Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Tekniikkakeskustelu => Topic started by: jajvirta on 19.07.12 - klo:07:58
-
Tätä kysymystä varten määrittelen toistoharjoittelun toiminnaksi, jossa ei lasketa kierrostulosta. Eli jos heittää vaikka useamman kiekon best drive -kierrosta, joka voi olla hyvinkin hyödyllistä toimintaa, niin sitä ei silti tässä nyt lasketa toistoharjoitteluksi.
Toki myönnän ja tiedostan, että harjoituskierrosten tekeminen on joillekin hyvä harjoittelumuoto, mutta tässä minua, ja toivottavasti muitakin, kiinnostaa tietää, että kuinka paljon tämän palstan lukijat tekevät toistotreeniä. Oli sitten kyseessä putit, lähestymiset, range/kenttä-draivailu, voima/lihastreeni puhtaasti lajia varten [1] tai vaikkapa yhden tai parin väylän heittely toistona.
[1] Semmosta lihastreeniä, jota ei tekisi jos ei harrastaisi lajia.
Tähän ei myöskään lasketa tietysti muuta lajiin käytettyä aikaa kuten seura- ja kilpailutoiminnan organisointi ja kaikenlainen vapaaehtoistyö, joka tietysti tärkeää, mutta ei juuri tämän kysymyksen kannalta relevantti.
-
10-20% tällä hetkellä (puttausta tulee reenailtua eniten, säännöllisen epäsäännöllisesti). Lähestymistä ja draivia ihan treeninä yhteensä ehkä kerran viikkoon-kahteen.
Haaveena ois ruksittaa tuo 20-50%. Pitäisi malttaa jättää n. kerran viikkoon se kierros pois ja treenata se 1-4h draivia ja lähestymistä. Omalla kohdallani lähestymistä ehkäpä vielä enemmän, koska kotirata ei sitä juurikaan vaadi (tai no, lähestymällähän siellä avataan 4-6 väylää).
Saiskohan tästä kipinän merkata kalenteriin esim. joka maanatain reenipäiväks noille heitoille. Hmm, vois yrittää :)
-
50 prossaa tällä hetkellä on varmaan aika lähellä, jos tunteja laskee. Kun olen yksin, en oikeastaan koskaan kierrä rataa sillai normaalisti. Jonkun osa-alueen treenaaminen on hyödyllisempää ja mielekkäämpääkin. Täällä on sitten viikossa kaksi viikkokisaa (Kaarina ja Lauste), joissa käyn testaamassa, onko mitään oppinut. Kavereiden kanssa tulee heitettyä yksi tai max kaksi kiessiä per viikko.
-
Olen käynyt kesän aikana 3 kertaa kentällä harjoittelemassa yksinäni, aikaisempina kahtena kesänä kävin yhteensä kerran. Joten 5-10% olisi lähempänä totuutta. Olen kyllä huomannut, että kenttäreenistä on hyötyä ja sitä pitäisi ehdottomasti lisätä. Kun ei tarvitse hampaat irvessä keskittyä jonkun kyseisen väylän metkuihin, voi paremmin harjoitella paineetta.
Puttailtua tulee satunnaisesti harjoituskierroksen jälkeen, mutta erityisesti viime aikoina on alkanut todella poltella oman korin ostaminen, sillä ilman omaa koria kynnys puttireenaamiseen tuntuu aika korkealta. Korit nyt kuitenkin tuppaavat olemaan aika kalliita näin opiskelijan näkökulmasta. Lähiprismassa myydään jotain 60e:n paikalla pysyvää ja 100e:n liikuteltavaa koria, harkitsen vakavasti tuon kalliimman ostamista. Täytynee käydä katsomassa, näyttääkö se koottuna kuinka jykevältä.
-
Ainahan mennään aluksi reenaa mut sit se käy tylsäks ja lähetää kiessille ja vedetää joku 15 kiessiä putkeen :D
-
Ainahan mennään aluksi reenaa mut sit se käy tylsäks ja lähetää kiessille ja vedetää joku 15 kiessiä putkeen :D
näin meillä Turussa :D
-
Vähän epäsäännöllisesti tulee treenailtua, mutta nyt on ollut paljon hyviä kelejä niin tuolla kentällä on tullut heiluttua kahdesta neljään tuntiin päivässä. Pelikierroksia ei ole tullut montaa viikkoon ihan vain kyytiongelmien vuoksi, joten tällä hetkellä treeneihin menee koko ajasta ehkä 80-90%. Eipä tuo hukkaan mene ja mikäs siellä on nättinä päivänä nakellessa. Oikeastaan kesän kohokohtia ovat olleet auringonlaskun aikaan vietetyt tunnit yksin rauhallisella kentällä, draivaillessa koko sielunsa kyllyydestä.
-
Riippuu vähän. Jos on jotain uusia limppuja tai sitten viime kerralla on joku limppu käyttäytyny oudosti niin sitten reenataan vähä sen verran heittoja että näkee että mitä se touhuaa heiton aikana. Kylä seki vituttaa ku ei tee sitä ja painaa flättinä 500hehtolitraa outtiin heiton. Lähestymisen reenaaminen jäi tänä keväänä melkein vallan ja sen näkee kyl tuloksissa.
-
Jos yksin lähtee heittelemään ni kyllä se aina menee putti treeniksi. Yhen väylän jaksaa ehkä heittää ja sit voiki jäädä korille puttailemaan, mikäli porukkaa ei oo takana. Yleensä oon kuitenki sellaiseen aikaan treenaamassa et ei juuri muita näy lähistöllä.
Putissa on nähtävissä jo pientä edistystä, mut avauksia ja lähestymistä pitäs treenata enemmän.
-
Oikeastaan kesän kohokohtia ovat olleet auringonlaskun aikaan vietetyt tunnit yksin rauhallisella kentällä, draivaillessa koko sielunsa kyllyydestä.
Testify, brother! Itestä on tullu vähän mukavuudenhalunen, eli yksin en jaksa lähteä kun joko nurmikentälle draivailemaan tai c-tason radalle pelaamaan useille heitoilla per väylä. Se kun on niin lyhyt että periaatteessa se pelaaminenki on enemmänki putteridraivi/lähäritreeniä.
Sit kun on porukkaa muitaki tai jotai pikkukisoja nii pelataan. Sellasta ihmettä en oo vielä kokenu kun porukalla treenaaminen, jos lämmittelyä ei lasketa.
-
Mulla riippuu paljon siitä, kuinka kauan sitten olen käynyt pelaamassa/treenaamassa ja kuinka hyvin on mennyt. Esim. jos olen käynyt jo 2+ päivää putkeen harrastamassa jollain muotoa, niin menee helpommin vain pelaamiseksi, mutta jos viimeksi meni huonosti, niin silloin painotetaan enemmän treeniä. Nyt viimeisestä harrastuskerrasta on jo viisi päivää (todella pitkä tauko minulle) joten tänään on tarkoitus viettää tunnin tai parin verran aikaa draivaillen ja puttaillen, sitten vasta kiessille. Pidemmän tauon (jo muutama päivä riittää) jälkeen on aina heitto hieman hukassa.
Lähes joka kerta, kun lähden pelaamaan, vietän 15-60 min lämmitellen, jolloin käyn oikeastaan kaikki osa-alueet läpi.
-
^tos on ideaa. joskus semisti korpeaa kun lähtee pelaamaan johonki porukalla ja on tarkotus vetää ihan tuloskierroski, nii jos ei yhtään saa avata paikkoja, tai ees puttia lämmitellä vaan heti pitää heittää eka draivi joka tulee korttiin. voi tulla kalliiks... :-\
jos puolestaan on höpöhöpökierros jossa ei niin hirveesti väliä numeroilla niin sit ei oo nii justiinsa, avaa vaikka vasurilla.
-
^tos on ideaa. joskus semisti korpeaa kun lähtee pelaamaan johonki porukalla ja on tarkotus vetää ihan tuloskierroski, nii jos ei yhtään saa avata paikkoja, tai ees puttia lämmitellä vaan heti pitää heittää eka draivi joka tulee korttiin. voi tulla kalliiks... :-\
jos puolestaan on höpöhöpökierros jossa ei niin hirveesti väliä numeroilla niin sit ei oo nii justiinsa, avaa vaikka vasurilla.
Itselleni juuri kylmiltään heittäminen on mahdotonta ja pilaa peli-ilon kyllä täysin, jos pitää lähtä suoraan kiertämään. Kaikki tekeminen on vaan niin kankeaa, kun paikat eivät ole yhtään lämmenneet ja auenneet.
Tapana onkin, että se ensimmäinen 15-20 min menee siihen, että pyörittelee käsiä, hölkkäilee, venyttelee ja käy nakkomassa kevyitä avauksia kentän reunassa ja päälle jokunen putti. Kaveritkin jo tähän tottuneet ja tietävät sanomattakin, että on turha mennä sinne ykkösteelle seisomaan ja odottamaan, että lähdetään jo :P
-
Usein tulee unohdettua lämmittelyn tärkeys. Useimmiten suoraan väylälle ja ensimmäinen kierros menee lämmitellessä ja surkeaa korttia tehdessä, mutta pitääkin ottaa nyt joka päivälle tuo lämmittelyajatus mukaan. Tulis ehkä nätimpiä kortteja alusta alkaen. Miten ylipäätään lähestymisiä treenataan? N.50m päähän korista puskaan, ja sieltä koitetaan saada comfort zonelle, vai kuinka? Tuo on sellainen asia, johon ei kovin monessa opetusvideossa anneta neuvoja.
-
Jeps. Jonkun matkan päähän ja yrität saada tolppaan kiinni.
-
Lähestymistreeneissä mielikuvitusta kehiin. Kotiradalla (jos ei irtokoria omista) jollekkin korille/koreille missä on hiukan puita tai muita esteitä 10-30m päässä korista. Sitten vain nakkelemaan mahdollisimman monesta eri suunnasta ko. korille eri pituuksilta. Yrittää saada aikaiseksi mahdollisimman montaa erilaista lähestymistä ja viitsiä nakella siitä yhdestä spotista useita kertoja, että rupeaa tuntumaan varmalta / löytää sen idean siihen.
Korkeaa, matalaa, annukkaa, hysseä jne jne. Itse olen vielä yrittänyt reenata lähestymisiä silläkin periaatteella, että mikäli korille on erittäin pieni mahdollisuus laittaa juureen, niin heitetään siihen omalle comfort-puttizonelle ennemmin (tavoitteena, että tämän muistaisi kierroksellakin. Ettei aina ahnehtisi liian lähelle, jos on mahdollisuus, että se rankaisee sen +1).
-
Korkeaa, matalaa, annukkaa, hysseä jne jne. Itse olen vielä yrittänyt reenata lähestymisiä silläkin periaatteella, että mikäli korille on erittäin pieni mahdollisuus laittaa juureen, niin heitetään siihen omalle comfort-puttizonelle ennemmin (tavoitteena, että tämän muistaisi kierroksellakin. Ettei aina ahnehtisi liian lähelle, jos on mahdollisuus, että se rankaisee sen +1).
Tämän sisäistämällä säästää ainakin metsäradoilla helposti muutaman heiton kiessiä kohden. Turha alkaa painaan jotain vaikeeta annukkaa tai korkeita hyzereitä milliin kun jo viitosesta käytännössä voi nostaa kuppiin.
-
Aika pitkälti fiilispohjalla mennään, välillä lämmittelyheitot kestävät koko radalla olon ajan. Joskus tulee kierrettyä rataa usealla kiekolla, että toistoja tulisi vähän enemmän.
Putteja tulee harjoiteltua aina tiettyn matka päästä ja siitä heiteltyä jonkun aikaa. Mitään suunnitelmaa ei ole mitä treenaisin mikäkin kerta. Sanoisin kuitenkin tähän että: 20-50%: Harjoittelen säännöllisesti.
-
Harjoittelen säännöllisesti Ratoja koska en ole pro vielä
-
Yleensä yritän saada ennen kiessiä vain kroppaan hieman lämpöön jotta ei tulisi loukkaantumisia mihinkään. Lämpöt tulee mukavasti puttitreenillä ja pikku kuntopiirillä. Lämmittely jatkuu ekalla kierroksella joka ei ole niin vakava luonteeltaan. Parhaimpina päivinä on tullut vedettyä jopa 9h putkeen kierroksia. Yhtenä vkona laskin että olin jopa fribannut 29h yhteensä. Jos ei ole aikaan kiertää kuin yksi kierros niin vedän sen juosten läpi kovalla sykkeellä.
Kun ei pääse kiertelemään niin kotona tai takametsässä putti ja lähärintreeniä omaan koriin tai draiviharjoittelua lähikentällä. Mutta kiessillä en treenaa koskaan. Tulos tai ulos.
-
Taisi olla viime lauantaina peräti toinen kerta kun löysi itsensä rangelta puhtaasti vaan treenaamassa. Syytä olisi määrää kyllä vähän lisätä :D
-
Muutaman kerran olen mennyt pelkästään heittelemään kiekkoja niitylle, mutta mielenkiintoa siihen ei kauhean pitkään riitä. Yleensä sitä käy testaamassa parikymmentä heittoa jollain uudella kiekkomallilla tai heittotekniikalla ja sen jälkeen sitten herran haltuun ja kiessille oppimaan kaikki kantapään kautta. Motivaation puute treenaukseen on varmaan se syy minkä takia sitä ei sitten tee useammin. Radalla sitä tulee aina mieleen, että pitäisi käydä vähän useammin treenaamassa, että saisi enemmän varmuutta heittoihin, mutta kauniiksi ajatukseksi se yleensä jää. :)
-
Tällä hetkellä suhde on aika fifty-fifty kenttätreenin ja radalla käytetyn ajan suhteen. Avoimella kentällä tulee käytyä heittelemässä draiveja ja lähestymisiä. Heittotekniikkaan tulee muutoksia viikoittain, lähes päivittäin, tai ainakin tulee kokeiltua eri juttuja.
Hankaluuksia ratakierroksilla tuottaa hiukan tällä hetkellä askeleet tiilllä. Kentällä heiteltäessä niitä ei tarvitse juuri miettiä, mutta kun menee radalle, niin tiit tuntuvat rajoittavilta ja siltä, ettei ole tarpeeksi tilaa. Moni suoritus meneekin varovaiseksi, kun joutuu miettimään jalkojen paikkaa ja siten pilaa heiton, ainakin osittain.
-
95 prosenttia.
-Timo
-
Aika tarkalleen puolet, ehkä hieman ylikin menee harjotellessa, koska radalle ei ihan joka päivä/viikonloppu edes pääse. En kuitenkaan mitenkään säännöllisesti treenaile, vaan ihan silloin kun on tunne, että nyt täytyis päästä viskomaan.
-
Aivan liian vähän. Treeniä tulee tehtyä oikeastaan ainoastaan silloin, kun ei radalle pääse. Puttailua ajan kuluksi ennen kiessiä muita odotellessa ja lähiniityllä draivailua, kun radalla saakka ei kerkiä. Ainakin puttausta pitäisi treenata paljon enemmän, kun sen verran karseen näköistä räpellystä se on tällä hetkellä.