Show Posts
This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.
16
Frisbeegolf / Vs: Huijaaminen kilpailuissa/kierroksella
« on: 27.07.15 - klo:15:08 »Sitten ois tämmönen puolihypoteettinen kysymys. Mitä jos kisan jälkeen kotonasi tuloksia lukiessasi huomaat että poolikaverisi on kirjannut omalla kirjurivuorollaan itselleen eri tuloksia kuin mitä hän on mielestäsi heittänyt?
Otat yhteyttä ryhmän muihin pelaajiin ja pyritte selvittämään tilanteen. Ja jos on selkeää näyttöä (ja muistikuvaa) huijaamisesta, niin yhteys kisan TD:hen ja/tai liiton hallitukseen.
Tällaiset tapaukset on ehdottomasti selvitettävä.
Eikö tällaisissa tapauksissa olisi helpompaa ottaa yhteyttä suoraan TD:hen joka sitten ottaa yhteyden muihin ryhmäläisiin ja sitä kautta tilanne selviää? Harvemmin, kun pelaajilla on toisten yhteystietoja jne. Myös kynnys laittaa ko. asia eteenpäin voisi olla pienempi, kun soittaa td:lle ja kertoo, että omasta mielestä tilanne meni näin.
Kyllä sen voi noinkin tehdä.
Itse vain varmistaisin ensin ryhmän muilta pelaajilta tilanteen. Ihan vaan, että muistanko itse asian oikein, ennenkuin teen siitä isompaa numeroa.
No juu, totta tämäkin. Pääasia, että laittaa asian eteenpäin
17
Frisbeegolf / Huijaaminen kilpailuissa/kierroksella
« on: 27.07.15 - klo:13:29 »Sitten ois tämmönen puolihypoteettinen kysymys. Mitä jos kisan jälkeen kotonasi tuloksia lukiessasi huomaat että poolikaverisi on kirjannut omalla kirjurivuorollaan itselleen eri tuloksia kuin mitä hän on mielestäsi heittänyt?
Otat yhteyttä ryhmän muihin pelaajiin ja pyritte selvittämään tilanteen. Ja jos on selkeää näyttöä (ja muistikuvaa) huijaamisesta, niin yhteys kisan TD:hen ja/tai liiton hallitukseen.
Tällaiset tapaukset on ehdottomasti selvitettävä.
Eikö tällaisissa tapauksissa olisi helpompaa ottaa yhteyttä suoraan TD:hen joka sitten ottaa yhteyden muihin ryhmäläisiin ja sitä kautta tilanne selviää? Harvemmin, kun pelaajilla on toisten yhteystietoja jne. Myös kynnys laittaa ko. asia eteenpäin voisi olla pienempi, kun soittaa td:lle ja kertoo, että omasta mielestä tilanne meni näin.
18
Frisbeegolf / Vs: Huijaaminen kilpailuissa/kierroksella
« on: 27.07.15 - klo:11:37 »Ei ole sallittua. Heitto kuin heitto.
Poista ko. trollaaja? (ja nämä viestit sen jälkeen?)
19
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 27.07.15 - klo:11:24 »
Eilen odoteltiin aamupäivästä asti, että milloinhan taivas repeää. Ennusteet näytti, että koko päivän tulee vettä ja tuulee heti kunnolla. Ennusteista huolimatta päivä venyi ja venyi ja pientä tihkua likuunottamatta ei vettä tullut. Kova tuuli kyllä puhalsi kokoajan. Monta kertaa tuli katseltua taivaalle, että lähtiskö heittämään, mutta ei saanut aikaiseksi, kun tuntui, että "kuitenkin alkaa heti satamaan".
Ennusteiden mukaan pahimmat sateet piti olla siellä 15-19 välillä, mutta eipä näkynyt. Kaveri sitten kysäisi, että oisko bägtag kierros? Pitihän se lähteä, kun keskiviikkona olin oman 94 (vai oliko 96) tägin hävinnyt ja sitä ei kaveri tod. näk. tiennyt
Tuuli oli kentällä kyllä todella kova, mutta sen lisäksi tuulen suunta oli poikkeuksellisesti idästä. Lämmitellessä mietittiinkin, että milloin täällä on pitänyt heittää kovaan itätuuleen? Kierrokselle lähdettiin ja vastakkain oli tagit 454 vs. 106.
Heti ykkösväylältä asti kotirata tuntuikin yhtäkkiä todella mielenkiintoiselta, kun lähes kaikki vakioavaukset sai heittää romukoppaan. Melkein joka väylä piti miettiä uudelleen järkevän pelin kannalta eikä niiden pakkopirkkojen metsästäminen ollutkaan enään se ykkösprioriteetti. Etuysin jälkeen olin jo kolme heittoa perässä, mutta silti mielessä oli, että tässä tuulessa takaysi on se mikä ratkaisee. Väylien pituudet melkeimpä tuplaantuvat ja tuuli tulee vaikuttamaan selvästi enemmän. OB:t ovat myös sellaisia, että huonosta avauksesta voi bogeynkin pelaaminen olla hankalaa tähän tuuleen. Viimeiselle väylälle tullessa olinkin saanut käännettyä pelin omaksi eduksi ja johdin heitolla. Molemmat otti kahdeksaltatoista pirkon ja tagit vaihtuivat.
Mutta päällimmäisenä kierroksesta jäi mieleen se, että en muista milloin noin reilussa tuulessa olisi ollut peli noin hauskaa ja mielenkiintoista. Yleensä se menee normikotiratareenikierroksella (yhdyssana?) vähän sellaiseen puolihuolimattomaan roiskimiseen, kun "tulosta ei voi tehdä". Bagtag on kyllä loistava lisä näille kierroksille. Sillä nyt kiinnosti pelata ajatuksen kanssa kierros loppuun saakka ja miettiä, että mitä kannattaa yrittää, mitä on vielä tulossa jne. Tuulen suunta oli se viimeinen silaus ja kierroksen jälkeen oli loistavat fiilikset.
Ennusteiden mukaan pahimmat sateet piti olla siellä 15-19 välillä, mutta eipä näkynyt. Kaveri sitten kysäisi, että oisko bägtag kierros? Pitihän se lähteä, kun keskiviikkona olin oman 94 (vai oliko 96) tägin hävinnyt ja sitä ei kaveri tod. näk. tiennyt
Tuuli oli kentällä kyllä todella kova, mutta sen lisäksi tuulen suunta oli poikkeuksellisesti idästä. Lämmitellessä mietittiinkin, että milloin täällä on pitänyt heittää kovaan itätuuleen? Kierrokselle lähdettiin ja vastakkain oli tagit 454 vs. 106.
Heti ykkösväylältä asti kotirata tuntuikin yhtäkkiä todella mielenkiintoiselta, kun lähes kaikki vakioavaukset sai heittää romukoppaan. Melkein joka väylä piti miettiä uudelleen järkevän pelin kannalta eikä niiden pakkopirkkojen metsästäminen ollutkaan enään se ykkösprioriteetti. Etuysin jälkeen olin jo kolme heittoa perässä, mutta silti mielessä oli, että tässä tuulessa takaysi on se mikä ratkaisee. Väylien pituudet melkeimpä tuplaantuvat ja tuuli tulee vaikuttamaan selvästi enemmän. OB:t ovat myös sellaisia, että huonosta avauksesta voi bogeynkin pelaaminen olla hankalaa tähän tuuleen. Viimeiselle väylälle tullessa olinkin saanut käännettyä pelin omaksi eduksi ja johdin heitolla. Molemmat otti kahdeksaltatoista pirkon ja tagit vaihtuivat
. Mutta päällimmäisenä kierroksesta jäi mieleen se, että en muista milloin noin reilussa tuulessa olisi ollut peli noin hauskaa ja mielenkiintoista. Yleensä se menee normikotiratareenikierroksella (yhdyssana?) vähän sellaiseen puolihuolimattomaan roiskimiseen, kun "tulosta ei voi tehdä". Bagtag on kyllä loistava lisä näille kierroksille. Sillä nyt kiinnosti pelata ajatuksen kanssa kierros loppuun saakka ja miettiä, että mitä kannattaa yrittää, mitä on vielä tulossa jne. Tuulen suunta oli se viimeinen silaus ja kierroksen jälkeen oli loistavat fiilikset.
20
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 25.07.15 - klo:23:06 »
Välipäivät ja lepo. Keskiviikkona oli taas hyvä muistutus siitä, että pidä se välipäivä, kun tiedät että tarvetta on. Tiistaina oli tarkoitus kiertää kotirataa pelkillä putteireilla, mutta 12 väylän jälkeen oli sama pakata kamppeet kassiin, kun oli niin puutunutta vänkäämistä koko heittäminen. Keskiviikon piti ehdottomasti olla lepopäivä, mutta sitten tuli mieleen, että "hei, missasin viime viikolla ne Kokkolan viikkokisat, niin nyt kyllä vois lähtä. Ei ole tullut käytyä siellä pitkään aikaan". Sinne unohtui se lepopäivä vaikka takaraivossa vähän kummitteli, että tuleekohan tästä mitään.
Lämmitellessä fiilis oli ok ja ensimmäiset 4-5 väylää oli ihan ok. Sen jälkeen huomasin kuinka keskittyminen katoaa ja heitto alkoi tuntua samalta vänkäämiseltä kuin eilen puttereita heitellessä. Ysiväylällä draiveri lipsahti nokkapystössä (melko harvinaista omassa draivissani) laahaamaan ja totesinkin perään, että nyt on rento veto kaukana tästä tekemisestä.
Loppu menikin täysin roiskimiseksi ja ainoa mikä toimi oli putti kympin ringistä. Tai no, toimi se kauempaakin, mutta kuudesta osumasta vain yksi jäi. Korit eivät tänään tykänneet. Kierros oli surkea +1 ja samalla meni myös voittamaton -status bagtageissä, kun samassa ryhmässä ollut paikallinen heitti hyvän -5 kierroksen. Pisteet siitä.
Torstaina olikin sitten hieronta ja totaalilepo. Perjantain kävin iltasella vähän verryttelemässä avauksia puttereilla ja midareilla sekä heitin ihan rehellisen upsitreenin. Firebirdeillä reenailin sormiupsia jota en ole käyttänyt kierroksilla lainkaan. Heitto kantaa kyllä sen minkä peukullakin, mutta kohdistus on surkeaa. Tuntuu täysin luonnottomalta tähdätäkkin se upsi oikealle yläviistoon. Tätä pitää treenata kyllä.
XXX:t olivat myös mukana. Koska, jos Mukkulan "tikkuhelvetti" on sitä miltä se pelkästään (vasta julkaistusta) kartasta katsottuna näyttää, niin saattaa olla, että 10-20 metriä pidemmälle upsille on käyttöä ja paljon. Ko. kiekon linja poikkeaa aika reilusti firebirdistä joten se vaatii treeniä, että syntyy luotto ja tieto siitä mihin kiekko tippuu. Firebirdi, kun on ollut käytännössä ainoa upsikiekko siitä asti, kun lajin aloitin.
Tänään oli sitten ohjelmassa heti aamusta lähtö Kokkolaan, parin kaverin kanssa. Tavoitteena saada tasainen ja varma kierros Keskiviikkoisen tuhertamisen jälkeen. Eillinen upsitreeni vain aiheutti sen, että lämmittelyn ajan ja n. 4-5 ensimmäistä väylää paikat olivat melko turtana ja käteni jopa ihan tärisivät. Ei ole keveimpiä treenejä tuon upsin roiskiminen... Alkuväylät menivätkin ilman pirkkoja, mutta kun paikat vertyivät (ja tärinä loppui), niin pelikin aukesi. Loppujen lopuksi kierros päättyi tulokseen -4 joka on melko reilussa tuulessa heittynä ihan hyvä.
Tuloskorttiin merkittiin kuusi pirkkoa ja kaksi bogeytä, jotka voidaan kyllä molemmat laskea rehellisesti paskan tuurin piikkiin. Hyvänä esimerkkinä väylällä 11 putattu pirkko, joka pomppasi korin pohjalta pois, tippui pystössä maahan ja rollasi umpitiheään ryteikköön, kaikista väleistä, niin syvälle, että par-putti oli mahdoton.
Toinen bogey tuli sitten väylälle 18, jossa avaus oli juuri sitä mitä hainkin. Linja täydellisesti kohti sweet spottia, mutta osui juuri ja juuri lankun reunaan joka kiertää ob-alueen sisällä. 5cm ylemmäs tai 5cm alemmas ja kaikki hyvin. Jos, jos...
Neljä kierrosta on nyt tullut merkkailtua tuohon uuteen softaan luurissa. Kaikki ringin sisältä putatut merkitsen ohjelmaan puteiksi ja yli kympistä merkitsen ne lähestymisinä. Tämä ihan vain sen takia, että on mielenkiintoista seurata mikä on oma ICC prosentti pitkässä juoksussa.
Tällä hetkellä näyttää tältä
Lämmitellessä fiilis oli ok ja ensimmäiset 4-5 väylää oli ihan ok. Sen jälkeen huomasin kuinka keskittyminen katoaa ja heitto alkoi tuntua samalta vänkäämiseltä kuin eilen puttereita heitellessä. Ysiväylällä draiveri lipsahti nokkapystössä (melko harvinaista omassa draivissani) laahaamaan ja totesinkin perään, että nyt on rento veto kaukana tästä tekemisestä.
Loppu menikin täysin roiskimiseksi ja ainoa mikä toimi oli putti kympin ringistä. Tai no, toimi se kauempaakin, mutta kuudesta osumasta vain yksi jäi. Korit eivät tänään tykänneet. Kierros oli surkea +1 ja samalla meni myös voittamaton -status bagtageissä, kun samassa ryhmässä ollut paikallinen heitti hyvän -5 kierroksen. Pisteet siitä.
Torstaina olikin sitten hieronta ja totaalilepo. Perjantain kävin iltasella vähän verryttelemässä avauksia puttereilla ja midareilla sekä heitin ihan rehellisen upsitreenin. Firebirdeillä reenailin sormiupsia jota en ole käyttänyt kierroksilla lainkaan. Heitto kantaa kyllä sen minkä peukullakin, mutta kohdistus on surkeaa. Tuntuu täysin luonnottomalta tähdätäkkin se upsi oikealle yläviistoon
. Tätä pitää treenata kyllä. XXX:t olivat myös mukana. Koska, jos Mukkulan "tikkuhelvetti" on sitä miltä se pelkästään (vasta julkaistusta) kartasta katsottuna näyttää, niin saattaa olla, että 10-20 metriä pidemmälle upsille on käyttöä ja paljon. Ko. kiekon linja poikkeaa aika reilusti firebirdistä joten se vaatii treeniä, että syntyy luotto ja tieto siitä mihin kiekko tippuu. Firebirdi, kun on ollut käytännössä ainoa upsikiekko siitä asti, kun lajin aloitin.
Tänään oli sitten ohjelmassa heti aamusta lähtö Kokkolaan, parin kaverin kanssa. Tavoitteena saada tasainen ja varma kierros Keskiviikkoisen tuhertamisen jälkeen. Eillinen upsitreeni vain aiheutti sen, että lämmittelyn ajan ja n. 4-5 ensimmäistä väylää paikat olivat melko turtana ja käteni jopa ihan tärisivät. Ei ole keveimpiä treenejä tuon upsin roiskiminen... Alkuväylät menivätkin ilman pirkkoja, mutta kun paikat vertyivät (ja tärinä loppui), niin pelikin aukesi. Loppujen lopuksi kierros päättyi tulokseen -4 joka on melko reilussa tuulessa heittynä ihan hyvä.
Tuloskorttiin merkittiin kuusi pirkkoa ja kaksi bogeytä, jotka voidaan kyllä molemmat laskea rehellisesti paskan tuurin piikkiin. Hyvänä esimerkkinä väylällä 11 putattu pirkko, joka pomppasi korin pohjalta pois, tippui pystössä maahan ja rollasi umpitiheään ryteikköön, kaikista väleistä, niin syvälle, että par-putti oli mahdoton.
Toinen bogey tuli sitten väylälle 18, jossa avaus oli juuri sitä mitä hainkin. Linja täydellisesti kohti sweet spottia, mutta osui juuri ja juuri lankun reunaan joka kiertää ob-alueen sisällä. 5cm ylemmäs tai 5cm alemmas ja kaikki hyvin. Jos, jos...
Neljä kierrosta on nyt tullut merkkailtua tuohon uuteen softaan luurissa. Kaikki ringin sisältä putatut merkitsen ohjelmaan puteiksi ja yli kympistä merkitsen ne lähestymisinä. Tämä ihan vain sen takia, että on mielenkiintoista seurata mikä on oma ICC prosentti pitkässä juoksussa.
Tällä hetkellä näyttää tältä
21
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 21.07.15 - klo:17:59 »
Eilen viikkokisat Kalajoella, Hiekkasärkillä. 3-5m/s meri-tuuli puhalteli vähän harvinaisemmasta suunnasta tuolla radalla. Yleisin lienee se länsi/luoteis-tuuli mereltä päin. Nyt puhalteli lounaan suunnasta.
Kisoihin lähdettiin taas eniten puttaus mielessä. Sitä on tullut nyt tuossa pihalla aina välillä joku pieni sarja heiteltyä ja alle 8 metriä tuntuu taas siltä miltä pitääkin. Tällä kaudella putti ei ole missään vaiheessa täysin hävinnyt, mutta pientä epävarmuutta tuon mittaisissa on aika ajoin ilmennyt. Kahdeksan metriä kuitenkin kuitenkin sellainen matka, että ei pitäisi aiheuttaa mitään päänvaivaa, jos ei esteitä tai kovaa tuulta ole. Tämä tuo varmuuden niihin pitkiin yrityksiinkin, kun tietää, että paluuputtu upotetaan kuitenkin.
Toisena tavoitteena oli parantaa viime viikkoista -2 tulosta joka oli väsynyttä tekemistä läpi kisan. Läpi kisan olikin melko selkeää ja hyvää tekemistä joka osa-alueella. Ensimmäinen avaus oli surkea, kun kämmen neppi (n. 50m) nappasi sormiin kiinni ja jäi helppo kakkonen ottamatta kuudeltatoista. Sen jälkeen pirkotettiinkin "seuraavat viisi väylää" pelikirjan mukaan. Välissä vain työmaan takia muutetti kakkonen joka on käytännössä mahdoton pirkottaa ilman tuuria. Tämän pelasinkin yrittämättä korille, ihan vain upsilla 70m ja 30m lähäri ja 7m putti, par.
Nelosväyllä irtosi jo kuudes tai seitsemä peräkkäinen pirkko ko. väylälle. Avaus maltillisesti sivuvastaiseen keskelle alas ja siitä buzzzilla vajaa satametrinen neljään metriin. Viitosella avaus hipasi hiuksen hienosti oksaan ja nokka nousi ylös, par. Kuutosella hain melko kovalla riskillä ylös putille, mutta vaikea sivutuuli ja yliyrittäminen kovaan draiviin pilasivat avauksen. Lähestyminen olikin sitten huippuluokkaa vaikeasta asennosta ja kaiken yli, kuuteen metriin. Kasilla vedettiin myös täpöt (108 metriä todella reiluun ylämäkeen), mutta sivutuuli sai kiekon feidaamaan lopussa ja yli 20m jäi korille.
Kympin helpon pirkon missasin, kun piikkihysse lähti liian matalana ja lenteli 25m pitkäksi. Empäs muista niin paahsti pitkäksi aiemmin heittäneeni. Pelikirjassa oli yhdelletoista merkintä, että nyt tämä pitää pirkottaa. Väylä, kun on periaattessa nelosta helpompi kakkosheiton takia. Se heitetään toki ylämäkeen ja on tämän myötä pidempi, mutta hyssen puolella on aina tilaa. Aavan takia tuon kakkosheiton mitta vain on todella vaikea arvioida. Viime viikolla heitin PD:llä 15 metriä pitkäksi. Nyt avaus oli lähes samassa paikassa kuin viime viikolla joten päätin koittaa buzzzilla suorempaa linjaa. Hyvä heitto, mutta nyt sen 12 metriä vajaaksi. Pitkää puttia hain sisään, mutta sivutuuli nosti korin yli ja leijali sinne kahdeksaan metriin. Varma paikkaus kuitenkin ja par.
Loppuväyliltä ei ollut tarjolla enään kuin kaksi pirkkoa, 13 ja 15. 12-väylän, kun pelaan pelkästään par mielessä. 13 taas on vaikea putteriliidätys alamäkeen jossa pitäisi osua ahtaaseen rakoon ja lopussa kiekko ei saa sitten liidellä liiankaan pitkäksi, eikä kääntää yli. Puihin kopisi ja par korttiin. Radan pahin bogey-peikko, väylä 14 avaus oli täydellinen. Tiippari vaihtui 2nd run FD:hen vaikkakin tiesin, että putille sillä ei mennä. Loppufeidi on sen verran reilu. 20 metrin hyppyputti alle joka rollaili kuitenkin kahdeksaan metriin ja puiden taakse. Tästä kierroksen paras pelastusputti leveästä haarasta. 15 väylän "upsi-pudotus" seitsemän metrin putilla sisään ja pirkko korttiin.
Tuloksesta ei mitään hajua. Ainoastaan hyvä fiilis ja tieto siitä, että bogey-free kortti on bägissä. Loppujen lopuksi kortissa 49 (-7) jolla päästään jakamaan kuukauden kovinta raakatulosta (joka kk erikseen palkinto tästä). Nyt voi vain jossitella kierroksen avausta tai tuota 50m piikkihysseä. Mutta peli kulki. Ringin sisästä kaikki putit rehellisesti sisään, yhtä lukuunottamatta (kiipesi juuri ja juuri alaraudan yli). Kelpaa.
Kisoihin lähdettiin taas eniten puttaus mielessä. Sitä on tullut nyt tuossa pihalla aina välillä joku pieni sarja heiteltyä ja alle 8 metriä tuntuu taas siltä miltä pitääkin. Tällä kaudella putti ei ole missään vaiheessa täysin hävinnyt, mutta pientä epävarmuutta tuon mittaisissa on aika ajoin ilmennyt. Kahdeksan metriä kuitenkin kuitenkin sellainen matka, että ei pitäisi aiheuttaa mitään päänvaivaa, jos ei esteitä tai kovaa tuulta ole. Tämä tuo varmuuden niihin pitkiin yrityksiinkin, kun tietää, että paluuputtu upotetaan kuitenkin.
Toisena tavoitteena oli parantaa viime viikkoista -2 tulosta joka oli väsynyttä tekemistä läpi kisan. Läpi kisan olikin melko selkeää ja hyvää tekemistä joka osa-alueella. Ensimmäinen avaus oli surkea, kun kämmen neppi (n. 50m) nappasi sormiin kiinni ja jäi helppo kakkonen ottamatta kuudeltatoista. Sen jälkeen pirkotettiinkin "seuraavat viisi väylää" pelikirjan mukaan. Välissä vain työmaan takia muutetti kakkonen joka on käytännössä mahdoton pirkottaa ilman tuuria. Tämän pelasinkin yrittämättä korille, ihan vain upsilla 70m ja 30m lähäri ja 7m putti, par.
Nelosväyllä irtosi jo kuudes tai seitsemä peräkkäinen pirkko ko. väylälle. Avaus maltillisesti sivuvastaiseen keskelle alas ja siitä buzzzilla vajaa satametrinen neljään metriin. Viitosella avaus hipasi hiuksen hienosti oksaan ja nokka nousi ylös, par. Kuutosella hain melko kovalla riskillä ylös putille, mutta vaikea sivutuuli ja yliyrittäminen kovaan draiviin pilasivat avauksen. Lähestyminen olikin sitten huippuluokkaa vaikeasta asennosta ja kaiken yli, kuuteen metriin. Kasilla vedettiin myös täpöt (108 metriä todella reiluun ylämäkeen), mutta sivutuuli sai kiekon feidaamaan lopussa ja yli 20m jäi korille.
Kympin helpon pirkon missasin, kun piikkihysse lähti liian matalana ja lenteli 25m pitkäksi. Empäs muista niin paahsti pitkäksi aiemmin heittäneeni. Pelikirjassa oli yhdelletoista merkintä, että nyt tämä pitää pirkottaa. Väylä, kun on periaattessa nelosta helpompi kakkosheiton takia. Se heitetään toki ylämäkeen ja on tämän myötä pidempi, mutta hyssen puolella on aina tilaa. Aavan takia tuon kakkosheiton mitta vain on todella vaikea arvioida. Viime viikolla heitin PD:llä 15 metriä pitkäksi. Nyt avaus oli lähes samassa paikassa kuin viime viikolla joten päätin koittaa buzzzilla suorempaa linjaa. Hyvä heitto, mutta nyt sen 12 metriä vajaaksi. Pitkää puttia hain sisään, mutta sivutuuli nosti korin yli ja leijali sinne kahdeksaan metriin. Varma paikkaus kuitenkin ja par.
Loppuväyliltä ei ollut tarjolla enään kuin kaksi pirkkoa, 13 ja 15. 12-väylän, kun pelaan pelkästään par mielessä. 13 taas on vaikea putteriliidätys alamäkeen jossa pitäisi osua ahtaaseen rakoon ja lopussa kiekko ei saa sitten liidellä liiankaan pitkäksi, eikä kääntää yli. Puihin kopisi ja par korttiin. Radan pahin bogey-peikko, väylä 14 avaus oli täydellinen. Tiippari vaihtui 2nd run FD:hen vaikkakin tiesin, että putille sillä ei mennä. Loppufeidi on sen verran reilu. 20 metrin hyppyputti alle joka rollaili kuitenkin kahdeksaan metriin ja puiden taakse. Tästä kierroksen paras pelastusputti leveästä haarasta. 15 väylän "upsi-pudotus" seitsemän metrin putilla sisään ja pirkko korttiin.
Tuloksesta ei mitään hajua. Ainoastaan hyvä fiilis ja tieto siitä, että bogey-free kortti on bägissä. Loppujen lopuksi kortissa 49 (-7) jolla päästään jakamaan kuukauden kovinta raakatulosta (joka kk erikseen palkinto tästä). Nyt voi vain jossitella kierroksen avausta tai tuota 50m piikkihysseä
. Mutta peli kulki. Ringin sisästä kaikki putit rehellisesti sisään, yhtä lukuunottamatta (kiipesi juuri ja juuri alaraudan yli). Kelpaa.
22
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 18.07.15 - klo:23:19 »
Eilen kävin treenailemassa urheilukentällä rollereita. Missään lähiradalla ei näitä tarvi joten ko. heitto on jäänyt täysin paitsioon. Keräsin bägiin hyllyistä ja nurkista kaikki alivakaat lätyt millä saattaisi rollerit onnistua. Tovin heittelyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että en omista tarpeeksi alivakaita 
. Sidewinder ja yksi super-alivakaa 166g dessu olivat parhaat mitä löytyi. Muutama kiekko pitäisi rollereita varten hommata ja treenailla jonkin verran.
Rolleritreenin jälkeen kiersin vielä treenikierroksen. Vähän normipelikirjasta poikkeavia avauksia ja pääkeskittyminen puttiin. Putti kulki, mutta muuten heittäminen oli vähän väsyneen oloista (kiitos flunssan). Sen verran kuitenkin puristettiin, että BagTagiä ei kukaan kolmesta seurakaverista saanut vietyä.
Tänään aamupäivällä heittelin tovin pelkästään putteri ja midari-avauksia jonka jälkeen muutamia kymmeniä lähestymisiä. Välissä sapuskaa naamaan ja iltapäiväki Nivalan viikkokisoihin. Avaukset olivat (upsia lukuunottamatta) kokoajan ringin ulkopuolella ja 15-20 metrisiä sai yrittää roikuttaa vähän väliä. Yksikään ei noilta mitoilta jäänyt, mutta muistaakseni kaikki osuivat koriin yhtä lukuunottamatta. 10-15 metrisiä upposi muutama. Highlightina n. 13 metrin putti matalien puunoksien takaa, toinen polvi maassa ja syöksy perään. Ringin sisältä missasin kaksi: yhden 4 metrin putin, kun jäi se kuuluisa keskittyminen pois. Olin vastaamassa johonkin kaverin höpöttelyyn putatessa ja alarautahan silloin soi. Toisen 8 metrin putin discatheri sylki ulos. Kokonaisuutena kuitenkin sillä tasolla millä pitääkin.
Finaali ysille lähdin kahden heiton johtoasemassa. Seurakaveri oli kolme heittoa perässä ja oman surkean pelin myötä nousi takaa tasoihin, kun kolme väylää oli jäljellä. Toiseksiviimeisellä väylällä (heitetään 130m -3m alamäkeen ja koria ei näe tiiltä koska iso puska edessä) avasin kolmeen metriin ja otin heiton johdon. Viimeisellä par 4 väylällä päätin avata vipusella kohtuu seiftin heiton vastatuuleen, tavoitteena vain pysyä ob-tolppien välissä. Avaus oli liian matala ja kiekko ei kerennyt feidata takaisin IB. Kaveri heitti hyvän avauksen väylälle (n. 70-75m korille). Oma jatkopaikka oli taka-outin reunalta ja melko tovin mietein, että kuinka jatkan. Etäisyyttä korille oli todella vaikea arvioida, koska väylä on pelkkää peltoa ob-tikkujen kanssa. Rystyllä suoraan buzzzilla tai draiverilla hyssenä olivat vaihtoehdot, mutta oikea sivutuuli sai miettimään myös upsia, koska OB:lle ei saisi missään nimessä heittää uudellee. Muuten peli ratkeasi heti.
Arvioin, että korille on aikalailla se 100m ja upsi firebirdillä siihen sivutuuleen pitäisi jaksaa ehkä sinne kympin reunalle. Tämä ainakin pakottaisi kaverin onnistumaan lähestymisessään ja oma par-pelastus voisi olla pitkällä putilla mahdollinen. Pitkä vauhti, sepporätymäinen perkele-repäisy niin paljon kuin kädestä irtosi ja upsi tippui 6 metriä korin alle (kori n 1,5m korkean kasan päällä). Par oli kohtuu varma. Tämän myötä kaverin oli pakko hakea pirkkoa jotta vähintään sudarille pääsisi. Hänkin valitsi sivutuulen ja tiukahkojen ob-linjojen takia upsin, mutta se lipsahti oikealle outtiin. Upotin oman par-putin ja voitto irtosi.
Pitkästä aikaa oli taas mukava, kun kisan lopussa piti pelata ihan täysin vain toista vastaan eikä aina vain painaa se kova kierrostulos mielessä. Näitä lisää!
. Sidewinder ja yksi super-alivakaa 166g dessu olivat parhaat mitä löytyi. Muutama kiekko pitäisi rollereita varten hommata ja treenailla jonkin verran. Rolleritreenin jälkeen kiersin vielä treenikierroksen. Vähän normipelikirjasta poikkeavia avauksia ja pääkeskittyminen puttiin. Putti kulki, mutta muuten heittäminen oli vähän väsyneen oloista (kiitos flunssan). Sen verran kuitenkin puristettiin, että BagTagiä ei kukaan kolmesta seurakaverista saanut vietyä.
Tänään aamupäivällä heittelin tovin pelkästään putteri ja midari-avauksia jonka jälkeen muutamia kymmeniä lähestymisiä. Välissä sapuskaa naamaan ja iltapäiväki Nivalan viikkokisoihin. Avaukset olivat (upsia lukuunottamatta) kokoajan ringin ulkopuolella ja 15-20 metrisiä sai yrittää roikuttaa vähän väliä. Yksikään ei noilta mitoilta jäänyt, mutta muistaakseni kaikki osuivat koriin yhtä lukuunottamatta. 10-15 metrisiä upposi muutama. Highlightina n. 13 metrin putti matalien puunoksien takaa, toinen polvi maassa ja syöksy perään. Ringin sisältä missasin kaksi: yhden 4 metrin putin, kun jäi se kuuluisa keskittyminen pois. Olin vastaamassa johonkin kaverin höpöttelyyn putatessa ja alarautahan silloin soi. Toisen 8 metrin putin discatheri sylki ulos. Kokonaisuutena kuitenkin sillä tasolla millä pitääkin.
Finaali ysille lähdin kahden heiton johtoasemassa. Seurakaveri oli kolme heittoa perässä ja oman surkean pelin myötä nousi takaa tasoihin, kun kolme väylää oli jäljellä. Toiseksiviimeisellä väylällä (heitetään 130m -3m alamäkeen ja koria ei näe tiiltä koska iso puska edessä) avasin kolmeen metriin ja otin heiton johdon. Viimeisellä par 4 väylällä päätin avata vipusella kohtuu seiftin heiton vastatuuleen, tavoitteena vain pysyä ob-tolppien välissä. Avaus oli liian matala ja kiekko ei kerennyt feidata takaisin IB. Kaveri heitti hyvän avauksen väylälle (n. 70-75m korille). Oma jatkopaikka oli taka-outin reunalta ja melko tovin mietein, että kuinka jatkan. Etäisyyttä korille oli todella vaikea arvioida, koska väylä on pelkkää peltoa ob-tikkujen kanssa. Rystyllä suoraan buzzzilla tai draiverilla hyssenä olivat vaihtoehdot, mutta oikea sivutuuli sai miettimään myös upsia, koska OB:lle ei saisi missään nimessä heittää uudellee. Muuten peli ratkeasi heti.
Arvioin, että korille on aikalailla se 100m ja upsi firebirdillä siihen sivutuuleen pitäisi jaksaa ehkä sinne kympin reunalle. Tämä ainakin pakottaisi kaverin onnistumaan lähestymisessään ja oma par-pelastus voisi olla pitkällä putilla mahdollinen. Pitkä vauhti, sepporätymäinen perkele-repäisy niin paljon kuin kädestä irtosi ja upsi tippui 6 metriä korin alle (kori n 1,5m korkean kasan päällä). Par oli kohtuu varma. Tämän myötä kaverin oli pakko hakea pirkkoa jotta vähintään sudarille pääsisi. Hänkin valitsi sivutuulen ja tiukahkojen ob-linjojen takia upsin, mutta se lipsahti oikealle outtiin. Upotin oman par-putin ja voitto irtosi.
Pitkästä aikaa oli taas mukava, kun kisan lopussa piti pelata ihan täysin vain toista vastaan eikä aina vain painaa se kova kierrostulos mielessä. Näitä lisää!
23
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 16.07.15 - klo:20:42 »
Mitäs tuosta. Jokapäiväisessä käytössä vähentänyt puhelimen taskusta kaivamista 90%, kiekkoaheittäessä sykemittari toimii hyvin ja 42mm mallin akunkesto on yllättänyt. Kaksi kierroksisen kisapäivän jälkeen illalla akkua jäljellä 15%
Mutta, jos näin frisbeegolfin kannalta katsotaan, niin nythän jo löytyy yksi todella HC tason softa iphonelle, joka tukee myös iWatchia.
Ei heikkohermoisille. Tällä softalla voi tehdä kaiken ja liikaakin
https://itunes.apple.com/us/app/disc-golf-scorecard/id937899125?ls=1&mt=8
https://sites.google.com/site/discgolfiphoneapp/introduction
Itse testasin tuota tänään vasta kunnolla ensimmäistä kertaa. Kellolla helppo merkitä tulos väylän jälkeen ja yllättävän nopea oli merkityä myös nuo, että osuiko avaus fairwaylle, missasiko sen vasemmalta/oikealta, heittikö OB:lle ja millainen/mistä suunnasta tuuli oli. Kaiken tämän jos viitsii merkitä, niin ajan kanssa luurista löytyy älytön määrä faktaa, että miten on kiekot lennelleet, putit uponneet jne. Softaan voisi jopa syöttää koko bägin kiekkoineen, mutta tuossa vaiheessa alkaa mennä itselle liian HC tason hommaksi. Josko keskitytään siihen pelaamiseen =)
Hauskahan tuo oli toki kellosta katsoa, että paljonko korille on matkaa jäljellä. Ratakartan voi ladata softalla suoraan, jos sen joku on sinne jo määritellyt. Itse, kun määrittelee tii- ja koripaikkoja, niin GPS on apuna. Helppo klikkailla "drop tee pin", kun seisoo matolla. Tarkkuus oli tosin välillä vähän viereen, mutta helppo korjata, kun google mapsistä pöllityt kartat ovat käytössä.
Tosiaan softassa on älytön määrä kaikkea. Itse ajattelin testata tuota muutaman kerran nyt, niin, että merkkailen kellolla ihan vain avauksen laadun ja monesko putti upposi. Katsella sitten parin kierroksen jälkeen, että mitä siitä irtoaa. Niin ja jos puhelin kädessä jaksaa kävellä, niin jokaisen heiton voisi mittauttaa GPS:n avullakin ja silloin softa laskee eri kiekoille faktaa heittojen pituuksista eri tuulissa jne jne. Blaaaaah
Ja miksei tuosta voisi oikeaa hyötyäkin olla. Esim skellefteåssa olisi helpottanut kummasti, kun par nelosilla olisi nähnyt kellosta, että onko sinne korille nyt 60 vai 80 metriä, kun suoraa näköyhteyttä ei ole
Tässä esimerkki scorecardi. Äkkiä näpytin jotain enkä täyttänyt joka kohtaa.
Mutta, jos näin frisbeegolfin kannalta katsotaan, niin nythän jo löytyy yksi todella HC tason softa iphonelle, joka tukee myös iWatchia.
Ei heikkohermoisille. Tällä softalla voi tehdä kaiken ja liikaakin
https://itunes.apple.com/us/app/disc-golf-scorecard/id937899125?ls=1&mt=8
https://sites.google.com/site/discgolfiphoneapp/introduction
Itse testasin tuota tänään vasta kunnolla ensimmäistä kertaa. Kellolla helppo merkitä tulos väylän jälkeen ja yllättävän nopea oli merkityä myös nuo, että osuiko avaus fairwaylle, missasiko sen vasemmalta/oikealta, heittikö OB:lle ja millainen/mistä suunnasta tuuli oli. Kaiken tämän jos viitsii merkitä, niin ajan kanssa luurista löytyy älytön määrä faktaa, että miten on kiekot lennelleet, putit uponneet jne. Softaan voisi jopa syöttää koko bägin kiekkoineen, mutta tuossa vaiheessa alkaa mennä itselle liian HC tason hommaksi. Josko keskitytään siihen pelaamiseen =)
Hauskahan tuo oli toki kellosta katsoa, että paljonko korille on matkaa jäljellä. Ratakartan voi ladata softalla suoraan, jos sen joku on sinne jo määritellyt. Itse, kun määrittelee tii- ja koripaikkoja, niin GPS on apuna. Helppo klikkailla "drop tee pin", kun seisoo matolla. Tarkkuus oli tosin välillä vähän viereen, mutta helppo korjata, kun google mapsistä pöllityt kartat ovat käytössä.
Tosiaan softassa on älytön määrä kaikkea. Itse ajattelin testata tuota muutaman kerran nyt, niin, että merkkailen kellolla ihan vain avauksen laadun ja monesko putti upposi. Katsella sitten parin kierroksen jälkeen, että mitä siitä irtoaa. Niin ja jos puhelin kädessä jaksaa kävellä, niin jokaisen heiton voisi mittauttaa GPS:n avullakin ja silloin softa laskee eri kiekoille faktaa heittojen pituuksista eri tuulissa jne jne. Blaaaaah
Ja miksei tuosta voisi oikeaa hyötyäkin olla. Esim skellefteåssa olisi helpottanut kummasti, kun par nelosilla olisi nähnyt kellosta, että onko sinne korille nyt 60 vai 80 metriä, kun suoraa näköyhteyttä ei ole
Tässä esimerkki scorecardi. Äkkiä näpytin jotain enkä täyttänyt joka kohtaa.
24
Treenipäiväkirjat / Vs: Kempsterin KGB
« on: 15.07.15 - klo:13:55 »Joo, Köykärin viikkokisoihin olis tarkoitus huomenna mennä, ja pullakahvi-betsi passaa
Ny kävi kylymät. Joutuu jättään välistä, kun kurkku ollut vähän karheana ja viime yönä sitten iski kunnolla. Saa niistää, räkiä ja veto ihan pois. Perhana soikohon, mistä tähän ny jonku hemmetin kesäflunssan sai. Loppu loma menee aivan reisille
.
25
Treenipäiväkirjat / Vs: Kempsterin KGB
« on: 13.07.15 - klo:22:59 »KO on muuten hieno ja hyvin organisoitu tapahtuma, kaikki wörkkii ja fiilis on kuin isommissakin karkeloissa! Ensi vuonna uudestaan, se on varma se!
Lämmittää mieltä nähdä tämä =). Sen verran ko. kisan eteen saa joka vuosi painaa hommaa. Niin, ja innolla odotan SO rapottiasi. Sen verran hyvin siellä pelasit! *hatunnosto*
Ps. tod. näk. tulossa keskiviikkona Kokkolan viikkokisoihin. Otakko kahavi + pulla läheisellä shellillä -haasteen vastaan?
26
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 13.07.15 - klo:22:51 »
Tänään tuli aamupäivällä käytyä tsekkaamassa Limingan uusiksi muokattu rata. Viime kaudella pelasin kisoissa täällä -10 ja -11 kierrokset joten jotain vastaavaa laitoin tavoitteeksi reenikierrokselle. Sillä varauksella, että kuinka pirkotettavissa uudet väylät ovat.
Peli oli kahden välipäivän jälkeen melko rennon oloista ja lähes joka heitto ja putti oli siellä missä pitikin. Uusista väylistä tuli pirkotettua kaikki ja loppujen lopuksi tulos olikin -14.
Pirkottamatta jääneet väylät:
väylä 4: tässä en edes yritä pirkkoa, koska lopun ränniin on todella riski hakea tiiltä asti. Buzzzilla luukulle, neppi alle ja par
väylä 7: vanha väylä jossa koria oli viety 15-20 metriä kauemmaksi. Mikäli korin tyköä ei kaadeta muutamaa puuta, niin en oikein tykännyt muutoksesta. Sen verran tuurissa on, että meneekö kiekko täydelliselläkään linjalla perille asti. Lyhyeksi jäi ja juurikin näiden viimeisten puiden takia ei ollut edes linjaa putille. Par.
väylä 11: avaus PD:llä jäi 11 metriä vajaaksi ja vähän pienen puun katveeseen. Haaraputti alarautaan, par.
väylä 18: piikkihysse jäi kynsiin kiinni ja helppo pirkko jäi ottamatta, par
Omissa kirjoissa tulos on vielä naksua kovempi, koska en heittänyt upsia kuin kaksi kertaa. Tällä radalla sitä kun voi kylvää kyllästymiseen asti (ja sillä se tuloskin yleensä tehdään kisakierroksella).
Kun reiluun viikkoon ei ole saanut vielä heittää tarpeeksi, niin illalla tuli lähdettyä vielä Kalajoelle viikkokisoihin. Ehkä aavistuksen laiskaa tekemistä oli ja illalla ilman viiletessä jäätyi sormetkin ihan kohmeloon... kyllä, keskikesällä. Tulos jäi vaatimattomaksi -2, mutta kierros oli mielenkiintoinen, koska seurakaveri oli kokoajan kynsin hampain kiinni BagTagissäni. Loppujen lopuksi tägi ratkesi viidennellä sudden death -väylällä omaksi edukseni. Edelleen unbeatable -status ko. skabassa 
iWatch + iPhone kertoo, että alkaen perjantaista 3.7., kun oli Kärkkäinen Open parikisat, niin on kierrospäivinä (9 kpl) tullut talsittua yhteensä 148 kilometriä! (ka. 16,4km/pvä) Hullua miten tuota matkaa kertyy ihan huomaamatta. Huiput olivat Kärkkäinen Openin avauspäivänä, kun pelattiin kaksi kierrosta (21,8km).
Peli oli kahden välipäivän jälkeen melko rennon oloista ja lähes joka heitto ja putti oli siellä missä pitikin. Uusista väylistä tuli pirkotettua kaikki ja loppujen lopuksi tulos olikin -14.
Pirkottamatta jääneet väylät:
väylä 4: tässä en edes yritä pirkkoa, koska lopun ränniin on todella riski hakea tiiltä asti. Buzzzilla luukulle, neppi alle ja par
väylä 7: vanha väylä jossa koria oli viety 15-20 metriä kauemmaksi. Mikäli korin tyköä ei kaadeta muutamaa puuta, niin en oikein tykännyt muutoksesta. Sen verran tuurissa on, että meneekö kiekko täydelliselläkään linjalla perille asti. Lyhyeksi jäi ja juurikin näiden viimeisten puiden takia ei ollut edes linjaa putille. Par.
väylä 11: avaus PD:llä jäi 11 metriä vajaaksi ja vähän pienen puun katveeseen. Haaraputti alarautaan, par.
väylä 18: piikkihysse jäi kynsiin kiinni ja helppo pirkko jäi ottamatta, par
Omissa kirjoissa tulos on vielä naksua kovempi, koska en heittänyt upsia kuin kaksi kertaa. Tällä radalla sitä kun voi kylvää kyllästymiseen asti (ja sillä se tuloskin yleensä tehdään kisakierroksella).
Kun reiluun viikkoon ei ole saanut vielä heittää tarpeeksi, niin illalla tuli lähdettyä vielä Kalajoelle viikkokisoihin. Ehkä aavistuksen laiskaa tekemistä oli ja illalla ilman viiletessä jäätyi sormetkin ihan kohmeloon... kyllä, keskikesällä
. Tulos jäi vaatimattomaksi -2, mutta kierros oli mielenkiintoinen, koska seurakaveri oli kokoajan kynsin hampain kiinni BagTagissäni. Loppujen lopuksi tägi ratkesi viidennellä sudden death -väylällä omaksi edukseni. Edelleen unbeatable -status ko. skabassa iWatch + iPhone kertoo, että alkaen perjantaista 3.7., kun oli Kärkkäinen Open parikisat, niin on kierrospäivinä (9 kpl) tullut talsittua yhteensä 148 kilometriä! (ka. 16,4km/pvä) Hullua miten tuota matkaa kertyy ihan huomaamatta. Huiput olivat Kärkkäinen Openin avauspäivänä, kun pelattiin kaksi kierrosta (21,8km).
27
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 13.07.15 - klo:08:37 »Molempina päivinä etuysi meni melko samallailla ja taisinkin pelata ne +1. Koko reissun ajan kädet olivat todella kuivat ja kiekot meinasivat lipsahdella liukkaan nahan takia. Tämä ei ollut vain oma ongelma vaan monet sanoivat samaa ja porukalla sitä ihmeteltiinkin, että miksi näin? Vettä tuli kuitenkin viiden päivän aikana ja reilusti. Liekkö sitten viileähkön ilman aiheuttama tuo käsien kuivuminen.
Viileä ilma voi toki korostaa ongelmaa, mutta perimmäinen syy saattaa olla liiassa käsien kuivaamisessa. Terveisiä Meresmaan pro's cornerista vuosien takaa
Hyvä tipsi kyllä. Käsi taskussa tuli kuljettuakin melko paljon, mutta pitäisi varmaan olla vielä jokin sormikas heittokädessä, kun ahkerana kiekkojen kuivaajana kuivuu käsi pyyhkeeseen kokoajan. Tietoisesti ei tullut kättä kuivattua pyyhkeeseen.
28
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 12.07.15 - klo:22:48 »Viimeinen kierros Kärkkäinen Openissa oli ihan hyvä. Olosuhteet vaikeutuivat vähän Lauantain toisesta kierroksesta, koska tuuli yltyi vähän. Kierros loppui tulokseen -7 ja sillä irtosi kolmas sija. Kierroksesta tarkemmin vähän myöhemmin. Nyt siirryrään Scandinavian Open raportointiin
Palataampas tähän.
Kaksi ensimmäistä kierrosta oli melkoista bogi-helvettiä, koska kotiradalla 9 bogia kahteen kierrokseen on järkyttävä määrä. 1-2 per kierros on nieltävissä. Pirkot olivat sen sijaan taskussa, koska niitä oli se mainittu 16 kpl.
Sunnuntaille, kolmannelle kierrokselle oli siis selvästi yksi tavoite: bogien eliminointi. Sijoitus oli jaettu 8. (neljä muuta samassa tuloksessa) ja neljänteen sijaan oli kolme heittoa ja kolmanteen neljä. Ajattelin, että hyvällä pelillä neljäs sija voisi olla realistinen, koska kolmen heiton sisällä oli kuitenkin yhdeksän heittäjää, kisaamassa samoista sijoista.
Tuuli oli noussut sunnuntaille taas selvästi verrattuna lauantaina toiseen kierrokseen. Tämä oli hyvä, koska radan runsas outtien määrä tulisi vaikuttamaan tuloksiin enemmän.
(saapas nähdä, että mitä muistaa näin viikon viiveellä)
1: firebirdi tökkäsi multamöykkyyn eikä skipannut lainkaan. Yli kympin putti taisi osua koriin, nosto par.
2: kulunut KCP aviar ob-puskaa nuollen korin ohi ja viiden metrin putti sisään, pirkko
3: upsi muutamaan metriin, pirkko
4: kovan tuulen takia vaihdoin Buzzz OS:ään joka lipsahti kinttaasta. Jäi reilusti lyhyeksi vasemmalle ja keskelle isoa lammikkoa. Neppi alle ja par
5: upsi kuuteen metriin, pirkko
6: upsi kuuteen metriin ja huonolla keskittymisellä putti alarautaan, par
7: buzzzi lähti aavistuksen oikealla linjasta ja osui koivuun ja kimposi väylän oikeaan reunaan, jossa on sähkökeskus "mökki". Kiekko jäi seinää vasten niin, että rystyheitto väärinpäin (eli selkä koria kohti) oli ainoa mahdollisuus. Matkaa oli jäljellä n. 35m ja edessä matalalla roikkuvia koivun oksia. Matalan linjan lisäksi oli myötätuuli joten mietin, että pitää heittää melko kovaa jotta jaksaa perille. No kovaa heitinkin, liiankin kovaa. Nyt vain oli tuuri mukana ja aviar kilahti keskelle koria, pirkko
8: vipusella se vakio kämmenskipitys nostolle ja parkko-pirkko pois
9: alivakaalla buzzzilla hyvä avaus. Käänsi vähän yli, mutta ei riittänyt rinkiin asti. Par
etuysin jälkeen oltiin bogey-freessä ja -5. Ihan ok kotiradalla. Miinukset pitääkin tehdä etuysillä.
10: nyt en muista kyllä heitinkö buzzzilla vai kuluneella firebirdillä. Putti oli muistaakseni yli kympistä ja raudat kolisi, par
11: kovaan myötäiseen lähdin pelaamaan seiftiä buzzzilla. Nyt ei heitettäisi tiipparia pitkäksi ojaan. Vajaasta n. 15m putti alle ja nosto par
12: tähän oli pelattu bogey joka kerta. Ja niin tehtiin nytkin. Varovainen heitto firebirdillä joka feidasi vasemmalle outtiin, koska tehot jäivät pois heitosta. Oksien alta askelputti 8 metriä vajaaksi ja kuumottava bogey-putti ojaa vasten. Upposi
13: tähän oli myös pelattu kaksi kertaa ob:n kautta bogey. Nyt buzzzilla selvästi seiftimpi linja puskan yli ja feidasi korista pois päin. 12m hyvä askelputti keskelle koria, mutta heitti ulos! Perhana soikoon, par
14: reilu vasen sivutuuli on tällä väylällä myrkkyä, koska pitäisi heittää ISO hysse joka jää rinteeseen. PD vaihdettiin firebirdiin ja hysseen kaikki mitä kädestä lähti. Tällä kertaa ei rollinut alas ja parin metrin putti sisään, pirkko
15: kovaan myötäiseen uskalsi hakea vähän riskimpää vetoa kympin putin toivossa. Vähän lyheksi jäi ja alle joutui puttaamaan, par
16: vastatuuleen pitäisi saada nyt avaus ehdottomasti saareen! Vipunen käteen ja korkeampi linja kuin viime kierroksella ja saareen jäi. Feidasi tosin ihan vasempaan reunaan josta n. 12 metrin askelputti alarautaan, par
17: ykköskortin reilu yleisö oli saapunut sopivasti viidentoista tiille ja he odottivat, että me avaamme ensin. Buzzzilla täydellinen avaus nostolle, pirkko
18: vastatuuleen oli tärkeintä, että osuu mandoporttiin. Kulunut PD osui keskelle ja käänsi vähän yli. 50 metrin hyssellä kiersin koivut ja kiekko jäi rinteeseen viiteen metriin. Ylämäkiputti sisään ja lopetus pirkkoon
Tavoite täyttyi, kun bogeyt karsittiin lähes kokonaan pois ja kahdeksan pirkkoa tuossa tuulessa oli hyvä! -7 tuloksella mietin, että se neljäs sija pitäisi olla realistinen. Muut ryhmät olivat jääneet odottamaan kahdeksalletoista, että kärkikortti tulee sinne ja siinä kysellessäni tuloksia kävikin ilmi, että kärjessä ollaan. Ykköskortin tulostaulusta näin myös, että vain Parviainen ja Iso-Markku ovat karanneet, mutta kaksi muuta on jääneet jo taakse. Heräsi toivo kolmannesta sijasta. Kakkoskortti pelasi 18 väylän loppuun ja heistä vain Rasmus oli samassa tuloksessa kuin itse. Eli jaettu kolmassija oli varma.
Lahjakorttipalkinnon lisäksi sijoille 3. ja 4. oli myös tavarapalkinnot joten niistä pelattiin sudari erikoisväylällä. Rasmus avasi kämmenellä n. 50 metrisen väylän (kori mäen kummulla) pitkäksi ja itse heitin KCP aviarilla kahteen metriin. Näin ollen taskuun jäi lahjakortin lisäksi Asuksen transformer pad (10.1", 3G, wifi jne) joka on muuten myynnissä
Loppujen lopuksi kierrostulos 48 oli kierroksen toiseksi kovin ja alustavissa siitä irtoaa 1001 rating. Kierrokset 1 ja 2 olivat 980 ja 929 joten keskiarvoksi muodostuu 970. Kotiradalta tämä saa arvosanan 'ihan ok', koska tavoite oli 980+. Loppufiilikset olivat kuitenkin loistavat, koska palkintopallille noustiin toisen kierroksen sukelluksesta huolimatta.
http://www.pdga.com/tour/event/21413
29
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 12.07.15 - klo:22:02 »
Toinen ja kolmas päivä. Pelin kannalta melkon samanlaiset. Torstaina satoi vettä koko kierroksen ja Perjantaina oli puolipilvistä.
Molempina päivinä etuysi meni melko samallailla ja taisinkin pelata ne +1. Koko reissun ajan kädet olivat todella kuivat ja kiekot meinasivat lipsahdella liukkaan nahan takia. Tämä ei ollut vain oma ongelma vaan monet sanoivat samaa ja porukalla sitä ihmeteltiinkin, että miksi näin? Vettä tuli kuitenkin viiden päivän aikana ja reilusti. Liekkö sitten viileähkön ilman aiheuttama tuo käsien kuivuminen. Omalla kohdalla tästä kertoo hyvin se, että en käyttänyt viiden heittopäivän aikan kertaakaan dirt bägiä ja normaalisti olen suurkuluttaja. Kämmenpohjat, kun ovat erittäin herkästi hikoavaa mallia...
Torstaina 11-väylällä lipsahti ensimmäisen kerran avaus pahasti näpeistä ja tuli tuplaa korttiin väylälle jolta pidin pirkkoa kohtuullisen helposti otettavana (niitä harvoja väyliä, että upsin sai heittää esteettä korille, jos avaus oli edes kohtuullinen). Seuraavalla väylällä sitten toinen lipsautus ja radan helpommalle par 3:lle tupla! Tämän jälkeen loppu kierros olikin tuskaa, kun kiekot lipsuivat varsinkin lähäreissä joissa otteeni on kohtuu kevyt. Joutui tutustumaan uuteen tekniikkaankin kierroksella: sormien nuolemiseen/hönkimiseen. Kyllä oli vaikeaa.
Perjantaina tämä sama toistui siinä puolen kierroksen paikkeilla. Sormet kuivuivat niin selvästi, että kympillä lipsahti lähestyminen ensimmäisen kerran täysin lapasesta. Tästä eteenpäin toistuikin sitten sama kuin toisella kierroksella ja muutamat bogin jälkeen peli-ilokin hävisi, koska tiesi, että cutista ei voi enään selvitä. Loppu meni sitten vähän vain nakkomiseksi.
Itse kisasta täytyy todeta sen verran, että ei riitä yksi harjoituskierros tämän tason radan oppimiseen. Ensimmäistä kierrosta en laske harjoitteluksi vaan rataan tutustumiseksi. Tiistain vesisade aiheutti sitten sen, että avaukset jäivät yhteen heittoon jokaisella väylällä, kun tarve olisi ehdottomasti useammalle. Ja pelkästään avauksien harjoittelu ei tee kesää tällä radalla. Oikeastaan kakkosheitot ovat ne selvästi tärkeämmät. Useimmilla väylillä ei ole niin kriittistä, jos avaus jää vähän lyhyeksi/leveäksi sweetistä kunhan kiekko on pelattavissa. Jatkoheitolla pitäisi vain rata tuntea, että pirkon mahdollisuus säilyy. Tämä iski lujaa vastaan kierroksilla, kun oli todella epävarma olo jatkoheittoa suunnitellessa.
Jälkeenpäin, kun väyliä spekuloi, niin usealla väylällä haluaisin avata selvästi rohkeammin, koska rahkeita niihin olisi ollut. Ko. avaukset eivät olisi silti mitään tyhmiä riskiheittoja vaan ne helpottaisivat kakkosheittoja reilusti. Niiden kautta pirkkopaikkoja avautuisi selvästi enemmän. Nyt kisan aikana par 4 väylillä ei montaa kertaa oltu pirkkoputilla vaiikka avaus pelikirjan mukaan menikin. Tämä korpesi pitkin kisaa, koska pelasin todella kovalla prosentilla pelkkää "paarin nostoa".
Itse reissuhan oli kuitenkin loistava kokemus ja nyt on ensimmäinen Major-kisa takana! Kurassa kahlattiin nilkkoja myöten ja hyttysiä huidottiin viisi päivää, mutta jotenkin se ei edes ärsyttänyt. Normaalisti, kun kotiradalla on tuollaiset olosuhteet, niin pelaaminen käy edes mielessä. Oman kolmannen kierroksen jälkeen kiersin vielä ykköskortin mukana koko kierroksen (kirjaimellisesti porukan keskellä ja aina tiin takana avauksissa )ja katselin suu auki, kun MäkPethi nakutti -15 kiekan. Mukana oli sellaisia avauksia, että kylmät väreet meni. Esim. väylällä 10, kun vesilammikoiden takia ei voinut rollereita heittää, niin Paul heitti dessulla pillisuoraan, alle 2m korkuisena, 135m nostolle. Hulllua.
Molempina päivinä etuysi meni melko samallailla ja taisinkin pelata ne +1. Koko reissun ajan kädet olivat todella kuivat ja kiekot meinasivat lipsahdella liukkaan nahan takia. Tämä ei ollut vain oma ongelma vaan monet sanoivat samaa ja porukalla sitä ihmeteltiinkin, että miksi näin? Vettä tuli kuitenkin viiden päivän aikana ja reilusti. Liekkö sitten viileähkön ilman aiheuttama tuo käsien kuivuminen. Omalla kohdalla tästä kertoo hyvin se, että en käyttänyt viiden heittopäivän aikan kertaakaan dirt bägiä ja normaalisti olen suurkuluttaja. Kämmenpohjat, kun ovat erittäin herkästi hikoavaa mallia...
Torstaina 11-väylällä lipsahti ensimmäisen kerran avaus pahasti näpeistä ja tuli tuplaa korttiin väylälle jolta pidin pirkkoa kohtuullisen helposti otettavana (niitä harvoja väyliä, että upsin sai heittää esteettä korille, jos avaus oli edes kohtuullinen). Seuraavalla väylällä sitten toinen lipsautus ja radan helpommalle par 3:lle tupla! Tämän jälkeen loppu kierros olikin tuskaa, kun kiekot lipsuivat varsinkin lähäreissä joissa otteeni on kohtuu kevyt. Joutui tutustumaan uuteen tekniikkaankin kierroksella: sormien nuolemiseen/hönkimiseen. Kyllä oli vaikeaa.
Perjantaina tämä sama toistui siinä puolen kierroksen paikkeilla. Sormet kuivuivat niin selvästi, että kympillä lipsahti lähestyminen ensimmäisen kerran täysin lapasesta. Tästä eteenpäin toistuikin sitten sama kuin toisella kierroksella ja muutamat bogin jälkeen peli-ilokin hävisi, koska tiesi, että cutista ei voi enään selvitä. Loppu meni sitten vähän vain nakkomiseksi.
Itse kisasta täytyy todeta sen verran, että ei riitä yksi harjoituskierros tämän tason radan oppimiseen. Ensimmäistä kierrosta en laske harjoitteluksi vaan rataan tutustumiseksi. Tiistain vesisade aiheutti sitten sen, että avaukset jäivät yhteen heittoon jokaisella väylällä, kun tarve olisi ehdottomasti useammalle. Ja pelkästään avauksien harjoittelu ei tee kesää tällä radalla. Oikeastaan kakkosheitot ovat ne selvästi tärkeämmät. Useimmilla väylillä ei ole niin kriittistä, jos avaus jää vähän lyhyeksi/leveäksi sweetistä kunhan kiekko on pelattavissa. Jatkoheitolla pitäisi vain rata tuntea, että pirkon mahdollisuus säilyy. Tämä iski lujaa vastaan kierroksilla, kun oli todella epävarma olo jatkoheittoa suunnitellessa.
Jälkeenpäin, kun väyliä spekuloi, niin usealla väylällä haluaisin avata selvästi rohkeammin, koska rahkeita niihin olisi ollut. Ko. avaukset eivät olisi silti mitään tyhmiä riskiheittoja vaan ne helpottaisivat kakkosheittoja reilusti. Niiden kautta pirkkopaikkoja avautuisi selvästi enemmän. Nyt kisan aikana par 4 väylillä ei montaa kertaa oltu pirkkoputilla vaiikka avaus pelikirjan mukaan menikin. Tämä korpesi pitkin kisaa, koska pelasin todella kovalla prosentilla pelkkää "paarin nostoa".
Itse reissuhan oli kuitenkin loistava kokemus ja nyt on ensimmäinen Major-kisa takana! Kurassa kahlattiin nilkkoja myöten ja hyttysiä huidottiin viisi päivää, mutta jotenkin se ei edes ärsyttänyt. Normaalisti, kun kotiradalla on tuollaiset olosuhteet, niin pelaaminen käy edes mielessä
. Oman kolmannen kierroksen jälkeen kiersin vielä ykköskortin mukana koko kierroksen (kirjaimellisesti porukan keskellä ja aina tiin takana avauksissa )ja katselin suu auki, kun MäkPethi nakutti -15 kiekan. Mukana oli sellaisia avauksia, että kylmät väreet meni. Esim. väylällä 10, kun vesilammikoiden takia ei voinut rollereita heittää, niin Paul heitti dessulla pillisuoraan, alle 2m korkuisena, 135m nostolle. Hulllua.30
Treenipäiväkirjat / Janin jossittelut
« on: 08.07.15 - klo:22:32 »Totta, ainakin kakkosväylä on tietenkin nostolla jos upsit vaan ei lipsu sateessa
Joo, jos huomista mietitään, niin ennusteuden varjossa par on kova. Huomenna se kyllä kelpaa, mikäli sateet toteutuvat. Tänäänhän par oikeutti 982 kirrrokseen.