Show Posts
This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.
Pages: [1]
1
Treenipäiväkirjat / Pullat uunissa
« on: 20.04.16 - klo:16:00 »
Do you have the time, to listen to me whine?
Hei, olen VaMu ja minulla on ongelma. Tämän päiväkirjan tarkoitus on seurata ongelmaa sen havaitsemisesta sitä siirtäviin toimenpiteisiin. En ymmärrä ongelmaani, siihen myötävaikuttavia tekijöitä, enkä toimenpiteitä ongelman ratkaisemiseksi. En myöskään tiedä onko onko ongelmia useampia, oletan että on. Ymmärrän, ettei ongelmaani voi lopullisesti ratkaista. Uskon kuitenkin vakaasti, että kontekstin määrittäminen (ja silloin tällöin myös sen jakaminen) on tärkein osa ongelman ratkaisevien toimenpiteiden muodostamisessa.
Siinä määrin kun se minulta onnistuu, päätin aloittaa ongelmani kontekstimäärityksen näin internetin välityksellä. Kirjoitan huonosti, mutta sitäkin harvemmin.
Asioiden julkisella ruotimisella on mielestäni useita positiivisia puolia. Itseään voi aina huijata. Kun asiat kirjoittaa ylös, on vaikeampaa huijata itseään, kun logiikan joutuu tarkistamaan vähintään kirjoitusvaiheessa. Kun asiat kirjoittaa ylös edes puolijulkisesti, joutuu itsensä lisäksi huijaamaan myös kanssalukijoita. Hyvässä seurassa, mihin tämän palstan katson kuuluvan, huijaaminen on erittäin hankalaa. Ei se toki yrittämistä estä
About nothing and everything. All at once.
Luulen treenaavani suhteellisen paljon, mutta harjoittelun mahdollisesti tuoma hyöty ei välity erityisesti kilpailusuorittamiseen. Nähdäkseni tähän on kaksi syytä. Harjoittelen väärin, tai en harjoittele niin paljon kuin kuvittelen harjoittelevani. Päiväkirja paljastakoon kumpi pääsyy on syypää.
I am one of those melodramatic fools, neurotic to the bone.
Olen 35-vuotias mieshenkilö. Lajia on tullut harrastettua kuutisen vuotta enemmän aktiivisesti, kuin vähemmän. Kilpailuissa on kierretty vuodesta 2013 lähtien. Pääasiallinen heittotapani on LHBH, joskin yritän kovasti tuoda kämmenheittoa mukaan kuvioihin. Kotiratana toimii Tali, mikä tarkoittaa, etten osaa heittää siellä niin sitten yhtään. Ihmisarvoni on tällä hetkellä 888, paljolti juurikin eksyttyäni NormiTali -liigaan. Tosin ovathan nuo vain pisaroita valtameressä. Pelilisenssi tälle kaudelle on vielä kovan harkinnan kohteena. Syille pidettäköön erilliset terapiaistunnot.
Viimekaudella positiivisimpiin asioihin kilpailuissa lukeutui Kaatiksen Pro-tourin viimeinen kierros, jolloin "taktikoin" itseni nerokkaasti sunnuntain ensimmäiseen heittueeseen ennen hirmumyrskyä. Tyytyväinen olin myös kesäkauden avaukseen, Kankaanpäässä järjestettyyn After Easter Open:iin. Talvikauden jälkeen ensimmäinen kisa, jota ei pelattu mummona lumihangessa.
Olen kasvanut liikunnan parissa. Pääasialliset nuorta VaMua liikuttaneet lajit olivat pesäpallo, jota pelasin viitisentoista vuotta, sekä sulkapallo, jonka aktiivinen peliaika oli kymmenisen vuotta. Sulkapalloa tulee nykyäänkin lätkittyä ystävien kanssa squashin ohella, tosin aktiivisesta harrastamisesta ei voi enää puhua. Mikäli frisbeegolfia ei lasketa urheiluksi, meneillään onkin pitkähkö epätyypillinen tauko liikunnan harrastamisessa. Lasken siis kiekonliidätyksen liikunnaksi. Pääasiallisten lajien tukena lajikohtaisen harjoittelun lisäksi toimi säännöllinen kuntosaliharjoittelu.
Joo, vähän kaikkea on harrastettu - Miksi sitä kannattaa frisbeegolfpäiväkirjassa ruotia? Ensinnäkin siksi, että edellä mainitut kaksi lajia tarjoavat minulle kanavan analysoida nykyistä kiekkoharrastustani. Suoritustekniikka eri pesäpallon suoritteisiin tuli lähes automaattisesti luullakseni nuoren iän ansiosta. Henkilökohtainen harjoittelu olikin lähinnä toistoa toiston perään suorituksen automatisoinniksi, pelitilanneharjoittelua sekä frisbeegolfin kannalta mielestäni vähemmän merkityksellistä joukkueena yhteistoiminnan hiomista. Toiseksi siksi, että sulkapallon harrastaminen opetti minulle oikean suoritustekniikan opettelun merkityksen: voi sitä onnea, kun kentällä liikkumiseen opetellut askeleet pystyi toistamaan ja siten harjoittelulla myöskin niiden suoritusta nopeuttamaan. Kroppakin pysyi paremmin kunnossa, kun väsyneenäkin käytti niveliä edes suurinpiirtein niille soveltuvilla liikeradoilla. Kolmanneksi aikaisempi harrastaminen on todistanut minulle, että harjoittelemalla voi todellakin parantaa omaa suoritustaan. Kun olen joskus kokenut kytkennän harjoittelun ja tulosten välillä, eivät monotonisimmatkaan toistoharjoitteet tuota motivaatio-ongelmia.
No doubt about it.
Sometimes I give myself the creeps.
Viimevuosina olen ollut sairaalloisen kiinnostunut siitä, mitä kehoni tekee kiekkoa heittäessäni ja miten tekemistä voisi tehostaa sekä toistettavuuden että heittopituuden parantamiseksi. Tämä on johtanut lähes täydelliseen heiton hajoamiseen. Huvittavin tilanne saavutettiin mielessäni, kun jouduin useamman kerran kierroksen aikana tähdentämään itselleni että kädessäni oleva esine on liitokiekko ja lajin tarkoitus on "heittää se tuonne". Kerrankos tuollainen asia unohtuu, kun miettii pönkkiä, loppukiihdytyksiä, kyynärpään asentoa, voimataskuja ja muita toinen toistaan tärkeämpää asiaa.. Naurattaisi enemmänkin, ellei nyt oltaisi siinä tilanteessa, että virheellinen ajoitus voimankäytössä alkaa rikkoa paikkoja. Tällä hetkellä alaselkä kestää epätoistettavaa roiskintaa tasan singulariteetin avaamisesta sulkeutumiseen kestävän ajan, olisiko tuo ollut noin 45 minuuttia +- mainostauot. Tämä on selkeästi yksi tärkeimmistä korjattavista asioista ja ansaitsee kokonaan oman terapiaistuntonsa.
Sometimes my mind plays tricks on me.
Vasurina et pelaa koskaan hyvin. Hyvin pelattu väylä tarkoittaa ainoastaan sitä, että se oli erityisesti suunniteltu noudattamaan kulloisenkin vasemmalla kädellä heittävän luonnollista linjaa. Sillä, kaartuuko väylä oikealle tai vasemmalle, ei ole juurikaan väliä.
It all keeps adding up.
Hyvänä puolena kaikki radat on suunniteltu juuri sinua ja sinun heittojasi varten, joten kelpo kymmenen alle ihannetuloksen ei pitäisi olla temppu eikä mikään. Mikäli tuloksesi on suurempi, olet suoriutunut erityisen heikosti.
Jostain on päähäni tarttunut sanonta: "Ellei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi pysytellä hiljaa". Toivon ettei tuon periaatteen satunnainen rikkominen säikäytä arvon lukijaa, en minä kierroksella näin paljon kitise
Hhm, mikähän tämän sekavan kirjoituksen kantava ajatus onkaan? Koitetaan vaikka: "Tervetuloa! Ei täällä aina niin siistiä ole, mutta eipähän tarvi pyyhkiä kenkiä". Vihreätä kevätpäivää.
o.)
Hei, olen VaMu ja minulla on ongelma. Tämän päiväkirjan tarkoitus on seurata ongelmaa sen havaitsemisesta sitä siirtäviin toimenpiteisiin. En ymmärrä ongelmaani, siihen myötävaikuttavia tekijöitä, enkä toimenpiteitä ongelman ratkaisemiseksi. En myöskään tiedä onko onko ongelmia useampia, oletan että on. Ymmärrän, ettei ongelmaani voi lopullisesti ratkaista. Uskon kuitenkin vakaasti, että kontekstin määrittäminen (ja silloin tällöin myös sen jakaminen) on tärkein osa ongelman ratkaisevien toimenpiteiden muodostamisessa.
Siinä määrin kun se minulta onnistuu, päätin aloittaa ongelmani kontekstimäärityksen näin internetin välityksellä. Kirjoitan huonosti, mutta sitäkin harvemmin.
Asioiden julkisella ruotimisella on mielestäni useita positiivisia puolia. Itseään voi aina huijata. Kun asiat kirjoittaa ylös, on vaikeampaa huijata itseään, kun logiikan joutuu tarkistamaan vähintään kirjoitusvaiheessa. Kun asiat kirjoittaa ylös edes puolijulkisesti, joutuu itsensä lisäksi huijaamaan myös kanssalukijoita. Hyvässä seurassa, mihin tämän palstan katson kuuluvan, huijaaminen on erittäin hankalaa. Ei se toki yrittämistä estä
About nothing and everything. All at once.
Luulen treenaavani suhteellisen paljon, mutta harjoittelun mahdollisesti tuoma hyöty ei välity erityisesti kilpailusuorittamiseen. Nähdäkseni tähän on kaksi syytä. Harjoittelen väärin, tai en harjoittele niin paljon kuin kuvittelen harjoittelevani. Päiväkirja paljastakoon kumpi pääsyy on syypää.
I am one of those melodramatic fools, neurotic to the bone.
Olen 35-vuotias mieshenkilö. Lajia on tullut harrastettua kuutisen vuotta enemmän aktiivisesti, kuin vähemmän. Kilpailuissa on kierretty vuodesta 2013 lähtien. Pääasiallinen heittotapani on LHBH, joskin yritän kovasti tuoda kämmenheittoa mukaan kuvioihin. Kotiratana toimii Tali, mikä tarkoittaa, etten osaa heittää siellä niin sitten yhtään. Ihmisarvoni on tällä hetkellä 888, paljolti juurikin eksyttyäni NormiTali -liigaan. Tosin ovathan nuo vain pisaroita valtameressä. Pelilisenssi tälle kaudelle on vielä kovan harkinnan kohteena. Syille pidettäköön erilliset terapiaistunnot.
Viimekaudella positiivisimpiin asioihin kilpailuissa lukeutui Kaatiksen Pro-tourin viimeinen kierros, jolloin "taktikoin" itseni nerokkaasti sunnuntain ensimmäiseen heittueeseen ennen hirmumyrskyä. Tyytyväinen olin myös kesäkauden avaukseen, Kankaanpäässä järjestettyyn After Easter Open:iin. Talvikauden jälkeen ensimmäinen kisa, jota ei pelattu mummona lumihangessa.
Olen kasvanut liikunnan parissa. Pääasialliset nuorta VaMua liikuttaneet lajit olivat pesäpallo, jota pelasin viitisentoista vuotta, sekä sulkapallo, jonka aktiivinen peliaika oli kymmenisen vuotta. Sulkapalloa tulee nykyäänkin lätkittyä ystävien kanssa squashin ohella, tosin aktiivisesta harrastamisesta ei voi enää puhua. Mikäli frisbeegolfia ei lasketa urheiluksi, meneillään onkin pitkähkö epätyypillinen tauko liikunnan harrastamisessa. Lasken siis kiekonliidätyksen liikunnaksi. Pääasiallisten lajien tukena lajikohtaisen harjoittelun lisäksi toimi säännöllinen kuntosaliharjoittelu.
Joo, vähän kaikkea on harrastettu - Miksi sitä kannattaa frisbeegolfpäiväkirjassa ruotia? Ensinnäkin siksi, että edellä mainitut kaksi lajia tarjoavat minulle kanavan analysoida nykyistä kiekkoharrastustani. Suoritustekniikka eri pesäpallon suoritteisiin tuli lähes automaattisesti luullakseni nuoren iän ansiosta. Henkilökohtainen harjoittelu olikin lähinnä toistoa toiston perään suorituksen automatisoinniksi, pelitilanneharjoittelua sekä frisbeegolfin kannalta mielestäni vähemmän merkityksellistä joukkueena yhteistoiminnan hiomista. Toiseksi siksi, että sulkapallon harrastaminen opetti minulle oikean suoritustekniikan opettelun merkityksen: voi sitä onnea, kun kentällä liikkumiseen opetellut askeleet pystyi toistamaan ja siten harjoittelulla myöskin niiden suoritusta nopeuttamaan. Kroppakin pysyi paremmin kunnossa, kun väsyneenäkin käytti niveliä edes suurinpiirtein niille soveltuvilla liikeradoilla. Kolmanneksi aikaisempi harrastaminen on todistanut minulle, että harjoittelemalla voi todellakin parantaa omaa suoritustaan. Kun olen joskus kokenut kytkennän harjoittelun ja tulosten välillä, eivät monotonisimmatkaan toistoharjoitteet tuota motivaatio-ongelmia.
No doubt about it.
Sometimes I give myself the creeps.
Viimevuosina olen ollut sairaalloisen kiinnostunut siitä, mitä kehoni tekee kiekkoa heittäessäni ja miten tekemistä voisi tehostaa sekä toistettavuuden että heittopituuden parantamiseksi. Tämä on johtanut lähes täydelliseen heiton hajoamiseen. Huvittavin tilanne saavutettiin mielessäni, kun jouduin useamman kerran kierroksen aikana tähdentämään itselleni että kädessäni oleva esine on liitokiekko ja lajin tarkoitus on "heittää se tuonne". Kerrankos tuollainen asia unohtuu, kun miettii pönkkiä, loppukiihdytyksiä, kyynärpään asentoa, voimataskuja ja muita toinen toistaan tärkeämpää asiaa.. Naurattaisi enemmänkin, ellei nyt oltaisi siinä tilanteessa, että virheellinen ajoitus voimankäytössä alkaa rikkoa paikkoja. Tällä hetkellä alaselkä kestää epätoistettavaa roiskintaa tasan singulariteetin avaamisesta sulkeutumiseen kestävän ajan, olisiko tuo ollut noin 45 minuuttia +- mainostauot. Tämä on selkeästi yksi tärkeimmistä korjattavista asioista ja ansaitsee kokonaan oman terapiaistuntonsa.
Sometimes my mind plays tricks on me.
Vasurina et pelaa koskaan hyvin. Hyvin pelattu väylä tarkoittaa ainoastaan sitä, että se oli erityisesti suunniteltu noudattamaan kulloisenkin vasemmalla kädellä heittävän luonnollista linjaa. Sillä, kaartuuko väylä oikealle tai vasemmalle, ei ole juurikaan väliä.
It all keeps adding up.
Hyvänä puolena kaikki radat on suunniteltu juuri sinua ja sinun heittojasi varten, joten kelpo kymmenen alle ihannetuloksen ei pitäisi olla temppu eikä mikään. Mikäli tuloksesi on suurempi, olet suoriutunut erityisen heikosti.
Jostain on päähäni tarttunut sanonta: "Ellei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi pysytellä hiljaa". Toivon ettei tuon periaatteen satunnainen rikkominen säikäytä arvon lukijaa, en minä kierroksella näin paljon kitise
Hhm, mikähän tämän sekavan kirjoituksen kantava ajatus onkaan? Koitetaan vaikka: "Tervetuloa! Ei täällä aina niin siistiä ole, mutta eipähän tarvi pyyhkiä kenkiä". Vihreätä kevätpäivää.
o.)
Pages: [1]