Show Posts
This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.
46
Treenipäiväkirjat / Vs: Kempsterin KGB
« on: 04.01.17 - klo:10:57 »
Hyvää uutta vuotta ja onnellista frisbeegolfkautta 2017!
Näin törähti käyntiin Kempsterin Kiekkogolfblogin neljäs kausi, mukavasti on kertynyt vajaassa kolmessa vuodessa reilu 90.000 lukukertaa – eli klikkejä tulee n. 2.500 per kuukausi ja yli 80 per päivä keskiarvolla. Ei ole mainostajat ja sponsorit soitellut, että eipä nuo luvut luultavasti blogimaailmassa päätä huimaa;) Mutta ei tätä kirjoittelua todellakaan semmosten takia aloitettu eikä vieläkään tehdä – vaan edelleen omaksi ja muiden iloksi! Toki se että klikkejä napsuu ja se että saa välillä esim. yksityisviesteillä palautetta (onneksi lähinnä positiivista) ja jopa kiitosta ihan livenä radalla, niin tutuilta pelaajilta kuin itselle entuudestaan täysin tuntemattomilta harrastajilta – se antaa energiaa jatkamaan, kiitos!
Viime kausi päättyi joulupäivänä klassisella kaveriporukan kisan voitolla (oli muuten toinen voitto putkeen, seuraavasta voitosta pytty jääkin mulle;). Sitten tuli pidettyä viikko totaalitaukoa, sunnuntaina palasin keskeltä karua Pohjanmaan talvea lähes kesäiseen Helsinkiin – niin pakkohan se oli heti maanantaina lähteä kavereiden kanssa Taliin, kun sauma oli ja kelit helli. Kierros kerettiin pelata ja sitten tuli taas talvi. Eipä siinä, nyt voikin keskittyä vähän muuhunkin treeniin... ehkä sitä jaksais (tai ainakin pitäis) harrastaa välillä jotain lenkkiä, kuntopiiriä ja jumppaa!?! Ja pakkohan se on, sillä muuten ei ole mitään palaa saavuttaa suht korkealle asetettuja tulevan kauden minimitavoitteita!
Uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt, pari kulutettua klassikkoa huusin fribakirppikseltä viime vuoden viimeisenä päivänä – kiekkoarsenaali on sen verran vahvalla mallilla että uusia ei tarvi hankkia (ennemminkin jotain vois myydä pois). Eipä nyt muutenkaan ole tullut osteltua uusia kiekkoja, viime kaudella ehkä seitsemän (nekin heräteostoksia tai tarjouksesta, ja tuttujen turvallisten mallien varakappaleita)... koska heittohommiin en oikein tarvi uusia kiekkoja, mutta jos sitä vaikka enemmän innostuis värjäilemään talven pimeinä iltoina – niin ehkä sitä varten tulee hankittua?
Muistakaa tulevana sunnuntaina Meilahden Milleniumi XVIII!
Näin törähti käyntiin Kempsterin Kiekkogolfblogin neljäs kausi, mukavasti on kertynyt vajaassa kolmessa vuodessa reilu 90.000 lukukertaa – eli klikkejä tulee n. 2.500 per kuukausi ja yli 80 per päivä keskiarvolla. Ei ole mainostajat ja sponsorit soitellut, että eipä nuo luvut luultavasti blogimaailmassa päätä huimaa;) Mutta ei tätä kirjoittelua todellakaan semmosten takia aloitettu eikä vieläkään tehdä – vaan edelleen omaksi ja muiden iloksi! Toki se että klikkejä napsuu ja se että saa välillä esim. yksityisviesteillä palautetta (onneksi lähinnä positiivista) ja jopa kiitosta ihan livenä radalla, niin tutuilta pelaajilta kuin itselle entuudestaan täysin tuntemattomilta harrastajilta – se antaa energiaa jatkamaan, kiitos!
Viime kausi päättyi joulupäivänä klassisella kaveriporukan kisan voitolla (oli muuten toinen voitto putkeen, seuraavasta voitosta pytty jääkin mulle;). Sitten tuli pidettyä viikko totaalitaukoa, sunnuntaina palasin keskeltä karua Pohjanmaan talvea lähes kesäiseen Helsinkiin – niin pakkohan se oli heti maanantaina lähteä kavereiden kanssa Taliin, kun sauma oli ja kelit helli. Kierros kerettiin pelata ja sitten tuli taas talvi. Eipä siinä, nyt voikin keskittyä vähän muuhunkin treeniin... ehkä sitä jaksais (tai ainakin pitäis) harrastaa välillä jotain lenkkiä, kuntopiiriä ja jumppaa!?! Ja pakkohan se on, sillä muuten ei ole mitään palaa saavuttaa suht korkealle asetettuja tulevan kauden minimitavoitteita!
Uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt, pari kulutettua klassikkoa huusin fribakirppikseltä viime vuoden viimeisenä päivänä – kiekkoarsenaali on sen verran vahvalla mallilla että uusia ei tarvi hankkia (ennemminkin jotain vois myydä pois). Eipä nyt muutenkaan ole tullut osteltua uusia kiekkoja, viime kaudella ehkä seitsemän (nekin heräteostoksia tai tarjouksesta, ja tuttujen turvallisten mallien varakappaleita)... koska heittohommiin en oikein tarvi uusia kiekkoja, mutta jos sitä vaikka enemmän innostuis värjäilemään talven pimeinä iltoina – niin ehkä sitä varten tulee hankittua?
Muistakaa tulevana sunnuntaina Meilahden Milleniumi XVIII!
47
Tekniikkakeskustelu / Vs: Apuja avaukseen / draiviin
« on: 03.01.17 - klo:00:06 »Moi mitä kiekkoa suosittelette tekniikka treeniin?
Riippuu toki mitä tekniikaa ollaan parantamassa!?! Mutta jos vaikka bäkkäriä, niin ensin treenailemaan midareilla; ei ylivakailla jyrillä vaan esim. Cobra, Meteor, Tursas (tai vastaava)... Sitten siirtyy vakaisiin/alivakaisiin puttereihin kuten Aviar, Joutsen, PA3 (tai vastaava)... Ja sitten next level on koppauskiekot/old school fribakiekot kuten Luftmeister, Zephyr, Sonic (tai vastaava)...
Ja nimenomaan toisin kuin monesti sanotaan, juuriikin tuossa järjestyksessä – oli sitten kyseessä aloittelija tai kehitysvaiheessa oleva tekniikan putsaaja!
48
Frisbeegolf / Vs: Lajin parissa tapahtuu
« on: 02.01.17 - klo:10:43 »
It's official!
http://www.innovadiscs.com/team/jeremy-koling/
Huhujahan tosta Jermun Innovalle siirtymisestä oli liikkeellä koko loppuvuoden, Smashboxx uutisoi uudenvuoden podcastissakin (mutta sen verran kieli poskessa ja epävirallisesti että jäi arvailun varaan).
Mutta virallisestihan tuohon oli uskominen vasta viime yönä kun osapuolet julkaisivat tiedon.
Big move for the big man
http://www.innovadiscs.com/team/jeremy-koling/
Huhujahan tosta Jermun Innovalle siirtymisestä oli liikkeellä koko loppuvuoden, Smashboxx uutisoi uudenvuoden podcastissakin (mutta sen verran kieli poskessa ja epävirallisesti että jäi arvailun varaan).
Mutta virallisestihan tuohon oli uskominen vasta viime yönä kun osapuolet julkaisivat tiedon.
Big move for the big man
49
Treenipäiväkirjat / Vs: Tanen kiekkoilut
« on: 28.12.16 - klo:00:01 »
Jos lähtönopeutta ei ole hirveästi, niin luultavasti Beast (tai vastaava) menee Dessua (tai vastaavaa) pidemmälle, ainakin toistettavammin ja ilman isompia kulmien manipulointia. Itsellä on molemmat päädraivereina, Beast on paljon Dessua monipuolisempi kiekko, samalla yksilöllä voi suorittaa hysset, suorat, hysseflipit, antsat, rollerit... Toki Beast on tekniikkavirheille paljon Dessua allergisempi, puhumattakaan tuulesta. Mutta samoille mitoille kuin Dessua en Beastia saa heitettyä, toistettavasti golflinjoilla – toki takatuuleen distanceliidätyksellä saattaa mennä lähes yhtä pitkälle kun alivakaa Dessu. Mutta yli 100 metriin Dessu on paljon toistettavampi, eikä niin kelistä tai tekniikasta riipuvainen. Meinasin kirjoittaa enemmänkin Dessusta, mutta Jaskalan kommentti oli niin hyvä että eipä tarvitse!
Itse en niinkään testaile että mikä on minkäkin kiekon maksimi, en koe että siinä olisi mitään järkeä. Lähinnä keskityn siihen että mihin mitoille ja millä linjalla saan minkäkin kiekon pelinomaisesti ja toistettavasti – ja ne pelinomaiset toistettavat heitot on todella kaukana maksimeista. Yksi suurimmista Suomifribasyndoomista on täysiä heittämisen hehkutus ja mahdollisimman lujaa (ehkä myös mahdollisimman pitkälle), mikä vielä pahinta, niin silloin kun tilanne ei missään nimessä sitä vaatisi. Myös Suomifribasyndrooman sivuoireita on tykittää mahdollisimman pitkälle kiekolla, jolla ei todellakaan ole tarkoitus heittää niin pitkälle – esim. monesti näkee porukan heittävän 100 metristä väylää putterilla, selityksellä että paljon helpompi heittää täysiä ja onhan tää nyt tämmönen neppiputteriväylä koska mä sinne asti saan putterilla.
Ps. Tane, mennään ihmeessä joskus yhdessä treenaamaan tai pelaamaan
Itse en niinkään testaile että mikä on minkäkin kiekon maksimi, en koe että siinä olisi mitään järkeä. Lähinnä keskityn siihen että mihin mitoille ja millä linjalla saan minkäkin kiekon pelinomaisesti ja toistettavasti – ja ne pelinomaiset toistettavat heitot on todella kaukana maksimeista. Yksi suurimmista Suomifribasyndoomista on täysiä heittämisen hehkutus ja mahdollisimman lujaa (ehkä myös mahdollisimman pitkälle), mikä vielä pahinta, niin silloin kun tilanne ei missään nimessä sitä vaatisi. Myös Suomifribasyndrooman sivuoireita on tykittää mahdollisimman pitkälle kiekolla, jolla ei todellakaan ole tarkoitus heittää niin pitkälle – esim. monesti näkee porukan heittävän 100 metristä väylää putterilla, selityksellä että paljon helpompi heittää täysiä ja onhan tää nyt tämmönen neppiputteriväylä koska mä sinne asti saan putterilla.
Ps. Tane, mennään ihmeessä joskus yhdessä treenaamaan tai pelaamaan
50
Treenipäiväkirjat / Vs: Kempsterin KGB
« on: 23.12.16 - klo:13:32 »
Yritin kyllä olla suoranaisesti dissaamatta ja vain kertoa miksi mikäkin merkki ei miellytä jne... toki joidenkin kohdalla vähän liioittelin ja olin liian kriittinen tai sitten heitin vain huumorilla. Mutta tarkennetaan vielä; totuushan on, että kaikilla varteenotettavilla valmistajilla on käyttökelpoisia hyviä kiekkoja – mutta kun toisen kultainen hanhi on toisen lentokyvytön kana, niin tämä aihe on aika vaikea.
Minä sain ensimmäisenä kiekkona Innovan kouraan. Myös ensimmäiset omat kiekot mitä ostin oli Innovaa, ei sillon ollut edes muuta tarjolla. Eikä mulla niihin kiekkoihin heti mitä suhdetta syntynyt, varsinkaan Innovan brändiin – mutta sitten kun oma heittäminen kehittyi, testaili muita malleja (ja merkkejäkin) niin ne itselle toimivat mallit löytyi, Innovalta. Pitkä tiehän se oli ja ei sitä vieläkään olla perille tallattu, toki siinä yhdessä kuljetun matkan varrella on kehittynyt välineisiin ja merkkiinkin vahva suhde. Vaikka ei kuulemma saisi kiintyä mihinkään, varsinkaan korvattavaan muovinpalaan... mutta mulla on ollut kaikissa lajeissa ja harrastuksissa (elämässäkin) aina sama "ongelma", en millään raaskisi luopua vanhoista tavaroista, varusteista, pelivälineistä jne. ja niihin tulee kiinnyttyä – toisaalta tiedän että eihän se niistä välineistä ole kiinni... hassua, tossa on aikamoinen paradoksi!
Mutta mitä enemmän on tullut kilometrejä, niin olen myös oppinut luopumaan ja päästämään irti, jopa uhraamaan – ei se tosin aina helppoa ole. Vaikka olenkin aina ollut valmis kokeilemaan uutta, niin jos en heti tykkää tai se ei edes meinaa toimia saati tuntua hyvältä, niin en kyllä jaksa alkaa totuttelemaan ja kouluttamaan. 80-luvulla kun olin junnu, niin muhun iski tietyt jutut aika lujaa, sama juttu teininä 90-luvulla jne., oli ne asiat mitä tahansa niin niihin syntyi aikamoinen suhde, kasvoi jopa kiinni – väitän että kun silloin ei ollut tarjonta (asiasta riippumatta) niin laaja, sekä asioiden/trendien/villitysten sykli oli paljon paljon hitaampi, niin se on muokannut oman ajattelutavan, miten sen nyt sanois... Ööö, aika vanhanaikaiseksi.
Lisäksi kun on opetettu, että ei se vaihtamalla parane eikä se ruoho oikeasti ole vihreämpää siellä aidan toisella puolen... Niin näillä teeseillä on menty. Aika harva uusi juttu mua henkilökohtaisesti liikuttaa, varsinkaan materialistinen. Ja taas päästään siihen paradoksiin, että vaikka olenkin tietyissä asioissa noin mustavalkoinen ja jumittunut – niin tietyissä jutuissa yritän koko ajan etsiä vaihtoehtoista ja parempaa reittiä, kyseenalaistaa, kehittää ja kokeilla uutta, jopa isolla riskillä ja huonolla kertoimella... Noh, tuosta sisäänrakennetusta toimintatavasta onkin tullut koko ikä "kärsittyä", mutta on välillä myös onnistuttu ja jopa saatu tuolla metodilla jotain aikaankin... mutta olen myös siitä yrittänyt itseäni vieroittaa, eikä ole helppoa sekään.
Huh, aikamoisten alustusten ja aasinsiltojen kautta tullaan taas aiheeseen; olen kokeillut monien valmistajien kiekkoja (lähinnä testimielessä, en ole minkään kiekon korvaajaa tai viisasten kiveä etsinyt), jotkut tuntuu kädessä hyvältä mutta ei heitettäessä toimi, toiset toisinpäin ja monet on jo heittämättä huonoja, jonkun brändin mielikuva taas ei maistu tai taustalla on jotain muuta epäilyttävää jne... Esim. valmistajalla X on yleisesti liian pitävät muovit, valmistajalla XX liian matalat rimmit (ja juuri niissä kiekoissa jotka muuten ehkä olisivatkin hyviä), valmistajalla XXX rimmit plussalla, liian pyöreät tms. ja siksi ne eivät ole omaan makuun. Kaikilta kyllä löytyisi siis jotain hyvää, ihan varmasti – mutta suht neuroottinen tyyppi ei ole kaikkiruokainen.
Ja vaikka Innovaa (ja Innovan valmistamia kiekkoja) siis heitän ja olen aina heittänyt, ei tietenkään sieltäkään repertuaarista mua kaikki miellytä – vaan päinvastoin, oikeastaan todella pieni prosentti toimii mulle. Mutta vaikka jotkut on brändistä mitä mieltä tahansa (kaikesta itsekään ole fiiliksissä), niin taas tullaan aiemmin mainittuun vanhaan sanontaan takaisin, ei se vaihtamalla parane. Se on se fiilis ja kokonaisuus... mä oon enemmän tuttu hyvä albumi alusta loppuun kuin uusi hittikokoelma randomilla soittimeen -mies.
Ai juma, kauheessa kiireessä tuli kunnon tajunnanvirtaa!
Minä sain ensimmäisenä kiekkona Innovan kouraan. Myös ensimmäiset omat kiekot mitä ostin oli Innovaa, ei sillon ollut edes muuta tarjolla. Eikä mulla niihin kiekkoihin heti mitä suhdetta syntynyt, varsinkaan Innovan brändiin – mutta sitten kun oma heittäminen kehittyi, testaili muita malleja (ja merkkejäkin) niin ne itselle toimivat mallit löytyi, Innovalta. Pitkä tiehän se oli ja ei sitä vieläkään olla perille tallattu, toki siinä yhdessä kuljetun matkan varrella on kehittynyt välineisiin ja merkkiinkin vahva suhde. Vaikka ei kuulemma saisi kiintyä mihinkään, varsinkaan korvattavaan muovinpalaan... mutta mulla on ollut kaikissa lajeissa ja harrastuksissa (elämässäkin) aina sama "ongelma", en millään raaskisi luopua vanhoista tavaroista, varusteista, pelivälineistä jne. ja niihin tulee kiinnyttyä – toisaalta tiedän että eihän se niistä välineistä ole kiinni... hassua, tossa on aikamoinen paradoksi!
Mutta mitä enemmän on tullut kilometrejä, niin olen myös oppinut luopumaan ja päästämään irti, jopa uhraamaan – ei se tosin aina helppoa ole. Vaikka olenkin aina ollut valmis kokeilemaan uutta, niin jos en heti tykkää tai se ei edes meinaa toimia saati tuntua hyvältä, niin en kyllä jaksa alkaa totuttelemaan ja kouluttamaan. 80-luvulla kun olin junnu, niin muhun iski tietyt jutut aika lujaa, sama juttu teininä 90-luvulla jne., oli ne asiat mitä tahansa niin niihin syntyi aikamoinen suhde, kasvoi jopa kiinni – väitän että kun silloin ei ollut tarjonta (asiasta riippumatta) niin laaja, sekä asioiden/trendien/villitysten sykli oli paljon paljon hitaampi, niin se on muokannut oman ajattelutavan, miten sen nyt sanois... Ööö, aika vanhanaikaiseksi.
Lisäksi kun on opetettu, että ei se vaihtamalla parane eikä se ruoho oikeasti ole vihreämpää siellä aidan toisella puolen... Niin näillä teeseillä on menty. Aika harva uusi juttu mua henkilökohtaisesti liikuttaa, varsinkaan materialistinen. Ja taas päästään siihen paradoksiin, että vaikka olenkin tietyissä asioissa noin mustavalkoinen ja jumittunut – niin tietyissä jutuissa yritän koko ajan etsiä vaihtoehtoista ja parempaa reittiä, kyseenalaistaa, kehittää ja kokeilla uutta, jopa isolla riskillä ja huonolla kertoimella... Noh, tuosta sisäänrakennetusta toimintatavasta onkin tullut koko ikä "kärsittyä", mutta on välillä myös onnistuttu ja jopa saatu tuolla metodilla jotain aikaankin... mutta olen myös siitä yrittänyt itseäni vieroittaa, eikä ole helppoa sekään.
Huh, aikamoisten alustusten ja aasinsiltojen kautta tullaan taas aiheeseen; olen kokeillut monien valmistajien kiekkoja (lähinnä testimielessä, en ole minkään kiekon korvaajaa tai viisasten kiveä etsinyt), jotkut tuntuu kädessä hyvältä mutta ei heitettäessä toimi, toiset toisinpäin ja monet on jo heittämättä huonoja, jonkun brändin mielikuva taas ei maistu tai taustalla on jotain muuta epäilyttävää jne... Esim. valmistajalla X on yleisesti liian pitävät muovit, valmistajalla XX liian matalat rimmit (ja juuri niissä kiekoissa jotka muuten ehkä olisivatkin hyviä), valmistajalla XXX rimmit plussalla, liian pyöreät tms. ja siksi ne eivät ole omaan makuun. Kaikilta kyllä löytyisi siis jotain hyvää, ihan varmasti – mutta suht neuroottinen tyyppi ei ole kaikkiruokainen.
Ja vaikka Innovaa (ja Innovan valmistamia kiekkoja) siis heitän ja olen aina heittänyt, ei tietenkään sieltäkään repertuaarista mua kaikki miellytä – vaan päinvastoin, oikeastaan todella pieni prosentti toimii mulle. Mutta vaikka jotkut on brändistä mitä mieltä tahansa (kaikesta itsekään ole fiiliksissä), niin taas tullaan aiemmin mainittuun vanhaan sanontaan takaisin, ei se vaihtamalla parane. Se on se fiilis ja kokonaisuus... mä oon enemmän tuttu hyvä albumi alusta loppuun kuin uusi hittikokoelma randomilla soittimeen -mies.
Ai juma, kauheessa kiireessä tuli kunnon tajunnanvirtaa!
51
Treenipäiväkirjat / Vs: Kempsterin KGB
« on: 21.12.16 - klo:12:28 »
Viime lauantaina nätissä pikku pakkaskelissä pari rundia rentoa kisailua Talissa, klassisen Tonttu Openin merkeissä. Suurin osa tiimatoista oli sen verran jäässä, että todella kuluneissa nastakengissä niiltä heittämisestä ei itsellä meinannut tulla mitään. Ihmettelen suuresti kun monet heitti ilman nastoja eikä edes meinannut liukastua, toki ne kuluneet nastat ja kova pohja on pahempi kuin pehmeä kumipohja – tai sit mä heitän vaan ihan liian kevyesti enkä junttaa kunnolla?!? No eipä siinä, muuten heittäminen oli mukavaa ja ihan ok-tasoista, sulat tiimatot tosin olis säästänyt pari heittoa ja parantanut sijoitusta.
Myös sunnuntaina työt ja perhe-elämä tarjosivat vähän tasoitusta, niin suunnistin aamulla Meilahden viikkorahakisoihin – ja sinnehän oli hieno talvikeli taas houkutellut mukavasti about 40 pelaajaa. Luvassa oli 2 x 21 väylää spesiaalimpaa Meikkua. Ensimmäinen kierros oli pientä vuoristorataa, meni ihan jees mutta vähän epäonni varjosti (-7). Toinen rundi olikin sitten jo paljon parempi (-15), vaikka kierroksen alkuun tulikin yksi ruma sylky-rolliliuku-nännihylky-kakkos-nelonen, niin ei se kierrosta pilannut – koska onneksi sipuli oli suojattu paksulla villalla! Ja nyt oli mukava pelata vs. lauantainen liukastelu Talissa, sillä pieni yöllä satanut lumikerros mahdollisti hyvän pidon.
Mutta ei Meikussa niin vaan voiteta vaikka pelaa hyvin (ja 42 väylää 22 alle on aika hyvä), varsinkaan jos Piippo on tikissä (jolle hävisin neljä heittoa:P) – mutta kakkossija + ihan ok joulubonuksetkin kelpaa kyllä!
Tämän kauden kisailut on yhtä kisaa vaille historiaa, joulupäivänä pitäisi vielä puolustaa synnyinseudulla kaveriporukan Jeppis Bogey Disc Golf Championship -titteliä.
Sitten tarkennetaankin jo katsetta kauteen 2017, joka luonnollisesti ja virallisesti alkaa sunnuntaina 8.1. Meilahden Milleniumilla. Mutta talvella, ehkä helmi-maaliskuussa olisi suunnitelmissa käydä moikkaamassa Fuengirolassa asuvaa kaveria – ja kun siellä nyt on vieressä se uusi DiscGolfPark Mijas, niin siinähän hoituisi mukavasti samalla etelän treenileiri! Tuo reissu tosin on vasta suunnitteluvaiheessa, eikä budjettia ole kartoitettu saati lupiakaan vielä anottu… (sormet ristissä;).
Hyvät joulut kaikille blogin seuraajille!
Myös sunnuntaina työt ja perhe-elämä tarjosivat vähän tasoitusta, niin suunnistin aamulla Meilahden viikkorahakisoihin – ja sinnehän oli hieno talvikeli taas houkutellut mukavasti about 40 pelaajaa. Luvassa oli 2 x 21 väylää spesiaalimpaa Meikkua. Ensimmäinen kierros oli pientä vuoristorataa, meni ihan jees mutta vähän epäonni varjosti (-7). Toinen rundi olikin sitten jo paljon parempi (-15), vaikka kierroksen alkuun tulikin yksi ruma sylky-rolliliuku-nännihylky-kakkos-nelonen, niin ei se kierrosta pilannut – koska onneksi sipuli oli suojattu paksulla villalla! Ja nyt oli mukava pelata vs. lauantainen liukastelu Talissa, sillä pieni yöllä satanut lumikerros mahdollisti hyvän pidon.
Mutta ei Meikussa niin vaan voiteta vaikka pelaa hyvin (ja 42 väylää 22 alle on aika hyvä), varsinkaan jos Piippo on tikissä (jolle hävisin neljä heittoa:P) – mutta kakkossija + ihan ok joulubonuksetkin kelpaa kyllä!
Tämän kauden kisailut on yhtä kisaa vaille historiaa, joulupäivänä pitäisi vielä puolustaa synnyinseudulla kaveriporukan Jeppis Bogey Disc Golf Championship -titteliä.
Sitten tarkennetaankin jo katsetta kauteen 2017, joka luonnollisesti ja virallisesti alkaa sunnuntaina 8.1. Meilahden Milleniumilla. Mutta talvella, ehkä helmi-maaliskuussa olisi suunnitelmissa käydä moikkaamassa Fuengirolassa asuvaa kaveria – ja kun siellä nyt on vieressä se uusi DiscGolfPark Mijas, niin siinähän hoituisi mukavasti samalla etelän treenileiri! Tuo reissu tosin on vasta suunnitteluvaiheessa, eikä budjettia ole kartoitettu saati lupiakaan vielä anottu… (sormet ristissä;).
Hyvät joulut kaikille blogin seuraajille!
52
Välinekeskustelu / Vs: Discmania
« on: 20.12.16 - klo:12:59 »P-P1x
Soft nimenomaan soft! Huomaako että oon jonkinverran päivittäin äfvitostellut tota sivua nyt kun on vielä ilmaset postit, ja jouluksi ehtii?? En ottanu kun 5 kpl!
Ja se siitä Miguelin suunnitelmasta aloittaa puttaamaan kovemmilla puttereilla
53
Treenipäiväkirjat / Vs: Kempsterin KGB
« on: 15.12.16 - klo:11:58 »
Jatketaan...
En ole ihan varma ymmärsinkö kysymyksen oikein? Tai ymmärsin varmasti, mutta kahdella tapaa... eli vastaan molempiin versioihin (+ kaksi ekstra vastausta;).
1.1. Tähän asti ehkä muistettavin unelmahetki Talin radalla on kun pelasin sen ensimmäisen kerran miinukselle viikkokisoissa (muutamia treenirundeja oli mennyt alle joskus aiemmin mutta viikkokisa tuntui paremmalta ja virallisemmalta). Se oli semmonen tietynlainen apina mikä oli roikkunut pitkään selässä, ja vihdoin kun sen sai karistettua niin tuntui että on saavuttanut ns. next levelin ja se tuntui unlemahetkeltä.
1.2. Toinen unelmahetki tuli koettua Talissa kevättalvella 2015 voittamalla PDGA-kisa! Pelasin kolme todella hyvää kisakierrosta! Ensimmäinen voitto ja vielä kotiradalla, eikä kanssakilpailijatkaan olleet huonoja (sillosella ratingilla mahduin nippa nappa kahdenkympin sakkiin). Olin voitosta niin häkeltynyt että en edes oikein tajunnut sitä heti, saati osannut juhlia... mutta kyllä se maistui makoisalta ja on jäänyt mieleen ehkä isoimpana unelmahetkenä.
1.3. Tali Openissa sijoittuminen podiumille olisi todellinen unelmahetki! Mutta yksistään jo Tali Open -kisan pelaaminen on aina unelmahetki.
1.4. Talissa pelaaminen on lähes aina nautittavaa! Ja vaikka Talissa kierroksilla onkin yleensä paljon hetkiä jolloin ei mikään meinaa onnistua, haluaisi keskeyttää ja aloittaa ykköseltä uudestaan... niin silti Talissa tulee koettua jokaisella rundilla unelmahetkiä, jotkut ovat pienempiä ja jotkut isompia – kun ilta-aurinko siivilöytyy puiden välistä hyväilemään milliin leikattua nurtsia ja kauniita väyliä on unelmahetki, se kun näkee Kettu Kiekkolaisen on unelmahetki, se kun Talissa saavuttaa jonkun itselleen asettaman tavoitteen on unelmahetki!
Veikkola on hyvä rata, ihan mielekäs pelata tuollaisenaankin... Mutta toki kysyttäessä (eikä edes aina tarvi kysyä) mulla on mielipide ja "parannusehdotus" moneenkin väylään ja asiaan;). Mutta jos vain yhtä väylää saisin muuttaa mieleisekseni? Hmmm... ehkä kakkosväylältä ottaisin sieltä vasemmalta reitiltä ainakin yhden tai jopa ne pari pientä tuuripuuta pois.
Ei kyllä nyt äkkiseltään muistu mieleen mikä juttu oli kyseessä... eiku joo, nyt muistan (lunttasin)! Kyllä siinä tais olla kyse par-luvuista ja saariväylistä, par-keskustelua en nyt aloita (vaikka vielä ehkä aloitankin). Mutta siis saariväylät, moni taitaa tietääkin että minä tykkään saariväylistä! Varsinkin semmoisista joissa tulee eroa se 1-2 heittoa, joissa tehdään yleisesti joko pirkko, par tai bogey. Eikä mua häiritse vaikka se on "keinotekoisesti" tehty tikuilla, heinäpaaleilla, naruilla jne. – mutta mielummin toki mahdollisimman luonnonmukainen esim. vesiesteellä (näitä on vaan valitettavan vähän).
Ja perään vielä kysymättä mun top5-lista lempi saariväylistä (ei paremmuusjärjestyksessä);
1. Järvan munuainen
2. Skellefteån hiekkalaatikko
3. Talin saariväylä
4. Kivikon ykkönen
5. Ylivieskan tuplasaari
Tuohon en kyllä lähtis. Nämä nykyiset tasaluvutkin näyttää tuottavan monille vaikeuksia ja niistä jo irtoaa tarpeeksi kalabaliikkia
1. Kuvaile unelma hetki Talin radalla.
En ole ihan varma ymmärsinkö kysymyksen oikein? Tai ymmärsin varmasti, mutta kahdella tapaa... eli vastaan molempiin versioihin (+ kaksi ekstra vastausta;).
1.1. Tähän asti ehkä muistettavin unelmahetki Talin radalla on kun pelasin sen ensimmäisen kerran miinukselle viikkokisoissa (muutamia treenirundeja oli mennyt alle joskus aiemmin mutta viikkokisa tuntui paremmalta ja virallisemmalta). Se oli semmonen tietynlainen apina mikä oli roikkunut pitkään selässä, ja vihdoin kun sen sai karistettua niin tuntui että on saavuttanut ns. next levelin ja se tuntui unlemahetkeltä.
1.2. Toinen unelmahetki tuli koettua Talissa kevättalvella 2015 voittamalla PDGA-kisa! Pelasin kolme todella hyvää kisakierrosta! Ensimmäinen voitto ja vielä kotiradalla, eikä kanssakilpailijatkaan olleet huonoja (sillosella ratingilla mahduin nippa nappa kahdenkympin sakkiin). Olin voitosta niin häkeltynyt että en edes oikein tajunnut sitä heti, saati osannut juhlia... mutta kyllä se maistui makoisalta ja on jäänyt mieleen ehkä isoimpana unelmahetkenä.
1.3. Tali Openissa sijoittuminen podiumille olisi todellinen unelmahetki! Mutta yksistään jo Tali Open -kisan pelaaminen on aina unelmahetki.
1.4. Talissa pelaaminen on lähes aina nautittavaa! Ja vaikka Talissa kierroksilla onkin yleensä paljon hetkiä jolloin ei mikään meinaa onnistua, haluaisi keskeyttää ja aloittaa ykköseltä uudestaan... niin silti Talissa tulee koettua jokaisella rundilla unelmahetkiä, jotkut ovat pienempiä ja jotkut isompia – kun ilta-aurinko siivilöytyy puiden välistä hyväilemään milliin leikattua nurtsia ja kauniita väyliä on unelmahetki, se kun näkee Kettu Kiekkolaisen on unelmahetki, se kun Talissa saavuttaa jonkun itselleen asettaman tavoitteen on unelmahetki!
2. Mitä väylää muuttaisit Veikkolan radalla, jos voisit parantaa yhtä väylää haluamallasi tavalla mieleiseksesi ja miten.
Veikkola on hyvä rata, ihan mielekäs pelata tuollaisenaankin... Mutta toki kysyttäessä (eikä edes aina tarvi kysyä) mulla on mielipide ja "parannusehdotus" moneenkin väylään ja asiaan;). Mutta jos vain yhtä väylää saisin muuttaa mieleisekseni? Hmmm... ehkä kakkosväylältä ottaisin sieltä vasemmalta reitiltä ainakin yhden tai jopa ne pari pientä tuuripuuta pois.
Joitakin postauksia aiemmin oli maininta sivuraideuhan kohdalla että "mutta ei mennä nyt siihen, ehkä myöhemmin" vaan en muista oliko se par-keskustelu vai jokin muu matopurkki. Muistatko sinä? Joku pitkähkö postaus se oli.
Ei kyllä nyt äkkiseltään muistu mieleen mikä juttu oli kyseessä... eiku joo, nyt muistan (lunttasin)! Kyllä siinä tais olla kyse par-luvuista ja saariväylistä, par-keskustelua en nyt aloita (vaikka vielä ehkä aloitankin). Mutta siis saariväylät, moni taitaa tietääkin että minä tykkään saariväylistä! Varsinkin semmoisista joissa tulee eroa se 1-2 heittoa, joissa tehdään yleisesti joko pirkko, par tai bogey. Eikä mua häiritse vaikka se on "keinotekoisesti" tehty tikuilla, heinäpaaleilla, naruilla jne. – mutta mielummin toki mahdollisimman luonnonmukainen esim. vesiesteellä (näitä on vaan valitettavan vähän).
Ja perään vielä kysymättä mun top5-lista lempi saariväylistä (ei paremmuusjärjestyksessä);
1. Järvan munuainen
2. Skellefteån hiekkalaatikko
3. Talin saariväylä
4. Kivikon ykkönen
5. Ylivieskan tuplasaari
Laitetaanpas siihen tällainen hatusta reväisty täky, että mitä jos väyläpar voisi olla yhden desimaalin tarkkuudella? Uhka vai mahdollisuus? Par 3,7?
Tuohon en kyllä lähtis. Nämä nykyiset tasaluvutkin näyttää tuottavan monille vaikeuksia ja niistä jo irtoaa tarpeeksi kalabaliikkia
54
Treenipäiväkirjat / Vs: Kempsterin KGB
« on: 14.12.16 - klo:19:25 »
Jes, hienoa! Hoidetaas ask me anything alta pois, niin mahtuu uusia kysymyksiä...
1. Mitä merkkiä heittäisit, jos et Innovaa?
Hmmm... Aika paha. Millenniumia ja Discmaniaa, mutta ei taida kelvata vastaukseksi koska Innovahan nekin valmistaa. En ainakaan luultavasti Trilogyä koska niillä on liian plussaset rimmit, enkä Discraftia koska niillä on liian matalat rimmit. Enkä ainakaan Vibramin kumeja, no ehkä -30°C pakkasessa. Ehkä Legacya tai DGA:ta (sitä ei vaan Suomesta oikein saa), molemmilla ihan hyviä kiekkoja... tai ehkä Prodigyä, Prodiscusta ja MVP:tä? Luultavasti jotain kunnon sekasikiö bägiä??? Mutta jos vain yhtä merkkiä, niin ehkä Gatewayta – niillä on hyviä kiekkoja, tarpeeksi simppeli mallisto ja hyvännäköset stämpit (ja se olis erikoista sekä hauskaa koska niillä ei oikein kukaan heitä;).
2. Lemppari ei-Innovan tehtaan kiekko?
Paljon on hyviä kiekkoja monilla valmistajilla, tosin ei ole montaa heittoa kokemusta joten vaikea sanoa lempparia... mutta päällimmäisenä mieleen on jäänyt Prodigyn A1, ylivakain midari mitä oon ikinä heittänyt – Gatori joka on vetänyt steroideja!
3. Luettele Suomen top 5 -väylät
Tali #1 (paras aloitusväylä, kuumottelee ja jännittää... kun tässä klaaraa avausheiton niin kierros on paljon helpompi).
Köykärinmäki #1 (mukava aloitusväylä, reilu satku suoraan alamäkeen puiden välistä ja kori kuumottavalla rollikummulla).
Ylivieska #16 (tuplasaariväylä, se on joko kakkonen tai dropparin kautta bogi, seiftisaaren kautta ei ole pokkaa nössöillä kolmosta).
Kaatis #9 (hieno ja haastava pitkä metsä par-nelonen, johon kolmonen on maailmanluokan suoritus).
Riutta #18 (maukas loiva ja pitkä alamäkiliidättely joka vaati hyvän heiton).
4. Ja top 5 radat. Saa perustella
Tali, Helsinki
Mukkula, Lahti
Sahanmäki, Hyvinkää
Västerby, Tammisaari
Frisbeegolfkeskus, Pohjankuru
Sama perustelu pätee noihin kaikkiin ratoihin; eli niissä on hyvä sekoitus monipuolisia, lyhyitä ja pidempiä, tiukkoja sekä avoimempia väyliä, hyvä heitto palkitaan ja huonosta heitosta rangaistaan joko mörrillä tai outilla – eikä noilla radoilla pärjää pelkällä hehtaari pyssyllä tai "tonne jonnekki hanat" -tyylillä, vaan monipuolisella heittovalikoimalla, tarkkuudella ja maltilla.
1. Mitä merkkiä heittäisit, jos et Innovaa?
Hmmm... Aika paha. Millenniumia ja Discmaniaa, mutta ei taida kelvata vastaukseksi koska Innovahan nekin valmistaa. En ainakaan luultavasti Trilogyä koska niillä on liian plussaset rimmit, enkä Discraftia koska niillä on liian matalat rimmit. Enkä ainakaan Vibramin kumeja, no ehkä -30°C pakkasessa. Ehkä Legacya tai DGA:ta (sitä ei vaan Suomesta oikein saa), molemmilla ihan hyviä kiekkoja... tai ehkä Prodigyä, Prodiscusta ja MVP:tä? Luultavasti jotain kunnon sekasikiö bägiä??? Mutta jos vain yhtä merkkiä, niin ehkä Gatewayta – niillä on hyviä kiekkoja, tarpeeksi simppeli mallisto ja hyvännäköset stämpit (ja se olis erikoista sekä hauskaa koska niillä ei oikein kukaan heitä;).
2. Lemppari ei-Innovan tehtaan kiekko?
Paljon on hyviä kiekkoja monilla valmistajilla, tosin ei ole montaa heittoa kokemusta joten vaikea sanoa lempparia... mutta päällimmäisenä mieleen on jäänyt Prodigyn A1, ylivakain midari mitä oon ikinä heittänyt – Gatori joka on vetänyt steroideja!
3. Luettele Suomen top 5 -väylät
Tali #1 (paras aloitusväylä, kuumottelee ja jännittää... kun tässä klaaraa avausheiton niin kierros on paljon helpompi).
Köykärinmäki #1 (mukava aloitusväylä, reilu satku suoraan alamäkeen puiden välistä ja kori kuumottavalla rollikummulla).
Ylivieska #16 (tuplasaariväylä, se on joko kakkonen tai dropparin kautta bogi, seiftisaaren kautta ei ole pokkaa nössöillä kolmosta).
Kaatis #9 (hieno ja haastava pitkä metsä par-nelonen, johon kolmonen on maailmanluokan suoritus).
Riutta #18 (maukas loiva ja pitkä alamäkiliidättely joka vaati hyvän heiton).
4. Ja top 5 radat. Saa perustella
Tali, Helsinki
Mukkula, Lahti
Sahanmäki, Hyvinkää
Västerby, Tammisaari
Frisbeegolfkeskus, Pohjankuru
Sama perustelu pätee noihin kaikkiin ratoihin; eli niissä on hyvä sekoitus monipuolisia, lyhyitä ja pidempiä, tiukkoja sekä avoimempia väyliä, hyvä heitto palkitaan ja huonosta heitosta rangaistaan joko mörrillä tai outilla – eikä noilla radoilla pärjää pelkällä hehtaari pyssyllä tai "tonne jonnekki hanat" -tyylillä, vaan monipuolisella heittovalikoimalla, tarkkuudella ja maltilla.
55
Treenipäiväkirjat / Vs: Kempsterin KGB
« on: 13.12.16 - klo:23:33 »
Pitkä tauko blogissa. Myös taukoa radoilta ja varsinkin kisoista on tullut pidettyä, mitä nyt muutama hupirundi ja Meikun viikkokisakierros kun kelit oli jees – mutta viimeiseen kolmeen viikkoon vain joitain satunnaisia kenttätreenejä, putteja Frisbeepointilla ja yhdet hallitreenit (jotka huomenna taas, jes!). Lauantaina olisi tarkoitus pelata klassinen Tonttu Open Talissa, jos ruuhka-aika antaa myöten...
Vaikka lötä onkin lentänyt laiskahkosti, niin silti frisbeegolf on mukana jokapäiväisessä elämässä; niin työprojektien kautta kuin harrastustoiminnan, saunapalavereiden, keskusteluiden, videoiden ja ainakin ajatuksen tasolla – toki nuo ei fyysisiä distancemetrejä tarjoa eikä ratingia nosta, mutta kyllä ne opettaa pelistä paljon. Lupaan että se näkyy ensi kaudella. Monta lajiin liittyvää merkintää on reissuvihkoon rustattu ja otsalohkoon tallennettu, ihan ajatuksen kera (offseasonin aikana tänne päätyy osa, raakana tai muokattuna) – jos ne saa käytännössä toimimaan edes lähellekään niin hyvin kuin paperilla, niin ensi kauden tavoitteet on "helposti" saavutettavissa.
Olen miettinyt että miten blogia saisi aktiivisemmaksi, joulukalenteri-ideaa mietin mutta Mikko ja Tane vei sen... Jotain pitäisi keksiä?!? Auttakaa lukijat, auttakaa! Heittäkää kysymyksiä, aiheita, haasteita tai mitä vaan niin otan koppia
Vaikka lötä onkin lentänyt laiskahkosti, niin silti frisbeegolf on mukana jokapäiväisessä elämässä; niin työprojektien kautta kuin harrastustoiminnan, saunapalavereiden, keskusteluiden, videoiden ja ainakin ajatuksen tasolla – toki nuo ei fyysisiä distancemetrejä tarjoa eikä ratingia nosta, mutta kyllä ne opettaa pelistä paljon. Lupaan että se näkyy ensi kaudella. Monta lajiin liittyvää merkintää on reissuvihkoon rustattu ja otsalohkoon tallennettu, ihan ajatuksen kera (offseasonin aikana tänne päätyy osa, raakana tai muokattuna) – jos ne saa käytännössä toimimaan edes lähellekään niin hyvin kuin paperilla, niin ensi kauden tavoitteet on "helposti" saavutettavissa.
Olen miettinyt että miten blogia saisi aktiivisemmaksi, joulukalenteri-ideaa mietin mutta Mikko ja Tane vei sen... Jotain pitäisi keksiä?!? Auttakaa lukijat, auttakaa! Heittäkää kysymyksiä, aiheita, haasteita tai mitä vaan niin otan koppia
56
Treenipäiväkirjat / Vs: Saturin Miikan mutinat
« on: 13.12.16 - klo:23:11 »
Sahanmäen #12 on hyvä väylä (mun mielestä) juuri tuollaisena! Olen monesti sen pelannut ja en ole ikinä edes ajatellut pelaavani metsän läpi, en suoraan enkä puolesta välistä oikoen, vaan aina pelannut väylää pitkin – toki joskus on feidannut liian aikaisin (kerran mennyt myös pitkäksi avaus:P) tai kopsahtanut puuhun ja on joutunut tuuriajolle ja seikkailemaan metsän läpi. Kunhan ei oikeanpuoleiseen mörriin syvälle joudu niin aina tosta pitäis par jumpata, joka tosin tuntuu reitistä riippumatta aika pahalta... puhumattakaan bogista.
Eihän se väylä ole edes hirveän kapea, mutta 100 metriä pitäis pillisuoraan päästä ja sweetspotti on aika pieni, mistä linja korille on täysin esteetön. Tohon väylään tarvii saman heiton kuin moneen muuhunkin Sahanmäen (ja lukemattomien muidenkin Suomen ratojen väyliin), eli satkun suoran ja birdiepaikoilla ollaan – jos se heitto on hanskassa niin sitten ei edes tuu mieleen lähteä metsäretkelle. Mutta toki se puufortuna houkuttelee jos ei lapanen riitä mutkaan, eikä siinä mitään mutta aika fifty-sixty arpapeliä se on, ja vielä pari arpaa putkeen pitäis osua.
Eihän se väylä ole edes hirveän kapea, mutta 100 metriä pitäis pillisuoraan päästä ja sweetspotti on aika pieni, mistä linja korille on täysin esteetön. Tohon väylään tarvii saman heiton kuin moneen muuhunkin Sahanmäen (ja lukemattomien muidenkin Suomen ratojen väyliin), eli satkun suoran ja birdiepaikoilla ollaan – jos se heitto on hanskassa niin sitten ei edes tuu mieleen lähteä metsäretkelle. Mutta toki se puufortuna houkuttelee jos ei lapanen riitä mutkaan, eikä siinä mitään mutta aika fifty-sixty arpapeliä se on, ja vielä pari arpaa putkeen pitäis osua.
57
Frisbeegolf / Vs: Lajin parissa tapahtuu
« on: 05.12.16 - klo:22:48 »
Hieno uutinen! Feldberg is back, ja pitkästä aikaa parralla varustettuna
Koko artikkeli: https://discgolf.ultiworld.com/2016/12/05/feldberg-returns-first-competitive-action-since-spinal-surgery/
Koko artikkeli: https://discgolf.ultiworld.com/2016/12/05/feldberg-returns-first-competitive-action-since-spinal-surgery/
58
Treenipäiväkirjat / Vs: Pyhän Mikaelin pelit
« on: 25.11.16 - klo:18:55 »Puttikin yllättäen kulki, ja aloinkin vähän pohtia että olisiko se kova putteri sittenkin parempi, että lähteekö se kädestä jotenkin tasalaatuisemmin.
Jos on tottunut pehmeeseen ja tahmeeseen, niin kovaan ja liukkaaseen totuttelu saattaa kestää... Mutta todellakin lähtee tasalaatuisemmin! Ja lupaan että alkaa kierrostuloksistakin lähtemään heittoja
...kaukolämpöputkien vuoksi totaalisesti myllättävä 9 väylä, josta tulee "Suomen pisin pilliväylä"...
Harmi sinällään, koska tuo on todella hyvä ja jotenkin ainutlaatuinen väylä... No mutta, Suomen pisin pilliväyläkin kuulostaa kyllä hyvältä
59
Frisbeegolf / Vs: Sääntöaiheisia kysymyksiä
« on: 25.11.16 - klo:18:24 »
1. Jos on kepitetty potti ja on ilmoitettu että se on out of bounds – olkoon se sitten sula, tyhjä, jäässä tai vaikka täynnä löytökiekkoja niin sieltä ei saa (mutta toki sääntöjen vastaisesti voi) pelata.
2. Jos ei lammikkoa ole kepitetty mutta se on ilmoitettu ob-alueeksi, niin sama homma kuin ykkösessä.
3. Jos jorpakko ei ole ob:ta koska joku on niin ilmoittanut (oli kepit tai ei), niin sieltä voi pelata jos pystyy.
Harvinaisen selvää
2. Jos ei lammikkoa ole kepitetty mutta se on ilmoitettu ob-alueeksi, niin sama homma kuin ykkösessä.
3. Jos jorpakko ei ole ob:ta koska joku on niin ilmoittanut (oli kepit tai ei), niin sieltä voi pelata jos pystyy.
Harvinaisen selvää
60
Tekniikkakeskustelu / Vs: Apuja avaukseen / draiviin
« on: 21.11.16 - klo:22:00 »
Samaa "ongelmaa" näkee aika monilla, että voimaa tuottavan takajalan varpaat osoittaa taaksepäin. Se vaikuttaa voimantuottoon merkittävästi – saattaa vaikuttaa myös tarkkuuteen, koska tuosta asennosta kun jalalla "ponnistaa" niin vartalonkiertoa ja muuttujia tulee mukaan enemmän. Ja mitä vähemmän saa jaloista voimaa niin sitä enemmän joutuu heittämään kädellä, joka ei ole hyvä juttu.
Miten tuosta voisi opetella pois ja korjata "virhettä"... Noh, se onkin helpommin sanottu kun tehty – ja aivan varmasti jonkun aikaa heitossa kärsii joku muu tai jopa moni muu asia, kun joutuu keskittymään enemmän jalkoihin.
Käden taakseviennin lyhentäminen ja päänkäännön vähentäminen saattaa auttaa, jolloin vartalonkiertoa tulee automaattisesti vähemmän (eli ei mennä niin perse edellä ja samalla kantapää edellä), saattaa ensin tuntua että lyhyemmällä vedolla ei saa samoja tehoja irti kuin pitkällä vedolla, mutta nyt se jalan "oikea" asento puolestaan kompensoi voimantuotossa.
Lyhentämällä ristiaskeleita ja varsinkin sitä viimeistä pitäisi homman myös onnistua, mutta jos lantio ja sitä myöten jalat kääntyy luonnollisesti pakitusvaihteelle, niin toki tuntuu vaikealta ja ehkäpä tyhmältä – siinä saattaa aluksi jopa kompastua omiin jalkoihinsa...
Tämmösillä vinkeillä on muutamalta kaverilta saatu tuo ongelma fiksattua. Toivottavasti jeesas
Miten tuosta voisi opetella pois ja korjata "virhettä"... Noh, se onkin helpommin sanottu kun tehty – ja aivan varmasti jonkun aikaa heitossa kärsii joku muu tai jopa moni muu asia, kun joutuu keskittymään enemmän jalkoihin.
Käden taakseviennin lyhentäminen ja päänkäännön vähentäminen saattaa auttaa, jolloin vartalonkiertoa tulee automaattisesti vähemmän (eli ei mennä niin perse edellä ja samalla kantapää edellä), saattaa ensin tuntua että lyhyemmällä vedolla ei saa samoja tehoja irti kuin pitkällä vedolla, mutta nyt se jalan "oikea" asento puolestaan kompensoi voimantuotossa.
Lyhentämällä ristiaskeleita ja varsinkin sitä viimeistä pitäisi homman myös onnistua, mutta jos lantio ja sitä myöten jalat kääntyy luonnollisesti pakitusvaihteelle, niin toki tuntuu vaikealta ja ehkäpä tyhmältä – siinä saattaa aluksi jopa kompastua omiin jalkoihinsa...
Tämmösillä vinkeillä on muutamalta kaverilta saatu tuo ongelma fiksattua. Toivottavasti jeesas