Show Posts
This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.
1321
Viikon Vieras / Vs: Viikon vieras #73 Jalle Stoor
« on: 06.01.15 - klo:09:15 »
Terve Jalle!
Hyviin kysymyksiin mielenkiintoisia vastauksia. Kaltaiselleni dementikolle oli virkistävää lukea, että olet voittanut Nurmigolfissa! Kun viime kesänä olin järjestämässä kutsukilpailua golfkentälle niin kuuluit silloin alustavalle kutsuvieraiden listalleni. Sitten kun aloin kautta rantain selvittämään pelaajien yhteistietoja, niin mulle kerrottiin ettei Jalle enää taida pelata! Näin jäit ilman kutsua, jota pahoittelen. Ei siis olisi kannattanut uskoa huhuihin.
Edellisiin viitaten pari kysymystä,
Oliko sillä huhulla mitään todenperää?
Pidätkö enemmän lyhyistä kuin pitkistä väylistä?
Onko golfkentillä pidettäville kisoille tarvetta Suomessa?
Hyviin kysymyksiin mielenkiintoisia vastauksia. Kaltaiselleni dementikolle oli virkistävää lukea, että olet voittanut Nurmigolfissa! Kun viime kesänä olin järjestämässä kutsukilpailua golfkentälle niin kuuluit silloin alustavalle kutsuvieraiden listalleni. Sitten kun aloin kautta rantain selvittämään pelaajien yhteistietoja, niin mulle kerrottiin ettei Jalle enää taida pelata! Näin jäit ilman kutsua, jota pahoittelen. Ei siis olisi kannattanut uskoa huhuihin.
Edellisiin viitaten pari kysymystä,
Oliko sillä huhulla mitään todenperää?
Pidätkö enemmän lyhyistä kuin pitkistä väylistä?
Onko golfkentillä pidettäville kisoille tarvetta Suomessa?
1322
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 05.01.15 - klo:19:36 »
Terveiset Essille!
Hyvä että kinthaat ovat tallessa. Ja pysy sinä vaan fribassa, petankki on loppujen lopuksi aika tylsä peli. Mulle se kyllä sopii paremmin, koska siinä lajissa en ole koskaan heittänyt avausta pahasti metsään.
Ja Arille!
Ei se Crank ole vielä täysin sopeutunut heitto tyyliini, mutta kiekko sopii hyvin käteeni, ja Meikun nelosella tein parhaimman avauksen kun millään muulla kiekolla ikinä. FLX varmaan sopii löystyneille setä-miehille, mutta tälläiselle jäykälle papparaiselle omistamani muovimalli on ihan sopiva. Sitä paitsi mulla on niitä 9 kpl täsmälleen samanlaisia, luulisi olevan hyvä treenata niillä.
Palataan vielä eiliseen, tai oikeastaan tänään iltapäivään. Yhtäkkiä sain lekasta päähäni! Tai tunne oli ainakin sen kaltainen kun tajusin että jäin eilen taas viimeiseksi, ja vielä reilusti. Ja valehtisin jos väittäisin että kilpailin vain itseäni vastaan. Eihän sille mitään voi jos muut ovat parempia, jonkun on oltava viimeinenkin mutta ettei mulla ole mitään jakoa kehenkään verrattaessa. Mietin syy ja seuraus dilemmaa aika pitkään, kunnes hyväksyin tilanteen. Kun asia kirkastui päässäni, niin se alkoi jo naurattaa. Sain siitä vaan lisäbuustia tulevaan, varsinkin kun kerroin yhdelle kaverille että jumboksi taas jäin ja hän siihen että kannattaisiko jo oikeasti lopettaa sillä onhan maailmassa muitakin lajeja.
Tuli sellainen fiilis että vaikka nyt olen varmasti Suomen huonoin kilpailu lisenssin omaava pelaaja, niin enpähän alemmas kai enää pysty valumaan. Kovaa treenia vaan, niin onpahan sitten kahta hienompaa nousta takaisin podiumille.
Mikä on sitten pielessä? pohdin jälleen kerran. Mun heitto asennossa täytyy olla jotain pahasti vialla, tai sitten kiekko irtoaa kädestä jotenkin väärään aikaan. Muuta en keksi siihen että Suomen radoilta ei löydy yhtään niin leveätä väylää että minunkin avaus sillä pysyisi. Rajamäen fudiskenttää lukuunottamatta, mutta se ei olekaan muu kuin minun henk.koht, väylä.
Itseluottamus on kuitenkin suunnaton, täältä vielä tullaan.
Sellainen negatiivinen juttu kyllä eilisestä tuli mieleen että jossain vaiheessa tuli kyllä sellainen olo että varmasti poolikavereita vi...harmitti kun mun kanssa pelaaminen kestää niin kauan kun kiekkojani saa etsiä pitkin maita ja mantuja.
Hyvä että kinthaat ovat tallessa. Ja pysy sinä vaan fribassa, petankki on loppujen lopuksi aika tylsä peli. Mulle se kyllä sopii paremmin, koska siinä lajissa en ole koskaan heittänyt avausta pahasti metsään.
Ja Arille!
Ei se Crank ole vielä täysin sopeutunut heitto tyyliini, mutta kiekko sopii hyvin käteeni, ja Meikun nelosella tein parhaimman avauksen kun millään muulla kiekolla ikinä. FLX varmaan sopii löystyneille setä-miehille, mutta tälläiselle jäykälle papparaiselle omistamani muovimalli on ihan sopiva. Sitä paitsi mulla on niitä 9 kpl täsmälleen samanlaisia, luulisi olevan hyvä treenata niillä.
Palataan vielä eiliseen, tai oikeastaan tänään iltapäivään. Yhtäkkiä sain lekasta päähäni! Tai tunne oli ainakin sen kaltainen kun tajusin että jäin eilen taas viimeiseksi, ja vielä reilusti. Ja valehtisin jos väittäisin että kilpailin vain itseäni vastaan. Eihän sille mitään voi jos muut ovat parempia, jonkun on oltava viimeinenkin mutta ettei mulla ole mitään jakoa kehenkään verrattaessa. Mietin syy ja seuraus dilemmaa aika pitkään, kunnes hyväksyin tilanteen. Kun asia kirkastui päässäni, niin se alkoi jo naurattaa. Sain siitä vaan lisäbuustia tulevaan, varsinkin kun kerroin yhdelle kaverille että jumboksi taas jäin ja hän siihen että kannattaisiko jo oikeasti lopettaa sillä onhan maailmassa muitakin lajeja.
Tuli sellainen fiilis että vaikka nyt olen varmasti Suomen huonoin kilpailu lisenssin omaava pelaaja, niin enpähän alemmas kai enää pysty valumaan. Kovaa treenia vaan, niin onpahan sitten kahta hienompaa nousta takaisin podiumille.
Mikä on sitten pielessä? pohdin jälleen kerran. Mun heitto asennossa täytyy olla jotain pahasti vialla, tai sitten kiekko irtoaa kädestä jotenkin väärään aikaan. Muuta en keksi siihen että Suomen radoilta ei löydy yhtään niin leveätä väylää että minunkin avaus sillä pysyisi. Rajamäen fudiskenttää lukuunottamatta, mutta se ei olekaan muu kuin minun henk.koht, väylä.
Itseluottamus on kuitenkin suunnaton, täältä vielä tullaan.
Sellainen negatiivinen juttu kyllä eilisestä tuli mieleen että jossain vaiheessa tuli kyllä sellainen olo että varmasti poolikavereita vi...harmitti kun mun kanssa pelaaminen kestää niin kauan kun kiekkojani saa etsiä pitkin maita ja mantuja.
1323
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 05.01.15 - klo:11:48 »
Jaahans, edellinen viesti taas katkennut omituisesti, ja loppuosa kadonnut bitti avaruuteen. No ei se nyt mitään tärkeetä kumminkaan ollut.
Yritetään nyt palata eiliseen!
Tämä viesti sisältää tuote sijoittelua.
Sunnuntain aamuhämärä, ja moottoritie on kuuma ( ehkä hieman liiottelun makua, en tiedä) On se aina yhtä hienoa maalaiselle saapua Suomen pääkaupunkiin neonvalojen loisteeseen! Tullinpuomin Shellin kohdalta oikealle, ja taas oikealle! Kohta häämöttää etuvasemmalla Meilahden kalliot ja sen kätköissä lymyilevä Suomen ensimmäinen frisbeegolfrata.
Ville viikkoraha kisa tiedossa, pari astetta pakkasta ja hiukseni ikävästi sekoittava tuuli. Fiilis todella korkealla, ja yllättävänkin rento olo vaikka tiedän kokeilevani useampaakin fore avausta, sekä puttaavani haarakyykky asennosta. 2 kierrosta nakataan tällä kertaa 18 väyläistä rataa. En kiusaa teitä väyläkohtaisilla epikriiseillä ( paitsi että väylä 14 on muodostunut itselleni aikamoiseksi peikoksi, tälläkin kertaa käytin peräti 14 heittoa kyseisen väylän selättämiseksi).
Mennään suoraan Pelle Miljoonan esittämään kysymykseen, mitä tänään kisasta opit poika pellavapäinen?
Tuloksellisestihan molemmat kierrokseni olivat surkuhuoaisen heikkoja. Kumpikin rundi sisälsi vakio määrän HORROR! ( anteeksi vierasperäinen sana, päivän vierailuni Stokessa vuonna 2011, jätti suuren määrän murresanoja saneluluukkuuni) heittoja. Yllättäen tälläkertaa tavallisesta poiketen kierroksiin ei mahtunut oikeastaan yhtään jumalallista heittoa, mikä olisi korvannut edes vähän epäonnistumisia.
Kaikesta huolimatta minulle jäi kisasta hyvä mieli. Kokeilin ICEBUG kenkiä, ja ne antoivatkin todella hyvä pidon jäisillä kallioilla, ja olivat muutenkin mukavat ja lämpimät jaloissa. Kiekkoja kannoin ensimmäistä kertaa upouudessa Innovan Disc carrier kassissa, ja olinkin bägiin erittäin tyytyväinen!
Kokeilin myös uusia, ja liiteristä kaivettuja uus/vanhoja kiekkojani löytääkseni tuleviin kisoihin helmiä. Discmanian the MANIAC osoittautui tuulisessa säässä oivalliseksi putteriksi, jolla tein myös useita lähestymisiä. Tulee varmasti olemaan vakio lätty bägissäni. Star TL ja Champion TEEBIRD alkoivat myös tuntumaan ihan hyviltä, vaikken ihan sujut niitten kanssa vielä olekaan, mutta pikkulinnut ovat kyllä visertäneet siihen malliin että kiekot vaan paranevat vanhetessaan/ kuluessaan. Discmania S-line JACKAL tulee varmasti näyttelemään suurta osaa tulevissa koitoksissa...suurkiitos Essille joka sen palautti metsän kätköistä! Olen kyllä sitä mieltä että ihmiset jotka kadottavat kierroksella kiekkonsa tai esim. hanskansa niin voisivat alkaa harrastamaan vaikka petankkia.
Draivi kiekko eliittiin bägissäni on nousemassa Discraftin CRANK. Saa nähdä vaikka olisi kesällä ykkös vaihtoehtoni teematolla. Westsiden KANNEL on ja pysyy tärkeänä työkaluna lähipelissäni, ja saa yhdeksi kaveriksi vuoden 2005 Discraftin BUZZIN. En ole sillä juurikaan heittänyt, mutta eilen otin kiekon loppumetreillä käyttöön, ja teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen.
Summa summarum! Kasettini pysyi hyvin, etten sanoisi jopa erittäin hyvin kasassa huonoimmillakin hetkillä. Olin niin cool niitten horror heittojenkin jölkeen että hätisimmät varmaan luulivat papan kokeneen jonkinlaisen hengellisen herätyksen. Poolikaverit olivat reiluja, ja kannustava ilmapiiri oli koko ajan läsnä. Salaa seurasin kilpakumppanien suorituksia, ja hattua nostan heille. Rauhallisia ja tarkkoja siivuja koko ajan, ja puttipelikin ihailtavalla tasolla. Itselläkin sujui ihan hyvin, varsinkin kun huomasin siirtyä MANIAC putteihin, vaikken nyt mihinkään sankari putteihin kyennytkään. Fore avaukset olivat ihan ok, vaikka naurettavan lyhyitä ovatkin.
Oli erittäin mukava tavata Forumilta tuttuja, etenkin blogiaateliset vanha kunnon Jaani, ja uusi kunnon tuttavuus Essi. Oli mukava vaihtaa muutama sana heidän kanssaan.
Lopuksi toteaisin että Petteri Kantokari tulee, oletko valmis...grandmasteri!
Yritetään nyt palata eiliseen!
Tämä viesti sisältää tuote sijoittelua.
Sunnuntain aamuhämärä, ja moottoritie on kuuma ( ehkä hieman liiottelun makua, en tiedä) On se aina yhtä hienoa maalaiselle saapua Suomen pääkaupunkiin neonvalojen loisteeseen! Tullinpuomin Shellin kohdalta oikealle, ja taas oikealle! Kohta häämöttää etuvasemmalla Meilahden kalliot ja sen kätköissä lymyilevä Suomen ensimmäinen frisbeegolfrata.
Ville viikkoraha kisa tiedossa, pari astetta pakkasta ja hiukseni ikävästi sekoittava tuuli. Fiilis todella korkealla, ja yllättävänkin rento olo vaikka tiedän kokeilevani useampaakin fore avausta, sekä puttaavani haarakyykky asennosta. 2 kierrosta nakataan tällä kertaa 18 väyläistä rataa. En kiusaa teitä väyläkohtaisilla epikriiseillä ( paitsi että väylä 14 on muodostunut itselleni aikamoiseksi peikoksi, tälläkin kertaa käytin peräti 14 heittoa kyseisen väylän selättämiseksi).
Mennään suoraan Pelle Miljoonan esittämään kysymykseen, mitä tänään kisasta opit poika pellavapäinen?
Tuloksellisestihan molemmat kierrokseni olivat surkuhuoaisen heikkoja. Kumpikin rundi sisälsi vakio määrän HORROR! ( anteeksi vierasperäinen sana, päivän vierailuni Stokessa vuonna 2011, jätti suuren määrän murresanoja saneluluukkuuni) heittoja. Yllättäen tälläkertaa tavallisesta poiketen kierroksiin ei mahtunut oikeastaan yhtään jumalallista heittoa, mikä olisi korvannut edes vähän epäonnistumisia.
Kaikesta huolimatta minulle jäi kisasta hyvä mieli. Kokeilin ICEBUG kenkiä, ja ne antoivatkin todella hyvä pidon jäisillä kallioilla, ja olivat muutenkin mukavat ja lämpimät jaloissa. Kiekkoja kannoin ensimmäistä kertaa upouudessa Innovan Disc carrier kassissa, ja olinkin bägiin erittäin tyytyväinen!
Kokeilin myös uusia, ja liiteristä kaivettuja uus/vanhoja kiekkojani löytääkseni tuleviin kisoihin helmiä. Discmanian the MANIAC osoittautui tuulisessa säässä oivalliseksi putteriksi, jolla tein myös useita lähestymisiä. Tulee varmasti olemaan vakio lätty bägissäni. Star TL ja Champion TEEBIRD alkoivat myös tuntumaan ihan hyviltä, vaikken ihan sujut niitten kanssa vielä olekaan, mutta pikkulinnut ovat kyllä visertäneet siihen malliin että kiekot vaan paranevat vanhetessaan/ kuluessaan. Discmania S-line JACKAL tulee varmasti näyttelemään suurta osaa tulevissa koitoksissa...suurkiitos Essille joka sen palautti metsän kätköistä! Olen kyllä sitä mieltä että ihmiset jotka kadottavat kierroksella kiekkonsa tai esim. hanskansa niin voisivat alkaa harrastamaan vaikka petankkia.
Draivi kiekko eliittiin bägissäni on nousemassa Discraftin CRANK. Saa nähdä vaikka olisi kesällä ykkös vaihtoehtoni teematolla. Westsiden KANNEL on ja pysyy tärkeänä työkaluna lähipelissäni, ja saa yhdeksi kaveriksi vuoden 2005 Discraftin BUZZIN. En ole sillä juurikaan heittänyt, mutta eilen otin kiekon loppumetreillä käyttöön, ja teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen.
Summa summarum! Kasettini pysyi hyvin, etten sanoisi jopa erittäin hyvin kasassa huonoimmillakin hetkillä. Olin niin cool niitten horror heittojenkin jölkeen että hätisimmät varmaan luulivat papan kokeneen jonkinlaisen hengellisen herätyksen. Poolikaverit olivat reiluja, ja kannustava ilmapiiri oli koko ajan läsnä. Salaa seurasin kilpakumppanien suorituksia, ja hattua nostan heille. Rauhallisia ja tarkkoja siivuja koko ajan, ja puttipelikin ihailtavalla tasolla. Itselläkin sujui ihan hyvin, varsinkin kun huomasin siirtyä MANIAC putteihin, vaikken nyt mihinkään sankari putteihin kyennytkään. Fore avaukset olivat ihan ok, vaikka naurettavan lyhyitä ovatkin.
Oli erittäin mukava tavata Forumilta tuttuja, etenkin blogiaateliset vanha kunnon Jaani, ja uusi kunnon tuttavuus Essi. Oli mukava vaihtaa muutama sana heidän kanssaan.
Lopuksi toteaisin että Petteri Kantokari tulee, oletko valmis...grandmasteri!
1324
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 03.01.15 - klo:10:48 »
Kiitos vastauksesta!
Kävin äsken tossa viereisellä kentällä vähän kokeilemassa, ja aivan ufo
Kävin äsken tossa viereisellä kentällä vähän kokeilemassa, ja aivan ufo
1325
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 02.01.15 - klo:19:55 »
Mulla on ongelmana juuri toi etäisyyden säätö ja tietysti ahtaissa väleissä pelaaminen. Tuntuu että kaikki puuportit ovat täysin mahdottomia lävistää.
Kyllä kai siinä menosuuntaan katsomisessa joku taika on, mutta vaikeeta tulee olemaan sen opettelu.
Menikö sulla kauan että heitto alkoi tolla teekniikalla sujumaan?
Kyllä kai siinä menosuuntaan katsomisessa joku taika on, mutta vaikeeta tulee olemaan sen opettelu.
Menikö sulla kauan että heitto alkoi tolla teekniikalla sujumaan?
1326
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 02.01.15 - klo:18:13 »
Ja matka jatkuu! Nythän ollaan jo vuodessa 2015, eli ensi vuonna on tavoitteen lunastuksen aika. Aika kuluu ja nuoruus katoaa,ja kiire alkaa jo tulla saadakseni homman sujumaan.
Mää muistan silloin 90 luvun loppupuolella, kun oltiin muutaman kaverin kanssa paiskottu rantakiekkoja puihin, seiniin ja muihin maalitauluihin koko kesä ja hauskaa oli. Syksyllä sitten räjäytin pankin, ja sain koko Rajamäen haukkomaan henkeä kun löysin suuren kaupungin suuresta tavaratalosta oikean frisbeegolfkiekon. Siinä luki Discraft ja COMET. Ylpeänä esittelin kiekkoa rajamäen liikuntapuistossa kavereilleni, sitä käänneltiin ja hiplattiin ja kuolattiin.
Jääkiekkokaukalo oli silloin pystyssä, ja sen päätyportti auki. Portilta heitin näytösheiton ja Herra mun vereni! se lensi vähän yli punaviivan. Siis kolmisenkymmentä metriä, ällistys oli kaikilla suuri ja heti alkoikin spekulaatiot että voiko tuleva maailmanmestari enää osallistua meidän kisoihin. Ja ei ainakaan sillä oikealla golfkiekolla, saisin liian suuren edun muihin nähden.
Nyt kun olen lajia harrastanut n.16 vuotta, ja kiekkokaariin on tullut vähän lisää pituutta niin olen uuden tilanteen edessä. COMET on edelleen tallessa mutta nyt olen päättänyt opetella heittämään. Mä olen yhden kerran koittanut aikaisemminkin oppia, olisiko ollut palttiarallaa vuosi 2001 tai 2 kun Munkkiniemen radalla Markus "Lilli" Lindewall opetti mulle alkeita. Lilli oli ja halutessaan olisi edelleenkin aivan huippuvalmentaja frisbeegolfiin. Hän neuvoi minua kärsivällisesti ja tarkasti mitä pitäisi tehdä jotta saisin kiekon lentämään haluttuun kohteeseen, ja myös vähän pitemmälle.
Varmasti siitä muutaman tunnin sessiostakin jotain opin mutta sitten eivät oikein aikataulut sopineet, ja koulutus täysveriseksi ammattilaiseksi loppui aavistuksen verran liian aikaisin.
Nyt olen lukenut noita tekniikkavinkkejä, katsellut videoita saadakseni jotain rotia lähipeliin. Hämmästykseni on ollut suuri, kun tuntuu siltä että pelaajat katsovat korin suuntaan lähäreissä. Kävin pikaisesti tossa vesisateessa muutaman kiekon nakkaamassa yrittäen pitää mahdollisimman paljon katseen kohteessa. Eihän siitä tullut yhtään mitään, se tuntui täysin luonnottomalta. Setä on nakannut kiekkoa 16 vuotta silmät kiinni katse taaksepäin, joten näin alkuun ainakin mahdoton tehtävä. Kuitenkin kova halu kehittymiseen on, ja usko siihen että kun mennään tästä 16 vuotta etiäpäin niin homma on hanskassa!
Mää muistan silloin 90 luvun loppupuolella, kun oltiin muutaman kaverin kanssa paiskottu rantakiekkoja puihin, seiniin ja muihin maalitauluihin koko kesä ja hauskaa oli. Syksyllä sitten räjäytin pankin, ja sain koko Rajamäen haukkomaan henkeä kun löysin suuren kaupungin suuresta tavaratalosta oikean frisbeegolfkiekon. Siinä luki Discraft ja COMET. Ylpeänä esittelin kiekkoa rajamäen liikuntapuistossa kavereilleni, sitä käänneltiin ja hiplattiin ja kuolattiin.
Jääkiekkokaukalo oli silloin pystyssä, ja sen päätyportti auki. Portilta heitin näytösheiton ja Herra mun vereni! se lensi vähän yli punaviivan. Siis kolmisenkymmentä metriä, ällistys oli kaikilla suuri ja heti alkoikin spekulaatiot että voiko tuleva maailmanmestari enää osallistua meidän kisoihin. Ja ei ainakaan sillä oikealla golfkiekolla, saisin liian suuren edun muihin nähden.
Nyt kun olen lajia harrastanut n.16 vuotta, ja kiekkokaariin on tullut vähän lisää pituutta niin olen uuden tilanteen edessä. COMET on edelleen tallessa mutta nyt olen päättänyt opetella heittämään. Mä olen yhden kerran koittanut aikaisemminkin oppia, olisiko ollut palttiarallaa vuosi 2001 tai 2 kun Munkkiniemen radalla Markus "Lilli" Lindewall opetti mulle alkeita. Lilli oli ja halutessaan olisi edelleenkin aivan huippuvalmentaja frisbeegolfiin. Hän neuvoi minua kärsivällisesti ja tarkasti mitä pitäisi tehdä jotta saisin kiekon lentämään haluttuun kohteeseen, ja myös vähän pitemmälle.
Varmasti siitä muutaman tunnin sessiostakin jotain opin mutta sitten eivät oikein aikataulut sopineet, ja koulutus täysveriseksi ammattilaiseksi loppui aavistuksen verran liian aikaisin.
Nyt olen lukenut noita tekniikkavinkkejä, katsellut videoita saadakseni jotain rotia lähipeliin. Hämmästykseni on ollut suuri, kun tuntuu siltä että pelaajat katsovat korin suuntaan lähäreissä. Kävin pikaisesti tossa vesisateessa muutaman kiekon nakkaamassa yrittäen pitää mahdollisimman paljon katseen kohteessa. Eihän siitä tullut yhtään mitään, se tuntui täysin luonnottomalta. Setä on nakannut kiekkoa 16 vuotta silmät kiinni katse taaksepäin, joten näin alkuun ainakin mahdoton tehtävä. Kuitenkin kova halu kehittymiseen on, ja usko siihen että kun mennään tästä 16 vuotta etiäpäin niin homma on hanskassa!
1327
Treenipäiväkirjat / Vs: Rakkaudesta lajiin
« on: 01.01.15 - klo:14:23 »
Mielenkiintoista vertailua! Minullakin pientä vertailun tynkää on, mutta ei noin mittavassa skaalassa kun teillä. Joitakin vuosia sitten pelattiin Nurmigolfissa täälläpäin paikallista mediaakin kiinnostanut kisa missä minä, ja golfin puheenjohtaja pelattiin kierros golfia ja kierros frisbeegolfia. Väylät samat, kori samalla etäisyydellä reiästä. ja Antti miltein ensikertalainen kiekolla ja minulla takana muutama kierros golfia kyseisellä par3 radalla.
Hävisin kisan Antille pisteellä. Golfkeskuksen toimitusjohtaja Esa kierti mukana ja kuvasi kisaa. He ihmettelivät että pelasin niinkin hyvin golfia, ja että en pystynyt saamaan kiekolla Antin golf etumatkaa kiinni. Antti kyllä totesi ettei se heittäminen helppoa ollut, mutta lähipeli on kyllä fribassa paljon helpompaa.
Ero olisi kasvanut varmaankin isoksi pitkillä väylillä.
Molemmat lajit ovat hienoja ja molemmissa omat haasteensa!
Oikein rentouttavia golfkierroksia sinne Thai-landiin!
Hävisin kisan Antille pisteellä. Golfkeskuksen toimitusjohtaja Esa kierti mukana ja kuvasi kisaa. He ihmettelivät että pelasin niinkin hyvin golfia, ja että en pystynyt saamaan kiekolla Antin golf etumatkaa kiinni. Antti kyllä totesi ettei se heittäminen helppoa ollut, mutta lähipeli on kyllä fribassa paljon helpompaa.
Ero olisi kasvanut varmaankin isoksi pitkillä väylillä.
Molemmat lajit ovat hienoja ja molemmissa omat haasteensa!
Oikein rentouttavia golfkierroksia sinne Thai-landiin!
1328
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 30.12.14 - klo:07:38 »
Jaa! Kiitos mielenkiinnosta! Olen kovin tyytyväinen jos olen jollain tavalla ollut osallisena jonkun työpäivän ajankuluna.
Onhan nää vähän tällaisia jaarituksia, mutta onhan kuitenkin yhden ihmisen näkökulmia meitä kaikkia kiehtovaan lajiin. Tuskin maltan odottaa kun pääsen 2016 Syysmyrskyn jälkeen elvistelemään tavoitteen täyttymisestä, tai seliseli miksi taas kävi näin.
Ja mikä parasta, jos silloin selitän tässä ketjussa mitä tahansa olen vielä elossa, ja taas pari vuotta lähempanä eläkkeelle pääsyä!
Onhan nää vähän tällaisia jaarituksia, mutta onhan kuitenkin yhden ihmisen näkökulmia meitä kaikkia kiehtovaan lajiin. Tuskin maltan odottaa kun pääsen 2016 Syysmyrskyn jälkeen elvistelemään tavoitteen täyttymisestä, tai seliseli miksi taas kävi näin.
Ja mikä parasta, jos silloin selitän tässä ketjussa mitä tahansa olen vielä elossa, ja taas pari vuotta lähempanä eläkkeelle pääsyä!
1329
Treenipäiväkirjat / Vs: Gripblogi
« on: 30.12.14 - klo:07:30 »
Hyvä meininki Jaani!
Mä en ole aikaisemmin noteerannut millään tavalla tota rating juttua, mutta nyt olen sen harmikseni huomioinnut. En pääse enää mihinkään isoihin kisoihin kun ratingit laahaa niin alhaalla. Se on tietysti oma vikani, mutta oravanpyörässä ollaan. En nyt kuitenkaan ole kovin vakuuttunut koko rating systeemistä, mutta jos parempaakaan ei ole niin näillä mennään. Ja toisaalta vaikka tiedän useita jotka ovat meidän kanssa samaa mieltä rating sydeemistä, niin enemmän on varmaan heitä jotka sen nimeen vannoo.
Mulla on nyt lomista ja muistakin syistä pieni katkos golfkeskuksen kanssa, joten tiedottaminen tulevasta työnimellä NDGE kisasta siirtyy jonnekin pitkälle ensivuoteen. Mulla on siis korvien välissä ja osittain jopa paperilla visiot, mutta en julkaise niitä ennenkuin saan kaikki selväksi Nurmigolfin puolelta.
On mulle suositeltu kisan laittamista PDGA:n alle ja sitä myötä rating kisaksi osallistujien varmistamiseksi. Otan kuitenkin tietoisen riskin, ja se tarkoittaa sitä että kisa on rating ja lisenssi vapaa. Luulisi että sellaisillekin kisoille on kysyntää. Kevät sen sitten näyttää.
Ja BERLIINI on mukava kaupunki!
Mä en ole aikaisemmin noteerannut millään tavalla tota rating juttua, mutta nyt olen sen harmikseni huomioinnut. En pääse enää mihinkään isoihin kisoihin kun ratingit laahaa niin alhaalla. Se on tietysti oma vikani, mutta oravanpyörässä ollaan. En nyt kuitenkaan ole kovin vakuuttunut koko rating systeemistä, mutta jos parempaakaan ei ole niin näillä mennään. Ja toisaalta vaikka tiedän useita jotka ovat meidän kanssa samaa mieltä rating sydeemistä, niin enemmän on varmaan heitä jotka sen nimeen vannoo.
Mulla on nyt lomista ja muistakin syistä pieni katkos golfkeskuksen kanssa, joten tiedottaminen tulevasta työnimellä NDGE kisasta siirtyy jonnekin pitkälle ensivuoteen. Mulla on siis korvien välissä ja osittain jopa paperilla visiot, mutta en julkaise niitä ennenkuin saan kaikki selväksi Nurmigolfin puolelta.
On mulle suositeltu kisan laittamista PDGA:n alle ja sitä myötä rating kisaksi osallistujien varmistamiseksi. Otan kuitenkin tietoisen riskin, ja se tarkoittaa sitä että kisa on rating ja lisenssi vapaa. Luulisi että sellaisillekin kisoille on kysyntää. Kevät sen sitten näyttää.
Ja BERLIINI on mukava kaupunki!
1330
Treenipäiväkirjat / Vs: Gripblogi
« on: 29.12.14 - klo:16:58 »
Olipahan Jaani taas tekstiä!
Mun ei pitäisi varmaankaan kommentoida muiden ketjuihin, koska ulosantini on niin suppea.Mutta pakko on näppäillä ajatus mikä tuli mieleen luettuani viestisi.
Tuon tähän mukaan myös Essin ( jota en siis tunne), mutta teillä ainakin tuntuu olevan paljonkin yhteisiä heitto ja sadattelu hetkiä keskenänne.
On selkeästi aistittavissa että sulle on nyt kasvanut turhan iso möykky takaraivoon onnistumisesta. Sun halu "näyttää" kykysi hallitsee negatiivisesti mieltäsi, tai jotain sen suuntaista. Sua närästää jo etukäteen esim. rentouden puuttuminen kun menet treenaa, tai kisaamaan. Olisi hienoa olla taikur SIM sa la BIM , ja saada sut uskomaan että epäonnistumisetkin kuuluvat fribaan ja elämään. Tai kyllä sä varmaan sen tiedostat, mutta että et antaisi sen vaikuttaa noin paljon henkisesti sun elämään...olen huolissani!
Minultakin jäi Millenium väliin...oli shokkia kun huomasin ettei kisa ollutkaan silloin kuin yleensä, ja mulla oli muuta peruuttamatonta Milleniumin aikaan.
Sä olet siis kokenut ja menestynyt pelaaja, jolla on nyt suuria vaikeuksia osallistua kisoihin epäonnistumispelon takia.
Essin blogia seurattuani ole tullut siihen tulokseen että siinä on tyttö tai siis nainen! joka on intoa täynnä. Ja teksteistä päätellen myös huippulahjakas lajiin. Mutta hänelläkin on iso kynnys kilpailemisen aloittamiseen. Ja nyt kun miljuuna ihmistä lukee näitä teidän arvostettuja tilityksiä, niin pelkään että se voi nostattaa kynnystä ainakin sentillä, parilla. Nimittäin jos te alatte ajattelemaan että nyt kaikki alkavat seurata teidän pelaamistanne. No, varmaan seuraakin mutta varmasti vain positiivisella tavalla.
Mullahan on vähän toisenlainen jutska. Olen varmaankin sun kanssa harrastanut tätä lajia osimoilleen yhtä kauan aikaa. Mutta minä taas olen aina ollut se paska pelaaja, jolla ei ole minkäänlaista kynnystä osallistua mihin vaan. Jos joku tarjoisi vaikka mahdollisuuden lähteä Jenkkeihin johonkin isoon kisaan, niin saman tien ilman mitään itsehäpäisyn pelkoa.
Mutta mulla on sisimmissäni kuitenkin sama dilemma kuin sulla tai Essillä..halu pärjätä edes joskus! Ja yksi syy oman ketjun aloittamiseksi olikin se että kun julkisesti uhoan, ja olen valmis nolaamaan itseni lopullisesti niin saisin siitä buustia harjoittelemiseen.
Teksti oli taas sekavaa ja harkitsematonta ( voi kun joskus koittaisi päivä että laittaisin ajatukseni ensin ruutuvihkoon, ja siirtäisin sen tänne sitten kun se olisi tarpeeksi jäsennelty)
Tsemiä ja relaa teille molemmille! Olisi kyllä aivan mahtavaa kun molemmat tulisitte Nurmijärvelle kisailemaan huhtikuun lopulla. Rata lienee sellaiseen rentoiluun sopiva, ja yritän tehdä siitä sellaisen hyvän fiiliksen kisan. Yksi syy on jo se ettei kisalla ole mitään status arvoa. Ei tartte miettiä että siellä pitäisi pärjätä voittaakseen jonkun tittelin. Kisaan on varmaankin tulossa vanhoja tuttuja naamoja vuosituhannen takaa, ja toivottavasti myös uusiakin pärstiä
Valoisaa tulevaa vuotta 2015
t.väykkä
Mun ei pitäisi varmaankaan kommentoida muiden ketjuihin, koska ulosantini on niin suppea.Mutta pakko on näppäillä ajatus mikä tuli mieleen luettuani viestisi.
Tuon tähän mukaan myös Essin ( jota en siis tunne), mutta teillä ainakin tuntuu olevan paljonkin yhteisiä heitto ja sadattelu hetkiä keskenänne.
On selkeästi aistittavissa että sulle on nyt kasvanut turhan iso möykky takaraivoon onnistumisesta. Sun halu "näyttää" kykysi hallitsee negatiivisesti mieltäsi, tai jotain sen suuntaista. Sua närästää jo etukäteen esim. rentouden puuttuminen kun menet treenaa, tai kisaamaan. Olisi hienoa olla taikur SIM sa la BIM , ja saada sut uskomaan että epäonnistumisetkin kuuluvat fribaan ja elämään. Tai kyllä sä varmaan sen tiedostat, mutta että et antaisi sen vaikuttaa noin paljon henkisesti sun elämään...olen huolissani!
Minultakin jäi Millenium väliin...oli shokkia kun huomasin ettei kisa ollutkaan silloin kuin yleensä, ja mulla oli muuta peruuttamatonta Milleniumin aikaan.
Sä olet siis kokenut ja menestynyt pelaaja, jolla on nyt suuria vaikeuksia osallistua kisoihin epäonnistumispelon takia.
Essin blogia seurattuani ole tullut siihen tulokseen että siinä on tyttö tai siis nainen! joka on intoa täynnä. Ja teksteistä päätellen myös huippulahjakas lajiin. Mutta hänelläkin on iso kynnys kilpailemisen aloittamiseen. Ja nyt kun miljuuna ihmistä lukee näitä teidän arvostettuja tilityksiä, niin pelkään että se voi nostattaa kynnystä ainakin sentillä, parilla. Nimittäin jos te alatte ajattelemaan että nyt kaikki alkavat seurata teidän pelaamistanne. No, varmaan seuraakin mutta varmasti vain positiivisella tavalla.
Mullahan on vähän toisenlainen jutska. Olen varmaankin sun kanssa harrastanut tätä lajia osimoilleen yhtä kauan aikaa. Mutta minä taas olen aina ollut se paska pelaaja, jolla ei ole minkäänlaista kynnystä osallistua mihin vaan. Jos joku tarjoisi vaikka mahdollisuuden lähteä Jenkkeihin johonkin isoon kisaan, niin saman tien ilman mitään itsehäpäisyn pelkoa.
Mutta mulla on sisimmissäni kuitenkin sama dilemma kuin sulla tai Essillä..halu pärjätä edes joskus! Ja yksi syy oman ketjun aloittamiseksi olikin se että kun julkisesti uhoan, ja olen valmis nolaamaan itseni lopullisesti niin saisin siitä buustia harjoittelemiseen.
Teksti oli taas sekavaa ja harkitsematonta ( voi kun joskus koittaisi päivä että laittaisin ajatukseni ensin ruutuvihkoon, ja siirtäisin sen tänne sitten kun se olisi tarpeeksi jäsennelty)
Tsemiä ja relaa teille molemmille! Olisi kyllä aivan mahtavaa kun molemmat tulisitte Nurmijärvelle kisailemaan huhtikuun lopulla. Rata lienee sellaiseen rentoiluun sopiva, ja yritän tehdä siitä sellaisen hyvän fiiliksen kisan. Yksi syy on jo se ettei kisalla ole mitään status arvoa. Ei tartte miettiä että siellä pitäisi pärjätä voittaakseen jonkun tittelin. Kisaan on varmaankin tulossa vanhoja tuttuja naamoja vuosituhannen takaa, ja toivottavasti myös uusiakin pärstiä
Valoisaa tulevaa vuotta 2015
t.väykkä
1331
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 29.12.14 - klo:11:30 »
Nyt on Joulut aikalailla taputeltu on aika siirtää katseet uuteen vuoteen.
Eilisellä mietiskelin jo MITÄ, MISSÄ ja MILLOIN vuonna 2015!
Tämän hetken ykkösprioriteettinä minulla on puttitreenit (kun puhutaan lajista nimeltä frisbeegolf). Treenaan miltein päivittäin sisätiloissa, jonkin verran myös ulkona ettei totuus unohtuisi. Olen jonkin verran lukenut muiden puttitreeni menetelmiä ja tekniikkaa, mutta en anna niiden vaikuttaa omaan tekemiseeni. Yritän harjoitella itselleni sopivan tyylin, ja tehdä toistoja niin paljon että se alkaa sujua. Olen oppinut hyväksymään viimeaikoina että kaikki putit eivät uppoa, mutta treenillä uskon niitten onnistuneiden määrän kasvavan kohtuu lukemiin. Ja kaikista tekniikka hienouksista huolimatta uskon vakaasti siihen että loppupelissä PÄÄ on hyvin ratkaisevassa roolissa puttipelissä. Sitä menttaalipuolta yritän myös vahvistaa nyt ja tulevaisuudessa.
Kroppani nykykunnossa en lähde koviin pakkasiin rykimään, mutta mahdollisesti voisin löytää itseni joku ilta liikuntasalin lämmössä kiskomassa kiekkoa pressuun.
Ja kunhan kevät koittaa, niin sitten alkaisi heittotreenit. Olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa että kotiseudultani löytyy erinomaiset treeniolosuhteet. Rajamäen pikkurata on ihan kelvollinen paikka treenata. Siistiä maastoa, ja vähän jengiä. Iltamyöhään tai päivisin kun ei ole futareita, niin kentillä on tilaa draivata, tilaa on sen verran paljon että ikinä en pysty heittämään kentän ulkopuolelle. Jos haluan kiertää vaativampaa rataa, niin hiljainen Maaniittu- Ihantola on siihen loistava rata. Kaikkein hiljaisin tässä nurkilla on tietenkin KIljavan rata, ja kesälämpimänä oiva paikka pulahtaa vaikka uimaan sääksin kirkas vetiseen järveen kesken treenin.
15-30 min ajomatkan sisältä löytyväkin sitten esim. Nummelan ja Hyvinkään mainiot radat, samoin suuret ja kauniit Tali, Kivikko ja Siltasaari. Mutta jos ajelemaan lähden treenipaikkaa ajatellen niin useimmin löytänen itseni akselilta Karkkila-Riihimäki-Keinukallio. Loistavia, monipuolisia ratoja. Tuusulan uudellekin pyrähtää 20 minuutissa, joten valinnan varaan on.
Sitten kun pappa haluaa nautiskella niin hän lähtee Nurmigolfiin 3-4 kiekkaa, ja siihen päälle lounas +sauna.
Tietysti mulla on kotipihallakin kori, samoin tontin takana olevassa pikkupuistossa on pari koria. Se onkin varsinainen harjoituskeskukseni.
Mielenkiintoinen asia on myös miten toi mun Disccarrier ensi kesäksi täyttyy.
Tällä hetkellä bägi sisältää 25 kiekkoa, eikä juurikaa samaa laatua.
Tekisi mieli testata kaikenlaisia, mutta kaikkia senttejä en voi kiekkoihinkaan työntää. Joten lukemalla tämän forumin kirjoituksia toivon löytäväni hyviä vinkkejä laukun täyttämiseksi.
Keväällä kun alkaa heittotreenit, niin yritän kerrankin tutustua kiekkojeni sielunelämään erilaisissa tuuliolosuhteissa. Uskon että jonkinlaisen yhteyden niihin löydän, ja ne jotka eivät kanssani tule toimeen saavat uuden kodin jostain muualta kun minun bägistä. AAMEN!
Eilisellä mietiskelin jo MITÄ, MISSÄ ja MILLOIN vuonna 2015!
Tämän hetken ykkösprioriteettinä minulla on puttitreenit (kun puhutaan lajista nimeltä frisbeegolf). Treenaan miltein päivittäin sisätiloissa, jonkin verran myös ulkona ettei totuus unohtuisi. Olen jonkin verran lukenut muiden puttitreeni menetelmiä ja tekniikkaa, mutta en anna niiden vaikuttaa omaan tekemiseeni. Yritän harjoitella itselleni sopivan tyylin, ja tehdä toistoja niin paljon että se alkaa sujua. Olen oppinut hyväksymään viimeaikoina että kaikki putit eivät uppoa, mutta treenillä uskon niitten onnistuneiden määrän kasvavan kohtuu lukemiin. Ja kaikista tekniikka hienouksista huolimatta uskon vakaasti siihen että loppupelissä PÄÄ on hyvin ratkaisevassa roolissa puttipelissä. Sitä menttaalipuolta yritän myös vahvistaa nyt ja tulevaisuudessa.
Kroppani nykykunnossa en lähde koviin pakkasiin rykimään, mutta mahdollisesti voisin löytää itseni joku ilta liikuntasalin lämmössä kiskomassa kiekkoa pressuun.
Ja kunhan kevät koittaa, niin sitten alkaisi heittotreenit. Olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa että kotiseudultani löytyy erinomaiset treeniolosuhteet. Rajamäen pikkurata on ihan kelvollinen paikka treenata. Siistiä maastoa, ja vähän jengiä. Iltamyöhään tai päivisin kun ei ole futareita, niin kentillä on tilaa draivata, tilaa on sen verran paljon että ikinä en pysty heittämään kentän ulkopuolelle. Jos haluan kiertää vaativampaa rataa, niin hiljainen Maaniittu- Ihantola on siihen loistava rata. Kaikkein hiljaisin tässä nurkilla on tietenkin KIljavan rata, ja kesälämpimänä oiva paikka pulahtaa vaikka uimaan sääksin kirkas vetiseen järveen kesken treenin.
15-30 min ajomatkan sisältä löytyväkin sitten esim. Nummelan ja Hyvinkään mainiot radat, samoin suuret ja kauniit Tali, Kivikko ja Siltasaari. Mutta jos ajelemaan lähden treenipaikkaa ajatellen niin useimmin löytänen itseni akselilta Karkkila-Riihimäki-Keinukallio. Loistavia, monipuolisia ratoja. Tuusulan uudellekin pyrähtää 20 minuutissa, joten valinnan varaan on.
Sitten kun pappa haluaa nautiskella niin hän lähtee Nurmigolfiin 3-4 kiekkaa, ja siihen päälle lounas +sauna.
Tietysti mulla on kotipihallakin kori, samoin tontin takana olevassa pikkupuistossa on pari koria. Se onkin varsinainen harjoituskeskukseni.
Mielenkiintoinen asia on myös miten toi mun Disccarrier ensi kesäksi täyttyy.
Tällä hetkellä bägi sisältää 25 kiekkoa, eikä juurikaa samaa laatua.
Tekisi mieli testata kaikenlaisia, mutta kaikkia senttejä en voi kiekkoihinkaan työntää. Joten lukemalla tämän forumin kirjoituksia toivon löytäväni hyviä vinkkejä laukun täyttämiseksi.
Keväällä kun alkaa heittotreenit, niin yritän kerrankin tutustua kiekkojeni sielunelämään erilaisissa tuuliolosuhteissa. Uskon että jonkinlaisen yhteyden niihin löydän, ja ne jotka eivät kanssani tule toimeen saavat uuden kodin jostain muualta kun minun bägistä. AAMEN!
1332
Muu keskustelu / Vs: Vastaa edellisen käyttäjän kysymykseen
« on: 27.12.14 - klo:13:26 »
Discraft (Comet, 139 markkaa, Aleksi 13)
Kenet frisbeegolfaajan haluaisit tavata, johon et ole vielä törmännyt?
Kenet frisbeegolfaajan haluaisit tavata, johon et ole vielä törmännyt?
1333
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 23.12.14 - klo:09:49 »
Ja omasta puolestani kaikille lukijoille erittäin mukavaa JOULUA!
1334
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 23.12.14 - klo:09:47 »
RATAMESTARI tuo entinen frisbeegolfarin raamattu!
Minä en tiedä kuinka kauaksi ulottuu Ratamestari lehden historia, koska minulla on lehdet vuodesta 1999 eteenpäin vuoteen 2003 ja se taisikin olla lehden viimeinen vuosikerta.
Lehti tuli postilaatikkoon kannettuna kirjekuoreen pakattuna 8- 10 kertaa vuodessa. Lehti oli kokoa A5 ja sisälsi tiukkaa tekstiä vajaan 30 sivun verran.
Tärkeimpinä aiheina olivat tietysti tulospalvelu ja ennakkotiedot tulevista kisoista. Varsinkin SM-osakilpailuiden ennakot olivat varsin perusteelliset, oli ratakarttaa, väylä esittelyt, +kaikki muut perustiedot. Paperiversio kisakoneesta.
Oma lukunsa olivat sitten kisaraportit, oli niin mukavaa sohvalla maaten lukea mitä milloinkin oli kisoissa tapahtunut.
Välillä oli myös pelaaja haastatteluja, ja ne olivat myös taivaallisia. Onneksi sen tapaisia saa nyt lukea tämän forumin sivuilta viikon vieras blogista!
Lehdessä ei unohdettu myöskään pienempiä sarjoja kuten kansallista ja karvalakki sarjaa, vaan niistäkin oli paljon juttuja.
Tässä lyhyt katkelma Rovaniemen karvalakki kisasta vuodelta 1999
- Pierre oli järjestänyt meille hienon paussipaikan Lappland Safaris firman omistamasta Kotisaaresta. Siellä oli tynnyri-rakovalkea ja porontaljoja lämmittelyä varten....todellista lapin eksotiikkaa. Pierre oli myös ahkeroinut ajelemalla moottorikelkalla kantavat siirtymäurat heittopaikoilta toisille ja aloituapaikalta korille. Hän oli huolissaan että joku etelän mies saattaisi juuttua tai peräti hukkua virallisesti 1m 20 cm syvään lumihankeen.
Kirjoittajana lienee ollut A-P Korkeamäki tai Jukka Vieri ja kisan voitti frisbee legenda Antti Luuri.
Tietysti lehdestä löytyi kisakalenteri, kilpailusarjojen säännöt, ja joskus jopa kiekko esittelyjä.
Muutama mainoskin oli kulujen peittämiseksi mm. CARROLS Nälkä. Mikä ihana tekosyy.
Ratamestarin julkaisijana toimivat päätoimittaja Ari-Pekka KOrkeamäki ja Suomen Frisbeeliitto. Kirjoittajina Ari-Pekan lisäksi kirjava joukko avustajia.
Lehti ja sen tekijät kuuluvat Suomen frisbeegolfin historiaan tärkeänä osana!
Kiitos heille!
Minä en tiedä kuinka kauaksi ulottuu Ratamestari lehden historia, koska minulla on lehdet vuodesta 1999 eteenpäin vuoteen 2003 ja se taisikin olla lehden viimeinen vuosikerta.
Lehti tuli postilaatikkoon kannettuna kirjekuoreen pakattuna 8- 10 kertaa vuodessa. Lehti oli kokoa A5 ja sisälsi tiukkaa tekstiä vajaan 30 sivun verran.
Tärkeimpinä aiheina olivat tietysti tulospalvelu ja ennakkotiedot tulevista kisoista. Varsinkin SM-osakilpailuiden ennakot olivat varsin perusteelliset, oli ratakarttaa, väylä esittelyt, +kaikki muut perustiedot. Paperiversio kisakoneesta.
Oma lukunsa olivat sitten kisaraportit, oli niin mukavaa sohvalla maaten lukea mitä milloinkin oli kisoissa tapahtunut.
Välillä oli myös pelaaja haastatteluja, ja ne olivat myös taivaallisia. Onneksi sen tapaisia saa nyt lukea tämän forumin sivuilta viikon vieras blogista!
Lehdessä ei unohdettu myöskään pienempiä sarjoja kuten kansallista ja karvalakki sarjaa, vaan niistäkin oli paljon juttuja.
Tässä lyhyt katkelma Rovaniemen karvalakki kisasta vuodelta 1999
- Pierre oli järjestänyt meille hienon paussipaikan Lappland Safaris firman omistamasta Kotisaaresta. Siellä oli tynnyri-rakovalkea ja porontaljoja lämmittelyä varten....todellista lapin eksotiikkaa. Pierre oli myös ahkeroinut ajelemalla moottorikelkalla kantavat siirtymäurat heittopaikoilta toisille ja aloituapaikalta korille. Hän oli huolissaan että joku etelän mies saattaisi juuttua tai peräti hukkua virallisesti 1m 20 cm syvään lumihankeen.
Kirjoittajana lienee ollut A-P Korkeamäki tai Jukka Vieri ja kisan voitti frisbee legenda Antti Luuri.
Tietysti lehdestä löytyi kisakalenteri, kilpailusarjojen säännöt, ja joskus jopa kiekko esittelyjä.
Muutama mainoskin oli kulujen peittämiseksi mm. CARROLS Nälkä. Mikä ihana tekosyy.
Ratamestarin julkaisijana toimivat päätoimittaja Ari-Pekka KOrkeamäki ja Suomen Frisbeeliitto. Kirjoittajina Ari-Pekan lisäksi kirjava joukko avustajia.
Lehti ja sen tekijät kuuluvat Suomen frisbeegolfin historiaan tärkeänä osana!
Kiitos heille!
1335
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 22.12.14 - klo:09:56 »
Vuoden 2001 SM- sarja käynnistyi jälleen Wasa Openilla 28- 29.4
Uutuutena kauteen otettiin mukaan Masters sarja! Jess! täytänhän keväällä 40v. ja pääsen ikäisteni kanssa kilpailemaan.
Wasa Openiin olin intoa puhkuen lähdössä, mutta en sitten mennytkään. MIKSI?
Syy oli säännöissä, joista ei tietenkään silloinen liiton hallitus tinkinyt.
Tuo tinkimätön hallitus koostui seuraavista henkilöistä Seppo Nieminen, A-P Korkeamäki, Jukka Vieri, Sami Loukko, Jussi Meresmaa ja Jari Väyrynen
Sääntöjen mukaan sinä päivänä kun kisa on, pitää olla täyttänyt luokkansa vaativa ikä.
Kisa pidettiin siis 28- 29.4 ja minä täytin 40v. sunnuntaina 29. päivä. Lauantaina olin siis vasta 39v. eli avoimen sarjan pelaaja.
Ja koska sarjaa ei voinut vaihtaa kesken kauden niin minulle jäi 2 vaihtoehtoa. Pelata Vaasassa ja koko loppukauden avoimissa, tai jättää Vaasa väliin ja pelata loppukausi Mastereissa.
Ensimmäisestä Wasa Openista jäi kuitenkin myös yksi laulun rallatuskin mieleen.
Kaikkihan tietävät Juicen biisin Vaasankin veri vapisee!?
Sehän menee yhden säkeistön osalta muistaakseni näin.
vuoksi isänmaan eestä ristin tään,
täytyy miehen heilutella pistintään.
Mies on valmis vaikka kitumaan ja kuolemaan,
vaan jos pitää käydä pimppiä nuolemaan niin
Vaa-san-kin veri vapisee!
Vaa-san-kin veri vapisee!
Vaa-san-kin veri vapisee!
Vaa-san-kin!
minä en tietenkään frisbeehuumassa sanoja muistanut ja ne kääntyivätkin jotenkin tällaisiksi
vuoksi isänmaan eestä korin tään,
täytyy miehen heitellä kiekkojaan.
Mies on valmis vaikka spottaamaan ja denfaamaan,
vaan jos pitää käydä kiekkoa nuolemaan niin
väy-kän-kin veri vapisee!
väy-kän-kin veri vapisee!
väy-kän-kin veri vapisee
väy-kän-kin!
Uutuutena kauteen otettiin mukaan Masters sarja! Jess! täytänhän keväällä 40v. ja pääsen ikäisteni kanssa kilpailemaan.
Wasa Openiin olin intoa puhkuen lähdössä, mutta en sitten mennytkään. MIKSI?
Syy oli säännöissä, joista ei tietenkään silloinen liiton hallitus tinkinyt.
Tuo tinkimätön hallitus koostui seuraavista henkilöistä Seppo Nieminen, A-P Korkeamäki, Jukka Vieri, Sami Loukko, Jussi Meresmaa ja Jari Väyrynen
Sääntöjen mukaan sinä päivänä kun kisa on, pitää olla täyttänyt luokkansa vaativa ikä.
Kisa pidettiin siis 28- 29.4 ja minä täytin 40v. sunnuntaina 29. päivä. Lauantaina olin siis vasta 39v. eli avoimen sarjan pelaaja.
Ja koska sarjaa ei voinut vaihtaa kesken kauden niin minulle jäi 2 vaihtoehtoa. Pelata Vaasassa ja koko loppukauden avoimissa, tai jättää Vaasa väliin ja pelata loppukausi Mastereissa.
Ensimmäisestä Wasa Openista jäi kuitenkin myös yksi laulun rallatuskin mieleen.
Kaikkihan tietävät Juicen biisin Vaasankin veri vapisee!?
Sehän menee yhden säkeistön osalta muistaakseni näin.
vuoksi isänmaan eestä ristin tään,
täytyy miehen heilutella pistintään.
Mies on valmis vaikka kitumaan ja kuolemaan,
vaan jos pitää käydä pimppiä nuolemaan niin
Vaa-san-kin veri vapisee!
Vaa-san-kin veri vapisee!
Vaa-san-kin veri vapisee!
Vaa-san-kin!
minä en tietenkään frisbeehuumassa sanoja muistanut ja ne kääntyivätkin jotenkin tällaisiksi
vuoksi isänmaan eestä korin tään,
täytyy miehen heitellä kiekkojaan.
Mies on valmis vaikka spottaamaan ja denfaamaan,
vaan jos pitää käydä kiekkoa nuolemaan niin
väy-kän-kin veri vapisee!
väy-kän-kin veri vapisee!
väy-kän-kin veri vapisee
väy-kän-kin!