Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Radoilla tapahtuu => Topic started by: simeon on 30.11.12 - klo:02:41
-
Vähän yli vuoden frisbeegolffia seuranneena olen koko ajan kaivannut lyhyttä väylää, jossa ei olisi edes mitään kirrettävää. Pelaaja voisi käyttää mitä heittoa milloinkin.
Väylän ansiosta radalla kuulisi usen positiivisia huudahduksia, mikä olisi lajin leviämistä edistävää.
En keksi tälle muuta vastaväitettä, kuin etta hyvät pelaajat ärsyyntyy siitä, että he ovat samalla viivalla tavallisten harrastajien kanssa tällä yhdellä väylällä.
-Timo
-
Lähtökohtaisesti hyvä väylä on sellainen joka luo eroja pelaajien tuloksiin, eli 40 metrin väylä vaatisi jo aikamoista kikkailua täyttääkseen tämän ehdon. Yleensä kikkailun vaikutus väylän mielekkyyteen on negatiivinen.
-
No onneksi tämä väylä on radalla. Eroja syntyy kyllä lopputulokseen. Kikkailua en vielä ymmärrä. Tarkoitako silmät kiinni heittämistä tai väärällä kädellä?
-
40m väylällä tulee pirkku käytännössä joka kerta. Tylsäähän sellainen on. Näitä neppiratoja kyl on. Esim. Raision vetikossa suurin osa väylistä on tuommosia lyhyitä. Lähäritreeniin oivia.
-
Vähän yli vuoden frisbeegolffia seuranneena olen koko ajan kaivannut lyhyttä väylää, jossa ei olisi edes mitään kirrettävää. Pelaaja voisi käyttää mitä heittoa milloinkin.
Väylän ansiosta radalla kuulisi usen positiivisia huudahduksia, mikä olisi lajin leviämistä edistävää.
En keksi tälle muuta vastaväitettä, kuin etta hyvät pelaajat ärsyyntyy siitä, että he ovat samalla viivalla tavallisten harrastajien kanssa tällä yhdellä väylällä.
-Timo
Oli tää trolli tai ei, tartuin... :D
Näitä väyliä voi itse tehdä juuri niin paljon kuin tykkää ja nauttia onnistumisen tunteesta.
Muutenhan varsinkin toi viimeinen lause on täyttä kuraa. :) Minkä takia harrastajat ja aktiivit olisivat samalla viivalla. Luultavasti tuollakin väylällä syntyisi eroja, varsinkin kisatilanteessa. Ja sitä varten on olemassa harjoittelu, että aloittelijat kehittyisivät. Kaikki ovat lähteneet jostain liikkeelle. Jos ei henkinen kantti kestä olla harrasteilja, pitää treenata kovempaa, ei syyttää ratoja ja muita pelaajia omasta huonoudesta. :)
-
40m väylällä tulee pirkku käytännössä joka kerta.
Jos tuollainen 40m väylä on vielä suora ja esteetön, niin ei sen par oikein voi olla mitään muuta kuin 2, jolloin birdie vaatiikin jo holarin ;D
Mutta jos tuollaiselle laitetaan par 3, niin sitten se on kyllä aika birdie-automaatti. Yhtäkaikki, mielestäni turhia noin lyhyet väylät.
-
Aivan turhia väyliä... Puhuit jotain positiivisista huudahduksista, noin helpolla väylällä niitä tuskin tulee ellei heitä holaria. Jos väylällä ei voi olla tyytyväinen kuin holariin on väylä surkea. Esimerkki hyvästä lyhyestä par 2 on Tammisaaren 17 jossa voi ihan oikeasti olla tyytyväinen jos ottaa 2 ja mahdollisuus on ottaa myös isompi kuin 3. Toinen hyvä par 2 on vampulan 15.
-
Onhan noita, mutta eri harrastajatasoille. Jokelan c-tason rata esim. lähes kaikki ovat avoimia ja lyhyitä. Silti monelle aloittelijalle ihan riittävän haastava. Sitten kun jokaiselta alkaa olla melkein automaattibirkku, on parempi vaihtaa vaikeammille radoille. Tällaisia aloittelijatason ratoja on kyllä hyvä olla, ja hyvä jos aloittelijoiden ego antais myöten pelata siellä.
Saahan sinne vaikeammillekin tulla pelaamaan, mutta olis hyvä jos se ei olis ainoa vaihtoehto, etenkään ruuhkaisilla radoilla. Jos esim. Hyvinkäällä olis (tai Jokela on melkein Hyvinkäällä) tällanen pikkurata, niin lajin vasta aloittaneet perhepoolit ei tekis niin suurta ruuhkaa sinne vaikeammalle radalle.
Ja jos joku nyt lukee tätä väärin, niin en tahdo sanoa että olisi kiellettyä uusien pelata siellä vaikeammilla radoilla, mutta pitäisi ainakin joskus harkita että onko se järkevää. (esim. ruuhkaisina kellonaikoina ei tulis sinne sekaan).
Eli lyhyt vastaus: kentän yleisen tason mukaan. Ei mitään järkeä olla vaikealla radalla välissä yksi avoin 40m.
-
Toki voilla kunhan väylällä on sopivasti vaikeutta että siinä voi isompiakin lukemia ottaa, hyvänä esimerkkinä Nummelanharjun #1 jossa voi helposti mokeltaa jopa vitosen.
Myös Kivikossa löytyy pari lyhyttä metsäväylää jossa ne kakkoset nyt ei ihan varmoja ole (muttei nyt kuitenkaan nelosta ota niin helposti).
-
Toinen hyvä par 2 on vampulan 15.
Itse en ymmärrä Par 2:ia ylipäätään millään tasolla. Toisaalta, eipä sillä par-lukemalla ole mitään merkitystä, kun kokonaistulosta lasketaan. Liekkö sitten ratasuunnittelijoilla takaraivossa, että "ei täällä saa -10 pelata, pistetään Par 2:sia"?
Vampulan 15 -väylä on kyllä... noh, ei ainakaan par 2 8)
-
Toinen hyvä par 2 on vampulan 15.
Itse en ymmärrä Par 2:ia ylipäätään millään tasolla. Toisaalta, eipä sillä par-lukemalla ole mitään merkitystä, kun kokonaistulosta lasketaan. Liekkö sitten ratasuunnittelijoilla takaraivossa, että "ei täällä saa -10 pelata, pistetään Par 2:sia"?
Vampulan 15 -väylä on kyllä... noh, ei ainakaan par 2 8)
no siis siitä oon samaa mieltä että pitäis olla par3 mutta siis esimerkki hyvästä lyhyestä väylästä joka on par 2 jossa voi olla tyytyväinen jos ottaa sen 2 :)
-
Onpas yllättävän kielteistä suhtautuminen..
:) Minkä takia harrastajat ja aktiivit olisivat samalla viivalla. Luultavasti tuollakin väylällä syntyisi eroja, varsinkin kisatilanteessa.
Siksi että ainakin miesharrastajat viikon heittelyn jälkeen tekisivät pirkun niin kuin monta vuotta harjoitelleet. Hyvin harvoin kisatelanteessakaan tarvii kolmea heittoa vaikka vähän jännittäisi.
Pointtihan ei ollut siinä tarviiko saada kolmella vai kahdella sisään. Vaan kun nytkin jollain väylällä osuu eka heitolla edes johonkin korin osaan kuulee hauskaa puheensorinaa.
Olen nähnyt monta holaria ja silloin vasta ilon tunteet vasta näkyykin. Holaritunnelmointia tällä helpolla väylällä saisi todistaa useita kertoja viikossa.
-Timo
-
Olen nähnyt monta holaria ja silloin vasta ilon tunteet vasta näkyykin. Holaritunnelmointia tällä helpolla väylällä saisi todistaa useita kertoja viikossa.
-Timo
Eikös se vie pointin koko holarin heittämisestä? Itse ainakin arvostan enemmän holaria (näin siis katsojana) joka tulee haastavalla noin satametrisellä kuin 40 metrisellä suoraviivaisella väylällä.
-
Hahaha. Tervetuloa Jokelaan. Ei itselle enää maistu, mutta ensimmäisiä kertoja kun kävi nakkaamassa niin tuntui kivalta heittää pirkkoja.
Oliha kuitenkin 31m PAR kolmoessa (3) kiva nappaa kakkonen uskomattomalla lähestymisellä (e: AVAUKSELLA) korin alle.
Muutenki radan väylät ovat varmasti keskipituudelta alta 60m. Kahdellä väylällä on oikeastaan esteitä tai kierrettävää. Ei tämä palvele kuin koululaisia ja ensimmäistä kertaa heittäviä.
Että holarin hakemista.. voi luoja :D Tuleeha siitä hyvä fiilis, mutta ei se nuin helpol radal tunnu niiin hyvältä.
-
Hahaha. Tervetuloa Jokelaan. Ei itselle enää maistu, mutta ensimmäisiä kertoja kun kävi nakkaamassa niin tuntui kivalta heittää pirkkoja.
Oliha kuitenkin 31m PAR kolmoessa (3) kiva nappaa kakkonen uskomattomalla lähestymisellä (e: AVAUKSELLA) korin alle.
Muutenki radan väylät ovat varmasti keskipituudelta alta 60m. Kahdellä väylällä on oikeastaan esteitä tai kierrettävää. Ei tämä palvele kuin koululaisia ja ensimmäistä kertaa heittäviä.
Että holarin hakemista.. voi luoja :D Tuleeha siitä hyvä fiilis, mutta ei se nuin helpol radal tunnu niiin hyvältä.
Jokelanhan on oikein kiva rata treenata putterin heittämistä ja puttaamista. Par-luvut nyt ovat mitä ovat, itse pelatessa siellä lasken lähinnä kokonaisheittojen määrää.
-
Onpas yllättävän kielteistä suhtautuminen..
:) Minkä takia harrastajat ja aktiivit olisivat samalla viivalla. Luultavasti tuollakin väylällä syntyisi eroja, varsinkin kisatilanteessa.
Siksi että ainakin miesharrastajat viikon heittelyn jälkeen tekisivät pirkun niin kuin monta vuotta harjoitelleet. Hyvin harvoin kisatelanteessakaan tarvii kolmea heittoa vaikka vähän jännittäisi.
Pointtihan ei ollut siinä tarviiko saada kolmella vai kahdella sisään. Vaan kun nytkin jollain väylällä osuu eka heitolla edes johonkin korin osaan kuulee hauskaa puheensorinaa.
Olen nähnyt monta holaria ja silloin vasta ilon tunteet vasta näkyykin. Holaritunnelmointia tällä helpolla väylällä saisi todistaa useita kertoja viikossa.
-Timo
No nimenomaan, mutta miksi ihmeessä tämä tunnelmointiväylä pitäisi olla jossain vaikean radan keskellä?? Miksei sitä voi tunnelmoida ihan joka väylällä sellasella radalla missä on useammilla väylillä mahdollisuus holariin (niinkun just täälla Jokelassa on). Sitä mä en tässä tajua. Ei sellasessa väylässä muuten mitään vikaa ole, jos se istuu kokonaisuuteen.
Pelattiin muuten extempore holarikisa Jokelassa viime kesän yönä. Vaan paria väylää lyhennettiin, ja sitä metsikössä menevää ei pelattu kun ei olis pimeässä kiekot löytyny. Tulos oli, heittoja 17 x 32 = 544, osumia koriin 11 kpl. Keskimäärin siis joka 50. osui ja 2 holaria. Eli ei se nyt niin automaattisen helppoa ole, mutta birkkuja olis tietysti tullu jo aivan perkeleesti jos olis heitetty enemmän kun 1 heitto per väylä.
-
Eikös se vie pointin koko holarin heittämisestä? Itse ainakin arvostan enemmän holaria (näin siis katsojana) joka tulee haastavalla noin satametrisellä kuin 40 metrisellä suoraviivaisella väylällä.
Pelattiin syksyllä Talissa kiessiä Fyhrin kanssa ja oli tiukka betsi. Väylällä yhdeksän Miko heitti sitten mukavasti koriin ykkösellä. Kommentit:
M: "Noni"
J: "Hyvä heitto, otit kiinni ainakin yhdellä"
Korin viereisellä tiillä ollut aloittelijaporukka sai oppitunnin tyynestä suhtautumisesta holariin, joka ei ihan hirveesti nostata tunteita, koska reikä on helppo ja holarimahdollinen heitto menisi törkeen kauas jos se ei osu.
Ellei kyseessä ole jokin todella tiukka ja iso kisa, ei helppojen väylien holarit nosta kauheesti tunteita. En näe mitään järkeä liian helpoissa väylissä saati radoissa. Tylsää pelailua, jossa ei saa onnistumisen tunteita, koska tulos on aina joko 2 tai 1.
-
Munkan kolmosella Mikon holari tarttui nauhalle. Taustalla känninen teinilauma innostuu!
http://www.youtube.com/watch?v=dyYpbGMDBAA&feature=plcp
-
Munkan Mikon kolmosella holari tarttui nauhalle. Taustalla känninen teinilauma innostuu!
http://www.youtube.com/watch?v=dyYpbGMDBAA&feature=plcp
Niinno 90m on jo hiukan eri ku 40m vaikka kyseessä onkin avoin väylä.
-
Tässä meikä vetää PIKKASEN KANKEELLA tyylillä alle ja Miko sisään.
http://www.youtube.com/watch?v=K9FM87LK6pc&feature=plcp
Nyt on 40 metrinen.
-
Hahaha. Tervetuloa Jokelaan. Ei itselle enää maistu, mutta ensimmäisiä kertoja kun kävi nakkaamassa niin tuntui kivalta heittää pirkkoja.
Oliha kuitenkin 31m PAR kolmoessa (3) kiva nappaa kakkonen uskomattomalla lähestymisellä (e: AVAUKSELLA) korin alle.
Muutenki radan väylät ovat varmasti keskipituudelta alta 60m. Kahdellä väylällä on oikeastaan esteitä tai kierrettävää. Ei tämä palvele kuin koululaisia ja ensimmäistä kertaa heittäviä.
Että holarin hakemista.. voi luoja :D Tuleeha siitä hyvä fiilis, mutta ei se nuin helpol radal tunnu niiin hyvältä.
Jokelanhan on oikein kiva rata treenata putterin heittämistä ja puttaamista. Par-luvut nyt ovat mitä ovat, itse pelatessa siellä lasken lähinnä kokonaisheittojen määrää.
En kiellä, mutta ei siellä mtn onnistumisen fiilistä tuppaa saada.
-
Tässä meikä vetää PIKKASEN KANKEELLA tyylillä alle ja Miko sisään.
:D joo nyt lähti kaikki pohja siltä suorasta vedosta mitä tässä on jauhettu, äijä pyörii vaan ja käsi tulee jossain sivulla mukana
Nomut, I Still Believe in The Method!
-
Puolustaudun sillä, että noin lyhyttä väylää on ihan mahdoton heittää Buzzzilla, joka jostain syystä oli tarttunut käteen tolla kertaa. Sitä piti heittää niin hitaasti kuin mahdollista, mikä onnistuu heittämällä suoralla kädellä ja jäykästi. Muuten ei ikinä!
-
Kyllä alle 40m väylätkin voi olla kivoja ja haastavia. Hyvänä esimerkkinä Nummelanharjun lyhyet väylät. Tosin en kyllä silti oikee tykkää par 2 väylistä. Kolmosia saisivat olla nekin.
-
Harvoin näkee hyviä Par 2;sia.
Järvassa on yksi. Tosin sielläkin jäi vähän paska maku suuhun, kun nostin "täydellisen" avaukseni jälkeen lötän sisään, niin kaveri tokaisi, jotta nice par.
Minusta väylät kuuluu olla sellaisia, että ne voi pirkuttaa. Holari ei ole pirkku per se.
40 metriset väylät on ihan ok pienissä puistoissa, joissa ei muutenkaan kisailla "oikeasti" ja pelaajakunta on aloittelevampaan päin kallellaan.
Mutta sellaisissakin paikoissa ne voisivat ihan yhtä hyvin olla par 3. Ompahan helpompi tutustua lajiin, kun par;eja saa helposti ja mennä sitten hyvillä mielin ensimmäistä kertaa Julkujärvelle. 8)
-
No niin, palautetta on tullut.
Yksi sanoo, että 40m väylä ei paranna Hänen huonoa kierrostulosta eikä sitä sitten suo muidenkaan iloksi.
Toinen sanoo myöskin, että väylä ei auta hyvän tuloksen tekemisessä, mutta soisi sen aloittelijoiden mieliksi.
Erona näkisin, että kokeneemmalle tulee tärkeäksi tuijottaa kokonaistulosta, kun taas aloittelijat eivät niinkään piittaa kokonaistuloksesta, joka ei voikkaan olla hyvä, ja voivat elää tässä hetkessä ja riemuita siitä, että melkein meni taas koriin.
Joku neuvoi, että jos ei lähiradalla ole lyhyttä väylää niin pyöräilköön tai ajelkoon jonnekkin kauemmaksi pelailemaan. Tähän vastaisin, että aika on rahaa ja olisi hyvä, jos lähirata (lue jokainen rata) olisi monipuolinen.
Esimerkkinä siitä, että huipullakin voi nähdä tätä "tässä hetkessä elämistä" seuraava videopätkä. Locastro otti kiinni muita hyviä pelaajia vain yhden heiton verran, mutta yllättävän paljon siitä riitti riemua, myös vastustajille. Kertooko tämäkin jotain kansojen luonteen eroista?
Jos joku haluaa kertoa, että, niin mutta tuo olikin 100m väylä, niin ei enää tarvitse.
http://www.youtube.com/watch?v=byK-KeSUSAo
-
Esimerkkinä siitä, että huipullakin voi nähdä tätä "tässä hetkessä elämistä" seuraava videopätkä. Locastro otti kiinni muita hyviä pelaajia vain yhden heiton verran, mutta yllättävän paljon siitä riitti riemua, myös vastustajille. Kertooko tämäkin jotain kansojen luonteen eroista?
Tuohon joutuu vähän tarttumaan.
Meinaan holari kisoissa, kunnon kisoissa, on tietenkin ihan eri asia.
Jos pelaat isoa kisaa ja heität holarin, oli se vaikka 40 metrinen, niin kyllähän se ihan toisella tavalla pistää riemuitsemaan.
Mitä suurin osa täällä tarkoittanee on, että harkkakiesseillä ei, muutaman vuoden jälkeen, lyhyistä houleista saa enää hirveää stondista. Tokihan ne aina piristää, mutta ei siinä mitään kuohareita ruveta aukomaan. :)
-
Majorissa ison yleisön edessä houli. Ei näitä kahta voi edes laittaa samaan lauseeseen :D
-
Joku neuvoi, että jos ei lähiradalla ole lyhyttä väylää niin pyöräilköön tai ajelkoon jonnekkin kauemmaksi pelailemaan. Tähän vastaisin, että aika on rahaa ja olisi hyvä, jos lähirata (lue jokainen rata) olisi monipuolinen.
Minä taas tarttuisin tähän. Joillain radoillahan on käytössä etutiit, jolloin yhtäaikaa voidaan pelata samalla alueella helppoa ja vaikeaa rataa. Jos tällainen tilaisuus on, niin kysyn, vastaa rehellisesti: antaako ego myöten pelata sitä etutiitä, ja riemuitsetko silloin 40m holarista yhtäpaljon kuin jos olisi vaan yksi 40m tii, ja kaikkien olisi pakko pelata siitä?
Tämähän on win-win tilanne molemmille taitotasoille. Ollaan itse harkittu Keinukalliossa etutiipaikkojen rakentamista joskus hamassa tulevaisuudessa, sekä kaupungin kanssa on ollut puhetta että paikkakunnalle tulisi ehkä joskus lyhyt C-tason rata aloittelijoille. (molemmat projektit on ihan ajatustasolla, en lupaa tässä mitään muuta kuin että huhuja on)
Mä en kyllä suostu ymmärtämään miksi samalla radalla (poislukien etutiitilanteet) pitäsi olla aivan vaikeustason suhteen ihan suunnattomasti toisistaan eroavia väyliä. Se ei ole sama asia kuin monipuolinen. Siinä ei voita kumpikaan. Aloittelija ottaa turpaan sata-nolla niillä muilla väylillä ja aktiiviharrastajat neppailee ne helpommat putterilla mukiin tai nostoksi.
-
Jos rata on vaikka A3 tasoa ja siellä olisi yksi neljänkymmenen metrin väylä, siitä väylästä olisi vaikeaa saada yhtä hyvätasoinen, kuin mitä muut väylät ovat, eikä sellainen väylä nyt kovin hyvin sopisi radalle, jossa väylät voi olla hyvinkin sen 120 metriä pitkiä.
-
Erittäin huono ja haitallinen idea lajille. Lähiradoilla on muutama 40-50m väyliä ja aivan typeriä hyppyputti väyliä. Ne onnistumisen riemut erittäin vähäisiä ja sitten kun ei tulekkaan 2 niin siihen se ilo meni. Jos haluaa helpon väylän, niin avoin 120m väylä
-
Henk.koht. en ole 40m väyliä heitellyt, lyhin taitaa olla 48m. Monta todella tylsää n.50m väylää on vastaan tullut mutta on niitä lyhyitä, hyviäkin löytynyt. Tietysti jos on pro ja heittää 80-120m luotisuoraan niin onhan tuollainen 45-55m pilli helppo heittää mutta entä ne jotka ei osaa suoraa heittoa, mistä se oppi ja treeni haetaan? Hiukan on haastavaa treenata avoimessa puistossa suoraa heittoa varsinkin jos väylän pituus on tuo esimerkiksi heitetty 120m, se kun alkaa olemaan sitä luokkaa että perusharrastaja joutuu tekemään täyden päivätyön että saa edes kolmella kuppiin, puhumattakaan suorasta heitosta. Hyviä esimerkkejä lyhyistä, hyvistä väylistä (mielipide) on Viidentienristeyksen 8. (50m), Harjavallan 3. (51m), Hopun puiston 5. (53m), Uotilan 4. (53m). Kaikissa näissä pituus ei kerro koko totuutta, on kapeaa ränniä tai äärimmäistä korkeuseroa tai kori sellaisessa paikassa että parin metrin virhe rokottaa pahasti. Eri asiassa tietysti on se onko liian lyhyitä väyliä mitään järkeä laittaa A-tason radoille mutta yhtälailla voi kysyä onko järkeä heitellä C-tason puistoratojen avoimia 50 metrisiä jos joka toisella väylällä on kiekko kupissa avauksella ja sitten se huono heitto on se mikä tulee ketjuista ulos ja sitten haukutaan rata kun se on liian helppo, kummassa on syy, radassa vai heittelijässä? Mun mielestä on mukava viedä lajia harrastamattomia tuttuja tai omia/tuttujen lapsia heittelemään aloittelijatason radalle ja nähdä se ilo mikä onnistumisesta tulee kun se avaus on 2m kiposta, sitä onnistumista tuskin saadaan väylillä joiden mitta lähentelee 100 metriä.
-
Edelleen ajattelen, että 40m väylä on hyvä olla, mutta nyt näyttääkin, että se on kokeneen pelaajan kannalta liian vaikea eikä liian helppo.
Täten ehdotankin, että radalta löytyisi 20m väylä jolla taitavammat voivat näyttää tarkkuusheittonsa. Tai... ei toimi tääkään. Taitaa hyvätkin heittäjät tarvita koko laukullisen kiekkoja ennenkuin yksi menee sisään.
Mutta tästäpä saadaankin yksi puttiharjoitus lisää! Heitetään 20 kiekkoa ihan omaan tahtiin 20m matkalta. Se joka saa kolme sisään voi onnitella itseään. Luuletteko että kolme olisi pitkänajan keskivertotulos useamman vuoden pelanneelta?
-Timo
-
Edelleen ajattelen, että 40m väylä on hyvä olla, mutta nyt näyttääkin, että se on kokeneen pelaajan kannalta liian vaikea eikä liian helppo.
Ai tää olikin ihan tsoukki koko juttu...
-
Tietysti jos on pro ja heittää 80-120m luotisuoraan niin onhan tuollainen 45-55m pilli helppo heittää mutta entä ne jotka ei osaa suoraa heittoa, mistä se oppi ja treeni haetaan? Hiukan on haastavaa treenata avoimessa puistossa suoraa heittoa varsinkin jos väylän pituus on tuo esimerkiksi heitetty 120m, se kun alkaa olemaan sitä luokkaa että perusharrastaja joutuu tekemään täyden päivätyön että saa edes kolmella kuppiin, puhumattakaan suorasta heitosta.
Mikä ihme tuossa nyt on niin haastavaa? Jos väylä on avoin ja mittaa vaikka se 120m, niin kyllä sitä mukia kohti voi heittää suoraan, vaikkei ihan kupin juurelle saisikaan. Ja jos tarvitsee pari-kolme heittoa että saa mukille asti, niin aina parempi; saa enemmän harjoitusta.
En vaan käsitä sitä suhtautumista että oppi ja treeni on saatavissa vain jos väylästä tehdään niin helppo että se "onnistumisen riemu" on taattu. Itse koen tuon nimenomaan päinvastoin; haasteet ne on jotka kasvattaa ja vie osaamista eteenpäin. Epäonnistumiset, turhautumiset ja oman osaamisen riittämättömyyden kokeminen on välttämätön osa oppimisprosessia. Niiden ei vaan pidä antaa lannistaa vaan ottaa niiden voittamisesta tavoite johon tähdätään. Ja kun sen tavoitteen saavuttaa ja huomaa kehittyvänsä, niin siitä se vasta onnistumisen riemu kumpuaa.
-
Hyvä puhe!
-
En vaan käsitä sitä suhtautumista että oppi ja treeni on saatavissa vain jos väylästä tehdään niin helppo että se "onnistumisen riemu" on taattu.
Näin se on. Yhtälailla voisi aina laittaa ruletissa sekä mustalle että punaiselle, "pelata" ainoastaan rahanvaihtokonetta tai yrittää vain korin alta putata sisään, koska onnistumisen riemu on taattu.
Ainoastaan liian helpon tekeminen ei ole kovin kehittävää.
-
Yhtälailla voisi aina laittaa ruletissa sekä mustalle että punaiselle, "pelata" ainoastaan rahanvaihtokonetta tai yrittää vain korin alta putata sisään, koska onnistumisen riemu on taattu.
Olipas ontuva vertaus! ;D ;D
Mutta asia ekassa viestissä on totta ja Jaanin viimeinen kommentti juuri noin. Monessa asiassa vaikeampien juttujen harjoitteleminen tekee helpompien asioiden suorittamisesta todella helppoja. Mitenköhän tuon kääntäisi itse asiaan konkreettisesti... No vaikka niin, että on haastavampaa harjoitella osumaan 80m päässä olevaan 5m aukkoon kuin 50m olevaan 8m aukkoon. Ensimmäinen treeni edesauttaa jälkimmäisen onnistumista, mutta toisinpäin tuon ei voi sanoa pätevän. (tai jos haluaa saivarrella, voi aina tehdä niin, mutta sepä ei ollutkaan pointti)
-
Jos haluaa onnistumisen riemua voi tehdä seuraavanlaisen puttitreenin:
100 puttia 1 metristä.
Siinä on aloittelijallakin kohtuu hyvät tsäänssit pistää kaikki mukiin ja ei muuta kun shamppakalja ostoksille! \o/
-
Noista kommenteistahan saa sen käsityksen että Suomessa voisi olla yksi jääkiekkosarja, kaikki pelaamaan sinne taitotasosta riippumatta. Parempien kanssa pelatessa kehittyy ja tulee sitä onnistumisen riemua kunhan ei vain anna vastoinkäymisten lannistaa. Kaikki samaa mieltä? Ja tämä oli sitä saivartelua :)
-
Noista kommenteistahan saa sen käsityksen että Suomessa voisi olla yksi jääkiekkosarja, kaikki pelaamaan sinne taitotasosta riippumatta. Parempien kanssa pelatessa kehittyy ja tulee sitä onnistumisen riemua kunhan ei vain anna vastoinkäymisten lannistaa. Kaikki samaa mieltä? Ja tämä oli sitä saivartelua :)
yksilölajia ja joukkuelajia ei voi vertailla noin 8)
-
Noista kommenteistahan saa sen käsityksen että Suomessa voisi olla yksi jääkiekkosarja, kaikki pelaamaan sinne taitotasosta riippumatta. Parempien kanssa pelatessa kehittyy ja tulee sitä onnistumisen riemua kunhan ei vain anna vastoinkäymisten lannistaa. Kaikki samaa mieltä? Ja tämä oli sitä saivartelua :)
Ja kuka puhui kilpailemisesta tai yhdessä sarjassa pelaamisesta yhtään mitään?
-
Okei, huono valinta, ihan tosi että on väärin verrata joukkuelajiin. Yritin vain esittää mielipiteen siitä että jos pieneen puistoon tehdään rata aloittelijoille, jossa on 45m väyliä, niin miksi se ottaa kovemman tason pelaajille niin koville? Eihän sinne ole kenenkään pakko mennä? Itse tykkään käydä vaihtelevilla radoilla kokeilemassa miten kulkee mutta kun ei käsi eikä taito riitä vaikeimmilla kovin kummoisiin onnistumisiin niin välillä on mukava käydä neppailemassa pienemmilläkin radoilla, varsinkin talvella. Mutta olenkin amatööri tässä lajissa, perheellisen aika kun ei riitä riittävään määrään harjoittelua jotta pääsisi kehittymään kovemmalle tasolle. Kilpailen lähinnä itseni kanssa, yritän pitää hauskaa, nauttia lajista ja siinä sivussa innostaa muitakin lajin pariin niin eikai sitä voi ymmärtääkkään miten kovat pelaajat lyhyiden, helppojen väylien olemassaolon näkevät. Ja sori, nyt ei ollut tarkoitus whinettää tai leikkiä marttyyria jos teksti siltä vaikuttaa.
-
Itse tykkään käydä vaihtelevilla radoilla kokeilemassa miten kulkee mutta kun ei käsi eikä taito riitä vaikeimmilla kovin kummoisiin onnistumisiin niin välillä on mukava käydä neppailemassa pienemmilläkin radoilla, varsinkin talvella.
Neppailu on mahtavaa välillä. Pikkupuistoradoilla on hieno käydä välillä heittelemässä tai ihan treenamassakin.
En silti näe mitään käyttöä pätkäväylille kisaradoilla. Mutta se on aina asia erikseen.
-
Yritin vain esittää mielipiteen siitä että jos pieneen puistoon tehdään rata aloittelijoille, jossa on 45m väyliä, niin miksi se ottaa kovemman tason pelaajille niin koville? Eihän sinne ole kenenkään pakko mennä?
Yhtä hyvin voidaan kysyä, miksi se ottaa niin koville että toisten mielestä noin lyhyt väylä vaan on turha ja ei tarjoa haastetta (korostan että itse olen 4kk pelannut aloittelija ja huono heittäjä, mutta en silti koe mielekkääksi noin lyhyttä väylää). Lyhyiden väylien puolustelu sillä "onnistumisen ilolla" on myös vähän ontuva. Hieman sama kuin huijaisi itseään pasianssissa. Kai siitä jotain onnistumisen tunnetta voi saada, mutta jos onnistumisen eteen ei tarvitse pistää parastaan niin...
Alkuperäisessä kysymyksessä kysyttiin vain, kuinka moni kannattaa että radalla on noin 40m väylä ja näyttää siltä että noin 83% tällä hetkellä ei niitä kannata. On niille ehkä silti paikkansa juurikin aloittelijoille suunnatuilla radoilla, mutta yleisemmin ei tilausta tunnu olevan.
Muutenkin, tässä asiassa on mielestäni vähän turha hakea kiihkeästi hyväksyntää omalle kannalleen. Jos tykkää noista about 40m väylistä niin god bless you. Jos taas kokee ne turhiksi tai jopa vihaa niitä, niin hei... god bless you too. Meitä on moneen junaan ja kukin tykkää mistä tykkää.
-
jos pieneen puistoon tehdään rata aloittelijoille, jossa on 45m väyliä, niin miksi se ottaa kovemman tason pelaajille niin koville?
Uaaaagh. Mä en nyt varmaan enää tiedä mistä tässä puhutaan tai vängätään, muttä tästä ei ainakaan mielestäni ollut missään vaiheessa kyse. Eli aloittelijaratoja vastaan tuskin kenelläkään on mitään. Vai onko, saa avautua.
VAAN siitä oli kyse, että joku haluaa tunkea kisatason radoillekin sekaan helpon 40m väylän, jotta sielläkin saisi aloittelija onnistumisen elämyksiä eli paariin tai jopa birkun tai holarin. Mistä aika ison enemmistön konsensus tuntuu olevan että ei ole järkeä, syistä että lue aiemmat viestit.
Nasse-setä ei nyt vaan enää jaksa.
-
jos pieneen puistoon tehdään rata aloittelijoille, jossa on 45m väyliä, niin miksi se ottaa kovemman tason pelaajille niin koville?
Uaaaagh. Mä en nyt varmaan enää tiedä mistä tässä puhutaan tai vängätään, muttä tästä ei ainakaan mielestäni ollut missään vaiheessa kyse. Eli aloittelijaratoja vastaan tuskin kenelläkään on mitään. Vai onko, saa avautua.
VAAN siitä oli kyse, että joku haluaa tunkea kisatason radoillekin sekaan helpon 40m väylän, jotta sielläkin saisi aloittelija onnistumisen elämyksiä eli paariin tai jopa birkun tai holarin. Mistä aika ison enemmistön konsensus tuntuu olevan että ei ole järkeä, syistä että lue aiemmat viestit.
Nasse-setä ei nyt vaan enää jaksa.
juu tästähän just alussa puhuttiin et tungetaan kisaradoille 40m väyliä. Siinä ei tosiaan mitään järkee ole, enkä usko että kenelläkään tosiaan ei ole mitään aloittelija ratoja vastaan mutta siitähän tässä ei puhuttu.
-
Kyllä helppoon puistorataan voi muutama 40m väyläkin sopia, mutta mielestä ne ovat aika turhia aloittelijoillekin jos niissä ei ole mitään esteitä. Munkkiniemen radan 2. ja 6. väylät tulee tässä mieleen. Molemmat ovat todella lyhyitä, karkeasti 40m hujakoilla, mutta molemmissa on jotain muuta lisäksi. Kakkosväylällä on paljon puita, joten heittolinjaa joutuu miettimään jos korille haluaa päästä. Kutosväylällä on taas korkeuseroa, korin edessä puita ja korin takana pusikkoa. Molemmat väylät ovat ihan kivoja vielä parin vuoden heittelynkin jälkeen ja ovat sopivan haastavia aloittelijoillekin.
Omasta mielestä 40m avonaiset väylät ovat kyllä aika turhia. Ehkä sellaisten väylien avulla on helppo opettaa aivan alkeet ensikertalaiselle, jolla on isompia ongelmia heittämisen suhteen. Ongelmaksi näen kuitenkin sen, että näissä radoissa ei ole vain tarpeeksi haastetta, että niitä heittämällä kehittyisi pahemmin pelaajana. Omalla kohdalla parin ensimmäisen kiekan jälkeen tälläiset neppausradat eivät vaan ole tarjonneet tarpeeksi haastetta. En tarkoita, että kaikkien tarvitsisi aloittaa pelaaminen heti A-tason radoista, mutta kyllä siinä pelaamisessa pitää jotain haastetta olla ettei se käy liian tylsäksi. Onnistumisen riemutkin ovat paljon suuremmat kun rata/väylä on ollut paljon haastavampi. Perushelpolla munkkiniemen tai siltamäen tasoisella radalla on kuitenkin huomattavasti mielenkiintoisempaa heitellä aloittelijanakin, kun siinä saa jo yrittää paiskoa pidempiä siivuja ja tajuaa eri lentoratojen merkitys.
Lyhyet väylät haastavammilla radoilla on ihan ok, kunhan lyhyissä väylissä löytyy kuitenkin haastetta ja ovat haastavuudessaan suurinpiirtein samassa tasossa radan muiden väylien suhteen. Täyteradat tai "varma pirkku"-väylät ovat kuitenkin taas aika turhia. Mielummin tälläiset väylät voitaisiin jättää tekemättä kokonaan tai suunnitella niin, että ne tuntuisivat joltain muulta kuin täytteeltä.
-
Minä en usein paljonkaan ymmärrä, mutta ymmärtääkö joku minua: Ihmettelen, miksi se onnistumisen elämys amatöörillä tai maailmanmestarilla syntyy siitä, että saa heitettyä tiiltä korin juureen. Minulle ainakin hienompaa on, jos saan vaikkapa Talin ykkösellä kolmosheiton parkkeerattua korin tuntumaan. Seuraava vertaus on suoraan saatanasta, joten pitäkää pipoista kiinni: Aloitteleva golffari lähtee niin pian kuin mahdollista par 3 -kentältä oikealle kentälle. Jos hän tekee siellä tuplabogeja, on hän todennäköisesti tyytyväinen.
-
Minä en usein paljonkaan ymmärrä, mutta ymmärtääkö joku minua: Ihmettelen, miksi se onnistumisen elämys amatöörillä tai maailmanmestarilla syntyy siitä, että saa heitettyä tiiltä korin juureen. Minulle ainakin hienompaa on, jos saan vaikkapa Talin ykkösellä kolmosheiton parkkeerattua korin tuntumaan. Seuraava vertaus on suoraan saatanasta, joten pitäkää pipoista kiinni: Aloitteleva golffari lähtee niin pian kuin mahdollista par 3 -kentältä oikealle kentälle. Jos hän tekee siellä tuplabogeja, on hän todennäköisesti tyytyväinen.
Eihän se siitä tulekaan, vaan siitä että onnistuu näennäisen vaikeassa heitossa, kokemus joita ei kaikilla pidemmillä väylillä pääse kokemaan. Vähän omaa heittopituutta pidemmissä avoimissa väylissä on vittumaista se että 90% avauksista jää etäisyydelle josta on naurettavan helppo parkkeerata kiekko korin alle, mutta puttia ei kuitenkaan pysty ikinä yrittämään. Koko ajan tulee kolmosta, ellei lähestyminen mene tsägällä sisään. Tämän vuoksi näkisin että fiksusti tehty 40m väylä voi 80m draivin omaavalle pelaajalle olla hauskempi kuin 90-metrinen lentokentäväylä (ärsyttävin väyläpituus on juuri maksimidraivi+10m, jolloin ei ikinä pääse kunnon puttimestoille). Itse en ymmärrä automaattista vihaa lyhyitä väyliä kohtaan, esim talin nelonen on ihan jännä väylä vaikka aloittelijallakin riittää draivi mukille, olisi luultavasti hieno vaikka sitä lyhennettäisiin alle 50 metriseksi. Ei se koko vaan miten sitä käyttää.
Itse näkisin että lyhyiden väylien peli-iloa lisäävä vaikutus on suurin juurikin jo jonkin aikaa pelanneelle, mutta ei naapurikuntaan asti draivaavalle pelaajalle. Aloittelijalle useimmat väylät on haastavuudeltaan samaa kuin talin ykkösväylä perus harrastajalle, jollon bogia voi juhlia ihan kuten kokeneempi pelaaja pahimmilla kammotusväylillä. Harrastajalle väylät jolla tulee hajontaa tuloksissa on mielestäni mielenkiintoisimpia. Mieluummin toki hajontaa välillä 3-4 tai 4-5 kuin 2-3, mutta jos aina tulee kolmosta niin ei sekään kivaa ole. Jos väylän haastavuus tulee esteistä eikä pituudesta tulee hajontaa kaikille riippumatta draivin pituudesta.
Itsekin toki komppaan että lyhyet täysin esteettömät väylät on melko turhia, ainakin jos kyse on "kunnon radasta".
-
Minä en usein paljonkaan ymmärrä, mutta ymmärtääkö joku minua: Ihmettelen, miksi se onnistumisen elämys amatöörillä tai maailmanmestarilla syntyy siitä, että saa heitettyä tiiltä korin juureen. Minulle ainakin hienompaa on, jos saan vaikkapa Talin ykkösellä kolmosheiton parkkeerattua korin tuntumaan. Seuraava vertaus on suoraan saatanasta, joten pitäkää pipoista kiinni: Aloitteleva golffari lähtee niin pian kuin mahdollista par 3 -kentältä oikealle kentälle. Jos hän tekee siellä tuplabogeja, on hän todennäköisesti tyytyväinen.
Onnistumisen elämykseni on suhteessa vaikeusasteeseen. Esimerkkiväylillä on jotain kiertämistä mutta ei paljoakaan ahtautta. Saman fiilikseen johtaa: 120m avaus n.7m korista ja 250m väylä n.7m korista kolmannella heitolla. 250m väylä on siitä kivempi ettei aina tiedä millä heitolla jatkaa avauksen jälkeen, jos avaus on sellainen "mahdollisimman pitkälle" heitto.
-Timo
-
Minä en usein paljonkaan ymmärrä, mutta ymmärtääkö joku minua: Ihmettelen, miksi se onnistumisen elämys amatöörillä tai maailmanmestarilla syntyy siitä, että saa heitettyä tiiltä korin juureen. Minulle ainakin hienompaa on, jos saan vaikkapa Talin ykkösellä kolmosheiton parkkeerattua korin tuntumaan. Seuraava vertaus on suoraan saatanasta, joten pitäkää pipoista kiinni: Aloitteleva golffari lähtee niin pian kuin mahdollista par 3 -kentältä oikealle kentälle. Jos hän tekee siellä tuplabogeja, on hän todennäköisesti tyytyväinen.
Minusta tämä on nimenomaan asia, joka muuttuu aloittelijuudesta kokemuksen ja pelikertojen kautta. Ihan alussa pelkästään yhden birdien saaminen on elämää tärkeämpää. Sitten kun niitä alkaa saamaan useammin ja muutakin kokemusta kertyy, niin alkaa saamaan kiksinsä isommista haasteista. Mutta vaikka kuinka hokisi, että par-luvut nyt on vain par-lukuja, niin olen ihan varma, että suurimmalle osalle innostuneista aloittelijoista on tärkeintä aluksi nimenomaan pirkkojen tekeminen, riippumatta siitä kuinka kova saavutus se on väylän vaativuuteen suhteutettuna. Vaikka joku Kaatiksen +10 olisi parempi suoritus kuin jonkun puistoradan -1, niin väitän, että jälkimmäisestä tulee aloittelijalle parempi fiilis.
En silti sano, että niitä lyhyitä väyliä pitäisi sen takia vaativimmille radoille laittaa.
-
Mutta vaikka kuinka hokisi, että par-luvut nyt on vain par-lukuja, niin olen ihan varma, että suurimmalle osalle innostuneista aloittelijoista on tärkeintä aluksi nimenomaan pirkkojen tekeminen, riippumatta siitä kuinka kova saavutus se on väylän vaativuuteen suhteutettuna.
Tämän voin kyllä allekirjoitaa omasta kokemuksesta. Alkuvaiheessa tulosparannuksia tapahtuu aika rivakastikin kun pääsee edes vähän jyvälle heittämisestä ja onhan se eri hienoa kun kerta toisensa jälkeen sai omaa rataennätystään parannettua. Tässä tuloskiimassa juuri ne pirkot korostuu.
Alkuhuuman ohitettua kun tulokset tasaantuu, niin arvostuksen painopistekin muuttuu. Toki vieläkin tekee muikkua jos saa jollain radalla ennätystään parannettua, mutta näitä parannuksia ei tapahdu enää likimainkaan yhtä usein. Numeroiden tuijottamisen sijaan paljon enemmän kiksejä saakin nyt vallan muista asioista, kuten vaikka ihan siitä että saa kiekon lentämään juuri niin kuin oli ajatellut tai oppii heittämään jonkun uuden linjan ym.
-
250m väylä on siitä kivempi ettei aina tiedä millä heitolla jatkaa avauksen jälkeen, jos avaus on sellainen "mahdollisimman pitkälle" heitto.
-Timo
Jep, juuri tuossa on pitkien väylien yksi hienouksista; tulee paljon erilaisia heittoja ja heittopaikkoja. Ja toinen pointti on luonnollisesti se, että pitkille kentille mahtuu enemmän pelaajia. Tykkään toki lyhyistäkin väylistä. Esimerkiksi Talin ysi on mukava.
-
Mielestäni n40m radat ovat hyvin kaksipiippuisia kysymyksiä. Esimerkiksi nummelanharjulla avausväylä on nerokas. Siinä holari on mahdollinen, kuten myös 5 munaus.
Mutta mielestäni näitä 40m ratoja ei pitäisi viljellä liikaa, ja kun niitä tehdään niin niihin pitäisi jotain nerokasta keksiä, koska tylsiähän ne ovat jos ainoa vaihtoehto on holari.
Aloittelija radoille minne mennään heittämään ne ekat kerrat tommonen pari 40m voi olla ihan jees, mutta niihin tylsistyy aika nopeasti myös aloittelija.
Sanoisin että en kannata 40m ratoja, vaikka kivoina piristeruiskuina sellaiset joskus ovat kun tulee vastaan, kunhan ei liian usein tule...
-
Toi 40 metriä on vähä liian lyhyt, riippuu toisaalta väylän haastavuudesta. Mutta en kannata 40 metristä väylää.
-
40m väylällä tulee pirkku käytännössä joka kerta.
Jos tuollainen 40m väylä on vielä suora ja esteetön, niin ei sen par oikein voi olla mitään muuta kuin 2, jolloin birdie vaatiikin jo holarin ;D
Mutta jos tuollaiselle laitetaan par 3, niin sitten se on kyllä aika birdie-automaatti. Yhtäkaikki, mielestäni turhia noin lyhyet väylät.
Kyllä 40m väylän voi suunnitella sellaiseksi, että se ei ole pirkkuautomaatti. Tarpeeksi puita eteen ;) Ei vaan, esim mandosääntö tai sitten korin takana rotko jolloin vain hulluin yrittää korin alle nostoputti avausta. Tuolla oikeastaan eroteltaisiin hyvin puttaajia.
Lisäksi voi 40m väylä olla sellainen, että helpolle nostoputille on pakko heittää täydellinen hysse/antsa. Käsittääkseni muutaman vuoden pelanneistakin osa mokaa muutaman putin kymmenestä jos etäisyys on 6-8m.
-
Onhan ne 40-50 metriset väylät vähän tylsiä kun kokoajan pukkaa pirkkoo meillä on joensuussa karsikon radalla kaksi 50 metristä alamäkiväylää ja alkaahan noi vähän tylsistyttää kun heittotaidot on parantunu. Alussa ne oli mukavia kun tuntu et ne on ainoita mahollisia väyliä josta voi saada pirkon tai holarin :D
Sent from my iPhone using Tapatalk
-
Onhan ne 40-50 metriset väylät vähän tylsiä kun kokoajan pukkaa pirkkoo meillä on joensuussa karsikon radalla kaksi 50 metristä alamäkiväylää ja alkaahan noi vähän tylsistyttää kun heittotaidot on parantunu. Alussa ne oli mukavia kun tuntu et ne on ainoita mahollisia väyliä josta voi saada pirkon tai holarin :D
Sent from my iPhone using Tapatalk
Eiköhän 40-50m väylällä holari ole hyvä ja mukava heitto jopa McBethille :) Laihian kentän väylä 11 on hyvä esimerkki miten väylä ei ole pirkkuautomaatti. Kori on suoraan edessä mulla suuren kallion päällä. Jos heität vajaaksi, jäät ehkä 8 metriä korin alle, jos heität pitkäksi niin ei sieltäkään helposti putata ylämäkeen. Pitäisi heittää vain vähän pitkäksi. Harmi kun ei tullut kuvaa eilen siitä radalta.
Suurin huonous 40m radassa on, että pitää melkein heittaa niin hiljaa ettei kiekot edusta "liittokiekkoilua" sanan merkityksessä.
Millaisia 40 metrin väylät sitten ylipäätään on jos "pirkkua pukkaa kokoajan"?
-
Nii siis oishan se holari aina kiva saaha vaikka millä väylällä mutta silloin kun alotti nin ne väylät tuntu erikoisen kivoilta kun oli ainoita joista pysty ees saamaan holarin
Sent from my iPhone using Tapatalk
-
Kai se riippuu siitä noin 40 metrin väylästä millainen on, että onko mukava heittää vai ei. Esimerkiksi Nokian Edenin viimeinen väylä (taitaa olla vähä yli 50m) on kyllä sellainen väylä mistä vähänkään pelannut haluaa vähintään sen pirkon ja mieluummin vaikka holarin, ei mitään esteitä ja lyhyt. Sitten taas vaikka Pirkkalan 8.väylä on samanmittainen aikalailla mutta jyrkkään alamäkeen ja melko kapeesta välistä ja tarjoaa jo paljon enemmän haastetta, vaikkei vaikea olekaan. Eli kyllähän se niistä väylän muodoista ja esteistä sun muista enemmän väylän nautittavuus ja haastavuus riippuu kuin pelkästään pituudesta.
Itse tykkään usein hiukan lyhyemmistä väylistä varsinkin jos on riittävän teknisiä, kun maksimipituudet eivät ole mitään huippua niin on mukava että on mahdollisuus saada sinne korille astikin joskus kiekko. :)
-
Tuossa lähimmällä ns. kotiradalla on yksi 40m väylä. Joutuu heittämään sellaisen loivan, pehmeän hyssen. Jos menee pitkäksi tai vasuriin, niin tulee kyllä kolmosta korttiin. Heittolinjalla on myös pari pientä koivua. Juurikin tälläisella väylällä tekee mieli hakea sitä holaria, mutta riskinä on pakkokakkosen muuttuminen kolmoseksi.
-
Kai se riippuu siitä noin 40 metrin väylästä millainen on, että onko mukava heittää vai ei. Esimerkiksi Nokian Edenin viimeinen väylä (taitaa olla vähä yli 50m) on kyllä sellainen väylä mistä vähänkään pelannut haluaa vähintään sen pirkon ja mieluummin vaikka holarin, ei mitään esteitä ja lyhyt. Sitten taas vaikka Pirkkalan 8.väylä on samanmittainen aikalailla mutta jyrkkään alamäkeen ja melko kapeesta välistä ja tarjoaa jo paljon enemmän haastetta, vaikkei vaikea olekaan. Eli kyllähän se niistä väylän muodoista ja esteistä sun muista enemmän väylän nautittavuus ja haastavuus riippuu kuin pelkästään pituudesta.
Itse tykkään usein hiukan lyhyemmistä väylistä varsinkin jos on riittävän teknisiä, kun maksimipituudet eivät ole mitään huippua niin on mukava että on mahdollisuus saada sinne korille astikin joskus kiekko. :)
Tosiaan 40m suora väylä ilman esteitä on täysin turha, onko sellaisia missään vakavastiotettavalla kentällä? Kääntäen ajatellen, saman verran iloa siitä pirkuttaminen antaa kuin parin heittäminen 90m suoralta esteettömältä väylältä. Tuloskortista katsoen jälkimmäinen on huonommin heitetty, mutta minusta on melko tylsiä väylät jossa on aloittelijalle ideana liitättää kiekkoa vaan pirun kauas, sitten lähestyä ja sitten koittaa putata. :) Eli mielummin 50m tuplamando/outtiväylä/ jyrkkä kaarros hyssellä tms. kun sellainen jossa heitetään ensin kauas ja sitten katsellaan että miten loppuun mentäisiin :)
Minusta esim. Vihiojan 5/9 on tappavan tylsä heittää, tällainen aloittelija heittää vaan täysillä ja lopuksi katsoo, että onko pitkän putin ääressä vai ei. :D Jos ei niin nepataan korin lähelle.
-
Kai se riippuu siitä noin 40 metrin väylästä millainen on, että onko mukava heittää vai ei. Esimerkiksi Nokian Edenin viimeinen väylä (taitaa olla vähä yli 50m) on kyllä sellainen väylä mistä vähänkään pelannut haluaa vähintään sen pirkon ja mieluummin vaikka holarin, ei mitään esteitä ja lyhyt. Sitten taas vaikka Pirkkalan 8.väylä on samanmittainen aikalailla mutta jyrkkään alamäkeen ja melko kapeesta välistä ja tarjoaa jo paljon enemmän haastetta, vaikkei vaikea olekaan. Eli kyllähän se niistä väylän muodoista ja esteistä sun muista enemmän väylän nautittavuus ja haastavuus riippuu kuin pelkästään pituudesta.
Itse tykkään usein hiukan lyhyemmistä väylistä varsinkin jos on riittävän teknisiä, kun maksimipituudet eivät ole mitään huippua niin on mukava että on mahdollisuus saada sinne korille astikin joskus kiekko. :)
Tosiaan 40m suora väylä ilman esteitä on täysin turha, onko sellaisia missään vakavastiotettavalla kentällä? Kääntäen ajatellen, saman verran iloa siitä pirkuttaminen antaa kuin parin heittäminen 90m suoralta esteettömältä väylältä. Tuloskortista katsoen jälkimmäinen on huonommin heitetty, mutta minusta on melko tylsiä väylät jossa on aloittelijalle ideana liitättää kiekkoa vaan pirun kauas, sitten lähestyä ja sitten koittaa putata. :) Eli mielummin 50m tuplamando/outtiväylä/ jyrkkä kaarros hyssellä tms. kun sellainen jossa heitetään ensin kauas ja sitten katsellaan että miten loppuun mentäisiin :)
Minusta esim. Vihiojan 5/9 on tappavan tylsä heittää, tällainen aloittelija heittää vaan täysillä ja lopuksi katsoo, että onko pitkän putin ääressä vai ei. :D Jos ei niin nepataan korin lähelle.
Aivan sama onko väylä 40 metriä vai 200 metriä pitkä jos se on täysin esteetön. Väylä on huono, jos avauksella ei ole käytännössä merkitystä mihin se menee, kunhan menee pitkälle.
-
Worldseissa oli tollanen ratakin... nojoo vähän kärjistystä mutta kuitenkin. Hirveetä luukutusta missä katotaan et pääseeks joku eagleputille ja jos ei ota birkkua niin on jo munittu enemmänkin
-
Vesilahdessa on kanssa tälläisiä 40m väyliä molemmilla radoilla
Kyllähän tässä sitten on haasetta jos tälläinen heitetään johkin korkeelle kallionpääle kuten anttilanvuoren kakkonen tai jossain metsässä jossa voi osua puihin. Kuten pirkkalassakin 50m väylät niin ei ne mitään ihan helppoja ole. Eden 6 on nyt jo vähäm liian hellpoa jos mitään ei ole tiellä, mutta mun mielestä metsään tälläiset 40m väylät sopii ei ehkä puistoon.