Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Frisbeegolf => Topic started by: zenhukka on 20.08.13 - klo:21:29
-
Mitkä ovat ne pahimmat sudenkuopat mihin olette törmänneet kun olette menneet ensimmäistä kertaa jollekin radalle heittämään? Kökkö väyläsuunnittelu, maasto, opasteet jne...
Ja myös toisinpäin, kun olette menneet uudelle radalle, mistä syntyy erityisesti hyvä fiilis ja halu tulla pelaamaan uudestaan?
Ja te jotka olette jo olleet mukana tekemässä suunnittelutyötä, mihin olette kiinnittäneet väyläsuunnittelussa huomiota omalla kohdallanne?
Itselle avautui yllättäen tilaisuus olla mukana tekemässä uutta rataa ja koetan omalta osaltani tietenkin tehdä parhaani onnistuneen lopputuloksen puolesta. Kaikki lisätieto aiheesta otetaan sulatettavaksi.
-
Par2:sia ei mihinkään.
-
Mun mielestä par2:t on ollu parhaimpia juttuja joka radalla missä niitä on ollu.
-
Par2:sia ei mihinkään.
Ei yhtään mihinkään!
-
nimenomaa. EI par 2. ei mun mielestä kuulu discgolffiin mitenkään. (eikä pallogolffiinkaan)
yhden täysmittaisen ratamestarina tullut paljonkin vastaa.. kun nyt vaan muistaisi.
Joku alan konkari sanoi jossain "hyvällä radalla on mukava epäonnistuakin" yhdyn mielipiteeseen täysin, miten se sitten toteutetaan, on toinen asia;)
yksi asia mikä on tavallaan pelottanutkin, ja mistä sillon täällön on merkkejä ilmassa: ylipitkät väylät.. ei palvele mun mielestä ketään.. ei kovakätisiäkään kauaa ja heikompikätiset turhautuu. itse ainakin tulen piirtämään ja puoliani pitämään seuraavissa väylissä että pyritään tekeen nimenomaa teknisiä väyliä.. ainakin pääosin.
en tiedä kirjoittajan tai ryhmän tasosta, mutta jos mahdollista, niin kysykää mukaan tai mielipidettä myös kilpaheittäjiltä. toki muitakin kuunnellen.
yksi tärkeä asia myös monipuolisuus.. monissa asioissa "kaikille jotai" ei toimi, mutta tässä asiassa kyllä. ketään ei kiinnosta kauaa heittää samalaisia väyliä putkeen.
henk.koht ainakin tykkään myös visuaalisesta puolesta.. kauniit maisemat, kauniit teepaikat yms. aina hyvä. oon kierrellyt kesän seuran mailla, jonne jossakin vaiheessa tulee lisää, vähän sillä mielellä että tuossapa olisi hieno paikka korille.. tai tiille.. ja lähtenyt siltä pohjalta katselemaan saisiko siihen järkevää väylää..
jatkan kun mieleen tulee muuta.
-
Mun mielestä par2:t on ollu parhaimpia juttuja joka radalla missä niitä on ollu.
Mun mielestä ei.
-
ja yksi tärkeä juttu tuli mieleen heti. älä tee itsellesi. unohda omat vahvuudet ja heikkoudet suunnitellessa.
-
Tärkeimmät: ajantasalla oleva ratakartta ja väyläopasteet. Sekä korilta seuraavalle tiille opasteet. Aivan ehdottomasti.
Ekaa kertaa uudella radalla pelatessa, mieluummin melkein jopa pelaa huonohkon radan jossa nää on kunnossa, kun jonkun aivan loistavan mutta missä joka tiipaikkaa saat etsiä ja sinne kun löydät ja alat heittää, kori onkin eri paikassa.
-
Tärkeimmät: ajantasalla oleva ratakartta ja väyläopasteet. Sekä korilta seuraavalle tiille opasteet. Aivan ehdottomasti.
Itsekin olen sitä mieltä, että ajantasalla oleva ratakartta täytyy löytyä webistä. Ilman sitä ei tuu lähdettyä radalle ensinkään. Maastossa olevat fyysiset opasteet ovat kiva lisä, mutta eivät lainkaan pakollisia. Ei se huono rata opasteilla parane.
-
Tärkeimmät: ajantasalla oleva ratakartta ja väyläopasteet. Sekä korilta seuraavalle tiille opasteet. Aivan ehdottomasti.
Ekaa kertaa uudella radalla pelatessa, mieluummin melkein jopa pelaa huonohkon radan jossa nää on kunnossa, kun jonkun aivan loistavan mutta missä joka tiipaikkaa saat etsiä ja sinne kun löydät ja alat heittää, kori onkin eri paikassa.
Nämä, selkeät opastukset niin ei tarvitse ensimmäisellä kerralla miettiä minne heittää ja mistä löytyy seuraava heittopaikka ym.
Jos on joku puisto tms paikka missä liikkuu paljon ulkopuolisia, niin sokkona pelattavat väylät eivät ehkä sovellu sinne. Eli kori pitäisi näkyä heittopaikalle, eipähän tule yllätyksenä että siellä onkin joku kävelemässä.
-
Tiipaikka pitää olla sellainen, että siitä pystyy mielekkäästi heittämään vauhdin kanssa, forella ja rystyllä, oikealla ja vasemmalla kädellä. Että sen muoto ja koko ei aseta rajoituksia tämän suhteen. Että näkee heti, että sitä on kokeillut joku oikea heittäjä.
Väyläsuunnittelusta en tiedä sinänsä mitään, mutta kaikenlainen ylenmääräinen kikkailu (turhat OB:t, omituiset paikallissäännöt, erikoiset par-luvut) kyllä aiheuttaa minussa ja monissa närää. Parhaat väylät on minun mielestä sellaisia, että ne tekevät selvää eroa hyvien ja huonojen välillä (ei saa olla liiallisia tuurielementtejä mutta väylä ei saisi olla myöskään liian helppo). Toisaalta jos kyseessä ei ole mikään erityisesti pro-rata, niin niitä helpompiakin väyliä olisi kiva olla. En tarkoita mitään 40m par-3 -väyliä vaan sellaisia 60-90 metrisiä, joita ei ole kohtuuttomasti vaikeutettu.
Tulee mieleen, että kun jonkinlainen suunnitelma radasta on tehty, niin senhän voisi koeajaa jollain pari ulkopuolisella pelaajalla ja pyytää niiltä kommentteja. Merkkaa tiipaikat jollain ja ottaa siirtokorin ajatelluille koripaikoille. Sitten pistää jotain hyviä pelaajia kokeilemaan ja sanomaan väylistä mielipiteensä. Ne voi sitten ottaa huomioon miten itse katsoo parhaaksi, mutta voisi välttyä pahimmilta hölmöyksiltä.
-
Väyläsuunnittelusta en tiedä sinänsä mitään, mutta kaikenlainen ylenmääräinen kikkailu (turhat OB:t, omituiset paikallissäännöt, erikoiset par-luvut) kyllä aiheuttaa minussa ja monissa närää.
Tämä on hyvä pointti. Erikoiset / poikkeukselliset ratkaisut eivät sinällään välttämättä haittaa, kunhan niitä ei viljellä liikaa. Esim korotettu kori on ihan ok, jos niitä on vain yksi radalla. Toistuva kikkailu ottaa pattiin.
Täytyy vielä kerran toistaa tuo aiemmin mainittu asia: par 2 -väylä on kategorisesti huono ajatus. Älä tee sitä.
-
Pari pikaista ajatusta.
- Radan funktio? Kenelle se suunnitellaan. Jos rata tulee alueelle, jossa ei ole tarjontaa ennestään - kannattaa ajatella aloittelijoita. Jos teette pirun hyvän pro-tason tekeleen, josta itse nautitte ja rata on täynnä aloittelevia sankareita, syntyy nopsaan hankaluuksia. (Amatööri ja pro tiit on hyvä kompromissi)
- Maasto. Tällä on aikamoinen vaikutusvalta siihen, mitä syntyy. Kuinka rataa huolletaan? Jos on taho, joka niittää / hoitaa, ei ole huolia. Jos jää harrastajien hoidettavaksi, kannattaa oikeasti ottaa järki käteen. Kuiva kangasmetsä / harjut tms. on helppoa maastoa. Ei rajoita juurikaan tekemistä. Jos kyseessä on niitty tai muuten vaan kovasti kasvava alusta, kannattaa sitten aloittaa vähän helpommalla jotta rata pysyy pelattavana. Turha rakentaa mieletöntä viritystä, joka ei ole mitenkään pelattava radan kunnon takia.
- Rata ei yleensä ole valmis heti. Hyvä jättää kasvuvaraa. Etu-ysi pystyyn ekaksi ja käytännön kokemuksen avulla sitten viilaatte sitä kuntoon. Taka-ysiä voi alkaa samalla hahmottelemaan. Harvassa on tyypit, jotka tekee täydellistä ekalla kerralla. Ikävä kaataa puita olan takaa ja huomata vuoden päästä, että tämä olisi tosi hyvä, jos kori olisi 10m tonnepäin ja tuo puu olisikin vielä pystyssä.
Itse radan rakenne on sitten oma juttunsa, mutta kannattaa pari hetkeä uhrata sille jokapäiväiselle elämälle ja huollolle, mitä rata vaatii. Ei tule ampuneeksi itseään nilkkaan.
Onnea
-
Väyläsuunnittelusta en osaa paljon sanoa mutta mikä tekee minusta hyvän radan on ratojen monipuolisuus; on oikealle ja vasemmalle kaartuvaa väylää pelkkien suorien putkien sijaan. Lyhyempää ja pidempää.
Mandot ja muutkaan ei haittaa, päinvastoin, jos on hyvin "perusteltuja" esim. kiertävät kallion tms. eikä keinotekoisen tuntuisia. Korkeuserot on minusta hauskoja vaikka joitain tuntuvatkin ottavan päähän.
Metsäväylätkin ovat ihan mukavia elleivät ole sellaisia 1x1m aukkoja mistä pitää saada kiekko läpi muuten ollaan viidakossa tyyppisiä ratkaisuja.
Maastosta ei juuri muuta sanottavaa kuin se, että jos radalla on/suunnittelee sinne vesiesteitä, niittyjä, pitkiä syviä ojia jne niin kannattaa jo etukäteen miettiä löytökiekkojen suhteen joku strategia :P
-
Ratasuunnitteluun ei ole mitään kosketuspintaa, mutta puhtaasti pelaajan näkökulmasta olen kokenut asiat näin:
Asiat jotka tekevät radasta huonon:
- Väylien hoitamattomuus. Vaikka olisi kuinka hieno rata muuten, mutta kiekkoa saa aina etsiä keskeltä väylääkin koska se kasvaa kauttaaltaan ja tiheästi heinää, saniaista pihlajaa ja/tai jotain muuta perkelettä, niin kyllä peli-into loppuu lyhyeen.
- Huonot tiipaikat. Himmailuksi menee jos ei avausta voi teknisenä suorituksena tehdä kunnolla alustan takia.
- Tuuriväylät. Siis sellaiset jossa ei käytännössä ole mahdollista pääasiassa taidolla ja osaamisella saada onnistumista, vaan homma on aina suurissa määrin tuurista kiinni. Esimerkkinä vaikka Järvenpään 5. väylä joka avataan suoraan tasaiseen koivikkoon ja se on ihan herran haltuun meneekö läpi...
- Väylien yksipuolisuus. Jos kaikki on samaa tasaista suoraa ja avointa viskelyä, niin eipä siitä paljoa irti saa. Maasto tietysti sanelee osaltaan sitä, mikä on mahdollista, mutta kyllä radalle pitäisi pyrkiä saamaa monipuolisesti erilaisia väyliä. Oikealle kaartavaa, vasemmalle kaartavaa, loivaa ja tiukempaa, pitkiä siivuja ja vähän lyhyempääkin ja korkeuseroja hyödyntäen, jos maasto niitä tarjoaa.
- Par kakkoset
- Turvallisuusongelmat. Tämä on yllättävänkin iso peli-ilon tappaja ainakin itselle. Jos koen että väylällä on riski kiekon osumisesta sivullisiin, se johtaa aina jompaan kumpaan kahdesta ongelmasta: 1. Jos näkyvyys on hyvä ja sivulliset havaitaan, odotetaan että kulkevat ohi niin että heitto on turvallista (ongelmallista jos sivullisia on liikkeellä paljon mikä voi vaatia pitkiä aikoja odotteluun). 2. Jos hazardi on blindi (sivullisia ei voi nähdä, mutta niitä saattaa kuljeksia), tulee vähintäänkin alitajuisesti pelattua jotain mega-safetyä haluamansa linjan sijaan. Spotterit tietty pitkälti eliminoi näitä ongelmia, mutta välillä tulee kierreltyä yksinkin...
Hyvä rata taas puolestaan saadaan pitkälti sillä että poistetaan nuo yllämainitut ongelmat. Lisäksi toki ajantasainen ratakartta, väyläopasteet ja opasteet väylältä toiselle nostavat kokemuksen tasoa. Ehkä kaikkein tärkeimpänä kuitenkin se radan yleinen ylläpito. Eli radasta huokuu fiilis että se on ajatuksella ja tunteella luotu ja siitä pidetään jatkuvasti huolta (ettei vaan ole kertaponnistuksena rykäisty kasa väyliä jonnekkin ja jätetty ramettymään).
-
Omalta kantilta tässä on perusvaatimukset: Suhtkoht turvallinen layout, ajantasalla oleva ratakartta ja/tai hyvät väyläopasteet sekä hyväkuntoiset niitetyt/tallaantuneet väylät. Näiden perusvaatimusten jälkeen alan sitten miettimään tulisinko heittämään uudestaan. Ei paljon hotsita heitellä radoilla jotka on vaarallisia, kiekot katoaa hyvilläkin heitoilla niityille tai ei löydä itse väyliä. Tämän jälkeen sitten arvostan monipuolisia väyliä ja tarpeeksi pitkiä tiipaikkoja.
-
Listataas nyt muiden mukaisesti omia prioriteettejä:
1. Turvallisuus. Turvaton rata katoaa nopeasti jos se sijaitsee esim puistossa tai liikuntareiteillä.
2. Vaihtelevuus. Maaston tyyppiin ei voi hirveästi aina vaikuttaa mutta väylien profiileihin toivottavasti voi. Kääntyviä väyliä, avoimia väyliä, pillejä, par 3-5 lukuisia, saariväyliä jne. Mitä enemmän vaihtelua sen miellyttävämpää mielestäni.
3. Korit, roskikset, opasteet, tiimatot. Mitä paremmassa kunnossa nämä ovat sitä helpommin valitsen kyseisen radan pelattavaksi.
4. Väylien määrä. Olisi nyt edes se 9 väylää niin se motivoisi. Onneksi nykyään vähempiväyläisiä ei taideta hirveästi pystyttää (paitsi kouluratoja?).
5. Saavutettavuus ja pysäköinti. Fribaamaan mennään usein autolla ja jos ei mennä olisi hienoa että joku bussi pysähtyisi maltillisen kävelymatkan päässä.
-
1. Moneen kertaan mainittukin hyvin hoidettu. Ei niissä puskissa kauaa jaksa etsiä sitä hyvää heittoa, tai heittoa mikä pitääkin heittää pellolle.
2. Opasteet. Joskus tullut etsittyä puolisen tuntia aloituspaikkaa, ei kovin mielekästä.
3. Korkeuserot ovat loistavia, muttei liikaa.
4. Ei par2
5. Oikealle, vasemmalle, suoraa, lyhyttä, pitkää, tiheää avointa. Mahdollisimman monipuolista
6. Ei mitään pro tason rataa, tappaa aloittelijoiden innon.
7. Hyvät tiipaikat. Ehdottomasti joku mattosysteemi
8. Kuuntele ja pyydä monen eritasoisen mielipiteitä
9. Ratakartta ja väyläkuvaukset fgr:ään
10. Mielikuvituksellisiä väyliä.
Näillä pääsisi jo hyvin pitkälle, kannattaa ehkä ensin tehdä se 9 väylää ja sitten suunnitella toiset 9.
-
Seuraavista asiosta en pidä radoissa:
- Par2 väylät
- Ei opasteita
- lyhyet avoimet puistoväylät ilman mitään erikoista
Muuten olen kaikki ruokainen :)
-
6. Ei mitään pro tason rataa, tappaa aloittelijoiden innon.
Tarttuisin tähän vähän... mun mielestä kaikille kaikkea ei ole paras mahdollinen.
Mieluummin samaan pitäjään 2 rataa joista toinen helppo ja toinen kisarata. On se kieltämättä karmeeta kattoo kun kova rata pistää aloittelijaa turpiin, mutta siksi pitäiskin treenata siellä helpommalla alkuun edes. Tästäkin on jonkinverran keskusteltu jo aiemmin, että tottakai kaikki saa pelata kaikille avoimella radalla tasosta riippumatta mutta eri asia onko se järkevää. Ja ne B-tiit, kukaan ei käytä niitä, ei ego anna myöten. Ja miksi käyttää kun vieressä on isot tiit mistä saa hupia koko "rahalla".
-
Hieno keskustelunaihe.
Frisbeegolf on vielä tilanteessa, jossa radat suunnitellaan sinne mistä saadaan tilaa. Tämä asettaa aika paljon rajoituksia ratasuunnittelulle.
Omia hiljalleen hioutuneita ajatuksia.
1. Par
Ikuisuuskeskustelu, jossa ei oikeastaan ole mitään järkeä. Pareilla ei tehdä mitään muuta kuin kilpailijan myöhästyessä väylältä merkitään tuloskorttiin par +4.
Onko par 2 vai 3 on ihan vain kuriositeetti. Itse kaipaisin jonkinlaista vertailujärjestelmää ennemminkin rating-pohjalta. Jos 18 väyläiselle radalle suunniteltaisiin par sen mukaan, että sillä saisi esim. 1000 ratingin tai vaikka sitten 950 niin radat olisivat vertailukelpoisia ensikertalaisellekin. Käytännössähän tämä tarkoittaisi, että ensin asetetaan par vähän sinnepäin ja sitten pidetään parit kisat joiden perusteella sitten asetettaisiin koko kentän par-luku joka sitten jyvitettäisiin ympäri kenttää. Tämä tietenkin tarkoittaisi joillekin väylille vähän tiukempaa paria ja toisille vähän löysempää.
2. Turvallisuus
Jokainen on varmaan huomannut, että suuri osa radoilla pyörivistä heittäjistä kuuluu ryhmään jolle sattuu kaikenlaista. SM-kisoissakin näkee huonoja heittoja jotka jäävät käteen tai annukkaa heittäessä unohtuu se annukka kiekon painaessa miljoonaa väärään suuntaan. Käytännössä useimmilla kentillä tämä on suunnitellessa todella vaikea ottaa huomioon.
Alamäkiliidättäminen on todella hienoa, mutta jos pitää ottaa huomioon 180 asteen poikkeamat heittosuunnissa niin yksittäinen väylä tarvitsee todella paljon tilaa ollakseen turvallinen.
Käytännössä tämä turvallisuusasia olisi ensisijainen joka tilanteessa. Erilaisten "pommisuojien" rakentaminen korin läheisyydessä olevien tiipaikkojen ympärille on järkevää, mutta miten huomioidaan radoilla pyörivät alueen mahdolliset muut käyttäjät?
Toivottavasti ei satu missään mitään sellaista mikä sulkee kokonaisia ratoja käytöstä.
3. Käyttötarkoitus
Tehdäänkö rataa jolla on tarkoitus pelata kilpailuja vai lajiin tutustumiseen soveltuvia ratoja? Kilpailuun soveltuva rata on nykymittapuulla varsin erilainen kuin viisi vuotta sitten. Käytännössä väylien keskimitta on kasvanut radikaalisti sitä mukaa kun uudet kiekot ovat mahdollistaneet pitemmälle heittämisen.
Kovin moni maamme radoista on ratoja joilla kilpapelaaja melkein joka väylällä yrittää tehdä kakkosen ja jos menee huonosti niin sitten kolmonen korttiin. Kilpailuun tarkoitetuilla radoilla kaipaisin enemmän väyliä joille "saa tehdä" nelosen.
B-tiiasiasta olen täysin eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Kaatiksella on osa väylistä aika pitkiä. Laittamalla etutiit saatiin mielekkäämpää pelaamista ja varsinkin naisille sopivampi rata. Samalla kuitenkaan etutii ei pelkästään lyhennä väylää vaan useimmilla väylillä väylä on erilainen edestä kuin takaa. Itse pelaan mielelläni sekä etu- että takatiiltä. Usein jopa molemmista samalla kierroksella.
4. Monipuolisuus
Ratasuunnittelijan tärkein ominaisuus on mielestäni pystyä unohtamaan omat mieltymykset. Rataa ei suunnitella itselle vaan yleiseen käyttöön. Tällöin on tärkeää miettiä onko radasta tulossa liian "vasuripainotteinen" vai heitetäänkö oikeakätistä hysseä melkein joka väylällä. Suunnitellessa onkin hyvä pitää vähän kirjaa kääntyykö väylät vasemmalle vai oikealle. Suoria väyliäkin olisi hyvä olla :) Paljon on miettimistä hyvän radan aikaansaamiseksi eikä käytettävissä oleva maasto välttämättä helpota tilannetta.
5. Huolto
Kentän hoitaminen on puuhaa joka ei automaattisesti useinkaan kuulu kenellekään. Jos pelataan kunnan puistossa, saattaa nurmikonleikkuu tulla kivasti kaupanpäälle mutta samaan hintaan saa yleensä paljon muita käyttäjiä puistoon.
Radan suunnittelu olisi hyvä aloittaa vaikka heinäkuussa, jolloin varmasti Suomen kaikki kasvit ovat kasvaneet sellaiseen mittaan, että on helppo arvioida kuinka paljon ne haittaavat pelaamista ja vaativat hoitoa.
Keväällä on kiva käydä katsomassa, että tähän saisi hyvän väylän, mutta heinäkuussa saattaa paljastua että hyvä väylä vaatii viikottaista hoitoa jotta sitä voi pelata :)
Valitettavasti frisbeegolfarit ovat oikein hyviä roskaamaan. Roskishuolto on hyvä olla jotenkin mietittynä. Roskiksien sijoittelu radalle siten, että niiden tyhjentäminen on mahdollista järkevästi ei ole aina ihan helppoa. Saati sen miettiminen kenelle se roskiksien tyhjentely kuuluu. Roskiksien puuttuminen ei valitettavasti automaattisesti johda siihen, että pelaajat veisivät roskat mennessään kotiinsa. Radan roskaisuus on varma asia päästä paikallislehteen. Nummelanharjulla roskat ovat pysyneet kohtuullisesti roskiksissa, mutta viimeksi oltiin paikallislehdessä kun joku oli huomannut että nyt ne frisbeen nakkelijat ovat tuhonneet aluskasvillisuuden koko metsästä. Riivatut.
-
Todella hyvää pointtia itse kultakin! Yritetääns vielä keksiä jotakin mitä ei olisi vielä - ainakaan ihan sellaisenaan - mainittu. Itselleni ainakin siis ehdottomasti tärkeintä radalla on sen monipuolisuus. Mikään ei ole niin karmeata kuin tahkoa samantyyppisiä väyliä toisensa perään. Seuraavassa asioita, joilla minusta saa radasta monipuolisen.
Useat mainitsivat että radalla tulisi olla sekä oikealle että vasemmalle kääntyviä väyliä. Tulisi myös olla sekä loivia että jyrkkiä. Itse ainakin olen jollain yksittäisillä radoilla huomannut, että vaikka väylät kääntyvät kyllä molempiin suuntiin, niin silti tuntuu että ne on selkeästikin suunniteltu esim. oikeakätisen rystypelaajan näkökulmasta. Ts. minusta tulisi osata erottaa rysty-antsa-väylät perus foreväylistä. Näillä heitoilla on kuitenkin kohtuu erilainen linja ja minusta molempia linjoja tulisi löytyä radalta, vieläpä mielellään molempiin suuntiin. Itse ainakin kun pelaan sekä rystyä että forea, ja pyrin pääsääntöisesti välttelemään rystyantsaa, niin turhauttaa kyllä pelata radalla missä oikealle kääntyvät väylät ovat pääsääntöisesti selkeästikin antsapelaajan suunnittelemia. Tietty aina olisi myös hienoa mikäli nuo heittolinjat olisivat mahdollisimman mielekkäitä, eli erinomaisella heitolla tulisi aina pystyä saamaan myös erinomainen tulos.
Toinen minusta hieno tapa lisätä radan monipuolisuutta on antaa sille muutama ns. "signature"-väylä, joissa on ihan selkeästikin joku oma jipponsa. Tietty se sitten jakaa porukkaa väkisinkin että mitkä jipot miellyttävät ja mitkä eivät. Itseänikin siis osa näistä kiehtoo ja nostaa pelifiilistä (esim. saariväylät) ja osa taas vastaavasti vain turhauttaa (erim. korotettu kori). Tällaisia jippojahan voi mm. olla:
- Korotettu kori, joko tolpalla tai jonkunnäköisellä lavalla (omasta mielestäni hieman hölmö, ehdottomasti parempi ajatus on minusta sijoittaa kori ennemminkin korkealle/matalalle maaston mukaan)
- Kori kielekkeen tms. reunalla
- Saariväylät
- Bunkkerit korin tuntumassa / väylällä (jos siis ihan oikeastikin hiekasta tehty nurtsin keskelle, niin iso plussa)
- Griini puiden keskellä (upsilla lähestyminen, hyvin harvinaista herkkua)
- Veden ylitykset --> hienoimpia silloin kun kori pienellä saarella
- Laakson yli heitot (tiipaikka ja kori about samalla tasolla, mutta välissä suuri pudotus)
- Re-tee pakko jos avaus OB:lle
- Ovelasti sijoitetut tiipaikat, korinpaikat ja dropparit
- Väylä menee joen, rotkon tms. pahan OB-alueen viertä
- Suuret korkeuserot (ei tosin sinällään vielä tee ainakaan minusta väylästä mitenkään hienoa)
- Kaksi vaihtoehtoista reittiä pelata väylä (yksi omia ehdottomia suosikkejani)
- Jne. jne...
Optimaalisella radalla (esim. Raaseporin Helmessä pelattava rata) tietty olisi kaiken tyylistä rataosuutta. Tällä tarkoitan siis metsää/puurännejä, teknisiä puisto-/vesiväyliä sekä kunnon liidätysväyliä missä hieman reippaammin sitten tilaa. Valitettavasti tällaisia paikkojahan ei aivan hirveästi vain ole käytössä, joihin rada voisi rakentaa. Näin siis kuitenkin optimitilanteessa.
Niin ja vielä tosiaan väylien pituuksista. Itse en ota millään tavalla kantaa noihin väylien par lukemiin (herättävät minusta aina aivan turhaa närää porukassa, paljon fiksumpaa on ajatella noista esim. niin kuin Penttala kirjoitti), mutta väylien metrimääräisiin pituuksiin kylläkin. Minusta on jokseenkin harmi, että toiset eivät tunnut arvostavan distanssia mitenkään osana frisbeegolfia. Ennemminkin toivotaan aina vain "teknisiä" väyliä. Hieman mietityttää että ovatko nämä tällä tavalla ajattelijat itse useimmiten narukäsiä (eikä siis silleen hyvällä tavalla). Minusta radalla tulisi olla eripituisia väyliä juurikin sen takia että silläkin olisi merkitystä kuinka pitkälle pystyy nakkaamaan. Tällöin pitkälle heittävällä pelaajalla on myös varaa hieman valita kuinka suurella riskitasolla pelaa. Ts. minusta radalla tulisi olla neppiväylien ja kunnon driving-fieldien lisäksi väyliä kaikilta eri pituuksilta välillä 100-160 metriä, ja vieläpä niin että kaikilla olisi semi-realistinen mahdollisuus saada yhdellä korille (lue: ei puuränni kolmella mutkalla). Tällöin kullekin "hanskan koolle" löytyisi se oma sopiva mitta, jolla voisi vielä lähteä hakemaan yhdellä korille ja kenties eaglea korttiin, jos nyt niitä par-lukemia haluaa tuijottaa.
Oma näkökantani on, että kaikkein turhauttavampia (ja kenties turhimpia?) väyliä radoilla ovat ne, jotka ovat semi-pitkiä (120-200 m), mutta joilla ei ole mitään toivoa päästä korille alle kolmella heitolla. En nyt tarkoita etteikö näitä väyliä saisi, tai jopa tulisikin, radalla olla, mutta esim. usein puhtailla metsäradoilla on tällaisia parhaimmillaan jotakin 5-6 kappaletta ja loputa ovatkin sitten jo neppailuja. Minusta noista pidemmistä väylistä voisi parilla harventaa puita huomattavasti enemmän, jotta kovakätisemmätkin voisivat yrittää tykittää kunnolla niillä korille. Siitä en sitten tiedä että löytyykö noihin metsän harvennuksiin joitain säännöksiä, jotka kieltävät kaatamasta esim. 30-50 metrin levyisen kaistaleen metsää...
-
Yksi asia unohtui vaikka oli mielessä koko ajan.
Jos tehdään rataa jossa on tarkoitus pelata kilpailuja niin kannattaa miettiä etukäteen minkälaisia erikoisratkaisuja lähtee tekemään. PDGA:lta pitää anoa lupa kaikkiin erikoisjuttuihin joka ikiseen kisaan erikseen. Eli saariväylän erikoisratkaisut pitää anoa jos halutaan että saareen pitää jäädä kiekko saadakseen jatkaa sieltä. Jos ei anota niin saa jatkaa siitä mistä kiekko meni saaresta ulos.
Dropparit, niin hyviä kuin ne mielestäni ovatkin ovat anomuksen alaisia jos halutaan evätä mahdollisuus jatkaa siitä mistä kiekko meni outtiin. Jos radalla rakennetaan kaikenlaisia vimputuksia niin pitää sitten vain muistaa miten ne poikkeavat PDGA:n säännöistä ja olla sitten yhteydessä amerikan poikiin anomus kädessä. Läpihän ne menee, mutta ne pitää tehdä.
Helpoimmalla siis pääsee jos jättää turhat outtiviidakot tekemättä tai ainakin ratkaisut joiden pelitapa poikkeaa PDGA:n normisäännöistä. En haluaisi olla se TD joka unohti anoa erikoissäännöt ja sitten on pelattu ainakin parilla eri tavalla joista sinänsä kumpikaan ei ole väärä, mutta toinen vain antaa aika paljon helpotusta pelaamiseen.
-
- Korotettu kori, joko tolpalla tai jonkunnäköisellä lavalla (omasta mielestäni hieman hölmö, ehdottomasti parempi ajatus on minusta sijoittaa kori ennemminkin korkealle/matalalle maaston mukaan)
- Kori kielekkeen tms. reunalla
- Saariväylät
- Bunkkerit korin tuntumassa / väylällä (jos siis ihan oikeastikin hiekasta tehty nurtsin keskelle, niin iso plussa)
- Griini puiden keskellä (upsilla lähestyminen, hyvin harvinaista herkkua)
- Veden ylitykset --> hienoimpia silloin kun kori pienellä saarella
- Laakson yli heitot (tiipaikka ja kori about samalla tasolla, mutta välissä suuri pudotus)
- Re-tee pakko jos avaus OB:lle
- Ovelasti sijoitetut tiipaikat, korinpaikat ja dropparit
- Väylä menee joen, rotkon tms. pahan OB-alueen viertä
- Suuret korkeuserot (ei tosin sinällään vielä tee ainakaan minusta väylästä mitenkään hienoa)
- Kaksi vaihtoehtoista reittiä pelata väylä (yksi omia ehdottomia suosikkejani)
Tossa tosi paljon myös minun makuni mukaan todella hyviä pointteja. Jos tohon nyt jotain pitää lisätä niin ehkä korit ja tii paikat sais olla ihan asiallisia. (toki ihan perus asia mutta minusta ainakin kovin tärkeä.)
-
- Griini puiden keskellä (upsilla lähestyminen, hyvin harvinaista herkkua)
Hirveintä kuraa mitä frisbeegolffissa voi olla :D surkein ratkaisu mitä väylälle voi tehdä. Vrt julkun väylä x (en muista numeroa)
-
6. Ei mitään pro tason rataa, tappaa aloittelijoiden innon.
Tarttuisin tähän vähän... mun mielestä kaikille kaikkea ei ole paras mahdollinen.
Mieluummin samaan pitäjään 2 rataa joista toinen helppo ja toinen kisarata. On se kieltämättä karmeeta kattoo kun kova rata pistää aloittelijaa turpiin, mutta siksi pitäiskin treenata siellä helpommalla alkuun edes. Tästäkin on jonkinverran keskusteltu jo aiemmin, että tottakai kaikki saa pelata kaikille avoimella radalla tasosta riippumatta mutta eri asia onko se järkevää. Ja ne B-tiit, kukaan ei käytä niitä, ei ego anna myöten. Ja miksi käyttää kun vieressä on isot tiit mistä saa hupia koko "rahalla".
Ainakin Kaatiksella Vihdissä näkee pelattavan paljon myös etutiiltä, joka on varsin mielekästä puuhaa kierroksen pelaamiseen oikeastaan kenelle vaan. En tiedä voiko noita verrata sitten noihin B-tiihin, koska ovat samankokoisia ja väylän pelattavuus ei mitenkään kärsi. Voisi vastakommenttina heittää, että on suorastaan typerää rakentaa kahta rataa, jos yhdelle radalle voi vaan suunnitella järkevät B-tiit/etutiit/miten noita nyt haluaa kutsua. Kahdesta radasta on kaksinverroin myös duunia. B-tii ratkaisussa riittää kun silloin tällöin käy harjaamassa myös B-tiit heittokuntoon. Tällaisessa kahden tiipaikan mallissa voi myös huoletta lähteä rakentamaan millaista rataa vaan, kun väyliä voi sitten helpottaa helpommalla B-tiillä. Jos nyt jonkun ego ei kestä mennä heittämään etutiiltä, niin se on varmaan sitten niin, mutta siihen ei ratasuunnittelulla tarvitse vaikuttaa. Nuo ovat noita psyykkisen puolen juttuja, joihin ei ehkä ratasuunnittelulla voida vaikuttaa...
Itse arvostan sitä, jos väylät on rakennettu sillä ajatuksella, että kori näkyisi tiipaikalta tai että on muuten selkeää mihin tässä nyt on tarkoitus heittää. Tietystikään ei aina näy, jos pelataan mutkan taakse tai pitkä väylä jonkun mäen taakse. Mutta ettei suunniteltaisi rataa erityisesti sillä ajatuksella, että vienpä nyt joka väylällä korin jonnekin mäen/puskan/puun/mutkan taakse näkymättömiin, jotta saadaan rataan vähän vaikeutta. Näitäkin on tullut nähtyä.
-
Yksi pointti jota ei kukaan vielä sanonut: Ei kurotusväyliä!
Mielestäni avausheitto saisi olla vähän kuin heitto keskeltä avointa väylää, eikä kuin heitto puskasta. Heittovalintaan pitäisi vaikuttaa se minne kiekon pitää kaartaa, ei se miten päästään tiiltä ekat kaksi metriä eteenpäin. Väylät kuten kivikon 14, jossa kurottämalla aivan tiiboksin laidalta pääsee heittämään selvästi loivemman antsan ovat perseestä. mieluummin esteet vähän pidemmälle tiistä jolloin voi heittää keskeltä boksia mukavasti. Portti heti tiin jälkeen on ok kunhan boksi on sen verta leveä, että portin läpi voi heittää molemmilla käsillä rystyä ja forea. Lyhyet ja jopa helpohkot väylät näin yleisesto on ihan ok, kunhan niittä on joku kiva jippo joka vaatii vähän miettimistä ennen heittoa. väylät joilla kaikki saavat saman tuloksen ovat huonoja oli se kaikkien saama tulos mitä tahansa.
-
Paltamon Tervalammen radalla väylällä 7 on silta n.10 metrin päässä tiiltä. Joten toivoisin että radallesi ei tule mitään ihan sen kokoisia esteitä joihin ryskää varmasti.
-
itellä on käynyt niin että kun on kiertänyt rataa jossa on kesä ja talvirata. on heikkojen opasteiden vuoksi kiertänyt talvirataa :o
-
Muuttuuko mielestänne friba golffin ratojen suunnittelu lähivuosikymmeninä golfin tyyliseksi, jossa radoilla on arkkitehdit? (Samalla radalla useiden eri arkkitehtien suunnittelemia väyliä jne...)
Nykyään kumminkin kiekkojen kehitys vastaa perinteisen golfin murrosvaiheita pallojen ja mailojen suhteen. Vanhat väylät jäävät auttamatta liian helpoiksi.
-
Maskussa on joka väylällä 2 tiitä ja 2 koripaikkaa, eli periaatteessa 4 eri rataa.
Tämän soisi yleistyvän muuallakin missä vaan tilaa on. Tuo mukavaa vaihtelua.
Samoin voisi tehdä niitä helpotettuja tiitä aloittelijoille, jolloin samalla väylällä voisi pelata vaikkapa 100m antsaväylää tai 70 metristä perushysseä.
Tai 120m dogleg mandolla muuttuukin aloittelijatiiltä 60 m suoraksi väyläksi ilman mandoa.
-
Reilun kokoiset tiipaikat ja mieluusti maan tasolla ilman korotusta, jotta tarvittaessa vauhtia voi ottaa tiin takaa. Näin melkein kaksimetrisenä ahdistaa hyvinkin suuresti esim Nummelanharjulla väylän 5 tiillä, joka on ehkä sen 2 metriä pitkä ja kummulla, ja siitä pitäisi repäistä toistasataa metriä hysseflippiä... Vaikuttaa myös pelaajan terveyteen kun tiimaton etureunassa ei ole tiputusta jossa muljauttaa nilkka, eikä siinä pitäisi olla myöskään korotusta, siinä menee nilkat ja polvet kun ei se jalka pyörähdäkään.
-
Reilun kokoiset tiipaikat ja mieluusti maan tasolla ilman korotusta, jotta tarvittaessa vauhtia voi ottaa tiin takaa. Näin melkein kaksimetrisenä ahdistaa hyvinkin suuresti esim Nummelanharjulla väylän 5 tiillä, joka on ehkä sen 2 metriä pitkä ja kummulla, ja siitä pitäisi repäistä toistasataa metriä hysseflippiä... Vaikuttaa myös pelaajan terveyteen kun tiimaton etureunassa ei ole tiputusta jossa muljauttaa nilkka, eikä siinä pitäisi olla myöskään korotusta, siinä menee nilkat ja polvet kun ei se jalka pyörähdäkään.
Alle kaksimetrisenäkin arvostaa sitä, että tiipaikalla on sen verran tilaa että pystyy justeeraamaan vauhdin siten ettei tarvitse jarruttaa kroppaa väkisin kiekon irroituksen jälkeiselle askeleelle. Eli vaikka edessä olisikin pudotus/este, niin sitten tilaa heittää vähän kauempaa tiin etureunasta.
-
Harmittaa kun nykyäänkin suurin osa radoista suorastaan suosii oikeakätistä pelaajaa, melkeinpä kaikilla radoilla on enemmän vasempaan kaartavia väyliä, joilla vasenkätinen umpirystyheittäjä on vaikeuksissa :D
-
PDGA rata määrittelyjä kannattaa lukea oletetun pelaaja tason mukaisesti ja amerikan poikien keskusteluja lukaista aiheesta.
Itse mielenkiintoisena pidän ratoja joissa on mahdollisuus onnistua ja selviää ilman suunnistustaitoja seuraavalle väylälle.
Kovin usein arvostelut yksittäisistä väylistä perustuvat kumminkin pelaajan omaan kokemukseen ja kykyyn hahmottaa mitä väylällä tulisi tehdä, jotta omilla taidoilla saa parhaan mahdollisen tuloksen aikaan.
Jos väylällä ei onnistu on kyse kumminkin omien kykyjen yliarvioimisesta, omasta mielestään hyvät pelaajat mussuttavat aina,jos mahdollisuutta ei ole omilla vahvuuksilla päästä helpolle pirkko paikalle ja aloittelijat jos ei täysillä sokkona heittämällä olekaan väylällä.
tsemppiä radan suunnitteluun ja muistakaa että ulkoilu ja hyvä fiilis on fribassa kumminkin pää asia.
-
selviää ilman suunnistustaitoja seuraavalle väylälle
Tuo on ihan ehdoton. Kyllä erottuu edukseen kun uudelle radalle tullessa ei satu olemaan ratakarttaa mukana, mutta kaikki väylät löytyy vaivatta.
-
Tai jos olis edes se ratakartta ajantasalla niin silläkin pärjäisi vielä hyvin.
-
Vielä jonain päivänä haluan ja aion suunnitella 18-väyläisen AA1-luokan radan, jossa pystytään järjestämään liiton kilpailuja. Vaatii toki monta asiaa onnistuakseen monelta taholta, mutta uskon vakaasti että tulee toteutumaan, ehkä jo lähivuosina.
... Pitäis kai välillä käydä pelaamassakin ettei ihan höyrähdä taustahommiin 8)
Ps. Paljonko tilaa tarvitaan 18-väyläiselle radalle? Riittääkö 10 hehtaaria mihinkään?
Edit: Löytyikin hyvä linkki PDGA:n sivuilta: http://www.pdga.com/files/AcreageChart_0.pdf
-
20 hehtaaria vähintään, jos kunnon kentän meinaa tehdä. Peltohehtaari maksaa muistaakseni 7000 - 8000 euroa ja metsähehtaari viitisen tonnia plus puiden arvo. Alle 200 000 eurolla siis irtoaisi sopiva pläntti. Maansiirtotöihin yms. jos varaa puolisen miljoonaa, koneisiin sata tonnia ja kentänhoitoon vuosittain 50 000 euroa, niin homma toimii.
-
Ostaa suorilta golfkentän ja duunaa sinne jos kerta rahaa on.
-
20 hehtaaria vähintään, jos kunnon kentän meinaa tehdä.
Kiitos Janille arviosta. Jotakuinkin samaan lukuun päädyin tuon PDGA:n määritelmän pohjalta (Tai vähän pienempään kun tiheästä metsästä olisi kyse). Muita kustannuksia en sitten edes lähtenyt arvailemaan, mutta sieltähän ne tuli. Ei tuo ihan ilmaiseksi tule tapahtumaan, mutta jos ilman miljoonan rahoitusta pärjäisi. Lottovoitto ei vieläkään osunut kohdalle, joten omistaan ei ole laittaa :)
-
Ostaa suorilta golfkentän ja duunaa sinne jos kerta rahaa on.
Ei tarvitsisi läheskään koko golfkentän tiloja kun olisi jo aika hienot tilat isommallekkin frisbeegolf puistolle, en mitään keskiarvo pituuksia tiedä mutta omalla kotikentällä pelkän etu ysin väylien pituus on vähän yli kolme kilometriä ja tilaa löytyy.
-
Someron Häntälän notkoihin sais makeen radan!
(http://www.luontokuvateskonen.com/gallery/main.php?g2_view=core.DownloadItem&g2_itemId=1912&g2_serialNumber=1)
(http://oppiminen.yle.fi/sites/oppiminen.yle.fi/files/images/Hantala.jpg)
(http://retkipaikka.fi/vapaa/wp-content/uploads/2012/09/H%C3%A4nt%C3%A4l%C3%A4n-notkot-7.jpg)
Vink vink ;)
-
Someron Häntälän notkoihin sais makeen radan!
Ai jumalauta, nyt ois makia...
-
Parisenttisiä ja penninpuolikkaita:
- Jokaisella väylällä on vähintään yksi selkeä heittolinja, jota pitkin ainakin teoriassa pääsee korille (ei heittolinjaa pusikon läpi ilman vaihtoehtoja)
- Ei väyliä, jotka on pakko heittää täsmälleen yhdellä tavalla tai vaihtoehtoisesti mennä kotiin (esim. liian jyrkästi oikealle kääntyvä väylä, jossa katto matalla = pakkofore oikeakätiselle)
- Edellinen toisinpäin, annetaan heittäjälle vapaus pelata väylä kuten haluaa, vaikka sitten 50 metriä korkealla heitolla kuusen yli eli ei mandoja mistään muusta syystä kuin turvallisuuden vuoksi jos silloinkaan
- Korin voi pystyttää rotkon äärelle ja se voi olla mielenkiintoinen, mutta korin liimaaminen pusikkoon tai ob-linjaan kiinni on syvältä eli tarpeeksi tilaa korin ympärille.
-
Hieno Teletappimaa Somerolla. Yhden Kubota-rollerin kokemuksella näyttäisi ainakin kuvien perusteella siltä, etteivät rinteet olisi liian jyrkkiä ruohonleikkurille. Traktori äestäisi, tasoittaisi ja kylväisi parissa päivässä aika ison alueen. Jos lähiseudulta löytyisi parisataa pelaajaa, jotka maksaisivat satasen kesästä, tuollaista kannattaisi lähteä selvittelemään.
-
Ei taida raha auttaa. "Notkot ovat osa laajempaa Rekijokilaakson Natura 2000 -aluetta..."
http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4nt%C3%A4l%C3%A4n_notkot
-
Hieno Teletappimaa Somerolla.
;D ;D ;D loistava
näen kikattavan auringon noissa kuvissa nyt
-
Hienon näköinen paikka.
Ihan kaikki ei taida olla teletappien kohderyhmää, mutta itseäkin tuo kikattava aurinko alkoi hymyilyttämään. Yksi sellainen tilattu.