Frisbeegolf-forum.fi

Show Posts

This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.


Messages - JaskaT

Pages: 1 [2] 3 4 ... 33
16
Helteinen ensimmäinen varjo-Tyynen kisapäivä koitti ja Fordiin lähdin melko hyvällä fiiliksellä, vaikka kenraaliharjoitus radalla olikin mennyt alle odotusten. Uusittu ykkösväylä oli kuitenkin asia, josta en edes tiennyt harjoituskierrokselle lähtiessäni, joten oli hyvä, että tuo oli kertaalleen pelattu. Tuona samana päivänä kävin vielä pelaamassa Oittaalla viikkokisat hieman vaihtelevalla suoritustasolla lopulta tulokseen yhden alle, ja kun viimeinen treenikierros ennen kisaa meni mainiosti, niin mitään syytä ei ollut, etteikö tänään sujuisi. Ykköstiin viereisellä futiskentällä sain hyvät lämmöt alle, vaikka putissa oli taas ajoittain tuttua ”oikealta ohi” -vikaa. Sekin kävi ilmi, että vaikka oma kierros oli aamupäivällä, niin tyyneen säähän en pääsisi pelaamaan, vaan tuulta piisasi.

Not-so-Tyyni, Ford – 6 osallistujaa luokassa MA1
https://frisbeegolfradat.fi/files/2017/11/ford_tuusula_ratakartta_2017_v2.jpg
(väylä #1 poikkeaa ratakartasta, tii jalkapallohallin pohjoispuolella väylän kulkiessa tien myötäisesti, noin 220m par 4)

#1 – Ryhmässä vikana avaamaan, aistin takatuulen ja päätän heittää Trespassin Defenderin sijaan, koska vasemmalle rajan ulkopuolelle heittäminen olisi melko turha virhe, kun oikealla on loputtomiin tilaa. Riuhtaisu matalana kuitenkin tarkoittaa, että kiekko kääntää nopeasti yli ja tippuu maahan jo noin 70 metrin jälkeen. Defender jatko oikean kautta loivassa hyssessä, yritän päästä puurykelmän ohi mutta aukealla silmä tekee tepposet, ja mielestäni hyvä heitto painuu suoraan puiden keskelle. No niin. Kämmenväli kuitenkin löytyy ja Verdict lähtee ihanasti suoraan ja painuu korin vasemmalta puolen ohi korin taakse noin kutosen putille. Haaralta putti on puhdas ja riittävän korkea ja olen tyytyväinen par-pelastukseen.
MA1-luokka on hassun pieni vain kuudella osanottajalla, mutta par-tuloksia tulee vain kaksi.

#2 – Kannel kämmeneltä, jos pääsisi edes 30 metriä eteenpäin, mutta siihen se taas kopsahtaa ennen ekaa mutkaa puuhun ja jää siihen. Hieman hankalasta asennosta loiva korkea hysse Purella kopsahtaa puuhun kympissä, ja hyvä putti alarautaan tarkoittaa bogia. +1

#3 – Felon kämmeneltä puuhun vasemmalla 40m päässä tiistä. Defender kämmeneltä kohti aukeaa on matala mutta osuu linjaan ja pääsen vähän matkaa aukealle. Verdict hysse liikaa oikealta, palauttaa rinkiin mutta kahdeksasta metristä kehno putti, bogi. +2

#4 – Felon kämmeneltä kevyesti hyssessä, menee kuitenkin mutkan pitkäksi ja vajaasta parista kympistä heikko haku, paluu sisään ja par. +2

#5 – Culverin annukassa paikaltaan lähtee mutkaan hyvin, vähän liikaa on taittamassa oikealle mutta osuu puuhun ja jää väylän oikeaan laitaan. Emac selkä korille päin kaipaisi vähän lisää annukkakulmaa niin olisi ringissä, nyt osuu puuhun ja kiekko hyppyputilla. Jaa, kokeilenko vai neppaanko vain alle, teen jotain siitä välistä ja kiekko neljä metriä korista vasemmalle. Onneksi nämä lyhyet on menneet viime aikoina lähes kaikki, ja laitan sitten putin ketjuihin mutta ilmeisesti liian hiljaa, koska kori sylkee kiekon ulos: bogi. Tähän mennessä olen ottanut jokaiselta sellaiselta väylältä bogin, missä usein ennenkin on ollut vaikeaa. Mitähän tästä vielä tulee? +3

#6 – Culverin kämmeneltä lähtee jopa vähän annukassa, painuu vasempaan ja kopisee puuhun. Neppi alle ja par. +3

#7 – Culverin oikeanpuoleiseen väylään ja vaikka heitto ei tunnu onnistuvan, se osuu linjaan eikä pahemmin haittaa, että on vähän korkea, koska se painuu koko matkan puhtaasti ja feidaa korista vähän ohi vasemmalle. Seiskan putti on puhdas mutta alarautaan, harmittaa. +3

#8 – Culverin kämmeneltä hyssessä osuu aivan loistavasti väylään, varmaan puhtain kämmenavaukseni tähän ikinä ja tiedän olevani jonkinlaisella putilla. No, kiekko on korista pitkänä kuusen alla noin kympissä, mistä polvelta upea nokka pystyssä -putti lähes keskelle koria. Kaveri vieressä kehaisee jo, mutta sitten korille ei maistukaan, ja tämä sylky on vielä edellistä rumempi. Minulle näitä mielestäni hyvän putin sylkyjä ei juuri ole sattunut, tuleeko ne kaikki tälle kierrokselle? Par. +3

#9 – Verdict välikköön aivan vasempaan reunaan, hieman korkeana mutta kiekko jaksaa korin tasalle. Seiskan putti oikealta ohi, miksei yksikään putti osu? Par. Tässä loppuu kohta birdie-väylät kesken. +3

#10 – Defender koria kohti, mutta lähtee ihan liian korkeana, vaikka myötätuuleen mennäänkin. Kiekko tippuu rinkiin väylän vasempaan laitaan kuusen juureen noin kahdeksaan metriin. Haaralta puhdas putti – alarautaan. Par. Tämä käy vähän tylsäksi. +3

#11 – Odottelua jonkin verran, edellinen ryhmä lopettaa kiekon etsinnän vasta kun menen kyselemään tilanteesta. Lopulta Defender vastaiseen, kääntää mukavasti yli ja tippuu keskelle väylää, kaksi metriä satasen tolpasta ohi. Tolppa on suoraan vauhdinottolinjalla, joten joudun vähän typistämään vauhdinottoa. Koitan kuitenkin heittää kovaa ja siitäkös virheitä syntyy: Culverin taivaisiin ja hetken jo pelkään, ettei jaksa edes OB-saaren yli mutta menee kuitenkin. Vasemmalta hyppyputti juureen ja par. +3

#12 – Pure pienessä hyssessä aukkoa kohti, ei tästä juuri kämmenellä hyökkäämällä paljoa voita. Putteri lähtee hieman matalana mutta riittävän pitkälle kuitenkin niin, että olen hyvin mutkassa, josta saa jatkaa suoraan. Kannel kämmeneltä osuu puiden väliin ja tyssää rinteeseen korin eteen. Haaralta vitosen putti osuu ja birdie tästä, mistä otin treenikierrokselta ekan kolmesta peräkkäisestä tuplasta. Maistuu! +2

#13 – Verdict tosi kevyesti hyssessä, koitan vaan osua aukkoon, kun en ole kahdella edelliskierroksella siihen tainnut osua. Menee kummun yli ja kopsahtaa sitten puuhun, mutta paremmalla puolella jo. Väylän vasemmasta reunasta hyppyputilla annukassa, kulma ei pidä ja painuu vasemmalle kutoseen. Vähän jänskättää päivän puttaustason oltua hieman kyseenalainen mutta koriin kolahtaa juuri alaraudan yli ja kolmonen on ihan hyvä. +2

#14 – Tässä on kokeiltu kaikenlaisia avauksia, mutta nyt höllätään ja Pure kevyehkösti ihan pienessä hyssessä väylään, ja mukavasti oikaisee ja ennen kuin feidaa levennyksen kohdilla hieman vasemmalle. Kannel hysse on vähän surkea, ringissä kyllä mutta tuon mittainen lähäri pitäisi saada vitoseen aina. Nyt noin seitsemän metriä ja vähän ylöspäin, mutta osun ja taas saa vähän tuulettaa: kolmonen on tältä väylältä hyvä tulos, kun päivän aikana ei nähdä yhtään birdietä missään luokassa. +2

#15 – Defender kämmeneltä pienessä hyssessä oikaisee jonkin verran ja liitelee sitten väylää pitkin ennen feidiä. Aivan täydellinen onnistuminen! Kiekko kolme metriä korin takana ja helppo birdie, maistuu todella hyvin! +1

#16 – En oikeastaan hae tässä edes birdietä, haluan vain pelata lopun varman päälle. Felon kämmeneltä osuu väylään mutta on liian korkea ja kopsahtaa oksista alas noin 30 metriä ennen koria. Kannel kämmenhysse erittäin korkeana hidastuu vähän oksista sekin ja tippuu alas noin kuuteen metriin. Putti osuu, par kelpaa. +1

#17 – Culverin pienessä hyssessä lähtee melko rivakasti, oikaisee vähän ja meinaa oikaista liikaa mutta väistää sitten ennen aukkoa olevan oikeanpuoleisen puun niukin naukin vasemmalta, ja sittenhän kiekko painuu sinne aukealle, mistä on mukavampi jatkaa. Vasemman laidan rinteestä Kannel hysse nostolle, par hyvä. Nyt ei kai voi enää isommin mokata? +1

#18 – Vastatuuli on kova. Pitäydyn silti Felonissa enkä vaihda Defenderiin, kämmeneltä lähtee hyssessä mutta oikaisee nopeasti ja nousee melko korkealle, linja on kuitenkin hyvä. Kiekko tippuu rinkiin reiluun seitsemään metriin, mutta tuuli puhisee kovaa etuoikealta griinilläkin. En anna putista itselleni täysiä pisteitä, mutta se on riittävän hyvä painuakseen ketjuihin ja tähän birdieen on mahtava lopettaa!

https://discgolfmetrix.com/1269303

Nollatulos on oma ennätykseni radalta ja mikäs sen mukavampaa kuin napata se kisassa. Tämähän tekee taas hyvää ratingille, tiedän par-tuloksen olevan jossain 940 kieppeillä ja alustava pistepotti onkin 944. Jännäilen jonkin aikaa tuloksia ja lopulta oma tulokseni on omassa pienessä luokassani paras, mikä tuottaa hyvää mieltä siitäkin huolimatta, että neljä kuudesta pelaajasta omaa 13-alkuisen PDGA-numeron: eihän se aina kerro, että kuka on mitenkin kauan lajia harrastanut. Vain neljä pelaajaa painaa tuloksen koko päivän aikana pakkaselle, joten hienosti meni myös laajemmalla otannalla.

Seuraavaksi edessä on Keinukallion uusi rata, jossa takana on vain yksi kierros ennen kisaa. Rata on muutenkin Fordia haastavampi, mutta jos vielä tuuli on samanlaista niin tulostaso voi olla paljonkin erilainen. Olosuhteiden ollessa haastavat pitää tekemiseen keskittyä entistä enemmän. Toivottavasti pää pysyy hyvin kasassa.

17
Kauden avauskisan jälkeen pidin muutamia päiviä taukoja ja puttitreeniä lukuun ottamatta seuraavan kerran heitin kiekkoja vasta juhannusaattona. Tuli pitkästä aikaa vierailtua Kippasuolla ja parin vuoden takaisesta edelliskäynnistä tulos parani mukavat 12 heittoa, ja vielä jäi parannettavaa. Yhdellä väylällä otin re-teen ja kerran oltiin pelirajojen ulkopuolella. Muutenhan heitto kulki mukavasti, ja hämmästyttävin suoritus oli väylän #20 birdie. Repusta löytyi uutuuttaan hohtava Fuzion Raider, jonka olin käynyt urheiluliikkeestä lahjakortin viimeisillä rippeillä hankkimassa, ja sinnehän se helähti noin kymppiin, mistä korotettuun koriin ja pieneen vastatuuleen vielä osuin koriin. Varmaan taas näitä kerran elämässä -heittoja, mutta tulipa koettua sekin.

Raiderista sen verran, että oma 168 grammainen kappale lentää uutena jokseenkin samalla tavalla kuin kuluneet Fuzion Defenderit, mutta liito on hieman parempi ja loppufeidi miedompi. Jonkin verran tulee siis lisää metrejä, mutta en vielä tiedä, tuleeko Raider aikanaan korvaamaan Trespassin. Potentiaalia on, mutta lisäheittoja tarvitaan.

Varjo-Tyynen kisakierroksia pelataan tällä viikolla ja olen ilmoittanut itseni mukaan Fordille ja Keinukallioon. Fordilla kävin pelaamassa treenikierroksen ja hieman parempaan peliin toivottavasti yllän kisakierroksella, sillä ainoa birdie tuli vikalla väylällä ja kirjasin itselleni kolme tuplaa peräkkäisillä väylillä #12, #13 ja #14. Tämäkin rata on minulle kokonaisuutena vaikea enkä ole juurikaan onnistumisia sieltä saanut, mutta ehkä tilanteen on nyt aika muuttua. Keinukallio tuli tutuksi hieman aiemmin enkä usko pääseväni ihan samanlaiseen tulokseen kuin harjoituskierroksella, mutta pelikirjasta on varmasti apua.

Viimeisimpänä takana on harjoituskierros Varistossa, jossa pelasin tuplakiekoilla kaksi tuloskierrosta kerralla ja ykkösavauksista tuli aikamoinen suonenveto, eikä se toinenkaan ihan surkeasti mennyt. Keskiarvo hieman yli parin tarkoittaa, että jos maltti pysyy samalla tavalla kisakierroksilla, niin yllän kyllä tavoitteisiini. Putti on vaan niin ailahtelevaa, että jos se ei ota lähteäkseen niin sitten kyllä lähärien on parempi olla todella tarkkoja. Saa nähdä myös, mitä tuo sää aikoo. Omat kierrokset ovat aamupäivällä, mutta kyllähän siellä radalla aina sen verran pitkään vietetään, että näillä helteillä väsy iskee väkisinkin. Hyvällä valmistautumisella voi kuitenkin lieventää haittoja. 

18
Kauden ekan kisan toiselle kierrokselle Äijänpellon radalle lähdettiin jaetulta sijalta 39/63, mikä oli hieman huonommin kuin missä olin luokassa ratingin perusteella ennen kisaa. Sijoitus sinänsä tässä kisassa oli toissijainen tavoite, koska kärkeen ei olisi asiaa – sen sijaan tulostavoite oli hieman selkeämpi ja entistä enemmän kakkoskierrokselle. Edellisestä päivästä oli tarkoitus parantaa muutama heitto ja ennen kaikkea jättää ne tyhmimmät virheet tekemättä. Sää oli edellispäivän tapaan täydellisyyttä hipova ja arvelin, että kovia tuloksia nähtäisiin luokassa tänäänkin.
Oma lämmittely hoitui samalla tavalla kuin eilen, eli putit rauhassa omaan koriin ja sitten muutamia lähäreitä. Jonkin verran rivakampia vetoja tein pyyhkeen avulla.


Amateur Series: Äijänpelto, Espoo - kierros 2 – 60 osallistujaa luokassa MA1
https://frisbeegolfradat.fi/files/2019/06/aijanpelto_espoo_ratakartta_2019.jpg

#1 – Verdict karkaa hieman oikealle ja kopsahtaa koivuun. Kannel kämmenellä nostolle, par.

#2 – Culverin kämmeneltä lähtee paremmin kädestä kuin eilen ja näyttää nostohommilta, mutta juuri feidin alkaessa kopsu koivusta vasemmalle eikä rohkea haku kaukaa mene, paluu sisään ja par.

#3 – Eiliseltä jäi avaukseen parannettavaa, nyt ajattelen heittäväni Felonin rennosti kämmeneltä hyssessä mutta kiekkoon tuleekin lisävoimia ja se lähtee terävästi, kiertäen mutkan alussa vasemmalla olevat puut vasemmalta puolelta. Lopputuloksena kiekko loistavassa paikassa mutkan keskellä. Culverin matala loiva hysse onnistuu hienosti ja liitelee korin edessä olevan koivun editse rinkiin, kutosen putti sisään ja birdie tästä on minulle hieno suoritus! -1

#4 – Culverin kämmeneltä jälleen, hieman koukkaa vasemmalta mutta putoaa rinkiin. Kokeilen tuulta niin kuin olen ottanut tavaksi tehdä ennen melkein jokaista heittoa, ja pieneltä myötäiseltä näyttää. Kutosen putti kuitenkin keskelle alarautaan ja leuka rintaan, par. -1

#5 – Avaus Culverinilla karkaa oikealle ja korkeaksi, vaikka heitin mielestäni rennosti. Kimmoke väylän vasempaan laitaan. Kannel hysse jää yllättäen lyhyeksi ennen mutkaa, ja sieltä puiden seasta Justicella kämmenellä flexaava heitto on surkea, mutta pujottelee mutkan oikean reunan puista läpi siihen koria suojaavan puskan eteen. Kannel kämmenneppi vitoseen ja bogi on kolmeen heikohkoon heittoon nähden ihan ok tulos.

#6 – Tässä eilen yksi päivän hölmöimmistä virheistä. Nyt vaihdan lähestymistapaa, Trespass rennosti hieman korista vasempaan, ja heitto onnistuu hyvin. Paitsi että kiekko niiaa jatkuvasti oikealle ja on sen verran matala, ettei mitenkään palauta. Sinne plumpsahtaa puroon melkein sillan alle. Noin kympistä putti ohi ja nostobogi. +1

#7 – Felon kämmeneltä kovaa, on hyvä ja painuu nyt oikealle reilusti eikä jää puskien taa. Culverin jatko jonnekin sinne pitkälle mutkaan – en tunne rataa niin hyvin, että osaisin katsoa tarkan tähtäyspisteen – ja kiekko tippuu vajaaseen 15 metriin. Putti kolahtaa kehikon oikeaan laitaan, olisi maistunut, par kelpaa. +1

#8 – Culverin annukassa, on vähän korkeampi kuin eilen ja palauttaa nopeammin, jää nyt noin seiskan vajaaksi vasemmalle puun juureen. Tämäkin pitäisi laittaa sisään mutta ei osu, par. +1

#9 – Defender hysse aukkoon lähtee jotakuinkin samalla tavalla kuin eilen, ei kuitenkaan korilla skippaa paljonkaan vaan tyssää johonkin juureen ja seiskan putti yläpantaan, par. +1

#10 – Culverin hieman korkeampana kuin tarkoitus, koukkaa vähän oikealta kiertäen vikan koivun ja palauttaa sitten korista vähän ohi vasempaan. Vitosen putti on riittävän lähellä, birdie.

#11 – Defender nyt tähdäten selvästi väylän vasempaan laitaan, ihan pikkuisen vaan annukkakulmaa melkoisen tuulen takia. Heitto lähtee parin metrin korkuisena ja putoaa äkkiä maahan. Kannel lähäri mukille ja par on kuitenkin parannusta eilisestä.

#12 – Nyt joudumme jo hetken odottelemaan omaa vuoroa. Felon kämmeneltä jälleen antaumuksella lähtee puhtaasti ja painuu nyt oikealle kaistalle, löytyy mukavasti aukealta kolmisen metriä rajan sisäpuolella. Defender väylää pitkin kääntää, vaikken mielestäni saa siihen kovin paljon tehoja ja osuu sinne mutkan takareunassa oleviin puihin. Neppi korille ja par, jälleen parannusta eiliseen.

#13 – Vakaampi Defender lähtee matalana ja pienessä hyssessä kohti oikean puolen koivuja, feidaa juuri ennen niitä ja sehän tarkoittaa sellaista reilun 15 metrin puttia. Vastatuuleen kokeilen matalana, nousee silti mutta ei karkaa onneksi kauas, par.
Tässä kohtaa alan ajatella kierrostulosta. Tiedän pelanneeni paljon paremmin kuin eilen mutta pari hankalaa väylää vielä edessä. Pientä jonottelua on nyt joka tiillä.

#14 – Huomaan etuoikealta tulevan tuulen mutten uskalla silti heittää tarpeeksi oikealle. Felon hysse painuukin jonkin verran vasemmalle metsikköön. Kämmenväli Verdictille kuitenkin löytyy, se etenee nelisenkymmentä metriä ilman puukopsuja, joten olen tyytyväinen. Kannel lyhyt piikkihysse kämmenellä korille ja par tästä on taas parannusta eiliseen.

#15 – En halua riskeerata ojaan heittämistä, joten vakaampi Defender eteenpäin, epäonnistuu ja pienessä hyssessä ja vähän korkeana tarkoittaa metsäretkeä. Tuuri mukana, löytyy sopiva väli, josta saan Culverinin mutkan ohi väylälle. Sitten päivän hölmöin moka: ajattelen heittäväni rystyhyssen, mutta pelikaveri mainitsee kämmenheiton, ja niinpä kaivan vakaan Defenderin käteen. Kämmenhysse lähtee kädestä ajoissa ja siitä mandon kohdilta rajasta ulos. Ai että kun sapettaa hölmöily. Felon rajalta kämmeneltä näyttää menevän vähän pitkäksi mutta on vitosen putilla ringissä ja saan siitä hienolla heitolla pelastettua bogin. +1

#16 – Vakaa Defender jälleen, jostain syystä suurin osa heitoista lähtee nyt hyssessä vähän tahtomattakin, ja jälleen ollaan pusikossa vasemmalla. Korkea Verdict hysse kuitenkin ohjautuu muutamaan metriin ja taas selvittiin ilman isompaa vahinkoa. +1

#17 – Vakaa Defender ei osu taaskaan aukkoon, tällä kertaa alkukujan vikasta vasemmanpuoleisesta puusta kimmoke vasemmalle. Par on menetetty, joten Felon kämmeneltä lähes upsina väylää vaan eteenpäin, parista kympistä korille ja bogi korttiin. +2

#18 – Urakka alkaa olla valmis, mutta vielä pitää tsempata. Felon kämmeneltä onnistuu taas tosi hyvin, näköjään tuo kämmen pitää heittää kunnon tehoilla, että se lähtee puhtaasti. Keskeltä väylää hyvä paikka, mutten osaa arvioida etäisyyttä korille. Veikkaan reilua satasta, päätän ottaa nyt aggressiivisemman linjan ja heitän Trespassia välikköön. Se suoristaa ja alkaa kääntää vähän oikealle, kunnes tyssää puuhun. Vajaa 40m kämmenellä osuu oikeaan välikköön, neljän metrin par-putti sisään ja kierros päättyy mukaviin fiiliksiin. +2

https://discgolfmetrix.com/1314659

Loppua lukuun ottamatta melko puhdas kierros ja tavoite pahimpien virheiden välttämisestä täyttyi melko hyvin. Kaksi päälle par-tuloksen kahdella OB-rankulla on minulle hyvä tulos ja samalla oma ennätys radalta. Paikkoja oli tehdä tulosta oikein kunnolla, mutta putti jätti hieman toivomisen varaa, tosin se kyllä tuntui melko hyvältä koko päivän, sillä niitä törkeimpiä huteja oikealta ohi ei tullut. Kolme hukattua birdiepaikkaa ringistä on liikaa, mutta turhahan niitä on voivotella.

Ryhmä pelaa tasaisesti, kun kolme kirjaa saman lopputuloksen kuin minä ja yksi heiton paremmin. Ryhmäläisten peliä on mielenkiintoista katsoa, kun yksi painaa rystyltä 130 metriä ja toinen kämmeneltä ainakin saman verran… saa osan väylistä näyttämään hieman helpommilta kuin miltä ne itselle tuntuu. Omalta osalta vaikeimmiksi väyliksi muodostuvat hieman yllättäen #6 ja #17. Kutonen oli niitä, joista jopa ajattelin birdien olevan mahdollinen, mutta niin vain oli kaksi bogia kirjattava siitä korttiin. Birdiejä keräsin yhteensä neljä kappaletta ja näin on hyväntekeväisyyspotti avattu vaatimattoman kahdeksan euron voimin. Harvinaisin birdie tuli kolmosväylältä: se on luokassa kahden kierroksen ajalta yksi vain viidestätoista, joten siinä jotain, mistä olla tyytyväinen.

Kokonaistulos +7 on aika lailla sellainen, mihin tähtäsin ennen kisaa, joten kaiken kaikkiaan voi suoritukseen olla tyytyväinen. Toinen kierros mennee selvästi yli 900 pisteen – kakkoskierros näyttää yllättäen olleen hieman hankalampi kuin ensimmäinen, ja nousin muutaman pykälän loppusijoituksen ollessa 31. – ja kisakeskiarvo tulee johonkin siihen 900 pisteen tuntumaan. Tämä riittää näin kauden ekan kisan osalta ja jos kisailutahti tämän kauden aikana saisi jonkinlaista toistuvuutta niin ehkä joka kisaan ei tarvitsisi kaikkia asioita opetella uusiksi, mikä taas voisi auttaa tulosten osalta entisestään. Seuraavaa kisaa ei ole kuitenkaan vielä tiedossa, joten odotellaan ja katsellaan, ja siihen asti koitetaan hakea parempi rytmi rystyheittoon takaisin.

19
Kauden ensimmäisen kisakierroksen ensimmäisen päivän startti oli heti toisessa ryhmässä aamulla, mikä tarkoitti aikaista herätystä mutta samalla odotuksissa oli hieman helpompi keli. Minua aamuherätys ei haittaa, kun siinä ei sitten ehdi aamulla kisaa niin paljon jännittääkään, joten otin aikaisen lähdön ilomielin vastaan. Lämmittelyyn lähdin uudella tyylillä: pakkasin oman korin mukaan ja sain sen avulla keskityttyä puttilämmittelyyn paremmin kuin normaalisti. Tämä toimi hyvin. Heittoja en ehtinyt kovin paljon tehdä mutta muutaman lähestymisen kuitenkin rystyltä ja kämmeneltä.

Amateur Series: Äijänpelto, Espoo - kierros 1 – 64 osallistujaa luokassa MA1
https://frisbeegolfradat.fi/files/2019/06/aijanpelto_espoo_ratakartta_2019.jpg

#1 – Verdict lipsahtaa hysseen ja vaikka menee oikeasta välistä, painuu noin 13m vasemmalle. Korin tasalta pieni antsaputti ohi, par.

#2 – Culverin kämmeneltä lähtee kääntämään yli enemmän kuin toivon, mutta ehtii palauttaa ja ottaa vielä pompun korille kahteen metriin, birdie. -1
Hyvällä fiiliksellä tässä kohtaa, sillä tämä on yksi harvoista väylistä, josta birdieen on hyvät mahdollisuudet. Avausta mietin pitkään rystyn ja kämmenen väliltä mutta päädyin kämmeneen, jotta saan yhden kämmenheiton alle ennen seuraavan väylän avausta, joka on tärkeämpi.

#3 – Felon kämmeneltä lähtee puhtaammin kuin edellinen, mutta pieni kaivattu hysse puuttuu: osuu koivuihin mutkan vasemmassa laidassa ja tyssää siihen. Yritän Culverinilla kämmenellä hazardin vasemmalta puolelta, mutta lipsahtaa ajoissa ja menee haarakoivun kiekonlevyisestä välistä juuri ja juuri hazardin yli. Culverin rystyannukka jaksaa korin tasalle mutta feidaa liiaksi noin kymppiin vasemmalle, putti ohi, bogilla nolliin.
Virhe oli yrittää liian pitkälle kakkosheitolla. Rennompi kämmen vaikka putterilla olisi varmasti osunut tähtäyspisteeseen paremmin ja olisin ollut paremmissa asemissa jatkoa varten.

#4 – Culverin kämmeneltä oikaisee pienestä hyssestä ja pysyy melko matalana, menee juuri oikean puolen puskan ohi korille päin, missä iso pomppu oikealle pusikkoon. Polvelta isolla venytyksellä hankala 6m putti ohi, par.

#5 – Culverin lähtee hitusen nokka pystyssä, mikä syö tehoja ja kiekko alkaa viettää vasuriin aukon kohdalla. Nyt käy isosti tuuri, loistava hipsu työntää kiekkoa metrin oikealle mutta feidi sen jälkeen vie kiekon lähes ihannekohtaan mutkan sisäreunaan. Culverin kämmeneltä korkeassa hyssessä rinkiin ja olen ekaa kertaa tällä väylällä puttaamassa birdietä. Seiskan putti lähtee puhtaasti ja on keskellä, mutta yläpanta ja jopas vähän harmittaa. Pari melkoista armopalaa kuitenkin saatu jo tässä vaiheessa puilta, joten ei liikaa pidä vaatia.

#6 – Avaukseen kolme vaihtoehtoa, mutta luotan, että saan Culverinin lentämään rinkiin. Rentous unohtuu ja riuhtaisen kiekon niin, että lähtee todella pahasti oikealle puskien päälle eikä enää palaa. Etsimme kiekkoa jo kolmatta minuuttia, kunnes pelikaveri vihdoin sen löytää. Kannel neppi väylälle, hyppyputti korille ja bogi. +1
Parempi näin tyynellä olisi ollut heittää Trespass rennosti väylän vasenta laitaa kohti, antaa sen vähän kääntää yli ja katsoa sitten, mihin pomppii.

#7 – Felon kämmeneltä on vähän liian matala ja jää siihen avoimen väylän keskellä olevaan puskaan, missä olen ollut lähes joka kerta täällä pelatessa. Ahnehdin ja koitan päästä kakkosheitolla surkeasta asennosta Riverillä kämmenellä mahdollisimman pitkälle mutkan ohi, koska niin luki pelikirjassa, mutta kiekkoon liikaa kulmaa ja matala heitto tarkoittaa cutrollia päätypuskaan. Putti väylälle, Kannel mukille ja bogilla eteenpäin. +2
Puskasta pitäisi useammin tajuta heittää putterilla. Kannel mutkaan ja siitä korille olisi voinut säästää heiton, nyt piti hölmöillä ja käydä puskan kautta.

#8 – Jostain syystä olin pitkään kuvitellut tämän lähes 120 metriseksi väyläksi, mutta kun satuin painamaan tämän pari viikkoa sitten Defenderillä pitkäksi, niin tajusin katsoa väyläopastetta ja huomasin olevan vain reilu satametrinen. Päätin heittää Culverinin antsassa, vaikken ollut tähän väylään sitä kokeillut koskaan. Heitto onnistui niin hyvin kuin voi, riittävän korkeana ja reilusti vasemmalta ja ehti vielä palauttaakin, mutta otti pompun vähän väärästä kohtaa ja löytyi vajaan kympin pitkänä seuraavalla tiille vievältä polulta… hämmentäviä tilanteita. Korkea antsaputti puskien takaa ohi ja par. +2

#9 – Defender loiva hysse alun puukujaan, kiekko kaartaa mukavasta välistä korille ja 5m haaraputti korin vasemmalta puolelta puun vierestä sisään, birdie. +1

#10 – Culverin pienessä hyssessä hieman tehottomasti osuu kyllä välikköön mutta ei oikaise riittävästi, jää vähän lyhyeksi ja vasemmalta ojasta noin kympin putti ei mene, par. +1
Jonkinlainen viimeinen terävyys puuttuu rystyheitosta, heitto tuntuu hieman raskaalta eikä ihan huippukuntoiselta.

#11 – Defender annukka lähtee suoraan koria kohti ja kulma vie kiekon äkkiä puiden lomaan oikealle. Ei mene kovin pahasti lopulta ryteikköön mutta 40m heitto selkä korille päin Pure annukalla on tänään ylivoimanen tehtävä, jää liian matalaksi eikä noin 15m haku taaskaan uppoa, hölmö bogi. +2
Yksinkertaista: jos heität annukkaa, tähtää vasemmalle. Tähän väylään ei pitäisi kolmosta isompaa tehdä, mutta näinhän se käy.

#12 – Felon kämmeneltä on aivan surkea, loppuu fokus täysin kesken heiton ja kiekko lähtee törkeässä annukkakulmassa painamaan kohti väylän vasenta laitaa. Ei sieltä auta kuin laittaa taas putterilla alle kympin neppi väylälle. Defender haku korille mutta teho puuttuu ja hieman matalana vasemmalla mutkassa olevaan puskaan. Sieltä neppi onneksi korille onnistuu ja bogi jälleen. +3

#13 – Tuuli hieman arveluttaa, koitan kuitenkin hakea röyhkeästi pitkälle putille hieman kuluneemmalla Defenderillä, joka sitten kääntää ihan reilusti oikealle ja palauttaa melko myöhään. Antsaputtihaku saa jo vähän kehuja mutta ei osu, par. +3

#14 – Felon hysse on aika lailla täydellinen, ei se pitkä ole mutta siinä aukolla mukavasti. Felon kämmeneltä lähtee liikaa sisämutkaan eikä jaksa kunnolla oikean laidan puskien läpi. 25m korille, Kannel annukkaneppi kopsahtaa puihin korin edessä ja noin 7m putti menee valehtelematta yli metrin korista oikealta ohi, se vaan jää jotenkin näppeihin kiinni. Paluu sentään sisään ja bogi täydellisen avauksen jälkeen hieman harmittaa. +4
Taas tähtäyspiste pielessä. Neppauksenkin olisi voinut hoitaa paremmin, ja puttaamisen myös. Aika monta mokaa mahtui tähän väylään.

#15 – Defender lähtee taas hieman riuhtoen ja sehän tarkoittaa hieman isompaa ylikääntämistä kuin ajattelin. Hetken aikaa kiekko leijuu pelottavasti edellisen väylän puolella mutta on sen verran korkea, että tippuu sitten ojan paremmalle eli vasemmalle puolelle. Jatkoheitossa tulkitsen tuulen väärin, vakaa Defender hankalan askelluksen jälkeen lähtee vähän tehottomana taas ja pienessä hyssessä väylän vasempaan laitaan. Kannel hysse mantereen päätyyn, josta aivan täydellinen lähäri korin juureen: Kannel kämmeneltä pienessä annukassa onnistuu maagisesti ja metrin nostolla saalistan ekan oman par-tulokseni tältä väylältä. +4

#16 – Kulunut Defender ei käännä nyt oikein yhtään yli, menee vasemman laidan puskien läpi ja noin 13m putti jäljellä. Korkeus on hyvä mutta oikealta vähän ohi, par. +4

#17 – Vakaa Defender osuu alun puukujan vikaan puuhun ja ottaa kimmokkeen vasemmalle: pahemminkin olisi voinut käydä. Paras löytämäni linja on korkea kämmenannukka oikealta, Verdict lähtee vähän huonossa kulmassa mutta rinkiin kuitenkin. Hyvä putti keskelle mutta alapantaan, bogi. +5
Avauksen voisi heittää rennommin, kun korille ei pääse kuitenkaan. Ehkä se voisi jopa osua siihen aukkoon silloin.

#18 – Felon kämmeneltä, taistelee vastatuulta vastaan ja feidaa lopulta väylän puolelle. Culverin matalahko hysse menee sinne loppumetsikön vasempaan laitaan, mistä tykkään pelata mieluummin kuin oikealta. Kannel lyhyt neppi korille ja par on hyvä lopetus. +5


Tulos on jotakuinkin tavoittelemani, ei paras radalla pelaamani muttei huonoinkaan - tyytyväinen olisin ollut pari heittoa parempaan suoritukseen. Jään ryhmässä viimeiseksi ja se vähän tietysti harmittaa. Muutamia hölmöjä virheitä tuli mutta koska sain myös muutaman armollisen puuosuman ja kyseessä on kauden eka kisa, koitan olla armollinen itselleni. Hyviä putteja ei juuri mennyt sisään, mutta kovin surullisia hutejakaan ei tullut. Lähärit toimivat melko hyvin. Rystyavauksissa oli eniten toivomisen varaa, kun taas kämmen tuntui olevan pääosin hyvässä vireessä. Kierrosrating varmasti jää alle 900 pisteen, koska päivän taso on melkoisen kova. Omasta tekemisestä jää sillä tavalla mukavasti hampaankoloon, että kakkoskierrokselle on hyvä motivaatio parantaa. Toivottavasti maltti pysyy pelissä paremmin ja typerimmät virheet jäävät pois.

20
Tulevana viikonloppuna aukeaa vihdoin kisakausi omalta osalta, kun Äijänpellon radalla mitellään tuulta ja mutaa vastaan – ja onhan siellä myös muutama OB-tikku kiusana. No, ihan tosissaan jos ennakoidaan, niin ratahan on minulle hyvin hankala, kun par 3-väylien mitat ovat sellaisia, että niistä monella ei ihan tahdo heittomitta riittää korille ja pidemmät väylät sitten vaativat suunnitelmallisuutta sekä useampaa peräkkäistä onnistumista. Kevät tähän asti on mennyt niin ailahtelevasti, että mitään ihmeellistä ei kisaviikonlopusta uskalla odottaa ja myös kenraaliharjoitus pari viikkoa sitten meni aivan kasaksi sitä itseään.

En ole Äijänpellolla kovin paljoa pelannut sen hyvästä sijainnista huolimatta. Taisin syksyllä todeta radan muuttuvan kostealla niin huonoon kuntoon, että päätin palata asiaan kesällä, ja nyt kun siellä pitkän tauon jälkeen sitten kävin, niin tilanne ei ollut paljon parempi. Rata pelataan kuitenkin normaalissa muodossaan. Kisan kannalta se on hyvä, mutta pahoin pelkään, että kumppareille saattaisi olla tarvetta.

Äijänpellon kierroksen lisäksi harjoittelu on ollut melko vähäistä enkä ole esimerkiksi kentällä käynyt pitkään aikaan. Pihaputtailukin on hieman jäänyt. Siinä ehkä on havaittavissa pientä lannistumista sen osalta, että pihalla putti tuntuu melko hyvältä, mutta radalla rytmi katoaa pahemman kerran. Toivottavasti saan hyvät lämmöt alle ennen viikonlopun kierroksia. Enimmäkseen viime aikoina olenkin keskittynyt pelikirjojen puhtaaksi kirjoittamiseen. Paikka European Amateur Openiin nimittäin aukeni kuten uumoilin, ja nyt on uusi majoitus varattu ja näillä näkymin siis suunnataan Tampereen seudulle elokuun loppupuolella. Muutamia käytännön järjestelyjä on vielä auki mutta toivottavasti niihin löytyy ratkaisu.

Kävin myös viime viikonloppuna tutustumassa viime vuonna uusittuun Keinukallion rataan. Jos Äijänpellon kierros meni surkeasti, niin Keinukalliossa onnistuin nähtävästi reilusti yli oman tason, vaikka vähän sokkona pitikin ajoittain heitellä. Rata oli sopivassa suhteessa tekninen ja pitkiä heittoja vaativa, mutta omaan makuuni koripaikoilla oli kikkailtu vähän liikaa. Tarkoitan siis sitä, että tällainen surkea puttaaja joutuu kyllä kovin monella väylällä vain laittamaan kiekon korin alle jopa ringin sisältä, kun ei vaan ole mitään järkeä riskeerata puttiralleja. Korotettuja koreja taisi olla kolme (mielestäni yksi per rata on riittävästi) ja näiden lisäksi oli useita väyliä, missä kori muuten vaan oli rinteessä vain tyhjyyttä takanaan.

Sekin rata on nyt joka tapauksessa tuttu ja sehän mahdollistaa radalla kisailun ehkä vielä jopa kesäkuussa. Mennään kuitenkin mittelö kerrallaan ja katsotaan, onko itseluottamuksesta mitään jäljellä tulevan viikonlopun jälkeen.

21
Helatorstain jälkeisenä viikonloppuna oli edessä kahden peräkkäisen päivän reissut Tampereelle ja Turkuun. Tampereella halusin katsastaa mahdollisen European Amateur Openin kisaympäristöä ja kiersin Tampereen Frisbeegolfkeskuksen sekä Julkujärven radat. Turussa kävin tutustumassa Lausteen ja Aninkaisen tarjoamiin haasteisiin. Autossa kului kahden vuorokauden aikana noin seitsemän tuntia, mikä on aivan liikaa minulle, mutta tulipahan sitten saavutettua puolet kauden tavoitteesta uusien ratabongausten suhteen. Säähän oli koko viikonlopun ajan mainio, joten sen puolesta valittaa ei voinut.

Tampereelle ehdin aamupäivän aikaan perjantaina ja jos kuvittelin, että saisin rauhassa edetä radalla ja kirjoitella muistiinpanoja ylös niin mitä vielä. Rata oli aivan tukossa ja heittäjää oli liikkeellä kaiken tasoista. Toisinaan sai hetken odotella, kunnes pääsin yksin pelatessani silloin tällöin muutaman isomman ryhmän ohi, mutta sitten taas oli hieman kiire päästä radalla eteenpäin ja väylien perinpohjainen tutkiminen jäi vähän puolitiehen. Oli kuitenkin hyvä saada pelata nuo kaikki avoinna olleet 25 väylää, sillä niin kuin aina ennenkin, väylät ovat aivan erinäköisiä videolta katsottuina kuin paikan päällä itse pelattuna.

Rata oli hienossa kunnossa, ainoastaan siirtymäopasteita olisin kaivannut rutkasti lisää, minä kun en kovin taitava UDiscin avulla suunnistaja ole – joku tuossa pyörivässä kartassa sekoittaa suuntavaiston täysin… Väylät kuitenkin lopulta löytyivät ja osalla niistä jopa pärjäsin, mutta onhan tuo kokonaisuus todella haastava. Hieman jäi epäilyttämään, että oliko jokaisella väylällä korit lopullisilla paikoillaan, koska olin jälleen paikoin eri mieltä väyläopasteiden kertomien pituuksien suhteen.

Mieleenpainuvia väyliä oli monta, mutta suosikeiksi nousivat ehkäpä #6, #10 ja #22. Näistä otin jokaisella tuplabogin, joten liian helppoja eivät ainakaan ole. Kokonaisuutena rata meni kolmella rankulla tulokseen +17, mikä ilmeisesti ei ole ihan niin surkea tulos kuin miltä aluksi kuulostaa. Putti oli kohtalaista tasoa (64%) ja sain jopa kolme birdietä (#4, #9, #11).

Pienen lounastauon jälkeen Julkujärven kimppuun, missä sitten sain pelata lähes koko kierroksen hyvin rauhallista tahtia. Julkujärven alun väylät antoivat radasta aivan erilaisen kuvan kuin mitä olin odottanut: viiden väylän jälkeen olin tuloksessa yhden alle (nostobirdie väylältä #2 tuskin toistuu) mutta sitten puolivälissä alkoi hieman kone yskiä ja pelaaminen meni melkoiseksi selviytymiseksi. Onnistuin kuitenkin pitämään jollain tapaa tilanteen hallussa enkä romahtanut lopulta kovin pahasti ja lopputulos +5 taisi olla oikein kelvollinen tulos. Putti oli samalla tasolla kuin aiemmin päivällä (67%) mutta avauspeli hieman heikompaa.

Pidän Julkujärven radan kaltaisesta maastosta ehkä jopa enemmän kuin niittymäisistä radoista. Suosikkiväyliä olivat #4 ja #9 mutta jotenkin tuntui painottuvan liikaa tuollaiset oikealle kääntyvät väylät, mihin pitäisi olla sellainen yli 100m kämmenheitto pärjätäkseen hyvin. Tuollaisiin rystyannukoihin ei taidot riitä – varsinkaan tuulella.

Rankan päivän jälkeen ajelin kotiin lepäämään mutta heti seuraavana aamuna oli suuntana Turku ja ensimmäisenä Lausteen rata. Turussa poikkeuksellisesti en pelannut itsekseni, mutta yhtään harjoitusheittoa en olisi väylillä jaksanutkaan heittää, joten hitaampi tahti sopi oikein hyvin. Turussa sää oli niin ikään kaunis mutta paljon tuulisempi kuin Tampereella.

Lausteen 24 väyläisellä radalla oli runsaasti pelaajia, joskaan ihan mahdotonta ruuhkaa ei ollut. Väylissä riitti haastetta, mutta radalla on vastapainoksi myös useita väyliä, missä tulostaan pystyy parantamaan. Oma kierros päättyi lopun pienen romahduksen seurauksena tulokseen +11. Puttaaminen osoittautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi: C1X-puttien onnistumisprosentti oli 33% eikä siitä voi enimmäkseen edes syyttää tuulta. Birdiejä sain vain kaksi (#9 ja #13) enkä par-nelosilta ottanut niitä ainoatakaan, vaikka muutama niistä oli suhteellisen helppoja.

Suosikkiväyliä Lausteella olivat #5, #14 ja #16 – jälleen kerran haastetta ja monipuolista heittämistä. Näidenkin lopputulos oli viisi yli parin ja nuo väylien lopun kujat aiheuttivat ongelmia. Eihän ne nyt niin kapeita ole, että jos vaan fiksusti pelaa niin heittoja voi säästääkin. Kokonaisuutena rata oli tällaisenaan raskas mutta mukava pelata: väylillä oli pääosin hyvin vaihtelua sekä tarvittavien heittojen että maaston osalta.

Lounastauon jälkeen lyhyehkö siirtymä kohti Aninkaisen rataa, missä kuuleman mukaan rata muuttaa muotoaan jatkuvasti – niin nytkin, eivätkä ratakartta tai opasteet olleet ajan tasalla. 19 väylän kokonaisuus saatiin kuitenkin pelattua, mutta jälkikäteen tuntuu, että ehkä tässä neljän melko hankalan radan kokonaisuudessa oli kahdelle päivälle vähän liikaa. Tuloksessa ainakin näkyi: C1X-puttiprosentti Aninkaisissa oli 20% eikä lopputulos +9 todellakaan ollut se, mitä tuolta pystyisi kirjaamaan. Tuuli hankaloitti peliä jonkun verran myös tällä kierroksella, puteissa hieman mutta enemmän haparoin lähäreissä, joita en melko simppeleitäkään saanut riittävän lähelle koria. Myöskään ajatus ei tainnut enää toimia parhaalla mahdollisella tavalla, sillä en tajunnut huomioida kaltevien rinteiden vaikutusta heittoihin. Ehkä sitten ensi kerralla. Keräsin kierrokselta kolme birdietä (#3, #16, #17) ja mielekkäimpiä väyliä täällä olivat #7 ja #11. Radassa on paljon potentiaalia, mutta puitteet pitää saada kuntoon.

Näiden kahdessa päivässä puserrettujen pitkien ajomatkojen ja 86 väylän pelaamisten jälkeen oli pari seuraavaa päivä paikat hieman jumissa. Harjoituksissa keskitytään seuraavat viikot puttaamiseen ennen kauden ensimmäistä kisaa haastavalla Äijänpellon radalla.

22
Kenttätreenit ovat jääneet viime aikoina selvästi vähemmälle, kun pääsin pienen tauon jälkeen taas ratakierrosten makuun. Kuun alkupuoliskolla käväisin Karkkilassa ensi kertaa sitten viime vuoden kevään rykäisyn, jolloin kävin muistaakseni radalla kahteen otteeseen treenaamassa ennen toukokuun alun kisoja. Tuntuu, että pidän radasta joka kerta enemmän, vaikka tällä kertaa ei peli sujunut kovinkaan hyvin. Kiersin radan kahdesti, ja ensimmäisellä kierroksella pelasin hyväksi havaitulla tuplakiekko-tavalla heittäen ensin normaalisti ja sitten pelkällä Purella. Radalla on muutama pidempi väylä, missä drivereilla avaamisella luulisi saavan selvää etua, mutta niin vain kävi, että hölmöt virheet siellä sun täällä maksoivat sen verran, että lopputulos pelkällä Purella oli parempi. Kierrostulokset +6 ja +9 eivät tosiaan ole ihan sitä, mitä ajattelin saavuttavani kierrokselle lähtiessäni – pelasinhan vuosi sitten kisassa radan par-tulokseen. Toinen kierros normaalisti meni niin ikään tulokseen +9 eli ehkä nuo viime vuoden kierrokset sitten vain olivat sattumaa. Puttiprosentit ovat viime aikoina olleet järkyttäviä, alle viidenkymmenen, joten ainakin on selvää, mistä kohti tulosta voisi parantaa.

Kuvasin ensimmäisellä kierroksella molemmat avaukset kuudelta ensimmäiseltä väylältä ja luulen tuon osin sekoittaneen avauspeliä, siinä meni tovi aina säätäessä kameraa ja sitten nopeasti heittämään, etten jäisi muiden jalkoihin. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kuvasin, koska en kentälläkään ole videoinut omaa heittoa kuin muutamia kertoja. Katsottuani heittämisen läpi tunnustan yllättyneeni siitä, miten hyvältä heittotekniikka omiin silmiini näytti. Kyynärpää oli melko ylhäällä, kiekko meni ainakin vähän matkaa ”power pocketiin”, vasen käsi tuli lähelle kroppaa ja jalatkin tekivät jokseenkin sitä mitä pitää. Muutama kehityskohta totta kai löytyi ja niitä nyt on koitettu tässä sen jälkeen hioa, mutta selvästi huomaa sen, miten paljon helpompi kentällä on keskittyä heittotekniikan korjaamiseen. En radalla jaksa edes muistaa, että mihin tällä kertaa heitossa piti keskittyä sitten kun kerran viidessä minuutissa pääsee avausta heittämään.

Seuraavana viikonloppuna käväisin iltasella piipahtamassa toista kertaa koskaan Kauniaisissa Granin radalla, ja siellä olivat väylät muuttuneet jonkin verran. Iltakierroksen tavoite oli pelata puttereilla ja ennen kaikkea treenata puttaamista, mutta radalla oli myöhäisestä ajankohdasta huolimatta edelleen paljon pelaajia, joten taas kerran jouduin nopeuttamaan peliä vähän enemmän kuin olisin halunnut. Tulipa virkistettyä muistia senkin osalta, että koska radan tiit ovat kovin lyhyitä ja maasto niiden ympärillä epätasaista, ei vauhdinotto oikein onnistu ja rata sopiikin paremmin paikaltaan heittämisen harjoitteluun. Ruuhkaisuuden vuoksi ei kuitenkaan rauhaa harjoittelulle ole, joten parempi suunnistaa treenien osalta muualle.

Veikkolassa piipahdin jälleen pelaamassa pikaisen kierroksen, peli ei tuntunut sujuvan kovin hyvin mutta tulos oli silti varsin kelvollinen +5, etenkin huomioiden kaksi mandovirhettä. Tunne huonosti sujuneesta kierroksesta johtui varmaan kolmesta tuplabogista ja neljästä bogista, mutta toisaalta sain tavallista enemmän eli viisi birdietä. Kai tulokseen voi olla tyytyväinen, vaikka heittämiseen ei olisikaan. Toisaalta se voi kertoa kasvaneesta vaatimustasosta itseä kohtaan, mitä en pidä huonona asiana.

Viimeisimpänä kävin tutustumassa uudistettuun Oittaan rataan. Oittaalla on siis tätä nykyä yksi 9-väyläinen neppailurata, jossa väylät ovat noin 30-40 metrin pituisia, sekä täysimittainen 18-väyläinen rata, jonka par-lukema on 59. En ollut seurannut muutostöitä lainkaan ja oletin jostain syystä, että suurin osa väylistä on uusittu, mutta todellisuudessa vain kierto oli muuttunut paljon ja täysin uusia väyliä taisi olla viisi kappaletta. Olin melko myöhään illalla paikalla ja kuvittelin jälleen saavani pelata rauhassa ja alku sujuikin jouhevasti. Noin puolessa välissä rata ei kuitenkaan enää vetänyt ja lyöttäydyin sitten pelaamaan toisen yksin kulkeneen kanssa ja sain sopivasti vähän vinkkiä siitä, miten uudet väylät kulkevat.

#7 – Ensimmäinen uusi väylä on vanha #17 väärinpäin. Hieman ylämäkeen jatkuvasti kapenevaan ränniin kulkeva väylä on parempi kuin vanha versio, ja tarkkana saa olla.

#10 – Vanhat #12 ja #13 yhdistetty. Avauksella pitää päästä mutkaan, mutta paljon on pieniä puita edessä lähes joka kohdassa. Mittansa puolesta hyvin lyhyt par 4 mutta ei tuosta nyt ekalla kerralla ainakaan jäänyt kuvaa, että olisi joku selkeä ja helppo kohta, mihin avauksella haluaisi.

#13 – Pienen laakson yli vajaa satasen heitto, löytyy hysseväylä oikealta tai sitten suoraan. Ohuet koivut korin oikealla puolella vähän suojaavat koria hysseheitoilta, mutta suorakin linja on kapeahko.

#14 – Väylä aloittaa kolmen par 4 -väylän putken. Ensin suoraan eteenpäin pieneen alamäkeen vajaa satanen, sitten käännös oikealle jyrkempään alamäkeen.

#15 – Lyhyehkö par 4, suoraan edessä väylällä noin 70m kohdilla alkaa puita niin, että selkeää suoraa heittolinjaa en havainnut. Annukkalinja mahdollinen. Kori harjanteella. Tästä voi kuulemma tehdä par 5-version, jossa kori olisi vielä ehkä sata metriä tästä kohdasta eteenpäin alhaalla, seuraavan tiin vasemmalla puolella.

#16 – Mukava liidätysväylä toistaiseksi, mutta ratakarttaan on piirretty OB-rajoja, joita ei vielä radalle ollut ehditty tikuttaa. Vaikea siis sanoa, miten tarkkana avauksen kanssa pitää oikeasti olla. Nykyisellään helpohko väylä, sillä avaraa on.

#17 – Kapea noin 90m pitkä väylä, jossa kämmenflex taitaa seurata väylän muotoa parhaiten. Keskelle väylää jätetty pari puuta esteeksi. Kivikkoinen griini, josta saattaa kiekot kimpoilla pitkällekin.

Pidin uusista väylistä, mutta yhden kerran perusteella kaipaisin hieman selkeämpää tarkoitusta väylälle 10 ja toki täysin uusia väyliä pitää vielä viimeistellä. Nuo uudet väylät ovat selvästi haastavampia vanhaan tuttuun Oittaaseen nähden ja kun avaus lähtee sivuun, sitä voi joutua etsimään pitkään, mikä selvästi ruuhkauttaa kulkua. Muutosten jälkeinen kokonaisuus vaikuttaa kuitenkin lupaavalta, mutta pelaajamäärä Oittaallakin on aivan posketon, joten en usko itse pelaavani radalla kovin usein.

Oma kierros meni tulokseen yksi alle, mihin olen tyytyväinen lähinnä siksi, että sain kaikilta kolmelta uudelta par 4-väylältä heti birdiet. Tutuilla väylillä oli enempi ongelmia. Rata on aiemman Oittaan tyyliin sellainen, että kovaa tulosta pitää tehdä pärjätäkseen. Oma putti toimi kierroksella jo vähän paremmin, mutta edelleen mukaan mahtuu surkeitakin yrityksiä. Joku kohta pelissä tuntuu jatkuvasti tökkivän.

23
Treenipäiväkirjat / Vs: Saturin Miikan mutinat
« on: 08.05.20 - klo:12:36 »
Tuli sitten käytyä pitkästä aikaa katsomassa miltä Veikkolassa näyttää.. aika surullinen oli radan yleiskunto ja tutu puut vanhoilla paikoillaan. --
Rata itsessään on kyllä päässyt tosi heikkoon kuntoon ja melko paljon olisi siellä tehtävää.
Totta, rata ei valitettavasti ole enää kovinkaan hyvässä kunnossa. Siellä jokseenkin usein pelaavana moneen asiaan on jo turtunut enkä näe ongelmia niin pahoina, ja toisaalta teen tietoisen vaihtokaupan rauhallisemman radan ja hyvien puitteiden välillä. Kuulin kuitenkin hiljattain arvion radasta siellä hyvin vähän pelanneelta ja tuomio oli niin murskaava, että vähän jo itsestäkin tuntui pahalta tykätä Veikkolasta niin paljon kuin siitä tykkään.
Toisaalta tuo on hyvä osoitus siitä, mitä radan ylläpito vaatii ja kun se työ tehdään yleensä vapaaehtoisvoimin, niin ei voi muuta kuin hattua nostaa kaikille minkä tahansa radan hoitamiseen osallistuville!

24
Jaksoin kuin jaksoinkin malttaa pysyä koko huhtikuun pois radoilta mutta totta kai ryntäsin sitten heti vappupäivän aamuna nauttimaan tästä itselleni suomasta vapaudesta pelata myös treenikierroksia. Viikonlopun aikana tulikin sitten heiteltyä oikein mukava määrä. Vappupäivän kohteina olivat Nummelanharju sekä Kaatis, minne lähdin molempiin pelaamaan keskittyneet tuloskierrokset ilman ylimääräisiä heittoja (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Halusin tarkistaa tekemisen tason ja voisi sanoa, että kovin ylpeä ei noilla radoilla suorittamisesta voi olla.

Harjulla aloitin aivan liian pitkällä heitolla ykkösellä eikä paluu sieltä takarinteestä osunut. En muistanut, että yllän korille hyppyputillakin. Lukua alkoi kertyä ajoissa: bogi kolmoselta, tuplabogi vitoselta ennen pitkällä putilla saatua radan ainoaa birdietä seiskaväylältä. Kympiltä ihan naurettava bogi putattuani neljästä metristä alapantaan, ja vielä perinteinen bogi viimeiseltä väylältä tarkoitti tulosta viisi päälle ja perään pientä ihmettelyä, että miksi heitto ei kulje kovin hyvin.

Pientä evästä suuhun ja Kaatikselle, missä huomasin pelattavaksi tulleen uuden väylän ja niinpä lähdettiin taas kiusaamaan itseä takatiiltä liian vaikeilla väylillä. Heti ykkösväylän avaus aivan minne sattuu ja bogi siitä, mutta kakkoselle takatiiltä par-tulos oli mainio korjaus. Etuysi oli omaan tasoon nähden kohtuullista pelaamista ja tulos neljä päälle oli kelvollinen, etenkin kun huomioi, että puttasin seiskaväylällä ringistä kolmesti. Seuraavat yhdeksän väylää olivatkin aikamoista koheltamista: pelasin yhden par-tuloksen väylältä 15 ja muilta otettiin plussaa. Viimeisen väylän birdie toi pienen armahduksen mutta tulos oli silti karu +15.

Uusi väylä on lisätty loppupäähän ja oli pelaamishetkellä järjestyksessään radan toiseksi viimeinen väylä. Kulku tapahtuu väylän 19 jälkeen niin, että lähdetäänkin vasemmalle hiekkatielle päin, josta päästään kulkemaan uutta ja komeaa tiirakennelmaa kohti.



Väylä itsessään on melko haastava, kulkien metsän läpi koko ajan nousten ja kaartaen lopussa tasamaalla oikealle korin luo. Mittaa tällä par 3-väylällä on reilusti yli sata metriä. Oma yritys Felonilla kämmeneltä loivasti annukassa jäi hieman matalaksi ja ylsi vähän yli rinteen puolivälin. Jatko onnistui melko hyvin mutta vähän meni mutkasta pitkäksi, eikä puttia päässyt yrittämään. Mielenkiintoista on nähdä, miten paljon tähän tullaan tekemään kakkosia. Teoriassa ajattelisin juuri tuollaisen kämmen-flexin olevan paras heitto mikäli tehot riittävät, mutta itse taidan jatkossa heittää rystyllä ja pyrkiä vain pääsemään mahdollisimman ylös rinteeseen ja väylän vasempaan laitaan. Joka tapauksessa mahtava uusi väylä eikä taida jäädä vuoden viimeiseksi uudistukseksi, sillä radan alkupäähän kakkos- ja kolmosväylän väliin tulevalla väylällä näyttää olevan rakennushommat hyvässä käynnissä. Ei taida tulla tällaisille nippa nappa sadan metrin heittäjille kovin helppo siitäkään väylästä!



Yhden lepopäivän jälkeen oli uuden rykäisyn vuoro, ja sunnuntaina aamulla olin Laakspohjan radalla. Taisi olla eräässä haastattelussa kuultu vinkki joltain Suomen parhaista pelaajista kiertää rata pelaten sekä normaalisti että vain putteria käyttäen, ja niinhän minä sitten tein. Tällä kertaa peli sujui paremmin kuin vappupäivänä ja kaiken lisäksi oli mukava heitellä Purea väylillä, joilla sitä normaalisti en käyttäisi. Odotin pystyväni pelaamaan hieman paremmin normaalia pelisuunnitelmaa käyttäen, mutta kas kummaa, pelasin molemmilla tavoilla kierrokset kaksi alle. Jonkin verran sain myös ideoita, että mitä tietyillä väylillä voisi tehdä paremmin. Annukat onnistuivat hämmästyttävän hyvin ja esimerkiksi väylällä 17 olin putterilla lähempänä koria kuin koskaan aiemmin millään heitolla.

Sain pelattua kierroksen Laakspohjassa melkoisen rauhallisella tempolla ja niinpä voimia vielä oli jäljellä, joten pysähdyin paluumatkalla Veikkolaan ja ajattelin, että pelaan vain yhden normaalin tuloskierroksen. Rata oli kuitenkin hiljainen ja kun pienen evästyksen jälkeen voimia riitti, kokeilin samalla kaavalla uudestaan. Tuloskin oli sama: sekä normaalilla tavalla että pelkän Puren voimin molemmat kierrokset samaan – ja varsin hyvään – tulokseen kolme päälle. Todella mukava tapa pelata itsekseen ja mikäli vaan pelaajia ei ole liikaa niin harjoittelen tällä tyylillä tulevaisuudessakin.

Säät ovat olleet mainiota nyt toukokuun alussa ja toivotaan, että pahemmilta sadejaksoilta vältytään, jotta nuo muutamat lähialueen ongelmaradat toipuvat piakkoin pelattavaan kuntoon. Muilta osin odotellaan tietoja European Amateur Openin paikasta, jonne edelleen luulen pääseväni mukaan siirretyn ajankohdan takia, mutta nyt sitten ongelmaksi tuli majoitus, jota ei järkevällä hinta-laatu-suhteella näytä alueelle kovin helpolla saavan. Syyksi arvelen sen, että samaan aikaan turnauksen kanssa seudulla on isoa festaria ja muutakin tapahtumaa, ja näin ollen majapaikat on valtaosin jo varattu. Täytyy seurata tilannetta ja totta kai kaiken määrittää se, tuleeko luokassa muutama tarvittava peruutus kisapaikan saamiseksi.

25
Yllä mainittua harjoitusvinkkiä tuli pohdittua ja täytyy nyt todeta, että olen samaa ja eri mieltä.

Testimielessä tuo mainittu metodi varmasti toimii hyvin. Jos haluaa mitata, niin tuolla tavalla voi tosiaan simuloida kierroksen todellista puttiprosenttia suhteellisen hyvin.
Sen sijaan varsinaisen harjoittelun osalta uskon vahvasti toistojen määrän tärkeyteen ja siksi itsekin käytän putterinippua, vaikka yleensä otankin kasasta vain yhden kerrallaan käteen. Siinäkin ymmärrän kyllä pointtisi, että puttiharjoitusrupeaman onnistumisprosenttilaskenta hämää eikä anna todellista kuvaa. Itse kuitenkin putit tilastoin mutta pitää olla käsitys, mitä mittaa ja mihin lukuja vertaa. Jos vertaa aiempiin vastaaviin harjoitusrupeamiin, voi nähdä kehityssuuntaa. Jos upottaa kymmenen puttia kymmenestä ja alkaa verrata omaa onnistumisprosenttiaan ammattilaisten suoritustasoon, törmää ennen pitkää ongelmiin.

26
Kovin vähän on muistiin kirjattavaa. Kentällä on tullut käytyä kerran tai kaksi viikossa ja pihalla puttailua tehty saman verran. Tuuli on edelleen niin järkyttävän kovaa jatkuvasti, että en osaa sanoa, osuisinko radalla enää mihinkään. Kiekot lentävät mielestäni noin 80% siitä matkasta, mitä sain heitettyä talven aikana seuran hallivuoroilla ja suorat kiekot leijailevat minne sattuu, enkä enää erota, onko se tuulen vai tekniikkavirheen aiheuttamaa. En kovin paljon pidä hiekkakentällä heittelystä, koska pehmeä hiekka hankaloittaa kunnon tuen saamista askelluksilla ja toki kiekot kuluvat jossain määrin enemmän kuin nurtsilla heittelyssä, mutta toisaalta lähikentällä on nyt ollut tyhjää.

Puttailussa olen kerännyt sarjojen osumatarkkuuksia ylös ja prosentit ovat huolestuttavan alhaisia, joskin pihallakin tuuli aiheuttaa melkoista haastetta. Välillä putti tuntuu tosi hyvältä, toisinaan tulee unohdettua rutiinit ja vain läiskittyä menemään: ei hyödyllistä. Mikähän siinä on, että vaikka periaatteessa tietää jo, mikä oma tyyli on, niin sitä suoritusta ei silti osaa joka kerta tehdä alusta loppuun kunnolla? Kai se oppiminen sitten tämän ikäisenä vaatii vaan niin paljon enemmän toistoja kuin kuvittelisi. Joka tapauksessa kenttä- ja pihatreenien tulosten myötä tälle kaudelle asetettuja tavoitteita tekisi mieli alkaa höllentää jo nyt, vaikka mennään vasta huhtikuun puoliväliä – viime vuonnakaan en ollut vielä osallistunut yhteenkään kisaan tässä vaiheessa.

Odottelin pitkään lumentulon aiheuttamaa pakkotaukoa lajin harrastamiseen, mutta vaikka sitä ei tullut, niin olen ajatellut nykytilanteen ajavan saman asian: radoille ei ole asiaa, treenata pystyy jonkin verran. Ajankohta vain on kuvittelemaani myöhempi. Kyllä tässä alkaa kova himo jo olla lipsumiseen ja radoille ryntäämiseen mutta ainakin huhtikuun sinnittelen vielä. Olen jo haaveillut aikaisista aamuharjoituskierroksista hiljaisemmilla radoilla, mutta katsotaan tilanteen kehittyminen vielä parin seuraavan viikon aikana.

European Amateur Openin siirto aiheuttanee sen, että mikäli uusi, myöhemmin ilmoitettava aikataulu itselleni sattuu sopimaan, niin pääsisin kisaan mukaan, mutta tätä nyt on vielä turha pohtia. Majoitus tuli joka tapauksessa peruttua ja muutoin mennään päivä kerrallaan. Eiköhän tässä kelit pikkuhiljaa parane niin ehkä paremmin pääsee hajulle siitä, mitkä ovat oman tekemisen isoimmat puutteet tällä hetkellä, ja sitten vain niitä korjaamaan.

27
Kiitos vinkistä. Näyttää olevan sen verran syrjässä, että luulisi rauhaa olevan, joten täytyy ehkä käydä joskus tutustumassa paikkaan.

28
Viime kirjoituksen jälkeen ehdin vielä muutaman kerran käydä itsekseni radalla ennen lajiliiton suositusta pysyä niiltä poissa, jonka jälkeen olen neuvoa totellut. Harjoituskierros Veikkolassa meni huonosti, vaikka radan pitäisi olla jo niin tuttu, ettei siellä isoja hankaluuksia pitäisi löytää. Toisaalta riittäähän siellä puita mitä kopistella. Fordin radan kävin myös pelaamassa ja sain kierrokseni päätökseen juuri ennen kuin alueelle sattui melkoinen lumiraekuuro. Peli ei tuntunut sielläkään sujuneen mutta loppujen lopuksi tulos +5 oli omaan tasoon nähden varsin hyvä saavutus.

Näiden jälkeen iski päälle mainittu kehotus pysyä pois radoilta, ja kyllähän sitä toivoisi kaikkien noudattavan. Valitettavasti tämänkin kriisin vallitessa huomaa yhdessä jos toisessa asiassa ison joukon ihmisiä ajattelevan, ettei se tai tuo sääntö koske juuri heitä. Törmäsin jossain ajatukseen, että ihmisten olisi parempi suhtautua ulkona liikkumiseen aivan kuin itse olisi jo altistunut virukselle ja levittäisi sitä mennessään joka paikkaan sen sijaan, että pohtii, miten pystyy välttämään tartuntaa ja että onko frisbeegolfradoilla riskiä sairastua.

Itse olen siirtänyt lajitreenin pihalle puttitreeneihin edelleen hieman vilpoisasta ilmasta huolimatta ja kävin myös kertaalleen tyhjällä kentällä lähipeliä harjoittelemassa. Viimeaikaiset kovat tuulet ovat hankaloittaneet heittämistä sen verran, että välillä tuntuu, että kiekot menevät ihan minne itse haluavat. Tuulessa heittämistä olisi tärkeää harjoitella mutta omissa harjoittelupaikoissa tuuli tuntuu pyörivän niin paljon, että sen lukeminen on hyvin hankalaa. Jossain on silti päästävä heittämään. Positiivista on se, että kroppa saa ylimääräistä lepoa ja toisaalta aiempia vaivoja on enemmän aikaa hoitaa kuntoon.

Toivottavasti nykyiset toukokuulle asti voimassa olevat rajoitukset otetaan kaikkien toimesta vakavasti, niin ehkä ne voisivat silloin myös olla riittäviä eikä lisäpidennystä tarvittaisi. Uskotaan ja toivotaan, että tästä saadaan vielä hyvä kausi aikaiseksi!

29
Kevät meni monella tavalla kovin erilaiseksi kuin oli suunniteltu. Kaikista muutoksista huolimatta talvi jää joka tapauksessa yhä kauemmaksi taakse – vai oliko sitä talvea sitten lopulta lainkaan – ja harjoitustahti on hiljalleen noussut. Kahdet Puttirallit on jälleen takana, joista ensimmäinen tuntui menneen surkeasti, mutta saattoikin olla, että ryhmäläisten kova taso sai oman normaalitason suorituksen vain tuntumaan huonolta. Oli sielläkin taas sitä oikealta ohi viuhuvaa puttia jonkin verran. Viimeisimmässä koitoksessa homma tuntui sujuvan paremmin, vaikka lopputulos oli vain yhden heiton parempi radan ollessa pääosin sama kuin edeltävällä kerralla. Ailahtelua putissa edelleen on, mikä on tavoitteena saada kuriin sitten kun ulkoilma on sen verran lämmin, ettei lyhyt puttailu pihalla jäädytä käpälää jo muutaman minuutin jälkeen. Puttirallit lienevät tältä keväältä taputeltu, mutta oli hieno kokemus saada harjoitusta kisanomaiseen puttaamiseen.

Kaatiksella käväisin Puttirallien välissä viikonloppuna. Harjoitustyyliin availin useammilla kiekoilla jatkaen tuloksen pelaamista ekasta avauksesta. Huomaa kyllä, että viime syksynä kisassa onnistuin monella väylällä ihan optimitasolla, koska paljon on radalla mahdollisuuksia saada itsensä sellaiseen jumiin, että tulokseen saa nopeasti kirjata pari-kolme heittoa lisää. Esimerkiksi lyhyt kasiväylän alamäkineppi on kyllä niin hassu kiusankappale, etten ymmärrä, miten saan siitä enemmän nelosia kuin kakkosia, mutta niin se vaan taas jäi tuplabogi koristamaan tuloskorttia: avaus viisi senttiä takalautojen yli metsään, huonosta asennosta lähäri aidan väärälle puolelle ja putti yläpantaan. Toisaalta pelasin ensimmäisen birdieni ysiväylälle: Felon loivassa hyssessä lumiseen mutkaan, mistä valtava ja onnekas pomppu väylää pitkin soittokellon tasalle. Culverinilla jatko rinkiin ja hyvä putti sisään. Muiltakin osin onnistumiset ja epäonnistumiset olivat melko lailla tasapainossa kierrostuloksen päätyessä yhden plussalle.

Viime viikonloppuna tuli kierrettyä Varistonniitty sekä Laakspohja. Molemmissa jatkoin samaa pelitapaa eli pelasin tulosta ensimmäisestä avauksesta mutta heittelin useampia avauksia ja toisinaan lähäreitäkin. Varistossa peli ei kokonaisuutena sujunut, vaikka monet heitoista olivatkin ihan mallikkaita. Keskimäärin yhdellä surkealla heitolla per väylä sain kuitenkin eteeni niin paljon ongelmia, että onnistuin haalimaan vain yhden birdien ja lopputulos oli kehno +12. Putti varsinkin oli ruosteessa, tosin on myönnettävä, että tuulikin oli raju. Melko lailla samanlainen meno jatkui Lohjalla. Alku oli kammottava, kun ensimmäinen avaus ykkösväylällä karkasi kämmeneltä liian aikaisin kädestä ja meinasi livahtaa kakkosväylälle pienen männikön läpi – tuplabogi. Hiljalleen heitto alkoi sujua paremmin. Vitos-, kutos- ja ysiväylille heitin parhaat avaukseni ikinä ja siellä täällä oli birdiepaikkoja mutta en osunut. Tajusinkin unohtaneeni rauhallisuuden puttauksessa ja sitä sitten etsiessä tölväisin yhden neljästä metristä alarautaan - harmittaa myös treenikierroksilla! Tulos jäi täälläkin yhden heiton plussalle.

Kisahaaveet haudattiin toviksi, vaikka olin jo päässyt jonosta mukaan pääsiäisviikonlopun Startti AM-kisaan. Siispä treeniä lisää, jotta ollaan valmiimpia sitten, kun kisoja jälleen saa järjestää.

30
Treenipäiväkirjat / Vs: Rakkaudesta lajiin
« on: 06.03.20 - klo:18:18 »
Kommentaattorihomma on epäilemättä paljon hankalampaa kuin miltä se äkkiseltään katsojasta tai kuuntelijasta vaikuttaa. Juuri tuo, että kun sitä videota ei voi pysäyttää jos jostain asiasta juttua riittäisi paljonkin vaan hommat etenee nopeasti - tilanteen tasalla pitäisi silti pysyä.
Kokemus varmasti auttaa tuossakin, mutta muistaakseni varsin onnistuneesti pärjäsit Sibben kisan kanssa.

Pages: 1 [2] 3 4 ... 33