Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Treenipäiväkirjat => Topic started by: Enrico on 26.05.14 - klo:16:38
-
Morjens, olen 24-vuotias miehenalku Oulusta. Fribaa on tullut harrastettua vuodesta 2011, eli siitä asti kun muutin Ouluun. Tämä kesä kuluu pääasiassa Kokkolassa kesätöiden takia, Oulussa tulee käytyä viettämässä vapaapäivät avovaimon kanssa. Kokkola on minulle entuudestaan outo kaupunki, enkä tuntenut täältä tänne tullessa ketään, joten kaikki vapaa-aika tulee kulutettua luonnollisesti frisbeegolfin parissa kun ei muutakaan tekemistä ole. Eli nyt on aikaa ihan oikealle treenaamisellekin. Tänään tulee kaatamalla vettä, joten ajattelin tylsyyksissäni alkaa kirjoittamaan treeniblogia, kun muutakaan tekemistä ei ole. Lätkäkin loppui.
Kokkola tarjoaa loistavat puitteet pelin kehittämiselle. Köykärinmäellä on 9. väylän yhteydessä range, jossa on mittakyltit 120 metriin asti. Lisäksi puttaamista voi treenata rangen vieressä.
Tekemisen puutteen lisäksi kipinää oikealle harjoittelulle tuli seuran ensimmäisistä major-kilpailuista. BSC:llä on vuosittain sarja kisoja, joista kerätään major-pisteitä ja kauden lopuksi eniten pisteitä kerännyt palkitaan. Minulla ei ole aikaisimpina vuosina ollut kärkikahinoihin mitään asiaa, sen verran kovia pelimiehiä sieltä löytyy, mutta täksi vuodeksi päätettiin perustaa minor-sarja, joka on tarkoitettu niille, joiden tasoitus on 2.1 tai korkeampi. Minä mahdun juuri ja juuri tuohon määritelmään, niimpä päätin osallistua kyseiseen sarjaan.
Ensimmäinen major-kisa oli tosiaan lauantaina, ja ratana oli Virpiniemi DGP muokatulla leiskalla. Kahden kierroksen kisa. Ensimmäisellä kierroksella meni kaikki nappiin. Ensimmäisellä väylällä upotin 15-metrisen pirkkoputin, joka piti laittaa niin leveästä haara-asennosta että nivuset paukkuu vieläkin. Surkuhupaisasti se oli poolimme ainoa kakkonen helpolta CTP-väylältä. Kierros jatkui hyvin, pysyttelin pakkasen puolella suurimman osan kierroksesta. Vaikealla kolmosväylällä otin hölmön bogin kun pamautin 5 metrin ylämäkiputin yläpantaan. Sain kuitenkin taistelua tuloksen -1, joka on minulle loistava tulos Virpiniemen haastavalla radalla. Tulos olisi oikeuttanut paikkaan majorin kärkipoolissa, ja tästä tulikin pientä leukailua.
Toinen kierros oli sitten se, mikä sai treenaamisen kipinän aikaan. Kierrokselle lähdin tukevan tuntuisessa 5 heiton johdossa ensimmäiseen kirittäjään, ja lähdin kierrokselle levollisin mielin. Jotain käsittämätöntä kuitenkin tapahtui, griplockeja alkoi näkymään aivan liian usein (niihin ei ole Virpiniemessä todellakaan varaa) eikä puttikaan meinannut enää upota. Kanssakilpailijat tulivat heitto heitolta lähemmäksi, ja perseessä alkoi kutkuttamaan mahdollinen nolo tappio. Onneksi sain kasattua itseni ja parilla viimeisellä väylällä varmistin, että suoraan en tulisi häviämään. Kaverilla oli viimeisellä väylällä mahdollisuus laittaa 7 metrin pirkkoputilla itsensä tasoihin kanssani, vaan onneksi en ollut ainoa jolla käsi tärisi. Eli yhden heiton erolla voitin lopulta kisan. Tulos heikkeni 11 heittoa ensimmäiseen kierrokseen verrattuna, mikä on aivan käsittämätöntä. Otinkin tämän kesän tavoitteiksi
1) parantaa puttivarmuutta niin, että 7 metristä menisi (käytännössä) kaikki ja alle kympistä 80%
2) parantaa tekniikkaa helpommin toistettavaksi
3) lisätä varmuutta
4) parantaa hermoja
5) vakiinnuttaa kiekkosetti, eikä aina vaihtaa putteria kun tuntuu ettei putti kulje
6) lisätä heittoon pituutta (ei niin tärkeää tässä vaiheessa)
Puttitreenit olenkin jo aloittanut tosissaan, hommasin 10 samanlaista putteria ja päätin, että tällä muotilla mennään tämä kausi. Hermopeliä ei paranneta millään muulla, kuin osallistumalla ahkerasti kisoihin. Viime kaudella kisaaminen jäi töiden takia lähes nollaan, mutta tällä kaudella pitäisi päästä kisaamaan paljon useammin. Tulen varmaan kirjoittamaan tänne mietintöjä harkkakierroksista, treeneistä ja kisoista, toivottavasti joku jaksaa lukea.
-
Teretuloa kirjoittelemaan
-
Aivan helposti jaksaa lukea..
Onnittelut minor-voitosta ja -1 on todella kova tulos Virpasta!
Siinä saa mennä jo kaikki putkeen!
-
Paketillinen Mercyjä saapui postiin eilen ja ehdin juuri ja juuri ennen työvuoroa hakemaan ne. Iltavuoron jälkeen päätin sitten mennä "hetkeksi" Meripuistoon puttailemaan, se kun sattuu olemaan työmatkan varrella. Noh, eihän se sujunut ja tästä suivaantuneena päätin, että pois en lähde ennen kuin olen saanut kaikki 8 mukana ollutta putteria putkella sisään 3, 5, 7 ja 10 metristä. Loppujen lopuksi pääsin lähtemään keskiyön tienoilla kotiin. Puolessatoista tunnissa kerkesi alaselkä paukahtamaan makeasti jumiin, onneksi on luvattu kunnon sadetta pariksi päiväksi niin ei tarvitse lähteä pelaamaan. Lauantain viikkokisoihin joutuu luultavasti lähtemään, satoi taikka paistoi...
-
Vapaapäiviksi Ouluun, ja nyt oli avovaimon töiden takia aikaa käydä pelaamassa sielläkin. Torstaina viikkokisat Virpiniemessä, josta ei paljon kerrottavaa jäänyt. Etuysi meni penkin alle, plussaa tuli sen verran paljon että takaysille ei jäänyt kuin voitettavaa. Peli alkoikin sitten kulkemaan, ja selvitin yleensä haastavamman puolikkaan muistaakseni yhdellä plussalla.
Lauantaina piti lähteä Kokkolaan jo kuuden aikaan, mutta kaveri oli pitkästä aikaa Oulussa niin pitihän sitä käydä kierroksella Meri-Toppilassa. Sielläkään en ole käynyt pitkään pitkään aikaan, vaikka kämppä on ihan vieressä. Yleensä vapaapäivät tulee vietettyä aikaa kotona, Kokkolassa ehtii sitten pelaamaan. Pari lämmittelyheittoa ykkösellä paljasti, että vasen puoli selästä on edelleen jumissa. Totesin, että on parempi heittää forea ainakin niin kauan kuin olkapää antaa myöten.
Ykkösellä oli perinteinen toppilalainen vastatuuli, ja TP Maailma lähtikin kääntämään turhan paljon vasemmalle. Vakautta riitti onneksi, ja pian koria 10m ennen olevan puskan jälkeen kiekko alkoi suoristua ja feidasikin lopuksi. 25m vasemmalle ja 10m pitkäksi, mutta pelissä kuitenkin. Siitä huono lähäri, putti ohi ja bogi korttiin. Kakkoselle helppo birdie 4m putilla. Helpoimpia väyliä, jos osaa heittää vähänkään forea. Karsituilla metsäväylillä 3-6 onnistuin löytämään ne vähätkin puut mitä sinne oli jätetty, ja ulos tultiin yhtä plussaa rikkaampana. Pakkobirdieväylältä (7.) paskalla putilla par, ja mieli maassa kohti 8. väylää. Tiukahko vastatuuli tervehti meitä mäen huipulla, mutta lähdin birdienkiilto silmissä heittämään riskillä forea. Maailma kippaa ja päätyy outtiin, josta mokelsin lopulta tuplabogin. 9. väylällä, joka on helposti pariin pelattavissa oleva par-4, lähdin ahnehtimaan pirkkoa, vaikka putti lähti puun alta ja matkaakin oli. Ekaan oksaan ja loppujen lopuksi bogia korttiin.
Helpolta kympiltä masentava par, yhdeltätoista vielä masentavampi tupla ja vähintäänkin yhtä masentavat parit 12. ja 13. väyliltä. 14. on itselle sen verran vaikea väylä, että siitä en birdietä odotakaan ja täten par on ihan kelpo tulos. 15. väylä pelataan alamäkeen, olisiko se n. 95m. Väylä vaatii suoran heiton, joka ei saa feidata liikaa. Korin oikealla puolella odottaa tiheä metsä. Kerrankin nappiavaus tähän, Truth tuli alas n. 15m ennen koria ja skippasi pariin metriin, helppo pirkko. 16. väylä on 160m dogleg par-4, OB:tä keskellä olevassa saaressa ja oikealla metsikössä. Vasemmalla aukeaa. 120m avauksella pääsee heittämään kakkosheiton niin, että kori on näkösällä. Tällä kertaa kuitenkin avaus lipeää rolleriksi, joka pysähtyy pitkässä heinässä melkein heti, yhteensä edettiin n. 30 metriä. Onneksi kakkosheitto onnistuu Maailmalla täydellisesti, ja pääsen 15m putille. Se kuitenkin menee luonnollisesti ohi ja par korttiin. 17. väylällä kori on sivurinteessä, tähänkin fore sopii täydellisesti. Kiekko milliin ja pirkko korttiin. 18. väylällä avaus lyhyeksi ja paria korttiin. Lopputulos +7, ei muuta sanottavaa kuin se, että putti on jälleen hukassa. Ne birdiet mitä tuli, tulivat käytännössä nostoilla.
Vaihdoin Mercyistä takaisin Pureen. Mercyt ovat ehkä pikkuisen liian ylivakaita mun puttityyliin. Lisäksi EZE-muovi on todella kimmoisaa, jos putti osuu vähänkin sivuun niin se pomppaa pois aivan varmasti. Eilisellä kierroksella Köykärinmäellä sain luoton puttiin takaisin, ja kahden viimeisen väylän mokelluksesta huolimatta kierroksen tulos ihan ok +3.
Bägin uudet tulokkaat toimivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta loistavasti. Oulussa kävin hakemassa PG:ltä nipun lättyjä testattavaksi. Mukaan tarttui pari Daggeria, Soft Kannel, Fuzion Trespass, C-FD2, GStar Krait, pari Classic Truthia ja vanha tuttu TP Maailma. Lucid Truthien kanssa en päässyt aivan sinuksi, mutta Classicit toimivat loistavasti. Syrjäyttänee Buzzzit bägistä. Daggereista en ole vielä ihan varma, tarvitsenko oikeasti niitä, ehkä pidempiin putteihin kun tarvitaan liitoa. Krait oli ainut joka ei säväyttänyt, oma yksilöni oli aika vakaa ja kun tarkoituksena oli ostaa "valmiiksi kulutettu" Wraith. Katsotaan nyt, kun pääsen rangelle testaileen.
Tulipa höpöteltyä, tällaista nämä hiljaiset työvuorot teettävät...
-
Huvittavaa sinänsä, nyt kun luin tuota aloitusviestiäni uudelleen niin siellähän sanotaan, että "...eikä aina vaihtaa putteria kun tuntuu ettei putti kulje" :D Nooh, tätä ei lasketa kun vaihdoin takaisin vanhaan...
-
Eipä ole hirveästi ehtinyt pelaamaan, ja silloin kun on ollut aikaa niin on tullut vettä.
Kävin kotopuolessa Nivalassa pyörähtämässä tiistaina yhden yön ja kerkesin jopa heittämään. Olisko tuo nyt ollut kolmas kerta kun tuolla uudella 18-väyläisellä kävin, tulos taisi olla +1. Todella kova tuuli oli, putti ei meinannut upota yli 7 metristä.
Nivalasta suuntasin Ouluun. Viimeisenä vapaapäivänä, perjantaina, vaimokkeella oli aikainen työvuoro, joten ehdin kierrokselle. Muuten ei oikein viitsi Oulussa vapaapäivinä fribailla, sen verran vähän yhteistä aikaa tulee muijan kans. Liminkaan olis ollut hinku, vaan kaveri tuli Jäälistä suoraan duunista (tai no, kesken duunien) kierrokselle niin ei viitsinyt sinne asti lähteä. Meri-Toppilaan siis. Kierros meni oikein hyvin, masentavasta bogialoituksesta huolimatta. Lopputulos -1, ekaa kertaa tällä kaudella Toppila pakkasen puolelle. Parempaankin olisi reilusti ollut mahkut, pari typerää bogia jne jne. Uusi ennätys vanhan ollessa -4 jäi siis haaveeksi.
Kaveri sitten ehdotti että otettais "parit" skiniväylät. Katkerana kun oli edelliskierroksen tappiosta... No heitettiin sitten toinen kokonainen kierros perään, siitä lopputulos +-0. Taisin heittää kaksi 3 metrin puttia ohi, helppo laji. Skineissä tuli turpaan, mutta taisi tulla kahden perättäisen kierroksen ennätys. Yhteensä siis -1. Harvemmin pysyy mulla peli kahta kiesiä putkeen näinkin hyvin kasassa.
Eilen oli paikat niin uskomattoman jumissa torstain säbätreenien jäljiltä (ekat treenit pariin kuukauteen), että meinasin jättää Kokkolan Köykärinmäen viikkokisat väliin. Töissä kuitenkin vetreydyin sen verran, että päätin lähteä. Kuitenkin vasta keskiviikkona pääsisi seuraavan kerran pelaamaan. Noh, kierros alkoi hyvin, mulle ongelmia tuottanut ykkösväylä antoi toisen kerran peräkkäin nostopirkon, ja puoliväliin kierrosta tultiinkin pakkaslukemissa. Kymppiväylällä kuitenkin pistin alamäkeen kakkosheiton komeasti pitkäksi, ja tiheän kasvillisuuden seasta ei ihan parilla heitolla korille selvitty. Lihakset alkoivat myös jumittaa, ja loppukierros menikin melkoisen perseelleen.
Kokonaisuutena peli paranee kuitenkin koko ajan. Tästä on hyvä jatkaa kohti ainokaista rating-kisaa johon tänä kesänä pääsen, Köykäri Openia.
-
On se ny saatana kummaa hommaa tuo puttaaminen. Viime aikoina on ollut aika varmaa tekemistä, mutta tänään Meripuiston "neppiviikkokisoissa" kun ekaa kertaa astelin puttaamaan, oisko siinä kuutisen metriä ollut matkaa, niin tuntui että eihän tästä voi saada sisään. Alarautahan siinä kolahti komeasti ja sama tahti jatkui koko kierroksen. Pari yli kymppimetristä askelputtia tuli laitettua kyllä sisään, mutta jotenkin itseluottamus katoaa kun mennään niille pituuksille, joista ns. pitäisi saada sisään. Nooh, reeniä reeniä.
---
Pitkästä aikaa tuli sellainen olo, että ei tee edes mieli ostaa uusia kiekkoja. Osasyynä on toki se, että laskeskelin joutuvani jättämään syksyltä pari kuukautta opintotukea ottamatta kesätöiden takia joten rahaa pitäisi laittaa paljon syrjään, mutta vähintään yhtä suuri syy on se, että bägistä löytyy ihan kaikki tarvittava. Nyt kun töissä ei ole parempaakaan tekemistä, niin ajattelin listata bägin sisällön ja mitä milläkin kiekolla teen:
2x Medium Pure - putterit puttaukseen
1x Hård Sinus - vakaa putteri lähäreihin ja vastatuuliputteihin
1x Opto Pure - draiveihin
2x Classic Truth - toinen kuluneempi, käytännössä kaikki heitot 70-85 metrin välille, jos olosuhteet sallivat
1x Lucid Verdict - tuuliselle säälle ja silloin kun tarvitaan kovaa feidiä
1x Opto Pain - tää on vähän kysymysmerkki, en tiedä tarvinko oikeasti
1x Gold Trident - hyssejä, kämmeniä, upseja, tiukkaa feidiä... tärkeä kiekko
1x C-FD2 - vakaa väylädraiveri, aika vähällä käytöllä. Tridentiin tulee useammin tartuttua
1x C-FD - alivakaampi väylädraiveri, aika vähän tulee käytettyä, yleensä tulee tartuttua mieluummin midariin tai Escapeen
2x Lucid Escape - yleisdraiveri, alivakaahko/neutraali
1x Moonshine Escape - vakaampi kuin Lucid
1x Vip Sotakirves - hysseflippejä, antsoja ja myötätuuleen
1x Ch Firebird, flätti - silloin kun tarvitaan oikeasti jyrää. Varmaan liidottomin draiveri mitä oon koskaan heittäny.
1x BioFuzion Renegade - alivakaa ääryysdistance
1x Pro Destroyer - alivakaahko ääryysdistance
1x Fuzion Trespass - vakaa ääryysdistance
1x TP ja 1x Vip Maailma - vielä vähän vakaampi ääryysdistance, forehin, vastatuuleen ja sellaiseen
Sellaista löytyy bägistä, pari voisi tosiaan vielä pudottaa pois, mutta eipä noita omasta mielestä ihan mahdottomasti ole. FD, FD2 ja Pain joutais melkein pois, katotaan ny.
-
Tiistaina tuli lähdettyä ex-tempore kotikonnuille Nivalaan, kun huomasin siellä järjestettävän Kapina Open -kisat illasta. Kisa liittyi jokakesäiseen Kapinaviikkoon. Olen aikoinaan voittanut Kapina Openin pallogolfin puolella, tästä syystä kutkutti erityisesti lähteä kisaamaan, olisi hauska ollut voittaa kisat molemmissa lajeissa...
Kisojen oli tarkoitus olla viikonloppuna, mutta yhdeltä väylältä oli lauantai-yönä viety kori, joka löytyi lopulta jostain ojasta. Maanantaina olikin sitten viety toinenkin kori, tämä yksilö taas oli päätynyt vesiesteeseen. Liekkö uudesta lajista tympääntyneitä naapureita ollut asialla, vai ihan perinteistä känniörveltämistä. Perseestä kummiskin. Nooh, kisojen siirto sopi minulle mainiosti työvuorojen kannalta.
Otin Kokkolasta kaverin kyytiin, joka ei ennen ollut käynyt Nivalan radalla. Matkalla tuli tolkuttomasti vettä ja ukkonenkin jyrisi. Vähän hirvitti, että tuleeko kisoista yhtään mitään kun vettä tulee niin paljon, ettei tohdi ajaa kovempaa kuin kuuttakymppiä. Pilvipeite kuitenkin rakoili perillä sen verran, että pelaamaan päästiin. Puolessavälissä kierrosta sitä vettä alkoi kuitenkin taas tulemaan, ja sateenvarjosta huolimatta olin hetkessä läpimärkä. Putti meni sekaisin, mukana oli vain kovia puttereita jotka ovat sateella äärimmäisen huonoja. Loppujen lopuksi kehno peli riitti neljänteen sijaan, joka tosin ratkesi vasta neljän hengen CTP:llä, palkintoja kun jaettiin kuudelle ensimmäiselle. Otin vielä fiilispohjalla kouraan C-FD:n, jota en ole Nivalan ykkösväylällä heittänyt kertaakaan (en kyllä ole muutenkaan kiekkoa juuri testaillut). Väylä on helpohko, 90m väylä, jossa oikealla puolella on puurivi ja vasemmalla puolella outti, joka menee puoliväliin asti suoraan ja siitä n. 30 asteen kulmassa vasemmalle. Suora linja korille menee outin yli. Yleensä tyydyn heittämään väylän midarilla kymppiin korin oikealle puolelle enkä heitä OB:n yli. Draiverilla vaarana on skipit. Nyt kuitenkin jouduin heittämään jo toisena, joten mukille oli päästävä. Onneksi heitto kantoi n. 7 metriin ja tämä riitti voittoon.
Lauantain viikkokisat Köykärinmäellä Kokkolassa eivät menneet sen paremmin. Alussa tuli törttöiltyä välillä, mutta 15. väylälle mentäessä tulos oli muistaakseni perusokpaska +4. Helppo 75m väylä alamäkeen, hysse mukille. Paitsi että ei, Verdict lähti pohja edellä ja haukkasi ilmaa ja kasan paskaa ja päätyi 30m korista vasemmalle pusikkoon. Siitä heitto puuhun, siitä huumorimielellä yritetty foreputti kymmenen metriä pitkäksi, kaksi puttia ja tuplabogi. Seuraavalla väylällä kiekko jyrkänteeltä alas, lost disc ja uutta avausta. 6 heittoa. Seuraavaksi helpoin väylä niille, jotka osaavat heittää forea. Avaus puuhun, rolleri metsään ja korttiin vitonen. Viimeisellä väylällä raivoisa foretempaisu kostealla kiekolla ja kiekko lepakkona 45 asteen kulmassa 5 metrin päähän pajukkoon. Re-tee OB:lle ja seiska korttiin. Huonoin kierrokseni ikinä ja tasoitussarjassa viimeinen sija, huumoria huumoria :)
-
Joo-o, kaippa sitä jotain kehitystä on tänäkin kesänä tullut, kun yhden päälle pelaaminen Meri-Toppilassa tuntuu totaaliselta epäonnistumiselta ja paskalta kierrokselta. Nyt vaan kovaa treeniä Oulu Openia varten.
-
No niin, voisipa tätäkin herätellä henkiin. Näyttäis pahasti siltä, että tänä kesänä pääsee kunnolla kisaamaan. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kesätyöpaikka Oulussa, ja kaiken lisäksi sellainen että saan järkättyä viikonloppuja vapaaksi melkeinpä just niin kuin haluan. Tällä hetkellä kisakalenterissa siintää Tarinalaakson kauden avaus 17.4, Tour de Oulu 7.5 ja Ainon päivän kisa 15.5. Jyväskylässä tulee varmaan käytyä jotkut kisat, todennäköisesti AM1-tourin osakilpailu. Muuta en ole vielä lyönyt lukkoon.
Viime kesästä sen verran, että suurin osa ajasta kului Nivalassa kesätöiden vuoksi. Jonkun verran ehdin kuitenkin kisaamaankin, AM2-tourilla kehnot kisat Oulun Hiirosessa ja Kokkolassa Köykärinmäellä, penkin alle mennyt Oulu Open ja yksi valonpilkahdus Jyväskylästä Nordea Openista. Sieltä napsahti MA3-sarjan voitto. Tällä kaudella lähden itsevarmasti hakemaan useampaa top 3-sijoitusta. Toivottavasti parin ekan kisan jälkeen ei MA3-sarjaan saa enää edes osallistua.
Talvella olen päässyt heittämään parikymmentä kiesiä. Yleensä tuntunut jopa ihan hyvältä. Hallivuoroille en päässyt kertaakaan, kun sattui salibandyjoukkueen treenit samoille päiville ja vieläpä päällekäin.
Laitetaampa tähän alle samalla bägi sisältö tällä hetkellä.
Putterit:
2x Medium Warden, putteihin
1x Soft Warden, draiveihin
1x Soft Kilpi, draiverihin
Midarit:
1x Circle Stamp Ch Gator
1x San Marino Q-Sentinel
1x Brinster Q-Sentinel
2x DX Roc3
1x DX Roc
1x KC Pro Ontario Roc, paskaksi hakattu
Draiverit:
1x Star Teebird
1x Champion Leopard3
2x S-CD
1x Champion Monster
2x Star Wraith
1x Blizzard C-line PD2, 168g
1x S-PD2
1x G-PD2
2x C-DD2
Bägi on ollut aika vakio viime kesästä asti.
Voisin jossain vaiheessa kirjoitella pelikirjan Tarinalaaksoon. Outo rata itselle, onneksi Youtubesta löytyy kisavideo.
-
17.4 on siis kauden ensimmäinen kisa Siilinjärven Tarinalaaksossa. Luvassa on korkeuseroja ja pitkiä väyliä. Starttaamme kaverin kanssa Oulusta lauantaina 16.4 ja otamme junan kohti Nivalaa, jossa otamme alle asuntoauton jolla matkaamme kohteeseen. Heti perille päästyä yksi treenikierros ja päivällä parikisat, niin saa vähän tuntumaa rataan. Tässä pelikirjaa videon perusteella.
Väylä 1: Heti alkuun helvetin pitkä par 3, 164 metriä alamäkeen. Videon heittojen perusteella ei mitään asiaa pirkolle. Oikealla puolella ilmeisesti amatööritiin kumpu, jonka taakse ei saa joutua. Vakaa Star Wraith flättinä kovaa oikean kautta, lähäri korin alle ja par korttiin, toivottavasti.
Väylä 2: 77 m hysse, kori vasemmalla ylämäessä. Videolta ei erota, kuinka korkealla kori oikeastaan on, joten paikan päällä selviä lähdetäänkö Sentinelillä vai kevyellä PD2:lla.
Väylä 3: 95 m väylä, kovasti puita heti tiin edessä. Tuulista ja fiiliksistä riippuen joko loiva hysse Tiipparilla pitkälle pirkolle tai G-PD2:lla fleksifore oikean kautta. Forella mahkut mukille mutta myös byltsiin.
Väylä 4: 98 m suora par 3, keskivaiheilla hyvin tilaa. Joko hysseflippi kuluneella S-CD:llä tai Wraithilla fleksibäkkäri.
Väylä 5: Ahdas, 105-metrinen vasemmale taittuva väylä pieneen alamäkeen. Tiippari tai Wraith flättinä riippuen siitä miten suuri korkeusero todellisuudessa on.
Väylä 6: 112 m, par 3 ja kori oikealla. DD2 hysseflipillä forella korkealta ja reilusti vasurista.
Väylä 7: 139 m dogleg par 4 vasemmalle. Alussa ahdasta mutkaan asti. Kulunut Roci rennosti hysseflipillä tai Brinster Sentinel kovaa ja matalana. Katotaan sitten missä ollaan.
Väylä 8: 127 m reippaaseen alamäkeen puukujasta. Joku Roc tai Sentinel riippuen tuulista, jos on myötäistä niin putteriakin voi harkita. Tärkeintä on osua porttiin, katotaan sitten mistä kiekko löytyy.
Väylä 9: 84 m ja kori vasemmalla. Sentinel tai Tiippari.
Väylä 10: 130 m par 3, pieni alamäki. Näyttää vahvasti ylikääntävältä DD2-forelta. Mahkut pitkälle putille jos tähdet ovat linjassa.
Väylä 11: 73 m oikealle. Monster forella milliin ja kohti seuraavaa väylää.
Väylä 12: 84 m alamäkeen. Joko hyssepommi Monsterilla tai sievempi linja Sentinelillä.
Väylä 13: 205 m par 4. Kori ylämäessä ja alku alamäkeen. Tulee varmaan seiftattua par tässä, jotain sataseen ja siitä lähdetään pelaamaan paria.
Väylä 14: 76 m, vähän ahdas väylä. Kori vasemmalla ylhäällä. Sentinel flättinä ja toivotaan että osuu rakoon.
Väylä 15: 153 m par 3 hurjaan alamäkeen. Tää on vähän sama kuin Laajavuoren 16, se alamäkiliidätys; pakko pelata pari kertaa että tietää miten pitäis heittää. Todennäköisesti Wraithilla flättinä oikealle ja toivotaan että feidi palauttaa.
Väylä 16: 68 m pieneen alamäkeen, pitkäksi ei saa mennä. Soft Warden tai Kilpi riippuen tuulesta.
Väylä 17: Hurja 351-metrinen par 5. Ei muuta pelikirjaa kuin että heitetään niin monesti että ollaan mukilla. Avauksessa saa tällä aika huoletta, suht paljon tilaa ja alamäki. Varmaan DD2 forella ja toivotaan ettei lähdetä keulimaan.
Väylä 18: 127 m. Pitäisi heittää taivasantsa joka palauttaa. Ei jakoja korille, seiftataan paria.
Aika haastavan oloinen rata. Selkeästi pirkotettavia väyliä 2, 4, 6, 7, 9, 11, 12 ja 16. Noiltakin voi kyllä kaikilta tulla ihan mitä vaan. Toisaalta montaa ns. mahdotonta pirkkoväylää ei ole. Nöyrästi kuitenkin lähdetään liikkeelle.
Tässä vielä video, josta rataa opiskelin:
https://www.youtube.com/watch?v=sFnkL9b_QPM
-
17.4 on siis kauden ensimmäinen kisa Siilinjärven Tarinalaaksossa. Luvassa on korkeuseroja ja pitkiä väyliä. Starttaamme kaverin kanssa Oulusta lauantaina 16.4 ja otamme junan kohti Nivalaa, jossa otamme alle asuntoauton jolla matkaamme kohteeseen. Heti perille päästyä yksi treenikierros ja päivällä parikisat, niin saa vähän tuntumaa rataan. Tässä pelikirjaa videon perusteella.
Väylä 1: Heti alkuun helvetin pitkä par 3, 164 metriä alamäkeen. Videon heittojen perusteella ei mitään asiaa pirkolle. Oikealla puolella ilmeisesti amatööritiin kumpu, jonka taakse ei saa joutua. Vakaa Star Wraith flättinä kovaa oikean kautta, lähäri korin alle ja par korttiin, toivottavasti.
...
Pikku vinkki! Ota kumpparit tai ainakin vaihtokengät ja -sukat mukaan. Olen tulossa samaan kisaan ja kävin sen tiimoilta tänään kierroksella tuolla. Väylillä 1 & 17 on lähestulkoon koko väylän levyiset ja ~20m pitkät vesiesteet. Ykkösellä vettä riitti kummun jälkeen polveen asti (siihen jäi toinen kierros :'(). Jos ihmeitä ei tapahdu niin tuskin viikossa häviävät. Myös 13:lla oli paikoin lunta polveen asti, muttei sentään vettä alla.
-
17.4 on siis kauden ensimmäinen kisa Siilinjärven Tarinalaaksossa. Luvassa on korkeuseroja ja pitkiä väyliä. Starttaamme kaverin kanssa Oulusta lauantaina 16.4 ja otamme junan kohti Nivalaa, jossa otamme alle asuntoauton jolla matkaamme kohteeseen. Heti perille päästyä yksi treenikierros ja päivällä parikisat, niin saa vähän tuntumaa rataan. Tässä pelikirjaa videon perusteella.
Väylä 1: Heti alkuun helvetin pitkä par 3, 164 metriä alamäkeen. Videon heittojen perusteella ei mitään asiaa pirkolle. Oikealla puolella ilmeisesti amatööritiin kumpu, jonka taakse ei saa joutua. Vakaa Star Wraith flättinä kovaa oikean kautta, lähäri korin alle ja par korttiin, toivottavasti.
...
Pikku vinkki! Ota kumpparit tai ainakin vaihtokengät ja -sukat mukaan. Olen tulossa samaan kisaan ja kävin sen tiimoilta tänään kierroksella tuolla. Väylillä 1 & 17 on lähestulkoon koko väylän levyiset ja ~20m pitkät vesiesteet. Ykkösellä vettä riitti kummun jälkeen polveen asti (siihen jäi toinen kierros :'(). Jos ihmeitä ei tapahdu niin tuskin viikossa häviävät. Myös 13:lla oli paikoin lunta polveen asti, muttei sentään vettä alla.
No niimpä tietenkin. Parit goretexit lähtee mukaan, jospa niillä pärjäis. Saattaa olla että tämän tiedon välissä jätämme treenikiesin väliin ja valmistaudumme kisaan ihan vain parikisan avulla. Onkos sulla muuten tietoa missä kunnossa Kuopion Huuhanmetsä on? Jos kävisi kiertämässä sen sitten vaikka.
-
17.4 on siis kauden ensimmäinen kisa Siilinjärven Tarinalaaksossa. Luvassa on korkeuseroja ja pitkiä väyliä. Starttaamme kaverin kanssa Oulusta lauantaina 16.4 ja otamme junan kohti Nivalaa, jossa otamme alle asuntoauton jolla matkaamme kohteeseen. Heti perille päästyä yksi treenikierros ja päivällä parikisat, niin saa vähän tuntumaa rataan. Tässä pelikirjaa videon perusteella.
Väylä 1: Heti alkuun helvetin pitkä par 3, 164 metriä alamäkeen. Videon heittojen perusteella ei mitään asiaa pirkolle. Oikealla puolella ilmeisesti amatööritiin kumpu, jonka taakse ei saa joutua. Vakaa Star Wraith flättinä kovaa oikean kautta, lähäri korin alle ja par korttiin, toivottavasti.
...
Pikku vinkki! Ota kumpparit tai ainakin vaihtokengät ja -sukat mukaan. Olen tulossa samaan kisaan ja kävin sen tiimoilta tänään kierroksella tuolla. Väylillä 1 & 17 on lähestulkoon koko väylän levyiset ja ~20m pitkät vesiesteet. Ykkösellä vettä riitti kummun jälkeen polveen asti (siihen jäi toinen kierros :'(). Jos ihmeitä ei tapahdu niin tuskin viikossa häviävät. Myös 13:lla oli paikoin lunta polveen asti, muttei sentään vettä alla.
No niimpä tietenkin. Parit goretexit lähtee mukaan, jospa niillä pärjäis. Saattaa olla että tämän tiedon välissä jätämme treenikiesin väliin ja valmistaudumme kisaan ihan vain parikisan avulla. Onkos sulla muuten tietoa missä kunnossa Kuopion Huuhanmetsä on? Jos kävisi kiertämässä sen sitten vaikka.
Huuhanmetsässä alkaa olla mutaista, mutta goreilla selviää kuivin jaloin ainakin jos skippaa lumiset peltoväylät 16-18. Tarinassakin voi hyvin pelata jos jättää hiekkakuopan väylät väliin. Tiit on molemmissa auki.
Sent from my Xperia Z1 Compact
-
Toppilan kesäleiskaa odotellessa kävin lauantaina pelaamassa Toppila sekaleiskalla, ne kesäväylät pelattiin mitä pystyi ja loput korvattiin talviväylillä. Väylät 1-8, 11, 12, 14, 15 ja 16 pystyi pelaamaan normaalina. Mukavaa oli, peliporukka haalittiin kasaan Facebookista ja melkein kaikki entuudestaan tuntemattomia minulle, väkeä tuli lopulta niin paljon että päätimme pelata pariskabat. Lopputulos -8, kuusi pirkkoa taisi tulla omista avauksista. Pitkät putit jiirissä, monta reilusti yli kympin puttia sisään, vastapainoksi yksi kutosen missi alarautaan, kaveri pisti sitten yläpantaan. Nää on näitä. Kohokohtana kutosella (se SM-leiskan pitkä par 3 metsässä) harvinainen pirkko 15m putilla. En tiiä oonko ikinä ennen ottanut. Foreässässä osui kerrankin kulmat kohdalleen ja puttia pääsi koittamaan ilman että oli mitään edessä häiritsemässä. Yleensä fore joko feidaa outin tuntumaan tai flippaa liikaa vasuriin puiden sekaan.
Lyhyemmät foret oli vähän hukassa, koko ajan pistin vahingossa hyssekulmaan ja sitten päädyttiin oikealle. Lopulta aloin heittämään oikealle kääntyviä kuluneella Rocilla ja se toimi yllättävän hyvin. Yleensä se fore on ollut varmin. Midaripeli toimi muutenkin loistavasti. Pitää käydä tällä viikolla neppailemassa forella ja hinkkaamassa niitä reilun vitosen putteja, niin saadaan varmuus kohdalleen ensi viikonlopun kisoja ajatellen.
-
Tänään startattiin Oulusta kohti Siilinjärveä kohti klo 9.00. Kohteessa perillä joskus yhden jälkeen, parikisassa pitkä jono joten taktinen vessa/kahvitauko läheisellä huoltsikalla. Tavoitteita ei juuri ollut, tarkoituksena oli lähinnä tutustua rataan. Lopulta saatiin lähtökohtiin nähden hyvä kierros kasaan, -5 ilman bogeja. Takaysillä oli pirkkojen suhteen vähän hiljaisempaa, jouduttiin jopa pelastamaan pari pitkää par-puttia. Putti toimi molemmilla, ei missattu yhtään alle kymppiä (parina siis, itse onnistuin pamauttamaan yhden vitosen yläpantaan mutta onneksi kaveri paikkasi). Draiveripuoli oli kuraa, fore ei toiminut alkuunkaan. Midarit onneksi toimivat. Huomenna saa aika varmasti Roc paljon vastuuta.
Huomisena tavoitteena on olla parin tuntumassa. Pitäisi riittää aika korkealle.
-
No ei päästy paariin. Eka kierros +5, ihan kohtuullinen kierros muuten mutta pari viiden metrin ylämäki puttia yläpantaan. 898 rating. Viisi heittoa kärjestä ekan kierroksen jälkeen, ei mitenkään huonot asetelmat.
Toisella kierroksella alkoi sitten tapahtumaan. Puoleen väliin päästiin ihan hyvissä asetelmissa, sitten tuli se klassinen mörkö selkään: missatun birkkuputin jälkeen äkkiä kiekolle ja kolmen metrin putti... ohi. Suoraan ohi koko häkkyrästä. Koko äijä meni aivan lukkoon. Sen jälkeen ihan kaikki putit tuntui mahdottomalta. Koko ajan yritin varoa sitä ylimääräistä rannevippiä, minkä takia tuo eka putti meni ohi. Siitä seurasi se, että kaikki putit oli löysiä lampaankulleja ja paukkui alarautaan tai vasurista ohi. Tuon myötä alkoi sitten kasetti pettämään niin pahasti, että heitot alkoivat jäämään käteen. Lopputulos toiselta kierrokselta +11, rating 814. Tippuu onneksi pois.
En ole koskaan ollut mikään erityisen hyvä puttaaja, mut tämänpäiväinen oli jotain ihan käsittämätöntä. Tuloskortin palauttamisen jälkeen suoraan treenikorille parit putit sisään. Yhtäkkiä tuntui taas normaalilta. En ole mikään jännittäjä, mutta ilmeisesti noin karu missi sekoitti pään ihan täysin. Huomenna alkaa puttitreenit, sitten vasta radalle kun ne vitosen putit uppoaa vaikka päällä seisten.
-
Millaiset fiilikset jäi radasta?
Pitäis reilun kuukauden päästä mennä itsekkin tuonne kisaamaan.
Turhan pitkiä väyliä vaikuttas olevan mulle. :-\
-
Toisella kierroksella alkoi sitten tapahtumaan. Puoleen väliin päästiin ihan hyvissä asetelmissa, sitten tuli se klassinen mörkö selkään: missatun birkkuputin jälkeen äkkiä kiekolle ja kolmen metrin putti... ohi. Suoraan ohi koko häkkyrästä. Koko äijä meni aivan lukkoon. Sen jälkeen ihan kaikki putit tuntui mahdottomalta. Koko ajan yritin varoa sitä ylimääräistä rannevippiä, minkä takia tuo eka putti meni ohi. Siitä seurasi se, että kaikki putit oli löysiä lampaankulleja ja paukkui alarautaan tai vasurista ohi. Tuon myötä alkoi sitten kasetti pettämään niin pahasti, että heitot alkoivat jäämään käteen. Lopputulos toiselta kierrokselta +11, rating 814. Tippuu onneksi pois.
Nää on jänniä juttuja, mitä ei o tullu koskaan itellä muissa lajeissa vastaan. Pallopeleissä ei moista kerkeä ajatella ja joukkuelajeissa harvoin oot ite noin framilla mokaamassa.
Kun tollanen totaalisulaminen tulee omalle kohdalle, ni ainaki itteä suorastaan hävettää olla kisaamassa muiden silmien alla. Sillä hetkellä tuntuu että kaikki muut pelaajat on täysin immuuneja moiselle ja että ite on se musta lammas joka ei osaa mitään. Kun taas kulkee ja joku muu tötöilee, ni sitä ajattelee vaan että toi nyt on fribaa ja noitahan käy kaikille.
Mitenköhän sen ajatusmaailman sais sinä synkimpänä hetkenä pidettyä yhtä avoimena ja neutraalina? ???
-
Millaiset fiilikset jäi radasta?
Pitäis reilun kuukauden päästä mennä itsekkin tuonne kisaamaan.
Turhan pitkiä väyliä vaikuttas olevan mulle. :-\
Todella hyvä rata. Parilla väylällä lumi vielä haittasi, pahimmoilleen juuri kahdella pisimmällä väylällä. Se helvetin pitkä par-5 on ihan simppeli, jos olisi ollut kauttaaltaan kuiva niin olisi pelattavissa pirkkoonkin. Nyt oli oikea puoli väylästä jään ja lumen peitosta, joka pienensi sweet spotia aika lailla.
Nää on jänniä juttuja, mitä ei o tullu koskaan itellä muissa lajeissa vastaan. Pallopeleissä ei moista kerkeä ajatella ja joukkuelajeissa harvoin oot ite noin framilla mokaamassa.
Kun tollanen totaalisulaminen tulee omalle kohdalle, ni ainaki itteä suorastaan hävettää olla kisaamassa muiden silmien alla. Sillä hetkellä tuntuu että kaikki muut pelaajat on täysin immuuneja moiselle ja että ite on se musta lammas joka ei osaa mitään. Kun taas kulkee ja joku muu tötöilee, ni sitä ajattelee vaan että toi nyt on fribaa ja noitahan käy kaikille.
Mitenköhän sen ajatusmaailman sais sinä synkimpänä hetkenä pidettyä yhtä avoimena ja neutraalina? ???
Sepä se. Mikään muu laji ei ole koskaan aiheuttanut tuollaista. Golfissakin puttaaminen on jotenkin niin erilaista, ei parin metrin putin missaaminen herättänyt noin kovia tunteita. Joukkuelajeissakaan ei koskaan tullut mitään tuollaista. Harvemmin lätkässä tai salibandyssä joutui mitään rankkareita vetämään, mutta näissä lajeissa homma ei ole vain sinusta kiinni. Niissä on aina se toinenkin inhimillinen osapuoli, maalivahti, joka voi mokata ihan samalla tavalla kuin sinäkin. Frisbeegolfissa on vain sinä, kiekko, kori ja tällä hetkellä iso apina selässä.
Puttaaminen on niin henkimaailman hommia. Ennen kierrosta voit nakuttaa harkkakorilla vaikka kuinka kovalla prosentilla puttia sisään, mutta jo ekalla väylällä tilanne voi olla aivan eri. Jännää on myös se, että mikään muu tilanne ei radalla jännitä. Tai no, se ihan eka draivi ehkä ihan vähän. Eikä huonosta draivista tule läheskään noin paska fiilis kuin sysipaskasta putista.
Ekalla kierroksella Tarinalaaksossa avausväylänäni oli aika paha, n. 120m par-3, jossa heitetään aika leveästä raosta, korkeuseroa muutama metri. Molemmilla puolilla väylää aika makoisat pudotukset, joten päätin seiftata Rocilla, tavoitteena päästä pitkälle pirkkoputille. Noh, avaus suoraan puuhun. Ei tuntunut miltään, vaikka kierroksen eka bogi heti ekalta väylältä oli käytännössä varma. Jatkopaikoilta forerolleri väylälle ja lähäri pitkäksi 8 metriin ja bogia puttaamaan. Ei jännittänyt yhtään, putti keskelle ketjuja. Tyytyväisenä bogi korttiin. Sitten reilu puoli kierrosta myöhemmin ensimmäisen missatun lyhyen putin jälkeen vitosen pirkkoputti haaralta suoraan ohi korista, saman mittainen paluuputti sivulta ulos. Olin valmis lähtemään kotiin. Jokainen putti jännitti niin perkeleesti.
-
Herkullinen ja kinkkinen aihe tämä yksilölaji vs. joukkuelaji, itsekin olen sitä omassa blogissa monesti sivunnut ja päässäni puntaroinut. Juurikin palloilulajissa rankkarin mokaamiseen on mun mielestä verrattavissa frisbeegolfin puttauksen mokaaminen, sillä erotuksella että sä et ns. petä muita kuin itsesi – mutta kyllä joukkuelajissa varman maalipaikan sössiminen tuntuu pahalta, kun pelikaverit on sen sulle tarjonneet. Mutta siinä pelin tiimellyksessä sitä ei ehdi eikä voi jäädä märehtimään... toisin kuin esim. frisbeegolfissa, missä on aikaa vaikka kuinka pyöritellä asioita päässään.
Toisaalta frisbeegolfissa pelikaverit (joka ei ole sama kuin joukkuelajin joukkuekaverit), vaan frisbeegolfissa ne ovat ns. vastustajia mutta tarjoavat silti usein lohdutusta epäonnistumisen jälkeen – johon taas ei tule joukkuelajeissa törmättyä (anteeksipyyntö on sitten asia erikseen). Myös vilpitöntä kehua ja kannustusta saa "vastustajilta" tässä hienossa spiritlajissa, ja se jos joku on harvinaista joukkuelajeissa.
Kyllä joskus on käynyt mielessä että mitä mä täällä teen ja mitä nuo muutkin ajattelee, kun peli on oikein huonosti mennyt... Mutta sitten sitä muistaa että kaikki mokaa joskus. Ja silloin kun samassa ryhmässä on joku itseäni heikompi pelaaja, niin en mä kyllä jaksa tuhlata energiaa ylenkatsomiseen – jossain vaiheessa se kostautuis omassa pelissä ja rumasti :-[
-
Virpiniemi aukesi tänään, joten kierrokselle mars. Pari tiitä ja väylää vielä jään ja lumen alla ja kaksi tiitä tulvi. Näiltä väyliltä tuli vähän takkiin, muuten ihan hyvää tekemistä. +5 taisi olla lopputulos, ihan ok olosuhteisiin nähden. Putti kulki taas normaalisti, ei missejä alle seiskasta. Oli taas mukava heittää.
-
Eilen käväisin pelaamassa Bogitikkojen kevätliigan osakilpailun. Paikkana minulle harmittavan oudoksi jäänyt Kiimingin Honkimaan rata. Hyvä rata jossa tulee kuitenkin käytyä aivan liian harvoin. Rata on haastavuudeltaan keskitasoa, eniten päänvaivaa aiheuttaa korotetut korit, joita on mielestäni aivan liian monella väylällä. Paarin tuntumaan pitäisi päästä, hyvällä pelillä jonkun verran alle.
(http://frisbeegolfradat.fi/files/2014/10/honkimaan_kiiminki_ratakartta_2014_3.jpeg)
Väylä 14:
Lähtö väylältä 14, 130 m alamäkeen koko ajan oikealle taittaen. Tilaa on, joten forella DD2 pienellä hysseflipillä. Vähän piti varoa, ettei vaan kippaa yli, joten pirkkoa jouduttiin hakemaan 15 metrin päästä. Nostopar.
Väylä 15:
145 m par 4. Star Roc3:lla haku suorana läheltä mandoa, osuu vähän oksaan ja jää lyhyeksi. 65m lähestyminen ylämäkeen ja vasemmalle, rystyhyssellä ei pääse koska puut liian lähellä joten Roadrunner pommiantsaforella taivaalle ja kymppiin. Liian ahdas rako putata tosissaan joten neppi alle ja par.
Väylä 16:
123 m par 3.Keskellä väylää olevien sähkötolppien vuoksi suoraan ei voi heittää, joten haen laidasta laitaan kulkevaa ässää rystyltä. Star Wraithia ilmaan, näyttää jo hetken ettei palauta mutta tulee lopulta hyssekulmassa alas ja skippailee nätisti korin alle. Nostopirkko.
Väylä 17:
Reilu 70 m ähinä, pitäis heittää hysseflippi tiukalla feidillä mutta haen tuurilla leveämpää linjaa. Osuu viimeiseen puuhun, neppi korin alle ja par.
Väylä 18:
Reilu 40 m alamäkeen nyppylän päällä olevaan korotettuun koriin. Reenikiesillä aina hyppyputilla kohti kippoa, nyt loiva hysse Zonella. Liian pitkäksi, putti alarautaan ja par.
Väylä 1:
178 m par4. Fore DD2:lla vähän lyhyeksi eikä riitä aukiolle asti. Jatkopaikalta arvioin etäisyydeksi korille n. 60m. Huppistakeikkaa, fore jäi 20 metriä lyhyeksi ja paineli syvälle pajukkoon. Heitto oli juuri sellainen kuin yritin, katsoin vain etäisyyden totaalisen väärin. Nöyrä neppi pois pajukosta, lähäri alle ja bogi.
Väylä 2:
98 m par 3 mandolla ja outilla. Poolikaveri heitti niin mallikkaan midarin, että poikkesin pelikirjastani ja heitin Ontario Rocilla foren sijaan. Mandosta ohi ja tupla korttiin. Perkele.
Väylä 3:
Tähän se sitten kaatui. Simppeli 90m par3, loivalla hyssellä mukille. Rocilla puuhun 20m tiistä, skipillä ja rollilla outtiojaan. Jatko Sentinelillä, pikku hipsu puuhun ja taas outtiin. Jatko paskalta paikalta paskalla heitolla liian lyhyeksi, putti vajaa ja 7 korttiin. Teki mieli lähteä kotiin.
Väylä 4:
165 m par 4. Sisuuntuneena hain forea ihan täpöllä. Ois saanu kääntää enemmänkin, mutta hyville paikoille päästiin. 45m lähäri hipaisee oksia ja putoaa 12 metriin, putti ohi ja par.
Väylä 5:
Kaikin puolin vittumainen 65 m par 3. Kori 2-3m ylempänä olevan tasanteen päällä, avaus lähtee outista ja tiin ja tasanteen välillä lampi. Pieni liukastuminen ja Warden liian ylös, osuu siihen ainoaan väylällä olevaan puuhun ja tippuu lampeen. Kolautin vielä jalan tiin edessä olevaan kantoon ja taistellessani kaatumista vastaan nitkautin selän. Dropparilta huono lähäri ja putti korotetun korin alarautaan, tupla korttiin.
Väylä 6:
100m par 3, avaus Wrathilla vähän pitkä ja ylämäkiputti alarautaan. Par.
Väylä 7:
82m par 3, tiukka oikea pieneen alamäkeen. Normaalisti forehysse mutta selkää juili sen verran että päätin heittää rauhallisemmin Ontario Rocilla. Täydellinen antsa ja nostopirkko.
Väylä 8:
Reilu 90m par 3, kunnon puuränni alamäkeen. Leopard3 kovaa hysseflipillä, tähtäyspiste 20m ennen koria alas. Täydellinen heitto ja kiekko liukumalla milliin. Pirkko.
Väylä 9:
162 m par 4. Wraithilla antsaa, palautti hieman liian aikasin ja jatko byltsistä. Lopulta mukelsin bogin.
Väylä 10:
78 m par 3, hysse Sentinelillä näyttää hyvältä, mutta alastulo suoraan kantoon ja rollit taaksepäin. Pirkkomahkut jälleen mutta alarautaan. Korotettu kori taas vaihteeksi.
Väylä 11:
116 m par 3, kori vastarinteessä. Selkäkivuista huolimatta vakaalla Star Wraithilla pommiforehysseä. 8m pirkkoputti alarautaan, kori nostettu 2,5 metriin.
Väylä 12:
87 m par 3, avaus alivakaalla DX Rocilla nappaa oksaan ja jää lyhyeksi. Par.
Väylä 13:
64 m ähinä. FR D-P2:lla sievästi ylikääntävä. Nostopirkko.
(http://puu.sh/oWKEQ/81ec181d20.png)
Tällä masentava 847 alustava rating. Ilman tuota etuysin alun mokailua olisi ollut oikeastikin hyvä kierros. Jos nyt jotain hyvää pitää keksiä, niin yllättävän hyvin sain pelin vielä kasaan tuon mokailun jälkeen. Lauantaina sitten Perämeri Openissa yritetään pitää peli kasassa alusta ihan loppuun asti.
-
Perämeri Open V takana. Tasapaksua suorittamista alusta loppuun. Meri-Toppilassa pitäisi pystyä paljon parempaan näillä kierrosmäärillä, vaikka layout olikin hieman muokattu.
Eka kierros alkoi 10 parilla minkä jälkeen sain vihdoin ensimmäisen birdien. Se unohtui nopeasti pari väylää myöhemmin, kun nappasin normileiskan 18. väylälle tuplan. Pienen aivopierun seurauksena lähdin hakemaan vastatuuleen normaalia linjaa, eli flättinä oikealle korista ja feidillä puskan yli koria kohti. Vakain Wraithini kippasi iloisesti yli ja päätyi takaouttiin, josta ihan hyvä lähäri puskan yli ja putti ylämäkeen liian ylös ketjuihin ja ulos. Seuraava väylä oli normileiskan kakkonen, jossa kävi perinteiset: pirkkoputti ohi ja julmetut rollit kivikovasta korin ympäryksestä jonnekkin perseeseen asti. Siitä bogi. Seuraava ja kierroksen viimeiseksi jäänyt birdie normileiskan vitoselta. Kahdella pirkolla ja yhdellä tuplalla sekä bogilla +1 ja himpun verran päälle 900 alustava rating. Jossiteltavaa jäi, aika monta pirkkoa jäi ottamatta. 173-metrisellä par 4:llä avaus jäi vain 30-40 metriä korista vaan birdie jäi silti ottamatta.
Toinen kierros aika samanlainen. Viisi bogia ja kaksi birdietä. Hirmuinen määrä alarautaan jääneitä putteja. Yltynyt tuuli pääsi nahan alle, putit lepsuja ja siksi nousivat liian ylös, ja ne jotka olivat tarpeeksi kovia olivat samalla myös aivan liian matalia ja paukkuivat alarautaan. +3 ja joku vajaa 880 rating. Sijoitus 24/49 MA2:ssa. Seuraavista liiton kisoista ei tietoa, katotaan milloin sitä innostuu seuraavan kerran kisailemaan.
-
Jaha, pitäiskö se taas koittaa kirjoitella tänne. Jospa tänä vuonna tapahtuis tarpeeksi, että juttua riittäis.
Kauden aloitus luvassa ulkomailla, kun Dutch Open alkaa 31.3. Kisamaksut, lennot ja majoitus hoidettu, mukaan lähtee näillä näkymin kaksi seurakaveria. Toisen kaverin kanssa mennään mestoille alkuviikosta ja otetaan pari päivää rennosti ennen kuin ajellaan Rijswijkiin. Toinen kaveri liittyy siellä sitten kööriin. MA1-sarja ei näyttänyt olevan viime vuosina kovin kovatasoinen eikä se sitä tänäkään vuonna taida olla kun katsoo osallistujien ratingeja. Eli kyllä sinne lähetään myös pärjäämään, vaikka voitto tuskin on kovin todennäköinen kun ottaa huomioon tämän hetkisen pelikunnon. Huippu reissu joka tapauksessa luvassa.
-
En tiedä, onko paikka tuttu. Kannattaa varautua myrskytuuliin ja mutaiseen rataan.
-
En tiedä, onko paikka tuttu. Kannattaa varautua myrskytuuliin ja mutaiseen rataan.
Videoita olen tiiraillut, paikan päällä en ole käynyt. Viime vuonna näytti olevan ihan hyvät säät, toivotaan ettei vettä tulisi.
-
No niin. Sunnuntaina hajotin nilkan säbässä. Ei ole murtunut kuitenkaan, mutta vieläkään ei voi kävellä normaalisti. Kummallisesti meni, ei taittunut vaan kurotin jalalla eteenpäin syötönkatkoa ja jotenkin siinä nuljahti. Näistä vammoista on sen verran paljon kokemusta, että loppu säbäkausi taitaa mennä huilatessa. 6 peliä ois jäljellä, en uskalla pelata etten vai riko nilkkaa pahemmin jolloin Dutch Open voisi olla vaarassa.
-
Alkaa oikeasti hermostuttamaan tuo nilkka. Kisat reilun kuukauden päästä enkä pysty vieläkään heittämään vauhdin kanssa. Kävellessä kipeytyy. Pitää huomenna soittaa aika fyssarille.
Hallivuorolla kun kerrankin tuli heitettyä pienillä vauhdeilla ja paikaltaan, niin hokasin yhden asian. Välillä tuntuu ja näyttää siltä, että kiekot lipeää ja moni parempi pelaaja onkin käskenyt puristaa lujempaa. Ohjeen noudattaminen on johtanut vain grip lockeihin. Nyt kuitenkin hoksasin, että puristamalla enemmn vain etusormella, heittoon tuli aivan uudenlaista napakkuutta eikä grip lockejakaan esiintynyt. Näin sitä voi pieniä asioita hoksata, vaikka onkin heittänyt iät ja ajat.
-
Nilkka vieläkin paskana. Kävin yksissä salibandyreeneissä testailemassa nilkkatuen kanssa, maltoin lähteä puolessa välissä pois ennen kuin sattui mitään. Eteenpäin pystyi juoksemaan hyvin, kaarrokset ja oikeastaan kaikki muu sattui. Ei enää heittämistä onneksi haittaa, hallitreeneissä sai heittää täysillä vauhdeilla.
Hoksasin vihdoin paikan kotoa, missä voin puttailla n. 6m putteja ilman että on vaaraa rikkoa mitään. Kori vaatehuoneen perälle ja kämpän ovelta putteja. Olen testaillut vähän erilaisia tyylejä, muutin vähän ranteen käyttöä ja nyt uppoaa 90% varmuudella sekä haaralta että normaalisti. Kovat jätkät upottaa kaikki, mutta mulle kelpaa tuo.
Vajaa kuukausi reissuun, alkaa jo vähän jännittää.
-
Ensi viikolla matkaan. Nyt onkin korkea aika tehdä itselle pelikirja. Rata on ennestään outo, mutta onneksi on caddie book ja pari videota Youtubessa.
(https://puu.sh/uVTZB/f92df98e9c.png)
Ykkösellä lähden todennäköisesti hakemaan loivaa hysseä forella. Jos tuuli on vastainen niin saatan lähteä antsalla. Jos fore, niin C-DD2, jos bäkkäri nii todennäköisesti C-TD. Pirkko ihan mahdollinen, mutta par korttiin niin tyytyväinen olen.
(https://puu.sh/uVU8e/216df577dd.png)
Pari suht simppeliä, mutta varsinkin tuulella haastavaa heittoa. Luultavasti lähden tyynellä tai myötäisellä avaamaan SS Omegalla, jos vähänkään tuulee vastaan niin DX Rocilla. Jos on oikein makoisa myötäinen ja jos fore on kulkenut hyvin, niin sitten Star Shrykellä kova hysseflippi. Kakkosheitto sitten joko forella tai bäkkärillä, kattoo missä ollaan.
(https://puu.sh/uVUgm/e321dc1e60.png)
Pitää kyllä käydä torstaina tsekkaamassa tuo väylä ja vielä parikisassa makustella, että mitä tekis. Luultavasti Star Wraith flättinä ja paaria hakemaan. Jos oikein pahasti tuulee niin sitten leveällä linjalla XCaliberilla. Paaria lähdetään joka tapauksessa hakemaan, lyhyt heitto jää helposti puihin ja siellä ei ole kiva olla.
(https://puu.sh/uVUku/87e62c32c2.png)
Aika sopivan mittainen par 5. Pitää kattoa, miltä tuo näyttää livenä. Päätän sitten, heitänkö forella hysseflipin risteyksen yli vai nössöilenko putterin vajaaksi risteyksestä. Toinen heitto forehysse mäkeen, kolmas hysse mukille ja pirkkoa koittaan.
(https://puu.sh/uVUqp/ff2c35785d.png)
Suht kapea ylämäkiväylä. Pitää treenikiesillä makustella, olisko tässä kapean fleksiforen paikka. Jos ei, niin joko FD tai Rocia bäkkärillä. Pirkkoa lähetään hakemaan.
(https://puu.sh/uVUv5/3b663c7a19.png)
Selkä foreväylä. Tuulesta riippuen joko pienessä hyssessä C-DD2 tai Star Wraith flättinä. Jos hirmuinen tuuli niin nössöillään bäkkärillä.
(https://puu.sh/uVUzz/e50dfbe509.png)
Loivaa hysseä vaikka FD:llä. Jos tuulee kovaa vasemmalta, niin voi harkita forehysseä Firebirdillä.
(https://puu.sh/uVUMI/45743c91a0.png)
Forehysse jollain, katotaan sitte missä ollaan.
(https://puu.sh/uVUND/3ebde932e9.png)
Mukille ei oo avauksella mitään asiaa, heitetään Shrykellä täpöt ja katellaan sitte mitä tehdään.
(https://puu.sh/uVUQl/cd3fa617a2.png)
Vittumaisen oloinen väylä. Pakko päästä mandon ohi ekalla, muuten tekee par tiukkaa. Ikävää lähestyä kolmannella satkusta. Varmaan C-TD:llä lähetään.
(https://puu.sh/uVUVc/bb9ccdcda3.png)
Paperilla näyttää foreväylältä, mutta videosta näkee, että korin vasemmalla puolella on puu edessä. Joten vähän kulunutta Omegaa flättinä ja toivotaan, että kääntää sopivasti.
(https://puu.sh/uVUXw/4ce2bbbaa9.png)
Jännä väylä. Varmaan FD:llä lähdetään. Ehkä forella. Oikeastaan aivan sama millä, kun ei ole mitään edessä. Fore ei ainakaan jäis niin helposti turpeeseen.
(https://puu.sh/uVV4B/4d92f917b5.png)
Forea varmaan taas. Saa nähä miten olkapää kestää. Paaria haetaan.
(https://puu.sh/uVV7x/19d0582181.png)
C-TD täpöt. Jos menee putille niin kiva. Paaria haetaan.
(https://puu.sh/uVV8U/ef24d76603.png)
Tyynellä tai myötäisellä Omega nätisti. Jos vastatuulta niin Pigillä foreneppi.
(https://puu.sh/uVVaS/2929e3693a.png)
C-TD ja Roc niin mukilla ollaan. Toivottavasti. Kunhan ei mennä byltsiin eikä mandosta ohi niin suht simppeli väylä.
(https://puu.sh/uVVcu/46b9ca88d7.png)
Forella tilaa huonosti. Varmaan joku seiftin tapainen rystyllä, oisko vaikka FD. Mukille ei ole kuitenkaan avauksella asiaa, niin availlaan varovasti.
(https://puu.sh/uVVfi/182951f016.png)
Pitkä tämäkin. Iso alamäki kuiten, availlaan forella ja katotaan mihin se riittää.
Paariin jos pelailis ekan kiekan, niin voi olla tyytyväinen. Katotaan sitten mihin se riittää.