Show Posts
This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.
16
Frisbeegolf / Vs: Muut urheilulajit - vaikutus frisbeegolfiin
« on: 08.07.14 - klo:16:30 »
Itselläni ainakin pesäpallosta oli suurta apua, kun piti hakea liikeratoja frisbeegolfin heittoihin. Lyöntiliike vastasi itselläni vasemman käden rystyheittoa ja pallon heitto oikean käden upsia. Toki ne eivät täysin vastaa toisiaan, mutta pienillä muutoksilla selvisin.
Luulisin, että isolla osalla pesäpalloilijoista, jotka siirtyvät frisbeegolfin pariin on ainakin aluksi fore -heitto melko dominoiva. Monella ongelmaksi luulisi muodostuvan se, että jos on esim. lyönyt palloa vasen kylki edellä, niin oikean käden rystyheittoon ei ole valmista motoriikkaa hankittu. Tämän takia rystyheiton opettelussa kestää pitempään.
Luulisin, että isolla osalla pesäpalloilijoista, jotka siirtyvät frisbeegolfin pariin on ainakin aluksi fore -heitto melko dominoiva. Monella ongelmaksi luulisi muodostuvan se, että jos on esim. lyönyt palloa vasen kylki edellä, niin oikean käden rystyheittoon ei ole valmista motoriikkaa hankittu. Tämän takia rystyheiton opettelussa kestää pitempään.
17
Treenipäiväkirjat / Vs: Miikan treeniblogi (Joen Liitokiekko)
« on: 06.07.14 - klo:16:19 »
Jälleen olen ollut laiska ja pitänyt taukoa kirjoittelusta. Paljon on taas tällä välin frisbeegolfin saralla ehtinyt tapahtua, joten siitä pieni yhteenveto.
- - - - - - - -
Joensuun viikkokisoja on ehtinyt olla kolmet. Niistä sijoituksina 3, 1 ja 2. Avaukset ja puttaaminen ovat toimineet yllättävän hyvin. Yleensä jollakin yksittäisellä väylällä on tullut yritettyä jotain sankariheittoa, joka on sitten epäonnistunut ja huonontanut tulosta. Tasoni olen kuitenkin pystynyt pitämään, joten se on positiivistä.
- - - - - - - -
Kenttätreenaamista olen yrittänyt tehdä enemmän. Varsinkin tuuleen heitettyjä ylä- ja alamäkiheittoja tuli treenattua erityisen paljon. Toistojen kasvaessa helposti huomasi, että varmuutta tuli myös kierroksille lisää. Puttitreeniä olen myös pyrkinyt tekemään kun siihen on jäänyt aikaa. Ainakin tällä hetkellä kympin sisältä lähtevät putit osuvat suht hyvin kohteeseen, joten lähestymisien ei aina tarvitse olla ihan korin vieressä.
- - - - - - - -
Viime sunnuntaina kävimme pienellä seuran porukalla kiertämässä Savonlinnan ympäristön ratoja. Aholahdessa kierrettiin kaksi kierrosta (-7 & -9). Uudella Rantasalmen 18-väyläisellä puistoradalla yksi kierros (-3), sekä Kerimäen Harjumalla (14-väylää) kaksi kierrosta (-1 & -2). Harjumaja oli erittäin positiivinen yllätys. Haastava ja monipuolinen rata, jolla varmasti tulee käytyä useammin. Huhujen mukaan laajenee lähiaikoina 18-väyläiseksi, joten innolla pitää odottaa minkälainen kokonaisuus siellä myöhemmin odottaa.
- - - - - - - -
Tämän viikon perjantaina Joensuun seudun frisbeegolffarit saivat kokea hienoja hetkiä, kun Hat Guy ja Avery Jenkins kävivät pyörähtämässä Joensuussa. Itse en Averyn kliknikalle osallistunut, mutta liityin seuraan, kun vuorossa oli kierros Utran frisbeegolfradalla. Averyn ja Hat Guyn lisäksi väyliä heitti kaksi seuramme jäsentä, jotka valittiin aina kunkin väylän alussa. Loppujen lopuksi taisin heittää meistä eniten: 13 väylää.
Väylät menivät omaan tasooni nähden melkein täydellisesti, mutta kahden väylän tyhmät virheet söivät pahasti tulosta. Muistelisin, että sain väylistä 7 birdietä, 3 par:ia, 1 bogin ja 1 tuplabogin. Mukavaa oli, että muutamilla väylillä olin Averyä parempi, mutta puolustukseksi pitää sanoa, että varsinkin radan par 4:lla kannattaa tietää avauksien "sweet spotit", jotta kakkosheiton voi heittää hyvästä paikasta. Averyn kierros meni lopulta -6:een, yhdellä bogilla. Arvelisin, että jos Avery olisi kiertänyt radan useampaan kertaan, niin tulos olisi ollut lähempänä -10:tä.
- - - - - - - -
Eilen pääsin pitkästä aikaa kisaamaan virallisessa kisassa, kun Savonlinnan Aholahdessa järjestettiin Itä-Suomen ensimmäiset SFL-kisat (luulisin). Kisan ajankohta oli melko vaikea, koska samaan aikaan oli Ylivieskan- ja Mukkulan -kisat ja ne söivät paljon osallistujia Aholahdesta. Huonoin puoli tässä oli se, että kisaan ei tullut riittävästi propakaattoreita, joten ratingiä siitä tuskin on tulossa. Kisassa oli mukana yksi ylimääräinen väylä ja kaikki par 4:set oli muutettu par 3:ksi.
Ensimmäistä kierrosta väritti 1,5 tunnin mittainen ukkoskuuro, mutta onnekseni se ei omaan peliin vaikuttanut kovinkaan paljoa. En päässyt ihan sille tasolle mitä itseltäni toivoin, mutta pystyin välttämään suuremmat virheet ja selvisin kierroksesta ykkösenä. Takana hengitti kuitenkin yhden heiton päässä seurakaveri Jesse, joten toinen kierros tulisi olemaan tiukka.
Toinen kierros lähti tasaisissa merkeissä ja vaihtelemme Jesse kanssa kärkisijaa muutamaan otteeseen. Puolivälin jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua. Jessellä karkasi ajatus ja vaikka itsekin onnistuin tekemään triplabogien, niin pääsin loppuväylillä turvalliselle karkumatkalle ja sitä kautta selvään voittoon. Vaikka omassa sarjassani olikin vain 9 osallistujaa, niin urani ensimmäinen amatöörisarjan voitto SFL-kisassa oli tosiasia.
- - - - - - - -
Kisat jatkuvat jo ensi lauantaina, kun vastassa on uusi tuttavuus: Virpiniemi Open 2014. Käyn sitä ennen Rovaniemellä, joten pitää toivoa, että sieltä löytyisi uusia niksejä millä saisin heittotasoani kehitettyä. Virpiniemen jälkeen onkin sitten luvassa kotikisat, eli Pohjois-Karjalan avoimet 2014, Joensuussa 26.7. Kisaan olisi vielä viisi paikkaa jäljellä, joten vielä ehtii ilmoittautua.
- - - - - - - -
Joensuun viikkokisoja on ehtinyt olla kolmet. Niistä sijoituksina 3, 1 ja 2. Avaukset ja puttaaminen ovat toimineet yllättävän hyvin. Yleensä jollakin yksittäisellä väylällä on tullut yritettyä jotain sankariheittoa, joka on sitten epäonnistunut ja huonontanut tulosta. Tasoni olen kuitenkin pystynyt pitämään, joten se on positiivistä.
- - - - - - - -
Kenttätreenaamista olen yrittänyt tehdä enemmän. Varsinkin tuuleen heitettyjä ylä- ja alamäkiheittoja tuli treenattua erityisen paljon. Toistojen kasvaessa helposti huomasi, että varmuutta tuli myös kierroksille lisää. Puttitreeniä olen myös pyrkinyt tekemään kun siihen on jäänyt aikaa. Ainakin tällä hetkellä kympin sisältä lähtevät putit osuvat suht hyvin kohteeseen, joten lähestymisien ei aina tarvitse olla ihan korin vieressä.
- - - - - - - -
Viime sunnuntaina kävimme pienellä seuran porukalla kiertämässä Savonlinnan ympäristön ratoja. Aholahdessa kierrettiin kaksi kierrosta (-7 & -9). Uudella Rantasalmen 18-väyläisellä puistoradalla yksi kierros (-3), sekä Kerimäen Harjumalla (14-väylää) kaksi kierrosta (-1 & -2). Harjumaja oli erittäin positiivinen yllätys. Haastava ja monipuolinen rata, jolla varmasti tulee käytyä useammin. Huhujen mukaan laajenee lähiaikoina 18-väyläiseksi, joten innolla pitää odottaa minkälainen kokonaisuus siellä myöhemmin odottaa.
- - - - - - - -
Tämän viikon perjantaina Joensuun seudun frisbeegolffarit saivat kokea hienoja hetkiä, kun Hat Guy ja Avery Jenkins kävivät pyörähtämässä Joensuussa. Itse en Averyn kliknikalle osallistunut, mutta liityin seuraan, kun vuorossa oli kierros Utran frisbeegolfradalla. Averyn ja Hat Guyn lisäksi väyliä heitti kaksi seuramme jäsentä, jotka valittiin aina kunkin väylän alussa. Loppujen lopuksi taisin heittää meistä eniten: 13 väylää.
Väylät menivät omaan tasooni nähden melkein täydellisesti, mutta kahden väylän tyhmät virheet söivät pahasti tulosta. Muistelisin, että sain väylistä 7 birdietä, 3 par:ia, 1 bogin ja 1 tuplabogin. Mukavaa oli, että muutamilla väylillä olin Averyä parempi, mutta puolustukseksi pitää sanoa, että varsinkin radan par 4:lla kannattaa tietää avauksien "sweet spotit", jotta kakkosheiton voi heittää hyvästä paikasta. Averyn kierros meni lopulta -6:een, yhdellä bogilla. Arvelisin, että jos Avery olisi kiertänyt radan useampaan kertaan, niin tulos olisi ollut lähempänä -10:tä.
- - - - - - - -
Eilen pääsin pitkästä aikaa kisaamaan virallisessa kisassa, kun Savonlinnan Aholahdessa järjestettiin Itä-Suomen ensimmäiset SFL-kisat (luulisin). Kisan ajankohta oli melko vaikea, koska samaan aikaan oli Ylivieskan- ja Mukkulan -kisat ja ne söivät paljon osallistujia Aholahdesta. Huonoin puoli tässä oli se, että kisaan ei tullut riittävästi propakaattoreita, joten ratingiä siitä tuskin on tulossa. Kisassa oli mukana yksi ylimääräinen väylä ja kaikki par 4:set oli muutettu par 3:ksi.
Ensimmäistä kierrosta väritti 1,5 tunnin mittainen ukkoskuuro, mutta onnekseni se ei omaan peliin vaikuttanut kovinkaan paljoa. En päässyt ihan sille tasolle mitä itseltäni toivoin, mutta pystyin välttämään suuremmat virheet ja selvisin kierroksesta ykkösenä. Takana hengitti kuitenkin yhden heiton päässä seurakaveri Jesse, joten toinen kierros tulisi olemaan tiukka.
Toinen kierros lähti tasaisissa merkeissä ja vaihtelemme Jesse kanssa kärkisijaa muutamaan otteeseen. Puolivälin jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua. Jessellä karkasi ajatus ja vaikka itsekin onnistuin tekemään triplabogien, niin pääsin loppuväylillä turvalliselle karkumatkalle ja sitä kautta selvään voittoon. Vaikka omassa sarjassani olikin vain 9 osallistujaa, niin urani ensimmäinen amatöörisarjan voitto SFL-kisassa oli tosiasia.
- - - - - - - -
Kisat jatkuvat jo ensi lauantaina, kun vastassa on uusi tuttavuus: Virpiniemi Open 2014. Käyn sitä ennen Rovaniemellä, joten pitää toivoa, että sieltä löytyisi uusia niksejä millä saisin heittotasoani kehitettyä. Virpiniemen jälkeen onkin sitten luvassa kotikisat, eli Pohjois-Karjalan avoimet 2014, Joensuussa 26.7. Kisaan olisi vielä viisi paikkaa jäljellä, joten vielä ehtii ilmoittautua.
18
Treenipäiväkirjat / Vs: Miikan treeniblogi (Joen Liitokiekko)
« on: 11.06.14 - klo:22:31 »
Edellisestä päivityksestä onkin jo aikaa. Jonkin verran on tullut treenattua ja ratoja kierrettyä. Saldona kolmet viikkokisat, yksi SFL-kisa, talkoita ja pariin uuteen rataan tutustuminen.
Joensuun viikkokisoista on ollut tuomisina 3, 4 ja 1 sijat. Kaksi viimeisintä kertaa on pelattu Utran uudella layoutilla, jossa osa väylistä on pidentynyt ja par luku kasvanut 60:een. Lisäksi viikko sitten seura rakensi radan jokaiselle väylälle kunnolliset heittopaikat (puukehikot, jossa tekonurmipäällyste), joten rata on hyvässä kunnossa. Eilen heitetyssä kisassa tein tuloksen -6, joka on tällä hetkellä ns. virallinen rataennätys. Pitkästä aikaa pääsin ns. flow -tilaan, jonka myötä varsinkin puttaaminen tuntui mukavan helpolta.
Pari viikkoa sitten tuli käytyä hieman etelämmässä ja samalla tuli pyörähdettyä Imatran Karhumäen ja Lappeenrannan Myllymäen 18-väyläisillä radoilla. Molemmat olivat metsäratoja ja tykkäsin kummastakin. Karhumäki (-6) oli hieman avoimempaa ja metsä harvempaa kuin Myllymäen rata (-3), jossa löytyi erittäin kapeita väyliä ja sankkaa puustoa. Tulee käytyä varmasti uudestaan, kun siellä päin liikkuu.
VIMPELINVAARA OPEN
Viime viikonloppuna käytiin sitten seurakavereiden kanssa haastamassa Vimpelinvaara Open:ssa Kajaanin metsäväyliä. Vimpelinvaaran rata on erittäin haastava metsärata, jossa väylät ovat pitkiä ja vaativat tarkkoja heittoja.
Kisaaminen aloitettiin päivää etuajassa parikisan merkeissä, jossa Niemisen Jessen kanssa pelasimme radan tulokseen -7 ja sillä jaettu kakkossija. Varsinaisen kisan ensimmäinen kierros lähti radan loppupuoliskolta, jossa väylät sopivat parhaiten itselleni ja onnistuinkin tekemään heti kisan alkuun kolme birdietä. Tämän jälkeenkin pystyin pelaamaan suht järkevästi ja kierroksen puolivälissä olin vielä -3 tuloksessa. Tämän jälkeen kuitenkin muutaman epäonnistumisen takia alkoi itseluottamus hajota ja varsinkin putista hävisi terävyys. Tyhmä tupla radan helpoimmalle par 4 -väylälle varmisti lopulta sen, että tulos ei mennyt miinukselle. Lopulta päädyin +1:een, joka oli kuitenkin oma kisaennätykseni, joten liian pettynyt ei voinut olla.
Toiselle kierrokselle pääsin lähtemään kärkiryhmässä, kolme heittoa kärjestä jäljessä. Kierros lähti “hienosti” käyntiin, kun ykkösväylällä avasin ensimäiseen puuhun ja etenin 10 metriä. Vaikeilta alkuväyliltä otin lopulta kolme bogia, mutta ennen puoliväliä sain vielä tehtyä kierroksen ainoan birdieni. Loppu meni paria heitellen, lukuunottamatta helppoa puttimokaa viimeisillä väylillä.
Kierroksesta jäi kokonaisuudessaan melko huono fiilis, koska olin useampaan kertaan birdie-putilla, mutta itseluottamus ja halu onnistua puuttui puteista täysin, jolloin kiekko yleensä tippui ketjujen kautta ohi korista. Positiivistä oli se, että pystyin heikon alun jälkeen kasaamaan heittoni riittävän hyvään kuntoon, jotta tulos ei notkahtanut pahemmaksi. Lopulta +3 kierros riitti jaettuun nelossijaan.
Tuloksien valossa pelasin suurin piirtein omalla tasollani (alustavat ratingit: 956 & 946), joten on mukava huomata, että huonollakin puttipelillä pystyy sinnittelemään vaikealla radalla kärjen tuntumassa. Pään kesto ja hyvä keskittyminen korostuvat tällaisillä radoilla ja siinä on vielä paljon kehittämistä.
Joensuun viikkokisoista on ollut tuomisina 3, 4 ja 1 sijat. Kaksi viimeisintä kertaa on pelattu Utran uudella layoutilla, jossa osa väylistä on pidentynyt ja par luku kasvanut 60:een. Lisäksi viikko sitten seura rakensi radan jokaiselle väylälle kunnolliset heittopaikat (puukehikot, jossa tekonurmipäällyste), joten rata on hyvässä kunnossa. Eilen heitetyssä kisassa tein tuloksen -6, joka on tällä hetkellä ns. virallinen rataennätys. Pitkästä aikaa pääsin ns. flow -tilaan, jonka myötä varsinkin puttaaminen tuntui mukavan helpolta.
Pari viikkoa sitten tuli käytyä hieman etelämmässä ja samalla tuli pyörähdettyä Imatran Karhumäen ja Lappeenrannan Myllymäen 18-väyläisillä radoilla. Molemmat olivat metsäratoja ja tykkäsin kummastakin. Karhumäki (-6) oli hieman avoimempaa ja metsä harvempaa kuin Myllymäen rata (-3), jossa löytyi erittäin kapeita väyliä ja sankkaa puustoa. Tulee käytyä varmasti uudestaan, kun siellä päin liikkuu.
VIMPELINVAARA OPEN
Viime viikonloppuna käytiin sitten seurakavereiden kanssa haastamassa Vimpelinvaara Open:ssa Kajaanin metsäväyliä. Vimpelinvaaran rata on erittäin haastava metsärata, jossa väylät ovat pitkiä ja vaativat tarkkoja heittoja.
Kisaaminen aloitettiin päivää etuajassa parikisan merkeissä, jossa Niemisen Jessen kanssa pelasimme radan tulokseen -7 ja sillä jaettu kakkossija. Varsinaisen kisan ensimmäinen kierros lähti radan loppupuoliskolta, jossa väylät sopivat parhaiten itselleni ja onnistuinkin tekemään heti kisan alkuun kolme birdietä. Tämän jälkeenkin pystyin pelaamaan suht järkevästi ja kierroksen puolivälissä olin vielä -3 tuloksessa. Tämän jälkeen kuitenkin muutaman epäonnistumisen takia alkoi itseluottamus hajota ja varsinkin putista hävisi terävyys. Tyhmä tupla radan helpoimmalle par 4 -väylälle varmisti lopulta sen, että tulos ei mennyt miinukselle. Lopulta päädyin +1:een, joka oli kuitenkin oma kisaennätykseni, joten liian pettynyt ei voinut olla.
Toiselle kierrokselle pääsin lähtemään kärkiryhmässä, kolme heittoa kärjestä jäljessä. Kierros lähti “hienosti” käyntiin, kun ykkösväylällä avasin ensimäiseen puuhun ja etenin 10 metriä. Vaikeilta alkuväyliltä otin lopulta kolme bogia, mutta ennen puoliväliä sain vielä tehtyä kierroksen ainoan birdieni. Loppu meni paria heitellen, lukuunottamatta helppoa puttimokaa viimeisillä väylillä.
Kierroksesta jäi kokonaisuudessaan melko huono fiilis, koska olin useampaan kertaan birdie-putilla, mutta itseluottamus ja halu onnistua puuttui puteista täysin, jolloin kiekko yleensä tippui ketjujen kautta ohi korista. Positiivistä oli se, että pystyin heikon alun jälkeen kasaamaan heittoni riittävän hyvään kuntoon, jotta tulos ei notkahtanut pahemmaksi. Lopulta +3 kierros riitti jaettuun nelossijaan.
Tuloksien valossa pelasin suurin piirtein omalla tasollani (alustavat ratingit: 956 & 946), joten on mukava huomata, että huonollakin puttipelillä pystyy sinnittelemään vaikealla radalla kärjen tuntumassa. Pään kesto ja hyvä keskittyminen korostuvat tällaisillä radoilla ja siinä on vielä paljon kehittämistä.
19
Frisbeegolf / Vs: Pro-tour ja ongelma kun juniori pelasi liian hyvin
« on: 02.06.14 - klo:16:08 »Olihan tuo tälläkin kertaa ilmoitettu. Kisan tiedoissa luki selkeästi että "Kaikissa luokissa jaetaan rahapalkinnot. "
Täsmälleen sama teksti oli Porin Pro-tour kisassa ja siellä sai halutessaan palkinnon vaihdettua lahjakorttiin. Eli ei se "Kaikissa luokissa jaetaan rahapalkinnot." -teksti vielä kiellä, etteikö rahoja voisi vaihtaa tuotepalkintoon.
20
Frisbeegolf / Vs: Pro-tour ja ongelma kun juniori pelasi liian hyvin
« on: 02.06.14 - klo:09:33 »Itsekin pelasin amatööriaikanani varmaan enemmän pro-kisoja kuin amatöörikisoja, mutta aina tiedostaen että tarjolla on lämmintä kättä jos sijoitun rahoille. Pari kertaa näin kävikin, eikä siinä mitään.
Onhan se ihan eri asia, kun aikuinen ihminen saa päättää pelaako jatkossa amatööreissä tai avoimessa, kun taas juniori joutuu päättämään haluaako pelata enää koskaan juniorisarjoissa. Ei ole mielestäni oikein, että juniorit joutuvat miettimään tuollaisia asioita.
21
Frisbeegolf / Vs: Pro-tour ja ongelma kun juniori pelasi liian hyvin
« on: 02.06.14 - klo:00:50 »Quote
1.10 Palkintojenjako A. Jos joku pelaaja ei halua ottaa palkintoa (rahaa tai tuotepalkintoja) vastaan, se siirretään seuraavaksi sijoittuneelle. Esimerkiksi jos kolmanneksi sijoittunut ei ota vastaan palkintoaan, se annetaan neljänneksi sijoittuneelle ja neljännen sijan palkinto viidenneksi sijoittuneelle jne.
Kilpailunjärjestäjä voi pitää loput palkinnot, joita kukaan ei ota vastaan.
Tätä ei sovelleta, mikäli amatööripelaaja ei halua ottaa rahapalkintoa vastaan pelatessaan pro-luokassa. Kilpailunjohtaja voi harkintansa mukaan muuttaa rahapalkinnon tuotepalkinnoksi.
Pitäisikö muuten sääntöjä tulkita niin, että jos amatööri ei ota vastaan rahapalkintoa ja TD ei anna tuotepalkintoa, niin kyseiset rahat menevät kokonaisuudessaan kilpailunjärjestäjälle? Jos näin on, niin "kätevä" tapa hankkia seuralle lisätuloja (toki ihan sallittua). Peurungasta tulisi tällöin kahden "ei rahapalkintoa" ja yhden lahjoituksen myötä 315€.
22
Frisbeegolf / Pro-tour ja ongelma kun juniori pelasi liian hyvin
« on: 01.06.14 - klo:22:02 »
Moni varmaan huomasi viikko sitten kuinka vasta 15-vuotias Jesse Nieminen pelasi itsensä Peurungan Pro-tour osakilpailun jaetulle kakkossijalle. Taakse jäi neljä Suomen mestaria ja tukku Suomen kärkiheittäjiä, joten tilanteen luulisi Jesseä hymyilyttävän? Päinvastoin.
Kisan jälkeen selvisi, että kisan TD ei suostunut antamaan Jesselle tuotepalkintoa (esim. lahjakorttia), joten valittavaksi jäi kaksi vaihtoehtoa:
(Alla on vielä lainaus Pro-tour vastaavan Tapani Aulun sähköpostiviestistä, jossa käy siis ilmi, että sääntöjä on noudatettu.)
Juniorithan ovat tämän lajin tulevaisuus ja mikä sen parempaa, että Suomesta saataisiin tuotettua maailman parhaita heittäjiä. Tämä vaatii pitkäjänteistä työtä ja myös sitä, että parhaimmat juniorit pääsevät testaamaan taitojaan isoissa kisoissa ja kehittyä mm. henkisesti kovien paineiden alla. Suomessa Pro-tour tarjoaa tähän erinomaisen mahdollisuuden, koska se kokoaa Suomen parhaimmiston useaan kertaan kauden aikana.
Valitettavasti se ei ole helppoa, kuten Jessen tapauksesta näkee. Tämän hetkisten sääntöjen perusteella junioreiden ei välttämättä kannata lähteä menestymään Pro-tourilla, koska he eivät välttämättä saa palkintoa menestyksestään (ilman, että heidät poistetaan juniorisarjoista). Pitäisikö liiton käyttää hieman pelisilmää ja taata jatkossa junioreille mahdollisuus vaihtaa Pro-tour palkinnot tuotepalkinnoiksi, jolloin vastaavanlaisilta ongelmilta säästyttäisiin? Toki se saattaisi lisätä työtä TD-osastolla.
Ongelma ei siis ollut, että 15-vuotias pelasi Pro-tour kisassa. Ongelma oli siinä, että hän pelasi siellä liian hyvin. Onko se rangaistavaa vai pitäisikö liiton tehdä asialle jotakin?
Kisan jälkeen selvisi, että kisan TD ei suostunut antamaan Jesselle tuotepalkintoa (esim. lahjakorttia), joten valittavaksi jäi kaksi vaihtoehtoa:
- Ottaa rahat (219€) ja Pro-status, jonka jälkeen hän ei enää pystyisi pelaamaan junioreissa (koska ovat amatöörisarjoja)
- Jättää rahat ottamatta ja säilyttää amatööri-status
(Alla on vielä lainaus Pro-tour vastaavan Tapani Aulun sähköpostiviestistä, jossa käy siis ilmi, että sääntöjä on noudatettu.)
Quote
"1.10 Palkintojenjako A. Jos joku pelaaja ei halua ottaa palkintoa (rahaa tai tuotepalkintoja) vastaan, se siirretään seuraavaksi sijoittuneelle. Esimerkiksi jos kolmanneksi sijoittunut ei ota vastaan palkintoaan, se annetaan neljänneksi sijoittuneelle ja neljännen sijan palkinto viidenneksi sijoittuneelle jne.
Kilpailunjärjestäjä voi pitää loput palkinnot, joita kukaan ei ota vastaan.
Tätä ei sovelleta, mikäli amatööripelaaja ei halua ottaa rahapalkintoa vastaan pelatessaan pro-luokassa. Kilpailunjohtaja voi harkintansa mukaan muuttaa rahapalkinnon tuotepalkinnoksi."
Eli tässä tapauksessa TD on toiminut täysin oikein. On pelaajan vastuulla tietää säännöt ja pelata niiden mukaan. Tottakai tuollainen voi tuntua hiukan epäreilulta, mutta käytännössä vain sen takia että useimmissa kisoissa TD:t näkevät sen ylimääräisen vaivan ja järjestävät vaikka väkisin jostain sen mahdollisuuden tuotepalkintoon. Pro only -kisoissa seuroilla ei varmasti ole edes mitään valmista sponssidiiliäkään koska tarkoitus ei ole jakaa mitään tuotteita.
Pitkän vastauksen lyhyt versio: liiton kanta on PDGA:n kanta, eli TD -voi- järjestää jonkinlaisen tuotepalkinnon, mutta pakollista se ei ole.
Minä voin silti vielä kysyä TD:ltä josko hän saisi järjestettyä ainakin jonkinlaisen palkinnon.
Juniorithan ovat tämän lajin tulevaisuus ja mikä sen parempaa, että Suomesta saataisiin tuotettua maailman parhaita heittäjiä. Tämä vaatii pitkäjänteistä työtä ja myös sitä, että parhaimmat juniorit pääsevät testaamaan taitojaan isoissa kisoissa ja kehittyä mm. henkisesti kovien paineiden alla. Suomessa Pro-tour tarjoaa tähän erinomaisen mahdollisuuden, koska se kokoaa Suomen parhaimmiston useaan kertaan kauden aikana.
Valitettavasti se ei ole helppoa, kuten Jessen tapauksesta näkee. Tämän hetkisten sääntöjen perusteella junioreiden ei välttämättä kannata lähteä menestymään Pro-tourilla, koska he eivät välttämättä saa palkintoa menestyksestään (ilman, että heidät poistetaan juniorisarjoista). Pitäisikö liiton käyttää hieman pelisilmää ja taata jatkossa junioreille mahdollisuus vaihtaa Pro-tour palkinnot tuotepalkinnoiksi, jolloin vastaavanlaisilta ongelmilta säästyttäisiin? Toki se saattaisi lisätä työtä TD-osastolla.
Ongelma ei siis ollut, että 15-vuotias pelasi Pro-tour kisassa. Ongelma oli siinä, että hän pelasi siellä liian hyvin. Onko se rangaistavaa vai pitäisikö liiton tehdä asialle jotakin?
23
Treenipäiväkirjat / Vs: Miikan treeniblogi (Joen Liitokiekko)
« on: 26.05.14 - klo:22:43 »
Peurunkaan lähdettäessä ajatuksissa oli vain yksi tavoite: pelata paikka syksyn SM-kisoihin. Rata sopii hyvin itselleni, koska pidän metsäisistä väylistä ja vasemman käden rysty sopii hyvin radan layouttiin. Hyvin menneenä parikisan jälkeen (jaettu 3.) lähdin kisaan luottavaisin mielin.
Ensimmäinen kierros lähti hyvin liikkeelle ja sain pikku hiljaa kasattua birdejä tuloskorttiin ja pystyin välttelemään bogien ottamista. Kun jäljellä oli vielä väylät 2-6, niin olin tuloksessa -5 ja heittäminen tuntui edelleen hyvältä. Valitettavasti viime viikon Oulun kisan tavoin epäonnistuin kierroksen lopussa ja otin lopuilta väyliltä +4 ja lopputulokseksi -1 (alustava rating 989). Tonnin kierrosta tarjottiin, mutta ei maistunut. Keli oli kuuma, mutta itseäni se ei juuri haitannut, kun nestettäkin oli riittävästi. Sijoitus: 11/52.
Toiselle kierroksella tuuli yltyi kovaksi ja se vaikeutti osaltaan peliä. En tiedä johtuiko siitä, mutta puttaamisesta tuli jälleen aivan liian varovaista ja viiden metrin putitkin tuntuivat järkyttävän pitkiltä. Onnekseni sain rohkeutta tekemiseeni kierroksen loppua kohti, mutta huonon aloituksen myötä pyörin parhaimmillani +4:ssä. Kierroksen lopussa sain tehtyä muutaman birdien ja bogin, joten lopputulokseksi +3 (alustava rating 952). Sijoitus: 15/52.
Hiukan onnekkaasti pääsin lähtemään kolmannelle kierrokselle viidennestä ryhmästä, jolloin lähtöaika oli aamusta. Kierroksen aikana oli tuuletonta, mutta juuri kierroksen loputtua se voimistui selvästi. En itse pystynyt hyödyntämään loistavia olosuhteita, sillä bogeja tuli otettua tyhmien huolimattomuusvirheiden takia. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että kierroksen par tulos (alustava rating 973) riittäisi kisapaikkaan yhden heiton erolla. En tosin lähde iloitsemaan ennen kuin se on virallista. Tiukalle se kuitenkin otti, kun vielä viimeisellä väylällä joutui 30 metrin lähestymisen heittämään 0,5 metriä OB-rajan vierestä, metrin kokoiseen aukkoon. Onneksi osui. Sijoitus: jaettu 13/52.
Vaikka en pelistäni saanutkaan kaikkea irti, niin suoritukseen pitää olla tyytyväinen, koska ei se huipuillakaan näköjään ole aina helppoa tiukoilla metsäradoilla. Ja jos kerta SM-kisapaikka varmistui, niin tämän kauden tavoitekin on saavutettu. Seuraavaksi pitäisi miettiä miten Oulussa pystyisi pärjäämään edes siedettävästi. Puttitreenit kovassa tuulessa on ainakin korkealla sijalla treenilistalla.
- - - - - - - - - - - - - - - - -
Kisan jälkeen ehdittiin vielä Niemisen Jessen kanssa Siilinjärvelle Ahmon radan viikkokisoihin (2x12 väylää). Itse lähdin puhtaasti jahtamaan 180€ holaripottia, mutta muutamasta läheltä piti tilanteesta huolimatta kiekko ei löytänyt tietään korille. Huomaamatta tuli kuitenkin hankittua hieman taskurahoja kisan kakkossijalla (-7).
Jessen kisaamista oli kyllä hämmentävää katsoa Peurungan viimeiselle kierroksella, kun tämä 15-vuotias pystyi vielä nousemaan vaikean alun jälkeen kaksikin kertaa Suomen huippujen kantaan ja miltei ottamaan voiton heidän edestään. Voi kun itsekin omaisin vastaavanlaiset kisahermot
24
Treenipäiväkirjat / Re: Miikan treeniblogi (Joen Liitokiekko)
« on: 23.05.14 - klo:22:13 »
Tänään oli tutustumista Peurungan Pro-tour - rataan parikisan voimin. Radasta ovat hävinneet helpoimmat birdie -väylät ja muutamaa osaa väylistä on muokattu. Selkeästi vaikeampi kokonaisuus kuin normaalisti.
Itse ajelin yksin Joensuusta ja hyppäsin käytännössä suoraan autosta Best Shot - kierroksella Powergrip-junnu Jesse Niemisen kanssa. Kierroksen alku ja loppu oli molemmilta hieman hapuilevaa, mutta keskiosuus meni oikein mukavasti ja pystyimme pelaamaan tulokseen -9 (bogey-free). Ainakin kaksi paria oli pelannut -10, joten saa nähdä riittikö tulos rahoille.
Kierroksella oli itsellä paljon hyvää, mutta myös epävarmuutta. Parilla väylällä tuli yllättävän hyviä avauksia, mutta en usko, että pystyn ne kisassa toistamaan. Pelikirja on hieman auki muutaman väylän osalta, mutta eiköhän nekin selviä ennen kisaa. Omaa peliä pitäisi lähteä pelaamaan ja välttää tyhmiä virheitä.
Ensimmäinen kierros alkaa jo klo 08, joten kroppa pitäisi saada hereillä heti aamusta.
Itse ajelin yksin Joensuusta ja hyppäsin käytännössä suoraan autosta Best Shot - kierroksella Powergrip-junnu Jesse Niemisen kanssa. Kierroksen alku ja loppu oli molemmilta hieman hapuilevaa, mutta keskiosuus meni oikein mukavasti ja pystyimme pelaamaan tulokseen -9 (bogey-free). Ainakin kaksi paria oli pelannut -10, joten saa nähdä riittikö tulos rahoille.
Kierroksella oli itsellä paljon hyvää, mutta myös epävarmuutta. Parilla väylällä tuli yllättävän hyviä avauksia, mutta en usko, että pystyn ne kisassa toistamaan. Pelikirja on hieman auki muutaman väylän osalta, mutta eiköhän nekin selviä ennen kisaa. Omaa peliä pitäisi lähteä pelaamaan ja välttää tyhmiä virheitä.
Ensimmäinen kierros alkaa jo klo 08, joten kroppa pitäisi saada hereillä heti aamusta.
25
Treenipäiväkirjat / Vs: Miikan treeniblogi (Joen Liitokiekko)
« on: 21.05.14 - klo:00:03 »
Tänään Joensuun Utran viikkokisoissa pelattiin ensimmäistä kertaa uusia pidennettyjä/muokattuja väyliä. Kun vielä saadaan #17 ja #18 väylien korit siirrettyä oikeille paikoilleen, niin saadaan rikottua väylien yhteispituudessa 1800 metrin raja. Vielä tosin monelta väylältä puuttuu tekonurmitiit, mutta nekin ovat onneksi tulossa lähitulevaisuudessa. Ratakartat ovat myös valmistumassa.
Kaiken kaikkiaan kierroksesta jäi positiivinen fiilis. Ei tullut mitään elämää suurempia onnistumisia, mutta perusvarmoilla suorituksilla mentiin, vaikka muutama tyhmä bogi tulikin korttiin. Heittäminen tuntui hyvältä ja varsinkin putti toimi paremmin kuin viime päivinä. Pitäisi vain jaksaa luottaa siihen, että kiekko menee koriin, eikä alkaa liikaa varmistella. Ei se Basic Jokeri kauas kuitenkaan liitele.
Kisa oli hyvää treeniä viikonlopun Peurungan kisaa ajatellen, koska molemmista radoista löytyy paljon puita ja kapeita väyliä. Vaikuttaisi siltä, että en ehdi hirmuisia määriä harjoitella ennen perjantaita, joten pitänee korvata määrä laadulla. Mukava päästä haastamaan Suomen parhaita heittäjiä ja katsoa miten pitkä matka huipulle oikeasti on.
#01: 4
#02: 4
#03: 4
#04: 3
#05: 3
#06: 3
#07: 5 (+1)
#08: 2 (-1)
#09: 2 (-1)
#10: 4 (+1)
#11: 2 (-1)
#12: 3
#13: 3
#14: 5 (+1)
#15: 2 (-1)
#16: 2 (-1)
#17: 3
#18: 2 (-1)
---------------
= 56 (-3)
Sijoitus 2/38
26
Treenipäiväkirjat / Vs: Miikan treeniblogi (Joen Liitokiekko)
« on: 18.05.14 - klo:23:01 »
Niinhän siinä kävi, että aiemmin viikolla hankittu itseluottamus lensi Meri-Toppilan tuulten mukana pois ja tuloksena Perämeri Open III:sta oli yksi surkea ja yksi ok -kierros.
- Tulokset (kisakone)
- Kierroskohtaiset tulokset (pdga)
- Ratakartta
Ensimmäisen kierroksen tulos +7 kertoo kaiken oleellisen. Kierros alkoi hermoillen ja parilla bogeyllä. Tämän jälkeen sain hieman pelistä kiinni, mutta birdejä en onnistunut saamaan vaikka paikkoja oli. Loppukierroksella tapahtui sitten ilmeisesti turhautuminen ja pään hajoaminen, sillä otin neljältä viimeiseltä väylältä (9-12) yhden tuplan ja kolme bogia. Varsinkin putti oli liian varovaista koko kierroksen ajan, enkä saanut riittävästi itseluottamusta tekemisiini.
Toiselle kierroksella oli tarkoitus palata omalle tasolle ja pelata rentoa peliä, sillä SM-karsintapaikka ja palkintosijat olivat kaukana tavoittamattomissa. Tämä osin onnistuikin, sillä sain pelattua kierroksen tulokseen -1 ja nousin sillä tulosluettelossa 22 sijaa.
Toiselle kierrokselle yksinkertaistin peliäni ja yritin välttää turhia riskejä, vaikka muutama tyhmä virhe tulikin tehtyä, niin kierroksestä jäi positiivinen fiilis. Putti oli edelleen huonoa ja en tainnut saada kisassa yhtään yli 6 metrin puttia sisään, vaikka puttaaminen on yleensä pelin vahvimpia osa-alueitani. Pitänee mennä Kirkkopuistoon tuuleen puttailemaan.
Vaikka reissu ei ollut omalta osaltani onnistunut, niin seurakavereiden onnistumiset jättivät hyvän mielen. Varsinkin Kempaksen Jessen kolmossija valaa uskoa myös omaan tekemiseeni. Uutta matoa koukkuun ja uusi yritys Peurungan Pro-tourilla.
- - - - - - - - - - -
Tänään tuli paluureissulla käytyä vielä pyörähtämässä Juankosken radalla ja mikäs siinä oli heitellessä, kun lämpöä oli yli 20 astetta ja rata aina yhtä mukava. Kierrokset -2 ja -4 jättivät parantamisen varaa, mutta sai ainakin heitellä paineitta.
27
Treenipäiväkirjat / Vs: Miikan treeniblogi (Joen Liitokiekko)
« on: 14.05.14 - klo:08:01 »Onnea ja tsemppiä Ouluun. Parviainen on putannut Firebirdillä siellä tuulessa, joten jos et normaalisti käytä vähäliitoisia puttereita, kannattaa ottaa sellainen varuiksi mukaan.
Kiitosta. Kuluneilla Basic Jokereilla puttaan, joten pitää katsoa vielä paikan päällä, että tarvitseeko Firebird kaivaa repusta vastatuuliputteihin.
28
Treenipäiväkirjat / Vs: Miikan treeniblogi (Joen Liitokiekko)
« on: 14.05.14 - klo:00:15 »Viime viikko meni melko rennosti treenaamisen osalta. Joensuun lähiratoja tuli kierrettyä ja hieman myös kenttätreeniä tehtyä. Tänään oli sitten Joensuun Utrassa viikkokisat, joka oli samalla kenraaliharjoitus lauantain Perämeri Openia varten.
Heittäminen oli sujunut viimeiset päivät hyvin, joten pääsin lähtemään viikkokisaan luottavaisin mielin ja hakemaan rennolla suorituksella hyvää tulosta. Olo taisi olla tosin hieman liiankin rento, koska ensimmäisen väylän 4 metrin birdie-putti oli sen verran ujo, että osui alarautaan. Tästä eteenpäin putti oli kuitenkin omilla standardeillani mitattuna erittäin hyvää, sillä kaikki alle 10 metrin (5-10m) putit jäivät koriin.
Kierroksen keskiosuutta lukuunottamatta avaukset olivat yleensä riittävän hyviä, jotta birdietä pääsi yrittämään tai ainakin par-tuloksen pystyi pelaamaan varmasti. Kierroksen ainoa bogi tuli aina haastavalla kasiväylällä, jossa avaus jäi liian lyhyeksi ja feidasi metsään. Sieltä putti väylälle ja kun lähestymisheitto ei pysynyt loppuun asti väylällä, niin par-tulos jäi haaveeksi.
Viime päiväisten esitysten myötä voin perjantaina lähteä positiivisin mielin kohti Oulua ja kauden toista SFL-kisaa. Heitot lähtevät tällä hetkellä hyvin suuntaansa ja putti tuntuisi toimivan tehokkaasti. Oman lisämausteensa tuo Toppilan tuulet, mutta olen tottunut heittämään vakailla kiekoilla, joten suurempia ongelmia tuskin tulee. Pään kestosta on paljolti kiinni onko reissu onnistunut vai tullaanko sieltä itkien kotiin. Omilla vahvuuksilla ja heitto kerrallaan.
#13: 3
#14: 3
#15: 2 (-1)
#16: 2 (-1)
#17: 3
#18: 2 (-1)
#01: 2 (-1)
#02: 4
#03: 3
#04: 3
#05: 3
#06: 2 (-1)
#07: 3
#08: 5 (+1)
#09: 2 (-1)
#10: 2 (-1)
#11: 3
#12: 2 (-1)
---------------
= 49 (-7)
Sijoitus 1/26
29
Treenipäiväkirjat / Vs: Miikan treeniblogi (Joen Liitokiekko)
« on: 07.05.14 - klo:00:26 »Viikkokisat Joensuun Utrassa viileässä ja paikka paikoin tuulisessa säässä. Kaikkien yllätykseksi paikalle oli tullut 38 kisaajaa, joka on kevyesti kautta aikojen suurin osallistujamäärä Joensuun viikkokisoissa.
Kisaan valmistautuminen oli itseltäni kaikin puolin huonoa. Omien kiireiden takia saavuin paikalle turhan myöhään ja lämmittelyt jäivät muutamaan draiviin. Huomasi kyllä, että kierroksen alussa pää ei ja tekeminen oli kaukana optimista, kun kahden väylän jälkeen olin +3 -tuloksessa.
Välillä oli nähtävissä muutamia valonpilkahduksia, mutta muuten suorittaminen oli aika tasapaksua. Putit toimivat ihan ok, mutta niistäkään ei paljon ollut hyötyä, kun avaukset eivät toimineet halutulla tavalla (taisi olla yhteensä viisi avausta joihin olin tyytyväinen). Usein sitä joutui vain keskittymään par-pelastuksiin.
Onnistuin loppupuolella nousemaan takaisin par-tulokseen, mutta kahden viimeisen väylän hölmöilyistä tuli bogiet ja lopputulos +2. Tuloksella selvisi jaetulle kuudennelle sijalle, mutta parempaakin oli tarjolla. Taas nähtiin, että 90% valmistautumisella ja keskittymisellä lopputulos on selvästi keskivertoa huonompi.
30
Treenipäiväkirjat / Vs: Miikan treeniblogi (Joen Liitokiekko)
« on: 05.05.14 - klo:00:11 »
Frisbeegolf-viikonloppu ona takanapäin. Mukaan mahtui 4 eri rataa ja 108 väylää. Lauantaina käytiin neljän hengen porukalla treenaamassa Kajaanin Vimpelinvaaran rataa (kesäkuun SFL-kisoja silmällä pitäen) ja sununtaina tutut Joensuun Utran kierrokset. Perjantaina käytiin lisäksi raivaamassa Utraan uutta väylää.
LAUANTAI 3.5.
Aamulla auto täyteen ja nokka kohti Kajaania. Tarkoituksena oli kiertää Vimpelivaara pariin kertaan ja käydä vielä testaamassa muutamaa muuta Kainuun rataa.
Vimpelinvaara on ollut minulle pieni mörkö ensimmäisistä heittovuosistani lähtien, kun siellä on parin viime vuoden aikana tullut käytyä testaamassa paikallisten puiden kuntoa hieman yli kymmenen kierroksen verran. Rata oli siis ennestään tuttu ja tiesin mitä se heitoilta vaatisi. Kurinalaisuus, väylillä pysyminen ja sankariheittojen unohtaminen ovat tärkeässä asemassa jos kierroksesta haluaa selvitä kunnialla. Oma kierrosennätys oli +3, joten sitä lähdettiin tavoittelemaan.
Ensimmäisen kierroksen alku muistutti, minua miksi en ole koskaan rakastanut radan alkuväyliä. Heitot eivät pysyneet kasassa ja puut tulivat tutuksi (liikayrittäminen ei auttanut yhtään). Kierroksen puolivälin jälkeen olin +5:ssä, kunnes sain korjattua kurssin parilla birdiellä. Tämän jälkeen heittäminenkin vapautui ja kiekot alkoivat liidellä niillä linjoilla kuin halusinkin. Viimeisiltä kahdeksalta väylältä 4 birdietä ja 4 paria, joten sain nostettua lopputuloksen +1:een. Vaikka ennätys parani kahdella heitolla, niin kierros jätti kaksijakoiset tunnelmat huonon alun takia (mm. väyliltä #2 ja #8 tuli tuplat).
Toinen kierros lähti liikkeelle tasaisemmin, vaikkakin neljän ensimmäisen väylän jälkeen olin +2:ssa. Heittäminen oli kuitenkin varmempaa ja väylillä tuli pysyttyä paremmin, joten sain tuloksen pidettyä koko ajan par:in tuntumassa, muutaman birdien ja yhden bogien myötä. Varsinkin Champion Roc3 oli tärkeässä asemassa, kun piti heittää tarkka heitto väylää pitkin. Kahdelle viimeiselle väylälle lähdin taistelemaan, koska halusin selvitä vähintään par:iin. Seitsämällätoista hysse metsikön yli korin viereen ja kahdeksallatoista upsi yhdeksään metriin, josta putti sisään, takasivat sen, että kierrostulokseksi tuli -1.
Kaiken kaikkiaan kierroksiin pitää olla tyytyväinen, koska sain parannettua ennätystä lopulta neljällä heitolla. Kertoo siitä, että kehitystä on tullut viime vuoteen verrattuna. Putti ei ollut kovin suuressa roolissa, koska putit olivat yleensä melko lähellä tai liian kaukana korista, jotta niissä olisi pystynyt tekemään mitään erityisiä suorituksia. Vielä oli pitemmissä draiveissa nähtävissä, että kun pituutta yritti saada totuttua enemmän, niin heittosektori kasvoi samalla turhan paljon. Pitää siis vielä malttaa ja heittää hieman lyhempiä avauksia.
Vuokatti DiscGolfPark, Sotkamo (9-väylää x 2)
Kajaanin jälkeen suuntasimme auton takaisin Joensuuta kohti, mutta teimme välipysähdyksen Vuokatin radalla. Itse olin radan kiertänyt pari kertaa aikaisemmin, joten tiesin, että kyseessä oli erittäin monipuolinen ja mukava 9-väyläinen rata. Kierrokset menivät -3 & -6, joista jälkimmäinen sivusi omaa kierrosennätystäni.
Ykkösväylän lampi oli tulvinut hiukan, joten molemmilla kierroksilla piti heittää hieman alle sadan metrin repäisy veden yli. Premium Legenda piti kulmansa ja liiteli molemmilla kierroksilla birdie-putille, joten kalustotappioilta vältyttiin. Kolmos väylällä en heittänyt kapeaa metsäpolkua pitkin vaan lähetin kiekot hyssessä puiden yli. Mukavaa on ollut huomata, että hysseheittoihin on alkanut saada yhä enemmän voimaa, joten uudenlaiset heittolinjat ovat tulleet mahdollisiksi. Molemmilla kierroksilla sain väylältä birdien, koska putti oli alkanut toimimaan ja n. kymppimetriset upposivat koriin.
Nelosella tuskailin lyhyen heittoalusta kanssa. Yritin väkisin ottaa hiukan vauhtia, kun olisi pitänyt vain heittää paikaltaan. Pitää muistaa, että joskus paikaltaan saa aikaan paremman lopputuloksen. Vitosväylä on aina yhtä nautinnollinen alamäkiliidätysväylä. Ensimmäisellä kierroksella heitto karkasi vasemmalle, mutta toisella kierroksella Premium Jokeri liiteli 130 metriä ja siitä birdie. Heittelimme mäeltä myös pituusheittoja ja itse sain pisimmän siivun Premium Legendalla. Kiekko pysähtyi karkeasti arvioituna n. 200 metrin ilmalennon jälkeen.
Lopuilta väyliltä tuli hyviä ja melko hyviä heittoja, joten positiivisin mielin pystyi jatkamaan kohti seuraavaa päämäärää, joka oli Sotkamon Heinämäen 18-väyläinen rata.
Heinämäki DiscGolfPark, Sotkamo (18-väylää)
Heinämäellä on tullut kertaalleen käytyä, mutta silloin osa heittopaikoista oli vielä kesken. Nyt heittopaikat olivat paikoillaan, mutta olisivathan ne saaneet olla hieman isommat ja tasaisemmat. Heittää kuitenkin pystyi ja kaikillehan ne olivat samanlaiset. Lunta ja kosteutta radalta myös oli.
Kierros lähti erittäin kohmeisesti liikkeelle ja tulosta ei oikein syntynyt millään. Radan puoliväliin tultaessa nousin viimein alle par tulokseen (-1) ja vuoroon tuli #10 väylä, joka oli suora 88 metrinen, kapeahkolla puurännillä.
Avasin heti heittopaikan vieressä olleiseen halkopinoon ja kiekko lensi pinon toiselle puolelle. Kori oli näkyvissä n. 70 metrin päässä ja sinne päästäkseen piti heittää kahden koivun välistä (1m levyinen aukko). FD:llä napakka heitto kohti koria. Kiekko lensi koko matkan korin korkeudella ja jysähti mukiin ilman feidiä. Tästä birdiestä alkoi sitten useiden onnistumisien sarja ja välillä tuntui siltä, että kaikki mitä yritti onnistuu. Vaikka pari birdie puttia ei suostunut menemään koriin, niin silti puttaaminen oli erinomaista ja monta yli kymmenmetristä puttia upposi sisään.
Takaysi meni -6:een, joten koko kierroksen tulos oli -7. Entinen ennätys parani seitsemällä heitolla, joten jotakin ainakin tuli tehtyä oikein. Rata ei tietenkään ole kaikista haastavin, ja etusysillä olisi pitänyt saada aikaan parempaa tulosta. Väylät ovat kuitenkin kapeita, joten heittojen pitää olla tarkkoja.
Tyytyväisin mielin kohti Joensuuta ja omaa sänkyä.
SUNNUNTAI 4.5
Sunnuntaina vielä kaksi kierrosta Joensuun Utrassa. Outoa oli se, että suoritustaso ei ollut tippunut, vaan heitot toimivat suht normaalisti ja varsinkin putti oli erittäin varmanoloista. Useita pitkiä putteja meni sisään, joista olin erittäin tyytyväinen. Kierrokset olivat -7 & -6, joten selvästi keskivertoa paremmin sujui. Jatkossa pitää vain pyrkiä pitämään heittojen laatu yhtä hyvänä, ettei notkahduksia pääse tulemaan. Tiistain viikkokisat näyttävätkin sitten tämän hetkisen kisapään keston.
LAUANTAI 3.5.
Aamulla auto täyteen ja nokka kohti Kajaania. Tarkoituksena oli kiertää Vimpelivaara pariin kertaan ja käydä vielä testaamassa muutamaa muuta Kainuun rataa.
Vimpelinvaara on ollut minulle pieni mörkö ensimmäisistä heittovuosistani lähtien, kun siellä on parin viime vuoden aikana tullut käytyä testaamassa paikallisten puiden kuntoa hieman yli kymmenen kierroksen verran. Rata oli siis ennestään tuttu ja tiesin mitä se heitoilta vaatisi. Kurinalaisuus, väylillä pysyminen ja sankariheittojen unohtaminen ovat tärkeässä asemassa jos kierroksesta haluaa selvitä kunnialla. Oma kierrosennätys oli +3, joten sitä lähdettiin tavoittelemaan.
Ensimmäisen kierroksen alku muistutti, minua miksi en ole koskaan rakastanut radan alkuväyliä. Heitot eivät pysyneet kasassa ja puut tulivat tutuksi (liikayrittäminen ei auttanut yhtään). Kierroksen puolivälin jälkeen olin +5:ssä, kunnes sain korjattua kurssin parilla birdiellä. Tämän jälkeen heittäminenkin vapautui ja kiekot alkoivat liidellä niillä linjoilla kuin halusinkin. Viimeisiltä kahdeksalta väylältä 4 birdietä ja 4 paria, joten sain nostettua lopputuloksen +1:een. Vaikka ennätys parani kahdella heitolla, niin kierros jätti kaksijakoiset tunnelmat huonon alun takia (mm. väyliltä #2 ja #8 tuli tuplat).
Toinen kierros lähti liikkeelle tasaisemmin, vaikkakin neljän ensimmäisen väylän jälkeen olin +2:ssa. Heittäminen oli kuitenkin varmempaa ja väylillä tuli pysyttyä paremmin, joten sain tuloksen pidettyä koko ajan par:in tuntumassa, muutaman birdien ja yhden bogien myötä. Varsinkin Champion Roc3 oli tärkeässä asemassa, kun piti heittää tarkka heitto väylää pitkin. Kahdelle viimeiselle väylälle lähdin taistelemaan, koska halusin selvitä vähintään par:iin. Seitsämällätoista hysse metsikön yli korin viereen ja kahdeksallatoista upsi yhdeksään metriin, josta putti sisään, takasivat sen, että kierrostulokseksi tuli -1.
Kaiken kaikkiaan kierroksiin pitää olla tyytyväinen, koska sain parannettua ennätystä lopulta neljällä heitolla. Kertoo siitä, että kehitystä on tullut viime vuoteen verrattuna. Putti ei ollut kovin suuressa roolissa, koska putit olivat yleensä melko lähellä tai liian kaukana korista, jotta niissä olisi pystynyt tekemään mitään erityisiä suorituksia. Vielä oli pitemmissä draiveissa nähtävissä, että kun pituutta yritti saada totuttua enemmän, niin heittosektori kasvoi samalla turhan paljon. Pitää siis vielä malttaa ja heittää hieman lyhempiä avauksia.
Vuokatti DiscGolfPark, Sotkamo (9-väylää x 2)
Kajaanin jälkeen suuntasimme auton takaisin Joensuuta kohti, mutta teimme välipysähdyksen Vuokatin radalla. Itse olin radan kiertänyt pari kertaa aikaisemmin, joten tiesin, että kyseessä oli erittäin monipuolinen ja mukava 9-väyläinen rata. Kierrokset menivät -3 & -6, joista jälkimmäinen sivusi omaa kierrosennätystäni.
Ykkösväylän lampi oli tulvinut hiukan, joten molemmilla kierroksilla piti heittää hieman alle sadan metrin repäisy veden yli. Premium Legenda piti kulmansa ja liiteli molemmilla kierroksilla birdie-putille, joten kalustotappioilta vältyttiin. Kolmos väylällä en heittänyt kapeaa metsäpolkua pitkin vaan lähetin kiekot hyssessä puiden yli. Mukavaa on ollut huomata, että hysseheittoihin on alkanut saada yhä enemmän voimaa, joten uudenlaiset heittolinjat ovat tulleet mahdollisiksi. Molemmilla kierroksilla sain väylältä birdien, koska putti oli alkanut toimimaan ja n. kymppimetriset upposivat koriin.
Nelosella tuskailin lyhyen heittoalusta kanssa. Yritin väkisin ottaa hiukan vauhtia, kun olisi pitänyt vain heittää paikaltaan. Pitää muistaa, että joskus paikaltaan saa aikaan paremman lopputuloksen. Vitosväylä on aina yhtä nautinnollinen alamäkiliidätysväylä. Ensimmäisellä kierroksella heitto karkasi vasemmalle, mutta toisella kierroksella Premium Jokeri liiteli 130 metriä ja siitä birdie. Heittelimme mäeltä myös pituusheittoja ja itse sain pisimmän siivun Premium Legendalla. Kiekko pysähtyi karkeasti arvioituna n. 200 metrin ilmalennon jälkeen.
Lopuilta väyliltä tuli hyviä ja melko hyviä heittoja, joten positiivisin mielin pystyi jatkamaan kohti seuraavaa päämäärää, joka oli Sotkamon Heinämäen 18-väyläinen rata.
Heinämäki DiscGolfPark, Sotkamo (18-väylää)
Heinämäellä on tullut kertaalleen käytyä, mutta silloin osa heittopaikoista oli vielä kesken. Nyt heittopaikat olivat paikoillaan, mutta olisivathan ne saaneet olla hieman isommat ja tasaisemmat. Heittää kuitenkin pystyi ja kaikillehan ne olivat samanlaiset. Lunta ja kosteutta radalta myös oli.
Kierros lähti erittäin kohmeisesti liikkeelle ja tulosta ei oikein syntynyt millään. Radan puoliväliin tultaessa nousin viimein alle par tulokseen (-1) ja vuoroon tuli #10 väylä, joka oli suora 88 metrinen, kapeahkolla puurännillä.
Avasin heti heittopaikan vieressä olleiseen halkopinoon ja kiekko lensi pinon toiselle puolelle. Kori oli näkyvissä n. 70 metrin päässä ja sinne päästäkseen piti heittää kahden koivun välistä (1m levyinen aukko). FD:llä napakka heitto kohti koria. Kiekko lensi koko matkan korin korkeudella ja jysähti mukiin ilman feidiä. Tästä birdiestä alkoi sitten useiden onnistumisien sarja ja välillä tuntui siltä, että kaikki mitä yritti onnistuu. Vaikka pari birdie puttia ei suostunut menemään koriin, niin silti puttaaminen oli erinomaista ja monta yli kymmenmetristä puttia upposi sisään.
Takaysi meni -6:een, joten koko kierroksen tulos oli -7. Entinen ennätys parani seitsemällä heitolla, joten jotakin ainakin tuli tehtyä oikein. Rata ei tietenkään ole kaikista haastavin, ja etusysillä olisi pitänyt saada aikaan parempaa tulosta. Väylät ovat kuitenkin kapeita, joten heittojen pitää olla tarkkoja.
Tyytyväisin mielin kohti Joensuuta ja omaa sänkyä.
SUNNUNTAI 4.5
Sunnuntaina vielä kaksi kierrosta Joensuun Utrassa. Outoa oli se, että suoritustaso ei ollut tippunut, vaan heitot toimivat suht normaalisti ja varsinkin putti oli erittäin varmanoloista. Useita pitkiä putteja meni sisään, joista olin erittäin tyytyväinen. Kierrokset olivat -7 & -6, joten selvästi keskivertoa paremmin sujui. Jatkossa pitää vain pyrkiä pitämään heittojen laatu yhtä hyvänä, ettei notkahduksia pääse tulemaan. Tiistain viikkokisat näyttävätkin sitten tämän hetkisen kisapään keston.