Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Treenipäiväkirjat => Topic started by: Carlos on 28.08.14 - klo:18:30
-
Puhutaanpa ensin hieman sivullekirjoittaneen taustoista.
Ultimate
Olen juuri 3-kympin paremmalle puolelle vierähtänyt tamperelainen, jolla on takana yli 16 vuotta ultimatea eri tasoilla. Siirtymiselle vähän fyysisesti rauhallisempiin ympyröihin on oikeastaan kaksi syytä:
1. Junnut, jotka on syntyneet silloin kun itse aloitin lajin, alkaa vasemmalta, oikealta ja yläpuolelta ohi.
2. Vuonna 2008 diagnosoidun reuman myötä nivelet ei oikein enää meinaa kestää ultimaten vaatimuksia.
Onneksi pää ja käsi sentään toimii vielä ainakin jossain määrin riittävällä tasolla.
Frisbeegolf
Golfia on tullut harrasteltua ultimaten sivussa jo varmaan yli kymmenen vuotta, mutta vasta muutamana viime vuotena harrastus on alkanut saada vakavia piirteitä mm. puttiharjoittelun muodossa, mitä en olisi kuvitellut viisi vuotta sitten tekeväni ikinä. Pitkän harkinnan jälkeen liityin tänä kesänä vihdoinkin Tampereen Frisbeeseuraan ja samalla tuli hankittua myös A-lisenssi.
Aktiivisuutta lajin eteen on kyllä riittänyt. Esimerkiksi kolmessa ensimmäisessä European Openissa tuli heiluttua spotterilippujen kanssa ja onpa Tampereen Yliopistollekin tullut perustettua frisbeegolf-lajikerho TYKKi.
Pikkukisoja on takana joitakin kymmeniä, mutta menestys on vähemmän yllättäen karttanut. "Urani" huippuhetkenä loistaa vuonna 2006 saavutettu Kansallisen amatöörisarjan osakilpailuvoitto Vihiojalla, jolloin taakse jäi mm. tuore EM-kävijä Nils Iso-Markku. Jihuu!
-
Itselleni oli päivänselvää, että sillä hetkellä kun maksan PDGA:n jäsenyyden ja kilpailulisenssin, tarkoittaa se ultimaten jäämistä taka-alalle ja aikaisempaa selvästi suurempien resurssien suuntaamista golfiin. (Molempiin panostamiseen aika ei perheellisellä kuitenkaan riitä.)
Kuten jokainen meistä on varmasti tehnyt, aloitin elämäni virallisena frisbeegolfaajana perusteellisella SWOT-analyysilla ja tavoitteiden asettelulla, jotka ajattelin seuraavaksi käydä läpi.
Vahvuudet
Lähestymiset ovat aina olleet paras osa peliäni, sillä ne sijoittuvat pitkälti niille etäisyyksille, joille olen tottunut ultimatessakin kiekkoa heittämään (20-50m). Olen myös suhteellisen tyytyväinen rystydraiveihini, jotka niin ikään ovat perua vuosien ultimateharrastuksesta. Lisäksi ikä ja pitkä historia eri urheilulajien parissa on tuonut otteisiin roppakaupalla järkeä ja toivottavasti myös vähän henkistä vahvuutta.
Heikkoudet
Kuten monella muullakin, kaikkein suurimmat vaikeudet löytyvät puttipelistä ja ennen kaikkea sen epätasaisuudesta. Välillä viisimetrisetkin putit tuntuvat ylitsepääsemättömiltä kun taas hyvässä flow'ssa jopa 10-metriset ovat pelkkää paperia. Toinen kehityskohde löytyy kämmenheitosta. Kämmentä on toki tullut heitettyä satoja tuhansia kertoja ultimatekentillä, mutta toisin kuin rystyheitossa, foren tekniikka muuttuu melkoisesti lajia vaihdettaessa. Putterilla kämmen on toiminut suhteellisen hyvin alle 30 metrin etäisyyksillä, mutta draiverien kanssa touhu on aina ollut todella säälittävää räpellystä.
Mahdollisuudet
Mitään tiitykkiä minusta ei enää saa, mutta hiomalla lähipeli kuntoon näkisin että mahdollisuuksia on pärjätä amatööritasolla vähintäänkin hyvin. Ultimatekentiltä peräisin oleva vahva peruskunto edesauttaa varmasti pärjäämistä myös pitkissä, useamman päivän kisoissa.
Uhat
Päällimmäisenä toki reuma, joka tekee joinakin päivinä pelaamisesta käytännössä mahdotonta. Samasta syystä myös esimerkiksi kuntosaliharjoittelu on aikamoista tuskaa, koska nivelet ei ihan hirveitä painoja ärsyyntymättä katsele. Mutta jos sairaus pysyy kurissa, niin eipä tässä muita suurempia uhkia ole. Paitsi tietysti vaimo.
Tavoitteet
- Vakiinnuttaa putin taso tämän syksyn ja talven aikana sille tasolle, että 4-6 metrin putit onnistuvat 90-prosenttisesti ja alle 10-metriset yli 50-prosenttisesti.
- Opetella draiverikämmen edes siedettävälle tasolle (noin 50-75 metriin).
- Pelata vielä tämän syksyn aikana vähintään yksi yli 950-reitattu kisakierros.
- Pelata niin hyvin, että vuoden lopussa rating olisi vähintään 925-930 tienoilla.
- Päästä amatöörien SM-kisoihin ja sijoittua siellä myöhemmin määriteltävän tavoitteen mukaisesti.
Vuodenvaihteessa tavoitteiden päivitys vuodelle 2015.
-
Tervetuloa kirjoittelemaan. Mitkäs on miehen tavoitteet fribailun saralla?
-
Mitenkä on kevyt ESP Nuke, jonka muistaakseni annoin sinulle SELL gamesissa lentänyt? Miten reuma vaikuttaa heittämiseen sekä treenaamiseen?
-
Mitenkä on kevyt ESP Nuke, jonka muistaakseni annoin sinulle SELL gamesissa lentänyt? Miten reuma vaikuttaa heittämiseen sekä treenaamiseen?
ESP Nukea ei ole paljoa heitelty, sehän on tietysti palkintokaapissa. ;) No ei sentään, mutta ei ole tosiaan ihan vakkarikalustoon kuulunut, kämmentä olen sillä reenaillut ja tuohon näyttäisi sopivan ihan hyvin.
Reuma on siitä vähän ilkeä tauti kun ainakin allekirjoittaneella tila aaltoilee tosi paljon. Joinakin päivinä sormien tulehdukset sulkee kämmenheiton kokonaan valikoimasta ja joinakin toisina isotkin nivelet (polvet, lonkat, kyynärpäät) ovat niin kipeät, ettei kotoa pääse pois. Töihin yms. välttämättömyyksiin toki sitten lääkkeiden voimalla. Selkäkin on pari kertaa leikattu, niin sekään ei hommaa ainakaan helpota. Syksy on vähän inhottavaa aikaa, kun kylmyys, kosteus ja matalapaine iskee niveliin kuin vanhalla mummolla. :D
Tervetuloa kirjoittelemaan. Mitkäs on miehen tavoitteet fribailun saralla?
Kiitokset, ja tuohon ensimmäiseen vastaukseenhan noi tuli muokattua. :)
-
KISAT
9.8.2014 Raaseporin Helmi (https://kisakone.frisbeegolfliitto.fi/kilpailu/174/katso/tulokset/kierros/2#cMA2%20%28Intermediate%20Amateur%29), MA2, sijoitus 14/40, kierrosratingit 896-936
Fiilikset: Ihan ok, alussa jännitti (aloitus väylältä 16) ja lopussa jo vähän väsytti (lopetus väylälle 9), mikä vei mahdollisuudet parempaan tulokseen ja sijoitukseen.
30.-31.8.2014 Hunaja Open (https://kisakone.frisbeegolfliitto.fi/kilpailu/158/katso/tulokset/kierros/2#cMA2%20(Intermediate%20Amateur)), MA2, sijoitus 18/64, kierrosratingit 885-928
Fiilikset: Lauantain kierros meni aivan päin...Jännitystä jälleen, uskoisin. Putti aivan kuraa, eikä muu peli juuri häävimpää. Sunnuntaina draivi- ja lähäripeli paria luokkaa parempaa, mutta puttaamisen kanssa edelleen ongelmia.
13.-14.9.2014 Powergrip-tour Vampula (https://kisakone.frisbeegolfliitto.fi/kilpailu/160), MA2, sijoitus 27/43, kierrosratingit 889-875-864
Fiilikset: Aivan kamala kisa. En päässyt lainkaan sinuiksi radan kanssa ja korit tuntui sylkevän kaiken ulos, mikä vain oli mahdollista. Melkein koko kisan ajan vitutti, joten ei ihme, että parannustakaan ei missään vaiheessa tapahtunut.
27.9.2014 Kivikon Tyyni (https://kisakone.frisbeegolfliitto.fi/kilpailu/200/katso/tulokset/kierros/2#cMA3%20(Recreational%20Amateur)), MA3, sijoitus 4/26, kierrosratingit 924 - 922
Fiilikset: Kivat heittelyt vieraalla radalla. Pelasin aika varmaa peliä, mutta pari ekan kierroksen mokellusta maksoi voiton. Tokalla kierroksella avaukset jäi säännöllisesti jonnekin 15-25 metrin tietämille, eikä Kivikon tuulessa noilta etäisyyksiltä ollut juuri mitään tehtävissä. Muuten putti kyllä kulki, treeni näyttää tuottavan tulosta.
4.-5.10.2014 Amatöörien SM (https://kisakone.frisbeegolfliitto.fi/kilpailu/164/katso/tulokset/kierros/3#cMA1%20%28Advanced%20Amateur%29), MA1, sijoitus 22/90, kierrosratingit 911-932-960!
Fiilikset: BOOM! Mokailua joka kierroksella vähän siellä ja täällä, mutta koko viikonlopun ajan tasaisesti noussut taso kirvoittaa kyllä hymyn huulille, kuten myös vikan kierroksen rating! Putti silkkaa timanttia, mokasin vain yhden alle 5-metrisen koko viikonloppuna ja upotin varsinkin sunnuntaina todella nätisti useamman noin 10-12 metristä. Reeni on tehnyt ihmeitä. Olen myös tosi ylpeä siitä, miten kokosin itseni tuosta ainoasta, sunnuntain ekalle väylälle osuneesta aivan hirveästä noin 2-metrisestä puttimissistä; kakkoselta samalainen sisään ja kolmosella jo sellainen 7-metrinen. Onnellisena talvitauolle.
-
- Vakiinnuttaa putin taso tämän syksyn ja talven aikana sille tasolle, että 7-8 metrin putit onnistuvat 95-prosenttisesti ja 9-11-metriset yli 50-prosenttisesti.
- Opetella draiverikämmen edes siedettävälle tasolle (noin 50-75 metriin).
- Pelata vielä tämän syksyn aikana vähintään yksi yli 950-reitattu kisakierros.
- Pelata niin hyvin, että vuoden lopussa rating olisi vähintään 925-930 tienoilla.
- Päästä amatöörien SM-kisoihin ja sijoittua siellä myöhemmin määriteltävän tavoitteen mukaisesti.
Vuodenvaihteessa tavoitteiden päivitys vuodelle 2015.
Tää on mielenkiintoinen, ehkä jopa vähän foorumikulttuurista kielivä tavoiteharhaluulo.
Jos puttaat 8-metriset putit 95-prosenttisesti sisään, siis käytännössä aina, tulee myös kierrostuloksesi olemaan AINA yli 950 ratingin. Toki periaatteessa voi samalla pelata muuten tosi paskasti, mutta ikinä en ole todistanut (noin 15-vuotisen pelihistoriani aikana), että niin hyvä puttaaja pelaisi alle 950-kierrosta. Tämä siksi, että Suomen radat ovat lyhyitä, jolloin n. 80-metrisellä heitolla pärjää yleensä ihan mukavasti jos vähänkään osuu väylään. Sitten nakutat ne noin 8 birkkua korttiin sillä 95-prosenttisella putillasi ja todennäköisesti sijoitut avoimen viiden parhaan joukkoon joka kerta.
Ei sillä, tavoitteita on hyvä olla, mutta juuri nyt tulee mieleen ehkä 10 pelaajaa tourilta 95-prosenttisella kahdeksan metrin putilla.
-
Ei sillä, tavoitteita on hyvä olla, mutta juuri nyt tulee mieleen ehkä 10 pelaajaa tourilta 95-prosenttisella kahdeksan metrin putilla.
Word. Tuon tason kisaputtaajia on Suomessa hyvänäkin päivänä korkeintaan parikymmentä. Jos puhutaan hallitreeneistä, siihen pääsee toki moninkertainen määrä ja silloin se on realistinen tavoiten useimmille.
Eli jos saat putin tolle tasolle, olet tosiaan jo saavuttanut muut tavoitteet =D
-
^Hauska anekdootti tähän liittyen;
Kolme kesää sitten frisbeegolf-harrastuksen alkutaipaleella olin veljeni kanssa Talissa Sami Poimalan pitämällä lajiopastus/Tali tutuksi -kierroksella. Siellä hän totesi että jos pistää edes vajaasta kympistä varmasti sisään niin pärjää hyvin sm-tasolla. Vähän siinä naureskeltiin joo, mutta näin jälkikäteen väylän viimeisen heiton merkitys on kyllä konkretisoitunut itsellekin.
-
Samaa sanoi Schusterick klinikallaan.
Ja samaan aikaan tosiaan jokatoinen kirjottaa tavoitteekseen just jotain 95% kympistä. Juuei.
-
Jep, oma 100 puttia 10 metristä ennätys on 70, ja tuo prosentti harvoin toistuu kierroksella, puhumattakaan kisoista. Muutamalla kisakierroksella puttien upotusprosentti on lähennellyt 100 prosenttia, ja siitä on seurauksena luonnollisesti ollut myös hyvä tulos/rating (omaan tasoon nähden), tai no ei tietenkään sillon ku suurin osa on ollut bogeypelastusputteja;).
Mutta asiaan, kyllähän tavoite pitää olla 100% puteista sisään, oli se sitten viidestätoista tai vitosesta! Semmosta peluria ei tässä lajissa (eikä missään muussakaan) ole jolla onnistumisprosentti olis 100, mutta uskallan väittää että parhaiden tavoite on 100%, ei esim. 80%.
Joku 50-60% tavoite on ihan pelleilyä, mutta jos se ylittyy niin "pessimisti ei pety" -sanonta ainakin kulminoituu. Ja se kuuluisa 110% on sitten niille jotka uskoo joulupukkiin :P
-
Ja samaan aikaan tosiaan jokatoinen kirjottaa tavoitteekseen just jotain 95% kympistä. Juuei.
Sais nyt edes vitosesta ton 95%. Tai nelosestakinkin kelpais ensialkuun.
-
Ja samaan aikaan tosiaan jokatoinen kirjottaa tavoitteekseen just jotain 95% kympistä. Juuei.
Sais nyt edes vitosesta ton 95%. Tai nelosestakinkin kelpais ensialkuun.
Itse olisin nelimetristen 19/20 -tasoon erittäin tyytyväinen. Niitäkin tulee missattua huolimattomuuspäissään.
-
Tsiisus, täähän on kun joku vauva.fi :D Varsin nopeasti muuttui mun mainitsema 7-8m ensin kahdeksaksi ja sitten jo kymmeneksi.
Kiitos kuitenkin palautteesta (pointti tuli jo ekasta selville). Korjasin tavoitetta kommenttien (ja 30.8. tehdyn puttitreenin ja valaisevan etäisyysmittaamisen) pohjalta vähän realistisemmaksi.
Tänään tuli käytyä Kylmäkoskella viimeistelykierroksella Hunaja Openia varten. Tarkoitus oli osallistua parikisaan, mutta töideni takia emme parini kanssa ehtineet kisaan mukaan, kun eihän kuudelta enää muita pareja ollut lähdössä liikkeelle. Noh, siispä vetämään kierros ihan omaa peliä ja hiomaan pelikirjan viimeisetkin särmät.
Kierros meni todella hyvin. Putti kulki ja huolimatta sieltä täältä tulleista bogeista vältyin tuplilta ja muilta romahduksilta niin hyvin, että kierroksen jälkeen kortissa komeili uusi PB: -5, joka on kolme heittoa paremmin kuin mitä olen kisaan asettanut itselleni tavoitteeksi. Muutama hölmö mokellus maksoi heittoja, mutta nämä jäivät onneksi perin vähiin. Tosi hyvällä mielin lähdetään huomenna kisailemaan klo 10. :)
Päivän huippuhetki osui väylälle B4, jolta paritkin ovat yleensä olleet tiukassa. Tänään täysin pelikirjan mukaan: melkein täydellinen kämmenavaus, hieno lähestyminen Makolla ja kolmen metrin putilla elämän ensimmäinen birdie kyseiseltä väylältä. Olis jo huominen, mä oon valmis. :)
-
Nopeat huomiot Hunaja Openin ekasta kierroksesta:
Olis jo huominen, mä oon valmis.
Juu, en ollutkaan.
Putti kulki ja huolimatta sieltä täältä tulleista bogeista vältyin tuplilta ja muilta romahduksilta.
Juu, ei kulkenut enkä välttynyt.
Päivän pohjat tuli vedettyä B2:lla.
Avaus puun kautta noin 40 metrin päähän tiiltä keskelle väylää ja suonsilmäkettä. --> Toisella tarkoitus heittää sweet spotiin vallin päälle, johon olin avaustakin tavoitellut: putteri tasan haluttuun paikkaan, josta skippi keskelle pöheikköä. --> Kämmen liikaa oikealle, montun pohjalla olevaan metsään. --> Sormirolleri yhdeksään metriin. (Olisi saanut olla inansa jyrkempi, mutta tämä nyt oli kuitenkin laskettavissa väylän ainoaksi onnistuneeksi heittoksi.) --> Putti 1 korin yli seitsemään metriin. --> Putti 2 kokonaan korista oikealta ohi noin neljään metriin. --> Putti 3:een erittäin huolellinen keskittyminen, jonka jälkeen kiekko ketjujen kautta alaraudan päälle ja ulos. --> Nosto-8 korttiin. Tämän nollaamisessa meni hetki...
Huomenna uuteen nousuun ja 8-10 heittoa pois tuloksesta, niin hyvä tulee. Draivi kulki suurimman osan ajasta, sille on hyvä rakentaa.
-
Kisatilanteessa hyvän tuloksen heittäminen on tuplasti vaikeampaa kuin rennolla treenikierroksella. Niin se useimmilla menee. Tsemiä huomiselle!
-
Kiitokset. Huomenna voi heittää jo aika paineetta, niin jospa se siitä. :)
-
Toi B2 on vaikee mut ihan helvetin hieno väylä. Nyt varmoja heittoja omia vahvuuksia käyttäen ja puteissa pää tyhjänä vaan. Tsemiä!
-
Noh, kun energiaa kerran riitti, niin raahasinpa oman korin taloyhtiön sisäpihalle ja vedin pikku puttitreenin vielä illan ratoksi ongelmia tuottaneita etäisyyksiltä. Näin meni:
4m
Normaalista stanssista: 33/40
Haaraputit: 33/40
5,5m
N: 27/40
H: 25/40
7m
N: 14/20
H: 3/20
Enpä nyt sen suuremmin jaksa analysoida, mutta olen ihan tyytyväinen. (Paitsi pisimpiin haaraputteihin.)
Nyt lasi punaviiniä ja Serie A:ta. 8)
-
Mielenkiintoista lukea jonkun toisen lajiloikkarin kirjoituksia, lisää vaan juttua tulemaan. :)
Kirjoitit tuolla aiemmin kämmenheiton vaikeudesta ja varsinkin draiverilla. Musta tuli golfkentille siirryttyäni umpirysty, vaikka ultimatessa luulin heittäväni kämmentä melkeinpä paremmin kuin rystyä. Vieläkään en draiveria saa kämmenellä lähtemään ilman valtavaa lepatusta. Lähipelikämmen (20-70m) sen sijaan sai huomattavasti metrejä lisää ja tarkkuutta , kun aloin heittämään rhynoja. Vakaa ja hidas putteri antaa ainakin mun heittää kämmentä samalla tekniikalla kuin heittäisin ultimatekiekkoa paitsi vain lujempaa ja mittaakin sillä saa toki enemmän kuin ultrastarilla varsinkin vastikseen. :)
-
Kämmen on kyllä golfissa sellaista epämukavuusaluetta että huh huh. (Just tänään puhuin kaverin kanssa, että se saa tulla juoksemaan sweet spotissa hakuja aina kun tarvii heittää kämmentä, niin mä voin sitten vaan pudottaa Ultrastaria oikeaan kohtaan. :D ) Mutta kyllä sekin reenin kautta alkaa löytyä, kunhan aluksi pääsi siitä ajatuksesta eroon, että kämmen TÄYTYY heittää hyssessä...
Yllättävämpää ongelmia kämmenessä sen sijaan ilmenee. Itse vedin sellaisen 45 minuuttia yhtenä päivänä pelkkää draiverikämmentä ja seuraavat 2-3 päivää menikin kipeytynyttä takareittä/pakaraa lepuutellessa. (Ei ole hirveästi tottunut käyttämään tuota vasenta jalkaa pönkkänä, kun ultimatekämmen lähtee niin tasaisesta stanssista...)
-
Toi on jännä ku must tuntuu et fore heitot on yks helpointa mitä lajista löytyy, bäkkäriin verrattuna siinä on niin paljon vähemmän liikkuvia osia. Toki sillon 1v harrastamisen jälkeen siinäkin oli vähän opettelemista mutta sittemmin no problemos.
Oliko tästä apua? Ei varmaan... mut jännä. :) :)
-
Jännää on. Jostain syystä tuo fg-fore on aivan ylivoimaisen vaikea, vaikka Ultimate tausta on mullakin (jos kyllä aktiivi-ajoista on jotain 20v). Ei vaan jotenkin millään keksi miten ranteen ja käden pitäs pelata yhteen.
-
Jännää on. Jostain syystä tuo fg-fore on aivan ylivoimaisen vaikea, vaikka Ultimate tausta on mullakin (jos kyllä aktiivi-ajoista on jotain 20v). Ei vaan jotenkin millään keksi miten ranteen ja käden pitäs pelata yhteen.
Sillain jännää, kun itte osasin heittä forea heti, bäkkäriä en vieläkään. Frisbeegolf-fore on sama heitto kuin leipien heittäminen kivillä.
-
Jännää on. Jostain syystä tuo fg-fore on aivan ylivoimaisen vaikea, vaikka Ultimate tausta on mullakin (jos kyllä aktiivi-ajoista on jotain 20v). Ei vaan jotenkin millään keksi miten ranteen ja käden pitäs pelata yhteen.
Sillain jännää, kun itte osasin heittä forea heti, bäkkäriä en vieläkään. Frisbeegolf-fore on sama heitto kuin leipien heittäminen kivillä.
Kyl mä kivillä leipää osaan heittää, mutta samalla tekniikalla jos kiekkoa laitan forelta (RHFH) niin se kippaa aina vasuriin. Olen antanut itseni ymmärtää että kyse on spinin puutteesta; käsi antaa kiekolle liikaa vauhtia suhteessa pyörimisnopeuteen. Jotenkin siis pitäisi kai aktiivisesti käyttää rannetta (ja sormia?) saadakseen kierrettä, mutta sit tuntuu hajoavan irroitus täysin eikä vauhtia ja mittaakaan tule.
-
Jännää on. Jostain syystä tuo fg-fore on aivan ylivoimaisen vaikea, vaikka Ultimate tausta on mullakin (jos kyllä aktiivi-ajoista on jotain 20v). Ei vaan jotenkin millään keksi miten ranteen ja käden pitäs pelata yhteen.
Sillain jännää, kun itte osasin heittä forea heti, bäkkäriä en vieläkään. Frisbeegolf-fore on sama heitto kuin leipien heittäminen kivillä.
Kyl mä kivillä leipää osaan heittää, mutta samalla tekniikalla jos kiekkoa laitan forelta (RHFH) niin se kippaa aina vasuriin. Olen antanut itseni ymmärtää että kyse on spinin puutteesta; käsi antaa kiekolle liikaa vauhtia suhteessa pyörimisnopeuteen. Jotenkin siis pitäisi kai aktiivisesti käyttää rannetta (ja sormia?) saadakseen kierrettä, mutta sit tuntuu hajoavan irroitus täysin eikä vauhtia ja mittaakaan tule.
Ei kun ihan päinvastoin. Ei tehdä ranteella yhtään mitään. Rento ranne ja pysäytetään vaan käsi. Siitä se piiska tulee. Jos kippaa vasemmalle, niin se on vain off-axis-torqueta. Eli kun heittäessä on kämmen ylöspäin, käännät käden heiton jälkeen kämmen alaspäin. Älä tee niin =D
-
Mielenkiintoista lukea jonkun toisen lajiloikkarin kirjoituksia, lisää vaan juttua tulemaan. :)
Kirjoitit tuolla aiemmin kämmenheiton vaikeudesta ja varsinkin draiverilla. Musta tuli golfkentille siirryttyäni umpirysty, vaikka ultimatessa luulin heittäväni kämmentä melkeinpä paremmin kuin rystyä. Vieläkään en draiveria saa kämmenellä lähtemään ilman valtavaa lepatusta. Lähipelikämmen (20-70m) sen sijaan sai huomattavasti metrejä lisää ja tarkkuutta , kun aloin heittämään rhynoja. Vakaa ja hidas putteri antaa ainakin mun heittää kämmentä samalla tekniikalla kuin heittäisin ultimatekiekkoa paitsi vain lujempaa ja mittaakin sillä saa toki enemmän kuin ultrastarilla varsinkin vastikseen. :)
Jätkä heittää kuulemma nykyään pitemmälle ku Jynkkä.
-
En ole kämmenspesialisti, mutta mä kyllä käytän rannetta ja sormia piiskana ensin ja siihen perään jarrut päälle, joten tulee piiska plus toinen piiska.
-
Jahas, Hunaja Open takana. Nyt vähän paremmilla fiiliksillä kuin eilen. :)
Tänään aloitettiin golflähdöillä väylältä yksi ja kierros lähti mukavasti liikkeelle. Viiden väylän jälkeen olin pelannut täydellisesti pelisuunnitelman mukaan ja olin tuloksessa -2. Kutosväylällä tuli harmillinen 7-metrinen puttimissi, joka vähän ehkä laukaisi huonoja muistoja edellispäivänä ja seuraavilla viidellä väylällä tekeminen oli koko ajan vähän sinne päin, juuri kun olisi pitänyt iskeä ja ottaa niitä miinuksia ennen vaikeita väyliä:
Seiskalla heitin hyvän avauksen vähän yli kympin päähän korista, mutta heikolla puttiyrityksellä ajauduin vielä noin vitoseen, josta onneksi kuitenkin budjetoitu par. Kasilla melkein täydellinen avaus noin kasiin ja putti alaraudan kautta ohi noin neloseen ja jälleen paria korttiin. Ysin pakkokakkosella liian varovainen avaus katajan taakse ja tekemättömästä paikasta varma par. Kympillä hyvä avaus jälleen noin 12:een, putti kokonaan ohi ja kahdeksas par putkeen. B1:ltä heikon avauksen jälkeen hyvä kämmenlähestyminen ja nostokolmonen. Ja sitten B2:n tilille jonottamaan vuoroa kauhunsekaisin tunnelmin...
Tällä kertaa kaikki meni kuitenkin lähes nappiin: elämäni avaus Makolla kummun yli ja huolimatta hieman vaikeasta heittopaikasta kakkosheitto aiemmin päätettyyn sweet spotiin noin neljäänkymppiin korista, josta täydellinen lähestyminen ja kahden metrin putilla kierroksen par nro 10. Tämän jälkeen fiilis oli katossa, eilen 8, tänään 4. Kelpaa! B3:lla täysin samanlainen heikko avaus kuin lauantaina ja hyvän putterikämmenen jälkeen nostokolmonen. B4 oli taas vaikea: eilen kämmenavaus aukon vasemman reunan puuhun, nyt ylivarovaisesti liikaa oikealle, josta jäi tehtäväksi pelata vain takaisin väylälle. Lähestyminen pitkäksi, 20-metrinen "putti" jyrkkään ylämäkeen ja kierroksen eka bogi. Harmitti.
B5:llä tänäänkin hyvä putteriavaus noin kasiin ja putti alarautaan. B6:llä suht hyvä avaus, mutta hieman liikaa oikealle: noin 17-metrinen lähestyminen korotetun korin alle ja melkein nosto-par. B7:lla tuli pitkästä aikaa birdie, kun 5-6 metriä liian lyhyen draivin jälkeen onnistuin hyvässä ylämäkiputissa. B8:lla anhyzer-avaus putterilla liikaa vasemmalle ja liian kovaa. Noin kahdestakympistä varovainen puttiyritys hieman ohi ja vähemmän yllättäen par korttiin.
B9:llä tein kierroksen ekan ison virheen. Olin heittänyt eilen hienon birdien pelisuunnitelman mukaisesti (Mako sweet spotiin, siitä korille ja putti). Jostain ihmeen syystä (perustelin itselleni, että nyt pitää ottaa poolin kärkimiestä kiinni) päätin muuttaa taktiikkaa ja lähteä hakemaan draiverilla heittoa potentiaaliselle eagle-paikalle. Liian tiukka ja matala antsa päätyi sisäkurviin, josta ainoalla mahdollisella vaihtoehdolla eli järkyttävällä antsapommilla edelleen vallin "tälle" puolen keskelle koivikkoa. Kolmannella heitolla pienet marginaalit kääntyi jälleen itseä vastaan. Unelmalähestyminen sokkona yli 30 metristä jäi yläpantaan, jonka jälkeen puttasin jäljelle jääneen neljän metrin par-putin ketjuista ulos. Leuka rintaan ja takaisin 18-väyläiset radan puolelle. Ansaittu bogi. Tyhmä minä.
Layoutin väylällä nro 11 (eli kisan 20. väylä) heitin Makolla hienosti kahteen metriin ja kuittasin edellisen bogin. Sitten alkoi hieman tuskainen osuus: 12:lla (pakkokakkonen) avaus yhdeksän metriä lyhyeksi ja putti alarautaan. 13:lla avaus hieman liikaa oikealle täysin pelaamattomaan mäntymetsikköön, josta väylän keskelle, josta korille ja parin metrin bogiputti sisään. 14:lle olin vaihtanut pelisuunnitelmaa eilisestä (olin jäänyt Makolla oikealle todella tiheään metsään) ja lähdin kovaa draiverilla pitkälle sen uhalla, että joutuisin vasemmalle metsään. Sinne päädyinkin, mutta pääsin todella hyvällä lähestymisellä rinkiin puttaamaan kasimetristä birdietä. Luonnollisesti alarautaan ja par korttiin.
15:llä tuli toinen idioottimoka: erinomainen avaus vähän yli 20 metriin, josta päätin lähteä hakemaan puttia riskillä sisään. Noh, yllättäen ei mennyt, minkä lisäksi laitoin viisimetrisen par-putin ketjuista alaraudan päälle ja siitä ulos. Pelikirjan ensimmäisellä sivulla lukee "älä yritä prosenttiputteja". Tyhmä minä, vol 2.
16:lla ihan hyvä avaus, matkaa korille noin 20 metriä, edellisväylästä viisastuneena lähestyminen metriin ja par. 17:llä heitin omaan tasooni nähden suorastaan huikean kämmenavauksen noin 6-7 metriin ja puttasin alarautaan. Viimeisellä väylällä pääsin jälleen hyvällä avauksella rinkiin ja noin 8 metriin, josta kaiken järjen vastaisesti onnistuin saamaan Aviarin keskelle ketjuja ja päättämään kierroksen birdieen.
Summa summarum: olen tosi tyytyväinen sunnuntain tulosparannukseen (6 heittoa), mutta draivipeli tarjosi ainekset parempaankin. Eikun puttikori esiin ja reeniä, horo! Ja pysytään siinä pelisuunnitelmassa, prkle! :D
-
Uuteen viikkoon. Nyt en ole koskenutkaan kiekkoihin kahteen päivään vaan olen antanut kropalle vähän lepoa Hunaja Openin jälkeen. Eilen kuitenkin mailiin tipahti mukava yllätys, sillä sain villin kortin amatöörien SM-kisoihin. :)
Nyt on kisamaksukin jo maksettu, eli lokakuussa pääsee sitten hakemaan revanssia Kylmäkosken radasta. Mikäs sinne on lähtiessä, kun pelikirjakin on jo valmiina ja testattu. :D
Tänään vetämään puttitreeniä ja jospa sitä muutaman draivinkin heittäisi tuntuman ylläpitämiseksi. Viikonloppuna sitten kiertämään Sappee pariin kertaan, minkä uskon olevan hyvää reeniä sekä Vampulan PG-touria että SM-kisoja varten.
-
Tämä viikko meni vähän "heittelyksi", eli kovinkaan tiukkaa ja tavoitteellista reeniä ei tullut tehtyä.
Puttitreeni jäi sataan heittoon, kun kaverit sai houkuteltua lähtemään kierrokselle. Saldoksi jäi suunnilleen
4m 37/40
6m 23/40
8m 6/20
Not too good, mutta tuulikaan ei ollut ihan helpoimmasta päästä, joten oli ainakin hyödyllistä reeniä.
Tuon lisäksi viikon saldoksi jäi pari kierrosta Vihiojalla (molemmat vähän miinukselle) ja pari Sappeella (toinen vähän miinukselle ja toinen vähän plussalle).
Nothing special this week indeed. Oulussa oli kuulemma jotkut viikkikset tai vastaavat. Annelle terkut.
-
Tänään taas puttitreeniä Epilässä vedetyn firmagolfin alle.
4m
Normaalista stanssista: 30/30
Haaraputit: 27/30
5,5m
N: 18/30
H: 23/30
7m
N: 1/15
H: 5/15
Ei ollut tänään pitkien puttien päivä. Lyhyet sen sijaan plus plus. Ne nyt oiskin tärkeitä saada ensin kohdalleen. Oon tyytyväinen myös siihen, että firmagolfilaisten kanssa pelatulla kierroksella ei itselle tullut yhtään puttimissiä ja bonuksena vielä kaksi birdietä 8- ja 10-metrisillä ylämäkiputeilla.
Huomenna tutustumaan Vampulan rataan parikisailun merkeissä ja viikonloppuna sitten PG-tourin osakilpailu samalla radalla. Aion ottaa rennosti. Kiva päästä uudelle radalle. :)
-
Vampulassa pitääkin ottaa rennosti, tai alkaa vanne kiristämään päätä. t. kerran käynyt ja olipa hyvä etten lähtenyt sokkona kisoihin vaikka yhdessä vaiheessa suunnittelin. ;)
-
Vampulassa pitääkin ottaa rennosti, tai alkaa vanne kiristämään päätä. t. kerran käynyt ja olipa hyvä etten lähtenyt sokkona kisoihin vaikka yhdessä vaiheessa suunnittelin. ;)
Mä taas lähdin viime vuonna sokkona ja pelasin toistaiseksi parhaan kisani :D AM-tourin kisaan lähdettiin sitten suurin odotuksin ja se taisi olla yksi huonoimmista kisoistani. Nyt alkaa pikkuhiljaa matka hakemaan revanssia, Carlokselle myös tsemit kisaan!
-
Harvinaisen hermojaraastavaltahan se Vampula näytti, mutta vielä selvittiin ilman suurempia henkisiä arpia. Edelleen sama fiilis: huomenna rennosti hauskaa pitämään. Par:ia tuuppaamalla pääsee tuolla aika pitkälle.
-
Par:ia tuuppaamalla olisi päässyt pitkälle, mutta ihan se ei onnistunut.
+6 hyvällä fiiliksellä ja +8 vähän huonommalla riitti noin MA2:n keskivaiheille. Draivi syvältä, puttaaminen muuten ok, mutta toisella kierroksella taisi tulla omien laskujen mukaan kahdeksan (8!) alarautaa. Huomenna sihtiä vähän ylemmäs ja 15:n sakkiin. Nyt nukkuun.
-
Par:ia tuuppaamalla olisi päässyt pitkälle, mutta ihan se ei onnistunut.
+6 hyvällä fiiliksellä ja +8 vähän huonommalla riitti noin MA2:n keskivaiheille. Draivi syvältä, puttaaminen muuten ok, mutta toisella kierroksella taisi tulla omien laskujen mukaan kahdeksan (8!) alarautaa. Huomenna sihtiä vähän ylemmäs ja 15:n sakkiin. Nyt nukkuun.
[/quote
Tsemptsemp tälle päivälle!
-Essi]
-
Kiitokset tsemppaajille! :)
Vampula vs Carlos meni tällä kertaa puhtaasti erin 3-0 ensin mainitulle. Finaalikierroksen +8 ei jätä paljon varaa selittelyille. Par-4:t oli koko viikonlopun ajan allekirjoittaneelle liikaa. Ainoastaan keltaisen radan väylät 18 (ja 18.2) kulki niin kuin piti, tänään pääsin jopa puttaamaan 17-metristä eaglea.
Jotain tästä reissusta kuitenkin jäi käteen. Viimeistään nyt tuli kristallinkirkkaaksi, että mulle ei sovi fiilispelaaminen. Tarkkaan harkittu pelisuunnitelma, josta ei poiketa kuin pakon edessä. Siinä avain allekirjoittaneen onneen.
Kolme ekaa PDGA-kisaa on nyt takana: kaksi analyyttisesti pelattuna ja yksi fiilispohjalta. Vaikka ensin mainituissa onkin jännitys pilannut ekat kierrokset, niin niissä oon kuitenkin pystynyt pitämään pään kylmänä lukuunottamatta aivan paria mustaa hetkeä. Vampulassa löysin kuitenkin heikkouteni: jos en tiedä tarkkaan mitä haluan tehdä, niin teen yleensä jotain tyhmää, mistä seuraa vihaisuutta ja lisää tyhmiä ratkaisuja.
Hyvänä esimerkkinä eilen ja tänään heitetty väylä 17: eilen kävin ennen avaustani tsekkailemassa väylää ja toteamassa, että haluan heittää putterilla noin 50-metrisen heiton sweet spotiin ja jatkaa siitä fiksulla heitolla ylämäkeen. Tiillä mieli kuitenkin muuttui: "kyllähän mä nyt saan kämmenen heitettyä tonne mutkan taakse" (josta olisi hyötyä noin 10m verrattuna 10x varmempaan putteriavaukseen). Siispä surkea kämmenavaus männyn kautta 20m vajaaksi sweet spotista ja idioottimaisten korjausliikkeiden lottokone pyörimään: putterilla liian lyhyt sijoitus väylälle, josta rolleri helv***iin, 6-metrinen putterikämmen mäntyyn, lähestyminen 15 metriä liian lyhyeksi, putti ohi ja triplabogi korttiin. Tänään kolmella Aviar-kontrolliheitolla putille, ja vaikka putin missasinkin, niin ihan hippasen parempi mieli oli lähteä korilta kuin eilen. Nöyryys on mun juttu.
Vampulan jälkeen on parempi kuin hyvä hetki todeta kliseisesti, että tästä on vain yksi suunta. Ensi viikko olisi tarkoitus pitää mahdollisimman friba-vapaana, kotijoukot kiittää ja ehkä pelaaminenkin vähän rentoutuu. Käyn ehkä yhden puttireenin vetämässä, sitä tarvitaan.
Amatöörien SM-kisoihin on onneksi villi kortti taskussa ja ensi viikon jälkeen onkin aika suunnata katseet kohti lokakuun ekaa viikonloppua. Vakaa tarkoitus on heittää tuolloin lyhyen urani parhaat kierrokset tutulla Kylmäkosken radalla, jonne game planit on jo valmiina ja testattu. Urjalaan planit on vielä tekemättä, mutta sielläkin täytynee pari kertaa vierailla ennen kisoja.
Kyllä tämä tästä.
PS. En muuten enää ikinä mene Vampulaan, ennen kuin joku hommaa sinne oikeat korit...
-
Mikä vampulan koreissa vikana? :o
-
Urjala on hieno rata, ei ihan hirveän vaikeakaan.
-
Mikä vampulan koreissa vikana?
Lähinnä se varsinainen koriosa. Sylkevät kiekkoja ulos tehokkaammin kuin haulikkoratojen laitteet.
Urjala on hieno rata, ei ihan hirveän vaikeakaan.
Kovasti tuota on kehuttu, odotan innolla et pääsen ite käymään. :)
-
Mikä vampulan koreissa vikana?
Lähinnä se varsinainen koriosa. Sylkevät kiekkoja ulos tehokkaammin kuin haulikkoratojen laitteet.
Joo... mutta toimii toiseenkin suuntaan. Heitin tänään kolme matalaa puttia alaraudan päälle, jotka "liukuivat" sisään. Nännilliseen koriin olisivat tuskin menneet. Joskus ne ottaa ja joskus ne antaa. Viime vuotiset korit oli kyllä huonommat.
-
Alaraudan päälle laskeutuva putti saattaa myös ottaa kunnon liidot kun nännejä ei ole.
-
Jahas, kiekot on lupauksien mukaisesti pysyneet bägissä tämän viikon. Kotona on ainakin kiitelty. :)
Tänään kuitenkin lähdin vetämään Vihnulle puttitreeniä, että jonkinlainen tatsi pysyisi yllä. Kroppa aneli jäämään kotiin (eilen työpäivän alle tuli käytyä ohjatussa kuntopiirikäynti ja voi herran jumala, näitä kipuja...), mutta sitkeästi päätin kuitenkin lähteä. Onneksi lähdin, sillä touhusta jäi tosi hyvä fiilis.
300 puttia
4m
Normaalista stanssista: 52/55
Haaraputit: 54/55
Yhteensä: 106/110 = 96,4%
5,5m
N: 40/55
H: 40/55
Y: 80/110 = 72,7%
7m
N: 18/35
H: 17/35
Y: 35/70 = 50%
10m
N (yliastuen): 3/10 = 30%
Oon äärimmäisen tyytyväinen prosentteihin. Ja jotenkin taisin vihdoinkin kokea valaistumisen:
On hirveen helppo uskotella itsellensä tehneensä putit ja toistot 100-prosenttisesti keskittyneenä ja täydellisesti, vaikka suoritus olisi todellisuudessa ollut vain 95-prossainen tai jotain muuta "sinne päin". Jotenkin tänään mulle aukesi tosissaan se, että jokainen putti on vain pakko suorittaa ihan priimasti alusta loppuun, muuten touhusta ei tule mitään. 100-prosenttinen keskittyminenkään ei riitä, jos itse suoritus jää 99-prosenttiseksi. Tänään tein kaiken tosi laadukkaasti ja hutiputeistakin vain ihan muutama oli oikeasti huono. (Ok, kaikki reeniä lopuksi "ylimääräisenä" vedetyt 10-metriset oli huonoja...)
Nyt himottaisi päästä kisailemaan.
-
Tänään poikkesin töiden jälkeen katsastamassa Lamminharjun radan amatöörien SM-kisoja ajatellen.
Pelikirja näyttää selvältä: ennen metsään siirtymistä pitää napsia neljästä kuuteen birdietä väyliltä 1-8 ja sitten keskittyä välttelemään bogeja ja ottaa pakkobirkut väyliltä 15, 17 ja 18.
Vielä kun keksisi, miten tuo sitten ihan oikeasti onnistuu...
-
Vikat kisat ennen kauden päättäviä amatööri-SM:iä ois sitten takana, kun piipahdin Kivikon Tyyni -kisassa.
Ilman tavoitteita lähdin MA3-sarjaan selkeä pelikirja mielessäni: ekalla kierroksella katsotaan millainen rata on kyseessä ja pelataan vaan nöyrästi väylää pitkin pareja sen kummempia kikkailematta ja toisella kierroksella hyökätään vähän aggressiivisemmin.
Noh, kun tuloksia (https://kisakone.frisbeegolfliitto.fi/kilpailu/200/katso/tulokset) katsoo, niin voisi kuvitella käyneen juuri toisin päin. :D
Ekalla kierroksella jäi suuresti harmittamaan ennen kaikkea väylä 11. Paiskasin Katanan OB:lle noin half pipen puolivälistä, lähestyin noin seitsemään metriin, josta ekan putin vastatuuli nosti korin yli ja toisen putin vastaavasti myötätuuli avitti alarautaan. Tripla korttiin, kiitos. Positiivista oli se, että nuo olikin sitten kierroksen ainoat puttimissit alle kahdeksasta metristä.
Tokalle kierrokselle lähdin kakkoskortin kärjessä, viisi heittoa kärkeä perässä ja kaksi heittoa kakkossijasta jääneenä. Aloitettiin väylältä 10, eli pääsin melkein heti ottamaan revanssia half pipesta. Tällä kertaa fiksulla pelillä kolmonen, ja kun väylältä 12 sain toistamisen pirkon ja korjasin väylän 13 tuplan pariksi, niin olin neljän väylän jälkeen parantanut ekan kierroksen vastaavien väylien tulosta mukavat viisi heittoa. Sitten kuitenkin tapahtui jotakin. Avaukset jäi koko kierroksen ajan aina jonnekin 15-30 metrin välimaastoon ja vaikka kiekko olisikin ländännyt hyvin, tuntui se aina vierivän noille etäisyyksille. Eikä niiltä oikein ole Kivikon tuulessa mitään tehtävissä. Yhden kerran pääsin vitosen putille ja luonnollisesti tuuppasin sen vastatuulta varoen korin ali. Lykkäsin siis paria parin perään ja kierroksen loppuessa kortissa komeili taas par. Ekalla kierroksella se tuli seitsemällä birdiellä, tokalla yhdellä(!).
Pikkuvirheistä ja toisen kierroksen tylsyydestä huolimatta olen tulokseen (ja erityisesti puttiin) tosi tyytyväinen. Kivikon tuuliin ei ollut ihan helppo sopeutua ja jos vieraalla radalla pystyn painamaan kaksi kierrosta pariin, niin kai se jostakin kertoo. Alkavalla viikolla reenataan sitten SM-kisoja varten ja tavoitteena on lopettaa kausi mukavissa merkeissä Kylmäkoskella ja Urjalassa. Kaikki kierrokset miinukselle ja sijoitus jonnekin parinkympin tietämille, niin olisin äärimmäisen tyytyväinen.
-
Tiistaina tuli käytyä Lammiharjulla vetämässä yksi "tuloskierros" viikonlopun kisojen lämmittelyksi. Tulokseksi muodostui -5, joka ei tule kyllä riittämään yhtään mihinkään. Yksi bogi ja pari par:ia "pakkokakkosilta" jäi keljuttamaan. Noi pois, niin ollaankin jo siellä 8 alle -tuloksessa, johon olisin sitten oikein tyytyväinen. :)
Huomenna vielä verestämään Kylmäkosken heittolinjat selkärankaan ja sitten perjantain lepopäivän kautta kohti kauden päätavoitetta.
-
Jos vanha viisaus "huono kenraaliharjoitus tietää loistavaa ensi-iltaa" pitää paikkansa, niin mua ei vissiin pidättele lauantaina mikään.
Ei oikein kulkenut Kylmiksellä. Birdiet kartteli allekirjoittanutta kuin ruttoa ja bogeja lipsahteli korttiin sieltä ja täältä. Suurin ongelma on kuitenkin mun luotto-Makon kanssa. Vielä Hunaja Openissa luotisuoraan lentänyt Star Mako on vissiin tullut heitettyä puuhun liian monta kertaa, koska se on muuttunut aivan helvetin alivakaaksi. Toinenkin löytyy toki bägistä, mutta se puolestaan kaipaisi vielä pari lisäiskua pintaansa, jotta (toki alun alkaenkin aika minimaalinen) loppufeidi lähtisi lätystä.
Putti kulki suhteellisen hyvin, toivottavasti homma jatkuu samanmoisena viikonloppunakin. Omat tavoitteetkin alkaa selkiytyä: Kylmäkoski pitää painaa lauantaina pakkaselle edes vähän ja Urjala sitten vähän reilummin. Sen jälkeen katsellaan asetelmat ja tehdään ihan viimeiset viilaukset sunnuntain pelikirjaan. Tai oikeastaan lähinnä siihen, kuinka aggressiivisesti ja isolla riskillä sitä tulosta lähdetään finaalikierroksella hakemaan.
Kiva päästä pelaamaan. Huomisen otan rauhallisesti, korkeintaan puttireeniä.
-
Jaahas, kausi laitettiin sitten pakettiin Amatöörien SM-kisoissa. Mennäänpä analyysiin kierros kerrallaan:
Lauantai-aamu, Kylmäkoski
Lauantaihin lähdin hyvällä mielin väylältä 4, jolta otin siistin ja varman par:in hyvällä Mako-avauksella, varmalla putterikämmenellä ja parin metrin putilla. Vitoselle osui kierroksen ensimmäinen musta hetki, kun kahdeksan metrin haaraputti keikkui hetken korin reunalla, putosi ulos ja rollasi kymppiin, josta tonien haaraputti ylärautaan.
Kutoselta, seiskalta, kasilta ja ysiltä par:it avauksien oltua vähän sinne päin. Kympillä lähdin hakemaan tutusti isoa ässää mäntymetsikön yli, mutta kajautin avauksen lenkkipolun katulampusta metsään. Kuuden metrin sneppi väylälle, lähäri koria hipoen pitkäksi, putti alarautaan ja vitonen korttiin, joka jäi koko viikonlopun ainoaksi bogia huonommaksi väylätulokseksi. (Almost as good as Paige Pierce...)
B-rata sujui erinomaisesti, kun sekä aloitin että päätin tien toiselle puolelle tehdyn reissun hienoilla birdieillä ja tuuppasin kaikilta välissä olleilta väyliltä par:it. 16:n pelatun väylän jälkeen siis tuloksessa +1 ja pari helppoa birdie-väylää edessä...No ei.
11:llä avaus kirjaimellisesti päin mäntyä ja huono lähärin jälkeen bogi, 12:lla avaus liikaa vasemmalle ja putti alarautaan, 13:lta varmistelu-par, 14:llä avaus aivan pirusti vasuriin, nöyrä paluu väylälle, huono lähestyminen ja putti --> bogia korttiin, 15:ltä varmistelu-par, 16:lla avaus metsään ja kahden sokko-upsin jälkeen taas bogi ja hupsista, niin sitä oltiinkin yhtäkkiä tuloksessa +4.
Onnekas kämmen rinkiin väylällä 17, laatuavaus ykkösellä höystettynä noin 7-metrisellä putilla ja taistelu-par paskan avauksen jälkeen vikalla väylällä (3.) pelastivat kuitenkin vähän ja ekan kierroksen jälkeen istuin tuloksella +2 tukevasti sijalla 72. (Ei tosin mitenkään vertailukelpoista, koska suurin osa pelaajista aloitti kisat lyhyemmällä Urjalan radalla.)
Lauantai-iltapäivä, Urjala
Urjalassa piti tehdä tulosta, se oli tiedossa. Kiessi alkoikin lupaavasti, kun aloitusväylällämme (7.) liidätin Jokeri-avauksen alarautaan ja heti perään kasilla Leopardin skipillä korin tolppaan. Kahden birdien kanssa oli mukava lähteä metsään.
Ysillä avaus noin seiskaan ja korin takana häämöttäneen pudotuksen pelkäämänä todellinen alibi-putti hiuksenhienosti ohi. Kympillä unelma-avaus noin kahteenkymppiin ja toinen varma par putkeen. 11:llä loistava avaus vitoseen ja varmalla putilla kierrostulos jo -3:een. 12:lla Aviar pysyi koko heiton ajan suoraan korin linjalla, mutta oli liian kova painuen kympin verran pitkäksi ikävien puskien taakse: vaikea putti alarautaan ja par. Vaikealta 13:lta ja sokko-14:lta budjetoidut varmat par:it ja kohti pakkokakkos-väylä 15:ttä. Putterikämmen-avauksessa liikaa kierrettä: nosto-par. Ja sitten se tapahtui: kisan pakollinen totaalinen typeryys.
Urjalan väylä numero 16 on pirun tiukka 106-metrinen latu-ura, joka heitetään aivan uran vasemmasta reunasta korin ollessa oikeassa reunassa. Keskellä väylää vaanii lisäksi kaksi ilkeää valotolppaa. Heitin Makolla oikeastaan täydellisen avauksen toiselle valotolpalle, josta on matkaa korille noin 20 metriä. Aka "älä edes yritä". Noh, yritin kuitenkin ja putteri päätyi noin 6-7 metriin. Nämä upposi hyvin koko turnauksen ajan, mutta tietysti nyt ei. Putti näytti oikein hyvältä, mutta ui jotenkin ketjujen läpi oikealta ulos. Kyllä otti päähän! Budjetoitu par muuttui hetkessä bogiksi, joita Urjalassa ei vaan voi ottaa. Tyhmä minä.
Noh, päätin ottaa seuraavilta neljältä väylältä birdiet, eikä se kaukana ollutkaan: 17 ja 18 kuppia hipoen pariin metriin ja ykkönen vuorenvarmasti hyssepommilla korin juureen. Kolmen birdien myötä tulos -5:een ja hymy takaisin huulille. Neljäs jäi haaveeksi, kun avaus karkasi hieman liikaa vasemmalle mäntymetsään ja tiukasta välistä laitettu kymppimetrinen jaksoi vain alarautaan. Kolmoselta par, mitä parempaa en pysty siltä väylältä ottamaankaan (ellei joku 25-metrinen ylämäkiputti tule joskus lipsahtamaan sisään), ja neloselta lyhyeksi jääneen avauksen jälkeen samoin kolmonen ja kohti viimeistä pakko-kakkosta.
Avaus oli turhan varovainen ja jäin noin 8 metrin päähän. Jyrkkä ylämäkiputti-yritys oli erinomainen, mutta putteri kääntyi alaraudan päältä rolleriksi noin yhtä kauas, mutta mäntyjen taakse. Pienestä kolosta sain tuupattua vielä alarautaan, mutta tuloksena täysin anteeksiantamaton bogi. Tiesin, että en ollut oikeastaan mokannut mitään, mutta kyllä se silti suututti. Komealta kutosväylältä otin varman parin ja päätin kierroksen tulokseen -4, joka ei tyydyttänyt missään suhteessa. Koska monilla muillakin oli kuitenkin ollut ilmeisesti samankaltaisia ongelmia, pääsin lähtemään finaalikierrokselle sijalta 39, mihin olin oikein tyytyväinen, huolimatta oman pelin keskinkertaisuudesta.
Sunnuntai, Kylmäkoski
Sunnuntaina lähdettiinkin sitten golf-lähdöillä suuren maailman tyyliin. Nimet huudettiin yksi kerrallaan ja kaikkea. Avasin ainoana poolista kympin rinkiin ländäten Makon loistavasti alle kolmeen metriin. Ja tuuppasin putin ketjujen kautta oikealta ohi. Aika pysähtyi ja kaikki ne aiemmissa kisoissa missatut putit vyöryi mieleen. Kakkosen tiillä tuli kuitenkin outo olo. Jokeri kädessä jotenkin sain nollattua putin heti ja ajattelin olevani poolin paras draivaaja ja laittavani tämänkin mukin alle. Näin tein, kolme metriä putattavaa ja todellinen hermoputti. Tällä kertaa puhtaasti sisään ja kakkonen korttiin. Kolmosella pelikirjan mukainen avaus, mutta hieman heikko lähestyminen. Seitsemän metrin putti sisään ja hyvästi ne kaikki pahat ajatukset! Ykkösen puttimissi alkoi naurattaa.
Väyliltä 4-7 peruspar:it korttiin parilla erinomaisella birdie-yrityksellä ja ahtaalle kasille unelma hyzerflip putterilla korin juureen ja birdie. Ysillä heikohko avaus ja varma par ja lauantain tuplabogi-väylä kympiltä varmaakin varmempi nosto-kolmonen. B-radan ykkösellä avaus jäi kympin vajaaksi ja hyvä yritys meni vain senttejä ohi. Ei haitannut, oli hyvä fiilis. Man-eaterilla (=B2) hyvä Mako-avaus ja vähän heikohkon lähärin jälkeen varma nelonen (=par) korttiin. Sitten alkoi vuoristorata.
B3:lla Mako metriin: birdie. B4:llä avaus inansa liikaa vasemmalle ja männyn kautta aivan hirveään paikkaan, josta vieläkin hirveämpi upsi-räpellys kymmenen metriä eteenpäin ja kolmosheitto omaan polveen (kyllä, omaan polveen). Aivan tajuttoman hyvä lähestyminen ja loistava, melkein 10-metrinen putti: taistelu-bogi. B5:llä avaus Aviarilla yhdeksän metriä vajaaksi ja toinen huippuputti peräkkäin sisään: birdie. B6:lla en ottanut tuulta huomioon ja valitsin aivan liian alivakaan Katanan, joka flippasi heti yli keskelle tiheää mäntymetsää, josta heitin taas surkean upsin noin 11:een metriin, josta puttasin korotetun korin alarautaan: bogi. B7:lla avaus seitsemään metriin, josta taas hyvä ylämäkiputti sisään: birdie. B8:lla vannoin, että nyt en ota bogia, laitoin avauksen noin 18 metriin ja päätin yrittää haaraputtia kahden männyn välistä. Osuin tietysti mäntyyn ja puttasin jäljelle jääneen 8-metrisen alarautaan: bogi. B9:llä pääsin yrittämään birdietä noin ysistä, mutta jälleen alarautaan. Tällä kertaa par korttiin ja takaisin perusradan puolelle todellisella hulinafiiliksellä. Mitähän v****a just tapahtu? :D
Kun sain napattua 11:ltä ja 12:lta birdiet, olin yhtäkkiä jo tuloksessa -4. 13:lta seiftailu-par ja 14:llä avaus metsään ja nöyrä sneppi väylälle. Lähäri yhdeksään metriin ja ties kuinka mones hyvä putti sisään. 15:llä Daedalus lipsahti vastatuulessa liikaa oikealle ja jouduin lähestymään korille pellon (=OB) kautta putterikämmenellä. Otin vähän liiaksi varman päälle ja päädyin noin 8 metriä liikaa vasemmalle, josta jälleen alarautaan. Harmitti, mutta ei masentanut. 16:lta varma par. 17:llä kämmenavaus 11:een metriin josta aivan täydellisen kaunis ja ihana putti keskelle koria. 18:lla avaus hieman liikaa vasemmalle, varma lähestyminen kahdestakympistä korin alle ja nosto-par. Neljä alle on vain yhden heiton huonompi kuin oma ennätys Kylmikseltä, joten ei niitä mokia hirveästi jaksanut harmitella.
Sijoitus nousi sunnuntaina 17(!) pykälää 22:nneksi ja niin siinä sitten kävi, että kauden viimeisellä kierroksella näyttäisin saaneen yhden itselleni syksyksi asettamista tavoitteista täytettyä: alustava kierrosrating on 960. Ei kai tuo nyt sentään 10 pinnaa putoa...Toivottavasti ei.
-
Hyvin vedit viimeisen kierroksen. Mukava nousu.