Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Treenipäiväkirjat => Topic started by: zenhukka on 20.02.12 - klo:23:20
-
Aloitetaanpa nyt tällainen puolivakava treeniblogi, joka saattaa tuoda jollekulle muullekin vähän erilaista aspektia omiin harjoitteisiin.
Heti alkuun sanotaan kaikille vasta lajin tutustuneille, että OIKEASTI tutustukaa ja panostakaa tekniikkaan ihan pikkuisen alussa, jonkun kokeneen ja asiantuntevan opastuksella. Koska opituista huonoista tekniikoista on hyvin pitkällinen työ päästä pois. Minä teen juuri nyt sitä pois oppimista.
Ensin vähän taustaa;
tutustuin kiekkoiluun ensimmäisen kerran jo kesällä 2007, mutta harrastus jäi aika pitkäksi aikaa satunnaiseksi viskelyksi kaveriporukassa. Jälkikasvun syntymä(t) 2008 &10 ovat myös täyttäneet kalenteria aika paljon kaikella muulla kuin kiekkoilulla, samoin kuin tuo päivätöissä käynti. Heittely on siis ollut enemmänkin viskelyä hyvässä kaveriporukassa, ja kiinnostus lajia kohtaan on kasvanut pikkuhiljaa. Mitään teknistä opastusta lajiin en oikeastaan saanut missään vaiheessa, mikä onkin aika oleellinen syy tähän päivyriin. =D Jossain vaiheessa alkoi kiinnostamaan, että mikä tässä nyt mättää, kun radalla käyntejä alkoi jo olemaan takana ja varsinkin kesällä 2011 koko ajan enemmän, eikä silti oikeastaan mitään edistystä tuloksissa tapahtunut. Draivienkin pituus oli sitä max 80 m, ja putit upposi jos pääsi alle viiteen metriin 50% todennäköisyydellä. Syy oli ihan täydellinen pimento erilaisista heittovaihtoehdoista samoin kuin perspuoleinen tekniikka, joka oli juuri sellaista sunnuntaiheittelijän viskelyä parhaimmillaan, tai pahimmillaan. Eikä siinä sunnuntaiviskelyssäkään mitään vikaa ole, jos siihen on tyytyväinen. Mutta minua alkoi vähän jurppimaan.
Viimeinen kipinä taisi olla kun osallistuin Turun puolen seuran 7k:n järjestämään draivikouluun, missä Juho Rantalaiho oli aika pikaisesti opastamassa oikeita heittotekniikoita. Kotiinpäin ajellessa sitä sitten jäi funtsimaan että pitäisköhän oikein alkaa harjoittelemaan, ja katsoa mitä tapahtuu. Syksyllä ’11 alkoi sitten tutustuminen lajin tekniikkaan sekä kotimaisesta ainoasta kirjallisuudesta, että youtubesta pätkiä katselemalla.
Asun omakotitalossa aika landella ja tuossa muutama vuosi sitten kun tänne perheen kanssa muutettiin, melkeinpä ensimmäinen tekoni oli raivata tila vanhaan navettarakennukseen treenisalille. Olen harrastanut vähän kausittain enemmän tai vähemmän aktiivisesti kamppailulajeja ja harjoittelusta on tullut aikamoinen henkireikä varsinkin tuon selän suhteen. Koko ajan tullut enemmän selväksi, että jos aion pärjätä selkäni kanssa jotenkuten, tärkeää on pitää huolta liikkuvuudesta ja lihastasapainosta, omat rajoitukset huomioon ottaen. Viime syksynä tuli aika paljon harjoiteltua heittelyä läheisellä urheilukentällä, mutta kun talvi pakotti harjoittelun sisätiloihin, niin täytyi alkaa keksimään jotain muuta.
TREENIT:
Treenisali on sellaiset 5x5m about ja toiseen päähän ripustin pressun mihin viskellä draivia. Toiseen päähän rakennusta ”autotalliin” väsäilin omatekoisen korin suht. oikeilla mittasuhteilla erikokoisista fillarinvanteista, heinäseipäästä ja kettingeistä. Voin kertoa että on juuri niin humoristisen näköinen kuin miltä kuulostaakin, mutta toimii. Autotallin ovet avaamalla saa puttimatkaa kasvatettua 10m eteenpäin. Ja tämä tapahtui siis viime syksynä, kun edelleen ne draivien max. pituudet oli sitä 80 tai myötätuulella 90 m, ja puttailu ihan karmeaa. Eli aika pohjalta on lähdetty. Mitään kuntosalijumppaa en tällä hetkellä harrasta, koska se vaatisi aina lähtemisen jonnekin muualle treenaamaan ja enemmän aikaa suhteessa hyötyyn. Lihaskunto samoin kuin lämmittelyt hoituvat erilaisia kamppailulajiteniikoita hääräämällä, sekä hyötyliikunnalla. Kun kotosalla on kaksi alle kouluikäistä lasta, joista toinen on juuri kävelemään oppinut, niin treenata täytyy silloin kun siihen suinkin on mahdollisuus ja mielikuvitusta käyttäen.
20.2.’12
Päivällä tuli käytyä molempien flunssaisten lasten kanssa lääkärillä, iltapäivällä toinen nukkui pienessä kuumeessa sylissä pari tuntia ja käytin tilaisuuden hyväkseni katsomalla koneelta samalla fribakisoja luurit päässä. Laskettaneen mentaaliharjoitteeksi, hartiat veti vähän jumiin huonossa asennossa kököttäessä.
Illemmalla varsinaiset treenit, alkulämmitelyt lumenluonnilla. Eilen oli satanut parikymmentä senttiä suojalunta, mikä nyt jäätyneenä treenisalin ovien eteen vaati vähän enemmän työtä rautalapiolla. Lämmittelyn jatkoa salissa harjoitellen pitkällä (180cm) kepillä n 15 min, koko ajan pikkuhiljaa liikeratoja kasvattaen kun sai paikkoja lämpimäksi ja auki.
Puttitreeniä 15 min, alkuun parikymmentä heittoa 4-5 m, sitten 8-10 m, kolmekymmentä heittoa, aina yksi kiekko kädessä, keskittyminen, heitto ja uuden kiekon haku.
Kamppailutreeniä 15 min, säkin hakkaamista että sai hartiajumia auki, vähän jalkoja auki kevyillä potkuilla, käsitekniikkaa.
Toiset kolmekymmentä puttia 8-10 m, nyt puolet harjoitellen vähän hankalemmista asennoista.
Draiviharjoittelua 15 min, johon otin juuri tänään uuden lisän. Tähän asti on tullut treenattua talvi lähinnä hyvää otetta ja huomion kiinnittämistä loppukiskaisuun ja liikkeen jatkumiseen, jotta saisi pituutta lisää. Nyt tarkoitus olisi siirtyä myös erilaisiin heittoihin samoin kuin tarkkuuteen. Pressuun (n3x3m) maalasin punaisella merkkausvärillä vähän jalkapalloa isommat täplät joka kulmaan, samoin kuin keskelle. Nyt harjoittelin heittämällä eri kohtiin sekä forea, että rystyä, ja kiinnittämällä huomiota kiekon kulmaan. Esim oikeaan yläkulmaan heittämällä 45 asteen kulmassa treenataan siis kauheaa hysseä. =D
Parikymmentä puttia 8-10m ja muutama yli kympistä. Yli kympistä upposi yksi, sekin puolituurilla, muilta matkoilta sellaiset 80%. Muutamassa kuukaudessa kuitenkin parempaan ollaan menty.
Lopuksi vielä parikymmetä heittoa pressuun erilaisilla midareilla, mukaan myös mielikuvaharjoitteet, eli mihin se tämäntyyppinen kiekko juuri tällä voimalla ja kulmalla päätyykään…
1,5 h treeniä.
Treenisali on siis kylmässä tilassa, eli -20 asteen pakkasella siellä on se -20 pakkasta, ja varsinkin puttailutreenit vaatii jo kunnon lämmittelyä välillä.
-
Tervetuloa mukaan blogaamaan, huomaat että on varsin terapeuttista touhua ja lisäksi voi sitten itse tarkastella miten on aikaisemmin treenit (ja kisat) mennyt ettei pääse unohtumaan :)
Tuo sun oma kori kuulostaa hauskalta, nappaappa siitä kuva ja pistä kansan ihmeteltäväksi ;D
-
Kai se jonkinlaisen treenipäivyrin pitäminen auttaa ainakin siinä, että itselle hahmottuu se todellisuus, miten paljon ja millä vakavuudella oikeasti harjoittelee.
Ohessa kuva hienosta korista, saa nauraa. :D Materiaalit maksoi 0 e, vähän rautalankaa taisi korkeintaan kulua. Ruma se on, mutta toimii. Taustalla on valkoinen levy sen takia kun useimmiten tulee puttailtua lasten jo mentyä nukkumaan ja vaikka kohdevalaistus auttaa, tahtoi ruostuneet kejtut erottua aika huonosti lautaseinää vasten.
21.2.'12
1 h Lumityöt. Märkää lunta oli tullut taas sen verran että lumitöitä täytyi tehdä pariinkin otteeseen. Lisäksi peltikatolta oli lähtenyt puolet lumikuormasta alas ja taas sai hikoilla että sai puttiväylän vapaaksi.
30 min Lämmittelyt taas pitkän sauvan kanssa + säkkitreeniä + pelkkää pyörittelyä kahdella lyhyellä kepillä jotta sai lumitöistä juimivan selän kunnolla auki.
30 min draiviharjoittelua, nyt lähinnä taas keskittyen aluksi pyyheen kanssa liikerataan, sitten rennosti kiekon kanssa. Koetin myös kiinnittää huomiota siihen että liike jatkuu kunnon pyörähdyksenä sen jälkeen kun kiekko on irronnut kädestä. Vuosi sitten kaikki draivini pysäytin aina paikalleen, mistä johtuen aika iso osa voimasta siirtyi lähinnä paikalle jääneeseen oikeaan polveen. Ja polvi alkoi tuntumaan aika ikävältä. Joulun aikoihin opettelin pyörähtämään rystydraivin lopussa kantapään varassa, jolloin homma alkoi tuntumaan ihan hemmetisti paremmalta.
Välillä parikymmentä forea paikaltaan, ja taas draivia, ensin paikaltaan pyyhkeen kanssa, sitten muutaman askeleen kera kiekkoa pressuun.
Lopuksi parikymmentä puttia 7-8 m, ihan vain loppukevennyksenä.
-
Arvostan! ;D
-
-b Sinä tykkäät tästä
-
Komia on :)
-
Vähän samaa henkeä kuin serkkupojan virityksessä: http://tomoottajat.blogspot.com/2010/05/kiekkosyommi-pro.html
-
Toi on hieno toi retrocatcher!
-
Vähän samaa henkeä kuin serkkupojan virityksessä: http://tomoottajat.blogspot.com/2010/05/kiekkosyommi-pro.html
No tuohan onkin jo ihan pro-luokkaa, oikeastaan aika komia! :D
-
22.2.'12
Tänään on enemmänkin lihashuoltopäivä, kaivoin järviset ensimmäistä kertaa esiin tänä talvena;
1h hiihtoa
30 min venyttelyä
-
23.2.'12
1 h 30 min kamppailutreeniä, kombatan.
Tänään oli suorastaan mahtavan keväinen päivä ja tuli sellainen fiilis että lumetkin lähtee oikeastaan ihan kohta. Tässä on viimeiset kolme kuukautta tullut treenattua pelkästään sisätiloissa ja kaikki draiviharjoittelutkin pressuun. Tuota iänikuista lunta lapioidessa tai harjatessa ja pilkkihaalareissa 5 min jaksoissa sormet kohmeessa puttaillessa kyllä sitä välillä tulee ajatelleeksi että on se jännä laji, mikä siinä näin kiehtoo... ;D
Mielenkiintoista nähdä sitten miten tämä intensiivinen pitkälti tekniikkaan keskittyvä harjoittelu näkyy tuloksissa. Tavoitteena olisi, että saisi ennen kesää rystydraivilla kiskaistua aika tarkasti (alle 10m kokoiselle läntille) sellaisen 130 metrisen siivun, erilaisilla kiekoilla ja eri kulmista. Se riittäisi jo aika pitkälle. Forella jos pääsen sataan niin siihenkin olen tyytyväinen.
Nälällä on kyllä taipumusta kasvaa syödessä. Vaikka tätä treenirupeamaa aloittaessa tarkoituksena oli lähinnä itsen kehittäminen ilman sen suurempia suunnitelmia, kyllä sitä varmaan tulee lähdettyä johonkin viikkokisoja isompaan hässäkkään mukaan ensi kesänä. Ja ennenkaikkea siksi, että kiekon heittäminen on vain niin pirun kivaa!
-
24.5.'12
3h metsätyöt
30 min venyttelyt
1h puttitreeniä ja muutama (väsynyt) draivi
Päivän liikunnallisin osuus hoitui tarpomalla ensin reilu puolimetrisessä hangessa metsäpalstalle varmistelemaan seuraavan talven lämmityspuita. Väliajoilla puukasan päällä istuskellessa, sahaa viilaillessa ja lauhasta talvisäästä innostuneita tinttejä kuunnellessa tuli ajateltua myös kiekkoilua. Vaikka aasinsilta saattaa vaikuttaa hyviiin pitkältä, loppujen lopuksi sekä fribailussa että puiden kaatamisessa on jonkin verran yhteistä. Molemmissa tulee tehtyä melkoista todennäköisyyslaskentaa, otettua huomioon erilaisia muuttujia, joskus tulee myös pelattua vähän riskillä. Ison puun latvuksen painopiste, tuulen suunta, ympäristön vapaa tila... Tai sitten kiekkoilussa tulee huomiotua tiedostetusti tai tiedostamatta tuulen suuntaa, voimakkuutta, etäisyyksiä, lähestynkö nyt forella vai rystyllä vai upsilla. Pelaanko varman päälle ja otan tähän tilanteeseen luottokiekon, vai koetanko vähän riskillä pääsenkö lähemmäs koria, missä vaiheessa alkaa mennä kohtuullinen riski jo liian isoksi? Kauheella munkilla tietty holaria aina koetetaan! ;D
Illemmalla puttailussa siirsin tänään sen oman turvallisen etäisyyteni jolta uppoaa jo varmuudella 90%, 6-7 metristä 8-9 metriin. Siitä lähdetään taas keräämään sitä varmuutta että kaikki menee koriin. Aloittelija kysyy- osiolla tällä foorumilla sain hyviä vinkkejä ja myös luottamusta siihen, että tuo oma puttityyli kannattaa pitää. Ensimmäisten fribavuosien putin kanssa kompurointiin oli varmasti yksi iso syy siinä, että vaihdoin epävarmana pikkuisen puttityyliä melkein joka kuukausi, "jos tämä vaikka toimisi paremmin." Sillä lopputuloksella, että rutiinia ei tullut mistään tyylistä, eikä gripistä, eikä niitä puttejakaan koriin hyvin osunut.
Nyt on pysytty yhdessä gripissä ja omassa tyylissä, niin alkaa tuo puttailukin ehkä viimein joskus sujua. Oma ote on puttailussa täältä
Fan Grip – Index finger on bottom rim;
http://www.innovadiscs.com/home/daves-tips/daves-grip-tips.html
-
25.2.'12
3h metsätöitä
30 min venyttelyt
26.2.'12
1,5h reipas kävelylenkki
30 min keppijumppaa lämmittelynä
1 h draivitreeniä
Tehdessäni rystydraivitreeniä pressuun ristiaskeleilla vauhtia ottaen, aloin oikein tarkkailemaan liikesarjaa. Missä vaiheessa vauhdinottoa kiekkokäsi lähtee tekemään vetoliikettä... Totesin että minulla kiekon kiskaisu lähtee siinä vaiheessa kun viimeisin askel eli oikea jalka on jo tukevasti maassa. Kamppailulajeissa on usein helpompaa tehdä jokin liike tai liikesarja nopeasti, kuin hitaasti. Hitaasti on huomattavasti hankalampaa säilyttää tasapaino, juuri painonsiirron oikea-aikaisuuteen liittyen. Nopeus usein korvaa pienet tekniset puutteet, ja vuosien harjoittelu tekee joka tapauksessa liikkumisesta pakostakin taloudellisen ja sulavan näköistä. (Ja nyt puhun jostain kiinalaisesta sifusta joka on vetänyt treeniä vuorellaan viimeiset 50 vuotta, en itsestäni.)
Koska kuitenkin treenaan tässä kiekkoilua oikeastaan päästäkseni huonoista tekniikoista ja tavoista pois, tulee tällaiseenkin kiinnitettyä huomiota. Äkkiseltään youtubesta katsomalla, niin se näyttää kiskaisu lähtevän ainakin monilla huippupelaajilla vasta sitten kun viimeisin askel on jo maassa. Mutta luulen että perehdyn tähän osa-alueeseen seuraavaksi vähän tarkemmin, koska pieneltäkin vaikuttava tekijä saattaa vaikuttaa jo aika paljon siihen kuinka paljon koko vartalon voimaa saa heiton taakse.
-
27.2.'12
Lepopäivä.
-
28.2.'12
Lepopäivä part II. Ilmeisesti selälle oli taas vähän liikaa viikonlopun metsätyöpuuhastelut peräkkäisinä päivinä. Onneksi minulla on masentuneen lehmän kärsivällisyys ja tämän liikuntarajoittuneisuuteni olen jo melko hyvin saanut päässäni käsiteltyä. Silti... Välillä jurppii armottomasti olla reilu kolmekymppinen ja miettiä voiko tehdä parina peräkkäisinä päivinä jonkun liikuntasuorituksen vai onko se liikaa. Noh, aina voi käyttää luppoajat hyväkseen katsomalla kisoja, tekniikkavinkkejä ja miettimällä omia harjoitusmetodejaan.
-
29.2.'12
30 min lämmittelyt
1h draivitreeniä
1h puttailua
Tänään oli taas kerrassaan mahtavan aurinkoinen kevätpäivä. Eilen tuli kunnolla suojalunta ja yöksi kymmenkunta astetta pakkasta. Vähän tällaisia kelejä sitä on talvelta odottanutkin. Hanki kantoi varovasti legolaksen ;D askelin kävellä, joten tänään oli monen kuukauden sisäharjoittelun jälkeen aika ulkoiluttaa kiekkoja.
Syksyllä tein jo urheilukentällä heittelyä varten kuvan lipun. Varsi on teleskooppisesta ongesta pari ylintä osaa, tyvessä on lyhyt teroitettu alumiiniputkenpätkä, joka helpottaa varsinkin kovaan maahan asettamista. Aukealla kentällä on ilman mitään kiintopistettä vaikea arvioida etäisyyttä, mutta tuulessa lepattava huomiovärinen kangassuikale toimii jo hyvin maalina.
Mittasin pellolle heittopaikasta aina 30 m välein etapit, jotka merkkasin punaisella hankeen. Huolellisen lämmittelyn jälkeen alkoi selkä tuntumaan siltä että voisi treenistä jotain tullakin, joten heittelin paikaltani 60 m päähän lipulle muutamalla kiekolla. Vaikka hanki kesti suurimman osan aikaa, ei mitään vauhdinottoa voinut edes miettiä, kun tukijalka saattoi humpsahtaa puoli metriä alemmas. Pakko oli kuitenkin ihan vähän testata, onko talven treenistä ollut mitään apua tähän mennessä.
Mukana ei tosiaan ollut kuin muutama kiekko, kun alunperin oli tarkoitus vain testata hangen kestävyyttä ja merkata pituuksia hangelle myöhempää tarvetta varten. Ensimmäinen fore lähti ihan mukavan näköisesti ja putosikin aika tarkalleen 90m merkin kohdalle. Pari vielä perään ja kyllä ne samoihin lukemiin tippuivat. Rystyllä paikaltaan kiskaisten hanki petti vähän alta ja beast karkasi 60 metriä oikealle. Toinen heitto onnistui jo paremmin ja kiekko putosi reilu sadan metrin päähän. Kävin hakemassa kiekot ja koetin vielä toisen kerran, samoihin lukemiin päästiin. Rystyllä reiluun sataan metriin ilman vauhtia ja forella vähän alle.
Tavoitteena oli saada kesään mennessä muistaakseni 130 m rystyllä ja satakunta metriä forella. Näin jälkikäteen ajatellen melko kovat tavoitteet asetin kyllä itselleni kun heitot syksyllä olivat vielä mitä olivat. Nyt voin kuitenkin näissä olosuhteissa olla tämän päiväiseen checkpointtiin ihan tyytyväinen. Ainakin jotain parannusta on tapahtunut. Jos hanki alkaa kestämään paremmin, seuraavaksi onkin luvassa harjoittelua tarkkuuden ja erilaisten heittojen suhteen. Huomenna olisi tarkoitus myös seurata discgolfplanet.tv:stä miten suomalaiset pärjäävät jenkkilässä Memorial kisassa.
-
1.3.'12
30 min puttitreeniä
2.3.'12
Tänään oli jotain asiaa muussakin kuin fribailuin merkeissä turkuun päin, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja heitin auton takapenkille myös fribakassin. Kaarinan urheilukentän tekonurmi oli täysin autio ja sula, joten oli kiva viskellä vähän treeniä. Ainoa miinus oli varsin voimakas yli 12 m/s sivutuuli. Selkä tuntui edelleen olevan aika jumissa, mutta jonkun aikaa lämmiteltyäni heittelin pientä draivitreeniä. Aika holtittomastihan ne heitot lähtivät, kun ei ole paljon ollut tuntumaa avoimella heittelyyn moneen kuukauteen, ja sitte vielä voimakas tuuli. Jotain tekniikasta tuntui silti vielä uupuvan, vähän ponnettomasti lähtivät heitot. Fore sen sijaan tuntui lähtevän varsin kivasti ja kantoi oikeastaan samoihin lukemiin rystyn kanssa, myötätuulella ja toisinpäin. Tuntuu siltä että siinä samoin kuin puttailussa on parissa kuukaudessa tullut todellista edistystä.
Pro valkyrie kantoi rystyllä sen yli satasen, samoin kuin banshee hyzerflipillä, mutta kyllä parempaan pitäisi päästä, kun pystyi ottamaan vähän vauhtiakin, oli tuulta tai ei. Täytynee saada jotenkin kuvattua omaa heittelyä videolle, niin pääsee tarkemmin analysoimaan missä tekniikassa vielä pahiten mättää.
1h draivitreeniä
30 min puttailua
1 h kamppailutreenit kombatan
-
3.3.'12
Hiihto 1 h
4.3.'12
2h Kamppailutreenit kombatan & mano mano.
30 min draivitreeniä
Kerrassaan mainiot kelit heitellä kiekkoa hangella! Hanki kesti aamusella ajaa jopa fillarilla. Päivä meni silti suurimmaksi osaksi remonttihommissa ja muissa lajeissa sekä hienoa kevätsäätä fiilistellessä. Sain silti vaimon kuvaamaan pienen pätkän draivia videolle, minkä analysointi alkaa pitkälti tässä sunnuntai-iltana. Toivottavasti hankikannot kestää tällaisina kuukauden, koska silloin multa alkaa suoraan ovesta ulos kävelemällä erinomainen harjoituskenttä ==> muutama hehtaari avointa peltoa. Samoin toivottavasti selkä ei ala pahemmin prakaamaan, kun monta kuukautta on sen kanssa mennyt aika siedettävästi.
-
5.2.'12
Lepo
6.2.'12
2,5 h Draivitreeniä + lämmittelyt ja venyttelyt
Tänään tulikin sitten kunnolla paiskottua kiekkoa hangilla, pariinkin otteeseen. Maailma näyttää tiettävästi erilaiselta jossain vaiheessa elämää corollan tuulilasin läpi, mutta niin se näyttää myös champion muovin läpi! :D Sitä sai pitkästä aikaa fiilistellä auringonpaisteesta, tyynestä kelistä ja kivasti lentävistä kiekoista.
Hanki kesti tosi mukavasti, ainoastaan vauhdinotossa ei oikein onnistunut loppupyörähdys, kun kenkä upposi muutaman sentin kovaan hankeen. Enemmän tuli sitten lähinnä haettua rytmiä vauhdinoton askeliin ja forea heiteltyä. Harjoittelun aluksi kiekot putosivat 100 m päähän asetetun merkkitikun molemmin puolin sellaiselle 30 m säteelle, mutta lopuksi kasa oli tiivistynyt jo viiteen metriin. Aluksi iso ongelma oli kiekon nokan nouseminen pystyyn ja vauhdin hyytyminen siihen, mutta aika nopeasti sitä sai korjattua.
Viikonloppuna sain omaa draivia kuvattua videolle, mitä olikin opettavaista sitten tutkiskella. Ainakin isoimmat puutteet tällä hetkellä löytyvät vielä vauhdinotosta, vartalon painopiste ja jalkojen asento on heiton lähtiessä sen verran poskellaan, että siitä saa helposti hiottua lisää energiaa. Tai helposti ja helposti. Toinen on heiton saattaminen reilusti yli, nyt osa voimasta varmaan jää suotta liikkeen pysähtymiseen.
Foressa pahimma ongelmat liittyvät lähinnä grippiin, se on vielä vähän hakusessa. Siihen täytyy vielä syventyä tarkemmin, ennenkuin voi alkaa paremmin treenaamaan varsinaista tarkkuutta. Tuntuisi siltä että http://www.innovadiscs.com/home/daves-tips/daves-grip-tips.html ==> Sidearm Power Stack – Bottom View
kehittäisi parhaimman vauhdin, mutta siinä samoin kuin vähän modifioidussa otteessa missä keskisormi tulee etusormen päälle rimmiä vasten, tuntuu että jäljelle jäävät nakit ovat jotenkin... tiellä? Ehkä ongelma liittyy siihen että asettelen kiekon liian syvälle kämmeneen, jolloin peukalo tulee melkein suoraan toiselle puolelle kiekkoa, jolloin myös etusormi ja keskisormi ovat vähän koukussa. No, täytyy tutkia näitä grippejä.
Upsia koetin myös muutaman kerran, tomahawki vipelsi ihan hyvän näköisessä kaaressa, mutta vain sen 50 m. Peukku-upsissa taas tuntui että peukalo lähtee irti ja koko viskaisu on aika onneton. Joten näihinkin palataan.
-
7.3.'12
lihakset lämpimäksi ja venyttelyjä, 30 min
8.3.'12
1,5 h kamppailutreenit kombatan
9.3.'12
lepo
Tiistaisen draivitreenirupeaman jäljiltä (ja vähän aikaisemminkin) on eri puolilla kehoa tuntunut sen verran epämiellyttävää kolotusta, että lienee parempi pitää vähän lepoa loppuviikko ja tunnustella maanantaina tilannetta uudestaan. Terveestä lihasrasituksesta johtuvasta pienestä kolotuksesta en olisi huolissani, koska silloin vain tietää hyvin rasittaneensa kehoa, mistä se nopeasti palautuu. Nyt oikeassa käsivarressa tuntuu kyynärtaipeen nurkilla kipua, mikä on aika varmasti peräisin liian yksipuolisesta harjoittelusta ja erityisesti foren heittelystä. Olisi kohtalon ivaa hankkia itselleen tenniskyynärpää ennen kesää. ;D
Tässä välissä on tietysti hyvä katsella vauhdinoton askelkuvioita ja kokeilla heittämistä vasurilla. Vaikeinta, ellei lähes mahdotonta itselle on kyllä aina ollut pysyä vain paikallaan silloin kun se olisi viisainta. Koetetaan silti pysyä nyt ainakin loppuviikko vähän hiljaisemmin.
Ilmoittauduin myös 7.4. Kankaanpäähän kisoihin, ja olisi mukava pystyä silloin heittämään. Lisäksi extrajännänä kyseessä on ensimmäiset "oikeat" kisat, tähän mennessä kokemusta on lähinnä muutamasta Uudenkaupungin viikkokisasta, jossa osallistujat ovat olleet yleensä yhden käden sormilla laskettavissa eikä ratakaan vaativuudellaan nyt ihan huima ole. Viime kesänä kävin myös Lausteella yksissä viikkokisoissa, tulos taisi olla jotain +20 tai jotain ja sijoitus varmaan viimeistä edellinen. Siitä on aina hyvä lähteä parantamaan! ;) Todennäköisesti lapset silti sairastuvat juuri lähtöä edeltävänä päivänä johonkin tuhkarokkoon tai vatsatautiin. Onneksi kesä on täynnä erilaisia kisoja, joten eiköhän sitä johonkin ehditä heittämään.
-
Kovaa treeniä jaksat vetää. Hienoa sitoutumista ja varmana tulee tuloksia kesällä.
-
Kovaa treeniä jaksat vetää. Hienoa sitoutumista ja varmana tulee tuloksia kesällä.
Kiits. :) Melkoinen homma kyllä saada lihasmuistista turhat ja huonot liikkeet pois ja päivittää uutta parempaa tilalle. Alkuun aivot vain hikoili kun sai pakottaa tosissaan raajat liikkumaan toiseen tyyliin kuin ennen. Mutta kun se pohjatyö on talven pimeinä hetkinä tehty, voi sitten kesällä keskittyä vain heittelystä nautiskeluun. Paljon on vielä treeniä edessä, lähestymisten tarkkuus ja erikoisheitot, upsit ja rollerit on oikeastaan täysin työstämättä. Tänäänkin maltoin olla liikkumatta ja epämääräiset säryt aika hyvin vähentyneet. Huominen vielä paikallaan.
-
12.3.'12
2 h metsätyöt
0,5 h puttitreeniä 6-8 metristä
Tuntui hyvältä kun malttoi viimein pitää pientä taukoa treenaamisesta. Palautuminen on tärkeä osa harjoittelua ja itsellä kun on keskivertoa enemmän ongelmia tuon tukirangan suhteen, omaa kroppaa ja sen viestejä kannattaa kuunnella ihan tosissaan. Lumet ovat sulaneet ainakin täällä Uudenkaupungin nurkilla melkoisella vauhdilla viikossa. Viikko sitten heittelin hankikannolla, nyt sama hanki on huvennut varmaan parikymmentä senttiä ja upottaa pohjaa myöten. Viikonloppuna teki mieli käydä jo katsomassa muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaa urheilukenttää, miltä siellä näyttää. Malttamaton... :D Luntahan siellä on kuitenkin vielä ja paljon.
Hankitreeneistä oli se melkoinen hyöty, että sitä tajusi mikä merkitys on sekä pressuun heittelemisellä pienessä tilassa, sekä iiisolla vapaalla tilalla, missä kiekon lentorataa pääsee oikeasti seuraamaan sataan metriin asti ainakin. Jos oma heittotekniikka on suunnilleen kunnossa ja tietää miten kiekot menee, pressuharjoittelulla saa hyvin pidettyä taitoa yllä. Mutta varsinaisesti uuden opetteluun ja tekniikan parantamiseen pelkästään se ei ainakaan omalla kohdalla sovi. Välillä pitäisi päästä käymään heittämässä myös ulkona, jotta näkee heittojaan paremmin. Ja niitä virheitä voi sitten taas työstää välillä pressuun heittelyn kanssakin.
Onneksi tein pientä puttitreeniä jo aikaisemmin päivällä. Sen jälkeen kun tuli haettua peruskuntoa metsästä moottorisahan kanssa, selkä kertoi taas melko selkeästi mitä mieltä se on siitä harrastuksesta. No, vähän aikaa pitkäkseen ja jos jaksaisi vielä venytellä, niin kyllä se siitä. Tuollaisista lyhyistä urheiluista sitä kuitenkin vielä palautuu aika hyvin. Nyt vasta muistin että oikeastaan pidin pientä taukoa enemmänkin kyynärpään oireiltua. Ainakaan siinä ei tunnu enää mitään vihlontaa, joten olettaisin että pieni lepo kannatti. Jatkossa täytyy silti suhtautua pitempiin foretreeneihin maltilla.
Mietiskelin tuossa millähän fairway draiverilla sitä täydentäisi bägiään kesäksi ja aika monipuolista tietoa sai tuolla foorumin väylädraiverit keskustelussa. Luulen että hankin ainakin alkuun Innovan Teebirdin, joka tuntuu olevan aika luottokamaa. Myöhemmin kesällä otan varmaan testavaksi myös muiden valmistajien vastaavia, jottei kassi täyty pelkällä Innovalla.
-
13.3.'12
0,5 h lämmittelyt säkin hakkaamista + keppitreeniä
0,5 h puttitreeniä 6-12 m
1h lähestymistreeniä 30-40 m
Aurinko peijakas on sulattanut jo pihasta melkein puolet, niin että vaikka kuraista on edelleen, voi silti viskellä vähän ulkosallakin jo ainakin niin pitkälle kuin itkuhälytin kantaa pojan koisatessa päiväuniaan.
Heittelin reilut sata puttia, aluksi aloitin kuudesta metristä, mutta lopuksi itseluottamuksen kohottua kokeilin myös parikymmentä vähän pidempää yli kympistä. Sisään meni varmaan neljä, mutta oikea suunta oli kuitenkin. Harjoittelun tässä vaiheessa en ole vielä kovin huolissani näistä pitkistä puteista, niitä ehtii kyllä vielä hiomaan, mutta hyvä se on välillä kokeilla. Nyt puttaamisessa on pääasiallisin tarkoitus saada rutiini ja tekniikka kuntoon, myös pään sisällä. Koetan harjoittaa tätä rakentamalla itseluottamusta onnistumisilla tuosta 6-8 metristä, päivittäin. Siitä voi sitten pikkuhiljaa siirtää etäisyyttä, mutta kiire ei ole.
Uutena treeninä otin lähestymisten harjoittelun noin 30-40 metristä, vaihdellen loivaa ja jyrkempää mutkaa oikealle ja vasemmalle, ja suoraankin. Eli mahdollisimman monipuolisesti. Melkoisen navakka tuuli toi oman lisänsä treeniin. Heittelin muutamalla midarilla (Spider, Roc) puttereilla (P2, star Aviar, Zone) sekä vielä parilla forellakin aina väliin. Hankalilta tuntuivat tällaiset etäisyydet, tarkkuus oli jotain ihan kaameaa aluksi, mutta lopuksi aloin saamaan kasaa jo puttietäisyydelle. Yksi merkittävin ongelma tuntui olevan ainakin alkuun (mitä tuuli vielä tehosti) kiekon karkaaminen vähän nokka pystyssä, ja siitä tarkkuus kärsi. Buzz miehet tietysti taputtavat karvaisia käsiään kun lukevat miten Roc tuntui hieman kiikkerältä tuulessa. ;D
Tarkimmat heitot (varsinkin vähän suorempaan) sai loppujen lopuksi puttereilla, varsinkin Aviarilla. Star muovisena se on puttaamiseen niin liukas, että on jäänyt melkeinpä täysin käyttämättä. Kovimmissa puuskissa ja milloin tarvitsi hallittua kääntöä vasuriin, Spider oli aika ykkönen. Osaksi varmaan siksi että se on omiin kätösiin jo niin tuttu kiekko, mutta onhan se myös vakaa ja käyttökelpoinen.
-
14.3.'12
0,5 h puttitreenit 6-8 m
2 h heittelyä midareilla ja puttereilla, eri grippejä testaillen, 20-40 m etäisyydeltä. Hauskaa oli mutta loppufiilikset vähän sekavat... Pitäisi ottaa se yksi ote ja alkaa sitä hiomaan, kesällä varsinkaan ei tule mitään jos alkaa kesken kierroksen arpomaan otteiden kanssa!
-
2 h heittelyä midareilla ja puttereilla, eri grippejä testaillen, 20-40 m etäisyydeltä. Hauskaa oli mutta loppufiilikset vähän sekavat... Pitäisi ottaa se yksi ote ja alkaa sitä hiomaan, kesällä varsinkaan ei tule mitään jos alkaa kesken kierroksen arpomaan otteiden kanssa!
Itsekin syyllistyn tuohon Graalin maljan etsintään, tosin ei tässä olla pelattukaan kun 2v. Viimeistään kohta kannattaa lukottaa tekniikka (ja mieluusti bägikin) kesäksi, ettei mene juurikin arpomiseksi. Itse (ja kiekko-)luottamus ftw!
-
Viimeistään kohta kannattaa lukottaa tekniikka (ja mieluusti bägikin) kesäksi, ettei mene juurikin arpomiseksi. Itse (ja kiekko-)luottamus ftw!
Näin alkuvaiheessa kannattaa minusta hakea sitä optimaalista toimivaa tekniikkaa niin kauan kunnes se löytyy. On paljon vaikeampi oppia pois vanhasta kuin oppia uutta. Muutama pelikaverini ei viitsi vaihtaa tyyliä tulostason tippumisen pelossa, vaikka tiedostavat, että pitäisi. Tästä johtuen he eivät kehity mihinkään pitkällä tähtäimellä. (Lukevat tätä varmaan tosi tyytyväisenä... Thihihi... No pain, no gain!)
Jos on niin alkuvaiheessa, ettei tiedä millä gripillä heittäisi, niin onko se niin vakavaa kisoissakaan, jos menee oppimaan ja kokeilemaan. Unohda tulokset. Niitä tulee kyllä, kun treeni alkaa kantaa hedelmää.
Kiekkosettinsä voi varmaan huoletta "lyödä lukkoon", jos haluaa. Oppiipahan pelaamaan kunnolla niillä, mitä on.
-
Viimeistään kohta kannattaa lukottaa tekniikka (ja mieluusti bägikin) kesäksi, ettei mene juurikin arpomiseksi. Itse (ja kiekko-)luottamus ftw!
Näin alkuvaiheessa kannattaa minusta hakea sitä optimaalista toimivaa tekniikkaa niin kauan kunnes se löytyy. On paljon vaikeampi oppia pois vanhasta kuin oppia uutta. Muutama pelikaverini ei viitsi vaihtaa tyyliä tulostason tippumisen pelossa, vaikka tiedostavat, että pitäisi. Tästä johtuen he eivät kehity mihinkään pitkällä tähtäimellä. (Lukevat tätä varmaan tosi tyytyväisenä... Thihihi... No pain, no gain!)
Jos on niin alkuvaiheessa, ettei tiedä millä gripillä heittäisi, niin onko se niin vakavaa kisoissakaan, jos menee oppimaan ja kokeilemaan. Unohda tulokset. Niitä tulee kyllä, kun treeni alkaa kantaa hedelmää.
Kiekkosettinsä voi varmaan huoletta "lyödä lukkoon", jos haluaa. Oppiipahan pelaamaan kunnolla niillä, mitä on.
En nyt siis puhu ihan alottelijoista. Toki voi tekniikkaa ja grippejä kesken kauden vaihdella, mutta arpomalla jatkuvasti sen parhaan perään et ikinä anna itselleni mahdollisuutta katsoa mihin se nykytekniikka riittää, koska et hallitse sitä kunnolla ja luota siihen, vaan vaihdat otetta ja kiekkoa siinä toivossa että se maagisesti napsahtaa. Jossain kohti pitää todeta että tämä toimii jotenkin, parempaan ei nyt pysty ja hioa se kuntoon, ja tuntea paitsi rajansa myös vahvuutensa sekä kiekkonsa kisoissa.
Kiivaimman kisakauden mentyä voi sitten taas alkaa pohtia tekniikan uudistamista, kiekkovalikoimaa jne kun on kunnollinen pitkän aikavälin kokemus mikä toimii ja mikä ei. Perustekniikan ja itseluottamuksen kun sotkee (tai ei saavuta sitä koskaan) niin ei ole kisaaminen herkkua.
-
Viimeistään kohta kannattaa lukottaa tekniikka (ja mieluusti bägikin) kesäksi, ettei mene juurikin arpomiseksi. Itse (ja kiekko-)luottamus ftw!
Näin alkuvaiheessa kannattaa minusta hakea sitä optimaalista toimivaa tekniikkaa niin kauan kunnes se löytyy. On paljon vaikeampi oppia pois vanhasta kuin oppia uutta. Muutama pelikaverini ei viitsi vaihtaa tyyliä tulostason tippumisen pelossa, vaikka tiedostavat, että pitäisi. Tästä johtuen he eivät kehity mihinkään pitkällä tähtäimellä. (Lukevat tätä varmaan tosi tyytyväisenä... Thihihi... No pain, no gain!)
Hyvin sanottu. Itsellä on tosiaan hyvää kokemusta siitä mihin (tai paremminkin mihin se ei) johtaa tekniikka, joka on täysin pielessä. Tänä talvena on ollut hemmetisti enemmän hommaa saada lihasmuistista pyyhittyä vanhat tekniikat pois, kuin että aloittaisi puhtaalta pöydältä. Juuri siksi teen tätä tekniikan mietiskelyä peripohjaisesti. Kun perusjutut on kunnossa, voi keskittyä paremmin kehittymiseen ja lajista nautiskeluun. Itsellä oli kyllä tosi iso kynnys laittaa kaikki ihan uusiksi viime syksynä, mutta kyllä se oikeasti kannatti, ei epäilystäkään. :D
Ja kuten Tumi ilmaisi, "arpomalla jatkuvasti sen parhaan perään et ikinä anna itselleni mahdollisuutta katsoa mihin se nykytekniikka riittää..." varsinkin puttaamisessa tämä on ollut se perisynti, kun ei ole ollut uskoa siihen että se oma tyyli on hyvä ja riittävä, jos perusasiat on kunnossa, niin tarkkuus tulee vain harjoittelulla. Jatkuva grippien ja tekniikan vaihtelu koko ajan ei johda mihinkään, mutta aluksi on tosiaan hyvä kokeilla vähän kaikkea, koska jokaisen fysiikka ja varsinkin tuo käpälän anatomia on erilainen, niin että se ote mikä sopii toiselle, ei sovikkaan toiselle.
-
15.3.'12
Lepopäivä
16.3.'12
0,5 h puttailua 6-8 m
1h lähestymistreeniä 30-55 m
1h kamppailutreenit
Tänään mittailin itselleni ihan mitan kanssa pihamaalle sellaisen sopivan "rännin" missä voi harjoitella lähestymisiä, ja samalla arvioida etäisyyksiä. Heittelin enimmäkseen tuosta 40 m hujakoilta ja koetin saada mahdollisimman suoria heittoja siltä matkalta. Puttereilla se (tietysti) onnistui kaikkein parhaiten. Oma lähestymisgrippikin on sitten valittu ja hyväksi todettu, kolmen sormen powergrip vähän pidemmiltä matkoilta, ja lyhyemmiltä matkoilta laitetaan se etusormi osittain rimmille. Jos tilaa olisi käyttää upsia, niin tomahawkina saa aika tarkkaan tuossa 40-50 matkallalla. Tosin se on vielä herkempi sivutuulelle kuin rystyltä heitetyt.
Ilma oli treeneissä varmaan lämpimin tänä keväänä, mustarastas lauleskeli ja mieli kepeä siinä auringonlaskua vasten heitellessä. :D Itsellä on aina ollut varsin merkittävänä tekijänä tässä harrastuksessa ne fiilikset ja ympäristöt missä heittelee. Ensi kesänä olisi tarkoitus käydä heittelemässä vähän muillakin radoilla, kun on tullut aika paljon tässä Turun nurkilla kierrettyä. Sen verran mitä on kehuttu ja speksejä lukenut, niin kannattaisi käydä ainakin Hattulassa ja Porin Kirjurinluodossa heittämässä, ovat melko lähellä ja varmaan hienot ja sopivan haasteelliset. Mieli on aika hyvä sen suhteen mitä tuleva heittelykausi tuo tullessaan, kun tässä vaiheessa on tarkoitus lähinnä hakea kokemusta erilaisista radoista, ja mikäli aikataulut antaa myöten, useammista kisoista.
-
17.3.'12
Lepopäivä
18.3.'12
2h Kamppailutreenit kombatan & mano mano
30 min putti& lähestymistreeniä 10-60 m
Tänään heitin varmuuden vuoksi auton perään muutaman putterin ja midarin samalla kun lähdin harrastamaan toista lajia. Uudenkaupungin uimahallin viereinen kenttä oli jo täysin sula, niinkuin olin toivonutkin. Tosin kentän pintakerros oli pelkkää liejua, kiekot lötsähtivät mukavasti siihen jumiin kattoa myöten, ja siivoaminen kesti aina tovin. Silti, pääsin monen kuukauden tauon jälkeen heittämään ihan kentälle, missä liukastumisen tai paleltumisen vaara ei ollut välitön. Ihan helmeä. Aidon korinkin ketjujen kilahtelu oli lähestulkoo eeppinen kokemus. ;D Heittelin puolisen tuntia taas suoria lähestymisiä ja koetin vähän pitempiä puttejakin. Putit ei kyllä vielä juuri uponneet, mutta ainakin putosivat korin juurelle.
Näin jälkeenpäin ajatellen, olisi kyllä talvella tehnyt todella terää, jos olisi päässyt omista spartalaisista pilkkihaalarit-päällä-ulkovajassa harjoitteluympyröistä vähän pois ja edes muutaman kerran heittämään jonnekin sisähalliin draivia. Nyt heitoissa on vähän liikaa sitä "ai tonneko se nyt tuosta lähti" hajontaa. Mutta isoin homma on nyt toivottavasti takanapäin, kun on sentään saanut liikeradoista karsittua suurimmat turhat heilumiset ja varsinaiset virheotteet pois. Tämän päiväisestä jäi kyllä vähän nälkä, pakko päästä ensi viikolla jonnekin kunnon radalle, tai ainakin kentälle heittelemään. Kiinnostaa tietää, mikä tarkkuus ja pituus niistä draiveista löytyy.
-
19.3'12
3 h metsätyöt
30 min puttailua 6-7 m
20.3.'12
1,5h kamppailulajit
30 min puttailua 6-15 m
Tänään tein ensimmäisen varsinaisen puttailutestin itselleni, 100 heittoa 6-7 m paikkeilta, lähempänä seitsemää kuitenkin. Siihen nähden että vielä viime vuoden lopulla laskin itseni kaikkien aikojen huonoimpien puttaajien joukkoon, on kehitystä tapahtunut ja talven pimeät ja kylmät :D illat puttien puurtamisen kanssa kannattaneet. Sadasta heitosta upposi 91, mitä pidän itselleni vähintäänkin kelpo suorituksena. Tietysti metrin-parin pituus heittoetäisyyteen pudottaa osumisprosenttia varmaan aika rajusti, mutta nyt on tullut saavutettua sentään jonkinlainen varmuus puttaamiseen.
Ja vielä toinen hassu juttu tuli huomattua, tähän asti sitä on pitänyt puttaamista oikeastaan välttämättömänä pahana eikä ollenkaan hauskana. Kun putit alkaa vähän uppoamaan, sitä mielenkiintokin pysyy eri tavalla yllä. Ja keksii kaikkea uutta touhuun, vähän eri asennoista ja nurkan takaa ja kaikkea hankaloittamaan heittämistä.
Kokeilin myös parikymmentä puttia itselle tosi pitkältä etäisyydeltä, n. 15 m hujakoilta. Näistä upposi neljä, mikä nyt kuitenkin on yrityksenä jotain sinne päin. Katsotaan sitten ensi syksynä mikä osumaprosentti näissä pitkissä puteissa on, tällä hetkellä omalle tasolle riittää tuo alle kympin etäisyys. Ainahan voi sitten seiftata kupin juurelle. :)
Mietiskelin voisiko näissä pitemmissä puteissa varsinkin, ja miksei muissakin heitoissa hyödyntää tuota kamppailulajipuolta. Kiinalaisista lajeista varsinkin Tai Chissä, mutta myös muissa "pitkäliikkeisissä" kung fu tyyleissä on aika merkittävänä lantion käyttö, samoin kuin voiman liikkeisiin hakeminen alhaalta, ja tietty suorittamisen rentous. Noin niinkuin yhtenä aspektina ja karkeasti yleistäen. Luulen että jos tätä lähtisi oikein pohtimaan ja tutkimaan, aiheesta saisi varmaan suunnilleen gradun mittaisen. Pidetään mielessä, mutta treenataan nyt vielä ainakin hetki näillä perinteisillä menetelmillä, kunnes jokin taso on saavutettu, niin voi alkaa jotain muuta kehittämään.
-
21.3.'12
30 min puttitreeniä 6-10 m
22.3.'12
30 min puttitreeniä 6-10 m
30 min draivitreeniä kentällä
1h ratakierrosta Uusikaupunki
Tänään oli aika etsiä varastosta kiekkolaukku, sekä keräillä kaikki kiekot ympäri tonttia. Laukku oli siellä minne sen joulukuussa jätinkin, mutta kiekkoja oli vähän siellä sun täällä... Pari läpinäkyvämpää kirjahyllyn päällä grippien katseluiden jälkeen, molemmat dx ja ch beastit oli lasten hiekkalaatikolla puoliksi lehtien ja kaiken röhnän alla, aviarin puttereista star löytyi lehtikasasta ja vähän aikaa pitempään kadoksissa ollut dx aviar pilkisti terassityömaan lautojen alta. Muut putterit olivatkin koriintekeleen nurkilla ja loput draiverit suunnilleen treenisalissa. Kaikki oli tallessa, totesin huojentuneena. Pitkään bägissä olleista kiekoista tulee lähestulkoon persoonia. Sentään en ole vielä yhtään ottanut tyynyn alle enkä alkanut niille juttelemaan.
Kiekot pääsi taas kesäksi asumaan kaikesta nöyhtästä ja neulasista imuroituun laukkuun. Kävin heittämässä Uudenkaupungin radan kahteen kertaan läpi, rata kun on varsin lyhykäinen ja simppeli muutenkin, niin aikaa meni tunnin verran. Kaikki tiit oli jo suunnilleen jäistä vapaat, joskin yhtä surkeat kuin muutoinkin kesäaikaan; tiin "matto" oli rullalla jos johonkin suuntaan ja aika pieniähän ne vauhdinottoon ovat. Eipä sitä näillä max70m väylillä suuria vauhteja kaivatakaan, mutta olisi kiva jos ei tarvsii askelkuvioita sommitella 10 cm tarkkuudella. Tuloksiksi tuli -1 & -4, ei nyt mitään hirmuisia ennätyksiä. Mutta fiilis oli ihan mahtava! 3-4 kk tauon jälkeen heittämän oikealle radalle, oikeisiin koreihin! Draiveissa huomasi oikeastaan ensimmäisen kerran, ettei tarvinnut hirveästi jännittää pituutta, oikeastaan tuli niillä parilla ainoalla väylällä, missä draivin tapaista pääsee kiskaisemaan, pelattua melko varman päälle ja riittävällä hyssekulmalla. Lyhyemmillä väylillä tuli melkein enemmän ongelmia, kun putterilla suorat lähestymiset meni näillä 40-50 m väylillä reilut kymmenen metriä ohi tai pitkäksi. Upsilla sen sijaan tarkkuus oli näillä pituuksilla kohdallaan, kun heitin pari testiheittoa. Puteissa huomasi talven treenin kaikkein parhaiten, ei tarvinnut enää jännittää näitä 5 m putteja, ja yli kympinkin putit löytyi kuitenkin ihan korin juurelta. Luulen että jos mielii tuloksia radoilla parantaa, niin juuri nämä yli kympin putit ovat ne, joista saa alituksia kaikein parhaiten itselleen kerättyä. Updating my journal. :) Eli pitemmän matkan puttitreeniä vain enemmän.
Draivitreeneissä alkoi jo laskeutuva pimeys vähän haittaamaan, kun kello lähestyi kahdeksaa. Mitään mittanauhaa en kuljettanut mukanani, enkä alkanut askelilla mittaamaan. Koetin enemmänkin kiinnittää huomiota x-stepin askelkuvioihin ja grippiin muutenkin, kuin pituuteen. Tarkkuus oli vähän niin ja näin, kiekot oli jossain 30 m säteellä loppupeleissä. Jotain ehkä tekniikan puutteesta kertoo vielä se, että ch spider löytyi suunnilleen 10 m lyhyemmältä matkalta, kuin täysillä kiskaistu beasti tai valkyrie. Mutta jos tämä kevät edistyy tätä vauhtia, toivon että ensi viikon lopulla pääsee jo lähinurkalle urheilukentälle heittämään, niin saa näihin draiveihinkin jotain tolkkua ja tarkkuutta.
-
23.3.'12
lepopäivä
24.3.'12
huilipäivä
Pitkästä aikaa tuli pidettyä kokonaiset pari päivää ettei koskenutkaan kiekkoihin tai puuhaillut muutakaan urheilumielistä. Sen sijaan on tullut vähän mietittyä frisbeegolfin tematiikkaa noin ylipäätään. Frisbeegolf on suomessa aika uusi laji ja sillä on melkoiset mahdollisuudet nousta vielä aika isoksikin jutuksi. Enkä nyt ajattele pelkästään aktiiviharrastajan näkökulmasta, kaikki eivät voi olla samalla tavalla koukussa muovinpalasten viskelyyn metsissä ja räntäsateissa ja kyttäämässä kiekkojen speksejä ja fribakisojen videoita silmät maanisesti kiiluen. Mutta jotenkin uskoisin että kiekkoilijamäärät tulevat tästä vielä melkoisesti kasvamaan, varsinkin kun isoa pohjatyötä on jo tehty, on monia aktiivisia seuroja, ratoja on helposti saatavilla jo lähes satoja ja kynnys harrastuksen aloittamiseen on matala, sekä taidollisesti että rahallisesti.
Voisikohan suomesta tulla vielä frisbeegolfin ykkösnimi maailmassa? ;)
Tarkoitan, että suomessa on varmasti iso joukko tälläkin hetkellä niitä, mitkä harrastavat frisbeegolffia melko harvoin ja ovat vähän tai ei lainkaan kosketuksissa varsinaiseen kilpailutoimintaan. Ja juuri heidän kauttaan laji voi levitä myös paremmin "koko kansan" lajiksi. Ja mihin kaikkeen toimintaa voisikaan kehittää jos vaikka harrastajamäärä kymmenkertaistuu. Suofribailua? Puulaakisarjat? Extremekiekkoilua, alan työpaikkoja, koulutusta, konsultointia, hyvää fiilistä? Meneeköhän liian pitkälle...
Tapanote oli tuolla toisaalla foorumin ketjussa *kenen kanssa pelaamaan?* viitannut, miten laji voisi räjähtää käsiin jos saisi oikean tyypin kiinnostumaan lajista, jolla on oikeanlaiset mediat ja verkostot käytettävissään. Näin voisi hyvinkin käydä. Pesäpalloa tai jääkiekkoa monet voi pitää kansallisurheiluna, mutta... Kuinka moni oikeasti PELAA jäkistä tai pesäpalloa suomalaisista? Sen sijaan tosi iso joukko seuraa varsinkin jääkiekkoa, ja tekee siitä omalla pienellä panoksellaan ison massan lajia. Itse en juurikaan pidä jääkiekkoa edes urheilulajina, joten parempi jättää tähän ennen isompaa vuodatusta. :D Muut saa olla vapaasti eri mieltä, eikä se haittaa, mutta itse olen tätä mieltä.
-
28.3.'12
Taas aika monta päivää vierähtänyt ilman mitään suurenpaa yritystä harjoittelun suhteen. Vauhdilla etenevä kevät on kylläkin työllistänyt puutarhuria riittävästi, päivät ovat täyttyneet puutarhatöillä aamusta iltaan ja väliajat lastenhoidolla. Tänään koetin puolisen tuntia heitellä lähestymisiä, mutta fiilis ja harjoituksen tehokkuus oli mitä oli. Ei oikein saanut harjoittelusta irti keväisessä vesisateessa kiekkoja mutaliejuun heitellessä samalla kun syrjäsilmällä seuraa mitä kaksivuotias tunkee nyt suuhunsa. No, osaapa taas arvostaa niitä hetkiä kun pääsee kuivalle nurtsille treenaamaan. :)
Selkäkin oireilee taas pitemmästä työrupeamasta, loppuviikon panostan kyllä sen huoltamiseen. Reilu viikko ja edessä olisi ihka ensimmäiset kisatkin, Prodiscus Kankaanpää. Hyvä kun ei ole asettanut itselleen suurempia tavoitteita, niin ei tule stressiäkään. Lähinnä kisakokemuksen kannalta otetaan, ja luulen että tulee raksutettua aika paljon dataa takaraivoon työstettäväksi, kun katselee muiden heittämistä. Tulokseksi voisin asettaa itselleni kunnianhimoisen +5, ja katsoa kuis käy. :D Hauskaa olisi tarkoitus lähteä pitämään, eikä ryppyotsaisesti tuloksia havittelemaan.
-
29.3.'12
30 min puttitreenit 6-8 m
1h lähestymistreenit 60 m
30.3.'12
30 min keppitreenit lämmittelyt
30 min puttitreenit 6-8 m
1,5 h draivitreenit 60-90
Sitä kun vielä pari päivää sitten kiroili kuraisten kenttien kanssa, niin kun matkusti parisataa kilometriä etelämmäs ja tilanne oli toinen. Kun Satakunnassa lähellä Prodiscus skaban rataa Kankaanpäätä sitä vielä painitaan parikymmentä senttisen lumikerroksen kanssa, on tilanne ihan toinen vähän etelämpänä. Kun tuli vietettyä viikko Satakunnassa kotitilalla, niin siellä on tosiaan talvi (kevät) vielä ihan eri lukemissa.
Uudenkaupungin päässä pääsin heittämään sen puoleen ihan kesäisissä tunnelmissa, eikä lumesta tietoakaan! :) Ensimmäisenä iltana raijasin mittatikun tuonne 60 m päähän, ja heittelin reiluun vastatuuleen, taikaisin päin tietty myötätuuleen, nopeutta tuollaiset 6-8 m s. Toisena iltana oli täysin tyyntä, jolloin oli parempi tarkkailla omia heittojaan kulmia ja sen sellaista.
Jos sitä ei olisi tullut tänne foorumille alun perin eksyttyä, niin tuskin sitä olisi sitä tullut ymmärrettyä, millä tarkkuudella sitä voi putteria/midaria tuonne 100 m asti heittäää. Tähän asti kun sitä on luullut että putterilla heitetään kaikki alle 10 m heitot, ja draivereilla loput. :D
Tänään varsinkin tuli tyynellä huomattua, miten discmanian P2:sellla saa viivasuoria heittoja tuonne 60 m asti, vähän kulmilla käännettyinä, niin Spiderillä ja Rocilla tuonne 70 m asti. Siis sellaisiin etäisyyksiin, mitä vielä vielä viime syksynä pidin ihan draiveri etäisyyksinä! Loppujen lopuksi, ihan hirveästi tässä lajissahan on dataa työstettäväksi. Millä voimalla, kulmalla, kiekolla, tuulella, etäisyydellä jne täytyy heittää... Ja sehän tästä tekee juuri niin mielenkiintoista! Koko ajan riittää kehitettävää itsessään ja kun työvälineet eli kiekot muuttuu, niin tässähän sitä työtä riittää. Kauhea hinku olisi kehittää enemmän lisää omaa heittoarsenaaliaan, kun nyt upsilla voi heittää tuonne 50 m asti, mutta rollereilleista ei ole mitään kokemusta. Yhdeksi tavoitteeksi voisin itselleni asettaa kesälle 2012 jonkinlaisen rollerivarmuuden. Uutta on aina kiva oppia.
-
1.4.'12
2h Kamppailutreenit kombatan & mano mano
30 min venyttelyt
30 min puttitreenit 5-12 m
Aika tavalla sitä kevätkelit vaihtelee, pari päivää sitten vielä samoilla leveyksillä oli sula maa ja +8 lämmintä, tänään illalla 10 cm uutta lunta ja pari pakkasta. Noh, tuskinpa tämä takatalvi kauan kestää. Vähään aikaa ei ole puttia tullut paremmin treenattuakaan, tänään tuli heiteltyä vähän enemmän vaihtelevasti pituuksien ja asentojen puolesta. Radalla sitä kuitenkin tulee aina niitä hetkiä vastaan kun pitää jonkin puun takaa kurkkia ja sieltä koettaa koriin. Yllättävästi? moni yli kympin putti menikin tänään sisään, ja sitä vastoin lyhimmältä matkalta tuli ihme huteja. Laitan kyllä keskittymisen puutteeseen, sen on huomannut monta kertaa että jos ajatus vähänkin harhailee, se kostautuu heti. Pitemmältä matkalta tulee paremmin keskityttyä heittoon. Toivottavasti tuo lumipeite katoaa aika nopeasti, olisi hyvä päästä vielä heittämään vähän pitemmältä matkalta ennen seuraavan viikon Kankaanpään kisaa. Ja varsinkin niitä heittoja paikaltaan, kun hangessa sitä ei hirveästi vauhtiaskeleita steppailla.
-
2.4.'12
3 h metsätyöt
30 min venyttelyt
muutama (väsynyt) putti
3.4.'12
1h draivitreeniä kentällä
30 min puttitreeniä 5-10 m
Eilisen metsäisen peruskuntotreenin jälkeen tämä aamu lähti taas vähän irvistäen liikkeelle, selkä melko juntturassa. Päivän mittaan aina välillä vähän vuoroin lihaksia lämmitellen, venytellen ja taas pitkälleeen niin iltaa kohti alkoi jo tuntumaan melko hyvältä. Niin hyvältä että jaksoi heitellä tunnin draiveja rystyllä ja forella, ilmassa kun ei ollut mitään vikaa. Pari lämpöastetta ja aurinkoa, lähes tyyntä.
Otin illan duuniksi harjoitella missä kori on reilussa sadassa metrissä, loivasti oikealle kaartavilla väylillä. Jos olisi tarkka ja riittävän pituinen fore, niin näissähän heitoissa ei ole mitään ihmeellistä. Itsellä työsarkaa riittää vielä tässäkin. Rystyllä kokeilin midareilla, spiderillä ja rocilla, sekä lepardilla. Kaikki karkaavat vähän liian aikaisin oikealle, kun voimaa pistää vähänkin enemmän. Kun lakkasi yrittämästä liikaa niin sai vähän tilannetta korjattua ja heitettyä aika suoraan reilu kymmenen metriä leveää juoksurataa pitkin, tuonne 70-80 m.
Forella onnistui vähän paremmin, ensin reilu 70 m suoraan ja sitten, loppufeidillä 90 metriin. Tähän asti olen heittänyt forea melkein pelkästään ylivakailla, mutta tänään parhaimmat (tarkimmat) tulokset sain vähän kuluneilla beasteilla, kun pisti pikkuisen annukkakulmaa lähdössä. Vähän pitkä puttietäisyys siitä jää, mutta täytyy vain koettaa uskoa siihen että pituutta tulee pikkuhiljaa lisää. Kai se sieltä sieltä aikanaan... Parempi mieli ainakin itselle jää treeneistä, kun ei koeta repiä omille maksimipituuksille joka kerta, vaan pudottaa suosista maalia 20 m lähemmäs ja osuu sitten siihen paremmin.
-
4.4.'12
1h draivitreeniä
1 h puttitreeniä 5-15 m
1h kamppailutreeniä
5.4.'12
30 min puttitreeniä 7-8 m
Aika raikas pohjoistuuli puhaltanut parina päivänä, mutta iltaa kohti on tyyntynyt mukavasti niin että urheilukentällä on ollut suorastaan leppoisaa heitellä tyynessä ja laskevan auringon paisteessa. Keskiviikkona tuli otettua pariin otteeseen puolisen tuntia puttailua, ja illalla varsinaiset heittelytreenit. Koetin pysytellä tarkkuuden saamisessa heittoihin, ennemmin kuin pituuden. Forella tarkkuus on omilla mittapuilla vielä ihan kohtuullinen, mutta rystyllä ja lähestymisissä on vielä aika paljon "heittoa". Keholle aika yksipuolisista heittelytreeneistä meni selkä iltaa kohti aika jumiin, jota koetin aukaista vielä säkkiä pieksemällä, helpotti vähän. Putteihin olen koettanut saada varmuutta treenaamalla ennemmin muutamia kertoja päivässä vähän kerrallaan ja siltä matkalta, miltä ne itsellä uppoaa. Pitkien puttien treeni tulee sitten aikanaan, vaikka niitäkin välillä kokeillaan.
Jonkinlainen ongelma selälle tulee varmaan lauantain kisoissa olemaan tuo pitkään jalkeilla olo, välillä pitäisi päästä lepuuttamaan, muuten toisesta kierroksesta tulee vähän väkinäistä. Tämä taitaa olla neljäs kerta kun käyn viidentienristeyksessä heittämässä. Pari vuotta sitten rata taisi olla vähän eri näköinen, ja silloin taisi tulla jotain +20. Viime syksynä näemmä DiscGolfScoresta tarkistettuna tulokseksi oli tullut +4. Huomenna, jos vain ehdin, ajattelin käydä kiertämässä radan läpi, jottei mene kovin paljon arpomiseksi heittojen suhteen. Alituksia ei kovin monilta väyliltä lähdetä tällä taitopohjalla edes hakemaan, ja parit väylät tiedän jo etukäteen melko varmoiksi menevän yli. Mutta edelleen omana tavoitteena olisi saada kierrosta kohti ainakin +5 tulosta. Ei kauhean kunnianhimoista, mutta jostain sitä on lähdettävä ponnistamaan, jollei muuta niin pohjalta. :D
-
6.4.'12
2h harjoittelukierros 5tr
Kävin heittämässä harjoittelukierroksen Kankaanpäässä, tutustuakseni rataan ja samalla vähän kokeilemaan millä heitoilla sitä kannattaisi lähteä liikkeelle. No, ihan hyvä että tulin käyneeksi harjoittelurundin, niin ei tule huomenna mitään pettymyksiä. Koska ne kaikki tulivat jo tänään. Ensimmäisen 9 väylän jälkeen tulosta oli jo sellaiset +8, loppukierros vähän tasoitti tilannetta niin että lopputulos oli +14. Vähän kaukana tuosta +5:stä, mitä haaveilin. ;D Ainoa alitus tuli ykkösväylällä, kaikilla muilla draivaaminen poukkoili niin, että väylällä ei pysynyt kovinkaan moni heitto. Muutama avaus loppui heti ekaan puuosumaan 5m tiistä. Jos pääsi puttietäisyydelle niin nekin kolisivat alarautoihin. Aivan mahtava laji siis. Mä myyn mun kiekot. 8)
Ei vaan. Kai se on sitä tyhmyyttä tai hulluutta, mutta puoli tuntia kierroksen jälkeen olin jo päättänyt että ei tästä prkl voi lannistua, pakko vain treenata enemmän. Huomiselta nyt ei ole muita tavoitteita tällä hetkellä kuin kisakokemus. On se vain niin eri heittää avoimella kentällä, kuin radalla. Jonkin verran nuo talviolosuhteet tietty laski tuloksia, mutta kun kaikki tiit oli oikeastaan ihan kesäiskussa, niin ei sen piikkiin voi kaikkea laittaa vaikka mieli tekisi. Tuota paikaltaan heittoa täytyy vain treenata enemmän, tähän asti on ollut pitkälti tapailla ainakin pieniä rytmitysaskelia lähestymisheitoissa. Treeniä huomisen jälkeen lisää, jahka toivutaan. Rankka päivä tulee olemaan huomenna, henkisesti ja fyysisesti. :D
-
7.4.'12
n. 6 h Prodiscus Kankaanpää kisa(treeniä?)
Aamu kisapäivänä alkoi aika kivasti, kun tuplavarmistus herätys petti? ei voi tietää mikä näissä android puhelimissa on kun joskus ne vain jättää väliin... No, vain pienellä kiireellä liikkeelle kun yövyin kuitenkin aika lähellä, kotitilalla kisojen naapurikunnassa. Suunniteltu aamulämmittely ja venyttely jäi vain väliin. Lisäjännitystä pukkasi, kun 100 m ennen kisapaikalle saapumista, appiukon uusi lainacitikka sanoi poks ja flätflätflätflätflät alkoi kuulua konepellin alta kera palavan kumin hajun. Vielä ei tiedä mikä mahtoi tulla, hinattiin kuitenkin päivän päätteeksi pois. Ekan kierroksen aikana en edes ajatellut koko kärryä, puolen päivän jälkeen aloin vasta säätämään sen verran mitä heittämiseltä ehti, hinausta ja korjausta ja kyytiä pois. Onneksi toisella kierroksella sain poolikaverilta paikallisen hinaajan numeron, auttoi vähän tilannetta.
Itse kisa, sijoitus 16/24. Olin ennen kisaa tavoitellut molemmilta kierroksilta sellaista +5 tulosta, mutta nyt oli tyytyminen +10 ja +9 kierroksiin. Onneksi kävin edellisenä päivänä heittämässä, koska se selvensi omia mahdollisuuksia aika paljon. Harjoituskierroksen jälkeen mietin iltasella hetken ratakartan ääressä. Rankkasin itseltä bägistä pois kaikki ne kiekot joiden kanssa tuli harjoituskierroksella selkeästi epäonnistuttua monella heitolla. Katsoin kaikki väylät läpi ja jätin suosista aika monesta pariin tavoittelemisen sikseen, ja laskin ne jo mielessäni +1 väyliksi. Jos menee vähemmällä, niin hyvä, mutta ei tullut pettymystä hirveää kun ei birkkuja tavoitellut. :D Jätin itse heittorepertuaarista melkein kokonaan pois lähestymiset paikaltaan, koska ne karkasivat lähes poikkeuksetta lapasesta. Paitsi harjoituskierroksella, niin näin kävi myös itse kisassa, kun parilla väylällä ei ollut paljon muuta vaihtoehtoa. Sen sijaan hyväksyin sen että näissä olosuhteissa ja taidoilla paarustellaan lyhyemmillä, mutta paljon paljon tarkemmilla upseilla ja foreilla. Ja vaikka tulos nyt ei ollut mikään kärkisijoja hätyyttävä, niin sillä selvisin kuitenkin ilman täydellistä kisakatastrofia. (missään nimessä ei käynyt mielessäkään, että näillä taidoilla päästäisiin kovin liki kärkeä!)
Itse kisaaminen oli itse asiassa pirun kivaa. En miettinyt oikeastaan hetkeäkään omaa sijoitustani, vaan koetin koko ajan pelata niin hyvin kuin omilla taidoillani pystyin. Kauhean fläbättävät foret menivät kuitenkin sinne suunnilleen oikeaan suuntaan, tietty poikkeuksia ja puuosumiakin tuli. Upsit olivat kyllä melkein aina varsin kohdallaan ja pelastivat monta kertaa jostain puskasta. Puttailu sujui aika hyvin, koska yleensä pääsin jo lähestymisillä sinne hyvinkin alle kympin, kun oma putttivarmuus on liki sitä 7-8 m tällä hetkellä. Näissäkin tuli kyllä niitä turhia plussia, kun viiden metrin putit kolisivat alarautaan. Mutta sinne päin ollaan jo menossa.
Keli oli mitä mahtavin, aamupäivän oli täysin tuuletonta ja arska paistoi, sellaista ihan juuri pakkasen puolella. Mutta se talvista oli silti, hankea oli, joka kyllä kantoi, mutta myös petti aina sen verran, että jalansijaan ei kovin hyvin osannut luottaa.
Se mitä jäi päivästä käteen, oli että kisaaminen jo näilläkin kohtuullisen vaatimattomilla taidoilla on tosissaan kivaa. Samoin kuin se, että on ihan eri asia kuvitella heittävänsä ränniin avoimella kentällä juoksurataa pitkin, kuin se, että oikeasti koettaa samaa puiden muodostamaan tunneliin. Se on niiiin eri. Tästä eteenpäin, enemmän treeniä aina kuin mahdollista, oikealla radalla. Vaikka sitten tahkoisi joitain väyliä miljoona kertaa. Myös heittorepertuaaria pitää laajentaa, katsoa mitkä kiekot tekevät annukkana minkälaista mutkaa forella, ja samaa rystyllä. Ja saada toistoihin säännöllisyys. Vähän pituutta heittoihin, mutta ennemmin varmuus toistoissa. Ja vähän puttitreeniä väliin että sekin pysyy kuosissa. Ei kai siinä muuta. Treeniä ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä! ;)
-
7.4.'12
n. 6 h Prodiscus Kankaanpää kisa(treeniä?)
Aamu kisapäivänä alkoi aika kivasti, kun tuplavarmistus herätys petti? ei voi tietää mikä näissä android puhelimissa on kun joskus ne vain jättää väliin... No, vain pienellä kiireellä liikkeelle kun yövyin kuitenkin aika lähellä, kotitilalla kisojen naapurikunnassa. Suunniteltu aamulämmittely ja venyttely jäi vain väliin. Lisäjännitystä pukkasi, kun 100 m ennen kisapaikalle saapumista, appiukon uusi lainacitikka sanoi poks ja flätflätflätflätflät alkoi kuulua konepellin alta kera palavan kumin hajun. Vielä ei tiedä mikä mahtoi tulla, hinattiin kuitenkin päivän päätteeksi pois. Ekan kierroksen aikana en edes ajatellut koko kärryä, puolen päivän jälkeen aloin vasta säätämään sen verran mitä heittämiseltä ehti, hinausta ja korjausta ja kyytiä pois. Onneksi toisella kierroksella sain poolikaverilta paikallisen hinaajan numeron, auttoi vähän tilannetta.
Itse kisa, sijoitus 16/24. Olin ennen kisaa tavoitellut molemmilta kierroksilta sellaista +5 tulosta, mutta nyt oli tyytyminen +10 ja +9 kierroksiin. Onneksi kävin edellisenä päivänä heittämässä, koska se selvensi omia mahdollisuuksia aika paljon. Harjoituskierroksen jälkeen mietin iltasella hetken ratakartan ääressä. Rankkasin itseltä bägistä pois kaikki ne kiekot joiden kanssa tuli harjoituskierroksella selkeästi epäonnistuttua monella heitolla. Katsoin kaikki väylät läpi ja jätin suosista aika monesta pariin tavoittelemisen sikseen, ja laskin ne jo mielessäni +1 väyliksi. Jos menee vähemmällä, niin hyvä, mutta ei tullut pettymystä hirveää kun ei birkkuja tavoitellut. :D Jätin itse heittorepertuaarista melkein kokonaan pois lähestymiset paikaltaan, koska ne karkasivat lähes poikkeuksetta lapasesta. Paitsi harjoituskierroksella, niin näin kävi myös itse kisassa, kun parilla väylällä ei ollut paljon muuta vaihtoehtoa. Sen sijaan hyväksyin sen että näissä olosuhteissa ja taidoilla paarustellaan lyhyemmillä, mutta paljon paljon tarkemmilla upseilla ja foreilla. Ja vaikka tulos nyt ei ollut mikään kärkisijoja hätyyttävä, niin sillä selvisin kuitenkin ilman täydellistä kisakatastrofia. (missään nimessä ei käynyt mielessäkään, että näillä taidoilla päästäisiin kovin liki kärkeä!)
Itse kisaaminen oli itse asiassa pirun kivaa. En miettinyt oikeastaan hetkeäkään omaa sijoitustani, vaan koetin koko ajan pelata niin hyvin kuin omilla taidoillani pystyin. Kauhean fläbättävät foret menivät kuitenkin sinne suunnilleen oikeaan suuntaan, tietty poikkeuksia ja puuosumiakin tuli. Upsit olivat kyllä melkein aina varsin kohdallaan ja pelastivat monta kertaa jostain puskasta. Puttailu sujui aika hyvin, koska yleensä pääsin jo lähestymisillä sinne hyvinkin alle kympin, kun oma putttivarmuus on liki sitä 7-8 m tällä hetkellä. Näissäkin tuli kyllä niitä turhia plussia, kun viiden metrin putit kolisivat alarautaan. Mutta sinne päin ollaan jo menossa.
Keli oli mitä mahtavin, aamupäivän oli täysin tuuletonta ja arska paistoi, sellaista ihan juuri pakkasen puolella. Mutta se talvista oli silti, hankea oli, joka kyllä kantoi, mutta myös petti aina sen verran, että jalansijaan ei kovin hyvin osannut luottaa.
Se mitä jäi päivästä käteen, oli että kisaaminen jo näilläkin kohtuullisen vaatimattomilla taidoilla on tosissaan kivaa. Samoin kuin se, että on ihan eri asia kuvitella heittävänsä ränniin avoimella kentällä juoksurataa pitkin, kuin se, että oikeasti koettaa samaa puiden muodostamaan tunneliin. Se on niiiin eri. Tästä eteenpäin, enemmän treeniä aina kuin mahdollista, oikealla radalla. Vaikka sitten tahkoisi joitain väyliä miljoona kertaa. Myös heittorepertuaaria pitää laajentaa, katsoa mitkä kiekot tekevät annukkana minkälaista mutkaa forella, ja samaa rystyllä. Ja saada toistoihin säännöllisyys. Vähän pituutta heittoihin, mutta ennemmin varmuus toistoissa. Ja vähän puttitreeniä väliin että sekin pysyy kuosissa. Ei kai siinä muuta. Treeniä ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä! ;)
Jaa se olit sinä.. Justiinsa olin siinä kun tulit ja sanoinki kaverille että nyt ei oo patongissa kaikki kuosissa. :)
-
Jaa se olit sinä.. Justiinsa olin siinä kun tulit ja sanoinki kaverille että nyt ei oo patongissa kaikki kuosissa. :)
Oli juu vähän dramaattinen tulo ja surkea lähtö kun piippiip auto hinasi pois. Tänään autoista enemmän ymmärtävä huoltomies selvitti että joku tiiviste oli pettänyt ja alkanut roiskia polttoainetta konetilaan, siitä käry ja tietty kierrosten mukaan fläbätyskin. Kyllä mä sen konepellinkin aukaisin tauoilla pari kertaa, mutta kun oma tekniikan ymmärrys rajoittuu haulikon ja moottorisahan huoltopurkuun niin niillä ei paljoa pelata näiden nykykärryjen kanssa. :D
8. & 9.4'12
6h metsätyöt
Paljon ei ehtinyt kisan jälkeen vetämään lonkkaa, seuraavina parina päivänä tuli vielä otettua palauttavaa treeniä metsätöissä. Kiekkoihin en kuitenkaan koskenut pariin päivään. Vaikka itse kisassa viimeiset pari tuntia oli jo vähän tuskalliset selän kanssa, oli positiivista todeta että sen kanssa kuitenkin pärjäsi, viimeisillä väylillä luulen että se alkoi jo vaikuttaa heittoihinkin, mutta paha sanoa kun ei nyt niin huipusti heittänyt...
10.4.'12
Tänään vietin ihan oikeaa lepopäivää. Tutkiskelin vähän kesän kiekkokisoja, mihin sitä seuraavaksi. Jonkin verran vaikuttaa tuo perhekin minä viikonloppuna sitä pääsee heittämään, kun kesäaikaan tahtoo kaikkia kissanristiäisiä aina kerääntyä. Porissa ja Turun puolessa voisi tietty viikkokisoissakin käydä, Turussa ainakin siinä vaiheessa kun siirrytään Lausteelle, jossa olen heittänyt vain muutaman kerran.
Treeneissä keskityn seuraavaksi erityisesti tarkkuuteen ja panostan erityisesti foreen ja upseihin. Tällä foorumilla käy keskustelu putteriforenkin heittämisestä, mikä on itselle ihan jotain uutta, mutta täytyy tutustua. Pari uutta kiekkoakin täytyy varmaan tilata, ainakin TL ja todennäköisesti myös Jackal tulee väylädraivereiksi. Ja sitten ihan ensimmäiseksi täytyy käydä koko kiekkolaukku läpi kentällä ja kokeilla jos jonkinlaista mutkaa ja kiemuraa mitä milläkin kiekolla saa aikaiseksi.
Puttailua jatkan sillä periaatteella, että ennemmin useamman kerran päivässä vaikka 10 min, kuin pitkä treeni. Tarkoitus olisi että puttiin tulee varmuus näillä säännöllisillä toistoilla ja pikkuhiljaa kasvattaa sitä etäisyyttäkin. Edelleenkään kiire ei ole. Ja kun ei ole mitään (vielä) suorituspaineita tulosten kanssa, ajattelin myös kokeilla miten paljon saan kehitystä aikaan siirtämällä muista harrastuksista tietotaidot kiekonheittoon. Mielikuvaharjoittelua ja mietiskelyä, erityisesti puttaamiseen enemmän rentoutta ja painonsiirtoa kuin liikkeiden nykimistä. Luulen että tuo lihasten ja mielen rentouttaminen vaikuttaa aika paljon myös tarkkuuteen.
-
11.4.'12
1h kamppailutreenit
2h draivitreeniä.
Lämmittelin tänään oikein huolella ennen heittelytreeniä. Niin huolella että meinasi mennä varsinaisen treenin puolelle, innostui kun se vaan on niin kivaa. Hyvin huomasi että viikonlopun heittelyrupeama + metsätyöt tuntui käsissä. Kombatan keppejä heiluttelemalla ensin lämpimikseen huomasi heti miten jumissa käsivarret olivat yksipuolisesta rasituksesta. Tein kaikenlaista heiluttelua ja vempuilua niin pitkään että sai lihasryhmät ylävartalosta liikkeelle, sen jälkeen vielä aika pitkään kaikennäköistä kamppailulajiheilumista aika rauhallisesti vieden liikkeitä tarkoituksellisen pitkälle ja yli että sai paikkoja auki. Lopuksi vielä vähän säkin pieksemistä että sai kunnon lämmön.
Heittelin pari tuntia kentällä, mukaan pakkasin lähes koko kiekkorepertuaarini. Eilen lueskelin ja tutustuin tuohon putteriforen heittelyteemaan ja tänään kokeilin käytännössä. Taas ei olisi tullut oikeasti vakavissaan mieleenkään heittää forea putterilla ennen tätä foorumia.
Viime kesänä tosin kuittailin huumorimielessä yhdelle kaverille kun oltiin Mynämäellä heittämässä, että heitän koska vain supersoft putterilla pitemmälle forella kuin se rystyllä. Kauheen kokoinen äijä oikeesti, voimaa on varmaan kolme kertaa enemmän kuin mulla ja kengännumero jotain 50, mutta kunhan auoin päätäni. ;D Loppujen lopuksi se taisi mennä silleen että mun kamalasti lepattava putterifore lähti lopuksi rollerina ja pysähtyi pari metriä sen heittämän kiekon taakse. Ja mulla oli hauskaa.
No mutta tänään sitten koetin putterin heittoa forella ihan tosissaan. Tuulta oli sellaiset puuskittain 8m/s, ja kokeilin niin myötä, vasta, kuin sivutuuleenkiin, ja kaikilla midareilla ja puttereilla mitä kassista löytyi. Discraftin Zone nousi taas pykälän luottokiekkojen genreen, kun sillä sai hyvin tasaista suoraa aikaiseksi joka tuulessa, kun oli vähän päässyt tutuksi olosuhteiden kanssa. Spiderit toimi kanssa hyvin. Alivakaat kuluneet aviarit oli kaikkein ailahtelevimpia. Ihan hemmetisti eroa kyllä jos heitti pieneenkin vastatuuleen, samoin kuin sivutuuleen, paljonpaljon enemmän kuin mitä draivereilla heitettäessä. Mutta se oli tosiaan oli henkilökohtaisesti yllätys näin ekaa kertaa heittäessä, että miten tarkasti niillä oikeasti sai pienellä treenillä. Aloitin ihan rauhallisesti ja koetin hakea hyvää grippiä, heittelin ihan 10-20 m heittoja. Parhaimman tuntuinen ote oli etu-keskisormi kiekon alla ja vähän harallaan, ei rimmiä vasten kuten draivereilla heitettäessä. En sitten vielä tiedä onko tällainen ote hyvä pitemmän päälle, mutta nyt se tuntui ihan ok.
Lopuksi heittelin 40-50 matkalle jo aika kohtuullista läjää, +-5m, mitä pidän itse aika mahtavana näin ekaksi treeniksi. Näyttää siltä että kun tähän asti oma heittoarsenaali on noudattanut suunnilleen 60%rystyheittoja 40% forea draiveissa ja lähestymisissä, niin kelkka kääntyykin pikkuhiljaa toisin päin. Erityisesti kun on ollut epävarma näiden suunnilleen 50 m rysty lähestymisien kanssa, (joita toki treenaan tasapuolisuuden nimessä edelleenkin) niin tämä putterifore tulee iskemään siihen aukkoon tarkasti kuin miekka vääräuskoiseen. ;)
Toinen mitä huomasin pitemmälle draivereita heitellessä, että taaskin tuolla melko uudella beastilla saa oikeasti aika tarkkoja foreja napattua. Pikkuisen siitä vielä vakaampi ja ehkä karvan verran fadea enemmän, niin luulen että sellaisessa kiekossa mulla tulee olemaan aika luottotyökalu. Täytyy alkaa taas katselemaan kiekkojen specsejä, ennenkuin tilaa uusia lättyjä. Äkkiseltään muistelisin että ehkä Innovalta Orc tai Viking voisi olla aika lähellä totuutta. Näyttää muutenkin siltä, että kiekkolaukku tulee tässä taitojen? karttuessa pikkuhiljaa muuttumaan alivakaampaan ja alempien nopeusluokkien suuuntaan, kun sopivat omaan tyyliin niin paljon paremmin ja lopputulos heittojen pituuteen on sama, ainoastaan tarkkuus parempi.
-
Siistiä. Muillakin forereeni päällä. Se on jotenkin hieno fiilis, ku tuo putteri lähteekin yht'äkkiä forelta niin kuin kuuluukin. Erittäin jees tietyissä lähäritilanteissa.
Itselleni helppoheittoisin ja suoraan lentävä forekiekko on tällä hetkellä Roadrunner. Valkyriekin toimii aika hyvin ja Eagle. Kisoissa heitän silti vain varmoja ylivakaasti käyttäytyviä plättyjä tällä hetkellä.
-
Siistiä. Muillakin forereeni päällä. Se on jotenkin hieno fiilis, ku tuo putteri lähteekin yht'äkkiä forelta niin kuin kuuluukin. Erittäin jees tietyissä lähäritilanteissa.
Itselleni helppoheittoisin ja suoraan lentävä forekiekko on tällä hetkellä Roadrunner. Valkyriekin toimii aika hyvin ja Eagle. Kisoissa heitän silti vain varmoja ylivakaasti käyttäytyviä plättyjä tällä hetkellä.
Jotenkin se tuntuu luonnollisemmalta tähtäys foren puolelta, kun voi koko ajan sihdata samalla kuin heittää. Rystypuolella tähtäys on enemmän vartalon asennosta kuin katse-käsi yhteistyöstä kiinni. Tosin samaan lopputulokseen varmasti pääsee molemmissa riittävällä treenillä. Putteriforea täytyy kyllä harjoitella aktiivisesti, se tosiaan on todella käyttökelpoinen heitto, ja tarkka.
Foressa Valkyrie tuntuu itsellä pikkuisen liian alivakaalta, tosin oma versio on vähän kulunut pro. Uusi star muovinen olisi varmaan vähän vakaampi. Eagle toimii kanssa hyvin kun pitää suoraan heittää. Houkuttaisi vähän shoppailla Innovan Starfire, näyttäisi ainakin speksien puolesta olevan aika tasapainoinen suoraksi forekiekoksi.
14.4.'12
2h kamppailutreenit
30 min puttitreeniä 5-10 m
Seuraavan viikon ajattelin aika pitkälle keskittyä pieneen puttitreeniin silloin tällöin ja vähän putteriforea jos sitäkään. Olen reissussa viikon verran kotitilalla Satakunnassa missä aika tulee kulumaan lähinnä puutarhan kevättöissä. Mukaan otan vain muutaman putterin, niin samalla keho saa palautua draivi-fore nykimisestä.
Seuraava isompi kisa tulee olemaan itsellä 7K:n kivireki, sattumalta kävin katsomassa 7K:n sivuilla, ja mahduinkin vielä mukaan! Taas pidetään peukkuja että selkä kestää sinne asti, ja tietty mielellään ihan kisankin ajan. Radat Paimio-Kaarina-Lauste ovat tuttuja entuudestaan, mutta vaakakupissa painoi aika paljon kun kisat on tunnin ajomatkan päässä. Toisina vaihtoehtoina oli Nummelan rata amatööritourissa tai Prodiscus Julkujärvi toukokuun alkupuolella, molemmat radat oisi kyllä kiinnostava heittää.
-
16.4.'12
1h mentaaliharjoitteet (meditointi-visualisointi) ;D
17.4.'12
1,5 h putti ja midaritreeniä
1 h lämmittelyt
30 min venyttelyt
Pitkästä aikaa (muutama päivä välissä?!) tuli taas vähän treenailtua. Yksi osasyy on selkä, joka on oireillut muutaman päivän sen verran että kaikki liikkuminen on ollut aika vähäistä. Aamuisin on suorastaan viheliäinen olo, niin että suunnilleen ainoa siedettävä liikkuminen on puolikumarassa rauhallisesti kävellen. Sinnikkäästi lämmitellen ja venytellen sain paikkoja sen verran auki että pientä treeniä oli mukavempi tehdä. Mittailin 10 m narunpätkän kanssa itselleni pienen treenikentän, johon merkkasin "korit" 1,5m seipäillä joiden päihin sutaisin jotain punaista kangasta. Yksi tolppa keskelle, pieneen ylärinteeseen toinen 15 m päähän. Toinen tolppa keskitolpasta alarinteeseen 20 m päähän, ja kolmas vielä vähän kauemmas 35 m päähän. Näin radalle tuli pituutta suunnilleen 50 m, ja tolpat on sijoiteltu vähän hajalleen siten, että esim ylärinteen kauimmaisesta tolpasta joutuu heittämään alarinteeseen puskien ja muiden puiden vuoksi sokkona annukalla. Näin vähän paikkoja vaihtelemalla sai hyvin treenattua tuota uutta putteriforea, midareilla ja puttereilla hyssekulmia, pitkiä putteja ja niin edelleen. Jotta harjoittelusta sai mahdollisimman paljon irti, puttasin myös kaikki lähestymisheitot kohti noita tolppia. Seipääseen osumat yli 1m korkeudelta laskin koriin menneiksi. Niitä ei ollut kovin monta. ;) Kuulostaa melkoiselta säätemiseltä, mutta varsin pienellä vaivalla reilussa vartissa sai pienelle alalle itselleen ihan hauskan radan harjoitella tuota lähipeliä.
Jos pääsisi joka päivä radalle heittämään, tuskin tuollaisia tulisi kyhäiltyä, mutta nyt otetaan harjoittelusta aina olosuhteiden mukaan irti mitä voi. Henkisen puolen harjoitteista sen verran, että yhtäjaksoista tunnin visualisointiharjoittelua en kyllä pysty tekemään, vaan treeni on pilkottu pariin puolen tunnin pätkään, jotta keskittymiskyky säilyy. Lähinnä kyse oli sen funtsimisesta, missä asennossa oma keho kulkee forea heitettäessä, mitä voisi tehdä toisin seuraavissa treeneissä. Tämäntyyppinen harjoitus vaatii kyllä tuekseen ehdottomasti fyysistä treeniä, jotta toimii, ja voi testata eri painopisteiden siirtoa, otetta ja kiekkoja aina välillä. Katsotaan nyt mitä tästäkin tulee. Kivaa on silti treenatessa ollut, ei yhtään puurtamis olo. Ja se lienee tärkeintä!
-
19.4.'12
30 min lämmittelyt keppitreenit
30 min puttitreenit 5-15 m
1h draivitreenit kentällä
Jotenkin tuntuu siltä että tämä kevään eteneminen on ollut hyyyvin hidasta. Osasyy on tietty se että on tullut matkusteltua vähän satakunnan ja varsinais-suomen väliä viime aikoina. Toissapäivänä satakunnan puolella oli aamulla melkein kymmenen senttiä lunta ja lisää pyrytti. Suli tietty pois illaksi, mutta kuitenkin koleaa ja kuraista. Pääsispä joskus vielä vihreille kentille heittämään!
Tänään taas aurinkoisemmassa Uudessakaupungissa lämmittelyt ja päälle draivitreeniä kentällä. Selkäkin alkaa taas tuntumaan vähän siedettävämmältä. Meni enemmän melkein huvikseen viskelyksi ilman parempaa päämäärää kun sai pitkästä aikaa vapaata kenttää heitellä. Täytyisi vähän keskittyä tuohon vauhdinottoon, kun tällä hetkellä lepardin heittää paikaltaan ilman suurempaa ongelmaa 90 metriin, ja sitten taas kun koittaa vauhtiaskelia tapailla ja oikein kiskaista niin valkyrie lentää sen ihan saman. Puttitreeniä tuli taas pitkästä aikaa koetettua vähän tosissaan, 5-8 m menee jo ihan hyvällä prosentilla mutta yli kymmenestä edelleenkin harvempi. Ensi viikolle koetetaan säätää lastenhoidot järjestymään että pääsee Lausteelle viikkokisoihin. Viime kesältä tulosta taisi olla jotain +15 radalta, koetetaan sitä parantaa ja pysyä poissa ob alueilta, eiköhän se riitä.
-
22.4.'12
3 h metsätyöt
30 min venyttelyt
1h puttitreeniä 5-10 m
Tänään venyttelin useampaan otteeseen sen jälkeen kun oli puuhaillut lihakset lämpimäksi metsä-puutarhatöillä tai ihan lajitreenillä. Pitäisi aina vain ja jatkuvasti kiinnittää lihashuoltoon huomiota, eikä vasta sitten kun alkaa paikat menemään enemmän jumiin. Eikö sitä ikinä opi... Illalla sotkin vielä miljoonaa fillarilla kentälle sen jälkeen kun piltit oli saatu nukkumaan. Ehdin heittää bägin tyhjäksi kun alkoi sataa kaatamalla. Treeni siirtyikin sitten enemmän sisätiloihin ja heittelin putteja.
Heittelin parinkymmenen putin sarjoja eri asennoista, aina jokaisen kiekon hain erikseen, taas asennon haku ja heitto. Tein treenistä vähän vaihtelempaa kun kokeilin haaraputtia matalasta horse-stancesta, omaa normi spin-puttia mahdollisimman kaukaa molemmilta sivuilta kurottaen ja niin edelleen. Tätä siksi ettei jumittuisi liikaa omaan hyvään ja turvalliseen puttiasentoon. Sitten kun pitää radalla kurkottaa jostain puun tai puskan takaa minne on taas itsensä näppärästi järjestänyt, niin ei tule heti hätä käteen.
-
23.4.'12
30 min puttitreenit
30 min lämmittelyt kamppailulajit
1,5 h draivitreenit kentällä
+ meditoinnit
Kävin iltasella heittämässä vähän draiveja kentällä, nyt kun ei satanutkaan. Lämmittelin huolella, erityisesti kiinnitin huomiota käsivarsiin ja siihen että saisi paikat rennoiksi. Päivällä mietin draivia vähän enemmän ja syvällisemmin, tuli mieleen ainakin liiaksi eteenpäin kurottavan ryhdin korjaaminen suoremmaksi. Testasin sitä sitten illalla käytännössä. Samoin koetin palata taas perusasioihin ja siihen että saa vedon rystyllä rennosti ja lopussa jämäkästi. Tai jotain.
Heittelin aika pitkän aikaa ensin merkkitikulle 60 m päähän, forella ja midareilla-puttereilla rystyllä, pari putteriforeakin kokeilin väliin. No joo, ei ollut kyllä paras päivä, kauhea haarukka oikeasti tikun molemmin puolin, mutta koetin sinnikkäästi vain treenata tähtäystä ja kiekkojen kulmia ja gripin puristamista-rentoutta... Vähän puurtamista. Alkuun putteritkin kaarsi hyssenä ohi, spiderit lähti -oho -oikealle kädestä silloin kun tuntui että nyt lähtee paremmin. Ja aina välillä joku sinne keskellekin, että jaksoi.
Sitten siirsin tikun 90 m päähän ja heittelin sinne forella ja rystyllä. Jätin foresta pois vauhdinoton yrityksenkin, koetin oikein tietoisesti lopettaa sen "nyt mä kiskasen kauheen siivun tuonne" ;D ajattelun ja keskityin heittämään mahdollisimman rennosti, ryhti pystymmässä, ja vauhti oli korkeintaan pari rauhallista kävelyaskeleen tapaista. Ja ihan samaan 90 m pääsi heitoilla, ainoastaan tarkkuus parani. Rystyllä sama juttu, paitsi että vauhdinotossa tein kuitenkin x-step kuviot, joskin niin hitaasti ettei niistä ollut muuta hyötyä kuin rytmitys. Tai kai tuosta x-step vauhdinotosta nyt on paljonkin iloa, että saa kropan ja oikeaan asentoon ja heiton lähtemään niin että voimaa tulee kiekkoon muustakin kuin käsivarresta. Täytyy vaan jaksaa hioa noita pikkujuttuja koko ajan kuntoon. Keskiviikkona pääsee sitten varsinaisesti korkkaamaan kesäkauden, kun tulee lähdettyä Turkuun viikkokisoihin. Sääennustekin näyttää +15 ja arskaa! Mukava päästä kunnon radalle heittämään pitkästä aikaa, viimeksi pääsi "kunnolla" heittämään Kankaanpäässä pari viikkoa sitten, mutta silloin olikin ihan talviolosuhteet.
-
25.4.'12
2 h viikkokisat Lauste
Tänään olikin sitten viikkokisat Turun puolessa. Oli ihan siinä ja siinä etten myöhästynyt koko tapahtumasta, mutta juoksemalla pääsin vielä yhteen kolmen hengen pooliin. Olisi jurppinut hieman kun ajoin kuitenkin 70 kilsaa kisoihin. Mutta itse kisa. Tulosta taisi tulla jotain +20 vähintään, ettei nyt ihan huippua. ;D
Joka väylältä missä olisi ollut hyvä mahku putata pariin, kolistelin alarautaa, sellaisilta 5-7 m matkoilta. Alituksia nyt ei tarvinnut realistisesti kuvitellakaan ennen kisaan lähtöäkään. Tavoitteena oli pysyä poissa ob-alueilta, mutta se ei ihan onnistunut. Toiseksi hauskin taisi olla väylällä 23, missä heitin ensin piiitkäksi outtiin, puoleenväliin 2-väylää. Ihan hyvä kiskaisu ja varmaan puolihuolimattomasti toiseksi pisin heitto ikinä, mutta väärään suuntaan. Sieltä dropboxiin ja upsilla korin juurelle, mistä kiekko rollasi taas outtiin. +4 siitäkin väylältä. Edelliseltä väylältä puiden kolistelun ja taas minne-sattuu-upsin jälkeisten rollien jälkeen korttiin +5 siltä väylältä. Ja muista tasaisesti bogeytä, taisi pari paria olla joukossa. Parit avaukset 5m tiistä, heti ensimmäiseen puuhun. Aivan mahtava laji. 8)
Olin jonnekin puoleenväliin kierrosta pelkästään ihan fiiliksissä siitä että hei nyt on kesä ja täällä kasvaa ruoho ja arska paistaa ja voi hitto että on kivaa heittää. Varsinkin kun edelliset kunnon radalla heittelyt oli täysin talviolosuhteissa Kankaanpäässä. Jossain vaiheessa sitä alkoi mennä perille että nyt on tulossa huonoin tulos ikinä, mutta oikeastaan sekin masensi vain hetken. Lienee lääkitys kohdallaan tai sitten synnynnäinen aivovamma, mutta vaikka heitin oikeasti todella huonon kierroksen, oli silti kerrassaan mukavaa heittää, ilman pienintäkään hampaiden kiristelyä. Kun ei mene putkeen, niin ei vain mene.
Mutta tekninen jälkipyykki. Pienessä tuulessa pitemmät draivit onnistui kuitenkin rystyltä melkein joka kerta, osasi ottaa sopivasti hyssekulmaa ja kiekko oli oikea. Pituutta olisi monella väylällä voinut olla enemmän, mutta sille nyt ei mahda tällä hetkellä paljoa. Ainoa oikealle karkaaminen oli tuo väylällä 23. Midareita en juuri käyttänyt, ehkä olisi pitänytkin..? Tarkemmissa avauksissa koetin kerran rystyllä putterilla (väylä18) mutta ei onnistunut, meni metsään ja vasemmalle. Foret meni aika pitkälle sinne minne koettikin, mikä lienee heiton tarkoituskin. Pari lipeämistä ihan huolimattomasta otteesta ja niistä taas jonnekin puskaan ja siittä plussaa korttiin. Upsin meni sinne minne pitikin, pituutta näihin kun saisi sen 10-20 m vielä lisää niin kelpaa. Sen sijaan upsien valinta heitoiksi oli pielessä, kun pienillä lausteen kummulla ne eivät jääneetkään paikalleen vaan rollasivat. Sinne ob-alueelle, mistä piti pysyä poissa.
Tästä eteenpäin, jätän kyllä tuon avoimella kentällä heittelyn paljon vähemmälle, tai sitten siihen täytyy keksiä uutta. Kentällä on aina tilaa heittää, avauksissa ei tarvitse miettiä osuuko tuohon puuhun muutaman metrin päässä. Ja tämä kyllä kostautui tänään. Lisää pitäisi ratatreeniä saada, kun vain ehtisi. Puttiin lisää varmuutta ja enemmän myös reilusti yli kympin matkoilta. Suht suora 60m pitkä heitto olisi edelleen kova sana, mutta se pitäisi pystyä tekemään luotettavasti rystyltä ja forelta ja vähän ylä -ja alamäkeen. Se miten sitä treenaan, onkin pään raapimisen aihe. Ja ne oikeat heittojen valinnat oikeisiin hetkiin. Näitäkin saa vain ratatreeneiltä.
Nyt on ainakin niin hyvä tasoitus pohjilla, että saas kattoo ny seuraavis viikkokisois. Onko opittu mitään. ;)
-
27.4.'12
Kauhee flunssa iski päälle heti viikkokisojen jälkeen. Ensi viikkoon mennään sitten pitkälti koskematta kiekkoihin (mitä nyt parit puttitreenit jos ehtii). Huomenna pariksi päiväksi Budabestiin, vähän on pää kainalossa olo mutta mukava reissu varmaan anyway. Piti alunperin tutustua myös heittelymahdollisuuksiin siellä, mutta nyt taitaa kyllä jäädä se suunnitelma, kun lämpötilatkin siellä näyttää olevan jo liki 30.
Lueskelin paikallislehdestä jutun frisbeegolfista ja Uudenkaupungin radasta. Ajattelin ottaa kunnan vapaa-ajan toimeen yhteyttä josko saisi järjestettyä jotain isompaa häppeninkiä tässä keväällä radalle. Samoin kuin viikkokisat voisi laittaa joku pyörimään. Painopiste on sanalla joku. Jos saisi vaikka kunnan puolesta jonkin alkusysäyksen niin että saisi jo ison osan heittelijöitä paikalle samaan aikaan, niin siitä voisi lähteä jotain seuratouhuakin joskus liikkeelle. Itsellä riittää puuhaa kaikissa muissa projekteissa niin paljon, että mitään vetovastuuta uudesta seurasta en voi ottaa, aktiiviksi voin kyllä lähteä. Nyt paikkakunnalla on kyllä heittelijöitä, aina radalla törmää johonkin porukkaan. Viikkokisojakin on jotenkin epämääräisesti pyörinyt ainakin parina kesänä. Näistä ei kylläkään tiedoteta missään muuta kuin puskaradion kautta, joten se kohdeyleisön tavoittavuus on vähän sitä sun tätä.
-
Näemmä olin päivää edellä viime viestissä... No kuitenkin, jos leikitään että ollaan samassa päivässä niin posti toi päivällä kovan paketin Discmanialta, jota sitten oli vielä pakko lähteä testaamaan Tänään iltasella flunssasta huolimatta. Champion Firebird lähinnä foreille ja luotettavaksi yleisdraiveriksi tuulisempiin keliin, Blizzard Champion Wraith 152g, ja vielä kierrätysmuovista tehty Echo Star Teebirdi, oiskos ollu 172g. Sopii jo kierrätyksen kannalta tällaiselle puolivihreälle hippiäiselle!
Blizzard muovinen Wraith antoi kyllä pieneen myötätuuleen vähän lisää pituutta, 10-15 m lisää eli perus 90m draivi meni yli sataseen ihan paikaltaan kiskaisten, ja ilman mitään annukkasilmukoita. Vähän jos pääsee kiekon kanssa tutuksi niin kyllä sillä varmaan tuonne 120 m pääsee hyvinkin. Vähän mietityttää nuo kuplat tuossa rimmissä, mitä on tältä foorumiltakin lueskellut niin taitaa olla aika kuluvaa sorttia nämä blizzardit. Ois hyvä jos kevennys olisi kiekon keskellä ja reuna kovempaa, tietty. Vastatuuleen kiekko käyttäytyi kuin 150g alivakaa, eli aika karmeasti. Ei kannata koettaa ollenkaan vasta- tai sivutuuleen, luulen ma, jos ei halua hakea jostain pusikoista kiekkoa.
Teebirdin echomuovia en äkkiseltään kovin paljoa erottanut muista starmuovisista, ehkä jos nyt oikein tunnusteli, niin saattoi se olla vähän pitävämmän tuntuista. Mutta muuten mainio lätty tuo teebirdi, ja meni hyvin myötä- ja vastatuuleen. Luulen et tästä tulee kyllä se luottokiekko bägiin. Firebirdistä nyt en osaa niin hirveästi sanoa, kun keskityin enemmän noiden kahden edellisen heittelyyn, sitten parinkymmenen minuutin heittelyn jälkeen alkoi flunssa vaatimaan veronsa ja alkoi sen verran pyörryttämän että pakko lähteä kotiin. Äkkiseltään tuntui vähän samalta kuin star Teerex, mutta vielä snadisti ylivakaammalta, ja jotenkin forella lähti paremmin. Täytyy mutustella kiekkoa lisää jahka toipuu. No josko näiden treenien jälkeen pystyisi olemaan koskematta kiekkoihin taas ensi viikkoon asti. Seuraavaksi korkeintaan jonkun fribakisan katselua youtubesta ja kannullinen minttuteetä.
-
3.5.'12
Melkein viikko koskematta kiekkoihin. Henkisesti alkaa olemaan päässyt jo yli viimeviikkoisesta rypemisestä, flunssa painaa vielä vähän edelleenkin. Tänään muutama putti itkuhälytin kaverina sillä aikaa kun korvatulehduksesta ja flunssasta kärsivät jälkikasvut ottivat tunnin päikkärit. Huomenna Turkuun päin työkeikalle ja sen jälkeen illaksi ratoja kiertämään. Alustavasti ajattelin heittää ainakin pari kierrosta Kaarinassa kun on entuudestaan tutumpi, mutta toisaalta treenin kannalta vähintään yhtä fiksua olisi vetää Lausteenkin rataa läpi ja vähän miettiä heittoja. Mentaalisen puolen loppuyhteenvetona voisi sanoa että loppupeleissä olen kuitenkin melko armollinen itselleni, kun tekniikka on pistetty ihan täysin uusiksi perusteista alkaen viime syksyn jälkeen, jos tekniikka onkin vielä sinnepäin, niin tarkkuus ei ole, ja se paranee vain treenillä... Ja oikeilla radoilla heittelyitäkin on sen jälkeen ollut vain yhden käden sormilla laskettavia kertoja. Harjoitteluun lähdetään vielä ainakin tämä kuukausi sillä mielellä, että saisi kaikki gripit ja vauhdinotot ja muut hienosäädöt siihen pisteeseen ettei enää kesemmällä tarvitse tiille astellessa miettiä milläköhän tyylillä tämänkin väylän heittäisi, vaan grippien arpomiset sun muut saisi tehtyä jo treenikerroilla.
7K:n kisa kivireki kolkuttaa parin viikon päästä, ja välttämättä en pääse yhtään kertaa heittämään kunnon radalle sitä ennen. Paria kaveria koettanut jo kuumotella seuraksi radalle, mutta jos joku tätä lukeva ja radoilla muutoinkin kiertävä haluaa seuraksi huomenna 17.00 eteenpäin, niin viestiä voi laittaa vaikka zenhukka@gmail.com osoitteeseen.
-
4.5.'12
4h Harjoituskierroksia Kaarinan & Lausteen radoilla
Kävin heittämässä ensin lämmittelynä ja rauhalliseen tahtiin ensin Kaarinan radan läpi yksin, ja sen jälkeen vielä Lausteelle kaverin kanssa. Kaarinasta tuli +1 ja Lausteelta +11. Oli kerrassaan mukava viskellä, vaikka ajoittain puuskittain kovakin tuuli antoi oman lisänsä heittelyyn. Kaarinassa se ei juurikaan haitannut, eikä oikeastaan Lausteen avoimilla väylilläkään lukuunottamatta kahta väylää kun joutui avaamaan suoraan kovaan vastatuuleen.
Kaarinassa olin viimeksi käynyt heittämässä viime vuoden puolella ja nyt tuntui että väylät olivat jotenkin ...lyhentyneet. :) Kun on harjoittelun tuloksena tullut vähän pituutta ja pikkuisen tarkkuuttakin lisää, niin par tulokseen ei tarvinnut juuri tehdä töitä pitemmilläkään väylillä. Se että lopputulokseksi tuli pieni plussa, johtui pelkästään ohimenneistä puteista. Koetin tehdä mielessäni harjoittelusta vähän kilpailumaisempaa, etenkin putatessa koetin monesti lisätä tietoisesti vähän painetta visualisoimalla kilpailutilannetta ja "tän täytyy mennä sisään" ajattelumallia. Ja aika usein ne putit sukelsivat ja kolisivat alarautaan, jännä juttu. Eli lisää puttitreeniä ja suoritusvarmuutta.
Kaikki avaukset heitin myös paikaltaan, ilman vauhdinottoa. Kun viikkokisoissa huomasin ettei vauhdinoton askelkuviot ja painonsiirrot ole vielä kunnossa niin että niistä saisi lisämetrejä, niin parempi panostaa tarkkuuteen ja rentouteen. Ja näemmä ihan oikeilla jäljillä olin. Avaukset tein melkeinpä poikkeuksetta väylädraivereilla, 90% rystydraiveista Leopardilla ja Teebirdillä, milloin tuuli vähän kovempaa. Kerran kokeilin pieneen myötätuuleen Lausteella myös Blizzard Wraithia ja olisikin ollut muikea pudottaa putteri 120 m väylän päätteeksi 3metrin päästä koriin, -mutta puttasin alarautaan, tietty. ;D +11 tulos tuli lähinnä alkupään avointen väylien outeista, joita näemmä vieläkään en osannut oikein varoa. Muutamat helpot putitkin tuli missattua. Mutta näemmä Lausteellakin alkaaa tuo par tuloksen lähestyminen jo kolkuttamaan, ainakin mielessä. Siihen ois mahtava päästä vielä tänä kesänä.
Forella tarkkuus oli varsinkin metsäväylien kapeammissa ränneissä suorastaan liiankin hyvää ollakseen totta. Ja näilläkin heitin forea väylädraivereilla, enimmäkseen Eaglella. Henkisesti oli hauskaa huomata ettei nyt ole ihan niin surkea kuin mitä viime viikkokisoissa tuli Lausteella ryvettyä. No, mutta kilpailutilanne on vain niiiiin eri, näemmä. Ja sitä kisapäätä saan vain konttaamalla kisoja uudelleen.
Varsin hyvä treenipäivä. Sitä kun heitteli viimeisiä väyliä tuulen jo tyynnyttyä ja mustarastaan laulellessa, vihreällä nurmikolla tallustellessa ja siedettävä tulos taskussa, kyllä sitä vain saa aika paljon irti tästä harrastuksesta. Ja aina ei tarvitse koettaa tehdä niin tulosta (eipä?) vaan sitä voi nauttia myös keväästä, luonnosta ja tietysti kuittailemalla armottomasti kaverille epäonnistuneesta avauksesta metsään. "Ai sä lähestytkin tota kautta?" ;D
Mahtava laji.
-
Kerran kokeilin pieneen myötätuuleen Lausteella myös Blizzard Wraithia ja olisikin ollut muikea pudottaa putteri 120 m väylän päätteeksi 3metrin päästä koriin, -mutta puttasin alarautaan, tietty. ;D
Mikäs väylä tää oli? Jos kakkonen, niin koria on siirretty lähemmäksi ja vanhoista ratakartta/väylämerkinnöistä poiketen se on hiukka lyhyempi eli 100m. En oikein keksinyt mikä muu se voisi olla tuolla mitalla?
Oltiin kanssa eilen Lausteella. Saattaa olla, että näinkin teidät. Meitä oli viiden porukka...
-
Mikäs väylä tää oli? Jos kakkonen, niin koria on siirretty lähemmäksi ja vanhoista ratakartta/väylämerkinnöistä poiketen se on hiukka lyhyempi eli 100m. En oikein keksinyt mikä muu se voisi olla tuolla mitalla?
Oltiin kanssa eilen Lausteella. Saattaa olla, että näinkin teidät. Meitä oli viiden porukka...
no kakkonen se tietty oli... :'( nyt murskaantui mun kuva siitä 120 m siivusta, kyllä se vähän liian helposti olisi tullutkin. Julmaa. ;D Teidän porukka taisi varmaan mennä sitten muutaman väylän edellä, muistan nähneeni sellaisen porukan. Hiljaista oli loppuillasta Lausteella, ysiltä olin varmaan viimeinen lähtijä. Tuuli vaihteli aika paljon kierroksen alussa ja lopussa. Jos teilläkin oli kauheeta puhuria aloittaessa, millä avasit ykkösen? Itse en keksinyt paljon muuta repertuaarista kuin firebirdin forella, ja pituus jäi jonnekin 50 m tuntumaan pusikkoon.
-
no kakkonen se tietty oli... :'( nyt murskaantui mun kuva siitä 120 m siivusta, kyllä se vähän liian helposti olisi tullutkin. Julmaa. ;D
Tuuli vaihteli aika paljon kierroksen alussa ja lopussa. Jos teilläkin oli kauheeta puhuria aloittaessa, millä avasit ykkösen? Itse en keksinyt paljon muuta repertuaarista kuin firebirdin forella, ja pituus jäi jonnekin 50 m tuntumaan pusikkoon.
Heheh. Sorryy! Ja se kakkonen on vielä reipas alamäki, joten 80-90 metrin heitto jaksaa hyvin korille ;)
Joo häijy tuuli oli avoimilla väylillä. Metsässä ei paljon vaikuttanut.
Avasin ykkösen kohtuu vakaall Destroyerillä. Heitin lujaa flättinä aukosta hiukka vasemmalle ja annoin tuulen kääntää antsaan. Käänsi vähän liikaa ja kiekko jäi siihen väylää halkovan puurivin oikeaan reunaan. Sieltä sitten putteria puskien läpi, mutta valitettavasti jäi johki 15 metriin ja putti ei jaksanut perille. Bogia korttiin...
-
9.5.'12
1h harjoituskierrosta Uusikaupunki
Viime viikon Lausteen kierroksen jälkeen flunssa tuli vielä takaisin ja vähän enemmän voimalla. Jonakin päivänä on ollut jo vähän siedettävämpi olo, mutta sitten on taas saanut olla toisena suunnilleen vuodelevossa. Tunnin harjoituskierroksen jälkeenkin oli aika voipunut, mutta eiköhän se tästä. Pitäisi vain malttaa olla hiljaa niin kauan kuin on kipeä, eikä rehkiä liikoja.
Heitin 2x kierrosta, -4 & -5. Toisella kierroksella oli jo 8. väylällä tuloksena -7, mutta sitten puttailinkin pari kertaa ohi ja jäi tämän kevään rataennätys tekemättä. Radalla kyllä pitäisi päästä tuohon -8 tulokseen, kun periaatteessa kaikki väylät on yhtä lukuunottamatta heitettävissä ihan holareilla, 30-70m pituisina. Vähän sumuinen oli pää kierrosta tehdessä, mutta ilman suurempia kämmejä meni. Loppuviikko varmaan vielä vähän hissukseen, jos sitten ensi viikolla vähän viskelisi ennen Kivireki-kisaa.
-
13.5.'12
2h draivitreeniä
30 min venyttelyt
14.5.'12
3 h harjoituskierrokset Kankaanpää Viidentienristeys & Myllymäki
Pitkästä aikaa tuli tehtyä oikeasti jotain treeniäkin. Töiden puolesta tuli taas lähdettyä satakuntaan päin, ja kun flunssakin on jo selätetty niin mitäpä sitä muuta kuin heittelemään...
Rakentelin taas kotitilalle pienen treeniväylän, merkkitikuiksi 1,5 m seipäät joiden päähän reilunkokoinen säkki liehumaan jotta erottaa paremmin metsää vasten. Pieneen alamäkeen sainkin taas helposti väsäiltyä ihan hauskan radan. Korkeat pensaat ja toisella puolella savusaunarakennukset antoivat alaspäin viettävälle radalle vähän kapeampaa mallia. Varsinaiselta heittopaikalta torppasin nurmeen ensimmäisen merkin 50 m päähän, seuraavan 70 ja viimeisen 90 m päähän. Noudattelee pitkälti sitä max tarkkaa heittopituutta. :) Koska "väylän" muoto ei juurikaan antanut myöten harjoittaa pitempää annukkaheittoa, pitemmälle tikulle heittelin lähinnä forella. 70 m sai sitten heittää sekä forella, että rystyllä lähinnä putteria ja midaria. Lyhimmälle etäisyydelle koetin parhaani mukaan pommittaa puttereilla ja upseilla. Ihan hauskaa oli.
Miten se menikään, jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla ottaa? Itse sain taas ihan hirveästi hauskuutusta keskenäni näinkin simppelistä radasta, samoin kuin siitä että kuulin illalla käen ensimmäisen kukunnan tänä keväänä, nurmikko ja muut kevään hajut tuoksuivat mahtavalta varsinkin kun flunssan jälkeen sentään haistoi jotain. Nyt on myöskin sen puolesta mukava vielä harrastaa ulkona, ennenkuin ne ihmissyöjät (hyttyset&mäkäräiset&polttiaiset) tekevät ulkonaliikkumisesta lähes mahdotonta ilman massiivista karkoitusvälineistöä. Kotitilan suojaisissa ja kosteissa metsiköissä näitä kun sikiää ihan uskomaton määrä, edes lapissa en ole koskaan törmännyt vastaavaan ötökkäinvaasioon.
Seuraavana päivänä sain jätettyä jälkikasvun päiväunille omien vanhempieni huomaan ja karkasin itse radalle heittelemään. Mielessä kaihersi vähän vielä tuo huhtikuun alun surkea tulos Prodiscus skabassa Kankaanpäässä. Ilma oli vähän harrastukselle tosin haastava, puuskittain tuuli oli varmaan yli 15 m/s myös lähimmän havaintoaseman mukaan.
Viidentienristeyksessä heitin +8, mikä taitaakin esittää varsin osuvaa kuvaa tämänhetkisestä taitotasosta. Sen verran vain heitetään kun osataan. :D Kauhea tuuli oli itse asiassa avauksissa harvemmin haittaavaa, enemmänkin sain sen avulla ratsastettua sen parikymmentä metriä pitemmälle kuin normaalisti, kun tuuli sopivasti takaa tai sivuilta. Muutamalla väylällä kokeilin avausheittojen jälkeen myös vähän vakaampia väylädraivereita, mutta totesin kyllä että ylivakaat nopeat draiverit lähes pelkästään forella toimivat itselle niissä olosuhteissa hyvin. Ob-alueet, joista epäilin tulevan paljonkin plussaa, rikkuivat vain kerran, lienen tänään ollut ylivarovainen niiden suhteen.
Silloin kun sopiville 5-10m puttietäisyyksille pääsin, niin kori kyllä kolisi, vaan ei uponnut, sen verran tuuli kyllä haittasi. Itse sain eniten kiksejä, kun pääsin puttaamaan paaria 10 väylältä ensimmäistä kertaa, ensin onnistunut piikkisuora avaus rocilla, sitten forella kupille, ja siitä tietysti putti ohi. Tämä kyseinen väylä on teettänyt jotenkin paljon päänvaivaa tähän asti. Jos oikein arvaan, niin isot pojat heittää sen sopivalla annukalla kupille, mutta kun itsellä ei rahkeet siihen riitä, niin olin tosiaan jo ihan fiiliksissä jo siitä että pääsin *melkein* paariin ekaa kertaa....
Jälkkäriksi kävin heittämässä vielä lyhyen Myllymäen radan, mutta vaikka ei rata nyt niin huimaava ole vaativuudellaan, ei täälläkään henkseleitä paukuteltu. Ja tuulta tietty syytän, vaikka eihän se vaatisi kuin treeniä putteihin. -5 tältä radalta. Näiden parin päivän heittelyiden seurauksena on ainakin hyvä mieli, kun osuu edes sinnepäin. + jotain uutta, huomasin että on parin päivän intensiivisen foren heittelyn jälkeen tullut rakko etusormen ulkosyrjälle, siihen kohtaan missä rimmi lepää ja heitossa vähän napsaisee! Kaikkea sitä.
Yhteenvetona parista päivästä voisi vetää ainakin seuraava:
Putti on edelleenkin vähän liian sattumanvaraista oli tuulta tai ei, kun matka kasvaa yli 7 m.
Forella tarkimmat ja myös kaikkein pitkimmät heitot saa venytettyä Eaglella ja Beastilla, kun tyyntä tai kohtuu tuulta. Tuulella luottokiekot menee tässä järjestyksessä 1. Halo 2.Trident 3. Firebird. Paitsi että tuota tulilintua ei enää ole, päivän päätteeksi huomasin että se oli jäänyt jonnekin Kankaanpään metsiköihin, ja kun en jostain syystä sitä tussannutkaan, lienee se menetetty. Jos sattumalta tätä lukeva bongaa 165 g oranssin firebirdin 5tr radalta, on se melkoisella varmuudella meikäläisen.
-
Jos sattumalta tätä lukeva bongaa 165 g oranssin firebirdin 5tr radalta, on se melkoisella varmuudella meikäläisen.
Ilmoitellaan jos ilmaantuu löytölootaan.
-
Siellä se makaa nyt. Sattui olemaan vielä nimetönkin.
-
Siellä se makaa nyt. Sattui olemaan vielä nimetönkin.
Kauhea munkki kävi, hienoo! Tulen seuraavan kerran Kankaanpäähän heittämään jos suunnitelmat täsmää, amatööritourille 19.6. ketähän siellä voisi kysellä jotta saisi tulilinnun takaisin bägiin?
-
Eiköhän siä löytökiekot oo saatavilla ku järjestäjiltä kyselee. Jos aikasemmin on tulos kpäähän ni kannattaa olla jompaan kumpaan Auluun yhteydes ajois, poikulit kun ei aina oo maisemis, mutta eiköhän yks kiekko silti saada omistajalleen järkättyä...
-
17.5.'12
2h metsätyöt
30 min venyttelyt
30 min puttitreeniä 5-15 m
Tänään tämän talven viimeinen peruskunto-metsätyökeikka. On se kyllä vähän veren kaivamista nenästä pyöritellä niitä tukkeja tällä selällä, varsinkin kun ovat oikein imeneet itsensä painavaksi tähän aikaan vuodesta. Aika siedettävä olo silti näin iltasella, kun otti rauhallisesti ja venytteli kunnolla. Parina viime päivänä tuli tehtyä myös vähän lähäritreeniä, 50 ja 70 m matkoille puttereilla ja midareilla, väliin pari foreakin. On se vain vaikea se suoraan heitto tuollaiselle matkalle. Jonkinlainen tuntuma silti alkaa jo olemaan, vaikka harhalaukauksiakin tulee tietty vielä.
Tänään puteissa meni aika miellyttävästi heti ensimmäiset 5 sarja sisään kympistä. Ja sitten jostain reilu 12m enää 2/5. Heittelin muutaman kerran tuolleen että sahasin välillä niin pitkää puttia kuin vain treenipuitteet antoi myöden, sitten taas lähempää. Ei se mahdottomalta tunnu tuo yli 10 m matkakaan, mutta varmuutta siinä ei vielä ole. Kauas on pitkä matka. :)
Huomenna varmaan korkeintaan pikkuisen puttailua ja enemmän mentaalista harjoittelua. Lauantaina olisi Kivireki kisa, 3 rataa Kaarina, Paimio, Lauste. Paimiossa ei ole tullut käytyä sitten viime kesän ja tekniikan uusimisen jälkeen, joten täytyy ihan pitää pieni meditointihetki, muistella väyliä ja visualisoida ne mielessään, plärätä etäisyydet esiin ja sitten ihan miettiä millä kiekolla heittää. Sama täytyy tehdä myös Lausteelle, koska viimeksi muutama viikko sitten siellä viikkokisoissa oli aika moni heitto-kiekkovalinta ihan väärä ==> +26 tulos. ::) En tiedä kuinka moni heittäjä tekee tuollaista esityötä kisoja varten, ainakin vähän oudompien ratojen kanssa tuntuisi että jos pääsee kerran kiertämään ennen kisoja niin sen jälkeen olisi hyvä ihan istua ja miettiä omien heikkouksien/vahvuuksien kanssa miten mennään.
Rankka päivä lauantaista tulee silti, mutta jos vain selän kanssa pärjäisi siedettävästi ja koettaisi välttää pahimpia ryssimisiä ja ob-alueita, niin eiköhän siitä hauskaa tule. Ja kokemusta taas ainakin. Tuloksissa voisin olla tyytyväinen jos tuota Laustetta saisi parannettua ainakin kymmenellä heitolla, Kaarinasta pari yli parin molemmilla kierroksilla ja sama Paimiosta. Noh, mutta sitten näkee kun menee että kuinka kulkee. :)
-
Paimion väyläpituudet ei näy netissä olevassa kartassa. Ne on 88 91 95 85 87 62 127 65 ja 61 metriä.
Kyllä tulee itsekin vähän mietittyä kiekkovalintoja etukäteen, mut mitään ei voi lyödä lukkoon, koska olosuhteet (tuuli pitkälti) määrittelee lopulta mitä heitetään. Myötäiseen esim. paljon enemmän midaria kuin kovaan vastaiseen... Jonkinlaista suuntaa antavaa peliplääniä on kyl ihan kiva vähän etukäteen pohdiskella.
-
Jonkinlaista suuntaa antavaa peliplääniä on kyl ihan kiva vähän etukäteen pohdiskella.
Tavallaan se onkin yksi hauskuutus tässä lajissa tuo etukäteen mietiskely. Ei nyt tietty jokaiselle harkkakierrokselle, mutta varsinkin tällaisiin vähän isompiin häppeninkeihin. Tulee mieleen yksi strategiapelisarja mitä pelattiin kaverin kanssa pc:llä, ikäloppu Alpha Centauri. Alussa vuoropohjaisena vuorot kesti 5 min, mutta sitten jäätiin vähän koukkuun ja pelattiin samaa peliä yli vuosi ja lopussa vuorot kesti parikin tuntia. Ja kun ei istunut koneella niin väliajoilla töissä tai koulussa vain funtsi kaikkia strategioita ja mahdollisia seurauksia... Oli aika intensiivistä loppuvaiheessa. Itsellä ainakin tuo pieni suunnittelu kannattaa harjoittelun tässä vaiheessa, että saa heti raakattua ne kiekot-heitot pois millä on isoin mahdollisuus epäonnistua.
Vähän koettanut vauhdinottoa tapailla, mutta ongelmana on epätarkkuus ja kiekkojen karkaaminen usein oikealle... Kaikenlaista heilumista on siinä vielä liikaa. Luulen että huomisissa kisoissa koetetaan pärjätä pitkälti ilman vauhtia, ja keskitytään sitten taas ensi viikolla tuohon vauhdinottoon. Olisi kyllä hyvä jos olisi joku personal raineri, nyt tuntuu että pituuksien kanssa on jääty tallomaan tuonne 90m tuntumaan. Sen tarkan avausheiton pituuden nostaminen tuonne reilusti yli sataan metriin helpottaisi kyllä kummasti parin saamista monilla radoilla.
Ongelmallista tämä suunnitellun vapaapäivän pitäminen. Vaikka aamulla lähti liikkeelle taas vähän irvistellen selän kanssa, niin pihalla nököttävästä 15 kuution multakasasta tuli silti taas kärrättyä muutama kottikärryllinen eri puolille tonttia. Vähän tekisi mieli myös pyöritellä vähän keppejä ja hakata säkkiä kun kamppailutreenejä ei ole ehtinyt pitämään melkein kuukauteen... Ja vähän puttaillakin voisi, muutaman kerran heittää niitä suorien 60-70 m heittojen harjoitteluja puttereilla... Pitäisi kalauttaa itsensä aina tajuttomaksi heti aamulla ettei lähtisi nykimään aina turhia, kun se lepokin on oikeasti eteenpäin harjoittelussa. Joka tapauksessa, mahdottoman hauska päästä huomenna heittämään ihan koko päiväksi, vaikka se tarkoittaakin 04.00 herätystä. ::)
-
Kivireessähän on yli kaksikolmasoaa väylistä sellaisia, et tuo sun 90 metrinen draivi vie sut jo pirkkuputille (enintään 10 metriin), joten tarkkaa heittoa vain.
Oikealle karkailu johtuu itsellä liian kovasta puristuksesta gripissä tai siitä, että kiekko lähtee huomaamatta pienessä antsassa, kun heittäessä selkä nousee pystyyn. Koita heittää muutama heitto vähän iisimmällä puristuksella ja kumarra pikkuisen "kiekon päälle" heittäessä. Jos vaikka auttaisi.
-
Oikealle karkailu johtuu itsellä liian kovasta puristuksesta gripissä tai siitä, että kiekko lähtee huomaamatta pienessä antsassa, kun heittäessä selkä nousee pystyyn. Koita heittää muutama heitto vähän iisimmällä puristuksella ja kumarra pikkuisen "kiekon päälle" heittäessä. Jos vaikka auttaisi.
Kiits vinkistä. Ainakin tuon gripin liiallisen puristuksen tunnistin heti. Yleensä aina kun koettaa heittää vähän "pitemmälle" eli pistää peliin enemmän voimaa ja vähemmän tekniikkaa niin lopputulos on kiekon harhailu. Liiaksi vain ahneuksissaan yrittää, rennolla heitolla pääsee tarkemmin lopputulokseen. Kun sen vain saisi taottua tuonne lihasmuistiin ja pääkoppaan...
Heittelin vielä muutaman putin, sain pidäteltyä itseni tekemästä enenpää. 15 m päästä 6/10 sisään ja 7 m 9/10, 5 m 10/10, varmaan paras tänä keväänä. Huomenna silti varmaan ylä-alarauta kolisee ja yli 10 m putit tietty seiftaan... ;D
-
19.5.'12
n. 12-13h Kivireki kisaa Kaarina, Paimio, Lauste
Olipas se päivä. Myöhemmin voisi analysoida enemmän, mutta nyt riittää sen toteaminen että heitin uskomattoman huonosti ja sain varmaan syystäkin jumbosijan, tosin tarkkoja tuloksia ei ole vielä saatavilla. Oma peli hajosi heti aamun ekalla kierroksella toisella väylällä, joka oli Kaarinaan väsätty ylimääräinen saariväylä. Eka heitto outtiin, ja sen perään sitten varmaan 3x heittoja uudestaan outtiin kun koetti korjata tilannetta eikä pysähtynyt yhtään miettimään tarkemmin. Kun kortissa oli kymmenen plussaa toisen väylän jälkeen, alkoi kaikki mennäkin jo ilman jarruja. Oikeastaan mihinkään heittoon ei ollut yhtään luottoa, hartiat jäykkinä ja pasmat ihan sekaisin koetti olla ryssimättä enempää ja tietäähän sen mitä sitten tapahtuu. Lisää ryssimistä. ;D Oikeastaan putti oli läpi koko kisan ainoa asia joka kulki jollain tavalla. Lisäksi selkä heitti kunnolla jumiin heti ekan kierroksen jälkeen. Loppupäivä meni välillä aika kivuliaasti, mutta Paimion kierroksen jälkeen alkoi vähän helpottamaan kun sinnikkäästi venytteli ja verrytteli paikkoja kipulääkkeen avulla auki. Pitkä päivä.
Toiselle kierrokselle sain vähän parannettua, puolen päivän jälkeen Paimiossa olin jo päässyt vähän aamusta yli ja siellä kulki paremmin. Illalla Lausteella tuli itselle kohtuutulos, joka oli ainakin parempi mitä viime viikkokisojen +26. Parannettavaa reilusti, mutta pääsi sentään jollain väylällä onnistuessaan jo pariin ja jossain jopa alle mikä on itselle aika mainio tulos. Loppupäivän keräily ei riittänyt silti millään kumoamaan tuota karmeaa aamun Kaarinan tulosta. Ihan hanurista oikeasti heittää lähes poikkeuksetta harjoituskierroksilla sellaista paria plussaa ja sitten kisoissa heti reilu parikymmentä plussaa!
Mitä tässä on nyt parit isommat kisat (jotka on myös tähän mennessä ainoat) tänä keväänä heittänyt, niin kyllä nyt näyttää siltä että kisoissa ongelma on pitkälti korvien välissä. Ei pysty heittämään samalla tavalla kuin harjoitellessa, ja mikähän siinä sitten on... Pienempikin takaisku niin heti palaa päreet. Saati sitten isommissa! ;D Yhdessäkään pitemmässä avauksessa ei ollut yhtään luottoa, lähtivät vähän minne sattuu, forella osui enemmän sinnepäin. Ei tarvinnut miettiäkään mitään 90 m avauksia, kun heitoista oli rentous tiessään ja tekniikka hajoilee. Vähänkin kovemman paineen alla keho koettaa vielä palata takaisin vanhoihin huonoihin heittelytekniikoihin, kiekko lähtee pelkällä kädellä eikä vartalolla yhtään.
Nyt unta palloon ja huomenna puhdas lepopäivä, sitten katsotaan uusiksi treeniä ja tarkempi mitä-tästä-opimme.
-
22.5.'12
1h lämmittelyt kamppailulajit
1h draivitreeniä kentällä
Pari viime päivää kisojen jälkeen mennyt aika "leppoisasti" kipulääkkeiden ja relaxanttien varassa, ihan muutamat piirretyt on tullut kanssa lasten kanssa katottua, kun ainoa fyysinen mihin on pystynyt, on lähinnä nenän kaivuu. Selkä meni jo kisoissa mutta kun pysyi koko päivän liikkeessä ja lihakset lämpimänä niin realismi paljastui vasta seuraavana päivänä. Tänään kuitenkin pääsi jo sängystä ylös muutenkin kuin ensin polvilleen-kontalleen-seinää vasten, joten illalla huolelliset lämmittelyt ja vähän treeniä. Jos jollakulla on joskus ollut selkä joskus niin kipeä että täytyy vähän miettiä vippaskonsteja miten nuo sukatkin laittaisi, niin sellaisella tasolla ollaan menty. Kauhea morkkis ollut muutenkin viimeiset pari päivää nöyryytystuloksesta Kivireestä, joten henkisesti oli ihan kiva kun pystyi taas ottamaan varovaisia juoksuaskeliakin ja koettamaan treenin tapaista.
7K:n kivireessä tuli kyllä haukattua liian iso pala kakkua mitä tässä on miettinyt. Ensinnäkin oma tekninen taso, joka on vielä vähintäänkin hiomisvaiheessa - toisin sanoen aika huono. :D Kaikki gripit ja oikeastaan koko heittotekniikka on tullut haettua tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Talven pimeät 3kk yksin pelkkää pressuunheittämistä vajassa ei ihan vastaa täysipainoista tekniikkatreeniä, joskin sillä oli se puolensa että pääsi edes suunnilleen vanhoista "sinnepäin" viskelytekniikasta eroon. Huhtikuun alun jälkeen -jota nyt voi näillä leveyksillä pitää kauden aloittamisajankohtana, - on tullut käytyä ihan radalla suunnilleen yhden käden sormilla laskettava määrä. Se mitä tässä on tullut huomattua jo aikaisemminkin keväällä, eli ihan radoilla käymistä tarvittaisiin lisää, jotta saisi sitä tarkkuuttakin eri heittoihin.
Toisekseen oma fyysinen taso, jos kohta kunto onkin varsin hyvä, niin silti tuon selän puolesta kun on puolivalmis eläkeläinen niin pitäisi pelata sen mukaan eikä luottaa siihen että se ehkä kestää pitkän päivän heittelyä. Viimeinen kuukausi on tullut tehtyä aika pitkää päivää ihan lapion varressa ja muissa puutarhatöissä, ja lepopäivä harvassa, joten ei nyt ollut ihme että se sanoi *naps* viimein. Kyllähän sitä toivoi että vielä kestää.
Kaarinasta ekan kierroksen sysipimeän surkea tulos oli silti pitkälti kiinni siitä että ensinnäkin pääkoppa ei kestänyt tuota itsellä kakkosväylän 11 tulosta. Sen jälkeen kaikki koko peli ja suunnitelmat petti. Kun fysiikka alkoi myös oireilla, niin olisi varmaan ollut ehkä viisainta jättää koko päivä tuohon. Mutta kun ei ole tottunut periksi antamaan, niin oli pakko rypeä sitten koko loppukisa, meni miten meni, ja heittää mitenkuten pystyy. Ja huonostihan se meni. Heittää sai ainakin koko rahan edestä. ;D
Mitä tästä eteenpäin... Koska radalle ei edelleenkään pääse edes joka viikko eikä vertaistukea muista heittelijöistä saada, niin on pakko koettaa vaan kytätä silmä kovana tekniikkafoorumia ja videoita, koettaa järjestää itselleen ratamaisia olosuhteita myös kenttäharjoitteluun, jatkaa sitkeästi puttitreeniä (joka toimi ainoana tekniikka-osa-alueena koko kisassa) ja mitä vielä... No mä en myy mun kiekkoja vielä, aion edelleenkin nauttia kesästä, käydä myös heittämässä kavereiden kanssa ja jos jossain kisoissa tämän kesän aikana sattuu olemaan muu kuin viimeinen listoilla niin kauheen kiva. :) Vielä kun nuo tiilenmurskaustreenit saisi hyödynnettyä tässä lajissa jotenkin... On vaan niin kauhean vapauttavaa henkisesti pistää muutama tiili päreiksi kun ei ole onnistunut saamaan 90 m draivia 10m levyiseen ympyrään... >:(
Torstaina olisi tarkoitus tutustua Marttilan rataan ja kisailla siellä enemmänkin leppoisasti pienemmän porukan kisoissa. Porukka on tosin pienehkö alle 20 hlöä, mutta koska suurinta osaa en edes tunne niin parempi ettei mene arvuuttelemaankaan edes mitään tuloksia. Näyttäisi vähän ja mitä on kuulostellut, niin Kaarinan tasoiselta, joten koetetaan tuollaista +4 tulosta ihan kylmiltään. No, katsotaan uusi rata ja pystyykö sitä vielä tiille astelemaan lätty kädessä. :)
-
.... ja se mitä jäi tuosta ylläolevasta mainitsematta... Ensinnäkin kisajärjestelyt oli ihan mahtavat. Mainio hotellitason aamupala ekan kierroksen jälkeen, bussikyyditykset, kaikki muut. Ihan pelkkää plussaa. Ei voi muuta sanoa kuin että oli onnistuneet kisat, kaikki toimi järjestelyiden osalta kuin voi vain toivoa!
-
25.5.'12
(24.5. 1,5 h fribailua)
Eilen tuli tutustuttua Marttilan varsin metsäiseen rataan. Tulokseksi tuli +3, joka taas lienee ihan hyvin omaa tasoa kuvaava. Kolme avausta meni enemmän tai vähemmän pieleen ja suunnilleen saman verran putteja alle 10 m alueelta. Kaikki treenillä taas parannettavissa. Tulos riitti silti pienen porukan kakkossijaan ja kiekkopalkintoon, mikä tässä tapauksessa oli Tuonelan Joutsen uudempaa painosta.
Olin silti enemmän kuin tyytyväineen siitä että pystyi taas heittämään suunnilleen ilman suurempaa kipuilua selän kanssa ja pienet x-stepin tapailut ei aiheuttaneet karkailua kuin muutamalla kerralla. Ihan hauska rata, mutta varsinkin 6-väylä aiheutti pientä päänraapimista. Ensin sellaiset 80 m avausta suoraan, okei, mutta sen jälkeen olisi pitänyt lähestyä toiset saman verran korille, joka oli ihan pelkän metsän keskellä, ilman mitään väylän tapaistakaan, siis ei kerrassaan mitään raivattua reittiä. Sinne vain kauhealla munkilla jostain puiden välistä. :D
No, uusi rata ja ihan kiva jo vaihtelunkin vuoksi. Pientä puttitreeniä on koettanut aina välissä veivata alle 10 m matkoilta, mutta tuntuu aika jäykältä vielä kun selän jonkinasteinen jumi rajoittaa liikeratoja. Tuonelan Joutsen tuntui varsin tukevalta putterilta, vähän vielä P2:sta jyremmältä mitä koettaa pitemmille matkoille. Kun ehtii kentälle heittelemään niin katsotaan miten käyttäytyy. Kun fysiikka alkaa taas näyttämään paremmalta, täytyy alkaa katsastamaan mihin lähialueiden kisoihin sitä lähtisi jos vielä kehtaa. :D
-
27.5.'12
puolisen tuntia ratakierrosta Kokemäki
1h puttitreeniä
Viikonloppuna tuli käytyä Kokemäen suunnalla juhlimassa häitä. Jälkikasvua majapaikalla (Anttilan tila-hostel) nukuttaessa ulkoa alkoi kuulumaan häiritsevää kilinää, joka kuulosti ihan korin kilahtelulta. Ja olihan siellä siirrettävä kori sitten talon nurkalla. Kävipä tuuri kun nakkasin vielä lähtiessä muutaman kiekon autonperään. Puttitreeniä sitten vain iltasella. Samoin katsoin iltasella netistä että paikkakunnalle on juuri pykätty uusi pikkuratakin. Sunnuntaina sitten kävin heittämässä radan hyvin pikaiseen läpi, -5. Rata löytyi helposti, hyvät opasteet, tiit, väylät selkeät. Pari väylää oli 80 metrisiä, joilla pääsi hyvin koettamaan forella melko kapeaa ränniä pitkin. Yllättäen? :D kaikki foret onnistuivat, Eaglella sai aika tarkkoja napautuksia. Kai se heittojen tasaisuuskin sieltä tulee kun vain jaksaa treenata... Pari puttia ohi alle kymmenestä metristä ja yksi epäonnistunut avaus rystyllä. Mutta ihan hauska oli käydä ja majapaikassa joku jutteli että viikon päästä on avajaisetkin.
Tänään iltasella vielä vähän puttitreeniä kunnes hyttyset hätistivät sisälle.
-
29.5.'12
Viime päivät tullut enimmäkseen sairastettua flunssaa minkä jälkikasvu on varmaan taas tuonut päiväkodista tai mistälie. Se aika kun ei ole pahemmin pyörryttänyt, on tullut lähinnä kunnostettua ulkosaunaa. Että ei nyt varsinaisesti mitään lajiin liittyvää. Välissä muutama putti, mutta ei nyt mitään treeniä kuitenkaan. Loppuviikolle jos vähän helpottaisi niin voisi käydä kentällä kiskomassa kiekkoa. Yksi ajatus tuli jonkin kuumehoureisen mietiskelyn yhteydessä mieleen tuosta vauhdinotosta, minkä hiominen on täysin alkutekijöissään. Kun mielessäni sitä askelkuviota katselin niin x-step on oikeastaan ihan yksi yhteen sivupotku laahaamalla, ainakin jossain harrastamassani lajissa. Paitsi että sen oikean jalan kengän voisi jättää maahan, tietty. :D Samoin voisi koettaa jos saisi jostain toisesta potkukuviosta jotain ajatusta tuohon painonsiirtoon. Laitetaan korvan taakse ja testaillaan kun ehditään.
Muistin että jossain vaiheessa tuli mietittyä osallistumista Frisbeepoint tourin Kankaanpään osakilpailuun. Kävin eilen pläräämässä sivuja ja huomasin olevani melkein myöhässä ja että kisahan on melkein täynnä! Maksoin pikimmiten osallistumismaksun, mutta tänään sivuja katsellessani taas huomasin että oli oli jäänyt tuo ilmoittautuminen puolitiehen, kisakoneessahan oli sille ihan oma kohta, no sekin korjattu. Ehkä ehti vielä mukaan. Kaikkea häröilyä sitä tässä vaiheessa tulee tehtyä, mutta kai sitä oppii... Jos saisi tuota vauhdinoton askellusta katsottua tässä parin viikon sisällä paremmin, niin voisi olla taas vähän varmempi olo taas lähteä Kankaanpäähän. Ja jos ei rystylle vielä siihen mennessä löydy kohtuullista tekniikaa vauhdin kanssa, sitten heitetään vain forella. Simppeliä.
-
4.6.'12
30 min lämmittelyt keppitreenit
1h draivitreeniä kentällä
Flunssasta on päästy yli ja selkäkin taas aika normaali, eli kiekot kainaloon ja heittämään. Kun on taas vähän aikaa ettei ole tehnyt mitään liikunnallisempaa, niin lämmittelin niin huolella kuin keksin käsivarsia ja erityisesti noita keskivartalon lihaksia ettei taas kävisi hassusti selän kanssa. Käsillä ja ranteilla tehdessä koetin saada paikkoja niin rennoiksi ja auki kuin mahdollista.
Kentällä väsäilin nopeasti itselleni "tiin" parkkeeramalla fillarin jalkapallomaalin viereen. Heittopaikka tuli niiden välistä muutaman metrin päästä. Tarkoitus oli ettei sitä tilaa ole heilua ja heittää avausta ihan mielettömästi, vaan sitä joutuu vähän katsomaan mihin heittää. Reiluun 80 m päähän kävin laittamassa merkkilipun, tiistä suoraan katsottuna varmaan sellaiset 25 m oikealle. Tarkoitus oli lähinnä koettaa harjoitella lipulle heittämistä "tiiltä" annukalla, sekä forella. Ja lipulta sitten takaisinpäin vähän soveltaen mitä halusi, sekä puttereilla ja midareilla jostain 60 m päästä koetin saada suoraan osuttua niin liki tuota tiitä kuin vain osasi, sekä suorilla foreilla, oikeastaan pelkästään Eaglella ja Beastilla.
Luulen että ensimmäistä kertaa vähän oivalsin paremmin tuota annukkana heittoa, ja miten sen säätely tapahtuu oikeastaan pelkästään vartaloa taaksepäin kallistamalla. Ainakin luulin olevani oikeilla jäljillä. :D Tarkkuudessa on edelleen hiomista kaikilla heitoilla, mutta koetin tehdä kaikki heitot hyvin keskittyen ja erityisesti rennosti, ilman kauheaa repimistä. Ja hassua kyllä, varsinaisia kiekon karkailuja ja käteen jäämisiä ei tuon reilun tunnin ja ehkä parinsadan heiton aikana tullut kuin muutama. Tosin kun koetti kiinnittää huomiota johonkin tekniikan osa-alueeseen, kuten vaikka loppukiskaisun terävyyteen tai vartalon kallistukseen, niin sitten unohtui ranne ja kiekko karkasi korkeammalle kuin halusi etc. Mutta varsinaisia mörhöilyjä tyyliin -ai se menikin tuonne 50 m lipusta, ei tosiaan montaa ollut. Parempi. :)
Toinen hauska juttu mikä lähti sujumaan oikeastaan heti, oli vauhdinotto. Tosin se nyt on enemmänkin sellaista muutaman askeleen enemmän rytmityksen hakua kuin varsinaista vauhtia, mutta kuitenkin. Yhtään heittoa en heittänyt aivan paikaltaan. Rystydraiviin otin vauhdinoton niinkuin olin vähän aikaisemmin ajatellutkin, sivupotkusta laahaamalla. Siinä oikea jalka astuu tai melkein vetää maata pitkin sen ensimmäisen x-stepin askeleen ja loppu onkin sitten oikeastaan ihan samanlainen kuin x-stepissä. Forella kokeilin taas toisentyyppistä askellusta sivupotkusta, missä ensin vasen ottaa reippaan, vähän jopa hyppäävän askeleen kylki edellä heittosuuntaan tietty, oikea jalka tulee melkein vasempaan kiinni ja siinä vaiheessa lähtee heitto. Kaikki pituudet ja tarkkuudet oli äkkiseltään ihan samat kuin mitä tähänkin asti, mutta koko heitto tuntui ihan pirusti luonnollisemmalta itselle. Hiomista molemmista tyyleistä kyllä löytyy, varsinkin siinä että heiton jälkeen liike ei pysähdy vaan jatkuu yli. Mutta näin yhden illan testailun jälkeen en oikein keksi miksen alkaisi tätä itselleni soveltamaan ja harjoittelemaan. Kerrassaan hauskat treenit oli ja hyvä mieli jäi. Tarkoitus oli vielä vähän aikaa puttailla kotona, mutta tuli sen sijaan lähdettyä vielä ongelle.
Testauksessa oli myös uusi putteri bägissä, Tuonelan joutsen, joka tuntui aika mukavalta varsinkin heittoputterina. Ihan pikkuisen P2:sta vakaamman tuntuinen, oikein kiva. Taitaa jäädä laukkuun.
-
En tiä mikä oon sanomaan mutta sanon kuitenkin :)
Elieli, ite nyt toista kesä heittelen (joskus viime heinäkuussa alotin) ja ite mietin alussa kans kauheesti kaikkia tekniikoita ja miten toi tehään ja miten toi tehään. Nyt viimestään tänä kesänä asenne on vähän sitä että teen niinkun hyvältä tuntuu ja reenaan niin paljon kun ikinä kerkeen. Noh tuloksena mm. julkujärven kohtuu vaikealta radalta +2 joka on oma ennätys, ja kesä kuitenkin vasta alussa. Muutenkin selkeennytin asioita ja tekemistä mahollisimman paljon jotta ei tulis mietittyä asoita etukäteen liikaa.
Eli mun pointti on se että voi olla, että vaan ajattelet liikaa tekniikkaa ja tekemistä ylipäätään? Sillon tuppaa se rentous ylipäätään häviään, ainakin omalla kohalla. Ja kun rentous häviää niin sitten ei tekniikkakaan toimi, ei sitten millää osa-alueella. En uskalla sanoa että toimii mutta suosittelen kokeileen :)
-
Eli mun pointti on se että voi olla, että vaan ajattelet liikaa tekniikkaa ja tekemistä ylipäätään? Sillon tuppaa se rentous ylipäätään häviään, ainakin omalla kohalla. Ja kun rentous häviää niin sitten ei tekniikkakaan toimi, ei sitten millää osa-alueella. En uskalla sanoa että toimii mutta suosittelen kokeileen :)
Periaatteessa olen samaa mieltä, tiukasti tekniikkaa tuijottaen heitot kärsii. Mutta kun oma "tekniikka" oli monta vuotta luonnollisen hyvänä? samanlainen kuin ämpärinkannella heitettäessä, niin ei sillä mihinkään kehittynyt. Ja ilman tietoista liikeratojen hakemista keho koettaa aina välillä edelleenkin palata siihen vanhaan. Mutta nyt kun alkaa olemaan oikeasta tekniikasta vähän käryä, koetan pitää sen suhteen 30/70% ja pyrkiä rentoon kiskaisuun. Paljonpaljon helpommalla olisi kyllä päässyt jos joku olisi 3 kesää sitten opastanut vaikka puoli tuntia miten heitetään edes sinnepäin. :D
-
8.6.'12
2x kierrosta kaarinassa, +5 & +2
Eilen pikkukisat Kaarinassa, +5 ja monta turhaa pientä virhettä. Pari avausta puuhun, pari lähestymistä ohi 20m, pari puttia ohi 4-7 metristä... Mutta ilma oli upea ja hauskaa oli heitellä. Hyttysiä alkaa tosin olemaan varsinkin iltasella, täytyy lisätä bägin vakiovarusteisin offia.
Toisella kierroksella kaverin kanssa kahdestaan +2, avaukset meni jo paremmin ja puttikin osui. Kaveri heitti tosin 8 väylän korista jonnekin 15-20 m päähän luottodraiverinsa, sopivasti kuluneen pro wraithin, joka hävisi tyystin mystisesti varsinkin kun molemmat näki putoamiskohdan. Haettiin puoli tuntia heinikosta tuloksetta. Otti varmaan jonkin ihme rollin ja meni ties minne. Kiekossa oli nimi, mutta vanha numero.
Kierroksen alussa heiteltiin bägit tyhjäksi kentällä draiveja, taas huomasi miten paljon kehittävämpää on heitellä jonkun kanssa, kun voi vähän vertailla ja saada palautetta omista heitoistaan. Ranteen asennostakin opin taas vähän uutta, mikä tuntui auttavan kiekon karkaamiseen nokka pystyssä. Kääntämällä ranteen alapuolta vähän enemmän näkyviin ylöspäin, draivit tuntuivat lähtevän helpommin ihan flättinä. Täytyy vähän mutustella uutta kun pääsee kentälle keskenään heittämään.
-
9.6.'12
Pientä treeniä parina päivänä, muutamia draiveja kentällä muksujen kanssa, parikymmentä puttia aina jossain välissä, sellaista tuntuman hakua mutta ei mitään kunnollista tavoitteellista treeniä. Lasten kanssa treenien yrittäminen on kyllä suunnilleen yhtä hauskaa kuin paperinviiltohaava silmässä, kun viiden minuutin jälkeen tilanne päättyy aina siihen että toinen lähtee juoksemaan autotielle ja toinen toiseen suuntaan, tms. Niinkauan kuin ei yritä mitään muuta kuin katsoa niiden perään niin sujuu kyllä kaikkien hermojen kannalta mukavasti. Mutta heti kun ajattelee että jos käydään hakemassa jätskit ja jos mä nyt ottaisin pari putteria vaikka kentälle mukaan... Itkuun ja hammasten kiristelyyn se kuitenkin loppuu.
Viikon päästä olisi Kankaanpäässä amatööritourin kisat mihin mennään heittämään jollei taas selkä hajoa tai lapsille tule jokin yllättävä vatsatauti tai muuta mukavaa... Itselle se on taas enemmänkin sitä että pääsee hyvällä tekosyyllä heittämään pariksi päiväksi ja keräämään kisakokemusta. Ajoittain sitä miettii että mihinkähän sitä kisakokemusta ylipäätään kerää kun heittää pääsääntöisesti parhaimmillaan keskiverrosti... :D No mutta heittäminen on ylipäätään hauskaa ja kisat erilaisia tapahtumia. Keväällä Prodiscuksen kisassa tuli sellaista +10 per kierros Kankaanpäässä, sen jälkeen harjoittelukierroksella kesemmällä +8. Rata alkaa olemaan jo kohtuullisen tuttu näin muutaman kierroksen jälkeen, mutta kun heitoista puuttuu edelleenkin se tasaisuus ja tarkkuus, niin OB alueet on ainakin niitä joista voi tulla yllättävän monia ylimääräisiä heittoja. Mutta silti aina pakko viilata omaa tavoitetta, nyt koetetaan jos päästään tuonne +5-7 tuntumaan per kiekka niin siihen tällä tasolla ollaan oikein tyytyväisiä. Tämä on kyllä saavutettavissakin, jollei enempiä ryssimisiä tule. Jos nyt ei kuitenkaan enempää laskelmoisi, kun oma taso/kierros on viime aikoina vähän vaihdellut. Saas kattoo. ;)
Kankaanpään naapurikunnassa Jämijärvellä näyttäisi olevan aika huikea rata myöskin, missä tänä viikonloppuna kisataan Pro-touria. Täytyy koettaa päästä katsomaan rataa tänä kesänä, kun näyttää aika muikealta ja on sitä kehuttukin. Heinäkuussa olisi tarkoitus myöskin lähteä tuonne Pohjois-Pohjanmaan suuntaan perheen kanssa ja äkkiseltään tuolla majapaikan Kalajoen lähistöllä näyttäisi olevan heti pari-kolme hyvinkin tsekkaamisen arvoista rataa. Ainakin sunnuntaisin näyttäisi olevan viikkokisaa Ylivieskan radalla, joten jos kaikki menee putkeen niin sinne sitten myös hoopoilemaan tuossa 8.7. paikkeilla.
-
11.6.'12
0,5 h lämmittelyt
1,5 h draivitreenit kentällä (90% forea)
puttitreeniä vimeisen kahden päivän aikana pari tuntia
Pariin päivään mahtuu kaikenlaista. Eilen vedin ihan uskomattomat lipat sademärällä terassilla roskapussia viedessä, jalat heilahti nanosekunnissa täysin ylös ja suoraan persiilleen rappusille. Ensin piti keräillä vähän aikaa ja istua ihan hiljaa ja tunnustella kävikö pahasti. No ei ilmeisesti käynyt, koska pystyy kävelemään. Vasen käsi tosin on hellänä ja kinkku, kun enin osa iskusta tuli sinne. Kamppailulajin sifu olisi hieraissut kyllä partaansa tyytyväisenä, kun putoaminen tuli äkkiseltäänkin niin tyylipuhtaasti ja kädellä iskua vaimentaen, juuri kuten opetettu. :D Tuuriakin oli kyllä kauheasti mukana. Samana iltana kävin viskelemässä muutaman draivin kentällä, mutta vaikka olin lämmitellyt kohtuullisesti, heti toisessa vähän kovemmassa rystydraivissa tuntui ikävän tuntuinen vihlaisu tuolla pitkien selkälihasten puolella. Olin kerrankin järkevä ja jätin treenit siihen, tosin vähän vielä puttailin kun ajattelin ettei se pahaa tee...
Tänään lämmittelin oikein huolella ja kävin taas kentällä heittämässä. Rystypuolelta tuntui edelleen vähän ikävältä selässä, vaikka pystyikin heittämään, joten keskityin foren treenaamiseen. Mittailin itselleni sellaisen hauskan radan, missä ensin piti osua n. 60 m päähän tai vaihtoehtoisesti kaartaa sen merkin yli ja antaa pudota toiselle merkille tuonne 85 m asti. Sellaista 60/40% onnistumisprosentilla meni. Ei nyt vahvasti mutta sitä varten tässä harjoitellaankin. Suunnilleen puttietäisyydelle alle 10 metriin pääsin kuitenkin melkein joka heitolla, mutta radalla siinä on jo niin monta muuttujaa mukana että hyvä jos pystyy varmistelemaan itselleen parin tällaisilta etäisyyksiltä. Kyllä se vain tuntuu edelleenkin siltä että niitä ratakäyntejä pitäisi paljon tihentää jos meinaa tuloksiaan parantaa. Samoin kohhtuullisella avauksellakaan ei ole mitään merkitystä jos ei noita alle kympin putteja uppoa. Eli puttitreeniä vielä draivitreenin päätteeksi.
Viime syksynä kadotin varmaan ihan viimeisinä heittokeleinä myöskin yhden itselle hyväksi todetun draiverin, Latituden Havocin. Viime viikolla sain sen bägiin uudestaan, ja hassunhauskalla kuvalla vielä customoituna. Tänään heitellessä se tuntui edelleen yhtä hyvältä, tällainen vähän alivakaampi nopeampi draiveri toimii ainakin pituutta ja tarkkuutta tavoitellessa itselle aika hyvin, sekä forella, että rystyllä. Forella tuskin tulee silti missään tiukemmassa tilanteessa siihen turvauduttua, kun heittokerrat on tältä kesää vielä vähissä. Itselle pitkiä (+90m) foreja sillä saa silti aika kivasti ja kohtuu tarkastikin. Radalla ja kapeampaan ränniin heitettäessä silti taas eri juttu kuin avoimella kentällä. Mutta aktiivisen kulutuksen ja treenin kohteeksi otetaan. Hyvä kiekko.
-
15.6.'12
Eilen kävin heittämässä kaksi treenikierrosta Uudenkaupungin radalla. Tuloksiksi tuli -2 &-4, puttietäisyydelle pääsin melkein joka avauksella, mutta ei vain helposti uponneet. Muuten oli taas mainio kesäilta ja heittäminen hauskaa. Kaikki tuntui olevan ihan jees viikonlopun Kankaanpään kisoja varten.
Aamulla sen sijaan ei ollut enää niin hauskaa. Ei oikein tiennyt mitenpäin olisi, nauraisiko vai löisikö päätä seinään, kun yöllä kylkeä kääntäessä tuntui ilkeä vihlaisu selässä ja aamulla oli sitten toinen puoli selästä täysin jumissa, hyvä kun sängystä pääsi. Ei hyvää päivää, kun nukkuessaankin teloo itsensä. ;D Ketutti kyllä ihan huolella, mutta ei auta. Toinen muksu päiväkotiin, kipulääke-relaxantti naamaan ja toisen muksun kanssa reippaalle kävelylenkille että saisi lihaksia auki. Ekan kilsan jälkeen alkoi jo kävelemään vähän suoremmassa ja kotiin tullessa oli jo kohtuullinen fiilis. Sitten pitkällistä venyttelyä ja huilia ja välissä kamojen pakkaamista. Tarkoitus olisi edelleenkin lähteä huomenna kisaamaan. Nyt kun selkä on jo valmiiksi tässä kunnossa niin täytyy oikeasti miettiä ekan kierroksen jälkeen, jos on pystyy heittämään, että kannattaako jatkaa. Turha sitä on hampaat irvessä koettaa nykiä jos ei paikat kestä. No, illalla vielä jumppaa, venyttelyä, saunaa, kokeeksi pari draivia ja katsotaan mikä fiilis huomenaamulla. Ihan älyttömän paska tuuri jo suoraan sanottuna.
-
17.6.'12
Takana viikonloppu kisailua Kankaanpäässä. Noooh, ainahan se olisi huonomminkin voinut mennä. :D
Lauantaina heräsin kuuden jälkeen ja aloitin aamua taas särkylääkkeillä, puurolla ja reilun puolen tunnin keppitreenillä että sai selkää auki. Edellisenä iltana olin jo todennut että jos oikein hyvin menee, selkä kestää ehkä muutaman rystydraivin, mutta vihloi kyllä aina niin pahasti että oli pakko heittää forea melkein koko viikonloppu. Kauheesti pukkas jännää koko aamun kunnes sitten pääsi heittämään, jolloin rentoutuikin aika hyvin. Pooliseura oli mainiota molemmilla kierroksilla ja fiilikset oli jopa parilla heitolla sellaiset että mähän osaan! -Kun lähti joskus minne yrittikin. Vähällä tullaan toimeen ja pienestä onnelliseksi tällä tasolla. :) Heitin koko päivän ihan omalla tasollani, laskujeni ja kisakortin mukaan +11 molemmilta kierroksilta. Näihin pariin kierrokseen mahtui suunnilleen kymmenkunta epäonnistunutta avausta ja saman verran putteja. Pahimmat mokellukset taisi olla molemmilla kierroksilla puttirallit 7 väylällä, kun molemmilla kerroilla parit putit ohi jostain max neljästä metristä... Onneksi oli kunnon tauko kierrosten välissä, kävin haukkaamassa tukevasti evästä, sitten kun näin ohimennessäni pikkujärven rannalla puiston, niin sinne pötköttämään pienet tirsat vielä päälle. Ja niiden päälle taas keppitreeniä, kun olin todennut sen oikein hyväksi selän avaamiseen. Ja päivän päätteeksi sain ollakin itseeni ihan tyytyväinen, kun sain tuollaisenkin tuloksen itselleni raavittua.
Sunnuntaina olikin sitten jotenkin vähän veto poissa ja ei oikein saanut keskityttyä. Heti ekat kolme väylää meni avausten ja lähestymisten kanssa niin että nappasin kiekon kanssa osumat varmasti joka mahdollisesta puusta. Sitten puttaaminenkin oli ihan karmeaa, eka oikein kunnon griplock heti kolmosella, kun alle kolmesta metristä meni putti varmaan metrin ohi. Sen jälkeen sama ralli jatkui, avaukset huonosti ja tehottomasti, putit surkeasti, ja tulokseksi +22. Kamalaa räpellystä. ;D Vähän kateellisena, myönnettäköön, katselin välillä molempina päivinä kun poolikaverit avasi kivan näköisiä avauksia rystypuolen annukoilla, kun itse oli vain pläräsi heittovalikoimistaan suunnilleen aina sen foren, millä nyt pystyi jotenkuten avaamaan. No, sitä tuli ainakin treenattua koko viikonloppu koko rahan edestä.
Vaikka lopputulos nyt oli taas mitä oli, fiilis oli varsinkin lauantaina oikein mainio. Kisaaminen oli hauskaa, keli mainio, seura hyvää, kiekkoja on kiva lennättää ja kovemman tasoisia heittäjiä seuraamalla ja kyselemällä oppi paljon uutta mitä voi joskus itsekin hyödyntää. Tahtoisin melkein sanoa että jos joku miettii kehtaako lähteä oman seuran viikkokisoihin, niin lähtekää nyt ihmeessä heittämään vaikka ihan huvin vuoksi parit isommatkin kisat jos kerran viikkiksetkin. Tapaa uusia tyyppejä ja ympäri suomea, näkee vähän erilaista meininkiä, ottaa mukaan vähän huumoria ja loppujen lopuksi en usko että hirveästi loppupeleissä kaduttaa jos on meikäläisen aloittelijan lailla siellä listan häntäpäässä. Tästä lajista kun oppii koko ajan uutta, ja parhaiten oppii kyllä parempien heittäjien seurassa.
Tämän jälkeen keskitytään parantelemaan rakkoja yksipuolisen foren neppailun jälkeen, sekä tarmokasta puttitreeniä. Koko ajan tuntuu enemmän siltä, että se on se pelin ratkaisevin lenkki, tuo puttaus. Jotta se ei enää jännittäisi niin paljon kun matkaa tulee se yli 5 m. :D
Kiitokset vielä loppuun kisan järjestäjille, vaivannäköä kisojen eteen on varmasti aika paljon enemmän kuin mitä perusheittäjälle tulee helposti edes mieleen.
-
29.6.'12
Parin viikon aikana on tullut käytyä kaksi kertaa radalla, molemmat Uudenkaupungin neppailuradalla. Tulokset siinä -4 -5, aika tasaista, mutta ei siellä ryssimisen mahdollisuuksia nyt paljoa olekaan. Puttitreeniä muutamana päivänä vähän tarmokkaammin, puolen tunnin sessioita lähinnä 10 m nurkilta ja vähän lähempää. Enemmän taas tullut tehtyä kaikkea muuta, remontointia ja talven polttopuita klapeiksi. Peruskuntoa. :D
Viikon päästä pienelle kesälomareissulle pohjanmaalle, ja kun Kalajoen dyyni open näytti osuvan juuri sopivasti matkan varrelle, ilmoittauduin sitten siihen. Kisa ei varmaan ole paras tapa tutustua rataan, mutta tietty ratakuvauksetkin auttavat. Videopätkääkään en äkkiseltään löytänyt radasta. Varmaan aika temppuisa rata tuulen suhteen, luulen. Viikon verran tulee vietettyä niissä maisemissa, joten jossain lähikunnankin radalla varmaan tulee käväistyä.
Melkein kuukausi sitten lähetin Uudenkaupungin kaupungille nuoriso& liikuntatoimelle ihan asiallista sähköpostia jossa ehdotin että kunnan puolesta järjestettäisiin viikkokisoja radalla vaikka edes kuukauden-parin verran, niin sitten saataisiin sen jälkeen vetovastuuta siirrettyä aktiiveille. Laitoin vielä loppuun että jos saisin lukukuittauksen ettei hautaudu kenenkään lomapostilaatikkoon. Nooooh, ei mittää oo kuulunu. Eli taisi hautautua jonnekin sekin posti. Radalla kyllä törmäsin pariin isompaan porukkaan joista yksi sanoi myös ottaneensa sinnepäin yhteyttä. Katsellaan...
-
4.7.'12
Eilen tuli heitettyä pari kierrosta itselle uudella radalla, Turun Harjattulassa pienen porukan viikkokisailuissa. Tulokset oli -4 & -3. Metsäisten ratojen jälkeen oli kerrassaan piristävää käydä heittämässä hoidetulla nurmella. Muutoinkin rata oli ihan kelpo ja miljöö miellyttävä. Ensi kerralla sopivampi kisailuvarustus taitaa olla paikkaan eväskori sinne muutama kiekko. :D Lyhykäiset väylät (alle 70m) ja vähän puuesteitä takasivat sen että puttietäisyydelle pääsi suunnilleen joka väylällä, koko iltana taisin avata ainoastaan yhden kerran epäonnistuneen upsin puskaan mistä ei päässyt puttaamaan. Tulokset olisi voineet kyllä olla muutaman heiton vähemmän, mutta kun puttietäisyys lähestyi kymmentä metriä tai yli, niin kyllä ne melkein poikkeuksetta kolisivat rautoihin tai niukasti ohi mutteivät uponneet. Hyvää treeniä silti. Etäisyyksien arvionti teettii parilla väylällä tepposet, kun heitti ensimmäistä kertaa niin sai sihtailla vähän tarkempaa. Lähinnä nyt tuppasivat menemään muutaman metrin yli siitä omasta turvallisen putin ympyrästä. Tällä tasolla sitä huolestuu vähän enemmän, jos kiekko pysähtyykin 10 m päähän kupista kuin ihan juurelle. Mutta kivaa oli.
Iltaa jatkoin vielä pienen evästauon jälkeen kavereiden kanssa Kaarinassa. Kierros meni tasaisesti, joka väylältä par aina ysille asti, josta eka plussa. Kymppiväylän avauksessa kaverit naurattivat jutuillaan niin paljon että meni täysin puihin kun oli keskittyminen hakusessa. Viimeiset pari väylää taas pariin, niin että lopputulos +2. Loppujen lopuksi olin pitkään heittelyiltaan erittäin tyytyväinen, kun ajelin puolenyön jälkeen kotiinpäin, täydenkuun mollottaessa ja usvan noustessa pelloille. Koko iltaan ja 30 väylään mahtui ainoastaan kaksi epäonnistunutta avausta, jotka siis karkasivat kädestä aivan epätoivottuun suuntaan. Muutoin varsinkin fore, jolla heitin suurimman osan avauksista, tuntui hyvältä. Ne muutamat kerrat jolloin avasin rystyllä, lähtivät myös aika mukavasti, mutta ihan samanlaista luottoa niihin ei ollut. Lienee syy siinä että tässä on selän takia joutunut heittämään melkein pari kuukautta pelkästään forea. Vielä täytyisi treenata tuota putteriforea, kun tuollaiset loivasti vasuriin kaartuvat lyhyet heitot ovat muutoin hankalia. Puttitreenit tuntuvat myöskin vähän kantaneen hedelmää, tuntuma siihenkin parempi.
Tästä on hyvä jatkaa l kohti uusia pettymyksiä ;D ja ensi viikonlopun Dyyni Openia Kalajoella, siellä onkin luultavasti vähän haastavampi rata näin ensi kertaa heitettäväksi.
-
8.7'12
Dyyni open tuli kisailtua ja uusi rata siis katsastettua. Kierrokset meni +4, -1 & +2, sikäli kun pysyin laskuissa. Sillä oltiin vähän parinkymmenen päällä 37:stä kisaajasta. Olin päivään tyytyväinen, heitot meni sinne minne tähtäsikin, tietty pituutta olisi saanut joissain saanut olla kymmenkunta metriä enemmän. Aika nopeasti sai myöskin tehdä heittovalinnan kisassa, kun aikaa rataan tutustumiseen ei ollut. Heitin forella kaikki avaukset kahta lukuunottamatta ja näissä kahdessa heitossa olikin eniten fibaa vaikkeivat täysin pieleen menneetkään. Putit upposi jo paremmin ja huonommistakin paikoista uskalsi yrittää, eli parempaan suuntaan taas menty kun sitä tasaisesti on jaksanut harjoittaa. Rataa voisi luonnehtia kompaktiksi ja jopa hauskaksi. Siirtymiä oli vähän, korkeuseroja ja kapeita väyliä sopivasti niin että haastettakin oli. Seuraava viikko tulee vietettyä perheen kanssa lomamökissä kilsan päästä radasta, joten tulosta varmaan tulee ainakin koetettua parantaa, ja jos ehtii niin ylivieskan radankin voisi heittää läpi.
-
14.7.'12
Pohjanmaan lomailukierros tuli tehtyä ja nyt on kotiuduttu vähän etelämmäs satakuntaan. Hiekkasärkkien lomailun yhteydessä tuli heitettyä vielä yksi kierros särkillä +1 aika kovassa puhurissa, ja sateiden välissä vähän puttailua. Lähikunnan Ylivieskan rata tuli myös testattua. Pääsin lyöttäytymään paikallisten hurjien kierrokselle mukaan, kun olivat juuri sopivasti lähdössä kun siinä vielä ihmettelin ratakarttaa ja sijaintiani. Meni kierros aika mukavasti kun sai samalla vähän opastusta eikä tarvinnut karttaa katsella. Tulos oli +10, OB rajoja tuli katsasteltua varmaan joku nelisen kertaa. Birkkupaikoille pääsi aika monella avauksella... -puttaamaan ohi. =D Mutta rata oli kerrassaan hieno ja juuri viimeisen päälle timmissä kunnossa muutenkin Kärkkäinen Open kisojen jäljiltä. Taas oli kivaa päästä heittämään erilaiselle radalle, ja tällä kertaa hyvin hoidetulle ja puistomaiselle. Tasaista nurtsia, välillä hauskoja? ränniväyliä, pikku kukkuloita ja niitä kyönejä OB alueita... Heitin avaukset taas käytännössä lähes aina forella, lipsahduksia tuli parilla väylällä kun koetti alivakaammalla ja meinasivat karata rolleriksi. Kokeilin myös ensimmäisen kerran ihan tarkoituksella ja harkiten forerolleria valkyriellä, ja kiva sitä oli katsella kun meni helposti esteiden ohi ja oksien alta suoraan korille jollain 70m pituisella väylällä. Aikaisemmat heitot rollereissa on jääneet muutamaan kokeiluun kentällä, mutta täytyy tätäkin heittoa harjoittaa, kun sopivassa tilanteessa on hyvin käyttökelpoinen arsenaalissa. Rystyllä draivit jäi taas pariin kertaan, ja nekin menivät molemmat vähän pieleen, toinen ihan omaa mokaa ja toinen liukastumiseen.
Ei sitä olisi vielä keväällä uskonut että oma heittopuoli kääntyy näin äkkiä päälaelleen. Kun aikaisemmin heitti suurimman osan avauksista ja lähestymisistä rystypuolelta, niin nyt käytän lähes pelkästään forea, eikä tulokset ole ainaan huonontuneet. Putterifore lyhyempiin vasemmalle kaartaviin väyliin ja peukku-upsi täytyy vielä saada kuntoon. Ja aina välillä treenata sitä rystypuoltakin, olettaisin että siinäkin tulee vielä tapahtumaan ahaa-oivallus. Ja jatkaa sitä puttitreeniä... Vähän Ylivieskassakin kismitti kun olisi voinut saada OB plussista huolimatta itselleen ihan kivan kierrostuloksen mutta kun kilisytti vain vähän ketjuja tai heitti kokonaan ohi monta kertaa alle seitsemästä metristä.
-
24.7.'12
Aika vähälle jääneet heittelyt Kalajoen jälkeen, mitä nyt puttailua suunnilleen joka toinen ilta puolesta tunnista tuntiin. Ja sekin niin vakavissaan että tökkäsin pari makkaratikkua keskelle nurtsia ja siihen lasten leikkiämpäri päähän. :D Niihin koetin sitten osua matkoilta 15-30 m. Aika huonolla prosentilla mutta kupin juurelle hyvinkin. Yhtenä päivänä päikkäreillä mietin vähän tuota pitempien matkojen puttaamista ja hyppyputtia. Kun tähän asti olen koettanut vähän ponnistaa hyppyyn tuollaisilla lähemmäs parikytmetrisillä puteilla, niin nyt jätin sen tietoisesti pois ja koetin hakea siihen energiaa vähän muualta. Vähän sellaista tai chi juttua, pitkää liikettä, voimaa alempaa vartalosta eikä pelkällä kädellä ja taas sitä rentoutta. Ihan hauskaa ja parin illan kokeilun jälkeen tuntuu että sitä kannattaisi treenata vähän enemmänkin.
Viime viikonloppuna tuli myös kierrettyä parin kaverin kanssa Uudenkaupungin rata, +4 parien puttimissien ja puuosumien jälkeen, ei kovin suoritushakuisesti.
Tänään kävin heittämässä parivuotiaan kanssa muutamia draiveja kentällä, etupäässä foreja ja muutaman rystynkin. Hukkasin kaksi kiekkoa kentän viereiseen kaurapeltoon ja löysin yhden viime syksynä kadottamani, heittelin pelkästään kentän toisella laidalla, kun toisella puolella oli pari junnua potkimassa palloa. Häviksiin jäänyt Trident harmittaa kyllä, sellainen on pakko käydä hakemassa... Huomenna olisi tarkoitus lähteä Lausteelle viikkokisoihin vähän kokeilemaan saiskohan sitä tulosta jo vähän parannettua siellä. Katsotaan.
-
26.7.'12
Eilen viikkokisat sitten Lausteella. Tulos +16, mikä oli jo kymmenkunta heittoa paremmin kuin viime kerralla, (Kivireessä muistaakseni). Keli oli mainio, pari vesipisaraa tuli jossain vaiheessa, mutta muuten lämmintä, vähän tuulta, kentällä nurtsit juuri ajeltu, arska paistoi ja heittäminen hauskaa. Koko kierroksen ajan oli hyvä fiilis että täähän on tosiaan lähestulkoon parasta mitä voi kesäaikaan harrastaa!
Puttaaminen ei tuntunut enää jännittävän enää juuri lainkaan, vaikka monella väylällä pääsi ensimmäistä kertaa tällä radalla puttaamaan par tulokseen. Näistä puttimissejä silti muutamasta, enemmänkin teknisistä virheistä ja kaikki taisi tulla tuosta reilusta viidestä metristä. Vähän pidemmät (ja onneksi lyhyemmät! :D) putit alkaa jo sujumaan. OB alueita kolkuttelin kahdesti, niistäkin pari ihan turhaa plussaa kun olisivat olleet vältettävissä ihan heittovalinnalla ja vieläpä helposti, toisellakin kertaa heitin upsin kun katsoin että matkaa on sellaiset nelisenkymmentä metriä ettei puttilähestyminen riitä, ja upsihan meni pitkäksi ja OB:lle mitä en ollenkaan hoksannut varoa korin takana. Avaukset heitin taas paria poikkeusta lukuunottamatta forella. Foreavauksista lähti madontappajiksi pari, samoin kun koetti loivasti vasemmalle kaartavaa avausta Leopardilla, niin lähtivät liikaa annukkakulmassa ja päätyivät melkein rollereiksi. Mukaan mahtui silti hyviäkin hetkiä, kun varsinkin Beastilla sai onnistuneita ja suoria lähestymisiä. Samoin uskalsi luottaa draiviin paremmin ja ensimmäisiä kertoja kisoissa oikeastaan yrittää ihan tähdätä 90 m väylällä kupille, jos oli tilaa, ja pääsikin sille kymmenen metrin puttietäisyydelle.
Kokonaisuudesta jäi silti oikein hyvä fiilis, nyt kun tietää että on jo päässyt taapertamaan alun tekniikkaräpellyksestä ja grippien arvonnasta ja muusta siihen pisteeseen, kun alkaa oikeasti kehittymään, toistoja puttaamiseen ja ratakierroksia vain. Vaikka tuo tulos nyt ei ollut kovin kummoinen, niin on aika luottavainen siihen että siitä pudotetaan vielä toiset kymmenen tänä syksynä. Rystydraivia pitäisi vain alkaa työstämään, mutta kun tuo fore sujuu koko ajan paremmin niin helposti vain sitä heittää... Avauksiin, jos on tilaa, pitäisi saada myös enemmän korkeutta ja lentoratoihin vähän mutkaa että saa pituutta. Tähän asti kun on oikeastaan poikkeuksetta treenannut draivia niin että se pysyy siinä muutaman metrin korkeudessa, jos nyt ei rystyhyssejä ja upseja lasketa.
SM kisoja tulee seurattua, vielä kun saisi jostain oikein liikkuvaa kuvaa katseltavaksi että vois katsoa ja oppia niiltä jotka oikeasti jo osaa heittää. No, onpahan sitten syksyn-talven pimeiksi illoiksi taas katseltavaa. Omalle kohdalle pitäisi löytää vielä parit kisat mitkä olisi kohtuu etäisyydellä (parisataa kilsaa) tänä syksynä. Koko ajan alkaa tulemaan kyllä sellainen olo että nälkä kasvaa syödessä, jos vain tilaisuuksia löytyisi omien aikataulujen puitteista niin varmaan osallistuisin viikon - parin välein johonkin kisaan.
-
12.8.'12
Pieni tauko tuli pidettyä fribailussa, mutta tällä viikolla taas enemmän, treeniä. Pari puolitoistatuntista heittelykertaa urheilukentällä, vajaa kierros Lausteella (16 väylän jälkeen +8) ja pari kierrosta Uudessakaupungissa. (par&-2) Puttitreenit on taas unohtuneet ja sen huomasi tuloksissa. Lausteella tuli pari hyvää puttia (tuurilla) jostain 15 m matkalta, muutoin paria poikkeusta lukuunottamatta kilisyttivät vähän ketjuja tai kolisuttivat ylä-alarautaa nuo alle kymppimetrin putit. Ärsyttävää.
Toisella heittelykerralla kentälle otin mitan mukaan ja ajattelin ottaa vähän lukua missä mennään tässä vaiheessa kesää. Draivit oli suhtkoht tarkkoja sinne 90 m asti forella ja rystyllä, pituudessa tuli pari lipsahdusta yli satasen mutta muuten ei mitään uutta. Vähän jotenkin jäi mietityttämään kun heitin muutaman aika pillisuoran heiton rennosti kc pro rocilla 90 m ja sitten suunnilleen niin paljon kuin vain uskaltaa kiskaista samoihin lukemiin forella ja rystyllä. Ja sitten vielä perään kokeilin puttereilla, P2 ja discraftin Zone parhaimmillaan tuonne 85 m asti, tasaisesti tuonne 70 tuntumaan. Ehkä pitäisi jättää noi draiverit kokonaan pois ja keskittyä vai puttereihin? :D
Toisena testinä otin vähän tuota puttailua, laitoin merkkitikun 30 m päähän ja siihen kokeilin heitellä samalla tekniikalla kuin putit tähänkin asti, löysä fan grip putterin alle ja sitä rataa, ihan samanlaisella otteella kuin kaikki putit. Painopiste vartalolla tulee vain näihin putteihin aika alhaalta ja taas koetin hyödyntää vähän sellaista tai chi meininkiä, rentoutta ja pitkää liikerataa ja kaikkea sellaista, vähän kokeiltua... Kesän aikana näitä oli tullut kokeiltua ihan hauskuuttaan, mutta nyt enemmän tosissaaan. Kun sitä keväällä kauden alussa ihan tosissaan aprikoi että mitenköhän noi yli 20m tai siinä main lähestymiset hoidetaan, niin ainakin tuossa puttereiden osalta on jotain kehitystä tullut. Ihan löysällä otteella vähän annukkana P2& SS Discraft Magic lensi parhaimmillaan 45m tuntumaan, ja ihan parin metrin tarkkuudella tuonne 30m pyykille. Vähän oli yllättävänkin hauskasti. Jotain kivaa sentään kun vertaa tuohon draivailuun, tätä puolta täytyy kyllä harjoittaa lisää.
Ensi viikolla olisi tiedossa Frisbee Frogsien vuositurnaus Harjattulassa, ensin parikisa ja sitten yksilökisa. Pienen funtsimisen jälkeen syksyn kisakalenteriin on päätynyt myöskin Häntyrin Prodiscuskisat 2.9. ja Vampula 6.10. Molemmat radat tulee olemaan ihan uusia kokemuksia, todennäköisesti menee silleen että tiille astellessa heittää ihan ekaa kertaa sillä väylällä. Hauskaa ja jännää ja räpellystä varmaan tulee olemaan! ;D
Draivien pituudet oli pienet pettymykset tuossa testaillessa vaikka tuo treeni nyt niin intensiivistä ei ole ollutkaan, mutta täytyy ottaa työn alle molemmilta, forelta ja rystyltä. Heittelykausi tulee kuitenkin jatkumaan varmaan tuonne lähes jouluun asti, joten jotain kehitystä täytyis saada. Tarvii varmaan purkaa draivi pienempiin osiin, ottaa vähän kuvaa ja sitten alkaa hiomaan. Ensimmäinen askel on alkaa lukemaan tätä foorumia taas tarkemmin, kesän aikana ei ole tullut hirveästi netissä pyörittyä. Hyviä vinkkejä ja ohjeita täältä löytää, joista on varmasti apua omaan harjoitteluun.
-
25.8.'12
On vähän jäänyt harvemmalle tämä treenipäivyrin päivittely. Viikko sitten FrisbeeFrogsien kisoissa Harjattulassa kaksi kierrosta -4, mikä ei riittänyt voittoon. :D Samalla viikolla pari parin tunnin treeniä kentällä draivia, testissä oli myös uudet pro muoviset Beastit ja Orcit. Örkissä oli ihan jumalattoman terävä sisäreuna, joka alkoi parin heiton jälkeen tuntumaan aika ikävästi forea nakellessa. Koskaan en ole kiekkoja mitenkään tarkoituksella tuunannut, mutta nyt alkoi tuntumaan siltä että sille voisi kyllä näyttää ihan vähän jotain hienoa hiekkapaperia. Muutoin varsinkin Beasti tuntui oikein kivalle ja vähän vakaammalta kuin jo pikkuisen kulutettu star muovinen joka on laukussa. Kun oikein koetin tuota rystydraiviakin hakea, niin sain sen muutaman kerran lentämään tuohon pari metriä alle satasen, muutoin ei mitään uutta.
Tällä viikolla sitten viikkokisoissa Lausteella, ilma oli ainakin märkä. Alussa jyrisi kunnolla ukkonenkin ja koko kolmetuntisen kierroksen satoi koko ajan joko rankasti tai välillä vähän tihuuttaen. Tänä kesänä ei ole tullut juurikaan sateella heitettyä, ainakaan tosissaan. No oli ainakin kokemusta taas tuokin. Forella kaikkein ylivakaimmatkin lipsuivat lähes rollerikulmassa jonnekin, vasta kun oikein huolella koetti paidan alla lämmitellä kiekkoa ja kuivailla, sai jotenkin lähtemään. Alkoi aika paljon turhauttamaan jo ensimmäisen viiden väylän jälkeen ja keskeyttäminenkin kävi mielessä kun per väylä tuli keskimäärin pari plussaa. Jatkoin kuitenkin loppuun asti ja lopputulos oli jotain +20. Välille mahtui myös pari onnistunutta birdieväylää ja muutama hyvä kymppimetrinen putti, mutta muutoin oli kyllä ihan pelkkää räpellystä koko kierros. Seuraavalla kerralla, jos sitä sateeseen eksyy pelaamaan niin nakkelen kyllä midareita ja puttereita koko kierroksen. Ne pari kertaa kun heitti avauksen putterilla, niin pysyivät sentään jotenkin väylällä. Jäi vähän kaipaamaan tuota kc-pro roccia, minkä jätin auton takaloosteriin lähtiessä fiiliksellä "tuota kuitenkaan heitä..." noita nahkeampipintaisia kiekkoja näemmä kannattaa suosia sateella. Puttiin sen sijaan jopa noissa olosuhteissa luotto taas kasvoi.
Eilen käytiin 4-vuotiaan kanssa heittämässä läpikulkumatkalla Harjavallan rata läpi. Oli kyllä kiva pysähdys, rata on helpohko mutta erilaisia heittoja joutuu käyttämään ja välillä pitkää suoraa draiviakin tarvitaan. Rata kulki hyvin hoidetussa puistossa joen välittömässä läheisyydessä. -2, hetken aikaa tongittiin myös muurahaispesää puunrungossa ja heiteltiin kiviä jokeen ja syötiin eväitä ja nautittiin päivänpaisteesta. Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa tutustumaan tuohon Häntyrin prodiscus kisaa varten ratakarttaan kun saisi aikaiseksi.
-
26.8.'12
Tänään kierrettiin (taas ohikulkumatkalla) Häntyrin 18:väyläisestä ekat yhdeksän väylää 4v:n muksun kanssa. Tarkoituksena oli vähän katsella että löytää viikon päästä kisapaikan ja kävellä pari väylää läpi, mutta tuli sitten otettua kiekkolaukkukin eväiden kera mukaan. Rata löytyi todella helposti, tiit oli reilun kokoiset ja ihan tiptop kunnossa. Aikaa kului taas vähän myös käpyjen keräilyyn ja sienien potkimiseen kun lapsen kanssa kierrettiin, mutta mukavasti se sujui. Karttaa ei tarvinnut juurikaan pyöritellä vaikka heitti ensimmäistä kertaa, edelliseltä kupilta oli aina helppo löytää seuraavalle heittopaikoille kiitos selkeiden opasteiden. Jo näistä perusjutuista jäi hyvä fiilis kiertää.
Itse rata (josta siis heitin vain ekat 9) oli mieluinen. Metsäväyliä, mutta selkeitä sellaisia, väylät helppokulkuisia, lenkkareilla käveltävissä vielä tähänkin aikaan vuodesta. Maasto hiekkakangasta ja välillä vähän aukeampaakin, niin ettei tullut sellaista rännissä heittämisen ahistusta liiaksi. Avauksissa sai sihtailla, mutta mitään kauhean hankalia paikkoja ei tullut. Forella etupäässä heittävänä tuntui väylät myöskin mukavilta, kun suht suoraan tai loivasti oikeaan kaartavilla n.80 m heitoilla pääsi jo aika hyville lähestymispaikoille. Heitin avaukset 5/9 forella, kolme rystyllä ja yhden upsilla, tulokseksi tuli -1. :) Varsinkin korkeuserot tekivät parista väylästä hauskoja, ainakin tällä kertaa kun avaukset onnistuivat. Pienet virheet voivat kyllä kertautua näillä väylillä, koska puusto oli väylien ulkopuolella aikas tiheää ja sieltä on hankalaa päästä pois. Joka tapauksessa, hauska rata ja vielä hauskempaa päästä heittämään sinne viikon päästä kisoihin!
-
2.9.'12
Tällä viikolla tuli heitettyä Liedossa pikkukisoissa 3x kierrosta, -6, -5 & -3. Rata on helppo, mutta näillä väylillä pitäisi saada kakkonen tai mielellään holarikin väliin. Sinänsä hyvä rata, koska yleensä tällaiset 30-40 m heitot jää vähälle treenille vaikka ovat yhtä tärkeitä kuin muutkin. Pari kertaa koetin ihan pikku näpy-upsiakin näillä ja tarkkuus oli ihan kohdillaan. Pitkiä putteja ja lähestymisiä pitäisi vain jaksaa treenata.
Tänään oli sitten Häntyrin Prodiscus kisat. Etuysi tuli kierrettyä kertaalleen viikko sitten, joten ihan puskista ei rata tullut. Paitsi että takaysi olikin oikeastaan täysin eri luokkaa kuin alkuväylä. Alkuväylien kapeiden puuväylien jälkeen tuli korkeuseroja +20m, avointa tilaakin oli vähän enemmän avauksiin. Viikko sitten sain harjoituskierroksella etuysin alle parin, mutta takaväylillä alkoi loppumaan heitoista sekä pituus että repertuaari kesken. Kierrokset +15 & +17 ei nyt niin ihan putkeen menneet... Varsinkin takaväylillä jos pääsi par puttipaikoille, oli melkein pakko silti koettaa laittaa kupin juurelle, kun riski puttiralliin ja kiekon alasvierimiseen jos joltakin rinteeltä oli liian suuri. Pari alasvierimistä tuli siitä huolimatta. Avaukset heitin taas 90% forella, koko kisassa taisin käyttää ehkä kuutisen rystyavausta, joista ainakin puolet oli joko suoria puuosumia heti parinkymmenen metrin päästä tiista tai muuten vähän pieleen menneitä. Vähään on taas helppo olla tyytyväinen, upsit joilla paikkaili huonoja avauksia oli aika tarkkoja, foret meni sinne minne pitikin, joskin pituutta olisi näilläkin väylillä mielellään saanut olla enemmän kuin tuo varmat 80-90 m, puttailu oli kohtalaista, mutta monella väylällä olisi halunnut tehdä vähän erilaista avausta. Vaan kun ei kehdannut yrittää. Mutta kisa sinänsä oli hauska niinkuin odotinkin, eikä radassa ollut mitään moittimista. Tänne täytyy tulla uudestaan viskaamaan, sen verran haasteita jäi. Vielä kun jotenkin saisi sen treenikierroksen rentouden siirrettyä kisoihin. Ei kai se tule muuta kuin käymällä kisoissa niin paljon että alkaa tuntumaan ihan samalta...
Tästä eteenpäin taitaa alkaa taas painopiste treeneissä muuttumaan lähemmäs tuota tutumpaa kamppailulajipuolta. Välillä voisi rystyä hioa, jos ottaisi ihan putterit ja korkeintaan fairway raiverit siihen tarkoitukseen. Varsinkin tuon rystyannukan mysteeri on vielä saavuttamatta niin että sen saisi lisättyä varmojen heittojen repertuaariin.
-
9.9.'12
Kulunut viikko on ollut lähinnä täynnä pärskimistä ja yskimistä flunssan vuoksi. Tänään kävin kävelemässä Uudenkaupungin radan läpi, -4. Eipä kierroksessa mitään ihmeellistä, vähän väsyneesti meni. 4. väylällä tosin avaus kolahti korin keskitolppaan, mutta holari jäi saamatta. 8 väylä alkaa pikkuhiljaa tuntumaan vähän ärsyttävältä, 50 m siinä on ihan sihdattavaa väylää, sitten tulee puita max parin metrin välein ja taas avoimempaa. Tämä väylä ei mun mielestä mittaa tarkkuutta juurikaan, kun on enemmän tuurista kiinni pääseekö siitä esteestä ohi vai ei. Taas kierroksen ainoa bogi tuli siitä. Ruti ruti. ;D
Ensi viikolla jos alkaa lentsu taittumaan, ajattelin reenata pelkästään puttereilla ja midareilla kentällä. Jos kokeilisi miten sitä saisi vähän korkeampia - pitempiä heittoja annukalla. Viikko sitten Häntyrissä sitä huomasi että alkaa olemaan aika opetella jotain muuta tuohon foren rinnalle. Ruskon rata olisi myös tarkoitus käydä heittämässä seuraavana viikonloppuna. Niin ja niitä putteja voisi taas treenata.
-
29.9.'12
Pitkittynyt lentsu ja vuoden vuorotteluvapaan jälkeen alkanut työelämä ovat vähän haitanneeta harrastustoimintaa viime aikoina. Varsinkin työelämän fyysinen puoli tuntuu ajoittain ikävänä kipuiluna selässä, joten työpäivän jälkeen ei oikein tahdo riittää paukkuja paljon treenata, ja tuo pimeäkin alkaa tulemaan päivä päivältä aikaisemmin. Edellisen postauksen jälkeen on kuitenkin tullut puuhattua kaikenlaista.
Ruskon rata tuli testattua ja yksi putteri heitettyä avausheitolla jonnekin metikköön. Tulostaso oli siinä pari alle parin, ja toisella kierroksella kiekon hukkumisen jälkeen varmaan parin tuntumassa. Rata sinänsä oli ihan hyvä, ja taitaa olla vähän aliarvostettu ja hyvin vähäisellä käytöllä Turun seudulla. Pitemmillä (70-80m) sai olla ihan tarkkana jos mieli tähdätä näillä taidoilla alituksiin. Jälleen kerran, kun sitä lueskeli aikaisempia treenilogejaan, on miettinyt että sitä puttia pitää vain jaksaa treenata säännöllisesti -mutta. Käytännössä aika usein on jäänyt siihen että parina iltana alle puoli tuntia puttailua, sitten taas unohtuu koko juttu pariksi viikoksi. ;D Ruskollakin huomasi, että oishan se taas kiva putata nuo alle viiden metrin putit joskus sisäänkin.
Yhden kierroksen heitin taas kotiradalla Ugissa, -4. Ja parin kuukauden tauon jälkeen ihan treenikierrokset x2 Kaarinassa, joista molemmilta +7 ja tämän kesän huonoimmat kierrokset. Molemmilla Kaarinan kierroksilla meni aika moni "pikku"juttupieleen ja lopussa oli vähän onnetonta laskea yhteen. Pari epäonnistunutta avausta +lähestymistä + pari ohiputtia jostain neljästä metristä. Loppufiilis ei niin hyvä.
Läheisellä urheilukentällä taas parina iltana parin tunnin draivitreeniä ja lähinnä annukkateeman hakua. Kotiin jätin kaikki yli kympin nopeusluokan kiekot ja muutoinkin keskityin lähinnä putteri-spider-roc-linjalle. Kun alkoi näyttämään siltä että heittojen linjoissa on jotain logiikkaa, nostin nopeusluokkaa fairwayhin, teebirdiin ja eagleen. Pituudet kaikissa draiveissa oli alle 90m luokkaa. Tosin menee kyllä pitkän aikaa, (ensi keväälle?) ennenkuin tällä harjoittelutahdilla voi miettiä tämän heiton lisäämistä varmoihin heittoihin vaikka kisoissa. Kentällä kun on tilaa mielin määrin joka suuntaan, ja jos koettaa samaa heittoa kapeammalle väylälle, ei varmaan hyvää tule.
Viikon päästä ois tarkoitus pitää vähän lomaa, käydä kalassa ja metsällä, ja vähän heitellä kiekkoakin. Ainakin Vampulan syyskisat osuu matkan varrelle, joten Vampulan rata tulee sitten testattua. Itse kisasta on ollut aika vähän (lainkaan) tietoa liikkeellä ennen viime päiviä, mutta nyt sitä on putkahtanut. https://sites.google.com/site/fgvampula/Kilpailut/06102012
Koska rata on itselle ihan uusi ja sarjoina näyttää olevan avoin/masters, koetetaan vaikka olla viimeistä edellisiä ja jotain +12 kierrosta heittää. :D Täytyy kaivella jostai vähän jotain rataesittelyä että vähän näkee suuntaa. Kohta kisojen jälkeen sitten voisi vähän laittaa yhteenvetoa kaudesta, vaikka reenikausi tulee jatkumaan ainakin draivien osalta niin kauan kunnes tuota luminöftää alkaa pukkaamaan liiaksi.
-
4.10'12
Reilun viikon aikana on tullut käytyä kamppailutreeneissä, hakattua vähän säkkiä kotosalla, ja kerran kentällä heittämässä draivia iltasella. Pimeä tulee vaan jo niin aikaisin että täytyy miettiä ledivirityksiä jos meinaa kiekot löytää. Puttitreeniä ei jaksanut lainkaan ja uutta flunssaakin tuntuu pukkaavan päälle. Ei kauhean kivaa. Tänään seurattu rapakon takaa kisaa;
http://discgolfplanet.tv/2012-united-states-disc-golf-championship
ja jännää on ollut. :D Kiva kyllä katsella kun joku osaa heittää.
Viikonloppuna, jollei kuume nouse enempää, tarkoitus olisi edelleen mennä heittämään Vampulaan. Kaikista tulostoiveista on kyllä luovuttu, jos nyt menisi vain ei-niin-tosissaan. On ollut koko kesän ajan aina kisoihin lähtiessä sellaiset fiilikset että jotenkin luulee heittävänsä kisoissa vielä omaa tasoaan paremminkin. Nyt kun on taas lentsussa, realismi taitaa olla viimein kohdallaan.
Tarkoitus olisi viikonloppuna kaverin kanssa jatkaa matkaa edelleen Vampulasta, pitää pari päivää lomaa ja käydä ainakin Kankaanpäässä ja ehkä Porin Yyterissäkin heittämässä.
-
17.10.'12
Viikko sitten Vampulassa kisoissa tuli sitten käytyä, kunnon flunssa pukkas päälle ja meni taas lähinnä kokemuspisteiden keräilyksi. Pakko oli silti lähteä kun oli lomat jo kaverin kanssa laskeskeltu muutama kuukausi etukäteen että tuolloin... Funtsailin edellisenä iltana Vampulan väyläkuvauksista ja suhteutettuna omaan tasoon - tilaan, että varmaan jotain +12 tulosta parhaimmillaan per kiessi heitetään. Ja ei se niin hirveän kauaksi mennyt, pienessä kuumeessa eka 18 väylän kierros +16 ja toisella 9 väyläisellä muutamat siihen päälle. Kymmenkunta puttia alarautaan ja saman verran ohi, - sellaisesta viidestä metristä. Ei oikein jaksanut, ja viimeisiä oltiin :D Väylät oli aika hyvin sitä omaa foretyyliä avauksissa suosivia, mutta eipä niistä kohtuullisista avauksista juuri hyötyä ollut tuon puttailun kanssa.
Rata sinänsä oli oikein kivan tuntuinen. Vaikka vettä oli tullut viime aikoina oikein reilusti, paikoin tulviin asti, radalla pärjäsi melkein lenkkareilla. Kuiva vähän mäkinen kangasmaasto, korkeuseroja oli mukavasti, väylät eivät olleetkaan puustosta niin ahtaan tuntuiset kuin videoista olisi voinut ajatella, vaan tilaa oli ihan hyvin, eikä mitään kovin pahoja ränniväyliä. Kun ensi keväänä alkaa arska sulattelemaan lumia, luulen että tämä rata tulee olemaan niitä ensimmäisiä parhaimmassa pelikunnossa olevia. Jäi kyllä hyvä maku radasta, vaikkei oma heittely niin kovin putkeen mennytkään.
Viikonloppuna oli tarkoitus käydä heittämässä myös Porissa ja ainakin Kankaanpäässä, mutta kun olo oli kohtalaisen vetämätön ja vettäkin tuli lähes tauotta, muutaman päivän loman saldoksi jäi vain Vampula + 5tr kankaanpäästä, jossa myös samanlainen surkea +15 tulos. Viikko meni sitten vielä tautia pois potiessa, mutta parina iltana jaksoin lähteä jo kentälle vähän heittelemään. Mynämäellä kävin myös viikonloppuna, edellisestä täydestä kierroksesta oli jo ainakin vuosi aikaa.
treenikierros +7 tulos oli jo itselle ihan hyvä, varsinkin kun siihen sisältyi yksi +3 puttiralli seiskaväylältä. Muutoin radasta ja varsinkin metsäpuolelta sai enemmän tolkkua kuin viime kerralla käytynä. Edelleenkin metsäväylillä (9-11) oli haasteellista äkkiseltään tiiltä hahmottaa mihinkähän sitä on tarkoitus heittää. On varmaan vähän makuasiakin, ja kun väyliä kiertää muutaman kerran niin helpottaa, mutta jotenkin olisi mukavempi heittää jos erottaa väyläntapaista metsiköstä pidemmälle kuin 40 m.
Yllärinä oli myös että lähiseudun ala-asteelle kilometrin päähän oli piharemontin yhteydessä laitettu kolme koria. Näyttää siltä ettei tarvitsekaan heti hommata siirreltävää koria pihalle, kun noin lähellä voi käydä etsimässä sitä kadonnutta puttia, lähipeliäkin pääsee heittämään sellaiselta 40-50m matkalta. Ja sitä puttia ainakin tässä seuraavaksi aletaan ihan aikuisten oikeasti työstämään, taas on koko talvi aikaa hinkata :). Pelkät hyvät aikomukset ei riitä, jos haluaa kehittyä, vaan se vaatii niitä toistoja ja harjoittelukertoja myös.
-
Viikonloppuna oli tarkoitus käydä heittämässä myös Porissa
Tervetuloa vaan Poriin heittelemään! Kirjurinluodosta on muutama väylä poistettu, kun juuri niiden päälle rakennetaan jotain >:(.
-
.Jep ja uudet ovat tulossa. Tänään juuri tesmattiin yhtä.
-
.Jep ja uudet ovat tulossa. Tänään juuri tesmattiin yhtä.
Millanen oli?
-
.Jep ja uudet ovat tulossa. Tänään juuri tesmattiin yhtä.
Millanen oli?
Siellä on Mustavariksen aktiiveilla kyllä ihan hyviä visioita poistuvien väylien tilalle, ei nyt paljasteta mitään, kun mikään ei ole varmaa... :D
-
.Jep ja uudet ovat tulossa. Tänään juuri tesmattiin yhtä.
Millanen oli?
Oli se par4
-
21.10.'12
Viikon sisällä on käyty tekemässä pari kertaa reilun tunnin puttailutreenit lähikoulun pihalla, samalla myös koetettu harjoitella vähän sitä suoraa vetoa rystypuolelta ja muutoinkin suoraan lähestymisiä tuollaiselta 40-60 m matkalta, treeneissä pelkkiä puttereita ja jokunen midari. Tänään myös harjoituskierros Mynämäeltä, +5. Hyvä fiilis tuli myös kun sai 12 väylällä 20m putin kolahtamaan - yläpantaan. :D Joskus se voi vielä upotakin.
Myniksellä tuli useampi hyvä avaus, rystyltä annukalla, vaikka tuli niitä tiistä puuhunkin avauksia pari alle paristakymmenestä metristä. Kyllä näemmä tuohon annukkaan joku järki löytyy kun jaksaa vain harjoitella ja ottaa rauhallisesti. Ainakin ykkösväylällä sillä sai jo selkeästi pitemmälle ja parempaan paikkaan kuin forella, tuonne lähelle sataa metriä pro wraithilla. (tuurilla) Mutta heti jos koetti repäistä enemmän voimalla, meni kulmat ja muut systeemit pieleen ja kiekko karkasi vähän pieleen. Mutta samoin tuntui että tuo putteritreeni on tehnyt oikein hyvää.
Kun aikaisemmin vielä keväällä laukussa oli lähinnä varmuuden vuoksi midari ja toinen putteri, niin nyt loppuvuotta kohti sitä on alkanut käyttää ihan oikeasti midareita lähestymisiin ja paria sopivasti kulunutta putteria. On niissä joku pointti käyttää lähestymisissä. Enää ei tule niin helposti niitä +30m pieleen korista lähestymisiä kun raiveri kaartaakin vähän reilummin. Joskus tulee kyllä vieläkin niitä, että jää sormiin kiinni ja vetää rajusti oikealle suunnitellusta linjasta. Johtunee liiallisesta yrittämisestä, luulen, ja harjoittelulla vähenee.
Ensi viikolla jatketaan puttailua, kun sunnuntaina on kaveriporukan kiekkoiluklubi Kuppinuudeleiden mestaruusskabat Kaarinassa. Koska muut heitot menee jo suunnilleen sinne mihin pitääkin, niin tuosta onnistuneesta putista voi saada rutistettua itselleen riittävän tuloksen.
-
Tuloksen perusteella miäs o kehittynä!
-
Tuloksen perusteella miäs o kehittynä!
Joo tavoitteena ois jo ensi vuonna olla Kivireessä toiseksi viimeinen. 8) Tänään just viimeksi ajattelin että voi luoja kun siihenkin tuli lähdettyä vaikka ei osannut edes vauhdinottoa vaan täytyi kaikki heitot laittaa suunnilleen paikaltaan... No mutta opiksi tuli otettua.
Ei vaan, ihan paljon tässä on tullut kauden aikana opittua lisää, tekniikasta ja mentaalisesta puolesta. Seuraavan puolen vuoden aikana voi jo oikeasti harjoitella kun tietää miten harjoitella. Aika monessa kisassa kesän aikana on menty kokeilumielellä kun puhtaat treenikierrokset on jääneet vähälle, jos niitä kisojakaan on ollut kourallinen. Ja kisoissa niillä heitoilla "ööö jos mä heitän ton putterin tosta upsina niin minneköhän se sitten lähtee?" -on rapsunut pari hyvää bogia. Mutta hauskaa on isomman aikaa lajin parissa ollut, ja parasta tässä on se että kehittyä voi koko ajan jos vain vakavasti haluaa.
-
16.11.’12
Kolmisen viikkoa sitten Kuppinuudelien kisoissa Kaarinassa oli näinkin lumista ja pari astetta pakkasta
Talvea kesti kuitenkin vain viikonlopun, jonka jälkeen sää muuttui lounaisrannikon talvelle tyypillisemmäksi, muutama aste plussaa ja säännöllistä vesisadetta. Itse kisat meni aika mukavasti, pääsin toiseksi tasoitetun tuloksella 60, kun tasoituksena oli 1,5 kierroksella +3, voitto jäi kolmen heiton päähän. Pari tähän mennessä parasta avaustakin Kaarinassa tuli ykkösellä ja viitosella, kun pääsin reiluun viiteen metriin korista. Pieni annukkatreeni ilmeisesti oli kantanut tulosta, pituutta avauksiin oli tullut vähän lisää ja tarkkuuskin pysynyt sinne päin.
Muutoin on ollut kiekkoilutreenit aika hiljaista, kisojen jälkeen meni pari viikkoa seuraavan kerran kiekkoihin tarttumiseen, kun Lausteella kävin kerran ruokatunnilla heittämässä muutamia avauksia ja vähän puttailemassa. Avaukset lähti melkein kaikki nokka pystyssä ja muutenkin ponnettomasti. Sama ongelma toistuu kyllä usein jos on ollut vähän taukoa, siis se että draiveissa jää perä laahaamaan aika pahasti. Ilmeisesti se on jokin mun perustavanlaatuinen virhe, kun se poistuu aina vähän tunnollisemmalla harjoittelulla ja siihen että oikein kiinnittää siihen huomiota ja muistaa taivuttaa vähän rannetta.
Huomenna pitäisi sen sijaan lähteä oikein varta vasten ulkoiluttamaan kiekkoja Lausteelle, jollei tule taas vettä alas. Parin-kolmen viikon tauko ei tee kokemusten mukaan hyvää ainakaan puttaukselle, mutta tarkoitus olisi parantaa vielä tuota tähän asti parasta tulosta Lausteella, ei hääppöinen +16 taitaa olla tämän vuoden kolmesta heittokierroksesta paras.
-
17.11.'12
Tänään sitten pitkästä aikaa täysi kierros Lausteella. Ja tulos parani, jei! :D Vielä 22 väylälle asti olin vielä itselle oikein hyvissä tuloksissa, kun oltiin vain 5 päälle. Sitten pari puuosumaa 22 väylällä, 23 rollaus outtiin ja viimeiselle väylälle mennessä +9. Viimeisellä kauhea hyssepommi meni reilu 15m ohi korista, mutta positiivisena yllätyksenä putti meni niinkuin pitikin ja lopputulos +8. Siitä sai vielä lopuksi hyvän mielen.
Koetin heittää mahdollisimman paljon varman päälle, ja ainakin puttauksen osalta se toimi, koska ensimmäisen kerran jouduin varsinaisesti jännäämään puttia vasta 15. väylällä, siihen asti oli pelkkiä nostoputteja tai max 5m. Heitin myös paljon kcp roccia ja muutamalla väylällä ihastuin hyvin menneisiin annukoihin niin että heitin niitä monessa paikassa, missä aikaisemmin heitin forea. Varsinkin rocilla ihan pienellä annukkakulmalla sai hienoja liitoja. Tosin nyt alkoi kaipaamaan laukkuun vielä vakaampaa raiveria, kun tuo Orc ei aina oikein palauttanut tarpeeksi... Vaikka huonoja avauksiakin tuli pari, niin kokonaisuudesta jäi hyvä fiilis. Paljon tietysti auttoi kun sai rauhassa miettiä sopivaa heittoa ja heittää kaikessa rauhassa, mutta on tässä varmaan vähän kehittynyt kesän mittaan. Kesän? ensimmäinen holarikin oli likellä 14 väylällä (joka ratakartasta poiketen oli siirretty, suora väylä alamäkeen n.70 m) kun p2:sella lähti liki suora avaus kilauttaen ketjuja. On tää vaan hauska laji. Toisinaan.
-
Hyvä Juha. Kyl sun heitto on parantunut ihan älyttömästi siitä, ku nähtiin eka kertaa Kaarinassa. Oisko ollut Eggbowlissa. Saitko sen "nokka pystyssä" -ongelman korjattua?
-
Kyllä se avausdraivien karkailu nokka pystyssä vaivaa edelleen, heti kun oli riittävästi avointa että oli tilaa koettaa kunnon rykäisyä. Täytyy vaan mennä kentälle keskenään heittämään joku nelinumeroinen kerta että pääsee jyvälle. Mutta kyllä siitä apua oli jo tuollakin kierroksella että kiinnitti huomiota vedon lähtemiseen vaakasuorassa, kiits vinkistä! Olen nyt vain niin tohkeissani tuosta rystyannukasta kun selkä kestää heittää rystyä ja huomannut sen käyttökelpoisuuden eri kiekkotyypeillä. Varsinkin tässä vaiheessa koulutusta sillä näytti saavan huomattavasti pitempiä liitoja oikealle tarvittaessa. (oikeakätisenä) Jos haet oikein kunnon ässämutkaa annukalla, mitä kiekkoa käytät? PD2-destroyer-boss?
-
Jos haet oikein kunnon ässämutkaa annukalla, mitä kiekkoa käytät? PD2-destroyer-boss?
No tuota. Dessua, jos ihan maksimipituuksiani yritän... Mut helpoimman ja varmimman ässän saa jollain alivakaalla draiverilla, jota voi luukuttaa täysillä flättinä ja se tekee ässän ilman kulman säätelyä. Mulla on siihen yksi hyvä Champ-Wraithi esim.
EDIT: Lisättäköön vielä, et en hirveesti heitä isoja annukoita.
-
2.1.'13
Reilu kuukausi vierähti ettei tullut kiekkoihin koskettua. Joulun aikaan sitten tuli kokeiltua viimein ”pohjat” tälle talvelle puttitreenistä, saa sitten keväällä todeta onko sitä harjoiteltu vaiko ei…
6 m etäisyydeltä 50 heittoa, saldo 42 sisään
11 m etäisyydeltä 50 heittoa, saldo 24 sisään.
Jos noista yli kympin puteista alkaisi saamaan sellaista 35-40 sisään ja alle kympistä enää pari harvaa ohi, niin sitten alan olemaan jo tooosi tyytyväinen. Vuosi sitten näihin aikoihin sitä vielä tuli arvottua tuon puttiotteenkin kanssa, mutta sen jälkeen kun alkoi oma tyyli vakiintumaan, alkoi harjoittelukin kantaa hedelmää. Ei muuta kuin lisää treeniä ja pitemmältä matkalta.
Vuoden ensimmäinen päivä tuli sitten avattua myös tämän vuoden heittokausi; muutaman päivän vesisade oli liottanut puolimetriset kinokset käytännössä olemattomiin niin että Uudenkaupungin rata oli täysin pelikunnossa, kaikki tiitkin oli sulia ykköstä lukuun ottamatta, johon oli aurattu lunta. Märkää nyt tietysti oli, mutta muuten ihan kelpoa. Ja hauskaa, vaikka muutoin en tuosta talvifribailusta niin perusta. Muutaman putin heitin lämmittelyksi ja sitten 2x kierrosta, molemmilta -3. Vähän oli nuo draivit, tai pitäisikö sanoa lähestymiset? näillä alle 70 m väylillä hakusissa, mutta ihan kohtalaisesti tuo meni.
Treenailu on vakiintunut talvikauteen, 1-2 kertaa viikossa seuran kamppailulajitreeniä, siihen päälle 2 x viikossa omaa treenihyppelyä, joskus joku kuntosalikäynti ja hiihtoa. Tälleen tulee vielä varmaan tammikuu mentyä, jollei jotain ajatusta saa draivitreeniin ja viriteltyä jotain pressua treenisaliin tai jotain. Netissäkin olisi vielä vaikka miten paljon matskua mitä katsella, kisoja viime kesältä, deep in the game ja niin edelleen. Täytyy odotella sopivaa flunssaa että voi rauhassa syventyä ruudun ääreen nautiskelemaan. :)
Viime kesältä voisi miettiä jotain yhteenvetoakin vielä paremmin… Mutta jos viime kesänä tuli kierreltyä lähinnä rispiituristina muutamalla uudella radalla ja tutustuttua kilpailutoimintaankin, niin tarkoitus olisi myös jatkaa tällä linjalla. Eli muutama uusi rata taas katsastaa ja jos pääsisi kerran-pari kuussa johonkin kisoihin. Niin ja tietenkin heittää paremmin, pitemmälle, tarkemmin, ja pitää ennen kaikkea hauskaa lajin parissa. Se voisi olla uudenvuodenlupaus lajille.
-
12.1.'13
Vuoden alku on mennyt treeneissä enemmän keskittyen selän huoltoon, kun on alkanut taas pitkästä aikaa kiusaamaan. Kävelylenkkejä, kamppailulajitreenejä lähinnä lämmittelyksi ja venyttelyä, relaxantteja, pitempiä yöunia ja päikkäreitä. Eli mikäs tässä, kun säryn kanssa pärjää. :)
Parina perjantaina tullut myös lähdettyä lähikoululle puttailemaan, kelit on olleet pikku pakkasta, mutta pieni viima on pakottanut enemmän liikkumaan että saa pysyttyä lämpimänä. Kovin paksusti kun ei voi pakata ainakaan yläkroppaan päälle, kun alkaa haittaamaan liikkumista. Pitempiä etäisyyksiä koettanut pääsääntöisesti harjoitella, suurin osa puteista 15 ja reilun parinkymmenen metrin matkoilta. Näistä yli parinkymmenen matkoilta ei ole uponnut varmaan sadasta heitosta sellaista viittä enempää, mutta toisaalta ei ne kauaksi ole karanneetkaan, niin että ohimenneet on saanut nostaa koriin tai pari metriä ohi pahimmillaan. Kyllä siinä on tullut joskus sellainen kultainen "minä osaan" hetkikin, kun sai paristakympistä viidestä putista yhden sisään ja loput kilisyttivät ketjuja tai osuivat ylärautaan. Siitä kun siirtyi kymmeneen metriin, niin matka tuntui jo tosi lyhyelle ja samoin helpolta putata.
Alkanut vähän mietityttämään noiden puttereiden kanssa, kun tähän asti olen putannut pääsääntöisesti parilla Gatewayn Magic supersofteilla (mitkä oikeasti on yhtä softeja kuin p2 dline) joskus tuulisemmalla kelillä p2:sella samoin kuin putteridraiveihin. Lisäksi mukana on keikkunut pari kulahtanutta aviaria ja yksi tooodella kulunut p2. Käytännössä siinä on jo neljä erilaista putteria. Alle kympistä harjoitellessa se ei ole tuntunut vielä niin haittaavalta, mutta kun matkaa venyttää tuonne yli kahteenkymppiin, niin kiekkojen ominaisuudet tulevat jo eri tavalla mukaan. P2:sella täytyy hakea jo ihan pientä annukkaa että sen saa suoraan, ja siltikin siinä tulee lopussa omasta mielestä liikaa feidiä. Magic taas lentää suoraan hyvin pienellä loppufeidillä, mutta tuuli vaikuttaa siihen herkemmin, ja voimaa lisättäessä se karkaa helpommin oikealle. Aviarit taas ei tunnu samalla tavalla sopivan käteen näiltä matkoilta. Pitäisi varmaan jättää sekä aviarit että p2:set pois näistä heitoista, ostaa vielä pari Magic putteria, ja ehkä kokeiluun samalta valmistajalta jokin astetta vakaampi.
Muutoin ollut kyllä sairaan tyytyväinen siihen että viimeinkin tuo puttaaminen alkaa tuntumaan siltä ettei tarvi suunnilleen käännellä putteria ja miettiä mitenköhän tämän nyt tuonne korille viskaisi, vaan oma tyyli on tuntunut hyvältä ja vielä aika toimivaltakin kun pitemmältäkin matkalta saa jo korin juurelle, koriin asti sitten vain ahkeralla treenillä.
Yhtenä kylmänä pakkaspäivänä tuli tehtyä vähän remonttiakin, kun tuossa lähikoululla on hyvät korit kerran ihan liki, irroitin korihökötyksen autotallin tapaisen peräseinältä ja virittelin sen tilalle punotusta katemuovista tehdyn pressun, johon voi viskellä paremmin draiveja sellaiselta 5-8 m matkalta. Lattia on tilassa vielä tiiviksi tampattua sepeliä, mutta jostain voisi havitella siihen vielä hiekkatekonurmen pätkän niin siinä jo kelpaisi viskellä. Autoahan tähän tilaan nyt ei saa enää tungettua, mutta se voi viettää hyvin talvea ulkona, tärkeämpää se on että harrastuksille on tilaa. ;D
-
19.1.'13
Pakkanen lauhtui viimein tuolta paristakympistä alle kymppiin, joten villapaitaa ylle ja ulos puttailemaan. Pieni flunssakin painoi päälle, mutta kulutin tunnin verran ulkosalla puttailemalla rauhalliseen tahtiin 300 puttia. Matkoina oli taas 5-20+ metriä. Alkuun vähän tiheämmällä temmolla alle kympistä että sai lämpöä päälle, sitten pitemmiltä matkoilta. Välillä kokeilin muutaman viiden setin vasemmallakin kädellä kun annoin heittonäppien vähän lämmitellä, mutta oli se kamalan näköistä ja tuntuista vasurilla. Heittelin viitisenkymmentä +20m puttia, joista upposi varmaan kolme vaikka hyvin lähelle menivätkin. Kunnes jossain 250 heiton kohdalla tapahtui jotain maagisen kivaa. Jätin hyvin ohuen nahkahansikkaan pois jota käytän näin kylmillä puttaillessa, hönkäilin vähän sormenpäihin, keskityin vähän tavallista pitempään ja heitin kolme peräkkäin koriin, neljäs kimposi pois korista ja viides menikin jo minne sattui kun olin niin tohkeissani. ;D Mutta tuntui että tuo ihan pieni tuntuman ja pidon parantuminen antoi riittävän sysäyksen tarkkuuteen ja spinniin. Tästä on kyllä vielä pitkä matka kohtuulliseen osumatarkkuuteen radalla noilla matkoilla, mutta taas sai vähän itseluottamusta.
Toisekseen ajattelin ensin katsella josko jollakulla olisi ylimääräisiä voodoo/wizard kiekkoja kaupan, tai sitten tilata viimein muutaman voodoon. Se olisi astetta vakaampi magic putterista, ja nyt tosiaan tuntuu siltä että parempi mitä useampi samanlainen kiekko ainakin pitemmille matkoille, jotta saa vähän muuttujia suljettua pois.
-
1.2.'13
Viime treenipostauksen jälkeen on tullut heitettyä sellaiset about 500 puttia, kolmella eri kerralla, lisäksi parit kamppailutreenit ja parit kuntosalit. Puttitreeneissä ei mitään uutta mullistavaa, paitsi ehkä masentavaa. Tuulisia kelejä on riittänyt, joten niiden piikkiin voi ehkä laittaa, kun viimeksi oli niin hauskaa. Jos kohta heittänyt viitisenkymmentä puttia yli paristakymmenestä metristä, koriin osui varmaan pari. Liki koria ne putoilivat, mutta noin "pitkillä" matkoilla tuntuu tosissaan kiekon ominaisuudet tuulen suuntaan nähden, jos puhaltaa jo enemmän kuin 6m/s. Edelleenkin luulen että varsinaisessa kisatilanteessa näistä pitkisttä puteista uppoisi tuurilla ehkä 1/20. No mutta hauskaa treenailla ja sehän tärkeintä. Loppupeleissä teen tätä tietenkin hauskuuden vuoksi. :)
Viime kesänä, jos tekniikka oli vielä vähän suuntaa hakevaa, sitä silti oli sellainen tunne että puttaamisessa onnistumisessa kyse on 90% itsevarmuudesta loppu tekniikasta. Ja tänä talvena on jotenkin fiilis siitä varmistunut. Tekniikka on tärkeä, mutta jos empii ja miettii ja laskeskelee liian kauan putteri kädessä, tulos on ainakin omalla kohdalla lähes aina huti. Tänään posti toi odotetun paketin, 3x kivan mustaa Gatewayn Supersoft Voodoota. Muutaman heiton heitin heti paketista avattuani pihalla, ja tuntui hyvältä kiekko. Tästä lähin sitten puttireeneissä on enää mukana 2x magic ja 3x voodoo alle kympin matkoilta, ja yli kympistä koetan treenata vain Voodoilla.
Jos kalenteria katselee, tässähän on enää kolmisen kuukautta varsinaisen heittelykauden alkuun täällä läntisessä suomessa. Vappuun mennessä pitäisi olla kaikki lähiradat ihan heiteltävässä kunnossa. Siihen mennessä pitäisi saada tuota rystyraiviakin vähän hiottua. Jos viime keväänä lähti kaikki niin alkutekijöistään draivin suhteen liikkeelle, niin nyt on vähän visualisoitunut se tarve mihin pitäisi keskittyä. Tähän mennessä rystydraivit ovat lähteneet lähes pelkästään kädellä, nyt seuraavien pimeiden talvikuukausien aikana pitäisi kiinnittää huomiota siihen että draivi lähtee suorassa koko ajan, energia menee "läpi" eikä tössähdä vaikka tukjalkaan, eikä käsi vispaa vedon ajan ylhäältä lantiolinjalle tai päinvastoin. Samoin viimeiseen hetkeen ennen kiekon lähtemistä kädestä pitäisi kiinnittää huomiota. Jossain vaiheessa koetan laittaaa videopätkänkin parin vuoden takaa "ei näin" ja edelleen vaikka puolivuosittain harjoittelun edetessä. Edelleenkin ihan kauhea homma hioa liikeratoja siihen nähden että joku olisi muutama vuosi sitten näyttänyt ne sinne päin.
Ulkovarastossa odottaa vielä edelleenkin viritetty pressuseinä heittoja, saisi vain otettua muualta ajan lähdettyä reenaan. Alkaa olemaan jo melkoiset kuumoitukset seuraavan heittelykauden suhteen, pakko heittää pitemmälle, paremmin, uusilla radoilla! Viime kesänä varsin tuli viljeltyä aika epärealistisia ajatuksia ennen kisaa, että kyllähän sitä kisoissa heittää yhtä hyvin kuin normisti, ellei jopa paremmin. Totuus oli ja on kuitenkin se, että pienellä harjoituksella ja kokemuksella, tulosvariaatio voi olla melkoinen. Eli vähän niin kuin kylppäriremontissa, parempi kertoa budjetti ja aikataulu kolmella!
Seuraavat pari viikkoa suunnitelmissa, puttitreeniä uusilla Voodoilla, sekä draivia pressuun.
-
9.2.'13
Eipä ole tullut heitettyä yhtään draivia pressuun, kun puttaaminen on ollut niin hauskaa. Pari astetta pakkasta ja lähes tyyntä on ollut, joten ulkotreenit on maistuneet ihan hyvin. Kolmella eri kerralla sellaiset 600 puttia. Alle kympistä tuntuu jo ihan mukavalta putata, mutta osumaprosentti tahtoo vain tippua kun välimatkat kasvaa metri kerrallaan. Mutta silti on kivaa treenailla? :P Voodoot tuntuu kyllä hyviltä kiekoilta, suoralentoinen mutta pikkuisen vakaampi Magickia. Oli hyvä ostos.
Päälle taas parit punttisalit ja parit kamppailutreenit. Ensi viikoksi jätän koskematta kiekkohin, pikku talvilomalle Lappajärvelle ois tarkoitus perheen kanssa lähteä. Saas vaan nähdä mitä tulee kun on ollut vatsatautia liikkeellä ja nytkin toisella muksulla vähän kuumetta.
Jos vaikka katselisi juutuupista noita viime kesän kisoja ja muita pätkiä, tulisi vähän ajatuksia tuon draivin treenaamiseen, että saisi vähän pituutta lisää.
-
Niin joo, on tässä jotain muutakin tullut tehtyä, kun mietiskelin minkä verran sitä ehtisi heittämään kisoihin ensi kesänä, tuli laskeskeltua että alkaa olemaan se hetki kun täytyy liittyä ihan aikuisten oikeaan seuraan. 7K:n riveihin tuli sitten liityttyä, kun nuo kaveriporukoiden kiekkoiluclubit tulevat varmaan jatkossakin pyörimään epävirallisella pohjalla. Aika pian tuo jäsenyys kyllä maksaa itsensä takaisin, jos käy muutamat viikkokisat heittämässä.
Omasta mielestä ihan hyvä suunta tuo jäsenmaksupolitiikka Liiton puolelta, että kannustetaan sillä liittymään johonkin seuraan. Vielä kun saisi jotain dataa vaikka kunnittain, minkä verran sitä harrastajia oikein tässä lajissa on. Seuroihin kuulumattomia sunnuntaiheittelijöitä on varmaan melkoinen joukko, mutta tätä joukkoa on vaikea laskea. Ettei tämä harrastus jäisi valtionavuissa enää nollatuloksille.
http://frisbeeliitto.fi/2013/01/31/valtio-ei-tue-frisbeegolfia-tana-vuonna/
Muutama kymppitonnikin olisi jo jotain millä saisi aikaan kaikenlaista.
-
15.2.'12
Vajaa viikko polskittu itseään rusinaksi kylpylälomalla, sinä aikana parit punttikset, vähän ulkoilua, syömistä, pitkiä yöunia, päikkäreitä, syömistä ja siinä se sitten pitkälti olikin. Rentouttavaa mutta fyysisen tekemisen tarve olisi ollut ehkä vähän isompi. Ihan mukava päästä täysihoidosta takaisin kotoiseen vihreän teenlitkun ja riisikupillisen ääreen.
Tänään heti kotiutumisen jälkeen iltasella mittailin itselleni 5 m narunpätkän, naru ja putterit kainaloon ja ulkoilemaan. Kokeilin ihka ensimmäistä kertaa tuota turkulaista puttikisaa ja samalla tuli katsottua vähän missä mennään puttauksen osalta. Kymmenkunta puttia ensin lämmittelyksi, sitten kunnon tauko ja 5m kohdalta meni ihan kivasti vielä putterit toisessa kädessä ja koriin vaan. Mutta kympissä tulikin jo sellainen olo että täytyy keskittyä tosissaan ja hakea vähän asentoa ja miten sitä oikein... 15 m kohdalla oli jo aika jännän äärellä ja syyttelemään hämärää ja taustalla hangella kirmannutta jänistä ja epätasaista alustaa ja kevyttä tuulenvirettä. :D Kumma miten tuli ihan erilainen fiilis heti tuohon puttitreeniin, sitä ei enää mekaanisesti viskeltykään koriin vaan sitä alkoi vähän jänskättämään.
Tulokset siis 5,10&15m matkoilta
9/10, 3/10, 4/10 27p
8/10, 4/10, 4/10 28p
9/10, 6/10, 3/10 30p + 2/10 -25m
Viimeisen kierroksen kohdalla oli pakko kokeilla vielä extrana tuolta vähän kauempaa, vaikka oli niin pimeää että koria hädintuskin näki. Mutta kun oli kuvitellut jotenkin heittävänsä paremmin kuin heittikään? Niin taas kerran.
Tästä lähdetään parantamaan. Mutta hyvä lisä harjoitteluun tämä kisa, vaikka yksin onkin stressittömänpää heitellä.
-
20.2. '13
Viime päivityksen jälkeen taas parit putti ja punttistreenit. Kuuden aikaan on vielä ihan kohtuu valoisaa, koriakin erottaa ulkosalla. Kyllä se kesä sieltä kait joskus tulee...
Kahtena iltana siis enemmän puttailua, ensimmäisellä kerralla oli pientä tuultakin haittaamassa, sellaista 5-6m/s. Kokeilin taas turkulaista, viidestä metristä 8/10, kympistä 2/10, viidestätoista 0/10 ja tuolta 25m paikkeilta myös 0/10. Eli surkeasti... Vaikka kuinka yritti, niin tuuli painoi kiekot aina alas pitemmältä matkalta, jos lisäsi voimaa-korkeutta, niin sitten meni sivusuunnassa ohi. Alkoi jo käpy palamaan kun ei mihinkään osunut. Heittelin vielä satakunta puttia, mutta ei vain osunut pitemmiltä matkoilta. Ylä-alarauta vain kolisi parhaimmillaan. Onneksi en jäänyt koko illaksi tahkoamaan, ei siitä olisi kuitenkaan enää parempaa tullut...
Tänään taas puttia, pikkupakkanen ja tyyni keli. Vähän lämmittelyä ja heti turkulainen; 9/10, 3/10, 1/10 + 25 m 1/10. Eli ei tänäänkään niin kauhean hyvin. Mitäs siitä, eiköhän se joskus ala kulkemaan kun jaksaa vain treenata. Tunnin verran puttailua eri matkoilta. Kyllä tuo ulkoputtaaminen on vähän... Kylmää. Kymmenen puttia, sitten taas hetki lämmittelyä rukkaset kädessä, kymmenen puttia...
Pitäisi saada ryhdyttyä tuota draiviakin kokeilemaan, mutta motivaatiota haetaan siihen edelleen. :)
-
24.2.'13
Viime vuonna päätin etten lähde heittämään ainakaan mihinkään kisantapaiseen kipeänä tai puolikuntoisena. Tänään puoli päivää sitten reippailua lumihangessa tusinan Frogsin kanssa Harjattulassa, törkeä flunssa päällä ja muutenkin vähän huimasi.
Mutta oli hauskaa. Heitin kolmella kiekolla, midarilla ja kahdella putterilla, tulokset -2 & -5. Avauksissa tuli muutamat lipeämiset kun alusta eli lumihanki oli mitä oli. Paikaltaan forella olisi varmaan saanut parhaiten, mutta koska tuota putteriforea ei ole vielä pahemmin treenailtu, niin rystyllä sitten vain. Puttaaminen tuntui ainakin paljon luontevammalta kuin viimeksi radalla käydessä. Ehkä siitä talven puttireenistä on ollut vähän apua. Seuraavaksi vähän huilia että pääsee tästä flunssasta eroon.
-
28.2.'13
Eilen ajattelin että kait se lentsu jo vähän on hellittänyt... Kävin heittämässä vuoden ensimmäiset draivit Kaarinan tekonurtsilla. Aluksi hyvän aikaa puttailua lämmittelyksi, hyppelyä ja kaikenlaista vääntelyä, ettei vain paikat rikkuisi heti ensi kättelyssä. Sitten parikymmentä rystydraivia jonkun kuukauden tauon jälkeen. Aika tahmean oloista oli, paras kun oikein yritti pituutta, oli hyzerflipillä Mamballa sivutuuleen sellaiset reilut 95m, mistä laskin jo pois rapiat 5m kiekolle kimmoketta ja liukkaalla tekonurmella luistamista. Mutta perusheitot siinä 85m paikkeilla varmaankin. Kamalan tuntuista. :P Yhtäkään forea en heittänyt. Heitin vielä kokeeksi Kaarinasta neljä ensimmäistä väylää kun luntakin oli vähän ja arska paistoi. 3-3-2-4. Säästin itseni enemmiltä pettymyksiltä ja kiekon hävittämisiltä ja lähdin kotiin.
Tänään tunnin verran puttailua ulkosalla ja parisataa draivia pressuun ulkovajassa. Oli muuten mukavaa kun ei tarvinnut palella, mutta oikein reilu puuskittainen tuuli 8-10m s aiheutti vähän päänvaivaa puttailussa. Ensin puttailin hyvän aikaa ja otin ihan treenin kannalta eri matkoilta kun katsoin miten paljon tuollainen tuuli heittelee. Kun pituudet lähestyi kymppiä ja meni yli, niin vastatuulen kiekkoa nostava vaikutus oli kyllä jo ihan huomattava. Samoin tuli laitettua merkille seikka, joka varmaan on jossain miljoona kertaa sanottukin ja täälläkin foorumilla, mutta nyt se tuli konkreettisemmin itselle esiin.
Eli voimakkaaseen myötätuuleen heitettäessä ihan vakaa putteri käyttäytyy huomattavan ylivakaasti. Elikkä sai laittaa oikeasti ihan kunnolla annukkakulmaa jos mieli sen menevän vähänkään suorempaan tuollaiselta reilu 20m matkalta. Ja päinvastoin, voimakkaaseen vastatuuleen kun viskasi samaa putteria, niin täytyi pistää pienessä hyssessä että sai suorempaan. Ja sivutuuleen, kamalan tarkka sai olla että yhtään "leijapintaa" ei putterille tullut, vaan että tuulta vasten oli mahdollisimman vähän pinta-alaa jos halusi tarkkuutta.
Turkulaisessa vastatuuleen 9/10, 6/10 & 1/10 = 24. Ja extra +25m matkalta, 0/10.
Pressuun draivailin ensimmäisiä kunnon heittoja, forella tuntui lähtevän kaikkein parhaiten, rystyllä tekniikka-askellukset kaikki ihan hakoteillä. Forella tuntui aika nopeasti heitot tuolla keskivartalossa, jännä miten paljon se oikeasti tuntuu kuormittavan tuota vatsa-selkäpuolta kokonaisvaltaisesti oikein selkeästi. Täytyy varmaan lisätä vähän harjoittelua sille puolelle lihaskunnossa. Muutoin forella ajattelin alkaa kokeilemaan, saisiko tuolla "uudenlaisella" gripillä vähän jotain lisää tuloksiin. Tähän asti on tullut aseteltua kiekko aika syvälle tuonne peukku-etusormipoimuun, nyt koetetaan treenata siten että kiekko on höllemmin vain sormien parin ekan nivelen verran tässä taskussa. Siitäkin luin justiinsa tältä foorumilta. Koska taso on edelleen melko vaatimaton, ei liene haittaa kokeilla tätäkin. Rystydraivin suhteen täytyy katsoa jokunen heitto koneelta ja miettiä missä siinä on kaikkein eniten vikaa. Paitsi kaikessa tietenkin. Pakko alkaa tekemään jotain sen suhteen kun kesä tulee ihan kohta. :)
-
1.3.'13
Tulipa kunnolla kipiäksi paikat tuosta eilisestä pressuheittelystä. Nimenomaan ja pelkästään tuo oikea puoli. Vatsalihakset edestä ja sivulta ja selkä ja kylki ja kaulankin sain jumiin. Viime talvena en huomannut tällaista lainkaan, toisaalta harjoittelinkin vähän tasaisemmin pitkin talvea. Täytyy ottaa taas tavaksi liittää draivitreenit tuohon kamppailupuoleen, siinä pysyy paikat auki.
Tänään oli vähintään yhtä hyvä tuuli kuin eilenkin, tunnin verran puttitreeniä ulkosalla, puoli tuntia keppijumppaa päälle että sai paikkoja vähän jumeista auki. Turkulaisessa navakassa tuulessa 9/10 4/10 1/10= 22p + 0/10 +25 matkalta. Hyvässä tuulessa kohtuullinen osumatarkkuus on jossain seitsemässä metrissä. Reilusti yli kympissä on kyllä ihan tuuria miten sattuu uppoamaan, sen verran tuulet kiekkoja heittelee.
Plussakeliä ollut länsirannikolla koko viikon, nyt jo iltasella kirpakka pakkanen. Voi olla että aamusella tekisi mieli lähteä hankikannolle heittelemään, mutta katsoo nyt miten jumissa on vielä paikat.
-
3.3.'13
Eilen palauttavat? metsätyöt 4h ja ensimmäiset venyttelyt käytännössä tämän vuoden puolella. Tuntui vähän kiriältä paikat. :D Illemmalla tuli väijyttyä tuota Memorial kisailua rapakon takaa yömyöhälle, kerrassaan hyvä kuvanlaatukin oli!
Tänään lisää peruskuntojumppaa lumilapion kanssa kun tuota valkoista ainetta oli tuiskannut puolimetriä.
-
8.3.'13
Tällä viikolla parit tunnin mittaiset puttailut taas ulkosalla, tuuli oli joko kovaa tai todella kovaa. Muutaman asteen pakkasessa viima sai liikkumaan suht ripeästi että tarkeni edes sen tunnin, kun ei kuitenkaan pilkkihaalareissa tohtinut heitellä. Jonkinlaista käryä alkaa saamaan siitä miten nuo putterit tuulessa leijaavat. Tekemistä tälläkin saralla riittää silti vielä.
Eilen kombatan treenit parin viikon tauon jälkeen, tänään töiden jälkeen vielä pari tuntia metsätöitä kun valoakin riittää jo tuonne seitsemään asti. Vähän venyttelyä ja saunaan. Kunnon hankikantoa ei sitten tullutkaan, mille ois päässyt heittelemään, kun viikko sitten pyrytti uutta nöftälunta reilusti vanhan päälle. Viime vuonna pääsi sen sijaan sulalle lähikentälle heittämään jo maaliskuun lopussa, mitenkähän mahtaa olla tänä vuonna... Tuskin tässä enää kauaa talvessa kärvistellään näillä leveysasteilla, kävi miten kävi. Vähän sitä on alkanut kärkkymään myös ensi kesän kisoja, mutta kestänee vielä jonkun viikon ennenkuin niistä tietoa alkaa tippumaan. Tarkoitus olisi viime kesän tapaan kiertää muutamat höntsäkisat ja tutustua taas uusiin ratoihin. Kaveriporukalla ollaan suunniteltu myös pitempää tutustumista tuonne Tammisaaren suuntaan alkukesällä.
-
18.3.'13
Talvi jatkuu edelleen, hartaista toiveista huolimatta... Viime päivityksen jälkeen vähän kuntoa kohottavaa metsätyöjumppaa, muutamat keppitreenit iltasella + treenien lopuksi muutama kymmen draivia pressuun, forella ja rystyllä. Vakavampana lajitreeninä tunnin puttailut eilen ja tänään ja vähän kombatan keppien pyörittelyä siihen päälle. Lähinnä tuossa pressuheittelyssä koettanut keskittyä muutamiin seikkoihin jotka itsellä on vielä aika pielessä. Eli draivin loppukiskaisuun lisää potkua, samoin siihen ettei käsi heilahda alhaalta ylös, vaan menisi suunnilleen sitä suorempaa linjaa, rystyllä siis. Samoin tarkoituksena pikkuhiljaa kasvattaa sietokykyä tuohon draivailuun, ettei mene paikat pahasti jumiin sitten kun pääsee viimein kentälle heittämään lumien lähdettyä. Viime keväänä tuli myös kunnon rakot tuohon oikean käden etusormen sivuun ahkerasta foretreenistä, mitkä kesti aikansa kovettua. Sitäkin koetetaan tänä vuonna välttää tällä pikkuhiljaa treenailulla.
Eilen oli kyllä mahti talvikeli, pari astetta pakkasta, arska paistoi ja ihan tyyntä. Jos jotain ikävää haluaa alkaa kaivelemaan, niin aurinko lämmitti ikävästi mustia puttereita, niin että lumi suli niihin kiinni.
Tänään puttailin taas matkoilta 5-30 m, sekä ensimmäisen kerran tänä talvena parikymmentä lähestymisheittoa jostain 50m paikkeilta, puttereilla. Pakkasta oli -8, mutta ihan tyyni keli teki ulkotreeneistä ihan mukavat. Puteissa ongelmallisin etäisyys tuntuu olevan tuolla 15m paikkeilla, kymmenestä heitosta uppoaa yksi jos sitäkään. Kympin kohdalla ja vähän yli taas kymmenestä pari-kolme, viiden metrin nurkilta 8-9, noin tuntumalla arvioiden. Oma puttitekniikka pysyy kasassa vielä tuonne 30m nurkille, sen jälkeen alkaa tulemaan jo enemmän hajontaa ja pitää vaihtaa jonkinlaiseen lähestymisotteeseen. Yhtään puttia ei siis tuolta 30m etäisyydeltä mennyt sisään, ihme se olisikin. Mutta parin-kolmen metrin sisälle korista putoilivat. Taputan kyllä itseäni selkään ahkerasta puttitreenistä, kun vuosi sitten ei ollut oikeastaan juuri edes realistisia toiveita saada niitä kamalasti lerpattavia putteja sisään tuolta yli kympin matkalta.
-
21.3.'13
Eilen työpäivän jälkeen reilu pari tuntia metsätöitä peruskuntojumpaksi, päälle vähän keppijumppaa ja venyttelyjä. Aika putkessa meni päivä, venyttelyjen jälkeen suoraan nukkumaan ja taas viideltä sorvin ääreen...
Tänään parituntiset kombatan treenit ja rispiigolffiin liittyvien videoiden katselua mikä ehkä lasketaan jollain tasolla lajin harjoitteluksi. Vähän koettanut mietiskellä mitä sitä ensi kesänä haluaa lajin puitteissa kisailla. Varmaan menee tyyliin parit amatööritourin kisat ja lähiseudulta muutamat kisat akselilta vampula-sastamala-turku-rauma-kankaanpää. Siihen lisäksi viime kesältä jäi hyvä maku Kalajoen radasta ja Dyyni openista + Ylivieskan radasta, että varmaan tulee koetettua soviteltua perheen kesälomia sinnepäin heinäkuussa. Ja päälle viikkokisoja muutamat Turun nurkilla.
-
1.4.'13
Taas aika samanlaista treeniä, viikossa pariin otteeseen muutaman tunnin rupeama metsätyöjumppaa, päälle parit kombatan keppitreenit ja vähän enempi koettanut satsata venyttelyihin. Se on vain niin helppo jättää treenien jälkeen pois, vaikka hyöty on tiedossa.
Viikko sitten kävin kokeilemassa myös heittoja Uudenkaupungin urheilukentällä midareilla ja puttereilla. Mutta surkeaa oli. Alustana oli alla jää ja päällä parikymmentä senttiä lunta, puolet noin 50 heitosta meni minne sattuu.
"Jaa tuo kippas yli, okei, toi lipes kädestä, ja tuossa liukastui..." Ei jäänyt mikään hyvä maku niistä treeneistä. Seuraavan kerran avoimelle heittämään sitten vasta kun tuo talvi on ohi.
Tänään viikon tauon jälkeen vähän puttitreeniä ja päälle satakunta draivia pressuun, 90% forella, kun tuo autotallin löysä sepelialusta ja n 4m vauhdinottomatka ei ole kauhean hyvä rystydraivia ajatellen.
Turkulaisessa kokeeksi 8/10, 4/10& 2/10 = 22. Vähän pieni tuuli hämäsi ja muutenkin oli keskittyminen huonoa. Koetin silti petrata kun huomasin motivaation puutetta, tunnin verran jaksoin puttailla taas eri matkoilta. Paikoin alkaa tuolla lähikoulun kentällä alusta muuttumaan jo liejuiseksi, ja osittain vielä jäätä. Kevät etenee, mutta kurakausi on nyt näillä leveyksillä in...
Viime lauantaina koetin tähdätä että olen koneen ääressä silleen että olen kärppänä paikalla kun ilmoittautuminen 5TR kevätkisaan aukeaa 18.00. Vähän meni pitkäksi kun saunajäähyllä istahdin koneen ääreen joskus 18.15 ja meinasi mennä limpparit väärään kurkkuun kun katsoin osallistujalistaa, päälle 170 oli jo silloin. ;D Ei muuta kuin ruksaamaan omakin nimi jonon jatkoksi ja sitten jonotuslistalle sijalle 33 odottamaan josko kisaan pääsee mukaan. Onhan se hienoa että laji ja rata on suosittu ja kaikkea.
Täytyy seurata uutisointia kisasta, ajankohta olisi kyllä itselle oikein sopiva ja siitä olisi hyvä aloittaa varsinainen heittelykausi. Voi olla että varoiksi tulee silti katsottua vapun tienoilta jokin toinenkin kisa mihin voisi harrastelijaluokassa osallistua.
-
... ja heti kun aukaisin feisbuukin niin sieltähän ponnahti tietoa näistä Kankaanpään kevätkisoista. Eli suuren suosion vuoksi järjestetään kisat kahtena päivänä ja näin ollen pääsee suurempi joukko rispiigolffaajia itseään nöyryyttämään 5tr hienolle radalle. Kerrassaan mahtavaa!
http://www.frisbeeliitto.fi/kisakone/kilpailu/111
Itse siirsin osallistumiseni sunnuntaille 28.4. Ensimmäiset kevään kisat siis ruksattu kalenteriin. Check. Tästä se taas lähtee. :)
-
5.4.'13
Tekisi mieli kirjoittaa että rakas päiväkirja, talvi jatkuu edelleen. Niinkuin jatkuukin.
Viikolla yhdet puttitreenit, parit kombatantreenit ja tänään kierros kaarinassa + bägi pari kertaa tyhjäksi tekonurmella draiveja.
Puttaamisessa tuossa juurikin viikko sitten sitä alkoi jotenkin miettimään että mitenkähän tämä mahtaa olla, onkohan tämä tyyli nyt mulle hyvä, kun ei uppoakaan suurin osa alle 15m matkalta. :o
Onneksi tulin järkiini aika nopeasti, puttirutiinin ja tyylin vaihtaminen tässä vaiheessa olisi melkoinen kömmellys nyt kun se juuri on alkanut sujumaan. Ei kai sitä nyt voi olettaakaan, (kai) että kaikki sujuu kuin vettä vain vuoden harjoittelun jälkeen.
Näissä fiiliksissä aloittelin puttitreeniä ja pieni kaiherrus heijastui heti tekemiseen. Kori sylki ulos viisi peräkkäin viidestä metristä oikealta puolelta, kympistä ei yhtään sisään... Sitten sitä vasta hoksasi mitä on tapahtumassa, itsellä ainakin tässä vaiheessa puttaaminen on paljon kiinni korvien välistä. Jos sitä alkaa tosiaan jänskäämään ja varomaan puttia että nyt se ei ehkä menekään, niin eihän se mene. Mutta sinne vain, enemmän itsevarmuutta ja taas lähtee kulkemaan.
Turkulaisessa treenin päätteeksi 8/10, 4/10 & 3/10 elikkä 26 pojoo ja päälle yritystä +25 matkalta 0/10 ja yksi alarauta mitä ei lasketa mutta josta sai jotain kiksejä kuitenkin tuolta matkalta.
Tänään tosiaan vähän lämmittelyä ja muutamia draiveja tekonurmella, mitään matkoja en alkanut tarkemmin mittaamaankaan, kait ne siihen 80-90m matkoille pisimmät putoili. Tämän talven toiset draivit kunnon alustalla, ja oli kyllä onnettoman tuntuista. Fore lähti ihan ponnettomasti vaikka sitä on jokusen kerran pressuun heittänytkin. Vähän odotan sitä että tuo jääpeite viikon parin sisällä hellittää ja pääsee lähikentälle harjoittelemaan. Voisi kokeilla sellaistakin että heittäisi alkuun vain midareilla ja puttereilla rystyä, ja vain forea draivereilla, joissa voisi myös alkaa enemmän suosimaan noita vähän alivakaampia tyyliin latituden vision & valkyrie, esmes. Näin olen ainakin useammasta lähteestä kuullut että tuollainen putteridraivitreeni tekee pelkästään terää kun se paljastaa herkemmin tekniikan puutteet ja niitähän varmaan löytyy.
Kierros oli kavereiden kanssa ihan jees, arska paistoi ja tyyni keli, hankea ihan nimeksi. Avaukset meni ihan persiilleen, lähestymiset oli kamalia ja puttaaminen lähinnä ohi. Sellainen talven jälkeinen eka kierros, +6 taisi olla lopputulos. Olihan siellä pari ihan kohtuullistakin, avauksella 6 väylällä muutaman metrin päähän korista ja 12 samoin. Mutta pääosin oli siis aika huonoa heittämistä ja aina lipesi jalka tai jotain. Parhaimman lopputuloksen sai yleensä kun heitti forella paikaltaan.
Jään odottamaan että mestat on ihan oikeasti sulia ennenkuin seuraavan kerran.
-
11.4.'13
Eipä ole tullut tehtyä viikkoon mitään liikunnallista, kun kylään tuli kaikkien lapsiperheiden ykkössuosikki eli vatsatauti. Viikko etupäässä banaani-velli-kivennäisvesilinjalla vei ainakin viimeisetkin kinkunrippeet mennessään. Tänään sen sijaan kun oli ensimmäinen kunnon päivä tolpillaan, tuli taas vähän liikuttua.
Työpäivän jälkeen kiersin Kaarinan etukuutosen lämmittelyksi ja heittelin useampia avauksia. Uutena kokeiluun tullut Vision tuntui kyllä tosi hyvältä forekiekolta, luulen että se tulee vielä jäädäkseen laukkuun. Päälle laukku pari kertaa tyhjäksi draiveja tekonurmella, sitten alkoi jo vähän pyörryttämään ja piti lähteä hakemaan muksuja hoidosta. Samaan aikaan tuli isot pojat heittämään niitä 130 metrisiä lämmittelydraivejaan, joten olihan se... :) ...kiva nykiä siinä sitten niitä talven toisia draivitreenejään ja koettaa keskittyä puttereilla heittämiseen ja spinniin ja x-steppiin ja muuhun tyhjänpäiväiseen mitä kuitenkin pitäisi tässä vaiheessa koulutusta harrastaa.
Illalla vielä pari tuntia kombatantreenejä. Nyt alkaa tuntumaan jo siltä että voisi pikkuhiljaa nukahtaa melko kivasti, päivä oli kuitenkin treenien puolesta varsin mainio ja tuntui että molemmista lajeista oppi taas paljon uutta. Tai ainakin sai lisätyöstettävää. Kombatanista pitkän kepin kanssa (180cm) kanssa heilumista ja liikesarjoja joita täytyy heti huomenna treenata lisää että jää muistiin, rispiissä tuntui että tuossa puttereilla draivaamisessa saattaa löytyä vielä jokin oikein juttukin kun sitä vähän työstää.
-
12.4.'13
Tänään tunnin verran puttitreeniä ulkosalla, 5-30m paikkeilta, lähikoulun treenipaikka oli keväinen, lunta, jäätä ja liejua löytyi riittämiin. Mutta jos samaa tahtia kevät etenee, viikon päästä on jo paremmat ympäristöt.
Päälle toinen samanlainen keppitreeniä, huomasi miten eilisestä kombatantreenistä oli tullut vähän uusia lihaksia taas kipeäksi. Varsinkin kun tuo oma kotitreeneissä käytetty pähkinäpuinen pitkä tikku on pari kiloa bambusta tehtyä painavempi, sen heiluttelu ottaa varsin hyvin syviin vatsa -ja selkälihaksiin, samoin kuin käsivarsiin ja ylävartaloon muutoinkin. Selkä-hartia jumeihin nämä keppitreenit on kyllä parasta fysioterapiaa mitä on tähän mennessä aika laidasta laitaan kokeillut.
Lisäksi kauhea munkki kävi tänään, voitin Fiercen feisbuukkikisassa puttiklinikan tapanoten kanssa. ;D Puttia sitä on tullut eniten hinkattua viimeisen puolen vuoden aikana, ja tällainen asiantuntijakonsultaatio on siihen päälle kerrassaan vähintäänkin tervetullut! Toivottavasti ei mene kuitenkaan rutiinit ihan uusiksi heti uuden kesäkauden alussa.
-
20.4.'13
Tällä viikolla kessiviikkona töiden jälkeen kävin heittämässä Lausteella muutamalla alkupään väylällä vähän avauksia ja puttailemassa. Rata oli lähes kokonaan lumesta vapaa, mutta paikoin oli vielä jäätä ja märkyyttä varsinkin sen verran, että ainakin viikon verran menee että kuivahtaa kunnolla. Kun heittelin laukkua tyhjäksi avauksilla, niin oli kyllä kerrassa kivaa päästä viskomaan vähän aukeammille väylille talven jälkeen. Suunta oli vähän enemmän sinnepäin, mutta ihan tyydyttävää näin talven jälkeen.
Torstaina taas kombatantreenit ja eilen kävin katsomassa josko lähiurheilukenttä olisi jo sulanut, ja olihan se. Hyvin märkä ja paikoin kunnon lätäköilläkin, mutta pääsi kuitenkin heittämään. Enemmänkin oli sellaista kokeilua että mitenkähän tämä nyt lähtee, mutta pääsääntöisesti tuntui ihan jees. Forella lähti helposti vähän liian annukkana ja alivakaammat helposti rollereiksi, mutta loppua kohti alkoi sekin tasaantumaan. Kunnianhimoisena tavoitteena olisi pysytellä tässä keväällä jonkin aikaa draivitreenissä rystyllä puttereiden-midareiden puolella, ja forella noissa alivakaissa.
Viikon päästä ensimmäiset kunnon kisat Kankaanpäässä, olisi kiva päästä heittämään jokin kunnon ratakierros ennen sitä, mutta katsoo nyt. Ainakin tietää vähän paremmin missä mennään kuin vuosi sitten näihin aikoihin saman radan kisoissa. Jospa talven puttitreenit olisi auttaneet ainakin jonkin verran, mutta ei tosiaan mitään odotuksia tulosten suhteen, jos nyt vähän koettaisi parantaa viime vuodesta. Lähinnä hauskaa lähteä taas kisoihin heittämään puolen vuoden tauon jälkeen ja katsomaan paremmista mallia, jos oppisi jotain uutta.
-
22.4.'13
Eilen puolisen tuntia puttailua 5-20+ matkoilta ja turkulainen, 8/10, 3/10 & 2/10. =20p
Vänkää, mutta tuntui että oli jotenkin helpompi putata tuolta 15m ja yli, kuin tuosta kympistä. Ehkä sieltä yrittää rennommin kun on vähän sellainen asenne ettei se nyt välttämättä mene, mutta kiva jos menee. Ja kympistä kun puttaa ohi, niin harmittaa enemmän, sitten yrittää enemmän, menee enemmän ohi jne...
Siihen päälle tunnin verran draivitreeniä kentällä. Pari päivää sitten olisi tarvinnut kumpparit, nyt olisi pärjännyt lenkkareilla. Otin pari videopätkää ja kunhan saan koneelle niin laitan tännekin. Pituudet draiveissa edelleen 90m luokkaa. Heittelin kaikkia kiekkoja, mutta puttereita vähän enemmän. Tuntui että nuo Voodoot sopii aika hyvin P2:sen rinnalle tähänkin treeniin. Magickit alkaa olemaan jo sen verran alivakaita ja pehmeitä, että niillä ei ole kovin hyvä viskellä. Paitsi putteriforea. Jota sitäkin pitäisi treenata...
Ja jätin taas venyttelemättä treenien jälkeen. ::)
Tänään kiristi vähän paikat ja tein yllättävän fiksun vedon kun en lähtenyt rykimään lisää draiveja työpäivän jälkeen, vaan vedin pienet keppitreenit lämmittelyksi, venyttelyjä ja saunaan. Joku päivä sitä tulee vielä viisaammaksi ja ottaa venyttelyt säännölliseksi osaksi liikkumista. Se on vain niin helppo jättää pois.
-
25.4.'13
Pari päivää huilia välissä, tänään työpäivän jälkeen kierros Lausteella. Ykkös ja viimeinen väylä jäi pelaamatta, korit otettu pois jotta eivät paikat ilmeisesti tallaannu liian kuraisiksi. Tarkoitus oli ottaa vähän tuntumaa viikonloppua ja Kankaanpään kevätkisoja varten, kun kunnon ratakierrosta ei ollut vielä tälle keväälle takana. Nyt sen sijaan oli kaikki tiit sulina ja rata ihan pelikelpoinen paikallista märkyyttä lukuunottamatta. Sattumalta yhytin heti alkuun myös pari kaveria, joiden kanssa sitten tuli heitettyä koko kierros läpi. Yksin heitellessä olisi varmaan tullut viskottua enemmän harjoitusheittoja per väylä, mutta nyt tuli tunnollisesti heitettyä tulosten kanssa. Ensimmäisten 13 väylän jälkeen oli jotain +15 tulosta, avaukset ob:lle ja puskasta puskaan meininkiä. Sitten puolenvälin jälkeen alkoi vähän tasoittumaan ja saamaan tuntumaa. Siis sen verran että lopputulos oli "enää" päälle parinkympin plussalla. Olihan se. Ja keskittyminen alkoi loppupäässä rakoilla ja paikkoja särkeä ja verensokeri laskea... Melkoinen tuuli alkoi myös olla siinä vaiheessa kun päästiin kierroksessa metsäväyliltä avoimelle.
Mutta hauskaa oli taasen, linnut lauloi, leskenlehdet pilkisti esiin ja ensimmäisiä kevätpörriäisiäkin näkyi. 18 väylällä oli liki myös kesän ensimmäinen holari, kun kilahti yläpantaan forenäpy (puun kautta). Siitä sai vähän lisäfiiliksiä.
Oli hyvä saada kunnon ratakierros, nyt tuli ainakin todettua, että ne suorat putteriavaukset voi vielä jättää treenipenkkiin ja tehdä ne forella, muutaman kerran tuli kiskaistua putteri suoraan metsikköön, joko oikealle kun jäi käpälään kiinni, tai sitten liian löysästi niin että otti korkeutta ja meni reilusti vasuriin. Puttailussa tuntui vähän jännältä ja aika usein tuli otettua turha plussa alle seiskankin matkoilta. Mutta se mikä toimi, oli pitemmät, reilusti päälle parinkympin putit. Ei sikäli että niistä olisi koriin mennyt yksikään, mutta nostoputtietäisyydelle suurin osa.
Kierroksen jälkeen auto huoltoon ja sieltä fillarilla kotiin, muutama kilsa pyöräilyä. Sitten vielä iltasella päiväkodin liikunnalliseen pihaseikkailuun, ilta kottikärryjuoksua ja muuta pientä hyppimistä. Nyt alkaa taas tuntumaan siltä että taitaa riittää tältä päivältä. Huomenna satakuntaan kotitilalle ja tarkoitus ottaa vähän löysemmin ennen sunnuntain kisaa. Vähän metsätöitä ja savusaunan lämmitystä.
Ja sitten kesän ekat kisat. Jänskää. :)
-
28.4.'13
Tänään 5tr kevätkisat. Meni silleen -omalla tasollani. =D Avauksia metsään ja putteja alle viidestä metristä ohi tai yläpantaan. No oli siellä jokusia ihan hyviäkin avauksia, mutta varsinkin ekalla kierroksella alkoi vähän jurppimaan kun toinen heitto lähti joko kymmenen metriä tiin edestä tai 40 m sivulta. Monta kertaa pääsi puttaamaan hyviltä par paikoilta kympin nurkilta, mutta ohi. Heti alusta lähtien puttaaminen oli jotenkin erityisen jännää, vaikka sitä on koko talvi tullut harjoiteltua.
Edellisenä päivänä tuli myös hyvin lämmiteltyä kisaa varten ja heiluttua päivä raivaussahan kanssa, mikä tällä selällä ei nyt ollut kovin fiksua. Ekan kierroksen loppua kohti alkoi olo olemaan jo aika jumissa. Onneksi välissä oli kunnon lounastauko, siinä ehti paistamaan makkarat laavulla (iso plussa radalle) nappaamaan särkylääkettä ja vetämään pipon silmille tunniksi päikkäreille ja vielä shellille kahville ja pullalle ja pajatsolle. Sitten tuntuikin jo siltä että kai sitä toisenkin kierroksen jaksaa.
Toinen kierros meni vähän samaa rataa, puuosumia tuli vähemmän ja tulokset ekalta kiessiltä 75 ja toiselta 72. Parannettavaa on rutkasti, mutta kehtasin koettaa näin talven jälkeen kylmiltään muutamia heittotapoja joita ei ole tullut aikaisemmin koetettua. Hyzerflippiä Mambolla =D jolla saikin aika kivoja suoria avauksia. Midarilla uskalsin toisella kierroksella tehdä pari avausta, jotka onnistuivat ihan hyvin tällä treenillä ja pysyivät väylällä. Putteriavauksia en kehdannut koettaa, kun samalla viikolla jäivät niin hyvin käpälään, korvasin ne forenäpyillä kuluneella Beastilla. Vaikka heitin huonosti ja tosiaan kehitettävää on monessa nurkassa, niin tuli välillä sellainen olo tälläkin tasolla, että kyllä tästä vielä jotain tulee. Ja ennenkaikkea oli hauskaa koko päivän, kesän ekat kisat, molemmissa pooleissa oli hyvä porukka ja tunnelma oli sellainen -ei niin vakava. Kaiken kaikkiaan hyvät kisat oli. Vaikka heitin huonosti. Onneksi on tällainen mentaalinen vamma että on vähään usein tyytyväinen.
Seuraavat isommat kisat on Vampulassa ensi kuussa, olin kärppänä koneella juuri kun kisakone aukesi, minuutti ilmoittautumisen jälkeen kisassa oli jo 54 osallistujaa. Et sellaista. Mutta sinne seuraavaksi leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.
-
6.5.'13
Viime perjantaina tuli "kisailtua" Kuppinuudelien aftervappukisoissa Kaarinassa. Kierros heitettiin muuten normaalisti, paitsi arvotuilla neljällä väylällä piti kullakin noudattaa tiettyä säännöstöä. Yksi väylä pelkästään putterilla, toinen forella, kolmas selkä kohti koria ja neljäs silmät sidottuna. Oli ihan hauskaa. ;D
Itselle osui esmes väylä 8 heitettäväksi sokkona, ja sain silti vain tuplabogin vaikka ainekset oli aikamoiseen ryvetykseen. Vaikeinta oli silti heittää perse edellä, mutta putteriforella sekin meni kohtuullisesti. Paras oli silti kaverilla kun heitti 12 väylällä sokkona kymmenen metrin päähän kupista, ja sai parin. Tuloksella +7 olin jaetulla kärkisijalla, mutta voitto ratkesi ykkösväylällä muualle, voittaja nappasi palkinnon eli sakepullon. Sellaiset kisat sillä erää. Laskettiin kyllä pariinkin kertaan tuloksia uudestaan, jotenkin tuntui oudon hyvin menneen kierros, vain muutama piste päälle normituloksen vaikka vähän extrajäynää oli mukana.
Eilen kävin puttailemassa vähän lähikoululla, mutta tuuli oli sen verran navakka että fiilikset meni nopeasti. Siihen päälle pari tuntia draivia kentällä. Katselin jo aikaisemmin parina iltana vähän videokuvaa omasta heitosta ja sitten syvennyin tuohon apua avaukseen/ draiviin -keskusteluun. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi kohtaan, missä käsi ojentuu suoraksi taakse ennen kiskaisua. Olen kyllä huomannut sen joskus harjoitellessa, mutta nyt videolta sitä vasta oikeasti näki miten heittää. Eli joskus vedon alussa kiekko saattaa jopa osua vasempaan olkapäähän/rintaan, mikä ei ole kovin hyvä juttu. Lähdin hakemaan vetoa vähän enemmän sivultapäin, en tiedä sitten... Jotenkin tuntui lähtevän paremmin. Sitä lähdetään nyt työstämään harjoittelussa enemmän, eli tuota draivin tekniikan korjausta.
-
10.5.'13
Keskiviikkona puttiklinikka Tapanoten kanssa ja ekat Lausteen viikkikset. Puttia on tullut tässä viimeiset puoli vuotta hinkattua aika ahkerasti, ja pelkästään ulkotreeninä. Spinniä on puttiin tullut lisää ja varsinkin pituuden kanssa ei juuri enää ole ollut ongelmia, mutta tarkkuuteen ja varmuuteen muutenkin kaipasi jotain lisävinkkiä. Ja tekniikkaan nyt kokonaisuutena oli hyvä saada asiantuntevaa palautetta, kun olo on vähän epävarma siitä kuina "oikein" on tullut treenattua. Nyt varsinkin kun on tullut pohdiskeltua tekniikkaa jo keskenään jonkun verran, tuntui että tästä opastuksesta sai paljon irti.
"Koulutustilaisuudessa" esille tulleita asioita omasta putista
+ spinni
+ kohtuu tarkkuus
- jalkatyö
- heiton saatto, kiekko lähtee kädestä jo todella alhaalta ja käden liike loppuu tasan siihen kun kiekko irtoaa kädestä ==> osumatarkkuus varsinkin jännäputeissa vaihtelee sivusuunnassa, samoin alarauta kolisee
- putit liiaksi nokka ylhäällä -tuuli tekee helpommin tepposia
Ensin vähän puttailtiin lämpimäkseen, sitten Tapanote otti esille noita juttuja mitä huomasi tekniikasta ja antoi muutosvinkkejä. Näitä käytiin sitten läpi ja samalla otettiin muutama videopätkä. Noista videoista näki samantien missä oli parannettavaa, missä kohtaa hoksasi uudesta tekniikasta jotain ja niin edelleen. Videopalaute oli todella toimiva siinä tilanteessa. Heiteltiin varmaan reilut parisataa puttia ja eri matkoilta, jotain erikoisempaa kokeiltiin myös, polvelta puttaamista, kulman takaa, pelkällä ranteella, jne... Kun haaraputti on itsellä ainakin heikoin lenkki, siihen sai hyvän vinkin kokeilla mieluummin polvelta, joka tuntuikin toimivan. Samoin vinkkiä siihen, että jos kisatilanteessa jokin putti saa epäröimään, tyylin - asennon vaihto voi toimia ja auttaa sipulia kestämään. :)
Kaikenkaikkiaan oli varsin hyvä treenisessio. Tämän perusteella aletaan puttia nyt tekemään vähän enemmän ajatuksella, otetaan uudet vinkit, erityisesti jalkatyö ja heiton saatto käyttöön.
Päälle Lausteen viikkokisat, mitkä meni -bogirikkaasti. Hyvistä avauksista ei ollut paljon iloa kun lähäri jäi liian kauas ja toisinpäin, avauksella metsään sai olla melko varma että varman päälle loppuväylän pelaamalla sai korkeintaan bogin. No oli siellä pari paria, mutta kokonaisuus aika pielessä. Mutta keli oli mainio ja ihan hyvä fiilis, vaikka alkuun tuntui että meni jännän piikkiin pari kolme ekaa väylää ennenkuin rentoutui.
-
15.5.'13
Viime päivityksen jälkeen on tullut lähinnä aivasteltua. Kunnon flunssa pukkasi päälle ja alkuviikko varsinkin meni ihan reporankana tautia potiessa. Tiistai-iltana kun oli vähän parempi olo, kävin puoli tuntia kokeilemassa puttia uusilla vinkeillä, mutta aika nopeasti väsähti. Uusilla tekniikkakorjauksilla putti tuntuu kyllä varsin hyvälle heti alkuun, spinniä siihen en ole saanut vielä samaan tapaan siirrettyä, mutta se tulee varmaan aikanaan.
Eilen olo oli jo sen verran kohtuullinen, että lähdin työpäivän jälkeen heittämään kaarinan ensimmäisiä väyliä ihan reenimielessä, avauksia kymmenkunta/väylä ja puttia aina päätteeksi. Sitten vähän evästaukoa ja Raision Vetikkoon Frogsien viikkokisoihin. Kierrokset 25&23, ekalla kierroksella varsinkin sain varmaan vain kaksi alle kympin puttia sisään, mutta se nyt olikin vähän odotettavissa kun tyyli on juuri muuttumassa. Muuten rata toimi oikein hyvin juuri niihin itselle hankaliin 40-50m lähestymisheittoihin treeninä. Parinkympin kohdiltahan sitä vielä koetetaan putata, mutta siitä yli on itselle hankala etäisyys kun ei oikein tiedä millä sitä heittäisi, kun liki kuppia kuitenkin pitäisi jonkun mutkan kautta saada.
Tänä aamuna oli olo ihan uskomattoman tukossa, flunssa iski takapakkia ja kunnolla. Iltaa kohti on vähän taas parantunut, mutta katsotaan miten huomisen Vampulan kisojen kanssa käy. Harmittaa tosissaan, kun viime syksynä rataan tutustumiset meni kanssa kuumeessa ja vähän ohi, nyt on sama tilanne. Luulen että kampean silti itseni paikalle, jos ei ole ihan pää kainalossa. Katsotaan.
-
18.5.'13
Tänään aivastettiin Vampulan toukokuunkisat läpi. Pää oli tukossa kuin nyt voi vain, -tukossa olla, flunssassa. Katsoin jo edellisenä iltana että aika hyvässä poolissa heitetään eka kierros, ja niinhän se oli. Tähän mennessä eli vuoden kisakokemukseen ei ole tullut eksyttyäkään yhtä kovatasoiseen heittueeseen? eli Liitin Leevin ja Kalle Laakson etc. (7k) kanssa. Oli kyllä hyvännäköistä draivia ja kokonaispeliä muilla, koetin vain katseskella vinkkejä omaan harjoitteluun paremmilta. Oma peli kun oli ihan toisesta päästä tilastoa. Ensimmäinen väylä kisassa oli väylä 5, 210m lievään alamäkeen. Hyvä suunnitelma ja pieni (30min) lämmittely alla teki sen yhdessä kisajännän kanssa että avaus Spiderillä tarttui käpälään ja karkasi 50 tiiltä parkkipaikan suuntaan. Pari kohtalaista lähestymistä ja sitten lopuksi 2x puttirallia 4m paikkeilta ohi, tulos eka väylän jälkeen +3. Siitä oli sitten hyvä lähteä. =D
Ensimmäiset kolme-neljä väylää meni kyllä ihan pelkästään jännäämisen piikkiin, rystyllä ei kehdannut enää edes koettaa avauksia kun eka meni ihan puskiin, putissa oli jo muutenkin epävarmaa oloa kiitos uusien treenien. Heitin ekalla kierroksella avauksen jälkeen rystyllä seuraavan kerran joskus 15 väylän jälkeen, eikä sekään niin hienosti mennyt. Kauheasti jännän piikkiin meni kyllä eka kierros. Avauksen jälkeen vaihdoin pelkästään foreen, tarkoituksena että taaperretaan nyt tasaisesti, menee nyt ainakin siihen suuntaan vaikkei pituudet ihan riitäkään. Ja kohtuullisesti se toimikin. vielä kun olisi saanut ne 4m ohiputit niistettyä niin olisi voinut vähän tulosta parantaa. Mitä siitä, puttasin ihan hemmetin huonosti ja epävarmasti läpi koko kisan ja siitä ainakin +10 lisäpojoa.
Toisella kierroksella olo oli vähän rennompi, ehkä sen vuoksi kun eka kiessi meni niin persiilleen? Mutta tuloksessa se ei tietty näkynyt... Eka kierros +16,t toinen +17. Silti toinen kierros oli opettavaisempi itselle. Ajattelin että mitä tässä on menetettävääkään, uskalsin tehdä avauksia rystylläkin, ja vähän sai selätettyä sitä väylälle osumisen painetta. Heitot oli ylipäätään melko surkeita varmaankin muiden mielestä, mutta itse olin tyytyväinen muutamaan avaukseen; 5 väylällä (jossa viime kierroksella avaus oli katastroooffi) Havocilla sain "liki" väylää pusikkoon 3m päähän väylästä alle 100m päähän, 7 väylällä sain varmaan rataenkkani kun hyzerflippi mambolla oli melkein 100 m tolpassa kiinni. Näistä oli tietty hyvä mokeltaa lähestymiset ihan pieleen vielä.
Eli jos avaus onnistui, niin lähestyminen räpellettiin ja siitä putti ohi ja niin edelleen. Loppuvaiheessa toista kierrosta alkoi ihan fyysinen väsyminenkin painaa, ei yksinkertaisesti enää jaksanut heittää kunnolla. Mutta silti, taas oli kauhean hyvä kokemus tämäkin. Eli treeniä edelleen puttiin mikä on *1 tärkeysjärjestyksessä -ne alle kympin täytyy alkaa saada sisään. 2* rystydraiviteenit väylillä, ei auta jos heittää 4pv viikossa treeniä avoimella kentällä, ne täytyy saada osumaan väylälle ja vielä ilman sitä jännäämisen extraa mitä kisoissa tulee. Eli seuraavaksi väylille treenaamaan ja paljon avauksia. Paljon tänään taas opittiin ja sitä koetetaan muistella. Hyvät kisat ja kisajärjestelyt oli kaikenpuolin, lämpöä +20 reippaasti, kohtuu tyyni keli, kisapaikalla oli kaffetta ja muuta särvintä tarjolla, mikä on aina iso plussa jos ei jaksa isommalti matkustaa eväiden perään.
Hyvät kisat, huono tulos, me train harder.
-
Et taistele kärkipään sijoituksista (vielä ainakaan), joten mitä oikein jännität? :)
-
Et taistele kärkipään sijoituksista (vielä ainakaan), joten mitä oikein jännität? :)
No niinpä... En kyllä oikeasti tiedä mitä jännitän kun vaan jännitän ja se todella hämmentää, tänään sen oikein tiedostin. Tämä on vähän uutta tämä jännittäminen ja tuntuu että se vaatii tietoista työstöä mitä sen kanssa tekee. Kun Kisa alkaa ja on eka väylä ja avausheitto ekalta väylältä, jännitän ihan sikana, jos tarvis avata rystyyn, se menee ihan minne sattuu, joko tarttuu käteen tai karkaa hyssenä. Saman väylän putit menee yleensä griplockin piikkin ja ainakin pari ohiheittoa, näin vuoden kisakokemuksella. Pääsen jotenkin normioloon vasta joskus kolmen väylän jälkeen. Tämä on sikäli hassua kun tullut treenattua kaikennäköistä keskittymiseen liittyvää kamppailulajipuolella etc. aika pitkäänkin. Luulen että mulle on liikaa se kun joudun odottamaan hiljaa 15 min iskua minkä saan tehdä. ;D Menee yli. Jos vaikka otan vastaisuudessa pari lekaharkkoa autonperään ja lautoja mitä halkoa. Tai parit kattotiilet bägiin. En tiedä. Vähän zeniä tarvitaan nyt.
-
Mä veikkaan, et aika moni jännittää kanssapelaajia. Heittämistä, kun muut katsoo, miten suoriudut. Jännityksestä pääsee, kun tajuaa, että niitä ei kiinnosta sun heitot... vain omansa. :D
-
Mä veikkaan, et aika moni jännittää kanssapelaajia. Heittämistä, kun muut katsoo, miten suoriudut. Jännityksestä pääsee, kun tajuaa, että niitä ei kiinnosta sun heitot... vain omansa. :D
Itse asiassa katselin juuri tuota suorittamista hyvinkin tietoisesti tänään. Ja huomasin ihan kaikilla, siis ihan kaikilla, molemmissa pooleissa sen, ja varsinkin puttaamisessa sen näki, että että kaikkien huomio oli todella toisaalla eikä näyttänyt ulkoisesti olevan yhtään korreloiva muiden poolin heittäjien kanssa; hyvät heittää hyvin ja huonot huonommin.
* Eli musta näytti aika pitkälti siltä, että kun sulla on oma rutiini, se ei haittaa ollenkaan mitä muut tekee. Sillä ei ole merkitystä, koska se ei hetkauta sun sun kokonaisuutta mikä on sun pään sisällä, millään tavalla. Ja mitä vahvempi olet sen sun "rutiinin" kanssa, oli se sitten avauksessa tai putissa, sitä isompi on onnistumisen todennäköisyys. Mutta jos olet epävarma, se tulee esiin pienillä tavoilla jo ennen puttia, ja putissa se vasta sitten korostuukin. On edelleenkin varmaa, että muita ei kiinnosta sun heitot, vain oma tekeminen, mutta ne pienet kolmen metrin erot itsevarmuudessa tuovat lähemmäs koria ja todellakin, ne pienet plussat per kierros tekevät tulosta. Tänään taas tajusin sen että on ihan sama, heitätkö avaukset hyvin ja lähärit huonosti, tai avaukset huonosti ja lähärit pelastavasti, jos putti menee ohi, kun lopputulos on +1. Eli pitäisi kiinnittää huomio kokonaisuuteen ja erityisesti puttiin.
-
2.6.'13
Flunssaa kesti sitten parisen viikkoa jonka päälle selkä napsahti jumiin. Varmaan ihan sen vuoksi kun ei ollut päässyt vähään aikaan tekemään kerrassaan mitään liikunnallista. Viime keskiviikkona kävin heittämässä muutaman varovaisen draivin hyvän lämmittelyn jälkeen, ja koska ei tuntunut enää epämiellyttäviä vihlaisuja, päätin lähteä seuraavana päivänä kisailemaan Frogsien kanssa Paimioon.
Torstaina sitten kävin ensin heittämässä radan läpi treenaillen, joka väylälle useampia avauksia ja vähän puttia. Pieni tauko ja sitten Frogsien kanssa kaksi kierrosta, eka +1 ja toinen paariin. Kiva oli heitellä kun keli oli mainio, radalla oli nurtsi juuri ajettu ja heitotkin menivät riittävästi oikeaan suuntaan. Päivän päälle oli aika väsynyt ja tyytyväinen. Puttikin tuntui olevan taas kulkemassa parempaan suuntaan.
Tänään helteisessä säässä kävin draivailemassa kentällä niiden ohjeiden ja vinkkien mukaan mitä tuolla foorumin draivitekniikkapuolella kysellessä sain jo öööö -kuukausi? sitten. Ei vain ole päässyt kunnolla pureutumaan aiheeseen. Kiekon karkaaminen liiaksi nokka pystyssä on kyllä tällä hetkellä varmaan se isoin ongelma, mikä syö pituutta.
Heittelin lämpimikseen ensin muutamia midareita ja puttereita ja hetken heilumisen jälkeen varsinaista draivia. Varmaan kolmas heitto lähti visionilla siten kun ajattelinkin, ja suusta pääsi kyllä *mitvit* kun lähes viivasuoran lentoradan jälkeen kiekko putosi reiluun sataan metriin. Siis tarkoittaen sitä, että tähän asti vähän yli 90 on ylittynyt pienillä annukoilla tms, ja harvemmin on tuntunut että nyt lähti hyvin. Toinen ongelma tuli Mamban kanssa kun se hävisi 120m liidettyään jonnekin kentän takareunan pitkään heinikkoon. Ja sinne jäi haravoinnista huolimatta.
Mutta siis todellakin tuntui että tuosta tekniikan korjailusta oli heti konkreettista hyötyä. Vähän vaikea oli uskoa, mutta kyllä toimi. Että todellakin iso kiitos vain kaikille osanottajille draivin kommentoimisesta. :D
Tunnin heittelyn aikana varmimmin satasen tolpalle jäivät wraithit ja beastit. Sitten alkoi hellekeli uuvuttamaan ja kotiin pureskelemaan taas opittua.
-
2.7.'13
Näemmä aika tasan kuukausi sitten viime postauksesta. Tällä välin on tullut heitettyä yhdet viikkokisat Lausteella, tutustuttu viikonlopun reissulla Hangon-Tammisaaren ratoihin ja käyty pari kertaa lähikentällä kokeilemassa draiveja, puttitreeniä ei laisinkaan.
Lausteen viikkokisoissa tulos oli jotain parikyt plussaa, oli vähän taas kateissa, yhdelläkin väylällä tuli käytyä pari kertaa ob puolella ja tuntui että wraithikin kippasi helposti yli. Et huonosti meni.
Sitten kuppinuudelien kanssa tehtiin pieni retki Tammisaareen, tarkoitus oli vähän tutustua sen nurkan ratatarjontaan. Tulopäivänä eli perjantaina satoi aika huolella koko ajan, mutta lähdettiin kuitenkin sitten rataa kiertämään kun sinne asti oltiin tultu. Päätettiin koluta kuitenkin helpompi versio radasta eli A puoli, varsinkin kun keli oli aika nihkeä. Puolivälissä rataa sadekin alkoi jo hellittämään. Kokonaisuus radasta jäi varsin positiiviseksi vaikka kurja keli painoi vähän tunnelmaa. Erityisesti korkeuserot kallioisemmalla puolella samoin kuin pari väylää pienen lammen rannalla olivat mukavaa vaihtelua. Ihan jees, tulos taisi olla jotain 15 plussaa.
Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa Hankoon ja siellä Lillmärssanin metsän B-rata. Keli oli mainio, aurinkoa ja muutama metri tuulta. Vähän ihmeteltiin kun oltiin lauantaina puoliltapäivin liikkeellä ja nähtiin koko kierroksella ainoastaan pari heittäjää, että missä ihmeessä porukka oikein on tällaisella kelillä... Turun nurkilla vastaavassa kelissä ja ajankohdassa on radalla helposti useamman kymmenen heittäjää.
Mutta rata. Oli hieno. Oli paras rata tähän mennessä missä on tullut viskeltyä. Vaihtelevia, samaan rataan mahtui niin hankalia ränniväyliä, hyvin tilaa avauksille antavia kallioväyliä, sopivasti korkeuseroja ja etenkin maisemia. Kolme-neljä väylää lähellä merenrantaa olivat kerrassaan muhevia heittää, etenkin seiskaväylän merenlahden ylitys. Mistä taisin saada ainoan birkun koko kierroksella. Väylissä oli omasta mielestä käytetty tosi hienosti kaikkia maaston mukanaan tuomia kimurantteja yksityiskohtia, ilman että olisi mennyt liiaksi kikkailuksi. Esimerkiksi loppupäässä oli yksi väylä, missä kori oli vanhassa bunkkerin tapaisessa, mihin lähelle oli kuitenkin suht helppo päästä, mutta eksoottisuudesta plussaa.
Sunnuntaina oli tarkoitus käydä vielä jokin lyhyempi rata Hangossa, mutta rankka vesisade sai ajamaan ohi, ajateltiin että josko Karjaalle mennessä sitten... Mutta jäi Karjaankin rata käymättä, kun vettä tuli ihan kaatosateena. Toisella kertaa sitten. Mutta kokonaisuudessaan varsin onnistunut reissu rispiin parissa.
Viime viikolla Frogsien kanssa taas käytiin Maskussa kisailemassa, lyhyillä väylillä meni ihan ok, ja näkyi että talven aikana treenatut pitkät putit olivat ihan hyödyllisiä. Mutta muutoin huomasi että lähäreitä ja ihan perusputtia voisi kyllä edelleenkin harjoitella enemmän.
Muutoin tässä välissä on tullut sitten käytyä pari tunnin keikkaa lähikentällä ja draiveja. Isoin ongelma on edelleenkin nokkakulma- jotain apua sain siihen myös tästä videosta ihan perus gripin suunnalla.
https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=ZOGf9lDIj68
Kokonaisuudessaan kiekkoilutreenien kanssa on ollut vähän sellainen meh olo, jos ja kun huomaa jotain ongelmaa mihin pitäisi pureutua, sitä ehtii kerran viikossa kentälle sitä pohtimaan ja joka toinen radalle kokeilemaan, ei siinä paljon tule opittua. Jotain pientä tietenkin, ainahan se on eteenpäin, mutta motivaatio kärsii ja sen myötä treenien mielekkyyskin. Kerta viikossa 1-2h on liian vähän jos haluaisi kehittyä, oli laji mikä vain.
Torstaina olisi vuorossa Kuppinuudelien mestaruuskisailut, tasoitusten kanssa on kyllä mennyt aikaisempina vuosina varsin jännäksi ja mukavasti ollaan saatu kaveriporukkakin koottua yleensä lajin pariin.
-
16.7.'13
Viime postauksen jälkeen tapahtunutta;
Kuppinuudelien mestaruuskisailut Kaarinassa, ei menny niin putkeen vaikka hauskaa muutoin olikin. Joku toinen vei potin eli uskomattoman hienon china market pikanuudelitörpöistä kokoonhitsatun ja kultamaalilla koristellun pokaalin kotiinsa seuraavaksi vuodeksi ja tietysti mainetta ja kunniaa. :D
Frogsien kanssa kierrettiin myös Ugin rata pari viikkoa sitten kertaalleen, mikä meni kohtuullisen mukavasti eli par tulokseen.
Viime viikolla Siikaisissa testailin uutta rataa, oli juuri viimeistelyjä vailla ja tiimattojakin talkoiltiin parasta aikaa paikalleen. Ihan hyvä rata, vähän sai vain sihtailla kartan kanssa ja muutamassa kohtaa sai myös haeskella kiekkoja, koska paikoin kapeiden väylien sivussa oli aikamoista varvikkoa/suota. Pahin oli muistaakseni 10 väylä, joka kaartoi kuntopolkua pitkin ja pituutta oli toistasataa metriä, kuntopolun molemmin puolin oli metrinen horsmaviidakko ja avohakkuuryteikkö. Sai tosissaan laittaa putoamiskohdan merkille jos ei osunut ihan polulle. Mutta kokonaisuus oli ihan hyvä, ei siinä mitään, varsinkin kun pelasi alkuun varman päälle. Kiersin radan pariin kertaan parina päivänä ja ilman tuloksia, "parhaimmilla" väylillä missä kiekon hukkuminen ei ollut niin ilmeistä, heittelin ihan reeniavauksia ja lähäreitä. Jotenkin alkoi päästä jyvälle tuosta putteriforestakin, rocilla/spiderillä heitellessä alkoi löytymään jotain logiikkaakin heittoihin.
Viime sunnuntaina sitten perheloma jatkoi matkaa rannikkoa pitkin taas Kalajoen suuntaan. Viime kesänähän täällä tuli testattua 9-väyläinen rata heti dyyni openissa, nyt yllätyin kun katsoin että tännehän on vuoden aikana tullut 18-väyläinen AA1-? tason rata, avajaiskisat oli vain viikko sitten. Ilmoittauduin kylmiltään heti paikallisten radan ensimmäisiin viikkokisoihin. Jos rata viime vuonna tuntui mukavalta vaihtelulta metsä -ja puistoratojen jälkeen hiekkadyyneillä, niin nyt se oli vielä parempi. Tiit oli reilun kokoiset, ennen kaikkea notkumattomat, (jollain hiekan päälle tehdyllä tiillä etelässä on ollut aikamoista tasapainoilua) väylät oli haasteelliset korkeuseroineen ja kapeita rännejäkin löytyi. Ennen kaikkea se mikä on mukavinta ensimmäisillä kerroilla kierrettäessä, on se että väylät hahmotti kokonaisuudessaan heti, seuraava tii löytyi ilman karttaa ja etsimistä ja tietty hiekalta ei kauhean paljon tarvinnut ohiavauksiakaan etsiä. Pisimmät par4 väylät oli reilu parisataametrisiä, mutta itselläkin oli sadan metrin draiveilla ihan realistiset mahkut näihin. Lisämausteen koko radalle toi parinsadan metrin päässä aukeava meri, jolta puhaltaa koko ajan, ilmeisesti lähinnä yöllä voi radalta löytää tyynempiä kelejä. Mutta oli siis hieno rata, ja sopi jotenkin itselle ja siksi varmaan tykkäsinkin. Vähän kyllä oli totuttelemista siihen kun avausheiton jälkeen sai yleensä heittää pehmeältä hiekalta, jossa aina jotenkin tukijalka luisti... Varmuuden vuoksi heitin nämä forelta, ja sen takia kai tarkemmin osuikin. Viikkiksissä 10. sija ja +8 tulos mihin ensimmäisellä ratakierroksella oikein tyytyväinen. Putti oli ihan ihmeen hyvässä kuosissa, pari reilusti yli kymppimetristäkin meni mukavasti (ja tietty pari kolmemetristä ylä/alapantaan). Tänään kävin vielä kiertämässä toiseen kertaan yksinäni, tuuli oli aika navakka aavoilla väylillä, mutta ei pahasti tehnyt kiusaa. +7 kierros tänäänkin, mikä myös ihan hyvä. Pari päivää vielä näissä maisemissa ja sitten takaisin kotopuoleen Uudenkaupungin suuntaan.
-
25.7.'13
Kävin vielä Kalajoen Aron puistossa neppailemassa rataa 3v pojan kanssa. Hyvän näköinen rata sinnekin oli pienelle tilalle mahdutettu, aika paljon siellä meni radat ristiin ahtauden vuoksi. Ihan mukava oli vähän heitellä muuten vain samalla kun pikkukaveri touhuili vieressä omiaan.
Eilen käytiin parin kaverin kanssa pelaamassa Lausteen Kyy-rata vielä läpi kun tilaisuus oli. Vedettiin best shot periaatteella, että jää parempi mieli ja saa vähän treeniäkin. :) Lämmintä oli, on se Laustekin vaan hieno rata. Ja alkaa muutenkin käymään vähän tutummaksi. Kyy oli kyllä haastava... 100 m draiveilla on aika vaikea saada edes paarin näitä 250m par4 väyliä. Päivästä jäi hyvä maku, mikä oli tarkoituskin. Pelasin +4, mikä siis bestillä. Normisti tähän voisi varmaan heittää 10-15 päälle. Helmein kohta oli heti alkuun kun heitin wraithin 2väylällä (119m?) pieneen alamäkeen kupin alle. Oli nättiä. :) Testailin myös vähän uutta Avengeriä, minkä hankin vähän kulutettuna kokeiluun. Ei paljon tuulta kestä, mutta muutoin tuntui sopivalta. Heittely tuntui taas varsin hauskalta hommalta kun ei ottanut vakavissaan.
Samalla reissulla kävin Raision BudgetSportissa shoppailemassa ja siellähän oli kauhea läjä kiekkoja. Discmaniaa, Innovaa,Westsideä... Ja ihan verkkokauppojen hinnoissa. Ostin dx-muoviset destroyerin ja bossin. Vanha dx-muovinen teerexi jota käytän pikku-upseihin, alkaa olemaan muutaman vuoden kulutuksen jälkeen jo vähän liian alivakaa, joten siihen tilalle jotain kokeiluun.
-
Samalla reissulla kävin Raision BudgetSportissa shoppailemassa ja siellähän oli kauhea läjä kiekkoja. Discmaniaa, Innovaa,Westsideä... Ja ihan verkkokauppojen hinnoissa. Ostin dx-muoviset destroyerin ja bossin. Vanha dx-muovinen teerexi jota käytän pikku-upseihin, alkaa olemaan muutaman vuoden kulutuksen jälkeen jo vähän liian alivakaa, joten siihen tilalle jotain kokeiluun.
Oliko Westsidetkin inhimillisissä hinnoissa? Jyväskylän Budgetissa on nuo ainakin selvästi kalliimpia, vaikka Innovan ja Discmanian hinnat kohtuulliset.
-
Oliko Westsidetkin inhimillisissä hinnoissa? Jyväskylän Budgetissa on nuo ainakin selvästi kalliimpia, vaikka Innovan ja Discmanian hinnat kohtuulliset.
Valitettavasti menin niin nenä kiinni Innovan ja Discmanian laatikoissa että en katsonut Westsiden hintoja. Täytyy katsoa ensi kerralla paremmin kun käyn. Ilmeisesti ei sitten voi vetää johtopäätöksiä että siellä kaikki on halpaa.
-
Oliko Westsidetkin inhimillisissä hinnoissa? Jyväskylän Budgetissa on nuo ainakin selvästi kalliimpia, vaikka Innovan ja Discmanian hinnat kohtuulliset.
Oulussa on sama juttu, joten tuskin on Hukankaan paikallisessa sen kummemmat.
-
14.8.'13
Viime päivityksen jälkeen tuli pari kertaa testailtua kentällä Bossia ja Destroyeriä, jälkimmäinen tuntui jopa hieman kiikkerältä, mihin löytyi selityskin. Sen verran harvoin tulee kaupasta osteltua kiekkoja, että en huomannut vilkaista painoa, mikä oli 150g... No, mutta molemmat tuntuivat ihan hyviltä ja Boss varsinkin, eikä ollutkaan niin hirveä jyrä kuin aavistelin. Dx muovi tietty lienee vähän alivakaampi muutenkin. Parhaimmillaan sain vähän yli 100m pituuksia, mikä tuntui mukavalta.
Kävin tällä viikolla taas Raision budgetsportissa, ja nyt katsoin tarkemmin noita Westsiden hintojakin. Vip muovilla oli hintaa 18.90, ja tournament 21,90. Siis wtf?! Tuota voisi sanoa jo riistohinnoitteluksi! Eip todellakaan mikään budjettikauppa noilla hinnoitteluilla.
Tallustellessani ulos liikkeestä huomasin kassalla kärryn missä oli läjä vielä hinnoittelemattomia kiekkoja juuri tulleena. Siinä oli Atlasta ja Starlite muovilla Wraithteja. Ja taas siinä kahdenkympin hinnassa. Ja hetken hypisteltyäni oli pakko ostaa sitten limenvihreä Atlas pinkillä reunuksella kun oli niin nätti. Ja riistohintainen. Kokeiluun.
Viikkokisat tuli heitettyä viime viikolla Lausteella, ja keli oli todella kostea, reilusti yli parikymmentä lämmintä ja välillä ropsautti pienen sateen. Kiekot tuntuivat jäävän varsinkin forella näppeihin, ja ensimmäistä kertaa sitä mietti mahtaisikohan juuri tuollaisessa kelissä olla käyttöä birdie bagille, vaikka aika hifistelyksi sellainen meneekin. Heitin +14, mikä taisi olla parhaiten tänä vuonna lausteella. Mahdollista olisi ollut pelata paremminkin, yhdelläkin metsäväylällä tuli pelkästään 4 plussaa, fore ensin metikköön heti avauksella ja sitten vielä parit puttirallit päälle. Näitä synkkiä hetkiä lukuun ottamatta olin varsin tyytyväinen kokonaisuuteen, koska en mikään sadekelin pelaaja ole. Varsinkin avaukset olivat aika kohdillaan ja varsinkin annukat juuri hankitulla ävengerillä onnistuivat. Sain ensmäistä kertaa alituksenkin 19 väylällä, ja juuri nuo avausheittoihin tänä kesänä tulleet lisämetrit oli lähinnä syynä. Putti oli kokonaisuutena ihan kamalaa, siitä ei voi sanoa muuta.
Tällä viikolla mennyt lähinnä huilaillessa kun selkä on alkanut taas prakailemaan. Relaxanttia ja kipulääkekuuria ja pientä jumppaa niin paljon kun on pystynyt tekemään. Tänään tuntui jo niin hyvältä liikkuminen että otin uuden Atlaksen mukaan kentälle kun mentiin lasten kanssa harjoittelemaan polkupyörällä ajoa. Muutaman testiheiton perusteella, tuntui ihan hyvälle. Varsinkin käteen tuntui sopivalta tuollainen vähän matalampi rimmi. Ominaisuuksista muuten en nyt päässyt täysin jyvälle, muutaman puolitehoisen heiton perusteella. Tuntui olevan vakaudeltaan jotakuinkin spiderin luokkaa, mutta liitoa oli vähän roc maisesti enemmän. Ihan hyvä. Täytyy heitellä lisää. (Ja sietääkin jäädä laukkuun siihen hintaan...)
Huomenna jos paikat kestää ja olo on kohtuullinen, pitäisi heittää Frogsien tournament Harjattulasassa, kolme kierrosta. Toivotaan että kestää, ja lähinnä sitä että putti kulkee.
Niiiiin joo, ja sitten tuli tuossa yksi päivä naapuri kolkuttelemaan oven taakse, oli koukuttanut itsensä tänä kesänä lajiin. Ja oli alkanut miettimään muutaman paikkakuntalaisen kanssa jos sitä rataa saisi kylälle. Ja nyt puuhataan porukalla ihan tosissaan 9-12 väyläistä rataa tuohon parin kilsan päähän. Monen näköistä valmistelua, koetan omalta osaltani olla välttämässä niitä virheitä, joihin joillakin kierretyillä radoilla on törmännyt. Mutta huikeeta. Viime viikolla en tiennyt vielä mitään, ja nyt on väyläsuunnittelu täysillä päällä...
Firman liikunta-iltapäiväänkin sain myytyä paketin rispiigolffiin tutustumista, ilmeisesti jotain luokkaa 30henkeä max koetetaan saada kasaan ja esittely tilataan 7K:lta. Itse pääsen leppoisasti sitten työajalla harrastelemaan, mikäs sen mukavempaa. Että onhan tässä tapahtunut itse asiassa yhtä sun toista viime viikkoina lajin parissa.
-
27.8.'13
Viime päivityksen jälkeen...
Frogsien tournamentissa Harjattulassa 3x kierrosta, parhaassa taisi olla 6 bördiä ja yhteensä 55, jos en väärin muista. Mutta ei riittänyt voittoon. :)
Viime viikolla kävin Paraisilla, edellisestä käynnistä onkin sellaiset viitisen vuotta aikaa. Oli hieman muuttunut. Poissa oli muistojen kamalat ryteiköt ja varsinkin liejuinen ja osmankäämiä puskeva lampi joka nieli kiekkoja. Tilalla oli trimmattu nurmikko, haastavat ja mielenkiintoiset väylät, supersiisti lammikko ja mikäs siinä, ilta-auringon paistaessa heitellessä. Oli kyllä hyvä rata, nykyisin. Varsinkin pari väylää kanavan reunassa ja ensimmäinen väylä olivat suosikkejani. Pari kierrosta tasan par tuloksella. Oli mukavaa, täällä täytyy käydä useamminkin.
Huomenna työpaikan liikunta-iltapäivä, saatiin mukavat 50 osallistujaa tutustumaan kiekkoilun saloihin. Toivottavasti mukaan lähtee uusia harrastajia, kun joukossa oli kymmenkunta naistakin.
Muutoin on ollut aika hiljaista kiekkoilutreenien kanssa, pikkuhiljaa pitäisi alkaa käymään kamppailutreeneissäkin... Mutta kun ulkona on vielä niin kivat ilmat! :P Taidan taaskin vaihtaa torstaina mätkispotkistreenit pariin kierrokseen Paimiossa.
Paikallinen ratahanke eteni jo mukavasti, mutta sitten yllättäen jo lupautuneet maanomistajat vetäytyivät hankkeesta, kaikki. Ilmeisesti joku on käynyt pelottelemassa tai muuten vähän informoimassa, miten siellä radalla on sammaleet potkittu nurin... Tiedä häntä. Joka tapauksessa ei jääty tuleen makaamaan vaan aletaan touhuamaan rataa kaupungin maille, jos sieltä luvat saadaan, ja uskoisin että saadaan. Sitten vain taas väyliä suunnittelemaan, uudestaan.
-
27.11.'13
On vierähtänyt jonkin aikaa siitä kun viimeksi treenipäivyriä on tullut päivitettyä. Mutta on tässä lajin parissa puuhailtu viime kerran jälkeen, vaikka syyskuun alussa alkoi tuntumaan siltä että voisi kai sitä pitää vähän talvitaukoakin. Mutta sepä ei kestänytkään kauan, koska parin viikon tauon jälkeen alkoi taas hinkuamaan heittelemään kun kelit pysyivät mukavina. Sen jälkeen on tullut harjoiteltua pari kertaa viikossa puttia ja lähäreitä lähinnä ja kerran viikossa kierrettyä joku Turun alueen rata. Lisäksi aloitin vetämään minikarvissarjaa kaveriporukalle, kerran kuussa kisataan kiekkopalkinnosta tasoitusten kanssa, ja maaliskuussa sarjan voittajalle jotain mukavaa. Sitten on alkamassa vielä Frogsien oma karvissarja, niin että näillä tekosyillä sitä saa ainakin pari kertaa kuussa kammettua itsensä radalle talvellakin. Harjoittelun välissä olen myös perehtynyt ratasuunnitteluun ja katsellut ratoja vähän siitäkin näkökulmasta, kun tuo oman kylän rata on vielä työn alla. Viimeksi tutustuin aika hyvään listaan jenkkilän radoista, missä on mukavasti kuviakin. Mielenkiintoista nähdä miten eri tavoin sitä onkaan tehty ratoja aina opasteista lähtien.
Tämän ”kesän” varsinaiset viimeiset kisat heitin Karjaalla kodin tavaratalo openissa syyskuun puolella. Ne nyt meni silleen… Omalla tasolla taas. Putti oli ainakin tuolloin (taas) hakusessa ja toisella kierroksella mokasin oikein huolella heittämällä kaksi samanlaista forelähäriä ob:lle ennen koria, väylä 14 ja triplabogi. Sijoitus 15/18. Rata oli oikein jees, tai ainakin puisto-osuus. Pieneen alamäkeen siistiksi hoidetulla nurmikentällä oli kiva heitellä, jokikin toi visuaalisesti oman lisänsä. Metsän puolen väyliä 6-10 vähän paikoin leimasi tunne siitä että samanlaisia väyliä on mahdutettu pienelle metsäkaistaleelle, ensin toisinpäin, ja sitten taas takaisin peilikuvana. Parhaimmillaan väylien välillä oli vain muutama metri pusikkoa. Lisäksi alle kymmenen metrin päästä korista saattoi olla jumalaton risuläjä, josta oli mukava putata jos sinne osui. Ja tietenkin osui. =) Se niistä rata ja kisarutinoista, kokonaisuus oli kuitenkin hyvinkin plussan puolella.
Mitäs muuta sitten… Putti on muotoutunut kesän mittaan parempaan suuntaan. Koko viime talvi tuli harjoiteltua aika voimakkaan spinputin tyylistä, ja sitten toukokuun alussa Tapanoten puttiklinikan jälkeen sitä ymmärsi että kyllä siihen tarvitaan myös jalkatyötä tarkkuuden vuoksi. Koko alkukesä meni sitten vähän kahden vaiheilla, sitä puttasi niin kuin oli tottunut, mutta välillä kokeili jo siten kuin opastusta sai. Ja nyt loppuvuonna on jo mennyt koko ajan parempaan suuntaan, tarkkuus ei uudellakaan tyylillä hajoile enää niin paljon. Mutta pitemmillä 20+ matkoilla puttaan edelleen omalla tekniikalla, se kun tuntuu toimivan näillä etäisyyksillä ihan hyvin. Jos nyt vaikka talvella saisi pidettyä vähän tuntumaa yllä niin siitä on sitten keväällä hyvä jatkaa.
Kiekkolaukussa oli pari vuotta sitten 90% draivereita, pari midaria ja putteri, midareita heitin jos oli sellainen paikka ettei muuta keksinyt, ja putteri oli tietysti puttaamiseen. Tänä syksynä sitä on innostunut enemmän harjoittelemaan puttereilla ja midareilla, jo ihan lähestymisten tarkkuuttakin parantaakseen.
Tällä hetkellä niistä reilusta kolmestakymmenestä kiekosta mitä harjoittelussa käytän, 15 on midareita ja puttereita. Varsinaisella kierroksella mukana on nykyään pari putteria ja neljä vähän erilaista midaria. Latituden fuse oli jonkin aikaa syrjässä, mutta varsinkin tänä syksynä siihen on tykästynyt taas enemmän. Vähän tuulelle herkkähän se on, mutta joissain kohdin kun tarvitsee ihan piiikkuisen ylikääntävää heittoa ilman loppufeidiä, niin fuse toimii juuri siihen. Ja tietty rauhallisilla vedoilla sillä saa myös todella suoria heittoja, edelleen ilman loppufeidiä. Roc on tietysti sopivan kuluneena mainio, samoin spider. Atlas tuntuu myös mukavalta, mutta melko harvoin sitä tulee vielä käytettyä. Veikkaan että pakkaskeleillä siitä tulee suositumpi, kun pehmeämmästä reunasta saa pitävämmän otteen. Varsinaista suosikkia heittoputteriksi ei ole muotoutunut, vaikka voodoota ja p2:sta toisinaan siihen käytän.
Draivereista laukku on vähän karsiutunut eri muottien suhteen, sen sijaan joistakin luottokiekoista alkaa olemaan ainakin paria eli kuluneisuusastetta ja eri muovilaaduilla. Varsinkin valkyriestä on tullut aika lemppari sekä rystylle että forelle. Tietysti tulee aina kokeiltua jotain uutta, viimeksi avenger ss on ollut sellainen tänä kesänä, että on jäänyt laukkuun käyttöön.
Sellaisen seikan olen tänä syksynä tiedostanut, että aikaisemmin vähän dissailinkin helpompia ratoja ja alle 70m väyliä kun hain enemmän haastetta ja sitä että saa pidemmälle draiville käyttöä. Nyt sen sijaan näen nuo ”aloittelijaystävälliset” radat myöskin mielenkiintoisina, koska niissä saa nimenomaan harjoiteltua noita lähestymisiä, puttereilla ja midareilla heittämistä. Yhtä käyttökelpoisiahan nämä lähestymisheitot ovat silloin kun heitetään 150 m par4 väyliä, kuin sitten juuri näillä 60 m par kolmosissakin. Yksi ehdoton suosikki missä on tullut treenailtua, on Turun Pansion rata. Sen aloittelijaystävällisyydestä nyt voidaan olla montaa mieltä, mutta omasta mielestä siinä on onnistuttu erinomaisesti tekemään todella monipuolista ja tarkkaa heittorepertuaaria vaativa rata, jossa keskipituus väylillä on varmaankin liki 60m.
Itse heittäminen on tällä hetkellä hauskempaa kuin koskaan. Kun heittovalikoima on laajentunut, sitä näkee tutumpiakin ratoja vähän eri tavalla. Tulee kokeiltua ja myös harjoiteltua enemmän kun aina ei tarvitse hakea sitä samaa heittolinjaa rystyltä ja toisinpäin forelta, vaan molemmilta puolilta saa kaikennäköistä mutkaa aikaiseksi. Samoin tututkin ja kunnolla kulutetutkin kiekot ovat tulleet eri tavoilla käyttöön. Esimerkiksi kulunut pro valkyrie, mitä käytin aikaisemmin vain ja ainoastaan rystypuolelta, onkin osoittautunut toimivaksi forekiekoksi joihinkin tilanteisiin. Hajontaahan tässä suorittamisessa vielä on jumalattomasti, välillä toimii putti, välillä fore ja välillä ei mikään. Mutta hauskaa on, kaikkea harjoitellaan ja uusiin kiekkohin ja ratoihin tutustutaan. Niin että mikäs tässä.
-
17.12'13
Reilu viikko sitten kävin käytiin kaverin kanssa kiertämässä Lauste. Ilma oli varmaan paras mitä tähän vuodenaikaan voi olla, aste pari pakkasta ja puolipilvistä. Välillä tuli pieni raekuuro, mutta muuten oli kyllä mahti keli. Heitettiin koko kierros bestshottina läpi, mentiin aika verkkaisesti ja puolivälissä pidettiin hyvät tauotkin tuhtien voileipien kera ja juotiin termareista teetä kyytipojaksi. Tuli ajoittain sellainen olo, että ei tämä nyt niin pöllömpää tähänkään vuodenaikaan ole. Koko Lauste oli hyvin pelikelpoinen, tiit oli sulat, paikoin väylillä jokin jäinen kohta, mutta muuten ei valittamista. Oli varmaan leppoisin vapaapäivä kuukauteen. Paikoin puuskittainen tuuli teki vähän jäyniä, mutta muuten heitot meni aika hyvin sinne minne pitikin, pienenä poikkeuksena tietty 8väylä, missä tuli heitettyä pari kertaa ob:n puolelle ja siitä tuplabogi. Vaikka kokonaistulosta ei tarkalleen laskettu, taisi olla jotain +10 luokkaa. Bestinä. ;) Eli ainakin putissa taas oli parantamista. Vaikka pääsi lähelle, alle 15m päähän puttaamaan paria, monasti se bogi siitä tuli nostettua... Ei se mitään, kun oli niin hauskaa.
Viikonloppuna kävin kotopuolessa satakunnassa ja samalla olin jo etukäteen päättänyt käydä katsomassa uudistettua 5tr rataa kankaanpäässä. Ei ainakaan pahemmin ruuhkaa ollut sunnuntaina radalla, pienessä parisenttisessä lumessa ei jälkiä näkynyt, tuuli vain puhalteli männikössä ja välillä kuului joku korpin raakaisu. Puolivälin jälkeen tosin näkyi laavulle tulleen joku koiravaljakko? porukka, joku pöristeli mönkijällä metsäteitä ja pari hevosta rattaineen ja ratsastajineen meni myös ohi. Että olihan niitä liikkujia, mutta ei ainakaan tuolloin radalla. Alkupään väylät olikin tuttuja, alkuvauhdissa epähuomiossa ja karttaa huonosti katsoen missasin myös väylän 3, enkä enää jaksanut 5:selta lähteä takaisinpäin. Alun väylien tiit oli pitkälti jäässä, parin sentin kerroksen alla. Kohtuu hyvin pysyi silti pystyssä kun päällä oli vähän nihkeää suojalunta. Ainakin parin askeleen verran tosiaan pystyi varovasti ottamaan vauhtia.
Heitin kierroksen aina normisti ensimmäisen avauksen heitosta jatkaen ja niinpoispäin, mutta välillä muutaman treeniheitonkin perään että sai enemmän harjoitteluakin. Alkuun katselin vähän epäuskoisesti ratakarttaa joiltakin väyliltä että joo-o, 250m ja par 5, mitähän tällaisesta nyt voi tulla, triplabogi? tällä keskinkertaisella taitotasolla. Mutta itse asiassa nämä pisimmät väylät oli loppujen lopuksi kaikkein hauskimpia. 170 m par4 väylän 11. tii oli täysin sula männikön alla, ja rohkeninkin heittämään kunnolla vauhdin kanssa. Kuluneella pro valkyriellä hyzerflippinä sain tosi kivan avauksen pieneen alamäkeen ja siitä oli helppo heittää putteri korin alle ja ottaa kierroksen ensimmäinen ja ainoa birdie. Siitä väylästä ainakin jäi hyvät fibat. Tosin avausränni on kyllä niin kapea, että helposti tulee jatkossa varmaan epäonnisesti avattua myös siihen alle 20m m päähän.
Väylällä 12 potkin myös vähän lunta pois tiiltä ja totesin olevan sulaa, kunnon vauhdit ja *hups* 30cm ennen tiin reunaa olikin jäistä ja tennarit kohti taivasta, wraithi jonnekin pöpelikköön. Kylkeä ja polvea vähän vihloi loppukierroksen, mutta ainakin osasin katsoa loppukierroksen koko tiin läpi jään varalta ennenkuin heitin.
Pisimmillä väylillä +250m tosiaan oli näilläkin reilusti alle sadan draivipituuksilla ilman vauhtia ihan hyvät mahkut saada vähintään par. Jäi oikein tosissaan houkuttamaan palaamaan radalle sitten kun väylät on taas (puolen vuoden?) päästä sulia, koska näillä väylillä oli tilaa avata pitemmillekin heitoille. Jäi myöskin vähän sellainen fiilis että on tosiaan hyötyä joillakin väylillä heittää avaus midarilla tai putterilla, ja perään toinen samanlainen niin pääsee pisteille. Ahneelle ja taitavalle tietysti piiiitkä draivi kupin juureen. Voin vain kuvitella miten herkullisia eagleja näiltä par 5 väyliltä voi napata sellaisilla 130m avauksilla. Aikaisemminkin olen tykännyt kankaanpään metsäradasta, ja sama maku jäi nytkin, vaikka tosiaan näin talvikelillä tuli testattua. Ehkä pientä kitinää aiheutti kierroksen loppupäässä 16. väylä joka tuntui vähän täytteeltä ja menevän ihan väärään suuntaan... Mutta kun perään tuli hyvät 170 ja 245m väylät kohti aloituspaikkaa, oli tämä helppo unohtaa.
Viikolla varmaan yhdet puttitreenit ja joulunpyhinä joku ratakierros turun suunnalla, kinkkuvoileipien ja teen kera kesän utube videoiden katselua iltaisin. Siinä varmaan joulun suunnitelmat. Kauhea hinku alkaa olemaan jo heittämään sulalle, aurinkoiselle radalle. Mitenkähän tämän kevään kestää... :)
-
2.1.'14
Viime päiväyksen jälkeen on treeni jatkunut tihkusateisissa keleissä. Näillä leveyksillä (Uusikaupunki-Turku) on ihan kaikki radat vielä sulina, joskin huolellla vettyneinä. Jäästä tai edes kuurasta ei ole tietoakaan. Läheisellä urheilukentällä on tullut muutaman kerran heitettyä ihan-tosissaan-treeniä merkkitikkujen ja irtokorin kanssa milloin sade ei ole ollut liian rankkaa, tai tuuli. Kinkunmässyttelyynkin joulun aikaan kyllästyi parissa päivässä ja oli keleistä huolimatta mukava päästä välillä vähän tuulettamaan. Treenit ovat muodostuneet lähinnä lähäri-putteritreenistä alkulämpöinä 30-60m, ja draivitreeniä 100m asti, mikä tuntuu olevan tällä hetkellä ehdoton maksimi. Yleisimmin ne wraithit saa keräillä vähän alle 90 m tikulta.
Luulen että sain pienen ahaa oivalluksen putterien heittämiseen tuossa parisen viikkoa sitten. Koska tuo vedon lähteminen suorana ja ilman että vartalo on edessä, on ollut tähän asti isoin ongelma, luulen että olen vähän takertunutkin siihen niin, että muu osa-alue draivaamisessa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Aikani kokeiltuani miten sitä saisi nätimmän ja suoran linjan puttereilla (magic&woodoo) heitettyä, lopetin aloittamasta vetoa liioitellun takaa, koska siinähän sitä voimaa ei nyt niin älyttömästi tarvita. Vähän lyhyempi veto, ranne vähän rennompana ja loppuheitto terävempänä, näin taisin saada heittoihin paljon enemmän spinniä. Ainakin niin että putterit sekä lentävät huomattavan suoraan ja vakaammin, myös pidemmälle. Sen jälkeen on tullut myös varioitua eri heittolinjoja noilta alle 60m matkoilta ja tuntuu että putterilla on oikeastaan kamalan kiva heittää, se feidaa vähän, ja kun lopetti sen liian voiman kanssa rykimisen, myös toinen ikuisuusongelma -nokka pystyssä lähteminen- korjaantui. Sitä oli kyllä välillä ihan tittidii fiiliksissä joulukuisessa vesisateessa kun oivalsi taas jotain uutta. :)
Joulun aikaan tuli kierrettyä kertaalleen myös Uudenkaupungin rata, ihan treeninä joka väylälle monta avausta ja niin poispäin. Sekä kuppinuudelien karvissarjan Paimion osakilpailu tapaninpäivänä melkoisessa vesisateessa. Yllättäen pelasin paimiossa varmaan parhaiten mitä koko kesänä, kierrokset par ja yksi yli. Jotenkin olin odottanut pahinta että kun peli ei juuri innosta kesälläkään vesisateessa, mitä se voi olla talvella... Iso tekijä varmaan oli että heitin lähes pelkästään hyvän pidon omaavilla luottokiekoilla avaukset, eli pro tai dx muovilla. Ja kun tuota putterilla heittoa on tullut hinkattua, lähestymisetkin sai lähes poikkeuksetta kupille niin ettei puttia juuri tarvinnut. Ja muilla oli vain huonompi päivä, koska voitin ja otin voittolätyksi kokeiluun P3:sen. ::)
Tuon P3:sen lisäksi lainasin samalla keikalla kaverilta kokeiluun classic rocin mikä oli todella flätti, sekä latituden diamondin. Timangi oli tosin 147g versiota, mutta tuntui olevan aika lähellä valkyrien linjoja. Ja niinhän se olikin kun katsoin kokeilun jälkeen marshall streetin flight guidea http://www.marshallstreetdiscgolf.com/media/flightguide.html
classic roc taas tuntui vähän vakaammalta kuin tällä hetkellä laukussa oleva kc pro roc. Paitsi että siinä oli ehkä enemmän liukua. Välillä paikaltaan heitettynä tuntui että se vain liitää ja liitää kun osuu pientä tuulta alle. Täytyy varmaan alkaa hieromaan kauppoja kun muutenkin tuntui tosi hyvältä.
P3 taas, P2 on ollut pitkään pelkästään treenikäytössä eikä varmaan ikinä kierroksella. Olen kaivannutkin sellaista putteria mitä voisi oikeasti heittää ilman että jää näppeihin kiinni, ja mikä vain tuntuu hyvältä. P3 tuntui olevan kaikkea sitä. Sitä voi oikeasti heittää vauhdilla, sen saa lentämään näillä narukäsillä ja tekniikalla 80 m, se on vakaa ja kestää myös pientä vastatuulta, sen linjat on aika yllätyksettömät, se lentää juuri kuten sitä ajatteleekin heittävänsä. Vaikutti oikein todella todella hyvälle kiekolle pitkästä aikaa. Luulen että näitä on kyllä pakko tilata pari lisää ja ottaa treeniin. Hyvä putteri. Vaikka taitaa oikeasti olla lähes midari, mutta kuitenkin. Varsinkin se ongelma mikä P2:sen kanssa on ollut, että jos heittää kovempaa, jää näppeihin kiinni, poistui. Varmaankin malammasta profiilista johtuen.
Viikonloppuna matkaan taas satakuntaan päin jälkikasvun kanssa, ja vähän kyllä polttelee lähteä heittämään kankaanpään 5tr säästä riippumatta, jos siellä vaikka ois tiit sulat. Viime käynniltä jäi vähän puolinainen kierros kun jäisiltä heittopaikoilta ei aina kunnolla saanut avattua... Jos vaikka joku paikallinen hurja sattuu lukemaan tätä ja haluaa la lähteä aamusella kierrokselle mukaan, voi laittaa yv.
-
Joulun aikaan tuli kierrettyä kertaalleen myös Uudenkaupungin rata, ihan treeninä joka väylälle monta avausta ja niin poispäin.
Eka kertaa kun Ukin radalla kävi nii oli hiukan hakeminen missä neljä viiva ysi korit oli mut löyty ne sentään.
-
Eka kertaa kun Ukin radalla kävi nii oli hiukan hakeminen missä neljä viiva ysi korit oli mut löyty ne sentään.
Joo Ukissa on sama ongelma mikä on varmaan 90% radoista, huonot tai täysin puuttuvat opasteet ensikertalaisille. Ongelmahan korjaantuu itsestään ajan mittaan kun haeskelee kartan kanssa ja käy pari kertaa, mutta jos käy yksin ensikertalaisena, harhailu on turhauttavaa ja jättää huonon maun, oli rata muutoin kuinka hyvä tahansa. Ukissa tekisi kyllä poikaa laittaa ne tiitkin kuntoon, puolitoista kertaa puolitoista metriset kupruilevat kumimatot ei kauheasti houkuta tapailemaan mitään vauhdinottoa. Puskaradiosta on kyllä kuulunut vähän huhuja että parin vuoden sisällä saadaan vakka-suomeen jotakuinkin 48 uutta pelattavaa väylää kolmelle radalle. ::)
Mutta katsotaan miten asiat etenee. Joku kamalan aktiivinen voisi jo alkaa puuhaamaan seuraa laitila-ugi-vehmaa ym. akselille. Harrastajia varmaan on.
-
Eka kertaa kun Ukin radalla kävi nii oli hiukan hakeminen missä neljä viiva ysi korit oli mut löyty ne sentään.
Joo Ukissa on sama ongelma mikä on varmaan 90% radoista, huonot tai täysin puuttuvat opasteet ensikertalaisille. Ongelmahan korjaantuu itsestään ajan mittaan kun haeskelee kartan kanssa ja käy pari kertaa, mutta jos käy yksin ensikertalaisena, harhailu on turhauttavaa ja jättää huonon maun, oli rata muutoin kuinka hyvä tahansa. Ukissa tekisi kyllä poikaa laittaa ne tiitkin kuntoon, puolitoista kertaa puolitoista metriset kupruilevat kumimatot ei kauheasti houkuta tapailemaan mitään vauhdinottoa. Puskaradiosta on kyllä kuulunut vähän huhuja että parin vuoden sisällä saadaan vakka-suomeen jotakuinkin 48 uutta pelattavaa väylää kolmelle radalle. ::)
Mutta katsotaan miten asiat etenee. Joku kamalan aktiivinen voisi jo alkaa puuhaamaan seuraa laitila-ugi-vehmaa ym. akselille. Harrastajia varmaan on.
Laitilassa asustelen. Kans kuullu huhuja ett ukiin tai ympäristöön olisi suunnittelilla isompi rata mut tiiä niistä sitten. Tosin ohan noita seuraja vaikka millä mitalla mut jos joku tarpeeks aktiivinen löytyy vetään seuraa niin mikä ettei.. Eiköhän täältä suunnalta muutama harrasta löydy.
-
4.1'14
Tänään kierros Kankaanpään 5tr radalla. Olin paikalla heti aamuhämärissä kun sade-ennuste näytti vesi-räntäsateen lähestyvän. Siinä lämmitellessä ykkösväylällä kuulin ketjujen kilinää lämmittelykorilta ;joku muukin oli liikkeellä yhtä aikaisin. Neljän hengen porukka oli lähtenyt Seinäjoelta asti heittämään uutta leiskaa "kesäkeleissä". Heitettiin koko kierros sitten läpi samassa remmissä. Tämä oli tietysti itselle varsinkin passeli tilanne, koska näin sain vähän enemmän totuudenmukaisemman kierrostuloksen kuin mitä yksin kiertäessä olisi tullut. Rata oli hyvin pelikelpoinen, tiit oli pienen härmän peitossa, mutta muutoin sulat niin ettei liukastella tarvinnut.
Etuysi meni +8 ja takaysi +7, ainoa birdie tuli seiskaväylältä, muuten meni tasaisesti bogilla. Muutama löperö ohiputti alle seitsemästä metristä, niin että alle kymppiin voisi joskus olla mahdollisuudet. Muuten rata kyllä niin sanotusti kannustaa kehittämään draivia, että saa sen reiluun sataan metriin ja helpommin par tai birdiepaikoille. Sen huomasin kierroksen jälkeen, että vaikka monessa kohtaa oli hyvä lähestymisheiton paikka, lähes poikkeuksetta se jäi ihan varovaisuuden vuoksi yli kymmenen metriä vajaaksi, pitkäksi ei mennyt kertaakaan. Eli näitä lähestymisiä voisi kokeilla vähän rohkeammin, kun heiton pituus ei siinä vaiheessa ole ongelma, onko se 40 vai 60 m. Mieluummin sitten heittää muutaman metrin korista yli kuin jättää reilusti vajaaksi. Näilläkin voisi saada vielä parit heitot pois tuloksista... Kokonaistulos +15 oli kuitenkin itselle ihan kelpo.
Seinäjoelta tulleilla oli kyllä jo monasti ihan uskomattoman huonoa tuuriakin puiden kanssa, jos oli mahdollisuus osua niin tottakai kolisi. Parilla kaverilla oli ainakin ihan selkeästi parempi draivi kuin meikäläisellä, ja välillä tuli jo lähes surku niistä avauksista, jotka olisivat 10cm puusta sivuun lentäneet sinne sataseen. Itse sitä neppaili sitten niitä 70m foreja ja vähän yli avauksia, pysyivät enimmäkseen väylillä, mutta pituudessa jäi kyllä vajaaksi. Toivottavasti meni toinen kierros paremmin, itse lähdin ekan kiekan jälkeen.
Iltapäivällä vielä muutaman kilsan kävelyt laavulle makkaranpaistoon jälkikasvun kanssa, ja jo saunan jälkeen tuntuu että nyt on tälle päivälle kävelty tarpeeksi.
-
Kiitoksia vielä seurasta! Toinen kierros menikin jo osalla paremmin ja toisilla ei :D
-
Kiitoksia tosiaan vielä seurasta ja radan opetuksesta.
Ensimmäisellä kierroksella oli tosiaan huonoa tuuria, vai taidottomuutta, kun ei osaa heittää tarkasti. Mutta toinen kierros lupas jo paljon parempaa, mut muutamat puu kosketukset ja putti epävarmuus tiputti tulokset +11.
Mutta täytyy olla tyytyväinen kuinka nopeasti alkoi hahmottumaan heiton tarkkuus.
Ens kertaa odotellessa! =)
-Mäxä
-
Jaa te olittekin täällä foorumilla notkuvia. :D
Se on kyllä aina opettavaista lähteä tutustumaan toisenlaiseen (hyvään) rataan kuin missä on tottunut heittelemään. Itse kun pitkään harjoittelin vain avoimella kentällä ja avoimilla puistoradoilla, oli alkuun tosissaan vaikeaa päästä 5tr tyyppisillä metsäradoilla ensimmäisistä puista 20m tiistä ohi kun avausta ei enää saanutkaan heittää ihan mitenpäin vain väylän suuntaan. Täytyy joskus tehdä exkursiota sinne Seinäjoen suuntaankin.
-
3.3. '14
Talvi alkaa olla ohi. Kovin paha se ei ollutkaan ainakaan täällä lounais-suomessa. Lunta kävi maassa ehkä parin viikon ajan ja lämpötilatkin olleet suurimman osan talvea plussalla tai pikku pakkasella. Harrastustoiminnan kannalta tämä oli tietysti kauhean kiva.
Tammikuun lopussa, juuri silloin kun täällä oli purevimmat pakkaset, kävin 7K: järkkäämissä ledikisoissa. Tulos oli +7 18 väylän jälkeen, millä oltiin aika liki häntäpäätä. Omalla tasolla mentiin ja olin siksensä tyytyväinen, alkuun muutamat bogit mutta loppua kohti parani. Keli oli kyllä aivan riittävän talvinen, sellaiset -12 pakkasta ja reipasta tuulta sellaiset 10 m/s. Ei ollu villahousut meinaan yhtään liikaa siinä kelissä. Kokemus oli positiivinen mutta en usko että lähden ihan riemusta kiljuen samanlaiseen keliin heittämään, ainakaan kisoja. :D
Kuppinuudelien oma karviskiertue lähestyy myös loppuaan, tammikuussa käytiin viskaamassa Pansiossa, helmikuussa vähän lyhennetyllä ja modatulla Mynämäen radalla.(Ne turhat metsäväylät 9-12 + pari muuta jätettiin pois) Mynämäkikin toimi tuolla vähän sovelletulla leiskalla mihin jätin 9 väylää, aika mukavasti. Tasoitukset ja muut tilpehöörit olen ilmeisesti myös onnistunut laskemaan talven ajan kohtuullisesti kohdalleen ja viimeisestä kisasta Kaarinasta tulee varsin jännä, kaikilla on vielä ainakin pieni mahku voittoon. Tai oikeastaan parhaimmat mahdollisuudet on kaikilla muilla paitsi minulla, kun olen laittanut itselle ehkä vähän turhan tiukkia tasoituksia. Karviskisan joka osakilpailusta on saanut voittaja kiekkopalkinnon ja kokonaispotin voittaja saa viedä seinälleen tyylikkään tai karmean, -mausta riippuen - innova shark kellon, jossa on mustalla pohjalla kultainen stämppi. Omasta mielestä se ei ole ollenkaan kamalan näköinen, vaikka dx shark nyt kiekkona ei ehkä lemppari ole.
Urheilukentällä on tullut käytyä pari kertaa viikossa aina tunnin-parin draivitreenit vetämässä. Eniten on tullut hinkattua oikeastaan puttereilla ja midareilla heittoa paikaltaan. Classic rocista ja atlaksesta on tullut aika lemppareita tässä puuhassa. Draivitreenissä on taas koetettu päästä eteenpäin ja pitemmälle. Videoin taas vähän heittoa ja hyvinhän siinä miten rystydraivissa heitto lähtee rinnan korkeudelta, tekee ihme parinkymmenen sentin laskun rinnan kohdalla ja taas palaa rinnankorkeudelle kiekon irtoamisvaiheessa. Ja veto lähtee vieläkin liian paljon vartalon takaa. Sellaisia tässä nyt viimeksi koettanut korjata. Myös itse kiskaisuvaihe on välillä tuntunut todella ponnettomalta, ihan kuin sitä ei saisi juuri mitään tehoja irti tähän vetoon. Luulen että ongelma on siinä miten koetan repiä heti täyttä höökää siitä lähtien kun käsi on ojennettuna taakse. Sitten siihen loppuun ei oikeastaan enää mitään loppurepäisyä tulekaan kun kaikki paukut on käytetty jo heti alkuun. Mikähän tähän voisi auttaa...?
Puttaamista on tullut harjoiteltua vähiten, ja se kyllä näkyy. Kaikki alle 15m putit on ihan kamalaa rapaa. Yleensä ongelma puttaamisessa on varmaan etäisyys, no, mulle se on tuo lyhyt etäisyys. Oma pitkien puttien tyyli taas toimii ainakin suuremman osan aikaa hienosti, niin että yleensä saan liki kolmestakympistäkin vielä aika mukavasti korille ja välillä koriinkin. Tuuriahan noin pitkät putit on jo sisäänmenon kanssa, mutta kuitenkin.
Oikein pdga lisenssinkin maksoin sitten ensimmäistä kertaa. Lunastin sen vähän samalla periaatteella kuin kalastuskortinkin joka vuosi, viime kesänä ehdin tasan kaksi kertaa kalaan joten tämäkin maksu meni lähinnä harrastustoiminnan tukemiseen. Ensi kesänä on varmaan vähän sama meininki, hinku olisi tietysti kova mutta viikonloppuja on töissä niin paljon kiinni että moneen kisaan ei varmaan ennätä. Ehkä enemmän koettaisi sitten panostaa Turun seudun viikkokisoihin ja katsoo jos kesälomareissulla saisi parit kisat yhytettyä. Kalajoella on ainakin niin muikean hyvä rata, että jokakesäinen lomamatka särkille täytyy koettaa saada sovitettua dyyni openin tms mukaan. Oli muuten hupaisaa siinä lisenssikortissa, kun luki "Hukka, rating 0" :D Vähän koetan ensi kesänä siitä sitten nostaa.
Satakunnassa kävin viikko sitten ja heittelin Siikaisten radalla vähän treeniä. Lunta oli juuri sen verran että tillä oli muutama sentti loskaa, vauhdin kanssa siinä liukastui mutta paikaltaan sai vähän sinnepäin. Seuraavana päivänä olikin sitten lähtenyt jo vesisateen myötä kaikki lumet, joten taitavat olla hyvässä kunnossa jollei uutta lunta ole pukannut.
Jos tätä sattuu joku viisaampi lukemaan, voisi vastata askarruttavaan kysymykseen:
Tässä on parina kesänä satunnaisesti kisaillut sarjoissa (ja huonolla menestyksellä) MA2 ja milloin se on ollut tarjolla niin MA3, ja tosiaan ilman ratinkeja. Nyt kun on tullut uutena sarjana tuo MA4, mitä jossain kisassa tyrkytetään, kuinka moraalisesti epäilyttävää :o olisi ilmoittautua tuohon MA4 sarjaan ainakin kesän alkuun, vai oisko parempi heti jatkaa mokeltamista astettta ylempänä ja jättää MA4 vasta kilpailuissa käynnin aloittaneille?
Tuskin nyt ihan yöunia menetän tämän miettimisen kanssa, mutta jos on joku mielipide niin kuulen mielelläni.
-
Myös itse kiskaisuvaihe on välillä tuntunut todella ponnettomalta, ihan kuin sitä ei saisi juuri mitään tehoja irti tähän vetoon. Luulen että ongelma on siinä miten koetan repiä heti täyttä höökää siitä lähtien kun käsi on ojennettuna taakse. Sitten siihen loppuun ei oikeastaan enää mitään loppurepäisyä tulekaan kun kaikki paukut on käytetty jo heti alkuun. Mikähän tähän voisi auttaa...?
Pyyhe käteen ja yrität saada sen kanssa rentoutta ja räjähtävyyttä.
Tosta esim. mallia: http://www.youtube.com/watch?v=Yo0gNn1-bfc
Tai tästä:
http://www.youtube.com/watch?v=BfQzUrn80UI
-
Nyt kun on tullut uutena sarjana tuo MA4, mitä jossain kisassa tyrkytetään, kuinka moraalisesti epäilyttävää :o olisi ilmoittautua tuohon MA4 sarjaan ainakin kesän alkuun, vai oisko parempi heti jatkaa mokeltamista astettta ylempänä ja jättää MA4 vasta kilpailuissa käynnin aloittaneille?
Tuskin nyt ihan yöunia menetän tämän miettimisen kanssa, mutta jos on joku mielipide niin kuulen mielelläni.
Yks näkökulma tähän on se, että paremmaksi pelaajaksi kehittyy heittämällä itseään paremmassa seurassa. Sitä kautta tuo M4:ään osallistuminen pidemmän aikaa pelanneelle on varmaan aikas höpöö...
-
Olen samaa mieltä, että kannattaa yrittää haarukoida itselleen kilpaseuraa, joka ei oletusarvoisesti ole liian helppoa. (Toki ei aivan liian vaikeatakaan saisi olla.) Kehittymisen kannalta paras on pelata itseään vähän parempien kanssa.
Jos ei ole ratingia, mutta tietää, että oma taso on selkeästi parempi kuin MA4:n ratingraja, niin en kyllä suosittele sinne menemistä. Toki voi saada jonkun satasen lahjakortin helpostikin, mutta muuten ei ole kuin hävittävää. Mikään ei ole vaikeampi lähtökohta kisalle kuin että "tämä pitäis klaarata helposti". Sitten jos pipo moikkaa pahasti ja peli murenee eikä saa enää kolmesta metristäkään puttia sisään, niin voi kaivaa itselleen sellaisen mentaalisen kuopan, että sieltä menee pitkään päästä pois.
-
Mikään ei ole vaikeampi lähtökohta kisalle kuin että "tämä pitäis klaarata helposti". Sitten jos pipo moikkaa pahasti ja peli murenee eikä saa enää kolmesta metristäkään puttia sisään, niin voi kaivaa itselleen sellaisen mentaalisen kuopan, että sieltä menee pitkään päästä pois.
:D Tämä oli kyllä niin nasevasti sanottu että eiköhän miettiminen ollut tässä. Pelaan jatkossakin itseäni paremmassa seurassa.
-
Mut MA4:ssa voisi päästä kokeileen miltä kärjessä oleminen voisi olla!? MA1:ssa ei välttämättä pääse lähelletkään kärkeä ja itseluottamus ei silti kasva vaikka pelaisi kovempia vastaan, ei opi voittamaan. Mut kyllähän silti voi päästä pelamaan hyvien kanssa vaikka olisit MA4 sarjassa koska ensimmäinen kierros pelataan yleensä aina sekaisin eikä sarjoittain.
Treenirundeja kanattaa aina heittää paremmassa seurassa jos vain pystyy mutta kisoissa kannattaa miettiä mitä itse haluaa? tuntea mahdollista voittamista vai rypee listan alapäässä..
-
Toki riippuu siitä mikä oma oikea taso on. Jos ainoat vaihtoehdot on porskuttaa MA4:n kärjessä tai MA1:n häntäpäässä, niin kai se MA4 olis sit parempi. Mutta jos kokee, että esim. MA2:ssa pitäis pärjätä, niin mielummin sinne kuin MA4:ään mun mielestä.
-
10.3.'14
Viikonloppuna kävin heittämäss uudenkaupungin radalla. Aurinkoinen keli oli saanut muitakin liikkeelle, ainakin toistakymmentä heittäjää näkyi radalla. Mikä on ugin ysiväyläisellä jo paljon. =)
Heitin kentällä muutamia avauksia mutta koska se oli enimmäkseen kurainen, siirryin aika pian midareiden ja puttereiden kanssa treenaamaan muutamaa väylää ja puttailemaan pariksi tunniksi. Talven aikana on saanut aika paljon mukavammaksi tuon midareiden kanssa heittämisen, vaikka lipsahduksia vielä tuleekin, niin classic roc ja tuulisemmalla kelillä p3 alkaa olemaan aika tuttuja. Tällä hetkellä laukussa on taas enää yksi c-linen p3, talven aikana olen hukannut jo kolme d-lineä, kaksi ihan uutukaista ja yhden käytetyn. Tykkään kyllä kiekosta todella paljon ja varsinkin tuosta d-linestä. Lauantainakin huomasin vasta autolla että saakeli, viikolla käytettynä ostamani p3 jäi seiskaväylälle. Perässäni tuli ainakin kolme ryhmää, joten varmuudella sen joku laittoi laukkuunsa. Turun puolessa kiekot palautuvat hyvin omistajilleen, mutta täällä päin on hyyyvin harvinaista jos joku sattuu löytökiekosta soittamaan. Talven aikana näille nurkista hukatusta parista valkyriestä, teerexistä, tridentistä, ööö... dessusta, kahdesta p3:sta ja kahdesta beastista on yksi ainoa yritetty palauttaa. Ja siis yritetty. Joku nuorempi kaveri soitti löytäneensä kentältä ja neuvoin pudottamaan sen uimahallin kahvioon. Mutta jo puhelun aikana kävi ilmi että sen olikin jo ottanut joku soittajan kaveri, eikä soittaja itse asiassa enää tiennyt missä se on. xD No, jäi vähän tyhmä fiilis puhelusta mutta kiitin yrityksestä.
Pyyhetreenin otin Jarnon vinkistä käyttöön, jos sillä saisi vähän lisää potkua tuohon loppukiskaisuun. Huomenna pidän vapaapäivän ja lähden heti aamusella kohti Turkua. Tarkoitus olisi heittää kierros Lausteella, pitää tauko ja iltapäivällä Kaarinaan heittämään enemmän treenimielessä. Aika mainiota keliä ainakin näyttää huomiseksi, muutama aste lämmintä, pientä tuulta ja arskan paistetta. Kiitos, käy mulle kevätpäivästä! Keskenään on vähän huono simuloida kisatilannetta, mutta jos nyt saisi jonkinnäköisen suuntaa antavan tuloksen mennäänkö vielä kympillä vai kahdella yli parin lausteella.
Talvella innovastoresta lähti aika hätäisesti ilmeisesti kuluttajille Jolly Launcher champion dessuja, koska niitä ei ollut montaa päivää myynnissä. Nyt niitä näkyi tulleen lisää ja tilasin itsellekin oman. Ei sikäli että käsi varsinaisesti vielä tähän kiekkoon riittäisi, mutta oli niin komian näköinen et oli pakko ostaa. Menin siis (taas) helppoon mainontaan. Pari gstar kraittia tilasin myös testiin, koska tällä hetkellä heitetyimmät draiverit on kuluneita pro wraitheja, krait voisi osua samaan haarukkaan mutta muovi olisi kestävämpää. Kunhan en nyt hukkaisi näitäkin heti alkuunsa...
Noista sarjojen mietinnästä, olen kyllä aikas varma että kevään tai kesän ekoissa kisoissa mennään MA3 tasolla ja siinä porukassa, katsoo sitten mitä se reitinki näyttää ekan kisan jälkeen. Mitään huippuja tavoitteita en ole asettanut kesälle, jos nyt putin saisi alle kympistä kuntoon ja varman draivin viimein sataseen, siinä on kylliksi. Nii, ja pitää hauskaa!
-
25.3.'14
Aika harvakseltaan tulee nykyään tätä päivyriä kirjattua, toisaalta eihän niitä tapahtumiakaan ole tällä rintamalla hirveästi ollut... Lausteella pari viikkoa sitten kevään ensimmäinen täysi kierros, ja aika liki +20 oli tulos. Draiveissa vähän pituus lisääntynyt, mutta putti edelleen yhtä kamalaa kuin ennenkin, parit tuplabogit outtiin niin siinähän sitä. =D Jos nyt jotain positiivista hakee niin tuo annukkana draiverien heitto on ollut varsin iloinen asia oppia, omaan repertuaariinhan se tuli vasta oikeastaan viime syksynä. Viime syksynä... Ehkäpä tärkein heitto osata, kuten yksi vähän kokeneempi joskus vinkkasi, ja mulle sen hyödyllisyys valkeni vasta reilun viiden vuoden jälkeen. Kertonee ehkä minkälaisella vauhdilla tässä on tekniikassa edetty. Oli kierroksessa pari hyvääkin kohtaa, jotka antoi uskoa huomiseen, 19 väylällä nappi avaus kuluneella wraithilla (annukkana) ja lähäriä jäi reilusti alle 70m. Mikä tietty jäi näppeihin, karkasi tuuleen ja meni outtiin, joten varma birdie vaihtui tuplabogiin. Mitä jos ratakarttaa on uskominen, oli tuolla avauksella pituutta satasen verran, mutta tiedä sitten. Tuntuu että on aina eri asia heittää avoimella kentällä 90 ja sama väylällä.
21 väylällä seuraavaksi avaus muutamaan metriin korista kuluneella beastilla, taas pituutta satku mutta onhan siinä korkeuseroakin.
Koko kierros oli ensimmäinen pitempi heittely tänä vuonna, ja ainakin selkä meni kunnolla juntturaan. Koska olin varta vasten lähtenyt viettämään vapaapäivää radalle, kävin kuitenkin kepulla välissä ja pienen huilin jälkeen olo alkoihin olemaan taas ihan siedettävä. Uutta lämmittelyä päälle ja vielä kierros kaarinassa enemmän treenimielessä, heittelin enimmäkseen midareilla useita avauksia ja vähän puttia.
Seuraavana viikonloppuna treeni tuli tarpeeseen, kun pidettiin kuppinuudelien karvissarjan päätöskisa kaarinassa. Pienellä porukalla kierrettiin talven aikana 6x rataa, koska porukka on vähän epätasaista, laskin tasoitukset jokaiseen kisaan ja heittäjälle erikseen. Voitosta per kisa sai 100 pojoa, 2. 75, 3. 50 ja so on. Lisäksi kiertueeseen kuului 2x ctp kisaa, jonka voitosta saa 25 pojoa extraa. Viimeisin ctp oli myös kaarinassa. Tällä periaatteella viimeisessä kisassa olin huonoimmassa asemassa voittoon nähden vaikka aika tasaista olikin. Jos voittaisin kaarinassa, sekään ei riittäisi, vaan pitäisi voittaa vielä ctp, jotta pääsisin vasta johtoasemassa olevan kanssa vasta tasoihin. Ja sitten pitäisi voittaa vielä sudari. Voitin 2x kierrosta kaarinassa, yhdellä heitolla, ctp:n kengänmitalla ja vielä sudarin. Joten olin erittäin tyytyväinen siihen päivään. 8)
Tänään tulin taas käymään satakunnassa, laitoin iltasella pari pesällistä puita savusaunaan, ollut kylmillään koko talven niin parempi pistää ensin vähän pientä lämpöä, huomenna mukavempi sitten lämmittää tosissaan. Siinä ohessa heittelin muutamia midareita pellolla, samalla "radalla" minkä tein jo pari kevättä sitten heinäseipäät merkkaamaan korien paikkoja. Kauimmainen tolppa oli tasan 90m päässä ja korkeuseroa max 2m alamäkeen. Vähän siinä miettisin grippejä ja koetin muutakin tekniikkaa. Heitän yleensä draivit kolmen sormen powergripillä, joskus jonkun hyzerflipin kahdella sormella. Kormen sormen gripillä midarit putoili sinne 70m ja jotenkin tuntui taas ponnettomalta. Sitten vaihdoin kahden sormen grippiin ja pituutta tuli heti 10m lisää. Viimeisenä heitin kc pro rocin, mitä en ole viskannut varmaan vuoteen, kun jossain vaiheessa tuntui vähän kiikkerältä. Heti heiton lähtiessä (pienessä annukassa) tuntui että nyt lähti hyvin, ja hittolainen että sehän liiti. Aikaisemmat spiderit, zonet ja c3:set jäivät kyllä aika paljon, rokki meni reilut kymmenen metriä yli 90 paalusta metsään. Kipitin hakemaan tohkeissani kiekot ja koetin toistaa samalla tavoin. Muut kiekot jäivät taas reilusti alle 90m, kun roc meni vähän yli. Tuntui että tuolla kahden sormen gripillä sai ihan hitosti enemmän spinniä kiekkoon, niin että se tosissaan vakautti kiekkoa, ei yhtään kc roc tuntunut enää kiikkerältä. Jos rokilla saa lähelle 90m ja minimaalisella feidillä verrattuna draiveriin, täytynee edelleen lisätä tuota midaripuolta laukussa. Tosissaan.
Tämän lajin hienoja puolia on kyllä tuo jatkuva uuden oppiminen, aina oppii uutta ja saa onnistumisen elämyksiä, vanhojakin pannuja jotka on joskus hylännyt jostain syystä, saattaa jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan kun heittoon tulee jotain lisää. Tälleen pääasiassa yksin treenaillessa näitä ahaa elämyksiä tulee kyllä huomattavasti harvemmin. Alkaa melkein tuntumaan siltä että voisi lähestulkoon maksaa jollekin siitä että korjaisi omaa raivitekniikkaa. Lähestulkoon. =D Vaikka frisbeegolf on vielä ja onneksi aika rennon meiningin lajia niin että neuvoja saa kun niitä kysyy, näkisin että tulevaisuudessa tulee olemaan kysyntää myös ns personal rainer tyyppiselle toiminnalle, josta jopa maksetaan.
Huomenna lajin harjoittelua omalla kohdalla olisi tarkoitus edistää lämmittämällä ensin savusauna kondikseen jotta on sopivasti ehtoolla lämmin, sitten suunnistaa kankaanpäähän 5tr radalle joskus iltapäivällä, heittää kierros ja vähän testailla tätä grippijuttua enemmän. Ainakin kelit on täällä mainiot, lunta ei missään ja iltapäivällä liki +8.
-
26.3.'14
Tänään 5tr radalla kierros upeassa kevätsäässä, ensimmäinen ratakierros jota voisi jo sanoa lähes kesäkeleissä. Lenkkareilla pärjäsi mainiosti. Tulos +7 mihin varsin tyytyväinen. Birkkuja tällä radalla nyt ei kovin paljon voi haaveilla alle satasen draiveilla, mutta par tuloksiin pääsee kyllä jos ei puttaa ohi tai avaa pöpelikköön. Ensimmäisen kerran pääsin puttaamaan birkkua vasta viimeisellä väylällä.
14 väylän tii on myös ilmeisesti siirretty, en jaksanut kovin paljon haeskella joten avasin vanhalta paikalta. Lähes ainoat kiekot joita käytin puttereiden lisäksi, oli wraithit ja beastit, vaikka välillä avauksen jälkeen koetinkin treenimielessä heittää myös muilla. Lähes poikkeuksetta heitin myös avaukset kahden sormen gripillä. Spinniä tuntui ainakin irtoavan tuolleen tosi hyvin, vielä kun osuisi sillä johonkin... Ensimmäistä kertaa pääsin myös avauksella 9 -väylällä niin lähelle koria, että se jopa näkyi kumpareen takaa. Tittidii!
Seuraava etappi harrastuksen suhteen häämöttää ensi kuun lopulla, kun tehdään frogsien kanssa retki ruotsin puolelle Järvan radalle. Kovasti olen kuullut kehuja radasta ja on varmaan nättiä pelata jos kevät etenee tätä vauhtia. Lisäksi himoittaa tuhlata viikkorahoja radan yhteydessä olevassa innovan pro shopissa? joka on kai auennut tänä keväänä. Jotain erikoisuuksia voisi koettaa tuolta metsästää, tietysti jonkin vanhemman laivatuliaisviskin ohessa. :P
-
Jeps,
Väylä 14 pelataan nykyään vanhalta tiin paikalta par4:sena.
-
Jeps,
Väylä 14 pelataan nykyään vanhalta tiin paikalta par4:sena.
No eipä sitä ois tarvinnut sitten kaukaakaan hakea... Täytyy kyl taas kehua sitä teiän kotirataa, tiipaikoillakin oli joku käynyt niin siistiksi haravoimassa että oikeen. =D Eikä siinä leiskassakaan ole kyllä mitään valittamista, yhtään sukkana sinnepäin heitettävää helppoa väylää ei ole. Silti monipuolinen ja haastava olematta natsivaikea amatöörillekään.
-
9.4.'14
Tänään taas vapaapäivää viettämään, ja minkäs muun kuin rispiin heittämisen parissa. Aamusella kierros kaverin kanssa Lausteella, tuuli oli kyllä sitä laatua että vaikutti heittämiseen, sellaista 10m/s ja puuskissa varmaan enemmän. Onneksi ehdin hyvin lämmittelemään ennen kierrosta. Vähän katsomaan puttia reiluun myötä ja vastatuuleen, ja parilla ekalla väylällä draivia. Pieniä yllätyksiä tuli silti, mutta itselle tosi hyvä kierros, +9. Heitettiin pelkät niittyväylät x18, metsäiset 9-14 jätettiin pois. Ainoa birdie jäi odottamaan viimeiselle väylällä, kun sain avauksen ihan mukille atlaksella.
Koko kierroksella parhaiten taisi toimia putti, vaikka tähän asti tätä vuotta se on ollut aikamoista räpellystä. En tiedä, perusjutut on pysyneet ihan samoina, mutta tänään keskittyi ehkä tuulen takia paljon huolellisemmin ja laskeskeli lentoratoja mielessään. Paras oli varmaan seiskaväylällä ylämäkeen ja vastatuuleen reilu kympin putti.
Avauksissa onnistui katsomaan tuulta kiekkovalinnan kanssa ihan jees, vaikka pari kertaa karkasi aika pahasti. Kakkosella avaus meni reilusti ykkösväylän puolelle ja 8-väylällä, mikä on murheenkryyni itselle muutenkin, molskahti avaus ob:n puolelle ja siltä väylältä tulikin triplabogi. Kokonaisuus oli kuitenkin sellainen että jotain pientä kehittymistä on tapahtunut ja parempaan suuntaan menossa. Pitkällä viitosväylällä sain avauksen liidätettyä wraithilla aika liki sataan metriin ja pääsin ensimmäistä kertaa koettamaan paria kympin puttimatkalta. Ohi tietty puun takaa, mutta ei paljon. :)
Ja koska ei heitetty ihan niin tosissaan, pidettiin jo kasiväylän jälkeen kahvitauko, kävin aamulla hakemassa kauppahallista paistettuja muikkuja, kinkkua, tomaattia ja sämpylöitä. Kelpasi siinä nauttia kevätauringosta ja kunnon eväistä. Ihan joka kerta ei tule panostettua näin paljon, mutta tänään oli enemmän retkipäivän kuin treenipäivän fiilis. Niin joo, ja lausteen rata on aivan loistavassa kunnossa, kuivaa niin että niityn puolella melkein pärjää lenkkareillakin, lisäksi on talkoolaiset viikko sitten ahkeroineet ja siistineet rataa monesta nurkasta.
Päivän päätteeksi kävin vielä kotimatkan varrella heittämässä mynämäellä vähän treeniä, varsinkin tuo paikaltaan heitto jos koettaa vähän pitemmälle ja tarkemmin, oli työn alla. Rangella heitin reiluun vastaiseen niin vakailla kuin laukusta löytyi, teerexillä ja halolla, 85m kohdalle. Myötätuuleen wraitheilla ja beasteilla sai 95 asti. Jos saisi tuon varman satasen vielä tänä kesänä rikki, niin se alkaisi jo kelpaamaan.
Viime päivityksen jälkeen on tullut käytyä myös kentällä hinkkaamassa draivia pari kertaa viikossa, omassa treenisalissa on ollut myös mukavampi hyppelehtiä nyt kun alkaa kevätsäät olemaan plussan puolella. Monennäköistä kamppailutreeniä, säkin pieksemistä, keppijumppaa ja sen sellaista. Vaikuttaa tuo valon määrä ja kevään eteneminen ainakin itsellä energian määrään melkoisesti niin että jaksaa kaikkea touhuta.
-
Huomasin ettei ole tullut kirjattua ylös mitä kaikkea sitä repussaan on tämän harrastamisen ajan kantanut. Koetan muistella mitä sitä on heittänyt heti alkuun. Pari ensimmäistä vuotta meni niin että armeijan leipälaukkuun mahtui seuraava setti:
putterit:
dx aviar
midarit:
dx kite
ch spider
draiverit:
2x teerex, 1x dx, 1x star
star eagle
ch beast
ch viking
gold halo
draivereita on ollut muitakin, mutta niitä hukkui ja tuli uusia sitä vauhtia, että nuo pysyi aina kuitenkin isoimman osan aikaa matkassa. Puttaamisesta en ymmärtänyt mitään ensimmäiseen kolmeen vuoteen ja kun kukaan ei valaissut sitäkään puolta, niin kannoin putteria lähinnä muodon vuoksi. Puttasin välillä spiderilläkin, kun se nyt oli se-ja-sama millä sen viimeisen heittää kun osui satunnaisesti muutenkin viiden metrin päästä korista.
Sitten tuli hankittua stadiumista parillakympillä oikein fribareppu, valjaat ja kaikki, lokeroita ja kestävyyttä riitti monta vuotta. Sinne mahtui jo pyyhettä, evästä, vesipulloa, kaikkea muuta sälää ja ennen kaikkea LISÄÄ kivanvärisiä kiekkoja. Heittämisestä en edelleenkään ymmärtänyt mitään, mutta harrastaminen oli kivaa kaveriporukalla. Tämä joskus viisi vuotta sitten.
2012 alkoi olemaan jo visio siitä mitä lajin harrastaminen voisi olla jos joskus osaisi heittää sinnepäin ja putatakin jollain tapaa. Midareilla ja puttereilla heittämisen jujua en oikein ymmärtänyt. Nehän jää aina käteen ja draivereilla saa 10m pitemmälle.
Laukussa oli
putterit:
2x ss magic
dx aviar
ss omega
p2
midarit:
ch spider
zone
core
fuse
sentinel
kc pro roc (tää oli pakko hankkia kun näin niin siistin holarin heitettävän juuri sillä) xD
draiverit
2x teerex, 1x dx, 1x star
star eagle
star teebird
epic (hukkui varmaan kolme vuotta sitten enkä ole onneksi ostanut toista tilalle)
4x beast, 2x ch, 1x pro, 1x dx
2x wraith, 1x pro, 1x star
2x Valkyrie, 1x pro, 1x star
halo
havoc
trident
vision
river
2x orc, 1x pro, 1x star
surge
avenger
destroyer, dx & star
nyt kun kirjasi ylös, niin tuossa on kyllä melkoinen kirjo muottien suhteen. Voi olla että jotain olen unohtanutkin.
Tänä keväänä ajattelin panostaa itseeni ja ostin käytettynä prodiscuksen isomman reppubägin. On kyllä todella mukava selässä ja tavaraa mahtuu, mikä on itselle hyvä kun tykkää monenlaista turhaa roudata mukana.
Tällä hetkellä laukussa lähtee kierrokselle mukaan
putterit:
ss voodoo puttaamiseen, kulunut ss magic vähän erikoisempiin paikkoihin ja kurveihin.
midarit:
1x c-line p3 heittoputterina ”jyrempi” midari oikeastaan itselle.
1x star atlas suorana midarina ja myös forelle
2x roc, 1x vakaampi dx, 1x toosi kulunut kcp roc jossa ei ole oikeastaan lainkaan loppufeidiä
opto fuse, suoriin lyhyisiin lähestymisiin ja ylikääntäviin, aika tuuliherkkä ja harvoin tulee oikeasti heitettyä
draiverit:
2x teerex, dx lyhyihin upseihin ja joskus hyzerflippeihin, lyhyet kikkailuforet. Kauhean kulunut ja ollut itsellä yli viisi vuotta laukussa, itse asiassa ihan alusta asti. Lempikiekko, jonka hukkuessa tulee kyllä ikävä. Star muovinen forelle ja rystylle tuulisempaan keliin
3x pro wraith. Melkein vakaa, alivakaa ja ihan flipperi. Ykkösdraiverit. Pitäisi ehkä ostaa taas uusi kulutettavaksi…
1x gstar krait, joka on itselle käytännössä se neljäs vakaampi wraith.
2x beast, 1x ch, 1x kuluneempi pro. Ch muovisesta heitän melkein pelkästään forella, myös forerollerit.
1x opto trident, peukku-upsit ja todella tuuliseen keliin, joskus forelle jos tarvitsee oikein reipasta loppufeidiä
1x gold halo, aika kulunut ja ollut myös laukussa viimeiset viisi vuotta. Edelleen hyvä raiveri, joskin wraithit ovat syrjäyttäneet käytössä.
1x opto havoc, vähän kulunut ja joskus kauhealla munkilla sillä saa pitkiä annukoita ilman että tarvitsee miettiä palauttaako takaisin. Vähän pidemmät upsit kuin teerexillä.
proto banshee, vielä vähän pitemmät upsit ja foret
Laukun sisältö on selkeytynyt viimeisen vuoden aikana melkoisesti.
Viimeksi hukkuneita ovat 2x pro valkyriet, jollaiset on kyllä pakko hommata takaisin.
edelleen jos jollakulla sattuu olemaan nurkissa pyörimässä kuluneita tai vaikka uusia dx teerexejä, ostan pois. :P
-
23.4'14
Viikko sitten ekat viikkokisat Lausteella. Olin kunnon flunssassa koko alkuviikon ja ennen kisaa vielä mietin teekupin äärellä kaverin luona kannattaako sitä edes lähteä... No onneksi keräsin itseni ja lähdin. Kisailijoita oli melkein 70, keli oli niin hyvä kuin tähän aikaan vuodesta vain voi olla. Otin tavoitteeksi ennen kisaa päästä +10, ja loppujen lopuksi sain tulokseksi +13. Huolimatta puolivireisestä olosta, ei tullut suuremmin möhlittyä ja varsinkin putti toimi jotain ensimmäiset 13 väylää oikeastaan todella hyvin. Sen jälkeen alkoi keskittyminen vähän rakoilemaan. Leppoisa pooliseura varmaan myös edesauttoi itselle hyvää tulosta.
Tänään taas viikkokisat, ei mennyt niin putkeen. ;D Huonoiten toimi oikeastaan kaikki. Tulos taisi olla +22, mikä on ainoastaan tasoituksia ajatellen hyvä asia. Välillä joku kohtuu avaus, lähestyminen pieleen, tai avaus griplockkina ihan tuuttiin, bogi, tuplabogi, bogi, tupla... Ööök. Putti meni ehkä eniten sinnepäin, siihen nähden miten hankalista paikoista sitä tuli yritettyä. Mokia tuli varmaan eniten siinä että otti liian alivakaan kiekon mikä karkasi ob:lle, lähestymisissä taas ei ole vielä ihan luottoa tuohon paikaltaan midarilla lähestymiseen, minkä takia sitä puolta tuli huonosti korvattua jollain upsilla tai kikkailurollerilla tai millä vain... Rystydraivissa tekniikka on taas muotoutunut vähän uudelleen ja toimivampaan (pitempään) suuntaan tässä keväällä, niin siinäkin on aika paljon muuttuvia tekijöitä vielä. Noooh, ei nyt kauheasti masentanut, kun heti oikeastaan tiesi mistä virheet johtui. Keli oli taas mainio ja oli muuten hauska heitellä, vaikka oman suorituksen takia keskittyminen vähän rakoilikin.
Seuraavaan lausteen viikkokisaan voikin mennä hetki, kun perjantaina lähden frisbeeturistiksi ruotsin puolelle järvan rataa katsomaan, ja vapun nurkilla on varmaan jotain muuta pienempää kisailua kaveriporukalla.
-
17.5’14
Vapun nurkilla tuli tehtyä about kymmenen hengen seurueen mukana tutustuminen Järvan rataan Ruotsin puolella. Lähtö pe illalla, la aamulla rantautuminen Tukholmaan, satamasta puolen tunnin ajomatka radan viereiselle hotellille aamupalalle. Aamupalan jälkeen jalkautuminen radalle, yksi kierros x27 väylää, lounas ja vielä pienet 9-väyläiset parigolffit, shoppailua radan yhteydessä olevasta innovan kaupasta ja sitten taas tukka putkella satamaan. Illalla mukava buffetpäivällinen, seuraavana päivänä tukka pystyssä taas kotiin.
Mutta itse rata. Oli hieno. Matkoineen ja syömisineen reissu kustansi suunnilleen 300e kahdelta hengeltä, suhde oli varsin hyvä saatuun rispiielämykseen nähden. Keli oli mainio, +15 aurinkoista, luonto oli juuri heräämässä eloon niin, että kaikki nurmikotkin olivat kuin juuri leikkurilla ajellun vihreitä talven jälkeen. Itse radalla arvostin kyllä varsinkin tuota visuaalista puolta, rata kulki lehtomaisten rinteiden halki ja korkeuseroja oli paikoin varsin reilustikin. Oli varmaan ensimmäinen rata missä olen vieraillut, jonka väyläsuunnittelu ei aiheuttanut mielessä minkäänlaista mutinaa, kaikki väylät olivat joko todella hienoja katsella tiiltä, teknisesti haastavia tai molempia. Tai olihan siellä yksi poikkeus, keskellä rataa, joku 60-70m metsäpilli missä väylä oli alussa jotain pari metriä leveä.
Korit olivat tällä kertaa keltaisilla paikoilla, mistä jollain väylillä oli tietty pituuden puolesta selvää etua, mutta silti... Koko kierroksen saldo oli +3, aika tasaisesti par/väylä, muutamat bogit ja pari birdietä. Tämän kesän ehdottomasti paras kiessi ja paras rata, tulos oli myös retkueemme epävirallisen kisan paras. Parhaiten toimi oikeastaan kaikki, vaikka helposti olisi voinut niistää vielä muutaman pisteen ohiputatuista neljästä metristä. Kelpasi siinä sitten ostaa itse itsellensä laivalta voittotuliaisiksi pullo hyvää skottilaista single malttia. :D
Suosittelen ehdottomasti tutustumista rataan länsinaapurin puolella, kokemuksen arvoinen.
Heittelyn jälkeen kulutin vielä tovin katsellen radan yhteyteen avatusta innovashopista lättyjä. Luulin mainostenkin perusteella että kaupassa olisi ollut enemmän erikoisuuksia, mutta niitä oli oikeastaan vain kourallinen, muutoin peruskamaa. Ostin uuden Atlaksen hukatun tilalle ja kokeiluun champpion roc3:sen.
Reissulla oli mukana myös vaimo, joka alun perin lähti mukaan lähinnä vain hengailemaan, mutta innostui lopulta vähän heittämäänkin. Reissun positiivinen anti oli ehdottomasti myös se, että hän innostui vähän enemmän lajista, retken jälkeen ollaan käyty muutaman kerran heittämässä ja muutama kerta treenailtukin. Olen koettanut olla taktisen varovainen treenivinkeissä, ettei innostus lopahda. Katsotaan miten sitä saadaan pidettyä yhteistä harrastusta kesän mittaan yllä.
Ensi viikonloppuna on vuoden ensimmäiset ”oikeat” kisat Karjaalla, tarkoitus olisi parantaa viime syksyn parasta tulosta +4 vielä vaikka parin paikkeille, mutta katsoo nyt… Heittämiset olleet aika vähissä Järvan jälkeen.
Ilmoittauduin myös amatööritourin kankaanpään osakilpailuun, mutta tietty kisa oli minuuttia yli kisakoneen aukeamisen heti aivan piukassa. Vielä kitkutellaan jonossa sijalla 15, en sitten tiedä urkeneeko siitä enää paikkaa kisaan… Toiveet on tietty korkealla. ^_^ Ilmoittauduin kuitenkin lohdukkeeksi saman viikonlopun Karkkilan kevätjuhliin, kun viikonloppu oli jo varattu harrastukselle muutoinkin. Vaikka Karkkila houkuttaa tutustumaan rataan, niin on se kuitenkin tapahtumana ihan eri kuin amtourin kaksipäiväinen heittely jo tutummalla radalla.
-
Nyt jo sijalla 11 kankaanpään kisassa! äLdlpädlll diu diu! Jono liikkuu! :o
Ärsyttävää odottelua....
-
..ja liikahti. =D Tittidii! Kiitos kaikkien huonomuististen tai niiden jotka keksivät parempaa tekemistä kuin rispiin heittely 5tr radalla, pääsen sittenkin viettämään koko viikonlopun 6-7.6 kiekkoilun merkeissä. Varmuuden vuoksi maksoin osallistumisen saman tien ettei jää omalla kohdalla viime tinkaan. Samalla vapautin paikkani Karkkilan kevätjuhlissa muille innokkaille.
Sunnuntai-illan plääh fiilikset nousi kertaheitolla parempiin atmosfääreihin. :)