Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Treenipäiväkirjat => Topic started by: Ahdis on 17.07.13 - klo:15:06
-
Hmh, lienee ihan fiksu idis pistää omakin treenipäiväkirjablogihärpäke pystyyn, saapahan seurattua omia edesottamuksiaan helpommin.
Aloitin lajin vähän reilu vuosi takaperin, juhannuksen jälkeen 2012. Ensimmäiset kiekot olivat DX Aviar ja DX XCaliber, joista Aviar kulkee vieläkin kassissa puttitreeniä varten. Tällä hetkellä muokkaan bägiä Latituden kiekkojen suuntaan, niiden kanssa elämä väylillä on vaan tuntunut syystä tai toisesta kaikkein parhaalta. Kehitystä vuoden takaiseen on tapahtunut jonkin verran, kiekot lähtevät suurinpiirtein siinä asennossa kuin pitääkin ja aika usein vieläpä oikeaan suuntaan. Pituutta heitoista puuttuu ja puteista puuttuu pirusti tarkkuutta ja varmuutta.
Viikkokisoihin työnsin nenäni ekan kerran kuukausi takaperin. Sen jälkeen olen käynyt pari kertaa piipahtamassa lisää ja tänään ke olis tarkoitus käydä pyörähtämässä kisoissa taas. En pärjää, tulos Laajavuoressa on pitkälle päälle plus kympin mutta heitto kerrallaan viilataan tulosta paremmaksi. Kisoissa peli tuntuu muutenkin menevän vähän pipariksi vaikken tunnustakaan jännittäväni (mitä jännitettävää viikkokisoissa muka muutenkaan on :D), hyvänä esimerkkinä parin viikon takaisen Harjun viikkikset, joissa kokonaistulos oli huikeat +8 kun normaalisti pelaan radan nollaan tai alle...ens viikolla sitä tulosta parantamaan siis.
Tälle kesälle olen ottanut ohjelmaan draivitreenit. Anoppilassa käydessä lähellä on yleisurheilukenttä jota ilmeisesti kukaan ei koskaan käytä joten olen käynyt repimässä kiekkoa keihäänheittopaikalla. Tulosta on tullut silminnähden ja tänään draiverit paukkuivat jo säännöllisesti sinne 90 metrin hujakoille. Väylille lähtiessä nuo tulokset saa tyypillisesti unohtaa, mutta pääasia on että heittoon on tullut edes jonkin verran ideaa. Nyt grippi alkaa olla kunnollinen, saan heittoon saattoa ilman että pannu karkaa nevadaa kohti ja heitto tuntuu ylipäätään hyvältä. Pistetään tälle päivämäärälle myös tämänhetkiset enarimitat:
- Driver (Latitude Gold Saint) n. 100m, vähän yli.
- Midari (Latitude Opto Core aika tarkkaan 80m.
- Putteri (Innova DX Aviar) about 65m.
Kuten sanottua, väylillä noista tuloksista saa yleensä vain haaveilla. Putit uppoavat varmasti 3-4 metristä, siitä kauemmaksi tarvitaan jo vähän tuuria mukaan.
Alkukesästä tuntui vielä että kehitys on pysähtynyt ihan kokonaan, mutta muutaman uuden kiekkohankinnan myötä tuntui että kehitystä tapahtui sitten aika nopeastikin ja intoa myös, nyt olen käynyt joko kiessillä tai treenaamassa 4-5 krt/viikossa, yleensä vähintään pari tuntia kerrallaan. Samalla tahdilla kesän loppuun, katsotaan tuloksia sitten uudestaan.
Lisätään vielä tälle päivämäärälle omat ennätystulokset vakiradoilla, toiveena parantaa näistä vielä roimasti:
Harju: -1
Vitapolis: -1
Laajavuori: +15
Peurunka: +16
Noista kaikista pitäisi saada muutama heitto vielä viilattua kesäkauden loppuun mennessä.
-
Huoh, sellanen fribapäivä sit tänään. Ensin draivitreeniä urheilukentällä tunnin verran ja hyvältä näyttää, kiekot kopsahtelivat kivasti 90-100 metrin hujakoille. Siitä sitten itseluottamusta täynnä viikkokisoihin. Osittain tuuliset olosuhteet sotkivat peliä, mutta ei +21 tulosta Laajiksessa oikein voi selittää muulla kuin omalla epäkompetenssilla ;D Tuuli on juttu sinänsä, mutta on se silti jännä miten itsekseen treenatessa kehitystä tuntuu tapahtuvan, mutta viikkokisoissa homma menee aina enemmän tai vähemmän mahalaskuksi. Vielä on siis tekemistä.
Tämän päivän summa summarum kehityskohteiden osalta: aiemmin hyvin sujuneet lähestymisheitot ja upsit menevät tällä hetkellä aivan päin seiniä. Syytän itseäni liiasta ajattelusta, sillä vielä ekana harrastusvuonna kun jokaista heittoa ei analysoinut etukäteen, väylien sisällä heitot sujuivat järjestään paremmin. Toinen kehityskohta: putit. Tänäänkin missasin muutaman birdie-putin ja sohlasin varman parin bogiksi tai tuplaksi vain epäonnisen puttaamisen tuloksena.
Draivi on vielä epävakaa, mutta se sujuu kiessillä jo jokatapauksessa selvästi paremmin ja kiekot pysyvät pääsääntöisesti väylien sisällä vaikka mittaa voisi tietysti aina olla enemmän. Paremmalla lähäripelillä ja puttaamisella tulos paranisi joka tapauksessa huomattavasti enemmän kuin vain pelkkää draivia treenaamalla. Tuota tarkempaa analyysiä tällä hetkellä omasta pelistä on vaikea antaa. Mutta myös huomattua: on tää hieno laji. Vaikka kuinka menee persiilleen, niin aina sitä vaan löytää itsensä seuraavana päivänä kiekko kourassa. Jotain siinä heittämisessä ja onnistuneessa liidossa palkitsee joka ikinen kerta. Diggaan.
-
Rakas päiväkirja,
opin tänään että jos treenaa lähestymisheittoja vesisateessa ja avaa ensimmäisen heiton poikkeuksetta puuhun, se alkaa ns. vituttamaan. Ei auta vaikka lähtöasento on hyvä, linja näyttää passelilta ja liito on muuten kaunis kun mänty vaatii omansa kerta toisensa jälkeen. Pluspuolella sen sijaan opin tänään sattumalta puttaamaan! Mikä siinäkin oli niin vaikeaa? Kerran kokeilin - napakka haara-asento, pakarat tonttia kohti, rintamasuunta korille ja vips! Kerta toisensa jälkeen kilisi, vaikka etäisyyttäkin oli paikoin paljon, pisimmillään 10 metrin luokkaa. Ihan hukkaan treenipäivä ei siis mennyt. Ensi viikolla edessä uudet haasteet ja uudet viikkokisat, katsotaan miten käy.
-
Jaha, liika itsevarmuus alkaa kostautua. Nyt kun putin kuvitteli jotenkin hallitsevansa, alkanut viikko on taas pistänyt sen suhteen polvilleen. Tämän päivän viikkokisat hyvä esimerkki - hiton monta par-puttia vaihtui tuplabogiksi ja yksi birdie-putti bogiksi. Raudat hylkivät ja pari kertaa oli huonoa säkää, mutta omaa huonouttahan tuo. Back to the drawing board...
...mistä voikin jatkaa heittovarmuutta treenaamalla. Avausten suhteen homma toimii n. joka kolmannella väylällä, siinä välissä sitten hyvästä ajatuksesta huolimatta heitto menee persiilleen. Draivaan siis Riverillä ja Saintilla, joita molempia olen oppinut hiljalleen heittämään pienessä antsassa, josta fade korjaa sitten linjan suoraksi. Vaan anti olla kun se suunnitelma on takaraivossa, että tosta noin, nyt mä nyppäsen, niin kiekko lähtee vaakasuoraan ja fade vetää heiton vasemmalle. Hittolainen.
Vaan ei pidä lannistua. Putti kuntoon ja vähän lisää järkeä omaan tekemiseen, niin kyllä se tästä.
-
Draivaan siis Riverillä ja Saintilla, joita molempia olen oppinut hiljalleen heittämään pienessä antsassa, josta fade korjaa sitten linjan suoraksi. Vaan anti olla kun se suunnitelma on takaraivossa, että tosta noin, nyt mä nyppäsen, niin kiekko lähtee vaakasuoraan ja fade vetää heiton vasemmalle. Hittolainen.
Boldattu kohta on se oikea. Kiekko väärä. Nappaa midaria kouraan, jos sainttiakin pitää heittää antsassa, että saa suoralle linjalle. Tai kenties heität liian korkealle?
Mutta pointti on se, että ei kannata opetella annukalla draivaamaan ja luottamaan kiekon feidiin joka sitten "korjaa" heittosi. Täysin sama asia, kun opetellaan forea. Otetaan jyrä kouraan ja heitetään kovassa annukassa, koska "kyllä se jyrä takaisin taittaa". Kiekon vaihto ja opettele vain draivaamaan flättinä. Sieltä se paras kontrolli löytyy. Sitten, kun suorat avaukset on luotettavalla asteella, niin aletaan kikkailemaan ässiä jne.
-
Draivaan siis Riverillä ja Saintilla, joita molempia olen oppinut hiljalleen heittämään pienessä antsassa, josta fade korjaa sitten linjan suoraksi. Vaan anti olla kun se suunnitelma on takaraivossa, että tosta noin, nyt mä nyppäsen, niin kiekko lähtee vaakasuoraan ja fade vetää heiton vasemmalle. Hittolainen.
Boldattu kohta on se oikea. Kiekko väärä. Nappaa midaria kouraan, jos sainttiakin pitää heittää antsassa, että saa suoralle linjalle. Tai kenties heität liian korkealle?
Mutta pointti on se, että ei kannata opetella annukalla draivaamaan ja luottamaan kiekon feidiin joka sitten "korjaa" heittosi. Täysin sama asia, kun opetellaan forea. Otetaan jyrä kouraan ja heitetään kovassa annukassa, koska "kyllä se jyrä takaisin taittaa". Kiekon vaihto ja opettele vain draivaamaan flättinä. Sieltä se paras kontrolli löytyy. Sitten, kun suorat avaukset on luotettavalla asteella, niin aletaan kikkailemaan ässiä jne.
Olet todennäköisesti ihan oikeassa. Midareina on Core, Pain ja Wolf (järjestyksessä suora, hysse, antsa) jotka irtoaa kyllä nätisti suoraan ja alle 70-metriset mä tosiaan heitän noilla. Näiden kanssa kontrolli alkaa olla mitäkuinkin hanskassa. Vastaavasti pidemmät hysseväylät sujuu Saintilla oikein kivasti. Ongelmia tulee silloin kun edessä on pitkä ja suora väylä. Saintin ja Riverin feidit on vielä aika maltillisia, mutta kun tuon tyyppiset väylät tuppaavat olemaan myös usein aika kapeita, niin se pienikin fade voi olla liikaa :D
Mut siis joo, onhan tossa avauksessa vielä tekemistä mutta puttiin verrattuna se on vielä harmeista pienin. Aika moni avaus irtoaa vielä liian ylös, ranteen asentoa ei aina muista tarkkailla ja mitähän vielä. Reeniä reeniä. :P
-
Midareina on Core, Pain ja Wolf (järjestyksessä suora, hysse, antsa) jotka irtoaa kyllä nätisti suoraan ja alle 70-metriset mä tosiaan heitän noilla. Näiden kanssa kontrolli alkaa olla mitäkuinkin hanskassa. Vastaavasti pidemmät hysseväylät sujuu Saintilla oikein kivasti. Ongelmia tulee silloin kun edessä on pitkä ja suora väylä. Saintin ja Riverin feidit on vielä aika maltillisia, mutta kun tuon tyyppiset väylät tuppaavat olemaan myös usein aika kapeita, niin se pienikin fade voi olla liikaa :D
Joskus kannattaa olla nöyrä ja hakea pirkun sijasta paaria. Corella vain se nätti n. 60-70 metrin heitto, sen jälkeen lähäri mukin alle ja nosto par. Samalla tulee otettua 2 heittoa pesäeroa niihin jotka yrittivät olla sankareita, mutta kirjasivatkin korttiin tuplaa.
-
Keuruun uusittu Iso Kirja korkattu broidin kanssa tänään. Hengellisessä hengessä heiteltiin, kun samaan aikaan Kirjassa oli joku gospelfestari meneillään ja henkirokki raikasi alueella valtoimenaan. Kyseinen musiikkitapahtuma rajoitti hieman heittämistä, sillä joka paikka oli täynnä autoja ja muutama väylä jouduttiin skippaamaan kokonaan kun ei viitsinyt automeren keskellä aloittaa draivaamista ::) Anyway, hieno rata kaikkinensa, tykkäsin kovasti. Mukavasti vaihtelua ja paljon aakeeta laakeeta ja pitkiä väyliä joita pommittaa.
Tulos nyt ei päätä huimannut, mutta testikierrokseksi ihan ok. Pääsääntöisesti kiekot lentivät sinne minne pitikin. Avaus lähtee paikoin vielä ihan liian ylös kun ei muista tarkkailla ranteen asentoa, minkäs teet. Tuolla nuo väylät ovat niin pitkiä että pystyi hyvin kokeilemaan eri kiekoilla avaamista. Niinpä ne harvat alle sataset ja muutama päällekin tuli avattua midarilla sinne kuuteenkymppiin ja ihan hyvin sujui. Yli satakakskymppiset sitten draivereilla eikä niidenkään suhteen lennossa suurta vikaa ollut.
Kyl tää tästä. Jäitä nyt vaan hattuun ja heittelee kun se on niin kivaa!
-
Lahjattomat treenaa, minkä vuoksi kävin reenaamassa puttia ja forea Laajiksella koreihin ja heittoseinään. Puttiin alkaa löytyä nyt joku rytmi, vaikka varmuus uupuukin. Suurin osa puteista kuitenkin napsuu treenatessa ihan kivasti koriin, kiessillä asia on tietysti aina eri :P
Mutta se fore. Mun foret on ollu tähän asti jotain käsittämättömiä lepattavia väärään suuntaa lähteviä lerppuja. Treeni auttoi jonkun verran, mutta mitään järkeä foressa ei silti ole. Noin joka viides heitto lähtee niinkuin pitääkin, muuten mennään liian korkealla, matalalla tai vasemmalla (heitän siis oikealla kädellä). Tajusin pistää heittoon nyt jonkun verran vauhtia mikä auttoi drivereiden heittämistä jonkin verran ja midaritkin lähtivät satunnaisesti ihan mallikkaasti. Putterit lepattavat edelleen. Tähtäämisestä ja mun foresta ei voi puhua samana päivänä mitenkään.
Ongelmana tuntuis olevan ranne ja yläkroppa, kiekko irtoaa aika säännönmukaisesti väärässä asennossa. Heiton onnistuessa lonkka ja olkapää naksuivat, mikä kertoo...jostain? Pitäis ottaa ihan heittotreeniä ohjelmistoon useammin, ei tuosta pelkän kiessin kiertämisestä ole juuri apua heiton kehityksessä.
-
Rakas päiväkirja,
tänäänkin opin taas uutta, vaikka kieltämättä havainnon tehtyäni tunsin itseni vähän tyhmäksi. Toisin sanoen keksin pistää kiekkoon spinniä ranteella, eli lisäsin heiton loppuun ranteella sen "piiskaniskun". Kun havaitsin mikä ero tuolla pienellä liikkeellä oli kiekon liitoon, pamautin otsalohkooni muutaman Pertti Pasanen -henkisen otsaläpsyn ja aloin viskaamaan kiekkoa sen jälkeen ihan uudella innolla. Tuloksena oma enkkatulos Harjulla kolmen birdien (1,5 ja 6) saattelemana, tosin harmikseni söhläsin innoissani kolmosen bogiksi, vaikka tuo on ollut yleensä se varmin birkku. Kakkosen pelasin kaikilla muilla kierroksilla birkuksi paitsi sit just tällä yhdellä :P Tälle päivälle siis Harjulle uusi enaritulos -2 ja sen kaverina kolme -1 kierrosta.
Nyt pitäisi sitten lähteä kokeilemaan miten draiveri lentää kun ranteella piiskaa, aiemmin olen siis viskonut ihan ranne suorana menemään. Tänään ei välttämättä kerkiä mutta huomenna olen anyways lähdössä Laajiksen viikkokisoihin synttäreideni kunniaksi ottamaan turpiin. Jätettäköön testit siis sinne. Puttiin tein saman tempun ja ihme & kumma, putit kolisivat ketjuihin pidemmältäkin matkalta.
Lisätään loppuun kuvaamani "ilmeeni kun tajusin miten se pitää tehdä": http://facepalm.naurunappula.com/org/52/07/52079448f944583f/0/915481.gif
-
Rakas päiväkirja,
tänäänkin opin taas uutta, vaikka kieltämättä havainnon tehtyäni tunsin itseni vähän tyhmäksi. Toisin sanoen keksin pistää kiekkoon spinniä ranteella, eli lisäsin heiton loppuun ranteella sen "piiskaniskun".
En tiedä mitä aivan tarkkaan ottaen tällä tarkoitat, mutta mikäli "heität ranteella", niin väärään suuntaan menet tekniikkasi kanssa. Ranne toimii kyllä piiskana, mutta se tapahtuu automaattisesti oikeaoppisen vedon päätteeksi. Siitä tulee piiska "väkisin", kun veto suunnataan oikein (suoraa linjaa pitkin). Mutta mikäli veto on kaareva ja lopussa yrität heittää ranteella lisää, niin unohda heti :)
-
Rakas päiväkirja,
tänäänkin opin taas uutta, vaikka kieltämättä havainnon tehtyäni tunsin itseni vähän tyhmäksi. Toisin sanoen keksin pistää kiekkoon spinniä ranteella, eli lisäsin heiton loppuun ranteella sen "piiskaniskun".
En tiedä mitä aivan tarkkaan ottaen tällä tarkoitat, mutta mikäli "heität ranteella", niin väärään suuntaan menet tekniikkasi kanssa. Ranne toimii kyllä piiskana, mutta se tapahtuu automaattisesti oikeaoppisen vedon päätteeksi. Siitä tulee piiska "väkisin", kun veto suunnataan oikein (suoraa linjaa pitkin). Mutta mikäli veto on kaareva ja lopussa yrität heittää ranteella lisää, niin unohda heti :)
Mitenhän mä tota tarkemmin kuvaisin, käänsin siis rannetta ennen heittoa jonkin verran sisäänpäin, josta sitten suoran vedon päätteeksi myös ranne oikenee ja kiekkoon tulee reippaasti lisää spinniä. Toisin sanoen en jatka heittoa ranteella, vaan pyrin lisäämään siihen lisää kierrettä tuollaisella pienellä wrist snapilla vedon loppuvaiheessa. Tuntuis toimivan huomattavasti paremmin kuin aiempi ranne suorana kiskominen.
e: lisätääs vielä sen verran että drivereilla en tosiaan oo vielä kokeillu, eli en tiedä miten toi snappi toimii kunnollisen saaton kanssa. Harjulla kun nakkelee midareita ja puttereita, niin saatto tuppaa noissa lyhyissä nyppäisyissä unohtua tehokkaasti.
-
Kesän yksi tavoitteista saavutettu, eli Harjulla on nyt kirjattuna kaikilta kuudelta väylältä birkut, eri kierroksilla tosin. Nelonen oli se joka pitkään vastusti, tänään yhdellä kierroksella sitten fade oli lopulta tarpeeksi syvä ja puttimatka jäi riittävän lyhyeksi. Monta kertaa se on lähellä ollut mutta seiskan putti pieneen ylämäkeen on näköjään vielä yllättävän vaikeaa. Toinen -2 kierros paukahti niin ikään tänään, tosin ehjästä ja bogittomasta kierroksesta sai edelleen vain haaveilla. Harmittaa, sillä juuri tuolla kyseisellä kierroksella onnistuin taas sohlaamaan yhden väylän kakkosneloseksi, tällä kertaa epäonnen väylä oli kakkonen.
Noin yleisesti ottaen heitossa alkaa vihdoin olemaan jotain järkeä ja noilla lyhyemmillä väylillä avaukset alkavat löytää tiensä väylää myöten. Jos jatkoheittoa joutuu nakkelemaan pusikosta tai avaus kopisee puuhun, niin sitten olen ns. kusessa mutta kaikki aikanaan. Treenailin viime viikolla heittoseinään ahkerasti forea, mutta tänään tulin siihen tulokseen että mun antsa on sen verran forea parempi että parempi avata antsana. Forea toki tarttee aina välillä, mutta jätetään se toistaiseksi vähän muhimaan. Uskaltaiskohan sitä huomenna Laajikseen kierrokselle, oli meinaan sen verran kylmää kyytiä viime keskiviikkona ;D
-
Joopa joo, nyt on viikon verran olleet tulokset niin masentavia että taidan siirtyä pariksi viikoksi pois kiesseiltä ihan vaan puttia treenaamaan. Tänään postipojan tuoma Spike oli toisaalta mieluisa tuttavuus, tuntuu todella hyvältä kädessä ja lähtee napakasti.
Samalla paljastui kuitenkin se tosiseikka että mun putti on kokonaisuutena tällä hetkellä ns. persiistä eli treeniä lisää. Mutta olipahan masentava Laajis-päivä tänään, voe yhden kerran :(
-
Purin eilen puttiani palasiksi ja testailin millä tavalla homma tuntuisi a) hyvältä b) luonnolliselta c) tehokkaalta. Muutamia puttityylejä myöhemmin päädyin aika yksinkertaiseen ranneputtiin, sillä putterit kopsahtelivat ketjuihin mukavalla prosentilla kuudestakin metristä, paikoitellen jopa seiskasta. Rytmi jaloilla, kauempaa pieni ponnistus takajalalla. Rintamasuunta koria kohti vasen jalka taempana, haaraputti tuntuu jostain syystä ihan helvetin väkinäiseltä. Käsi rentona, mutta suorana ilman että kyynärpää on lukossa ja vauhti polvien kohdalta. Tuntuis toimivan ja oli selkeästi se luonnollisin tapa mulle heittää.
Samalla vähän harmittelin sitä että luoja on suonut mulle selvästikin 10 senttiä liikaa pituutta, osuin nimittäin varsinkin läheltä todella hyvällä prosentilla suoraan ylärautaan :D Olisinkohan jonkin 200-300 puttia eilen heittänyt, joista sellaiset 150 tuolla edellä mainitulla tavalla ja rytmi alkoi hiljalleen löytyä. Ei ihme että putti oli sekaisin, kun olen kiertänyt kiessiä ja yrittänyt kerta toisensa jälkeen mitä ihmeellisempiä puttityylejä. Yksinkertaistetaan hommaa nyt ja katsotaan paraneeko tulos.
Tänään suunta kohti Mikkelin fribapuistoa ja testailemaan havaintoja käytännössä.
-
Mikkelin Frisbeepuisto testattu ja päteväksi havaittu. Korkeuserojahan tuolla ei ole lainkaan, kun vanhalla ampumaradalla sijaitsee, mutta muuten meikän tasolle hyvän oloinen rata, tiedä sitten onko kokeneemmille turhan helppo. Kaksi kierrosta, joista ensimmäisellä +9 ja toisella +7 lappuun, molemmilla kierroksilla sohelsin yhden tuplabogin, jälkimmäisellä sain jo birkunkin sisään. Tulos ei sinänsä hääppöinen, mutta toisaalta suurin osa väylistä meni pariin, osittain kiitos pätevässä vireessä olleen putin! Osumaprosentti oli kerrankin kohdillaan, nyt bogimurheita aiheutti onneton lähäripeli mutta mitäpä tuosta kun ensimmäistä kertaa radalla vierailin.
Tänään kävin sitten Harjulla tempaisemassa pikaiset kolme kierrosta ihan testimielessä, tänään ongelmat sitten johtuivat surkeista avauksista, kiekot kuulivat mäntyjen kutsun. Puttaamisen mentaaliosastokin tuli tutuksi. Par- tai bogey-putit sujahtivat ketjuihin kauempaakin, mutta birkkupaikalta tuntui ettei osu millään. Ykkösellä sentään sain yhden kymppimetrisen upotettua birkuksi. Anyhow, mennään näillä loppukausi ja katsellaan ensi keväänä uusia kehityskohteita, nyt voi olla fiksua vain toistella tänä kesänä treenattua. Noilla kotiradoilla kun saisi vielä muutamia heittoja parannettua tulosta, niin fribakesään voi olla kokonaisuutena tyytyväinen. Tällä hetkellä kotiratojen parhaat siis Harju -2 ja Laajis +14. Laajis pitäisi kyllä saada alle kympin, rankoo vaan mokoma kovalla kädellä huolimattomista heitoista.
-
Duunireissu Tampereelle ja eihän sitä voinut välttää käymästä vilkaisemasta lähellä olleita ratoja. Hervanta ja Vihioja olivat sopivalla etäisyydellä, joten niitä töiden jälkeen viskomaan. Hervanta oli...noh, ihan ok. Henkkoht mä en osannut heittää tolla radalla ollenkaan, mistä kielivät +4 ja +7 kierrokset. Etenkin kolmosväylä oli juuri sellainen jota mä en osaa lainkaan - pitkä ylämäki jonka päässä tiukka koukkuantsa. Par 3 ja taisin molemmilla kerroilla napauttaa tuplabogit. Hyi mikä väylä >:( Heinää oli vähän liikaa ja kiekkoa sai haeskella koko ajan, mutta jos sattuisin lähellä asumaan, niin varmaan tuotakin tulisi viskottua paremman puutteessa.
Vihioja olikin sitten reilusti kivempi tapaus. Tosin lievää huvittuneisuutta herätti opastekylttien "Legendaarinen Vihiojan Frisbeegolfrata" -leima. Joo, rata on varmasti ihan yhtä legendaarinen kuin väitetään, mutta hymyilin lätkille silti. Vihiojalla peli kulki sitten reilusti paremmin. Eka tutustumiskierros +2 kolmella bogilla (5,6 ja 8 ) ja yhdellä birkulla varustettuna. Toka kierros oli hyvää vauhtia menossa kohti par-tulosta (kaikki muut väylät pariin paitsi kakkoselta bogi ja kolmosesta birdie), mutta sitten tapahtui jotain. Kasiväylän avaus jäi vajaaksi ja feidasi koivujen taakse vasemmalle. Matkaa ei jäänyt ihan hirveästi, joten ajattelin pistää lyhyen nepin korin juureen ja nostaa parin sisän. Kävikin niin että mun lyhyt neppi muuttui korkeaksi hysseksi tuulen avustamana, kiekko 15 metrin päähän korista ja helppo par muuttui tuskaiseksi bogiksi. Ysiväylää kohden itseluottamuksella, helppo par edelliskierroksella alla. Mutta. Avaus päin persettä korkeana hyssenä pitkälle vasemmalle, tuuli nappasi kiekon. Kakkosheitolle sitten saman verran matkaa korille kuin ykkösheitollekin. Nou probs, matala suora midarilla, eikö vaan? No ei, liikaa vauhtia, Core kippaa yli ja kolmosheitolle jäi matkaa about 50 metriä korille. Kolmosheitto muuten hyvä, mutta lentää niiden hemmetin puiden taakse, josta on mahdoton saada sisään. Kiekko nepillä korin alle ja nosto tuplabogiksi, lappuun kierrokselle +3. Mur.
Kolmannelle kierrokselle kävin vaihtamassa housut, mutta onnenmarkkerini unohtui toisten housujen taskuun ja juuri tästä syystä kolmoskierros meni aivan päin helvettiä, kruununa tuplabogit seiskalle ja ysille, plus ainoan alivakaan draiverin menettäminen Vihiojan syövereihin. Kiekko oli jo menossa kivasti koria kohti, mutta kopsahtaa puuhun ja ottaa koko rinteen mittaisen kauniin rollin suoraan ojaan, plumpsis. Syö muuten miestä joskus tuollainen, vaikka Cyclonea harvemmin tulikin heitettyä. Rip. Kierroksen kokonaistulos lappuun +7 ja autolla kohti kotia. Kiva rata noin yleisesti ottaen, vaikka vähän helponlainen ja tukkoinen. Muuten kyllä tykkäsin.
Nyt olis kahteen päivään heitetty yhteensä 87 väylää, viikonlopun verran tuleekin sitten duunisyistä taukoa. Tänään heittäminen etenkin Vihiojalla tuntui kyllä taas ihan järjettömän kivalta ja hyvältä, monta nättiä avausta ja hyvää pelaamista. Hyvälle mielelle tulin siitä.
-
Laajiksen ennätystä viilattu heitolla, nyt enkka siis +13. Kaiken kaikkiaan aika turhauttava kierros enkasta huolimatta. Kiekka alkoi missatulla par-putilla ykkösellä, eli bogi sieltä. Sitten kakkonen ihan kunnolla reisilleen triplabogilla, kun normisti tuon saa jo pelattua bogiin (pitkä ja hankala väylä, kuten pelanneet tietävät). Siitä sitten hyvä par-putki, kunnes kasilta napsahti tuplabogi surkean lähäripelin ja onnettoman bogiputin tuloksena. Tuostakin olisi helposti saanut ainakin yhden heiton viilattua pois. Seuraavat kolme taas kerran par-meiningeissä, mikä vähän harmittaa sillä 11 olisi ollut otollista maaperää birkulle, mutta kun avaus lähtee liian vasemmalle niin pulassa ollaan. 12 ok, pelastin surkean avauksen lopulta bogiksi. 13 meni taas tapansa mukaan päin helvettiä ja räpellyksen tuloksena tuplabogi. Tuostakin olisi paremmalla putilla ollut ainakin yksi heitto siivutettavissa pois.
Aurinkorinne on aina aurinkorinne, tosin nyt ihan hyvä aloitus. 14 on joka kerta mun tuomiopäiväni, nyt vain bogilla ulos. 15 ihan ok ja par. 16 birkkuputti ohi ja par lappuun. 17 epäonnistuneen avauksen tuloksena pettymysbogiksi, taisipa olla ensimmäinen bogi meitsille tuolta väylältä. 18 par-putista tuplabogiksi, win! Nopsasti laskettuna pelkästään onnistuneemmalla puttauksella tuloksesta olisi voinut riipaista 5 heittoa pois ja ylimääräiset sähellykset karsimalla vielä 4 heittoa lisää. Ts. optimikierros olisi tällä hetkellä +4 kun saisi kerrankin kohdilleen. Omalla tasolla birkkupaikat löytyvät väyliltä 3, 6, 11 ja 16. Nelonen ja seiska muuten, mutta ylämäki vie heitosta tällä hetkellä liikaa metrejä pois.
Selvimmät ongelmat löytyvät väyliltä 2 ja 14, joita tuntuu olevan ihan mahdoton vetää edes pariin. Kämmiväylät ovat 12 ja 13, jotka ovat molemmat mun heitolla pelattavissa pariin ja pari kertaa näin onkin käynyt, mutta suurimman osan kerroista sähellän noilla väylillä vähintään bogia lappuun. Ykkönen, kasi ja ysi ovat sitten ne lotto ja jokeri, jotka menevät hyvin tai huonosti suurin piirtein kuun ja auringon asennoista riippuen. Noh, viikonloppuna tseggaroimaan Riihivuori. Saapa nähä.
-
Riihivuori heitetty. Meni to-del-la huonosti, +20 tulos ja hukattu River tuloksena. Tuloksen tappoi lopullisesti väylä 16, jossa missattu birkkuputti rollasi mäkeä alas puskaan ja perkeleet kaikuivat puskissa seuraavat viisi minuuttia, kun kiekkoa etsittiin pensaista. Lopputulos väylältä +4 ja mieli musta. Muutama valonpilkahdus kierroksella oli ja kymppi on tosiaan maineensa veroinen, upea väylä. Puskaa ja heinää liikaa, muuten kiva rata. Ilman kaveria spottaamassa radalle ei kyllä uskalla lähteä.
Sen sijaan tykkäsin parjatusta 14:sta. Nätti, tunnelmallinen pitkä pudotus. 15 ja 16 olivatkin sitten aivan turhia räpellyksiä. Samaan sarjaan 11 ja 12. Noita lukuunottamatta ok ja maisemat varmaan Suomen parhaat. Huikean kaunistahan tuolla on. Ens viikon alkupuoliskolla ei varmaan ehdi heittämään, harmi. Otetaan loppuviikosta sitten takaisin.
-
Laajavuoren epävirallinen enkka olis nyt sit +10, eli tämän kesän aikana enkasta on lähtenyt jo 8 heittoa veke. Vielä kun tuollasen tuloksen sais viikkiksissä joskus...
...anyway, enkasta huolimatta taas pääsääntöisesti tahmea kierros. Ykköseltä taas bogi, kakkoselta tuplat heti kärkeen. Siihen kaveriksi kutoselta bogi, niin vähän meinasi jo harmittaa. Eikä siinäkään vielä tarpeeksi, kasilta ok bogi, mutta ysiltä tuplat (ilman että lensin edes ob:lle!) ja kympiltä bogi, joten petrattavaa loppukiekalle jäi. Loppukiekka meni onneksi kivemmissä merkeissä. 14 ainoastaan bogi, 16 birkku mutta sitten 17 bogi ja alle kympin tulos oli haave vain. Vikasta onnekas par. Onnistuneita väyliä tuon 16 lisäksi pariin onnistunut 13, pariin mennyt 15 ja tietysti toi 18. Muuten tasapaksua heittämistä ilman sen kummempia tähtihetkiä. Toisaalta pelikirja sai vähän päivitystä. 15, 16 ja 18 avaukset onnistuu multa nähtävästi parhaiten Saintilla, oikean puoleista metsää kiekolla nuollen. Varsinkin 16 hyötyy tuosta tekniikasta paljon, sillä pitkä pudotus tietää pitkää loppufeidiä suoran lennon päätteeksi -> mäjähtää kivasti siihen keskelle kumparetta. Aiemmin noissa on kokeiltu ties mitä kikkailua, mutta yksinkertainen on selvästi paras tie voittoon.
Toisaalta ysiä lukuunottamatta suurempaa kyntämistäkään ei näkynyt, joten tyytyväinen voi olla. Siitä seuraavana päivänä Harjulla kolme kierrosta yhteistulokseen -1, joten ei se kiekko enää ihan heikosti lennä. Huomenna pitkästä aikaa Peurunkaan, siellä pitäisi tulos saada kanssa sorvattua sinne kympin pintaan. Koko kesänä en ole siellä heittänyt, joten jäänee haaveeksi mutta katsotaan mitä se antaa. Sivuhuomiona mä todellakin tarvitsen kunnollisen alivakaan kiekon korpeen hukkuneen Wolfin tilalle. Vaikka mä teoriassa osaan heittää antsoja ihan ok, kiekon lähtökulmassa on vielä hiomista. Wolf lähti oikealle jos sitä heitti suoraan, joten tuon tyyppistä varmutta olisi kiva vielä laukusta löytyä. Ehkä mä hommaan sen Pearlin tai Diamondin kokeeksi.
Tämän hetken oleellisin kehityskohta on opetella tähtäämään! Ei voi olla oikeasti noin vaikeaa saada sitä kiekkoa lähtemään linjassa sitä ränniä pitkin. Mitään väliä sillä onko se hyssessä tai antsassa, kunhan sen saisi lähtemään suoraan. Kiva hakea kapeammilla väylillä kakkosheittoa koko ajan vasemmalta tai oikealta puskasta kun kiekko lähtee kourasta liian aikaisin tai myöhään.
-
Kesän vika tavoite saavutettu, Peurungasta uudeksi ennätykseksi kirjataan +7, eli vanha enkka parani laakista melkein kymmenellä heitolla. Vielä jäi paljon parannettavaa, seiskasta napsahti harmillinen bogi, kasille sain ekaa kertaa ikinä unelma-avauksen väylää pitkin mutta sähelsin huonolla lähestymisellä bogin. 14 ihan kunnolla reisilleen tuplabogilla mutta 15 onnistui pariin unelmaputilla about 20 metrin päästä! Siihen sitten vielä bogit jatkoksi, 18 par ja kaks vikaa väylää helpot birkut pois, niin hyvä tuloshan siitä sitten tuli. Heitin vielä toisen kierroksen perään mutta sillä kierroksella lauleskeltiin kovin tutun oloisesti "mitä äijät, mikä bogey". +15 tuloksena siltä kiekalta ja olihan sekin tietysti parempi tulos kuin mun vanha enkka, joten whatever.
Peurungan myötä mun kryptoniitikseni varmistui ylämäet. Voe helevettiläenen jos väylä nousee mäkeä ylös, niin meikä on nesteessä. Peurungan vitoselta mulla ei ole toivoakaan saada paria ja sama pätee väylään 17. Laajiksen 7 on sen verran lyhyt että par on helppo napsia pois, mutta birkusta ei puhettakaan. Taidan vain elää asian kanssa toistaiseksi.
-
"Kisakausi" paketissa, eli Laajiksen vikat viikkokisat heitetty pois kuleksimasta ja loppusyksyn voikin keskittyä ihan treenaamiseen. Tänään oli hyvä fiilis heittää surkeasta säästä huolimatta ja tuloksena olikin mun paras kisatulos toistaiseksi. Koko 20 väylää +16, normit 18 väylää +13, eli kesän heittotason huomioiden hyvä tulos ja kiva päätös kaudelle. Kyllä maistuu sauna ja olut tuon kiekan perään, tuuliolot yhdistettynä satunnaisiin lumikuuroihin teki kiekasta aika kylmän.
Aloitus väylältä 11, josta vähän harmiksi vain par, kun taas vaihteeksi avaus lähti liikaa vasemmalle. Sen jälkeen 12 bogi, 13 par, 14 tupla, 15/16/17 par ja 18 bogi. Aurinkorinteeltä siis kourassa oikein hyvät numerot olosuhteet huomioiden ja itseluottamusta uhkuen jatkoväylien kimppuun. Kisaerikoisuutena heitetty saariväylä menikin sitten vähän sinne päin, Pain feidasi sittenkin lopussa liikaa ja liiti koko saarekealueen ylitse ob:lle, joten bogia raapustettiin lappuun siitä.
Ykkösestä ei sitten jäänytkään mitään kerrottavaa jälkipolville. Vastatuuli oli aika raju, eikä laukusta löytynyt Suspectia vakaampaa kiekkoa, joten sillä sitten. Suspectin surkea glide vain jätti liidon kesken ja pudotti kiekon juuri ja juuri ob:lle. Dropparilta kiekko takametsikköön, josta alkoikin sitten sellainen puttiralli että oksat pois, lopputuloksena ykköseltä triplabogi ja Kelju Kojootti -sadepilvi pään päälle. 2, 3, 4 ja 5 varsin ok, mitä nyt missasin taas birkkuputin kolmosella. Kutonen olisi voinut mennä hyvin. Sen sijaan Core nappasi juuri sopivan napsun vasemman laidan koivusta ja lensi lepikkoon. Pitkän rytemisen jälkeen tuplabogi lappuun ja taas otti kupoliin. Toinen kisaerikoisuus, rannan vesiylitys seiftaamalla par-puttipaikkaan, mutta putti ylärautaan ja bogia lappuun. Loppukierros par/bogi-vauhtia ilman sen ihmeempiä ja loppuun kympiltä par. Ihan hyvillä mielin poistuin kahvioon venttailemaan tuloksia.
Tuon ykkösen ja kutosen sössiminen harmitti hieman, sillä jos ne olisivat menneet normitasolla, olisin poistunut kotiin uusi bagi kainalossa. Mun Laajis-tasoitus on nimittäin sen verran surkea, että etuysin normisuoritus olisi riittänyt kevyesti tasoituksellisen sarjan voittoon ;D Mutta mitäpä noista, kisa muilta osin a-ok ja hyvillä mielin kisatauolle talveksi.
Seuraava suunnitelma onkin sitten liittyä paikalliseen seuraan, jotta pääsee talvella treenailemaan sisällä. Selkävammojen vuoksi pakettiin pistetyn salibandy-harrastuksen rinnalle on talveksi pakko keksiä tekemistä ja yksi sisävuoro fribaamista viikossa on ainakin jotain. Kai mä sit viimein ostan ne sukset kans. Kiekoista sen verran, että vaikka toi ykkönen meni poskelleen, alan tosissaan tykkäämään tuosta Suspectista. Tuota luotettavampaa kiekkoa ei olekaan, nyt kun sen oikut on opittu. 16 meni esimerkiksi haasteellisessa tuulessa Suspectilla tosi hienosti ja kiekko teki tuulessa just sen mitä halusin. Vielä olisi tarvetta selkeästi ylivakaalle draiverille, jotta mittaakin saisi tuulessa hieman lisää. Suspect on hyvä lätkä, mutta turhan hidas ja kolmosen glide ei vain yksinkertaisesti riitä lennättämään kiekkoa mihinkään kun vauhti loppuu.
Mutta sellaista. Hymy naamalla talvitreenejä kohden :)
-
Laitetaas talvipäivitystä kehiin. Maltoin pitää heittämisestä taukoa kokonaiset kolmisen viikkoa, jonka jälkeen metsä kutsui jälleen kerran. Nyt olen pääsääntöisesti käynyt pari kertaa viikossa heittämässä Laajiksen uutta talviysiä, varsin vaihtelevalla menestyksellä. Yhden kierroksen enkka -2, kahden kierroksen enkka -1. Yhden kierroksen huonousennätys taitaa olla sitten peräti +8, joten haitari on aika laaja.
Tuo talviysi on siitä hyvä treeniväylä, että se pakottaa tähtäämään kunnolla tai muuten ei hyvä heilu. Niinpä tarkkuus onkin parantunut jonkin verran, kun on malttanut ennen avausta tehdä ensin muutaman mallivedon pohjalle ja mielikuvaharjoitellut niiden perusteella lentorataa. Olen urheillessa aika lyhytpinnainen ja kuumaverinen heppu (urheilun ulkopuolella sitten taas itse laupeus, mind you ::) ), mikä tarkoittaa sitä, että jos avaus menee seinille, itsensä kasaaminen jatkoheittoon voi olla paikoin aika pirun hankalaa. Talviviikkokisoihin en ole vielä löytänyt rakoa päästä, mutta ehkä tässä talven mittaan sitten niitäkin.
Parhaimmillaan heitto kulkee tällä hetkellä ihan levottoman hyvin, huonoimmillaan mä sitten heitän kuin en olisi kiekkoa koskaan nähnytkään. Vielä kun kasin kori oli vanhalla paikallaan, onnistuin esimerkiksi kiskaisemaan siitä ensimmäisen birkkuni ikinä eräällä onnekkaalla kierroksella, avaus lensi nätisti korin alle. Nuo suoritukset kun sais joskus toistettuakin.
Sisätreenivuorolla on pitänyt käydä koko syksy, mutta kertaakaan en ole saanut aikaiseksi. Kai mä kuvittelen että siellä ne ammattilaiset viskelee putteja salin toisesta päästä kevyesti naurahdellen, eikä itse ilkeä mennä räpeltämään :D Ei vaan, kyllä mä siellä vielä joku päivä naamaani näytän, mutta esimerkiksi just ensi sunnuntaina olen joko pikkujouludarrassa tai töissä, todennäköisesti molemmissa. Mutta kivahan se on lumisessa metsässäkin kiertää!
-
Jupjeiaa, melkein kolme kuukautta taukoa väyliltä, tänään sitten intouduin lähtemään kierrokselle kun polte oli riittävän kova. Peräti yhden kerran olen talven aikana saanut käytyä sisävuoroilla, nyt täytyy kyllä vähän petrata kevättä kohden ::)
Mutta eihän siinä, saaliina päivän parilta pikarundilta Laajiksen talviradalla ihan hyvää perusheittämistä ja ok-puttaamista. Niin ja tietysti se eka holari, joka pelasti muuten turhan bogivoittoisen ekan kiekan. Huomioita:
- Tähtäys on helpottunut. Avaukset saa lähtemään n. 85% tarkkuudella siihen suuntaan mihin suunnittelin. Ei paha, muutama koeveto ennen varsinaista kiskaisua on auttanut tuon kanssa huomattavasti.
- Lähestymiset ei kulje yhtään, menee treenaamattomuuden piikkiin. Ihme huiskaisuja ja roiskaisuja sinne tänne.
- Puttaaminen skulaa hyvin. N. 10 metristä kiekko menee kivasti koria kohti, välillä jopa sisään asti. Metrikin kauemmaksi, niin alitajunta lähtee hakemaan spinputtia, jonka tarkkuus ei riitä vielä mihinkään.
- Heittoihin on tullut vähän mittaa lisää. Ei mitenkään radikaalisti, mutta riittävästi kuitenkin.
Nyt täytyy alkaa hiljalleen suunnittelemaan jo kesän kiekkovalikoimaa. Ostoslistalla ovat nyt Truth, Verdict, Jade, muutama Judge ja ehkä vielä Pearl antsavarmistukseksi. Niin ja Saint Pro tuulikeleille. Jos noilla sitten vaikka pärjäis tulevan kesän. Eli kolmatta kiekkokesää kohden, kyl mää täältä tulen vielä :D
-
Pari treenipäivää Laajiksen talviradalla lisää takana. Eilen heitto ei kulkenut yhtään, mutta tänään taas paremmin. Tuloskin olisi ollut ihan ok, jos en olisi sössinyt talvikolmosella peräti +4 tulosta epäonnisen puttirallin vuoksi. Siihen tokalla kiepillä tuplabogi ykköseltä kaveriksi, niin muutama birkku ei paljoa tulosta auttanut. Mitäpä toisaalta siitä, kyllä se heitto sieltä tuntuis hiljalleen löytyvän. Vähän tuntuis siltä, että pääkoppa ei aina pysy menossa mukana. Tuo neloisbogi napsahti nimittäin tietysti siihen paikkaan, kun eka kierros oli alkanut parilla ja birkulla. Sen räpellyksen jälkeen menikin sitten taas tovi heittoa keräillessä, onneksi rata on sen verran helppo että perusheitoilla tulos pysyy aika maltillisena. Noh, kesään on vielä matkaa :P
Nyt tarkoituksena olis käydä kiertämässä tuota talviysiä niin monta kertaa viikkoon kuin mahdollista. Niin ja niille sisävuoroille pitää nyt oikeasti yrittää ehtiä joku sunnuntai. Powergripistä tilaukseen lähti Fuzion Truth sekä Lucid Jade, joten testikierroksellehan pitää tietysti myös päästä heti kun mahdollista.
-
Päätin eilen piruuttani katsoa pitkästä aikaa 'tubesta vähän opetusvideoita ja silmiin osui Discraftin More Distance Now! -niminen pätkä. Vaikutti pätevältä ja kuivatreenasin askelia pyyhkeen kanssa. Tänään sitten väylille kokeilemaan kiekon kanssa ja BOOM! Ero oli ihan mieletön. Talviysillä (eli normi-13) molemmat koedraivit mäjähtivät lopulta korilinjan yli, mitä ei ole tapahtunut vielä koskaan. Jopa eilen heräteostoksena ostamani Villain otti ja lensi kuin eläin. Tulokset olisivat olleet pirun hyvät, jos putti olisi ollut vireessä, nyt parempi kierros taisi olla -1 ja toinen 0.
Postipoika tuoda kolautti vielä tänään Truthin ja Jaden, joten nyt jos koskaan polttelisi ihan älyttömästi päästä treenaamaan draivia yleisurheilukentälle tai rangelle. Ovat vaan mokomat tähän aikaan vuodesta joko kiinni tai sulat versiot jatkuvasti käytössä. Jos Jyväskylän seudulta joku tietää hyvän paikan treenata draivia heti huomenna, niin vinkkejä otetaan vastaan ;D
Uusien juttujen oppiminen on kivaa, hirveä polte on koko ajan heittämään. Harmi, että pitää tehdä töitäkin välissä.
-
Kävin vähän purkamassa avaustani palasiksi Valorinteen kentällä, kun oli hetki tyhjää aikaa, eikä Valorinteelläkään liikkujia aamupäivästä ollut. Mulla on ollut ongelmana avausheiton irtoaminen vasemmalle nyt aika pitkään, eikä siitä vieläkään ihan täysin irti päästy. Nyt tosin sain pienellä säätämisellä kiekot lähtemään sentään suurimman osan aikaa sitä linjaa pitkin mitä halusinkin. Pisin heitto tumpsahti kentän toiseen päähän asti, mikä tarkoittaisi Google Mapsin viivaimen mukaan n. 110 metrin heittoa, mikä on samalla sitten myös uusi enkka. Champion Roadrunner vastasi tuosta tuloksesta, Saintillakin tosin hivuteltiin samoja lukemia.
Myös midarit lensivät kivasti ja saman mittatikun mukaan onnistuin ensimmäistä kertaa ikänä mätkäisemään Coren sinne sadan metrin hujakoille. Kun heitto lähti niinkuin pitikin, sekä Truth että Core ylittivät joka kerta 80 metriä nätin liidon turvin. Suurimpana yllärinä onnistuin jotenkin tempaisemaan myös DX Aviarin yli 80 metriin viimeisellä bägintyhjennysheitolla, mikä lie suonenveto iskenyt. Parhaalla heittokerralla iskin kaikki 10 avauskiekkoa (putterit siis poislukien) yli 80 metriin ja vieläpä linjaa pitkin. Toivoa siis vielä on.
Käden heittolinjahan se on ongelmana ollut, sen sain selville. Heiton viimeinen kriittinen vaihe, jossa veto lähtee siitä rinnan kohdalta eteenpäin, tuppaa lähtemään väärään suuntaan. Nyt ihan tietoisesti tuota linjaa muuttamalla homma onnistui, joskin tuntui että voimaa jäi vähän uupumaan - ehkä ihan hyvä niin. Muutamia kertoja vieläkin keikko karkasi vasemmalle, kun hartialinja ei pyörähtänytkään täyttä matkaa. Reenaamalla ja toistoilla homma kuntoon.
-
Kylmästä lämpimään - on tää outo harrastus. Pari päivää sitten treenikierros meni kilometrin lumihankikelillä heitettynä niin päin helvettiä, että teki mieli heittää kiekot ja bägi uuniin saman tien. Tänään sitten vesisateessa Laajiksen talviysillä ihan eri meininki - avaukset onnistuivat 16/18 kertaa hyvin, muutaman kerran jopa vieläkin paremmin. Toinen kierros olisi ollut tuloksellisesti loistava, jos en olisi jo kärkeen sohlannut kolmosella tuplabogia kolmen epäonnisen puttiyrityksen vuoksi. Korjasin tilanteen viskaamalla kutoselta, seiskalta ja kasilta birdiet putkeen ja vikalta vielä parin jatkeeksi. Myös ykköseltä birdie, eli neljä birkkua yhdelle kierrokselle, minkä on pakko olla jonkun sortin suonenveto. Sain myös tuona epäonnen päivänä kadottamani Jaden takaisin!
Kehittämisen varaa heitossa on vielä todella paljon, mutta murehditaan niistä myöhemmin. Tuota kolmosen kökköilyä korirautoineen ja pantoineen lukuunottamatta putti oli tänään aika hurjassa vireessä ja pisin putti oli seiskalla sieltä alametsiköstä sukkana birkkuna sisään, matkaa jotain 10-15 metriä kait. Ens viikolla voisi olla sauma käydä viikkokisoissa, voisi vihdoin käydä sielläkin säheltämässä.
-
Viikkokisakausi korkattu Laajiksessa - tai puoliksi ainakin. Yhteensä 30-väyläinen kisa oli sittenkin kalenterille liikaa ja jouduin vetäytymään toiselta rundilta. Persiilleenhän se meni, mutta mitäpä noista. 15 väylää tulokseen +16 on reilut kymmenen heittoa yli siitä, mitä hakemaan lähdettiin, eli parin viikon päästä täytyy käydä vähän petraamassa tulosta. Birdie heti ekalla väylällä, mutta sen jälkeen sellainen slippery slope ettei tosikaan. Jopa talviysin väylät menivät poskelleen, aika pitkälti taas kerran vasemmalle irronneiden avausten ansiosta, plus tietysti aika hukassa olleen putin. Kierroksen kruununa kesäkakkoselta rapsakka neloisbogi ::)
Tuota avausta on kyllä pakko lähteä treenaamaan. Oikeastaan ainoa ongelma on kiekon irtoaminen aivan liian aikaisin ja väärään suuntaan. Aika montaa niksiä on kokeiltu ja monta kertaa onnistuneestikin, mutta ennemmin tai myöhemmin palataan taas pusikkorymyämiseen. Vaatimustaso omalle avaukselle on aika matala, mutta olishan se nyt kiva saada oikeaan suuntaan lähtemään. Heitossa on mittaa ihan riittävästi, kiekon asento on useimmiten ihan hyvä ja lähtökulmakin on suurimman osan aikaa ok.
Eli treenaamaan siis. Tiedossa on viikko Vuokatissa, jossa luultavasti radat ovat auki - viimeisimpien tietojen mukaan lumet ovat sulaneet veks, joten ei siellä hiihtämäänkään pääse. Siellä sitten kolmen radan voimin aktiivinen treeniviikko pohjille ja itseluottamusta uhkuen uudelle yritykselle :)
-
Lomareissulta palattu ja kolmena päivänä ehdin heittämään. Sotkamon Heinis oli ihan nasta tuttavuus, jos vaan lunta olisi ollut vähemmän. Helponpuoleinen, mutta muuten ihan komea metsärata, jossa heitto kulki ihan hyvin. Paremmin olisi tietysti kulkenut lumettomana, mutta I digress. +6 tai jotain sinne päin taisi olla kierroksen tulos. Salmelan omalaatuinen koulunpiha oli luultavasti aloittelijaystävällisin näkemäni rata tähän asti, mitä nyt tietysti rataa reunustava järvi on melkoinen kiekkomagneetti. Aukeita ja lyhyitä puistoväyliä, joista haastetta ei löydä hakemallakaan. Yhteensä viisi kierrosta kerkesin rataa pelaamaan ja huonoinkin kierros taisi olla -1, mikä mun taidot huomioon ottaen kertoo kaiken oleellisen radan haasteesta. Mutta eipä siinä, kiva neppailurata.
Suspect jäi jonnekin reissulle, mutta toisaalta eipä väliä koska niitä Verdictejä pitäisi hiljalleen tilailla kotio pari kappaletta. Truth alkaa toimimaan käytössä oikein hyvin ja on syrjäyttänyt Coren ykköskiekon paikalta nyt pois. Truthkin vaan mokoma on tuulessa vielä liian alivakaa ja tahtoo tyynelläkin hakeutua turhan alivakaaksi, joten Verdicteille on oikeasti tarvetta.
-
Tänään Laajiksessa inan paremmat viikkikset kuin viimeksi, mutta vain inan. Tulos olisi ollut parempi, jos en olisi ryssinnyt viimeisiä väyliä aivan totaalisesti. Kutoselta +3, seiskalta +2 ja kasilta +1 joten morjens. Vielä neloseltakin bogi kaveriksi, niin johan oli taas kinkerit. Kokonaistulos +12, johon ei oikein voi olla tyytyväinen, sillä vielä alkumetreillä heitto kulki olosuhteisiin nähden (pirullinen tuuli paikoitellen) oikeinkin mukavasti ja vaikka birkkuputit päätyivät tänään vissiin viisi kertaa ylärautaan, eikä miinusmerkkejä tarvinnut lappuun piirtää, niin tasaisen hyvää heittämistä kuitenkin.
Vähän kyllä jyrsii, täytyy katsoa milloin ehtii seuraavan kerran tulostaan parantelemaan.
-
Yksi kesäkauden tavoitteista rikottu hyvin etuajassa, kun Harjun uudeksi ennätykseksi kirjattiin tänään -4. Parempaankin olisi ollut tsäänssit, sillä nyt oli kyllä säkääkin mukana. Avaus on alkanut löytymään hiljalleen ja eilen sellaisilla perustason -1 kierroksilla avaukset lensivät pääsääntöisesti just niinkuin mä halusin. Tänään avaukset kulkivat reippaasti tahmeammin, mutta siinä missä eilen pitkät putit kolisivat alarautoihin valehtelematta toistakymmentä kertaa neljän kiekan aikana, tänään ne menivät sitten sisään. Putti ja lähäripeli kulkivat ihan jäätävän hyvin ja vaikka avaukset eivät olleet mitään tyylipuhtaita kaunottaria, ne onnistuivat hirmuisella munkilla kiertämään puut. Mittaahan Harjulla ei tarvitse lainkaan, joten kunhan puut vältetään, niin kaikki on bueno.
Avausta pitäis nyt kyllä treenata melkein päivittäin. Eilen kulkivat veto, saatto ja käden asento, tänään ei mikään niistä. Siellä on jossain jemiksessä hiton hyvä vauhditon avaus, kun sen saisi vain tuonne lihasmuistiin tyrkättyä. Putti siis kulkee paremmin kuin koskaan. Oma tyyli on löytynyt ja sitä tweakkaamalla kiekot alkavat löytää ketjuihin jo kauempaakin. Hyvällä itsevarmuudella tänään tökin kiekkoa reppuun kymmenestäkin metristä ja vähintään milliin päästiin joka kerta. Tästä tulee vielä ihan helvetin hyvä, kunhan ehtis treenaamaan useammin.
-
Tämänpäiväisten kiekko-ostosten myötä bagin midari- ja putteriosasto alkaa olla valmista kauraa. Midareista Verdict, Truth ja Pearl ovat ne, jotka tulevat jatkossakin repussa aikaa viettämään, tuolla kolmikolla onnistuu ihan kaikki. Core ja heräteostoksena napattu M3 jäävät treenikiekkojen rooliin. Corelle kiitokset monista kivoista kierroksista, mutta Truth on vain yksinkertaisesti parempi mun kouraani. Putteriksi alkaa vakiintua nyt Spike, jolla niin ikään onnistuu lähestymiset ja putit prikulleen niinkuin mä haluan. Talvella mietin vielä ottavani Judgen rinnalle testiin, mutta nyt muutamaa erilaista Spikea testattuani jatkan sittenkin sillä. Sopii kouraan ja tekee mitä pitääkin, nice.
Driveriosasto onkin sitten pahasti kesken. Tällä hetkellä repussa ovat Saint, Villain ja Jade, jotka periaatteessa täydentävät hyvin toisiaan, mutta en kuitenkaan ole kolmikkoon ihan tyytyväinen. Jaden kanssa tutustuminen on vielä kesken, välillä sillä onnistuu kaikki ja välillä ei yhtään mikään. Saint alkaa olla mun kouralle turhan alivakaa, pitää ottaa Saint Pro testiin. Villain voisi periaatteessa vakiintua vakaammaksi driveriksi, mutta täytyy miettiä vielä. Trilogyä kuitenkin, turhaan mä enää muualta kiekkoja etsin. Ehkä Saint Pro, Tresspass ja tuleva Enforcer voisi olla perus-Saintin kanssa harkinnan arvoinen kolmikko.
Treenikiekka meni muutenkin tänään hyvin, vaikka vain testejä piti Verdictillä ja Pearlillä heittämäni. Kaksi Harju-kierrosta, molemmat -2 tuloksella ja ainoa ongelma edelleen avauksen tähtääminen. Välillä se onnistuu, välillä ollaan just ratkaisevasti 10 senttiä vasemmalla, eli heittolinjaa pitää vielä miettiä. Mittaa en tarvitse lisää. Harjun nelosväylällä saan vauhditta onnistuneen avauksen helposti korille asti (~73m tjsp), muutaman kerran alivakaa kiekko on lentänyt vauhditta vitosen tiille asti, eli reilut 80 metriä. :P Rangelle siis, vielä kun löytäis hyvän paikan treenata.
-
Tähtäystreenejä vapun riemuksi. Puistoissa ei liikkunut vapun aikaan juuri ketään joten ensin puttereilla aattona puttereiden neppailua Suuruspään puistossa (~60 m päästä päähän) ja tänään sitten midareilla ja puttereilla Yrttisuon puiston pesiskentällä (~90-100 m päästä päähän). Kyllä sieltä jotain löytyi. Kiekot tuppaavat siis irtoamaan metrin verran liian vasemmalle, mikä on hankaloittanut täkäläisten pilliväylien heittämistä pirusti. Nyt havaitun mukaan ongelma on ollut irroitusvaiheessa ja saatossa, eli mä en pyörähdä heiton loppuvaiheilla tarpeeksi ja linja jää hieman vasuriin.
Treeniheittojen kautta oikea linja löytyi kuin löytyikin, mutta ihan liian usein vasuri vieläkin kutsuu. Toisin sanoen, mä tiedän mitä mun pitäisi tehdä, mutta en jotenkin vain osaa tehdä sitä toistuvasti. Ja vauhtia ei tosiaan tarvitse, putterit kiitää ihan neppaamalla sen 50-60 metriä ja midari/putteriosasto lensi köykäisesti puolivauhdeilla sinne kahdeksaankymppiin koko ajan. Avaustekniikka on siis tuolla jossain, nyt se heitto pitäisi vain malttaa viedä loppuun asti eikä pelätä lopputulosta jo ennakkoon.
Yksi havaittu asia on myös sama, jonka tässä blogin aikana olen todennut aiemminkin: jos avaukset kulkevat, putit menevät päin perseidejä ja päinvastoin ;D Harva on se kerta, kun molemmat ovat samana päivänä kulkeneet odotusten mukaisesti. Noh, kesä on pitkä ja toivottavasti lämmin.
-
Laitoin hetken mielijohteesta näin ammattikirjoittajan ominaisuudessa alulle Friba-aiheisen ezine-projektin. Ideana siis kasata yhdelle sivulle kiekkovertailuja, kisakokemuksia, rata-arvosteluja ja friba-aiheisia uutisia sun muuta normilehteen kuuluvaa. Homma on vielä aivan alkutekijöissään, eli kasailen nyt itsekseni grafiikoita läjään ja pistän muutamia testikirjoituksia sisään kun kerkiän. Pohjana WordPress. Täytyy huudella tuosta lisää ja pyydellä kirjoittajia mukaan, kunhan aika on kypsä.
Heitettyjä: Viitasaaren Savivuori. Upea rata, ei voi muuta sanoa. 9 väylää kauniissa maisemissa vuorta ylös ja alas sekä muutama todella eeppinen väylä. Erityisesti mieltä lämmittivät ~150 metrinen vitosväylä sekä rundin päättävä, kekseliäästi rakennettu ysiväylä. Rata on helppo, mutta erittäin hauska pelata, kannattaa vierailla jos Viitasaaren ohi joskus tie vie. Tänään pitäis kyllä päästä taas heittämään, yksi päivä välissä ja sormia polttelee :D
-
Mental game.
Eilisissä viikkokisoissa ottikin sitten päähän niin, että sattui. Syy oli aika yksinkertainen: väylien viimeistely oli aivan retuperällä, tuloksena +21 ja mieli poikkeuksellisen musta. Laajiksen uusi Pro-rata alkaa periaatteessa olla hallussa, omalla treenikiekalla ennätys tällä hetkellä on siellä jossain alle kympissä, eli 8-9 päälle. Mutta pienikin paine heittoon ja vituiksi menee. Avaukset onnistuivat eilen ihan perushyvin, vähän Verdictiä nopeampaa vakaata väylädraiveria vielä tarvittaisiin. Kuitenkin pääsääntöisesti linjaa myöten ilman isompia ongelmia.
Ongelmia tuli sen sijaan juuri viimeistelyvaiheessa. Putit 15/18 kertaa joko alarautaan tai ohi varmoistakin paikoista ja muutaman kerran vielä niin että jatkoputti jäi jonnekin kilometrin päähän. Siinä vaiheessa, kun bunkkeri-12 meni pussiin vasta kahdeksannella heitolla, alkoi ilta olemaan hyvissä ajoin paketissa. Putti on tuolla jossain, tiedän sen, mutta kun lähtö menee perseelleen, alkaa puttiinkin tulemaan sellaista "ei tääkään varmaan mee" -mentaliteettia ja eihän se silloin uppoa. Jossain tuolla takaraivossa on olemassa se hyvä perussuoritus, mitä mä noista viikkokisoista haen, mutta vielä ei ole onnistunut.
Ezine/blogi-homma on jäissä ajan x, koska duunikiireet eivät mahdollista itse heittämisen lisäksi just nyt muita harrastuksia. Pitää katsoa kesällä, jos vähän vaikka helpottaisi.
Ja sitten Saint Pron ostoon ja puttitreeniä kohden...
-
Päivitellääs taas. Onnistuin hajottamaan käteni, eli kyynärpää ja ranne ovat olleet nyt viikon-pari kipeinä, nyt muutaman päivän tauon jälkeen alkaa helpottaa. Kipeästä kädestä huolimatta piipahdin viikko sitten Talissa, jossa kipeä käsi vaati veronsa eikä radasta pystynyt nauttimaan sen ansaitsemalla tavalla. Hieno rata silti ja melko varmasti käyn piipahtamassa toistekin.
Tali-reissun perään sitten melkein viikon tauko käden lepuutuksineen ja eilen sitten visiitti Harjulle. Hyvin se heittämättömyys näkyy heti, mikään ei onnistunut sinne päinkään ja 17 väylän aikana ehkä kaksi avausta ja yksi putti menivät niinkuin piti. Käsi ei oo vieläkään ihan täysin palautunut, joten täytyy ottaa iisisti. Tänään ohjelmassa olisi Tuomiojärven radan viimeistelytalkoot ja viikkokisat, joten sinne sitten ilman sen ihmeempiä, lähinnä uutta rataa ihmettelemään ja kevyesti neppailemaan.
Kiekkokassi kaventui harmiksi Verdictin verran, se mokoma jäi Riihivuoren puskiin. Inhottava rata, jonne tuntuu joka ikinen kerta katoavan vähintään yksi kiekko. Tuloksellisesti Riihivuori sen sijaan on mitäkuinkin mun tasoa ja siellä par-tuloksen kieppeillä saan koko radan heitettyä läpi.
Anyway, pakko ottaa heiton kanssa iisisti nyt tovi että tuo käsi tuosta palautuisi. Olisi aika perseestä, jos koko heittokesä menisi sivu suun oman malttamattomuuden vuoksi.
-
Auts. Kyynärpää alkaa nyt pakottamaan äijän tauolle. Avausheitot ja lähärit onnistuvat, mutta puttaaminen sattuu. Toki tämä vaikuttaa myös tuloksiin. Viime viikkokisat Laajiksessa taas vaihteeksi ihan totaalisesti penkin alle +17 tuloksella. Muuten heitto tuntuis luistavan. Riihivuoressa piipahdus ihan kunnon myrskytuulella +6, mikä oli olosuhteisiin nähden aika huikea tulos. Tänään Savivuoressa kans ihan ok heittämistä, jälkimmäinen kierros pariin, mutta toi puttaaminen on nyt ihan todella hankalaa.
No, ainakin avausheittoja pystyy heittämään normaalisti. Koppasin Saint Pron kyytiin myös Opto-muovisena ja hyvin lentää. Hyvä yleistyökalu on tuo kiekko kyllä. Hassua, sain sattumalta viime kesänä hukkaamani Riverin takaisin eikä sillä oikeastaan tee enää yhtään mitään. Kiekko on hyvässä kondiksessa, mutta kiskon esimerkiksi Truthia suorempaan, pidemmälle ja ennen kaikkea helpommin. Yksi kappale Pohjan Poikaa tarttui myös heräteostoksena kassiin, mutta sille on vähän vaikea keksiä käyttöä. Lentää aika lailla samalla tavalla kuin Saint, eikä edes paljon pidemmälle joten jätetään treenikiekoksi poitsu sitten.
Harmittaa toi kyynärpää ihan helvetisti. Kesän heittämisessä on ollut paljon positiivista, joten treenata tekisi mieli. Tuloillaan on Peurungan Trilogy Challenge, joten voipi olla viksua ottaa nyt siihen asti vähän iisimmin.
-
Tauko lol justjoo. Eli reeniä vain, kyynärpäätä tukemaan hommasin kyynärtuen ja sen kanssa homma tuntuisi nyt pelittävän ihan ok. Niin kauan kun ei heitä foreja, peli kulkee. Putit pitää myös heittää maltilla ranteella.
Juhannuksen aikaan vierailukerta taas Viitasaaren Savivuorella, sieltä par-tulosta lappuun ja hyviä heittoja liuta. Tänään sitten Riihivuoren viikkiksiin, jossa meno oli vähän tahmeampaa. Putti ei kulkenut yhtään ja +10 tuloksella kotio. Jos nyt jotain positiivista tämänpäiväisestä lähdetään hakemaan, niin loppukiessi (15, 16, 17 ja 18) menivät hyvin par-tuloksella, kaksi birdietäkin upotin (väylät 3 ja 7 loistavien avausten ansiosta) ja avauspeli kulki muutenkin pääsääntöisesti hyvin.
Huonona puolena sitten se putti, kembalot alkoivat tänään ykkösväylältä, josta onnistuin ensin viskaamaan par-putin alarautaan ja bogiputin yläpantaan ::) Väylällä 14 birdie-putti kävi jo korin sisällä, mutta kiekko pomppasi pihalle ja rollasi mäkeä alas, lopputulemana kirpeä bogi. Väylällä 9 kiekko outtiin ja dropparilta putteri takapusikkoon ja tuplabogi. Ihan jäätävää sössimistä siis, mutta näin tänään. Laskin, että pelkästään ekat puttipaikat handlaamalla tuloksesta olisi lähtenyt 10 heittoa veks, mutta turhaahan tuollainen spekulointi on, nyt meni näin.
Koska palauteosio itselle pitää päättää aina positiivisiin seikkoihin, poistuin paikalta kahden uuden Trespassin kanssa. Toisen ostin ennen kisoja kilpailija-alennuksella, toisen sitten voitin tasoituksen turvin. Lucid- ja Fuzion-muoviset nappasin kotio, ainakin Lucid tuntui muutaman koeheiton perusteella just siltä, mitä mun draiveriosastolta on puuttunut eli nopea, helppoheittoinen ja vakaa avauskiekko.
Tressujen myötä driveriosasto menee nyt sitten näin: Trespass, Saint Pro, Saint ja Jade. Pohjan poika ja River jatkavat elämäänsä jonkun muun kiekkoina, niille ei enää käyttöä löydy. Myös Jade jäänee avovaimon kiekoksi, sillä Saint Pro on oikein heitettynä melkeinpä parempi antsakiekko.
Tuolle putille on nyt vaan pakko keksiä jotain ja äkkiä. Ei voi pieni ihminen tajuta mikä helvetti siinä on niin vaikeaa.
-
Laajis, miksi kohtelet minua näin? Eilen treenikiessi alkoi jo niin hyvin. Bogeja vain muutama, pari birdietä sisään ja kymppiväylän jälkeen etenin +2 tilanteessa itsevarmasti kohti uutta ennätystä. Sitten tapahtui taas jotain. 11 bogey, 12 tuplabogey jne. 13 sentään birdie, mutta umpisurkean puttini ansiosta takaysin lopputulos oli luultavasti noin plus miljoona ja sehän se vasta ottikin päähän. Luultavasti lopputulos oli siellä jossain plus kympin paikkeilla, mutta parempaan olisi ihan selkeästi mahdollisuudet, paljonkin parempaan.
Tuon putin solmut pitää nyt aukaista ja äkkiä. Välillä kiekot kimpoilevat ketjuista pihalle, muun ajan ne osuvat ylärautaan, alapantaan tai menevät oikealta ohi. Mikään, ei kertakaikkian mikään onnistu nyt. Avovaimon kanssa heitettiin tänään kolme rundia Laajiksen amatööriysiä ja havaitsin avausteni olevan nykyään oikein hyviä ja tarkkoja, mutta putti saattaa mennä tyyliin metristäkin ohi. Ja mentaalipuoli: kolmannen rundin avasin tänään kolmella birdiellä putkeen ja sen jälkeen alkoikin kiekko täristä kourassa ihan urakalla. Enkka tuolta amatöörirundilta on -4, joten paljoa ei olisi tarvinnut tehdä enää oikein että tulosta olisi painettu vieläkin alemmas.
Reilu viikko aikaa saada putti edes auttavaan kondikseen ennen Trilogy Challengea. Dear Eki, mitä mä teen?
-
Kuulostaa tutulta, olen ollut ihan hädässä puttini kanssa, mutta nyt taas tuntuu kulkevan paremmin kuin aikoihin. En kyllä osaa antaa vinkkiä millä se korjautuisi, toistoja läheltä tai pieni tauko heittelystä?
-
Toistot läheltä ei toimi, koska about vitosesta ne kiekot menevät treenatessa sisään mutta kiessillä tilanne on sitten eri. Saa nyt nähdä Kilven kanssa miten homma lähtee pelittämään.
Mentaalipuoli tökkii varmaan eniten. Kun tietää että putti ei luista, niin se ei sitten luista. Alkukesästä putti nimittäin oli oikein hyvällä mallilla.
Ehkä mä vielä kuitenkin kokeilen vaihtaa Spiket Judgeihin, mistäs sitä muuten tietää.
-
Tuossa se menee mullakin pieleen kun yksi helppo menee ohi niin sitten menee seuraavakin. Onhan sulla treenatessa rutiinit lähellä kierrosputteja? Itsellä osasyy putin parantumiseen oli putterin vaihto, palasin samaan mikä oli aikoinaan käytössä kun putti kulki. Nyt kyllä pienten testien perusteella Dagger pyrkii Aviarin paikalle.
Lähetetty minun GT-I9300 laitteesta Tapatalkilla
-
Joo, ei ne rituaalit kiessillä muutu, kiekot ei vain mene reppuun :) Sen verran kiekolla on väliä, että Aviarilla mä en osu sitäkään vähää mitä Spikellä :D
No, Trilogyn jälkeen taukoa ja kyynärpään parantelua, ehkä se sieltä jostain löytyy.
-
Ainiin se kyynerpää, voisikos se putti kuitenkin olla vaan sen takia hukassa että alitajuisesti varot sitä? Itselläni kipeytyi viikko sitten ojentaja siten että aina välillä putatessa vihlaisi. Oli putti aika ujoa kun odotti aina kirpaisua. :D
Lähetetty minun GT-I9300 laitteesta Tapatalkilla
-
Viikonlopputreeniä Kanganiemen uudella radalla ja draivitreeniä urheilukentällä. Lähinnä noita Trespasseja oli tarkoitus testailla ja huvikseen neppailla rata läpi. Tressuthan lensivät oikein makiasti sinne sadan metrin päälle kun sopivan antsakulman sai kiekolle annettua. Saint Prohon verrattuna Tressut löytyivät 5-10 metriä kauempaa linjan onnistuessa, joten jätetäänpä nämä kiekot bägiin.
Kangasniemen uusi rata olikin sitten vahvasti DIY-henkinen räpellys, mutta ajaa asiansa paremman puutteessa. Pahimpana ongelmana olivat korit, joista kiekot tippuvat pohjasta läpi ja korien syvyydet vaihtelevat hurjasti. Tiipaikkoja ei varsinaisesti ole, ainoastaan lappu jossa kerrotaan että tästä tonnepäin, ei niin väliä mistä kohden. Koska rata kulkee pääsääntöisesti pururataa pitkin, radalla oli parikin kappaletta oikeasti vaarallisia väyliä yksin heitettäessä, sillä mutkien taakse ei aina kyennyt näkemään onko lenkkeilijöitä radalla.
Noh, väylät sinänsä olivat kivoja, joskin vähän helppoja. +1 ja +2 tulokset kirjautin tutustumiskiekalla. Rataennätys olisi ollut aika helppoa kauraa muutamalla lisärundilla, se kun näyttäis DiscGolfScoresin mukaan olevan vain -1 :D Ensi kerralla sitten ;)
-
Eilen täydellisesti epäonnistunut kierros Riihivuoressa, kun se putti ei taaskaan mennyt sinne minne piti. Tänään sitten vastapainoksi Laajiksesta +7 kierros, joka on nyt sitten virallinen ennätystulos sieltä. Kolme birdietä (3, 12 ja 17) ja pääsääntöisesti ihan hyvää heittämistä, mitä nyt esimerkiksi 10 ja 11 sähläsin bogin ja 15 peräti tuplabogin. Parantamisen varaa on siis vielä paljonkin.
Tänään putti kulki, koska päätin itsepintaisesti putata sillä tehokkaimmalla tyylillä, eli keskivartalon kohdalta käsivarrella ojentaen. Putit kolisivat hyvällä prosentilla pussiin kyllä, mutta vastapainoksi kyynärpää ei tykännyt menosta lainkaan. Nyt kyynärpää on taas soseena, mutta eiköhän se siitä kun rauhallisesti mennään.
Putin kanssa teen nyt sitten sen Last Resort -ratkaisun, eli vaihdan puttiputterit kokonaan. Spike toimii lähestymiskiekkona, mutta ratkaisuhetkillä luotto kiekkoon on mennyt. Hitaammalle putterille olisi siis tarvis, eli oliskohan jotain osastolta Dagger/Judge/Warden sitten mun sateentekijäni. Dagger vaikuttaisi kyllä mielenkiintoiselta, mutta mietitään nyt ihan rauhassa se.
Nyt pari päivää lepoa ja Trilogy Challengea kohti.
-
Warden on ainakin ittelle tosi hyvän tuntuinen kädessä niin putti-, rysty- kuin foreotteellakin. Toki jos tykkäät beadista niin hanki Judge. Daggerista ei ole kokemusta mutta kuulemma melkonen soppakulho muotonsa puolesta.
-
Voin ottaa Peurungan Trilogy Challengeen Wardenin ja Daggerin mukaan niin pääset jossain välissä testaamaan. Itse ihastuin Wardenin tuntumaan kädessä mutta ei jotenkin lento kuitenkaan vakuuttanut. Daggerissa vähän päinvastoin, tänään korvasi viikkokisoissa virallisesti Aviarit puttiputterina.
Lähetetty minun GT-I9300 laitteesta Tapatalkilla
-
Joo, Daggeria ainakin pitää tesmiä parin heiton verran. Wardeneita pistinkin pari kappaletta jo Classic Soft -muovilla tilaukseen yhdessä Verdictin kanssa, ihan kiintoisaa tietää mitä tapahtuu. Verdictin paluuta laukkuun on kyllä odoteltu jo hyvä tovi, ihana kiekko :-*
-
Trilogy Challenge heitetty ja persiilleenhän se meni. Ensimmäiset kierrokset Peurungassa tänä kesänä + oudot kiekot = +18 kierroksia kaksi kappaletta. Tulokseen ei voi olla pätkääkään tyytyväinen, mutta kokemukseen paljon enemmän, oli nimittäin ihan hitsin kivaa heittää. Sääkin oli kuin se kaunein morsmaikku kesähäissä.
Koska perhe vietti viikonloppua muualla, jäin vielä kaverin seuraksi parigolf-kierrokselle, joka menikin sitten paljon paremmin. Tuloksena +6, joka oli päivän muuhun saldoon verrattuna todella hyvä tulos ja hyviä heittoja tuli sielläkin. Peurungassa kului tänään matkoineen siis 13 tuntia, joista vähän reilut 7 tuntia kiessillä. Kroppa on aika tehokkaasti murjottu, siis sen lisäksi että teloin nilkkani heti ensimmäisen kierroksen puolivälissä. Nyt kotona vasta sattuu, ei se heittämistä haitannut.
Kisan kiekoista Thief ja Kilpi jäävät bägiin. Claymoresta en tykännyt yhtään, ei sopinut kouraan ja lensi ihan miten sattui. Kilpi on jäätävän hyvä ylivakaa putteri, jolla lähärit sujuvat kuin tanssi. Spiket lähtevät näin ollen kiertoon, voin myydä pois vaikka koko kolmikon. Jounin lainaamaa Daggeria testasin parigolf-kiekalla muutamalla väylällä eikä se nyt ainakaan huonolta vaikuttanut, Wardeniin verrattuna syvempi rimmi mutta tolla vois kyllä oikeasti saada aikaankin jotain. Thief on puolestaan ihan järkyttävän hyvä antsadriveri. Alivakaa se toki on, mutta pienellä hyssellä ja maltillisella powerilla liukuu piikkisuoraan ja antsaa nielee kuin eläin. Thiefillä heitin kolmesti tänään Peurungan kutosen ja kahdentoista ykkösellä mukin alle, viimeistely olikin sitten taas eri asia :D Menee keskittymisen piikkiin, tosin.
Summa summarum: tää päivä oli kyllä frisbeespirittiä parhaimmillaan. Paljon mukavia tyyppejä heittueissa, tuulentonta auringonpaistetta ja omasta rytemisestä huolimatta hymy säilyi huulilla koko päivän. Nyt vielä maanantaina Riihivuoren viikkikset perään, sen jälkeen parannellaan viikon verran vammoja pois.
-
Nonih, tulihan se kesän ensimmäinen viikkokisaonnistuminen sieltä kun tarpeeksi kiersi :D Riihivuoressa raakatulos +3, tasoituksellinen -13 eli tasoituksellisen sarjan voitto räpsähti. Tyytyväinen pitää olla, tulos on oma enkka ko. radalta mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuus. Käydäänpä kerrankin väylä väylältä.
6. väylä
Täältä aloitus. Avaus Truthilla nousi turhan korkeaksi ja jäi keskelle väylää n. 20 metrin päähän korista. Nosto Kilvessä mäenkinkamalle ja Daggerilla varma par sisään.
7. väylä
Hallittu antsa Thiefillä korin alle ja helppo birdie.
8. väylä
Avaus Trespassilla, mutta sivutuuli painoi hysseheiton vasemmalle, onneksi ei ob:lle asti. Jälleen Kilvellä hallittu hyssepommi ~5 metrin päähän korista ja Dagger vuorenvarmasti sisään. Par.
9. väylä
Tämän kanssa on ollut vaikeuksia. Nyt avaus Thiefillä puoleenväliin väylää puuhun, sieltä sitten Kilpi nätisti korin alle ja helppo par lappuun.
10. väylä
Avaus Kilvellä pitkäksi pusikkoon, sieltä samaisella kiekolla hyssepommi milliin ja nosto par.
11. väylä
Huikean hienosti onnistunut avaus Saintilla, mittaa heitolle hattuarviona noin 180 metriä ja keskellä väylää toki. Birkkuun olisi ollut hyvät mahdollisuudet, mutta lähestyminen Verdictillä jäi liian ujoksi ~15 metriin, josta Dagger nepillä korin alle ja nosto par.
12. väylä
Mun tuomiopäiväni joka ikinen helvetin kerta. Nyt vielä enemmän, kun lapussa tähän asti -1 ja vähän alkaa jännittää. Noh, eihän se Trespassi tälläkään kertaa mennyt metsäportin läpi ja jäi vieläpä kirjaimellisesti puun ja kiven väliin, josta olikin tosi kiva jatkaa. Hyssepommi Saint Prolla keskelle väylää, sieltä lähestyminen Kilvellä pitkäksi, uusi nosto korin alle ja tuplabogia lappuun. En vaan osaa tätä väylää yhtään.
13. väylä
Tämä olikin kiva, kun aurinko paistoi suoraan silmiin eikä mitään havaintoa siitä mihin kiekko avauksesta lähtee. No, lähti onneksi keskelle metsäaukkoa, josta oli helppo nostaa Dagger korin alle ja nosto par.
14. väylä
Eipä jaksanut Verdict nousta loppuun asti ylös, joten Dagger nepillä reilut kymmenen metriä korin alle ja nosto par.
15. väylä
Avaus Kilvellä puuosuman avustuksella about viiteen metriin korista oikealle. Ylämäkiputti Daggerilla sisään ja birkkua lappuun.
16. väylä
Kilvellä hyssepommi hieman siitä mutkasta eteenpäin reilun 20 metrin päähän korista. Dagger osoitti voimansa ja lensi todella nätisti suoraan ketjuihin. Toinen birkku putkeen.
17. väylä
Ja taas aurinko suoraan silmiin. Saint Pro keskelle metsäporttia, ei jaksanut kauemmas. Verdict irtosi hirmuisessa hyzerissä puskaan, mutta kuitenkin alle kymppiin korista. Puskasta puttaaminen olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty, joten sovinnolla nosto korin alle bogi.
18. väylä
Ihan ok avaus Jadella puoleenväliin väylää. Jatkoheitossa Truth ei jaksanut sittenkään pitää antsalinjaa ja matkaa korille jäi about 20 metriä. Sieltä sitten Dagger suoraan ylärautaan ja nosto bogey.
1. väylä
Saint Pro nätisti 15 metrin päähän korista, Daggerilla varmistelunosto korin alle ja par.
2. väylä
Trespass jäi juuri ja juuri sen hemmetin kinkaman taakse, onneksi kuitenkin korin kohdille. Taas kerran nosto Daggerilla korin alle ja helppo par.
3. väylä
Tässä vaiheessa jo kieltämättä hieman tärisi, koska kierros oli sujunut hyvin ja oma enkka lähestyi hyvää vauhtia. Niinpä tällä väylällä aurinko päätti tehdä hommasta vielä kertaluokkaa vittumaisempaa, tiiltä ei nimittäin nähnyt eteenpäin yhtään. Niinpä sitten hieno ajatus Thiefillä avaamisesta päättyi surkeasti, sillä en nähnyt yhtään mitä tein, Thief jäi antsaan ja lensi jonnekin huitsin pusikkoon josta sitä ei sitten enää löytynyt. Lost Disc ja sen jälkeen sitten Truthilla jatkoksi kivulias tuplabogi.
4. väylä
Edellisen jälkeen varmistelufiiliksissä. Verdictillä avaus korin vasemmalle puolelle kivikkoon, josta korille oli matkaa ~6-7 metriä alamäkeen. Dagger meni kohti, mutta kopsahti alarautaan ja par.
5. väylä
Viimeinen väylä viimeisen päälle seiftaten. Truthilla keskelle väylää, Kilpi siitä korin alle ja nosto par.
Tulokseen täytyy olla tyytyväinen, vaikka hukattu Thief ja siitä seurannut tuplabogi kismittää kovin. Oma ennätyshän sieltä joka tapauksessa napsahti, mutta fiilis on sellainen, että parempaa on Riihivuoresta siitä huolimatta vielä luvassa. Kolmoselle varmuutta, kahdelletoista joku järki ja alle parin kierros on mahdollinen.
Lisäksi Dagger osoittautui mun sateentekijäksi, kiitos vaan Jounille lainasta. Ihan jäätävän hyvä puttiputteri, joka ratkaisee kertalaakista mun putteriongelmat. Putteihin Dagger ja lähäreihin Kilpi - tää on mun kaksikko. Pitääpä kohta pistää Wardenit ja Spiket palstalle myyntiin ja ostaa noita Daggereita muutama tilalle. Ensi viikolla sääkin on ilmeisesti edelleen kuin morsian, joten ei muuta kuin parantamaan vain! Nyt täytyy pitää muutama päivä paussia heittämisestä, tosin.
-
Hyvä että Dagger toimii sielläkin, itsekin upottelin tänään taas Daggerilla semmoisia putteja joita ei kuukausi sitten olisi kehdannut edes yrittää.
Lähetetty minun GT-I9300 laitteesta Tapatalkilla
-
Toisena päivänä hyvin, toisena ihan hemmetin huonosti. Viikonloppuna Kangasniemellä kenttätreenejä hyvässä hengessä ja kierroksellakin homma kulki. Tiistaina vastaavasti Laajiksen viikkokisoissa spelit menivätkin sitten spersiilleen aika vaihtelevassa säässä ja jäätävän huono +19 kierros tuloksena. Ainoastaan ensimmäisenä väylänä ollut 18 meni nätisti pariin, kaikki muut sen jälkeen enemmän tai vähemmän riman alta. Käsi kipeä, niskat jumissa enkä ehtinyt syödä ennen kierrosta jne. mutta paremmin olisi silti pitänyt pelata.
Siitä parin päivän tauko ja tänään Tuomiojärvelle, jossa on/off-meno jatkui. Ensimmäinen kierros puusta puuhun kiertäen, tulos luultavasti plus miljoona. Toisella kierroksella sitten turha yrittäminen pois, back to basics ja ketjut kilisivät. -2 kierros kehiin ja Claymorekin meinasi kolmosella hakea jo holaria, rautoihin jäi. Tasaisuutta tarvittais, saapa nähdä miten ensi maanantaina Riihivuoren viikkikset sujuvat.
Putista sen verran, että mun käsi selvästi tarvitsee syvempirimmistä putteria. Heitin aika pitkään matalarimmisillä puttereilla (Pure, Spike & Warden), mutta nyt Kilven ja Daggerin kanssa homma toimii ihan todella paljon paremmin. Matalarimmisillä kontrolli on hakusessa ja aika useasti ollaan oikealta ohi. Korkeampi rimmi kouraan ja yhtäkkiä lätkä onkin helpompi puskea pussiin ihan pillisuoraan. Vaikea sanoa mistä tuo johtuu, mutta koska asian laita on näin niin sillä sitten mennään sen kummempia pohtimati.
-
Itellä ihan sama homma, spiket, puret envyt ym. kokeiltu ja sit se olikin toinen ääripää mistä se oikea löytyi. Feldberg jossain mainosti Daggeria juuri sillä että se irtoaa puhtaammin kädestä kun sitä ei korkean profiilin takia tarvitse puristaa niin suljetulla nyrkillä, eli tarvittava liike on siinä suhteessa pienempi.
Lähetetty minun GT-I9300 laitteesta Tapatalkilla
-
Olisiko kämmenellä työntö parempi korkealla kiekolla, eli matalat kädessä väärin otteen puolesta, koska niitäkin voi työntää?
-
Olisiko kämmenellä työntö parempi korkealla kiekolla, eli matalat kädessä väärin otteen puolesta, koska niitäkin voi työntää?
Tuo on mahdollista, koska saan syvemmästä putterista napakamman otteen. Tosin mun kourat on melkoiset leipälapiot :P
Anyway, muutaman päivän tauko ja tänään taas mentiin. Ensin yrttisuon pesiskentällä päivällä puoli tuntia availua päästä päähän. Joukkoon mahtui hyviä ja huonoja heittoja, hyviä hieman enemmän. Grippiin pitää selkeästi kiinnittää enemmän huomiota, sillä kiekko lipeää räpylästä vielä aivan liian helposti, jolloin väärä sektori kutsuu. Parhaimmillaan gepsimittarin mukaan Trespass paukahti 110 metriä, Saint Prot sinne tasaiseen sataseen. No, yksi heitto Saintilla päätyi 120 metrin päähän, kiitos suhteellisen eeppisen rollerin :D
Sen jälkeen sitten Riihivuoren viikkikset, joista aika tarkkaan etuysi ihan ok ja takaysi reisilleen, lopputulos +9 johon ei jaksa olla hirveän tyytyväinen - toisaalta tuuli sotki peliä jonkin verran. Otetaas taas väylä väylältä, niin pysyy itsekin kärryillä että mitä sitä on tullut sähellettyä.
1. väylä
Tästä aloitus. Ensimmäinen avaus Saint Prolla lahjakkaasti ensimmäiseen tolppaan oikealla, jonka jälkeen sitten kihnuttelin Verdictillä bogia lappuun.
2. väylä
Nyt Saint Pro lensi ihan ok, mutta tuulesta johtuen turhan varovainen heitto kinkaman taakse. Kilpi nepillä korin alle ja pussiin. Par.
3. väylä
Truthilla ok avaus ~15 metriin korista. Putti ylärautaan ja par.
4. väylä
Riskiavaus Truthilla kippasi yli ja feidasi säkällä metsän läpi oikealle. Pusikosta Kilpi palttiarallaa viiteen metriin ja sieltä rautoja hipoen sisään. Par.
5. väylä
Verdict lipesi hieman kourasta ja avaus vasemmalle, kiekon verran pelialueen sisälle. Puskan läpi Kilpi pitkäksi, mutta komea 7-metrinen ylämäkiputti reppuun. Par.
6. väylä
Hiivatin hyvä avaus Saint Prolla aivan siihen kinkaman alle birkkupaikalle. Putti oli kulkenut hyvin, joten itsevarma yritys, mutta tuuli päätti toisin ja nosti kiekon koko korisaarekkeen yli. Par-putin kanssa sama homma ja kipeä kakkosnelonen väylältä. Bogi.
7. väylä
Claymore tarkalla heitolla melkein holarina sisään, mutta millin ohi. Nosto birkku.
8. väylä
Saint Pro tuuleen ihan ok, mutta jäi lyhyeksi. ~20-metrinen lähestyminen Kilvellä milliin ja nosto par.
9. väylä
Claymore ei tässä sitten tykännytkään tuulesta yhtään. Kippasi komeasti oikealle, josta kiekkoa jouduttiin hetki etsimään. Sen jälkeen lähestyminen Kilvellä ~5-6 metriin, mutta putti ylärautaan ja ärsyttävä bogi.
10. väylä
Kilpi lipesi kourasta, mutta skippasi juuri ja juuri ob:n ylitse. Sieltä samainen kiekko ~10 metriin ja sen jälkeen nätisti reppuun. Par.
11. väylä
Tästä alkoivat ongelmat. Tuuli oli todella arvoituksellista sorttia, mutta otin riskin ja lähdin Saintilla pitkän heiton toivossa. Noh, liuku oikealle meni pitkäksi ob:lle (kiekko onneksi löytyi sieltä metsästä) ja dropparilta uutta. Dropparilta Saint Pro nätisti ~20 metriin korista, sieltä Kilpi nepillä viiteen metriin ja sieltä sisään. Bogey.
12. väylä
Pirun hyvä avaus Saint Prolla oikean puoleisen metsän läpi erinomaiselle pelipaikalle. Sieltä Verdict noin viiteen metriin, mutta ylämäkiputti Kilvellä kopsahti ylärautaan. Todella ärsyttävä bogey.
13. väylä
Ajatus heittää Claymorella oli hyvä, mutta toteutus ihan karmea. Oikean puoleinen pusikko kutsui jälleen kerran, sieltä Claymorella portin läpi antsa väylälle. Jatkoheitto jäi puun taakse ja sain tökättyä Kilven kokonaista metrin eteenpäin. Sen jälkeen matkaa jäi alamäkeen noin 15 metriä, jonka Kilpi klaarasi ongelmitta. Avaukseen nähden onnekas bogey.
14. väylä
Tässä kohden sain ilmeisesti auringonpistoksen tai jotain, sillä tarkoitus oli avata Verdictillä, mutta kaivoinkin kassista vahingossa Pearlin jolla sitten heitin - tietäähän sen miten siinä käy. Kiekko kippasi heti ekoihin puihin, josta Kilvellä kihnuttelin bogeyn pois.
15. väylä
Avaus Kilvellä ekaan puuhun, sen jälkeen pusikon läpi nihkeä bogey.
16. väylä
Kilpi lipsahti metsähallituksen puolella alametsään. Sieltä epäonnistunut lähestyminen 10 metriin, josta sitten kiekko hallitusti reppuun. Par.
17. väylä
Saint Pro ihan ok metsäportin läpi väylälle. Lähestyminen Verdictillä jälleen ujoksi 15 metriin, josta putti Kilvellä alarautaan ja bogey.
18. väylä
Avaus Riverillä oli jo vähän "ihan sama, katsotaan mitä tapahtuu" -henkinen, mutta onnistui melkein. Ainoana huonona puolena kiekko jäi juuri ja juuri viimeisen pusikon taakse, josta lähestyminen Verdictillä 15 metriin. Putti Kilvellä yläpantaa hipaisten ohi ja kolmesta metristä bogiputti sisään.
Lopputulos siis +9 ja tasoituksella -4, joka ei tänään riittänyt. Ailahtelevasta tuulesta johtuen varsinkin takaysillä avaus oli todella hakemista, kun vähänkään alivakaammalla kiekolla ei uskaltanut enää kämmätyn yhdentoista jälkeen heittää yhtään. Avauksissa tänään olikin suurimmat ongelmat, lisäksi lähestymisiin pitää saada ronskisti rohkeutta. Nyt varsinkin kierroksen loppua kohden bogit johtuivat enimmäkseen liian hennoista lähestymisistä, voimaa olisi saanut laittaa reippaasti enemmän.
No, perustaso on kuitenkin ihan ok, vaikka parantamisen varaa onkin. Tuota neljäntoista todella mielenkiintoista kiekkosähellystä lukuunottamatta täydellisesiä aivopieruja ei sattunut yhtään ja heittovalinnat olivat ihan hyviä. Lisäksi putti kulki mukavasti. Etiäpäin ensi viikkoon, loppuviikosta Helsingin reissulla olisi tarkoitus ainakin Siltamäessä käydä, katsotaan onko aikaa muille väylille. Maanantaina jälleen Riihivuoreen, kyllä mä sieltä nyt vielä tämän kesän aikana sen alle parin rundin puserran vaikka väkisin :D
-
"Voe rähmän rähmä", kuten Pertti Pasanen -vainaa sanoisi. Treenikiekka Laajiksessa oli tänään onnistuvaa sorttia - lähes loppuun asti, mutta ei sitten kuitenkaan. Ensin lämppäriksi amatöörirundi pohjalle, sieltä sellainen perusvarma -3 kierros lappuun, ainoana harmina surkean avauksen jälkeen kutoselta bogi. Claymorella kasilta melkein holari, mutta alarauta päätti toisin.
Siitä sitten hyvillä fiiliksillä kohti pro-rataa. Hyvin kulki, paria parin perään ja vasta kasilta eka bogi kun avaus ei onnistunut. Heti perään ysiltä ihmeellisen räpellyksen jälkeen toinen bogi. Siitä sitten par-meisingeillä etiäpäin, kunnes 13 onnistuikin aivan nappiin ja avaus Truthilla milliin, josta helppo birkku. +1 tuloksella siis kohti aurinkorinnettä, josta oli tarkoitus vain seiftailla nätisti loppuun ja lähteä melkein par-tulos kourassa kotiin. No, toisin meni. Ilmeisesti nälkä ja väsy pääsivät helteellä vähän yllättämään, sillä 14 meni aivan päin honkia ja tuplabogia lappuun. 15 onnistui melkein, mutta tuuli nappasi lähestymisheiton korista vasemmalle heinikkoon ja taas bogia lappuun. 16 vähän onnekkaasti par, sillä avaus epäonnistui totaalisesti ja ob:n kautta jouduttiin vauhtia hakemaan. 17 karmeaa räpeltämistä ja bogi. 18 helppo par loppuun ulos. Koko kierros siis +5, johon pitäisi kai olla tyytyväinen, mutta tuon aurinkorinteen täystohelointi nakersi fiilistä paljon.
Hyvinä puolina putti alkaa vihdoin löytyä ja Kilpi löysi tiensä reppuun pidemmältäkin matkalta. Avaus onnistuu noin joka toinen kerta, mutta onnistuessaan lätkä lentää todella mallikkaasti. Lähärit onnistuivat mukavan monesti milliin. Ihan perushyvää pelaamista siis ja oma perustaso alkaa olla ihan ok.
Tästä eteenpäin kohti loppuviikkoa Helsingissä, jossa tarkoitus olisi kiertää ainakin Siltamäki. Jos aikaa jostain välistä löytyy, niin Kivikko vielä kaveriksi. Ei tavoitteita sinne, kunhan pääsee tsekkaamaan :)
edit: Niin tosiaan, löysin kuin löysinkin käyttöä aiemmin parjaamalleni Claymorelle. Eihän tämä huono olekaan ja itse asiassa täydentää alivakaampana Truthia ja Verdictiä oikein hyvin. Truth on kuin luotu mulle, mutta Claymoren kanssa pystyy varmistelemaan suorilla ja hieman oikealle kääntyvillä paremmin.
-
Siltamäki heitetty. Ihan ok rata, mutta pirusti porukkaa ja ruuhkaa. Tuloksena kämäinen +5, muutama ihan älytön moka ja korit eivät tykänneet mun kiekoista, sen verran monta kertaa ne sylkivät putit pihalle.
Kolme birkkua ja enempäänkin olisi ollut ainekset. Kivaa aakeeta laakeeta neppailua silti. Loppua kohden alkoi kyllä loppua äijästä poweri, kun Tapaninkylästä kolmisen kilsaa radalle kävelin bägi olalla. 17 avaus myyräntappajaksi ja 18 ekaan puuhun :P
No, monta hyvää avausta kuitenkin, putit eivät vain tänään jaksaneet. Omalla taitotasolla toi rata pitäis pystyä pelaamaan alle ihannetuloksen, sen verran helppo se on.
-
Tänään ohjelmassa oli Kivikko. Todella kiva rata ja paikoin yllättävän haasteellinenkin. Tuloksena +3 aika paljon nelosesta ysiin kestäneen bogiputken vuoksi, mitä nyt kutoselta välissä birkku.
Kymppiväylä oli ainoa josta en tykännyt, koska avaus Trespassilla osui vasemmalle aitaan. Siellä odottikin helvetinmoiset nokkospuskat, jonka lisäksi aita repäisi käsivarteeni kymmensenttisen haavan. Siitä onneksi käsi vertavuotavana kuin Schwarzeneggerillä ikään Truth viiteen metriin ja putti pussiin. 14 tarjosi melkein holarin, mutta alarautaan kolahti. Muuten tasaista par-menoa ja ihan ok heittämistä.
Tuonne kun pääsis useammin heittämään, tosi kivasti vaihtelua ja aakee laakee pakottaa laskemaan lentorataa tosissaan. Muutamalla treenirundilla alle parin tulos olisi nykytaidoilla tehtävissä.
-
Reissun vikat rundit Siltamäessä takana. Tuloksina +1 ja +/- 0, eli ihan jees, mutta parempaa toivoin. Ei hirveästi ruuhkaa aamusta, mutta helle tappajaluokkaa.
Ekan rundin tähtihetkenä 25 metrin putti pussiin väylällä 13 ja sillä kierroksen neljäs birkku. Toka kiekka tasaista parin nakutusta kahdella birkulla ja bogilla. Tokan kiekan puolivälissä loppui vesi ja birkut jäivät heittämättä kun taju meinasi lähteä :P
Ei omaa heittämistään oikein haukkuakaan viitsi, kun siltistä kiertäneet aloittelijat kehuivat mun "pitkää ja laakaa draivia" ja "tarkkaa puttia". Itse tietysti heitossa näkee sen miljoona kehityskohtaa :D
-
Blääh, olipa keskinkertaiset viikkikset Riihivuoressa tällä kertaa. Takaysiltä aloitus ja sieltä melkein yksin lopputulos, eli +10. Paljon tyhmiä bogeja ja huonoja heittovalintoja, siinäpä se kokonaisuudessaan. Loppuun etuysi tasaista parin nakutusta ja sitä myöten myös ensimmäinen birkuton kierros Riihivuoressa koko kesänä. Ei mitään karmeaa räpeltämistä, vain sellaista vähän keskitasoa huonompaa heittämistä. Jos draivi meni hyvin, epäonnistui lähestyminen. Jos lähestyminen meni hyvin, putti epäonnistui. Jos taas väylällä putti luisti, olin ehtinyt jo soheltaa sen huonolla draivilla. Joka väylällä siis vähintään yksi hyvä heitto, mutta kokonaisuus kehnoa menoa.
Nyt kun Dagger löysi vihdoin tiensä bagiin, niin putterien roolitus on selvä ja se tuntuisi toimivan. Putissa on enää yksi hemmetin iso este ylitettävänä - tietynlainen korikammo. Viikkiksissä pitäisi saada pari-kolme onnistunutta puttia pohjalle, jotta siellä vitosen viivalla ei iskisi kammo siitä, että voi hitto jos se ei menekään. Nyt heti kärkeen kasiväylältä ~6 metristä Dagger yläpantaan ja ysiltä heti perään birkkuputti vajaasta kympistä sama homma, niin kummasti alkoi käsi tärisemään loppukierroksen puteissa. Sen sijaan, että keskittyisi ajattelemaan lätkän pistämistä pussiin, ajatukset lähtevät korjailemaan heittoasentoa ja käden liikettä ja ties mitä ratkaisuhetkellä joutavaa.
Todella paljon tää homma on nyt vaan korvien välistä kiinni.
-
sitä myöten myös ensimmäinen birkuton kierros Riihivuoressa koko kesänä.
Sama.
Putissa on enää yksi hemmetin iso este ylitettävänä - tietynlainen korikammo. Viikkiksissä pitäisi saada pari-kolme onnistunutta puttia pohjalle, jotta siellä vitosen viivalla ei iskisi kammo siitä, että voi hitto jos se ei menekään.
Sama.
Ehkä eilen oli joku kollektiiviongelma. Ilmanpaineissa vikaa, kuun asennossa? Maan magneettikentässä vaihtelua? Mitähän muita tekosyitä sitä keksisi...
-
Korikammon voittamiseksi on keksitty Discraft putting confidence clinic. Youtubessa löytyy.
-
Korikammon voittamiseksi on keksitty Discraft putting confidence clinic. Youtubessa löytyy.
Vilkaisin ja vaikuttaa fiksulta. Otetaanpa ohjelmistoon ja katsotaan mitä tapahtuu.
-
Pitkästä aikaa kiekka Laajiksessa ja munilleen meni. +16 tai jotain sinne päin lopputulos, kun etuysin jälkeen lapussa oli vielä +4 ja ihan ok pelailua. Vähän huumorikiessin makuahan tuossa oli kun en ole pitkään aikaan rataa heittänyt, mutta varsinkin aurinkorinteen osalta peliä on ihan pakko nyt parantaa. Ainoa birkku tänään väylältä 12, muuten esimerkiksi 11 tuplabogi, 14 tuplabogi, 16 tuplabogi...you get the picture. 13 peräti bogi, kun vitosen birkkuputti rinnettä kohti jännitti niin perkuleesti ja kauas kierittiin.
Heitin huvikseni myös amatöörirundin, josta perusheitoilla -2 kierros, kutonen taas bogiksi, kun en saa puita välteltyä millään. Tarkkuutta noissa neppiheitoissa on sen sijaan ihan kivasti, nyt birkut irtosivat väylitä 3, 5 ja 9. Ykkösellä jäin puun taakse, mistä ei puttilinjaa löytynyt, seiskalla lipesi kiekko kädestä jne. Vähän väsynyttä heittämistä.
Puolen tunnin puttitreenin nakuttelin ennen kiessejä pohjalle ja putti kulkikin tänään ihan kivasti. Lähestymiset olivat tänään ne, jotka homman sotkivat ihan totaalisesti. Eipä siinä, uutta kierrosta jonain toisena päivänä, kyllä sieltä tälle kesälle vielä par-kierros saadaan ;)
-
Voe tappion karvas kalkki - ja ihan möhlimisen tuloksena :P Tämänviikkoiset Riihivuori-viikkikset olivat hyvää tahtia menossa omalle tasolle ihan todella hyvin, mutta söhläsin kaksi viimeistä väylää ja sen tuloksena putosin tasoituksellisen kisan palkintosijoilta. Harmittaa hyvästä kierroksesta huolimatta, mutta olipahan jännää loppuun asti :D Väylä väylältä, niin osaa ottaa itsekin opiksi:
9. väylä
Tästä aloitus, eikä lainkaan hassummin. Avaus Claymorella portin oikeaa laitaa nuollen, mutta sitten kuitekin puuosumasta viimeiseen ojaan pudoten. Neppi Kilvellä korin alle ja par.
10. väylä
Kilpi taas matalana, just ja just outin yli. Jatkoheitto samalla kiekolla ~10 metriin korista. Putti Daggerilla oli huono ja jäi korkeaksi, joten yläpannan kautta päivän ensimmäinen bogi helpolta väylältä.
11. väylä
Siksakkia. Ensin Saint Pro kippasi hieman yli ja jäi väylän oikeaan laitaan. Sieltä jatkoheitto samalla kiekolla lipesi kädestä ja lensi alas vasempaan laitaan. Lähestyminen Kilvellä jäi ujoksi, joten neppailun jälkeen bogi jälleen.
12. väylä
Tätä väylää oli onneksi lyhennetty. Kahden edellisen epäonnistumisen jälkeen varmisteleva tarkkuusavaus Saint Prolla nätisti suoraan portin läpi hyville pelipaikoille. Kilvellä hyvä lähestyminen ja Daggerilla viidestä metristä varsin mukava par.
13. väylä
Kuuma päivä, hikinen käsi, joten Claymore lipesi vasemmalle. Onneksi kiekolta kuitenkin näki korille, joten jälleen Kilvellä lähestyminen ~5-6 metriin ja alamäkiputti reppuun.
14. väylä
Truthilla avaus turhan ujoksi vasempaan laitaan. Korin edessä jykevä mänty, joten Dagger jälleen nepillä nosto-parille.
15. väylä
Viimeksi tässä avaus pitkäksi, nyt sitten turhaan seiftaillen lyhyeksi. 20 metristä Dagger taas nepillä par-putille.
16. väylä
Kilvellä ihan ok perusavaus syvälle vasempaan kurviin. Onneksi kori oli jälleen näkyvissä ison kiven takana, joten neppi-par -meisinkejä taas.
17. väylä
Taas Saint Prolla varmisteluheitto portista sisään väylälle. Hyvältä paikalta hyvä lähestyminen Kilvellä noin 4 metriin ja Dagger vuorenvarmasti reppuun.
18. väylä
Antsayritys Saintilla meni poskelleen ja jäi lyhyeksi. Truthilla sinänsä hyvä yritys metsän läpi, mutta korkea heitto feidasi liian aikaisin ja jäi n. 25 metrin päähän korista. Sieltä Dagger nätisti koria kohti, mutta inan verran ujoksi jäi. Nosto-bogey - päivän agenda taitaa olla jo selvillä.
1. väylä
Perusavaus Saint Prolla turhan kauas vasemmalle, josta jälleen Kilpi milliin ja nosto.
2. väylä
Safety-avaukset olivat toimineet tänään, joten sellaista tähänkin Saint Prolla. Hyviin asemiin kinkaman taakse se jäi, joten ohhoh ja vau - nosto-par tästäkin!
3. väylä
Truthilla ok avaus 15 metrin päähän korista. Sieltä Kilpi korin alle ja tuttu meno jatkuu.
4. väylä
Nyt avaus Truthilla aivan nappiin ja metrin putille. Piruuttani puttasin Truthilla sisään ja päivän ainoaksi jäänyt birkku.
5. väylä
Jälleen loistoavaus Truthilla 6-7 metriin korista. Korin sijainti tällä väylällä on vain turhan jännittävä, joten tärisevä birkkuputti alarautaan ja vaihteeksi nosto-par.
6. väylä
Truth väylän oikeaan laitaan, sieltä Kilpi hyvällä lähärillä korin alle ja you know the drill.
7. väylä
Lapussa tähän asti +2, hyvä ja varma kierros alla ja ennätystuloksia jahdataan. Niinpä tästä yleensä varma birkku vaihtuu väsymyksen ja jännityksen tuloksena katkeraan pariin, kun avaus Claymorella paukahti ensimmäiseen puuhun. Sieltä sitten Kilvellä tuttua menoa.
8. väylä
+2 kelpaa, ajattelin ja päivän tavoite tuplabogittomasta oli jo viimeistelyä vaille valmis. Heheheheh. Hermostunut avaus Saint Prolla korkeaksi ob:lle, sieltä lähestymisyritys aivan persiilleen, kun tuuli päätti pudottaa Kilven kesken lennon kuin kiven. Loppuun lähäri Daggerilla ja parin metrin putti sisään ja tuplabogi.
Kokonaistulos siis +4 ja tasoituksellinen -9, mikä riitti tänään neljänteen sijaan tasoituksessa. Koska spekulointi on kivaa, birkku seiskalta ja par kasilta olisivat tietäneet +1 tulosta ja sitä myöten myös tasoituskisan voittoa (ja olisihan se vitosväylän birkkuputtikin voinut mennä sisään, jolloin tulos olis ollut par) :-[ Omaan väsymykseen ja härvellykseen nuo kaksi viimeistä menivät, mikä on jännä koska siihen asti koko kierros oli sujunut alun kahta bogia lukuunottamatta oikein hyvin. Toisekseen hyvin sujuneella kierroksella sitä tulosta yleensä miettii vähän liikaa sen sijaan että keskittyis satasella heittämiseen. Niinhän siinä sitten käy.
Ensi viikolla ei Riihivuoreen pääse, mutta parin viikon päästä tätä tulosta on pakko käydä parantamassa. Se nollakierros tai alle olis ihan otettavissa, kun sais nuo muutamat hölmöilyt kuriin. Tänään tuli liuta hyviä avauksia ja lähestymisheitot menivät aivan putkeen. Puttikin oli kivassa vireessä. Kyllä se sieltä vielä tulee.
-
Niin tosiaan, driveriosasto on tällä hetkellä kokonaisen kahden kiekon kokoinen, kun metsä kutsuu lätkiä. Tällä kertaa katosi musta GL Saint Pro kasin ja ykkösen väliin jonnekin. Tämähän antaa nyt tietysti syyn päivittää driveriosastoa ihan kunnolla. Midari- ja putteriosastoon olen tyytyväinen, näillä mennään.
GL Saint Pro kirkkaamman värisenä on ehdoton ostos. Pikkuisen alivakaampana kuin Opto se on ihan jäätävän suora ja tarkka kiekko, jolla kutitellaan joka heitolla satasen viivaa. Trespassit ovat molemmat metsänmörköjen pelivälineinä, mutta toisaalta ne eivät istuneet kouraan ihan odotetulla tavalla. Niinpä vakaa distance-osasto on nyt hakusessa. Testailin kaupassa kouraan Enforcereita ja ne vaikuttivat ainakin kädessä hyvän tuntuisille. Maailma voisi olla toinen vaihtoehto. Varmaksi alivakaaksi antsakiekoksi taidan kallistua Sotakirveen puoleen, Jade palailee laukkuun kunhan saan sen Kangasniemeltä haettua takaisin bägiin.
Ehdotuksia Trilogyn puolelta otetaan vastaan. Trespassien ongelma oli se, että nekin olivat aivan liian alivakaita tarkoitukseen nähden ja rimmi oli vähän kömpelö. Pitkälle ne lensivät, mutta taidan kääntää katseeni kuitenkin muiden kiekkojen suuntaan. Missilen? Kalevan Miekka? Jotain muuta? Renegade vaikuttaa myös liian alivakaalta tuulikelin distance-kiekoksi.
-
Kalevan Miekka on todella arvaamaton tuulella. Hyvä kiekko, mutta en suosittele vakaaksi. Missilenista tykkään itse..on niin nopea, että kerää huomaamatta metrejä.
-
Ei kannata tyytyä yhteen valmistajaan.
-
Ei kannata tyytyä yhteen valmistajaan.
Ehkä näinkin, mutta testaan nyt varmaan Enforcerin ja Missilenin ensin. Jos Trilogyltä ei löydy, niin sitten ei löydy ja käännän katseeni drivereiden suhteen esim. Prodigyn suuntaan. Tosin onhan sieltä Dynamicilta tulossa se Felon... ;D
-
Pistäydyinpä piruuttani pitkästä aikaa Laajiksen viikkokisoissa, kun sopiva väli iltaurheilulle toista iltaa peräkkäin löytyi kerrankin. Eipä voi väittää kovin onnistuneeksi kierrokseksi, +12 lappuun aikamoisen sohlaamisen jälkeen taas. Toisaalta heittofiilis oli pirun hyvä ja vähän sellaisen huumorirundin perässä tänään muutenkin lähdin liikenteeseen.
Selkeät epäonnistumiset löytyivät tänään väyliltä 7, 11 ja 12 joista tänään tuplabogit kun peruspäivänä noista kaikista olisi birkut pelattavissa. 14 sähelsin bogin, kun en malttanut olla yrittämättä metrin sivussa sweetspotista umpihullua antsalähestymistä, joka päätyi tietysti keskelle synkkää metsää. 15 bogi kun päätin varmistelun sijasta yrittää pitkiä putteja, jotka eivät tänään menneet sisään kertaakaan. 17 ja 18 bogi samasta syystä.
Muilta osin sellaista kivaa perustekemistä, neloselta par hyvällä Core-avauksella, kasilta par kun avaus Saint Prolla lähti kerrankin tällä väylällä sinne minne piti, 16 birkku kun Saint Pro näytti hankalalla väylällä todelliset voimansa nielemällä metrejä kuin eläin. Eagle-putille jäi matkaa ~15-20 metriä, mutta seiftailin birkun, koska huti olisi tiennyt taas isompaa tulosta. Ihan ok avauksia ja vitosen sisältä putit sisään 100%. Lähestymiset olivat tänään se akilleen kantapää, hankalaa hommaa tuulessa välillä. Nyt ainakin huominen kokonaan taukoa heittämisestä, torstaina ehkä treenit ja amatöörikisat vielä viikon kruunuksi. Sen jälkeen tuleekin reilu viikko taukoa, kun vaimoke lähtee työreissulle ja itse on jäätävä muksun kanssa kotivahdiksi. Töitäkin pitäis varmaan päivisin tehdä :D
Mutta kyllä mä se alle kympin rundin Laajiksen viikkiksissä tälle kaudelle vielä kiskaisen, pakkohan se on!
-
Hah, tänään sainkin sitten sellaisen oppitunnin frisbeegolfista, itsestäni, asenteesta ja keskittymisestä että ei varmaan ihan heti pääse unohtumaan. Päätin siis piruuttani osallistua Laajiksen amatöörirundin kisoihin, vähän sellaisella "katsotaan mitä tulee" -asenteella. Porukalla junnuja lukuunottamatta lungi höntsäilymeininki ja noin, mikäs siinä heitellessä.
Lungi höntsäily unohtui aika nopeasti avausväylänä toimineen nelosen jälkeen, josta kori sylki kiekon pihalle ja bogi. Sama toistui seuraavalla väylällä. Kutosella heitinkin jo sitten "ihavitusama" -asenteella peräti triplabogin. Sen verran sain ryhdistäydyttyä, että +6 tuloksen sain painajaisrundin päätteeksi lappuun. Hirvein kierros ikinä ja fiilis jossain Danten viidennen kerroksen maisemissa.
Tämän jälkeen otin vähän puttitreeniä, jonka jälkeen päätin kiertää samaisen amatööriysin vielä kertaalleen, tällä kertaa asenteella "en mä nyt oikeasti ole noin huono". Tällä kertaa keskityin jokaiseen heittoon, kiekon lähtöasentoon, heittolinjaan ja putteihin ihan eri tavalla - kuinka ollakaan, kierroksen tulokseksi kirjattiin -6, joka on samalla oma ennätys radalta. Parit osuivat vain väylille 2,4 ja 5 pienen epäonnen vuoksi, mutta jokainen heitto lähti silti just niinkuin ajattelinkin ja kasilta taisin nyt kolmatta kertaa heittää melkein-holarin, tällä kertaa rautojen sijaan viimeisenä esteenä toimi korin kohdalla oleva koivu. Ero kierroksilla oli kuin yöllä ja päivällä - paremmalla säkällä tuosta olisin voinut hyvinkin siivuttaa vielä pari heittoa veks (kakkosella tuuli tempaisi kiekon turhan kauas korista ja vitosella täydellisen heittolinjan pilasi oksa).
Eli joo, pää pitäisi yrittää pitää mukana jos meinaa enemmän pelata - se tässä tuli nyt opittua kantapään kautta. Ei vakavasti, mutta tosissaan vaikka edessä olisi se 38 -metrinen parkakkonen. Huono tuuri pitäisi myös pystyä nollaamaan seuraavalle väylälle paremmin, eli väylä kerrallaan vaikka edelliseltä olisi napsunut sitä triplabogia. Tässä mielessä pieni tauko tulee ihan hyvään väliin.
Tilasin nyt testiin Lucid Enforcerin ja OptoHex Missilenin, molemmat 168-169 -grammaisina. Ensi viikolla ei pääse kisailemaan, mutta täytynee yrittää ottaa muksun koulupäivien aikaan tunti-pari jostain välistä, että pääsee testaamaan noiden lentoa.
-
Noista Trilogyn vakaista distance draivereista kannattanee tsekata ainakin Vipunen ja maailma. Enforcer on kyllä melkonen jyrä etenkin jos sitä Trespassin tilalle mallailee.
Ite heitelly nyt jonki aikaa Scythellä tuuleen ja ihan mukavasti sekin lentää noin vakaaksi kiekoksi. Sanotaanko nyt 90% Trespassin mitasta.
-
Enforcerista kaavailin lähinnä tuulidriveria haastaviin oloihin, Missilenistä sitten distancelätkää. Maailma on käynyt mielessä kans, voipi olla että jossain vaiheessa testailen sitäkin. Broidilla muistaakseni on toi Vipunen laukussa, täytyypä kokeilla kun seuraavan kerran heitetään yhdessä.
Tuulikeleille siis kolmikko Enforcer-Verdict-Kilpi (ehkä Kannel, jos Kilpi ei jaksa tuuleen kunnolla). Muuten vakaan distancekiekon tilanne on siis vielä auki.
-
Vipuset vaihtelevat. Ostin omani julkaisupäivänä Penttilältä, joten tiedä sitten, oliko first run, vai proto. Kuulemma myöhemmät feidaavat vähemmän ja myöhemmin ollen pidempiä. Minun yksilöni on hirmu jyrä. Kuulemma Air Vipuset menevät tosi pitkälle, joten se voisi toimia pituuskiekkonakin. Ei kokemusta moisesta.
-
Tänään ohjelmassa oli kevyttä sunnuntaineppailua Naissaaren radan avajaiskisojen merkeissä. Kaksi kiekkaa 7-väyläistä kivassa säässä ja rennon letkeässä hengessä. Heitto olisi voinut kulkea kyllä paremminkin, ekalta kierrokselta +/-0, koska töppäilin ykkösväylältä perätipä tuplabogin. Toinen kierros vieläkin huonommin +3 tuloksella, tällä kertaa tuplabogi kolmoselta ja ykköseltä vielä bogi loppuun. Hieman meinasi ketuttaa tuo ykkösväylän tunarointi, mutta sellaista tänään eikä siitä sen enempiä. Kiva ja helppo rata tuo on, ihan mielellään neppailee läpi.
Noin niinkuin sipulin kestävyyden kannalta viikon tauko viikkokisoista tulee nyt ihan hyvään väliin, ensi viikolla kun ei ennätä heittämään muutenkaan paljoa. Tuoreilla aivoilla sitten viikon päästä Riihivuoreen.
-
Enforcer ja Missilen (169gr ja 168gr) saapuivat, joten pitihän niitä aamupäivällä pienessä tihkusateessa testata Laajavuoren rangella. Enforcer on just sitä mitä pitikin, jäätävä jyrä jota saa heittää tosissaan jos meinaa edes sataseen pistää. Koville tuulikeleille tuollaiselle varmuudelle tulee käyttöä, joten bägiin vain. Missilenin kanssa juttu jäi vielä vähän kesken. Avaus oli aamusella muutenkin pahasti hakusessa ja kyllähän ohjus selkeästi pisimmälle tänään driveriosastolta lensi. Kiekko on vaan paljon alivakaampi mitä odotin, lähtee kunnon repäisyllä kääntämään hieman yli ja vaikka lodju pitkälle lentääkin, tuo lentorata on himpun verran arvaamaton. Käteen se toisaalta sopii kuin hansikas, joten jatketaan testejä.
Huvittavana yksityiskohtana nakkelin kaverin kanssa treenin perään putteja sen kummemmin miettimättä. En ajatellut puttia sen kummemmin, juttelin kaverin kanssa samalla ja nakkelin vain ilokseni menemään. Yllättäen putit paukkuivat jatkuvasti reppuun. Siirryin koko ajan vähän kauemmas heittämään paikkaa vaihtaen ja kolmen sarja meni lopulta yli kympistä helponlaisesti sisään. Kaveri ihmetteli että mitä hittoa mun putille on tapahtunut, kun ketjut kolisevat koko ajan :D
Siihen perään yksi nopea amatööriradan kierto, kun piti lähteä hakemaan junioria koulusta. No kappas pentelettä, siellähän ne putit eivät tietenkään osuneet samalla prosentilla kuin treenatessa ja tulokseksi aika keskiverto -1, kun bogeja piti naputella puttirallien vuoksi peräti kolme kappaletta. Toisaalta varsinkin kierroksen loppua kohden putti osui jo paremmin, joten jatketaan harjoituksia. Avaukset lähtivät kyllä kivan tarkasti, silloin kun kiekot eivät kosteuttaan livenneet käsistä. Trutheja on kyllä ostettava pari lisää eri muoveilla, tuntuu että tuolla kiekolla pystyy tekemään vaikka mitä ja aina onnistuu. Draivikin lentää Truthilla jatkuvasti vauhditta kahdeksaankymppiin :P
-
Pitkästä aikaa muutama aamurundi Harjulla. Kolme kierrosta tuloksiin -4, -2 ja -4. Viimeisellä kierroksella viisi birkkua, mutta kolmoselta puuosuman takia ärsyttävä bogi. Ei tuolla enää hirvesti tekemistä kyllä ole, melkein voisi huvikseen yrittää veivata sen -6 kierroksen syksyn aikana ja sen jälkeen jättää koko radan omaan arvoonsa. Toisaalta pelkästään viimekesäiseen tekemiseen verrattuna oman tasonnostonsa näkee tuolla kyllä hyvin. Koko 18 väylän aikana yhteensä vain kaksi bogia ja moni väylä, jotka vielä viime kesänä tuntuivat vaikeilta, ekasta harrastuskesästä puhumattakaan, tuntuu nyt ihan järjettömän helpolta. Jopa se vihattu ykkönen - erilaisia reittejä korille näkee nykyään enemmän ja jopa pillireitille osuminen on helpompaa. Ne tiukat pillitkin kun tuntuvat nyt yhtäkkiä paljon leveämmiltä.
Talvellahan tuolla tietysti voisi heittää, mutta veikkailen että uudet duunit verottavat harrasteaikaa niin paljon, että valoisan aikana ei ehdi tekemään tulevana talvena muuta kuin töitä. Sisävuorot tulevat kyllä talvella todella tarpeeseen, muuten ensi keväänä joutuu taas hakemaan heittoa kokonaan uudestaan. Noh, nyt on toisaalta rahaa omaan koriin talveksi, elikkä SkillShottia ja Travelleria kehiin vain ;)
-
Duunit ajoissa pakettiin, juniori kouluun ja treenikiessille Laajikseen. Puttitreeniä tovi, siihen perään kierros amatöörirataa ja pro-rata kirsikaksi kakun päälle.
Sellaista perustekemistä tänään, putti alkaa olla teknisesti ihan hyvällä mallilla, samaten avaus. Amatöörirundilta sellainen normi -4 kierros pohjille, pro-radalta sitten +5. 7 bogia ja 2 birkkua, melkein kaikki bogit etuysiltä, koska puut ovat perseestä. Aurinkorinne par-tuloksella ulos, mitä nyt 18 tarjosi kesän komeimman kaadon, josta kirjoittelinkin jo tapaturmaketjuun. Lennon seurauksena vikalta väylältä bogi.
Sen verran huijasin tuloksessa, että testailin ekalla ja kolmella vikalla väylällä erilaisia avauksia liudan, ekalta kiekolta kuitenkin tulosta varten jatkaen. Missilen ei tunnu talttuvan millään, en saa tuohon kiekkoon minkäänlaista otetta. Enforcer toimii sen sijaan mun kourassa paljon paremmin ja kunhan sitä pääsee kokeilemaan kunnon extreme-olosuhteissa, niin nähdään mihin siitä on. Saint Pro on sen sijaan jopa helposti se kiekko, millä mä teen tulosta pidemmillä väylillä, joten noi nopeammat driverit jäävät odottelemaan joka tapauksessa parempia aikoja. Jos pitkällä väylällä tyytyy par-tulokseen - niinkuin itse teen - SP:tä nopeammalle kiekolle mulla ei yksinkertaisesti ole mitään käyttöä.
Tämän kauden bagi on toisinsanoen valmis, vielä pitäis se Jade käydä hakemassa Kangasniemeltä takaisin kassiin, vaikka Core ajaakin tällä hetkellä antsakiekon roolia ihan mallikkaasti.
-
Joo, vois varmaan pistää bägin kiekkoineen huutonettiin ja vaihtaa harrastusta johonkin vähemmän vituttavaan. Paini vois olla hyvä vaihtoehto.
Ei vaan, viikon viikkistauon jälkeen eilen ja tänään Riihivuoressa ja Laajiksessa ihan järkyttävän huonoa tekemistä. Molemmat tulokset päälle tasoituksen, eli mun "tasoitus alle kymppiin kauden loppuun mennessä" -projekti sai aika pahasti takapakkia. Riihivuoressa ei kulkenut putti, tänään sitten Laajiksessa homma vaan jotenkin levisi ihan täydellisesti takaysillä käsiin. Putti kulki tänään pirun hyvin ja vielä kymppiväylän jälkeen (aloitus ykköseltä) tilanne oli ihan mukiinmenevä. Sitten tulee väylä 11, avaus Verdictillä osuu koivuun ja lentää syvälle alas metsään, liuta kirosanoja perään ja sen jälkeen ei sitten enää draivi ja lähäripeli kulkenut sinnepäinkään. 11 mukaanlukien kuudelta seuraavalta väylältä korttiin yhteensä +12, eli mitä ilmeisemmin pelipää ei sitten enää kestänytkään. Tosin 12 saatiin sellainen pyörretuuli kehiin, ettei paremmasta väliä ja siitä raavitun triplan jälkeen ei huvittanut enää yhtään mikään. Näkyy lopputuloksessa.
Saapa nähdä milloin seuraavan kerran jaksaa kiekkoa käteensä työntää, sen verran ottaa nyt päähän.
-
Sitä on ilmassa. ;)
-
Huvin ja urheilun vuoksi heitin aamusta Laajiksen Pro-radan henk. koht bestshottina parigolf-säännöillä. Ihan kaikkia väyliä en sentään jaksanut kahteen kertaan avata, jos jo ekalla tulos oli tyydyttävä. Näin esimerkiksi väylä 12, jossa Enforcer teki juuri mitä pitikin ja lensi tanakasta vastatuulesta huolimatta vitosen putille. Siitä toisaalta tulikin kierroksen ainoa birdie, mutta bogejakaan ei tullut kuin ainoastaan väylällä 15, jossa mulla on selvästi suuria vaikeuksia kakkosheiton kanssa.
Hyötyä tuosta neppailusta oli kyllä. Ensinnäkin kiekka antoi toivoa siitä, että mun on mahdollista päästä tuohon par-tulokseen ihan normikierroksellakin :D Toisekseen, heitin toiset heitot aina vähän eri tavalla kuin ensimmäiset, minkä ansiosta pelikirja päivittyi hieman nykyisiä kiekkoja vastaavaksi. Nyt, kun putti taas tuntuu hyvältä, niin avaukset olivat aika heikkoja. Suoria ja nättejä kyllä, mutta voimaa uupuu paljonkin. Jotenkin tuntuu, että ropleema liittyy tohon heittokäden kyynärpäähän edelleen, vaikka se ei enää niin kipeä olekaan, itse asiassa edes foreheitot eivät tänään enää sattuneet. Suurin osa draiveista jämähti silti noin kahdeksaankymppiin, mikä ei ole mitenkään päin kyllä tarpeeksi. Jännästi saan silti esimerkiksi just Enforcerin lentämään flättinä nätisti sinne kahdeksankympin viivoille ja parhaalla draivilla ennen kierrosta treenatessa kyseinen jyrkäle lensi sataseen asti pienen antsan avustuksella. Joko teen jotain todella pahasti väärin tai mun käsi on soseena, jommin kummin.
Noh, huomenna kuitenkin seuramestaruuskisoja kohti. Sieltä ei sen kummempia tavoitteita, kauden paras kisatulos Laajiksessa olisi kyllä kiva tehdä ja miksei vaikka poolin voitto kakkoskierroksella. Lähinnä kuitenkin hauskaa lähden pitämään ja toivon, ettei kumpikaan kierros käänny katastrofiksi.
-
Laajiksen kisakirous ei hellitä sitten millään. Seuramestaruuskisoissa kaksi kierrosta lukemiin +16 ja +15, joihin olisi voinut olla tyytyväinen ehkä vuosi sitten, mutta ei enää. Molemmilla kierroksilla aivan järkyttävää räpeltämistä, ekalla kierroksella draivien kanssa ja toisella sitten puttien kanssa. Vinkeänä kisaerikoisuutena toisella kierroksella kasiväylä tarjosi ehkä oudoimman triplabogin ikinä, kun ensin par-putti keskitolppaan ja ulos ketjuista, sitten bogiputti keskitolppaan ja ulos ketjuista ja vielä tuplabogiputillekin aivan sama homma. Triplabogiputti suosti vasta jäämään sisään :o Sen jälkeen jokainen putti tärisi niin maan perkuleesti ja ekalla kierroksella loistavasti sujunut putti vaihtui kaameaan soheltamiseen kaikissa yli metrin puteissa.
Noh, loppukausi meneekin sitten vain Riihivuorta kiertäessä, kun aikataulut eivät anna enää myöten kuin yksiin viikkiksiin osallistumisen verran viikossa. Jollain ihmeen ilveellä onnistuin sentään toisella kierroksella voittamaan poolin ja viemään kiekon, vaikka olin aivan varma että poolista ainakin kaksi heittäjää heitti paremmin. Laajiksessa enää kauden päätöskisat lokakuussa ja palataan ensi kaudella uudestaan asiaan.
Paketti (ja sipuli) eivät yksinkertaisesti pysy kasassa vielä koko kierrosta. Hyviä heittoja pitäisi saada toistettua sisään enemmän, nyt joka toinen heitto on hyvä ja joka toinen aivan hanurista. Leuka rintaan ja uusia pettymyksiä kohden vain.
-
Blarh, onpas tää nyt rytemistä. Riihivuoren viikkikset umpisurkeaan +11 tulokseen, eli kymppi yli jo toisen kerran peräkkäin. Nyt oli kyllä omaakin vikaa mukana, esimerkiksi väylällä 11 puttasin par-putin yli, bogiputin alarautaan ja turhautuneena paiskasin tuplabogiputin turbona ja se tietysti kimposi metrin heitolla ketjuista ulos ::)
Mut joo, on kyllä nyt tuskaista, ei mahda mitään. Oli tänään tosin hyviäkin juttuja. Kierroksen loppua kohden avaus alkoi taas löytää paikkaansa mittaansa ja esimerkiksi kakkosväylän avasin ensimmäistä kertaa ikinä pitkäksi. Osasyy tähän oli se, että availin piruuttani metsänmöröltä sattumalta palautunutta Lucid Trespassia, jolla mittaa tuli heittoon ihan huomaamatta. Itsepintaisen Trespasseilun tuloksena taidan sittenkin palata tutkimaan tämän lätkän ominaisuuksia hieman tarkemmin, vaikka kertaalleen jo kiekon tuomitsinkin. Tosin, kyseisellä Lucidilla ehdin heittää ennen katoamista alle 20 heittoa, Fuzionin kanssa mä olin oikeasti ongelmissa. Thiefkin palautui yllättäen metsästä, tosin löytökiekon hintana oli tällä kertaa Enforcerin hukkaaminen kasin ja ykkösen väliin epäonnistuneen avauksen tuloksena. Noh, jospa se sieltä palautuis, syystuulet tarttee jyrää.
Puttikin kulki paikoin ihan kivasti. Yhtenäisiä onnistumisia (avaus, lähäri, putti) ei vain tälläkään kertaa liian montaa tullut. Suorituksesta puuttuu nyt varmuus aika totaalisesti. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun seuraaviin viikkiksiin tulee taas viikon verran taukoa, eikä tällä viikolla luultavasti ehdi treenaamaan kovin paljoa. Voipa toisaalta olla hyväkin pistää kiekot kaappiin muutamaksi päiväksi ja palata sitten uusilla aivoilla heittämään.
-
Eilen illalla tunti tyhjää aikaa, joten kävin huvikseni neppailemassa Laajiksen amatööriradan viikkiksissä. Kierros -2, eli ei mitään maatamullistavaa, sellainen vähän kehnompi peruskierros. Toisaalta ei ainuttakaan bogia, joten mitäpä tuosta. Puttityyliksi valikoitui perustason ranneneppi, jolla lätkä lensi ihan kivasti laitetta kohti ja ketjuihin. Par-väylien ongelmiksi jäivät avaukset, jotka vaihtelevasti joko huonon säkän tai livenneen heiton takia päätyivät troubleen. Noista toisaalta sitten ihan mukavasti aina jatkoheitto putille.
Muutaman päivän tauko teki selvästi pääkopalle ihan hyvää, oli kiva neppailla ja puttailla. Pienen puttitreenin iskin samalla kerralla ja ihan ok osumia ketjuihin riittävältä etäisyydeltä.
Huomenna tai sunnuntaina vois yrittää nakata vielä yhden treenikierroksen jossain ja maanantaina Riihivuoreen tulosta parantamaan. Kyllä tää taas tästä.
-
Noh, eipä sitä viikonloppuna ehtinytkään heittämään, joten kolmen päivän tauon jälkeen kylmiltään Riihivuoreen. Tulos parani ihan kivasti jonkin aikaa kestäneen järkyttävän rypemisen jälkeen ja +5 lappuun, mikä riitti tasoituksella kolmanteen sijaan ja kiekkoon. Tulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka kierrokselle mahtui aika paljon ihan omituisia mokiakin. Väylä väylältä vertailun vuoksi.
3. Ensimmäinen avausheitto kolmeen päivään, joten Verdict aivan liian oikealle ja puskaan. Sieltä lähäri toiseen puskaan, sitten korin alle. Bogi aloitus ja aika karmea sellainen helpolta väylältä.
4. Ei tuulta juuri tänään, joten itsevarma rykäisy Truthilla vitosen putille. Tauko näkyi taas, putti alarautaan ja par.
5. Truth irtosi tässä liikaa vasemmalle, mutta hirmuisella munkilla pysyi väylällä ja kieri vielä puskien läpi väylälle. Korin edessä kuitenkin puuta ja puskaa, joten Kilpi vain korin alle ja par.
6. Avaus Verdictillä taas liikaa vasemmalle. Foreneppi puskasta Kilvellä vitosen putille. Tärisevä putti Daggerilla kuitenkin tällä kertaa sisään.
7. Claymorella ok avaus vitosen putille, mutta putti ohi ja par.
8. Epäonnistunut avaus Saint Prolla lyhyeksi ja vajaaksi. Hyssepommi Kilvellä mökin ohi parin metrin putille ja par.
9. Ihan ok avaus Claymorella toiseksi alimmalle tasanteelle. Lähäri Kilvellä napsahti kuitenkin epäonnisesti lähimmän koivun kylkeen ja kimposi about kympin putille. Osuma ylärautaan ja nosto bogi.
10. Nappiavaus Kilvellä korin tasalle vitosen putille. Dagger sisään ja päivän ainoa birdie. Toisaalta myös puttimurheet olivat tämän jälkeen muisto vain.
11. Taas vaihteeksi Saint Prolla huono avaus ja vasemmalle outtiin. Jatkoheitto dropparilta Truthilla 25 metrin päähän korista. Sieltä sitten Kilpi reilun femman putille ja Dagger nätisti sisään. Bogey.
12. Taas vaihteeksi epäonnistunut avaus Saint Prolla korkeaksi, mutta mäihällä puiden ohi hyvälle jatkopaikalle. Siitä Truthilla loistoheitto about vitosen putille ja Dagger taas ihanasti sisään. Par.
13. Kun putti kulkee, niin avaukset eivät. Tällä kertaa Trespassilla hyssepommireitti jäi saamatta, heitto kun lähti liian matalana ja jäi puskaan. Puskasta sitten kihnuttelubogi.
14. Vaihteeksi umpisurkea avaus Truthilla liikaa oikealle. Sieltä Kilvellä hyvä jatkoheitto korin alle ja par.
15. Tässä avasin piruuttani kevyellä FLX Buzzilla. Jostain syystä päätin avata hyssessä ja kiekko jäi puskaan väylän puoleenväliin. Ei reittiä korille, joten kihnubogey jälleen.
16. Taas umpisurkea avaus, tällä kertaa sisäkurviin ja reilusti. Puskien läpi päivän viimeinen bogey.
17. Ja kuinka ollakkaan, aivan kammottava avaus Saint Prolla liikaa oikealle ja korkeaksi. Lähestymisheitto Verdictillä antsassa menikin sitten viimeistä piirtoa myöten täydellisesti femman putille ja Daggerilla par lappuun.
18. Nyt avaus lopulta onnistui. Thief on kuin tehty tälle väylälle, todella nätti ylikääntävä heitto sweetspottiin. Nyt jatkoheitto Kilvellä jäi vain liian matalaksi ja hankalaan paikkaan noin viitosen putille. Sieltä kuitenkin Dagger vuorenvarmasti reppuun ja par.
1. Tälläkin kertaa avaus nappiin. Trespassilla juuri oikeanlainen ässäheitto väylälle, mutta harmillisesti laskeskelemani skippi jäi tällä kertaa tulematta ja kiekko reilun kympin putilla hieman korilinjan taakse. Ballsit eivät riittäneet yrittämään suoraa puttia reppuun, joten suosiolla Dagger vain korille ja neppi-par.
2. Päivän surkea avaussaldo sai jatkoa. Trespass lähti kädestä jotenkin huonosti ja jäi kauas kinkaman taakse. Sieltä surkea heitto Kilvellä nippanappa kinkaman yli. Todella vaikeasta paikasta 6-7 metrin putti, tällä kertaa kuitenkin Dagger sisään aivan viivasuoraan ja helpottava par lappuun.
Epätasaista repimistä siis. Toisaalta sain aika hyvin pelastettua epäonnistumisia ja rundin loppua kohden putti oli todella ihanassa vireessä. Vielä samaan pakettiin ne hyvät avaukset, niin bueno. Kiekkokassi laajeni tällä kertaa Fuzion Escapella, jonka otin piruuttani hetken mielijohteesta testiin. Voitettu kiekko, joten samapa sitä on testata. Kadonnut Enforcer ei sitten palautunut, joten täytyy sellainenkin noukkia vielä kyytiin jossain välissä. Tänään sillä ei olisi ollut mitään käyttöä, tuuliolot olivat aivan optimaaliset, minkä vuoksi nuo epäonniset väylät harmittavat hieman. Parempaa päin ollaan kuitenkin taas menossa.
Riihivuoreen en vain enää tänä syksynä pääse harmikseni kisaamaan, koska paremman puoliskon harrastukset menevät päällekäin ja toisen on oltava kotona laittamassa junioriosastolle muonaa. Laajiksen kisoja siis tiistaisin ja amatöörirundia torstaisin loppukausi. Tulokset tulevat tuosta tämänpäiväisestä melko varmasti siis heikkenemään, mutta jätetään ensi kaudellekin jotain parannettavaa ;)
-
Pitkästä aikaa lenkkihommia Laajiksessa, koska näyttäkin siltä että loppukauden viikkispaikka on perheen muiden harrastusten vuoksi siellä. Samalla otin enemmän testiä Escapella ja Thiefillä, sekä muuttelin tavallista avauskokoonpanoani muutenkin.
Kierroksen alku taas kerran päin perseidejä, etuysi on todella virheherkkää. Kierroksen lopputulos luultavasti jotain seiska tai kasi päälle, alle kymppiin kuitenkin. Huomioita:
- Jumankekka toi Fuzion Escape on suora! Kaavailin korvaavani vanhan ja aika lailla loppuun ajetun Saintin tuolla, mutta tuohan olikin pakasta vedettynä vakaampi kuin Saint Pro. Täytynee ajaa enemmän sisään, jos se siitä muuttuisi alivakaammaksi. Feidi on tosin maltillisempi SP:hen verrattuna, mittaahan tuolla kiekolla saa heittoon melkein itsestään.
- Thiefille on Laajiksessa käyttöä. 14 avaus on ehdotonta Thief-kamaa, samaten 6 ja 18. Just 18 antoi Thiefillä pisimmän avauksen tuolle väylälle ikinä, korista jäätiin vain ~15 metriä. Kutosella varma paluufeidi ylikäännöstä on peukun arvoinen juttu. Pitääpä kokeilla tuota vielä nelosellekin jossain vaiheessa, se paluufeidi vain saattaa rykäistä antsaheiton turhan helposti ob:lle, mene ja tiedä.
- Tarkkuutta tarttis reilusti lisää. Etuysi on mulle tällä hetkellä ihan karmeaa puuroa, koska puoli metriä sivuun lähtevä avaus päätyy 100% varmuudella puuhun ja sitä kautta ryteikköön.
- 16 avaus tästä eteenpäin Truthilla. Mä olen aika turhaan nakellut tuohon draivereita, kun Truthillakin pääsee vähintääkin riittävän pitkälle ja varmemmin.
- Kiekkoja kassiin vielä yhden Puren ja Suspectin verran. Kilpi ei ihan kuitenkaan heittoputterina toimi, joten palaillaan sen suhteen Puren pariin. Suspectille olisi ollut viime aikoina käyttöä lyhyissä hysselähestymisissä ja Laajiksen väyliltä esimerkiksi vitosella ja seiskalla, joihin Truth on liian suora ja Verdict liian nopea. Suspect oli viime syksyn ja kevään testien perusteella siihen väliin hyvä kompromissi.
Perusnakkelua pro-radalla siis, mutta todella mielenkiintoiseksi touhu menikin sitten jäähdytellessä amatööriradalla. Ykkösen avaus rentona hälläväliä heittona Buzzilla pienessä hyssessä koriin, mutta keskitolpasta pomppasi mokoma pihalle. Perään kakkoselle perus par-meisinkejä, mutta kolmosen avaus Truthilla nätisti suoraan keskelle koria...mutta sentin liian alas :( Kaksi holaria todella lähellä, josta veroja makseltiin sitten nelosella peräti tuplabogin verran >:( Siihen perään kutoselta bogi ja seiskalta ja kasilta varmat birkut, joten heikko -1 kierros jäi lopulta kouraan, vaikka huomattavasti parempi tulos oli ihan liian likellä.
Eipä siinä sitten, näillä kauden loppumeisinkejä kohden. Tavoitteita ei varsinaisesti loppukaudelle ole, mutta kun nyt kerran Laajikseen joudun viikkismenot siirtämään, niin edes yksi onnistunut viikkokisa loppusyksyyn olisi enemmän kuin bueno suoritus.
-
- 16 avaus tästä eteenpäin Truthilla. Mä olen aika turhaan nakellut tuohon draivereita, kun Truthillakin pääsee vähintääkin riittävän pitkälle ja varmemmin.
Itekkin tässä kokeilin tohon nyt Truthia, kun uudet Puret tuntuvat lähtevän liian hanakasti oikealle ja heti pääsi eagle-paikoille (n. 15 metriin).
-
Kahdesti on tullut itsekin heitettyä Fuzion Truthia tuohon, ensimmäisellä kerralla eagle-paikoille, toisella kertaa kippasi oikealla puolella olevaan lampeen ja sinne jäin. Seuraava Truth olikin omituisen alivakaa lätty ja myin pois...
-
Koska maanantaiviikkiksiin ei kerinnyt, niin sitten tunnin verran draivitreeniä Yrttisuolla. Kannatti, kesän pituusennätys kopsahti gepsimittarilla mitattuna reiluun 120 metriin. Thief vain lensi ja lensi, ensin hyssestä yli ja vielä takaisin. Ihan järjettömän pitkiä heittoja tuolla kiekolla kyllä saa, alle sataan metriin en ole montaa kertaa kentällä jäänyt. Harmi että Thief ei oikein pituuskiekoksi sovi tuon alivakauden vuoksi, tietysti voisi testailla sitä Lucid-muovista versiota vielä jonka pitäisi siis olla vakaampi. Tarkkoihin heittoihin se ei kuitenkaan tuntuisi sopivan.
Noh, alkukankeuden jälkeen heitto tuntui kuitenkin paremmalta kuin pitkiin aikoihin ja avaukset lähtivät hyvällä prosentilla piikkisuoraan sinne satasen viivan paremmalle puolelle. Escapen suoruus jaksaa yllättää edelleen. Yhtään se mokoma ei kippaa vaikka kuinka heittäisi, mutta ei sitten toisaalta paljoa feidaakaan, kummallinen lätkä. Eipä siinä tietysti, tuollaiselle lentoradalle löytyy kyllä käyttöä ihan etsimättäkin :P Oletan tosin kiekon alivakauden tulevan hiljalleen käytön myötä esiin, sitten nähdään tuon muovinpalan todellinen potentiaali. Onhan tuo flightanalyzerinkin mukaan tietysti Sainttia vakaampi, mutta yllätyin silti.
Riihivuoressa näkyisi toisaalta olleen monella tänään sellainen lentokeli, että oksat pois. Ehkä ihan hyvä etten päässyt mukaan sähläämään :D
-
Itse pikkuisen nyt testannut Lucid Thiefiä 168g painoisena, ja verrattuna 171g ja 173g TC Thiefeihin ei kyllä ole juuri eroa vakaudessa näkynyt.
Tuolla Yrttisuolla on itse tullut opeteltua jo karttapalvelun ja pesäpallokentän mittojen avulla jo aika hyvät maamerkit eri pituuksille, näkee aika hyvin heittojen mitat. Toki 120 metriä on jossain siellä hiekkatiellä jos kotipesästä heittää, sinne asti ei ole tarvinnut mittailla. :P
-
Olen tullut siihen tulokseen, että Laajiksen yllä on jonkun sortin ilkeä kirous, joka vainoaa mua. Ei tätä käsittämätöntä räpellystä viikkiksissä kerta toisensa jälkeen voi muuten enää selittää.
-
No niin, lautasella ruokaa, olut auki ja sauna päällä. Viilennetääs pääkoppaa hetki ja pohditaan mikä tänään meni pieleen. Samaan hengenvetoon anteeksipyyntö palstaa lukevilta poolikavereilta, vaikka välillä päähän ottaakin niin tämänpäivän tasoinen kasetin kiinnileikkaaminen ja vittusaatanaperkelöinti on onneksi erittäin, erittäin harvinaista. Asiaan:
- Nälkä on tosiaan vihollinen. Tulin kisoihin suoraan duunista enkä ehtinyt syödä mitään ennen kierrokselle lähtöä. Kiessin loppua kohden alkoi näkyä sipulin kestämisessä.
- 2 tai 3 onnistunutta väylää. 14 par, vaikka loistoavauksen jälkeen olisi ollut mahdollisuus birkkuun, 13 birdie hyvällä avauksella ja putilla ja neloselta kanssa birkku, kun Saint jaksoi pitää antsan nätisti koko satametrisen väylän ajan. Pikanttina yksityiskohtana nelosväylältä aplodit, kun edessä odotellut randompooli jäi katsomaan kun pelasimme väylän läpi. Onneksi just tällä väylällä puskaputti polvelta sisään ja birkku. Päivän ainoa tähtihetki :P
- Kolmas kadotettu Verdict tälle kesälle ja tottakai vielä päivän ekalle heitolle. Kaksi edellistäkään eivät ole palanneet takaisin, enkä odottele takaisin tätäkään. Mikähän hitto tässäkin oikein riivaa.
- Todella paljon jossiteltavaa. Jos se yks avaus olisi lähtenyt 5 senttiä enemmän vasemmalle, jos mä olisin parilla väylällä seiftannut lähestymisheitossa perus hyssenepillä, jos en olis avannut paria väylää turhaan alivakaalla kiekolla jne. Omia mokia suurin osa, mutta oli tuossa pariin otteeseen kyllä ihan järkyttävän huonoa tuuriakin, esimerkiksi kutosväylällä (kisaseiska) par-putti 6-7 metristä ketjuihin ja sieltä sitten pihalle. Perkel.
+17 lopputulos ja joo, olen mä tietysti huonompiakin kiessejä Laajikseen joskus heittänyt. Tänään vain virheet kertautuivat ja etenkin etuysi meni taas vaihteeksi pienen huolimattomuuden takia perseelleen ihan huolella. Nyt täytyy vaan nollata tämä ja lähteä ensi viikolla kokeilemaan uudestaan. Näyttää siltä, että heitän Laajiksen viikkiksissä jatkuvasti oman tasoni alle ja tämä klikki pitää nyt korjata, sillä se syö heittofiilistä Laajiksessa todella paljon.
-
Muutaman päivän tauon perään tänään nopsasti treeniä Kangasniemen urheilukentällä ja yksi hupikiessi radalla. Lucid Thief on tosiaan ihan himpun verran vakaampi kuin tuo TC-kiekko. Lucidin saa kolmen sormen gripillä paikaltaan heitettäessä lentämään suoraan siinä missä TC-kiekko kippaa siinäkin yli. Powergrippi ja vauhtia, niin Lucid kääntyy todella hallitusti yli ja takaisin. Sinne 120 metrin hujakoille se tänäänkin tyynellä lensi, melkoinen kiekko kyllä.
Paikaltaan avatessa mulla näyttäis olevan ongelmia. Ilman vauhtia en saa tarpeeksi saattoa heittoon -> kiekko lähtee liikaa vasemmalle. Jännästi varsinkin Escape tuntuu repeävän kerta toisensa jälkeen väärään suuntaan, voi olla ihan tottumattomuutta rimmiin tietysti.
Ylivakaan heittoputterin slottiin iskin nyt sitten Suspectin. Kannelta ja Jokeria mietin myös, mutta Suspectiin päädyin. Hyvin tuntuisi omalla paikallaan toimivan ja varmasti käyttökelpoista kamaa lyhyillä hysseväylillä sekä tuulisella säällä. Alkukaudesta sitä kadonnutta Suspectia heittäessä manasin surkeaa liitoa, mutta nyt kun kiekkoon suhtauu midarin sijaan heittoputterina, niin pelittää paremmin. Kyllähän tuolla tarvittaessa puttaakin ;D
Ensi viikon ohjelmistossa Laajiksen viikkikset ja viikonloppuna Pub Kierre -kisa, joista toiveena nyt ne alle kympin kierrokset. Jälkimmäisessä se on itse asiassa helpommin tehtävissä, koska kisassa heitetään pro-radan lisäksi myös amatöörirata, jolla on mahdollista iskeä miinusta korttiin enemmänkin. Nähtäväksi jää se.
-
Laajis, ikuinen viholliseni. Tasaisen kierroksen saaminen näyttää olevan oikeasti mahdotonta, tänään viikkiksissä puolet väylistä todella hyvin ja puolet aivan päin helvettiä, lopputulos +12, josta olisi pitänyt ottaa het useampi heitto pois joko paremmalla putilla tai järkevillä avauksilla. Huvittavana yksityiskohtana putti oli alkupuolella todella hyvässä vireessä, mutta sitten tapahtui jotain ja alaraudat kolisivat. Avauksissa tänään ihan ok tekemistä, mitä nyt muutama kriittinen väylä kaatui juuri umpisurkeaan avausheittoon. Hailaitteja itselleni ihmeteltäväksi.
17. Avaus Thiefillä ~7 metriin korista vasemmalle. Dagger varmasti sisään ja kisan aloitus birkulla.
2. Truth nousi ylös turhan jyrkässä antsassa oikealle metsään. Sieltä Daggerilla kuitenkin unelma-antsaputti lähes sokkona sisään ja todella tyydyttävä birkku.
3. Thief inan pitkäksi, mutta vitosen birkkuputilla kuitenkin. Tästä alkoi sitten puttien osalta alamäki, yläpantaan kolahti ja par.
4. Nyt kun Jade palasi laukkuun, heitin itsevarmalla otteella nätisti kaatuvan heiton - suoraan kuitenkin väylän puoleenväliin puuhun ja outtiin. Dropparilta turhan pitkäksi mennyt hysseflippi Pearlilla oikealle pusikkoon, josta neppi yläpantaan ja tuplaa lappuun.
5. Avaus Suspectilla hyvännäköistä linjaa pitkin - taas puuhun ja sitä kautta oikealle jonnekin kolmosväylän varrelle. Sieltä sitten surkeilla lähäreillä karmiva tupla lappuun.
11. Saint Pro vasemmalle metsään. Pari hyvää jatkoheittoa Suspectilla ja mahdollisuus pelastaa bogi. Putti alarautaan ja tupla.
12. Saint Pro nätisti ekalla femman pirkkoputille. Alarauta taas ja par.
13. Truth vajaaksi 6-7 metrin pirkkoputille. Alarauta taas ja par.
14. Thief ei suostunutkaan tyynellä kippaamaan yli ja päätyi vasemmalle keskelle niin eeppistä pusikkoa, ettei tosikaan. Parilla hyvällä Suspect-upsilla sieltä pois ja mahdollisuus vielä pelastaa bogi. Vitosen putti alarautaan ja tuplaa. Tässä vaiheessa vähän kismitti...
15. ...mutta ei läheskään niin paljon kuin tämän väylän varrella. Ensin Truth irtosi liikaa vasuriin ja outtiin, sitten jatkoheitto Suspectilla liikaa vasuriin ja outtiin. Lopulta Claymore vajaan kympin tuplabogiputille, mutta hutikuti ja varsin äänekästä triplaa tällä kertaa. Aivan omaa sohlausta tässä kyllä, tarttis tehdä jotain.
16. Päivän vikalla väylällä Claymorella piikkisuora unelma-avaus vitosen putille ja eagle-mahdollisuus leijaili ilmassa. Alarauta ja birkku, eipä hirveästi lohduttanut.
Putti tosiaan katosi ihan totaalisesti johonkin tuon kakkosväylän huippuputin jälkeen. Jos spekuloidaan sillä tavalla, että nuo alarautaputit olisivat menneet sisään ja 15 olisi mennyt tavalliseen tyylinsä pariin, tuloksesta olisi lähtenyt 9 heittoa veks. Jos spekulaatiota jatketaan niin, että Suspect ei olisikaan osunut vitosella puuhun ja olisin pystynyt jatkamaan avauksen jälkeen parin tai peräti birkun, olisi tuloksesta voinut miinustella vielä 2-3 heittoa lisää.
Muutenhan tällaisella spekulaatiolla ei ole niin väliksi, koska omaan huonouteen homma kaatui. Lähinnä tuolla laskelmalla havainnollistin sitä, miten suuri merkitys tuloksen kannalta itsevarmalla putilla on. Jyrsii, mutta näin tänään. Laajista tällä kaudella vielä viikonlopun Pub Kierre -kisan ja ensi viikon viimeisten viikkokisojen verran, sitten katsellaan harrastuksen jatkoa syyskaudella uudestaan. Alle kympin tasoitus on harmillisesti jäämässä haaveeksi, mutta jos nyt edes vähän saisi vielä tiputettua. Toisaalta, aina on ensi kausi.
-
No niin, "kisakausi" paketissa. Kaksi viimeistä kisaa Laajiksessa menivät tuttuun tyyliin päin helvettiä, joten ei niistä sen enempiä. No, viikonloppuna tosin amatööriradan osalta meni nappiin, -6 kierros kisassa ja päivän paras tulos niiltä väyliltä. Ei tosin paljoa lämmittänyt, kun pro-radalta rapsahti rapsakka +20 ja lopputulos siis +14. :P
Vedänpä huvikseni kesäkauden juttuja hieman yhteen. Laajis jäi viholliseksi ja veriseksi sellaiseksi. Muilta alueen radoilta, ehkä Peurunka poislukien pystyn heittämään lähelle paria tai reilusti alle koko kierroksen, mutta Laajiksen parhaaksi jäi tällä kaudella +5, jonka heitin pariin otteeseen. Tuota tulosta ei tosin viikkokisoissa nähty kertaakaan, niissä parhaaksi taisi jäädä umpisurkea +12.
Heitto on kokonaisuutena aika epätasaista. Ehjän kierroksen saaminen on mulle todella vaikeaa ja joka kierroksella tulee erinomaisia onnistumisia ja toisaalta sitten tulosta laskevia karmeita mokia. Laajiksessa homma tosin taisi tänä kesänä kusahtaa hirveään yliyrittämiseen, kun melkein pakkomielteisesti yritin sitä alle +10 tulosta kisoissa repiä. Eihän se sitten tietysti onnistunut. Tosin Laajiksen väylät ovat sellaisia, että niistä epätasaisuusvirheistä rangaistaan oikein huolella, siinä missä Riihivuoressa esimerkiksi heikko avaus on yleensä vielä mitäkuinkin pelastettavissa pariksi.
Avaukseen on tullut tänä kesänä mukavasti mittaa ja teknisesti homma tuntuu hyvältä. Hyvä fiilis avauksessa näkyy yhä useammin myös radalla. Huonoja päiviä tulee, mutta kokonaisuutena olen tällä hetkellä ihan sujut avauksen kanssa. Lähipeli on luultavasti takkuillut eniten. Loppukaudesta aloin käyttämään troublepaikoista yhä useammin upseja, jotka lähtivät heti kärkeen toimimaan paremmin kuin epätoivoiset antsa- ja hysseviritykset. Avauksia en enää heitä upilla käytännössä missään, sillä mun maksimimitta uppiheitolla on sellaiset 70 metriä, joka harvemmin riittää mihinkään.
Sitten se putti. Kyse alkaa olla oikeasti enää korvien välisestä ongelmasta, sillä esimerkiksi tänään vielä treenatessa putti tuntui todella hyvältä ja pitkiäkin putteja pistin nätisti kassiin. Kiessillä putti levisi sitten välittömästi käsiin ja laskujeni mukaan ainakin 7 puttia putosi joko ketjuista tai sisältä ulos, koska lähiputti jännitti niin perkuleesti, että vauhtia niihin ei tullut yhtään.
Ohjelma talvitreeneihin on siis selvä: putteja sisään niin maan perkuleesti, kunhan ensin ostan sen Skillshotin. Sen lisäksi lähipeliä kondikseen noilla lyhyillä väylillä, joita toivottavasti talvella pääsee pelaamaan. Heitetään kauden loppuun myös vakioratojen ennätystulokset vertailun vuoksi:
- Laajis Pro +5
- Laajis Am -6
- Harju -4
- Vitapolis -3
- Tuomiojärvi -4
- Riihivuori +3
Leiskat muuttuvat taas ensi kaudeksi, joten jännä nähdä miten tulokset paranevat sitten. Kokonaisuutena paketista on kuitenkin viime kauteen verrattuna lähtenyt heittoja veke oikeinkin mukavasti, joten ihan mielenkiinnolla ensi kesää jäädään odottelemaan.
Nyt anteeksi, korkkaan toisen oluen, painun saunaan ja tökkään kiekot uun...siis hyllylle odottelemaan tulevia aikoja.
-
Harvoin pakottamalla onnistuu tuloksia parantamaan. Kun yksi kymmenestä onnistuu sankariheittoja haetaan usein, yleensä tuloksena on niitä repsahduksia. Isoimpia eroja maailman huippujen ja normituuppaajien välillä ei ole niinkään pituus ja tarkkuus, ainakaan lyhyillä ja helpoilla radoilla, vaan toistettavuus. Harvoin tulee puttiralleja ja kun tulee mokia, usein ne eivät ole tappopaikoissa ja kun ovat järjettömät taidot auttavat usein maagisiin pelastusheittoihin. Siten virheet eivät huipuilla kertaudu tiheästi moninkertaisina bogeina. Jos edes tulee bogeja. Silloin kun tulee repeäminen, kärki karkaa useimmiten, jos ei ole tyly gold level rata, jolla kaikille tulee repsahduksia.
-
Sen lisäksi lähipeliä kondikseen noilla lyhyillä väylillä, joita toivottavasti talvella pääsee pelaamaan.
- Laajis Am -6
- Harju -4
- Vitapolis -3
- Tuomiojärvi -4
Mun mielestä noi sun "lähipeliratojen" enkat on hyviä ja osoittaa sen, että lähipeli ja putteri/midari -draivaus on kyllä kunnossa. Ei sillä, talvella siihen saa ikään kuin puolipakosta lisää reeniä kun meidän talvirata tulee olemaan lähipelirata.
...Saas nähdä vaan kuinka paljon sitä lunta sikiää...
P.S. Kai tulet vielä seuran kaudenlopettaiskisaan, Laajis + Riihis + illanvietto. Ei tosin taida vielä kisakoneessa tuo olla.
-
Harvoin pakottamalla onnistuu tuloksia parantamaan. Kun yksi kymmenestä onnistuu sankariheittoja haetaan usein, yleensä tuloksena on niitä repsahduksia. Isoimpia eroja maailman huippujen ja normituuppaajien välillä ei ole niinkään pituus ja tarkkuus, ainakaan lyhyillä ja helpoilla radoilla, vaan toistettavuus. Harvoin tulee puttiralleja ja kun tulee mokia, usein ne eivät ole tappopaikoissa ja kun ovat järjettömät taidot auttavat usein maagisiin pelastusheittoihin. Siten virheet eivät huipuilla kertaudu tiheästi moninkertaisina bogeina. Jos edes tulee bogeja. Silloin kun tulee repeäminen, kärki karkaa useimmiten, jos ei ole tyly gold level rata, jolla kaikille tulee repsahduksia.
Toistettavuus lienee tässä se avainsana. Aika monta yksittäistä peikkoväylää pystyin Laajiksessakin tänä kesänä selättämään, mutta kokonaisuutena peli levisi joka kerta käsiin. Mitä lähemmäs loppukautta edettiin, sitä enemmän niitä gorilloja kiipesi reppuselkään Laajista heittäessä, enkä saanut niitä sitten karistettua pois. Jälkikäteen spekuloin hieman sitäkin, että jos olisin tyytynyt ns. "varmoihin" heittoihin ja yrittänyt pysyä joka väylällä vain par-tuloksessa, numerot olisivat tipahtaneet aika varmasti. Sen sijaan varsinkin epäonnistuneen väylän jälkeen kaivettiin bägistä sitä Teräsmies-viittaa niskaan ja lähdettiin sankaroimaan, lähes joka kerta uudelleen epäonnistuen.
Eikä siinä sinänsä, koko 32-vuotisen ikänsä tavalla tai toisella urheilleena mä olen huomannut, että vaadin itseltäni aina koko ajan enemmän ja olen luultavasti ihan liian ankara itselleni, lajista riippumatta. Omaa rimaa rohkeasti alemmas vain, niin se pitäis nyt tehdä eikä koko ajan kilpailla itseään vastaan - toisaalta minkäs teet, kun ihmisluonne on tällainen ;D
Outo laji tämä, ei voi muuta sanoa. Kyl noi lokakuun viralliset päättäjäiset on kalenteriin merkattu, vielä en tosin tiedä että onnistuuko paikalle tuleminen. Avokilta kyllä varasin jo etukäteen viikonlopun vapaaksi, mutta perheellisenä tottuu niin sanottuihin nopean aikajänteen muuttujiin :)
Lähipelistä muuten sananen: noissa alle 70-80 metrisissä neppiavauksissa mä olen mitäkuinkin elementissäni, niin kauan kuin rännissä on enemmän tilaa kuin kolmen kiekon leveydeltä :D Lähipeliä pitäisi pohtia uusiksi lähinnä kakkosheiton osalta ja joskus vain tyytyä pelaamaan takaisin väylälle jos edessä on liikaa puskaa ja puita. Variaatiota tuohon kakkosheittoon kaivattaisiin, niitä lähdetään talven päälle pohtimaan ;)
-
Treeneissä kannattaa kokeilla tuloksia vain varmisteluheittoja tehden, mutta kuitenkin yhtä tosissaan kuin kisassa pelaten. Jotta näet eron sankariheittelyn ja varman pelisi välillä. Testiä kannattaa toistaa välillä nähdäksesi, muuttuuko varma alueesi johonkin suuntaan. Nyt on huono sää ruveta hyppyputteja treenaamaan ja jos ne ratkaisevat tokan heiton ongelmat, se ei auta kökkösäissä. Eli yli puolet vuodesta Suomessa. Mutta ei haittaa, jos on edes kesäkaudelle toimiva lähäri.
-
Päivitellääs vähän taas. Riihivuoressa pääsin pitkästä aikaa heittämään pari kierrosta, ensin sporttiviikonlopun kisoissa ja sitten nuo kauden päättäjäiskisat. Hyvää ja huonoa sekaisin, olisko kiekat olleet +5 ja +7, tosin päättäjäiskisoissa heitettiin mukavasti muutellulla radalla, erityisesti nautin siitä melkein puolen kilometrin alamäki par-kutosesta :D Perustekemistä muutamalla tähtihetkellä ja muutamalla täystoheloinnilla, ei mitään uutta siis.
Muilta osin syksy on mennyt vähillä heitoilla, muutama rundi Harjulla ja Laajiksen amatööriradalla satunnaisissa tunnin väleissä, eikä muuta. Korin ostaminen jäänee tammikuun hommiksi, muuten mennään noilla pikkuradoilla peruspeliä ylläpitäen silloin kun ehtii.
Suunnittelin tänään jo ennakkoon ensi kevättä ja Oulu-ekskursiota. Villien nuoruusvuosien muistelun lisäksi ohjelmaan on otettava tottakai fribaamista, kun alueelta ratoja löytyy. Meri-Toppila, Hiironen, Virpiniemi ja Peuhu voisivat olla sopivat kohteet viikonlopun mittaiselle reissulle. Toppilassa ja Herukassa kun tulee varmasti piipahdettua muutenkin, niin toki noi radat on ne itsestäänselvät käyntikohteet. Pitää vain katsoa milloin sattuisi sopiva väli tuollaiselle reissulle. Tänä syksynä en ehdi enää mitenkään ja muistot Oulun hyisestä talvesta ovat sellaiset, etten lähde suotta jääpuikkotuulia enää uhmaamaan :D
-
Apdeittia kehiin. Keskiarvolla kerta viikkoon olen ehtinyt kiekkoihin koskea, joten tuntuma on ollut "vähän" hakusessa heitettäessä. Keljonkankaan Karvikset kävin säheltämässä aivan karmeaan tulokseen, jota ei jaksa sen kummemmin muistella. Kivaa oli silti heittää ja niin päin pois, mutta reilu kymmenen rundia tuota rataa alkaa olla mulle tarpeeksi. Tuskin tulee montaa kierrosta siellä heitettyä ainakaan nykyleiskalla.
Eilen pitkästä, pitkästä aikaa Laajiksena tunnetulle metsätyömaalle ihmettelemään leventyneitä väyliä ja uutta talvirataa. Kivaa oli taas, eikä heittokaan ihan huonosti kulkenut. 19 väylää amatöörirataa ja talviprota johonkin about +2 tulokseen yhteensä, lähinnä koska bogien sijaan päätin pistää sisään pelkkiä tuplia. Pitäisi olla aika iisisti talven aikana pistettävissä alle par-tulokseen koko rata, siinä vois olla tavoitteen tynkää. Toi kokonaisuus sopii mulle tässä välissä kuin kinnas kouraan, kesäkeleillä tuontyyppisellä radalla voisi olla mahdollista naputella todella hyviä tuloksia :D Eipä siinä, stressi pois talviheitoista kun ei tarpeeksi ehdi treenaamaan. Sen verran nakkelee, että muistaa miten lätkää kourassa pidetään.
DD ja L64 sais hiljalleen tuuppia kauppoihin Fluid- ja Frost-muovit, Fluid Truth alkais tulemaan ihan oikeaan tarpeeseen. Lucidit ja Optot eivät enää talvikeleillä oikein pelitä, kun pito lähtee viileämmillä säillä heti. BT Soft Kannel löysi bagiin tiensä ylivakaaksi heittoputteriksi ja ainakin ensitestien perusteella on talvikiekoksi oikein onnistunut kokonaisuus. Pehmeämpi Pure vielä kans, niin pääsee paremmin suoraankin. Montaa kiekkoa ei talveksi kyllä tarvitse. Veikkaan että menen Dagger/Kannel/Pure/Truth/River -viisikolla talven läpi, Riverin tilalle ehkä Escape, vaikka epäilen ettei pitkälle draiverille tarvetta löydy.
Ens viikonloppuna talviradan avajaiskisat ja pikkujoulut plakkariin, pitänee yrittää heittää kerran tai kaksi ruokatunnilla tuota talvirataa vielä treeniksi pohjille.
-
Tänään vielä aamusta lenkkihommia Laajiksessa, että saa vähän tuntumaa. Mikäs tuolla heitellessä, kun tiit ja väylät ovat sulat ja lämpötilakin on ihan siedettävä. Kaksi kiekkaa talviprota ehdin viskaamaan, +1 ja +/-0 tuloksina, birkkuja taisi 20 väylään mahtua kuusi kappaletta. Ihan jees, vielä vähän hakemista tarkkuuden kanssa, mutta tuskinpa huomenna mitään hirviötuloksia tarvitsee lappuun piirtää. Pari mahdollista tuloksentappajaa reitille kyllä mahtuu, kutonen ja kasi ovat aika arpajaisia.
Nyt näyttäisi hyvältä sen suhteen, että uudet kiekot tulisivat jo tänään postilooraan noudettaviksi. Jos näin, niin huomenna pelkästään pehmeillä kiekoilla lähdetään. Vähän tuumin vielä, että vaihtaisin tuon Kantelen Softiin Suspectiin, jotenkin sussu vaan tuntuu kuitenkin näpeissä paremmalta ja lentää pidemmälle vaikka liidoton järkäle onkin.
Samantyylistä säätä näyttäisi olevan huomiselle luvassa kuin tällekin päivälle, joten ihan innolla noita avajaiskisoja tässä jo odotellaan.
-
Jaahas. No hirviötuloksia ei piirrelty, mutta penkin alle meni silti ihan huolella. 30 väylää ja +8 lopputulos, kierros kierrokselta tosin tulosta parantaen. Heikko tuloshan tuo tuolle radalle on, vasta viimeisellä kierroksella heitto kulki mitäkuinkin omalle tasolle puttia lukuunottamatta.
Yhteensä vain 3 birkkua koko päivänä, sen sijaan 5 missattua birkkuputtia joista kaikkein ärsyttävin metristä nostoputilta alarautaan, miten lie tuokaan ollut mahdollista. Jännästi noi epäonnistuneet putit olivat kaikki lähiputteja Daggerilla. Mitä lähemmäs 10 metrin puttiviivaa mentiin, sitä varmemmin kiekko koriin eksyi - Purella tosin. Ilmeisesti pehmeän Daggerin kanssa oli vielä grippiongelmia tai jotain.
No, monta hyvää väylää kuitenkin, harmina vain kaksi tuplabogia ja muutama ihan käsittämätön söhläysbogi. Eiköhän tuolta talven mittaan saada se miinusmerkkinenkin kierros aikaiseksi. Voisin tosin ostaa Nutsacin talvibägiksi, tänään taisin heittää oikeastaan vain Riveriä, Truthia, Purea ja Daggeria, muille kiekoille en keksinyt käyttöä. Riverikin on vähän turha, koska on ihan liian alivakaa myös Frost-muovisena. Fluid Truth on taas vastaavasti helevatan hyvä lätkä, just sen verran vakaa kuin olla pitääkin ja lentää totutusti sen 80-90 metriä tarvittaessa. Hyvän tuntuista muovia kyllä molemmat, voi olla että ainakin Truth löytyy ensi kesänäkin bägistä.
-
Kirjataas taas jotain ylös. Muutamia lenkkejä Laajiksen talvi-prolla olen ehtinyt heittämään, sieltä paras kierros olis nyt -2. Yhdet viikkokisat Laajiksessa ja tänään spessukisat Peurungassa takana, molemmista tuloksina niin paljon plussaa lappuun, että heikompaa hirvittäisi. Eipä se mitään, tällaista se talvisäässä on. Avauksissa ei pysy tasapaino yhtään edes paikaltaan heittäessä, putit ovat ihan onnettomia rääpäisyjä ja niin edelleen.
95% heitoista lähtee näköjään Purella ja Truthilla, muihin kiekkoihin ei ole hirveästi tarvinnut koskea. Suspectia olen muutaman kerran nakannut kun on tarvinnut vakaampaa midaria, Daggerilla koettanut putata muutaman kerran ja Riverillä heittänyt pari onnetonta antsaa, siinäpä se kokonaisuudessaan. Siksipä tänään säälipalkintona saatu reppu menee hyötykäyttöön talvibäginä, kun lätkiä ei tarvitse ottaa mukaan kuin muutama hassu :D
-
Kokeilinpa piruuttani heittää Laajiksessa tänään pari kierrosta pelkällä pehmeällä Purella. Yllättävän hyvinhän se sujui, kunhan alun kankeudet sai reilun viikon tauon jälkeen karistettua. Toppatakin kanssa ei vaan parane näköjään lähteä liikenteeseen, koska a) tulee pirun kuuma ja b) yläkropan liike muuttuu jäykemmäksi ja vaikeuttaa tähtäämistä. Pure-draivit kopsahtelivat maksimissaan sinne 70 metrin hujakoille, ainoastaan parilla väylällä olisi tullut Truthille lisämetrien toivossa tarve. Putti ok, lähipeli ok, ei mitään kummallista, ihan hyvää perusheittelyä.
Tietysti voisi mainita pikanttina yksityiskohtana sen, että onnistuin ennen joulua hupikiessillä avaamaan Purella Laajiksen talviysin (eli sen mökkiväylän) sinne mökin sisään vieläpä siitä tiin puoleisesta ohuesta raosta. Holari jäi silti saamatta, sillä täysosumasta huolimatta kiekko oli asennosta päätellen pamahtanut alarautaan :P
edit: niin juu, täytynee vaihtaa tuo pehmeä Pure medium-muoviseen, softi kun on jo kuukauden käytön jälkeen vääntynyt mutkalle. Hitsin Latitude kun toisivat tuon pihalle Frost-muovilla, niin kaikki olisi kivasti ja ihanasti
-
Kävin eilen piruuttani kokeilemassa umpihankifribaamista Laajiksen amatööriradalla, kun ruokiksella oli sopivasti aikaa. Onhan tuo ihan hullua touhua, mutta juuri siksi niin mukavaa :D
Lisäilin foret heittoarsenaaliin jo joskus viime vuoden lopulla, nyt niitä alkaa hiljalleen uskaltaa käyttämäänkin. Välillä lähtee ihan jees, välillä ei sinne päinkään. Yleisin ongelma mun foressa on se, että ne irtoaa annukassa. Granted, tästä on ollut hyötyä varsinkin kakkosheitoissa sillä foreantsalla saan todella nättejä ja tarkkoja lähestymisiä aikaiseksi.
Noh, tutkin forea eilen lisää ja huomasin että sehän on loppujen lopuksi enemmän selän kuin ranteen asennosta kiinni. Kun painun hieman kyyryyn, kiekko irtoaa just siihen suuntaan kuin halusin ja vieläpä laakana. Jännä juttu. En tiedä pitääkö se oikeasti tehdä näin, mutta vaikuttaisi toimivan. Mittaahan mun forella ei ole vielä kuin maksimissaan se 60 metriä, mutta lähdetään kehittelemään.
Foresta kun puhelen, niin Fluid Judge vaikutti oikein kivalta foreneppiputterilta. Vakaampi ja hitaampi kuin Pure -> aika tarkkaan just sitä mitä tarvitsinkin. Dagger on forelle liian syvä ja tuntuisi jäävän liian helposti näppeihin kiinni. Puren kanssa forekontrolli on ollut puolestaan vähän hakemista. Kun tuota Suspectia oppisi vielä forettelemaan, niin ei haittaisi vaikka vähän lähtiskin antsassa, se kun palauttaa feidiksi 100% luotettavasti :D
-
Mulla ei käytännössä ole fore-tekniikkaa ja heitotkin on lyhyitä kuin valkoisen miehen lemmenraketti tammikuun pakkasessa, mutta silloin harvoin kun erehdyn foreen, niin mun pitää ainakin kumartaa syvään ja pitkälle että kiekon saa lähtemään haluamaani hysseen (ainoa syyni forettaa on reilu hysse).
Kerro tästä enemmän...? ;D
"Lunta sataa vaakasuoraan ja yhdet heittää frisbeetä."
-
Kerro tästä enemmän...? ;D
"Lunta sataa vaakasuoraan ja yhdet heittää frisbeetä."
Tuo lentävä lausahdus on peräisin Peurungan n.100 viikkiksistä, jotka heitettiin älyttömässä lumisateessa. Siinä 17. väylän korin kohdalla oli jotain lätkäjunnuja treenaamassa ja poikain valmentaja mutisi tuolla viisiin itsekseen kun puttailtiin :D
-
Tänään oikein hyvässä fiiliksessä höntsäviikkikset Harjulla, 4 kertaa radan ympäri mentiin. Tyytyväinen pitää olla, lopputulos -4 (-2, +1, -3, +/-0) ja sitä myöten ensimmäinen miinustulos kisakoneeseen ;D
Parempaankin olisi varmaan ollut mahdollisuus, mutta tämä otetaan ihan mielellään vastaan. Putti kulki tänään paikoitellen aivan levottoman hyvin ja useita nättejä pitkiä siivuja onnistuin tökkäämään suoraan kassiin. Yksi par-putti ketjuista ulos ja yksi alarautaan, muuten oikein tyydyttävää tekemistä. Heitin koko kisan käytännössä kolmikolla Pure, Truth ja Suspect - enempää ei tuolla tarvitse ja Pure tuntuu just nyt lentävän ketjuihin todella nätisti. Pitää kevään tullen kaivaa Daggerit vertailun vuoksi naftaliinista ja aloittaa testailu näiden kahden välillä, sillä Puren kanssa menee tällä hetkellä avauksia myöten todella lujaa.
Sinänsä jännää, miten paljon jalat ja tasapaino vaikuttaa tuohon heittämiseen. Tänään suurimmat vastustajat olivat kolmos- ja nelosväylä, joista ei neljään kierrokseen mahtunut ainuttakaan birkkua. Molempien tiit olivat aika pahasti jäässä, enkä saanut jalkoja kiinni tiipaikalle kunnolla yhdellekään avaukselle. Samalla tietenkään vartalo ei saa heittoon kunnolla tukea ja optimilinjat ovat lähinnä tuurista kiinni. Niinpä avaukset olivat vähän sellaisia rääpäisyjä pelkällä kädellä huonosta asennosta ja bogiahan noilta väyliltä sitten lappuun piirrettiin. Kiintoisa havainto tämäkin kevättä ajatellen.
-
Sinänsä jännää, miten paljon jalat ja tasapaino vaikuttaa tuohon heittämiseen.
Riittää että tukijalan pönkkään menee liukkaan alustan johdosta luotto, niin heitosta tulee enemmän tai vähemmän ihan mitä sattuu kun ei uskalla vaan nousta kunnolla tukijalalle.
Mutta hyvin heitit ja mullakin meni jees, selkeesti parempaa tekemistä meillä kuin eilisellä testauksella 8)
-
Tuon verran on itselläkin kai heitto parantunut aikaisempiin talviin nähden, että ennen viime talvea ei ollut mitään väliä millainen maasto oli jalkojen alla, aina toimi yhtä hyvin (=huonosti), mutta viime talvena ja varsinkin tänä talvena on huomannut että jalat luistaa liukkaalla. :D Eli taisi olla aikalailla pelkällä kädellä rykimistä ennen.
-
Aina ei voi kulkea. Laajiksen parikisoista tänään lappuun -4, mikä on kyllä paribestshotiksi aika heikko tulos. Jos viikko sitten kulki putti, niin nyt ei sitten kulkenut sinne päinkään. Yläpanta ja alaraudat kolisivat helpoistakin paikoista, harmi kyllä parin molemmilla osapuolilla. Saldona myös jälleen yksi hukattu Truth, eli kauppa kutsuu. Avauksissa sama homma kuin aiemminkin - jalat lipsuvat, tasapaino menee ja heitto lähtee päin honkia. Pitänee harkita tosissaan niiden nastojen hommaamista.
Muutamia hyviä avauksia kuitenkin, muilta osin aika tyypillistä tekemistä talviolosuhteisiin. Oppia tästä ja seuraavia haasteita kohti vain.
-
Huhhuh. Hyvien ja huonojen päivien väliset erot ovat mulla kyllä jotain ihan muuta. Tänään Laajiksen talviviikkikset kerrassaan hehkeään tulokseen +17 (+8 & +9) koska ihan kaikki vaan levisi käsiin niin totaalisesti että voi itku kuitenkin. Mikään ei toiminut eikä yksikään heitto onnistunut - tällaista tänään, ei anneta masentaa. Sinänsä huvittavaa, sillä yksittäisistä kierroksista huonoin tänä talvena tuolla radalla on ollut +4, eli pohjat lyötiin tänään kyllä ihan huolella.
Eipä tuota tarvinne selitellä. Ensimmäisen triplan jälkeen fiilis oli jo "ihavitusama" ja se näkyi heitoissa, ei vaan kiinnostanut edes yrittää. Tokalle kierrokselle yritin kasata peliä vielä edes vähän, mutta aivan täydellinen pannukakku siitä huolimatta. On the sidenote, kyseessä oli myös ensimmäinen kisa sitten viime maaliskuun ilman Truthia. En ole taikauskoinen, mutta mutta...
No joo, unohdetaan tämä samantien ja painutaan ensi viikolla treenaamaan. Ei ollut mun päivä ollenkaan, seuraavat skabat sitten reilusti paremmalla menestyksellä ja niin päin pois.
-
Viikon mittaan on nyt haettu muutamaan otteeseen kadonnutta itseluottamusta Laajiksessa hyvällä ja huonolla menestyksellä. Jänniä juttuja - aina ekoilla väylillä avaukset pelittävät, mutta kun käsi ja kiekot kastuvat, avauksia haetaan joka ikinen kerta ties mistä jeerasta ja homma joudutaan viimeistelemään tyyliin tuplabogilla. Huomenna taas viikkokisaa edessä ja viikon päästä karvikset, tuohon mennessä kun saisi tuota kadonnutta otetta vähän haltuun niin bueno.
Recycled Pure näyttäisi menevän ihan ok puttiputterina ja löytää varsinkin haaraputilla tosi kivasti tiensä kassiin. Tuo avaus on nyt se yksittäinen kohta, joka pitäisi saada jiiriin. Amatöörirataa pystyn sentään systemaattisesti heittämään bogittomasti miinuluvuille, pro-radalla väylät kapenevat ja puut ovat vihollisia. Voipi olla viksu päätös ottaa nyt vain iisejä ja lyhyitä avauksia siellä sisään ja hakea par-tulosten kautta varmuutta peliin.
-
Hmm, päivän heittojen perusteella tein vielä muutamia muutoksia talvibägiin. Veke lähtivät TC Claymore, Biofuzion Suspect ja Frost River, tilalle heitin TC Thiefin ja Opto Pearlin. Driverille on kuin onkin näköjään käyttöä ja varsinkin alivakaalle sellaiselle, joten Thiefiin on luottaminen. Pearl on ns. "huijauskiekko" noille amatööriradan lyhyille antsaväylille, sillä kun heitetään vain sellaisia 40-50 metrisiä hysseflippejä, pidemmälle se ei lennä ennenkuin se putoaa ylikäännöstä kuin kivi.
Sitten enää tarkkuutta kehiin ja tehokasta puidenväistelyä, niin eiköhän se taas tästä. Todella tuskaista on nyt tekeminen ollut parin viikon ajan.
-
Joo pitkään mäkin tappelin ilman draiveria (ja midaria) kunnes piti nöyrtyä toteamaan että ei vaan käsi riitä talviolosuhteissa naruilla kun kuitenkin birdie pitäisi olla joka väylällä tavoitteena TalviLaajiksessa.
Sipulin kanssa oli tänään monella ongelmia, ja amatööriradan griplockputtirallituplabogeyn kohdalla meinasi itselläkin lähteä homma lapasesta, mutta ihme kyllä sain itseni kasattua. Tuli vähän aikaa sitten luettua e-kirjana Zen and art of disc golf, ja vaikka periaatteessa kirjan sisältö oli enempi vähempi itsestäänselvää lätinää niin jotenkin taisi joku alitajunnassa naksahtaa niin että ei kyllä enää samalla tapaa ole peli romahtanut parin paskan väylän seurauksena.
-
Ehdinpä tänään testailla Thiefiä ja Pearlia talvikäytössä - kyllähän noi näköjään aika monta ongelmaa ratkaisee. Tänään väylillä oli vielä pitkästä aikaa tuulta, joten heittoihin tuli vähän mittaakin. Kokonaistulos ama- ja proradalta -3, kahta ekaa amaväylää ei pystynyt heittämään minkälie nakkikojun vuoksi. Thief on näköjään pakko pitää bagissa, molemmilla pidemmillä väylillä kiekko kopsahti melkein korin alle vauhditta. Kaikki heitot Thiefillä oli kuin olisi vanhan kaverin kanssa kätellyt, kun en ole koko talvena ko kiekkoon koskenut :D Jännä miten Pearl ei talvisäässä kippaa lainkaan niin herkästi yli kuin kesällä, flättinä se kyllä pysyy oikealla helposti. Noille lyhyille antsaväylille must-lätkä.
Heittoteknisesti palasin eilisen räpellyksen jälkeen viime kesäiseen vauhdittomaan ilman kikkailuja eikä lätkiä tarvinnut puista hakea, kyllä se tästä siis taas. Kelikin oli sellainen että tiillä pystyi heittämään normitekniikalla, tossu pysyi erittäin hyvin tantereessa kiinni. Sen verran taidan vielä viilata bägiä että vaihdan tuon Recycled Puren heittoputteriksi ja Soft Puren puttiputteriksi, ei noi kovemmat muovit pysy jäisissä koreissa lainkaan. Sama heitto joka RP:llä lipeää ketjuista ulos, tarttuu sisään pehmeällä kiekolla. Oppia ikä kaikki näköjään.
-
Joo, tämän talven heitot olikin sitten näiden karvisten jälkeen siinä, palataan asiaan kun lumet sulaa. Mua ei huvita taas yhtään mikään.
-
Noniih, henkeä vedetty ja sunnuntain totaaliromahtaminen analysoitu. Vaikea kyllä edelleen sanoa, mitä tuossa tapahtui, jotenkin vain todella tyylikkäästi onnistuin viimeisten väylien aikana ryssimään -3 tilanteen lopputulokseen +9. Järkyttävän huonoa tuuriakin oli mukana - esimerkiksi kymppiväylällä kakkosheitto niinkuin pitikin keskelle tolppaa korin alle, josta kiekko ottikin superpallomaisen kimmokkeen ja lensi 10 metriä rinnettä alas.
Sen voi kyllä tunnustaa että pro-kakkoselta napatun triplan (olen tässä muuten heittänyt viimeksi alle tuplan joskus viime vuoden puolella...) jälkeen sipuli petti ihan huolella ja loput väylät olivat lähes paniikinomaista rimpuilua, että saisi osumaan edes yhden heiton ilman puuosumia. No ei onnistunut. Osasyyksi voi aina heittää tietysti liukkaat tiit - jouduin vaihtamaan toiselle kierrokselle kengät ja tasapainon kanssa olikin sitten jäisillä alustoilla ihan huolella ongelmia. Paras siis jättää talviheittäminen sikseen - tässä vaiheessa vuotta ei viitsi kyllä enää panostaa nastatossuihin.
Jotta eihän siinä sitten. Kuin ironian iskuna PDGA:n jäsenyys numeroineen kolahti tänä aamuna sähköpostiin, joten kasataan nyt pari viikkoa päätä kasaan ja vedetään fysiikkatreeniä sinä aikana, ehkä kentälle voisi lähteä rimpuilemaan kunhan lumet sulaa tarpeeksi.
-
tässä vaiheessa vuotta ei viitsi kyllä enää panostaa nastatossuihin.
Tauko varmaan tekee hyvää jos heittäminen maistuu puulta, mutta nyt on kyllä se paras hetki ostaa nastatossut. Talvivarusteet on alessa, mutta vielä on jäisiä kelejä jäljellä. Voin kyllä lämpimästi suositella esim matalavartisia bugeja.
-
Joo nyt on ihan ok tarjouksia noista Icebugeista, ovatpahan sitten valmiina ensi talvea varten jos nyt jo ostaa. ;) Itsekin lopulta taivuin viikonloppuna Intersportista ostamaan Icebug Pacet(?), ja on kyllä todella mukavan tuntuiset jalassa sen lisäksi että pitoa löytyy.
-
Vielä enemmän nastoille on nyt käyttöä nyt kun kevät alkaa sulattelemaan lumia tiipaikoilla ja väylillä ja öisin ne taas jäätyy. Alkutalven pakkaslumessa vielä oli kohtuullinen pito...
-
Tänään ekaa kertaa tuntumaa kiekkoihin sitten karvisten jälkeen Laajiksessa. Koko talvi-18 lopputulokseen -1 (am -1, pro +/- 0), viidellä birkulla, yhdellä tuplalla ja kahdella tavan bogilla. Tupla irtosi vähemmän yllättäen pro-kakkoselta, joka alkaa olla sellainen mörkö ettei mitään rajaa - maltan tuskin odottaa kesän riemuja tuolla väylällä...
No, havaintoja kuitenkin:
- Putti alkais ikäänkuin taas löytyä kun keskittyi pistämään muovia säkkiin tekniikkarimpuilun sijasta.
- Kakkosheitot on kondiksessa, en kaadu tällä hetkellä lähipeliin. Variaatiota on alkanut hiljalleen löytymään ja erilaisia heittoja on oppinut käyttämään rohkeammin.
- Avauksessa on nyt jotain pahasti taas pielessä. Treenailin pro-kakkosella tovin verran, jotta löytäisin kadonneen tatsin mutta aivan tuloksetta. Ihan sama heittääkö bäkkäriä, forea, upsia, hysseä, antsaa, puttia tai mitä tahansa, kiekko ei kerta kaikkiaan vain osu siihen aukkoon mihin pitäisi. Silloin kun heitto tuntuu teknisesti hyvältä, avaus irtoaa aivan liikaa vasemmalle siitä mitä aioin. Koko. Ajan. Siitä kun yrittää tuoda heittoon saattoa tai parantaa grippiä, niin ollaan sitten noin 90 astetta oikealla. Kovin monella väylällä tuo sihdin epätarkkuus ei ole ongelma, mutta juuri tuo pro-kakkonen ja pro-ysi on todella pahoja sudenkuoppia.
En suoraan sanoen edes tiedä, mitä tolle avaukselle pitäisi tehdä. Liukkaat tiit eivät tänään tuottaneet ongelmia, uusi lumi ja lämmin keli -> grippiä oli kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Varmaan alettava taas vain purkamaan sitä osiin kentällä kunhan kelit suosivat :P
-
Noniin, alkaahan se heitto hiljalleen taas löytyä. Tai no, yhdet ledikisat välissä repslol-hengessä umpisurkeaan tulokseen, mutta muuta en sieltä odottanutkaan. Sen sijaan viikonlopun urheilut Laajiksessa alkavat hiljalleen palautella pakettia omiin uomiinsa. Eilen peruskierros koko 18-väyläisellä yhteensä -3 (ama -3, pro 0) ja tänään paketti räpsähti sitten kasaan laakista yhteistuloksella -5 (ama -2, pro -3). Noh, ykkösellä yksi lämppäriheitto ensin, mutta ei lasketa sitä :P
Molemmilla kierroksilla tuskia tuottanut pro-2 par-tulokseen, eli toivoa on vielä. Muutin avaukseen yhden ainoan jutun, päätin nimittäin sinnikkäästi tehdä loppupyörähdyksen kantapäällä päkijän sijaan. Ja kappas, sehän toimi, eikä heitto enää jäänyt "kesken" kuten aiemmin talvella. Samalla siihen avaukseen tuli ihan erilaista rentoutta kuin aiemmin ja tarkkuus alkaa hiljalleen löytää tietään takaisin. Kiitokset vain tälle foorumille ja apua avaukseen-ketjulle ;)
Näitä heittoja lisää siis ja puttitreeniä pirusti, tulos olisi ollut tänään about kolme heittoa parempi, jos putti olisi ollut paremmassa iskussa. Tekemistä siis piisaa, mutta jospa tää tästä taas lähtis.
-
20 väylää, 5 birdietä, tulos +10. 'Nuff said. "Vähän" on vielä tekemistä ennen ens viikonlopun Laajis-liigan avauskilpailua...
-
Äää-äääh. Eilen lämmittelytreeniä ja yksi kisakireä kierros 18-väyläistä ihan huolella huonosti tulokseen +1. No, kuten tunnettua, huonoonkin tulokseen saa kisapäivänä pistää muutaman heiton lisää ja tänään lappuun siis peräti +5. Ihan hyvää väyläpelaamista tänään tosin ja liuta ihan hyviä avauksia, mutta ne putit, ne putit...kaksi väylää parista tuplabogiin, kun ei mennyt sisään sitten millään. Samalla myös yksi ainoa birkku koko kierroksella. Aikamoinen kokovartalokipsi on kyllä nyt.
Noh, havaintoja ja seinäntaulun lisukkeita:
- Ne avaukset pitäisi oikeasti nyt muistaa viedä loppuun asti! Useampi avaus taas tänään liikaa vasuriin ujon saaton vuoksi.
- Ens viikko menee puttitreeniä hinkatessa
- Mun foreantsasta on tullut aika nopeasti oikein kiva "get out of jail free" -kortti. Komeita foreantsoja tänäänkin, joilla heikko avaus pelastettiin par-tulokseen.
- Tasaisuutta, tasaisuutta. Treenikiessien tulokset pitäisi pystyä nyt siirtämään kisakorttiinkin.
Eipä siinä ihmeempiä sitten. Ensi viikkoa kohti näillä teeseillä.
-
Päänrapsuttelu jatkuu. Eilen viikkokisoissa yksi ihan ok kierros (-1) ja toinen päin mäntyä (+5). Isoimmat virheet ykkösväylälle, jossa mandon ohitus ei onnistunut kummallakaan kerralla hyvästä yrityksestä huolimatta. Samoin ysiväylän avaukset molemmilla rundeilla ekaan puuhun, ekalla kierroksella sentään sain huonon avauksen pelastettua par-tulokseen.
Huomioita ja havaintoja:
- Hyvä väyläpelaaminen jatkuu. Nättejä foreantsoja jälleen kerran ja monen monta fiksua lähestymistä. Tämä sujuu nyt vahvasti.
- Putti oli huomattavasti paremmassa kuosissa kuin viikonloppuna. Yksi epäonninen puttiralli koko kiekalla, mutta tämä oli jo vahvasti turhautumisen puolella. Kropan saa nyt paremmin kiinni tonttiin ja sitä kautta puttiin löytyy myös saattoa olkapäästä pelkän kädellä puttaamisen sijasta. Ekalla kierroksella nättejä pitkiäkin putteja kassiin vaivatta.
- Avaukset mallilla joka toinen onnistuu ja joka toinen ei. Irrotus takkuaa jonkin verran.
- Pää ei oikein meinaa pysyä mukana. Jälleen kerran loppuluisu vasta vikojen väylien aikana, eli 14 väylän jälkeen vielä tuloksessa -1 edettiin, siitä vikat kuusi väylää sitten taas slippery slope.
Näistä vähän oppia matkaan, niin ens viikonlopusta tulee hyvä. Ranne on nyt tosin jostain syystä pirun kipeä, eli pakko lepuuttaa vähän ennen viikonlopun osakilpailua.
-
Tänään liigan kakkoskisassa suorastaan tunsi, miten se kipsi alkaa murentua pikkuhiljaa. Lopputulos päivän tavoitteeseen, eli +/- 0 ja vaikka tuolta radalta on varmasti parempikin tulos heitettävissä, tähän pieneen onnistumiseen täytyy nyt tarttua ja lähteä jatkamaan tämänpäiväistä tekemistä.
Alakerta, eli amatööriväylät takkuavat edelleen. Tänään nollilla pihalle, vaikka tuolta pitäisi lähteä yläkertaa kohti mielellään muutama miinus lapussa. Pirkot ja bogit tulivat tänään ryppäissä, eli amalla birkkuun kakkonen ja kolmonen, nelonen ja vitonen puolestaan bogiin, muuten perus par-tekemistä.
Yläkerta lähti käyntiin tosi huonosti ja 10, 1 ja 2 tuottivat kolme plussaa lisää lappuun. Tällä kertaa heitto ei kuitenkaan hajonnut muutamaan epäonnistumiseen, päinvastoin. Kolmosella Suspect holaria hipoen korin alle, mutta harmillisesti puskaan, josta birkku oli mahdottomuus. Sitten rävähti. Nelonen Thiefillä korin alle, birkku. Vitonen Truthilla viiteen metriin, birkku. Kutonen Thiefillä korin alle, birkku ja nollissa oltiin. Ihan järjettömän hyvät avaukset noille putkeen ja fiilis nousi kertalaakista kattoon. Loppuväylät menivät kuitenkin par-meisingeissä lähinnä sateesta johtuen - molemmat pyyhkeet märkinä, kiekot märkiä ja käsi märkä -> kontrolli katosi. Ysillä vielä kisan päätteeksi tosi hyvä avaus Truthillä mökkiä kohti, mutta otti just ennen feidiä oksaan ja kiekko metrin päähän mökistä. Sieltä toivotaan, toivotaan -neppi alapantaan.
Hyvä fiilis kierroksesta kyllä jäi, lähinnä tuon lopun ansiosta. Avaukset palasivat vihdoin sille tasolle, millä ne olivat vielä viime syksynä ja putitkin kolisivat todella hyvin sisään. Ensi viikon liigakisaan ei pääse, mutta täytyy käyttää viikko Vuokatissa rennosti treenaillen ja palata kahden viikon päästä tempaisemaan se miinustulos kisalappuun. Rating tämän päivän kierrokselta luultavasti jotain luokkaa 850-860, eli muutama moka pois ja amarata kondikseen, niin jopa ysisatanen voisi olla ihan mahdollinen tavoite lopuista kolmesta kisasta mihin ehdin.
-
Saako olla tyytymätön, jos heittää Laajiksessa 24 väylää (am -> pro -> am) bogey-freenä tulokseen -7? Oli nimittäin niin karmeita avauksia tänään paikoitellen että pahaa teki. Tuuri oli kuitenkin puolella ja hyvällä väyläpelillä kakkosheitot kopsahtivat joka kerta korin alle. Putitkin menivät oikein nätisti kassiin, kokonaista kolme alapantaa tänään birkkuputeista, muuten ei mitään ongelmia.
Rundit siis -2, -2 ja -3. Toisin sanoen parempi 18 -5 joka pitäisi kyllä saada noissa liigakisoissa ainakin kertaalleen nakattua, mielellään vähän enemmän kaveriksi. Pelikirja sai samalla vähän päivityksiä. Pro 1 on selkeästi Lizotte-hyssen paikka Escapella, Pro 2 on pehmeän Puren heiniä ja Ama 6 on se väylä johon uskallan iskeä foren Suspectilla sisään, onnistui tänään nimittäin molemmilla rundeilla. Ongelmia tuottavat Ama 7, joka on kyllä pakkobirkku, mutta sopivan heiton löytäminen näillä keleillä on hemmetin vaikeaa. Sen lisäksi Pro 6, jossa usein tuulee kovasti vastaan mutta vakaalla kiekolla laakaheitto oikeaa laitaa nuollen on aina riski. Ässää Kanteleella kenties? Muuten askelmerkit loppukevääksi alkavat olla selvät.
Onneksi huomenna ei ehdi liigakisaan, koska hyvää treenikiessiä seuraa usein umpisurkea kisakiessi ;D Nyt viikoksi Vuokattiin kiekot takakontissa. Treeni ja kisatauko tekkee hyvvää :)
-
Mitenkäs mä sanoinkaan, hyvin mennyttä treenikiessiä seuraa umpisurkea kisakiessi :P Viikko Vuokatissa meni vähillä treeneillä, kiitos yllättävien lihaskipujen ja vielä liian lumisien Kainuulaisten ratojen. Muutaman kerran kävin Salmelan koulunpihan neppaamassa johonkin miinus paljon tuloksiin, mutta siinä se.
Siitä sitten sääret edelleen kipeinä ja selkä hieman jumissa Laajiksen Liigakisaan tänään ja eihän siitä tullut yhtään mitään. +4 koko kiessi, yhdellä ainoalla birkulla, kolmella bogilla ja yhdellä tuplalla. Kaikki bogit tietenkin yläkerrasta. Avauksen eivät onnistuneet tänään kertaakaan ja putit eivät menneet sisään jos matkaa jäi yli metri, siinäpä se kokonaisuudessaan. Todella epätasaista repimistä nyt. Huvittavana yksityiskohtana kierroksen rating 699 ;D
Mutta näin, ihan ei mennyt piirustusten mukaan siis. Onneksi on vielä kaksi kisaa jäljellä, tämä rävellys täytyy nollata mielestä saman tien.
-
Tiistaina viikkokisat heikonpuoleisesti +2, joten treenille tarvista taas. Tänään kävin pyörähtämässä pari tuntia nakkelemassa Laajista alhaalta ylös ja takaisin sekä putti- ja draivitreeniä kaveriksi. Hyvältä tuntui heittäminen tänään ja kireällä kierrostulos painui -5 tulokseen. Huomenna on siis painettava liigakisassa tulos miinuksille vaikka väkisin :D Pikanttina yksityiskohtana amarata tänään -4, yläkerrasta pari bogia (ja alakerrastakin yksi :-\ ) mutta niistä selvittiin. Erityisesti nostobirkku ama-neloselta lämmitti mieltä.
Alivakaata midaria bägi vielä huutaa. Pistin sitten tilaukseen just äsken setin Dynamic Discsin tuotantoa, alivakaaksi midariksi Fugitive ja kesää odottelemaan Felon ja Freedom. Huominen pitää mennä vielä nykyisellä setillä, mutta niillähän tänäänkin heitettiin, eli ei se tulos kiekoista kiinni jää. Kuupan kestävyys onkin sitten toinen juttu.
-
Noniin, tulihan se sieltä kun vähän runttasi. Viides liigakisa tulokseen -6, joka riitti tällä kertaa jaetulle seitsemännelle sijalle. Sijoituksella niin väliä, tulos on oma enkka kohtsillään unholaan jäävältä radalta ja heitto kulki tänään paikoitellen todella hyvin. Aina on parantamisen varaa, tällä kertaa saldona yksi missattu birkkuputti pro-vitoselta ja päivän ainoa bogi ama-neloselta kun kiekko halusikin hypätä ketjuista pihalle. Siihen lisäksi amaradalta muutama todella hölmö avaus, par ei tuolla radalla aina tyydytä.
Nopeasti sen hyvän kierrosfiiliksen kyllä saa parhaimmillaan päälle. Tällä kertaa kierroksen toisena väylänä toiminut pro-nelonen nosti fiilikset heti välittömästi kattoon, kun avaus Thiefillä oli onnistunut ja pitkä putti meni nätisti suoraan kassiin. Talven häröily alkaa yläkerrassa viimein kantaa hedelmää, bogey free napsahti sen kummempia ajattelematta. Nyt jäljellä enää siis liigan päätöskisa ensi viikolla, josta tavoitteena -3 kierros, jolla saisin kokonaistuloksen nolliin.
Talven aikana opittua forea uskaltaa nyt käyttää noissa nepeissä, Suspectilla homma toimii ihan tosi hyvin ja kiekko lähtee ajattelematta nätisti laakana sinne minne pitääkin. Mukava saada variaatiota heittoon.
Mutta tästä on kyllä hyvä jatkaa, onnistuneen kierroksen jälkeen on helppo hymyillä ;)
-
Hah, joka toinen viikko päin mäntyä ja joka toinen ihan hyvin, näköjään. Viime viikolla niin viikkokisat kuin liigan päätöskisakin aivan totaalisesti penkin alle, eilen sitten viikkokisat ihan ok-tason kiessilla -3. Enemmänkin olisi ollut tarjolla, mutta vain yksi bogi ja hyvää peruspelaamista niin en jaksa jurnuttaa. Pikanttina yksityiskohtana alakerta meni toissapäivänä treenikierroksella -7 kierrokseen yhdellä holarilla varustettuna, eilen sitten viikkokisoissa hirveän rytemisen jälkeen vain -2. Aina ei voi onnistua.
Uusia kiekkoja pääsi kivasti testailemaan noilla uusilla kesäväylillä. Ensi kesän kakkosväylä on ilmiselvästi Felonin heiniä, ihan huikea lätkä. Kestää tuulta, lentää just niin pitkälle kuin pitääkin ja feidaa pomminvarmasti joka kerta niin kuin ajattelikin. Freedomista on puolestaan luvassa pitkien ja suorien väylien distance-lätkä, tykästyin siihenkin. Juuri sopivan alivakaa ja lentää kuin keihäs Rädyn kourassa. Feidi on maltillinen, mutta pienen ylikäännön kanssa laskeutumispaikka on kivasti suoralla linjalla. Bägiin se.
Nyt pitänee alkaa treenailla sitten Peurungan rataa ensi kuun lopussa odottelevaa Trilogy Challengea varten. Viikkokisat plus parit Peurunka-kiessit per viikko, näillä mennään.
-
Näytti olleen aika kova taso eilen viikkokisoissa noin yleisesti, liekö keli vai mikä aiheuttanut.
Pitäisi testata itsekin tuota Freedomia, vaikka en jaksa uskoa että sekään mikään ihmekiekko omalle narukädelle olisi. Thief lensi taas eilen niin nätisti Peurungassa että en taida mitään sen nopeampaa kiekkoa tarvita (okei G-PD vähän vakaampiin hommiin, ja Inertia nyt vielä roikkuu mukana ylämäkiväylille, johon jostain syystä sopii kuin nakutettu).
Pistäpä viestiä jos lähdet keskellä päivää Peurungassa pyörähtämään, voisin lähteä mukaan treenaamaan Frisbeepoint-touria varten.
-
Laajiksen pro-rataa tuli käytyä talkoilemassa kuntoon, tänään sitten pääsin viimein heittämään tämän vuoden leiskan läpi. Oli kyllä hitsin kivaa heittää kunnolla pitkästä aikaa, kierros vähän penkin alle +7 mutta mitäpä siitä kun kivaa riitti. Leiska on viimevuotista helpompi, koska metsiä on raivattu väyliltä urakalla. Ainoastaan alakerran väylillä puuosumia joutuu varomaan, aurinkorinteellä metsät ei enää haittaa puoliakaan siitä mitä viime vuonna.
Felonia tulee näillä näkymin heitettyä ensi kesänä todella paljon. Erittäin monikäyttöinen kiekko, joka tuli kaivettua bagista moneen otteeseen. Varma ja luotettava kiekko hyvällä liidolla, peukku. Tämänpäiväisen perusteella kesän realistisena tavoitteena voisi olla kiskaista tuolta leiskalta nollat, oikein hyvänä päivänä jopa pakkaselle jääminen on ihan mahdollinen skenaario. Väylät tuntuisivat sopivan tämänhetkiselle bagikokoonpanolle todella hyvin.
Ensi viikolla pitäisi yrittää joku ilta lähteä Peurunkaa kohden, täytyypä katsoa miten kalenterit natsaa.
-
Hm, voisi varmaan pyöritellä ajan kuluksi jonkinlaista pelikirjaa Laajikseen tämän vuoden leiskalle. Tänään voisi sitten heitellä kirjan mukaan viikkikset ja katsoa mitä tapahtuu.
1) Suspect loivassa hyssessä niin lähelle koria kuin sattuu osumaan. 2-3.
2) Felon voimalla ob-viivojen sisälle, Kannel korin alle. 3.
3) Thief antsassa mäkeen, Kannel korin alle. 3.
4) Truth suoraan koria kohti niin pitkälle kuin sinä päivänä sattuu osumaan. 2-3.
5) Thief sisään silmät kiinni ja sinne päin. 2-5.
6) Felon forella sisään ja toivotaan parasta. 2-4.
7) Vip Air Pursi annukassa ylämäkeen ja katsotaan kuinka lähelle koria nousee. 2-3.
8) Laulaja hyssessä mutkan ohi korille. 2-3.
9) Thief sisään, Purella lähestyminen niin lähelle koria kuin sattuu osumaan. 3-4. (kunhan kori siirtyy kesäpaikalle)
10) Thief sisään ja toivotaan ettei osu puihin. Purella korin alle. 3-4.
11) Thiefillä ulos taskusta, Felon hyssessä niin lähelle koria kuin sattuu osumaan, Kanteleella loput. 4.
12) Felonilla mutkaan, Kanteleella niin lähelle koria kuin sattuu osumaan. 4.
13) Felon hyssessä saareen. 2-3.
14) Thief antsassa mäkeä alas ja katsotaan mihin laskeutuu. Kannel korin alle ja 3.
15) Freedom flättinä sisään niin lähelle koria kuin osuu ja Kannel korin alle. 3.
16) Truth mäkeä alas flättinä ja toivotaan parasta. 3-5.
17) Truth flättinä koria kohden. 2-3.
18) Freedom flättinä mäkeen. 3.
Jos siis kaikki kuut ja tähdet sattuisivat joku päivä suotuisaan asentoon ja kaikki omalle kädelle mahdolliset birkkuväylät osuisivat eikä bogeja tulisi, hyperoptimikierros olisi -9. Käytännössä jos nollille sattuu pääsemään, niin sen parempaa tuolta tänä kesänä tuskin tarvitsee raapia ;D Tänään viikkokisoissa todennäköisempi tulos on reilusti plussan puolella, mutta katsotaan mitä kouraan iltapäivällä jää.
-
Onko tämä tyynen kelin pelikirja? :) Nimittäin mulla meni alustava pelikirja ainakin aivan sekaisin äsken kun totesin että joka väylällä tuulee aivan järkyttävästi...
Lähetetty minun GT-I9300 laitteesta Tapatalkilla
-
Jos tuulee niin sitten heitetään kaikki väylät pelkillä Felonilla ja Kanteleella ;D
-
Summaillaas viime aikaisia sähellyksiä taas yhteen. Laajiksessa takana parit viikkokisat, tuttuun sähellystyyliin reilusti plussalle. Putti on tällä hetkellä jotain ihan järkyttävää räpellystä ja kaikki yli metrin putit ovat hirveitä hasardeja. Paremmalla putilla molemmista viikkiskierroksista olisi vaihteeksi saanut puolet plussista mäkeen :P
Eilen sitten Peurungassa ihan kivat kymppikisat ja sieltä kotiuduttiin tasoituskisan voittajana parikymmentä rahaa rikkaampana kotiin. Häsellys ja härväys jatkuivat Peurungassa lähinnä kakkosheittojen osalta, putti oli aiempia kisoja paremmassa vireessä. Ikävänä yksityiskohtana olkapää taisi hieman venähtää, kun ensimmäisen kierroksen bäginvaihtoerikoisuudessa selkään iskettiin naispelaajan bägi ja huomattavasti omia kevyemmillä kiekoilla tuli revittyä selvästi liikaa. Eipä sillä, hauskaa oli kaverin kiekoilla heittää ja yllättävän hyvän kierroksen sain täysin uppo-oudoilla lätkillä heitettyä. :D
Ensi viikolla kutsuu työreissu, joten heittämään palataan vasta reilun viikon päästä Laajiksen viikkokisoissa, joissa olisi tarkoitus testata millaisen kierroksen saa aikaan vielä pienen jetlagin vaivaamana. Tiede vaatii uhrauksia. Loppukuusta sitten Trilogy Challenge. Eiköhän tästä ihan kiva kesä tule, tulostaso näyttäisi parantuneen jo nyt viimekesäiseen verrattuna :)
-
Heh. Tuota bägien vaihtoa olen kaverien välisessä kisassa pohtinutkin. Pitäis vaan olla sellanen rata missä ei vaaraa pahemmin hukata kiekkoja, tai jos on niin jättää ne tärkeimmät pois bägistä. Vaikka joillain bägissä saattaa olla pelkästään niitä tärkeitä... eli melkein koostaisin jostain varastokiekoista bägin tähän tarkoitukseen, jos. Koska jos pahin sattuu, niin kiva kun joku muu heittää sen FR SPD:n vuorenhuipulta huissunnevadaan.
-
Jetlagin karistus viikkokisojen muodossa sujui yllättävänkin hyvin, olosuhteisiin nähden +7 oli ihan positiivinen kierros. Päivän avainsana oli jälleen putti, joka oli joka toisella väylällä hirmuisessa vireessä ja joka toisella ihan karmeaa säheltämistä. Kolme puttia ujon vauhdin takia ketjuista pihalle ja kierroksen päättänyt "varma" pirkkoputti ykkösväylältä väsyneellä kädellä parista metristä korin alle.
Kierroksen ekalla puoliskolla väsymyksestä ei ollut vielä tietoakaan ja palttiarallaa 10 väylän jälkeen oli vielä mahdollisuus vielä todella kovaan tulokseen. Ylämäkisiirtymä imaisi sitten kuitenkin väsyneestä jätkästä viimeisetkin mehut ja tuloksena 13 ja 14 väyliltä tripla- ja tuplabogit lappuun ja tulos olikin sitten sitä myöten paketissa. Väsymys näkyi myös vikoilla väylillä avauksissa ja kakkosheitoissa, mutta tuurikin oli vähän puolella ja vain yksi bogi lisää 18 väylältä kun uniset aivot lähettivät Freedomin rinnettä alas hirveässä hyssessä flätin sijasta.
Tähtihetkiä matkaan mahtui tosin myös. Väylällä 7 Kannel löysi tiensä säkkiin puolesta välistä väylää pienessä antsassa ja väylältä 10 ensimmäinen birkku ikinä, kun Escape päätti ovelasti kiertää kaikki edessä olevat puut ja jäi korin alle. Myös väylältä 5 birkku kun myös Thief oli tänään puunkiertotuulella ja haaraputti purella ~7 metristä sujahti säkällä säkkiin.
Anyway, jetlagin vuoksi puolivaloilla pelattiin, joten ihan hyvä tulos siihen nähden. Saapa vain nähdä paljonko Laajista tänä vuonna tulee sitten kuitenkaan kierrettyä, Riihivuoren viikkokisat kun ovat jo oven takana ja kahdet viikkokisat viikossa perättäisinä päivinä eivät sovi perhepolitiikkaan. Lisäksi Riihivuori näyttäisi tänä vuonna olevan varsin muikea rata viime vuoden tapaan, vaikka muutoksia onkin jouduttu harmillisesti tekemään.
-
Parit kisat rikkaampana taas eteenpäin, kahdesta edellisestä kilibailusta tuli lappuun molemmista niin paljon plussaa ettei ikinä. Toinen kisa tosin uppo-oudoilla kiekoilla ja toinen oikein kunnon myrskytuulessa, joten annetaan nämä anteeksi. Treeniä on tullut töistä johtuen ihan liian vähän vyölle nyt, pakko yrittää tänään ja huomenna käydä puttailemassa, kun viikonloppuna kisoja olisi tiedossa kaksin kappalein.
Ensin lauantaina Kangasniemen radan avaiskembalot, sieltä jos kahden kierroksen yhteistulon olisi jossain nollan ja plus viiden välimaastossa, niin olisin ihan tyytyväinen. Sitten sunnuntaina Taliin, yksi kappale Normitali-liigan kisaa vyölle kans kun siellä päin muutaman päivän sijaitsen. Talista lähdetään hakemaan lähinnä kivaa heittämistä, joku +10 kierros voisi olla ihan todennäköinen tavoite. Kisakesä hyvään vauhtiin siis, melkein joka viikonlopulle osuu nyt jotain PDGA-skabaa ja viikkokisat sitten välissä ;D
-
Kisakokemusta tuli viimein haettua muualtakin kuin lähiradoilta. Kangasniemen radan avajaiskisat menivät tuttuun tyyliin totaalisesti penkin alle, molemmilta kierroksilta lappuun +7 joka on tuolle radalle aivan ala-arvoinen tulos. Pikanttina yksityiskohtana bogitin systemaattisesti radan helpoimmat viiskytmetriset väylät, mutta birkkuja otettiin lappuun sitten radan vaikeimmilta väyliltä. Joskus näinkin.
Talin kisailut jäivät väliin aikatauluongelmien vuoksi, mutta otin sitten vahingon takaisin käymällä Kivikon viikkokisoissa. Siellä sitten edellistäkin huonompaa sohellusta ja lopputulos +11. Kivikon tapauksessa ongelmaksi muodostui putti, sillä käytännössä kaikki 11 plussaa tulivat umpisurkean puttipelin ansiosta. Syytän tosin omaa harkkore-meininkiäni, kävin nimittäin hakemassa Pointista ennen kisaa kolme Mercyä jotka tungin bägiin tuttujen putterien tilalle. Lisäksi vähän heitetty rata, tosi paljon huonoa tuuriakin mukana (ykköseltä muuten ihan ok avaus rollerina ob:lle jne...), mutta heikkoa tekemistä yhtä kaikki.
No, eihän siinä. Viikonloppuna edessä Laajis Open, joten nyt loppuviikko sitten vaan heitetään niin maan perkuleesti rataa läpi sen mitä töiltä ehtii ja JYLYtellään putteja sisään. Nappasin paikallisesta honkkarista auton perään kokoontaitettavan kangaskorin, niin pystyy puttailemaan puistossakin. Kahvitauolla vaan työpaikan takapihalle kori pystyyn :D
-
Kisavalmisteluja varten kävin tänään nakkomassa honkkarikoriin putteja tunnin. Putti on ollut sekaisin kuin seinäkello nyt jo pitkään, joten jotain uusia jujuja piti keksimän. Löytyihän sieltä onneksi varsin hyviä juttuja.
Muistelin siinä ensimmäisiä heittoja heitellessä lukeneeni foorumilta jonkun sanoneen että jos koriin heittäisi pallolla, melkeinpä kaikki heitot menisivät sisään kymmenestäkin metristä. Tästä älynväläys - entisenä säbämaalivahtina pallon heittely on oikein tuttua puuhaa sormispinneineen kaikkineen joten päätin kokeilla miten putti onnistuisi samanlaisella liikeradalla jos yrittäisin heittää palloa. Tästä seurauksena olikin hieman yllättäen toistuva kilinä ketjuissa.
Se mitä tuo tyylinvaihdos sai aikaan tärkeimpänä, oli se että heitin ranne jäykkänä. Aiemmin olen laittanut puttiin pienen rannespinnin. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että kun se sormispinni on tanakasti takaraivossa, heittoon tuli spinni kahdesta eri kohtaa ja osumatarkkuus kärsi tajuttomasti. Sen sijaan kun laitoin kiekkoa alakautta heittäen, niin kiekko päätyi aina juuri sille linjalle kun halusinkin, jännä.
Tekemistähän tuossa putissa on vielä paljon ja huomenna Laajis Openissa on enemmän kuin todennäköistä että tulos painuu tanakasti plussalle juuri putin vuoksi, mutta pitkästä aikaa tuntuu siltä että nyt ollaan tuon puttaamisen kanssa oikealla tiellä. Muuten heitto on kyllä ihan kuosissa, se on tullut todettua parin aiemman päivän Laajis-treeneissä. Enää pitäisi vain saada ne moneyshotit sisään, eikä tyytyä seiftaamaan kahdesta metristä milliin :P
-
Ja juhlinta jatkuu. Myös Laajis Open päin berberiä, eka kierros +11 ja toinen +10, eli alkukauden huonoimpia tuloksia sivuutettiin tuolla. Toisaalta pitää varmaan olla tyytyväinen siihen, ettei tuon huonompia kiessejä ole tällä kaudella vielä tarvinnut Laajiksessa katsella :P
Mihin homma sitten kaatui tänään? No kippaskappas, puttihan se takelteli taas ihan huolella. Lopputuloksesta olisi saanut siivuttaa reilusti toistakymmentä heittoa mäkeen jos vain putit olisivat menneet sisään pidemmältä matkalta kuin metristä, tosin yksi putti meni myös metristä ohi. Laskin kotiin tullessani että jos kaikki putit olisivat viiden metrin säteeltä sisään, olisin heittänyt toisella kierroksella kauden ennätystulokseni tälle leiskalle. Ei siis ihme, että sipuli hirtti kiinni ihan huolella.
Ärsyttää ihan helvetisti kun tietää että se putti on vain korvien välistä kiinni, mutta just sitä osastoa on todella vaikea treenata kuntoon. Muuten heitto on kuosissa. Avaus kulkee, kakkosheitot kulkevat ja väylien sisällä pelaaminen on kivaa. Nyt putti on vain niin umpijäässä, että joka kerta kun kakkosheitto läpsähtää kauemmas korista kuin metriin, putti alkaa jännittää ihan järkyttävästi. Eihän siitä silloin tietenkään mitään tule. Treenatessa sentään jotain saa aina välillä sisäänkin.
No, alustava rating kuitenkin jotain 810 luokkaa, eli huono mutta parempi kuin pelkäsin. Täytyy nyt vain nollata tämä jotenkin ja jatkaa uusin kujein eteenpäin.
-
No niin, Ahdiksen henkilökohtainen puttiklinikka alkaa hiljalleen tuottaa tulosta. Viimeisimpänä muokkasin tänään grippiä hieman niin, että varsinainen heittoliike olisi luonnollisempi. Kiekosta siis kiinni ylempää niin, että suoralla heittoliikkeellä ilman kyynärpään liikettä kiekko lähtee laakana spinnillä koria kohti. Ketjut alkoivat kolista todella nätisti jo kauempaakin, mutta yksi ongelma jäi. En tiedä harittavatko mun silmät vai onko kropan asento väärä, sillä todella hyvällä prosentilla ketjut kolisivat väärästä kohti, eli "heikolta puolelta" vasemmalta ylhäältä, mikä johti tietysti automaattiseen sylkyyn.
Muuten putti tuntuu taas hyvältä. Näillä muutoksilla putti on rento ja oman tuntuinen, vielä pitäisi vain tuota osumatarkkuutta päivittää hieman.
-
Hiljaa hyvä tulee. Putti alkaa heitto heitolta upota selkärankaan ja ketjuosumia alkaa tulla mukavasti parempaan tahtiin kuin alkukesästä. Viime viikkokisojen tuloksia katsomalla sitä ei tosin uskoisi, eilen Riihivuoressa umpisurkea +10 ja tänään Laajiksessa sellainen normikehno +7. Tänään putti osui pääsääntöisesti tosi kivasti ja päivän molemmat birdiet tulivat sopivan hankalista puteista, jotta itseluottamus pääsi putin kanssa nousuun. Kakkosheitot olivat tänään ja eilen sitten aivan berberistä, eli joku osa-alue näköjään tökkii aina :P
Mutta mutta, kyllä tämä taas tästä. Muutama heitto vielä veke tuloksista, niin mikäpä tässä heitellessä ja kisaillessa.
-
Päivitetääs taas ennenkuin viikon päästä pääsee viskomaan muovia ihan kunnolla kahden perättäisen PDGA-kisan merkeissä. Kovin vaihtelevaa on ollut heittäminen viimeiset pari viikkoa. Petäjäveden ensimmäiset viikkokisat penkin alle tuloksella +10, kisaerikoisuutena pelasin tosin 13 paria, muilta viideltä ongittiinkin sitten isoja kaloja haaviin. Riihivuoressa palattiin viime vuoden tuloksiin ihan ok-tasoisessa +3 kierroksella, josta olisi taas ollut vähän onnekkaammalla putilla ollut muutama heitto siivutettavissa pois. Ainakin kolme korisylkyä tuli tuossa, muuten heitto oli ihan kivassa kuosissa.
McBeast Challengessa lopputulos (+11) ei taaskaan kuvannut kierrosta kunnolla, sillä väyliltä 11,12 ja 13 tuli ongittua peräjälkeen lappuun peräti 7 plussaa lisää. Minkäs teet, omilla kiekoilla kun noita on tottunut nakkomaan eikä kisakiekoista ollut omien päihittäjäksi. Tänään sitten siihen perään Vitapoliksesta oma ennätys nykyleiskalle. Kaksi kierrosta, ensimmäinen -1 ja toinen -2 eli KS-Turneelle voidaan iskeä peräti -3 lappuun sieltä.
Viimeisin päivitys bägiin oli Ennustaja, joka nyt testatun mukaan on just eikä melkein sopivan alivakaa ainakin vielä. Breakout siirtyy vaimon käyttöön, tosin on keveydestään huolimatta tälle aikamoinen jyrä ;D Vielä kun se Convict tulisi pihalle, niin eihän sitä pieni ihminen enää muuta kassiin tarttis...sure.
-
Pohdiskellaas hetki asiaa, joka omassa heittämisessä tökkii tällä hetkellä kaikkein pahiten, eli ns. sipuliosasto. Alkuviikon viikkokisat olivat tällä viikolla molemmat aivan kammottavaa rypemistä ja niistä lappuun jäivät kirkkaasti kauden heikoimmat tulokset. Haeskelin tämänpäiväisen kisan jälkeen syytä siihen, miksi oma heitto on todella voimakkaasti on/off-luonteista, eli yleisesti ottaen oma taso on parantunut selkeästi ja tulokset ovat sen myötä parantuneet, mutta siitä huolimatta välillä tulee nyt kahden edellispäivän kaltaisia totaaliromahduksia. Tämä tendenssi oli nähtävissä jo talvella, joten tuohon tasonvaihteluun on oltava joku järkevä syy.
Heittotekniikka nyt on mitä on, mutta mulle ihan riittävällä tasolla kun aikomuskaan ei ole kehittyä varsinaiseksi huippuheittäjäksi. Itse asiassa se taso, jolla mä tällä hetkellä parhaimmillani pelaan on oikein hyvä. Avaukset kantavat pisimmillään sen yli 120 metriä haluttua linjaa pitkin ja väyläpelikin on usein oikein kivassa mallissa. Putti osuu joka toinen päivä, mutta se ei kuulu tähän tekniikan osalta.
Ongelmia on toisin sanoen lähdettävä etsimään pääkopasta. Eilisellä ja tämänpäiväisellä oli yksi selkeä yhtäläisyys: molemmat rundit alkoivat heikosti ja kovasta yrityksestä huolimatta huono kierre ei katkennut sitten millään. Välillä tuli epäonnisia putteja yläpantaan, välillä millin paksuinen oksa katkaisi lennon ja esimerkiksi tänään nelosväylän birkkuputti muuttui lopulta tuplabogiksi kun alapantaan jysähtänyt putti rollaili mäen alas melkein koko matkan tiille asti. Normaalia huono tuuria, joka pitäisi saada aina nollattua seuraavalle väylälle mennessä.
Nyt kuitenkin tilanne on se, että jos seuraavat väylä-pari menevät yhtä lailla penkin alle, tuska pääkopassa kasvaa ja tarpeeksi pitkään jatkuttuaan keskittyminen herpaantuu lopullisesti. Pelipää ei vaan kertakaikkiaan pysy nyt läjässä. Tähän pitäisi nyt keksiä joku keino, sillä vaikka kuinka puree huulta ja yrittää ottaa lungisti huonon heiton jälkeen, virheet alkavat pahasti kertaantua. Tällä erää syynä tähän voi olla pieni heittoväsymys, kun viidettä päivää putkeen olen kiekkoa nakellut. Lisäksi taustalla on myös pieniä personal issues -henkisiä juttuja, jotka varmasti vaikuttavat myös.
Paha homma, sillä viikonloppuna olisi tiedossa peräti kahdet PDGA-kisat, joten aikaa sipulihoitoon ei oikein ole. Huominen pitää ainakin pitää nyt taukoa heittämisestä, ehkä torstai myös. Iso Heitto Openiin voi tosin lähteä täysin ilman paineita vain nauttimaan radasta, sillä en ole heittänyt rataa tälle kesälle lainkaan eikä odotuksia ole. Riihivuori Open onkin sitten toinen juttu, sillä siellä pitäisi kaiken järjen mukaan pystyä painamaan korttiin ihan ok-tason tulos. Hieman hirvittää, mutta otetaan nyt rennosti ja koetetaan ladata akkuja loppuviikko, ei tässä muukaan nyt auta. Heinäkuun lopulla odottelevaan Lakeview Openiin mennessä kaali on toivottavasti jo vähän tasaantunut tästä tasonvaihtelusta.
-
Tuoreena lisenssipelaajana tämä sipuliosasto on kiinnostava.
Mulla on fiilis, että siinä olisi monella kisauraa aloittavalla pelaajalla tekemistä ja helpon kehittymisen paikka. Eikä se ole pelkkää epäonnistumisten nollaamista vaan myös oikeita valintoja: pelaamista omien taitojen rajoissa, seiftaamista tarpeen tullen jne. En sitten tiedä, miten sulla tämä osasto toimii.
Mä olen lukenut pari pallogolfin henkisen puolen kirjaa, ja niistä on ollut apua. Pitää kehaista, että kahdessa viime pdga-kisassa olen pelannut kaikki kierrokset paremmin kuin radan oma aiempi enkka.
Isoon Heittoon olen itsekin menossa - ehkä kesän odotetuin kisa. Hyviä heittoja!
-
Tuo oman tason rajoissa pelaaminen on varmasti yksi tärkeä pointti. Aiempaa "urheilu-uraa" peilaten, mulla on yksi todella huono puoli, mä olen nimittäin todella ankara itselleni. Heikosti menneestä helposta väylästä seuraus on usein se, että seuraavaa lähdetään paiskomaan sitten raivolla vaikka tiedossa on, että fiksusti pelaamalla välttäisi monet karikot. Sellaista se on mun urheilujen osalta ollut jo sen yli 20 vuotta ;D
On ihan mahdollista, että oma rima on liian korkealla vielä ja kun sen ylittäminen ei onnistu, niin homma kosahtaa käsiin ihan vain perisuomalaiseen ketutukseen. Parhaat kiessit tulevat aina silloin kun jo aamusta on sellainen olo, että tänään äijä on kunnossa, kiekot on kunnossa ja kaikki on kunnossa. Ei turhia odotuksia tai muutakaan, vaan kivaa fribaamista. Hampaat irvessä mä en tosiaan saa aikaan yhtikäs mitään positiivista, se tässä on opittu kantapään kautta.
-
Hankalinta taitaa olla suhteuttaa oma osaaminen toistoihin. Kun tietää osaavansa heittää hyvän heiton on aika vaikeaa ymmärtää miksi se ei onnistu silloin kun sitä tarvitaan. Isotkin pojat heittävät huonoja heittoja, joten miksi ei me heikommatkin.
Huono heitto maksaa yleensä jotain ja sen pitääkin harmittaa, mutta sen unohtaminen nopeasti on vaikeimpia asioita tässä lajissa. Miten pelata niin ettei aiemmat heitot vaikuta seuraavaan heittoon? Ei helppo paketti kun kuitenkin niiden hyvien heittojen pitäisi antaa tuoda lisää itseluottamusta tekemiseen.
Varmaankin siksi osa meistä onkin parempia. :)
-
Huh, tänään irtosi apina harteilta ihan kunnon rysähdyksen kera. Viikonlopun kiekkoilut Keuruulla ja Riihivuoressa olivat aivan ala-arvoista suorittamista jälleen kerran ja Riihivuoressa sulikin naama sitten ihan huolella. Sen jälkeen otin pari päivää taukoa heittämisestä ja yritin parannella sekä kropan että pääkopan rikkinäisyydet rauhassa. Eilen sitten Äänekosken viikkokisoihin hupikiessille ja sielläpä tapahtuikin jotain merkittävää - putti palasi takaisin arsenaaliin.
Äänekosken kierros itsessään meni heikosti, mutta heittelin toisaalta millin pilliväyliä aika huumorilla ja hyvästä kelistä nautiskellen. Vielä kierroksen alkupuolella puttaaminen oli tuttua bärseilyä, mutta kun plussia tuli lappuun, aloin puttailla vähän eri tyylillä sen kummempia ajattelematta. Lopputuloksena löysin vihdoin sen mun oman putin takaisin ja sen ansiosta pamautin kierroksen viimeiselle väylälle birkun about 15 metrin spinniputilla.
Tänään sitten veljen kanssa into piukeana Laajavuoreen testaamaan tuota samaa puttityyliä uudestaan ettei viimeisten neljän-viiden viikon rypeminen pääsisi enää jatkumaan. No kappasta vain, putti kolisi kassiin todella muikeasti ja kierros päättyi omalle tasolle varsin hyvään +3 tulokseen. Samaan lukemaan olen päässyt kyseisellä radalla vain yhden kerran aiemmin, viimeksi huumorikiessillä joskus kesäkuun alussa. Neljä birkkua, mutta sitten muun räpeltämisen tuloksena myös kaksi tuplabogia väyliltä josta normaalisti pelaan tasaisesti paria, sellaista sattuu. Jo alusta lähtien fiilis oli todella korkealla kun ne kaivatut putit osuivat viimeinkin sisään niinkuin halusin.
Mikä se salaisuus sitten oli? Spinniputti. Mä olen koko kesän yrittänyt epätoivoisesti rykiä push-puttia sisään, mutta huonolla menestyksellä. Pienellä rannespinnillä ja kropasta vauhtia ottamalla tarkkuus parani ihan älyttömästi. Tuolla tavalla putit menivät säännönmukaisesti joka kerta kympin ringistä sisään, sen ulkopuolelta en edes yrittänyt vaan spinautin kiekon vain korin alle seiftaillen.
On oletettavaa, että takapakkia tässäkin otetaan taas silloin tällöin, mutta itsevarmuutta puttaamiseen tuli välittömästi ihan järkyttävästi lisää. Enää ei pelottanut putata vitosesta. Jospa tää tästä. Kesän vika SFL-kisa omalta kohdalta pelaillaan pois viikon päästä Lakeview Openin merkeissä, Nordea Openin päätin sitten lopulta kuitenkin skipata ja menen suosiolla spotteriksi sinne.
-
On tämä outoa. Treenatessa putit eivät mene sisään vaikka yrittäisi pudottaa millistä, mutta kiessillä putit napsuivat kassiin taas kympin ringistä ilman ongelmia. Toivottavasti sama trendi jatkuu huomenna Lakeview Openissa, Peurungassa niitä hyviä putteja todellakin tarvitaan.
-
Jaahas, turistaas taas kun on kerran jotain turistavaa. Kaikenlaista on tapahtunut, hyviä ja huonoja heittoja, auringonpaistetta ja vesisadetta.
Tämänpäiväisiin Laajiksen viikkokisoihin ajattelin sitten tempaista vähän jotain erilaista. Otin mukaan vain välttämättömän, eli kolme midaria ja kaksi putteria, kaikki muut kiekot jätin kotiin. Lopputulos oli...huoh, kesän paras kisatulos Laajiksessa :D Parannettavaa jäi vielä paljon, mutta tähtihetkiäkin mukaan mahtui. Heitänpä pitkästä aikaa väylä väylältä juttua ylös, niin ehkä sitä oppia alkaa jäämään kaaliin lisää.
8. Tältä väylältä lähtö. Laulaja totuttuun tyyliin sisään, mutta jäi hankalasti puskan taakse. Neppi Kanteleella milliin ja par.
9. Truth sisään turhan paljon oikeaa laitaa pitkin ja metsään. Sieltä samalla kiekolla ensin neppi väylän reunaan ja sitten upsi luukulle. Luukulta Corella antsa viiteen metriin ja Dagger säkkiin. Bogi.
10. Truth ekaan puuhun ja jäätävän syvälle oikealle pusikkoon. Sieltä samalla kiekolla kiukkurysty pitkälle takaisin väylälle. Kolmosheitto Daggerilla kympin putille, mutta ei mennyt sisään. Nostolla tuplat korttiin.
11. Corella antsayritys loppui alkuunsa kun kiekko lipsahti kourasta vasemmalle pusikkoon. Sieltä Corella fore eteenpäin, mutta uuteen pusikkoon. Laulajalla upsi outtiin, jatkoheitto Laulajalla takaouttiin ja putin jälkeen seiska lappuun. Tässä vaiheessa söi hieman miestä.
12. Laulaja mutkaan ilman ongelmia. Kannel hyssepommilla hyvälle birdie-paikalle, mutta Dagger lipsahti putatessa kourasta ihan totaalisesti. Harmittava par.
13. Truth piikkisuoraa linjaa pitkin saareen ja Dagger säkkiin. Birdie.
14. Truthilla antsa reilusti pitkäksi seuraavan väylän tiille asti. Sieltä sitten Kannel hyssepommilla metriin ja par.
15. Truth pillisuoraan korin tasalle ~7 metrin putille. Dagger säkkiin ja todella, todella maistuva birdie.
16. Truth pillinä mäkeä alas ~15 metrin eagle-putille. Ballsini eivät ole steel, joten Dagger seiftinä milliin ja birdie.
17. Dagger ~6-7 metrin birkkuputille, mutta ilmeisesti kolmas birkku putkeen olisi ollut liikaa, joten puttasin alapantaan ja par lappuun.
18. Tähän Truth ei sitten toiminutkaan, vaan kippasi keskelle metsää. Sieltä joku upsin tapainen takaisin väylälle, Kannel vajaan kympin bogiputille ja Dagger kassiin.
1. Truth metrin putille ja helppo birdie.
2. Truth ob-rajalle suorana, sieltä vain Kannel korin alle ja par lappuun.
3. Tässä oli sitten Truthin vuoro livetä kädestä, jäi sentään polun varteen, josta piti olla helppo nostaa Daggerilla milliin. Kiekko mokoma ottikin vain laskeutuessaan pienen napsun rinteestä ja rollasi huitsin nevadaan asti. Sieltä vain uusi seifti korin alle ja bogi lappuun.
4. Truth metrin putille ja birdie.
5. Truth ihan ok sisään ~15 metrin birkkuputille. Putti alapantaan ja par.
6. Core ei sitten kääntänytkään ja dropparilta vauhtia hakemaan. Sieltä Dagger parin metrin putille ja bogi.
7. Truth ~6-7 metrin ylämäkiputille nätissä antsassa. Putti laskeutui alapannan päälle ja pomppasi pihalle. Vähän nihkeä par loppuun.
Mitä tänään sitten opimme? No hemmetti, draivaa enemmän niillä midareilla kun on tyyntä, tollo! Kun kerran Truthia sain lennätettyä useammalla väylällä pillisuoraan toistasataa metriä, niin ei silloin driverilla mitään tee. Tuulet on tietysti sitten erikseen. +4 tulos jätti tottakai parantamisen varaa, mutta tämä kierros teki kyllä hyviä asioita loppukautta varten. Saapa nähdä, ehkäpä toi driveriosasto kaventuu sittenkin vielä vähän lisää...
-
Pitkä aika edellisestä päivityksestä, mutta koska kesäkausi on nyt "virallisesti" ohi (en päässyt Laajiksen vikoihin tiistaiviikkiksiin, kun viime metreille esteeksi tuli perheen puolesta forsmajöör), niin summaillaan yhteen mitä kaikkea kesän aikana oikein tapahtui.
Alkukausi meni poskelleen. Kotipuolessa oli vähän kaikenlaista, niin keskittyminen heittämiseen oli sitä sun tätä mikä näkyi varsinkin PDGA-kisoissa. Kesän edetessä homma alkoi kulkemaan huomattavasti paremmin ja nyt syksyä kohden pelaaminen oli paikoin jopa suorastaan erinomaisessa kuosissa. Kisatulokset alkoivat parantua silmissä kun pääkopan solmut alkoivat aueta ja itsevarmuutta etenkin puttiin löytyi todella paljon lisää. Siksi hieman harmittaa noiden viimeisten viikkisten missaaminen, heitto kun on tällä hetkellä oikein mallikasta.
Positiiviset ensin:
- Putti on nyt sitä mitä sen pitääkin. Vitosen ringistä kiekko menee kassiin ajattelematta enempää tyylistä riippumatta. Välillä sujahtaa viidentoista metrin birkkuputti säkkiin, välillä menee seiskan par-putti yläpantaan, mutta sellainen on pelin henki. Onnistumisten määrä on tällä hetkellä epäonnistumisia suurempi ja laitteeseen osutaan about aina pidemmältäkin matkalta.
- Paikaltaan heittäessä mittaa on tullut lisää reilusti. Midaritkin lentävät sopivissa olosuhteissa paikaltaan heittäessä sen sata metriä, enkä välttämättä tarvitse draivereita kierroksella yhtään mihinkään.
- Kiekkovalikoima on mallillaan. Jokaiseen tilanteeseen löytyy jotain jota heittää.
- Heittoarsenaalin kasvu. Nyt repparissa on jonkinlainen fore, hyvä ja paikoin erinomainen backspin, on hysseä antsaa ja pilliä forella ja rystyllä. Auttaa kummasti väylillä eteenpäin.
- Tason yleinen parantuminen viime kesään nähden. Jos viime kauden seuramestaruuskisat loppuivat +16 tulokseen, nyt kaksi kierrosta irtosi lukemiin +2 ja +3 ja parempaankin olisi ollut mahdollisuus.
Negat:
- Pelipää, siitähän tässä enää on kyse. Esimerkiksi viime viikon viikkokisat saivat unelma-alun, kuuden väylän jälkeen kortissa -2, vihollisväylät selätetty ja elämä hymyilee. Poolikaverit alkavat kehua peliä, jännitys lisääntyy ja samalla myös turhien riskien ottaminen. Lopputulos +8, kun sipuli ei vaan pysynyt kasassa loppuun asti. Viitaniemi Open sama homma, +2 tilanne selvitetty ja kiritty -1 tilanteeseen. Siinä missä olisi pitänyt aloittaa rauhallinen ja varma pelaaminen, alkaakin hirveä yliyrittäminen jonka tuloksena korttiin raavittiin lopulta +1. Tämä osasto on se, mikä pitää ehdottomasti saada kondikseen.
- Avausten tasaisuus. Paikaltaan irtoaa parhaimmillaan se satanen ja vauhdissa 120-130 metriä, mutta varsinkin vähän väsyneenä avaukset ovat joskus ihan hirveitä rääpäisyjä. Tietää vain lisää kenttätreeniä syksyn päälle.
Eli positiivisia sitten kuitenkin enemmän kuin negoja. Opettavainen kausi ja ensimmäinen kolmesta, jolloin oikeasti koki kehittyneensä pirusti kesän aikana. Syys/talvikauden kun saisi pidettyä midareilla ja puttereilla heittotreeniä yllä, niin ensi kevään tavoitteet voisi huoletta heittää entistä korkeammalle :D Ja vaikka kiekkoarsenaali on periaatteessa valmis, kohtahan kaupoista näköjään saisi jo Ballistaa ja Macanaa...mutta missä se Convict viipyy, tarvitsee!!!!???
Jaa, heitetäänpäs vielä kauden ennätystulokset vakioradoilta:
Vuorilampi -7
Kuokkala -6
Tuomiojärvi -4
Laajis Pro +2
Riihivuori +3
Monta uutta rataa tuli myös kierrettyä ja paljon kokemuksia plakkariin, mutta näitä viittä tulee jatkossakin kierrettyä luultavasti eniten :)
-
Poolikaverit alkavat kehua peliä
No woe helevettiläinen... Sori ;D Mutta olihan ne hienoja heittoja!
-
Poolikaverit alkavat kehua peliä
No woe helevettiläinen... Sori ;D Mutta olihan ne hienoja heittoja!
Hah :D Eipä siinä, enköhän mä olis omaan yliyrittämiseen sen kaatanut lopulta kuitenkin :P
-
Tempaisinpa piruuttani treenin vuoksi Laajiksen pro-radan personal bestshottina treenimielessä. Alku tosi tahmeaa, mutta aurinkorinteellä alkoivat birkut paukkua, lopputuloksena kierrokselta -4, viidellä birkulla ja yhdellä hyperärsyttävällä bogilla väylältä 10. Bägi täydentyi hiljattain kahdella Macanalla sekä vähän raskaammalla Lucid Truthilla ja näillä lätkillä tänään paljon heitettiinkin.
Nuo Macanat on kyllä ihania. Helppo heittää aina 80 metriin asti, ei feidaa pätkääkään ja pitää lennon loppuun asti just sen asennon minkä kiekolle antaa. Ehdottomasti jäävät bägiin draiviputtereiksi Kanteleiden rinnalle. Tulevan talven kiekkohankinnat on nyt tehty ja talvibägiksi suunnittelin seuraavanlaista kokoonpanoa:
- Lucid Felon. Tälle saattaa olla käyttöä forenepeissä ja korkeissa hysseavauksissa.
- Lucid & Fluid Truth. Yleiskiekoiksi joka paikkaan. Talvella ei paljon drivereita tarvitse ja Trutheilla voi heittää käytännössä minkä heiton vain.
- VIP Laulaja. Niihin paikkoihin kun vakaalle ja pitkälle feidaavalle kiekolle on tarvetta.
- Opto & Soft Pure. Oikealle kääntyviin. Näissä on niin hallittu kääntö, että pitkät antsaheitot vaativat näitä
- 2*Medium Macana. Suorat putteridraivit, selitys yläpuolella.
- Soft & Hard Kannel. Lähäreihin ja hyssepommeihin ehdoton kiekko bägissä.
- 3*Dagger. Puttaamiseen ja puttitreeniin.
Mitäs tuosta nyt bägin sisällöksi tulee, 13 kiekkoa. Draivereita en edes oleta tarvitsevani talven päälle, joten tuolla setillä pärjää taatusti läpi talven ja helposti. Pidemmätkin väylät voi huoletta avata Trutheilla, tänäänkin paukuttelin 100 metriset draivit pelkästään niillä. Pidemmälle ei talvella tarvitse avata, sovitaan niin ;D Ledikiekoiksi ajattelin uhrata Fluid Truthin ja Opto Puren, kyllä niillä ne muutamat ledikisat talven päälle pelaa.
-
Nuo Macanat on kyllä ihania. Helppo heittää aina 80 metriin asti, ei feidaa pätkääkään ja pitää lennon loppuun asti just sen asennon minkä kiekolle antaa. Ehdottomasti jäävät bägiin draiviputtereiksi Kanteleiden rinnalle.
Miten vertailisit Macanaa ja Pureja? Mulla on Puret kulkenu jo vuosia bägissä luottokiekkoina sekä driveihin, lähäreihin että putteihin, mutta tuo Macana on kiinnostava uutuus.
-
Nuo Macanat on kyllä ihania. Helppo heittää aina 80 metriin asti, ei feidaa pätkääkään ja pitää lennon loppuun asti just sen asennon minkä kiekolle antaa. Ehdottomasti jäävät bägiin draiviputtereiksi Kanteleiden rinnalle.
Miten vertailisit Macanaa ja Pureja? Mulla on Puret kulkenu jo vuosia bägissä luottokiekkoina sekä driveihin, lähäreihin että putteihin, mutta tuo Macana on kiinnostava uutuus.
Korkeushan noissa on sama, Macanassa on sitten beadi ja rimmi on pyöreämpi ja "putterimaisempi" Pureen verrattuna. Macana on paljon vakaampi ja pysyy tyynellä kelillä just eikä melkein siinä asennossa mihin sen laittaa. Puret kääntää mulla säännönmukaisesti yli, varsinkin softi joka menee tosi nätisti oikealle. Yleisesti ottaen Macana tuntuu matalalta Daggerilta kädessä, mikä on omalle kohdalle hyvä kun puttaan Daggerilla :D Dagger on vaan niin syvä ettei sillä oikein heittää viitsi. Ihan yhtä liidokas Macana ei näppituntumalla ole kuin Pure, mutta sopivan tuuliraon sattuessa se 80 metriä on sillä heitettävissä helpostikin. Itse kyllä tykkään todella paljon, ihan silkka point and shoot -kiekko kyseessä, feidiä kun ei ole käytännössä lainkaan. Tuulta Macana ei sitten kestä, vaan vähänkään kovempaan vastaiseen kiekko kippaa, mutta ei pahasti.
-
Kiitos raposta. Dagger jäi mulla kokeilematta kiekon syvyyden vuoksi. Pitää laittaa pari Macanaa tilaukseen hallitreenejä varten.
-
Kauden viimeinenkin tavoite on nyt täytetty, eli alueen leikkimielisestä Keski-Suomi Turneesta napsahti lopulta 8. kisa, tavoite kun oli kiriä kympin joukkoon. Systeemihän siis laskee pisteitä kierrettyjen ratojen perusteella, joten heikommallakin heittämisellä on mahdollista pärjätä. Viimeinen kirivaihde tuohon kympin sakkiin tuli viikonloppuna, kun lähdettiin kaverin kanssa roadtrippaamaan Rautalammille ja Lievestuoreelle tuloksia hakemaan.
Rautalampi oli kyllä tosi kiva tuttavuus, ei missään nimessä vaikea mutta tosi hauskasti suunniteltu rata, jota heittäisi mielellään enemmänkin jos vaan ei olisi 100 kilometrin päässä kotoa :P Korkeuseroja, rotkojen ylityksiä, antsoja ja hyssejä, kaikkea löytyy. Ensi kesänä ehdottomasti uudestaan. Lievestuore olikin sitten sieltä toisestä ääripäästä. Keskimäärin 50 metrin avoimia väyliä. Suurin haaste oli kaivaa bägistä mukaan motivaatio neppailuun, mutta toisaalta hyvänä lähäriharjoitteluna tuo rata kyllä toimi, noita lyhyitä korin alle neppaisuja kun tarvitsee monella väylällä todella usein.
Ensi viikonloppuna kauden päättäjäiset vielä alta pois, sitten marraskuun alussa Moustache Open. Saapa nähdä jäädäänkö tässä oikeasti talvitauolle missään vaiheessa :D
-
Jaahas, kertoillaas pitkästä aikaa vähän kuulumisia.
Talvi on ollut aika neppailua, välillä paremmin ja välillä ihan helvetin huonosti. Tuttuun tyyliin varsinkin draivereiden kanssa heittämisestä ei tule yhtään mitään, kun koko kuluneen talven on heittänyt ainoastaan midareita ja puttereita. Muutamia viikkokisoja silloin ja tällöin, treenikierroksia on tullut tänä talvena heitettyä yhteensä ehkä 4-5 :P Ei siis ihme, että vähän takeltelee.
Eilen kuitenkin löytyi toisella treenikierroksella ihan hyvä boogie taas tekemiseen ja puttikin alkoi löytyä jostain tuolta takaraivosta. Vielä en tiedä, milloin kauden "virallisesti" aloittaisi, kun lisenssikin on tälle vuodelle vielä hoitamatta. Eiköhän sitä kuitenkin jo huhtikuussa löydä itsensä taas kisaamasta vähän enemmän tosissaan :D
Mitäs tavoitteita sitä ens kaudelle asettaisi, hmm...
- Tasaisuutta putteihin
- Enemmän SFL-kisoja vyölle ja ratingin reilu nosto
- Jos KS-Turnee tälle vuodelle tulee, niin miksei siinäkin lähtisi aiempaa sijoitustaan parantamaan
Eli ei ihan hirveästi mitään. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kesällä on kerrankin oikeasti aikaa (ja rahaa) pelata ja treenata, joten mikäpä siinä, paiskotaan menemään kun ei poiskaan malta kuitenkaan pysyä. ;D
-
Puttaamisella saa kyllä tässä lajissa varmaan helpoiten ratingin nousuun joten helppo homma. "Varmaa rinkulaa" kun suurentaa metrillä niin johan alkaa ylämäki, saati jos kaksi metriäkin saa lisää :)
Eli helppo homma.
-
En olekaan aikoihin päivitellyt tätä, koska elämässä ja frisbeegolfissa on sattunut yhtä sun toista. Kirjaillaas vähän kokemuksia väylien varrelta viimeisen ~puolentoista vuoden ajalta.
Viime kesä alkoi pahimmalla mahdollisella tavalla jo toukokuun lopulla, kun vasemman jalan pohjelihas otti ja repesi. Lihas turhan jäykkänä, ponnistus ylämäkeen putissa ja jalasta kuului äänekäs pamaus. Siitä toipuessa menikin sitten melkein heinäkuun puoleenväliin asti ja ilman yhtään treeniä kausi olikin sitten lopulta enää vain palauttelevaa heittelyä. Muutaman kisan sain alle, tulostaso vaihteli laidasta laitaan ja aika paljon joutui treenaamaan heittämistä uusiksi pitkän tauon jälkeen.
Yksi omituisimmista asioista, mitä tuon loukkaantumisen jälkeen havaitsin, oli heiton mitan lyhentyminen todella radikaalisti ja vasta oikeastaan nyt heitossa alkaa olemaan edes vähän niitä mittoja mitä vielä pari vuotta sitten. Tällä hetkellä draivin maksimit on jossain 110 metrin hujakoilla, jos tuuliolot osuu kohdilleen, eli tekemistä on vielä. Heitän nykyään vakaampia kiekkoja kuin aiemmin, erityisesti midarit ja putterit ovat järjestään aika vakaita tapauksia. Siksipä bägi huutaisi nyt Warrantia ja Deputyä, pitää kesän mittaan etsiskellä ne bägiin.
Hauska kyllä lueskella omia tohelointejaan vuosien takaa :) Aika paljon on opittu kantapään kautta, mutta jotain kehitystä sentään on tapahtunut. Varsinkin pääkopan osalta on tullut rauhallisuutta, kierrokset eivät pään sisällä enää nouse niin helposti kuin ennen. Ehkä kesän mittaan innostun kirjailemaan tänne jotain lisääkin, koska miksipä ei.