Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Frisbeegolf => Topic started by: Tapanote on 14.03.12 - klo:19:32
-
Miten on, oletko kylän ainut hullu, vai heittävätkö kaikki kaverisikin muovia pitkin metsiä?
Entä olitko itse ensimmäisten joukossa kaveriporukassasi, vai katsoitko ensin pitkin nenänvartta ja söit lättysi hillolla ennen kuin tajusit mistä on kyse?
-
Lähes tulkoon kaikki kaverit paiskoo nykyään läpysköitä ympäri mettiä. Kovasti olen houkutellut kaikkia kokeilemaan ja huonosto on ruukannu porukalle käyä siinä kokeilussa.
Pari kaveria aloitti ennen minua viskoo ja niiden mukaan tuli sit lähettyä ja sille tielle on jääty.
Koko lajista kuulin eka kerran kesäkuussa 2009. ihmettelin puistossa kulkiessani keltaisia pömpeleitä sielä täällä. (Kajaaniin rata tuli toukokuussa 2009).
-
Lähes tulkoon kaikki kaverit paiskoo nykyään läpysköitä ympäri mettiä. Kovasti olen houkutellut kaikkia kokeilemaan ja huonosto on ruukannu porukalle käyä siinä kokeilussa.
Pari kaveria aloitti ennen minua viskoo ja niiden mukaan tuli sit lähettyä ja sille tielle on jääty.
Koko lajista kuulin eka kerran kesäkuussa 2009. ihmettelin puistossa kulkiessani keltaisia pömpeleitä sielä täällä. (Kajaaniin rata tuli toukokuussa 2009).
Meillä on muuten aika lailla sama historia. Tai olin kyllä tietoinen että laji on olemassa, mutta en ollut kokeillut ennen kuin kesä-heinäkuussa 2009. Pari kaveria oli vähän heitellyt sitä ennenkin ja nyt kaikki kaverit paiskoo =D
-
Aloitin yksin ja itseasiassa treenaan suurimaan osan ajasta yksin. Nyt vasta kolmen vuoden jälkee oon pikkuhiljaa saanu pelikavereita ympärille, kun lähti aktiivisesti mukaan seuran toimintaan :) On mulla pari pelaavaa kaveria, mutta asutaa eri kaupungeissa, joten niiden kanssa pelaaminen on viikonloppu puuhaa.
Tällä kaudella olis tarkoitus saada vanhemmatkin tehokkaammin pelaamaan. Hyllyllä odottaa Discraftin Deluxe setti äidin 50v juhlia varten ;D
-
Yksinäinen Susi
Olen Wanha Parta, -66 syntynyt. Pääsääntöisesti käyn (siis kävin viime kesänä/syksynä ja nyt keväällä olisi tarkoitus jatkaa) yksin heittämässä muutamalla lähiradalla.
Poikani 14-v on ollut muutaman kerran mukana. Pitää lajista kovasti, mutta noilla junnuilla kun on noita harrastuksia ainakin 36 tunniksi vuorokaudessa niin ei kovin usein lähtenyt mukaan.
Yksi samanikäinen kaverini on myös muutaman kerran käynyt mukanani heittämässä, ja tykästyi lajiin myös, mutta kovin usein ei saatu aikaiseksi kimpassa mennä.
Toisaalta, yksi syy miksi tykästyin lajiin on se, että laji sopii hyvin tällaiselle puoli-erakko-juro-jäärälle. Mukava mennä yksin aamulla kuuden aikoihin käyskentelemään luontoon ja samalla heitellä muovia koriin.
Toisaalta vol.2. Olen aika huono luonteeni vuoksi "hehkuttamaan" mitään uutta ja ihmeellistä muille.
Toisaalta vol.3 Iso harrastukseni, Pöytäjalkapallo Subbuteo (http://www.subu.fi/) vie aikaani jo niin paljon, että on turha haaveilla toisesta lajista jossa osallistuisin ainakaan kovin usein kilpailuihin jne.
Mutta aika näyttää ja olosuhteet voivat muuttua. Toistaiseksi nautitaan näin.
-
Viime kesäkuussa kaverit sai houkuteltua testaamaan..siitä asti armottomassa koukussa. Normiin heittoporukkaan kuuluu yhteensä 5 miestä ja 1 nainen, tästä porukasta minä ja yksi toinen kahjo ollaan heitetty talvellakin. Muut "oottelee lumien lähtöä ja kivempiä kelejä" :o
-
Ensin mulla ei ollut pelikavereita, mutta pikku hiljaa oon saanut joitakin kavereita innostumaan lajista. vähän yli puolet harjoituksista harjoittelen yksin. Olen harjoitellut kavereiden kanssa joka päivä noin tunti.
Yksin harjoittelen joka toinen päivä 2-3h.
-
Yleensä kun lähen heittämään muuten kuin viikkiksissä on seurana 2 tai 3 kaveria, ja jos ei kavereita lähde mukaan niin kirjurinluodossa on aika helppo lyöttäytyä tuntemattomienkin kanssa heittämään. Sillai sitä seuratoimintaankin eksyttiin :D
-
Ilmeisesti heittelen kolmella tavalla. Yksinään tykkään hiiviskellä hiljaisuudessa ja treenata tekniikoita huolellisesti. "Pro" heittäjien kanssa heitellessä tai treenatessa on mukavaa, ilmapiiri on keskittynyt ja kuuntelen aina suurella mielenkiinnolla mitä kavereiden suusta kuulee. Tiettyjen vanhempien kavereiden kanssa heitteleminen on kivaa sekin kun voi vaihtaa kuulumisia mutta välillä tulee hirveitä riitoja...
Joskus v.03,04 tavattiin kaveripiirissä potkia futista, footbägiä tai heitellä fribaa puistossa. Kerran sitten menin urheilukauppaan hakemaan kunnon frisbeetä, tietämättä mitään frisbeegolfista otin sieltä kalliimmasta päästä Innovan Gazellen. Puistossa sitten ihmeteltiin ku meinaa sormet katketa kun kopittelee...Oi miksi Jumala? Miksi et antanut minun jo tuolloin ymmärtää Frisbeegolfin perimmäisiä saloja! : D Vasta 2010 kesällä kaverit lähtivät jatkuvasti fribaamaan, ja pakko oli päästä mukaan. Siitä tämä hulluus on sitten lähtenyt leviämään.
Täytyykin vielä mainita että olen nyt jo lyhyessä ajassa löytänyt uusia hienoja kavereita lajin parista, eiku kentälle vaikka yksin.
-
Kaverin mukana eksyin 2010 loppukesästä ekaa kertaa radalle. Muutama kerta käytiin sitten kaverin kanssa hänen kiekoillaan heittämässä, mutta kohta oli niin kovat poltteet radalle, että kävin ostamassa paikallisesta urheiluliikkeestä raakasti ylihintaiset valkyrien, sharkin ja aviarin, kun kaveri ei kerinnyt mukaan. Ihmeen hyvät valinnat aloittelijalle siihen nähden etten kiekoista oikein mitään tiennyt. :)
Nopeasti kuitenkin löytyi radalta uutta seuraa ennestään enemmän ja vähemmän tutuista porukoista. Ylipäätään fribatouhuissa kisoissa ja muutenkin kotikulmien ulkopuolella fribaillessa olen törmännyt lähinnä erittäin sosiaaliseen porukkaan ja voisikin sanoa ennemminkin että fribapiireistä on tullut enemmän uusia kavereita kuin vanhoista kavereista fribailijoita...
-
Oliskohan joku kymmenkunta kaveria ainakin, joita voi kysellä peliseuraksi.
Treenaan yksin, koska kukaan muu ei jaksa tällaista intoilua. Jos jaksaisi, niin treenaisin mieluusti välillä porukassakin. Toisaalta niitä omia hetkiä arvostaa kanssa. Kiessillä en juuri koskaan yksin käy. Ja jos käyn, niin sekin menee treenaamiseksi ja erilaisten juttujen kokeilemiseksi.
Se mitä ehkä nyt kaipaa (ja mihin tarpeeseen viikkokisat pian alkavat), on itseään reilusti kehittyneempien pelaajien peli/treeniseura. Siinä oppii aina uutta ja inspiroituu.
-
Aika moni kaverikin pelaa ja on aloitellut samoihin aikoihin kuin itsekin. Monelle kaverille alkuhuumassa lajia hehkutin ja sitä kautta sain monta lajin pariin mukaan, suurin osa pelaa vieläkin.
Eniten kuitenkin olen saanut Frisbeegolfin kautta uusia ystäviä, 7k:ssa on paljon mahtavia tyyppejä joiden kanssa jokainen kierros on omanlaisensa elämys :D
Viime kesänä kierretyt kisat ympäri Suomea toivat mahdollisuuden tutustua moniin hienoihin ihmisiin ja uusia tuttavuuksia muodostuikin paljon, Kyllä Frisbeegolf on uskomattoman hieno laji!
-
Itse tuli aloitettua 2005 syyskuussa laji kun lähdin aiemmin jo lajin harrastamisen aloittaneiden työkavereiden kanssa kokeilemaan lajia ja sillä tiellä ollaan.
Meitä taisi olla noin 10 kaveria ketä kävi töistä heittää ja minunhan ainoana piti lajiin hurahtaa ihan kunnolla.
Nykyään taidan olla about ainut meistä ketä enää lajia harrastaa.
7k treffipalstalta löytää kyl heittoseuraa jos haluaa mut välillä tulee kyl treenailtua yksinkin.
Harvemmin kyllä tarvii suu mutrussa radalla pelailla jos sattuu Hanssit sun muut Jyrmyt samaan heittueeseen vaikka peli ei oikein sujuisikaan :)
-
Kavereiden innostamana lähin kattoon että mikä tää "lödaa mukiin" juttu nyt oikein on??? pari kertaa siinä sit heitin kavereiden kiusaksi, päin v...uhan ne lensi mutta kärpänen puraisi kunnolla, parit vanhat rieskat kaverilta lainaan ja kesäloma tulikin asuttua radalla, vaimokin innostui heittelystä parin tuijottelu kerran jälkeen, harvemmin tulee yksin heiteltyä, aina joku kaveri lähtee kiessin heittään...
Urheilua olen aina harrastanut mutta säbä-pelissä nilkka päätti kokeilla kuinka monta luuta saadaan rikki jos jalkapohjan taivuttaa pohkeeseen kiinni, aika monta oli vastaus ja kaikki urheilu jäi siinä rytinässä, kilpailu vietti on kuitenkin kova, niin itseään kun kavereitakin kohtaan, tässä lajissa yhdistyy molemmat... onneksi asun kilometrin päässä radasta (vaikkakin on epilä c-rata tampereella) niin jos ei muita lähe muovia viskoon niin sinne voi lampsia työpäivän päätteeksi heitteleen ja työasiat jää sata varmasti mielestä. mihkään viikko tms kisoihin en ole vielä osallistunut mutta katotaan mitä kevät ja kesä tuo tullessaan, kesäkuussa aloitin viime vuonna joten viä tarvii reenata ennen kun uskaltaa kisaileen lähtee mutta jos kehitys jatkuu samaan malliin niin mikä jottei sitä tulisi joskus kokeiltua miten siivut kisoissa lähtee...
työkaverissa ei montaa ole jotka ei heitä, olisi tarkoitus töissä väsätä korin tapainen että voisi töissä vähän heitellä, saattaa vaan tauot vähän venyä... :)
-
Heti aloittamisesta lähtien(2009) on ollut paljon porukkaa kenen kanssa heittää. Nykyään lausteella on lähes mahdotonta olla ilman että joku tuttu tulee vastaan. On sitä yksinkin kiessille lähdetty mutta into taisi loppua ensimmäisen 5 väylän jälkeen :)
-
Heinäkuun lopussa 2011 kaverin kanssa käytiin katsastamassa Hyvinkään DGP. Sitä ennen en ollu kuullutkaan oikeestaan koko frisbeegolffista. Kaveri oli jo vähän aikaa tätä ennen käyny heittelemässä. Itellä oli kokemuksia vaan rantafrisbeestä ja aerobiest.
Lainailin siinä kaverin muutamaa kiekkoa ja kun kyseessä oli Hyvinkään DGP jossa väylät on pääosin metsäväyliä niin eka tulos tais olla +34 :D Ei ehkä alottelijalle helpoin rata kun puita oli joka puolella. Varsinaista takomista se oli mut kuitenkin kaikest huolimatta innostus lajia kohtaan kasvoi. Tuntu et oli löytäny itelle juuri sopivan harrastuksen jossa sai liikkua luonnon helmassa ja kehittyä teknisesti yksilötasolla. Missään vaiheessa ei o tullu kyllästymistä frisbeegolffia kohtaan ja loppukesästä-syksyllä tulikin käytyä useasti radoilla. Pääsääntöisesti Hyvinkää, Hämeenlinna ja Hattula akselilla. Välillä porukkaa on saattanut olla mukana 2-5 henkee ja sit toisaalta tuli käytyä itsekseen välillä treenaamassa "kotiradalla". Tarkoitus tulevalla kaudella olisi tutustua paremmin lajia harrastaviin ihmisiin ja osallistuttua viikkokisoihin. Nyt talvella on tullu käytyä kuntosalilla ja haettu peruskuntoa jotta on varmasti hyvässä kunnossa tulevalla frisbeegolf -kaudella. Viime joulukuussa tuli viimeset kierrokset vedettyä, ja siitä lähtien on yritetty kärvistellä odottaen lumien sulamista...
Loppujen lopuks vois todeta et harmittaa kun ei jo aiemmin löytänyt kyseist harrastusta. Toisaalt sit taas ei täs viel olla hirveit ikäloppui, et ehtiihän täs vielä. 8)
-
2009 opiskellessani Teuvalla koulu kaveri kysyi olenko kuullu frisbeegolfista. En ikinä tai ehkä joskus jossain nähnyt jotain lajiin liittyvää.
Ei muuta ku Varuste.netistä tilaamaan kiekkoja kun kuukkeli sitä ehdotti. Ensimmäiset kiekot oli dx teebird, dx roc ja ss omega. Noilla kauhajoelle reenaamaan ja kuukauden päästä jo tuli osallistuttua viikkokisoihin.
Teuvalta muutin takaisin kotiseudulle Lahteen missä olikin aina kavereita heittämässä.
Nyt kun asun Orimattilassa on helppoa kun tietää että kylästä löytyy tasan kaksi harrastajaa. Minä ja siskon mies jonka houkuttelin vuosi sitten näihin aikoihin kokeilemaan lajia ja kipinä hänelle iski.
Todella vähän tulee yksin reenattua. Sen verran olen ylisosiaalinen että ei tahdo mielenkiinto riittää yksin harjotteluun.
-
Olen kylän ainoa hullu, mutta muutkin terveet kaverit heittelee muovia pitkin metsiä ja kenttiä. Turun puolessa on muutama kaveri, jotka alun peri tutustuttivat lajiin, ja näiden kanssa tulee yleensä edelleenkin enemmän radoilla heiteltyä. 3/4 ajasta heitän silti yksin treeniä, avoimilla kentillä, kotinurkissa ja radoilla. Näin vuorotteluvapaalla ollessa tulee silti enimmäkseen roudattua heittelyihin mukaan vähän nuorempaapolvea, 2-4v jälkikasvua. Vaimon kun vielä saisi koukutettua lajiin niin hyvä olisi. ;) Nytkin se käy välillä mukana radalla hengailemassa, mutta tarvis saada paremmin kiinni.
-
Yhden kerran oon tainnu käydä heittämässä yksin. Se sattui, kun olin käymässä Turussa. Kaverini oli päivän töissä, niin kävin sillä välin kiertämässä Lausteen radan. On muuten hieno rata turkulaisilla! Pari kesää on nyt tullut viskeltyä ja täällä Oulun kentillä on aina riittänyt heittoseuraa. Kuuden toverin ydinporukasta yleensä aina joku kerkeää mukaan. Mulle frisbeegolf onkin ollut vähän semmoista sosiaalista urheilua ainakin toistaiseksi. Mukava nähdä kavereita liikunnan merkeissä. Ulkoilmaa ja hyvää seuraa, aika lyömätön yhdistelmä mielestäni. Erään palstatoverin innoittamana olisi tarkoitus mennä ensi kesänä vähän kisojakin kokeilemaan, niin saa nähdä muuttuuko harrastamisen luonne millään tapaa. Paikalliseen seuraankin tuli jäsenyys hankittua tässä kevättä odotellessa. Mielenkiinnolla seuraan mihin tämä harrastus tästä lähtee kehittymään.
-
Itse kiinnostuin lajista kun puolison kanssa tuli ensin käveltyä talin radan ohi, sitten pelattua wiillä frisbeegolfia ja muuten vaan havaittua että tuon täytyy kyllä olla hieno laji. Heti kun ensimmäinen järkihintainen kauppa löytyi niin käysiin hakemassa 5 kiekkoa ja viikkoa myöhemmin käytyä meikku kiertämässä. Samoihin aikoihin myös työkaverit olivat alkaneet harrastaa lajia. Alkuun tuli kierrettyä enimmäkseen työkaverien, mutta viime talvesta lähtien on kyllä tullut kierrettyä enimmäkseen yksin. Jotenkin siinä vaan kävi niin että oma innostus ylitti koko ystäväpiirin innostuksen sen verta reilusti ettei sinne radalle yleensä vaan saa ketään lähtemään. Ehkä innostusta vähentää sekin kun eroa tulee helposti 0.5 heittoa per väylä eikä enää työporukallakaan pysty oikein kunnolla kisaamaan. Avovaimo sentään on edelleen melko innostunut ja lähtee kyllä mukaan jos aikaa riittää, mutta eihän sitä aikaa tietysti ihan aina riitä, eikä innostuskaan riitä esim umpihangessa, pimeässä tai vesisateessa pelaamiseen.