Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Tekniikkakeskustelu => Topic started by: jajvirta on 29.04.13 - klo:22:23
-
Kiekon nokkakulma suhteessa lentorataan nousee usein esiin keskustelussa draiveista, mutta itselle se on jäänyt aina vähän epäselväksi ja on vähän fiilis, että omissa heitoissa se nokkakulma on aika kaukana optimaalisesta.
Onko teillä ollut ongelmia ja sitten oivalluksia nokkakulman suhteen, ja erityisesti siinä, että miten sen nokkakulman on saanut pysymään alhaalla? Millainen vaikutus sillä on draivin mittaan? Putteri- ja midariheitothan eivät kai juuri kärsi vaikka nokkakulma olisi ylöspäin, mutta mitä nopeampaan ja kapeampaan draiveriin mennään, niin sitä tärkeämpää se kiekon lentokulma on.
Toisaalta olisi mielenkiintoista myös kuulla, että miten kukin on diagnosoinut sitä nokkakulmaa. Pienet erot kulmassa eivät kai välttämättä näy lentoradassa kovinkaan radikaalisti. Jos nokka on vähän ylhäällä, niin tendenssi on varmaankin, että kiekko nousee korkeammalle, mutta ilman mitään hyvää vertailukohtaa sitäkin on vaikea arvioida.
Yksi oire lienee se, että erot heiton pituudessa midarin ja nopeusdraiverin välillä ovat pieniä. Midariheiton mitta kun ei siitä "nose up" -kulmasta juuri kärsi kun taas nopeusdraiveri on sille hyvin herkkä. Tämän seurauksena nopeusdraiverilla ei meinaa saada juurikaan lisämittaa heittoihin, jos sitä kulmaa ei saa oikeaksi.
Varmaankin ainoa tapa korjata asia on vaan kokeilla draivirangella erilaisia tapoja yrittää saada sitä nokkakulmaa manipuloitua. Useinhan ohje ranteen asennosta on sellainen, että sitä pitää tavallaan taittaa alaspäin, vähän kuin kätellessä. Se, että miten vastaavan asennon saisi draivin aikana/lopussa, niin onkin oma haasteensa.
-
Otteeseen kannattaa kiinnittää huomiota ihan ensimmäiseksi. Mikäli ote "vääntää" jo nokan pystöön on sitä erittäin vaikea / turha lähteä korjaamaan ranteen asennoilla tai muulla, mikä sitten todennäköisesti haittaa heittoa itsessään. Grippi kuntoon siis.
-
Minullakin totaalinen grippiremontti teki heitolle ihmeitä, ja iso osa parannuksesta johtui varmastikin juuri tuosta kulman korjaantumisesta. Ennen midarit, fairway driverit ja distance driverit lensivät kaikki 80 - 100 metriä. Nyt parhailla heitolla distancet päätyvät n. 120 metriin. Aiemmin grippi oli aivan liikaa pelkkien sormien varassa ja peukalo todella lähellä reunaa. Nyt kiekko on tavallaan "syvemmällä kämmenessä" ja sormet enemmän rimmiä vasten (hankala selittää, mutta olen yrittänyt kopioida täälläkin mainittuja ohjeita). Peukalo on selvästi enemmän keikon päällä.
Pituuden lisäksi myös kontrolli on parantunut huomattavasti, joskin hajontaa niin pituudessa kuin suunnassakin on edelleen valitettavan paljon. Nyt kuitenkin huomaan jo selvemmin, mistä hyvän ja huonon heiton erot johtuvat. Uudesta gripistä oikeanlainen heitto tuntuu hyvältä, vanhassa sai joka kerta pähkäillä, että missä nyt mentiin vikaan.
-
Kannattaa myös tsekata, ettei veto kulje alhaalta ylös (ellei ole tarkoitus). Monilla tippuu kiekko taaksevedossa jopa 20-30 senttiä alemmas mitä se on heiton loppuvaiheessa. Taivaallehan simmonen veto päätyy... Tapahtuu itellekin välillä, kun en ole tarkkana.
-
Itsellä gripin korjaus poisti nokkakulma ongelman (siis silloin kun veto lähtee niin kuin pitää). Gripillä korjattiin kiekon väpätystä ja samalla hoitu tämä nokkakulma ongelma :)
-
Itekin oon joo pähkäilly näitä nokkakulma-asioita ja oon huomannu että hyvä tapa harjoitella nose downia (eli siis nokka alas) on yrittää heittää sellasia draiveja, jotka osuu n. 20-30 m päässä maahan, jolloin pääsee eroon liian korkeista draiveista.
-
Itekin oon joo pähkäilly näitä nokkakulma-asioita ja oon huomannu että hyvä tapa harjoitella nose downia (eli siis nokka alas) on yrittää heittää sellasia draiveja, jotka osuu n. 20-30 m päässä maahan, jolloin pääsee eroon liian korkeista draiveista.
En missään nimessä suosittele opettelemaan heittämällä tahallisesti huonoja heittoja. Ikinä.
-
Itekin oon joo pähkäilly näitä nokkakulma-asioita ja oon huomannu että hyvä tapa harjoitella nose downia (eli siis nokka alas) on yrittää heittää sellasia draiveja, jotka osuu n. 20-30 m päässä maahan, jolloin pääsee eroon liian korkeista draiveista.
En missään nimessä suosittele opettelemaan heittämällä tahallisesti huonoja heittoja. Ikinä.
Mä tiedän montakin lajia, jossa ylikorostamalla tekniikkaa saadaan aikaan tehokkaampi oikea suoritus. Esim. pituushypyssä korokkeelta ponnistuksia, jossa voimat siirtyy ihan eri suuntaan kuin oikeassa kilpailusuorituksessa. Myös pikajuoksussa tehdään todella paljon tekniikka-, loikka- ja kelkanvetotreenejä, joissa lihasjännitykset, tekniikka ja voimatasot ovat täysin erilaisia oikeaa maksimijuoksuun nähden. Ja näitä kyseisiä harjoitteita liikaa tekemällä voidaan kenties vaan hidastaa juoksua. Eli jos joku on onnistunut löytämään draiviinsa oikeaa tuntumaa tappamalla ensin matoja niin voin jopa uskoa sen todeksi.
-
''Toisaalta olisi mielenkiintoista myös kuulla, että miten kukin on diagnosoinut sitä nokkakulmaa. Pienet erot kulmassa eivät kai välttämättä näy lentoradassa kovinkaan radikaalisti. Jos nokka on vähän ylhäällä, niin tendenssi on varmaankin, että kiekko nousee korkeammalle, mutta ilman mitään hyvää vertailukohtaa sitäkin on vaikea arvioida.''
Nopeilla kiekoilla heitellessä pienetkin muutokset kyllä näkyy selvästi. Korkeat heitot, tai mitkään muutkaan, ei lennän mihinkään nokka ylhäällä, vaan sen pitää olla ihan reippaasti alhaalla. Nokkaa en ole toistaiseksi saanut liian alas. Tarpeeksi hitaasti heittäessä sekin kyllä onnistuu (hyvä harjoitus muuten), mutta kovalla vedolla ei.
''Yksi oire lienee se, että erot heiton pituudessa midarin ja nopeusdraiverin välillä ovat pieniä. Midariheiton mitta kun ei siitä "nose up" -kulmasta juuri kärsi kun taas nopeusdraiveri on sille hyvin herkkä. Tämän seurauksena nopeusdraiverilla ei meinaa saada juurikaan lisämittaa heittoihin, jos sitä kulmaa ei saa oikeaksi.''
Kyllä se haittaa ihan jokaista kiekkoa, vaikka nopeampia tietysti enemmän. Korkeat linjat, pituus jne.
''Varmaankin ainoa tapa korjata asia on vaan kokeilla draivirangella erilaisia tapoja yrittää saada sitä nokkakulmaa manipuloitua. Useinhan ohje ranteen asennosta on sellainen, että sitä pitää tavallaan taittaa alaspäin, vähän kuin kätellessä. Se, että miten vastaavan asennon saisi draivin aikana/lopussa, niin onkin oma haasteensa.''
Se ranne pitää vaan yksinkertaisesti pitää alhaalla. Nokkaa saa myös alemmas asettamalla kiekon ylemmäs peukalon päälle. Otetta voi myös koittaa kaventaa ja sitä kautta saada rannetta enemmän alas.
Ihan ekaksi heittäisin rauhallisia heittoja ja keskittyisin pitämään ranteen alhaalla. Aluksi hankalaa, mutta palkitsee kyllä.
-
Kyllä se haittaa ihan jokaista kiekkoa, vaikka nopeampia tietysti enemmän. Korkeat linjat, pituus jne.
Joo, näin kyllä, mutta itse ajattelin, että se auttais nimenomaan ongelman diagnosointiin. Eli jos ei saa suurta eroa midariheittoihin versus nopea(hko) draiveri, niin ongelma voi hyvinkin olla nimenomaan nokkakulmassa. Koska mulle ei ainakaan ole tullut vielä semmosta kokemusperäistä ahaa-elämystä tämän suhteen, mutta yllämainittua ongelmaa vähän olis heitossa.
-
Itselläni on jonkun verran auttanut rystyvedon tekeminen hitaana (vuosien taiji-treenit vaikuttaa jossain selkärangassa).
Bäkkärissä oma, ja ehkä isoin havainto oli se kun vetovaihe oli mennyt rinnan ohi ja käsi oli oikenemassa, niin kyynärvarressa ja ranteessa tapahtuu helposti (toki ihan luonnollinen) kierto peukalon suuntaan. Eli jos käden, kyynärvarren tai olan lihaksissa/nivelissä on kireyttä, niin käsi helposti fuskaa, ja kiertyy automaattisesti antamaan pienen nokkakulman kiekolle.
No. Onhan tää ihan tajuttoman vaikea laji. Liikeradat eivät ole helppoja ja ne pitäisi kuitenkin tehdä hyvillä tehoilla varsin rivakasti.
-
Kyllä se haittaa ihan jokaista kiekkoa, vaikka nopeampia tietysti enemmän. Korkeat linjat, pituus jne.
Joo, näin kyllä, mutta itse ajattelin, että se auttais nimenomaan ongelman diagnosointiin. Eli jos ei saa suurta eroa midariheittoihin versus nopea(hko) draiveri, niin ongelma voi hyvinkin olla nimenomaan nokkakulmassa. Koska mulle ei ainakaan ole tullut vielä semmosta kokemusperäistä ahaa-elämystä tämän suhteen, mutta yllämainittua ongelmaa vähän olis heitossa.
Juuh, toi on ihan satavarma merkki nokka ylhäällä heittämisestä.
EDIT kuvia:
http://www.discgolfreview.com/forums/viewtopic.php?f=2&t=10851&start=15
-
Joo, näin kyllä, mutta itse ajattelin, että se auttais nimenomaan ongelman diagnosointiin. Eli jos ei saa suurta eroa midariheittoihin versus nopea(hko) draiveri, niin ongelma voi hyvinkin olla nimenomaan nokkakulmassa. Koska mulle ei ainakaan ole tullut vielä semmosta kokemusperäistä ahaa-elämystä tämän suhteen, mutta yllämainittua ongelmaa vähän olis heitossa.
Tarkkaile kiekkoa lennon aikana. Jos näät kiekon kannen stämpin lennon aikana, nokkakulma on pielessä ja perä laahaa.
-
Itekin oon joo pähkäilly näitä nokkakulma-asioita ja oon huomannu että hyvä tapa harjoitella nose downia (eli siis nokka alas) on yrittää heittää sellasia draiveja, jotka osuu n. 20-30 m päässä maahan, jolloin pääsee eroon liian korkeista draiveista.
En missään nimessä suosittele opettelemaan heittämällä tahallisesti huonoja heittoja. Ikinä.
Mä tiedän montakin lajia, jossa ylikorostamalla tekniikkaa saadaan aikaan tehokkaampi oikea suoritus. Esim. pituushypyssä korokkeelta ponnistuksia, jossa voimat siirtyy ihan eri suuntaan kuin oikeassa kilpailusuorituksessa. Myös pikajuoksussa tehdään todella paljon tekniikka-, loikka- ja kelkanvetotreenejä, joissa lihasjännitykset, tekniikka ja voimatasot ovat täysin erilaisia oikeaa maksimijuoksuun nähden. Ja näitä kyseisiä harjoitteita liikaa tekemällä voidaan kenties vaan hidastaa juoksua. Eli jos joku on onnistunut löytämään draiviinsa oikeaa tuntumaa tappamalla ensin matoja niin voin jopa uskoa sen todeksi.
On eri asia ylikorostaa kuin heittää tahallaan väärin. Itsekin ylikorostan teknisiä asioita toki, mutta tässä haetaankin lopputulosta (osumaan maahan 30 metrin kohdalla) eikä teknistä ääripäätä. Siihen maahan saa keikon osumaan miten haluaa, mutta ei se opeta heittämään oikein. En treenaisi myöskään alarautaan jääviä putteja viskomalla niitä tahallaan korin yli...
-
Itekin oon joo pähkäilly näitä nokkakulma-asioita ja oon huomannu että hyvä tapa harjoitella nose downia (eli siis nokka alas) on yrittää heittää sellasia draiveja, jotka osuu n. 20-30 m päässä maahan, jolloin pääsee eroon liian korkeista draiveista.
En missään nimessä suosittele opettelemaan heittämällä tahallisesti huonoja heittoja. Ikinä.
Mä tiedän montakin lajia, jossa ylikorostamalla tekniikkaa saadaan aikaan tehokkaampi oikea suoritus. Esim. pituushypyssä korokkeelta ponnistuksia, jossa voimat siirtyy ihan eri suuntaan kuin oikeassa kilpailusuorituksessa. Myös pikajuoksussa tehdään todella paljon tekniikka-, loikka- ja kelkanvetotreenejä, joissa lihasjännitykset, tekniikka ja voimatasot ovat täysin erilaisia oikeaa maksimijuoksuun nähden. Ja näitä kyseisiä harjoitteita liikaa tekemällä voidaan kenties vaan hidastaa juoksua. Eli jos joku on onnistunut löytämään draiviinsa oikeaa tuntumaa tappamalla ensin matoja niin voin jopa uskoa sen todeksi.
On eri asia ylikorostaa kuin heittää tahallaan väärin. Itsekin ylikorostan teknisiä asioita toki, mutta tässä haetaankin lopputulosta (osumaan maahan 30 metrin kohdalla) eikä teknistä ääripäätä. Siihen maahan saa keikon osumaan miten haluaa, mutta ei se opeta heittämään oikein. En treenaisi myöskään alarautaan jääviä putteja viskomalla niitä tahallaan korin yli...
Oon samoilla linjoilla kuin sinä., Eli en minäkään lähtisi hakemaan laahauksen poistoa maahanheitoilla. Mutta voihan sen maahanheitto ehkä onnistua tekniikkaa ylikorostamalla itse suorituksen puhtauden (esim. vauhdinoton) siitä pahemmin kärsimättä. Omalla kohdalla tekniikka kyllä varmaan kärsisi, jos heittäisin tarkoituksella liian matalia heittoja. Mutta voin kuvitella, että joku voisi tässäkin asiassa onnistua, niin kuin esimerkiksi Nikke on ilmeisesti tehnyt hyvin kokemuksin.
Toinen asia mikä maahanheittämisestä tuli mieleen on se, että sillä vois löytää paremmin korjauksen taivaisiin karkaaviin heittoihin kuin nokkakulman muutokseen. Eli vedon sais kulkemaan suoremmalla linjalla eikä alhaalta ylös. Tässäkin asiassa on siis pari eri tekniikkavirheittä, jotka ovat aivan oma lukunsa ja saattavat aiheuttaa väärinkäsityksiä tässä viestiketjussa. Jollakin kiekko laahaa, ihan sama mikä on kiekon lentokorkeus ja jollakin kiekko karkaa taivaisiin, mikä ei suoraan johdu kiekon nokkakulmasta vaan vedon suunnasta eli kiekko ei välttämättä laahaa, jos se lentää pilvissä.
-
Noniiiin. Tänään eksperimentoin rystyllä nokkakulman kanssa ja ihan erilaiselta tuntui heiton kaaret. Vielä on paljon tekemistä, mutta suunta lienee oikea.
Seuraava kysymys: miten kämmeneltä saadaan nokkakulma alas? :-)
-
Seuraava kysymys: miten kämmeneltä saadaan nokkakulma alas? :-)
Itellä auttoi tämmönen itsestäänselvyys, että nosti kiekkoa taaksevedossa... :)
-
Jep. Pidä huoli, ettei veto lähde liian alhaalta. Kannattaa etsiä Ville Piipon tyylinäytteitä ja koettaa matkia. Hänellä on myös hyvin olkapääystävällinen tekniikka, koska itse käsi ei turhia venkoile.
-
Laittakaapa muutama hyvä videolinkki Villen heittoihin.
-
Tässä ei oo hidastettuja Piippoforeja, mutta mies esillä hyvin ja kuvaus priimaa:
http://www.youtube.com/watch?v=K5CSU_woyXc
-
Vähän offtopikkina; hemmetin hyvää kuvamateriaalia toki. Will Schusterickin ja Lizotten hentorakenteisuus oikein korostuu kun Avery Jenkins ja Ville Piippo ovat tossa rinnalla :P
Takaisin asiaan: Nokkakulmat ok.