Frisbeegolf-forum.fi

Frisbeegolf-keskustelu => Treenipäiväkirjat => Topic started by: Jaani on 09.05.16 - klo:14:14

Title: Pelikirja
Post by: Jaani on 09.05.16 - klo:14:14
Tämä on nyt kolmas blogini täällä Frisbeegolf-forumilla, mutta aiemmista poiketen en aio kirjoittaa itsestäni mitään, ellei teksti sitten vaadi jotain omakohtaista tuekseen. Tämän blogin ajatuksena on pohtia pelin eri osa-alueita yleisesti ilman voimakasta subjektista osanottoa. Tilittämisen sijasta (sitä on kuultu ja luettu jo tarpeeksi) tarkoitukseni on kertoa näkemyksiäni pelaamisesta niin tekniikan, mentaalipelin kuin välineistön osalta. Päivitystahti riippuu ihan siitä, milloin uusia ajatuksia pulpahtaa päähäni, eikä missään nimessä ole tarpeen, että tämä jäisi vain omaksi yksinpuhelukseni. Tekniikkapalstat taas ovat niin täynnä sekavaa infoa ja mielestäni puhdasta harhaanjohtamista, että sinne en koe vetoa kirjoittaa.

Toivon, että jokainen, jota vähänkään kiinnostaa, kirjoittaa tähän blogiin alle kysymyksiä, joihin haluaa vastauksia - olettaen, että minusta on siihen vastaamaan. Varmoja vastauksia en pyri antamaan, mutta kokemusta ainakin on monenlaisesta vaivasta, henkisistä muureista, tekniikankorjauksesta, heittotyyleistä...

Vaikka en aiokaan keskittyä itseeni, lienee paikallaan esitellä kirjoittaja:

Pelaamisen aloitin vuonna 2000. Kilpailin aktiivisesti aina vuoteen 2014 saakka, jonka jälkeen olen pitänyt pientä taukoa. Tänä keväänä palasin kilpailemaan. PDGA:han liityin vuonna 2006, ensimmäisten vuosien rating oli siellä 970-980 tienoilla, sittemmin erinäisten ongelmien myötä tämänvuoden huhtikuussa se on pudonnut kohtaan 930.

SM-kisoissa olen ollut muutamaan otteeseen sijalla 10 (tai 11 tai 9), EM-kisoissa 2003 junioreissa kolmas. Toijala Openista on irronnut komea voitto amatöörisarjassa vuonna 2002 (tai jotain :)). Pituutta menee 170+.

Aloitetaan!
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 09.05.16 - klo:14:28
Ranteen käyttö draivissa:

Pelasin viime lauantaina pitkän linjan frisbeemiehen kanssa ja ajauduimme keskustelemaan ranteen käytöstä draivissa. Hän väitti, että kiekkoon saa lisäkierrettä, jos kiekon irrotessa tekee ranteella ojennuksen. Hyvä kierrehän on täysin oleellinen asia kiekon lennossa, joten totta kai jokaisen pelaajan kannattaa lisätä kierrettä mahdollisuuksien mukaan.

Olen kuitenkin jyrkästi eri mieltä asiasta.

En nimittäin usko, että ranteen kiertämisellä heiton aikana lihasvoimalla on positiivista vaikutusta kierteeseen. Uskon, että heittoliikkeen lähtiessä selällä, jatkuen sieltä olkavarren kautta kyynärvarteen, on ranteen jännittämisellä (lihaksia käyttääkseen niiden on jännityttävä) vai hidastava vaikutus. Kun käsi tekee rennon liikkeen ja kyynärvarsi alkaa oieta kohti heittosuuntaa, tekee ranne täysin luonnollisen vippausliikkeen mikäli se on rentona - toki kiekon irrotessa se on pakkokin jännittää loukkaantumisia välttääkseen. Mutta pointtini on se, että ranteen vippi vain hidastuu, jos sitä yrittää pakottaa lihasvoimalla liikevoiman sijaan. Löysä ranne on myös joka tapauksessa äärimmilleen supistuneena kyynärvarren liikevoiman vuoksi, eikä ole mitään apua erikseen koukistaa sitä käsivarren sisäosaa kohti.

Kuvitellaanpa köysi, joka makaa maassa, ja jonka laittaa toisesta päästä vispaamalla aaltoliikkeeseen. Se kiihtyy (ja aaltoliike pienenee) mitä lähemmäs köyden päätä liike menee - aivan kuten heiton aikana nivel kerrallaan "aaltona" etenevän käsivarren liike. Jos köyden materiaali muuttuisi jäykemmäksi, aaltoliike luonnollisesti lakkaisi tai ainakin siitä tulisi väkinäinen.

Uskon, että sama ilmiö tapahtuu, mikäli heittäjä pyrkii tietoisesti tekemään ranteella ylimääräistä lisäkierrettä kovaan heittoonsa. Rentoudesta löytyy sekä voima että kierre, sillä mikään lihastyö ei nopeuta jo valmiiksi vauhdilla liikkuvaa kiekkoa kädessä.

Ajatuksia, näkemyksiä?
Title: Vs: Pelikirja
Post by: moog on 09.05.16 - klo:14:37
Erinomaisen hienoa!

Aiemmissa teksteissäsi on ollut paljon painavaa asiaa, joten odotan innolla tulevia kirjoituksia. Tervetuloa "takaisin" :)

Ja jotta päästään heti aiheeseen, niin mistä löytyisi se viisasten kivi (tai edes jotain valaistusta) RHBH heiton oikeaan ajoitukseen? Mitä omaa heittoani joskus olen videolta nähnyt, niin tuntuu aukeavan pakka liian aikaisin niin ettei käsi ehdi kunnolla mukaan. Ei lähde veto oikein "kyynärpää edellä" kuten pitäisi. Ja toisaalta kun tuota yrittää tietoisesti korjata, niin tuntuu että sitten pihistellään ylävartalon kierrosta.

Kun ei oma aika noin ylipäänsä riitä kattavaan empiiriseen analyysiin, niin olisi kiva kuulla näkemystä kummallako itseasiassa on suurempi potentiaalinen hyöty heittoon; elbow first vai rivakka ylävartalon kierto? Olen muutaman kerran nähnyt kanssapelaajan siivuttavan niin vaivattoman, jopa jollain tapaan hitaan näköisellä vedolla huikeita mittoja, että ei voi kun ihmetellä mistä ne metrit tulee...
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Hormoni on 09.05.16 - klo:14:43
Hei!

Kiva että taas forumille kirjoittaminen maistuu, varsinkin tälläisen aihepiirin ympärille viritetty blogi kiinnostanee lajin nousukiidon aikana monia aloittelevia pelaajia. :)

Jos jaksat ja satut asioita muistamaan kymmenenkin vuoden takaa, henkilökohtaisesti kiinnostavinta aikaa on tuolla uran alkupuolella. Tekniset oivallukset omissa suorituksissa, pelaamisen jakautuminen ajallisesti harjoittelun, radoilla kiertämisen ja kisailun välillä jne.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 09.05.16 - klo:14:46
Mitä omaa heittoani joskus olen videolta nähnyt, niin tuntuu aukeavan pakka liian aikaisin niin ettei käsi ehdi kunnolla mukaan. Ei lähde veto oikein "kyynärpää edellä" kuten pitäisi. Ja toisaalta kun tuota yrittää tietoisesti korjata, niin tuntuu että sitten pihistellään ylävartalon kierrosta.

Itse koen, että ylävartalon aukikierron tärkeyttä liioitellaan. On hyvä, jos taaksevedossa uskaltaa ja osaa kääntää selkää reilusti menosuuntaan, mutta silloin eteen viennin pitää olla suhteessa paljon hitaampi, jotta käsivarsi ei jää jälkeen. Tässä on löydettävä oikea suhde. Itse asiassa hyvinkin vajaalla taakse viennillä voi saada kovan draivin, mikäli pystyy tuottamaan käsivarteen hyvän piiskan, joka lähtee lapaluusta ja siirtyy voimakkaasti eteenpäin työntyvään kyynärpäähän. Tarkoitus on kuitenkin saada kyynärpää viemään kiekkoa niin, että vasta aivan vedon loppuvaiheessa kyynärvarsi alkaa oieta vetäen samalla ranteen suoraksi. Missään vaiheessa ei saa viedä vetoa kyynärvarrella, ainakaan kovissa draiveissa.

Jos taas yläkroppa kiertyy liian nopeasti, käy helposti niin, että huomaat hauiksen osuvan rintalihakseen ja sen jälkeen kyynärpää ei missään vaiheessa pääse vetämään heittoa. Se todennäköisesti karkaa sektorista sivulle, koska veto ei enää sen jälkeen ole piiskamainen ja suora.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: moog on 09.05.16 - klo:14:55
Jos taas yläkroppa kiertyy liian nopeasti, käy helposti niin, että huomaat hauiksen osuvan rintalihakseen ja sen jälkeen kyynärpää ei missään vaiheessa pääse vetämään heittoa. Se todennäköisesti karkaa sektorista sivulle, koska veto ei enää sen jälkeen ole piiskamainen ja suora.

Jep, tämä on juuri se mitä muutamista omista still-kuvista olen havainnut; näyttää siltä että käsi vaan tulee perässä ylävartalon auetessa (kiekko on melkein vasemmassa kainalossa kun rintamasuunta on jo vahvasti aukeamassa kohti koria), eli kyynärpää ei todellakaan vie heittoa, eikä kiekot ihan aina linjaan kyllä osukaan...
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 09.05.16 - klo:14:58
Jos taas yläkroppa kiertyy liian nopeasti, käy helposti niin, että huomaat hauiksen osuvan rintalihakseen ja sen jälkeen kyynärpää ei missään vaiheessa pääse vetämään heittoa. Se todennäköisesti karkaa sektorista sivulle, koska veto ei enää sen jälkeen ole piiskamainen ja suora.

Jep, tämä on juuri se mitä muutamista omista still-kuvista olen havainnut; näyttää siltä että käsi vaan tulee perässä ylävartalon auetessa (kiekko on melkein vasemmassa kainalossa kun rintamasuunta on jo vahvasti aukeamassa kohti koria), eli kyynärpää ei todellakaan vie heittoa, eikä kiekot ihan aina linjaan kyllä osukaan...

Aloita korjaaminen siitä, että haet käsivarren taakseviennissä viistoon ulos kropasta. Silloin kyynärpää on jo valmiiksi paljon edempänä eikä pitäisi jäädä kroppaan kiinni.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaskala on 09.05.16 - klo:15:29
Olen kuitenkin jyrkästi eri mieltä asiasta.
Olen aiheesta kanssasi jyrkästi samaa mieltä.  :)

Onhan se jo ajatuksen tasolla todella epärealistisen tuntuinen yhtälö. En usko että kukaan saa käännettyä rannettaan aktiivisesti auki yhtä nopeasti kuin mitä se aukeaa rennosti muun heiton jatkeena. Näin ollen ainoa vaikutus mitä ranteella auttamisella voi olla on hidastava.

Semmonen tietysti tulee mieleen että esim lähäreissähän ranteella saatetaan nepata lyhyitä heittoja ja siitä voi sitten jollekkin jäädä fiilis että näin sitä varmaan tekee sitten draiveissakin.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Kempster on 09.05.16 - klo:15:43
Hienoa hienoa, tälle "blogille" on varmasti kysyntää!

Olen tuosta ranteen käytöstä draivissa Jaanin kanssa täysin samaa mieltä.


Ja sitten pari väittämää;

Dear Mr. Pelikirja,

Ei ole vain yli- ja alivakaita kiekkoja, vaan myös vakaita kiekkoja.

Vaikka kuinka paljon treenaisi heittämään lujaa ja pitkälle, niin kaikki eivät tule heittämään kiekkoa piiitkälle*.

*Sanotaan nyt vaikka että piiitkälle on yli 140m.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 09.05.16 - klo:16:11
Dear Kempster,

Kiekot kääntävät lopussa joko enemmän tai vähemmän vasemmalle (rhbh), vain ehkä ultimatekiekot ja rimpulat poislukien. Kulmasta riippuen niitä kutsutaan joko ylivakaiksi tai alivakaiksi, jotkut nimittävät ylivakaita jopa sanalla "todella vakaa". En ymmärrä. Vakaa on sellainen, joka lentää tasan siinä kulmassa kuin sen heittää, ja siihenkin vaikuttaa lähtönopeus ja spinni. En minä ymmärrä enää mitään näistä termeistä. Firebird on ylivakaa, Cobra on alivakaa. Se riittää.

Jälkimmäisestä olen samaa mieltä. Vaikka kuinka treenaisi, ei jokaisesta ole juoksemaan satasta alle 10 sekunnin tai nostamaan penkistä yli 200. Onneksi frisbeegolfissa on monta osa-aluetta, jotka osaamalla voi paikata puutteitaan. Draivin treenaamisella on hyvä aloittaa, mutta kun perusteet on hallussa, kannattaa keskittyä puttiin. Siinäkin yksilölliset ominaisuudet toki jotain merkitsevät, mutta jokaisesta voi tulla hyvä puttaaja paljon todennäköisemmin kuin hyvä draivaaja. Tai siis pitkälle heittävä draivaaja. Ja se on eri asia kuin hyvä.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaskala on 09.05.16 - klo:17:40
Firebird on ylivakaa, Cobra on alivakaa. Se riittää.
No onko Firebird sitten vakaampi kuin Cobra?  ::)
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 09.05.16 - klo:21:45
Ylivakaampi.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: jajvirta on 09.05.16 - klo:21:58
Jälkimmäisestä olen samaa mieltä. Vaikka kuinka treenaisi, ei jokaisesta ole juoksemaan satasta alle 10 sekunnin tai nostamaan penkistä yli 200. Onneksi frisbeegolfissa on monta osa-aluetta, jotka osaamalla voi paikata puutteitaan. Draivin treenaamisella on hyvä aloittaa, mutta kun perusteet on hallussa, kannattaa keskittyä puttiin. Siinäkin yksilölliset ominaisuudet toki jotain merkitsevät, mutta jokaisesta voi tulla hyvä puttaaja paljon todennäköisemmin kuin hyvä draivaaja. Tai siis pitkälle heittävä draivaaja. Ja se on eri asia kuin hyvä.

Tämä olisi omasta mielestä tärkeä viesti laajemmaltikin, koska varsinkin intternetissä kaikki tuntuvat heittävän kovin pitkälle. (Tämä ei ollut kuittaus Jaanille, koska olen nähnyt hänen heittävän pitkälle. :-)) Mutta jotkut eivät heitä ja jos ottaa liian vakavasti internet-jutut (ja miksei reaalimaailmankin), niin voi turhautua koko lajiin. Minulle kävi näin. Nyt se on toivottavasti jo ohi.

Lisäksi kaikki, jotka ovat jumissa draivin mitassa X metriä ja valittavat siitä kovaäänesti, ovat todennäköisesti taas turhauttavan kuuloisia tyypille joka on jumissa X - 10 metrissä ja niin edelleen.

Olin omaan treenipäiväkirjaan kirjoittamassa joskus otsikolla "Saako frisbeegolfia harrastaa, jos ei heitä kovin pitkälle?", mutta jäi kirjoittamatta. Provokatiivisella otsikolla oli tarkoitus pöyhiä omien ajatusten umpikujia, mutta pääsin siitä turhautumisesta jo jokseenkin yli. Vastaus oli siis kai tentatiivinen 'kyllä'. ;-)
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 10.05.16 - klo:08:30
Olin aikeissa kirjoittaa muusta, mutta otetaanpa kiinni Jajvirran alustuksesta.

Vertailu muihin pelaajiin ja positiivisesta hengestä syntyvä joukkovoima:

Tämä saattaa kuulostaa kovin naiivilta ja jopa itsestäänselvältä, mutta sanotaanpa se silti: FRISBEEGOLFISSA EI OLE VASTUSTAJIA. Jos kilpailet sulkapallossa, tenniksessä, lentopallossa, pöytätenniksessä jne. on tärkeintä päihittää verkon toisella puolella oleva pelaaja. Hän on sinun vastukseksi, jota sinun pitää harhauttaa ja juoksuttaa ja johon sinun pitää keskittyä, jotta voisit taktiikallasi voittaa häneltä pisteitä. Toisin sanoen sinun tulee verrata peliäsi häneen ja mukauttaa taktiikkaasi sen mukaan, miten hän pelaa.

Frisbeegolfissa ainoa vastustajasi on itse rata, ei kukaan muu pelaaja oli hän sitten nimimerkki foorumilla tai unelmarundia ryhmässäsi pelaava aloittelija. Jokainen pelaaja pelaa omaa peliään rataa vastaan, ja tämän liittäisin yhtä lailla keilailuun ja muihin lajeihin, joissa PELIKAVERIN suorituksella ei saisi olla mitään vaikutusta sinun suoritukseesi. Rata on kaikille sama ja jokainen pelaa sitä vastaan yksin, joskin yleensä 3-5 pelaajan ryhmässä.

Jokaisella pelaajalla on tavoite päihittää rata mahdollisimman vähillä heitoilla yksin ja vain yksin, omilla vahvuuksillaan ja minimoimalla heikkouksiensa vaikutuksen. Jokaisella siinä 5 pelaajan ryhmässä on omat valttinsa, joilla hän lähtee rataa taltuttamaan. Toiset pystyvät paikkaamaan kehnompaa draivipeliään tarkalla putilla (tämä on hyvin yleistä nykyään, etenkin Suomessa on opittu puttaamaan viime vuosina), toiset taas joutuvat heittämään lähelle koria useilla väylillä ennen kuin se epävarma putti uppoaa ensimmäisen kerran. Näiden tyyppien tulos saattaa olla about sama. Ajatelkaapa jotain Yeti Readingia huippuvuosinaan: mies heittää tuskin sataa metriä, mutta niin vain MM-kisoissa top-10 tuli tutuksi. Paljon yleisempää on olla huippudraivaaja ja silti töpeksiä helppoja putteja tuon tuosta. Oma lukunsa ovat lähestyjät, jotka osaavat pelin tärkeimmän heiton niin hyvin, että sillä korvaa jo aika pitkälle draivin ja putin heikkoudet.

Parhaassa tapauksessa pelaaja osaa kaikki kolme osa-aluetta hyvin, mutta ihan rehellisesti sanottuna jokaisella pelaajalla on vahvuutensa ja etenkin heikkoutensa, jotka vaikuttavat pelaajan itsetuntoon ja sitä myötä suoritustasoon. Heikkoudet yleensä, jos ei aina, tulee ilmi vain muita pelaajia seuratessa.

Pelissä kuten elämässä muihin vertailu yleensä vain heikentää omaa suoritusta huomattavasti.

Siinä on kyse kateudesta, joka pahimmillaan tappaa oman tekemisen ilon.

Mutta sitäkin on kahta laatua.

Mustasukkainen kateus on se tunne, joka pään sisällä tykittää asioita negatiivisen kautta: "Vittu Tapanikin pistää tästä kaikki sisään ja mä en osu edes koriin". Vähättelevä asenne sekä toiselle että itselleen. Sellainen ajatus päässään on aika vaikea treenata mitään kuntoon, koska olet asettanut tasollesi mittarin, joka on toinen ihminen, jonka tekemisiin sinulle EI SAA OLLA MITÄÄN VAIKUTUSTA. Jos Tapani yhtä äkkiä alkaa putata huonosti, ja sinä pitänyt tasosi, olet saavuttanut kateutesti kohteen. Hienoa. Mitäs sitten? Toistan: Sinä et saa vaikuttaa pelikavereidesi tekemisiin, ja siksi heihin vertailu NEGATIIVISEN kautta on turhaa, jopa tuhoisaa.

Mutta toinen kateuden laatu on kannustava.

Toisten pelaajien suorituksilla ei periaatteessa saa olla merkitystä omaan tekemiseesi, koska tietenkin aina haluat tehdä parhaasi huolimatta siitä, mitä muut ihmiset ympärilläsi puuhaavat. Olit sitten lukenut internetistä sankarillisia JYLY-tuloksia tai pelaamassa SM-kisoissa kärkikortissa, saamme AINA parhaan tuloksen toivomalla muille hyvää ja iloitsemalla toisten suorituksista. "Se Tapani on vain aikamoinen puttaaja. Tästäkin se laittaisi aina sisään, keskelle koria ilman mitään väpätystä. Siihen mäkin pyrin, että olisin yhtä hyvä tai jopa vielä parempi kuin Tapani."  Huomaatko eron aiempaan? Tämäntyyppinen hyvänlaatuinen kateus antaa kunnian toisten suorituksille, oli se sitten puttia tai draivia koskevaa ihailua, positiivisen ajattelun kautta. Täällä jokainen haluaa päihittää radan niin hyvin kuin oma taitotaso antaa myöden ja kehittää sitä tasoa entisestään. Jos tämä kuvitteellinen Tapani on ihailustasi (tai ihailevasta kateudestasi) huolimatta tyytymätön puttiinsa, se on hänen asiansa. Ei sitä tarvitse kuunnella eikä siitä tarvitse vaikuttua, koska HÄNEN AJATUKSENSA EI OLE MINUN ASIANI. Ainoa asia, joihin voimme vaikuttaa, on oma pelimme ja tasomme.

Vaikka olenkin nyt teroittanut ajatusta, että jokainen pelaa omaa peliään, on tässäkin olemassa poikkeus. Varmasti jokainen (ainakin kilpapelaaja) on pelannut ryhmässä, jossa ollaan hiljaa ja korkeintaan murahdetaan vaivautunut "jep" toisen putatessa 10 metristä sisään tai avattua 130 metrisen reiän nostolle. Silloin jokainen todella pelaa vain omaa peliään ja itsekeskeisesti pyrkii suorittamaan rataa parhaansa mukaan, joko tahallaan tai useimmin vain hermostunutta keskittymistään.
Kokemus kuitenkin osoittaa (ja toivottavasti tämänkin on mahdollisimman moni kokenut), että kannustamalla vilpittömästi muiden suorituksia ja tsemppaamalla jokaisen pelaajan suoritusta luomme paitsi hyvän ilmapiirin ryhmälle, jolloin kierros sujuu paljon leppoisammin, myös autamme paitsi muita myös itseämme suoritumaan rataa vastaan mahdollisimman hyvin. On koko ryhmän etu, että kaikki sen jäsenet saavuttavat mahdollisimman korkean tasonsa. Jos nyt joku Tapani sattuu pelaamaan sinua paremmin, niin muista että se ei ole sinulta pois: siinä on tavoitetta sitten ensi kerralle pelata yhtä hyvin tai jopa paremmin ilman, että Tapani pelaisi yhtään omaa tasoaan huonommin. Toiselle EI KOSKAAN SAA TOIVOA PAHAA.

Valitettavasti on niitäkin, jotka antavat kateuden ottaa vallan ja pyrkivät negatiivisuudellaan vaikuttamaan muiden suorituksiin.
Siksi halveksin (jopa säälin) jokaista, joka keskittyy sobotoimaan muiden peliä, sillä paitsi että sabotoiminen tuhoaa muiden pelin, se näivettää sabotööriä sisältä päin. Näitä pelaajia ei kukaan toivo ryhmäänsä.
 
Kysymyksiä, ajatuksia?
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Linko on 10.05.16 - klo:08:59
Erittäin positiivinen poikkeus tämä blogi, koska ei keskity omaan tekemiseen vaan niihin yleisiin "totuuksiin", joita omaksumalla jokainen voi sitä omaa tekemistä parantaa. Väitän että jokaisen peli paranee kun oppii aidosti nauttimaan ja iloitsemaan muiden onnistumisista ja sitä kautta saamaan itsekin positiivista virettä peliinsä. Olkoon jokaisen draivin mitta, lähipelin tarkkuus tai puttitaito mitä tahansa, niin se oma tekeminen paranee jo ihan sillä että oppiii olemaan positiivinen ja nauttimaan kaikkien onnistumisista. Niinkun Jaani hyvin sanoi, tässä lajissa ei ole yhtään vastustajaa, ainoastaan rata jonka jokainen yrittää kesyttää. Jokainen pystyy kehittämään taitotasoaan treenaamalla, osa pitemmällä kuin toiset, se on selvää. Tärkein osa-alue tässä lajissa on kuitenkin täysin henkinen puoli. Mitä pidemmälle jokainen pystyy kehittymään niissä henkistä puolta vaativissa osa-alueissa, sitä paremmin sen radan saa kesytettyä. Jos taitotaso on 9 ja henkinen puoli 10, on tulos -5, jos taitotaso 9 ja henkinen puoli 5, tulos on +10. Toki ihan vain omaa ajattelua tämä :)
Title: Vs: Pelikirja
Post by: TaneT on 10.05.16 - klo:09:00
Helposti TOP1 postaus tällä foorumilla, kiitos siitä. Tuon ryhmän positiivisen pelin kierteen ja kannustuksen olen jotenkin aistinut ja huomannut, mutta en olisi osannut pukea sitä sanoiksi. Muiden onnistumiset ja huikeat suoritukset ruokkivat hyvää fiilistä ja antavat itseluottamusta, ja siten luovat hyvää pohjaa hyville suorituksille.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: ville on 10.05.16 - klo:09:06
Nyt pisti Jaani kyllä sellaista tekstiä että...

Itse olen kilpaillut 9 vuotta ja koko ajan yrittänyt tietoisesti kehittyä henkisellä puolella. Tämän jos sisäistäisi, niin iso harppaus tulisi tehtyä eteenpäin. Kiitos Jaani.

Vaan tuo viimeinen lause jäi hieman vaivaamaan. Siis ihan oikeassa Jaani siinä on. Vaan kun itse olen saanut lokaa niskaan sillä, että pyrin noudattamaan lajin sääntöjä ja edellytän sitä myös muilta. Se kun kääntyy niin helposti siihen, että pyrin tällä pilaamaan muiden peliä. Ja tietysti otan siitä huonon omantunnon itselleni, vaikka kaverihan se on sääntöjen vastaisesti pelanut.

Tästä aiheesta olisi mukava kuulla myös Jaanin ajatuksia.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 10.05.16 - klo:09:08
Jos taitotaso on 9 ja henkinen puoli 10, on tulos -5, jos taitotaso 9 ja henkinen puoli 5, tulos on +10. Toki ihan vain omaa ajattelua tämä :)

Kyllä se on näin. Most fun wins kuulostaa aika lässyltä, mutta näin se tuppaa olemaan.

Muistan EM-kisoissa 2005, kun pelasin jonkun master-ikäisen ehkä Tshekin edustajan kanssa. Todella rasittava kaveri: kuvitelkaa nyt; se tyyppi pisteli ihan surutta outtiin ja hekotteli päälle "hohhoho, I just hate these OB-lines..hohhoo".

Itsehän paukutin 50 metriä pitemmälle joka väylällä ja purin hammasta, kun pappa ei tajua, että OB:lle heittämisen kuuluu VITUTTAA ANKARASTI.

Kireänä sitä kuuntelin koko kierroksen.

Lopussa papan tuloskortti oli toki huonompi kuin mun, mutta eipä paljon. Ja taatusti sillä oli hauskempaa kuin mulla.

Se oli sitä kateutta, jota ei mielellään koe. Eli oikein vitutti, kun toisella on hauskaa huonosta heitosta huolimatta. Todellisuudessa siihen tulisi pyrkiä, että osaa nauraa itselleen hyvän tuulisesti ja olla ottamatta itseään vakavasti. Harva siihen pystyy, enkä todellakaan ole itsekään siihen päässyt, mutta asian tiedostamalla voi jokainen pyrkiä sitä kohti.

Oikeastaan pappa oli aika kova jätkä.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 10.05.16 - klo:09:36
Vaan tuo viimeinen lause jäi hieman vaivaamaan. Siis ihan oikeassa Jaani siinä on. Vaan kun itse olen saanut lokaa niskaan sillä, että pyrin noudattamaan lajin sääntöjä ja edellytän sitä myös muilta. Se kun kääntyy niin helposti siihen, että pyrin tällä pilaamaan muiden peliä. Ja tietysti otan siitä huonon omantunnon itselleni, vaikka kaverihan se on sääntöjen vastaisesti pelanut.

Tästä aiheesta olisi mukava kuulla myös Jaanin ajatuksia.

Ja viimeinen lausehan kuului:

Quote
Valitettavasti on niitäkin, jotka antavat kateuden ottaa vallan ja pyrkivät negatiivisuudellaan vaikuttamaan muiden suorituksiin.
Siksi halveksin (jopa säälin) jokaista, joka keskittyy sobotoimaan muiden peliä, sillä paitsi että sabotoiminen tuhoaa muiden pelin, se näivettää sabotööriä sisältä päin. Näitä pelaajia ei kukaan toivo ryhmäänsä

Hyvä pointti!

Tämä liittyy siihen mainitsemaani ryhmähenkeen, vaikka jokainen vastaa omasta tuloksestaan, pelistään ja pelitavastaan. Silloin, kun ollaan yhdessä sovittu säännöt ja jokainen sitoutuu noudattamaan niitä, on mielestäni täysin oikeutettua huomauttaa jos joku niitä rikkoo. Etenkin hyötyä tavoitellessaan. En tosin muista (tai minulta on jäänyt huomaamatta) koskaan pelanneeni ryhmässä, jossa joku tietoisesti rikkoisi sääntöjä.

Yleisin on varmasti foot fault - kaatunut puttiasento tai markkerista sivuun astuttu väylädraivi.

Tokihan itsekin olen aivan varmasti tehnyt jalkavirheitä, ja joskus on jäänyt huono omatunto että sitä ei ole minulle huudettu vaikka olen pyytänyt. Se rikkoo ryhmän henkeä vastaan, jos joku pelaa eri peliä kuin muut. Silloin jokainen myös heikentää suoritustaan, koska keskittyminen kääntyy johonkin negativiiseen ja kyttäilyyn. Moni sanoo, että ei raaski huomauttaa virheistä, ettei sotke omaa peliään. Itse koen, että tässä vaiheessa oma peli on jo mennyt sekaisin, koska tietää toimivansa väärin olemalla hiljaa ja toivoo muiden ottavan vastuun. Silloin on hyvin vaikea myös iloita sääntövirheitä tekevän pelaajan onnistumisista. Ehkä myös omistaankin.

Taito antaa palautetta on tässä avainasemassa. Virheistä huomauttaminen ei ole helppoa, mutta sen voi tehdä joko myötätuntoisesti tai ei. Se tarkoittaa sitä, että on kyky asettua toisen asemaan ja pystyy antamaan palautteen niin kuin sen itse haluaisi kuulla.

"VIRHE! Jalka sivussa, kaikkii näkivät, ota uusiksi ja muista että seuraavasta tulee rankkua!".

Sellaisen kuuleminen vituttaa. Ihan kaikkia. Ehkä siksi, että siitä ei paista myötätunto vaan oletus siitä, että virheen tehnyt pelaaja olisi tehnyt sen tahallaan ja pyrkimyksenään saada hyötyä. Ja vaikka olisikin tehnyt, niin sillä henkilöllä on sitten muita ongelmia, jotka kaipaavat myötätuntoa.

Jokainen muotoilkoon itse suuhunsa sopivasti virheen huomautukset, mutta kannattaa muistaa ne hetket, kun itse on tehnyt jonkun mokan ja miten siitä saa kuulla.

Aina ei toki muista olla myötätuntoinen, mutta itse pyrin sanomaa jotakuinkin näin. Esimerkkinä markkerista sivuun astuminen väylällä:

"Hei, sä et varmaan itse pystynyt huomaamaan sitä, mutta sun jalka ei mun nähdäkseni ihan osunut markkerin taakse. Tuskin sä siitä mitä etua sait, mutta heitto pitää silti uusia. Näkikö muut samoin?"

Jos muut ovat hiljaa, niin sitten virhe meni läpi ja siihen on turha kierrostansa pilata. Itse on huomauttamalla tehnyt oikein ja parempaan ei kukaan pysty. Suurempi halla omalle ja muiden pelille tulee, jos asiaa jää vatkaamaan päässään. Virheen tehneen pelaajan myös pitää hyväksyä se, että ryhmä päättää nämä asiat. Vaikka itse olisi kuinka eri mieltä, vähemmällä selviää kun vain toteaa tilanteen ja toimii sen mukaan. Riitauttaminen yleensä pistää pelin sekaisin.



Title: Vs: Pelikirja
Post by: letiss on 10.05.16 - klo:11:01
Hienoja ajatelmia. Jaani, olet liikunnallinen urheilumies, joten sinulta voisin kysyä seuraavaa. Olen etsinyt ja toki myös kohtuu säännöllisesti tehnyt erilaisia
venyttelyjuttuja. Lähinnä tietysti keskivartalo ja jalat. Onko sulla jossain valmiina, tai tiedätkö mistä voisi löytää jotain venyttelyohjelmaa, joka tukisi
tätä meidän juttua ?

Lähinnä tarkoitus on siis pystyä heittelemään ilman, että seuraavana aamuna pitää sukat pukea jalkaan istuvilteen.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 10.05.16 - klo:11:39
Onko sulla jossain valmiina, tai tiedätkö mistä voisi löytää jotain venyttelyohjelmaa, joka tukisi
tätä meidän juttua ?

Lähinnä tarkoitus on siis pystyä heittelemään ilman, että seuraavana aamuna pitää sukat pukea jalkaan istuvilteen.

Selkävaivat tosiaan ovat joskus niin pahoja olleet, että männä vuosina erityisesti rankan kisaviikonlopun sunnuntaikierroksilla ei saanut miniä nostettua ilman kyykistymistä. Kumartuminen ei vain onnistunut.

Keho on jokaisella niin erilainen ja vaivat tulevat eri lailla ilmi ja eri syistä, niin en uskalla neuvoa kovin itsevarmasti. Mutta jotain mietittävää:

Syvät vatsalihakset ovat koko elämän kannalta tärkeitä. Ei niitä paljon esitellä voi! Niitten treenaminen on tolkuttoman tylsää ja mielellään sen unohtaakin tehdä. Mutta jos vain jaksaa, niin tällainen on hyvä: Asettuu lattialle niin, että kämmenet tulevat lattiaan ja myös jalkapohjat pysyvät lattiassa. Perse kohti kattoa pyramidiasennossa, eli kädet saavat olla ihan reilusti edessä. Sitten ajattelee tuovansa polvia kohti kyynärpäitä kuitenkaan liikuttamatta jalkoja. Eli pusertaa itseään kasaan ilman että liikkuu. Tuntuu kyllä. Tämä on enemmänkin venytys, mutta sitä voi tehdä myös siis lihaskuntoiluna.

https://youtu.be/JmW6Ofblhtk

Yleensä selkävaivat johtuvat lantion asennosta. Monilla on Aku Ankka -perse (esim. mä), joka taas on seurausta kireistä lonkan koukistajista ja etureisistä. Niitä on helppo venyttää ns. kosinta-asennossa: toinen polvi maassa, toinen 90-asteen kulmassa ja siitä vain etsimään nojailemalla kohtaa, joka venyttää. Itse ainakin pyrin liikkumaan jatkuvasti enkä venyttämään staattisesti, koska uskon sen olevan tehokkaampaa ja vähemmän kuormittavaa.

https://youtu.be/YQmpO9VT2X4

Etenkin fore-heitoissa taas olkapään kiertäjäkalvosin meinaa hajota. Monella on huono ryhti, koska olkapäät hakeutuvat eteen ja rintakehä kasaan, ja itseasiassa se on yleensä syynä siihen, kun fore "kääntää yli heti" (oikeasti heittäjä kääntää sen yli ranteellaan, koska suoristuessaan olkapää kiertyy jäykkyyttään sisään).

https://youtu.be/luoiGpT4PJ8

Itse treenaan lihaskuntoa nykyään voimakkaasti selkäpainotteisesti juuri siksi, että välttäisin kasaan menemistä. Valitettavasti bäginkantaminen aiheuttaa jännitystä hartioissa kyllä kovasti.

Joogailu kyllä auttaa moneen vaivaan, mutta siinä pitää muistaa, että päämäärä ei sinänsä ole tärkein, vaan itse asian tekeminen. Muuten ei ole rento ja pääse hengittelyn rytmiin. Oikeastaan niin sen pitäisi olla pelaamisessakin, ja elämässä...
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaskala on 10.05.16 - klo:14:02
Tuohon henkiseen puoleen ois mullakin yksi kysymys. Miten sä näet tavoitteen asettamisen kierrokselle / kisaan?

Tuntuu että kun harrastelijoilla tulostaso vaihtelee rankastikkin, niin tavoitteet asetetaan hieman vääristynein odotuksin ja sitten petytään ja turhaudutaan. Toisaalta realistisemmat tavoitteet eivät tunnu palkitsevilta jos se oikeasti hyvä kiesi-/kisaonnnistuminen on kuitenkin huimasti kovempi.

"Älä aseta itsellesi odotuksia" taas on täysin mahdoton ajatus, jollei sitten ole joku Shaolin munkki.  ;D
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Flick Maniac on 10.05.16 - klo:14:49
Meinasin jo kirjoittaa omaan päivyriin mutta siitä tuli jo muutenkin megapostaus. Mutta toi positiivinen svengi. Kaikki sen tietää ja olen sen itsekin maininnut. Keinarin amtourin ekan kiessin ryhmä oli kuitenkin poikkeuksellisen positiivinen etenkin kisaryhnäksi. Aivan täyttä luksusta. Läpänheitto luokkaa A+ ja fist bumppeja sateli. Itsehän minä ne kaikki omat heittoni heitin mutta ei ole ihme että kierrokselle tuli 4 birkkua, eli taitaa olla eniten Keinarilla vuosiin.

Erityiskiitos Jari-Matti Hiltuselle tästä hengen luomisesta joka pian tarttui kaikkiin.

Sitten tämä toinen aihe, eli säännöistä kiinnipitäminen. Todella hyvä postaus.

Tähän tuli lisäkysyttävää myös. Mitä vaihtoehtoja minulla on jos näen että toisessa ryhmässä pelataan väärin (ei välttämättä tarkoituksellisesti ja siten huijaten, mutta epähuomiossa väylän OB-linjoja väärin tulkiten)? Enhän ole toimitsija eivätkä he ole ryhmässäni. Olisi varmaan pitänyt mennä sanomaan mutta näin tilanteen kaukaa (silti päivänselvästi, eli pelaaja heitti asfalttitietä joka oli tuloskortin takapuolella mainittu OBksi, väyläopasteessa ko. tie ei näkyvissä) ja oma kiessi juuri päättynyt eli mielessä tulosten ynnäys ja ehtiikö seuraavaan junaan kotia kohti.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: FribAllu on 10.05.16 - klo:22:28
Täytyi vain tulla kiittämään Jaania, aivan supermielenkiintoinen postaus ja koko "blogi". Jatkakaa mielenkiintoista keskusteluanne, itse luen ja yritän oppia jotain. ;)
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 11.05.16 - klo:08:37
Tähän tuli lisäkysyttävää myös. Mitä vaihtoehtoja minulla on jos näen että toisessa ryhmässä pelataan väärin (ei välttämättä tarkoituksellisesti ja siten huijaten, mutta epähuomiossa väylän OB-linjoja väärin tulkiten)? Enhän ole toimitsija eivätkä he ole ryhmässäni. Olisi varmaan pitänyt mennä sanomaan mutta näin tilanteen kaukaa (silti päivänselvästi, eli pelaaja heitti asfalttitietä joka oli tuloskortin takapuolella mainittu OBksi, väyläopasteessa ko. tie ei näkyvissä) ja oma kiessi juuri päättynyt eli mielessä tulosten ynnäys ja ehtiikö seuraavaan junaan kotia kohti.

Sääntöjen mukaan saat mennä toiseen ryhmään mestaroimaan, mikäli huomauttamastasi virheestä tulee rankkua yksi heitto tai enemmän. Muutenhan kyseessä on toimitsijan tai ryhmän päätös, joten silloin parasta on vain antaa olla ja jättää vastuu sille, jonka vastuu on. Nämä ovat tietenkin hankalia tilanteita, ja joskus ei vain haluaisi nähdä sääntörikkeitä, ettei tule dilemmaa ja joutuisi päättämään kuinka haluaisi tilanteessa toimia moraalisesti oikein.

Sääntöjen noudattaminen pelissä ja niistä kiinni pitäminen on tietenkin hyväksyttävää aina, koska tilanne on niin rajattu ja ollaan samassa veneessä, mutta "säännöt on sääntöjä" -asenne elämässä on todella kuluttavaa. Tiedän ihmisiä, jotka kulkevat kaduilla valittamassa muiden tekemistä rikkeistä, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä valittajan elämän kannalta.

Joku valittaa seuraavaa pokaa odottavan taksin tyhjäkäynnistä, tupakoinnista parvekkeella (ilman että tuo parveke olisi mitenkään lähellä valittajan ikkunaa), naapuripitäjän nurmikoiden tallaamisesta tai tuntemattoman ohikulkijan punaisia päin kävelemisestä. Nämä valittajat ovat niitä ihmisiä, jotka tuntevat olevansa vastuussa siitä, että maailma pyörii akselinsa ympäri ja varmaan ne heräävät aamulla nostamaan auringonkin muita ihmisiä varten. Kuinka paljon ihmisillä vapautuisikaan energiaa omaan hyviinvointiin ja onnellisuuteen, kun ymmärtäisivät antaa olla. Maailma on epätäydellinen ja ihmiset tekevät asiat omalla tavallaan, ja aika kivasti on tähänkin asti pärjätty.

Minulle opetettiin pienenä, että "Älä vasikoi". Kaikille ei.

Siksi sain useasti nuhteita, kun yläasteella kävin kadun toisella puolella kioskilla hakemassa limua. Koulun alueen rajalle kykkimään jäänyt luokkakaveri koki ilmeisen tarpeelliseksi vasikoimalla ottaa toisilta pois sen ilon ja vapauden, jota hän ei itse uskaltanut tavoitella - poistua alueelta ja hakemaan sen himoitsemansa limun. Yleensä pahimmat paheksujat ovat niitä, jotka eivät salli itselleen vapautta toimia kuten sisimmässään haluavat.

Takaisin asiaan:

Sääntörikkeistä huomauttaminen on vaikeaa, ja kuten aiemmin kirjoitin, se pitää koettaa kääntää sellaiseen muotoon kuin itse haluaisi tulla huomautetuksi. Ja myös sellaiseen muotoon, että rikkeen tekijä itse kokee, että sääntöä tulee noudattaa oikein ja hän jopa haluaa korjata virheensä yleisen hyvän vuoksi. Koskaan ei saa perustella asiaansa asialla itsellään. Säännöt on sääntöjä on huono perustelu, joka saa osakseen vain vihaa, säännön rikkoja ei halua muuttaa tekoaan tai oppia noudattamaan sääntöä (mikäli teko on siis tahallinen) ja rikkeestä huomauttaja saa vasikan maineen. Lisäksi tahatonkin virhe saattaa monelle olla oikeasti nolo paikka ja syyllisyys siitä voi tuntua pahemmalta kuin mitä ulospäin näkyy. Olkaamme siis huomioonottavia aina sääntörikkeistä huomautettaessa, niin pelissä kuin kaupungilla. (Jälkimmäinen vain, jos rikkeellä on oikeasti väliä SINUN elämääsi. Tyhjällä kadulla punaisia päin kävelemisellä ei ole. Anna siis olla). Maailmassa ja pelikentällä riittää kyllä virheitä enemmän kuin yksi mies tai nainen kerkiää niitä oikomaan.

Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 11.05.16 - klo:09:25
Tuohon henkiseen puoleen ois mullakin yksi kysymys. Miten sä näet tavoitteen asettamisen kierrokselle / kisaan?

Tuntuu että kun harrastelijoilla tulostaso vaihtelee rankastikkin, niin tavoitteet asetetaan hieman vääristynein odotuksin ja sitten petytään ja turhaudutaan. Toisaalta realistisemmat tavoitteet eivät tunnu palkitsevilta jos se oikeasti hyvä kiesi-/kisaonnnistuminen on kuitenkin huimasti kovempi.

"Älä aseta itsellesi odotuksia" taas on täysin mahdoton ajatus, jollei sitten ole joku Shaolin munkki.  ;D

Ikävä tuottaa pettymys, mutta viimeinen virke on lähellä totuutta. Munkeiksi ei meistä ole, mutta tuohon ajatukseen kannattaa pyrkiä.

Muistan opettavaisen tarinan:

Pelasin jälleen kerran aivan hirveää kierrosta. Heitot lähtivät ihan mihin sattuu ja melko nopeasti jäin kierteeseen, jossa jokainen virhe tuntui kasaantuvat edellisen päälle ja mieli alkoi korjata heittoja perustuen edelliseen, keho alkoi jäykistyä ja aloin ennen kaikkea välttää virheitä. Samalla ajatus kierroksen loppupään rei'istä tuli päähän, koska tiesin lopettavani kolmeen helpohkoon birkkuväylään, jotka saamalla voisin pelastaa vielä paljon, jos vain pelaan siihen asti varman päälle ja vältän sen kaltaisen virheet, joita olin siihen asti tehnyt. No auttoiko? Ei. Mokeltaminen jatkui kuten siihenkin asti, mutta nyt päälle oli tullut ylivarovaisuus, jolla sinetöin loppukierrokseni sobotoinnin. Ryhmässäni pelasi Timo Pursio. Mukavin ja paras pelaaja, jonka kanssa olen koskaan saanut ilon pelata. Kysyin häneltä tiillä odotellessa: "Mitä sä ajattelet, ja miten sä pystyt korjaamaan sen, kun koko kierros alkaa mennä päin persettä?" Timo vastasi: "Mä ajattelen, että mä heitän nyt tästä mahdollisimman hienon heiton".

En kysynyt enempää, mutta olen aivan varma että vastaus olisi ollut sama kysymykseen "mitä ajattelet kun pelaat elämäsi parasta peliä?". "Haluan, että seuraavasta heitosta tulee hyvä".

Tavoitteen asettamisessa on kyse tästä.

Kun pelaaja istuttaa mieleensä tietyn lopputuloksen - voittaa Tapani, pelata -2, saada USDGC-paikka... - hän ennustaa tulevaa eikä keskity toteuttamaan juuri sitä, mikä on sillä hetkellä tärkeää. Seuraavaan suoritukseen. Hän ei elä hetkessä ja keskity ainoaan asiaan, mikä juuri sillä hetkellä merkitsee, jolloin keskittyminen on hajonnut jonnekin, missä sitä ei tarvita ja käsillä oleva hetki jää tekemättä parhaalla mahdollisella tavalla. Ei Kimi Räikkönen ajattele takasuoran kaarretta ennen kuin kolme edeltävää shikaania on suoritettu, saati sitten mitä sanoo lehdistötilaisuudessa tai montako sarjapistettä tulee kokonaistilanteeseen. Räikkönen miettii seuraavaa mutkaa.

Formuloissa on tietenkin niin kova vauhti, että keskittymisen pitää olla täydellistä koko ajan, mutta loppujen lopuksi se ei eroa frisbeegolfista siinä, että vain seuraavalla suorituksella on väliä.

Jotta voi pelata hyvää peliä, on halun kohdistuttava hyvään peliin, ei hyvään tulokseen. Sen lisäksi täytyy hyväksyä se, että ei voi tehdä enempää kuin parhaansa ja että lopputulos ei silti ole sinusta kiinni. Tuulenpuuska kesken ilmalennon tai oksa, jota et voinut nähdä ja ottaa edes huomioon heittäessäsi tai se, että tällä kertaa muutkin pelasivat niin hyvin että jäi USDGC-paikka saamatta lähes täydellisestä onnistumisesta huolimatta. Ajattele, että heität juuri sellaisen heiton kuin halusit, hieno hyseri, joka liitelee aivan kupin juureen aivan kuten ajattelitkin - mutta joka osuu tolppaan ja rollaa outtiin. Tulos oli huono, heitto oli juuri sellainen kuin halusit. Hyväksy se. Jokaisen täytyy oppia rakastamaan lajia, heittämistä sinänsä, ei tulosta. Ei kukaan meistä ole aloittanut pelaamista tulosten vuoksi!

Toistan sen, mitä Timo minulle sanoi: "Heitä seuraavaksi mahdollisimman hieno heitto". Se on ainoa, millä on väliä. Oli sitten lämmittelemässä turnausta varten tai raffissa pelastamassa itseään takaisin väylälle, JOTTA VOI SEURAAVAKSI MIETTIÄ SEURAAVAA HEITTOA SWEET SPOTISSA. Kaikenlainen tuloksen laskeminen pitää ajatukset menneessä, johon ei voi enää vaikuttaa tai tulevassa, josta ei vielä ole mitään tietoa.

Muista, että määrität tulevaa ainoastaan sitoutumalla seuraavaan heittoosi ja toteuttamalla sen parhaalla mahdollisella tavalla. Säkitä pitkä putti. Heitä tiiltä 80 metrinen loiva annukka. Lähesty raffista korinjuureen. Katsotaan ensin, mihin kiekko menee ja mietitään sitten jatkoa. Lopputulos on sitten sen mukainen, kuinka hyvin onnistuit YKSITTÄISISSÄ SUORITUKSISSA.

"Teen parhaani ja katson mihin se riittää". Klisee, mutta niin se on.

Tässä vielä golfvalmentaja Bob Rotellan täysin ohittamaton artikkeli aiheesta:

http://www.golfdigest.com/story/rotella
Title: Pelikirja
Post by: banshee on 11.05.16 - klo:09:33
Mites, Jaani olet kokenut keskivartalon lihasten vaikuttavan draiviin. Jos näitä treenailee ja tekniikka aikalailla kohdallaan, niin pidentääkö se draivin mittaa?

Lähetetty minun SM-G350 laitteesta Tapatalkilla

Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 11.05.16 - klo:09:41
Mites, Jaani olet kokenut keskivartalon lihasten vaikuttavan draiviin. Jos näitä treenailee ja tekniikka aikalailla kohdallaan, niin pidentääkö se draivin mittaa?

Kannattaa treenata hyvää ryhtiä, rankaa tukevia syviä lihaksia ja notkeutta käsivarteen, jalkoihin ja mieleen. Sixpackia kannattaa treenata toukokuussa ennen kuin menee rannalle poseeraamaan.

Oikeasti uskon ja tiedän, että hyvä fysiikka tuo mittaa draiviin ja punttitreeni on tuonut itsellenikin varmasti lisämittaa, mutta kyllä se tärkein on hyvä ajoitus ja letkeä käsivarsi, jolla kiekko lähtee. Suomen ykkösheittäjät ovat 185cm+ ja jotain 65kg, että sinänsä lihaksella ei paljon tee mitään, ellei se ole elastinen. Keskivartaloa kandee siis treenata kyllä, mutta lähinnä tukilihaksia, ei niinkään poselihaksia.

Tietty jos on kovassa biitsikunnossa, saattaa se nostaa itsetuntoa, mikä taas nostaa testosteronitasoja, mikä taas nostaa riskinottoherkkyyttä, mistä saattaa seurata kovempia draiveja...  :D
Title: Vs: Pelikirja
Post by: gunners on 11.05.16 - klo:11:59
Kiitos Jaani uudesta blogistasi! On hienoa lukea asiantuntevia hyvin kirjoitettuja juttujasi, ja mikä tärkeintä VALOISIA! ja varmasti muita auttavia. Toki huonoista fiiliksistäkin saa kirjoittaa siinä missä muistakin, koska ei tämä elämä palkkää Strömsöilyä ole.
Toi ryhti juttu oli minulle ajankohtainen :D kun mut ohjattiin fyssarille "sairauskohtauksen" jälkeen, niin tämä nuori sporttinen neitokainen vei minut kuntosalille, ja teki mulle treeniohjelman. Väitti että mulla alkaa hartiat menemään kasaan eteenpäin...on kuulemma tavallista minun ikäisillä papoilla.
Kävinkin 3 kertaa salilla ohjelmaa toteuttamassa, mutta mutta se sali treenaaminen ei ole koskaan ollut se mun juttu. Ei sitten millään! Ehkä sitten ensi syksynä yritän uudestaan.
Putin kanssa jatkuu mulla samat ongelmat, puttaan jostain syystä aina korin vasemmalle puolelle, ja sitten kun yritän tähtää oikealle, niin jo napsahtaa metrin ohi.
Täytyypi miettiä onko putti asennossa feelua, vai kiekon asennossa...vai onko kyseessä vaan korvien väli ongelma?

Rentoja heittoja Jaani!
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Devootio on 11.05.16 - klo:12:58
Ensinnäkin, tää blogi avas silmiä ihan hitosti ton henkisen pelaamisen osalta. Kiitos siitä!



Putin kanssa jatkuu mulla samat ongelmat, puttaan jostain syystä aina korin vasemmalle puolelle, ja sitten kun yritän tähtää oikealle, niin jo napsahtaa metrin ohi.
Täytyypi miettiä onko putti asennossa feelua, vai kiekon asennossa...vai onko kyseessä vaan korvien väli ongelma?



Toisekseen, mulla tuntuu putti menevän ohi lähes poikkeuksetta oikealta ja olen miettinyt samaa, että onko kyseessä tekniikkavikaa vai korvienvälijuttuja. Parhaimmillaan joskus kierroksella putatessa tuntuu siltä, ettei tarvi ollenkaan miettiä sitä suoritusta ja ne on aina keskellä ketjuja, mutta millisekunnin ajatus siitä, kuinka usein puttaan oikealta ohi niin lopputulos on lähes varmasti se oikealta ohi. Tän perusteella tuntuis siltä, että se on korvienvälijuttu, mutta eikö sen putin pitäis olla joka kerta rento suoritus niin ettei tarvi väkisin yrittää tähdätä oikealle tai vasemmalle epäonnistumisen pelossa? Olen huomannut myös yhteyden siihen, että kuinka hyvin on tullut lämmiteltyä puttaamista ennen kierrosta, huonolla lämmittelyllä usein tuppaa tulemaan enemmän niitä ohiheittoja ja sit taas jos radalla joutuu esim. kisakierroksilla odottelemaan pitkiä aikoja ilman heittoja on seuraavaan puttiin lähes mahdoton keskittyä samalla flowlla. Onko tällaisesta kokemuksia / näkemyksiä?




Title: Vs: Pelikirja
Post by: Flick Maniac on 11.05.16 - klo:13:13
Melkein 100% varmuudella väitän että tuokin on korvienvälihomma. Jos ehtii käydä mielessä edes sanoiksipukematon häilähdys että "hitto en ehtinyt lämmitellä ennen kiessiä/hitto tässä oli pitkä tauko ilman puttia; missähän kuosissa toi putti on" niin se oli sit jo siinä. Itse viime viikonlopun kisoissa järin putin kokonaan lämppäämättä tietoisesti. Eka menikin läheltä katolle, mut se oli sit siinä se jännyys ja loput lähti toimimaan. Mikä toimii kullekkin, mutta ei se kierrosta edeltävä puttirallattaminen varsinaisesti niinkään lihaksia treenaa vaan aivoja.

Kyllä se fyysinen suoritus on kaikilla olemassa siellä lihaksissa. Temppu on vaan siinä miten antaa kropan tehdä se ilman että aivot tulee tielle. Siihen vielä nuo menneet ja tulevat tapahtumat niin kori onkin yhtäkkiä sadan metrin päässä.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: lliuhto on 11.05.16 - klo:13:21
Kyllä se puttaus on hyvin pitkälti henkisen puolen juttuja. Itse olen aivan liian vähän harjoitellut puttaamista, ja tiedän siis aika hyvin miksi liikeradoissani ja muutenkin puttaamisessa on epävarmuutta. Kuitenkin jo tällä vähäisellä taidolla huomaa hyvin että jos ajatus pääsee harhautumaan "menny jo kaksi kertaa oikealta ohi" niin se kolmas kerta on jo melkein taputeltu.

Ainoa oma lääkkeeni tuohon on pyrkiä keskittymään siihen yhteen ketjun lenkkiin. Ja jos ajatus harjailee, pyrkiä hyödyntämään sitä 30 sekuntia ottamalla asento uusiksi, uusi lyhyt keskittyminen. Tuo "putin resetointi" vaan tahtoo usein unohtua. Vaikka itsekin välillä ihmettelen "hinkkaajia" joilla tuntuu menevän kymmeniä sekunteja sen viisimetrisen tekoon, niin pitäisi vaan useammin itsekin käyttää ne tarjolla olevat sekunnit eikä roiskaista vaan "sinne jonnekin".

Mulla mukavuusalue loppuu viimeistään jossain 7 metrin hujakoilla, siitä eteenpäin rupeaa olemaan hyvinkin epämukavaa. Epävarmaa on jo paljon aiemmin. Mutta muutaman kerran on kisakierroksilla tullut pitkältäkin matkalta putatessa hyvä fiilis: "tän mä laitan sisään." Harvinainen tunne siis - mutta tähän saakka se on todella toiminut. Joskus hyvin harvoin sitä vaan tietää, että "tää 12-metrinen alamäkiputti pahalla rollimahdollisuudella vaan menee sisään". Ja tosiaan, mulle se 12 metriä on oikeasti hyvin pitkä matka  :-[
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Tapanote on 11.05.16 - klo:15:02

Sen lisäksi täytyy hyväksyä se, että ei voi tehdä enempää kuin parhaansa ja että lopputulos ei silti ole sinusta kiinni. Tuulenpuuska kesken ilmalennon .... Tulos oli huono, heitto oli juuri sellainen kuin halusit. Hyväksy se. Jokaisen täytyy oppia rakastamaan lajia, heittämistä sinänsä, ei tulosta.

Eräs viisas sanoi minulle ensimmäisessä isossa kisassani kun yllättävä puuska vei tosi hyvän näköisen heittoni outtiin: "Olet hommasi tehnyt kun kiekko irtoaa kädestä. Sen jälkeen et voi vaikuttaa kiekon lentoon, joten ei sitä kannata harmitella."

Arvatkaapa, kuka oli kyseessä? Kyllä, Timo Pursio.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Tapanote on 11.05.16 - klo:15:05
Mulla mukavuusalue loppuu viimeistään jossain 7 metrin hujakoilla, siitä eteenpäin rupeaa olemaan hyvinkin epämukavaa. Epävarmaa on jo paljon aiemmin.

Sitä mukavuusaluetta saa pidemmäksi kun puttaa tuhat kertaa sisään sieltä kauempaa. Eikä tarvi mennä aina, kunhan menee silloin tällöin, niin se "tieto" vaihtuu ei-tää-voi-mennä:stä voi-tää-mennäkin:ksi.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Tapanote on 11.05.16 - klo:15:07
Vaikka itsekin välillä ihmettelen "hinkkaajia" joilla tuntuu menevän kymmeniä sekunteja sen viisimetrisen tekoon, niin pitäisi vaan useammin itsekin käyttää ne tarjolla olevat sekunnit eikä roiskaista vaan "sinne jonnekin".

Mulla menee. Käytän niin kauan että tuntuu mukavalta. Että jalat ovat tukevasti, että kiekko on sopivan tahmainen ja kiekosta on hyvä ote ja muutenkin hyvä fiilis. En mä mitään tähtäile tai ajattele. Paitsi tuulessa, jolloin sitten yleensä puhun itseni pelaamaan seiftimmän suorituksen.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Ari on 11.05.16 - klo:18:08
Kesän vaikein homma. Heittää heitto kerrallaan. Yksi heitto.
Sitten seuraava. Aika monella radalla on muutama sellainen väylä joilla pääsee heittämään jotain hienoa, vaikka sitten Nummelanharjun kympillä. Sitä saattaa odotella jo vitosväylän tiillä ja pilata ne väliväylät ja todennäköisesti sen kympinkin.
Sitä kutsutaan keskittymiseksi jonka rakoillessa ei selkärankaan tungettu sadan metrin suora putteriheittokaan onnistu, saati lyhempi.

Ai että kun huomaan niin usein jo odottavani jotain väylää vaikka matkaa olisi vielä monta heittoa ennen sitä. Toki sen huomatessaan voi korjata, mutta aika helposti sitä vain haaveilee siitä hienosta annukasta sitten. Jepjep.

Title: Vs: Pelikirja
Post by: zille on 11.05.16 - klo:20:23
Ranteen käyttö draivissa

Tossa kun katoin Konopisteen videota, niin Lassi Hakulisen ranne näyttäs olevan muita kanssapelaajia enemmän mutkalla taakseviennissä.
Tai ehkä muilla vaan nopeampi liike, niin ei ehdi huomata.
Toikaan ei varmaan toimi, jos yrittää sitä vedon aikana lihaksilla suoristaa. Mutta onko hyvä taaksevedossa taittaa rannetta ja sitten antaa sen löysänä suoristua ittestään eteenpäin vedon aikana? Itte oon viime aikoina jotain tollasta tehny draivatessa ja tuntus lähtevän äkäsemmin, kun aiemmin oon kai pitänyt rannetta aika suorana koko ajan.

Tässä esimerkki Hakulisen draivista (https://youtu.be/cfjG4ukHlVs?t=458)
Title: Vs: Pelikirja
Post by: lliuhto on 11.05.16 - klo:20:41
Mulla mukavuusalue loppuu viimeistään jossain 7 metrin hujakoilla, siitä eteenpäin rupeaa olemaan hyvinkin epämukavaa. Epävarmaa on jo paljon aiemmin.

Sitä mukavuusaluetta saa pidemmäksi kun puttaa tuhat kertaa sisään sieltä kauempaa. Eikä tarvi mennä aina, kunhan menee silloin tällöin, niin se "tieto" vaihtuu ei-tää-voi-mennä:stä voi-tää-mennäkin:ksi.

Ehdottomasti. Tiedän hyvin tarkkaan mistä puttiongelmani kiikastavat. Ihan samasta asiasta kuin avausongelmani, eli harjoituksen puutteesta. Putista saisi vaan luultavasti tulosparannusta aika paljon helpommin.

Mun isoin ongelma lajissa ei tavallaan olekaan putti tai avaus tai fore tai mikä vaan suoritus, vaan se että laji on tautisen hauskaa vaikka siinä olisi rehellisesti sanottuna aika kehnokin. Olen siitä erikoinen tyyppi, että mulla on tavattoman kova kilpailuvietti, mutta pääsääntöisesti mua ei juurikaan harmita häviäminen. Eli kisailu on kivaa. Tuo on aikamoinen ongelma treenimotivaation kannalta.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: gunners on 12.05.16 - klo:09:44
Mulla on aina ollut sama "ongelma" lajissa kun lajissa. Kilpailuviettini on valtava, mutta parempien tulosten eteen en ole ollut koskaan valmis tekemään mitään. On ollut vaan hauskaa harrastaa kaikenlaista. On ollut tosi makeeta joskus pärjätä jossain jollain tasolla, mutta toisaalta yöunet eivät ole häiriytyneet huonoista sijoituksista tai tuloksista.
Olen saanut paljon ystäviä, kavereita, puolituttuja jne. urheilun kautta. Ja koska olen luonteeltani hyvin epäsosiaalinen, erakkoluonteiseksikin minua usein luonnehditaan, niin näiden harrastusten kautta olen kuitenkin pysynyt jotenkuten normaalin ihmisten kirjoissa.
Frisbeegolf yhteisö on mielestäni mahtava, edelleenkin vaikka pelaajamassat ovat nykyään valtavat. Toivottavasti tilanne pysyy samana, vaikka lajin pelaajamäärät, kaupallisuus, media näkyvyys jne. kasvaa.
Kaveri henkisyys, auttavaisuus ja ystävällisyys mitä olen saanut kohdata lajin ympärillä on ollut uskomatonta!

Eilisissä Rajamäen viikkokisoissa kiinnitin huomioni omaan ja muiden puttaamiseen...ero on aika iso! Muitten eduksi. Ja aina vaan puttini menivät korin vasemmalle puolelle, siksi siis täytyy lähteä kohta etsimään lähimmälle korille vastausta ongelmaan.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: vitikka on 12.05.16 - klo:10:10
Tuo mainitsemasi kaverihenkisyys/kannustaminen on kyllä hieno asia tässä lajissa. Toisaalta itse olen myös sen verran erakkoluonteinen, että en koe luonnolliseksi fistbumpata täysin vieraiden poolikavereiden kanssa kisan aloitusväylän avauksen jälkeen. Itselleni se tulisi luonnostaan aikaisintaan jossain muutamien väylien pelin jälkeen, kun on vähän saanut tutustuttua porukkaan ja alkaa muistamaan ehkä jo kuka oli kukin. En toki kieltäydy jos joku alkaa nyrkkitervehdystä tarjoamaan. Meitä pelaajia on vaan niin moneen lähtöön.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Ari on 12.05.16 - klo:10:25
Kyllä tuo halaaminen ja fistpumppaus on sellaista puolikoomista toimintaa. Ryhmädynamiikan hioutuminen ja yhteenkuuluvaisuuden tunne korostuu varmasti tai sitten suomalainen mies toisen halatessa hämmentyy ja peli menee lopullisesti sekaisin.

En ole muissa harrastamissani lajeissa tällaiseen läheisyyteen tottunut, mutta alkaa se läpsyttely ja halailu sujua meikäläiseltäkin juuri ja juuri :)
Title: Vs: Pelikirja
Post by: banshee on 12.05.16 - klo:10:43
Vaikka itsekin välillä ihmettelen "hinkkaajia" joilla tuntuu menevän kymmeniä sekunteja sen viisimetrisen tekoon, niin pitäisi vaan useammin itsekin käyttää ne tarjolla olevat sekunnit eikä roiskaista vaan "sinne jonnekin".

Mulla menee. Käytän niin kauan että tuntuu mukavalta. Että jalat ovat tukevasti, että kiekko on sopivan tahmainen ja kiekosta on hyvä ote ja muutenkin hyvä fiilis. En mä mitään tähtäile tai ajattele. Paitsi tuulessa, jolloin sitten yleensä puhun itseni pelaamaan seiftimmän suorituksen.
Näin itselläkin. Aluksi otetaan hyvä asento. Sitten ote kiekosta. Sen jälkeeen tähtäys yhteen ketjun silmukkaan. Muutama visualisointi kiekon liidosta sisään ja sitten menoksi. Ja toimii. Myös asenne "Tämä menee varmasti" auttaa oikeasti.

Lähetetty minun SM-G350 laitteesta Tapatalkilla

Title: Vs: Pelikirja
Post by: Kempster on 12.05.16 - klo:11:14
Toisen hyvä voi olla toisen ok tai jopa huono, eli nuo kehumiset ja läpsyttelyt on välillä niin ja näin... ei sitä "uskalla" välttämättä yläfemmaa tarjota tai edes kehua, jos pelikaveri on todella itsekriittinen suorittamisensa suhteen – saati jos on tuntematon. Pientä pelisilmää ja ihmistuntemusta vaatii tämäkin homma.

Mutta joukkuelajeissa onnistumisen jälkeen läpsyttely ja halailu on aika tavallista, jopa pakaralle saattaa pelikaveri tsemppiläpyn läimäyttää... Eipä juuri ole tullut frisbeegolfissa pelikavereita halailtua, ylävitoseen ja diskreettiin kehuun se yleensä jää jos onnistumisia tulee. Tai kyllä hyvää tuttua voi ja pitää esim. kisan voiton jälkeen käydä onnittelemassa ja vaikka kädenpuristuksen lisäksi halin antaa :-*
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Devootio on 12.05.16 - klo:12:43
Johan oli taas kierros. Viikkokisat kotiradalla, kovasti koitettiin soveltaa näitä henkisen puolen neuvoja ja aluksi menikin ihan ok. 8 väylän jälkeen +2 ja sitten yhdeksänneltä tuplabogi, hetken vitutti, mutta sitten kerättiin pakka kasaan. 10. väylälle paska avaus, hyvä lähäri ja hyvä putti, helppo par. Sit 11. väylällä mietittiin, että heitän tästä nyt mahdollisimman hienon heiton. Kiekko lähti kädestä ja laskeutui 110m lennon jälkeen n 2m päähän maalikorista. "Jes, helppo birdie ja peli kuosiin tästä" - ajatukset kävi mielessä. Ei mitään, kävelin kiekon taakse, otin pienen haara-asennon kiekon ollessa hieman rinteessä, todella varma olo siitä, että laitan sisään ja kappas, oikealta ohi. Tästä ei enää kasetti palautunut, vaikka avaukset oli loppukierroksen lähes jokaisella väylällä alle 5m korista, niin ainuttakaan birkkua ei pystynyt ottamaan. Mikä meni vikaan? Treenin puutetta? - en usko, kyllähän noita laittaa viikossa ainakin tuhat kertaa sisään. Henkinen peikko? - todellakin, jostain syystä se 3-6m putti alko tuntua teknisesti ihan mahdottomalta suoritukselta. Näin nukutun yön jälkeen osaa jo nauraa itselleen, että miten pahasti sitä voikaan kasetti levitä yhden epäonnistuneen heiton jälkeen... :D
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 12.05.16 - klo:13:45
Kiitos kaikille aktiivisesta kirjoittelusta! Niin on hyvää settiä ja oivaltavia ajatuksia nyt tullut tänne, että kirjoitusaiheista ei todella ole pulaa.

Henkisen pelin jutut kuitenkin vievät kapasiteettia niin lukijoilta kuin kirjoittajalta, joten väliin taas jotain muuta. Mentaalihommat eivät onneksi valmiiksi tule, joten peltoa riittää kynnettäväksi vaikka vähän breikkiä pitäisikin.

Tuuleen heittäminen:

Moni pitää tätä yksinkertaisena asiana, mutta ainakin itselläni vielä yli 15 vuotta pelanneena tuuliasiat askarruttavat. Moni jo jonkin aikaa pelannutkin kyselee minulta neuvoja tuuleen pelaamisesta, ja silloin huomaa, kuinka asiaa joutuu pohtimaan ihan oikeasti. Ei se tule automaatiolla koskaan, ei etenkään kisakierroksella, kun jännitys saattaa sotkea ajatuksia ja järki hidastuu.

Vastatuuli:

Draivatessa tiiltä, sanotaan nyt vaikka 100-metristä väylää kovaan vastatuuleen, on otettava huomioon monta seikkaa. Tärkein on se, että kiekon lentäessä vastatuuleen, kiekon ilmanvastus kasvaa. Se aiheuttaa sen, että kiekko kippaa helpommin yli. Tasan sama vaikutus siis kuin jos heittää kovempaa tyynessä - kun ilmanvastus kasvaa, kiekko kippaa helpommin yli.

Tätä ongelmaa voi ratkoa monella tavalla.

A) Yleensä heitetään ylivakaammalla kiekolla, kuten vaikkapa Firebirdillä tai Destroyerilla tms, koska se haluaa feidata herkemmin kuin alivakaat kiekot.

B) Laitetaan kiekkoon enemmän hyzer-kulmaa, jolla ennakoidaan vastatuulen aikaansaama ylikääntäminen

ja, koska vastatuuli tietenkin hidastaa kiekon lentoa,

C) Heittämällä kovempaa kuin tyynellä

Kaksi ensimmäistä ratkaisua ovat ihan OK, mutta jos niihin yhdistää kohdan C, mennään mönkään. Mikäli vastatuuleen heittää kovaa, täytyy yleensä sekä A että B tehdä korostetummin. Täytyy valita sekä enemmän kulmaa että ylivakaampi kiekko, koska kovempaa heittäessä ilmanvastus kasvaa, ja mitä kovempi vastatuuli, sitä kovemmin se kasvaa. Virheen mahdollisuudet nousevat huomattavasti myös siksi, että kovaa heittäessä kiekon kulmaa, suuntaa ja korkeutta on hankalampi saada osumaan kohdalleen, ja kun jokin niistä mättää kovalla tuulella, ollaan yleensä todella kaukana kohteesta.

Siksi varsin usein hyvä vaihtoehto on valita vain vähän ylivakaampi kiekko kuin normaalisti, heittää kuten ennenkin ja vähän jopa hidastaa heittoa sekä tähdätä vähän normaalia alemmaksi, koska vastatuuli yleensä nostaa kiekkoa muutenkin. On mahdollista, että kovan vastatuulen vuoksi heitto ei jaksa kohteeseen hitaammalla vedolla, mutta se on taatusti tarkempi kuin kovaa heittäessä, ja oikeastaan pituus ei kärsi läheskään yhtä paljon kuin mitä kovan ja hitaamman heiton ero on tyynellä.

Kokeile vaikka, saatat yllättyä.

Myötätuuleen, muuten, tämä kaikki toimii täysin samalla lailla mutta päinvastoin! Eli alivakaampaa, vähemmän hyzeriä ja kovempaa on siinä resepti, mikäli vain pitkäksi heittämisestä ei ole riskiä. Myötätuulessa kiekoista tulee ylivakaampia, mikä herkästi unohtuu.

Herättääkö tämä ajatuksia?
Title: Vs: Pelikirja
Post by: banshee on 12.05.16 - klo:13:54
Kiitos kaikille aktiivisesta kirjoittelusta! Niin on hyvää settiä ja oivaltavia ajatuksia nyt tullut tänne, että kirjoitusaiheista ei todella ole pulaa.

Henkisen pelin jutut kuitenkin vievät kapasiteettia niin lukijoilta kuin kirjoittajalta, joten väliin taas jotain muuta. Mentaalihommat eivät onneksi valmiiksi tule, joten peltoa riittää kynnettäväksi vaikka vähän breikkiä pitäisikin.

Tuuleen heittäminen:

Moni pitää tätä yksinkertaisena asiana, mutta ainakin itselläni vielä yli 15 vuotta pelanneena tuuliasiat askarruttavat. Moni jo jonkin aikaa pelannutkin kyselee minulta neuvoja tuuleen pelaamisesta, ja silloin huomaa, kuinka asiaa joutuu pohtimaan ihan oikeasti. Ei se tule automaatiolla koskaan, ei etenkään kisakierroksella, kun jännitys saattaa sotkea ajatuksia ja järki hidastuu.

Vastatuuli:

Draivatessa tiiltä, sanotaan nyt vaikka 100-metristä väylää kovaan vastatuuleen, on otettava huomioon monta seikkaa. Tärkein on se, että kiekon lentäessä vastatuuleen, kiekon ilmanvastus kasvaa. Se aiheuttaa sen, että kiekko kippaa helpommin yli. Tasan sama vaikutus siis kuin jos heittää kovempaa tyynessä - kun ilmanvastus kasvaa, kiekko kippaa helpommin yli.

Tätä ongelmaa voi ratkoa monella tavalla.

A) Yleensä heitetään ylivakaammalla kiekolla, kuten vaikkapa Firebirdillä tai Destroyerilla tms, koska se haluaa feidata herkemmin kuin alivakaat kiekot.

B) Laitetaan kiekkoon enemmän hyzer-kulmaa, jolla ennakoidaan vastatuulen aikaansaama ylikääntäminen

ja, koska vastatuuli tietenkin hidastaa kiekon lentoa,

C) Heittämällä kovempaa kuin tyynellä

Kaksi ensimmäistä ratkaisua ovat ihan OK, mutta jos niihin yhdistää kohdan C, mennään mönkään. Mikäli vastatuuleen heittää kovaa, täytyy yleensä sekä A että B tehdä korostetummin. Täytyy valita sekä enemmän kulmaa että ylivakaampi kiekko, koska kovempaa heittäessä ilmanvastus kasvaa, ja mitä kovempi vastatuuli, sitä kovemmin se kasvaa. Virheen mahdollisuudet nousevat huomattavasti myös siksi, että kovaa heittäessä kiekon kulmaa, suuntaa ja korkeutta on hankalampi saada osumaan kohdalleen, ja kun jokin niistä mättää kovalla tuulella, ollaan yleensä todella kaukana kohteesta.

Siksi varsin usein hyvä vaihtoehto on valita vain vähän ylivakaampi kiekko kuin normaalisti, heittää kuten ennenkin ja vähän jopa hidastaa heittoa sekä tähdätä vähän normaalia alemmaksi, koska vastatuuli yleensä nostaa kiekkoa muutenkin. On mahdollista, että kovan vastatuulen vuoksi heitto ei jaksa kohteeseen hitaammalla vedolla, mutta se on taatusti tarkempi kuin kovaa heittäessä, ja oikeastaan pituus ei kärsi läheskään yhtä paljon kuin mitä kovan ja hitaamman heiton ero on tyynellä.

Kokeile vaikka, saatat yllättyä.

Myötätuuleen, muuten, tämä kaikki toimii täysin samalla lailla mutta päinvastoin! Eli alivakaampaa, vähemmän hyzeriä ja kovempaa on siinä resepti, mikäli vain pitkäksi heittämisestä ei ole riskiä. Myötätuulessa kiekoista tulee ylivakaampia, mikä herkästi unohtuu.

Herättääkö tämä ajatuksia?
Tuo vastatuuleen heittäminen oli tuttua, mutta tuota en oo hoksannu että kiekot feidaa enemmän/aikaisemmin myötäiseen.

Lähetetty minun SM-G350 laitteesta Tapatalkilla

Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 12.05.16 - klo:13:56
Ranteen käyttö draivissa
Mutta onko hyvä taaksevedossa taittaa rannetta ja sitten antaa sen löysänä suoristua ittestään eteenpäin vedon aikana? Itte oon viime aikoina jotain tollasta tehny draivatessa ja tuntus lähtevän äkäsemmin, kun aiemmin oon kai pitänyt rannetta aika suorana koko ajan.

Tässä esimerkki Hakulisen draivista (https://youtu.be/cfjG4ukHlVs?t=458)

Mulla ei nyt tähän hätään ole videota aiheesta laittaa, mutta jos ja kun veto on hyvä (suora ja rento ilman ylimääräisiä jännityksiä), ranne käy automaattisesti mahdollisimman supistuneessa asennossa juuri ennen oikenemistaan. Jos veto alkaa sieltä lapaluiden kohdalta ja siirtyy luonnollisesti jännittelemättä kyynärpäähän, joka vetää mahdollisimman kauas eteen, on rentona pidetty ranne koukistunut niin pieneen kuin se ilman jännitystä pääsee. Jännittämällä rannetta ei pääse yhtään sen koukumpaan, mutta käsivarsi on todennäköisesti vähän jäykempi sitten koko heiton ajan.

Se voi toimia Hakulisella, mutta en mä usko, että hän mitään hyötyä siitä saa. Pitkällehän äijä heittää.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: vitikka on 12.05.16 - klo:14:23
Parin viime vuoden aikana on tullut enemmän kiinnitettyä huomiota tuulen vaikutuksiin. Ennen tätä heitot saattoi mennä sinne tänne, koska ei ollut tietotaitoa tuulten vaikutuksista ja sitten kun tietoa rupesi kertymään, niin ei vain muistanut keskittyä tarpeeksi tuuleen. Pari vuotta sitten itselleni oli tärkeä ahaa-elämys, kun tajusin kaavan: vastatuuleen vakaalla (ylivakaa).

Vastatuuliheitot on itsellä niitä hankalimpia. Myötätuuleen on paljon helpompi heittää onnistunut draivi. Lähestymisheitoissa taas tuulitekijät on paremmin hallussa itsellä. Vastatuulella nokkakulma hiemankaan ylhäällä ja heti on heitto perssiissä. Itse siis pyrin kovemmalla vastatuulessa varmistamaan ylivakaammalla kiekolla ja flättinä heittämällä (flättinä saan nokkakulman varmimmin hallittua) perussuorituksen, jos ei ole tarvetta urotekoheittoon. Tietenkin tämäkin asia on väylästä riippuvainen, mutta lähtökohtaisesti näin.

Mitä tulee tuohon mainitsemaasi voimankäyttöön vastatuulella, niin se varmasti tulee suuremmin vaikuttavaksi tekijäksi, kun draivimitta on hyvällä tasolla. Tällaisena narukätenä voimankäytön hallinta kun ei ole siellä haasteiden kärkipäässä.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 12.05.16 - klo:14:33
Itse siis pyrin kovemmalla vastatuulessa varmistamaan ylivakaammalla kiekolla ja flättinä heittämällä (flättinä saan nokkakulman varmimmin hallittua) perussuorituksen, jos ei ole tarvetta urotekoheittoon. Tietenkin tämäkin asia on väylästä riippuvainen, mutta lähtökohtaisesti näin.

Hyvä huomio tämä, että flättinä on helpompi saada kiekko lähtemään oikein. Mitä enemmän lasketaan ilmalennon aikana tapahtuvien oikenemisten ja kääntämisten varaan, sitä epävarmemmaksi lopputulos muuttuu.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Devootio on 12.05.16 - klo:17:11
Kiitos kaikille aktiivisesta kirjoittelusta! Niin on hyvää settiä ja oivaltavia ajatuksia nyt tullut tänne, että kirjoitusaiheista ei todella ole pulaa.

Henkisen pelin jutut kuitenkin vievät kapasiteettia niin lukijoilta kuin kirjoittajalta, joten väliin taas jotain muuta. Mentaalihommat eivät onneksi valmiiksi tule, joten peltoa riittää kynnettäväksi vaikka vähän breikkiä pitäisikin.

Tuuleen heittäminen:

Moni pitää tätä yksinkertaisena asiana, mutta ainakin itselläni vielä yli 15 vuotta pelanneena tuuliasiat askarruttavat. Moni jo jonkin aikaa pelannutkin kyselee minulta neuvoja tuuleen pelaamisesta, ja silloin huomaa, kuinka asiaa joutuu pohtimaan ihan oikeasti. Ei se tule automaatiolla koskaan, ei etenkään kisakierroksella, kun jännitys saattaa sotkea ajatuksia ja järki hidastuu.

Vastatuuli:

Draivatessa tiiltä, sanotaan nyt vaikka 100-metristä väylää kovaan vastatuuleen, on otettava huomioon monta seikkaa. Tärkein on se, että kiekon lentäessä vastatuuleen, kiekon ilmanvastus kasvaa. Se aiheuttaa sen, että kiekko kippaa helpommin yli. Tasan sama vaikutus siis kuin jos heittää kovempaa tyynessä - kun ilmanvastus kasvaa, kiekko kippaa helpommin yli.

Tätä ongelmaa voi ratkoa monella tavalla.

A) Yleensä heitetään ylivakaammalla kiekolla, kuten vaikkapa Firebirdillä tai Destroyerilla tms, koska se haluaa feidata herkemmin kuin alivakaat kiekot.

B) Laitetaan kiekkoon enemmän hyzer-kulmaa, jolla ennakoidaan vastatuulen aikaansaama ylikääntäminen

ja, koska vastatuuli tietenkin hidastaa kiekon lentoa,

C) Heittämällä kovempaa kuin tyynellä

Kaksi ensimmäistä ratkaisua ovat ihan OK, mutta jos niihin yhdistää kohdan C, mennään mönkään. Mikäli vastatuuleen heittää kovaa, täytyy yleensä sekä A että B tehdä korostetummin. Täytyy valita sekä enemmän kulmaa että ylivakaampi kiekko, koska kovempaa heittäessä ilmanvastus kasvaa, ja mitä kovempi vastatuuli, sitä kovemmin se kasvaa. Virheen mahdollisuudet nousevat huomattavasti myös siksi, että kovaa heittäessä kiekon kulmaa, suuntaa ja korkeutta on hankalampi saada osumaan kohdalleen, ja kun jokin niistä mättää kovalla tuulella, ollaan yleensä todella kaukana kohteesta.

Siksi varsin usein hyvä vaihtoehto on valita vain vähän ylivakaampi kiekko kuin normaalisti, heittää kuten ennenkin ja vähän jopa hidastaa heittoa sekä tähdätä vähän normaalia alemmaksi, koska vastatuuli yleensä nostaa kiekkoa muutenkin. On mahdollista, että kovan vastatuulen vuoksi heitto ei jaksa kohteeseen hitaammalla vedolla, mutta se on taatusti tarkempi kuin kovaa heittäessä, ja oikeastaan pituus ei kärsi läheskään yhtä paljon kuin mitä kovan ja hitaamman heiton ero on tyynellä.

Kokeile vaikka, saatat yllättyä.

Myötätuuleen, muuten, tämä kaikki toimii täysin samalla lailla mutta päinvastoin! Eli alivakaampaa, vähemmän hyzeriä ja kovempaa on siinä resepti, mikäli vain pitkäksi heittämisestä ei ole riskiä. Myötätuulessa kiekoista tulee ylivakaampia, mikä herkästi unohtuu.

Herättääkö tämä ajatuksia?


Jälleen mielenkiintoista aihetta kehiin ja koen halua taas osallistua keskusteluun. Kotiratani Kokkolan Köykärinmäki ja Meripuisto lienevät yksiä suomen tuulisimmista radoista, joten tuuleen heittäminen ei oikeastaan itselleni ole kovin vierasta. Vastatuuleen hiljempaa heittäminen kuitenkin tuli täysin uutena ja olenkin oikeastaan huomaamatta heittänyt vastatuuleen hiljempaa, mitä normaalisti. Jatkossa teen siis sen tiedostaen miksi!

Olisin kiinnostunut kuulemaan ajatuksia myös sivu- ja ristituuleen heittämisestä, minkälaisia asioita tulisi ottaa huomioon heitettäessä kovaan sivutuuleen? Vaihdatko itse heittoa tuulen perusteella esim rystyltä kämmenelle tai mietitkö heiton lähtökulmaa tai kiekkovalintoja samalla lailla kun vasta- tai myötätuuleen heitettäessä?

Itse olen ainakin lyhyemmissä putterilähäreissä koittanut miettiä, etten anna kiekon pohjaa tuulelle. Esimerkkinä nyt vaikka 30-40m putterilähäri ja kova sivutuuli oikealta, pyrin heittämään kiekon hieman antsassa ja vähän kovempaa, ettei tuuli pääse kiekon alle ja vie loppufeidiä kauemmaksi kohteesta. Mitä mielipiteitä tästä?
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaskala on 12.05.16 - klo:18:06
Tätä ongelmaa voi ratkoa monella tavalla.

A) Yleensä heitetään ylivakaammalla kiekolla, kuten vaikkapa Firebirdillä tai Destroyerilla tms, koska se haluaa feidata herkemmin kuin alivakaat kiekot.

B) Laitetaan kiekkoon enemmän hyzer-kulmaa, jolla ennakoidaan vastatuulen aikaansaama ylikääntäminen

ja, koska vastatuuli tietenkin hidastaa kiekon lentoa,

C) Heittämällä kovempaa kuin tyynellä
Mitäs olet mieltä vaihtoehdosta D) Heitä nopeammalla kiekolla?

Logiikkana siis se, että kiekko halkoo paremmin tuulta, vajaa tehoisenakin jaksaa korille ja vastatuuli kompensoi hiljaisemman heiton nopeutta säilyttäen kiekon luonnollisen lentoradan.

Itse ainakin tulee usein vaihdettua midarista väylyriin kun tuulee kunnolla vastaan.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 13.05.16 - klo:14:28
Tätä ongelmaa voi ratkoa monella tavalla.

A) Yleensä heitetään ylivakaammalla kiekolla, kuten vaikkapa Firebirdillä tai Destroyerilla tms, koska se haluaa feidata herkemmin kuin alivakaat kiekot.

B) Laitetaan kiekkoon enemmän hyzer-kulmaa, jolla ennakoidaan vastatuulen aikaansaama ylikääntäminen

ja, koska vastatuuli tietenkin hidastaa kiekon lentoa,

C) Heittämällä kovempaa kuin tyynellä
Mitäs olet mieltä vaihtoehdosta D) Heitä nopeammalla kiekolla?

Logiikkana siis se, että kiekko halkoo paremmin tuulta, vajaa tehoisenakin jaksaa korille ja vastatuuli kompensoi hiljaisemman heiton nopeutta säilyttäen kiekon luonnollisen lentoradan.

Itse ainakin tulee usein vaihdettua midarista väylyriin kun tuulee kunnolla vastaan.

Voi toimia, riippuu vähän tuulen kovuudesta ja tietenkin väylän pituudesta. Mutta täytyy aina pitää mielessä, että mitä nopeampi kiekko, sitä isommat linjat, äkkinäisemmät liikkeet ja hajonta. Jos mun pitäisi valita yksi kiekko, jolla heittäisin kovassa vastatuulessa kaikki 80-120-metriset väylät, se olisi Champion Banshee. Se taitaa muutenkin olla useimmin käyttämäni kiekko tällä hetkellä. Pitääkin käydä ostamassa pari lisää. Kiitos kun muistutit! :)
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Hormoni on 13.05.16 - klo:14:54
Mielenkiintoista tuulipohdintaa, näitä tuskin voi liikaa miettiä. :)

Olen itse järkeillyt juuri tuon kiekon "optiminopeuden" mukaan, eli millä nopeudella sitä tulisi heittää suunnitellun käyttäytymisen saavuttamiseksi.

Jos kiekon lähtönopeus on vaikka normaalisti 100km/h, niin 10m/s (~36km/h)  vastatuuleen se vastaisi noin 136km/h nopeutta. Tällöin itse valkkaisin jonkun sellaiselle nopeudelle soveltuvan kiekon, vaikka esimerkkinä PD2.

Pitäisi kyllä enemmän kokeilla näitä käytännössä, eli kumpi itsellä tuottaa toivotun / paremman lopputuloksen, ylivakaampi hitaampi kiekko esim. Firebird vai nopeampi jyrä PD2.


Takatuuleen ainakin hitaammat kiekot, jopa midarit, tuntuvat liitävän samoille mitoille draivereiden feidatessa selvästi aikaisemmin.

Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 13.05.16 - klo:15:07
Mulla mukavuusalue loppuu viimeistään jossain 7 metrin hujakoilla, siitä eteenpäin rupeaa olemaan hyvinkin epämukavaa. Epävarmaa on jo paljon aiemmin. Mutta muutaman kerran on kisakierroksilla tullut pitkältäkin matkalta putatessa hyvä fiilis: "tän mä laitan sisään." Harvinainen tunne siis - mutta tähän saakka se on todella toiminut. Joskus hyvin harvoin sitä vaan tietää, että "tää 12-metrinen alamäkiputti pahalla rollimahdollisuudella vaan menee sisään". Ja tosiaan, mulle se 12 metriä on oikeasti hyvin pitkä matka  :-[

Nyt osuu arkaan paikkaan, hyvä!

Mukavuusalue:

Mukavuusalue, ihan koko elämän mittakaavassa, on sellainen alue, joka on kaikista petollisin, ja jonne jämähtää ihan hirveän helposti. Mutta mukavuusalue on myös sanana harhaanjohtava, sillä jos mukavuusaluetta ei koskaan pyri laajentamaan, sillä on tapana kaventua ja muuttua ahtaammaksi niin, että ei huomaakaan, kunnes yhtäkkiä on vain ihan pakko murtautua sieltä ulos - ryminällä. Ja sitten ollaankin syvällä epämukavuusalueella. Niin syvällä, että voi tulla täysin neuvottomaksi, kun mukavuusalueelta on jouduttu lähtemään niinkin varoittamatta ja yllättäen, ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Kyllä sen epämukavuusalueenkin oppii muuttamaan itselleen mukavaksi - samaan tapaan kuin joskus entisaikoina opetettiin lapsia uimaan: köysi jalkaan ja laiturilta veteen. Niin kauan, kunnes osaa pysyä itse pinnalla, mukavasti. Ei taatusti kovin miellyttävää, mutta niin vain oppii. On toki helpompiakin tapoja, kuten vähittäinen totuttelu.

Mukavuusalue on sellainen alue, jossa ollessa ei joudu kohtaamaan haasteita, eli pelkojaan. Joillekin mukavuusalue voi tarkoittaa esimerkiksi nukkumista valot päällä, aina samaa reittiä töihin ajamista tai vaikka aina samaa ruoka-annosta. Jottei joudu kohtaamaan uutta ja epävarmaa, mahdollisesti jopa vaarallista tilannetta. Pelosta on kuitenkin AINA kysymys, koska vain vanhoja ja tuttuja asioita tekemällä välttää kohtaamasta tuntematonta, siis pelottavaa. Ja muista, pelko on tunteista kavalin, sillä se naamioituu aina joksikin muuksi. Yleensä järkevyydeksi. Pelko sanoo, että "on järkevää syödä aina samaa ruokaa, koska silloin tietää, mitä saa, eikä joudu pettymään". "Ei kuitenkaan kannata ajaa toista reittiä, koska tuskin siellä on mitään näkemisen arvoista ja tietääpähän varmasti reitin, niin ei tule eksyttyä".

Mukavuusalue ei tosin koskaan pysy samankokoisena, vaan jos aina asennoituu karsimaan kaikesta tekemisestään haasteet ja hankaluudet, pelot ja yllätykset, huomaat olevasi spiraalissa, joka kiertyy aina vain pienemmäksi. Sitten hiljalleen huomaa kuinka tylsäksi ja ilottomaksi kaikki on mennyt. Huomaa suorittavansa elämää, josta on itse karsinut kaikki yllätykset pois, jottei joutuisi pettymään. Ei tosin yllättymäänkään, koska yllätys voi olla negatiivinenkin. Psykologit tietävät, että jos ihmiselle annetaan 50/50 mahdollisuus joko suureen voittoon (tai todella suureen tappioon) tai vain pieneen voittoon (ja pieneen tappioon), useimmat ihmiset valitsevat sen, josta koituu vähemmän harmia. Vaikka olisi siis yhtä suuri mahdollisuus suureempaan voittoon. Ihminen on varmistelija.

Traagisimmillaan käy niin, että ihminen ei voi poistua kotoaan, koska ulkona on pelottavaa, tai koska on pakko varmistaa onko liesi jäänyt päälle tai ikkunat auki tai mitä tahansa. Ihminen voi luoda ympärilleen kalterit, joiden sisällä on turvallista (joskin ihan perseestä). Siksi on eläimiä, jotka eivät lähde häkistään vaikka saisivat. Tai vankeja, jotka haluavat takaisin lusimaan, koska ulkomaailmassa on liikaa valinnan varaa, ja koska eivät muutakaan osaa. Valtava elämän potentiaali jätetään käyttämättä siksi, koska pelottaa hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle, pelätään ottaa riskejä, pelätään yllättyä, pelätään elää täysillä.

Mitä tämä tarkoittaa sitten pelaamisen kannalta?

Mukavuusalue on, kuten Tapanikin jo sanoi, esimerkiksi se etäisyys putille, joka on tuttu ja turvallinen. Pelaaja tietää, että tältä etäisyydeltä menee melko varmasti sisään, joten hän ei välttämättä edes välitä kokeilla 10 metristä, jottei vain kiekko lentäisi ohi korin ja ulos mukavuusalueelta. Paluuputti on pelottava asia, joten todennäköisesti hän on myös opetellut sellaisen puttityylin, ettei joudu koskaan tilanteeseen, jossa hänen on kohdattava kierroksella pelkonsa, eli paineisen paluuputin. Mä tiedän, mistä puhun.

Niin kauan, kun ei anna itselleen mahdollisuutta putata 10 metristä sisään, ei putti tule koskaan menemään niin kaukaa sisään. Piste.

Kyse on pelosta, ja vain pelosta, mutta pelko on saattanut panna naamarin päälle ja esiintyy järjen äänenä, joka sanoo että "näin välttää suuremmat katastrofit. Otan vain nostobirdiet ja muuten pelaan par-tulosta. En edes yritä yli 7 metristä, ettei mene pitkäksi."

No onpa järkevää...

Pelkoahan se on. Pelkoa yrittää parhaansa. Pelkoa kohdata epämukavat paluuputit ja pelkoa pelata loistavaa peliä! Silloin pelko on ottanut voiton, etkä sinä.

Kuten Tapani kirjoitti, mukavuusaluetta voi venyttää opettelemalla menemään sen ulkopuolelle. Puttaa tuhat kertaa kympistä. Opettele tekemään pitkiä putteja. Vaihda sellaiseen tekniikkaan, jolla VOI PUTATA PITKÄKSI. Ja puttaa surutta pitkäksi pari kertaa. Mene kisoihin ja tee parhaasi, ja jos tulee paluuputteja, tee parhaasi. Jos paluuputti ei mene sisään, iloitse siitä, että pääsit treenaamaan sitä kovan paineen alla, koska vain siten voit koskaan oppia puttamaan paluuputteja kovan paineen alla. Sitä on olla epämukavuusalueella ja tehdä siitä mukavuusalueensa. Se on ainoa keino.

Kannustan kaikkia aluerajojen selkkauksiin. Se on ainoa tapa tulla hyväksi. Ja ainoa keino estää puristumasta omien kapenevien mukavuusrajojensa sisälle. Nimittäin mokia tulee siellä mukavuusalueellakin, ja jos antaa niitten ottaa vallan, asetat uudet rajat taas vähän lähemmäs ja sitten taas vähän lähemmäs.

Lopulta huomaat, kuinka kiekon pudottaminenkin koriin jännittää.

Ja mä tiedän, mistä puhun. Itsestänihän mä olen tähänkin mennessä kirjoittanut.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: lliuhto on 13.05.16 - klo:20:18
Mulla mukavuusalue loppuu viimeistään jossain 7 metrin hujakoilla, siitä eteenpäin rupeaa olemaan hyvinkin epämukavaa. Epävarmaa on jo paljon aiemmin.

Nyt osuu arkaan paikkaan, hyvä!


Ei ollut tarkoitus :)

jos mukavuusaluetta ei koskaan pyri laajentamaan, sillä on tapana kaventua ja muuttua ahtaammaksi niin, että ei huomaakaan, kunnes yhtäkkiä on vain ihan pakko murtautua sieltä ulos - ryminällä. Ja sitten ollaankin syvällä epämukavuusalueella.

Tuo osuus tiivistää aika hyvin sen mitä olen pyrkinyt tekemäänkin. Eli laajentamaan mukavuusaluettani putatessa. Se että olen nyt kehno puttaaja, ei tarkoita, ettenkö esimerkiksi viime kaudella ollut vielä kehnompi. En oikein edes tiedä mitä olen tehnyt muuten eri tavalla, mutta olen vaan pyrkinyt "pistämään ne putit sisään". Toisin sanoen, "putin yrittäminen" on muuttunut "puttaamiseksi". Osumaprosentti ei välttämättä ole aivan valtavasti noussut, mutta eipä ole toisaalta oikeastaan turpiinkaan tullut. Ja tekeminen tuntuu paljon luontevammalta, ei enää siltä että "tää ei voi ikinä onnistua" - nyt vaan hämmästelen sitä voimaa minkä jotkut kiekkoon saavat hyvin eleettömällä ja skarpin tarkalla puttiliikkeellä.

Mutta ei voi korostaa liikaa tosiaan sitä, että omia rajojaan pitää koetella, muuten niitä ei ainakaan koskaan riko. Tai ne tosiaan jopa voivat supistua entisestään.

Yksi tavoite puttaamisessa minulla ainakin on, että kierroksella ei tulisi "no toi nyt olisi oikeasti pitänyt saada sisään" -putteja, joissa epäonnistuminen siis käytännössä johtuu puhtaasti nollakeskittymisestä ja huolettomasta roiskaisusta. Ja kyllä, olen saanut niiden määrän vähenemään huomattavasti. Kummasti noiden turhien missien karsiminen nostaa itseluottamusta myös niiden puttien osalta, joissa oikeasti on jo tekemistä.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 14.05.16 - klo:17:52
Ranteen käyttö draivissa

Tossa kun katoin Konopisteen videota, niin Lassi Hakulisen ranne näyttäs olevan muita kanssapelaajia enemmän mutkalla taakseviennissä.
Tai ehkä muilla vaan nopeampi liike, niin ei ehdi huomata.
Toikaan ei varmaan toimi, jos yrittää sitä vedon aikana lihaksilla suoristaa. Mutta onko hyvä taaksevedossa taittaa rannetta ja sitten antaa sen löysänä suoristua ittestään eteenpäin vedon aikana? Itte oon viime aikoina jotain tollasta tehny draivatessa ja tuntus lähtevän äkäsemmin, kun aiemmin oon kai pitänyt rannetta aika suorana koko ajan.

Tässä esimerkki Hakulisen draivista (https://youtu.be/cfjG4ukHlVs?t=458)

Kun tällainen suomalainen perustuuppari "Jaani" kertoo, miten asiat ovat, niillä ei yleensä ole niin paljon totuusarvoa. Olisikohan McBethilla ja Nate Sextonilla enemmän uskottavuutta.

https://youtu.be/U0gzNIRxRbY?t=3m45s
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Kiekkosälli on 15.05.16 - klo:11:08
Haluaisitko valaista miten tuulet vaikuttaa erikoisheittoihin? (upsit ja rollerit tietenkin molemmilla tavoilla)
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 15.05.16 - klo:12:47
Haluaisitko valaista miten tuulet vaikuttaa erikoisheittoihin? (upsit ja rollerit tietenkin molemmilla tavoilla)

Forea ei ehkä lasketa erikoisheitoksi (ENÄÄ!), mutta siitäkin voin todeta sen, että koska foreen ei saa niin hyvää jengaa kuin bäkkäriin, on se alttiimpi tuulen vaikutuksille.

Upsia vältän itse heittämästä sivutuuleen, koska tuulen vaikutus kiekkoon on maksimaalinen kiekon ollessa pystyssä. Vasta- ja myötätuuleen pitää taas olla todella tarkka, että ei näytä kiekon selkää tuulen suuntaan. Se estää kiekkoa tekemästä kieppiä, ja yleensä kiekko putoaa sitten liitämättä maahan.

Rolleri on tuulella ihan hyvä vaihtoehto, koska maanpinnassa ei tuule läheskään niin kovaa kuin ylhäällä. "Tuulella heitot matalana" on ihan käypä ohjenuora, jos haluaa väylällä pysyä. Sivutuulessa rolleri on tietysti hyvin riski aina, mutta taitava pelaaja voi koettaa heittää kiekon oikeaan kulmaan pyörimään niin, että tuuli jopa estää kiekkoa "feidaamasta".

Kovalla tuulella kannattaa pysyä osaamissaan perusasioissa, jos haluaa pelata ilman suuria vaihteluita.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Mava on 15.05.16 - klo:15:57
Todella mielenkiintoista ja hyödyllistä juttua täällä!

Jossakin vaiheessa jos tulis juttua kiekon nokkakulmasta draivatessa nii olis kiva.

Itse olen tuskaillut sen kanssa monta vuotta ja ei vaan pysy nokka alhaalla vaikka miten sitä kiekkoa yrittäis käteen murjoa.
Sit kun sen kiekon yrittää saada väkisin käteen siten että nokka on alaspäin nii puristusta tulee liikaa ja tuntuu, että koko käsi menee aivan jäykäksi.
Sitenpä se heitto onki kaikkee muuta kun rento.

Putterit ja midarit menee melkein samoille metreille kun driveritki. :(
Title: Vs: Pelikirja
Post by: jauza on 15.05.16 - klo:21:56
Hieno blogi, mukavaa luettavaa. Frisbeegolf (ja elämä) on mun mielestä oikeastaan kahta asiaa: ajatuksia ja tunteita. Jos haluaa muutosta omaan peliin (elämään), niin kaikki alkaa niiden tunnistamisesta. Sen jälkeen olisi hyvä opetella pitämään ne erillään suoritushetkestä. Ja lopuksi, mitä nopeammin hyväksyy/unohtaa edellisen suorituksen, niin sitä helpommaksi tekee itselleen pelaamisen. "The Fast Show/Ruuvit löysällä" -sarjassa taisi olla Swiss Tony niminen hahmo, joka vertasi lähes kaikkea kauniin naisen rakastelemiseen  :D vertauskuva toimii myös frisbeegolfiin:  Jos suoritushetkellä  ajattelet tekniikkaa, moitit itseäsi ja mietit vain lopputulosta, niin et saa pirkkoa tulemaan (pun intended).

Sitten vielä Jaanilta ja miksei muiltakin, vinkkejä sadekelillä pelaamiseen?
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 15.05.16 - klo:22:07
Kiitos.

Mä taas ajattelen niin, että pelaaminen ja elämä kulkee yhdessä, ja kumpaankin kuuluu epätäydellisyys. Se vain pitää hyväksyä ja jatkaa eteenpäin ilman, että ruokkii sitä ajatusta päässään. Ajatusten pitää antaa tulla ja mennä silti. Jos koko ajan miettii, mitä EI saisi ajatella, niin aivan taatusti ajattelee sitä koko ajan. Sen sijaan, jos hyväksyy epätäydellisyytensä ja harhailevat ajatukset, ne kyllä haihtuvat kun ei koeta estellä tai pitää kiinni. Swiss Tonylla oli niin hyvä itsetunto, että hän tiesi olevansa peto sängyssä vaikkei pirkko aina tullutkaan. Ei varmaan Swiss Tony murehtinut pitkään. Niin pelaajankin tulisi mennä seuraavalle reiälle ja laittaa löysänä mukiin vain.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Korpa on 15.05.16 - klo:23:27
Sitten vielä Jaanilta ja miksei muiltakin, vinkkejä sadekelillä pelaamiseen?

Parina viime kesänä tämä onkin ollut hyvin ajankohtainen asia monessakin kisassa ja miksei muutenkin. Itse pitäisin erityisen tärkeänä kolmea asiaa:
- Riittävä määrä hyviä kuivia pyyhkeitä, mikrokuitusäämiskät toimii itsellä parhaiten.
- Pidä itsesi ja erityisesti kädet kuivina ja lämpiminä. Yhdet hanskat ei välttämättä riitä monen kierroksen ajaksi.
- Bägiin mukaan kaiken varalta jokunen kiekko, josta saa hieman nihkeänäkin riittävän pitävän otteen heittämiseen.

Esimerkkinä yksi oma kisa viime keväältä. Liian vähän pyyhkeitä (6 kpl) ja vain yhdet goretex-rukkaset johti siihen, että 2x18 väylän kisassa viimeisillä väylillä kiekot alkoi lipsahdella väkisin sinne sun tänne ja ihan viimeiset väylät piti pelata täysin Basic Jokerilla, että sai heitot pysymään jotenkin suunnassa. Tuon kisan aikana satoi koko ajan ja oli varsin viileä keli.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaskala on 16.05.16 - klo:09:16
Sitten vielä Jaanilta ja miksei muiltakin, vinkkejä sadekelillä pelaamiseen?

Parina viime kesänä tämä onkin ollut hyvin ajankohtainen asia monessakin kisassa ja miksei muutenkin. Itse pitäisin erityisen tärkeänä kolmea asiaa:
- Riittävä määrä hyviä kuivia pyyhkeitä, mikrokuitusäämiskät toimii itsellä parhaiten.
- Pidä itsesi ja erityisesti kädet kuivina ja lämpiminä. Yhdet hanskat ei välttämättä riitä monen kierroksen ajaksi.
- Bägiin mukaan kaiken varalta jokunen kiekko, josta saa hieman nihkeänäkin riittävän pitävän otteen heittämiseen.
Noiden pyyhkeiden lisäksi itelle tärkein on:
- Käytä riittävästi aikaa. (Kuivaa kiekko kunnolla, kuivaa käsi kunnolla, hae kunnon asento jos alusta on märkä/liukas)

Ihmiset ei jaksa vaihtaa pyyhettä jos se on vaan vähän märkä ja muutenkin kiirehtii kun sitähän kastuu. Väitän kuitenkin että se livenny heitto korpeaa paljon enemmän ku pari ylimäärästä pisaraa sadetakin pinnalla.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Flick Maniac on 16.05.16 - klo:12:39
Laadukasta sanailua. Nyt tarvittaisi tähän Humpparitarin kommentti avatarinsa vuoksi.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: mykey on 16.05.16 - klo:16:03
Jaani

Miten pelikirjasta saa tehtyä toimivan kilpailu käyttöön? Ainakin itsellä fore ja putti ovat vähän päiväkohtaista ja tuulelle pitäisi sovittaa oma kiekkonsa.
usein mietinkin väyliä ennakkoon ja käyn treenaamassa kisa layouttia.. Edellisenä iltana sitten sää olosuhteet mukaan ja tilasto arvio mihin tulisi päätyä..
Käyn läpi väylät varman pelin ja riski pelin väliltä,koska taidot ei yksinkertaisesti riitä toteuttamaan koko kierrosta parasta mahdollista omaa suoritusta tehden..
Aika nopeasti sitten selviää onko tänään forelle käyttöä vai pelataanko varmemmin suoraan ja lähäri+nosto fore väylille..
Omassa pelissä antsa kulma nousee riskinä aina kulman säätelyn takia ja varmemmin pelaaminen tuo sitten tahtoa välillä yrittää.. Varmalla pelaamisella tarkoitan tässä esimerkiksi Veikkolan väylä11 pelaamista kahdella helpolla roc3 heitolla nostolle ja riskinä avausta antsa kulmassa Echo star dessulla alle 10 putille.. Tuo dessu heitto onnistuu 15% mahdollisuudella eli en voi sitä riskin takia käyttää kilpailussa.. Millä tavalla riskin arvioiminen sitten omiin kykyihin kannattaa? Itse olen arvioinut että jos pystyn joka toinen kerta tekemään jotain niin riski on tarpeeksi pieni pelattavaksi.
Onko tähän riskin arvioimiseen jotain pelin kokonaisuuden kannalta järkevää mittaria?
Title: Vs: Pelikirja
Post by: JanneRäsänen on 16.05.16 - klo:19:19
Onko joku muukin joutunut luomaan b ja c versioita pelikirjasta? Minulle sään muutokset ovat toissijainen seikka heittotavan ja kiekon valinnassa. Esteet vaikuttavat enemmän ja vielä enemmän joudun suitsimaan kunnianhimoa hetken (ei päivän) kunnon mukaan. Kun ei ole terveyttä suotu, hermoston hyytyminen kesken kaiken ja liikeratojen rajoitteet alle normaalin johtuen arvista käden sisällä sekä tulehduksista ynnä jumit kalvojen ja ympäröivien kudosten välillä muuttavat tilannetta koko ajan.

Mitä huonompi hetken kunto, sitä seiftimpi kiekko (nahkea ja matala, jottei lipeä puristusvoiman kadotessa ja sormeen tarttumattomuus hermopinteiden tahdottomista death gripeistä sormilla johtuen) on valittava ja isoimpaan aukkoon luotettavimmalla heitolla on mentävä.

Minulla käsi on mättänyt huolella kaksi vuotta ja kaksi uutta vaivaa on löytynyt diagnooseiksi leikatun kohdan lisäksi. Hoito alussa ja ei hajua kuntoutumismahdollisuuksista vielä. Enemmän tekee pakkia kuin edistystä kuntoutusohjelma tällä hetkellä. Seurauksena pelaamaan ylipäätään pääsy on vaatinut vasurinkin käyttöä. Iloisena yllärinä vähemmät treeni- ja rataheitot oikealla kädellä auttavat oikean käden kestoa kierroksella. Siten a vaihtoehdon pelikirjasta vaihtoon ei ole tullut niin usein tarvetta kuin koko heittouallani aiemmin. Putin tatsi on säilynyt paremmin, kun hermot eivät ole tukossa/puuduksissa ylirasituksesta.

Minusta yhden totuuden pelikirja ilman b vaihtoehtoa kuullostaa katastrofilta, jos se on suunniteltu ihanneoloihin ja olot huononevat sekä päin vastoin. Liikkumavaraa saa olla, kun vain riski/palkkio analyysi on ideaalialueella kulloiseenkin tilanteeseen suhteutettuna. Tapanista poiketen en laske 35 m heittoa putiksi ja yleensä heitän alle aina vs yritän sisään. Ei ole ideaalia yrittää yli normaalin onnistumisprosentin heittoja sankarillisina, jos on vaarakomponentti mukana. Saatan hakea sisään, jos ei ole vaaraa ja tila riittää heittämään heiton, joka ei mene hyvän osumaprosentin alueen verran pitkäksi, jos ei osu. Tyypillisesti haku on päällä paljon lyhyemmältä matkalta.

Täällä mainittiin muiden vaivaton voiman tuotto pitkään puttiin. Se syntyy mahdollisimman rennosta kädestä ja suuresta painon siirrosta jaloista käden liikkeesen asti. Jos ei riitä, hyppy mukaan ja eksoottiseksi jos heittäytyy sekä ottaa lisäepävarmuuskomponentin, katsokaa Leksan rannetta putissa. Hyvä tehon tuottoon, mutta tarkkuus ja toistettavuus vaatii paljon treeniä ja on herkkä virheille väsähdyksen iskettyä. En saa tuota rannevippausta luotttavaksi kiessistä toiseen varsinkaan peräkkäisinä päivinä johtuen käden hermoston hyytymisestä. Pienissä määrin levänneenä onnistuu, mutta se levon vaikutus on minulla mallia Sahara ja paha haju kiitos lekurin kiellon nostaa yli 5 kg painoja. Kunto kädessä pudonnut, vammat ennallaan, huono yhtälö.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: janne on 17.05.16 - klo:14:39
Takatuuleen ainakin hitaammat kiekot, jopa midarit, tuntuvat liitävän samoille mitoille draivereiden feidatessa selvästi aikaisemmin.
Tämä! Äsken kovaan myötätuuleen rykiä, ja väylädraiverit (Champion Leopard) selvästi pidemmälle (yli 10m) mitä alivakaat nopeemmat draiverit (Beastit). Ei tullu midareita vedeltyä kovasti että mitä niitten kans ois tapahtunu. Pitää jossain toisessa paikassa kokeilla noita vastatuuliohjeita, tuolla ei voinu mennä toisesta päästä kenttää heittämään kun ois tullu parkkipaikka ja rakennus eteen  :)
Title: Vs: Pelikirja
Post by: JanneRäsänen on 17.05.16 - klo:16:57
Roc on yllättävän pitkä takatuulessa ja vaatii puhtia sekä 6 numeroa nopeamman kiekon takatuulessa samoihin mittoihin pääsyyn. Mutta Comet vasta pitkä onkin takatuulessa.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 19.05.16 - klo:07:29
Todella mielenkiintoista ja hyödyllistä juttua täällä!

Jossakin vaiheessa jos tulis juttua kiekon nokkakulmasta draivatessa nii olis kiva.

Itse olen tuskaillut sen kanssa monta vuotta ja ei vaan pysy nokka alhaalla vaikka miten sitä kiekkoa yrittäis käteen murjoa.
Sit kun sen kiekon yrittää saada väkisin käteen siten että nokka on alaspäin nii puristusta tulee liikaa ja tuntuu, että koko käsi menee aivan jäykäksi.
Sitenpä se heitto onki kaikkee muuta kun rento.

Putterit ja midarit menee melkein samoille metreille kun driveritki. :(

Mä tätä jäin pohdiskelemaan ja katselin kentillä heittoja sillä silmällä löytääkseni syitä. Näkemättä sun heittoasi veikkaan ja arvaan, että kiekon ns. laahaus, eli liian korkea nokkakulma johtuu kaarevasta vedon linjasta. Eli teet taakseviennin niin, että kiekko käy liian korkealla, jossain jopa olkapään korkeudella. Sitten kun aloitat vedon, käsivarsi hakeutuu luonnollisemmalle korkeudelle (eli about alimpien kylkiluiden korkeudelle), mutta jos se jatkaisi suuntaansa, kiekko lentäisi maahan. Siksi käsivartesi aloittaa taas nousevan liikkeen ennen kiekon irtoamista. Eli heität air-bouncella. Sitä voi yrittää korjata hakemalla taaksevetoa tietoisesti alemmas. Voi olla, että vedon alkaessa olet myös voimakkaassa etukenossa, minkä vuoksi käsivarsi käy liian korkealla.

Se, että putterit ja midarit menevät yhtä pitkälle kuin draiverit voi johtua siitä, että niiden lennossa laahaus ei vaikuta niin radikaalisti pituuteen. Draiverit ovat herkempiä siinä asiassa. Voi myös olla, että heität draiveria kovempaa jolloin tekniikka muuttuu. En tiedä.

Kokeilemalla selviää. Ja videoimalla.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaskala on 19.05.16 - klo:10:46
Jos niitä aiheita kaipaat, ni tekniikkapuolelta kiinnostais kuulla onko sulla jotain hyvää ajatusmallia hysseflipin heittämiseen.

Yleensähän hysseen heittämistä aloitellaan vakaammilla/suorilla kiekoilla ja jotta ne lentää mihinkään niin heitto on yleensä hieman korkeampi ja suuntautuu hieman oikelle jost feidi tuo kiekon linjaan. Hysseflipissä pitäisi saada säilytettyä kiekon kulma, mutta saada se silti lähtemään matalana ja suoraan eteenpäin.

Noin teoriassahan hysseä heitettäessä kummarrutaan eteenpäin. Alaspäin heitto taas onnistuu kun taaksevientiä tuo ylös. Noiden yhdistelmä vain on huono kun kumarassa taakseviennin korottaminen tarkoittaakin sitten kehon ympäri kulkevaa vetoa.

Eli osaisitko pukea oikeaa liikerataa sanoiksi?
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Flick Maniac on 19.05.16 - klo:13:17
Mä mietin tota kans hetkisen joskus mut sit totesin et hitto menee hysseflipinkin heittäminen vaikeeks jos se pitää ajatella osiksi. Paree siis olla lukematta vastausta ja jatkaa vaan.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 20.05.16 - klo:16:07
Mä heitän hysseflipin ihan normaalisti. Kiekko hyssessä, mutta suora heitto. Mä en ihan ymmärrä tätä kysymystä varmaan.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaskala on 20.05.16 - klo:17:20
Mä heitän hysseflipin ihan normaalisti. Kiekko hyssessä, mutta suora heitto. Mä en ihan ymmärrä tätä kysymystä varmaan.
Säädätkö sä kiekon kulman sitte kädessä?

Kysmys ois kai sitte että heitätkö sä flätin ja hyssiflipin heiton samallalailla, ainoastaan ote tai ranteen asento muuttuu?

Title: Vs: Pelikirja
Post by: JanneRäsänen on 21.05.16 - klo:15:48
Jummarran kymysyksen. En puhu Jaanin puolesta, mutta omalla kohdallani hysset tukevat aina käden linjasta ote flättinä. Flätit köden linjasta ja flätistä otteesta sekä antsan pienimmät kulmat flätistä linjasta miniantsakulmalla otteessa ynnä jyrkät antsat flätillä otteella antsakäsilinjalla. Rolleri on vain lisää antsalinjaan antsakulmaa ja ylävartalon selän puolelle taivutus lantiosta.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 07.06.16 - klo:23:08
Elämä hellittää ja pääsee taas oikeiden asioiden pariin:

Pelinopeus

On kahdenlaista hidasta peliä:

a) Yleisesti vain ruuhkainen rata, jossa flow tökkii ja odottelu rajoittuu lähinnä tiipakoille. Erityisesti hupikierroksilla tapahtuu näin. Sinä, nopea pelaaja ystävinesi saatte pelata aina väylä kerrallaan nopeasti, mutta tiillä odotellaan, kun koko suku vaivasta vaariin on tullut kokeilemaan huoltoasemalättyjen toimivuutta jokaisella sopivassa lajissa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Sinua vituttaa, että laji on niin suosittu. Mielestäsi pitäisi olla maksullinen rata ja green card, koska sunnuntaipelaajat pilaavat sun pelit.

b) Kisoissa saattaa kohdallesi osua Hidas ryhmä. Sellainen, jossa joku pelaaja aina hinkkaa puttiaan vähän liian pitkään, tai jossa joku arpoo heittokiekkoaan vasta omalla vuorollaan, vaikka olisi ollut koko muun ryhmän vuorojen aika miettiä ratkaisujaan. Se vituttaa, koska sun pelirytmi kärsii ja se on syy siihen, että pelaat huonosti.

Tähän vaivaa on kuitenkin sama lääke: Anna olla.

Nykyään ainakin pääkaupunkiseudulla lähes jokainen rata on niin ruuhkautunut, että jokainen pelaaja joutuu odottelemaan tiillä huomattavia aikoja. Jos olet pelaamassa kavereidesi kanssa hupikierrosta, nauti siitä, että teillä on aikaa heittää läppää rauhassa ja miettiä kaikkea lajiin kuuluvaa skeidaa nyt huomattavasti pitempiä jaksoja kerrallaan. Täti ja isosetä siellä väylän korilla kyllä pelaavat ilman, että kenenkään tarvitsee tiillä kuumottaa. Ja jos jätätte kuumottelun, on paljon mukavampi lähteä tuoreilla aivoilla pelaamaan sen sijaan, että olisi hiljaa seisonut tiillä miettimässä sitä, kuinka kapea aukko se sittenkin on.

Tämä on ihan sama tilanne kuin kassajonossa, jossa joku on unohtanut punnita retiisit ja sen arpomisen vuoksi JUURI SINÄ menetit kaksi minuuttia elämästäsi. Mille? Sille, että voit pohtia tilanteen huvittavuutta, jutella kaverin tai tuntemattoman kanssa. Lukea paskalehtien otsikot vielä kerran tai tutustua hammastahnan tuoteselosteeseen kerrankin kunnolla. Turhaan seisoskeluun voi suhtautua joko vittuutuntuneena tai ottaen ilon irti niillä keinoilla, joita on tarjolla. Kumman valitset?

Et voi kontrolloida muiden tekemisiä. Et saa! Totta kai on tilanteita, että aikataulu kusee hitaiden pelaajien vuoksi tai että nälkä puskee päälle, ja silloin on ymmärrettävää olla tuohtunut muille. Mutta silti, nämä tilanteet ovat harvinaisia.

Sen sijaan hidas pelaaja sattuu ryhmään aika usein. Hän hinkkaa, kun sinä olisit valmis jo heittämään. Hän keskeyttää valmistautumisensa ja vaihtaa kiekkoa juuri kun luulit pääseväsi eteenpäin...

Tähän pätee melkein sama kuin edelliseen. Nyt vain seisot väylällä odottamassa vuoroasi. Käytännössä kuitenkin kyseessä on sama heitto, seuraava heitto. Voit toki vittuuntua siitä, että muut eivät tee kuten sinä. Voit kiroilla mielessäsi, että kukaan muu ei stressaa niin paljon kuin sinä ja heitä nopeasti alta, jotta saadaan suoritettua frisbeegolfin peluu pois ja siirryttyä seuraavaan suoritukseen elämässä. Aika paljon on kyse läsnäolon taidosta. Siitä, että osaa ottaa tarjolla olevan hetken sellaisena kuin se tulee, eikä taistele sitä vastaan. Elämä menee todella harvoin, kuten sen on itse aikatauluttanut, ja se johtuu muista ihmisistä. Niihin meillä on loppujen lopuksi todella vähän valtaa, eikä pidäkään olla.

Joten anna olla. Keskity johonkin ihan muuhun kuin heittoosi silloin, kun et kuitenkaan pääse hetkeen sitä tekemään. Et kuitenkaan jaksaisi keskittyä putkeen koko kierrosta, joten ehkä kannattaisi ottaa kaikki hyöty irti ja lepuuttaa keskittymislihaksia niin pitkään kuin mahdollista, kuin sinulle sillä hetkellä suodaan.

Title: Vs: Pelikirja
Post by: Flick Maniac on 08.06.16 - klo:13:42
Elämänohje #1!
Title: Vs: Pelikirja
Post by: HAH on 09.06.16 - klo:02:39
Hyvää settii Jaani.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: jallu80 on 16.06.16 - klo:15:16
Elämä hellittää ja pääsee taas oikeiden asioiden pariin:

Pelinopeus

On kahdenlaista hidasta peliä:

a) Yleisesti vain ruuhkainen rata, jossa flow tökkii ja odottelu rajoittuu lähinnä tiipakoille. Erityisesti hupikierroksilla tapahtuu näin. Sinä, nopea pelaaja ystävinesi saatte pelata aina väylä kerrallaan nopeasti, mutta tiillä odotellaan, kun koko suku vaivasta vaariin on tullut kokeilemaan huoltoasemalättyjen toimivuutta jokaisella sopivassa lajissa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Sinua vituttaa, että laji on niin suosittu. Mielestäsi pitäisi olla maksullinen rata ja green card, koska sunnuntaipelaajat pilaavat sun pelit.

b) Kisoissa saattaa kohdallesi osua Hidas ryhmä. Sellainen, jossa joku pelaaja aina hinkkaa puttiaan vähän liian pitkään, tai jossa joku arpoo heittokiekkoaan vasta omalla vuorollaan, vaikka olisi ollut koko muun ryhmän vuorojen aika miettiä ratkaisujaan. Se vituttaa, koska sun pelirytmi kärsii ja se on syy siihen, että pelaat huonosti.

Tähän vaivaa on kuitenkin sama lääke: Anna olla.

Nykyään ainakin pääkaupunkiseudulla lähes jokainen rata on niin ruuhkautunut, että jokainen pelaaja joutuu odottelemaan tiillä huomattavia aikoja. Jos olet pelaamassa kavereidesi kanssa hupikierrosta, nauti siitä, että teillä on aikaa heittää läppää rauhassa ja miettiä kaikkea lajiin kuuluvaa skeidaa nyt huomattavasti pitempiä jaksoja kerrallaan. Täti ja isosetä siellä väylän korilla kyllä pelaavat ilman, että kenenkään tarvitsee tiillä kuumottaa. Ja jos jätätte kuumottelun, on paljon mukavampi lähteä tuoreilla aivoilla pelaamaan sen sijaan, että olisi hiljaa seisonut tiillä miettimässä sitä, kuinka kapea aukko se sittenkin on.

Tämä on ihan sama tilanne kuin kassajonossa, jossa joku on unohtanut punnita retiisit ja sen arpomisen vuoksi JUURI SINÄ menetit kaksi minuuttia elämästäsi. Mille? Sille, että voit pohtia tilanteen huvittavuutta, jutella kaverin tai tuntemattoman kanssa. Lukea paskalehtien otsikot vielä kerran tai tutustua hammastahnan tuoteselosteeseen kerrankin kunnolla. Turhaan seisoskeluun voi suhtautua joko vittuutuntuneena tai ottaen ilon irti niillä keinoilla, joita on tarjolla. Kumman valitset?

Et voi kontrolloida muiden tekemisiä. Et saa! Totta kai on tilanteita, että aikataulu kusee hitaiden pelaajien vuoksi tai että nälkä puskee päälle, ja silloin on ymmärrettävää olla tuohtunut muille. Mutta silti, nämä tilanteet ovat harvinaisia.

Sen sijaan hidas pelaaja sattuu ryhmään aika usein. Hän hinkkaa, kun sinä olisit valmis jo heittämään. Hän keskeyttää valmistautumisensa ja vaihtaa kiekkoa juuri kun luulit pääseväsi eteenpäin...

Tähän pätee melkein sama kuin edelliseen. Nyt vain seisot väylällä odottamassa vuoroasi. Käytännössä kuitenkin kyseessä on sama heitto, seuraava heitto. Voit toki vittuuntua siitä, että muut eivät tee kuten sinä. Voit kiroilla mielessäsi, että kukaan muu ei stressaa niin paljon kuin sinä ja heitä nopeasti alta, jotta saadaan suoritettua frisbeegolfin peluu pois ja siirryttyä seuraavaan suoritukseen elämässä. Aika paljon on kyse läsnäolon taidosta. Siitä, että osaa ottaa tarjolla olevan hetken sellaisena kuin se tulee, eikä taistele sitä vastaan. Elämä menee todella harvoin, kuten sen on itse aikatauluttanut, ja se johtuu muista ihmisistä. Niihin meillä on loppujen lopuksi todella vähän valtaa, eikä pidäkään olla.

Joten anna olla. Keskity johonkin ihan muuhun kuin heittoosi silloin, kun et kuitenkaan pääse hetkeen sitä tekemään. Et kuitenkaan jaksaisi keskittyä putkeen koko kierrosta, joten ehkä kannattaisi ottaa kaikki hyöty irti ja lepuuttaa keskittymislihaksia niin pitkään kuin mahdollista, kuin sinulle sillä hetkellä suodaan.
   



voi veljet.. iha pakko nostaa luettavax taas ;)

Mää vähä käytinki tätä tänäpä kassaljonos.. oli unohtanu kaveri punnit vihannekses ja tsillee.. kassaneiti niitä sitte punnimaan.. huomasin hetken päästä lukevani terveyssiteiden tuoteselostusta.. ei se ollu ees suomex.. mitä välii.. enneku huomasinkaa, ni mua jo odotettii siin. alko naurattaa  ;D
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 13.04.17 - klo:09:51
Olen tässä miettinyt…


En ole moneen vuoteen enää lukenut tekniikkakeskusteluja tai mitään henkiseen peliinkään liittyviä juttuja, mutta olen jäänyt käsitykseen, että heitettäessä vain kohteella on väliä -koulukunta on voitolla suorituskeskusteluissa. Esimerkiksi putin aikana ei pitäisi enää miettiä heittoa, vaan ainoastaan pitää silmät kiinni korissa ja antaa mennä. Tai kuten golf-opettaja Joe Parent asian sanoo: ”During your swing is not the time to give yourself a lesson”.


Myönnän, että tämä ajatus tuntuu houkuttelevalta. Eihän sitä heiton aikana sovi miettiä teknistä suoritusta, vaan ainoastaan lopputulosta. Vai kuinka?

Pohditaanpa hetki tätä, se kannattaa.

Oletetaan, että meillä on kymmenen metrin putti, kori näkyy puolen metrin levyisestä aukosta kahden puun välissä pienellä kumpareella ja naamaan puhaltaa kevyt vastatuuli. Mitä meidän pitää tässä tilanteessa tehdä?

a) Ajatella vain kohdetta ja antaa mennä intuitiolla?

b) Ajatella vain sitä aukkoa, johon osuessa kiekko kyllä menee koriinkin?

c) Ajatella vain tekniikkaa, heiton oikeaoppista suoritusta?

Mihin sinä kallistuisit? Ehkäpä kaikki kolme ovat olennainen osa 100% onnistumista? Jokainen kattaa 33% hyvästä tuloksesta, mutta yhden on oltava prosenttiyksikön verran painavampi, 34% suoritusta. Vai ovatko suhteet sittenkin toisenlaiset?
Verrataanpa heittoa, tässä tapauksessa puttia vaikka mikä tahansa heitto ajaa saman asian, vaikkapa työnhakuun. Näet unelmatyöpaikkasi olevan auki ja haluat saada sen.

Ajatteletko vain kohdetta ja annata mennä intuitiolla? Lopussa siintää hyväpalkkainen ja mielekäs työ. Sinne vaan!
Vai ajatteletko vain työhaastattelua. Kunhan vakuutat haastattelijat, saat kyllä hyväpalkkaisen ja mielekkään työn?
Vai pitäisikö keskittyä työhakemuksen kirjoittamiseen?

Tulin pitkän pohdinnan jälkeen vakuuttuneeksi siitä, mihin pelissä ja elämässä tulisi keskittyä, jos johonkin pitäisi keskittyä…
Analogia työnhaun ja heittosuorituksen välillä voi vaikuttaa kaukaa haetulta, mutta mietipä hetki. Sinulla on tavoite (birdie/työ), johon pääset jotain reittiä pitkin (puiden välistä, ohi, hyserillä, antsalla / olemalla hyvä tyyppi haastattelussa, olemalla asiantunteva haastattelussa, olemalla jämäkkä haastattelussa…) ja tekninen suoritus (ote kiekosta, rannekulma, voima…/ hakupaperin kirjoitusasu, tyyli, osaamisen painotukset).
Periaatteessa nämä kaikki ovat tärkeitä etappeja matkalla onnistumiseen, mutta mihin voit vaikuttaa eniten? Mihin sinun kannattaa keskittyä saadaksesi birdien tai työn?

Minä purkaisin tilannetta ensimmäisestä etapista alkaen. Tätä voi kutsua myös nimellä ”first things first” tai ”älä nuolaise ennen kuin tipahtaa” tai ”älä mene asioiden edelle” -tekniikaksi.

Kohde on siellä jossain, sille et voi enää mitään. Jokainen päätepiste, joka on määritelty ja kiinteä, on paikallaan sinusta riippumatta. Et voi mitään sille, että kori on siellä missä se on, tai että työpaikka on sellainen kuin se on. Siihen on turha aivojaan kuluttaa enempää kuin todetakseen kohteen olevan olemassa. Ei vaadi esikouluastetta korkeampaa koulutusta.
Reitti. Tämä on jo asia, johon voit vaikuttaa. On mahdollista hakeutua koriin, kohteeseen yleensä monella eri tavalla. Tiiltä katsoen meillä on yleensä erilaisia mahdollisia lentoratoja valikoimassa, ja työpaikkaankin yleensä haetaan tietynlaisia tyyppejä ja ylipäänsä uratiet ovat ihmisillä kovin erilaiset yhden ja saman alan sisälläkin. Siihen voi vaikuttaa paljonkin, mutta mikään reitti ei aukea ilman hyvää valmistelua.

Ja nyt päästäänkin pointtiini...

Sekä reitti että päämäärä ovat tekijän ulkopuolisia asioita. Päämäärä on kauempana (melko lailla mahdoton kontrolloitava), reitti lähempänä (tähän voi jo vaikuttaa), mutta tapa päästä reitille on yksinomaan sinun käsissäsi. Se on tekniikkaa. Puhdasta tekniikkaa.

Mikäli saat valittua päämärän ja reitin, pysy päätöksessäsi ja siirry sitten omaan osuuteesi.

Olen itse huomannut, että keskittymällä lähinnä teknisesti hyvään suoritukseen, loppu tulee itsestään kuntoon. Mikäli heitto on tehty oikein ja kuten reitti ja päämäärä vaativat, loppu menee myös oikein. Muistammehan, että vain tekniikkaan voit vaikuttaa itse. Kun se on kunnossa, ja teet oman osuutesi ulkoisten elementtien (tuuli, väylän muoto, maasto…/ työhaastattelija, työn vaatimukset…) edellyttämällä tavalla, lopputulos on yleensä onnistuminen.

Kysyn nyt uudestaan.

Oletetaan, että meillä on kymmenen metrin putti, kori näkyy puolen metrin levyisestä aukosta kahden puun välissä pienellä kumpareella ja naamaan puhaltaa kevyt vastatuuli. Mitä meidän pitää tässä tilanteessa tehdä?

a) Ajatella vain kohdetta ja antaa mennä intuitiolla?
b) Ajatella vain sitä aukkoa, johon osuessa kiekko kyllä menee koriinkin?
c) Ajatella vain tekniikkaa, heiton oikeaoppista suoritusta?

Mitä prosenttiosuudet jakaisit näille kolmelle osa-alueelle olettaen, että ne ovat 100% onnistuneesta lopputuloksesta?
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Flick Maniac on 13.04.17 - klo:10:54
Itse suorituksen aikana ei kai pitäisi mitään. Sitä ennen on päätetty esim. (puttaan haaralta koska n.n. ja muista pitää flättinä ja muista saattaa kunnolla). Sitten painetaan play. Joskus kroppa tottelee, joskus ei.

Putissahan tämä on kaikkein hankalinta koska se on väylätulokseen selkeästi eniten vaikuttava heitto (vaikenta päästää irti ajatuksista ja antaa kehon suorittaa vaan). Ja sentin missi voi tarkoittaa ylimääräistä heittoa. Kun taas draivissa voi tulla vaikka useamman metrin missi siellä laskeutumispaikassa ja silti hyvä tulos.

Draivissa tuo etukäteispäättäminen toimii minusta helpommin ja selkeimmin. Mikä on kyllä epäloogista sinällään, sillä heitto on usein monimutkaisempi ja sisältää enemmän muuttujia.

"Jaha, tällänen väylä. Mittaa ton verran, ylä/alamäkeä tuon verran, ja tuulee tuolta tuolla nopeudella. Mihin haluan kiekkoni laskeutuvan on tuollainen skippimäinen maasto. x+y+z= heitän kiekolla Ö. Ja jotta se lentää tuonne, sitä pitää heittää kulmassa n. tehoilla emc2." Päätökset on tehty, sitten vain suorittamaan boldattua. Lentoradasta sitten näkee oliko päätös kohdallaan vai ei, ja/tai tapahtuiko jotain ennustamatonta mihin ei voi vaikuttaa. Siitä voi mahdollisesti ottaa oppia seuraavaan samanlaiseen heittoon kunhan ei ylikompensoi. Mutta ellei ko.väylän seuraava heitto ole vaatimuksiltaan ja muuttujiltaan tismalleen samanlainen, ei pidä antaa tämän edellisen heiton vaikuttaa seuraavaan. Mulle on heitossa selkeästi paljon helpompaa keskittyä tuohon että "heitä tuohon virtuaaliseen ikkunaan tuossa kulmassa ja tuolla teholla" vaikka itse kohde olisi kaukana, kuin putissa.

Helkuta. Nyt alkaa rönsyillä. Koetetaan silti välttää maatuskamaisia lauseenvastikkeita. Tuohon vielä kiinni:

Eihän sitä heiton aikana sovi miettiä teknistä suoritusta, vaan ainoastaan lopputulosta. Vai kuinka?

Siis lopputulosta, joo, että kiekko on korissa. Ei sitä, mitä se merkitsee kierroksen kannalta.

Nythän alkoi tuntua että heitto ja putti on aika kaukana toisistaan? Joo ja ei. Putissakin vain irtoamishetken asioihin voi vaikuttaa, ja etukäteen on pitänyt ne päättää ja lihasmuistiinsa harjoitella.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 13.04.17 - klo:10:59
Putissakin vain irtoamishetken asioihin voi vaikuttaa, ja etukäteen on pitänyt ne päättää ja lihasmuistiinsa harjoitella.

Tämä on totta, mutta en usko, että KUKAAN oikeasti vain tekee miettimättä yhtään sitä, miten. Enkä tarkoita mitään jiiärrämäisiä fysikaalisia kaavoja tai kallistuskulmien asettelua astemittarilla, vaan ikäänkuin oppimansa tekniikan käyttämisä parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämä on myös asennekysymys. Itse ajattelen niin, että "kun teen tämän oikein, lopputulos on hyvä". Ikään kuin lähden tekemisestä käsin purkamaan lopputulosta, enkä niin, että lopputulos määrittää sen, teinkö oikein.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: ghorkki on 13.04.17 - klo:13:24
Oma vastaus A) 50%, B) 50%, jos aukko puolivälissä koria ja pelaajaa.

Tuohon vastaukseen vaikuttaa lähinnä tuo aukon sijainti. Jos lähellä koria niin B > A ja jos lähellä pelaajaa niin A > B ihan metrien suhteena.

Tekniikkaa on tuossa tilanteessa ihan turha enää miettiä. Lähinnä muistuttaisin itseäni näin ”Hei, ennen kun teet mitään niin huomasithan tuon tuulen ja kumpareen? Pistä vaan keskelle sillä ne kompensoivat toisensa”

Yleisellä tasolla tarkasteltuna tuota draivin parantamista ajattelen toistojen ja tekniikan suhteena. Ideaali tilanne olisi kehittää ensin hyvä tekniikka ja sitten mahdollisimman paljon toistoja alle, mutta kumpaakaan näistä ei saa tehtyä ilman toista ja huonollakin tekniikalla saa "hyviä" heittoja kunhan on toistoja tarpeeksi alla. Hyvällä tekniikalla ja useilla tuhansilla toistoilla, ei enää tarvitse miettiä sitä tekniikkaa enää ollenkaan vaan lähinnä muistuttaa itseään heitossa huomioitavista asioista. Mutta jos vertaillaan tuohon määränpää ja reitti- teoriaan niin hyvällä tekniikalla reitin kulkeminen on nopeampaa ja voidaan valita jokin kauempana sijaitseva määränpää. Kuitenkin tekniikkaa parantessa saattaa reitiltä eksyä ja joskus jopa ottaa takapakkia, mutta yleensä valitaan se uusi parempi reitti jos sellainen löydetään. Tai sitten käännytään takaisin ja valitaan taas se tuttu ja turvallinen vanha reitti. Jokaisella on kuitenkin oma määränpää ja reitti, joten niistä on turha kiistellä.

Kuitenkin omasta mielestä sitä tekniikkaa kannattaa kehittää ja siihen panostaa ihan reilusti ja aina pyrkiä hieman kehittämään itseään myös yleisesti pelaajana, jotta uusia määränpäitä ja tavoitteita voisi saavuttaa.


Mikäli saat valittua päämärän ja reitin, pysy päätöksessäsi ja siirry sitten omaan osuuteesi.

Olen itse huomannut, että keskittymällä lähinnä teknisesti hyvään suoritukseen, loppu tulee itsestään kuntoon. Mikäli heitto on tehty oikein ja kuten reitti ja päämäärä vaativat, loppu menee myös oikein. Muistammehan, että vain tekniikkaan voit vaikuttaa itse. Kun se on kunnossa, ja teet oman osuutesi ulkoisten elementtien (tuuli, väylän muoto, maasto…/ työhaastattelija, työn vaatimukset…) edellyttämällä tavalla, lopputulos on yleensä onnistuminen.


Tämän asian kanssa olen täysin samaa mieltä. Muutenkin loistava kirjoitus ja jos Facebookin puolella vaikutat niin tulehan ihmeessä Frisbeegolfneuvolaan kirjoittamaan vastaavia juttuja :)
Title: Vs: Pelikirja
Post by: JanneRäsänen on 14.04.17 - klo:00:58
Harvoin kun kirjaa, äkkiä venähtää, yrittäkää kestää, on siellä relevantteja juttuja puttiin taustatiedon lisäksi.

Jaan kahteen osaan putin. Kun olen vuorossa paikalla, suunnittelen tuulen, etäisyyden, korkeuseron ja kiekon mukaan tähtäyspisteen ja tarkistan tekniset asiat, kuten olenko asettunut rintamasuunta kohti kohdetta.

Tokassa vaiheessa haluaisin vain suorittaa heiton miettimättä mitään. Tässä tulee puttipelini mörkö vastaan, joka on erilainen terveisiin pelaajiin verrattuna, joten joudun kahden ihannetilan vaiheen väliin ottamaan ylimääräisen vaiheen. Jossa ennen heittoa teen painon siirtoa edestakaisin ja käden liikkeellä tapailen käden (lihakset ja hermot) väsymystä.

Kuka tahansa voi huonona päivänä pitkässä kisassa väsyä lihaksiltaan ja käden hermoistaan, mutta vammaiselle haittoja ja vaihteluväliä levänneen, heittäneen ja hyytyneen välillä on enemmän kuin terveelle. Äkimmin päätyy hyytyneeksi, kun hermot väsyvät ennen lihaksia kaikilla kuulemma ja vammaiselle hermot ovat puristuksissa aina, mutta pahentuen käytön myötä nopeasti. Olen usein sanonut itsestäni, että pirkot pitää tehdä alkukierroksesta, kun käden tila laskee kuin lehmän häntä. Ei auta monipäiväisissä kisoissa.

Vasta kun käden liike tuntuu niin vaivattoman rennolta kuin hetken kunnolla on mahdollista pääsen ihannetilan suoritusvaiheeseen.

Jos olen tehnyt suunnittelun kunnolla ja kroppa ei vaikuta häiriköivältä on luotto tekemiseen ja odotan rutiinisuoritusta normaalilla sisäänkäyntimahdollisuudella. Eli olen henkisesti rauhassa lisäpaineettomana siitä, että en odota joka heiton menevän sisään, vaan sen normaalin toteutumaan. Tiedän suunnilleen kuinka monta hutia tulee kultakin matkalta ja jos murehtii niitä ohi menneitä historiassa ja tulevia odotettavia ohareita, luo ylimääräisen henkisen paineen. Sen olen välillä huomannut tiputtamaan osumaprosenttia. Ei joka kerta, mutta välillä itsensä psyykkaus haittaa.

Jos on luottoa ja normifiilis per väsymystaso kädessä, on luonut niin hyvän mahdollisuuden upottaa kiekon kuin mahdollista. Tuo itse heiton toteutukseen häiriötekijöitä ja riskeeraat, että ne onnistuvat häiritsemään. Häiriöiden ulossulkeminen on tavoite, ihan täydellisesti en ole onnistunut siinä, mutta onneksi harvakseltaan vain häiriöitä esiintyy ja joka kerta ne eivät johda hutiin.

Suorittaessa onnistunut valmistelu johtaa peräänkuuluttamaani ajattelemattomuuteen. En tiedä, onko oikein kutsua sitä intuitioksi. Jos se on semanttisesti oikea termi kehon kuuntelulle heiton aikana, sitten allekirjoitan 100 % intuitiota suorituksessa ja suunnittelussa paikalleen asettautumista 100 % inssi nörtti tiedegeek tuulimittauksia astemittarin ohella joka vartalon osaan ja kiekkoon joka akselissa ja sijaintiin toisiinsa nähden liikkeiden oikean ajoituksen suhteen kaikkien osien välillä. Joten vastaukseni on eri kuin Jaanin kysymyksen asettelu.

Miksi kuunnella passiivisesti niin kauan kuin mahdollista kroppaa kesken puttiliikettä? En muista, että olisin tästä kirjoittanut ikinä? Voin ollakin. Helposti voisi ajatella, että jos yrittää keskittyä kropan feedbackin analysointiin, aivokapasiteetti kuluu ja keskittyminen tärkeimpään suunnitellun liikkeen toteutukseen niin puhtaasti kuin pystyy, häiriintyy.

Toistaiseksi vaikuttaa siltä kokemukseni perusteella itselläni, muiden pään sisään on vaikea kavuta, että vain mitään ajattelematta aivot ovat niin tyhjäkäynnillä tietoisena puolella ja mahdollisimman pienen osuuden kuluttaen resursseista alitajuisesti, että _tunne_ siitä, että jotain on pielessä tai tuntuu hyvältä suorituksen aikana tulee läpi kropasta päähän. En ole psykologi ja en tiedä, kuuluuko kesken liikkeen tuleva palaute alitajunnan, tietoisen puolen, vai molemmalle puolelle. Rasita aivoja tekemällä ylimääräistä työtä ja resurssihukka on pois vartalon feedbackin kuuntelusta.

Jos ei ilman aktiivista kropan kuuntelua saa feedbackiä, ei voi saada teoreettistakaan mahdollisuutta keskeyttää pielessä olevaa suoritusta. Tämä on toinen syy välttää miettimistä kesken heiton suorittamista häiritsevän jahkailun lisäksi.

Kropan kuuntelua on vaikea juttu varsinkin hyperjännittyneille luonteille. Kanavasurffatessa osui Dr.Phil sarjasta kohta, jossa oli Philin "hyper" -sanalla kuvaama nainen, jota käskettiin nostamaan käsi sivulle ja rentouttamaan käsi. Yleisö voihkaisi yhteen ääneen säälistä ja kauhusta, kun mimmin ranne laski muutaman kymmentä astetta ja muu käsi säilyi vaakatasossa. Mimmi luuli olevansa rentona. Jos oikein muistan olivat lihakset aika krampissa. Tuo mimmi ei ainakaan saa palautetta kropasta kovin hyvin ja pitää olla raju viesti, jotta nousee yli viestihälyn niin korkealle tasolle tajuntaa, että huomaa jonkin olevan pielessä.

Jalkapohjasta lähtee miljoonan signaalin kieppeille sekunnissa päähän, se olisi aika häly käsitellä tietoisesti, joten alitajunta tekee valtavasti työtä suodattaessaan turhia signaaleja. Tieteilijät ovat tutkineet, kuinka monta prosenttia päivän aikana nähdyistä mainoksista muistuu mieleen. Naurettavan pieni osuus. Harvoin porukka muistaa kymmeniä mainoksia, vaikka ison kaupungin keskustassa ohittaa äkkiä yli tuhat mainosta päivässä. Suodatusta tapahtuu alitajunnan lisäksi tiedollisella puolella. Muutaman asian työmuistista ei tallennu mielenkiinnottomia asioita pidempikestoiseen muistiin kuin harvoilla, jotka muistavat lähes tai täysin kaiken.

Ole pelon vallassa ja tietoisesti sekä alitajuisesti ajattelukykyä kuluu suodattamaan kaikki on tai jotain on pielessä signaaleja kropasta. Kiva puoli alitajunnassa putatessa on se, että lihasasentoaisti ja niin kutsuttu lihasmuisti ovat itse asiassa muistikuvia aivoissa, eikä lihaksissa.

Tai no en tiedä tarkalleen, paljonko hermoverkostossa on aivoissa ja käden sekä pään välisissä hermoissa. Ainakin osa vartalon toiminnoista sijaitsee aivojen ulkopuolisissa hermokudoksissa, kun tutkimusten mukaan käsi saa vetäytymisrefleksin kuumasta esineestä nopeammin kuin signaali ehtii aivoihin.

Alitajunnan kauneus liittolaisena rauhalliselle itseensä luottavalle ajattelemattomalle puttaajalle on se, että kun alitajunta muistaa, miten suoritus tehdään, se valvoo automaattisesti, että onko tämä suoritus samanlainen kuin muistettu onnistunut suoritus. Jos ei ole, lähtee viesti kropalle ja tietoiselle puolelle mieltä vaara, jotain on pielessä. Se ilmenee useimmiten tunteena, ei selvänä tietoisena analyysiä siitä, että tuo nippelitieto-osuus suorituksessa eroaa rutiinista. Joskus fiiliksen tai harvinaisemman tiedon virheestä tajuaa niin äkkiä, että ehtii keskeyttämään suorituksen ja aloittamaan alusta. Tähän perustuu joidenkin huippupelaajien kommentti, että jonkin tuntuessa väärältä kävele pois puttipaikalta ja aloita alusta.

Poliisisarjoissa puhutaan "hunch" -sanasta. Alitajunta tiedostaa jonkin olevan epäilyttävää, mutta prosessointi tai muistista kaivaminen on kesken. Usein unessa tai herättyä alitajunnan työ on valmis ja tulee ahaa elämys tietoisella puolella, tämä fakta todistaa tuon asian. Samoin mutta onneksi nopeammin toimii "lihasmuisti". Joskus riittävän nopeasti puttauksen tai draivin keskeytykseksi, usein ei.

On parempi keskeyttää virheellinen suoritus edes joskus kuin vahingossa tai ei ollenkaan. Rutiinin määrällä lienee vaikutusta siihen, miten helposti tietoisella tasolle nousee hälytys virheestä alitajunnasta. Mitä aiempi häly, sitä enemmän reaktioaikaa jää pysähtymiselle. Steve Dodge jossain Marshall Street Disc Golf Championship videossa sanoi: "It is always good to stop". Muistaakseni Brinster keskeytti heiton ja uusi heitto oli joko juuressa tai holari. Liikaa vuosia, ei muista kumpi. Nykyään kisa tunnetaan nimellä Vibram Open ja on jenkkien kansallisen kiertueen etappi. Ollut vika kisa, jossa mestaruus ratkeaa joinakin vuosina. Steve on ollut PDGAn pomo, kai hän jotain on oppinut. Jos pitäisi arvata, luulen hänen tarkoittaneen alitajunnan varoituksen kuuntelua.

Paul McCartney on sanonut joidenkin sävellysten tulleen hänelle unessa ja joitakin keksintöjä on tehty unessa. Alitajunta työskentelee myös nukkuessa. Siksi varsinkin luovissa töissä on virkeyden takaamisen lisäksi tärkeää nukkua kunnolla.

Frisbeegolfissa on luovuutta, kuten Jaani kuvasi viestissään. Maratoonarilta ja muutamalta pyöräilijältä sekä fyysistä työtä tekeviltä olen kuullut usein väitteen, että yhden huonosti nukutun yön jälkeen saa huippusuorituksia aikaan, kahden ei juurikaan. Saisikin kahdet hyvät unet peräkkäin niin usein, että univelka kuittautuisi ja yhden huonon unen vaikutus ei kampita suorituskykyäni. Ei leikkaa yhtä hyvin väsyneenä, pulssi on korkeampi kevyessäkin liikunnassa ja äkimmin väsyy lihakset sekä pää, jos ei nuku. Sössi alitajunnan työvuoro yövuorossa lyhentämällä unet alle tarvitun työn suorittamiseen kuluvan ajan ja systeemiin jää rästitöitä tai oivalluksia jää syntymättä. Lähde puttaamaan pää sumussa tai alitajunta eilistä prosessoiden, ei jää lihasmuistin käyttöön ja virheilmoituksiin kapasiteettia yhtä paljon. Joten harvemmin ehtii pysähtyä oudon fiiliksen saadessaan. Väsyneenä reaktiot hidastuvat muutenkin.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: gunners on 14.04.17 - klo:08:23
Eläköön Jaani huikeaa tekstiä jälleen. Tällaisiin en itse halua kuitenkaan ottaa kantaa, koska tekstisi on liian viisasta minulle. Mutta iso kiitos, pisti ajattelemaan.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 14.04.17 - klo:08:30
Ja minäkin opin. Muistin taas, miksi en lue tätä foorumia.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: gunners on 15.04.17 - klo:10:41
Vaikuttaa siltä että ymmärsit väärin viestini, tai en osannut taaskaan ilmaista itseäni.
Ensinnäkin kirjoituksesi oli jälleen kerran erittäin hyvä. Mielenkiintoinen ja opettavainen.
Toiseksi en vaan kykene järkevään tekstiin, että siitä olisi kenellekkään hyötyä.
Kolmanneksi luin kirjoituksesi kahteen kertaan...ajatuksella! ja se herätti ajatuksia. Oivalsin ehkä jotain mikä saattaa auttaa minua pelaamisessa.
Neljänneksi KIITOS!
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 15.04.17 - klo:17:30
Väykkä, komenttini ei liittynyt mitenkään sinuun :)
Title: Vs: Pelikirja
Post by: gunners on 15.04.17 - klo:19:13
Vaikuttaa siltä että YMMÄRSIN väärin ;D

Lue tahi et, mutta kirjoita edes silloin tällöin!
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Ari on 15.04.17 - klo:19:42
Minäkin ymmärsin mitä Jaani yritti kertoa sanomatta ihan suoraan.

Myönnän että Jaanin viestin lukeminen kertoi ajatuksellisesti itselle asioita jootq voi veivata. Sitten JR:n spektaakkeli on taas jotain sellaista mistä osaisin taivuttaa jotain mistä osaisin tulkita sellaisen päätelmän josta osaisin hyödyntää itselleni. Erityistä tajunnanvirtaahan tuo on, mutta kovin vaikeaa sisäistää näin yksinkertaiselle ihmiselle.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 23.04.17 - klo:12:03
Jotta valtaan tilaa vain omasta osiostani, niin en nyt tukota tällä monen sivun tekstilläni NDGE:n kisapalstaa, vaikka sinne kuuluisikin. Teksti on pitkä ja henkilökohtainen muistelmakirjoitus, joka syntyi tämän vuoden NDGE:n molemmin puolin.

Tuntuu siltä, että tämän vuoden NDGE on nyt tosiaan pelattu ja kehoa kuuntelemalla saa tunteelleen vahvistuksen. Kylkiä kolottaa, käsivarsia jäytää, naamaa kuumottaa ja mieli on vähän tyhjä. Nykyään kun kisaaminen on omalla kohdallani jo entisen elämän murheita ja henkilökohtaiset kunnianhimon polttoaineet tulevat toisista säiliöistä, on tämän kaltainen rento mutta professionaali kilpailu parasta, mitä lajilla on minulle tarjota. En voi kylliksi kuvailla sitä kiitollisuutta, jota tällaiseen kisaan osallistuminen, vieläpä kutsuttuna, saa minut tuntemaan. Väykän johtama järjestelytoimikunta uhraa kymmeniä, satoja tunteja, jotta Minä Meikäläinen saisi viskellä pyöreitä muovinpalasia millimitalla parturoidulla nurmikolla kohti pikkuruisia metallitelineitä.

Harvassa ovat ne kisat, jonne mennään pienellä porukalla, keräännytään yhteen ja lähdetään pelaamaan ruutupapereiden ja omin käsin kaupungin maastokarttoihin piirrettyjen nuolien opastamana. Eipä NDGE toki ihan sellainen ole, mutta siitä puuttuu tietty vakavahenkinen suorittaminen, jota jokainen kilpailujärjestäjä PDGA:n langettamine sääntöineen ja rahasummineen nykyään ihannoi. Väykkä on pitänyt kilpailunsa sellaisena, jonne ei mennä suojelemaan ratingia tai laskemaan sarjapisteitä. Sinne mennään pitämään hauskaa; hakemaan muualla mahdottomia lentolinjoja, heittämään pitempiä rollereita kuin missään, kävelemään parikymmentä kilometriä vaihtelevassa maastossa, räntäsateessa ja auringonpaisteessa, ja itse tulen joka vuosi NDGE:hen ennen kaikkea tapaamaan lajilegendoja, joita ilman tämä laji ei olisi sitä, mitä se nykyään on - kaikkine edellä mainittuine lieveilmiöineenkin.

Itse en enää koe NDGE:tä kilpailuna, vaan tapahtumana, jonka nostalginen aromi leijuu auton puhaltimista Hyvinkää-Hanko-tielle saakka. Kapean ja mutkittelevan tien saavutettua Nurmijärvi Golfin klubitalon parkkipaikan näen edessäni lukemattomia vuosia kotimaisen frisbeegolfin historiaa, joka merkitsee minulle itsellenikin yli puolta elämästäni. Täällä kohtaan hahmoja, joiden kanssa olen viettänyt päiviä ja öitä rakkaan harrastuksen parissa, ja joita en enää muualla ehkä koskaan tapaisi. Emme me enää kilpaile samoissa kisoissa, ja vaikka joskus olisimmekin samalla tuloslistalla, tuskin pelaisimme yhtä aikaa. Niin käy, kun ihmiset vanhenevat ja vaihtavat junioreista avoimeen, mastereista grandmastereihin.

Väykän suunnittelema rata on sellainen seittiverkosto, jota pitkin kulkemalla törmään väkisinkin oman elämäni suuriin vaikuttajiin. Tiillä, siirtymillä, viimeistään ruokatauolla kuulumiset vaihtuvat kuin viimevuodesta tai viimevuosista olisi tuskin kulunut viikkojakaan.

Sellainen saa muistot elämään uudestaan.

Pitkästä aikaa muistin, kuinka Suomen hitaimman pelaajan titteliä ylpeästi kantavan Hämiksen Fiat Pandan takakontista ostin ensimmäisen kiekkoni, DX-muovin XD:n. Hinta 30mk. Opettelin heittämään viskomalla sitä Munkkiniemen rataa ympäri niin perkeleesti. Aloin vuoden-parin päästä myös treenata Hämiksen kanssa, ja lukemattomat ovat ne kisareissut Kauhajoelle, Vaasaan, Turkuun, Tammisaareen, Heinolaan…

Lajin kovin veljeskaksikko on tietenkin Lindbergit. Itse asiassa näin heidät ensimmäistä kertaa joskus 2000-luvun alussa juuri Nurmijärven Golf-keskuksessa. Olin ensimmäistä kertaa pelaamassa silloista NDGE:tä, kun kävelin lämmittelemään ykköselle (nykyleiskan nro 6). Katselin, kun isot pojat heittelivät alamäkeen ja mukanani ollut pitempään pelannut kaverini sanoi, että tuossa on Lindbergit, ne on kaikista kovimpia käsiä. Ja näinhän se oli. Sittemmin olen nukahtanut Lindbergien autoon niin monella kisareissulla, etten jaksa laskea. Jossain Jyväskylän kohdalla matkalla Oulusta Helsinkiin, tai jossain päin pohjanmaata Vaasan joukkue-SM-kisoista palatessa. Onpa sitä laivassa nukutun yön jälkeen pysähdytty keskellä Tukholmaakin, jottei mahan kautta kierrätetty aamupala sotkisi Hyundain penkkejä.

Tapaan Nurmijärvellä aina myös Sami Loukon, jonka järjestämät Munkkiniemen viikkokisat olivat silloisen alkavan kisaurani kohokohtia. Sami oli silloin Suomen ykkönen, ja vaikkei olisi virallisesti ollutkaan, niin minulle oli. Sami tietenkin voitti Munkkiniemessä aina. Kerran hän pelasi 2x9-väyläisen kisan pelaamalla -18. Hän oli Suomen ensimmäinen Innovan tallipelaaja, puttasi paremmin kuin kukaan missään ja heitti kauniita anhyzereita Rocilla jo silloin. Samin kanssa opin heittämään puttereita backhandilla, koska jossain yhdessä hänen kehittämässään lähestymistreenissä niin sovittiin tehtävän. Pakko oli oppia. Samilta ostettiin kiekot, jos Hämiksen takakontissa ei ollut.

Sitten on tietenkin Timo Pursio. Suomen kaikkien aikojan paras pelaaja, ei puhettakaan muusta. Timo oli minulle sellainen myyttinen hahmo, joka aina voitti kaikki kisat, mutta vielä oman peliurani alussa kisasi sen verran harvoin etten häntä ymmärtänyt bongata. Sitten jossain Meilahden Milleniumissa vuonna 2002 tai jotain pelasin Timon kanssa samassa ryhmässä (ensimmäisellä rundilla, arvotut ryhmät - kuinkas muutenkaan). En tietenkään silloin tajunnut, että tässä on nyt The Pursio, mutta nelosväylällä kyllä jäin toljottamaan epäuskoisena, että kuinka helvetissä kiekkoa voi heittää noin löysästi noin pitkälle. Timo on todellinen herrasmies ja parasta peliseuraa. Koskaanhan Timo ei treenaa, eikä mitään odotuksia kilpailuihin ole… mutta sellainen puhe on puutaheinää tietenkin. Vaikka silloin Meilahdessa ihailin Timon heittopituuksia, tajusin myöhemmin, että hän ei oikeasti edes heitä erityisen pitkälle. Paradoksaalista kyllä, Timo oli silti ehkä maailman paras draivaaja. Miettikääpä sitä.

Tänä vuonna en nähnyt Jussi Meresmaata enkä Markus ”Lilli” Lindewaldia, mutta siinä Nurmijärvi Golfin terassilla istuessa näin elävästi kuinka viime vuonna pitkästä aikaa kättelin Lilliä ja muisteltiin menneitä. Lilli voitti Suomen mestaruuden vuonna 2004 voitettuaan Porin Yyterissä Sami Loukon sudden deathissä. Emme kauheasti ehtineet Lillin kanssa treenailla yhdessä, mutta ne muutamat kerrat ovat jääneet kaikkein tärkeimpinä opetuksina mieleen. Emme tunteneet toisiamme kuin ehkä viikkokisoista ennen kuin kerran Lilli soitti minulle yllättäen ja pyysi mukaansa Koskelan sairaalan puistoon heittelemään. Lilli opetti minulle, miten heitetään pitkälle. Mutta kuka oikeasti heitti kaikista pisimmälle, oli tietenkin Jussi Meresmaa. En silloin lajia aloittaessani kauheasti seuraillut kisatuloksia, niin en ihan tajunnut kuinka kova jätkä siellä Suomenlinnan kisan tiillä oli, mutta kun oma junnuporukkani pysähtyi ja kääntyi katsomaan Meresmaan draivia, niin jumalauta sentään! Olen aina vähän jännittänyt Jussia hänen kanssaan pelatessani, koska hänen draivinsa oli täydellinen, ja täydellisyyden rinnalla halusin tietenkin pyrkiä samaan - onnistumatta mahdottomassa tehtävässäni. Siitä on varmaan kymmenen vuotta, kun Jussi sanoi minulle Talin ykkösellä, että heitän ihan liian kovaa. Taidan vasta nyt ymmärtää, mitä hän sillä tarkoitti. Oltiin Jussista mitä mieltä tahansa, niin kukaan ei voi kiistää, etteikö Jussi olisi tällä hetkellä lajin kasvot Suomessa. Ilman Jussia Suomessa tuskin olisi joka pitäjässä omaa rataa ja kymmeniä tuhansia pelaajia.

Oma ikäluokkani on myös oma lukunsa. On Joonas Hynönen, ehkä korkeimman itsetunnon omistava Suomen mestari, joka tiesi ja teki kyllä tiettäväksi, että hän on paras. Ja olihan Joonas paras. Olimme pitkään kilpakumppaneita junioreissa, mutta oikeastihan kisa oli ratkennut jo hyvissä ajoin ennen finaalikierroksia - Joonaksen hyväksi. Joonas Kuitunen, Blondi, The Champ. Hänellä jos kenellä on kaunis tekniikka, joka osoittaa kaikille meille riuhtojille, kuinka vaivattomasti kiekon voi lähettää matkaan 120 kilometrin tuntivauhtia. Blondi on myös niitä pelaajia, joiden seurassa mököttäminen on vaikeaa ja näyttää vieläkin typerämmältä. Hän on ehdottomasti mukavinta peliseuraa, mitä omalle kierrokselleen voi toivoa. Tosin vain arvotuilla ryhmillä, koska muutenhan Blondi on aina on ykkösryhmässä, jonne en itse kuulu.

Juho Rantalaiho on yksi syy, joka sai minut nuorena treenaamaan vielä pari tuntia aiottua pitempään. Olin pelannut ehkä vuoden pari, kun Turussa alkoi frisbeen nousukausi ja muuan toiminnanjohtaja Kaakinen sekä Juho alkoivat kiertää kisoja. Rantalaihon ultimatetausta esti ehkä parin ensimmäisen vuoden ajan täyden onnistumisen golfissa, mutta joskus vuonna 2004 tai 2005 Tampereen Epilässä muistan panneeni merkille, että Juho voitti minut ensimmäisen kerran. Sitten aika pian toisen kerran ja lopulta Juho meni menojaan Euroopan kärkeen saakka. Eikä Juhon menestys ole mikään ihme: katsokaa nyt, kun mies mokaa ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tyyni mentaliteetti ja positiivinen asenne näkyvät Juhon pelissä siinä, että ei hän luovuta koskaan vaan tekee aina parastaan - ja usein onnistuukin. Huhujen mukaan Juho olisi kerran OB:lle heittäessään mutissut itsekseen ”pahus”, mutta pitävien todisteen puuttuessa en menisi takuuseen tästä tunteenpurkauksesta.

On paljon pelaajia, jotka ovat olleet omassa elämässäni tärkeitä vaikuttajia kentällä ja moni myös sen ulkopuolella. Kaikkia tarinoita on vaikea tähän listata, mutta ilman Väykkää ja hänen NDGE:tään nämäkin muistot olisivat jääneet takaraivoon hidasta haihtumistaan odottamaan. Väykkä on sellainen hahmo, että aina kun hänet näkee, voi vain ihmetellä kuinka hän ei koskaan vanhene. Mikä siinä on, että puut kasvavat, korit ruostuvat ja omakin heittopituus  vuosi vuodelta vain typistyy, mutta Väykkä on pysynyt kaikki hänet tuntemani 17 vuotta tismalleen samannäköisenä ja aina yhtä virkeänä? Kerran mentiin kisoihin Väykän kyydillä niin, että yövyttiin vastoin sääntöjä (mutta Väykän luvalla) Rajamäen urheilukentän toimisto- ja pukuhuoneessa, ja aamulla auto starttasi kohti Kauhajokea. Ehtona oli vain, että Väykkä valitsee musiikit. Se kävi oikein hyvin. Itse kilpailua en muista, mutta reissun muistan. Siinä nähdään taas, mikä on elämässä lopulta tärkeää.

Väykällä on tapana jakaa NDGE:ssä kaikenlaisia oheistunnustuksia, kuten spirit of the game -palkintoja, ja aina vain ihmettelen, kuinka hän unohtaa palkita itsensä. Taas huomattiin Nurmijärvellä, että pelaajakokoukset ja palkintojenjaot voi hoitaa joko huonosti, hyvin tai vielä paremmin. Jos minulta kysytään, Väykkä on Suomen paras TD, joka osaa tehdä tapahtumastaan samalla rennon mutta hyvin organisoidun.

Kiitos vielä kerran kilpailuista kaikille, jotka tekevät sen mahdolliseksi. NDGE on minulle vuoden kohokohta. Toivottavasti tavataan myös ensi vuonna, ja saamme taas uusia muistoja frisbeegolfista ja sen pelaajista. Onhan tämä uskomaton laji ja ainutlaatuinen yhteisö.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: gunners on 23.04.17 - klo:17:39
Olin aamupäivän purkamassa Järkälettä. Vein lainakorit Kaatikselle, tervehdin tuttuja, menin auttamaan isääni, ja nyt kun tulin käymään himassa ennen fudistreenien vetoa.....luin Jaanin tekstin!

Jos mulla olisi niin pirun kova kiire (klo.18 treenit), niin saattaisin avautua enemmänkin.
Tällä kertaa tyydyn kuitenkin vaan kiittämään kaikkien mainitsemiesi ihmisten puolesta
JÄRKÄLEMÄINEN KIITOS!

ps. Jussi oli ilmoittautunut, mutta ei kiireisiin vedoten mukaan päässyt. Ja Lilli lähetti viestin, ettei pääse omaan suosikki kisaansa sen takia, kun on muuttanut pohjois-Ruotsiin.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 24.04.17 - klo:11:19
Jussi ja Lilli kyllä tulevat vielä paikanpäälle, jos vain kisat saavat jatkoa. Toivottavasti taas ensi vuonna päästään fiilistelemään!
Title: Vs: Pelikirja
Post by: gunners on 25.04.17 - klo:20:13
Nyt kun pystyin viimeinkin lukemaan Jaanin tekstin silmien kostumatta (no ihan vähän kuitenkin), niin lyhyt kommentti.
Jaani on mielestäni kirjoituksellaan NDGE:n ytimessä, siinä minkä takia kisan järjestän. Ja aina viimeisen kerran! Suomi on pullollaan hienompia ratoja, paremmin järjestettyjä kisoja, kaikkea hyvää ja kaunista. NDGE ei ole mikään noista, eikä ole tarkoituskaan. Haluan antaa vaan mahdollisuuden kokeneille ja kokemattomille pelaajille kohdata toisensa. Haluan kisalla kunnioittaa entis- ja nykyajan sankareita, haluan kunnioittaa lajia nimeltä frisbeegolf. Haluan kokea edes kerran vuodessa spiritin, mikä on lajille niin ominaista.
Tällä kisalla on minulle suuri merkitys, ja olen kovin kiitollinen että se merkitsee jotain myös usealle pelaajalle. Olen onnellinen että Suomen frisbeegolfliitto ei ole kisaa tyrmännyt, vaikkei se olekaan liiton alainen kisa. Olen onnellinen että se saa olla paikallaan, vaikka se ei olekaan mikään pro-tason kilpailu. Olen onnellinen että siitä huolimatta siihen on vuosien varrella osallistunut melkein kaikki Suomalaiset huippupelaajat. Ja se on vuosien varrella synnyttänyt myös uusia legendoja.
Huomaa myös että olemme Jaanin kanssa aloitelleet lajin parissa samoihin aikoihin, vaikka Jaanilla on tulevaisuus vielä edessä, ja minulla se on jo takana. Meillä on selkeästi samanlaiset arvot lajissa. Minulla on myös ihan samanlaiset kokemukset, ja mielikuvat Jaanin mainitsemista pelaajista. Paitsi siitä viimeisestä.
Minullakin on vielä hämärä mielikuva Kauhajoen reissusta. Joo päästin teidät nukkumaan "kielletylle alueelle". Varmastikin pidin huolen että Pelle Miljoona soi autossa, mutta jos HD oli samassa kyydissä, niin hän kyllä lahjoitti mulle äänittämänsä CD formaatin mitä myös soitimme. Ja se on mulla edelleenkin :D Tai sitten se oli jollain toisella reissulla. Ketä meidän kyydissä oli? Sinä, Limpurit, Sami ainakin, Hämis, HD, oliko sillä reissulla myös se sika rikas Viron jenkki?
Hauska yhteensattuma oli kun luin NDGE kirjoituksesi ekan kerran, niin pian sen jälkeen Lilli soitti mulle Jällivaarasta. Ei ollut lukenut tekstiäsi, mutta varmisti vaan että olen tervetullut käymään hänen, ja tyttö ystävänsä luona kun seuraavan kerran sielläpäin liikun.
Ja niin kauan kun minä järjestän NDGE kisan, se pysyy pienenä, vaatimattomana mutta toivottavasti hyvän tuulen kisana.
Pakko lopettaa, mulla alkaa futismatsi 17 minuutin kuluttua, enkä ole vielä pelivehkeitä päälle laittanut,

KIITOS JAANI!!
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Ari on 26.04.17 - klo:07:47
Pakko kommentoida Väykän tekstiä senverran, etten näe mitään syytä miksi liiton pitäisi NDGE:tä jotenkin tyrmätä tai pyrkiä rajoittamaan sen järjestämistä.
Frisbeegolf on laji jossa on ja tulee olemaan erilaisia toimintamalleja, toiset niistä ovat ns. virallista liiton alaista toimintaa ja toiset eivät.
Näinhän se on jalkapallossakin ja monissa muissa lajeissa. On myös liiton ulkopuolista toimintaa ja niin pitääkin olla.

Kun nyt ollaan Jaanin osiolla niin pitää kommentoida tätäkin :)
Vaikken kuulukaan tuohon "edelliseen sukupolveen" on näitä muisteloita hieno lukea. NDGE:ssä tosiaan tapaa sellaisia ihmisiä joita ei enää kilpakentillä näe. 150 ihmistä on jo niin paljon ettei pelaamisen välissä ihan jokaista tuttua ehdi kätellä saati jutella mutta on jo iso asia kun saadaan hyvä tekosyy kokoontua yhteen paikkaan. Tuntuisi olevan monelle tärkeä tapahtuma tämä NDGE eikä sieltä olla pois ilman hyvää syytä. Itselläkin on ensi vuoden NDGE jo kalenteriin merkittynä.
Title: Vs: Pelikirja
Post by: Jaani on 27.04.17 - klo:09:33
Palataanpa taas henkilökohtaisuuksien jälkeen ruotuun otsikolla...

MIKSI KIEKKONI VÄPÄTTÄÄ?

Johdanto - räpiköintiä ja riesaa

Moni on varmasti traumatisoitunut nähtyään liian nuorena Ghostbustersin (käsi ylös), He-Manin (täällä taas) tai vähän vanhempanakin Kauniita ja Rohkeita (miksi aina vain minä?). Televisioviihteen lisäksi traumatisoivaa on myös katsoa rumasti lentävää frisbeetä. Siis sellaista, joka ei kierry kauniisti ja sulavasti keskikohtansa ympäri vaan vaappuu puolelta toiselle pitäen kaameaa mekkalaa ja päätyen yleensä jonnekin pelottavaan, pimeään metsään täysin kontrolloimattoman räpistelyn lopputuotteena. Niin ei voi jatkua, sillä kuten keskenkasvuisena nautittu sopimaton TV-viihde, myös väpättävät frisbeet jättävät jälkensä, jos ei mieleen niin ainakin tuloskorttiin.

Mitä vikaa väpätyksessä?

Väpätys on sitä, kun kiekko ei lennä ilmassa tasaisesti, vaan ikään kuin hakee uomaansa tärisemällä nopeasti. Väpätyksen vuoksi frisbee ei halkaise ilmaa tehokkaasti. Koska frisbee muuttuu väpättäessä "paksummaksi" (sen tuulta halkova reuna käy ylhäällä ja alhaalla puolelta toiselle, eli tekeytyy paksummaksi), se myös hidastuu ilmassa nopeammin, ja etenkin tuulella kiekon ilmanvastuksen kasvaminen näkyy välittömästi arvaamattomana lentoratana. Esimerkiksi vastatuulella, jolloin on hyvin tärkeää kontrolloida kiekon lentokulmaa, väpättävä kiekko antaa tuulelle kaikki mahdolliset tarttumapinnat, ja tämähän tuottaa pään pudistusta ja ihmettelyä, että mitenkäs se jyräkiekko nyt noin, vaikka heitin sitä näin... Väpätys tekee frisbeestä yleensä alivakaamman.

Mistä se johtuu?

Frisbeeharrastajat pyrkivät yleensä yksinkertaistamaan väpätyksen johtuvan spinin vähyydestä suhteessa lentonopeuteen. Se on osittain totta, jolla tarkoitan, että se on 99% paskapuhetta. Okei, ehkä 98%. Väpätys tosin vähentää spiniä, joten sinänsä ne liittyvät toisiinsa, mutta väpätystä EI VOI vähentää tai poistaa temppuilemalla rannekulmien kanssa. Suurin väpätykseen johtava tekijä on epäsuora tai epätasainen veto, joka ikään kuin antaa ensin yhden suunnan kiekolle, mutta juuri ennen irrotusta suunta vähän muuttuukin. Tällä ei sinänsä ole mitään tekemistä spinin kanssa, sillä huonollakin spinillä kiekko voi lentää tasaisesti, mutta äkkiävaihtuvalla vetosuunnalla ei. Myös putti voi väpättää tasan samasta syystä - veto ja irrotus antavat frisbeelle ristiriitaisia käskyjä, joista parempaa valitessaan se alkaa väpättää.

Tässä ultimate-kiekolla selitettynä:

https://ultiworld.com/2014/04/08/spin-wobble-throw-upwind/

Väpätystä voisi verrata vaikkapa henkilöauton käsistä lähtemiseen. Mikäli ajat motarilla kovaa vauhtia ja käännätkin yhtäkkiä rattia voimakkaasti toiseen suuntaan, autosi reagoi siihen paitsi kääntymällä myös siirtämällä painoa toiselle laidalle. Sen jälkeen se siirtyy taas toiselle laidalle ja niin edelleen, eli tapahatuu sama kuin frisbeelle, joka liian kovassa vauhdissa saa liian nopeasti vaihtuvia suunnanmuutossuosituksia ja alkaa väpättää arpoessaan vaihtuvista käskyistä. Kuten käsistä lähtenyt auto, myös väpättämällä lentänyt frisbee löytyy usein paskasta paikasta puun juurelta, josta sen väylälle saaminen tuottaa suuria vaikeuksia.

Miksi fore väpättää sitten niin paljon useammin kuin bäkkäri? Siitä syystä, että käsivartta on vaikeampi liikuttaa foresuunnassa suoraan, ja koska ranne ja kyynärvarsi tuppaavat tekemään ylimääräistä liikettä vedon aikana ja erityisesti aivan vedon lopussa. Ne muuttavat kiekon kulmaa ja saattosuuntaa sinne tänne vedon aikana ja kovakin jenga ja vauhti hiipuu nopeasti ilmassa väpätyksen haukatessa tuulta.

Mitä sille voi tehdä?

Koska väpätys johtuu pääasiassa epäsuorasta vedosta, unohda siis ranne ja sen pakotettu koukistaminen, mikäli näet irrotuksesi jälkeen vaappuvia muovinpalasia horisontissa. Sen sijaan keskity heittämään isoilla lihaksilla niin, että saat käsivartesi ja ranteesi yksinkertaisesti vain seuraamaan vedon linjaa. Backhandissa se tapahtuu pitämällä olka- ja kyynärvarren lihaksia rentoina selän ja takaolkapään lihasten tehdessä töitä. Käsivarrelle pitää antaa riittävästi lähtövauhtia, jotta heiton aikana ei tarvitse (eikä saa!) erikseen nykäistä kyynärvarrella tai ranteella lisävoimaa kiekkoon. Kroppa heittää, käsi seuraa perässä. Kuvittele että käsivarsi on ruoska, jonka kahva on lapaluussa. Nykäisemällä kahvasta voimakkaasti ruoska kyllä seuraa perässä ja kiihtyy loppuakohden ilman, että sen kärkeä tarvitsee erikseen enää pakottaa. Mikäli ruoskaan koettaa alkunykäisyn jälkeen vähän vielä pakottaa, se vain hidastuu ja muuttuu epätarkaksi. HUOM! Käsivarren pitää tieysti olla vähän jännittynyt, mutta yllätyt varmasti, kuinka löysästi ja kevyesti voit kättäsi roikottaa jos vain teen työt isoilla selän lihaksilla.

Muista, että reachback EI saa mennä kropan taakse, sillä täten vedostasi tulee kaareva, joka taas johtaa väpätykseen. En voi kylliksi painottaa sitä, että kiekon pitää mennä alusta asti määrättyyn suuntaan alusta loppuun, jotta se lentää kovaa ja tasaisesti. Terä edellä, smoothisti.

Jos tunnet, että vetosi on suora etkä tee ranteella mitään ylimääräisiä vemputuksia, tsekkaa vielä otteesi kiekosta. On mahdollista, että jokin sormesi tarraa viime hetkellä rimmiin aiheuttaen epäpuhtaan irrotuksen tai viime hetken kulmanmuutoksen.

Hyviä heittoja!