Frisbeegolf-forum.fi

Show Posts

This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.


Messages - ReTeeNalle

Pages: [1] 2 3 ... 30
1
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 08.07.18 - klo:13:40 »
Kävin pyörähtämässä Tampereella ja suurella innolla tihrustin blogiin tulleita kommentteja kännykän piskuiselta näytöltä, mutta en nakkisormillani yrittänyt vastata rähmälätkimällä, koska silloin kommunikoinnin taso olisi ollut heikkoa. Oletteko muuten huomanneet miten kännykät suorastaan tuhoavat kirjoitetun tekstin ja keskustelun, koska ihmiset eivät yksinkertaisesti jaksa näpyttää mitään muuta kuin lyhyttä epäkieltä?

Pelasin Tulikokeessa tulevaa SM-rataa. Tampere Disc Golf Centerin radalla on liian pitkä nimi. Paikallisemmat puhuvat ilmeisesti fribasentteristä tai sentteristä. Miten olisi suomalaisittain ja helpommin Keskus eli Kepu? :P En tee rata-arviota, koska niitä on jo intternets pullollaan. Totean vain, että rata on erittäin vaativa ja vahvasti "paikallisten rata", koska monessa paikassa pitää tuntea etäisyydet ja pitää tietää kuinka pitkälle sokkonurkan taakse voi heittää. Alue on hieno ja kunhan se kuivaa ja vaaranpaikkoihin saadaan fyysiset esteet, niin onhan se ihan huima. Perjantain ja lauantain karkeloista sen verran, että ilmeisesti löysin puttini. Kun jalka edellä puttaaminen tuntui jotenkin vaikealta ja aiheutti epävarmuutta kisoissa, niin vaihdoin sitten kokonaan haaraputtiin. Haaraputti tuntuu tällä hetkellä tukevalta ja luotettavalta. Luotettavampi putti ei aiheuta epävarmuutta kisoissa, joten se toimii ja Captain Obvious on samaa mieltä. Putin treenaamisessahan ei ole kyse liikeradan hakkaamisesta rutiininomaiseksi kuin vain ihan aluksi, vaan oikeasti treenataan sen verran, että puttiin luottaa. Luottamuksesta puttaamisessa on kyse, oli se minkälainen vempautus sitten tahansa. Haaraputin bonuksena on se, että sen voi ottaa melkein missä tahansa.

Sitten aikaisempiin juttuihin lainauksien kera.

Itse kyllä lisäisin hazard alueita melkoisen paljon eri väylille ja nimen omaan heittopaikalta 70% väyläpituuteen, koska semi par väyliä on todella paljon jossa on ihan sama mihin avaa ja hyvällä lähärillä pääsee par nostolle. Omasta mielestä huonosta avauksesta pitäisi rokottaa väylän ollessa muuten todella helppo. esim 85m suora väylä keskellä nurmikenttää.

Minusta lähes kaikki OB:t voisi vaihtaa hazardeiksi heti, koska niitä koskeva sääntö on paljon parempi. Ei enää arvailua ylityskohdasta eikä pitkäjalkaisten pelaajien rankaisemista riittämättömällä metrin varoalueella. Irrotan tahallani kontekstista parit mykeyn sanat: "huonosta avauksesta pitäisi rokottaa". Olen täysin eri mieltä. Hyvästä avauksesta pitäisi palkita, mutta huonosta ei pitäisi rokottaa. Erittäin usein tämä on käytännössä sama eli vaikka tilanne, jossa huonolla avauksella jää pöheikkö tielle ja hyvällä avauksella pääsee puttaamaan. Keinotekoisilla sääntöihin nojaavilla rokotuksilla saadaan minusta aikaan vain tosi huono ja ikävä rata. Palaan vielä uudestaan tuohon rokottamiseen ja palkitsemiseen. Ne ovat saman asian kaksi eri puolta, mutta sanat ohjaavat ajattelua ja sillä on todella paljon väliä millä sanoilla ja käsitteillä asioita ajattelee. Pahimmillaan päästään tilanteeseen, jossa tehdään sellainen kikkahirvitys, jolla käytännössä pakotetaan kaikki pelaamaan sen kamaluuden läpi, jossa huonolla avauksella tuhoaa/hävittää kiekon ja hyvällä avauksella ei tapahdu oikeastaan mitään vaan on pelattu kuten ilman sitä hirviötäkin pelattaisiin. Jos tuosta haluaa esimerkin niin Fordin sininen #9, yksi typerimpiä väyliä ja lisäksi susiruma.
 
Väyläkeskusteluissa on se hieno ominaisuus, että jokaisella on tosiaan oikeus omaan mielipiteeseen.
Itsehän en pidä triplamandoista ia tavallisetkin mandot mieluiten sijoittaisin niin, että niitä ei varsinaisesti kierretä vaan ennemminkin rajoittavat jonkun heittosuunnan pois.
Miikkan (taipuuko Suomen kieli tosiaan noin?) olen kyllä eri mieltä myös näistä keinotekoisista hazardeista keskelle väylää. Outtiakaan en itse lähtisi asentamaan mihinkään vain siksi, että pitää saada vaikeutta lisää.
Jos meillä on pelto niin ei siihen pidä frisbeegolfkenttää suunnitella.

Ari kirjoitteli pidemminkin ja olen hyvin pitkälti samaa mieltä. Ylimääräiset viritelmät toimivat paremmin turvallisuuden kannalta, ei ratasuunnittelun kannalta. Jos väylä on huono, ei se parane sillä, että laitetaan OB-tuulimylly keskelle sitä ja tiillä sidotaan pelaajan vapaa käsi dominoivaan jalkaan. Etten nyt vahingossa ihan yksi yhteen Arin kanssa olisi niin nipotan termistöstä :D Kenttä tarkoittaa laajaa avointa ja tasaista aluetta kuten lentokenttää tai golf-kenttää (yleensä). Frisbeegolfissa ei (yleensä) pelata tuollaisilla alueilla vaan luontoon puhkotuilla kulkuteillä. Tuollaista kuvaa paremmin sana rata ja siksi suosin sitä.

Muussa elämässä kofeiini haittaa, koska se stressaa ja väsyttää yli muun rasituksen.

Kahvi on yksi hienoimmista ihmiskunnan keksinnöistä. Kyllä, siinä on psykoaktiivisia ainesosia ja sillä on myös negatiivisia vaikutuksia. Vaan niinpä on kovin monella muullakin aineella, joita jokainen meistä tulee nauttineeksi. Minä valitsen juoda kahvia enkä välitä siitä, että olen addikti, koska se on kovin harmiton addiktio. Kirjoitan muuten tätä juttua iso mukillinen maukasta kahvia edessäni. En koe kahvista olevan suurta haittaa elämässä, mutta frisbeegolfissa sen kanssa on hyvä olla varovainen.

2
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 05.07.18 - klo:12:47 »
Täällähän on jutut ja aiheet vaeltaneet kiitettävästi, hauskaa! Alkuun Mikolle: Toistaiseksi kisaaminen antaa enemmän kuin ottaa, vaikka hammasta purren jokunen kierros onkin mennyt. Ymmärrän tuon taikapisteitä vastaan kisaamisen ahdistuksen hyvin, itsekin kun olen sitä mieltä, että rating-järjestelmä on koko lajille vahingollista toimintaa*. Tykkään tuosta isommalla pensselillä maalailusta ja minäkin heittelen väliin kaikenlaisia hupijuttuja silloin kun on aikaa ja jaksamista. Tulipa mieleen, että Suomen olosuhteista johtuen vuosi rytmittyy hyvin herkästi niin, että yhdeksän kuukautta on sitä treenaamista/kikkailua/ilman lajia olemista ja sitten kesä-heinä-elo on se kisarypistys, jolloin mitataan opitut asiat.

Janne, juu, luin nuo rentouttamisohjeet jo JaskaT:n blogista. Voisi noitakin kokeilla, koska tuskin niistä haittaakaan on. Enemmän ongelmana on kuitenkin väärien ajatusten hiipiminen pääkoppaan silloin kun ei pitäisi ajatella tai ei ainakaan vääriä. Tuohon on ollut tapana tarjota korjaukseksi joko zen-juttuja tai naminami-filosofiaa naamaan maalatun lego-ukkomaisen hymyn kera. Jälkimmäinen vaihtoehto ei sovi minulle, koska jos fiilis ei ole naminami niin sitten se ei ole ja tekopirteys ei istu minun pirtaani.

Kahvin juomisen ja juomattomuuden vaikutukset ovat mielenkiintoisia asioita, mutta sen miettiminen dopingina menee minusta vähän ohi. Tässä lajissa (se) ei ole dopingia ja en usko sen olevan kovin merkityksellinen kysymys ainakaan tähän keskusteluun osallistuvien kisojen kannalta. Ehkä frisbeegolf on jonain päivänä olympialaislaji ja kofeiini nähdään suoritusta parantavana dopingina ja kielletään kaikkein korkeimmissa kisoissa. En halua lytätä haaveita, mutta tuskin kukaan meistä osallistuu niihin kisoihin :) Paitsi että olishan se ihan naurettavan hienoa nähdä suomalaisia superikämiehiä olympialaisissa heittämässä plättyjä ja pissaamassa purkkiin. No joo, ehken halua nähdä sitä purkkitouhua, mutta heitot kyllä.


*Näyttää hyvin vahvasti siltä, että siitä ei ole mitään mahdollisuutta päästä eroon niin pitkään kuin PDGA:n palleilla istuu samat patut päättämässä ja kisaajia ei kiinnosta syventyä asiaan. Tähän todennäköisesti oltaisiin tarttumassa, joten totean ettei minulla ole mitään pelaajien tason mittarointia vastaan. Se on ihan normaalia ja tervettä. Nykyisessä tavassa on melkein kaikki kuviteltavissa oleva päin pepanderia.

3
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 02.07.18 - klo:13:13 »
Eilen tuli vedettyä terapiasessiota Hyvinkäällä. Sahanmäki meni vaikeassa tuulessa -6 yhdellä bogilla, mikä vihjaa, että ehkä vanhassa sirkushevosessa on sittenkin vielä jotain vetoa jäljellä. Oli tärkeää tuntea onnistuvansa pitkästä aikaa. Nummenmäki siihen päälle menikin sitten plussalle runsain mitoin. Oikealle kääntyvä tarkka heitto ristituuleen oli kovin vaikea suoritettava ja oli hyvä muistutus siitä, että kun tuuli tuivertaa korvien läpi, niin silloin pitää pitää pää kylmänä paikoissa, joissa on pakko olla tarkka. Nummenmäen kauheutta en kuitenkaan pahalla ajattele, koska kyseessä on vaikea rata ja olosuhteet olivat paikoin hirvittävät. Ja takana oli kahdeksan päivän peliputki. Ja muita tekosyitä, ei se minun vika ollut.

Eilen kun ei ollut nimeä ja numeroa rinnassa niin puttaamisessa ei ollut mitään ongelmaa ja livahtipa yli kakskymppisiäkin katiskaan. Suhteellisen selvää on, ettei tekniikassa ole se suurin vika vaan ihan suoraan silmien takana (ja niiden yläpuolella otsalohkossa). Sen lihaksen treenaaminen on harmillisen vaikeaa ja kokeilleena voin sanoa, että runsaskaan kisakokemus ei varsinaisesti vahvista sitä. Luottamus omaan tekemiseen stressitilanteessa on hyvin monen eri asian summa, enkä yritä tai edes halua lähteä ruotimaan niitä omalta kohdaltani tässä blogissa. Jotkut huimat eivät edes koe kisatilannetta stressaavana, mikä on tällaisesta jännäkakkamiehestä aivan käsittämätöntä. Jotain yleisiä ajatuksia kuitenkin voisi puida.

Tätä blogia lukeneille ei tulle yllätyksenä, että unenpuute on arkkiviholliseni. Vähäunisena tulee otettua helposti turhia riskejä, hienomotoriikka ei ole parhaimmillaan, on yleisesti ärtynyt ja jopa (nopeus)voimantuotto kärsii. Tuosta seuraa hyvin helpolla epäonnistumisen kierre, jossa ensin mokaa jotain helppoa, ärtyy siitä ja ärtyneenä mokaa uudestaan, ahdistuu lisää, ja niin edelleen. Pelaan selvästi parhaimmillani kun olen levännyt ja saanut herätettyä kehoni kunnolla, kuten varmaan ihan jokainen muukin. Unirytmit, unentarve ja aika kehon heräämiseen ovat vahvasti yksilökohtaisia.

Toinen yleinen asia, jota olen pohtinut viime aikoina on kehon ja mielen takaisinkytkennät. Kokeillaan selkokielistä versiota ensin: Kun juo paljon kahvia (tai saa hyvin paljon nikotiinia), syke pysyy koholla ja tarkkaavaisuus on todella korkealla. Milloin ihminen kokee noita samoja tunteita? Ollessaan hermostunut, pelästynyt tai stressaantunut. Tämän olettamuksen mukaan fyysisesti hankitut "oireet" aiheuttavat tunnetilan ja tuo kyseinen tunnetila on kovin haitallinen tarkkuutta ja rauhallisuutta vaativassa lajissa. Toinen vastaava, joskin itselle nykyään harvinaisempi, on rankan jalkarääkin jälkeinen lihasvapina alaraajoissa. Jep, niin hassulta kuin se kuulostaakin, polvet lonksuu kisatilanteessa kuin pelkäisi todellakin jotakin. Tuon väpätyksen voi saada menemään päähän ja alkaa oikeasti pelkäämään suoritusta. Noiden fyysisten oireiden ja tunteiden tunnistaminen ja eriyttäminen toisistaan on mahdollista, mutta ei aina helppoa. Myrkyllinen yhdistelmä on olla oikeasti väsynyt, mutta pumpannut itsensä kemiallisesti hereille kahvilla. Tuolloin saa aikaan paniikkiputteja ja noidankehän ja siksi yritänkin rajoittaa kisa-aamuina kahvinjuonnin yhteen kuppiin. Se vähemmän selkokielinen versio: Teorian mukaan kyseessä on eräänlainen psykosomaattisten oireiden vastakohta, joka toimii lihasaktivaation vaikuttaessa tunteisiin ja yleisesti kognitiivisiin prosesseihin. Tunnetuimpia tutkimuksia näistä on Strack, Martin & Stepper (1988), jossa koehenkilöille laitettiin kyniä huulien tai hampaiden väliin ja näin tuotettiin keinotekoisesti irvistys tai hymy. Myöhemmät toistotutkimukset ovat tosin nollanneet tuon tutkimuksen johtopäätöksiä. Toisaalta botox-tutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia, että asia todellakin olisi niin. Tutkimusala ei ole saavuttanut kovin vahvaa konsensusta, mutta oma kokemuspohjainen aineisto kertoo vahvasti, että pelaan parhaiten silloin kun olen levännyt, hyvällä tuulella enkä tärise kahvin voimalla. Pitäisi varmaan kokeilla pelata kynä hampaiden välissä. Ainakin nimeä sillä saisi.

Olen jo jonkin aikaa pohtinut tätä blogitteluani siinä suhteessa, että käsittelen aika vaihtelevia aiheita täällä. Osa on kisaraportteja ja fiiliksiä eri radoista. Toiset jutut ovat pohdiskelevampia ja todennäköisesti raskaampaa luettavaa. Pohdintajuttuihin on aina mukavaa saada kommentteja ja muiden mielipiteitä, mutta täällä niitä saa aika vähän ellei ihan suoranaisesti lähde provosoimaan. Jokusen jutun Facebookiin kirjoittaneena olen huomannut, että vastauksia kyllä saa, mutta niistä on niin pieni osa edes asiaan liittyviä, että ei maksa vaivaa. Saattaa olla, että jotain muutosta kirjoitteluun tulee tai sitten ei tule. Olen savolainen :)

4
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 01.07.18 - klo:11:05 »
Tyyni-viikko takana ja eipä tuosta jäänyt käteen muuta kuin kasa sitä itseään. En halua eritellä epäonnistumisia viikon aikana, koska eritteet ovat iljettäviä. Alennustila on venähtänyt jo huolestuttavan pitkäksi. Olen muuttanut sekä heitto- että pelitapaani tänä vuonna jonkin verran ja nyt on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: a) olen oppimassa jotain uutta ja ennen uutta nousua kärsin hetkellisestä notkahduksesta tai b) huiput on ohitettu ja tästä mennään vaan alaspäin. Haluan uskoa a)-vaihtoehtoon.

Taikanumero osoittaa tällä hetkellä aloittelijatasoa ja putkessa on niin paljon tuhnua menossa, ettei se sieltä ole mihinkään nousemassa pitkään aikaan. Tämän vuoden rikokset nollautuvat käytännössä vasta ensi vuoden syksyllä, mikä on oikeastaan ihan hyvä. Kerrankin on aivan yksi ja sama minkälaisia numeroita PDGA:n ökykallis musta laatikko suoltaa. Tuon pitäisi olla pelkästään hyvästä pelaamisen kannalta.

Muutosta on joka tapauksessa ilmassa, saapa nähdä mitä tästä keksitään. My joik is still not happy.

5
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 10.06.18 - klo:22:55 »
Osaamattomien-EO takanapäin. Eipä tuosta jäänyt liikoja kerrottavaa, paitsi ehkä se, että pelasin väärää luokkaa. Pelaaminen oli sellaista kuin muutama päivä aiemminkin.

When I'm happy, my joik is happy.

6
Treenipäiväkirjat / Vs: Ojasta allikkoon (TFS)
« on: 03.06.18 - klo:21:20 »
Blogi olikin vain mostly dead :) Ei muuta kuin muovileipää käteen ja kirmaamaan nurmikoille!

7
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 02.06.18 - klo:19:47 »
Melko maukas konsepti oli arkipäivän kilpailu itselläni TD hommissa Veikkolassa viime vuonna jolloin pelattiin kierros päivässä alkaen muistaakseni 13 aikaan. Samalla konseptilla myös arki iltakisat pelattiin kierros päivässä normaali viikkokisa aikataulussa iltasella.
11:00 taitaa olla paras alkamis aika kahden päivän rundille viikonloppuna jolloin kauempaakin pääsee normaali arki heräämisellä mukaan.

Tuollaiseen aikaan on kivaa pelata kun on heränneenä sekä kroppa että pää. Useimmiten vain toinen, jos sekään. :-\

8
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 02.06.18 - klo:12:59 »
Naamarikirjassa oli keskustelua lempiaiheestani, kisojen alkuajoista. Koska keskustelu harhautui ensimmäisten kierrosten alkuaikoihin ja olen allerginen taskulämpimälle datalle, rämmin läpi kaikki tämänhetkiset kisat ja merkkasin ylös haulikkolähtöisistä kahden tai useamman kierroksen kisoista viimeisen mahdollisen ajan, jolloin pitää olla paikalla. On ilo huomata, että hirviömäisimpiä ylilyöntejä ei juuri ole, mutta myöhäisherännäisenä silti toivoin myöhempiä aikoja, koska mitään oikeasti uskottavaa estettä niille ei ole.

https://docs.google.com/spreadsheets/d/1oy-LGo94q1oKNls6Bx6ah9MvB0_OM0Zv01z9Nbfb1aE/edit?usp=sharing

9
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 02.06.18 - klo:12:53 »
Viikko sitten lauantaina oli kisat Kivikossa. Tiesin etukäteen, että kisan lähtökohdat ovat itselleni erittäin heikot. No, kisa meni pitkälti odotusten mukaan. Joitakin jännittäviä juttuja kisassa kuitenkin oli:

  • Ensimmäistä kertaa ikinä estin pelaajaa fyysisesti heittämästä kiekkoaan omalla vuorollaan
  • Tiit olivat huonoimmat miesmuistiin
  • Armottomasti alisuorittavan puttaajan tulos on heikko pelatessa radalla jolla tulos perustuu lähinnä puttaamiseen
  • En usko kisaavani Kivikossa uudestaan ilman radikaaleja muutoksia

10
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 19.05.18 - klo:19:04 »
Kaskadihäiriöllä (cascading failure) tarkoitetaan tilannetta, jossa jonkin järjestelmän osan pettäessä järjestelmän muut osat pettävät. Dominoilmiö on samansukuinen ja oikeastaan kaskadihäiriön yksinkertaisin muunnelma, jossa yksittäisen dominon kaatuessa (pettäessä) vain seuraava ketjun domino kaatuu. Kaskadihäiriössä yksittäisen osan pettäessä häiriö voi tarttua kaikkiin vierekkäisiin osiin verkkomuotoisessa järjestelmässä. Ja sitten kisaraporttiin.

En ole pelannut ikinä Talissa edes tyydyttävän arvosanan kisaa.

Ensimmäinen kierros: Tuuli meinaa pakolla puhaltaa korvista sisään ja pelaaminen on arkaa. Ehkä jonkinlainen puukkohipan vastaanottava osapuoli olisi sopiva kuvaus. Onnistuin pelastelemaan väyliä pariin kuitenkin ihan kunnioitettavan hyvin enkä saanut puukosta. Tulos +3 on paikalliskisahistorian huomioiden ihan ok. Ei todellakaan hyvä, mutta ei pahakaan.

Toinen kierros: Lounaan jälkeen pelaaminen oli rennompaa ja pelitapa oli pitkälti aiemmassa kirjoituksessa mainitsemani PPP, jota epätoivoisesti yritän levittää käyttöön. 12 väylän jälkeen olen par-tuloksessa yhdellä bogilla ja yhdellä pöröllä, ja ehdin jo miettimään, että onpahan muuten tosi tylsä kierros ollut. Sitten alkaa tapahtua. Helpolle väylälle bogi, seuraavalle tuplabogi, sitä seuraavalle triplabogi ja tottahan vielä KVADRABOGI. Eli neljään väylään +10 ja kisassa kaksi väylää jäljellä. Mielenkiinto tuli täyteen mutta väylät ei. Joojoo, pelasin loppuun, mutta jätin jotain bongattavaa musiikkihöpöille.

En ole edelleenkään pelannut Talissa edes tyydyttävän arvosanan kisaa.

11
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 17.05.18 - klo:12:25 »
Et sää swissiä ole miettinyt?

Juu, on sitäkin tullut mietittyä ja pelattua erään variaation turnauksia itsekin. Sillä on kieltämättä omat ansionsa, mutta myös omat heikkoudet. Minusta frisbeegolfin kannalta reikäpeleissä yksi tärkeimmistä asioista on, että pelaajat kohtaavat mielenkiintoisia vastuksia. Jos sveitsiläisessä on monta kierrosta niin myöhemmillä kierroksilla heikoilla pisteillä oleville on aika pitkälti sama voittaako vai häviääkö, koska kisaa ei voi enää voittaa eikä "ratingia" ole jaossa. Kokeilematta ei voi varmaksi sanoa, mutta pelkään tuon tuottavan paljon byejä vaikka turnaussysteemi ei niitä tuottaisikaan.

Itse asiassa mietin juuri eilispäivänä reikäpeliä pelatessani, että lyhyt satunnainen alkusarja eliminointiturnauksen seedaamiseksi voisi olla ihan mielenkiintoinen tapa sekin. Tuohan on melko lähellä sitä mitä ehdotit (Swissin yläpää katki N kierroksen jälkeen ja eliminointi), mutta tarjoaisi yhden pelin enemmän kaikille. Jos olen ruorissa ensi vuonnakin niin sitten voisi pohtia jotain uutta tapaa.

Järjestelystä riippumatta tämähän on aina pyöreän palikan survomista neliönmuotoiseen reikään tai päinvastoin. :)

12
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 15.05.18 - klo:11:46 »
Tällä kertaa rutinaa vähän eri aiheesta. Sattumalta löysin kädestäni lapion, jossa luki ”seuran reikäpelit”. Isoon päähän mahtuu monta hattua, eli mikäs jottei (vaan istuuko yksikään..?). Reikäpeli on hauska pelimuoto, jossa kilpaillaan pelaamalla väylä kerrallaan ja vähemmän heittoja käyttänyt pelaaja saa pisteen, tasapeleissä ei pisteitä. Kun kierroksen yhteistuloksella ei ole merkitystä, tuo tämä mielenkiintoisen strategisen ulottuvuuden pelaamiseen. Pelatako varman päälle ja antaa vihun tehdä virheitä? Vai hakeako riskillä vaativampaa birdietä ja mahdollista pistettä? Tämä luonnollisesti nostaa esiin myös sen viihteellisemmän puolen silloin kun kaikki ei menekään kuin elokuvissa. ”Sössin avauksen, mutta vastustaja on viiden metrin putilla. Ainoa mahdollisuus pelata tasaan on heittää tämä 50-metrinen suoraan pönttöön. *roisk*” Hauskaa, kivaa ja tunnusomaista on yllätysvoittajien löytyminen. Frisbeegolfissa kun harva pelaa ihan koko ajan täsmälleen samantasoista peliä.

Koska reikäpelejä on järkevintä pelata yksi yhtä vastaan, turnausmuotoinen kisa on hyvä vaihtoehto. TT on käyttänyt viime vuodet Challonge-palvelua, joka tarjoaa varsin toimivan ja yksinkertaisen työkalun turnausdiktaattorille. Pieni hyppy matematiikkaan ensin: kuinka monta kierrosta tarvitaan voittajan määrittämiseen milläkin osallistujamäärällä? Yksinkertaisen eliminaation turnaus on ehkäpä helpoin ymmärtää. Turnausmuoto tunnetaan myös nimillä pudotuspelit tai äkkikuolema. Nimensä mukaisesti kertalaakista ulos kisasta. Jos pelaajia on kaksi, riittää yksi kierros voittajan löytämiseen. Jos pelaajia on neljä, kaksi kierrosta. 8 = 3, 16 = 4, 32 = 5, 64 = 6 ja niin edelleen. Nehän ovat kakkosen potensseja ne, jännää. Mitä silloin käy jos pelaajia ei olekaan nätisti kakkosen potenssin verran? Silloin turnaukseen syötetään oletusvoittoja eli bye-pelaajia. 7 pelaajan tapauksessa turnauskaavion ensimmäinen kierros näyttäisi tältä:

1: Pelaaja1 vs. Pelaaja2
2: Pelaaja3 vs. Pelaaja4

3: Pelaaja5 vs. Pelaaja6
4: Pelaaja7 vs. Bye

Pelaaja7 ei siis tarvitsisi pelata laisinkaan vaan hän nousisi suoraan toiselle kierrokselle pelin 3 voittajaa vastaan. Byen saaminen on merkittävä etu erityisesti pienen pelaajamäärän turnauksessa ja jos kaikkien pelaajien tasoa ei tunneta, on tasapuolisin vaihtoehto arpoa peliparit. Jos tasot tunnetaan, kannattaa byet antaa heikoimmille pelaajille. Tason mukaan järjestettäessä vältytään siltä, että kisan kaksi kovinta kohtaavat jo ensimmäisellä kierroksella ja hyvä pelaaja putoaa ”liian aikaisin”. Tuon alkujärjestämisen (eng. seed) voi tehdä monella tapaa. Esimerkkejä ovat jokin tasoa kuvaava numero, aikaisempi menestys tai puhdas arpa. Seuran sisällä sekalaisesta porukasta kisapelaajia, aktiiviharrastajia ja sunnuntaipelaajia tasojärjestykseen asetttaminen on käytännössä mahdotonta, joten arpa on ihan hyvä.

Yksinkertaisen eliminoinnin ongelmana on, että jokaisella kierroksella kisa loppuu puolelta pelaajista. Tuo ei ole omiaan lisäämään mielenkiintoa kisaa kohtaan. Tätä voi paikata käyttämällä yksinkertaisen sijaan kaksinkertaista eliminaatiota. Eli hävitä pitää kaksi kertaa ennen kuin koittaa lähtö kisasta. Tuolloin peliä pelataan kahdessa eri kaaviossa. Kaikki pelaajat aloittavat yläkaaviosta. Yläkaavio toimii täsmälleen kuten yksinkertainen eliminaatio, mutta häviämällä ei putoa pois kisasta vaan alakaavioon. Alakaavioon sijoitellaan sopiviin paikkoihin yläkaaviosta putoavia ja sitä kautta tarjoutuu mahdollisuus nousta takaisin finaaliin voittamalla alakaavio. Tämä luonnollisesti tarkoittaa paljon enemmän pelejä kuin yksinkertainen eliminointi. Kaksinkertainen eliminointi vähentää myös arvotun alkujärjestämisen ongelmaa, koska jos vahva pelaaja putoaa aikaisin vielä vahvempaa vastaan, jää hänelle mahdollisuus tulla keittiön kautta takaisin finaaliin.

TT:n reikäpelimestaruus toimii 64 pelaajan kaksinkertaisella eliminaatiolla. Kisa ei tullut ihan täyteen vaan pelissä on 49 pelaajaa. 64 - 49 = 15 eli jouduin syöttämään kaavioon sen verran byejä. Ensimmäisellä kierroksella (32 otteluparia) byen saaneet (15 pelaajaa) menevät suoraan toiselle kierrokselle odottamaan vastustajaa toisesta pelistä. Bye-pelaaja häviää oletusarvoisesti pelinsä ja putoaa yläkaaviosta alakaavioon. Yläkaavion peleistä putoaa alakaavioon oikeita pelaajia, ja osa heistä saa vuorostaan byen vastaan. Tuo 49 on muuten hauska numero jos pitää mielessä tuon aiemmin kerrotun. 7 minuuttia ennen ilmoittautumisen sulkeutumista oli kisassa vielä 48 pelaajaa ja olin hyvilläni. 48 sattuu olemaan yhtäpitävä 3 * 16 kanssa ja tuolloin bye-pelaajia olisi tullut 16. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että tasan puolessa pelipareista olisi ollut yläkaavion ensimmäisellä kierroksella bye vastassa ja alakaavion ensimmäisellä kierroksella jokainen yläkaaviosta pudonnut olisi kohdannut byen. Tuo olisi toisin sanoen tarkoittanut sitä, että alakaavion ensimmäistä kierrosta ei olisi tarvinnut pelata laisinkaan ja tuo olisi helpottanut aikataulutusta huomattavasti. Mutta nyt kun pelaajia onkin 49, alakaavion ensimmäiselle kierrokselle syntyy 15 paria pelejä, joissa vastuksena on bye ja yksi peli, jossa molemmat pelaajat ovat aitoja pelaajia. Eli alakaaviossa pelataan yksi kierros yksittäisen pelin takia. Äh :) Valitettavasti tuolle ongelmalle ei ole olemassa oikein hyvää ratkaisua, joten noin sitten mennään. Tämä on epäilemättä harmi niille pelaajille, jotka kyseiseen lokeroon putoavat.

Kun alussa pelejä on paljon enemmän kuin loppua kohti, on kierroksille hyvä antaa vähän enemmän aikaa. Härväyksen ja random-ongelmien määrä skaalautuu suoraan pelaajien määrän kanssa, mitä enemmän, sitä enemmän. Kun pelaajia on pudonnut kisasta pois enemmän, voi kierrosten väliä vähän kiristää. Näillä näkymin ja näillä aikatauluilla tänään alkaneen turnauksen voittaja pitäisi olla selvillä elokuun loppuun mennessä. Aikataulu on melko tiukka ja saa nähdä miten käy. Voi olla, että TD oppii tästä jotain.

Wikipediasta löytyy englanninkielistä taustamatskua.

13
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 12.05.18 - klo:21:28 »
No niin, korvat soi sopivasti, jotta Euroviisut pystyy seuraamaan läpi.

Todella hirviömäisesti räjäytetyn kierroksen jälkeen Lännen Nopein Taakseviejä lähti surumielin Makkosen perheravintolaan syömään luontaisenkaltaista McScheissea. Siihen päälle vielä hitusen kahvia ja toista kierrosta odottelemaan. Lämpöjä ei tarvinnut erityisen ottaa, niitä oli tarpeeksi.

#7 Ruipaisu Bossilla sinne johkin, ei osunut puihin ja puttaaminen vajaasta kympistä korotettuun koriin ei oikein huvittanut, joten neppi alle ja par korttiin. E

#8 Tällä kertaa Teerex käyttäytyi paremmin ja meni putille asti. Putti jaksoi lähes korille, joten mikäs siinä nostellessa. PPP = P*ska Paineeton Par. E

#9 Koska setä on vanha ja setä ei opi uutta, toistin rähmimiseni Kaxella, paitsi tällä kertaa neppasin kakkosheitolla kiekon dropparille outin sijaan. Siitä sitten joku ruilaisu korin yleiseen suuntaan ja putti sisään. +1

#10 Toteemieläimeni Kempster ponnahti paikalle ja hälle kelpasi minun bägini. Se oli oikein mukavaa, kiitos Niko. Boss livahti liikaa oikealle ja ryykkäsi rinteeseen turhan aikaisin. Puttia koria kohti ja sen jälkeen puttia koriin. +1

#11 Boss tiiltä vähän lussuna ja enemmän vasemmalle kuin viimeksi eli miksipä muuttaa vanhaa toimimatonta pelikirjaa. Buzzz OS jälleen ihan liikaa vasemmalle. Tämä on älykkään ihmisen toimintaa. Neppi korin alle ja nosto sisään. +1

#12 Teerex sujona läpi kapeikon ja vähän liiankin pitkälle ja vasemmalle puiden taa. Joku epämääräinen lurpautus puiden läpi ja lyhyt haaraputti alarautaan, blah. Nosto ja PPP. +1

#13 Teerex lähti sitten korjattuna liiankin leveästi lähes spotteritoteemieläimen suojapaikan läpi ja löytyi pitkältä ja reilusti oikealta. Putteriliidätys muuttui putterilörpäytykseksi, joka liihottelikin antsana vähän sinne sun tänne. Ihan hyvä putti sisään. +1

#14 Tajusin sellaisen yksityiskohdan, että jos heittää kiekon hyssessä niin se saattaa haukata vähän vasemmalle. Tämä mielessä heitin Buzzzilla hyssestä-suoraksi-liu'uttelun nätisti tietä pitkin aukeamalle asti. Koska kaikki vaikutti liian helpolta, jätin putterilähärin lussuksi. Haaraputilla nätisti kohti Brinkkalaa ja seuraavalla sisään. Miten ihmeessä tästä bogi tuli? +2

#15 Teebird hienoisella hysseflipillä korista pitkäksi 6-7 metriin, putti oli edelleen sen verran tulessa, että Pirkka-Pekka Petelius iski. +2

#16 Boss forerunttauksella korin lähistölle ja putti vahingossa sisään. +1

#17 Boss matalana ja tikkusuorana vastamäen alkuun. Ei se pitkä haaraputti vieläkään uppoa ja jäi vielä pieni jännäkakkiainen suoritettavaksi ja suorittuihan se. +1

#18 Kun Buzzzin vapauttaa kädestä hyssessä tarpeeksi epäpuhtaasti niin se väpättää ja tekee kaikkia jänniä juttuja ilmassa, mm. flippaa ja liukuu kahteen metriin. Kiitosh. E

#1 Koska viimeksi livahti vasemmalle niin trauma-amateur heitti sitten rohkeasti ihan liikaa oikealle. Sieltä avautui huijareiden lähärireitti oikeaa laitaa pitkin, mutta unohdin matkan olevan aika lähellä maksimeita ja heitin vahingossa hallitusti ihan liian lyhyen. Neppi korille, putti koriin. E

#2 Teerexiä forella taas sinne puita päin, mutta napsulla pääsinkin #17 tiille. Se on nyt todistetusti mahdollista. Sieltä löytyi reikä perusarsenaaliin kuuluvalle hyppy 45-asteen antsa-push-putille, joka läpsähti metriin. No, pelikirjassa tais olla kolmonen. E

#3 Buzzz antsahteli jälleen sopivasti sweetspotin lähistölle ja Teerex siitä napakalla straight-and-fadella nostolle. Kitosh ja kisan ainoana molemmilla kierroksella väylän pöröttely, hyvä minun joukkue! -1

#4 Firebird-fore lurahti taas jotenkin säälittävästi kädestä ja lyötyi väylän vasemmasta reunasta, josta onneksi oli tunneli korille. Pitkä Batman-putti korille ja nosto. -1

#5 Teerex-fore menee puihin, rasahtelee, raapii ja näyttää tipahtavan poteroon. Mutta ei se mennytkään, hmm. Epätasaiselta alustalta PD ei lähde kädestä oikeaan suuntaan vaan ottaa oikealta ison pompun vasemmalle ja Schwarzwaldiin. Selkä epämääräistä kantohässäkkää vasten fore osuu tunneliin, mutta pomppii vähän turhan kauas (tänään >6m) ja putti ei mene sisälle. Pannahinen. E

#6 Teerex sujona putkeen ja puunapsulla putille. Surkea haaraputtirävellys ei uppoa sekään. Vielä kerran PPP. E

Noh, 11 heittoa pois tuloksesta ja rapongia 951. Lopullisiin ensimmäinen kierros nousee paljon ja toinen laskee. Alustavissa kuitenkin vaatimaton 118 pisteen ero kierrosten välillä eli aika konsistenttia tekemistähän tämä on. Puttaaminen oli yleisesti ottaen kelvotonta ja hävisin niihin turhan monta heittoa. Tämä ei ole yllätys.

Fordin rata on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Se on hyvin haastava ja jos heitto ei pysy väylällä niin päästä löytyy hyvin nopeasti orjantappurakruunu ihan konkreettisestikin. Parista väylästä (5 ja sininen-9 en suostu pitämään), mutta kisan TD vihjasi tänään, että radalle tehdään vielä jonkinlainen katselmus ja mahdollisesti muutoksia tullaan tekemään. Tällaiset muutokset ovat harvemmin uusien puiden istutuksia, joten elän toivossa.

Kauden toistaiseksi huonoin ja paras kierros samalla kertaa hankittuna.

14
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 12.05.18 - klo:20:12 »
Ford Amateurs, I kierros.

#1 "heitänpä Bossilla matalan ettei vahingossakaan feidaa liian aikaisin" -> osuma maahan 70 metrin päässä ja pompulla OB:lle, maukas alku. Seuraavalla mukin lähistölle ja neppi alle. +1

#2 Teerexillä forea sinnepäin jonnekin ja neppiä alle. +1

#3 Buzzz antsalla sweetin lähistölle, sitten Teerex vähän lussuna mäkeen ja vasemmalle, mutta pitkä putti uppoaa. E

#4 Firebird-fore osuu puihin heti alussa ja jatkot melkein mando-kyltin kohdalta. Korille ei mitään mahdollisuuksia ja peukkurolleri osuu puuhun, seuraavaksi Flx Surge selkäliuku-upsi korista pitkäksi, mutta onneksi putti sentään menee sisään. +1

#5 Vaihdoin pelikirjaan Teerex-foren avaukseksi kun bäkkäri maistui pahalta. Avaus oli ihan ok, mutta jatkoheitto osui puuhun ja kimposi vasemmalle ikävään paikkaan. Sitten Buzzz OS:llä lähinpään puuhun ja sitten vielä jokunen lisäheitto päälle, jotta fiilikset väylästä kasvaisivat entisestään. +3

#6 Teerex sujona koria kohti ja jännäskipillä muutamaan metriin, putti sisään. +2

#7 Boss-avaus puihin, neppi korille ja neppi koriin. +2

#8 Teerex ajaa päädystä pitkäksi ja puolisokkoputterifore metriin. +2

#9 Kaxella puuhun ja pomppu hornaan vasemmalle. Sieltä onkin hyvä heittää kiekko OB:lle ja jatkaa sitten huonohkolla heitolla dropparilta. Putti sentään imeytyy ja vain tuplaboogiet. +4

#10 Boss runtaten putille ja putti sisään. +3

#11 Bossulla OB-rajan eteen, jatko Buzzz OS:llä naurettavan paljon liikaa vasemmalle. Puttiyritys ei mene. +3

#12 Sitten herkutellaan. Buzzz oikealle ja alas kuoppaan paikkaan, josta ei päässyt palaamaan edes väylälle. Eipä siinä muuta kuin finesse-Ch-Ape 70 asteen kulmaan puiden latvoja kohti ja seuraavaan ryteikköön. Sieltä pääsi yrittämään 90 asteen putteriantsaa, joka raapaisee puuta ja menee edelleen salaatteihin. Sitten pari heittoa koria kohti ja todella lyhyt puttikin ohi. Jossain välissä oli varmaan joku väliheittokin, jotta tulos täsmäisi. +6 ja suupielet nykii alaspäin.

#13 Hysse pitäisi heittää. No mikäs jottei, Teerexillä liikaa vasemmalle ja suoraan rinteeseen todella vaikeaan kulmaan, josta kädestä livahtanut Buzzz menee minne sattuu leveäksi oikealle ja totkoihin. Mikä lie liirumlaarum heitto sieltä ja sitten vielä putteja reippaasti. +8

#14 Mieli on metsässä ja tunnelma on sieltä minne ei aurinko paista. Buzzz ei lähde kädestä vieläkään niin kuin pitäisi vaan osuu puuhun ja oikealla metsässä. Joku epämääräinen onpahanvaanfore Teerexillä ulos sieltä parinkymmenen metrin päähän korista ja sitten lähärillä puiden taakse, josta antsaputti ei kierry puiden ympäri vaan mätkähtää mahalleen kuten minun kierrokseni. Puttaaminen oli tässä kohtaa mahdotonta, joten treenasin sitä vissiin jokusen kerran kun peräti triplabogiksi tuloksen leivoin, ehkä laskin väärin, en tiedä, en välitä. +11 ja kierros alkaa olla aika pitkälti paketissa.

#15 Hyzerflip Tiipparilla rinkiin. Joojoo, ei osu putti. +11

#16 Forerunttaus Bossilla ympyrään. Mmm-hmm? Jep, ei. +11

#17 Griplockatulla Bossilla hysse oikean puolen metsän läpi ja takarinteeseen. Ohoh. Putti ei onneksi osu. +11

#18 Surkea rävellys Buzzzilla liian tiukassa antsassa, neppi korin alle ja nosto. Kierros silkkaa varamiespalvelua ja tulos +11.

+11 oikeutti paikkaan tuloslistan alakärjessä eli dööd läst. Rapinkia peräti 833. Onneksi se sentään nousee PDGA:n törkeän kalliin lottomasiinan kuukautisbingossa niin ettei ole toivoakaan että se tippuisi laskuista. Nyt heittämään löylyä niin että korvat soi.

15
Treenipäiväkirjat / Vs: Touring Amateur
« on: 06.05.18 - klo:14:55 »
Fair enough. Mitä tuolla väylällä tarkoittaa birkun yrittäminen vs paarin seiftaaminen? Kyllä mä avauksen olen saanut forella aika hyvin sinne lopputunnelin holleille, oli sit potero tai puu edessä tai ei. Ni kyl mä siitä koitan leipoa niin pitkälle kun saan, vs. että heittäisin väkisellä midaria kaks kertaa. No, birkkuja ei ole tullut, mutta ei siinä mitään erityistä rangaistustakaan ole tullut yrittämisestä. Ei siellä sellasia mörrejä ole mun heitoilla ole näkynyt että joku kicki sivulle tuottaisi automaattisesti mahdottoman jatkopaikan, toisin kuin vaikka Nummenmäessä.

Mielekkääseen pöröttelyyn tarvitaan pitkälle mutkan ympäri lentävä avaus (joka ei mene poteroon), jonka jälkeen vaaditaan laserintarkka pitkähkö heitto tunnelia pitkin kymmenen metrin sisään. Nuo molemmat heitot ovat aidosti haastavia ja molemmissa on mahdollisuus ottaa skippi tuntemattomaan paikkaan. Erityisesti avauksella voi päästä paikkoihin, joista parin pelaaminen muuttuu mahdottomaksi. Ja kakkosheitonkin mokaamalla voi pomppia paikkaan, josta ei ole välttämättä hyvää jatkoa korille. Parin seiftailu ei sekään ole ihan nassunnassun, mutta itselläni on fiilikset, että isommalla määrällä yrityksiä parin pelaaminen johtaa parempaan keskiarvotulokseen kuin birdien yrittäminen. En ole pelannut väylää kuin kourallisen kertoja, mutta olen löytänyt itseni pari kertaa niin sopivasti puiden takaa, että lähestyminen korille on ollut ihan täyttä tuuripeliä.

Pages: [1] 2 3 ... 30