Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Frisbeegolf => Topic started by: arkadin on 31.08.16 - klo:13:55
-
Omalla kohdallani kunnollisen painonsiirron saaminen puttiin on vähentänyt heittojen määrää jopa 5-10 18 väyläisellä radalla viime vuoteen verrattuna. Myös lähärit 35 metriin asti hoituvat nykyisin puttaamalla kun aikaisemmin voimantuotto ei ole ollut tarpeeksi hyvää. Paljon on tullut opittua muitakin asioita matkan varrella mutta tämä on ollut itselleni se tärkein.
Mikä on ollut sinun juttusi?
-
Hyvä kyssäri. Yksi mikä tuli mieleen:
-tähtääminen muualle kuin koriin; eli joku välimatkan kohde mihin kiekon pitäisi lentää voimalla x ja kulmassa z ja loppu on fysiikkaa. Helpompi ajatellakin kun pitää vain osua siihen 30m päässä olevaan ilmatilaan tietyllä tapaa, eikä aina ajatella heittävänsä korille. Lähäreissä sama, eli missäkohtaa haluan kiekon osuvan maahan ja missä kulmassa, jotta kohta missä se pysähtyy on mahd. lähellä tai muuten edullisessa kohtaa puttia varten.
-tärkein täytynee kuitenkin olla puttereille ja midareille sopivan gripin (fan grip) löytyminen jotta niillä heittäminen muuttui luotettavaksi, ja sen jälkeen sopivan putteri ja midarimoldin löytäminen mikä menee suoraan feidaamatta. metsäpillit muuttui todella paljon helpommaksi.
-
Jos yksi ainoa asia pitäisi valita, niin se olisi kämmenheiton kehittäminen. Ennen vaikeat antsaväylät ovat nyt helppoja foreväyliä ja foren tarkkuus lähäreissä on ylivertainen rystyyn verrattuna. Varsinkin metsäradoilla pelatessa heittorepertuaarin monipuolisuus avaa valtavasti uusia väyliä ja mahdollisuuksia pelastaa huono avaus.
-
Tuloksesta en osaa sanoa paraniko, mutta draiviin sain lisää mittaa kun keksin että on täyttä puppua se mitä jostain luin että heittäminen alkaa niin kuin ruohonleikkuria käynnistettäessä. Se ei todellakaan ole niin! Silloin heitto alkaa täydellä nykäisyllä ja hiipuu loppua kohti, kun pitäisi olla päin vastoin. Parempana vertauksena pitäisi itse keksimääni "kärpäsen tappoa". Jos yrität läpsäistä kärpäsen lätkällä tai kädellä, käden pitää olla nopea, mutta nopea juuri loppuvaiheessa.
-
Sanoisin kaksi toisiinsa liittyvää asiaa, eli tukeva ote maahan asennosta johtuen, tarvittaessa päkiät maahan kaivaen ja käden salamannopea suoristus putissa. Kyynärpää ei suoristu ennen kiekon irtoamista, joten käsi ei väänny ranteesta oikealle ja sormet irtoavat puhtaasti nopealla Innovan mukaan snake strike puttilla. On vaikeaa tähdätä, jos jalat lipeävät kesken putin, joten vakaa tuki on tärkeää. Kolmas niksi on kiekon liikuttaminen suorassa linjassa kiekon keskipiste selkärangan ja tähtäyspisteen välisellä linjalla alusta loppuun. Ei ole mahdollista toistettavasti lipeävillä jaloilla tai kyynärpään suoristuttua kiekon ollessa kädessä.
-
Tuloksesta en osaa sanoa paraniko, mutta draiviin sain lisää mittaa kun keksin että on täyttä puppua se mitä jostain luin että heittäminen alkaa niin kuin ruohonleikkuria käynnistettäessä. Se ei todellakaan ole niin! Silloin heitto alkaa täydellä nykäisyllä ja hiipuu loppua kohti, kun pitäisi olla päin vastoin. Parempana vertauksena pitäisi itse keksimääni "kärpäsen tappoa". Jos yrität läpsäistä kärpäsen lätkällä tai kädellä, käden pitää olla nopea, mutta nopea juuri loppuvaiheessa.
Voisin kuvitella, että kyseessä on liikerataan liittyvä neuvo, ei niinkään nopeus/voimaneuvo.
-
Kopittelutreeni putterilla, varmastikin useita satoja heittoja useammalta kesältä. Tuossa ikäänkuin sivutuotteena löysi hyvän gripin putteriheittoihin ja sen tuloksena hyvä lähestymispeli jolla 60m sisältä pääsee lähes varmasti alle 10m putille (edit: paitsi jos ollaan Narniassa, kuten valitettavan usein asia on).
-
Tuloksesta en osaa sanoa paraniko, mutta draiviin sain lisää mittaa kun keksin että on täyttä puppua se mitä jostain luin että heittäminen alkaa niin kuin ruohonleikkuria käynnistettäessä. Se ei todellakaan ole niin! Silloin heitto alkaa täydellä nykäisyllä ja hiipuu loppua kohti, kun pitäisi olla päin vastoin. Parempana vertauksena pitäisi itse keksimääni "kärpäsen tappoa". Jos yrität läpsäistä kärpäsen lätkällä tai kädellä, käden pitää olla nopea, mutta nopea juuri loppuvaiheessa.
Voisin kuvitella, että kyseessä on liikerataan liittyvä neuvo, ei niinkään nopeus/voimaneuvo.
Toki varmaan näin, mutta tuollaisesta jää helposti väärä mielikuva pyörimään päähän. Ja kun sitten yritti kiskoa kovalla voimalla niin tekniikka vain hajosi täydellisesti kun tuli käytettyä voimaa nimenomaan vedon alkuvaiheessa.
-
Triggered :P
Ruohonleikkurin käynnistys. Aluksi löysät pois ja loppua kohden kiihdyttäen. Ei missään nimessä alussa kovaa, kun siitä tulee vaan sellanen nykäsy, joka repäisee käden irti.
T: kaupungin puutarhapuolella jonneja avustanut kun ne ei saanu niitä leikkureita, eikä trimmereitä käyntiin. ;D
Mut ei tossa vedossa tarvii niin täysillä repiä se on totta.
Ja aiheeseen: haaraputti ensisijaisena puttaustyylinä. Niin paljon tarkempi, kun ei tarvitse muuta kun pitää korkeus kunnossa. Myös mitä rennompi putti, sen parempi distance
-
Tuloksesta en osaa sanoa paraniko, mutta draiviin sain lisää mittaa kun keksin että on täyttä puppua se mitä jostain luin että heittäminen alkaa niin kuin ruohonleikkuria käynnistettäessä. Se ei todellakaan ole niin! Silloin heitto alkaa täydellä nykäisyllä ja hiipuu loppua kohti, kun pitäisi olla päin vastoin. Parempana vertauksena pitäisi itse keksimääni "kärpäsen tappoa". Jos yrität läpsäistä kärpäsen lätkällä tai kädellä, käden pitää olla nopea, mutta nopea juuri loppuvaiheessa.
100% samaa mieltä.Tapellu saman asian kanssa.
Itellä kuitenkin oivallus tuli saatosta.Mitä pitempi/parempi saatto,sen paremmin kiekko pitää kulman eli on tarkempi.
Näin vanhemmalla iällä kun ei enää jalat,lonkat eikä selkä anna metrejä, niin saatto pitää tehdä niin että muitakin hävettää :)
-
Iät ja ajat pelannu taitotasoon nähden liian nopeilla / vaativalla kiekoilla. Tai sitten repinyt alivakailla keskittymättä tarkkuuteen.
Sitten keksin Roadrunnerit jotka lensi super kevyellä vedolla absoluuttisen suoraan. Vaati paljon keskittymistä siihen vedon rauhallisuuteen ja irroituksen puhtauteen.
Tuloksena opin heittämään vakaammilla kiekoilla paljon tarkemmin. Samalla kasvoin ulos Roadrunneista ja opin ymmärtämän kuinka paljon hienompaa on heittää tarkasti vakailla kiekoilla versus alivakailla kiekoilla toivotaan-toivotaan roiskiminen.
-
...Varsinkin metsäradoilla pelatessa heittorepertuaarin monipuolisuus avaa valtavasti uusia väyliä ja mahdollisuuksia pelastaa huono avaus.
^Tämä. Omalla kohdalla tulokset ovat parantuneet tuntuvasti kun ennen uskomattomilta tuntuneilta mörripaikoilta pääsee pistämään par-putin sisälle bogin tai tuplabogin sijaan. Jos heittoarsenaalia (ja puttivarmuutta) löytyy, ei hupsis-avauksen jälkeen tarvi vielä todeta pelin olevan menetty kyseisen väylän suhteen, vaan voi ottaa haasteen vastaan ja miettiä että lähestyykö koria ilmasta, maasta, oikealta, vasemmalta, rystyllä, kämmenellä jne.
-
Seppo Palminen: Buddha pelaa golfia
Maksaa saman verran kuin yksi hyvä kiekko. Sopii ovallisesti myös frisbeegolfiin.
-
Varmaankin draivissa ristiaskeleet, silloin loksahti monta asiaa kohdalleen. Terävä vetokin tuli heti luonnostaan.
Putissa muutamakin asia; saatto, terävä liike ja tähtääminen ketjun yhteen silmukkaan.
Putissa välillä kun ihmettelee miksi ei kulje niin palauttaa perusasiat mieleen :)
-
Ainainen mielensä pahoittaminen kun pari väylää meni penkin alle pilasi monta kierrosta. Nyt hermo pitää vähän paremmin ja huonoimmillakin kierroksilla lukema on aijempia huonoja parempi sekä on kivaa kiertää rundeja silloinkin kun ei ole se paras päivä.
-
...Varsinkin metsäradoilla pelatessa heittorepertuaarin monipuolisuus avaa valtavasti uusia väyliä ja mahdollisuuksia pelastaa huono avaus.
^Tämä. Omalla kohdalla tulokset ovat parantuneet tuntuvasti kun ennen uskomattomilta tuntuneilta mörripaikoilta pääsee pistämään par-putin sisälle bogin tai tuplabogin sijaan. Jos heittoarsenaalia (ja puttivarmuutta) löytyy, ei hupsis-avauksen jälkeen tarvi vielä todeta pelin olevan menetty kyseisen väylän suhteen, vaan voi ottaa haasteen vastaan ja miettiä että lähestyykö koria ilmasta, maasta, oikealta, vasemmalta, rystyllä, kämmenellä jne.
Ainainen mielensä pahoittaminen kun pari väylää meni penkin alle pilasi monta kierrosta. Nyt hermo pitää vähän paremmin ja huonoimmillakin kierroksilla lukema on aijempia huonoja parempi sekä on kivaa kiertää rundeja silloinkin kun ei ole se paras päivä.
Tässä on myös itselläni puttaamisen jälkeen ne numerot 2 ja 3. Etenkin putteri ja midarikämmenet ovat tuoneet ihan jumalattomasti variaatioita trouble shotteihin ja ihan perus lähäreihinkin. Nykyään tuleekin pelattua lähestulkoon kaikki suorat ja oikealle kääntävät lähärit kämmenellä. Virhemarginaali on selkeästi pienempi.
Sipulin kestävyys on parantunut huomattavasti parin vuoden takaisesta kun ennen jopa yksi huono heitto riitti pilaamaan loppukierroksen täydellisesti. Tämän kauden ainoa huono kisakierros onkin seurausta nälän ja väsymyksen aiheuttamasta henkisestä romahduksesta. Liikaa ei voi myöskään korostaa sitä peruskunnon ja energiatason merkitystä pitkinä kisapäivinä. Kummasti sitä huomaa että ne kailkein karkeimmat virheet tulevat silloin kun kunto loppuu ja ajatus ei kulje.
-
Selkä suorassa puttaaminen ja rystydraivissa se, että ei seuraa kiekkoa katseella vaan pää kääntyy kiertoliikkeen mukana. Jälkimmäisestä on hyvä klinikka Feldbergiltä usean vuoden takaa usdgc:stä.
-
Siirtyminen lähestymisissä vain foreen.
Lähetetty minun SM-G350 laitteesta Tapatalkilla
-
Rupesin heittämään rennosti ja unohdin yliyrittämisen. Monesti tiukalla metsäväylällä painuttiin pahasti sivuun kun yritettiin liian pitkää ja omiin taitoihin nähden liian epätarkkaa avausta. Rennosti kun heittää niin yleensä tuloskin on huomattavasti parempi. Myöhemmin rupesin myös suunnittelemaan, että miten pelaan väylän. Ennen menin tiille ja avasin, kävelin kiekolle ja heitin uudelleen miettimättä kolmatta heittoa. Nykyään osaa ennen avausta jo miettiä toista ja kolmatta heittoa. Esimerkiksi "Aluksi heitän 50m pillisuoran mutkaan, toisella heitolla heitän tasaisen hyssen mutkan taakse, kolmannella pistän hyvän lähestymisen forella ja neljännellä nostan par putin koriin"
-
Se, että joka väylällä ei heitä täysillä.
-
Se, kun tajuaa, että puttia pitää ihan oikeasti hinkkaamalla treenata monta tuntia viikossa sen oppiakseen. Sitten, kun sen oman putin ns. oppii tai löytää niin on enää kyse ylläpitävästä treenistä ja itseluottamuksen ylläpitämisestä
-
Tälleen ekaa kesää pelaavalla parani tulos kapealla metsäradalla kun jätin kaikki muut kiekot paitsi Spartan, Jokerin ja Buzzz ss: kotiin.
-
Varmaan eka ja isoin yksittäinen muutos oli aikanaan kun siirryin fangripistä powergrippiin suurimmassa osassa heitoista. Harrastuksen alussa heitin fangripillä varmaan puolisen vuotta ainakin, sitten jotain ohjeita lukemalla päädyin harjoittelemaan powergrippiä ja aika nopeasti mittaa tulikin heittoihin lisää. Alkuun tarkkuus oli hukassa toki, mutta nykyään heitän draiverit ja midarit käytännössä aina powergripillä, puttereita sitten vähän sekä että. Kyllä se varmaan tuloksiakin paransi, vaikka tuolloin en niihin kauheasti kiinnittänyt huomiota.
Muuten tuntuu aina silloin tällöin tulevan uusia (pieniä) oivalluksia, jotka parantaa heittopituutta, tarkkuutta tai jotain muuta osaa.
-
Tällä kaudella eniten paransi tuloksia varmaankin pois powergripistä siirtyminen lähestymisheitoissa ja putteridraiveissa. Nyt midareilla joku powergripin ja fangripin välisekamelska mikä kyllä tosin toimii :D putteridraiveissa sit iha perus fangrip.
Lähetetty minun ONEPLUS A3003 laitteesta Tapatalkilla
-
Jos ihan noin niinkun tulosta katsellaan niin onhan se varmaan se nöyrästi pelaaminen. Tulee usein haettua sitä pirkkoa väyliltä joilta sen oikeasti saa ehkä kerran kymmenestä, vain siksi että ainakin periaatteessa saa (tai tää usein kuultu pitäisi saada) avauksen milliin. Sitten nostellaan sitä bögiä ja tuplabögiä ne loput yhdeksän kertaa, kun avaus lipsuu johonkin OB-keppien toiselle puolelle tai pusikkoon. Joskus, tai itseasiassa aika useinkin on parempi siirtää avatessa katse korista varmaan, hyvään lähestymispaikkaan mistä saa jonkun putterinepin sitten ihan aikuisten oikeesti heitettyä milliin. Tain ainakin pirun helpoille puteille. Pirkon jahtaamiset voi jättää sitten semmosille väylille missä saa tosiaan laitettua avauksen toistuvasti puteille, tai sillon kun epäonnistuminen ei todennäköisimmin tuota mitään lisäheittoja. Joskus on ehkä jopa nöyrryttävä siihen varmaan bögiin, ja pelattava sen mukaan. Me kaikki ei olla McBethejä tai Wysockeja.
Tässä itseasiassa piileekin ehkä isoin juttu miks kannattaa pelailla putterikierroksia sillontällön, vaikka heittotekniikka oliskin ihan hyvin kohillaan. Kun ei pysty niin huikeita linjoja lähteä hakemaan niin peli pysyy väkisinkin vähän nöyrempänä, plus tietty ne muut hyvät jutut mitä putterilla pelaamisesta seuraa ;)
Ja toisinaan tää ei ookkaan ihan helppoa. Olen ainakin itse huomannut että fribatessa iskee helposti ns. vauhtisokeus. Ei osaa nähdä muuta kun korin, ja joka avauksen pitää lähtee ihan täysillä ja niin pitkälle kun omasta kädestä lähtee, koska pidemmälle=parempi. Pitkää kierrosta pelatessa unohtuukin helposti pitää kiinni pelikirjasta ja tulee haettua niitä kunnon sankariheittoja takaysillä vaikkei oma taso riitä. Tää siirtyy helposti myös väylille jotka taittaa johonkin suuntaan. Helposti tulee ajateltua että tottakai, ollaan kääntymässä oikeelle niin täytyy kaivaa se liian pitkä forerykäsy tai pelottava antsa kassista, vaikka kulman yli ei yltäiskään mitenkään merkittävän pitkälle väylää ja ihan saman asian hoitais vaan joko viivasuora heitto tai varma hysse kääntymispisteeseen josta sitten matka jatkuu.
Tämä siis, jos puhutaan vain puhtaasti tehokkaasta tulosten hallitsemisesta. Onko hauskaa heittää aina viivasuoraa putteria pidemmän päälle ja aina seiftata seiftaamisen seiftausta? Ehkei, mutta siitä on ehkä paras lähteä rakentamaan tasaista tulosta. Ainakin omasta kokemuksestani :)
EDIT: Eli rakenna nöyrä pelipläni joka on oman tason mukainen, ja pidä siitä kiinni. Katse hetkeksi irti korista ja tee vaihteeksi järkevä päätös siitä mihin oikeasti kannattaa siirtonsa tehdä.
-
Tuo on tosi hyvä pointti. Monesti se liika koria ajatteleminen / katsominen vetää linjan solmuun (oli se sitten pituus- tai suuntamielessä) kun pitäisi oikeasti katsoa että mihin haluaa kiekon lähtevän ja missä kulmassa (x) jotta se osuisi maahan kohdassa (y) ja mahdollisesti pysähtyisi paikkaan (z).