Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Viikon Vieras => Topic started by: Hans Wäkevä on 09.10.12 - klo:17:00
-
Tomoottajien foorumilla ja blogissa 2010-2011 alkanut Viikon Vieras sarja tutustutti lukijoita suomalaisiin frisbeehenkilöihin. Pienen hiljaiselon jälkeen sarja jatkuu tällä foorumilla.
Formaatti on se, että jokainen vieras vastaa sarjaan vakiokysymyksiä ja lukijoiden lisäkysymyksiin maan ja taivaan väliltä. Oman vuoronsa päätteeksi hän kutsuu uuden vieraan (kysyy toki etukäteen luvan), aloittaa uuden ketjun, kopioi vakkarikysymykset ja lisää pari omaa kysymystään.
Vuoron saa nyt Helsingin (HFK) Jaani Länsiö
1. Koska aloitit friban (Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi).
2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos niin millaisia?
4. Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
6. Kerro kotiradastasi.
7. Mikä on lempikiekkosi?
8. Entä suosikkiratasi?
9. Tomo vai joku muu heitto?
Spesiaali 1: Miten voit heittää niin pitkälle?
Spesiaali 2: Paras kierroksesi mielestäsi koko uran aikana?
Spesiaali 3: Miltä frisbeegolf näyttää vuonna 2030?
Spesiaali 4: Kuka on suosikkipelaajasi?
-
Kiitos kunniasta, kysymykset on laitettu muhimaan hetkeksi aikaa. Kirjoittelen kuitenkin niin paljon asioita päivittäin, että voi olla vaikea keksiä uutta ja avartavaa, mutta ehkäpä...!
-
Mikä on HFK ja mitä he tekevät?
-
Koska annat muidenkin voittaa?
-
Mitä lajia harrastaisit (kilpailumielessä) jos et golffaisi?
-
Jos joskus vielä järjestetään joukkuegolfin sm-kisat niin nähdäänkö legendaarinen HFK:n tiimi Länsiö, Fyhr, Limpuri, Limpuri ja Loukko vielä kerran yhdessä?
-
Millainen on saliohjelmasi tällä hetkellä? Teetkö kaksijakoista tai kolmijakoista? Monta kertaa viikossa puntille? Ja monta leukaa menee kerralla maksimina?
-
Heititkö fribailusi alkuvaiheessa jo selvästi pidemmälle kuin muut vastaavan ajan harrastaneet? Toisin sanoen, tuliko osa distancesta jo äidinmaidossa?
-
1. Koska aloitit friban (Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi)
Lajin aloitin yli 12 vuotta sitten. Olin kesäriparilla, jossa oli muutama vanhempi frisbeeharrastaja, mm. pastorimme, joka ei sitten lopulta itse leirille päässytkään, mutta jota näkyi sitten ultimate-illoissa. Pelattiin lähinnä ultimatea vielä tuolloin, koska frisbeegolf oli paska laji. Siinä ei tullut hiki ja sellasta ihme nysväystä. Samalla leirillä oli myös Miko Fyhr, jonka kanssa ollaan sittemmin käyty muutaman kerran heittämässä.
No, kävin sitten heittämässä kun muutkin menivät ultimatepelin jälkeen. Eka heittoini osui talon ikkunaan Munkan ykkösväylän oikealla puolella, mutta ei hätää, se oli panssaria. Paska laji edelleen. Kävin sitten silloin tällöin ultimatepannulla, ultra-starilla, heittämässä kiessiä Munkassa niin, että yksi jamppa heitti väylää ja toinen odotti tiillä. Yksi kiekko oli käytössä.
Niemisen Juha, aika legendaarinen äijä, kävi puttailemassa iltaisin kolmosen korilla ja häneltä ostin käytetyn XD-kiekon, joka avasikin sitten ihan uudet ulottuvuudet lajiin. Se maksoi 30mk, ja pituuttakin tuli 30m lisää. Siitä sitten viikkokisoihin, joita veti Sami Loukko ja häneltä sai kuumimmat uutuuskiekot joka maanantai hintaan alkaen 75mk. DX Eagle oli eka draiveri, ja hyvä olikin.
Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
No tätä olen muutamat viime vuodet miettinyt joka kerta, kun kilpailu alkaa, tai loppuu ennen kuin se alkaakaan. Olen aina kehittynyt lajissa tai harrastuksessa todella äkkiä melko hyväksi. Se koukuttaa tekemään sitä päivästä toiseen, koska se on hauskaa kun sen osaa. Kaipa tässä se pää syy oli alunperin se, että kiekkoa sai heittää kovaa ja pitkälle ja liitoa tuli aina vain lisää ensimmäiset viisi vuotta. Draivaaminen on oikeasti hauskaa puuhaa, loppuosa väylästä on vain pakko suorittaa, jotta pääsee taas seuraavalle tiille draivaamaan.
Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa? Jos niin millaisia?
Olen. Liikaa ja liian vaikeita, liian nopeasti. Toki halusin menestyä heti alusta alkaen, mutta kisoissa oli ennen hauskinta pelata uusi rata, nähdä tuttuja ja pelata. Kun sitä oli tehty monta vuotta putkeen, niin aloin asettaa "tavoitteita", joita en junnuvuosina saavuttanut. Ekana avoimen vuotenani yritin aina sm-osakisojen semifinaaliin (silloin pelattiin sunnuntaina täysi kierros ja semi-9 + finaali-9 5 parhaalle). No, en muista tippuneeni semeistä koskaan, en edes ekana vuotenani. Taisin olla pari kertaa koko sarjan kymmenen parhaan hujakoilla, eli top-10 sijoituksiakin oli. Sitten tavoittelin finaalipaikkaa, jota en vielä tähän päivään saakka ole onnistunut täyttämään, oli kyse sm-sarjasta tai pro-tourista. Nyt haluaisin pelata edes yhden kilpailun ilman totaalista romahdusta.
Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
Tähän jotain erilaista. Toijalan kansallisen sarjan amatöörisarjan voitto vuonna 2003. Mutta olen myös tietääkseni kaikkien aikojen aktiivisin sm-sarjan kiertäjä. Osallistuin 36 sm-osakilpailuun putkeen. Vuosina 2001-2009.
Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
Olen heittänyt holareita todella vähän. Kisaholareita on alle 5, jos lasketaan viikkokisatkin mukaan. Ja olen kilpaillut todella paljon. Eka holari tuli Munkan ysillä, iso fore-antsa suoraan mukiin. Eka kisaholari tuli Suomenlinnassa Seppo Classicissa. Väylänumeroa en muista, mutta lyhyt väylä korkean kummun päälle ihan siellä rannassa. Se kori, joka on mm. kaatunut tuulen voimasta.
Kerro kotiradastasi.
Tali oli ekat vuodet hirveä nokkoshelvetti. Sitten siitä on tullut yksi Suomen parhaista radoista, ja ainakin se on suosituin. On tullut hinkattua siellä aivan liikaa, koska heittotavat ja tapa ajatella kukin väylä on pahasti ehtinyt urautua tylsiksi. Enää ei mahdu pelaamaan kesäisin, joten jonkin verran on tullut mentyä taas Munkkiniemeen, Siltamäkeen, Savelaan ja nyt varmaan Kivikkoonkin. Talissa oppii heittämään suoraa metsäpilliä, tai ainakin pitäisi oppia.
Mikä on lempikiekkosi?
Ei ole päässyt muotoutumaan lempikiekkoja, koska en ole kovin malliuskollinen. Roci on ainoa kiekko, joka on pysynyt melkolailla aina bägissä muutamaa MRV:n täyteistä alkuvuotta lukuunottamatta.
Entä suosikkiratasi?
Kyllä se on Järva ollut siitä lähtien kun siellä vuonna 2002 ensi kertaa kävin. Kun siellä tehtiin laajennus 27-väyläiseksi, tuli siitä sinä vuonna aika kehno ja keskeneräinen neppirata, mutta tämän vuoden Major-rata oli huikea. Toivottavasti rata saa jäädä paikalleen, pahalta näyttää kun kuolleille halutaan leposija juuri kakkosen korille.
Tomo vai joku muu heitto?
Muistan, kun Ruskeasuon invalidisäätiön kentällä hinkkasin ultra-starilla forea niin perkuleesti, että oppisin. Ja opinhan minä. Sen jälkeen heitin forea todella paljon, ja pidettiinpä minua aikoinaan Suomen parhaana fore-heittäjänä. Piippo vei tuon tittelin ja sen jälkeen on tullut moni ohi. Nykyään ei olkapää tykkää foresta, mutta silti pakotan itseni heittämään sitä, koska olen niin tottunut lähestymään putteriforella ja skippailemaan matalat väylät. Tomoa en ole koskaan tykännyt heittää.
Spesiaali 1: Miten voit heittää niin pitkälle?
Voi kiitos! En kyllä ole distancen erikoismies enää, kun Jynkät ja Leevit muiden muassa on jo kaukana edellä. Mutta melko pitkälle lähtee edelleen, vaikka muut heittääkin pidemmälle. Suurin syy lienee siinä, että alusta lähtien olin kiinnostunut nimenomaan draivin pituudesta. Hinkkasin vhs-kasetilta Pursion, Meresmaan ja Loukon draiveja pause-play-naputtelulla ja opettelin tekniikan perusteet sieltä. Hiljalleen alkoi oppia ja loputon määrä toistoja nopeutti kättä kokoajan. Oikeasti aloin saada pituutta, kun keksin ruveta voimailemaan tässä ohella. Vasta joskus 2006-07 koin, että osaan heittää pitkälle kun tarvitaan. Talissa oli tuolloin mahdollista treenata draivia kunnolla, mutta viime vuosina olen treenannut todella vähän ihan perusdraivia. Enkä enää kisoissakaan heitä juuri koskaan täysillä. Uskon, että potentiaali on vielä paljon käyttämättä, ja tekniikkaa pitää katsoa nyt tarkasti jatkossa. Vaikka perustankin koko homman voimalle, niin vaikkapa Teemu Nissinen on hyvä esimerkki siitä, että pitkälle lähtee ilman hauistakin. Toivoni onkin siinä, että jos saan Teemun tekniikan, niin pohjaa on jopa pidempiin siivuihin, koska räjähtävyyttä ainakin löytyy jo ennestään.
Spesiaali 3: Miltä frisbeegolf näyttää vuonna 2030?
Toivon hartaasti, että lajimme voisi elättää jo huippupelaajia Suomessa, ja että lajissa olisi yrittäjiä ja ammattimaista liiketoimintaa, joka mahdollistaa ratojen, tapahtumien, kilpailujen ja medianäkyvyyden korkean tason. Siihen on pyrittävä ja siihen päästään vain, jos aloitamme jo tänään. Jättömaiden ruinaaminen pelaajien kunnostettaviksi on ollut hyvä alku, mutta kohta on otettava askel riskibisnekseen ja perustettava maksullisia, korkealuokkaisia ratoja, jotka palvelevat pelaajan kaikkia tarpeita pro-Shopista ja kahviosta lähtien. Sellaisia on Ruotsissakin, jossa laji on paljon meitä alkeellisemmissa kengissä.
Spesiaali 4: Kuka on suosikkipelaajasi?
Suomalaisista olen aina ihaillut Pursiota. Hänen kanssaan on helppo pelata ja hän on hyvä ja reilu jätkä. Nykyään, kun Timon tuntee vähän paremmin, niin ei silleen jännitä hänen kanssaan pelaamista, kuin silloin teininä. Kun aloitin, niin Meresmaa oli tietysti myös tosi kova sana ja järjetön draivaaja. Niistä ajoista on jäänyt vieläkin päälle se fiilis, että kun Meresmaa on ryhmässä mukana, niin pitää vähän jännätä. Se o niin taitava. Noh, Jussia ei hirveesti kisoissa enää tapaa. Ulkomaalaisista pelaajista en fanita ketään, mutta Barry Schultzin sijoituksia tulee seurattua tarkasti. Jotenkin hän teki vaikutuksen, kun videolta näin hänen peliään kun aloitin lajin. Anekdoottina:
eräs pelaaja kerran kysyi minulta, kuka voittaa tulevat MM-kisat.
Vastasin: Schultz
Johon hän: Ei ole voittajatyyppi.
Tulos: Barry voitti.
Tänä vuonna kävin saman keskustelun, mutta minä kysyin: kuka voittaa MM-kisat?
Kaveri: McBeth
Minä: ei ole voittajatyyppi.
Tulos: McBeth voitti.
Mikä on HFK ja mitä he tekevät?
Helsingin FrisbeeKlubi. Suomen Frisbeeliiton ensimmäinen jäsenseura. Alkujaan meitä oli parikymmentä, sittemmin joukko on kutistunut viiteen, joista minä ja Mikä Fyhr käydään kisoissa. Janne Lindberg käy satunnaisesti.
Jos joskus vielä järjestetään joukkuegolfin sm-kisat niin nähdäänkö legendaarinen HFK:n tiimi Länsiö, Fyhr, Limpuri, Limpuri ja Loukko vielä kerran yhdessä?
Hemmetti, pitäisi vissiin ottaa poikiin yhteyttä ja tarkistaa asia. Eiköhän me saada jengi kasaan, jos kisat järkätään. Olisi ainakin kiva. Yksi mestaruus on tällä porukalla saatu, se olikin makoisa voitto.
Mitä lajia harrastaisit (kilpailumielessä) jos et golffaisi?
Yleisurheilusta kiekonheitto (daa?), muuten ehkä soutu tai melonta, joskaan en ole kumpaakaan käynyt kuin muutaman kerran tekemässä. Kivaa olisi.
Koska annat muidenkin voittaa
Hyvä kysymys. Pitäisi varmaan antaa olla ja pelailla vain ilokseen, niin minäkin voittaisin vielä joskus. Pitää luopua menestyspaineesta, jotta voi menestyä. Mutta vaikka olenkin tosi kilpailullinen, niin toivon aina pelikavereille onnistumisia ja olen iloinen, kun muut voittavat. On vain muutama epäurheilijamainen tyyppi, joille en erityisesti toivo onnistumisia, mutta epäonnea en heillekään suo. On aina kiva, kun joku voittaa.
-
Millainen on saliohjelmasi tällä hetkellä? Teetkö kaksijakoista tai kolmijakoista? Monta kertaa viikossa puntille? Ja monta leukaa menee kerralla maksimina?
Aika fiilispohjainen on yleensä saliohjelma, mutta nyt on niin kova motivaatio päällä, että käyn salilla 5-6 kertaa viikossa. Kolmijakoinen on nyt menossa: Rinta, ojentaja, olkapää; Jalat, masu; Selkä, haba.
Tuskin menee kahtakymmentä puhdasta leukaa, mutta ehkäpä jos oikein pinnistää.
Heititkö fribailusi alkuvaiheessa jo selvästi pidemmälle kuin muut vastaavan ajan harrastaneet? Toisin sanoen, tuliko osa distancesta jo äidinmaidossa?
Nyt kun mietin oikein tarkkaan, niin illuusio pitkällä heittämisestä on pitkälle siitä kiinni, että heitän KOVAA. Kiekko lähtee kädestäni kovaa, mutta jenga ja kulma ovat usein sellaiset, että liito loppuu vähän kesken. Ja sitä se on tehnyt aina. Tähän kysymykseen vastasin tarkemmin aiemmin.
-
Spesiaali 2: Paras kierroksesi mielestäsi koko uran aikana?
Tämä jäi. En muista tätä kierrosta, mutta jos PDGA:n tilastoihin on uskominen, niin Oittaan Seppo Classicissa olin todella korkealla ottaen huomioon silloisen tasoni. En ollut PDGA:n jäsen, eikä moni muukaan ollut, joten ratingit voivat vähän vääristyä, mutta yksi kierrokseni oli 1038 arvoinen, kun vertaa muihin saman kierroksen heittäneisiin. http://www.pdga.com/tournament_results/10988 Se on vissiin paras. Ja mikä hurjinta, pelasin ykkösryhmässä isossa kisassa, jossa oli Euroopan kerma paikalla.
Tali Openissa tänä vuonna tuli 1036 tai jotain, mutta se ei tuntunut mitenkään erikoiselta sekään.
Ehkä tässä onkin aika iso ongelma mulla. En muista huippukierroksista mitään, enkä siis tavoita onnistumisen tunnetta edes hakemalla.
-
Tali Openissa tänä vuonna tuli 1036 tai jotain, mutta se ei tuntunut mitenkään erikoiselta sekään.
Ehkä tässä onkin aika iso ongelma mulla. En muista huippukierroksista mitään, enkä siis tavoita onnistumisen tunnetta edes hakemalla.
Veikkaan että Talissa olet hinkannut niin paljon, että treeneissä olet joka väylän heittänyt "täydellisesti", joten kisakierros ei millään voi koskaan olla "huikea" siellä.
-
Draivaaminen on oikeasti hauskaa puuhaa, loppuosa väylästä on vain pakko suorittaa, jotta pääsee taas seuraavalle tiille draivaamaan.
^tämä näin! useasti tekis mieli draivata vielä ainakin toinen, etenkin jos se eka oli huono. Mulle sopis ihan hyvin sellanen kierros että joka tiiltä bägi tyhjäks ja sit seuraavalle tiille.
Nii, ja VHS-nauhat! 8) ;D
-
Oikeasti aloin saada pituutta, kun keksin ruveta voimailemaan tässä ohella.
Millainen voimailu on tehokkainta frisbeen pitkälle heittämisen kannalta?
-
En osaa sanoa tuohon. Huhujen mukaan ainakin Discmanian pojilla olisi ollut joku lajikeskeinen voimaohjelma, mutta oikeasti meidän laji on vielä niin nuori ja pieni, että mitään ei ole virallisesti kehitetty.
Jos nyt jotain pitäisi sanoa, niin keskivartalon ja alaselän lihaksia ei voi liikaa kehittää. Heittoväline on kevyt, joten käsivoimia ei mielestäni tarvitse, mutta ruumiin paino onkin jo muuta. Ja kun koko vartalo tekee räjähtävän pyörähdysliikkeen, on sen kasassa pitäminen kiinni keskivartalon lihaksista. Varmaan tehokkainta olisi mahdollisimman lajinomainen treeni, kuten voimapallon heittäminen ja toisaalta ihan staattiset pidotkin, mutta kyllä sellainen vatsa-kylki-alaselkä-nylkytyskin hyvää tekee ja on kiinnostavampaa.
Näiden lisäksi jalat tietenkin on tärkeet, ettei heiton aikana niiaa ja menetä sitä kautta tehoja. Askelkyykky on aika lähellä sitä, mistä voisi olla apua eniten.
Ylipäänsä sen miettiminen, että mikä on parasta treeniä on monesti sotkenut ajatukset siltä, että tärkeintä on kuitenkin tekeminen. Mä ainakin teen salilla kaikkea ja kaikella tapaa ihan siksi, että jäisi fribakentille ton heittämisen miettiminen. Ja ainakin tunti päivässä olisi keskittyminen jossain muussa kuin töissä ja tehtävissä.
-
Jos nyt jotain pitäisi sanoa, niin keskivartalon ja alaselän lihaksia ei voi liikaa kehittää.
Word.
Kaikki keskivartalojumpat on aina ääryyttä lajiin ku lajiin, ja vaikka istumatyöhön. Ja tohon hommaan on helppo keksiä ainakin 50 hyvää liikettä, ei käy tylsäksikään.
Mikähän olis hyvä lihastreeni puttiin? Joku sikaniskaliike, jolla pysyy pää fyysisesti kasassa =D
-
Mitäs mieltä olette koordinaatiotreeneistä?
Itse on tullut harrastettua kaikkea urheilua aivan pennusta asti joten asiaa ei ole niin ajatellut, mutta tässä parin kauden aikana on tullut aika hyvin nähtyä mitä tuon draivinkin treenaaminen on, jos koordinaatio/vartalonhallinta on luokkaa huono. Silloin ihan pelkän X-askeleen tekeminen vauhdin otossa voi olla uskomattoman vaikeaa... saatikka heiton ajoittaminen oikein jne.
Ko. tapausten kanssa tilanne vain kärjistyi, kun heitin huvikseni, että "aloitetaas vaikka näin" ja näytin jonkun yksinkertaisen askelsarjan. Parin minuutin tuskailun jälkeen pari kaveria luovutti ja sanoi, että ei toivoakaan. Omien korvien välissä tuntui, että voiko oikeasti näin pieni askelrytmitys tuottaa ongelmia. Tuon jälkeen tajusi myös, että mikäli urheilutaustaa ei ole, niin se heitonkin treenaus on aloitettava melko pohjalta.
-
En tiedä, onko tällä paljonkaan merkitystä, mutta rytmiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Justiinsa X-stepin, taakse viennin ja "pönkän" ja heiton ajoitus on rytmistä kiinni.
En ole kauheasti ajatellut tätä treenatessani, mutta kannattaisi. Olen töissä musiikin kanssa tekemisissä, joten rytmiasiat luonnistunee helposti. Koordinaatiotreenejä en ole koskaan ajatellutkaan, koska ne asiat tulee "luonnostaan", enkä osaa samastua niihin ongelmiin, ihan niinkuin joku ei osaa samastua armottomaan jännitykseen.
-
Mikä on helpoin tapa saada lisämetrejä omaan driveen?
Toiset sanovat, että lopun rannepiiska on oleellisinta ja painonsiirrot sun muut ovat toissijainen juttu. Toiset taas vannovat heiton saattoon ja yleisen sulavuuden nimeen. Onpa joskus joku rummuttanut jalkojen mukaan ottoa tärkeimpänä yksittäisenä juttuna matkalla lisämetreihin. Mitä mieltä olet?
-
Ranteen unohdat heti ekana.
Jos joku olisi kaikkein tärkeintä, niin taakse viennin ja vedon suoruus. Eli älä vedä suoraan taakse, jolloin heittovaiheessa kiekko jää kropan torppaamaksi ja käsivarsi lähtee väärään suuntaan. Hae pikkaisen viistoon, jolloin heittoliike on sitten suorempi.
-
Eli älä vedä suoraan taakse, jolloin heittovaiheessa kiekko jää kropan torppaamaksi ja käsivarsi lähtee väärään suuntaan. Hae pikkaisen viistoon, jolloin heittoliike on sitten suorempi.
Saisiko tähän vähän lisäselvennystä/tarkennusta. Rupesi kiinnostamaan mitä tuo "pikkaisen viistoon" tarkalleen tarkoittaa... =)
Ja keskivartalotreeni on tosiaan aina ääryyttä (joskin viime aikoina on päässyt pahasti laiskistumaan tämän kanssa, katsotaan josko nyt talvella jaksaisi taas ottaa vähän itseä niskasta kiinni). Ja kannattaa aina muistaa treenata monipuolisesti, syviä vatsalihaksia unohtamatta. Tulee myös pyrkiä hyvään lihastasapainoon selän ja vatsan välillä.
Ja Jaanin kanssa siinä samaa mieltä, että jos siellä salilla jaksaa tosissaan käydä, niin turha niinkään murehtia sitä "mikä treeni on tämän kyseisen lajin kannalta absoluuttisesti tehokkainta". Kyllä niitä tuloksia taatusti joka tapauksessa tulee mikäli treenaa vain noin yleisesti oikein, pitää ravinnosta huolta jne. Kannattaa juuri ennemminkin keskittyä tekemään semmoista vaihtelevaa treeniä jota itse jaksaa hieman pidempäänkin kyllästymättä...
-
Tämä löytyy draivitekniikkakeskustelusta, ja on näköjään noussut kovin suosituksi ohjeeksi. Postasin tämän kolme viikkoa sitten, mutta tässä se on taas. Tätä tarkoitan, ja Henri, tämä koskee sua (ja toki myös minua, vähän vähemmän tosin.) Olen pelannut kanssasi viikkokisoja muutaman kerran, ja koska en viitsi sekoittaa peliäsi kesken kierroksen, niin enpä ole sanonut mitään. Mutta otapa nyt vinkistä vaari. Tehoja sulla löytyy, nyt vain vedon suunta kuntoon.
Katsokaa Daven, Willin ja Naten draiveja. Niissä on yksi seikka, minkä ansiosta heidän heittonsa eroaa edukseen sekä pituuden että tarkkuuden puolesta useimpaan aloittelijaan ja esimerkiksi minuun, kun haluan todella pituutta heittoon. Käden taakse vienti, joka justiinsa jossain DGR:llä ja SFL:n foorumilla erään keskustelijan ansiosta on monella VÄÄRIN. En sano erilailla, vaan simppelisti väärin.
Usein ohjeistetetaan, että heittokäsi pitää viedä niin taakse kuin mahdollista ja pitää suorassa linjassa koko heiton ajan. Kyllä, tämä on oikein, mutta sen väärin ymmärtäminen ja kertominen ilman isoa painotusta taakse viennin suunnasta on kohtalokasta. Näen näitä virheitä paljon ja teen sitä itsekin.
Virhe: kun käsi viedään mahdollisimman taakse, se tuppaa monella menemään samalla kropan taakse niin, että vedon lähtiessä takaisin heittosuuntaan, tulee (oikeakätisellä) vasen rinta vastaan. Tämän takia heittokäsi alkaa karata kauas vartalosta eikä kykene taipumaan kyynärvarresta koukkuun jousiefektin luomiseksi, vaan menee kaaressa koko matkan. Seurauksena on käteen jääminen / lipeäminen, huono teho ja huono kierre. Mikäli käsivarsi todella viedään suorana ja suoraan taakse, ei siinä auta edes hidas kiihdyttäminen, koska käden vetolinjaa ei enää voi pitää suorana. Vedosta tulee joko hidas tai tehoton. Nyt ei pidä uskoa, että sormivoimia treenaamalla homman voisi korjata, tai että mahdollisimman kaukaa kropan takaa haeuttu suora veto on teoriassa paras tapa, ja sen voi saavuttaa ankaralla treenillä. Ei voi.
Oikein: Huiput, siis vaikkapa videon kolmikko ja monet muut hyvät heittäjät, hakevat taakse vedon viistoon ja taakse. Kun käsi on äärimmillään takana, se on oikeasti todella kaukana kropasta. Se on suoraksi ojennettu, mutta ei tikkusuoraan heittosuuntaan nähden. Se on viistossa, mikä on oikein. Tämä siksi, koska kun käsi alkaa tehdä heittoliikettä, ja kroppa siinä mukana alkaa kääntyä heittosuuntaan päin, kiekko ja ranne tulevat automaattisesti lähelle vartaloa. Parasta on, jos pystyy heittämään sen verran löysällä kyynärpäällä, että veto lähtee selästä ja olkavarresta, jolloin kyynärvarsi tulee rentona perässä ja taittuu sisään juuri ennen oikenemistaan.
Tämä sulava ja hyvä liikesarja ei ole mahdollinen, jos käsivarsi on vedon alusta alkaen linjassa heittosuuntaan nähden, koska tällöin kyynärvarsi tekee oikenemisliikkeen heiton lopussa (oikeakätisellä) ulospäin vartalosta, eli kiekko lipeää vasemmalle. Jos taas kroppa tulee vedon alussa käden tielle ja käsi alkaa kaartaa kaukaa vartalosta, lähtee heitto oikealle. Aika huonot vaihtoehdot, ja on vain tuurista ja erittäin vaikeasta ajoituksesta kiinni, että kiekon saa oikealle linjalle. Tehot uupuvat joka tapauksessa maksimista.
Eli: älä hae kättä niin taakse kuin mahdollista niin, että se on taka-asennossa ojennettuna suoraan heittolinjaan nähden. Hae pikkaisen vinoon ja ulos vartalosta, sillä näin vedon tärkein osa, eli kyynärvarren koukku-suoristus-liike tulee oikea-aikaiseksi ja -suuntaiseksi tuoden maksimitehot vetoon ja heiton pituuteen sekä tarkkuuteen.
-
Kysytään vielä täällä. Ei kai mikään estä kysymästä "vanhoiltakin" vierailta.
Olisko sulla rahkeita/kiinnostusta antaa palautetta draiveista "jiiärrätyyliin"? Siis analysoida hifistellen heittotekniikkaa videolta/livenä. Siis jos nyt hypoteettisesti siitä vaikka maksettaisi. Tai vetää vaikka klinikoita ihan kilpapelaajalle?
-
Joo, hypoteettisesti on.
Tällaiset foorumihommat on asia erikseen ja annan toki palautetta, jos koen siitä olevan apua ja koen myös itse löytäväni jotain nopeaa parannuskeinoa. Yleensä, jos homma on ihan sekaisin, en jaksa alkaa kirjoitella, koska siitä ei sitten saa enää punaista lankaa irti. Liikaa korjattavaa yhteen tekstiin ja sitten ne hommat pitäisi selvittää ihan livenä, sillä videon kautta on vaikea valmentaa.
Kyllähän sellainen kesäduuni kelpaisi, että voisin kyllä valmentaa. Joku siitä on kuulemma saanut apuakin, mikä ilahduttaa. Nykyään mulla on sellainen tilanne, että en ehdi tehdä mitään vapaaehtoisvoimin. Liikaa menoja, liian vähän tuloja ja aikaa.
Tapanin draiveja en jaksanut kommentoida ihan siitä syystä, että backhandien bongaaminen puolen tunnin videosta oli liian työlästä :)
-
Mikä on mielestäsi tärkein ominaisuus kilpapelaajassa?
-
Kuupan kesto epäonnistumisten jälkeen.
-
Tapanin draiveja en jaksanut kommentoida ihan siitä syystä, että backhandien bongaaminen puolen tunnin videosta oli liian työlästä :)
Off topiccina. Sama asia on minulla käynyt mielessä. Voisin kokeilla tehdä videoita myös niin että ensimmäiset kymmenen sekuntia videon ruudulla on linkit kaikkien pelaajien draiveihin. Siis EO-ratakartan tapaan.
-
Olisko aivan utopiaa sellainen idea, että ottaisit esim. neljä pelaajaa draivikouluun ajatuksella, että "X metriä lisää draiviin" (vaikka 20m). Pelaajat voisivat varmaan itse maksaa jonkun maksun (kuka nyt ei haluaisi lisää metrejä draiviin?) ja se voitaisiin lisäksi kuvata jonkun toimesta ja ottaa vaikka joku frisbeetoimija tai vastaava pieneksi sponssiksi valmentajalle. Tästä setistä voitaisiin sitten tehdä kyseisen sponssin tai liiton saitille videosarja, josta sitten muutkin pelaajat voisivat ottaa opikseen. (Tai miksei vaikka DVD? Tosin en tiedä meneekö sellaiset mitenkään kaupaksi.)
Draivikoulun sisällön ja keston määräisi tietysti valmentaja. Varmaan alkaisi joskus alkukeväästä jopa jollain lihaskunto tms treenillä ja jatkuisi muutaman kuukauden ja aina välillä olisi joku kuvaussessio. Luulen, että innokkaita oppilaita löytyisi ja vieläpä sellaisia joille se 10-20m tai miksei enemmänkin olisi ihan realistinen lisäys draivin pituuteen. Mikään kultakaivos se ei toki olisi, mutta luulisin, että siitä nyt voisi ainakin palkoille päästä, jos sen oikein toteuttaa.
Tietysti tätä ideaa voisi ehdottaa muillekin.
-
Voipi olla, että jotain sellasta voipi olla tulevaisuudessa ;)
-
Cool. :-)
-
Joo tää kuulostaa hyvältä kyllä. Jään odottamaan koska voi ilmoittautua kouluun. :)