jonka perusheitto on se upsi ja sillä lähtee 70% avauksista… Tokihan Suomi on vapaa maa ja he saavat tehdä kuten haluavat. Kyllä mäkin saan siitä suutani soittaa, kun rumuuttaa tuo kentälle.
Erikoiset:
Pari helppoa:
Koska olet pelannut viimeisen virallisen henkilökohtaisen kilpailusi?
Pitäisi varmaan määritellä virallinen kilpailu. Mun maailmassa seuramestaruuskisat, Staminat – jopa viikkokisat on ihan virallisia kilpailuja. Teemu nyt taitaa hakea tällä jotain ihan muuta, joten varmaan vastaus on Heinolassa pidetyt parigolfin SM-kisat. Vuotta en muista ja google on liian kaukana, mutta ei siitä nyt niin kauan ole. Tätä kauemmaksi en jaksa muistella, on siellä jos jonkin sortin karvista, kansallista jopa pari SM- osakilpailua.
Kuinka kyseisessä kilpailussa kävi?
(Heinolaa kauemmaksi en jaksa ajatella) Muistellaanpas: Luulisin että täytimme tavoitteen – emme olleet viimeisiä. Mulla ei ole mitään muistikuvaa tuloksesta, mutta muistan kyllä LDG:n pitäneen hienot kisat, Kippasuo oli loistava paikka harrastaa, leirintäalueen sauna oli todella mukava ja Kotsalaisen Niko mursi nilkkansa todella huolella ja käveli sen jälkeen vielä keskustaan oluselle. Heinola ei ole niin tyly kaupunki kuin voisi kovitella. Hauskaa siis oli.
Mikä on mielestäsi tällä hetkellä frisbeegolfin suunta pääkaupunkiseudulla ja eroaako sinun näkemyksesi siitä?
FG:llä on mieletön noste pääkaupunkiseudulla, harrastajia on tullut todella paljon lisää ja ratatilanne taitaa olla ensiluokkainen (Helsingissä on Tali, Siltamäki, Kivikko, Meikku ja Munkka. Näiden lisäksi löytyy koreja Savelasta ja Haagasta) Yksi aktiivinen seura ja pari kaupallista toimijaa päälle. Kasvu ei näytä juuri taittuvan. Eli paperilla näyttää hyvältä mutta oman näkemykseni mukaan myös kusessa ollaan.
Olen tälläkin foorumilla muutaman kerran kirjoitellut tästä käytöstapojen puutteesta ja mitä se tekee ruuhkaisilla radoilla. Nyt en jaksa samaa valitusvirttä enää käytöksestä toistaa. Todetaan nyt vain, että keskivertoharrastajan käyttäytyminen radalla uhkaa kääntää ratojen määrän tulevaisuudessa laskuun.
Se mikä näkyy ikävästi Helsingissä on myös pula aktiiveista. Kaupalliset toimijat tuottavat pienen (tosin kokoajan kasvavan) osan lajimme toiminnasta. Kaikki muu on paikallisten seurojen tai aktiivien tuottamaa sisältöä. Järjestetty toiminta ohjaa edes jollain asteella pelaajien käyttäytymistä. (Miten voi tietää tavoista, jos ei niitä ole ikinä missään nähnyt. Pertti Perustuuppari saattaa käydä jossain tapahtumassa ja mallintaa omaa käytöstä kovien jätkien perässä. Pertti ei jaksa lukea kahden sivun avautumisia käytöstavoista nettifoorumilta)
Tarvittaisiin viikkokisoja, parigolffeja, ratatalkoita, BagTag-jutstkia, reikäpelejä jne. Yhteishenkeä siis. Harrastajien pitäisi jollain tasolla kokea radat omakseen . eikä vain kaupungin ylläpitäminä leikkipaikkoina jossa voidaan olla miten vaan. 10 vuotta seuratoiminnan sisällä on opettanut, että porukan saaminen aktiiveiksi on haastavaa. Osa ei millään suostu vetämään kisaa tai puhumaan julkisesti – saattavat silti mielellään siimata raffeja. Harvassa ovat ne joilla on sekä intoa että taitoa järjestää näitä kokoontumisia. Tälläinen työ on kuitenkin palkatonta, usein varsin kiittämätöntä ja vie aika omasta harrastamisesta. Sitten kun olet tunnettu siitä että osaat ja suostut, sitä hommaa olisi todella paljon. Jengi palaa todella nopeasti loppuun. Kauan sitten tämä oli jotenkin helpompaa. Oli niin pienet piirit, että kaikki tunsivat tämän illan TD:n ja sitä kautta tajusivat että se tyyppi huutelemassa nimiä on ihan samanlainen harrastaja kuin sinäkin. Nykyisin porukkaa on niin paljon, että sillä massalla on vähän vääristynyt kuva sisällön tuottamisesta. Hirveästi huudellaan tapahtumien perään mutta jos kysellään kuka tekee – on aika hiljaista.
Koska aika on kypsä viedä lajia eteenpäin valtakunnallisesti, eli milloin Anssi nähdään SFL:n hallituksessa, jos nähdään?
Heh - Sanotaan vaikka näin: Mulla ei ole kauheasti illuusioita itsestäni. Tykkään järjestää, ideoida ja puuhata asioiden parissa - joista itse nautin. Mun focus harrastamisessa ei ole vuosiin ollut kilpailemisessa, tai lajin urheilullisessa puolessa. SFL:n focus on toistaiseksi taas ollut siellä. Ei mulla ole tällä hetkellä kiinnostusta liitossa toimimisessa tai hirveästi annettavaa – saatikka aikaa. Kun on työ, perhe, kaveripiirit, useampi harrastus ja vielä seuran pj:n hommat – ei kauheasti jää kalenteriin tilaa. Eihän sitä ikinä tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Tällä hetkellä on vaikea nähdä itseäni liiton hommissa.
Tämä on muutenkin vähän nurinkurista. Useamman kerran olen kovan tason heittäjien kanssa puhunut kilpailutarjonnasta tänä kautena ja valitusta tulee aina samasta aiheesta. Amatööreille järjestetään vaikka mitä ja pro-pelaajien kisat on vähentyneet hirveästi. Tämähän tulee aika suoraan siitä, että suurin osa kisajärjestäjistä pyörii itse amatööristatuksella ja kun vapaaehtoisesti tehdään hommia, tehdään toki niitä hommia josta itse – tai enemmistö omasta seurasta hyötyy.
Tallaajista on perinteisesti ollut vahva edustus liiton hallituksessa (Tälläkin hetkellä taitaa olle kuudesta henkilöstä kolme Tallaajia) Samoin ihan oikeasti arvostan sitä duunia, mitä liitto tekee lajin eteen. Vaikka arvostaa työtä voi sitä silti olla joistain asioista eri mieltä. Varsinkin tämä lajin pelaajamäärän kasvattaminen – ilman että tehdään töitä kasvavien pelaajamäärien tuottamien ongelmien ratkaisemiseksi tuppaa potuttamaan. Toisaalta kaikkien toimijoiden aika ja energia on rajattuja ja kaikkeen ei pystytä. Ja luulen, että tämä massailmiö on toistaiseksi vain Helsingin ongelma.
-
Muutama kommentti ja kysymys Anssille, älä ota hernettä nenään sit:) sun viestistä käsitin että upsi olisi luotettavain ja helpoin tapa edetä frisbeegolffissa, myöskin rumin. voi olla että helpoin tapa edetä ja luotettavin jos heittää tyyliin 30-50m heittoja. siis jos bäkkäriheitot levii minne sattuu niin sit ehkä lyhyt upsi pysyy suht suorassa, mutta mutta... jos upsia heittää tyyliin 70-130m niin silloin sen heittäminen ei todellakaan ole mitään helppoa ja luotettavaa. upsi rollaa äärimmäisen helposti jos vähänkin liian matala ja sivutuulet tempasee sen ties minne, jos ei TODELLA tiedä mitä tekee. Myötätuulessa taas usein ongelma että upsi ei tee "silmukkaa" ollenkaan.
Ei kai myöskään tarkoita että pelaisi veri suussa jos heittää upsin, jos se sattuu siinä tilanteessa oleen se ainoa järkevä vaihtoehto, jos siis on edellytyksiä kropan puolesta heittään se upsi:) useinhan pelaajat jotka eivät itse pysty heittään kuin noin 30m upsilla niin kuvittelevat että upsillahan se on helppo heittää aina korille.
tiesitkö että esim. keski-euroopassa usein pelaajat ja yleisö tulevat kehumaan ja ihmettelemään jos heittää pitkän upsin ja vieläpä tarkasti. siellä ei ehkä ole sitä perisuomalaista kateutta samalla tavalla kuin täällä:) omasta mielestäni ainakin varsinkin epic-upsi on näyttävä ja uljaan näköinen heitto kuin myös muutkin upsit, varsinkin jos heitot on pitkähköjö ja tarkkoja.
itse muute kohtasin eniten ensimmäisessä seurassani eniten kommentteja että toi on kusetusta ja rumaa:) ja seuraavaksi eniten ruotsissa...omasta mielestäni foren ja upsin heitto vaatii "urheilullisuutta" kropasta ja tekee pelistä monipuolisempaa ja hienompaa kuin että heittäsi vain "tylsää" bäkkäriä:)
tällästä tällä kertaa:) päivänjatkot kaikille
-
Kaikki heittäis upsia jos ne osais. Ne ei osaa koska se vaatii miljoona kertaa enemmän työtä ku bäkkäri, melkein sama fores. Ite treenannu upsia ja foree 6 vuotta eikä tuu mitään. Hieno upsi miljoona kertaa siistimpi ku bäkkäri.
-
Kaikki heittäis upsia jos ne osais.
Kaikki? Eli maailman parhaista pelaajista about 99% ei vaan osaa heittää upsia? Vai oliskohan syy vaan se, että aika monelle väylälle bäkkäri/fore on huomattavasti fiksumpi valinta?
Hieno upsi miljoona kertaa siistimpi ku bäkkäri.
Makuasia. Enemmistö lienee eri mieltä kanssasi.
-
Kaikki heittäis upsia jos ne osais.
Kaikki? Eli maailman parhaista pelaajista about 99% ei vaan osaa heittää upsia? Vai oliskohan syy vaan se, että aika monelle väylälle bäkkäri/fore on huomattavasti fiksumpi valinta?
Hieno upsi miljoona kertaa siistimpi ku bäkkäri.
No siis jokainenhan heittää sitä upsia sen 100 metriä mutta kun sitä korkeutta ja tehoakin pitäis jostain saada... eli siis makuasia mitä pitää osaamisena... niin ja jos sitä korkeutta saa niihin heittoihin niin kummasti alkaa löytyä niitä uusia linjoja.
Makuasia. Enemmistö lienee eri mieltä kanssasi.
-
Ei siinä upsissa vaan oo sitä samaa fiilistä mikä on rystyssä ja foressa. Heittohan se on muiden joukossa ja joskus se vaan on paras vaihtoehto vaikka ruma onkin.
Ehkä sen rumuus on juurikin sitä kun se kiekko ei liidä ja lennä kuten frisbeekiekon pitäisi liidellä ja lennellä. Kyllähän se keihäänheittokin olisi rumaa jos ne heittäisi sitä niinkun moukaria tai kiekkoa.
-
No voi nyt vit.... :D upsihan liitää enemmän ku bäkkäri jos osaa heittää... sä et juhanuha oo vaan koskaan nähny hyvää upsin heittäjää...
-
No voi nyt vit.... :D upsihan liitää enemmän ku bäkkäri jos osaa heittää... sä et juhanuha oo vaan koskaan nähny hyvää upsin heittäjää...
Tää on just näin. Ruma upsi on ruma, siinä missä ruma bäkkäri on ruma bäkkäri. Täydelliset heitot on täydellisiä, oli tekniikka tai tyyli mikä tahansa. Esim rollerit tai backspinit on pirun hienoja, vaikkei liitäis ku metrin.
-
Kaikki heittäis upsia jos ne osais. Ne ei osaa koska se vaatii miljoona kertaa enemmän työtä ku bäkkäri, melkein sama fores. Ite treenannu upsia ja foree 6 vuotta eikä tuu mitään. Hieno upsi miljoona kertaa siistimpi ku bäkkäri.
Mä en tiedä tosta siistimmästä, mutta kyllä se tyynellä kelillä olisi luotettavampi valinta ja etenkin metsissä. Ei vain osaa, niin pitää kikkailla kulmien ja skippien kanssa. Jos osaisi, niin siitä vain metsän yli ja birkkua korttiin. Ei tuloksen tekemisessä ole mitään vikaa, kun vain sääntöjä noudatetaan. Mua ei kyllä sinänsä kiinnosta, onko joku hieno heitto vai ei, jos lopputulos on hyvä.
-
Villellä hyviä pointteja! Monen kroppa ei upsiin taivu, se on vaan fakta. Upsi on vaikea heitto, mutta jos tekniikka kohdillaan ja kapasiteettia riittää, näyttää todella helpolta. Suurin osa kehuista ulkomailla on tullut siitä kun kiskasee sen 90m upsin just sinne mihin pitääkin. Se on totta!
Ettei tää nyt menis ihan off-topiciksi, kysytään Anssilta jatkokysymys.
Miksi upsi on sun mielestä ruma heitto?
-
;D
Täällähän on upsi-landian etujoukot sotajalalla. Nyt puhutaankin meidän lajin suurimmasta epäkohdasta, joten ilmankos alkoi kommentteja piisata.
Jos nyt vähän kerrataan, niin minun mielestäni upsi on ruma heitto. Uskon toki, että se on haastava ja harvojen hallussa. Samoin ei tuota vaikeuksia uskoa, että erilaiset ihmiset arvostavat eri asioita. Se, että moni tulee kehumaan Villen upseja ei ole mitenkään ihmeellistä - harva niitä pystyy heittämään. (Villellä oli itseasiassa yksi hyvä pointti, joka on vähän poikkeus tähän upsin rumuus - juttuun. Epic-upsi, jos sen saa liitämään, on tosi vekkuli heitto. Sitä on aina kiva katsoa, kun ei oikein ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Näitä vain näkee todella harvoin.)
Mä pystyn ihan yhtä hyvin uskomaan, että esim. kyky heittää palloa 80m kierteellä, joka pysäyttää sen paikalleen vinoon rinteeseen on mielettömän vaikeata. Jos joku sen tekee, niin voin toki onnitella taidokkaasta suorituksesta. Ei se sitä pallon heittoa kauniiksi tee.
Kauneutta ja rumuutta nyt on vähän vaikea selittää. Juha tossa ylempänä taisi aika hyvin sen kiteyttää, mistä minullakin tämä varmaan juontaa. En mä sulle Teemu tätä sen enempää pysty avaamaan. Mussa on liian vähän insinöörin sielua, että voisin – tai haluaisin tarkkaan analysoida omia kauneusihanteita. Eikä se auta, vaikka kuinka heiton vaikeutta ja ominaisuuksia avaa. Kyllä mä osaan arvostaa haastavia suorituksia, ei sillä ole mitään tekemistä kauneuden kanssa. (Kiitos muuten kaikille naisille, jotka alkavat eksyä lajimme pariin. Perus fribaaja on edelleen mies ja aikamoisia örkkejä siellä kentällä yleensä asustaa. Ilmankos me puhumme heittojen kauneudesta – heittäjistä sitä on ollut pirun vaikea löytää. Kiva että tämäkin alkaa muuttumaan.)
Ja nythän me väännetään makuasioista. Toki mukavaa ja paljon antoisampaa kuin faktoista vääntäminen, mutta aika turhaa loppupeleissä. Tosin, yritän aina olla valmis pyörtämään kantani. Voin hyvin tulla ensi kesänä Taliin, sinne harjoitusalueen reunalle istumaan, ja sinne saa tulla paiskomaan upseja sydänmensä kyllyydestä. Lupaan niitä siinä rauhassa katsella ja jos sielu menee jossain vaiheessa sykkyrälle - kerron kyllä. Ihan julkisesti.(Otan tosin rantatuolin messiin, koska tässä saattaa vierähtää pari tovia)
Suuremmassa kuvassa tästäkin ketjusta näkee tätä lajimme hajontaa. Frisbeegolffia harrastetaan useammasta eri syystä. Jos on Villen tai Artun tasoinen heittäjä, kokee tämän lajin ihan eri tavalla, kuin jos on minun tasoinen heittäjä. Kovien, kansainvälisten kisojen kiertäminen ja niissä menestyminen ei ole ikinä ollut minulle mitenkään realistista tai edes tavoiteltavaa. Usein kuulee sanottavan, että lajin tarkoitus on kehittyminen ja itsensä voittaminen. Ehkä jollekkin - mulle FG on aina ollut ennenkaikkea hauskanpitoa. Mä en lähde kentälle tekemään elämäni parasta suoritusta - vaan nauttimaan onnistumisista, seurasta, radasta... Tämä on aivan ihanaa. Jos mun nautinto olisi kiinni omista kyvyista ja pelin sujumisesta, mulla olisi ollut pirun ikävää monen monta kertaa. Olen kymmenessä vuodessa nähnyt niin monta kassin potkimista, itsensä ripittämistä, mökötystä ja marmatusta, että kunnioitan toki kovien pelaajien valitsemaa polkua ja sitä hintaa minkä he kohoavasta ratingista maksavat. Itse tepastelen ihan eri tietä, eri määränpäähän, hymyillen koko matkan. Sama laji, eri ilmentymät. Parastahan tässä on, että voin hyvin löytää itseni samasta ryhmästä monen tässäkin ketjussa kirjoittavan kanssa ja nauttia kierroksesta ja hienoista suorituksista. Jos tulee tylsää – alan puhumaan upseista.
Kun aloitin lajin, oli harrastajamäärä vähäisempi ja oltiin vähän pakostakin aina samoissa paikoissa. Nyt pelaajia on niin paljon, että jokainen pystyy löytämään helpommin saman tasoisia ja ennenkaikkea haluisia heittäjiä (ja toivottavasti seurojakin). Toisaalta lajin urheilullisen puolen korostaminen on kasvanut aika paljon ja ratingin perässä juokseminen taitaa olla se yleisin tapa suhtautua koko hommaan. Mä en aina ymmärrä, miksi osalla porukkaa on niin suuria vaikeuksia ymmärtää, että jengi harrastaa lajiamme monista eri syistä. Tai no – tokihan sitä helposti kuvittelee, että jos itse kokee jonkin asian tärkeänä ja tavoiteltavana, kaikki ajattelisivat näin.(Arttu, kaikki eivät heittäisi upsia jos osaisivat. Kaikki eivät ole samanlaisia) Jos sitten kuulee toisenlaisia kommentteja, kaivetaan kateuskortteja esiin ja naureskellaan kun nuo eivät vain osaa. Meitä harrastajia on moneen lähtöön. Jos aletaan ajamaan vain yhden porukan etua, kärsii koko laji. Ehkä se kehitys tähän ajan kanssa menee, mutta silloin puhutaan ihan eri hommasta kuin se mihin itse aikanaan ihastuin.
Kaiken kiekkoanalyysin, draivipimppausten ja puttaustestien keskellä on hyvä muistuttaa osaa porukasta, että tämä ei ole kaikki mitä lajissa on tarjolla. Vaikka se oma taitotaso olisi kamalaa katsottavaa, voi lajista nauttia – paljonkin. Tämä ei ole keneltäkään pois. Jos taas kolkuttelet kansallista huippua heittäjänä, ja viereinen harrastaja ei koe sijoitustaan tai (herranjumala) tulostaan niin tärkeänä – ei se ole loukkaus uskontoasi kohtaan. Frisbeespiritti – parasta mitä frisbeegolfissa on tarjota. Ei kadoteta sitä.
-
Hyvä Anssi! Loistava puheenvuoro.
Välillä tekee mieli sanoa jollakin laukunpaiskojalle, että eikö olisi jotain parempaa tekemistä kuin riehua radalla. Mutta hei, se voikin olla just se lajin hienous sille kyseiselle tyypille.
-
No voi nyt vit.... :D upsihan liitää enemmän ku bäkkäri jos osaa heittää... sä et juhanuha oo vaan koskaan nähny hyvää upsin heittäjää...
Onko sellasia olemassa? Oon kuullu vaan meidän tuoreiden pelaajien keskuudessa myyttisiä tarinoita Villen upseista jotka on aiheuttanut närää Finavian lentosuunnitteluissa ja fysiikan laeissa. Oon talissa kyllä nähny kun joku siellä nakkeli siinä kentällä sen taulun taakse eli varmaan sen yli 120 metriä, mutta ei nekään hienoja ollut, eksoottisia kyllä koska sellaista ei usein näe.
Ja edelleen mäkin oon vaan sitä mieltä että upsi on ruma heitto, mutta ei se tee siitä paskaa tai turhaa heittoa. Eihän se puttaaminenkaan ole mitenkään erityisen kaunista katseltavaa vaan lähinnä koomista (jos joku lajia harrastamaton sitä touhua katsoo), iso mies nytkyttää koko kroppaansa puolen minuutin ajan muovilätkä kädessä ja ilme tuimempana kuin Ruotsin 5-6 tempun jälkeen ja yrittää epätoivoisesti osua parin metrin päässä olevaan jumalattomaan pömpeliin johon nyt voisi osua ihan vaan ottamalla sen esineen käteen ja vippaamalla sitä kohti.
edit: Ja kyllä mäkin sitä upsia käytän jos näen sen parhaaks vaihtoehdoks, huolimatta siitä että se on edelleen, anteeksi kielenkäyttöni, vitun ruma, varsinkin mun heittämänä kun en osaa heittää mitenkään päin. Sitten kun kuvataan videota tai esitellään lajia niin jätän ne kyllä heittämättä (nakkelen ennemmin holareita)
-
No voi nyt vit.... :D upsihan liitää enemmän ku bäkkäri jos osaa heittää... sä et juhanuha oo vaan koskaan nähny hyvää upsin heittäjää...
Onko sellasia olemassa? Oon kuullu vaan meidän tuoreiden pelaajien keskuudessa myyttisiä tarinoita Villen upseista jotka on aiheuttanut närää Finavian lentosuunnitteluissa ja fysiikan laeissa. Oon talissa kyllä nähny kun joku siellä nakkeli siinä kentällä sen taulun taakse eli varmaan sen yli 120 metriä, mutta ei nekään hienoja ollut, eksoottisia kyllä koska sellaista ei usein näe.
Mäkään en oo Villen isoja upseja nähnyt kuin videolta, mutta Korpelan Joonaksen 120-130-metrisiä olen. On ne hurjan näkösiä, ja ihan tautisen hienoja mun silmään. Mutta mä kyllä tykkään putistakin =D
-
Jeps. Oli kyllä Anssilta mahtavaa tekstiä. Juuri näin! Jos nyt totta puhutaan, niin jotain tollaista mä vähän hainkin. Ei mua oikeesti kiinnostanut se kysymys itsessään, vaan se oli lähinnä mato ja koukku. Anssin tuntien odotin syväanalyysia. ;D
-
Kaiken kiekkoanalyysin, draivipimppausten ja puttaustestien keskellä on hyvä muistuttaa osaa porukasta, että tämä ei ole kaikki mitä lajissa on tarjolla. Vaikka se oma taitotaso olisi kamalaa katsottavaa, voi lajista nauttia – paljonkin. Tämä ei ole keneltäkään pois. Jos taas kolkuttelet kansallista huippua heittäjänä, ja viereinen harrastaja ei koe sijoitustaan tai (herranjumala) tulostaan niin tärkeänä – ei se ole loukkaus uskontoasi kohtaan. Frisbeespiritti – parasta mitä frisbeegolfissa on tarjota. Ei kadoteta sitä.
Nyt olen niin paljon samoilla linjoilla. Tämä laji on niin paljon yksilölaji kuin vain voi olla, ja vielä niin että jokainen treenaa ja harrastaa persoonansa ja fyysisten edellytystensä mukaan niin hyvin ja tosissaan ja omalla tavallaan ja hauskasti kuin sen omalta kohdaltaan kokee. Se mikä on hyvää ja kaunista ja tärkeää toisen mielestä, on epäolennaista ja typerää treeniajan hukkaanheittoa jonkun toisen mielestä. Mun mielestä tämän lajin tärppi on nimenomaan se että tämä koukuttaa eri tasoiset, erilaiset ja eri ikäiset ihmiset samalla tavalla, ja kaikki saavat onnistumisen, hyvän fiiliksen ja kehittymisen tunteita. Mikä ei voi olla huono asia. Toivottavasti laji säilyy myös tulevaisuudessa samantyyppisenä kaikki kansanryhmät saavuttavana, eikä vain yksittäisiin lahjakkuuksiin ja tuhansia tunteja lajiharjoitteluun keskittyneisiin, mitenkään väheksymättä niitä jotka lajiin haluavat oikeasti todella paljon panostaa. Mutta hyvät keskustelun herättäjäiset.
-
Alkutaipaleella paheksuin rollereita; Tuntui jotenkin väärältä, että kiekkoa saa heittää maata pitkin. Enää en paheksu. Taisin taannoin tarkistaa säännöistä oikein, että saako niin tehdä.
Hassu jutunaihe muuten, että onko jokin heitto ruma.
-
Herra Hukka on asian ytimessä.
Frisbeegolfin uusi tuleminen ajoittui aika hyvin yhteen internetin ensimmäisen tulemisen kanssa. Siksi netistä voi kärsivällinen fanaatikko kaivaa esiin harrastajien keskustelut ihan lajin alkuajoista asti. (Mielettömän hyvää viihdettä, mutta usko ihmiseen saattaa mennä aika nopeasti. Netin hinta on siis muutakin kuin kuukausimaksu)
Aika ajoin pulpahtaa esiin keskustelu, jossa visioidaan sitä, kuinka lajistamme tehtäisiin koko Suomen lempilaji. Ne visiot sitten pyörivät tosi paljon kilpailemisen - tai aktiivisen harrastamisen ympärillä. Edelleenkin suurin osa pelaajista on näitä harrastelijoita, jotka lähtevät rundille ihan omaksi ilokseen. Eivät he pyöri foorumeilla, tiedä lajin huippujen nimiä, tunne lajin sääntöjä. Hyvä jos ovat perehtyneitä kiekkoihin.
Tässä on jollekkin viisaalle sitten pähkittävää. Yritetäänkö keskittyä tähän massaan, heidän opastamiseen lajin etiketin pariin. Tätä massaa kun saadaan paikallisiin seuroihin jäseniksi, kasvaa kilpapelaajien määrä, lajin taso suomessa ja saadaan samalla ruohonjuuritason voimaa paikallisiin projekteihin.
Toisaalta kaikki lajiin hörähtäneet on paljon helpompi tavoittaa - he kun etsivät sitä tietoa ihan itsestään ja myös opettavat itseään ja persoonasta riippuen myös kavereitansa. Heitä tosin yhdistää jo tämä hörähtäminen. Lajiin rakastuvat eivät yleensä aiheuta niitä ongelmia, minkä kanssa seurat usein taistelevat.
En minä ole tarpeeksi viisas tietämään mitä kannattaisi tehdä. Kunhan nyt huutelen, että lajin harrastajat ovat paljon suurempi joukko kuin mitä kisoissa tai edes foorumeilla tapaa.
Edelleen mua hymyilyttää tämä keskustelu, joka nousi mun rumuuskäsityksistä. Mä olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut tutustua ja pelatakkin oikeastaan suurimman osan lajimme kärkipelaajien kanssa. Mulla se on ihan selvää, että jos voin vaikuttaa, haluaisin samassa ryhmässä olevan Piipon pistävän niitä vaivattomia pitkiä ja tarkkoja foreja - kuin niitä upseja. Jos mun ryhmässä kova pelimies paukuttaa kovan tuloksen, en mä siitä saa niin paljoa irti, kun jos tämä sama jätkä paukuttaa kymmeniä hienoja heittoja. Ja kun kauneus on katsojan silmässä, ei nämä ole aina meille sama asia.
-
Saadaanko uus viikon vieras? :)
-
Mitä mieltä olet SFL:n uudesta visiosta ja jäsenmaksumallista?