Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Treenipäiväkirjat => Topic started by: Henruso on 27.04.13 - klo:13:29
-
Kait se pitää nyt vain itsekin aloittaa tämmöisen treenilogin/-blogin ylläpito, kun se tuntuu olevan niin kovin muotia tätänykyä.
Listataans tähän alkuun ensin vähän asioita, joita tästä kirjoittelusta tulisi saada ainakin itse irti:
1) Säännöllinen reenaaminen. Kun kirjoittaa kaiken kansan nähtäväksi asioita ja lupailee kaikkea maan ja taivaan väliltä, niin kenties sosiaalinen paine ajaisi apinan useimmin korin ja/tai radan luokse.
2) Kehityksen seuraaminen. Asioita on vain yksinkertaisesti helpompi seurata ja verrata kun on jotakin konkreettista paperilla.
3) Sekalaisten muistiinpanojen teko. Sama perustelu kuin edellisessä kohdassa.
4) Avautuminen. Se on minusta jotenkin vain paljon korrektimpaa avautua turhautuessa omassa aloittamassaa blogissa, kuin jonkun toisen perustamassa sekalaisessa keskustelussa. Pitäähän se miehellä nyt olla paikka jossa huutaa. Enemmän huutelua täällä = vähemmän huutelua radalla (?).
5) Sisäisen kirjailijan valloilleen päästäminen. Kirjoittelu on kivaa.
-
Listataans tähän alkuun nyt vähän speksejä itsestä, mikäli jotakuta lukijaa sattuisi kiinnostamaan:
Nimi: Henri Makkonen
Ikä: 27
Fribatausta: Takana kolme kautta fribailua, joista kaksi kautta viikkokisoja ja yksi kausi varsinaista kisailua. Skidinä (n. 15 vuotta takaperin) myös vähän sekalaista säätöä fribagolfia ja ultimatea.
Muu (kilpa)urheilutausta: Pöytätennistä n. 14 vuotta, parhaimmillaan Valioluokassa ja mestaruussarjassa. Ranteen loukkaantuminen päätti uran, nyt fribaa tilalle. Pool-biljardia muutaman vuoden ajan, ei mainittavampia kisamenestyksiä (vielä), mutta toisaalta eipä ole tullut paljoa kisattuakaan. Nykyisin kesäisin fribaa, talvet poolia.
Entisiä ja nykyisiä harrastuksia myös: punttisali, uinti, hiihto, tennis, sulkapallo, pesäpallo, pokeri, snooker ja rantalenttis.
Rating: vaihteli viimekesänä välillä 873-892, nyt 888.
PDGA-numero: 53539
Kisaholarit: 1 kpl, Nummelanharjun 2., 2012 amatööritourilla
Omat vahvuudet ja heikkoudet fribaajana käyn myöhemmin tavoitteiden yms. kanssa läpi...
-
Seuraavaksi voisi hieman laittaa tämän kauden 2013 tavoitteita verrattuna kauden 2012 tasoon. Päivitetään sitten listaa sitä mukaa jos ja kun tavoitteet tarkentuvat/muuttuvat kauden myötä.
1a) Rating kauden lopuksi: 888 --> 915 - 920
1b) Paras kierros-rating: 918 --> 940 - 950
1c) Huonoin kierros-rating: 838 :D --> 875
2) Kilpailuaktiivisuus: viikkokisoja n. 15-20 kpl, 5 kisaa --> Saman verran viikkareita, 6-7 kisaa
3a) Rysty-distance: 120 m --> 140-150 m (kävin heittää ekaa kertaa pari päivää sit täyttä draivia, ja meni jo n. 135 m, joten tää on jo kohtuu hyvällä mallilla =))
3b) Rysty-avaukseen lisää varmuutta. Tällä hetkellä pituutta löytyy, mutta lähtee vähän joka puolelle. Ratkaisu (?): aletaan heittämään huomattavasti enemmän putterilla ja midarilla avauksia, nyt kun putterillakin alkaa olemaan jo ihan kohtuu mitat.
4) Fore-distance: 90-95 m --> 105 - 110 m
5a) Alle 12 m putteihin lisää tasaisuutta. Itse varsinaista keskimääräistä upotusprosenttia ei tarvitse paljoa parantaa, kunhan vain päästäisiin niistä aivan kauheista puttipäivistä kokonaan eroon. Ts. pyritään pitämään putti aina vähintäänkin kohtuullisella tasolla. Paino sanalla pyritään.
5b) Yli 12 m putin opettelu kunnolla. Tällä hetkellä tuntuu että putista katoaa helposti tatsi kun mennään etäisyyksiin +12 metriä. Ts. pitkän putin tekniikkaa pitäisi työstää.
6) Täyttää "aukot", jotka tällä hetkellä löytyvät kiekkovalikoimassa.
7) LOPETTAA ININÄ SIELLÄ KIESSILLÄ JA KESKITTYÄ PELIIN. Inistään sitten täällä forumilla vaikka senkin edestä...
8 ) Aloittaa mahdollisesti rollerin opettelu jossain loppukesästä. Paino sanalla aloittaa = ei tarvitse vielä kunnnolla oppia.
-
Seuraavassa bägin sisältö nyt kauden 2013 alussa. Vaihtelee hieman fiiliksen, päivän ja radan mukaan. (Luvuissa tulee ottaa huomioon että kämmen maksimit tällä hetkellä jossain vajaassa 100 metrissä.)
- 2-4 x D P2, pari kuluneempaa ja yksi lähes bränikkä --> putteihin ja kaikenlaisiin rystyheittoihin 0-80 m
- 1 x Basic Jokeri, jyrkkiin rystyhysseihin ja kovan tuulen heittoihin, ei aina mukana
- 2-3 x FLX Buzzz, rystyheitot 50-100 m, kämmenheitot 0-70 m
- 1 x Z Buzzz, samat kuin edellisessä, hieman vakaampi, ei aina mukana
- 1 x ESP Meteor, kämmen- ja rystyantsat 0-50 m, pelastukset puiden takaa
- 1 x Star Coyote, 50-90 m pillisuorat heitot, jos ei putterilla "fiilistä", ei aina mukana
- 1-2 x Champion/Star TL, rystyflippeihin, kovaa heitettäviin tunneleihin, rysty- ja kämmenheittoihin 50-110 m
- 2 x Champion/Star Tiippari, kaikenlaisiin heittoihin rystyllä ja kämmenellä 50-120 m
- 1 x Star Firebird, matalat hysset, tuuliheitot ja kämmenet jotka eivät saa flipata 60-100 m
- 1 x Champion Wraith, kämmenet 70-90 metriä ja upsit
- 1 x Star Wraith, foret 70-100 m kun Dessu/Champion Wraith/Firebird liian vakaita, mutta Tiipparit liian alivakaita, ei aina mukana
- 1 x Star Wraith (kuvuton), todella vakaa, silloin kun tarvii hyssettää eikä saa missään nimessä mennä suoraan, ei aina mukana
- 1 x Star Sidewinder, rystyantsat 100-120 m
- 1 x ESP Nuke (+ 175 g), korkeat pommihysset rystyllä --> Saattaa olla että jää kohta kokonaan laukusta pois kun tuntuu nykyään Dessuillakin lähtevän pommihysse, ollut todennäköisesti messissä, koska rimmi istuu käteen niin hyvin
- 3-4 x Star Dessu (+ 170 g), sekalaiset rystyt +100 m ja kämmenet +70 m
- 1 x Blizzard Champion Dessu/Boss (+ 155 g), rystyt 100-135 m tuulettomissa olosuhteissa, ei aina mukana
Huomasin tuosa tosiaan tällä viikolla että kuivaharjoittelun, videoiden katsomisen ja putteriheittojen myötä tullut talvella huomattavasti lisää tehoja niin rystyihin kuin kämmeniinkin (rystyllä distancemaksimit kasvoivat talven aikana n. 120 m --> n. 135 m). Tämä asettaakin uusia haasteita kiekkovalikoimaan, että rupeaa kiekot flippailemaa herkästi pidemmissä heitoissa. Muutenkin kiekkovalikoimassa löytyy vielä aukkoja, jotka tulisi saada täytettyä mahd. nopeasti. Seuraavia puutteita löytyy vielä toistaiseksi:
- Ensinnäkin tarvittaisiin uusi, hieman vakaampi kiekko pitkiin antsoihin. En sitten tiedä riittääkö vain ostaa uusi bränikkä Sidukka?
- Toisekseen tarvittaisiin joku välikiekko + 100 metrin heittoihin Sidewinderin ja Dessun väliin. Olisikohan se kenties esim PD? Wraith voisi muuten olla ihan jees, mutta jotenkin siinä puuttuu minusta paras liito lopusta ja on jotenkin turhan "raskaan" oloinen heitettäessä pidemmälle.
- Lopuksi nyt uutena asiana (kun Dessut alkavat jo välillä kippailemaan) tarvittaisiin joku sellainen jyrä draiveri joka kuitenkin oikeastikin lentäisi myös pitkälle. Olisikohan se esim. Boss, PD2 (Seppo) tai uusi Prodigyn D1?
Muutenkin kiinnostaisi testata noita uusia Prodigyn D1, D2, D3 ja D4 kiekkoja jahka kaikki tulevat markkinoille. Kovasti niitä vaikuttais olevan hehkutettu.
Löytyy myös tuolta varastoista vaikka minkälaista lättyä, joita on tullut aikanaan ostettua testiin. Pitäisi varmaan ottaa nyt jossain välissä uusi testikierros niiden kanssa kun tekniikka on parantunut, kierre kasvanut heitossa ja metrejä tullut lisää. Samaten pitäisi varmaan lukea lisää kiekkoarvosteluja yms. Hyvät ehdotukset ovat tietty aina tervetulleita!
-
No niin, kisakausi 2013 avattu viidentienristeyksen kisalla nro. 2!
Mukavastihan se loppujen lopuksi meni. Kisatulokseksi tuli ihan kelpo 62 + 62 = 124 eli kuusi yli parin. Kierrosratingissä tämä tarkoitti käytännössä 926 ja 930 kiessejä, mitkä molemmat ylittivät kepeästi jo aikaisemman "uran parhaan" kiessin, joka oli viime kesänä tehty 918. On se hienoa huomata että treeni ja omat taidot rupeavat vähitellen siirtymään myös kisoihin. Tämähän on ollut meikäläisen kompastinkivi oikeastaan aina kaikessa kilpaurheilussa että olen ns. "reenipelien mies". Tämä viikonloppu oli myös huomattava parannus vielä viime torstaiseen viikkokisatatsiin, jolloin tuli nakeltua Talissa "kunnioitettavat" 72.
Mikä oli hyvää:
- Kokonaistulos.
- Romahdus ei tapahtunut kuin ensimmäisellä kierroksella (ekalla kiekalla olin 11 pelatun väylän jälkeen vielä tuloksessa -2, mutta lopetin kiessin +3). Toisella kierroksella paremminkin petrattiin loppua kohden, mikä on ainakin meikäläisellä kohtuu harvinaista.
- Harvinaisen tasaista peliä. 36 pelattua väylää ja VAIN YKSI TUPLA! Normihan on semmoiset 2 tuplaa ja 1 tripla per pelattu kierros, mitkä yleensä ne kierrokset sitten vesittävätkin.
- Viime torstaina havaittu selkeä pituuden lisäys heittoihin osoittautui todeksi kisoissa. Nyt rupeaa lentämään lätty jo sellaisille mitoille, ettei menestys ole enää ainakaan pituudesta kiinni. Hienointa tässä taitaa kuitenkin olla se että lyhyemmät heitot pystyy heittämään nyt huomattavasti rennommalla liikkeellä kun ei tarvitse "väkisin" niellä metrejä (ei sillä että väkinäisellä heitolla se kiekko ikinä mihinkään lentäisi).
- Foren kehittyminen ja paikoitellen suorastaa huikea tarkkuus. Siinä missä rystyllä on kehittynyt pituus, niin forella on puolestaan tarkkuus parantunut. Voisin suorastaan väittää että fore on tätänykyä meikäläisellä paljon rystyä tarkempi (liittynee osittain tietty siihen että forea on paljon helpompi tähdätä). Tästä osoituksena mm. birkut molemmilla kierroksilla forella väylillä 17 ja 19, joista 17 oli kuiteskin 93 metrinen eli ei mikään ihan neppi.
- Oikeat kiekkovalinnat suurimman osan ajasta (tiedän että tämä kuulostaa "naurettavalta", mutta tässä ollaan menty usein metsään).
Mikä puolestaan sitten oli huonoa:
- Puttipeli ei erityisemmin vaikuttanut. Ainakaan ensimmäisten 1,5 kierroksen aikana. Onneksi putti rupesi kuitenkin lopulta kulkemaan toisen kiekan puolivälin jälkeen, koska muuten olisi tullut aika kylmät lukemat toiselta kierrokselta. Niin kuin Jaani omassa reenipäivyrissään kirjoitti, niin on se kisaputti vain ihan eri asia kuin reeniputti. Pitäisi varmaan ruveta reeneissäkin vetämään pääsääntöisesti niin että aina yksi putti, sitten paikan vaihto ja muutama kymmenen sekuntia taukoa ja sitten toinen putti jne. Ts. ei se määrä, vaan se laatu... (?)
- Rysty(hysse)lähestymiset. Siinä missä lähärit ovat olleet yleensä meikäläisen ominta osaamista, niin tällä kertaa rystylähärit jäivät lähes järjestäänkin 6-12 metriä liian lyhyiksi. Ja nämä siis useimmiten vielä jostain 25-50 metristä... =(
- Toisen kierroksen puolen välin jälkeen rupesivat rystyheitot jotenkin jäämään käteen (tai mitä liekään tapahtunut ?) ja nousivat aivan liian usein 5-10 metriä liian korkealle. Liekö sitten kyse ollut käden väsymisestä vai mistä, mutta on se kyllä nihkeätä kun heitto kaartaa joka kolmas väylä tahattomasti (pommi)hyssenä vasemmalle.
- Pää petti paikoitellen. Tämä ei ole hyväksyttävää. Huonot tulokset ovat hyväksyttäviä, mutta turha kiukuttelu, itsepuhelu ja romahdus eivät. Edelleen pitää petrata tässä asiassa!
-
Aamupäivällä lähestymisreeniä 25-50 m rystyllä ja forella n. 75 heittoa yhteensä. Suoraa heittoa sekä hieman hysseä ja antsaa. Kun heitti kauempaa putterilla suoraan, niin tuulen takia kiekkoja oli kohtuu vaikea hallita. Välillä lensivät suoraan, välillä feidasivat lopussa jyrkästi ja välillä kippasivat. Kokonaisuudessaan ihan hyvä fiilis heittää. Erityismainintana kiekon etsimisestä (kompuroiden) 20 minuutin ajan sähkölinjojen alla kaadetussa puu-/oksaryteikössä ihan vain huomatakseni että kiekko olikin jäänyt lähellä olleeseen puuhun n. 3 metrin korkeuteen...
Illalla rento kiessi Meikussa hyvässä seurassa parilla putterilla ja Buzzzilla. Tuloksena ihan ok -3 (4 birkkua, yksi bogey) ottaen huomioon ettei ollut vakaampia kiekkoja mukana.
Parille fore-väylällä tuli tiipparia hieman ikävä, mutta muuten ihan jees fiilis pelata pidemmätkin avaukset buzzzilla. Lisää reeniä vain, niin eiköhän siihen kiekkoon saada aikaiseksi joku päivä niin paljon jegaa että pystyy hieman pidempiäkin foreja hyssettämään buzzzilla. Vai toimiikohan se käytännössä näin...?
-
Tänään torstain viikkikset Talissa. Viime viikon tapaan radalla kävi ensimmäisen puolikkaan kohtuu reipas puhuri joka vaikeutti pelaamista omalta osaltaan.
Viime viikkoiseen tapaan ensimmäiset yhdeksän väylää olivat taas täysi floppi (väylät 7-12 ja 16-18). Tripla väylällä 11. ja perus-komea 10 väylällä 18. johtivat ensimmäisen ysin tulokseen 41. :-\
Toinen ysi menikin jo sitten paremmin. Kakkosväylällä sattunutta lipsahdusta (triplabogey, kori oli tosin siirretty kulman taakse) lukuunottamatta toinen ysi päättyi ihan kunnioitettavaan tulokseen 31.
Lopullinen yhteistulos siis 72, aivan kuten viime viikollakin. Aika surullista kaiken kaikkiaan...
Erityiskiitos Anterolle joka oli kovin ystävällinen ja tarjosi meikäläiselle kyydin himaan, vaikka tämä asuukin lähes vastakkaisella suunnalla! :)
-
Huh-huh, elämäni 1. Stamina takana! Olo on nyt aamulla kun olisi edellisiltana ottanut kännissä turpaansa ja tämän jälkeen juossut keskustasta Kantsuun kotiin (ei sillä että olisin välttämättä koskaan ottanut kännissä turpaani). Pistetään joskus myöhemmin vähän tarkempaa raporttia jos jaksetaan (tuskin jaksetaan), mutta tässä nyt hieman päivän aikana kertynyttä statistiikka kun vielä muistetaan.
Ensin yleisiä statseja:
- Päivän kokonaiskesto: n. 18 h
- Pelattuja ratoja: 5 kpl - Kaivopuisto, Viikki, Malminkartano, Simonkylä ja Tali (Talista pelattiin tosin vain 6 väylää kun pimeä lähestyi kovaa vauhtia)
- Pelattuja väyliä: 66 kpl (yhtä väylää ei tosin laskettu mukaan scoreen)
- Kävelty matka: jotakin 15-20 km
- Hienoin rata: Kaivari
- Maksimi korkeusero radalla: n. 60 m (Malminkartano)
- Hienoin väylä: Malminkartanon liidätysväylä (joskaan sitä ei sitten lopulta päässyt pelaamaan)
- Huonoiten/epätarkiten piirretty väyläkartta: Kaivari
- Hienoin asu: Freddie Mercury / suomi-hiihtäjä
- Keli: MAHTAVA
Sitten omia suoritteita:
- Kertyneitä heittoja yhteensä: 215
- Kierrostulokset: 51 + 48 + 49 (vain 14 väylää laskettiin scoreen mukaan) + 44 + 23 (pelasin vain Talin väylät 7. - 12.)
- Pisin draivi: n. 140 m (Simonkylän liidätysväylällä)
- Pisin säkitys (ja samanaikaisesti päivän hienoin yksittäinen suoritus): n. 25 m (Viikissä)
- Lyhyin ohiheitto korista: n. 3 m (ja näitähän riitti)
- Huonoin yksittäinen suoritus: näitä oli niin monta etten vain yksinkertaisesti osaa valita... ::)
- Suurin vääryys: Malminkartanossa heitto n. 20 metristä keskelle tolppaa ja sylky kupin eteen
- Huonoin säkä: Kaivarissa avaus n. 70 m päässä olleisiin pieniin oksiin mäen puoliväissä (johon pelikaveri tokaisi heti "hyvä tsäkä", vaikka ei siis millään muotoa ollut) ja sitten siitä 50 m rollit tkaisin alamäkeen suoraan autotielle OB:lle
- Paras säkä: Simonkylän tiukassa ylämäki-puurännissä nakkasin toisen heiton puun kautta metrin päähän korista (olisi liitänyt ilman osumaa antsana varmaan n. 20 m päähän korista)
- Suurin harmitus: ei päässyt pelaamaan Malminkartanon liidätysväylää kun osalla pelaajista oli kääntyneet kiekot aina parkkikselle saakka, joten rata poistettiin kesken kaiken käytöstä --> päästiin pelaamaan vain n. 60 metrinen "sijaisväylä"
- Suurin aloittelijavirhe: laitoin Kaivarin aloitusväylällä korin VÄÄRÄÄN PAIKKAAN (laiton sen siihen seuraavaa väylää osoittaneen nuolen kärkeen --> en nähnyt korin paikkaa osoittanutta x-merkkiä ja luulin että nuolella kuvattiin korin paikka), virhe huomattiin vasta kun olimme heittäneet avauksemme "väärälle korille" :D
- Huonoin kuulo: missasin Malminkartanossa oman poolini koolle kutsun kun en kuullut nimeäni, koska olin samaan aikaan juuri ollut heittämässä vettä
- Reiluin teko: tarjouduin kantamaan Murmelinin edellisen radan CTP:ssä voittamaansa 6 kg:n punnusta puolet Malminkartanon radasta rangaistuksena itselleni, koska olin "hukannut" oman poolini ja liityin lopulta sitten heidän ryhmäänsä
- Paras kokonais-suoritus: pelasin Simonkylän radan 15 väylästä 14 pariin ja otin yhden birkun (laskettaessa siis kukin väylä par 3) --> tämä oli ELÄMÄNI 1. KERTA kun pelaan koko radan (vaikka vain 15 väylää olikin) läpi ilman yhtäkään bogia tai tuplaa tai triplaa jne. MAHTAVAN TASAINEN JA EPÄ-HENRIMÄINEN SUORITUS, JOKA PELASTI MUUTEN ALAKANTTIIN MENNEEN PÄIVÄN
- Huonoin kokonais-suoritus: upotin koko päivän aikana yhteensä n. 6-7 puttia yli 3,5-4 metristä ja vastaavasti puttasin n. 25 kertaa ohi --> Aivan JÄRKYTTÄVÄÄ puttipeliä
- Vedot: kiekko voitettiin Kytöltä kun onnistuin olemaan Simonkylän kiessillä yhtämittaisesti 32 minuuuttia hiljaa! 8)
Ja sitten (fyysiset) sotahaavat:
- Polvi hajalle (koska liukastuin ja kaaduin malminkartanon mäellä)
- Selkä hajalle ( ----- ll ----- ja koska se oli jo ennestään hiukan huonossa hapessa)
- Käsivarteen viilto
- Yleistä pientä rypemistä piikkipuskissa (pientä, koska parilla poolikaverilla oli tällä osastolla paljon antoisiampiakin kokemuksia)
- Oikea käsi nokkosten polttama
Ja lopuksi muiden suoritteita:
- Hienoin nähty suoritus: Pasin aloitusväylä Simonkylässä: pillisuora-avaus n. 70 metristä ketjuihin ja ulos --> Pelikavereille heti alkuun luu kurkkuun
- "Huonoin" nähty suoritus: Epun putteriavaus viistoolla jyrkällä alamäkiväylällä Malminkartanossa, joka lähti Antsaan ja päätyi jonnekin +50 metrin päähän OB-rajan toiselle puolelle (Epun onneksi väylällä oli OB-raja) --> positiivistahan oli että Eppu ei kuitenkaan oppiensa mukaisesti "paljastanut kiekkoa tuulelle", joka siis tässä tapauksessa tuuli OB-rajan suunnalta... ;)
- Hienoin nähty putti: Pasi puttasi Simonkylässä ensin reilusta kympistä kupin ohi (Penttala tapitti kauempana tarkasti Pasin peliä) ja kiekko meni n. 15 metriä pitkäksi korista, reilut 3 metriä korin tasoa alemmaksi --> tästä Pasi pisti muutaman sekuntin lyhyen keskittymisen jälkeen ylämäkiputin hieman nokka pystyssä suoraan keskelle säkkiä alarautaa hipoen
- Paras nähty säkä: Kaveri (jonka nimeä en juuri nyt muista) nakkasi Simonkylän lammenylitys-väylällä kiekon n. 10 m lyhyeksi ja suoraan lampeen, josta kolme skippiä vedessä ja kiekko jäi lopulta 20 cm vastarannan puolelle suoraan korin tasalle
- Huonoin nähty säkä: Murmelinin mahtavat rollit Malminkartanossa, poolikaverien mukaan olivat karmaa/seurausta "rumien" upsien käytöstä... ;D
SUMMA-SUMMARUM: VAIKKA JÄLKEENPÄIN OLTIINKIN IHAN ROMUNA, NIIN OLI KYLLÄ P*RUN HAUSKA PÄIVÄ JA TÄYTYY VARMAAN VASTAISUUDESSAKIN YRITTÄÄ PÄÄSTÄ KARKELOIHIN MUKAAN! 8)
PS. Ja erityiskiitokset Juha Kydölle, joka hienona miehenä tarjosi minulle kyydit edes takaisin radalle! :)
-
Polvi vielä hieman romuna Staminan jäljiltä, joten kevyt n. 21 x 6 putin puttireeni pihalla. Tavallista puttia, ylämäkiputtia, haaraputtia, puun takaa puttia ja vähän jopa fore-puttia. Etäisyydet 6 - 12 m.
Jäätävällä tatsilla kiekkoa kuppiin. Keskimääräinen etäisyys varmaan n. 8-9 metriä ja keskiarvolta n. +50 % puteista säkkiin. Taisi olla parissakin sarjassa 10 metristä 5/6 säkkiin ilman kävelyä/juoksua perään (miksiköhän tätä peräänmenoa tulisi oikeaoppisesti kutsua?). En muista milloin olisi tuntunut näin hyvältä putata niin normia kuin haaraa. Kaikki ne ongelmat ja vaikeudet (= totaalinen puttijumi) mitä oli staminassa olivat täysin kadonneet. Rentoa puttia hyvällä meiningillä.
Seuraavia havaintoja tuli tänään tehtyä tekniikkaan ja reenaamiseen liittyen:
- Saatoin löytää ratkaisun ongelmaan joka on välillä esiintynyt haaraputin kanssa. Tämä ongelma on ollut itseasiassa kaksiosainen. Ensinnäkin tuntuu ettei ole enää meinannut yli 7 metristä "jaksaa" putata hyvällä tekniikalla ja tämä on sitten johtanut siihen että kiekko lähes järjestään lentää hyssenä korin oikealta puolelta ohi. Nyt tänään tuntui ettei tuosta ongelma ollut tietoakaan. Uskon nyt että kyseessä on ollut sellainen semi-grip-lock, joka on johtunut liian kovasta kiekon puristamisesta. Heti kun hieman löysäsin otetta ja muutin liikerataa hiukan enemmän eteenpäin meneväksi (yläviistoon menon sijaan), niin kiekko lensi kauniisti PIENESSÄ hyssessä hieman kauempaakin haaralta säkkiin.
- Selkeästikin kun puttaan "sarjassa" niin säkitys on helpompaa (no okei, tämä nyt oli jo ennestäänkin itsestäänselvää). Kuitenkin huomasin tänään että kun otin putit "erikseen" toisistaan (laitoin esim. jokaisen kiekon eri paikkaan ja kävin tekemässä ne yksi kerrallaan) niin manööverit olivat (odotetusti) hieman erilaiset. Ensinnäkin puttausaika ylipäätään oli pidempi ja toisekseen huomasin että tässä "kisaputissa" teen paljon enemmän "harjoitusvetoja" (aivan kuten esim. pool-biljardissa tulee tehtyä). Saattaapi hyvin olla että minun tulee kehittää kisaputtiakin enemmän siihen suuntaan että vähemmän treenivetoja, jolloin toivottavasti päässä kiertää myös samaan aikaan vähemmän ajatuksia. Itse olen aina ollut sellainen urheilija etten pysty täysin "sammuttamaan" noita sisäisiä ääniä päässäni. Suurin osa lukijoista ymmärtänee mitä tällä tarkoitan. Ts. ehkä minun olisi parempi ruveta puttaamaan vain yksinkertaisesti huomattavasti nopeammin, sen sijaan että yritän kisoissa "hallita" ajatuksiani/tunteitani.
- Ja edellisestä kohdastahan juontaa luonnollisesti myös se (itsestäänselvyys?) että rupean todellakin nyt treenaamaan puttia samalla tavalla kuin mitä vedän sitä kisassakin; ts. yksi putti kerrallaan yhdestä paikasta. Voin esim. tietty puttitreenin aluksi vetää muutaman lämmittely"sarjan", mutta itse reeni rupean vetämään vasedes pääsääntöisesti yksi putti yhdestä paikasta periaatteella. Tämä jo ihan pelkästään sen takia että reeneissä puttaan usein jäätävän hyvin kun taas kisoissa puttaan pääsääntöisesti jäätävn huonosti. Tämä asia pitää todellakin nyt korjata. Ihan jo senkin takia että tiedän että pelistäni löytyy reippaasti potentiaalia, mutta meikäläisen pitää vain yksinkertaisesti alkaa tekemään asioita a) järjestelmällisemmin, b) oikein ja eritoten c) AINA NIIN KUIN KISOISSA. TS. EI SE MÄÄRÄ, VAAN SE LAATU.
- Puun takaa forella putatessa selkeästikin kiekko meni paremmin säkkiin kun teki seuraavat kaksi asiaa: a) laittoi kiekon aina pieneen antsaan ja b) otti mahd. kevyen otteen kiekosta. Nämä vedin siis putterilla, en Buzzzilla niin kuin joskus kiessillä on tullut tehtyä. Pitäisiköhän se kuitenkin opetella (ihan KUNNOLLA siis) heittämään myös vähän pidempää forea P2:lla tai Jokerilla, kun aiemmin olen nakellut lähes kaikki foret Buzzzilla. Jotenkin vain puttereiden rimmit eivät ole kunnolla sopineet foreen, mutta usekoisin että siitä voisi kuitenkin olla rutosti hyötyä ihan jo tekniikan kehittämismielessäkin. Muistelisin ainakin Villen joskus sanoneen että paras/hyvä tapa opetella heittämään kunnolla forea on opetella se aluksi putterilla...
- Nyt kun kulki, niin huomasi että "perään meno" kannatti vasta n. 12-15 metrin kohdalla. 10 metrin puteissa oli huomattavasti parempi vain pysyä paikoillaan ja nostaa takajalkaa ylös (niin kuin aina kuuluisikin nostaa).
Lopuksi tuli myös heitettyä n. 20 kevyttä 30-40 metrin heittoa molemmin puolin. Rysty eritoten oli jäätävän tarkassa kunnossa. Kämmen heitossa huomasin sen että lyhyemmillä matkoilla sain paljon enemmän "tuntoa" neppailuun kun otin kiekoista erityisen keveän otteen puristamisen sijaan. Tällöin kiekko ei oikeastaan kertaakaan jäänyt "hanskaan" ja Buzzz teki lopussa aina varman feidin. Tämän kanssa on välillä ollut hieman ongelmia että Buzzz on lähtenyt heiton alussa pieneen antsaan, eikä ole enää lopussa palannut olleenkaan takaisin. Tähän ongelmaan saattaa siis vastaisuudessa olla ratkaisuna PEHMEÄMPI OTE.
Ja tässä yhteydessä suuret kiitokset Jaanille siitä että aikanaan mainitsi meikäläiselle että sen vedon kuuluu lähteä sieltä TAKA-VIISTOSTA, EI SUORAAN TAKAA. Nyt selkeästikin tuo tekniikan muuttaminen rupeaa tuottamaan tulosta. Sen näkee niin rysty-distancessa kuin lyhyempien rystyheittojen tarkkuudessa. Samalla haluan sanoa kaikille niille, jotka antavat aloitteleville pelaajille neuvoja: ÄLKÄÄ KOSKAAN NEUVOKO KETÄÄN VETÄMÄÄN SUORAAN TAKAAPÄIN. Sänkykamarissa tämä saattaa kyllä toimia, mutta ei niinkään fribaradalla.
On myös hauska huomata kuinka kaikki aina ohjeistavat "ettei sitä rannetta saa taivuttaa heittäessä, vaan se kierre tulee siitä ranteen suoristumisessa kiekosta irrotettaessa". Itse kuitenkin opin viimekesänä putteriheiton vasta sillä sekunnilla kun rupesin taivuttamaan rannetta taaksepäin (ei siis niin että putteri osuu ranteeseen, vaan noin puoleen väliin suoran ranteen ja putterin ranteeseen osumisen välissä). Nyt tuntuu tosiaankin putteriheitto toimivan ja kiekko menee kohtuu suoraan hyvällä jengalla. Mitä nopeammilla kiekoilla heitän niin sitä suorempana sitten pidän rannetta.
Nyt voisi ottaa vähän kevyttä selkäjumppaa ja vetää kunnon koko kropan venyttely. Josko se vähän vetreyttäisi paikkoja Staminan jäljiltä...
-
Ja tässä yhteydessä suuret kiitokset Jaanille siitä että aikanaan mainitsi meikäläiselle että sen vedon kuuluu lähteä sieltä TAKA-VIISTOSTA, EI SUORAAN TAKAA. Nyt selkeästikin tuo tekniikan muuttaminen rupeaa tuottamaan tulosta. Sen näkee niin rysty-distancessa kuin lyhyempien rystyheittojen tarkkuudessa.
Siistii!
-
Oli hauska lukea sun Stamina raportti.
-
Mun näkökulma kierteeseen ja snappiin ja kaikkeen on että ranne rennohkona. Näin ranne pääsee tekemään pienen piiskaliikkeen riuskassa heitossa ja kierrettä syntyy hyvin. Neuvon, että rannetta ei kannata suuremmin koukistella valmiiksi, koska sillon se on itseasiassa melko jäykkänä. Rento koukistuu automaattisesti jonkinverran. Itsellä toi toimii parhaiten pitämällä grippi heiton aikana hieman löysempänä ja puristamalla kovaa vasta lopussa. Tää toimi ainakin kaverilla (Viikate täälläpäin) hyvin, kun aiemmin oli heittänyt ranne suorana/jäykkänä.
-
Mukava huomata että ihmiset lukevat myös tätä meikäläisen blogia. :)
Illalla lähärireeniä takapihalla +150 heittoa etäisyyksiltä 35-50 m, puolet bäkkärillä ja puolet forella, erilaisia heittoja. Erinomainen tatsi = about 65-70% kaikista heitoista selkeästi putilla (n. 7 metrin sisällä). Monta heittoa todella läheltä säkkiä, muutamat ketjujen kilautukset ja vieläpä yksi puhdas säkkikin n. 45-50 metristä. Tämä jo ensimmäiseen heittosarjaan ja Jokerilla lähti.
Kyllä sen huomaa että lähärien taso on noin yleensäkin selkeästi noussut takapiha-reenin myötä (ainakin siis reeneissä) ja varsinkin kun ottaa rauhassa jokaisen heiton erikseen. Hyväksi havaittu keino on, että keskityn aina sarjan ekoissa parissa heitossa erityisesti tekniikkaan (käden liikerataan, vartalon kiertymiseen jne.) sekä kiekon haluttuun lentorataan ja sitten annan loput sarjan heitot mennä perään vähän enemmän fiiliksellä. Välillä tulee heitettyä myös niin että jokaisen kiekon kohdalla erikseen kuivaharjoitellaan liikerataa pariin kertaan ennen itse suoritusta.
Loppuun nopeat +50 puttia jälleen kerran mahtavalla tatsilla. Silloin kun puttasin yhdestä/kahdesta kohdasta sarjana, niin aina n. 8 metriin saakka sain pääsääntöisesti 5/6 säkkiin per sarja. Heti huomasi merkittävän pudotuksen säkistysprossissa kun muutti treenin niin että pisti jokaisen kiekon n. 4-5 metrin päähän toisistaan korin ympärille (n. 8-9 metrin päähän korista). Vedin yhden sarjan näin ja heti tippu säkitysprossat 2/6. Yksi sarja vedettiin myös haaralta n. 6-7 metristä ja taisi peräti kaikki kuusi kiekkoa mennä säkkiin.
Sitä odotellessa, että tämä mainio lähäri- ja puttitatsi siirtyisi kiessillekin kisakiessistä puhumattakaan. Noh, hiljaa hyvä tulee. Pingiksen parissa oppi kyllä sen että minkä asian sitten oppikaan reeneissä, niin meni yleensä vuosi-pari ennen kuin sen sai sitten lopulta siirrettyä menestyksellä myös kisapeliin.
Reenin lopuksi kevyttä selkä jumppaa ja kunnon venyttelyt. Hieman pelottaa ettei tämä polvi kyllä kerkeä kunnolla parantumaan ennen lauantain amatööritourin kisoja...
-
Pistetääs tämä nyt tännekin vaikka ei varsinaisesti reeniin liitykään:
Olisi uudet fribakengät vähitellen taas hakusessa. Asetan niille aina seuraavat vaatimukset:
- Kaikkein tärkeimpänä niiden tulee olla todella mukavat
- Niiden tulee olla kevyet
- Niiden tulee olla vähintäänkin vettähylkivät
- Niiden tulee hengittää
- Niiden pohjakuvioinnin pitää edes joten kuten sopia lajiin
- Niiden hinta ei saa olla ihan tolkuton (max. 140 euroa)
- Edit: Niin ja siis vaimennuksen pitää luonnollisestikin olla myös mielellään vimpan päälle kun on pohkeet leikattu...
Kävin tänään testaamassa vajaat kymmenet eri Niken, Reebokin ja Salomonin maastojuoksu-/trekkingkengät. Aikaisemmin keväällä tullut testattua myös parit Merrelit ja Salomonit näiden lisäksi. Yhdetkään eivät kuitenkaan tuntuneet läheskään niin hyviltä jalassa kuin ne monet-monet Asicsit jotka olen vuosien varrella omistanut. Joko kengät olivat liian kaposia tai jalan paino ei jakaannu niillä luonnollisesti edes tukipohjallisten kanssa tai askellus niillä tuntuu kummalliselta tai sitten ne on muuten vain valmistettu epämukaviksi (esim. saumat tuntuvat). Useimmiten kyseessä on jopa useampi ongelma yhtä aikaisesti. Aina kun taas pistää uudet Asicsit jalkaan (melkeinpä mallista riippumatta), niin ne VÄLITTÖMÄSTI tuntuvat lähes taivaallisilta jalassa ja kävellessä ei tavallaan edes meinaa huomata että on ylipäätään kengät jalassa, uusista sitten puhumattakaan. Ts. ainaskin meikäläisen räpylät ovat kuin luodut Asicseille.
Joka tapauksessa takjusin (taas jällee kerran) että Asicsithan ne vain olla pitää. Minulle kuitenkin selvisi nopeasti, että stadin Intersportit ovat lopettaneet kokonaan Asicsin maastojuoksukenkien myymisen, koska maksavat kuulemma nykyään liikaa. Stadiumissa puolestaan on 4-6 tarkoitukseen sopivaa mallia tarjolla, mutta lähimmät - ja itseasiassa ainoat parit koko Suomesta - edes about meikäläisen kokoiset kengät löytyivätkin sitten Heinolasta.
Mikäpä siis ratkaisuksi, mistä uudet friba-kengät? Häpeäkseni täytyy myöntää että ZALANDOLTA... (äärimmäisen nolostunut hymiö) Valikoimaa ja kokoja löytyi vaikka muille jakaa. Itse luulin aiemmin että kyse oli vain muotikenkien myymälästä, mutta nyt tarkemmin tutustuttuani tajusinkin että he välittävät vaikka kuinka paljon myös erilaisia urheilukenkiä ja -vaatteita. Muutamat popot laitettiinkin tilaukseen, saas nähdä lähteekö kuinka monet sitten lopulta takaisin päin.
Luonnollisestikin 10 euron etuseteli-tarjous (mainoskirjeen tilausta vastaan) huomattiin vasta heti tilauksen jälkeen...
-
Stadium soc tekonurmi futiskengät 20euroo, toiminut meikällä tällä hetkellä hyvin...
-
Frisbeepoint Tourin Nummelan osakilpailu takana. HUH-HUH MIKÄ TOINEN KIESSI! Aina puhutaan siitä kuuluisasta "täydellisestä" kierroksesta. Noh, itselläni oli ainakin tuo 2. kierros jo kohtuu lähellä sitä. Tottakai sitä aina voi parantaa niin kuin Juka K. sanoo, sehän on selvä, mutta eipähän ainakaan itselläni jäänyt tuolta toiselta kiessiltä oikeastaan yhtään selkeätä heittoa hampaankoloon, lukuun ottamatta yhtä suoraan hongistoon lähtenyttä heittoa väylällä 14., josta sitten lopputuloksena kierroksen ainoa bogey. Nummelanharjun enkka parani joka tapauksessa nyt kerralla peräti VIISI heittoa ja uudet komiat (?) lukemat ovat nyt 54 heittoa (kolme alle)!
Edellisviikonloppuna kierrosrating-enkka parani 918 --> 930. Noh, tänään sitten parannettiin sitä kertaheitolla vielä 930 --> 967! Jotenkin on sellainen kutina ettei tuo maksimi rating-tulos tuosta enää ihan vähään aikaan parane. Kauden alussa asetin yhdeksi tavoitteeksi: "Paras kierros-rating: 918 --> 940 - 950". Eipähän tarvitse enää tuon toteutumista spekuloida...
Ensimmäisen kierroksen tulos oli myös ihan ok 59, joten päädyttiin kokonaistulokseen 113 mikä oikeutti jaettuun 4. sijaan = olen hyvin tyytyväinen tuohon kokonaistulokseenkin.
Pistetään hieman myöhemmin tarkempaa väyläkohtaista ja taktis-teknistä -raporttia kun jaksetaan.
PS. Sää oli myös MITÄ MAHTAVIN! Isot kiitokset järjestäjille tästä! Ja kiitos nuhaiselle-Juhalle taas kyydeistä!
-
Ja nyt vähän tarkempi väyläkohtainen raportti/analyysi tuosta Amatööritourin Nummelanharjun osakilpailusta. Pelasin siis kaksi kierrosta tuloksella 59 (2 yli, rating: 908) + 54 (3 alle, rating: 967) = 113. Tämä oikeutti alemman sarjan jaettuun 4. tilaan.
1. kierros:
- 6. Aloitimme pitkältä par 4 väylältä nro. 6. Avaus suoraan vasemmalla olevaan puurivistöön. Toisella onnistunut upsi Wraithilla keskellä olevan puusaarekkeen yli. Kolmannella sitten aivan kamala lähestyminen alaspäin suoraan kuopan toisella puolella olevaan mäkeen. Edes 15 metrin onnekkaat skipit koria kohti eivät pelastaneet, vaan pitkä putti ohi ja bogey korttiin. Toisaalta vitonen on meikäläisellä ollut usein aika perus tällä 6. väylällä, joten ei edes tuntunut kunnolla bogeylta.
- 7. Väylällä kova tuuli. Tiipaikalla tuuli vastaan, mutta alempana tuuli kuitenkin tappoi Buzzin alas n. 20 metriä ennen koria. Solidi lähestyminen ja par.
- 8. Viimevuosien tapaan lähdettiin hakemaan isolla hyssellä. Kiekko korin vasemmalla puolella olevaan metsään. Jää kuitenkin selvä puttipaikka puiden välistä, mutta 7 metrinen korin ali ja par.
- 9. Avaus forella, joka kääntää liian aikaisin ja kiekko ikävään paikkaan oikealle mäen alapuolelle. Hyvin epämukavasta asennosta onnistunut rysty korin alle ja par.
- 10. Viime aikojen selkeä tekniikan parantuminen ja siitä seuranneet lisämetrit tuottivat tulosta. Onnistunut avaus n. 85% tehoilla pidemmälle kuin koskaan aiemmin ja lähes keskelle väylää. Dessu lähti TÄSMÄLLEEN niin kuin halusinkin pienessä antsassa suoraan kivikasan päälle. En itse nähnyt aluksi kuinka pitkälle kiekko lopulta meni ja kun heittoja katselemassa ollut kaveri sanoi että "täydellinen avaus", niin rupesin jo elättelemään toiveita että olisi ollut lähes korin tasalla ja olisin päässyt kokeilemaan eagle-puttia. Noh, olihan se sitten lopulta "jopa" 35-40 metrin päässä korista väylällä ja tästä varma birkku korttiin. Yhdellä meidän poolilaisella karkasi tällä väylällä lähestyminen hieman vasemmalle, jossa seuraavan poolin kaveri (ilmeisestikin foorumikirjoituksista päätellen Mikko Setälä) asteli. Hyvässä paikassa olleena ja maagisella pelisilmällä varustettuna huomasin VÄLITTÖMÄSTI heiton lähdettyä, että nyt menee muuten lähelle. Huusin ensin itse fore ja sitten toinenkin poolikaveri tajusi huutaa fore, mutta kaveri ei kääntynyt katsomaan/suojannut päätänsä. Noh, suora osumahan siitä tuli kaverille selkään. Onneksi oli aika pehmonen heitto. Toisaalta taas, olen aina sanonut että ainoa asia mikä tästä lajista oikeastaan selkeästi puuttuu on kunnon kontakti, joten niin kauan kun ei kenellekään pysyviä vaurioita tule, niin itseäni eivät ainakaan pienet haaverit lajissa liiemmin häiritse.
- 11. Siitä lähtien kun opin heittämään edes joten kuten, niin tämä väylä on ollut Harjulla oikea kunnon kompastinkivi. Heti kun alkoi saamaan heittoon lisää mittaa, niin ei jotenkin enää ole osannut heittää tätä väylää / ei ole löytynyt sopivaa keikkoa. Nyt ei kuitenkaan näistä ongelmista tietoakaan, vaan tiippari hienoisessa antsassa suoraan metriin korista ja birkku korttiin.
- 12. Surkea avaus suoraan ekoihin puihin, mutta onnekkaasti kiekko jäi kuitenkin puuaukon kohdalle keskelle väylää (seuraavaksi vuorossa ollut kaveri napautti muuten oman kiekkonsa täsmälleen samalla tavalla samaan paikkaan, ei tainnut ottaa meikäläisen heitosta opikseen). Tästä sitten heikko, mutta edelleenkin onnekas lähestyminen P2:lla 20 senttiä OB rajan sisäpuolelle kivikasan viereen. Olisi pitänyt ottaa se uudempi/vakaampi P2 tähän heittoon, kun aukealla kuitenkin tuuli jonkun verran. Sain kuin sainkin sitten OB-rajalta kuitenkin n. 8 metrisen putin säkkiin, par korttiin ja kiitin koria/väylää lempeydestä napauttamalla kahdesti korin pantaa.
- 13. Eipä vain olisi pitänyt napauttaa sitä pantaa. Seuraavan väylän avaus olikin sitten täysi katastrofi: 20 metrin päähän puuhun ja siitä pelottavan näköiseen liitoon suoraan kivikasaa kohti. Noh, kiekko kuitenkin pysähtyi "onnekkaasti" oksiin juuri ennen kasaa, mutta jäi toisaalta aivan kamalaan paikkaan. Toisella sitten heitto suoraan kirjaimellisesti 20 sentin päässä olleeseen oksaan, jote päästiin etenemään sellaiset 2-3 metriä. Nyt löytyikin jo vaikea, kapea S-kurvilinja korille, mutta tämän napautin sitten suoraan väylän vasemmalla puolella oleviin puihin. Edelleen jatkettiin vaikeasta paikasta, mutta sain kuitenkin pelastettua tuplabogeyn korttiin heittämällä täydellisen jyrkän hysselähestymisen suoraan korin alle. Hieno heitto, mutta olin väylän kokonaissuorituksesta niin pöllämistynyt että tein vielä lopuksi varoituksen arvoisen virheen. Juuri tämän takia ei saisi koskaan mennä aivot tilttiin, koska siitä herkästi seuraa myös kaikenlaista muuta säätämistä. Noh, fiilis oli kuitenkin hienon lähestymisen jälkeen ihan ok seuraavalle väylälle siirryttäessä. Muut pelikaverit avasivat tämän väylän niin mallikkaasti että tipuin kertalaakista poolin jaetulta kärkipaikalta kolmen heiton päähän parhaasta.
- 14. Foreavaus tulilinnulla hieman liian kovaa ja kiekko päätyi lopulta aivan kurvin perälle. Vaikeasta asennosta onnistunut fore-lähestyminen reilun 20 metrin päähän korista ja varma par.
- 15. Yritin "pommittaa" tiipparilla korin etupuolelle syvälle hiekkaan, mutta heitto oli liian pelokas ja liian eteen, joten se nousi ja karkasi n. 12 metrin päähän korista. Oksan alta hieman epätoivoinen putti korin alle ja bogey. Tämä uusi korin paikka on kyllä kieltämättä huomattavasti vaikeampi jopa hieman pidemmällekin pelaajalle (= voi hieman kurottaa) pelata.
- 16. Tällä väylällä olen tottunut olemaan lähes poikkeuksetta oikealla mäessä/pusikossa, koska yritän aina heittää toisen kummun päälle ja alivakaat kiekot yleensä aina kippaavat. Noh, nyt heitin sitten TL:llä todella "pupusti" ja kiekko feidasi kummun päälle vasemmalle. Pelkäsin että olin liian syvällä vasemmalla, mutta kiekko oli kuin olikin lopulta jäänyt juuri paraatipaikalle väylän vasempaan laitaan. Tuumin että tämä väylä pitänee alkaa tästedes aina seiftaamaan heti ekalle kummulle vasempaan reunaan. Tästä sitten taas vaihteeksi kamala jatko suoraan metrin päähän Penttalan punaisesta Audista (Arin onni että ei ollut enää yhtään kamalampi heitto). Tästä sitten jonkunmoinen neppi puiden välistä lähelle koria ja par.
- 17. Koko pooli avaa mallikkaasti hysset suoraan koria kohden. Itsellä kaikkein isoin lentorata ja ajattelin että taisi mennä vähän pitkäksi. Noh, kaikki olivat kuin olivatkin lopulta putilla, itse kauimpana n. 8-9 metrissä. Saan kuin saankin siitä säkkiin. Ja kuinka ollakaan, niin saavat kaikki muutkin siihen perään! STARFRAME, mageeta! =) En ole itse tainnut koskaan olla omakohtaisesti vielä ennen todistamassa tätä hienoa tapahtumaa.
- 18. Avaus sidukalla suoraan edessä siintävään metikköön. Tästä kuitenkin onnistunut lähestyminen korin alle ja par. Huonoimman avauksen tehnyt poolikaveri joutui jatkamaan heti oikealla korin edessä olevasta metiköstä. Noh, tämäpähän ei ollut kaverille mikään ongelma, vaan tämä päätti sitten säkittää kiekon jostain 50-70 metristä parimetrisellä hienolla fore-skipillä! Mumistiin siinä toisen tyypin kanssa heiton lähdettyä kädestä että "jees... ...hyvältä näyttää... ...skippaa nyt... ...SKIPPIIIII!!!" Näiden kahden väylän jälkeen oli kyllä koko ryhmällä kohtuu mahtava fiilis, vaikka johtava kaveri tekikin tässä bogeyn tai tuplan.
- 1. Karmea avaus suoraan 15 metriä pitkäksi jyrkkään EPÄSTABIILIIN alamäkeen. Alhaalta hyvä yritys, mutta bogey kuitenkin korttiin. Muut poolilaiset taisivat kukin ottaa parin (?). Mielessäni hieman kirosin sitä että molemmilla par 2 väyliltä bogeyt...
- 2. Mieleeni palasi viimevuoden vastaavassa kilpailussa tokalla kiekalla samaisella väylällä tekemäni holari. Pitihän sitä tietty mainita kavereille asiasta ja mainostaa vielä että "tätä väylää varten mä otin tän saman kiekonkin mukaan". Ja p*skat. Kyllä toi sama TL pysyy todennäköisesti mun kisabägissä niin kauan kunnes lopulta häviää. Noh, arvasinhan siinä miten sitä kävi noiden puheiden jälkeen: kiekko suoraan ennen kurvia vasemmalla oleviin oksiin. Seifti kolmonen tästä puun takaa kuitenkin korttiin. Alkaakohan se Makkonen oppia vähitellen tuon maagisen kuuluisan "seifti"-heitonkin, kun tuli varmaan jo toistamiseen tänään käytettyä sitä...(?)
3. Kolmosen odotuspaikalla odottikin sitten vielä kaksi ryhmää ennen meitä väylälle pääsyä. Pitihän se arvata mitä 20 minuutin jäähdyttelystä seurasi: Kohtalainen annukkaheitto pysähtyi kaikkein korkeimpaan puuhun ja jäi väylän vasempaan reunaan, tästä "ei hyva, ei baha, vaan jodain sild valild" -lähestyminen korin vasemmalla puolella olevaan "bunkkeriin, josta sitten kolmen putin puttiralli ja k*rpä ottaan! Toinen kaveri, joka oli ollut avauksen jälkeen keskellä väylää toisti sitten identtisen puttirallin perässä (näitä ralleja ei siis oltu erityisemmin meidän poolissa aiemmin vielä nähty). kaksi muuta kaveria puolestaan avasivat ihan päin honkia. Lopputuloksena KAIKILLE vitoset eli bogeyt korttiin "helpohkolla" par nelosella. Manailin siinä sitten jo järjestäjien puolesta olleelle tutkamiehellekin että "Toivottavasti muissa pooleissakin on puttien taso ollut tuommoisen odottelun jälkeen samaa luokkaa..." Noh, vaikkei nyt mitään erityisen vahvoja sanoja tullutkaan käytettyä, niin joka tapauksessa asiatonta käytöstä. Ei ole missään nimessä millään muotoa järkkäreiden vika että rata tukkeutuu pitkien/vaikeiden/jne. väylien kohdalla. Omasta mielestäni tuo harjun kolmonen on kuitenkin yksi radan "helmi" väylistä, koska siinä pystyy pelaaja itse tosiaankin päättämään pelaako "upporikasta (= lähtee kunnianhimoisesti isolla antsalla hakemaan sitä kuuluisaa eagelia) vai rutiköyhää (= seiftaa joko forella tai vaihtoehtoisesti putterilla tms. kiekolla kurvin taakse keskelle väylää).
4. Edellisestä "epäoikeudesta" suivaantuneena nakkasin sitten TL:n jonnekin kymppiin, josta sitten komea putti suoraan keskelle säkkiin ja birkku korttiin. Koin tuon putin menemisen sisään enemmän kuin oikeudenmukaiseksi. Kysymys kuuluukin että jos olisin napannut edelliseltä väylältä birkun tai parin, niin olisnko enää silloin saanut tuota säkkiin (?). Itse kun satun olemaan kovin taikauskoinen (ainakin teekkariksi) ja minulla on vahva usko oikeuden tapahtumiseen ja karmaan. Mitenköhän tuon tunteen saisi simuloitua / uskoteltua itselleen niihinkin tilanteisiin kun sitä pitkää säkitystä EI ole ansainnut...?
5. Viimeinen väylä ja päätän avaa Wraithilla forella. Sain huomata saman asian kuin 14. väylälläkin että kyllä siihen foreenkin on vain tullut lisää potkua ja vakaa Wraithini jatkoi matkaansa "kauniilla" lentoradalla suoraan eteenpäin pitkälle kurvin ohi. Ts. huomasin että huomattavasti kevyempi heittokin riittäisi jo nykyään saadakseni kiekon feidaamaan kurvissa ja skippimään mahd. pitkälle. Tiukasta paikasta hieno putterihysse kupille ja par korttiin.
Fiilis oli ensimmäisen kierroksen jälkeen kokonaisuudessaan aika "medium". Paremminkin olisi voinut mennä, mutta toisaalta myös ehdottomasti huonomminkin. Varsinkin kun otti huomioon, että kyseessä oli ensimmäinen kiessi Harjulla tänä kautena. Tuli myös hyvä fiilis huomata että selkeästikin eteenpäin on menty. Tämän tiesi siitä, että kiessi tuntui kaiken kaikkiaankin "vain" ok-suoritukselta, mutta rataenkka harkkakiessillä meikäläisellä kuitenkin oli juurikin samainen 59 minkä tein nyt. Viime vuonna tehty Harjun kisaenkka parani jo kahdella heitolla ja viime vuonna tuo kierros kuitenkin sisälsi myös yhden holarin.
-
Kierrosten välissä tuli käytyä hieman reenailemassa väylillä 1., 2., 4., 6., 7., 8. ja 9. Tällä sain hieman lisää tatsia peliin ja uusia ajatuksia muutamien väylien avauksiin liittyen. Jälkikäteen tämä osoittautui tärkeäksi valttikortiksi seuraavan kierroksen birkkuja kerätessä.
Ja sitten 2. kierros:
- 6. Jälleen päästiin aloittamaan kierros 6. väylältä (tämä selkeästikin enteili jo jotakin merkittävää - tässä vaiheessa tosin oli vielä epäselvää oliko tämä hyvä vai huono merkki). Edellä oleva kaveri (joka oli tuttu jo 1. kierroksen poolista) tempaisi avauksensa oikealla olevien puiden läpi lähelle puiden takana olevaa lenkkipolkua. Tähän tietty tokaisin että "joskus on tullut harkittua että ihan tarkoituksella heittäisin tuolta lenkkipolun kautta, yksi neppi siihen tiellä ja sitten maksimi draivi tietä pitkin". Noh, niin kuin arvata saattaa, niin sitä saatiin mitä tilattiinkin. Oma avaus karkasi suoraan oikealla ja pomppasi puun kautta tuolle tielle. Noh, itse olin onnekkaampi kuin kaveri. Oma kiekko makasi keskellä tietä, kun taas kaverin lätty oli jäänyt pari metriä vajaaksi ilkeästi puiden väliin. Kaveri kuitenkin nakkasi tästä mahtavan rollerin läpi kaikkien puiden jonnekin yli 50 metrin päähän. Itse paiskasin matalan pillisuoran +100 metrin maksimi draivin tietä pitkin, ja kuinka ollakaan päädyin tällä suoraan korin tasalle, joskin hieman puiden taakse. Vaikea puttiyritys ohi ja hieman harvinaisemmalla tavalla tehty par.
- 7. Jyrkällä alamäkiväylällä tuuli edelleen ja päätin kierrosten välissä tekemäni reeniavausten perusteella heittää väylä jyrällä kiekolla forella (reenatessa mm. kaikki Buzzz heitot olivat kuolleet pyörivän tuulen mukana). Noh, tietysti tämä jyräkin hieman kippasi vasemmalla olleeseen metsään ja osui oksiin. Seuraavaksi helpohko +20 metrin lähestyminen puiden välistä aivan liian varovaisesti ja lopputuloksena jäi täysin turha n. 6 metrin stressiputti jäljelle. Onneksi sain kuitenkin pidettyä pään kasassa ja upotettua putin (tämä oli erityisen vaikea tilanne henkisesti, koska minulla oli kierrosten välissä puttia reenatessa hieman yllättäen puttitatsi mennyt selkeästikin huonompaan suuntaan). En voi liikaa painottaa sitä kuinka tärkeätä oli että tuo yksittäinen putti meni sisään. Veikkaanpa että mikäli tuo olisi mennyt näin heti alkuun ohi, niin siihen olisi saattanut kaatua lähes koko loppu kierros. Niin turha moga nimittäin olisi ollut kyseessä.
- 8. Treeniheittojen perusteella päätin kokeilla hieman jopa rohkeasti avata lähes pillisuoralla heitolla putterilla. Tämä maksoi lopulta riskin, koska kiekko leijaili kaunista linjaa pitkin vajaaseen viiteen metriin korista. Tästä putti sisään ja pirkko. On mahtava tunne huomata kuinka nyt pystyy heittämään tämmöisiä väyliä jo putterilla, jotka käytännössä viime kesänä olivat lähes mahdottoman pitkiä putterille. Tuolloin kun yritin heittää tätä väylää putterilla, niin kiekko kippasi lähes järjestään 9. väylän tiipaikalle. On mielenkiintoista nähdä nyt tulevina kuukausina että kuinka pitkälle tuota putteriheittoa todellisuudessa pystyykään venyttämään.
- 9. Tällä kertaa yritin avata rystyllä Buzzilla. Kiekko päätyi ylämäen reunaan reilun 10 metrin päähän korista, hieman puun taakse. Tästä erinomainen yritys haaralta ja kiekko pomppasi alraudan päältä ohi. Varma par.
- 10. Edelleen pyöri mielessä 1. kierroksen varsin onnistunut avaus tällä 10. väylällä. Tuolloin olin avauksella 35-40 metriä korista kun heitoin about 85% tehoilla. Kova houkutus kävi milessä yrittää 100% tehoilla ja katsoa josko kiekko voisi jaksaa jo tämän hetkisellä maksimi-heitolla korille asti. Noh, onneksi pidin vähäisen järjen päässäni ja päätin nakata menemään 90% tehoilla, taas pienessä antsassa. Tällä kertaa kiekko otti linjan hieman kauempaa oikealta (suurempi nopeus kun kääntää kiekkoa enemmän oikealle) ja päätyi lopulta aivan keskelle väylää, vieläkin aiempaa lähemmäksi n. 25 metriin. Eagle-mahdollisuus alkaa siintää silmissäni. Näitä n. 25 m heittoja kun on nimenomaan tullut reenailtua tuolla takapihalla. Noh, ei muuta kuin säkkiä yrittämään. Ja hyvä se yritys olikin kun kiekko pomppasi alaraudan yläreunasta ohi korin. Harmin paikka, mutta ei auta muuta kuin pistää pirkkuputti säkkiin. Jääköön se ensimmäinen eagle vielä odottamaan toista aikaa ja paikkaa. Joka tapauksessa ollaan kaksi alle parin tuloksessa.
- 11. Heikko avaus suoraan oikealla olevien puiden kautta lähelle 10. väylän reunaa. Onneksi jäljelle jäi vielä vaikeahko kämmenneppi-väylä, jonka kautta kiekko lopulta tiensä myös perille löysi. Par korttiin.
- 12. Vieläkin avaus hieman kateissa tällä väylällä. Tällä kertaa väylädraiveri käteen Buzzzin sijaan ja liian nopeasta kiekosta johtuva liian varovainen avaus 20 metriä lyhyeksi. Semi-seifti lähestyminen ja par.
- 13. Edelliskierroksen katastrofiavaus (osuma oikalla olevaan puuhun, josta kiekko kivikasan viereen puiden sekaan) painoi edelleen takaraivossa. Toistin itselleni mantraa "älä toista edelliskerran virhettä" ennen heittämistä. Yllätys-yllätys: samaan puuhunhan se kalahti, MUTTA tällä kertaa kävi jäätävä säkä (positiivisella tavalla) ja kiekko pomppasi puusta suoraan korin suuntaan. Jäljelle jäi tiukka, riskaabeli hyssemesta tai vielä vaikeampi kapea fore-linja. Aikani siinä pähkäilin heittovalintaa ja rystyhysseen päädyttiin. Noh, suoraan koriin viereenhän se hysse tälläkin kertaa päätyi kuten edelliskierroksella. Tällä kertaa kuitenkin par korttiin. Hölmönä menin vielä kopauttamaan edelliskierroksen väylän 12. tapaan korin pantaa "kiitokseksi onnesta".
- 14. Ja tämä kopautushan tälläkin kertaa kostautui välittömästi. Avaus karkasi pahasti oikealle - onneksi kuitenkin mandon lailliselta puolelta - ja suoraan keskelle metsää. Eipä siinä sitten muuta kuin pari toivotaan-toivotaan heittoa pöheikön läpi ja bogey korttiin - myöhemmin tarkasteltuna onneksi kierroksen ainoa sellainen.
- 15. Viime kerralla yritettiin osua mäen alareunaa tiipparilla ja epäonnistuttiin siinä, tällä kertaa kokoeiltiin samaa TL:llä. Alivakaus näkyi kuitenkin siinä että kiekko karkasi oikealle kohti keppiaitaa/-suojaa. Onnekkaasti kiekko kiersi kuitenkin saman tien koko aidan ympäri ja helpolla putilla par.
- 16. Edellisen kierroksen tapaan TL:llä liian pupu avaus ja tällä kertaa keikko feidasi jo sen verran syvälle vasemmalle kummun päällä, että seuraavassa heitossa piti turvautua foreen. Hieman himmailtu kontrollifore alivakaammalla Wraithilla lensikin nätisti ylemmän tasanteen maan pintaa viistäen n. 25 metriin korista ja varma par tulokseksi.
- 17. Tällä kertaa hysseavaus lähtee liikaa oikealle ja hieman turhan kovaa. Onneksi avattiin bägin vakaimmalla kiekolla ja se palauttikin lopulta luotettavasti takaisin korin takana olevaan skutsiin. Pöheiköstä reilun 10 metrin putti hieman korin ali ja par.
- 18. Avaus alivakaalla Sidewinderilla lähtee liikaa oikealle suoraan kohti siellä vaanivia puita. Kuin ihmeen kaupalla sidukka liitelee kuitenkin suoraan puiden välistä ja alkaa vähitellen feidaamaan kohti koria. Heitossa oli kuitenkin sen verta reippaasti ruutia että avaus päätyy lopulta 15 metriä korin taakse siellä "vaanivan" kuopan pohjalle. Oli muuten ensimmäinen kerta kun saan 18. väylällä avauksen pitkäksi. Sieltä sitten hieman turhan varovainen putti korin alle ja par.
- 1. Edelliskierroksen aivan liian kova avaus 15 m pitkäksi on yhä mielessä. Avaankin siis varovaisemmin ja nokka vieläpä hieman pystyssä. Nätistihän se P2 kiipeääkin juuri korin edessä olevan aidan yli vajaaseen kolmeen metriin korista. Päin vastoin kuin viime kierroksella, niin tällä kertaa taas poolikavereiden avaukset hieman epäonnistuvat ja taisin tällä kertaa puolestaan olla ainoa joka otti parin tästä (?). Kyllä tämä Harjun ykkösväylä vain on yksi vaikeimmista "helpoista" kakkosista mitä tiedän.
- 2. Tällä kertaa TL saa jäädä sivuun ja avaan Buzzilla. Buzzz liitääkin nätisti korin tasalle n. 6-7 metrin päähän korista. Putti keskelle koria ja fiilis alkaa nousemaan. Ollaan saletisti alle parin ja kolme "helpohkoa" väylää jäljellä!
- 3. Tällä kertaa valitsen hieman seiftimmän vaihtoehdon ja yritän avata forella vain kurvin taakse väylälle. Fore lähtee jälleen kerran hieman turhan "kovaa" ja päätyy kurvissa olevien puiden väliin. Toinen heitto ikävähköstä asennosta forella kuitenkin onneksi onnistuu ja tipahtaa puiden oksista korin edessä olevaan bunkkeriin. Edelliskierroksen hieman kylmiltään tehty puttiralli muistuttaa itsestään ja puttaan tällä kertaa hieman varovaisemmin ja par korttiin kahdella putilla.
- 4. Nyt kun olin saanut 2. väylällä jo hieman tatsia määrämittaiseen Buzzz-heittoon, niin päätin avata tämän vajaa 90-metrisen 4. väylänkin nyt Buzzzilla. Treenikierroksella heittämäni heitot enteilivät että semmoinen vajaa 90 prosentin tehoilla heitetty heitto päätyisi n. 5-10 metriä lyhyeksi. En kuitenkaan uskaltanut nytkään heittää tästä lujempaa, koska pelkäsin että kiekko kippaisi sitten jo oikealla olevaan metikköön. Pistin Buzzzin menemään ja hieman lyhyeksihän se jäi johonkin n. 8 metriin. Tästä putti säkkiin ja fiilis rupeaa kohoamaan entisestään. Nyt ollaan jo salee muutama alle parin (oltiin siis oikeasti 3 alle, en koskaan halua kierroksen aikana pitää mielessäni tarkkaa kirjaa tuloksista --> pistää vain ihan turhaan pelin täysin pakettiin kun rupeaa liikaa miettimään niitä tuloksia)! Kunhan en vain ryssisi nyt vikaa väylää...
- 5. Vikalla tiipaikalla mallaillessani siinä heittoa ensimmäisenä huomasin oikeastaan ekaa kertaa että nyt rupesi tosissaan jännittämään. Tiedostin asian että mikäli otan vielä tästä kohtuu tuloksen, niin uusi rataenkka on varma ja tulostaulussakin mennään varmasti ylöspäin niin että hujahtaa. Hieman tavallista pidemmän keskittymisen jälkeen pistin vakaan Wraithin jälleen forella menemään. Ikävä kyllä heitto oli vieläkin hieman liian kova ja kiekko painuu taas edessä olevaan metsään, joskin näytti että tällä kertaa hieman lähemmäs koria. Kun saavun kiekolle, niin ikäväkseni havaitsen että paikka on edelliskierrosta huonompi vaikka vähän lähempänä oltiinkin, nyt siis jossain n. 25-30 metrissä. Minulla oli oikeastaan kolme heittoväylää käytössä. Vaikeahko fore-antsa (vaikeahko, koska fore-antsa ei koskaan ole mikään varma heittoa), rystyhysse kapeahkosta väylästä tai todella vaikea rystyantsa jostain oksien välistä. Aikani siinä mallailen rystyhyssen ja fore-antsanvälillä edes-takas puun mollemmin puolin, kunnes tajuan että kello rupeaa vähitellen tikittämään ja halusin oikeastaan päästä vain koko stressaavasta tilanteesta eroon. Tein sitten sen vihoviimeisen asian mitä EI KOSKAAN SAISI TEHDÄ. Pistin rystyhyssen menemään sen kummempia heittolinjaa kertaalleen vielä "tarkistamatta" eli siis "annoin vain mennä". Jeps, kyllähän se stressi välittömästi laukesi kun ei tarvinnut enää miettiä heittoa, mutta sitten se vasta stressi nousikin kun tajusin että oli kiiruksissani nakannut kiekon n. kympin lyhyeksi! "Ei p*rkele Henkka mitä menit tekemään" sanoin - tai paremminkin huusin - itselleni pääni sisällä. Lopulta kun saavuin kiekolle havaitsin että se todellakin oli n. 8-9 metrin päässä korista. V*tutus päässäni oli ilmeinen, koska ei se lähestyminen korin alle kuitenkaan ollut mikään erityisen vaikea jos olisin vain ottanut rauhassa ja pitänyt pääni kylmänä. Ei ne poolikaverit kuitenkaa olisi ruvenneet viimeisellä väylällä parista sekunnista valittamaan, varsinkin kun kukin heistä tiedosti että meikäläinen oli tekemässä nyt kovaa kiessiä. Kun astuin kiekolle puttaamaan sanoin vielä itselleni pääni sisällä että "Elä ressaa, paremminkin nauti nyt tästä harvinaisesta tilanteesta että tämä putti ratkaisee sen oliko kiessi täydellinen vai lähes täydellinen. Joka tapauksessa suoritus on jo erinomainen, meni tämä säkkiin tahi ei." Vielä kertaalleen uusi keskittyminen, kaksi reenivetoa ja kolmannella suoraan keskelle säkkiä. VALTAVA painolasti tippui olaltani, koska tiesin että kenties ENSIMMÄISTÄ kertaa elämässäni EN ollut sössinyt hyvää kiessiä viimeisen 3-5 väylän sähläyksillä (muistan mm. eräät viikkikset Harjulla kun taisin olla tuloksessa kaksi alle ennen viimeistä 5 väylää ja otin niistä sitten yhden tuplan, kolme bogeya ja yhden parin)!
Laskin itse tuloskortin lopulta kolme kertaa ja muutkin vielä sitten tarkistivat sen. Oli se tosiaan 54 eli kolme alle ja uusi mahtava kierrosenkka Harjulla oli syntynyt. Tiesin sinä sekuntina ettei tämä todennäköisesti tule ihan heti tuosta paranemaan. Saattaa hyvinkin mennä ensi, tai jopa sitä seuraavalle, kaudelle. Erityiskiitokset vielä kanssapelureilleni, jotka TODELLA REILUINA MIEHINÄ onnittelivat meikäläistä hienosta kiessistä vaikka kullakin heistä oli mennyt kiessit enemmän tai vähemmän huonosti. Erityisesti tunsin sympatiaa yhtä kaveria kohtaan, joka pelasi lopulta 57 heittoa, vaikka otti viimeiseltä 5 väylältä jotakin + 3-4 heittoa lisää. Mikäli tämä olisi pystynyt pitämään tasonsa aivan loppuun saakka, niin paikka kolmen parhaan joukossa olisi ollut aika saletti. Noh, mutta tämä on frisbeegolfia. Olen aivan varma että sama kaveri tullaan vastaisuudessakin näkemään kärkikahinoissa...
-
Onnittelut vielä hienosta kiessistä! Oli ilo seurata sun puttipeliä, varmaa toimintaa. Ja sun keskittyminen putilla on ihan omaa luokkaa, ei pysty kovin moni nollaamaan ajatuksia yhtä hyvin kuin sinä... :) Tsemppiä lopputourille!
-
Onnittelut vielä hienosta kiessistä! Oli ilo seurata sun puttipeliä, varmaa toimintaa. Ja sun keskittyminen putilla on ihan omaa luokkaa, ei pysty kovin moni nollaamaan ajatuksia yhtä hyvin kuin sinä... :) Tsemppiä lopputourille!
Tattista vain kovasti! :)
No joo, TÄLLÄ KERTAA sai pidettyä pään hyvin kasassa, mutta esim. Staminassa pari viikonloppua takaperin (joskin olin koko päivän kevyessä maistissa) sain putattua yli 3,5 metrin putteja säkkiin jollain 20-25 % varmuudella, että ei se putti kyllä aina kulje ja välillä lentelee jo ärräpäätkin. Oli tosiaan suorastaan pienoinen ihme ettei toi puttipeli oikeastaan missään vaiheessa levähtänyt käsiin. Ehkä tämä on vähitelle sitä kuuluisaa kehitystä... :)
Kattellaan kun osutaan ens kerralla kisoissa samaan pooliin, niin kenties meillä silloin päättyvät nuo kiessit päinvastoin... ;)
-
Päivitellääs taas välillä tätäkin kun keritään. Eli tiistaina ensinnäkin oli draivitreeni / kiekkojen testipäivä.
Mentiin Kannelmäen nurmikentälle iskemään reiluksi pariksi tunniksi, mutta ensimmäinen tunti meni ihan pipariksi kun oli yksinkertaisesti liikaa väkeä paikalla. Saatiinpa taas vaihteeksi yksi vaaratilannekin aikaiseksi kun forehysse tippui metrin-parin metrin päähän koiranulkoiluttajasta koirineen. Täytyy vain suosiolla mennä noita pidempiä heittoja reenaamaan tästedes vasta klo 20-20:30 jälkeen kun rupeaa hämärtämään ja urheilijoiden/kävelijöiden määrä tipahtaa merkittävästi.
Joka tapauksessa nakkelin reilut satakunta draivia, joista n. 80% rystyllä. Ensimmäiset reilut 1,5 tuntia nakeltiin kiekkoa flättinä n. 80% tehoilla etäisyyksille 90-120 metriä. Yritin mahdollisimman paljon saada eri kiekoista selville että kuinka ne käyttäytyvät ja löytyisikö niille kenties paikka meikäläisen bägissä. Jonkunverran pistettiin myös antsaa menemään. Nämä kaikki heitot suurin osa vasemmalta tulevaan tuuleen. Viimeiset vajaat puolituntia nakeltiin sitten pitkää ässää/antsaa (vastatuuleen) +90% tehoilla ja tutkittiin miten kiekot käyttäytyivät hieman vielä kovemmilla nopeuksilla. Seuraavia havaintoja tein erilaisista kiekoista (eikä tarttee nauraa tolle kiekkojen keinotekoiselle jaottelulle):
Vakaat ja nopeat draiverit:
- Prodigy D1: Olen viimeaikoina etsinyt uutta jyräkiekkoa bägiin, kun entinen alkaa olla jo turhan alivakaa mm. maksimitehoisiin rystyhysseihin. OStin tämä kiekon siis forea silmällä pitäen. Muutamien testiheittojen perustella vaikuttaisi aavistuksen ehkä turhankin jyrältä ja toisaalta kiekko tuntuu hieman "lepattavan" heiton vähän epäonnistuessa / irrotessa epäpuhtaasti. Toisaalta taas heiton onnistuessa kiekko tosiaan tuntui kyllä pitävän linjan ja palauttavan lopussa erittäin varmasti. Meinasin jo pistää myyntiin, mutta päätin kuitenkin altistaa tämän vielä lisätesteille. Kiekko ainakin tuntuu kämmenpuolellakin yllättävän hyvältä kädessä näin leveärimmiseksi jyräksi. Saattaisi kuitenkin olla meikäläisen uusi tuulisen kelin forekiekko. --> LISÄÄ TESTIÄ
- Pro Boss: Ihan jees draiveri. Ei mitenkään erityinen kiekko ja jotenkin ei tunnu meikäläisen kädessä "mukavalta" heitettäessä vaikka todella pitäväntuntuista materiaalia onkin. --> MYYNTIIN
- Blizzard Boss (täysipainoinen): Tästä en oikein vielä ottanut kunnolla selvää. Onko tästä kenties potentiaaliseksi max.distance rysty- tai fore-draiveriksi? --> LISÄÄ TESTIÄ
- S-Line DD2 Frenzy: Tällä meikäläinen saa kutakuinkin maksimidistancet irti. Muuten hyvin samankaltainen kiekko kuin Star Dessut, mutta ei kuitenkaan käyttäydy niin ennustettavasti. Lähtee herkemmin yllättäen pitkään antsaan vaikka on kuitenkin vakaa. --> Hieno kiekko, mutta Dessut korvaavat, joten ---> MYYNTIIN.
- ESP Force: Mahtavia draivereita. Pitkälle lähtee, ja loppufeidi on aikalailla saletti. Ei kuitenkaan istu kämmenpuolella turhan leveän rimminsä takia kovin hyvin käteen (käytännössä sama ongelma siis kaikkien yli 12 nopeuksisten kiekkojen kanssa). Muistuttavat hyvin paljon dessuja, joskin lentorata saattaa olla aavistuksen verran suorempi. Dessut korvaa --> MYYNTIIN.
- Star TeeDevil: Muistuttaa hyvin paljon myös Dessuja, mutta tuntuu aavistuksen verran "raskaammalta" = kiekko tippuu aikaisemmin alas. Taitaa olla myös hieman alivakaampi. Ts. vähän samanlainen kuin jonkin verran kulutettu Dessu, mutta lentänee sen 5-10 metriä lyhyemmälle maksimitehoilla. Pitäisi vielä testata lisää, jotta saisi varmuuden, mutta ei kiinnosta. --> MYYNTIIN
- ESP Nuke: Yllättävä ja erikoinen draiveri. Toisaalta olen aina tykännyt heittää tällä (pommi)hyssejä (vaikkei siis mikää erityisen vakaa kiekko olekaan), koska jotenkin kiekko tuntuu palauttavan tosi varmasti kovan ja korkean heiton lopussa alas. Jotenkin myös istuu harvinaisen hyvin käteen noin leveärimmiseksi kiekoksi. Toisaalta taas kovan flätin heiton onnistuessa kiekko lentää +120 metriä aivan pillisuoraan, käytännössä melkeinpä ollenkaan lopussa feidaamatta. En oikein tiedä mitä näiden kanssa tulisi tehdä. Nykyisin olen tavannut heittää lyhyemmät hysset tiippareilla ja pidemmät puolestaan dessuilla. Pitänee joka tapauksessa vielä testailla näitä lisää ennen kuin päätän että menevätkö myyntiin vai siirtyvätkö pysyvästi bägiin. --> LISÄÄ TESTIÄ
Vakaat ja semi-nopeat draiverit:
- ESP Surge: Yllättävän vakaa kiekko. Vakaampi kuin normi Star Wraith uutena. Muutenkin hyvin samankaltainen kuin Star/Champion Wraithit, mutta "raskaampi" = kiekko tippuu selkeästi ainakin Star Wraitheja nopeammin alas. Turhana MYYNTIIN
- ESP Aveger: karmea jyrä uutena. Aivan liian vakaa meikäläisen käteen jopa kämmenelläkin. Saa nakata kämmenellä aivan maksimitehoilla, jotta saisi "onnistuneen" lentoradan. Vähän niin kuin Firebird, mutta vielä vakaampi ja selkeästikin "raskaampi". --> MYYNTIIN
Semi-vakaat ja semi-nopeat draiverit:
- Champion Starfire (hieman jo kulunut): vaatii vielä hieman lisää testiä, mutta alustavat heitot kertovat että kaiki puolin perusvarma ja hyvä kiekko, mutta ennen kaikkea aivan järkyttävän pitkiä S-kaaria! Vaatii vielä lisää testiä, mutta mikäli osoittautuu tarpeeksi varmaksi (= ei kippaa pienessä tuulessakaan ja palauttaa kuitenkin hieman lopussa), niin tästä saattaa tulla jonkuntasoinen Distanve-heitto kiekko. Toisaalta taas en jaksa uskoa että ihan kisabägiin asti jaksaa, koska muistuttaa kovin paljon hyväkuntoisia Beasteja. --> LISÄÄ TESTIÄ
- Eri kulutusasteisia Star ja Champion Beasteja. Minulla on viimeaikoina puuttunut bägistä se "Sidukkoja" vakaampi pitkänmatkan draiveri. Luulenpa että näiden testien perusteella Beast tekee kovaa vauhtia paluutaan kisabägiin yhden kauden tauon jälkeen. Luulin jo viimekesän alussa että Beastit alkavat ola turha alivakaita minulle (= liian lähellä Sidukkoja) = turha pitää bägissä. Nyt kun kuitenkin TEKNIIKKA ON SELKEÄSTIKIN KEHITTYNYT = kierre lisääntynyt kiekossa ja testissä oli myös muutama uudenpi Beast, niin uskoisinpa että nämä parempikuntoiset Beastit löytävät tiensä bägiin. Luotettavaa ässää, erinomaisia myös pitkiin about suoriin heittoihin, jotka eivät saa feidata lopussa ja myös aikamoista distancea lähtee! Eivät häviä distancessa kuin muutamia hassuja metrejä Dessuille, vaikka selkeästikin hitaampia ovat. Noh, toisaalta Tapanote heittää distancea Tiippareilla eli ei se kiekon nopeus kaikkea ratkaise. Näissä oli myös selkeästikin laatueroja Innovamaiseen tapaan. --> OSA BÄGIIN, OSA MYYNTIIN
- Champion Monarch: vastaa hyvin ennakko-odotuksia, eli mahtava keikko pitkiin S-heittoihin. Itsellä kuitenkin niin monta hyvää kandidaattia näihin heittoihin + en ole erityisen kiinnostunut tuosta Champion muovista enkä kummallisesta rimmistä, joten pistetään uutena lättynä MYYNTIIN
- S-Line TD Rush: ihan kiva kiekko suoriin heittoihin/antsoihin, mutta ei jotenkin vain ole meikäläisen juttu / ei ole tarvetta --> MYYNTIIN
- Champion Sidewinder (uusi): En aluksi oikein tiennyt mihin kategoriaan tämän kiekon laittaisi. Uuten kiekko kuitenkin on semi-vakaa, mutta jahka se jonkin aikaa kuluu, muuttuu se alivakaaksi. Kiekko ei toisaalta ole myöskään erityisen leveärimminen, mutta lähtee täysiä heitettynä hysseflipillä kuin tykin suusta. Olen aikaisemmin pelaillut Star Sidukoilla, mutta voitin nyt tämän Champion version parin muun kiekon lisäksi talvikisoista. Kyse on kauniista neon-vihreästä vanhan kunnon ajan sidukasta ja kiekon materiaalikin tuntuu paljon tavallista Champion kiekkoa pitävämmältä. Heti kiekkoa kädessä pitäessään huomaa että kyse on jostakin paremmasta: kiekko tuntuu hyvältä ja näyttää hyvältä. Ja kyllähän se kanssa lähteekin! Hieman hiljempaa heitettäessä flättinä kiekko lentää pitkälle feidaa hieman lopussa. Kovempaa heitettäessä kiekko kääntyy lopussa antsaan ja liitää kauas silmän kantamattomiin. Ts. kiekko tuntuu hyvin samalta kuin aiemmat Star Sidukatkin, mutta tuntuu uutena ainakin hieman vakaammalta sekä nopeammalta. Kokeilin heittää tätä myös kertaalleen forella hysseflippinä ja ai-jai-jai että saatiin makean näköistä ässää aikaiseksi. Lähtökohtaisesti en heitä melkeinpä ollenkaan fore ässää vaan maksimit tulevat pillisuoraan flättinä heitettynä esim. vakaalla Wraithilla/Dessulla. Tämä kiekko sai minut kuitenkin harkitsemaan myös piiiiitkän fore-ässän opettelua. Nyt nuo fore maksimit ovat minulla siinä 90-100 metrissä, mutta ässää heittämällä voisin varmaan saada tuohon vielä ne kaivatut 10-15 lisämetriä. Joka tapauksessa LAITETAAN KIEKKO BÄGIIN, mutta harkitaan vielä käyttötarkoitusta. Todennäköisesti tulee käyttöön ainakin pitkissä loivissa rystyantsoissa.
Alivakaat ja nopeat draiverit:
- Blizzard DD2 (täysipainoiset): Yksinkertaisesit vain liian alivakaita meikäläisen käteen. Välillä saa mahtavan pitkiä antsoja, mutta kippaavat kuitenkin aivan liian usein, eikä ennustettavuudesta ole meikäläisen tehoilla enää tietoakaan. --> MYYNTIIN
Alivakaat ja semi-nopeat draiverit
- R-Pro Wahoo: bränikkänäkin aivan liian alivakaa meikäläisen nopeuksille. --> MYYNTIIN
- D-Line TD: Aikaisemmin kun ei ollut niin paljon "kättä" kuin nykyään, niin nämä olivat erinomaisia annukkakiekkoja. Nyt kuitenkin kippaavat jo aivan liian herkästi ja hitaammat annukat voin saman tien heittää puttereillakin/Buzzzeilla. Rollerikiekoiksi voisivat tosin soveltuakin, mutta olisi tarkoitus aloittaa noiden treenaaminen vasta loppukesästä/syksyllä ja muutenkin olisi varmaan tarkoituksenmukaisempaa käyttää sitten kulutuskestävempiä kiekkoja. ---> MYYNTIIN
- Latituden Gold line FLow: AIVAN HELMI LÖYTÖ! Ihan jäätävä kiekko! Kun pistän tämän kovaan ja jyrkkään antsaan - eli siis sellaiseen kulmaan missä alivakaat kiekot normaalisti tulevat kovaa ja jyrkästi alas - niin tämä pirulainen suoristaa hieman itseään ja lähtee ihan jäätävän pitkään glaidiin! Kiekon päällä lukee "Stable long range driver with glide". Tuosta vakaasta ei kyllä ole täysiä heitettäessä tietoakaan, mutta ai-että mikä liito! Tästä saattaa hyvinkin tullaa meikäläisen uusi lempikiekko pitkiin antsa-heittoihin. Tämmöiselle kiekolle onkin ollut tarvetta. Yleensä olen heittänyt pitkät antsat Sidukalla, mutta kun sen isona ongelmana on ollut herkkyys. Hyvin pieni kulman/heiton nopeuden/tuulen suunnan muutos saattaa kipata Sidukan kokonaan rolleriksi tai sitten toisaalta kiekko lähtee usein kuitenkin kääntymään/feidaamaan ennen aikojaan. --> ALUSTAVASTI EHDOTTOMASTI BÄGIIN
Hitaat draiverit:
- ESP XL (hieman kuluneempi): XL tuntuisi sijoittuvan vakaudessa juuri Innovan TL:n ja Tiipparin väliin. Ts. 80% tehoilla heitettäessä (kun TL kääntää yli ja tiippari pitää linjan + feidaa), niin tämä vähän kulutettu XL menee LUOTIsuoraan heiton onnistuessa. Saattaapa hyvinkin päätyä takaisin bägiin parin vuoden tauon jälkeen. Toistaiseksi olen heittänyt pitkät puurännit TL:llä ja koittanut flipata kiekon menemään suoraan, mutta tämä heitto vaatii todella tarkkaa tatsia. Useimmiten olen sitten vain tyytynyt yrittämään pistää Buzzzin keskelle väylää hieman lyhyenä. Tämä XL voisi hyvinkin olla ratkaisu noihin pidempiin puuränneihin. Huomionarvoista on, että jotenkin vain tiipparit eivät tunnu menevän luotisuoraan edes vähän kuluneempinakaan. --> ALUSTAVASTI BÄGIIN
- Champion Eagle: tämä tuntuu käyttäytyvän juuri niin kuin lentonumerot antavat ymmärtää eli kiekko muistuttaa kaikin puolin hyvin paljon tiipparia, mutta loppufeidi vaikuttaa hieman kovemmalta/luotettavammalta. Vaatii joka tapauksessa lisää vertailua Tiippareihin ja muihin väylädraivereihin. Eli testaillaan kun keretään, mutta EI AINAKAAN TOISTAISEKSI BÄGIIN. Muutenkaan en haluaisi liian monta eri mallista kiekkoa bägiin, vaan mielumminkin samaa kiekkoa sitten tarvittaessa eri kulutusasteilla ja itse asiassa vielä mielummin yrittäisin oppia heittämään yhdellä / täysin identtisillä kiekoilla erilaisia heittoja.
Päivän lopuksi heitetye maksimipituiset ässät/antsat olivat sangen hauskaa puuhaa. Oli kivanähdä hieman yllättävienkin kiekkojen päätyvän sinne 125 metrin paremmalle puolelle. Oli myös hienoa huomata kuinka välillä kiekkojen flipattua rolleriksi saakka jossain sadan metrin korvilla, niin pisimmät rollerit veivät kiekot lopulta jonnekin 160-170 metrin päähän. Tässä olisi sitten yksi reenaamisen mesta tulevaisuudessa: ROLLERIT. Ja varmasti tulee olemaan harvinaisen "hauskaa" reeniä... :)
Samalla tuli myös pyöräilykausi avattua, joskin matka oli aika naurettava 1,5 + 1,5 km. Yllättäen pyörän kampiakselien välistä viime syksynä kuulunut rohina oli kokonaan kadonnut. Saattoi tosin johtua siitä että ajoin normikengillä, enkä ts. pyörittänyt pyörää, vaan poljin sitä. Pitääpä mennä joku päivä vetämään vähän pidempi lenkki ajokenkien kanssa ja selvittää onko "ongelma" oikeastikin kadonnut.
Ja kyllä oli käsi + selkä hellänä tämän päivän jälkeen...
-
Keskiviikkona sitten vuorossa oli lähäritreeniä + lyhyt puttireeni takapihalla.
Taas erilaisia lähäreitä 30-55 metristä. Erityisesti vedettiin tiukkaa, LYHYTTÄ rystyantsaa, koska muistin kuinka Nummelan Jone suositteli minua heittämään tällaisen lyhyen pommi-pelastus-antsan Staminassa, johon sitten vastasin "en osaa". Noh, päädyin sitten vetämään kurotus-foren, joka sitten lopulta osui "väkisinkin" puskiin ja johti yhteen ylimääräiseen heittoon (eikä ollut kaksi ylimääräistä heittoakaan kaukana). Ts. tässä oli päivän uusi "opeteltava" asia.
Lähäreitä vedettiin lopulta joku n. 70 kpl ja putteja joku 30 kpl. Putti kulki edelleenkin sangen varmasti. Yritetään nyt säännöllisesti mputata edes pieniä määriä kerrallaan (kovempi puttitreeni käy tällä hetkellä selän päälle, samoin kuin kovempi heittoreeni --> puttireeni vain on ennemminkin staattista, kun taas heittoreeni repivää), jotta pysyisi tämä hyvä puttitatsi yllä.
Ja taas jälleen kerran upposi yksi heitto +50 metristä säkkiin. Tällä kertaa vuorossa oli Innovan pillisuoraan lentävä midari "Kojootti". Sinällään huvittavaa että tuolla reenikassissa on tällä hetkellä 6 kpl P2:ia ja 9 kpl Buzzzeja, joiden lisäksi siellä pyörii epäsäännöllisen säännöllisesti 1 kpl Jokereita, 1 kpl Meteoreja ja 1 kpl Coyoteja. Ja viimeksi lätkäsin lähärireenissä Jokerin säkkiin ja nyt puolestaan Kojootin. Noh, eiköhän se seuraava säkitys sitten vihdoinkin tule Buzzzilla (lähinnä fore näiltä etäisyyksiltä) tai P2:lla. Saas nähdä kauan tämä putki jatkuu.
Huomattavaa on myös, että kiekkojen korin ympärille muodostama "keskittymä" on selkeästikin tässä kevään lopun/alkukesän aikana tiivistynyt eli eteenpäin on selkeästikin menty. Samoin täydellisten hassien määrä (kiekko osuu puuhun tms. tai menee yli 10 metrin päähän korista) on myöskin kohtuullisesti vähentynyt.
Samana päivänä vedettiin myös kuntouttavaa treeniä selälle ja keskivartalolle ja illalla kunnon kävelylenkki emännän kanssa.
-
Torstaina käytiin sitten viikkokisat Talissa ja kierrostulos oli "perus" 65 kahdella birkulla. Ei mitään erityistä, mutta huomattava parannus kuitenkin kahden edelliskerran järkyttäviin 72:iin verrattuna.
En kuitenkaan turise omista peleistäni sen enempää, koska päivä oli muuten harvinaisen synkkä. Olin samassa poolissa siinä Villen kanssa kun hänellä kävi tämä vakava loukkaantuminen 7 tiillä (voitte lukea tästä tapahtuneesta tarkemmin muualta) ja kyseessä oli kyllä mitä todennäköisimmin pahin loukkaantuminen urheilutilanteessa, jota olen itse ollut koskaan paikan päällä todistamassa.
EI MUUTA KUIN VAIN KAIKKEA MAHDOLLISTA HYVÄÄ JA ENNEN KAIKKEA TSEMPPIÄ VILLELLE VIELÄ KERTAALLEEN!
-
VIDEOT JA KLIPIT
Rupean tähän viestiin keräämään sellaisia videoklippejä koskien tekniikkaa, kilpailuja ym. asioita, jotka koen itse kiinnostaviksi, hyödyllisiksi jne.:
1) Will Schusterickin vinkkejä rystydraiviin:
http://www.youtube.com/watch?v=30cUNsWOYSI (http://www.youtube.com/watch?v=30cUNsWOYSI)
-
Takapihalla puttia n. 80 kpl ja siihen kylkeen n. 50 kevyttä lähäriä.
Olen vienyt puttireeniä vähitellen enemmän kohti "kisamaista puttia" = vähemmän peräkkäisiä saman laisia toistoja, enemmän variaatioita ja taukoa puttien välillä.
Nyt aloitin puttireenin vetämällä kahdeksan viiden kiekon sarjaa niin, että kukin putti sarjassa heitettiin aina eri paikasta tasaisesti korin ympäriltä. Mittasin itseasiassa paikat 4, 6, 8, 10 ja 12 metrin etäisyydelle korista. Suurimman osan sarjoista vedin nousevassa järjestyksessä alkaen aina 4 metrin putista. Pidin puteista sellaista kirjaa että 3 säkitystä sarjassa merkitsi yhtä kuin +-0 -tulosta ja aina yksi putti tästä lisää säkkiin toi yhden pluspisteen ja yksi putti vähemmän puolestaan yhden miinuspisteen. Käytännössä siis sarjan mahdolliset pisteet (joilla pyrin kuvaamaan sitä kuinka hyvin sarja meni) olivat -2...+2. Lopulta kahdeksasta sarjasta irtosi seuraavat pisteet: 0, -1, -1, -1, 1, -1 (yksi läpisylky), -1 ja 0. Kahdeksan sarjan keskiarvo tulos siis -0,5 pistettä eli käytännössä 2,5 säkkiä viidestä heitosta. Treeni vaikutti sangen kehittävältä ja haastavalta ja aion jatkossakin vetää samaa hieman kenties eri variaatioilla. Noilla etäisyyksillä tulisi joka tapauksessa päästä positiivisiin sarjakeskiarvoihin, jotta voi tuntea onnistuneensa.
Vedin myös pari settiä haaraa erilaisista paikoista puiden takaa ja mm. yhdessä sarjassa n. 6-7 metristä meni 6/6 säkkiin. Tämä on selkeätä kehitystä oikeaan suuntaan haaraputissa. Toisaalta tietty taas toisessa sarjassa aavistuksen vaikeammasta paikasta sain enää 2/6 sisälle...
Treenin perään kuntouttavaa keskivartaloreeniä ja kunnon venyttelyt päälle.
-
Lyhyesti viikon kuvioita (ei ole ollut paljoa aikaa kirijotella kun on tenttiviikko meneillään koulussa):
Eli maanantaina käytiin vetämässä iltakiessi Siltiksessä. Eipä jäänyt ihmeempiä kerrottavaa jälkipolville; lopputuloksena jäätävä (eikä siis mitenkään positiivisella tavalla) +4 tai +5 (väylät par 3 laskettuna) ja tuloksellisesti yksi kaikkien aikojen huonoimmista Siltis kiesseistä. Ei sillä että olin täysin puhki alkuillan tentistä ja oli noin muutenkin kaikin puolin vain rento ja mukava fiilis kiertää rataa, eikä varsinaisesti mitään tulosta lähdettykään hakemaan.
Jos nyt jotain mainittavaa jäi, niin kakkosväylällä pelasin kohtuu jäätävän vitosen (ilman OB:ta). Avasin ensin siinä heti nenän edessä olevaan vaakapuuhun, josta kiekko vasemmalla metrin päässä olevan puun taakse. Tästä ihan jäätävän isolla kaarella lähtenyt foreantsa korkealle aidan yläpuolelle, joka lopulta sitten liisi kokonaan vasemmalla olevan (kohtuu korkean) pusikkoaidan yli ja päätyi aidan takana olevan kävelyn tien toisella olevan puun oksaan n. 1,5 metrin korkeudelle. Tästä sitten vielä kolme heittoa ja tupla oli valmis. Sinällään siis aikamoinen säkä että jos olisin heittänyt metrin pidemmälle tai kaksi metriä lyhyemmäksi, niin Wraith olisi päätynyt lähes varmasti keskelle jokea... :)
Tiistaina sitten kuntouttavaa keskivartaloreeniä ja kunnon venyttelyt päälle.
Tänään torstaina sitten puttireeniä pihalla. VAihteeksi ihan perus "5 heittoa abouta samasta paikasta putkeen" reeniä. Yhteensä tuli heitetettyä jotakin vajaa 20 sarjaa, joista suurin osa 7-12 metristä eli mukavuusalueen ulkopuolelta. Veikkaisin että sarjoissa upposi keskimäärin 2/5 heittoa säkkiin. Perään sitten kunnon venyttelyt. Sivuhavaintona voin sanoa että tällä tenttiviikollakin on kulunut AIVAN LIIKAA AIKAA TÄÄLLÄ FOORUMILLA JA KIEKKO MYYNTI-/OSTO-/VAIHTOASIOITA KELAILLESSA... ::)
-
Tänään oli fribakirpparit Pointilla ja kun en itse kerinnyt kuin vasta klo 19 paikalle niin Nils ja pikku kaveri hoitivat suurimman osan myynnistä meikäläisen puolesta. Suurkiitokset pojille tästä! About puolet lötistä meni ja tulipa itsekin yksi kiekko siinä kiireessä ostettua markkinoiden puolelta ja kaksi liikkeen puolelta.
Ja MIKÄ KIEKKO sieltä käytettynä tulikaan! Tiedättekö sen tunteen kun jo parin heiton jälkeen tietää että nyt löytyi luottolötä bägiin? Noh, nyt kävi niin. Tuli Nilsiltä ostettua vanha Ch Firebird, joka on kiertänyt ainakin jo Jallella ja vielä kolmannella kaverilla. Mentiin Ramin ja kumppaneiden kanssa heittämään rento harjolituskiessi siinä markkinoiden jälkeen ja heti kun pisti forella menemään, niin huomasi että kiekon lentorata ja vakaus olivat täydellisiä meikäläisen kädelle. Viimeistään vakuutuin kiekon toimivuudesta kun nakkasin väliaikaisella 21. väylällä (n. 120 m) Firen harjoitusheitolla kirjaimellisesti 5 senttiin. Huh-huh mikä lötä, tulee varmastikin tekemään minulle monta birkkua tulevaisuudessa...
Testasin myös uutta D-P3 putteria, jonka piti olla selkeästi P2:sta vakaampi. Noh, eipä minusta ollut paljoa vakaampi ja jotenkin ei vain istunut meikäläisen käteen. Jalle nakkasi sillä kyllä muutaman hienohkon testiheiton, mutta vähän kyllä veikkaan ettei tule tietään meikäläisen bägiin löytämään.
Huomasin myös sen totuuden, että uudella P2:lla ei vain yksinkertaisesti pysty puttaamaan mitenkään (puttaan siis normisti kuluneilla P2:lla). Kiekko on aivan liian vakaa ja ennen kaikkea kiekko on jotenkin (eritoten siitä reunan kaarevasta kohdasta) aivan liian liukas bränikkänä. Ei vain mitenkään pystynyt meikäläisen tekniikalla puttaamaan sillä kun luisti koko ajan näpeistä. Tästä seurasi se että putti meni TODELLA väkinäiseksi ja tekniikkaa piti muuttaa kohtuu olennaisesti. Eli eihän siitä puttaamisesta sitten tuolla uudella kiekolla tullut yhtikäs mitään...
Sivuhuomiona voin sanoa, että Jallen peli oli taas vaihteeksi todella hienoa katseltavaa, jahka kaveri sai muutaman väylän jälkeen pelin kasaan. :)
-
Kaiken maailman vipeltäjää sitä onkan liikenteessä tuolla foorumin fribamarkkinoilla. Seuraavanlaista kävi:
Kaveri otti meikäkäläiseen yhteyttä että vaihtaisin pari (7-kuntoisena) ilmoittamaani about identtistä putteria yhteen (8-kuntoiseen) draiveriin ja yhteen (8-kuntoiseen) putteriin. No eipä siinä mitään, sanoin että eiköhän onnistu (kuulosti varsin edulliselta diililtä meikäläiselle). Kaveri pyys vaihtaa valokuvia. No eipä siinä mitään, otin molemmista kiekoista valokuvat kolmesta eri kulmasta (päältä, pohjasta, sivulta) hyvässä valossa ja pistin menemään. Kaveri pisti yhden kuvan omista kiekoistaan (missä toinen oli osittain kuvan ulkopuolella).
Sitten kaveri kysyi ovatko kiekot flötköjä vai kovia: sanoin että aika kovia. Noh sitten kaveri tarjosi lisädiilinä muutamaankin otteeseen yhteensä neljää eri semmoista kiekkoa vaihtoon, joita en itse ollut myynti-ilmoituksessa listannut vaihtoon käyviksi kiekoiksi. Vastasin joka kerta, että en tosiaan ota muita kiekkoja vaihdossa kuin noita mitä tuolla listallani on. Tämä oli kohtuullisen ärsyttävää, kun ei kaveri tuntunut hevillä uskovan, mutta eipä siinä mitään.
Noh, sitten lopulta edistyin pistämään nuo putterit postiin (tämä siis jo häpeäkseni omasta mielestäni pari päivää "turhan myöhään"). Jäin odottelemaan että meikäläisen kiekot tulisivat, mutta mitään ei kuulunut pariin päivään vaikka vaihdon sopimisesta oli kulunut jo kohtuu monta päivää. Lopulta sain kaverilta kuoret vaihdossa, mutta ihmetyksekseni huomasin että kirjekuoret olivat tosiaan ne samat mitkä itse lähetin, mutta ne oli pakattu uudelleen. No ei siinä mitään, mutta hämmästyksekseni huomasin saaneeni toisen kiekoistani takaisin ja toisen tilalle olikin sitten pistetty se tarjottu draiveri.
Rupesin ajattelemaan että mitäs tämä tämmöinen nyt oikein oli? Oliko kaveri tosissaan odottanut koko tämän ajan että meikäläisen kiekot saapuvat perille, tämän jälkeen tarkastanut ne ja päättänyt että toinen ei syystä tai toisesta kelpaakaan ja lopuksi vielä palauttaa toisen? Oliko kiekkoni liian huono kuntoinen vai mikä nyt mätti mitä ei ollut valokuvista/kertomastani kaveri voinut havaita? Katselin tuota palautettua putteriani ja olihan siinä tosiaan pieni vekki (oli todennäköisesti siis jo valmiina) mikä saattaa kenties laskea sen kuntoluokitusta jonkun mielestä seiskasta kutoseen. Ei sillä että mikäli omani olikin kutonen, niin ei tuo kaverin draiverikaan ollut kyllä kasia nähnytkään. Joka tapauksessa hieman turhauttava juttu. Ei sillä että yhden kuluneen putterinkin vaihto aavistuksen verran parempikuntoseen draiveriin on ihan ok diili, tosin nyt maksoin käytännössä tuosta "hyvästä vaihtokaupasta" sen 3,20 euroa postimaksuja.
Mutta asia on kuitenkin siis kahdesta syystä turhauttavaa. Ensinnäkin minusta tuo on todella nihkeätä markkinakäyttäytymistä odottaa että toisen lähetys tulee perille ja sitten vasta pistää oma lähetys tulemaan. Varsinkin kun ottaa huomioon että kaveri ylipäätään pisti vain toisen kiekon tulemaan takaisinpäin! Kaveri selkeästikin sai valita kumman omista kiekoistaan lähettää meikäläiselle vaihdossa. Miksen minä sitten saanut? Toisekseen nyt minulla on yksi vanha klassikko-putteri, jonka saaminen myytyä yksistään on varmastikin huomattavasti vaikeampaa kuin kahden identtisen kiekon myyminen. Useimmiten ihmiset ovat kuitenkin kiinnostuneita ostamaan vanhat putterit pareissa tai jopa isommissa erissä.
Hyvin turhauttavaa...
-
Ei kuulosta kovin reilulta kaupankäynniltä. Laita fribamarkkinoiden palaute osioon palautettu (vaikka tämä sama stoori).
-
Sangen fribatäyteinen viikko takana. Seuraavassa lyhyesti mitä on tullut tehtyä viime päivinä:
- Lauantaina 25. päivä oltiin katselemassa ja kuvaamassa Pari SM-kisoja Kivikossa. Tämän jälkeen pelasin harjoituskiessin kisa-layoutilla ja tuloksena taisi olla jotakin 3-4 yli parin. Peli kulki ihan mukavasti. Kiitokset Ville Reisille peliseurasta! Loppuun hieman lähestymisreeniä.
- Sunnuntaina 26. päivä oltiin puolestaan Talissa katselemassa kisoja. Muutama puttikin tuuli siihen lopuksi vedettyä.
- Maanantaina 27. pelattiin Juha Kydön kanssa Tallaajien 1. reikäpeli Kivikossa. Peli päättyi 17/19 pelatun väylän jälkeen meikäläisen eduksi kolmella pisteellä. Tarkempi peliraportti tulossa tästä jahka saan rustattua sen valmiiksi. Peli kuitenkin siis kulki sangen mukavasti, kuten tuloksetkin antaa olettaa. Loppuun taas lähärireeniä ja yksi säkitys vajaasta 40 metristä.
- Keskiviikkona 29. päivä iltareenit Talissa. Pitkiä draiveja, lähäreitä ja puttia. Taas kerran sai todeta kuinka järjettömän syvät ne rangen ympärillä olevat nokkospuskat ovat. Vielä joku yö mä otan ja käyn siimaamassa ne kaikki maan tasalle. Uusia kiekkoja tuli myös testailtua kuten Star Boss, C-DD ja C-PD2. Näistä kenties myöhemmin lisää.
- Perjantaina 31. päivä Kaatikselle vetämään kunnon draivitreeni (n. 150 heittoa) ja muutamat heitot tuli jopa kuvattua emännän toimesta. Jahka pääsin kotiin hieman analysoimaan pätkiä, niin kämmen vaikutti kaikin puolin sangen positiiviselta, mutta rysty puolestaan oli monessa mielessä palannut "vanhoihin pahoihin tapoihin". Ts. paljon pitää vielä tehdä, että saadaan tuo rysty näyttämään siltä kuin pitää. Joskin nyt jo kiekko lensi Kaatiksen rangelta ulos heitettäessä 20 metriä laatan takaa, joten hieman hirvittää mihin mittoihin se rysty vielä joku päivä kantaakaan, jahka tekniikka saadaan kuntoon. Useita uusia lötiä tuli myös testailtua kuten Prodigyn D2 ja D3. Näistä kenties lisää myöhemmin jahka tulee lisää testailtua. Myös muutama lyhyt putteridraivi ja yksi säkitys taas vaihteeksi 50 metristä. Loppuun kierrettiin emäntä seurana radan 1. puolikas sunnuntaisia kisoja silmällä pitäen.
- Lauantaina 1. päivä putti- ja lähestymisreeniä Talissa. Mm. ylä- ja alamäkiputtia perusputin lomassa. Loppuun kierrettiin parin pinkiponki-kaverin kanssa ensimmäiset 12 väylää. Itse taisin jäädä näiltä tulokseen +3 eli ihan jees tatsi.
Ei muuta kuin vain nyt nukkumaan ja huomenna sitten Kaatikselle kisaamaan! :)
-
Eipä ole taas vähään aikaan kerinnyt/jaksanut päivittää...
Eli ensinnäkin sunnuntaina 2.6. pelattiin VMP Open Kaatiksella. AM1 luokassa sijoituksena 6. sija 23 pelaajasta 49 + 43 = 92 (+4) eli ihan ok lopputulos. Kierros-ratingit olivat 890 ja 962 eli toistamiseen onnistuttiin nyt ylittämään yli 960 rating kierros. Meinasin kirjoittaa hyvin lyhyen väyläkohtaisen raportin, mutta menee kierrokset päässä sekaisin kun tuli palattua tiistaina vielä Kaatikselle kuukausikisoihin.
Joka tapauksessa 1. kierros aloitettiin hevosenkenkäväylältä 5 ja meni erinomaisesti parissa kunnes päästiin väylälle 1. Ykkösellä avaus kipaten reilusti pitkäksi metsään ja tupla korttiin. Kakkosella sitten överipitkä avaus suoraan kolmosen tiin taakse keskelle metsää, sieltä mahtipelastus vajaaseen 30 metriin korista, mutta sitten aivot tiltissä lähestyminen 10 metriä pitkäksi, putti alarautaan ja toinen tupla putkeen. Sitten vielä 4. väylällä avaus puuhun ja bogey korttiin, joten päädyttiin 1. kierroksen osalta siis 5 yli tulokseen.
Toinen kierros olikin sitten alusta loppuun saakka hyvää solidia peliä (sipuli piti taas vaihteeksi kasassa!) ja lopputuloksena tosiaan 1 alle par! Positiivista molemmilla kierroksilla oli että otin kummassakin kutosväylältä birkut vajaa 10 metrin puteilla. Kolmosväylältä otettiin samaten myös kahdesti kolmosilla birkut. Tokalla kierroksella nähtiin myös kaikkea hienoa ja vähemmän hienoa kuten Kytön mahtava antsaholari kutosella ja edelliseen vastapainona sitten Kytön kutonen ykkösellä (toisella putilla) sekä Kinnusen seiska kolmosella (toisella 30 metrissä).
-
Tiistaina 4.6. sitten Kaatiksen kuukausikisat heti viikonlopun kisojen perään. B-sarjassa pelattiin ja systeeminä oli että sai valita molemmilla kierroksilla erikseen itse että pelaako taka- vai etutiiltä kaikki kierroksen väylät. 1. kierroksella pelattiin täysi kierros ja 2. puolestaan B-ryhmässä väylät 8.-14.
Pelasin 1. kierroksen takatiiltä ja kierros sujui erinomaisesti (laitetaan tarkempi tulos jahka tulee nettiin, en nyt muista tarkalleen). Toisen puolikkaan vedin puolestaan etutiiltä semisti "seifti-meiningillä" ja sekin oli ihan ok. Lopputuloksissa olin (itselleni hieman yllättäen) kuitenkin B-sarjan "vasta" neljäs, kolme tai neljä heittoa kärjestä. Palkintona tästä olisi ollut liput katsomaan naisten pesistä Nummelaan, mutta annettiin mennä niitä "enemmän tarvitseville". Peli oli kaikin puolin sangen hyvää ja asenne oli kohtuu hyvin kohdallaan, välillä tuli otettua jopa hieman "turhankin" tosissaan. Joka tapauksessa tuli kiesseillä jännitettyä jopa edellisen viikonlopun varsinaisia kisoja enemmän, koska tiedosti että B-sarjan voitto saattaa olla hyvinkin lähellä. Marttinen tulisi joka tapauksessa siirtää jo vähitellen A-sarjaan tuumin kuultuani tulokset... ;)
-
Perjantaina 7.6 kävin sitten heittämässä Hyvinkäällä reenikiessin viikonlopun tulevia avoimen skaboja silmällä pitäen. Meresmaan suunnittelemaa rataa oli etukäteen kovasti hehkutettu, mutta sitten paikan päällä totesin radan jopa hienoiseksi pettymykseksi, koska se tuntui kovasti paikoitellen toistavan itseään. Haastavia puurännejä puolin ja toisin, mutta ei ainakaan siis mitään meikäläistä niin erityisesti sykähdyttävää. Mukavia väyliä joka tapauksessa pelata, puuränneiksi siis. Neppailuväylät olivat haastavia sekä "hauskoja", mutta ne harvat siivutusväylät olivat pettymyksiä hieman tylsinä väylinä.
Mieleen treenikiessiltä jäi erityisesti se kun avasin olikohan se nyt kolmannen (harjoitus)avaukseni 15. väylältä 7 sentin päähän korin betonijalasta. Tämä jäi siis sen takia mieleen, koska viikonlopun kisoissa tuo väylä oli 1. kierroksella CTP-väylä ja voitto vietiin kisoissa yli 5 metrillä...! :o Mieleen päivästä jäi myös että kyseessä oli toistaiseksi pölyisin rata missä olen koskaan pelannut = koko ajan sai puhdistella lättyjä. En sitten tiedä johtuuko enemmän radasta vaiko ulko-olosuhteista.
-
Lauantaina 8.6. sitten avoimen kisat Hyvinkäällä. Ikäväkseni sain todeta että kyseessä olivat 1. selkeästikin alakanttiin tänä kautena menneet skabat. 1. kierroksen pelasin 2 yli parin (62) ja toisen puolestaan 1 yli (61), joilla saatiin PDGA:lta 905 ja 895 ratingit. Lopputuloksena oli siis säälittävä 20 sija 28 pelaajasta... :( Peli ei oikein auennut missään vaiheessa päivää ja se olikin käytännössä joka osa-alueella tosi nihkeätä. 1. kierroksen puolen välin jälkeen oli jo ensimmäinen kisadenffi todella lähellä kun meinasi täysin palaa proput omaan peliin.
Löysin kuitenkin ratkaisun ylimääräisten paineiden purkamiseen ilman että tarvitsisi lopettaa kokonaan kisat kesken. Kun rupesi sapettamaan liikaa, niin otin "epä-Henkkamaisesti" kiekon vain käteeni, hakkasin sitä pariin otteeseen kovaa toista kättäni vasten ja pistin menemään huolettomammin kuin koskaan aikaisemmin (normaalisti siis mallailen käytännössä aina avausta sen n. 30 sekuntia). Avaus päätyikin suoraan 30 astetta vasemalle keskelle korkea. Täältä sitten aivan raivo-pommihysse kovan keihäänheittomaisen karjaisun saattelemana ekojen puiden latvoihin. Seuraavana sitten raivo-upsi seuraaviin puihin. Ja lopulta kun oli näihin kolmeen raivoheittoon saanut purettua kaiken v***tuksen, niin kaunis neppi läpi puuviidakon korin viereen ja tupla korttiin. Tämän jälkeen pelasinkin sitten loput väylät yksi alle parin. Ts. uhrasin yhden väylän pelastaakseni loput. Kuulostaa varmastikin täysin kahjolta, muta tuntui ainakin itselläni toimivan. Saas nähdä tuleeko toistekin käytettyä kun sulakkeet rupeavat täysin poksahtelemaan...
Huvittavaa oli huomata että pelasin toisen kierroksen yhden heiton paremmin, mutta romahdin entisestään tuloslistalla ja rating tippui 10 pinnaa ekasta kierroksesta. Sinällään tämä on siis minusta ihan ok (ja täten reilua), koska kyllähän ekalla kierroksella saa aina reeniä tokaa varten ja tokalla kierroksella rata on jo tutumpi.
-
Sunnuntaina 9.6. sitten kolmas päivä putkeen fribaa pelaamalla 17 väylää Talissa hyvällä porukalla (vain 17 koska en kerinnyt mukaan 1. väylälle). Tästä ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville, vaan päädyin (siis ilman 1. väylää) johonkin n. 67 heittoon. Loppuun pari kovaa treenidraivia ja toteaminen, että ei Dessulla ja Tiipparilla ole lopulta kuin vajaa 20 metriä eroa pituudessa.
Kotiin päästyä vielä keskivartalojumppaa.
-
Tänään tiistaina 11.6. ensimmäistä kertaa pelaamassa aamukiessi Jyväskylän laajavuoressa. Kyseessä oli hyvin reenimäinen kiessi, koska heitin kullakin väylällä 3-6 avausta ja jätin useilla väylillä "pelin kesken" avauksen jälkeen.
Ei voi muuta todeta kuin että erittäin nautittava rata pelata!
Kuudella ekalla väylällä pääsee hyvin lämpöön kun saa heittää muutaman maksimidraivin ja helpohkoja puurännejä. Sopivat erinomaisesti perustreeniin ja lämmittelyyn.
Seuraavat seitsemän väylää olivatkin sitten jo kaikin puolin MAHTAVUUTTA! Haastavia ja ennen kaikkea miellekkäitä puurännejä sekä pari fiksusti suunniteltua semi-tykitysväylää. Pari väylää ihan todellisia helmiä. Näillä väylillä huomasi että vakaalle semi-nopealle fore-draiverille oli enemmän kuin tarvetta bägissä, joten tulilinnut ja vakaa Wraith saivat kyytiä. Samoin putteri- sekä midariheitot olivat koetuksella.
Viimeiset viisi väylää olivatkin sitten ihan naurettavia siivutusväyliä laskettelumäen huipulta alaspäin. Naurettavia siinä mielessä ettei neljää väylää viidestää uskaltanut heittää kunnolla täysiä, koska pelkäsi kiekkojen katoavan horisonttiin ja/tai syviin väylien molemmilla puolilla vaaniviin metsiin/suoalueisiin. Noh, tulihan ne kiekot kuitenkin heitettyä jorpakkoon useampaankiin otteeseen. Muutama mahtava avaus oli myös joukossa, mutta ei kuitenkaan kertaakaan väylän 1. heitolla.
Kunto oli kovilla ja mitä uskomattominta, niin YHTÄKÄÄN KIEKKOA EI KADONNUT! WTF?!? Nakkasin kiekon radalla yhteensä peräti SEITSEMÄÄN otteeseen todella kauas/syvälle metsään/syvään heinikkoon ja JOKA IKINEN LÄTTY LOPULTA LÖYTYI. Aivan käsittämätöntä. Itse asiassa löysin vieläpä yhden ylimääräisen kadonneenkin kiekon suosta, jossa kävin tarpomassa. Noh, toisaalta kyllä sitä tuli kenkiäkin ihan tosissaan uitettua suoalueilla ja kiekkojen etsimiseen taisi lopulta mennä yhteensä yli tunti aikaa, joten kuntoiltua tuli siis ihan tarpeeksi varsinaisten väylien ulkopuolellakin.
Ja se mäki. Oli kyllä enemmän kuin kova houkutus nakata draiveri huipulta ja katsoa minne asti saisi siivutettua, mutta turvallisuus- ja kiekonkatoamissyistä järki vei kuitenkin miehestä voiton. Pitäisi kuitenkin päästä joskus heittämään jonnekin kunnon mäelle TURVALLISESTI jotakin kulahtaneita lättyjä kunnon pinkka. Noh, sitä odotellessa...
-
Huvittavaa oli huomata että pelasin toisen kierroksen yhden heiton paremmin, mutta romahdin entisestään tuloslistalla ja rating tippui 10 pinnaa ekasta kierroksesta. Sinällään tämä on siis minusta ihan ok (ja täten reilua), koska kyllähän ekalla kierroksella saa aina reeniä tokaa varten ja tokalla kierroksella rata on jo tutumpi.
Näin käy helposti uusilla radoilla kuten juuri hyvinkää, joissa ei ole pahemmin vielä kisoja ehditty järjestää, että ekasta kierroksesta opitaan jotain, kun rata on isolle osalle pelaajista uusi. Tätä ilmiötä ei näy enää radoilla joissa on pidetty paljon kisoja ja rata on valtaosalle fieldistä tuttu...
-
Taas on tullut vähän pelailtua:
Keskiviikko-illalla 12.6. palauttavaa keskivartaloreeniä.
Torstaina 13.6. Talissa klo 17:15-23:30. Huh-huh mitä settiä. Ensin vedettiin viikkokisat, joiden 1. puolikas sujuikin varsin mallikkaasti ja tuloksella 31 heittoa päästiinkin ykköspooliin yhdessä Poimiksen, Villen (kipsi jalassa) ja Eksymän kanssa. Poimiksella oli ollut ihan jäätävät ensimmäiset 9 väylää ja tämä lähtikin toiselle puolikkaalle mehukkaassa johdossa tuloksella 25 heittoa. Oma harvinaisen hyvä eka puolikas (itse vedän yleensä aina ekan puolikkaa täysin penkin alle ja skarppaan siten toisella) selittyi tasaisella pelillä ja useilla hienoilla säkityksillä n. 10 metristä. Putti siis kulki harvinaisen hyvin.
Toisella puolikkaalla otettiinkin sitten jo takapakki kun kierros alkoi ensin ykkösväylällä kahdella bogeylla ja sitten 14 tuli naula arkkuun kun sateen myötä liukkaammaksi muuttuneen maan ansiosta otin tupla-OB kutosen korttiin. Aika nihkeätä ottaa tripla korttiin silloin kun ollaan menossa kohti ennätyskiessiä. Puttipeli onneksi kulku edelleen ja birkut sentään 4. ja 5. väyliltä. Koko kiessin aikana taisi mennä yhteensä kuusi kertaa putti säkkiin 9-12 metrin etäisyydeltä, mikä oli sinällään todella hienoa
. Lopputuloksena kuitenkin harmittavan tuttu 31 + 34 = 65. Pelasin nyt toistamiseen peräkkäin viikkokisoissa tuon 65, jolla taas vaihteeksi sivusin viime kesänä tehtyä SURKEATA rataennätystäni. Noh, eiköhän se pamahda vielä railakkaasti rikki tänä kesänä (fingers crossed).
Sitten viikkokisojen jälkeen olikin vuorossa reikäpeli Ropon Ramin kanssa. Sovimme Ramin kanssa näin myöhäiselle torstai-illalle, kun emme löytäneet parempaakaan yhteistä aikaa ja ottelun DL läheni uhkaavasti. Taivas alkoi tipotella hieman vettä viikkokisojen toisen puolikkaan aikana ja tipottelu jatkui läpi koko meidän reikäpelin. Peli aloitettiin n. klo 21 ja olimme valmiita siinä n. klo 23:30. Myöhäisestä ajankohdasta ja heikosta kelistä huolimatta peli oli sangen mukavaa, kun oli Rami oli taas kerran mitä mainiointa peliseuraa. Etukäteisodotukset olivat että edessä oli pitkä ja tasainen peli. Ja näinhän siinä sitten kävi.
Seuraavassa lyhyt väyläkohtainen raportti tuosta pelistä. Aloitimme väylältä 1. ja pelasimme siis normi-Talin.
1) Ramilla avaus suoraan alaspäin keskelle väylää n. 30 metriä tiipaikasta. Itse 1. kertaa tänä kesänä onnistunut avaus ykkösellä ja keikko keskelle väylää n. 110 m päähän korista. Ramilla 2. OB:lle ja itsellä puolestaan suoraan heti seuraaviin puihin. Sain kuitenkin pidettyä tuon heiton eron väylän loppuun asti ja reikä meikäläiselle 5-6 heitoin. 1-0
2) Oma avaus portin eteen vasemmalle puolelle hankalaan paikkaan, josta epäonnistunut fore-neppi lyhyeksi ikävästi kurvin taakse. Ramilla parempi avaus ja tämä pääseekin puttaamaan jo kolmannella. Itselle vitonen korttiin kun vielä lähestyminenkin kulman takaa epäonnistuu ja menee pitkäksi. Rami puttaa kuitenkin vajaasta 15 metristä kunnianhimoisesti ja kiekko pitkälle korin taakse. Seuraava ohi ja väylä yllättäen jakoon vitosilla. 1 - 0
3) Oma fore-avaus ei feidannut tarpeeksi nopeaksi, vaan pitkäksi suoraan vasemmalla edessä olevaan metikköön. Ramin fore on tarkempi ja jää n. 7 metriin korista. Ramille hyvän putin saattelemana birkku ja itselle par. 1 - 1
4) Molemmilla avaukset lyhyeksi ja kolmoset molemmille korttiin. 1 - 1
5) Ramin avaus pomppaa pahasti oikealla olevaan syvään heinikkoon ja oma avaus Buzzzilla onnistuneesti, joskin hieman matalana keskelle väylää reiluun 10 metriin korista. Ramilta vaikeasta paikasta hieno fore vasemmalle puiden alle n. 10 metriin. Oma putti ohi ja Ramin hienosti säkkiin, joten väylä jakoon. 1 - 1
6) Ramilla avaus forella vasenta väylää pitkin muistaakseni puihin, josta pomppu väylälle onnekin 40 m päähän tiistä. Itsellä avaus puolestaan oikeata kautta oikealla oleviin puihin kohtuu hankalaan paikkaan. Rami hienosti korin alle ja itse samaten hienosti korin alle perässä. Kolmosilla väylä jakoon. 1 - 1
7) Ramin avaus keskelle väylää n. 30-40 metriin. Itsellä samaten väylälle n. 20-30 metriin tiipparilla. Harvinaista ettei meikäläisen avaus tällä väylällä kipannut oikealla olevaan metsään, niin kuin yleensä. Heitin hieman varmistellen (lue: hitaammin), joten tiipparilla oli aikaa palauttaa vielä lopussa väylälle. Ramilta hieman yllättäen putti ohi korin takaa n. 6-7 metristä, joten väylä meikäläiselle heitoin 3-4. 2 - 1
8 ) Molemmilla avaukset puiden kautta väylän reunamille. Ramilla pidemmällä ja hieman paremmassa paikassa kuin meikäläisellä. Lähestyn n. 10 metriä lyhyeksi, josta putti ohi. Rami korin alle ja väylä Ramille heitoin 4-3. 2 - 2
9) Ramin avaus vajaa 10 metriä lyhyeksi, oma kovaa korin oikealta puolelta ohi, mutta onneekkaasti kiekko osui puihin ja pysähtyi niiden taakse myöskin vajaa 10 metrin päähän. Oma putti ylämäkeen puiden välistä säkkiin, Ramilla täpärästi alarautaan. 3 - 2
10) Oma avaus uhkaavasti oikeita puita kohti, mutta jäi kuitenkin forehysse mestaan väylän reunaan. Ramilla avaus väylälle. Ramin lähestyminen näytti menevän pitkäksi/OB:lle, mutta päätyi lopulta n. 5 metriin. Oma näytti menevän myös OB:lle ja päätyi juuri keppien sisäpuolelle. Putti alarautaan ja Rami pisti säkkiin, joten 3 - 3.
11) Rami avaa mallikkaasti pitkälle keskelle väylää. Oma karkaa oikealle OB:lle ja OB-rajan tuntumasta lähestyminen puusaarekkeen oikealta puolelta 10 metriin. Rami yrittää lähestyä puiden välistä, mutta osuma puihin. Ramin seuraava jonnekin n. 7 metriin. Meikäläisellä lipeää putti kiekon ollessa liian märkä ja Rami seuraa vastaavasti perässä kiekon lipsahtaessa näpeistä. Väylä jakoon vitosilla. 3 - 3
12) Ramin avaus varmasti väylälle n. 30 metriin korista. Oma lähtee aivan liikaa vasemmalle, ja vieläpä hyssessä ja kaiken kukkuraksi kaksi skippiä loppuun. Maagisesti kuitenkin omakin kiekko löytyi juuri OB-keppien sisäpuolelta vajaasta 20 metristä. Ramilta hieno lähestyminen korin eteen ja väylä jakoon kolmosilla. 3 - 3
13) Oma avaus oikealla oleviin puihin ja Ramilla väylälle. Jakoon kuitenkin kolmosilla. 3 - 3
14) Ramilla hieno foreavaus vasemmalta saarekkeen toiselle puolelle. Itse olen viimeaikoina hyssettänyt väylän oikealta, mutta nyt kun tiipaikka oli todella liukas, niin yritin pelata "varman päälle" ja heittää vasemmalta pienemmällä teholla. Oma Blizzu heitto (tiedän, TYHMÄ heittää Blizzulla) kuitenkin flippaa hieman, emmekä näe tiipaikalta kunnolla osuiko kiekko puusaarekkeen puunlatvoihin ja jäikö kiekko OB:lle vai puskiko se puiden läpi aukealle. Aikamme me sitten siinä sateessa etittiin kiekkoa (Rami taisi muuten samalla löytää jonkun oman aiemmin kadottamansa kiekon), kunnes lätty lopulta löytyi pitkältä korin takaa takana olevan OB-rajan tuntumasta. Kieko olikin sitten nähtääkseen tehnyt siinä puhurissa Redbullit ja saanut "siiiivet" alleen. Molemmille kolmoset ja väylien jakaminen jatkui. 3 - 3
15) Ramin avaus jää tyngäksi ja päätyy vasemmalle OB-rajan tuntumaan vajaaseen puoleen väliin väylää. Oma avaus pitkälle pillisuoraan puiden välistä, kiekon jääden lopulta korin tasalle n. 25 metriin. Ramin vaikea lähestyminen osuu vasemmalla ennen koria vaaniviin puihin, oman mennessä korin alle, joten väylä meikäläiselle heitoin 3-4. 4 - 3
16) Molemmilla jää avaukset vajaaksi. Rami on n. 15-20 metrissä, meikäläinen kympissä. Rami pistää ohi ja meikäläisen hyvän puttipäivän sinetoi jälleen pitkä putti säkkiin. Väylä meikäläiselle heitoin 2-3. 5 - 3
17) Rami on väylällä pakkovoiton edessä. Oma avaus jää n. 15 metriä lyhyeksi. Ramin osuu puuhun ja jää hieman meikäläistä kauemmaksi. Rami yrittää pakkosäkitystä, mutta pitkälle ohi. Itse pistän pari metriä pitkäksi, mutta kiekko jää kuitenkin hyvin putattavaksi, joten väylävoitto meikäläiselle ja ottelun kokonaisvoitto tuloksella lopulta tuloksella 6 - 3 (käytännössä 5 - 3).
Edit: vasta seuraavana päivänä tajusin että olin tosiaan heittänyt yhteensä 57 heittoa kun peli päättyi väylälle 17. Mikäli olisin tajunnut käydä vielä vesisateessa ja säkkipimeässä heittämässä väylän 18., niin olisin hyvin todennäköisesti tehdyt uudin kierrosennätyksen Talissa. Vanha ennätys on siis yhä 65 heittoa, minkä olen muutaman kerran sivunnut, mutta eiköhän se nyt tässä vielä tänä kesänä mene enemmän kuin reippaasti kerralla rikki. Tai ainakin näin toivotaan. Eipä se oikeastaan vaadi muuta kuin sen etten ota niin paljon tuplia/triploja kiessiin. Lähinnä siis väylillä 1., 2., 8., 12., ja 18. pitäisi enemmän seiftata / pelata fiksummin...
-
Perjantaina 14.6. myöhäinen iltakiessi kaverin kanssa. Keli oli vilpoinen, mutta maagisesti sade loppui reilun tunnin ennen kuin aloimme pelaamaan ja alkoi uudestaan juuri kun pääsimme lähtemään radalta. Pari kaljaa tuli otettua siinä pelailun omassa ja voitin kaverin lopulta betseissä kolmella väylällä.
Kierroksen high-lightit osuivat väylille 18. ja 10. Väylällä 18. avasin pahasti vasemmalle keskelle puita lähes katastrofipaikkaan n. 60 metriä korista. Kaveri puolestaa veivasi vajaaseen 20 metriin putille. Itse läiskäsin sitten maagisesti upsin sieltä tiheiden puiden oksien välistä viiteen metriin korista ja molemmille tuli aika "Huh-huh..." olo tästä suorituksesta. Kaveri tietty pisti sitten oman puttinsa pahasti pitkäksi takana vaanineeseen alamäkeen ja itse puolestani puttasin sisälle. Väylä siis kääntyi lopulta meikäläiselle.
10. väylällä puolestani avasin ensin avaukseni keskelle väylää n. 30-40 metriin korista. Yritin siis heittää täysiä, mutta ei jotenkin oikein saanut kaikkea irti itsestä. Sitten otin vielä reeni kiekon perään ja pistin menemään niin maan p*rkuleen lujaa. Heitto lähti liikaa vasemmalle suoraan kohti koria (oletuksena tämän tajuttuani oli että kiekko feidaa syvälle metsään jossain välissä lentoa), mutta kiekossa olikin niin paljon nopeutta, että se lähtikin pitkään loivaan antsaan ja päätyi lopulta n. 10 metriä lyhyeksi ja kokonaisuudessaan n. 15 metrin päähän korista. Ts. vielä kun saan kiskaistua 10 metriä pidemmälle, niin sitten on teoreettinen mahdollisuus saada holari kympillä. Ts. mittaa on tullut heittoon lisää.
Birkut taisi tulla lopulta väylillä 17., 2., 4. ja 10. Bogeja olikin sitten valitettavasti myös about saman verran...
Lauantaina 15.6. hieman puttireeniä pihalla ja testissä Prodigyn uusi midari M2 (kiekon rimmissä lukee tosin M3). Selkeästi oli vakaampi kuin ainakin Buzzz, mutta toisaalta vaati myös selkeästi enemmän voimaa taakse että sai samoille mitoille. Vaatii lisää testiä ja enemmän tilaa heittää...
-
Lauantaina 15.6. Avery Jenkinsin opeissa Talissa. Kun ei päässyt osallistumaan Kankaanpään kisoihin matkaseura-pulan takia samana viikonloppuna, niin tämä oli varsin siedettävää balsamia haavoille. Suurkiitokset näin heti alkuun Poimikselle, Protonille ym. järjestelyissä mukana olleille!
Päivä oli kaikin puolin hieno. Edes lopussa puhjennut kohtuu rankanoloinen sadekuuro ei edes vähentynyt paikallaolijoiden fiilistä. HS:n harrastelija-reportterin Roosa Murron tilaisuuden jälkeen kirjoittama "artikkeli" http://www.hs.fi/kaupunki/Frisbeet%C3%A4hti+huitoo+kuin+lentoem%C3%A4nt%C3%A4/a1371351425916 (http://www.hs.fi/kaupunki/Frisbeet%C3%A4hti+huitoo+kuin+lentoem%C3%A4nt%C3%A4/a1371351425916) oli ainoa asia mikä varjosti tätä hienoa tilaisuutta.
Averyn touhusta paljastui sangen nopeasti parikin asiaa: kaveri on kovan luokan pelaaja, mutta ennen kaikkea kaveri on vetänyt näitä koulutuksia kohtuu pitkään. Sanat eivät kertaakaan takerrelleet ja ruumiin kieli heittodemoineen kulki sulavasti käsi-kädessä juttujen kanssa. Asenne oli myös selkeästikin kohdallaan, vaikka suomen säät hieman Averya koettelivatkin.
Mikäli jotain parannettavaa tuohon koulutukseen pitäisi keksiä, niin kenties osallistujat voisivat päästä itse heittämään hieman enemmän. Vedimme esim. useita kierroksia heittoja yksi kaveri kerrallaan Averyn katsoessa vierestä. Tämän olisi voinut toteuttaa kenties hieman eri tavalla, jolloin useampi kaveri olisi päässyt heittämään yhtäaikaa. Enpä usko että laatu tuosta olisi hirveästi kärsinyt, koska Averyn yksilölliset vinkit olivat kuitenkin sangen suurpiirteisiä, eikä pieniin yksityiskohtiin tartuttu kiireen ja suuren osallistujamäärän vuoksi. Vastaavasti Avery olisi voinut kenties hieman enemmän neuvoa kutakin yksilöllisesti ja demota hieman vähemmän. Sinälläänhän tuo demoaminen oli "puoliturhaa", koska suurimman osan noista asioista oli jo nähnyt Averyn videoilta tuubista. Noh, mutta toisaalta taas ihan kiva tietty nähdä noita "muuveja" livenäkin. Paha sanoa mikäli olisi optimaalinen tapa vetää tämmöistä koulutusta.
Seuraavassa hieman meikäläisen sekalaisia mietteitä klinikalla opetetuista asioista:
- Lähestymiset kannattaa pääsääntöisesti pyrkiä sijoittamaan aina (tuulella) niin, että putin pääsisi vetämään myötätuuleen. Eipä ole ennen tullut ajateltua asiaa näin lähestyttäessä korille.
- Lähestyminen kannattaa pyrkiä aina saamaan mahdollisimman flättinä alas suhteessa mäen kulmaan. Tämän olinkin arvellut ennestään menevän näin, mutta nyt tulis siis varmistus asiaan.
- Averyn mukaan (rysty)vedon tulisi mennä mahdollisimman ylhäältä / läheltä rintakehää. Itsellänihän veto menee usein juurikin näin. Tämä kuitenkin sotii hieman Schusterickin ym. huippujen videoita, missä he selkeästikin näyttävät, että (kovan) vedon tulisi lähteä hieman alempaa ja saattoliikkeen tulisi päätyä kohtuu ylös kropan taakse. Itse olin aiemmin ajatellut, että minun tulisi paremminkin laskea tuota läpivetoni linjaa vedon alussa. Avery selitti että "Vedon mennessä ylhäällä, saa paremmin käytettyä hyväkseen yläkropan lihaksia". Jos en nyt ihan väärin muista, niin Discraftin Draiviklinikalla opetettiin juurikin päinvastoin, eli kun haluaa heittää max-pitkiä draiveja, niin tulisi heittää alivakailla kiekoilla "kropan alta" hyssessä. Averykin tosin näytti että hysset lähtevät alempaa. Hieman jäi joka tapauksessa sekavat ajatukset tämän vedon suhteen... Täytyypä hieman testailla radalla ensi kerralla eri vedon korkeuksia ja löytää se itselle luontaisin / paras vaihtoehto.
- Averyn mukaan hysseä heitetään taivuttamalla kroppaa alaselästä eteenpäin ja antsaa vastaavasti taivuttamalla selkää taaksepäin. Itsellä tämä ei ainakaan ole se paras tapa tuottaa hyssejä/antsoja, koska olen kärsinyt alaselkävaivoista viime kuukaudet ja luulen että tuolla tekniikalla selkä kipeytyy vain lisää ensisestään.
- Avery opetti että putissa tulisi ikään kuin "putata ketjujen läpi" eli ts. tähdätä "korin taakse". Itselläni ainakin putti toimii nykyään mainiosti kun kun valitsen keskitolpasta pienen pisteen (yleensä hieman korin keskitason yläpuolella) johon tähtään. Putti on mennyt viimeaikoina ihan selkeästikin eteenpäin noin muutenkin kun on keskittynyt tiettyihin asioihin. Sain muuten erityismaininnan Averylta meikäläisen kuulemma "Erinomaisista tähtäysrutiineista" puteissa.
- Sain Averyn myös nauramaan kun meikäläisen Fore ei feidannutkaan hyssenä (niin kuin siis harjoitteessa oli tarkoitus), vaan jatkoi matkaa pitkälle suoraan. Avery kysyi heitettyäni: "Millä heitit?" Vastasin: "Firebirdillä" ja kaveri vain hymyili että "Ei sen nyt ihan noin pitäisi lähteä..." :) Noh, totuuden nimissä voin kyllä sanoakin että viime aikoina Foreen on tullut rutkasti tekniikkaa lisää. Se näkyy siinä että maksimit menevät avrviolta n. 15-20 metriä pidemmälle kuin viime kesänä ja toisaalta siinä että minulta on samalla myös hieman kadonnut tatsia hiljaisempiin fore-draiveihin (nimenomaan siis draivereilla), joiden tulisi feidata kohtuu nopeasti. Olen reenaillut tuota forea niin paljon viime aikoina alivakailla Buzzzeilla sekä pitkiä heittoja draivereilla, ettei jotenkin ole enää "tuntoa" heittää draivereilla hiljempaa. Tätä pitänee reenailla nyt lähitulevaisuudessa. Olen myös testaillut foreen nyt todella vakaita kiekkoja (mm. D1, PD2 ja Boss) ja Prodigyn D1 tuntuisi vievän tällä hetkellä kaikkein ennustettavimpana ja parhaan tuntuisena lättynä kädessä voiton.
- Averyn lähestymisheitto oli mielenkiintoinen. Tämä heitti sen nokka pystyssä, pieneen s-kurviin, jotta kiekko tippuisi mahd. nopeasti alas korin lähellä, eikä toisaalta liukuisi/rollaisi pitkälle. Itse pyrin heittämään lähärit "pillisuoraan" tai pienenä hyssenä aina kun mahdollista. Pitääpä hieman testailla eri tapoja vetää lähäreitäkin.
- Klinikan ehkä kuitenkin kaikkein antoisinta satoa oli jalkojen käyttö draivien vauhdinotossa. Oli todella tehokasta reeniä tehdä Averyn vieressä perässä noita steppejä kun nämä veteli harjoitusaskelia. Uskoisin että jo muutaman reenikerran jälkeen saan parannettua (ja ennen kaikkea tehostettua lyhyillä tiilaatoilla, joita on aivan liikaa radoilla) askellustani. Sain myös maininnan Averylta vauhdinottoni rytmityksestä. Kuulemma alussa mukavan rauhallinen ja loppua kohden todella napakka kiihdytys. Noh, sinällään hyvä, koska näin olen viime aikoina itsekin järkeillyt asian. Olen seurannut kisoissa montaa kovempaa heittäjää vierestä ja yksi salaisuus kohtuu pitkiin - ja ennen kaikkea vaivattoman näköisiin - siivuihin, tuntuu olevan RAUHALLINEN vauhdinotto. Ts. mitä räjähtävämmin ALOITTAA vauhdinoton, sitä vähemmän saa tehoja heitosta lopulta irti vauhdinoton lopussa.
- Askellukseen liittyen minun tulee myös muistaa varoa ottamasta liian pitkää viimeistä askelta painon tullessa tukijalalle. Mikäli jalat ovat liian kaukana toisistaan, niin tehoja katoaa siinä samalla.
- Hyvänä muistutuksena Avery sanoi toiselle pelaajalle ettei käsi saisi tosiaan viipyä yhtään taaksevedossa, vaan käsivarren pitäisi tulla linkomaisesti lähes välittömästi takaisin sieltä, eikä jäädä "odottamaan" paikoilleen.
- Hyvä huomio oli myös se että mitä kovempaa heitetetään, ja ennen kaikkea mitä suurempi vauhdintotto, niin sitä enemmän saa pää kääntyä taaksevedon mukana. Ts. paikoiltaan heitettäessä pään tulisi kääntyä max. 90 astetta, kun taas kovalla vauhdilla heitettäessä se saa käydä käytännössä kokonaan takana.
- Avery suositteli että paikoiltaan heitetään maksimissaan n. 80 % tehoilla ja kun heitto vaatii enemmän pituutta, niin aletaan ottamaan vauhtia.
- Forepuolen "power-grippiä" (toinen sormi alla rimmissä suorana, toinen koukussa) pitänee vielä testata joku kerta uudemman kerran. Kokeilin sitä aikanaan, mutta tuntui ettei oikein sovi meikäläiselle (sormet väsyivät/kipeytyivät). Averyn mukaan tällä voi kuitenkin saada peräti 10-20 % lisää tehoja foreen. Pitänee siis vielä antaa yksi mahdollisuus tuolle. Nyt kuitenkin fore lentää sen n. 105-110 metriä ja mikäli haluan saada siihen vielä lisä metrejä, niin jostain niitä pitää vain yrittää taikoa. Alle 120 metriin ei tyydytä...
-
Maanantaina 17.6. kova heittotreenipäivä Siltamäessä. Yhteensä varmaan jotakin 200 draivia ja lähäriä about 3 tunnin aikana. Heitto kulki kohtuu hyvin ja muutenkin jäi positiivinen fiilis päivästä. Pisimmät kaaret taisivat lähteä vähän kuluneemmilla Dessuilla sekä uusilla Prodigyn D3:lla. Pisimpien heittojen ennustettavuus sitten puolestaan vähän oli mitä oli. Heitettiin flättiä, hyssee ja antsaa molemmin puolin. Mukava huomata että putteridraiviinkin alkaa oikeastikin tulla mittaa. Sen huomasi eritoten nyt kun pisti menemään pitkästä aikaa bräniköillä P2:lla, jotka löysivät toisinaan tiensä kupin ääreen jostain about 70-85 metristä. Loppuun hieman vielä puttitreeniä hyvällä tatsilla. Kyllä tuntui selässä samana iltana ja seuraavana aamuna. Venyttelyä illalla
Tiistaina 18.6. käytiin viikkokisat Harjulla. Eipä jäänyt mitään erityistä kerrottavaa jälkipolville, vaan sulakkeet prakasivat pahasti jossain 10 väylän jälkeen kun tuli otettua muutamilla älyttömillä puukimpoiluilla pari tuplaa. Kokeilin 17. väylällä huvikseni korkeata pommihysseä ja omaksi yllätyksekseni sehän päätyikin korin juureen korkeasta kaarestaan huolimatta. Katselin myös kun Nissinen pommitti väärällä kädellä samaisella väylällä jonnekin korin tuntumaan meidän ryhmän perässä... O_O 2. väylällä puolestaan kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni puiden vasemmalta puolelta forella. Yllätyksekseni pääsinkin sillä vajaaseen 10 metriin korista, mutta ohi. Kierroksen alussa heitin pyllylleen, mutta puttasin kohtuu hyvin. Kierroksen loppua kohden ei enää kiinnostanut yrittää putatakaan kunnolla, kun heitot päätyivät minne päätyivätkään. Nyt sen huomaa kun heitti kuukausi takaperin sen 54 heittoa harjulla, että rupeaa kenties vaatimaan itseltään hieman liikoja... (?) Joka tapauksessa oma käytös radalla hävetti... Erikoismaininta väylältä 15. jossa yritin putata bogeya neljällä kiekolla yhtäaikaa (putteri + 3 draiveria) ja draiverit menivät säkkiin, mutta putteri pomppasi takaisin korista. Tupla "nöyrästi" korttiin kanssa pelaajien kehoituksesta. Haiskahti jo hieman rating-manipulaatiolta, samoin kuin ohi-putti 3 metristä 18. väylällä ja putti 1. väylällä 7 metrin päästä yli 20 metrin päähän...
-
Juhannuksen kunniaksi käytiin tuplaviikkikset huipulla.
1. kierroksella pelasin 34 + 34 = 68 eli tasaisen heikkoa. Lyhyesti kuvaillen. Surkeita avauksia, mutta hyvää puttipeliä. Putti on oikeastaan viime-aikoina kehittynyt niin paljon, että näillä reenimäärillä kyse ei oikeastaan enää ole tekniikan hajoamisesta, vaan ennemminkin vain päästä. Etuysillä yksi putti ohi, takaysillä muutama.
2. kierros oli kyllä sellaista tunnekuohua aivan laidasta laitaan taas koko kiessi, että aivan pakko taas kirjoittaa vaihteeksi perinteinen väyläkohtainen raportti. Jospa sitä oppisi jotain tulevaisuudessa kun hieman kirjoittaa myös auki mitä pään sisällä liikkuu kierroksen aikana. Joka tapauksessa taas myyttisiä juttuja maagiselta mieheltä.
12) Avaus toistamiseen bunkkerin etureunaan. Uudet ostamani vakaat tiipparit ovat tosiaankin vakaita / "raskaita". Dropparilta suora putteriheitto alivakaalla putterilla karkaa pahasti oikealle aivan OB:n rajalle. V*tuttaa heitto. Saano kuitenkin koottua itseni ja n. 10 metrin putti vaikeasta stänssistä säkkiin ja bogey korttiin.
13) Avaus varmaan n. viidettä kertaa peräkkäin tällä väylällä oikealla oleviin puihin. Vaikea ottaa vauhtia kun lyhyen laatan molemmin puolin kuopat. Pitäisi varmaan fiksaa seuraavissa talkoissa. Todella matala lähestyminen forella korin viereen ja par.
14) Avaus oikeaa kautta nousee aivan liian korkeaksi hysseksi, mutta löytyy kuitenkin maagisesti jopa n. 10-15 metriä puusaarekkeen takaa. Taitaa olla poika saanut vähitellen lisää "ruista ranteeseen". Todella vaisu puttiyritys jää korin alle ja par.
15) Todella kova avaus todella vakaalla Dessulla feidaa hieman liian aikaisin ja päätyy vasemmalle OB:lle juuri korin edessä vasemmalla olevien puiden taakse. Neppi OB-rajalta puiden ympäri forella ja par.
16) Hyvännäköinen fore suoraan niihin n. 7 metrin korkeudella oleviin pariin vaakaoksaan ja kiekko ristikon taakse. Neppi yli ja par.
17) Avaus hieman vakaammalla P2:lla n. 8-9 metriä lyhyeksi. Rohkea, itsevarma putti suoraan keskelle koria ja birkku korttiin. Rohkea varsinkin, koska heti korin takanahan vaanii petollinen alamäki. Molemmissa päivän kisoissa birkku tältä väylältä.
18) Hieman safety korkea S-heitto alivakaalla Dessulla päätyy nätisti keskelle väylää, hieman pensaan tason taakse. Muutaman sekunnin harkinta ja päätös lähteä yrittämään saarelle. Yleensä ei vain yksinkertaisesti maksa vaivaa tällä väylällä kokeilla seiftata, koska tämäkin menee herkästi mönkään. Arvon vakaan Tiipparin ja semi-vakaan, samana päivänä ostetun helmen, pinkin TL:n välillä. Valitsen lopulta TL:n. Valinta oli kuitenkin väärä kun kiekko palauttaa aavistuksen liian myöhään ja hipaisee oikealla olevia oksia ja syöksyy alas OB:lle. Pieni harmitus. Lähestyminen n. 7-8 metriä pitkäksi, josta itsevarma putti keskelle säkkiä. Ympyrä-vitonen korttiin.
1) Kävin tässä välissä pakulla vaihtamassa nopsaa housut jalkaan, koska Tali alkaa olemaan täynnä itikoita. Tajusin että pelaan tällä hetkellä n. +1 tuloksessa, eli selvästi ennätystahdissa ollaan. Se oli suuri virhe tajuta tämä. Avaan uudella TL:llä ja kiekko päätyykin nätisti väylälle hieman ennen kurvia, joskin hipaisee ilmalennon aikana oikealla olevaa puuta. Kiekko on hyvällä paikalla, joten mietin hieman kuinka ahneesti lähden hakemaan kolmosta eli tässä tapauksessa Eagelia. Noh, ahneestihan painan kovaa menemään TL:llä reilusta 100 metristä. Kiekko feidaa yllättävän kovaa lopussa vasemmalle ja menee kuin meneekin harmikseni kaikkien puiden välistä suoraan OB:lle. Kieeko jäi vaikeaan paikkaa, josta vedän surkean lähestymisen pitkäksi aivan vastapäisen OB-rajan tuntumaan. Täältä v*tutusputti n. 8 metristä ylärautaan ja kutonen korttiin. V*tuttaa.
2) Ahne avaus vasten tapojani tiipparilla ja suoraan OB:lle. Yritin paikata heti edellisen virheen, mutta tuloksetta. Hyvä lähestyminen draiverilla kulman ympäri n. 15 metriin, mutta putti alatolppaan ja ja vitonen korttiin. V*tuttaa yhä enemmän.
3) Tilteissä aivan säälittävä fore avaus korin tasalle oikealla olevan metsän reunaan. Putti n. 20 metristä yläpantaan ja pieni harmitus.
4) Tilteissä avaus suoraan puihin. Hieno lähestyminen tästä n. 6 metriin. Ennen tätä olin saanut (molemmilla kierroksilla) käytännössä jokaisen putin tältä etäisyydeltä tänään helposti säkkiin (lue: putti kulkee), mutta nyt v*tutus sai sen tunteen päähän, että "ei se voi mennä". Ja eihän se mennyt, vaan säälittävä yritys ketjujen reunaan ja ulos. Bogey korttiin ja v*tutus jatkaa kasvamistaan.
5) Hieman hätiköity avaus suoraan puihin. Kaunis lähestyminen tästä putterilla n. 6 metriin. Ääni pään sisällä sanoo "sinut on tuomittu puttaamaan tämä ohi". Ja tällä kertaa puttaan jo kokonaan korista ohi. Saman pituinen haaraputti seuraavalla säkkiin, bogey korttiin ja v*tutus lähenee tappia. Haaraputinkin sain ainoastaan vain säkkiin, koska ajattelin että "vaikka tämä menisi säkkiin, niin v*tuttaa kuitenkin aivan silmittömästi." Putti oli siis "stressitön".
6) Tässä vaiheessa ei enää hirveästi kiinnostanut. Avaan täysin identtisesti ekan kierroksen tapaan keskellä olevan puusaarekkeen oikeaan reunaa, josta kiekko pomppaa väylälle. Tästä aivan järjettömän säälittävä hysselähestyminen tulilinnulla, joka päätyy "vain" vajaa 15 metrin päähän korista, koska pomppaa suoraan puusta koria kohti. Kävellessäni kiekolle päätän vakaasti mielessäni, että MIKÄLI seuraava (käytännössä HYVIN marginaalinen) putti ei mene sisään, niin denffaan suosiolla ja lähden kotiin nuolemaan haavojani kaljan, ruuan ja suihkun äärelleni. Ei ole mitään järkeä jatkaa tätä itsekidutusta. Ennemmin tai myöhemmi isken kuitenkin nyrkillä puuhun ja loukkaan itseni tai vastaavaa. Ei ole sen väärti. Noh, kiekko tietty makaa juurikin siinä vajaassa 15 metrissä. Korille menee kapea väylä, jonka päällä roikkuvat heti kuusen oksat, joten kovaa pitää pitää pommittaa mikäli mieli tekee saada säkkiin. Keskityn semisti muutaman sekunnin ja pommitan kovaa menemään.... ...ei prkl, se meni sisään! Sanon ihan äänenkiin "Ei prkl, se meni ihan vain meikäläisen kiusaksi säkkiin! Olin juuri luvannut itselleni denffata, mikäli menee ohi..." Noh, ei auta muu kuin jatkaa itsekidutusta ja talsia väylälle 7. En ollut siis millään muotoa tyytyväinen siihen että kiekko meni säkkiin.
7) Päätin alkaa kokeilla sitten saman tien uusia heittoja kun ei tässä enää millään muotoa tulosta pelata. Kokeilen korkeata pommi-ässää dessulla, joka valitettavasti hieman osuu oikealla olevan puun oksiin ja tulee alas pusikon juureen. Mikäli ei muuten olisi osunut niin veikkaanpa että olisi ollut aika lähellä "griiniä". Joudun heittämään lähestymisen todella huonosta asenosta, mutta saan magisesti lätyn lentämään sen vajaa 70 metriä ja jäämään n. 7 metriin korista. Tästä putti ohi. Ei ollut uskoa enää omaan tekemiseen, mutta eipä toisaalta enää hirveästi kiinnostanutkaan. Seuraavan putin läiskäsen puolitahallani ketjujen kautta ulos purkaakseni v*tutustani. Seuraava heitto (ei siis putti) 1,5 metrin päästä pysyy kuitenkin sisällä. Kattila kiehuu ylitse.
8 ) Yritän tiipaikalla mallailla jotakin ovelaa hyssereittiä, mutta totean että oksat ovat vain yksinkertaisesti liian tiheät että mistään raosata pystyisi kokeilemaan. Pistän siis TL:llä menemmään niin kovaa kuin kädestä lähtee kovan karjaisun saattelemana. EI itseasiassa edes kovin huono yritys tilanne huomioon ottaen. Kiekko osuu hieman puihin puolessa välissä ränniä ja jää keskelle väylää. Hieman enemmän vasemmalla ja kiekkoa olisi saanut etsiä pitkältä korin takaa. Kiekko jäi hyvälle putterilähestymispaikalle, josta nostaisi normaalisti kohtuu helpon kolmosen. Noh, eipä hirveästi kiinnosta, vaan kokeilen jotain hieman "extrmempää" ja kokeilen paukuttaa täysiä tiipparilla korin edessä oleviin puihin toivoen että kiekko jotenkin maagisesti päätyisi korille. Noh, ei lähelläkään, vaan suoraan seuraaviin puihin ja taas keskelle väylää. Tässä välissä meidän ryhmän pappa (joka siis pelaa forella, eikä ole mikään erityisen kova pelimies) nakkaa puolesta välistä väylää kiekon fore-S:llä suoraan mukiin ja ottaa kakkosen. Aivan mahtava suoritus kaverilta! Tästä inspiroituneena päätän itsekin yrittää seuraavan tosissani. (Ja ihan siis jo siitäkin syystä ettei pelikavereilla pala täysin hermot meikäläiseen. Tosi rentoja kuitenkin olivat koko kiessin eivätkä tuntuneet edes erityisen häiriytyneiltä huonosta käytöksestäni. VAroitin heitä tosin jo hieman ennen kiessiä.) Joka tapauksessa yritän hyssettää kiekon Jokerilla säkkiin ja eihän se menekään kuin vajaa metrin ohi. Bogey korttiin (ei sillä että tosin hirveästi kiinnostaa enää tässä vaiheessa).
9) Tiilaatalle saapuessa huomaan että se yläpuolellahan olisi juuri sopiva rako kauniille upsille korille. Mallailen sitä siinä oman aikani, kunnes tajusin ettei upsi todennäköisesti kuitenkaan voi mitenkään mennä koriin. Sitten rupeankin miettimään, että mitäs jos sitä kerrankin tällä 9. väylällä kokeilisi holaria, sen sijaan että pelaan korin alle kuten normaalisti. Ensimmäisessä kisassa mm. pelasin tavalliseen tapaani hitaan "tippuvan" heiton putterilla joka jäi pari metriä korin viereen. Harvoin sitä kuitenkaan saa näin ilmaista yritystä, koska v*tutuksen taso huomioon ottaen, minulla ei ollut mitään hävittävää eikä mitään väliä vaikka kiekko päätyisi pitkälle mäen alapuolelle. Julistankin siis koko ryhmälle kovaan ääneen: "Nyt haetaan puhtaasti holaria, yhtään vähempään ei tyydytä! Jos ei mene säkkiin, niin sitten päädytään kaaaauas korin taakse..."? Rupean mallailemaan heittoa. Pääsin taas pitkästä aikaa kunnon flow-tilaan ja uskoin oikeastikin hetken siinä mallaillessani että nyt saan säkin. Pitkän keskittymisen jälkeen pistän kiekon menemään. Huomaan välittömästi että nyt lähti hieman liian korkeana ottaen huomioon että nakkasin kuitenkin kiekon kohtuu lujaa. Sanonkin muille puolessa välissä lennon "Yli menee..." Toinen kaveri sanoo kuitenkin heti perään "Nyt on lähellä..." Mitä-mitä?! Kiekko rupeaa kuitenkin vähitellen laskeutumaan, koska tähän aikaan illasta (kello oli siis tässä vaiheessa jo lähellä kahtatoista) ei enää ollut pienintäkään virtausta mikä olisi liidättänyt kiekkoa, niin kuin yleensä tällä väylällä tuppaa käymään. Linja alkaa näyttämään koko ajan paremmalta. Se on käytännössä lähes suora ja kiekko laskeutuu koko ajan pikkuhiljaa loivassa kulmassa alaspäin... ...KESKELLE MUKIA!!! Ei ole todellista!!!
Hetken aikaa aloin uskomaan taas oikeastikin urheilujumaliin ja siihen että meikäläisellä on tosiaan niin onni kuin suoriutuminen jakautunut aivan ääripäihin. Pelasin ennen fribailuun vaihtamistani pöytätennistä 13 vuoden ajan, parhaimmillani Suomen Mestaruussarjassa ja yksilötasolla Valioluokassa. Ne asiat mistä kenties olin tunnetuin oli a) "kovat" jutut (varmasti alan kohtapuoliin olemaan fribailussakin tässä asiassa jo tuttu) sekä b) äärimmäisen epätasainen pelaaminen. Hyvänä päivänä/hetkenä saatoin voittaa kenet tahansa Suomessa TOP-5 ulkopuolelta ja huonona hetkenä puolestaan saatoin hävitä kenelle vain arviolta TOP-70 sisältä. Samaten minulle on aina ollut urheilussa enemmän kuin tavallista se, että itseluottamus kasvaa sitä myöten mitä vaikeampi suoritus tarvitaan tai mitä vaikeampaa suoritusta yritän. Tämä näkyy pingiksen lisäksi minulla myös pool-biljardissa (jota siis myös pelailen silloin tällöin), missä tuppaa saamaan säkkiin kaikkein vaikeimmat lyönnit, siinä missä usein puolestani missaan "itsestään selviä" paikkoja.
Joka tapauksessa usko omaan tekemiseen kuitenkin palasi nyt ainakin osittain/hetkellisesti. Näin jälkeenpäin on tosi vaikea tuommoisten heittojen kanssa sanoa kuinka suuri osa sitä suoritusta ja onnistumista lopulta oli taitoa ja kuinka suuri osa säkää. Joka tapauksessa holari piristää aina ja yksi tämän kesän epävirallisista tavoitteista tuli täyteen. Viime kesänä tein yhden kisaholarin amatööritourilla ja nyt tuli sitten tämä holari, joskin "vain" viikkokisoissa. Tavoitteeni oli siis tehdä tänäkin kesänä vähintään yksi holari ja oikeastaan tavoitteeni tulee varmastikin olemaan tehdä vähintään yksi holari jokainen kausi tästä eteenpäinkin. Tavoite on kuitenkin hieman epävirallinen, koska holareitahan ei hirveästi tule lähtökohtaisesti yritettyä (yleensä pyrin pelaamaan vain mukin alle) ja ne vaativat kuitenkin aina ripauksen säkää mukanaan.
10) Nakkaan tiiparin kovaa ja matalana keskelle väylää. Se papparainen joka pisti jo kertaalleen kauniin kakkosen kasi väylällä, niin nakkaa nyt oman lähestymisensä kaukaa korista rautaan (ei siis kuitenkaan sisälle)! Kaverihan on ihan liekeissä ja mitä täällä oikein tapahtuu?! Älyttömiä suorituksia jo kolmas väylä putkeen! Itse nakkaan lähestymiseni myös melkein korin alle ja par korttiin. Tässä välissä spekuloin sitä päässäni, että olisi jälleen kerran mennyt ennätyskiessi mahdollisesti rikki mikäli olisin jättänyt 7. ja 8. väylillä ne pari "turhaa" mogaa tekemättä. Heti perään minua huojentaa kuitenkin ajatus siitä, että tuskinpa tuota äskeistä holaria olisi tapahtunut ilman noita vihanpurkauksia. Yleensä kaikki asiat ovat keskenään syy-seuraussuhteessa ja jos jotakin yksityiskohtaa menee menneisyydessä muuttamaan, niin silloin tulevaisuuskin muuttuu. Tai ainakin näin ajattelen/uskon itse. Ts. siis minun tuli thedä nuo mogat, jotta tämä holari tuli mahdolliseksi. Onko tässä järkeä...?
11) Viimeinen väylä. Nakkaan alivakaan dessun äärettömän kovalla nopeudella aivan ruohon pintaa viistäen lähelle kurvia, hieman puiden taakse. Kovasta nopeudesta johtuen kiekko ei kuitenkaan feidaan OB:lle, niin kuin tähän suuntaan lähtevillä heitoilla on yleensä tällä väylällä tapana. Olisipa ollut muuten kiva olla tutkaamassa tuota heittoa. Lähti meinaan sen verran rennosti/kovaa. Lähestyminen jää minulla n. 15. metriin joten nelonen lopulta korttiin.
Kierroksen yhteistulos oli 66 kiessin aikana tuli kyllä käytyä koko tunneskaalaa aivan pohjamudista huipulle saakka läpi, samoin kuin myös pelin tasokin. Aika älytön kierros noin kaiken kaikkeaan ja tuskin unohdan sitä ihan muutamaan päivään...
-
Eipä ole taas vähään aikaan tullut päivitettyä:
Lauantaina 22.6. Juhannuskiessi harjulla. Taisi olla jotakin 61 heittoa, joskin vikalla ei enää niin kiinnostanut kun oli ollut nihkeä kiessi ja kaverit sanoi että olen jo neljä heittoa heitä edellä. Noh, sitten vikalla helpolla 12. väylällä tupla siihen loppuun. Mitään erityisiä muistoja ei kiessiltä jäänyt; paras suoritus taisi olla kauden eka kolmonen 14. väylältä.
Sunnuntaina 23.6 sama uusiksi koko kaverin suvun voimin. Tuloksena lopulta erittäin tyydyttävä 58, jonka arvo vain kasvaa ottaen huomioon että pääsin ekaa kertaa puttaamaan yli kahdesta metristä jonkun 1,5 tunnin pelin jälkeen ja kiessi kesti kokonaisuudessaan jotain 3h 20min. Kierroksen ainoa birkku tuli itseasiassa vasta viimeisellä väylällä joka oli tällä kertaa nro. 11. Ts. iso kasa birkkumestoja ryssittiin, mutta toisaalta varsin tasaista suorittamista.
Tiistaina 25.6. ekaa ketaa elämässä DDC:tä Munkkaan. Ekat kolme peliä olin kohtuu pihalla tuosta, mutta sitten alkoi päästä vähitellen jyvälle. About neljän tunnin tahkoamisen tuloksena, meikäläisen tiimit voitti lopulta varmaan n. vajaat 40% peleistä. Siistiä oli ja pitää ehdottomasti mennä joku tiistai uudestaan! Eiköhän ne pelit jo seuraavalla kerralla mene lähelle 50-50.
Torstaina 27.6. viikkokisat Talissa. Tuloksena uusi ennätys 63 heittoa, mutta ikäväkseni mogasin taas jälleen kerran aivan lopussa väylät 1. ja 2. jotka pelasin tavalliseen tapaani 5 ja 6 heitolla. 1. oltiin jälleen kerran kahden heiton jälkeen erinomaisessa asemassa, mutta sitten alkoi mennä päin honkia. Kierroksen jälkeen jäi sellainen fiilis että "jäätiin varmaan yhden heiton päähän kiekosta" ja myöhemmin tosiaan paljastui että juuri näinhän asia oli. Noh, tästä tuloksesta löytyisi vielä reippaasti parantamisen varaa.
Lauantaina 29.6. Raaseporin Helmeen kisaamaan. Rata oli mahtava ja sateetkin pysyivät jatkuvasta pilviverhosta huolimatta poissa, mutta muuten päivä olikin sitten sysimusta. Ensimmäinen kierros pelattiin tuloksella 66 (+8, rating 862) ja toinen 63 (+5, rating 891). Näiden rating-tuhoajaisten johdosta menikin samalla yksi kauden päätavoitteista penkin alle. Yksi tavoitehan oli siis, että kauden huonoin kiekka olisi yli 875 reitattu, mutta nyt kosahti tuo ja vieläpä kirkkaasti.
Ensimmäisellä kierroksella meni putti ihan solmuun jo muutaman väylän jälkeen. Kaverilla meni myös poolissa putti ihan lukkoon ja penkin alle. Tiedä häntä vaikuttiko omaan suorittamiseen. Eipä oikein mikään muukaan kulkenut pelissä. Kaikki oli koko ajan vähän sellaista hakemista. Viimeisillä parilla väylällä ei enää edes oikein mikään kiinnostanut. Yksi ihan älytön lost disc mahtui myös kierrokseen.
Toisella kierroksella meno jatkui kutakuinkin samanlaisena, mukaan lukien toinen lost älytön lost disc täsmälleen samalla väylällä ja samalla tavalla kuin ekalla kiekalla. Ja kysehän ei siis tässä ollut siitä pitkästä veden ylityksessä, missä onnistuin avauksessa mainiosti molemmilla kierroksilla, vaan sellaisesta väylästä missä ainoa tapa saada kiekko jorpakkoon oli pistämällä aivan liikaa hysseä kiekkoon ja heittämällä aivan liian varovaisesti. Juurikin siis kuten tein molemmilla kierroksilla. Toinen kierros oli kolme heittoa parempi kuin ensimmäinen ainoastaan sen takia että sain kierroksen loppupuolella 3-4 yli kympin puttia säkkiin. Lähempää ei tietty juurikaan mennyt. Kierros loppui kuitenkin semi-positiivisesti ensin toka vikalla väylällä 15 metrin puttiin sisään ja sitten vikalla 10 metriseen säkitykseen.
Sain kuulla toisen kierroksen jälkeen kunniani kun olin koko kierroksen aivan tilteissä ja itsepuhelun määrä oli mainittavaa. Poolikaveri antoi siis hieman noottia asiasta. Ei ollut maininnut asiasta yhtään aikaisemmin kuulemma koska oltiin lähes jumbopoolissa, niin ei niin kiinnostanut. Noh, karma iski välittömästi kun menin etsimään sitä tokan kiekan kadotettua Buzzzia kierroksen jälkeen rantakaislikosta. Menin paljan jaloin vetämään rannalle mutapohjaa ja viilsin jalanpohjani kaislaan tms. oikein kunnolla. Verta tuli ja reippaasti, mutta onneksi samaisesta lammesta oli juuri toinen kaveri käynyt pelastamassa kelluneen kiekon ja tällä samalla kaverilla sattui myös olemaan urheiluteippiä bägissä. Ei muuta kuin jalka niin maan perkuleen tiukalle ja nokka kohti Tammisaaren ensiapua. Onneksi kahdelle kyytiläiselleni löytyi toinen kyyti kotiin. Tunnin kivuliahkon odotuksen jälkeen tuloksena oli seitsemän tikkiä. Kotiin pääsin lopulta klo 00:30. Samalla tuli siis hölmöiltyä sunnuntaiset seurakisat pois kisakalenteristani.
Kisojen jälkeen huomasin myös kadottaneeni reissulla yhden putterin jonnekin. Siispä olen kadottanut tasan kuukauden sisään yhteensä ainakin viisi lättyä, joista kolme nyt siis samana päivänä. Alkaa käymään kalliiksi tätä menoa...
Torstaina 4.7. kävin puttailemassa ja nakkelemassa lähäreitä paikoiltaan Talissa. Jalka oli mennyt jo hieman parempaan suuntaan, mutta sen verta arka varpaan reuna edelleenkin on ettei pysty pitämään muuta kenkää kuin sandaalia jonka sivuun olen leikannut ison reiän jalassa.
Tänään perjantaina 5.7 poistettiin tikit jalasta. Tästä seurasi pientä vuotoa ja kipua. Edelleen siis on jalka arka. Toivottavasti paranee pikkuhiljaa. Sunnuntaina pitäisi sitten mennä Taliin pelaamaan reikäpeli. Saas nähdä voiko tuolloin ottaa vielä ollenkaan vauhtia ja millä kengillä pystyy pelaamaan...
-
Kaveri antoikin luovutusvoiton kiireiden takia sunnuntaille 7.7. sovittuun reikäpeliin, joten sen sijaan mentiinkin reenaamaan. Ensin Nummelan Pajuniityssä vajaa kahden tunnin setti draiveja, lähäreitä sekä muutama putti. Draivit lähtivät vähn minne sattuu lähinnä kolmesta syystä: 1) Ei ole tullut viikkoon heitettyä kunnolla jalan takia, 2) Joutuu varomaan vauhdinoton kanssa jalan takia ja 3) testailin kohtuu paljon eri kiekkoja eli käytännössä heitettiin malkein kaikilla kiekoilla mitä varastosta löytyy. Jalka antoi onneksi jo hieman periksi heittää kovempaakin, mutta edelleen siis vedetään crocseilla, joista on reuna leikattu kokonaan pois arven kohdalta. Ei siis kestä jalka vielä kunnon kenkien käyttöä. Lähärit kulkivat hieman vaihtelevasti, samoin kuin myös putti. Positiivista oli huomata että välillä heitettäessä 60-100 metrisiä foreja tiippareilla, TL:llä sekä Buzzzeilla, kiekko lähti niin maan julmetun lujaa, suoraan ja matalana. Tämä siis käytännössä ilman vauhtia. Ts. tekniikka foressa on selkeästikin mennyt eteenpäin viimeisten n. 1-2 kuukauden aikana kun saa "pienemmällä vaivannäöllä" selkeästikin tuotettua enemmän nopeutta ja kierrettä kiekkoon.
Samana iltana sitten vielä toinen lähäri- ja putti treeni takapihalla. Jälleen enemmän ensin mainittua. Lähäreissä ihan jäätävä tatsi. Käytännössä n. 80 % kiekoista hieman sarjasta riippuen tippuivat "varmalle" putille.
Maanantaina 8.7. 1,5 kierrosta peliä Veikkolan radalla. Ei ole tullut käytyä Veikkolassa pelaamassa kahteen kesään, joten mahtavaa vaihtelua perus Helsinki-Nummela -linjaan. En muistanutkaan kuinka mahtavia puuväyliä tuolla Veikkolassa olikaan. Erinomaista tilankäyttöä ja ratasuunnittelua. Iso käsi radan arkkitehdeille! Mukava oli kieltämättä pelata! Siinä huomasi että parissa vuodessa on selkeästikin kehittynyt, että kun viimeksi oli tuolla VEikkolassa pelaamassa niin puurännit turhauttivat kohtuu paljon, kun taas nyt ne loivat mielekästä haastetta. Taisin pelata tuon ensimmäisen kierroksen +2 (14 väylää) ja toisen kiekan +1 (jotakin 5-6 väylää). Monen monta mahtavaa birkkuyritystä todella vaikeista asennoista kalahtivat ala- tai ylärautaan. Ts. puttitatsi oli kyllä kohdallaan, kunhan pääsisi vain hieman useammin hieman paremmille puttipaikoille. Läheltä en tainnut putata yhtään ohi...
-
Jaahas... ...liukastuminen tiillä, josta varpaiden vääntyminen ja lopputuloksena haavan aukeaminen uudestaan. Noh, nyt alkoi paranemisaika sitten alusta, ainoana erona vain se että nyt jalkaan jääkin isompi arpi ja että infektioriski on moninkertainen alkuperäiseen verrattuna. Ei kai sitä auta nyt vain kun ottaa seuraavat pari viikkoa iisisti ja unohtaa taas vaihteeksi vähäksi aikaa fribahommat... [hymiö joka hakkaa päätään seinään melkein itku silmässä]
-
Jalan parantelu sen kuin jatkuu, mutta on sitä tullut jo (taas) vähän reenailtuakin.
Viikonloppuna 12.-14.7. vedettiin jalka suojattuna varovaista putti ja lähärireeniä maalla. Tatsi oli ihan jees, mutta pari kiekkoa katosi ikävä kyllä ja nosti kesällä kadonneiden kiekkojen saldon jo peräti seitsemään.
Keskiviikkona ja torstaina 10.-11. päivä olin katsomassa Presidents Cupia ja European Openia Nokialla. Keskiviikkona vedin USA-Eurooppa ottelun jälkeen fore- ja antsareeniä pääosin kakkosväylällä. Putteriantsa kulki eritoten hieman odotettua paremmin ja reilut 70 metriset antsat tippuivatkin usein korin alle. Samalla tuli hieman testailtua MVP:n vakaata midaria ja Prodigyn M2 -kiekkoa.
Itse kisoissa sää vaihteli todella paljon ja tämä vaikutti vahvasti osaltaan erityisesti torstaina tulostason vaihteluun pelaajien kesken. Presidents cupin yhdeydessä ikävää oli puolestaan mm. pitkällä 8. väylällä katsojien varomattomuus. Katselin kuinka kolme rolleria kolmesta, jotka menivät katsojien sekaan (ja olisivat varmaan jokainen palanneet vielä väylälle) pysähtyivät katsojiin. Pitäisi kyllä osata dyykata alta mikäli tulee katsomaan väylän reunalle. Keskiviikon parhaat "naurut" puolestaan tarjosi Artun heitto kasiväylällä, jossa hän pyrki heittämään vieressä olevan autotien kautta. Heitto lähti matalana ja kovaa/pitkälle skippien lopulta autotietä pitkin vähitellen kohti väylän reunaa. Kiekko kuitenkin kerkesi osua tiellä ennen mahdollista paluuta väylälle vastaan tulleen auton etupuskuriin josta sitten kiekko lähti vierimään tien ja väylän välissä ollutta jalkakäytävää pitkin taaksepäin. Kiekko vieri varmaankin jotain 35-45 metriä ennen kuin se lopulta juuri ja juuri kaatui väylän sisäpuolelle. :D Meinasin ottaa tuon heiton videolle, mutta ikäväkseni myöhästyin ja annoin olla. Kyllä harmitti jälkeen päin! :) Olisikohan joku kenties kuvannut tuon heiton ja voisi pistää sen muillekin jakoon (?).
Siirryin Nokialta torstai-päivällä sitten Turkuun kaverin luokse katselemaan biitsifudisturnausta.
Lauantaina 20. päivä matkalla Turusta kotiin pari reenikiessi Pajuniityllä Nummelassa ja tuloksena muutaman euron väyläkohtaiset skinit kaverilta. Putti upposi paikoitellen todella vakuuttavasti.
Sunnuntaina 21. ensin katsomassa kisoja Frisbeepointilla ja sen jälkeen heittoreeniä puttereilla ja midareilla molemmin puolin. Illalla sitten vielä muutamia reeniheittoja Munkkiniemessä muutaman kilometrin kävelylenkin yhteydessä sekä midareilla että väylädraivereilla (lähinnä Buzzzilla, Tiipparillaja TL:llä). Nappasin Pointilta pari flättiä Z-Buzzzia ja testailin niitä. Tuntuivat vakaamilta kuin Flx-Buzzzit, joskin irtosivat hieman herkemmin epäpuhtaasti kädestä mikä välillä joko vähensi heiton nopeutta tai sitten kippasi kiekot kokonaan. Erityisesti foreheitot paikoiltaan tuntuvat saaneen selkeästikin potkua noin yleisesti lisää ja lähtönopeudet eritoten hitaammilla hiekoilla tuntuvat kasvaneen. Nyt taitaa Tiippari lentää sekä forella että rystyllä paikoiltaan jo pidemmälle/yhtä piekälle kuin viime kesänä Dessut lensivät vauhdin kanssa. Eteenpäin on siis tekniikassa menty.
-
Maanantaina 22. päivä sitten vajaan 2,5 tunnin iltareeniä Talissa. Ensimmäinen päivä kolmeen viikkoon kun uskalsi heittää jo lähes täysiä ja ottaa varvaisesti myös vauhtia. Treenin ensimmäinen reilu puolisko oliskin kunnon myrskytreeniä vakailla lätyillä mollemin puolin. Tuntui erittäin hyvältä ja olikin varmasti todella hyödyllistä. Pitänee harrastaa tuota myrskytreenausta useamminkin. Erityisen vaikutuksen kovassa myrskytuulessa tekivät C-line DD:t, jotka feidasivat todella luotettavasti. Flätteinä siis vielä astetta vakaampia kuin flätit Champion Wraithit.Lähtönopeudet forella kovaan vastatuuleen olivat sangen vaikuttavia kun pääsi pitkästä aikaa rykimään oikein kunnolla. SELKEÄSTIKIN hitaiden kiekkojen heittely pitkälle kehittää heittoa nopeuden puolesta enemmän kuin nopeiden kiekkojen heitto. Nyt kun pystyy heittämään forea pitkälle jo FLX-Buzzzeillakin, niin johan rupeavat vakaammatkin lätyt lähtemään. Ei muuta kuin vain lisää reeniä vain!
Lopussa vedettiin sitten lyhyempää heittoreeniä loppuillaksi autioituneilla 2. ja 3. väylillä. 3. haettiin heittolinjaa sekä forella että korkealla rysty-S:llä. 2 puolestaan haettiin skippi-avauksia eri midareilla ja väylädraivereilla. Vakaat tiipparit skippivät näistä luonnollisestikin parhaiten. Hieman tuli myös samalla tehtyä kiekkovertailua midareilla. Vertailun tuloksia:
Flx-Buzzz: Vanha luottokiekko. Kuluneena rupeavat käymään jo liian alivakaiksi meikäläisen pelille. Lyhyemmät (alivakaat) heitot voi kuitenkin hoidella saman tien puttereilla. Uutenakin hieman kippaavat aivan täysiä heitettäessä. Lentävät kuitenkin aina jonnekin n. 80 metriin saakka lähes pillisuoraan. Tätä pidemmät heitot rupeavat kääntymään oikealle. JÄÄTÄVÄ tatsi kaikissa muissa heitoissa paitsi kunnon hysseissä..
Z-Buzzz: Yhden kauden tauon jälkeen takaisin bägiin/testiin. Tuli aiheiseksi palauttaa valikoimaan kun pituudet ovat kasvaneet sen verta pitkälle ettei Flx-kiekot enää meinaa pitää linjaa. Liian usein on tullut viime aikoina avattua 80-100 metrisiä avauksi Flx-Buzzzilla, ns. omasta mielestä "täydellisellä heitolla", mutta kiekko päätyy kuitenkin lopulta oikealle, eikä enää palauta lopussa. Tämä lentää Flx-Buzzzeja jonkin verran vakaammin ja feidaavat hieman jyrkemmin. Lyhyemmissä heitoissa (alle 50m) tulevat tuskin kovin tarpeellisiksi. Muuten hyvä lätty mutta materiaali/kiekon jäykkyys aiheuttavat toisinaan hieman epäpuhtaan releasin heitossa molemmin puolin (ainakin verrattuna Flx-matskuun). Tällöin kiekko voi joko kipata suoraan tai sitten voimat katoaa ja kiekko feidaa liian aikaisin. Ts. tulee hieman reenata lisää näillä Z-kiekoilla heittämistä, jottei kisoissa koskaan tule tätä ongelmaa.
MVP Neutron Tensor: Otin tämän kiekon testiin, koska se on toistaiseksi yksi niistä harvoista vakaista midareista joita olen löytänyt, joissa ei rimmi ole niin vahvalla "uralla". Ts. rimmi on täysin suora ja muistuttaa varsin paljon Buzzzin rimmiä. Yleensähän kiekkojen rimmin ura on sitä syvempi mitä vakaampi kiekko on kyseessä. Tämä MVP:n lätty ei missään nimessä ole mikään jyrä, mutta kuitenkin vielä astetta vakaampi kuin Z-Buzzz. Kiekko lentää useimmiten heitettäessä joka tapauksessa sangen luotettavasti. Suurin ero esim. Buzzziin syntyy siinä että kiekko käyttäytyy selkeästikin "raskaammin" eli ts. laskeutuu nopeammin alas; kiekko vaatii siis heittämiseensä hieman enemmän nopeutta saadakseen saman liidon aikaiseksi. Midaria en kuitenkaan mielelläni heittäisi yhtään tarvittavaa kovempaai kun tavoite on kuitenkin useimmiten saada kiekko pysähtymään kupin tuntumaan. Toimii Buzzzia paremmin skippikiekkona. Rimmihän tässä kiekossa on eri materiaalia kuin muu kiekko, eli ts. pitävämpää matskua, mutta tästä huolimatta kiekko on silti aavistuksen liukas heitettäessä ja saattaa lipsahtaa käsistä.
Prodigy M2: Vakaudeltaan lätty on kutakuinkin samaa luokkaa edellä mainitun MVP:n midarin kanssa. Kiekko on kuitenkin muilta ominaisuuksiltaan kohtuu erilainen. Ensinnäkin materiaali on selkeästikin pitävämpää/mukavampaa kädelle, kuten kaikkien S-linjan kiekkojen kanssa voi havaita. Toisekseen kiekko liitää huomattavasti MVP:n kiekkoa pidemmälle, käytännössä lähes yhtä pitkälle kuin Buzzzikin. Se mikä tässä kiekossa on kuitenkin (ainakin siis itselle) heikkoa on rimmin muoto. Kesti monen monta heittoa ennen kuin lättyyn sai rimmin muodon takiatatsia. A luksi kävi niin että tuntui rystyllä hieman liian vakaalta kun taas forella kippasi todella herkästi epäpuhtaan irroituksen takia. Jahka kiekkoon on muutaman reenin aikana nyt tullut hieman lisää tuntoa, niin se lentää useimmiten varsin mallikkaasti. En tosin tiedä päätyykö ihan bägiin asti, koska varsinkin kisoissa (missä paineet ovat kovat) epäpuhtaan irroituksen riski kasvaa. Itsellä esim. Jokeri on puhdas rystykiekko juuri sen takia ettei irrotus tuolla kyseisellä lätyllä vain yksinkertaisesti onnistu kunnolla Forella. P2 esim. sen sijaan kyllä lähtee tarvittaessa molemmin puolin (forea opetellaan para-aikaa; tähän asti lähinnä Buzzzilla).
Tavallaan tekisi vielä mieli testata vakaaksi midariksi Latituden Macea (jota mm. ARttu on kuulemma kovasti kehunut), mutta kun ei vain se syväurainen ja terävä rimmi tunnu istuvan, varsinkaan foressa, oikein käteen. Discraftin hornettia ja Waspia voisi kenties myös testata. Nebulaa voisi myös kenties kokeilla...
-
Vihdoinkin taas koipi kunnossa ja pystyy pelaamaan tosissaan (joskin toistaiseksi vedetään vielä varmuuden vuoksi jalka teipattuna, mutta vedetäänpähän kumminkin)! :)
Tiistaina 23.7. puttia ja lyhytä lähäriä takapihalla. Putti kohtuu kovassa tikissä, mutta lähärit vielä astetta kovemmassa. Arviolta n. 90 % heitoista molemmin puolin etäisyyksiltä 30-40 metriä päätyivät 5 metrin sisälle korista. Treeni tuntui hieman jalassa, lähinnä varmaankin koska takana oli jalkaan nähden kohtuu kova heittotreeni maanantailta.
Torstaina 24.7. ensimmäiset viikkikset pitkään aikaan Talissa. Vedettiin jalka semisti teipattuna ja kyllähän se 18 väylää kieltämättä tuntui tassussa. Avaus lähti pääsääntöisesti muutaman viikon pelitauon jäljiltä ihan minne sattuu, joten pelattu tulos (oliskohan ollut 68) oli siihen nähden varsin tyydyttävä, vaikka todella karvas maku jäikin kiessistä suuhun.
Lauantaina 25.7 pelattiinkin sitten kisat Vampulassa. 21 + 21 väylää yhteensä. Puttasin ensimmäisen kiessin ensimmäisen puolikkaan erinomaisesti, mutta siihen ne ilon aiheet sitten jäivätkin. Draivi oli ihan sekaisin lähes läpi koko päivän ja puttikin ikävä kyllä katosi hyvin pitkälti tuon ewkan kiessin ekan puolikkaan jälkeen. Positiivista tosin oli etten ekalla kiessillä missannut kuin yhden helpon putin, eikä niitä tokallakaan kovin montaa tullut. Lähärit myös kulkivat odotetusti varsin hyvin. Odotetusti sillä onhan niitä tullutkin nyt reenattua koiven ollessa auki. Odotettavaa myös oli se että avaus päätyy suurimman osan ajasta kaikkialle muualle paitsi väylälle.
Pelasin ensimmäisen kiessin 73 (+5) ja toisen kiessin 77 (+9), joten lopputuloksena oli masentava +14. Pelin tasosta kertoo mm. se että kun nopeasti vilkaisin tuon MA2 sarjan tuloksia PDGA:n sivuilta, niin takanani taisi olla vain yksi korkeammalla reitingillä pelaava pelaaja, kun taas edessä heitä oli muhkeat 11 kappaletta. Ja tämä siis vielä siitä huolimatta että tämänhetkinen ratingini 912 on minusta todellisuudessa vielä n. 10-20 pojoa alakanttiin. Ensimmäisen kierroksen reiluun puoleenväliin saakka pelasin paariin lähinnä mahtavien pelastus par-puttien ansiosta, mutta kun ne eivät enää uponneet, niin noutaja vei. Ensimmäiseltä kierrokselta jäi lopulta oikeastaan ainoana positiivisena asiana mieleen hyvä putteriheitto-peli. Pelasin mm. kaikki kolme "lyhyttä" väylää kakkosilla juurikin putteridraivin napsuttua korin alle. Eipä ollut CTP:kään ekalla kiekalla kovin kaukana (itsellä n. 80 cm:ssä kun poolikaverini Jussi Ulgren pisti johonkin reiluun 40 cm:n). Ensimmäisellä kiekalla fiilis pysyi kuitenkin kohtuu korkealla heikosta lopusta huolimatta kun sai katsoa Jussin unelmapeliä. Kaveri pelasin keikan viisi alle tehden ainoastaan yhden bogeyn, mikä tällä radalla oli sangen vaikuttava saavutus.
Toisella kierroksella onnistuin tasan tarkkaan kolmella väylällä ja pelasin 19 väylää enemmän tai vähemmän alakanttiin. Ikävä kyllä kierros taas alkoi todella hyvin parin ensimmäisen väylän osalta, mutta sitten alkoikin jyrkkä alamäki. Ehdin tosin mm. heittää malatun birkon putterihysellä n. 20 metristä. Pitkällä kakkosväylällä puolestaan pelasin itselleni birkku-kolmosen avauksen onnistuttua ja päädyttyä lähelle kaukana siintävää mandoa. Kutosväylällä eli ekan kiekan CTP-väylällä puolestaan parkkeerasin putterin toistamiseen korin viereen. Kaikista heikoista esityksistä heikoin puolestaan lienee ollut 17. väylän kokonaissuoritus. Avaus eli foreneppi mandon ympäri jäi ensin pahasti vajaaksi osuen ekoihin puihin ja jääden yhä pahasti kulman taakse. Tästä fore-yritys puiden välistä ensimmäiseen mahdolliseen puuhun. Tästä puolestaan upsiyritys puiden välistä ensimmäiseen mahdolliseen puuhun. Tästä sitten foreheitto pitkäksi suoraan väylän toisella puolella olevien puiden taakse. Olin siis nyt neljällä heitolla samalla kohdalla (joskin siis vielä huonommassa paikassa) kuin missä kaikki poolikaverini olivat avauksellaan. Tästä viidennellä vaikeasta asennosta maaginen pitkä fore-lähestyminen n. 8 metriin. Tästä sitten putti ohi ja tripla-bogey korttiin.
Pelasin kisat jalka kunnolla teipattuna, mutta tämä ei siis mitenkään vaikuttanut itse peliin. Se mikä aivan hienoisesti tosin vaikutti fiilikseen, oli että kun pelasin ilman tukipohjallisiani kengissä (koska varvas ei vielä kestänyt pohjallisten luomaa tiukkaa painetta kengän kärjessä), niin jalanpohjani ja (entiset) penikkapohkeeni olivat ekan kiekan jälkeen kohtuu finaalissa. Tärkeintä kuitenkin lupulta oli että jalka pysyi ehjänä. Ensimmäisellä kierroksella kengän paine hieman tuntui jalassa, mutta toisella kierroksella jalka/haava oli jo kuitenkin tottunut kengän jatkuvaan kosketukseen.
Saattaapa olla että joudun muutaman viikon päästä palaamaan Vampulaan amatööritourin tiimoilta. Tämä siis ihan jo vaikka sen takia, että nyt minulla on aivan palava halu todistaa itselleni että pystyn pelaamaan tämän radan HUOMATTAVASTI paremminkin. Pistänen tänne jossain vaiheessa hieman alustavaa pelikirjaa Vampulassa pelaamista varten noin tulevaisuutta silmällä pitäen. Nyt kaksi kierrosta rataa pelattuani tiedän kuitenkin joten kuten kuinka väylät tulisi oikeasti pelata. Kisoissa hävisin nyt muutamia heittoja siellä täällä jo ihan pelkästään väärän väyläkohtaisen strategiankin takia.
-
Tänään maanantaina 307. tuli pelattua kolmannen kierroksen reikäpeli Talissa Laakeria vastaan. Ja mikä päivä tämä olikaan. Talin rataenkkani parani kertaheitolla heikosta 65 varsin vakuuttavaan 55 heittoon. Ts. siis kymmenen heiton parannus kertaheitolla! 8) Reikäpeli-voitto irtosi luonnollisestikin lopulta myös kohtuu helposti näillä lukemilla. Seuraavassa väyläkohtainen tästä lähes unelmakiessistä:
1) Arvoin vakaan Tiipparin ja hieman alivakaamman TL:n väliltä. No päädyin tietysti TL:n, joka luonnollisestikin sitten kääntyi kohtuu pian varsin syvälle oikealla olevaan metikköön. Tästä erittäin pienestä aukosta fore-neppi väylän toisella reunalla olevan kaatuneen tukin alle. Tukin alta fore-S-heitto Tiipparilla tyylikkäästi keskelle väylää n. 25 metriin korista. Koska reikäpelin väyläkohtainen voitto oli tulossa jo vitosellakin, niin ajattelin pelata putterin ensisijaisesti vain korin alle. Nakkasin sen kuitenkin puoli-vahingossa säkkiin ja yllätys-birkku-nelonen korttiin.
2) Olin reenannut edellisellä viikolla avauksia kakkos- ja kolmosväylällä, joten minulla oli kohtuu hyvä haju siitä miten kakkosella tuli avata sekä midarilla että draiverilla. Otin hieman riskillä vakaan tiipparin käteen ja tämä maksoikin vaivan kiekon ottaessa aivan täydellisen linjan ja pomppiessa suoraan väylää pitkin kulman ympäri reiluun 10-15 metriin korista. Tästä kuitenkin putti ohi ja kolmonen korttiin, joka kuitenkin riitti reikäpelin väylävoittoon.
3) Avasin rysty-ässän kuluneella CH Wraithilla hieman turhan kesysti ja kiekko päätyi reilut 10-15 metriä lyhyeksi. Tästä putti ohi ja kolmosella reikäpeliväylä jakoon.
4) Putteriavaus uudehkolla P2:lla kippaa hieman ja osuu "suuaukolla" oikealla olevaan puuhun ja pomppaa muutamia metrejä taaksepäin. Tästä putteriheitto korin alle ja kolmosilla väylä jakoon.
5) Z-Buzzz lähtee liikaa vasemmalle ja päätyy puiden kautta keskelle väylää mäen alareunaan. Tästä hyvä pillisuora putterilähestyminen korin alle ja väylä kolmosilla jakoon.
6) Vakaa Dessu lähtee oikealta hyssessä linjalta joka vaikutti tiipaikalta katsoen aivan täydelliseltä. Sitten vain jännittämään että mitä kuusenoksa-lotosta tällä kertaa tipahtaa meikäläiselle. Noh, hyvinhän siinä tällä kertaa kävi, koska kiekko löytyi 80 cm korin takaa, eli lähempää kuin mitä muistaakseni koskaan olen avauksella päässyt. Reikäpeliväylä jakoon kakkosilla.
7) Yritän heittää kovan loivan ässän Beastilla, mutta kiekko lähtee vahingossa turhan oikealle ja liikaa hyssessä. Odotin että kiekko olisi hieman flipannut. Keikossa on kuitenkin niin paljon nopeutta että se painuu syvälle 12 väylän tiipaikan viireiseen metikköön. Tästä erittäin vaikeasta asennosta fore-ässä-neppi Buzzzilla korin alle ja väylä jakoon kolmosilla.
8 ) Kova avaus Buzzzilla lähtee hieman liikaa oikealle ja osuu todella ikävästi suoraan puun oikeaan laitaan. Kuin ihmeen kaupalla kiekko kuitenkin okimpoaa heti keskelle seuraavaa puuta, josta se pomppii takaisin keskelle väylää. Tästä rysty-S-heitto Buzzzilla n. 6 metriin, josta kolmonen korttiin ja reikäpeliväylä meikäläiselle.
9) Avaus P2:lla lähtee hieman turhan kovaa, laakana ja matalana osuen maahan kohtuu kovalla vauhdilla korin kohdalla. Kiekko päätyy n. 15 metrin päähän alamäkeen, josta yritän heittää sen säkkiin tässä kuitenkaan onnistumatta. Kolmonen kuitenkin korttiin, mutta väylätappio siitä kuitnekin seurasi.
10) Avaus vakaalla tiipparilla väelän vasempaan reunaan n. 40 metriin. Tästä tarkka rystyheitto putterilla korin alle ja kolmosella väylävoitto.
11) Avaus hieman turhan alivakaalla Wraithilla kippaa oikealla oleviin puihin, mutta onneksi kuitenkin puskee kokonaan niiden lävitse. Korille on matkaa vielä jotakin 70 metriä, mutta lähden hakemaan kunnianhimoista upsia. Se lähtee vahigossa n. 5 metriä liian matalana, mutta kuin ihmeen kaupalla puskee kuitenkin puusaarekkeen puiden latvojen läpi/välistä ja päätyy yllätykseksni reiluun 8 metrin päähän korin oikealle puolelle. Tästä itsevarma putti säkkiin ja taas väylävoitto kolmosella.
12) Talissa alkaa tuulla kohtalaisesti ja tässä vaiheessa on jo selvää että kierrosenkka alkaa olemaan jo enemmän kuin lähellä entisen ollessa siis vaatimaton 65. Päädyn siispä hieman semisti seiftaamaan vakaahkolla dessulla bunkkerin vasempaan reunaan. Kiekon lentorata oli lopulta hieman tarkoitettua korkeampi ja riskaabelimpi, mutta kiekko kuintekin päätyy kutakuinkin sinne minne yritinkin. Korille on matkaa kutakuinkin 10 mettiä. Pohdin ensin mielessäni että ei muuta kuin vain satalasissa yrittämään (vaikka siis Laakeri olikin melkein pelannut itsensä tämän väylän osalta ulos). Sitten rupean kuintekin hieman epäröimään ja päätän puoli-alitajuisesti heittääkin 20 %:sti seiftin. Yleensä en siis hirveämmin perusta semmoisten semi-yritysten / semi-seiftien yrittämisestä. Kyllä se minusta pitää joko yrittää tosissaan tai sitten seiftata ihan kunnolla suosiolla. Noh, kuinkas siinä sitten kävikään. Kiekko osuu alarautaan ja tippuu korin alle. kiekko ei kuitenkaan aivan pysähdy vaan nousee juuri ja juuri viimeisillä voimillan pystyyn ja lähtee pikkuhiljaa rollimaan kohti bunkkeria. Ja sinnehän sitten lopulta päätyikin. P*skat sitä kannaattaa alkaa ajattelemaan mitään seiftejä! Mph, puttaan kuitenkin OB.n rajalta bogey-nelosen korttiin mikä kuitenkin riitti väylävoittoon.
13) Avaus epäonnistuu kohtuu pahasti ja lähtee suoraan kohti väylän keskellä olevaa aitaa hyssessä. Kiekko kuitenkin menee suoraan vasemman puolisesta aukosta läpi ja päätyykin kovan nopeutensa ansiosta itse asiassa väylän pidemmän korin ja normikorin väliin n. 12 metriin korin taakse. Puttaan tästäkävely-/juoksuputilla keskelle säkkiä ja kakkosella irtosi myös väylävoitto. Laakeri luovutti tässä vaiheessa virallisen reikäpelin ja jatkoi meikäläisen ja mukanamme pelanneen Petterin kanssa normikierrosta.
14) Avaus vakaalla Dessulla oikealta lähtee hieman liikaa hyssessä suoraan (ainakin omasta mielestäni) kohti puusaarekkeen oikeaareunaa. Ajattelin että hyvällä onnella kiekko saattoi ehkä juuri ja juuri rollia OB:n toiselle puolelle. Täysin omaksi hämmästyksekseni kiekko löytyykin reilun 10 metrin päästä korista. Laakeri ei kuitenkaan ollut tästä yllättynyt. En sitten tiedä oliko heitto sittenkin vain yli 20 metriä pidempi kuin tiipaikalta kuvittelin / olin katsovinani vai osuiko heitto esim. maagisesti jonkun puun latvaan niin, että se lähti suoraan liiton siitä eteenpäin vai mitä lopulta tapahtui. Noh, puttasin kuin puttasinkin tästä säkkiin ja elämäni ensimmäinen birkku-kakkonen 14 väylältä oli todellisuutta. Nyt alkoi jo hieman oikeastikin jännittää että mitäköhän tästä lopulta saadaankaan korttiin. Laakeri sanoikin fiksusti "Sä oot 5... ...noh ei sanota tarkemmin missä vauhdissa olet." Turha luoda enää yhtään lisäpaineita.
15) Paineiden kasaantuminen alkoi näkyä 15. väylällä, joka siis normaalisti oli yksi Talin varmimpia par-väyliäni, kun nakkaan kiekon suoraan alaspäin kohti nurmeja about puoleen väliin väylää. Onneksi ei kuitenkaan rollinut OB:lle. Mallailen vakaamman ja hieman alivakaamman P2:n välillä lähestymistä ja päädyn siihen tulokseen että osun mielummin alivakaalla kiekolla raon oikealla puolella olevaan pensaaseen kuin vakaalla vasemmalla olevaan ryteikköön. Noh, heitto lähteekin mallikkaasti, mutta hieman turhan kovaa. Kiekko kuitenkin osuu onnekkaasti juurikin siihen oikean puolen pensaasta roikkuvaan oksaan ja jarruttaa pariin metriin korista. Kolmonen korttiin.
16) Fore-avaus Prodigyn D1:llä lähtee kuin tykin suusta kohti 14 väylän tiipaikkaa. Kiekko kuitenkin feidaa mallikkaasti kohti koria ja jäälopulta n. 8 metriin. Tästä putti keskelle koppaa ja pitkästä aikaa birkku 16 väylällä.
17) Paineiden kasaantumisen tuntee jo ihan tosissaan. Tiedostan tasan tarkkaan että nyt ollaa todella kovassa vauhdissa. Kunhan nyt vain pääkoppa pitäisi loppuun saakka. Noh, eipä se kunnolla pidä kun nakkaan avauksen heti suuaukon oikeassa reunassa olevaan puuhun, josta keikko pomppii vaarallisesti suoraan pois päin väylästä. päädyn todella epämukavaan paikkaan, josta ainoa keino päästä korille on vaike foreheitto ensin suoraa väylää pitkin ja sitten jyrkähkösti kohti koria. Noh, Z-Buzzz-heittoni osuu kuin osuukin tuohon käytävään, muttei kuitenkaan feidaa pitkin väylälle. Kiekko jatkaakin matkaa suoraan väylän yli, mutta rupeaa vähitellen feidaamaan väylän toisella puolella puiden takana. Matala heitto muuttuu vähitellen feidistä sivulle takaisinpäin suuntautuviksi skipeiksi ja kiekko kuin ihmeen kaupalla näyttäisi kuitenkin lopulta päätyvän jonnekin korin alapuolelle, arviolta vajaaseen kymppiin. Noh, mitä vielä. Sehän olikin lopulta peräti kahden metrin päässä korista! Huh-huh mitkä skipit. Sain kuin sainkin siis pelastettua tästä parin.
18) Paineet jatkavat kasautumista. Avaankin siis pitkän S-yritykseni suoraan ensimmäiseen puuhun oikealle, josta kiekko pomppaa pitkälle toiselle väylälle. "Pääsen" siis jatkamaan toisen eli käytännössä kolmannen heittoni vajaa 10 metriä tiilaatan etupuolelta, tällä kertaa tosin huomattavasti heikommasta paikasta. Pyrin seiftaamaan Dessun puoleen väliin väylää pensaan tasalle forella ja lopulta onnistun kuin onnistunkin tässä, kiekon pyörähtäessä lopulta keskelle väylää. Mietin hetken aikaa että lähdenkö hakemaan suoraan saarekkeeseen, mutta totean että näillä jännitystasoilla tuo heitto olisi joka tapauksessa täysin tuhoon tuomittu. Siispä seiftaan n. 15 metriä mantereen päädystä lyhyeksi Jokeri-hyssellä. Paineet ovat käsin kosketeltavissa ja edessä oleva 40-50 metrinen putteriheitto on kaikkea muuta kuin helppo. Saan kuitenkin pidettyä pääni kasassa ja parkkeeraan putterini korin alle ja nostan kohtuu tyytyväisenä ihan suosiolla tupla-bogey-kutosen. Siihen nähden tämä ei kuitenkaan siis ollut mikään katastrofi että tämän vuoden viikkokisoissa olin muistaakseni pelannut tällä väylällä peräti viidesti nyt putkeen vitosen ja sitä ennen kahdesti kasin ja kertaalleen jopa kympin.
Lopulta viivan alle jäi siis 6 birkkua, 10 paria, 1 bogey (12 väylän rolli OB:lle alaraudasta) ja 1 tupla (18 väylän avausmoga suoraan ekaan puuhun josta OB:lle). Ei paha. Jossittelija sanoisi että "vielä kun ei olisi hieman mogannut sitä vikaa väylää", mutta eipä saa jossitella näillä lukemilla! :)
Laakeri ilmoittaa välittömästi tulokseskseni maagiset 56 heittoa. Hän korjaa tuon kuitenkin vielä minun edukseni 55 heitoksi jahka varmistaa lopputulokset kännykästään. Kova uusi rataenkka on todellisuutta! Voipi olla että menee kohtuu kauan ennen kuin tämän enkan rikon... :)
PS. Erityiskiitokset Laakerille ja Petterille mitä mahtavimmasta ja ennen kaikkea kannustavimmasta peliseurasta! :) Kun itse pystyisi joku kaunis päivä olemaan edes puoliksi noin asiallista seuraa (sen ainaisen negatiivisen valittelun ja itsepuhelun sijaan)...
-
Kirjataanpa tähän viestiin eri radoilla pelaamiani rataenkkoja, jahka edistyn niitä eri lähteistä tarkistelemaan... ::)
-
Hmmmm... Maanantaina reikäpelissä Talissa 6 birkulla irtosi hienot 55. Eilen viikkokisoissa samaiset 6 pirkkoa riitti enää tulokseen 68. Pitäisiköhän sitä kenties keskittyä pelaamiseen hieman enemmän niillä huonostikin käyntiin lähtevillä väylillä...(?)
Niin ja keskiviikkona väännettiin Siltamäessä kaikkien aikojen surkein kiessi. Jäätiin salee muutaman heiton plussalle... O_o
-
Turun Pro-tourin kisat olivat ja menivät viikonloppuna 3.-4.8. eikä niistä sitten paljoa jäänytkään käteen.
Eka kiessi oli varsin heikko 67 (+8 / 908 reitattu), mutta sallittakoon tämä koska en ole pelannut kuin kertaalleen viime kesänä Lausteen radalla, enkä muistanut sitä paikoitellen niin hyvin. Kävin kyllä ennen kierrosta nopsaa kävelemässä radan läpi (kun ilmeisesti kunnon kisoissa ei saa käydä lämppäämässä radalla vaikka se olisi käytännössä melkein tyhjä --> hyvä tietää tulevaisuuden kannalta), mutta meninpähän kävelemään väärän layoutin. Kisoissa pelattiin ilmeisesti ensin lay-out 2 (WTF?!?) eli "metsä" ja tämän jälkeen layout 1 eli "niitty". Aika hämäävää kieltämättä järjestäjiltä. Vähän sama kuin ensin kirjoittaisi kirjan osan 2 ja tämän perään sitten osan 1. Noh, TD:n selitys oli että "kaikki löytyy netistä".
Ensimmäinen kierros alkoi kiinteältä väylältä 11 eli doglegilta. Pistin siihen ennen kiessiä yhden harjoitusheiton täydellisesti kupille ja sanoin porukalle että "eipä olis pitänyt käyttää tota hyvää heittoa". Noh, varsinaisen heiton tietysti nakkasin Mandon kautta ulos ja uusi avaus laatalta. Lopulta tripla-bogey seiska korttiin. Hyvin alkoi kiessi. Kiinteä väylä 15 (tiipaikka metsän reunalla, kori "taskussa") olikin sitten kisoissa sangen lempeä. Nappasin siitä kohtuu huonoista avauksista huolimatta ekalla kahdella kiessillä birkut ja kolmannellakin olin puttaamassa birkkua 7 metristä, mutta ohi.
Kiinteä väylä 20 (hysse puiden taakse, avaus tieltä) oli kyllä aikamoinen fiasko. Ekalla kierroksella muut ryhmästämme avasi korille, minä n. kymmenneen metriin. Pähkäilimme siinä hetken oliko se kymppi, kunnes kaveri tuli mittaamaan ja juuri kun olin alkamassa puttaamaan niin viereiseltä väylältä huikattiin, että "ei sitä väylää ole tarkoitus pelata". Itse olin siinä kirjurina ja olin siis kävellyt "väärän" layoutin läpi, joten en muistanut että tätä väylää ei ollut tarkoitus pelata. Tilannetta ei myös yhtään auttanut se että poolikaverini oli merkannut scorecardeihin itse manuaalisesti pelattavat väylät ja oli vahingossa kirjannut myös kyseisen väylän pelattavaksi. Tästä annan kyllä ison nootin järjestäjille, jopa kolmesta eri syystä: ensinnäkin jos kisoissa ei radan väylää pelata, niin tiilaatalle tulisi selkeästi merkitä tämä (laittaa iso ruksi mattoon, huputtaa väyläkartta tms.; juurikin NIIN kuin Karkkilalaiset ovat nähtääkseen tehneet Prodiscus Openissa, jossa kävin eilen treenaamassa), toisekseen scorecardeissa luki vain väylänumerot 1. -->18., vaikka selkeästikin olisi parempi merkitä niihin ne väylät, jotka väylätauluissakin lukevat ja kolmanneksi juurikin tuo layouttien järjestys-sekaannus. Omaa hölmöyttähän tuo tietty loppupeleissä oli, mutta toisaalta selkeätä laiskuutta myös järjestäjien puolelta. Noh, kaikillehan siitä rankut merkittiin. Poolikavereitani kävi eritoten sääliksi, kun kukin oli avannut kohtuu hyvälle birkkuputille. Kun vain olisi ollut joku paikallinen poolissa...
Muilla väylillä ei juuri sitten tapahtunutkaan mitään erityisen mainittavaa; kierroksen toiset kaksi birkkua nostin kiinteiltä väyliltä 7 ja 13. Loput olivatkin sitten vuorotellen tasaista paria ja bogeya.
Toinen kierros oli huomattavasti ekaa pirteämpi ja lopputulokseksi tuli 63 (+4 / 937 rating). Kierros alkoi ironisesti juurikin tuolta edellisen kierroksen rankku-väylältä eli kiinteältä 20. Tästä perus-par eli en saanut hyvitettyä tuota edellisen kierroksen hölmöilyä tällä. 21. väylällä (alamäki tiukkaan puuränniin, mando oikealla) heitin n. 25 metristä yläpantaan hienon birkkulähestymisen, mutta ikäväkseni ei jäänyt siis kippoon. "Sipulinhajotusväylä" 22. (mm. minne Kärkkäinen oli ihan oikeastikin tuonut sipuleita tiilaatalle) meni kyllä kisoissa nihkeästi; kierrostulokset bogey, tupla ja tupla tästä (tosin par 3 onkin aika kova tälle väylälle mikäli ei ihmeen kaupalla pääse draiverilla alun karmeasta rännistä pitkälle ulos).
3. väylä (semi-neppi fore-ässä metsässä) menikin sitten ihan sähläykseksi. Avasin "täydellisesti", mutta kiekko nappasi viimeiseen pieneen väylän yläpuolella roikkuvaan havuun ja oikealle pöpelikköön. Tästä kohtuu helposta paikasta "varma-putti korin alle" jääkin vajaaseen kymppiin. Siinä itseksini manailen asiaa ja kävelen kiekolle jatkamaan peliä seuraavalla putilla. Noh, eihän se sitten ollutkaan minun vuoroni vaan huomasin että toinen kaveri olikin kauempana ja mallaamassa puttia. Häpesin käytöstäni, varsinkin kun luulin tosiaan että oli meikäläisen vuoro ja nyt varmastikin häiritsin kaveria jollain tasolla. Noh, Syrjiksen pitää sitten mennä vielä kuittaamaan tähän perään (vaikka minua hävetti jo valmiiksi), että "seuraa hei vähän peliä" (kaveri ei siis itse ollut puttaamassa). Noh, tästähän se oma peli vasta lukkoon menikin, sillä tuo kommentti jäi sen verran vaivaamaan että otin tästä vielä kolme puttia lisää. Ts. pelasin "helpon kakkosen" näköisestä avauksesta triplan. Kyllä v*tutti. V*tutti ja hävetti saman aikaisesti. Kuta kuinkin pahin mahdollinen kombinaatio.
Saisi tulla Toni joskus hieman kokeilemaan miltä tuntuu olla kunnon ADHD-ihmisen pään sisällä. Meikäläinen meinaan mm. hävittää/sotkee/hajottaa asioita/tavaroita n. keskimäärin varmaan 5 kertaa päivässä. Viimeisen kerran mm. olen käyttänyt ylipäätään mitä tahansa korua (kihlasormus pois lukien siis) n. 5 vuotta sitten, koska yhtäkään omistamaani en ole käytännössä onnistunut säilyttämään hävittämättä. Pyyhkeitä pidän kiessillä mukana jotain 3-4 kappaletta aurinkoisellakin säällä, koska kyllä niitä kohtuu usein matkan varrelle jääkin. Penkkiä en käytä, koska sitä saisi olla vain jatkuvasti etsimässä radoilta. Vastaavasti olen myös kova puhumaan. Meikäläinen vetää toisinaan firmalla koulutustilaisuuksia, enkä ole koskaan vielä a) käyttänyt mikkiä ja b) väsähtänyt kesken näissä 3-4 tunnin monologi-sessioissa. Nyt kyllä lähti mopo (TAAS) pahasti käsistä tässä, joten palataans asiaan.
Noh, kokosin itseni kuitenkin sangen mainiosti lopulta tästä farssista (vaikka väylä kummittelikin pitkään vielä mielessäni), sillä pelasin seuraavat kuusi väylää solidisti yhteensä yhden alle. Noh, tätä iloa ei kauan kestänyt, sillä kiinteällä 16. (yli 200 metrin väylä, jossa pelataan ensin koivikosta ulos ja sitten isoa antsaa aukealle) menin ryssimään tuplan. Avasin seiftinä täydellisesti "suuaukolle" putterilla, josta tarkoitus oli vetää sitten iiiiiiiso antsa. Noh, antsaa ei tämä heitto ollut nähnytkään ja kiekko lähti feidaamaan varsin nopeasti päätyen lopulta väylälle 15. Täältä iso hysse reiluun kymppiin, josta vielä "rohkea" puttiralli perään ja tupla korttiin. Kolmannella kierroksella pelasin muuten tämän väylä LÄHES IDENTTISESTI päätyen taas väylälle 15., mutta tällä kertaa kuitenkin pelastin parin hienolla n. 80-90 metrisellä hyssellä korin viereen. Hysse noin ylipäätäänkin kulki läpi kisojen erinomaisesti. Juurikin tästä syystä sain miltei kolmesti birkun 15. väylällä vaikka avaus karkasikin pari kertaa pahasti vasemmalle ja jäljelle jäi pitkä hysse. Antsa puolestaan oli läpi koko päivän ihan jumissa ja sekaisin, koska antsoista puuttui lähes järjestään antsa. Suurin syy tähän varmastikin on se ettei niitä 50-50 rysty-fore-pelaajana juurikaan tule reenattua. Ts. mikäli ei heitetä distanssia, niin itselleni on nykyään kutakuinkin se ja sama että onko väylä rysty- vai foreväylä. Tähän tilaan olen siis pyrkinytkin viime kesän kovalla fore-reenillä, mutta sen huonona puolena puolestaan nyt on ollut se että olen lähes tyystin unohtanut kuinka antsaa heitetään. Jotkut väylät kuitenkin kipeästi tarvitsisivat tuota antsaa juurikin joko a) väylän "profiilista" johtuen tai sitten b) koska tarvitsee saada maksimi-pituudet heitolle. Ensi kerralla kyllä jatkan tällä 16. väylällä suosiolla forella ja otan kohtuu varman parin...
Toisen kierroksen toinen birkku tuli siis Jokeri-hyssellä 23. väylältä ja kolmas ja viimeinen tuli puolestaan fore-nepillä kiinteältä 18. (lyhyt jyrkkä alamäki, kori alhaalla oikealla). Kiinteä 19. oli muuten mielestäni kenties yksi radan helpoimmista birkku-väylistä (168 metriä pitkä tosin, mutta avauksen pääsi tykittämään lähes täysiä varsin leveään väylään, josta ei sitten tarvitse muuta kuin tiputtaa Jokeri-hysse korille, jonka takanakin on vielä n. 10 metriä tilaa), mutta itse onnistuin ryssimään tämän peräti kolmesti! Ensimmäisellä kieroksella hysse lyhkäseks ja par, samaten myös toisella. Noh, kolmannella kierroksella kokeilen tässä tykittää avauksen aivan täysiä (100 % tehoilla 85 % sijaan) kahden edellisen "huonon" parin motivoimana ja eipä siinä muuta kuin ekaan puuhun ja sen alle --> korttiin bogey. Harvinaisen surullinen väylä siis meikäläiselle, jos laskin että siitä pitäisi ottaa birkku vähintäänkin 50 % ajasta.
Kolmannella kierroksella pelattiin lähes täydet 22. väylää. Kierros meni minulla lopulta ihan läskiksi lopun (osittain väsymyksen tuomien) mokelluste takia. Kierrostulokseksi erittäin huono 84 (+11 / rating 900). Lähtöaikojen kanssa oli kieltämättä vähän sähläystä sillä edellisenä iltana n. klo 22 olin tarkistanut että meikäläisen tiiaika (kolmas kiekka golflähdoin) oli klo 9:40, mutta paikan päällä se olikin muuttunut klo 9:50. Onneksi siis näin päin. Paikan päällä ei myöskään ollut missään päivitettyjä lähtöaikoja, vaan ainoa tieto löytyi Laihosen kämmentietokoneelta (eli netistä).
Kierros alkoi hyvin kolmella parilla, joista viimeinen oli mahtava pelastus syvältä kolmosen puskista (kiekko puolessa välissä väylää). Nelosen tiille tultaessa Ville tuli siihen hyväntuulisen skauttaamaan tulevia väyliä eritoten pidennettyä kiinteää 5. väylää. Noh hyvän tuulisuus tarttui siinä sitten minuun ja kysyin jotakin kilpailuun liittyvää siinä sitten Villeltä. Noh, harmikseni ja omakseni hölmöydekseni siinä olikin juuri Huotelinin Vesa avaamassa samalla selkäni takana laatalla ja tällä meni selkeästikin tästä keskittyminen uusiksi. Noh, se hyvin mahdollisesti vaikutti kaverin peliin kun tämä nakkasin avauksensa ensimmäiseen mahdolliseen puskaan. Tällä kertaa hävetti jo vähintäänkin yhtä paljon kuin toisen kierroksen vastaavantyylisessä tilanteessa. Selkeästikin pitäisi keskittyä enemmän (eli käytännössä siis intensiivisesti ja aivan koko ajan, koska puolilla valoin EN pysty mitään tekemään) kanssapelaajien tekemisiin.
Noh, oma pelikin meni siitä sitten aivan pakettiin (osittain koska hävetti ja osittain koska uskon vakaasti karman lakiin). Avaus AIVAN liikaa vasemmalle, josta sitten jouduttiin pistämään pommihysseä. Mittailin tuota hysseä siinä hyvän aikaa ja pistin menemään. Ihmettelin kun kiekko ei palauttanut käytännössä ollenkaan vaan päätyi n. 20 metrin päähän korista. Sinällään kumma kun olin kuitenkin hyssetellyt hyvin läpi viikonlopun. Noh, selitys selvisi kun kävelin kiekolle. Olin napannut vakaan ST Tiipparin sijaan (LUOTTOkiekko hysseihin, perus rystyihin, perus foreihin ja ties vaikka mihin, löytyy kolme identtistä joista aina kaksi bägissäö) hieman samanvärisen Ch Sidewinderin (flippi-/rolleri-/pommiantsakiekko, johon ei huvikseen turvauduta)! Tein muistaakseni viimeksi viime kesänä kertaalleen tämän samaisen mogan että nappaan vahingossa väärän kiekon käteen enkä edes heittoa mallaillessani huomaa sitä. Kyllä huomasi että olin AIVAN tilteissä hölmöilyistäni.
Eikä parempaa ollut luvassa meikäläiselle. Pitkällä vitosella heitin täydellisen avauksen dessulla lähelle normaalia korin paikkaa. Katsoin että korille - joka siis oli syvällä metsässä, kapean aukon takana - oli todella vaikea suoraan päästä joten ajattelin heittää putterilla suuaukolle ja nostaa varman parin. Noh, valitsinpa vähän turhan vakaan putterin ja heitin aivan liian pupumaisesti, joten kiekko päätyi lopulta vasemmalle OB:lle n. 40 metrin päähän mistä lähdettiin liikenteeseen. SURKEA HEITTO! Ja oltiinpahan siinä vielä sitten kymmenisen metriä korkea puurivistön takana, joten tästä hieman vajaa upsi ja tupla-bogey-kutonen korttiin. Suraavalla kiinteällä seiska väylällä puolestaan fore flippaa täysin ja kiekko suoraan OB:lle. Bogey korttiin. Kasilla avaus suoraan hyssenä vasemmalla olevaan pöpelikköön ja bogey korttiin. Olen siis pelannut nyt +5 viimeisen neljän väylän aikana = EI HYVÄ. Ei sillä että edelliset kaksi avaustakin tällä kasilla olivat jääneet aivan vasemman OB-rajan tuntumaan, suorastaan lähes säkällä. Väylän opetus: heitä ensi kerralla ALIvakaalla kiekolla ja/tai pirusti kovempaa.
Metsäväylät menivätkin sitten tällä kertaa solidisti (kokonaistuloksena lähes nappiin) ja pelasinkin seuraavat yhdeksän väylää yhden alle.
Kierroksen lopussa miestä rupesi valitettavasti vähitellen väsyttämään (ainakin henkisesti) ja pelasinkin viimeisen kuuden väylä aikana kolme tuplaa, yhden bogeyn ja kaksi paria. Maaginen kiinteä 20. (ekan kiekan rankkuväylä) piti edelleen taikansa, sillä tällä kertaa huomasimme avausten jälkeen, että korinpaikkaa olikin siirretty. Muut poolikaverit manasivat tätä oikein kunnolla, mutta meikäläinen suorastaan nauroi sisällä koska olihan tämä väylä ollut jo muutenkin NIIN FARSSI! :D Itselläni myös oli käynyt ehdottomasti paras säkä, koska olin ainoa joka oli selkeästikin "väylällä", koska oma (hyssekorille tarkoitettu) avaukseni oli epäonnistunut, nyt siis minun edukseni. Huonoimman arvan sai Rami, joka oli avannut puiden vasemmalta puolelta Fore-hyssellä ja jäänyt hieman lyhyeksi (nyt siis SUORAAN puiden takana)! :D Noh, Rami pelasti bogeyn, muut poolikaveri mokelsivat turhautuneina ja itse sain parin. Aika paha sanoa millainen maku tarkalleen tästä väylästä lopulta jäikään suuhun. Kierroksen huonot (ja kenties jopa hieman epäonnisetkin) suorituksen kruunasin viimeinen kiinteä 23. väylä jossa fore-avaukseni jäi vajaa kympin lyhyeksi ja paikalle saavuttuani oli hieman yllätyksekseni rollinut OB:lle. Drop zonelta sitten vielä läskiksi mennyt putteriheitto ja tupla korttiin. Pelsin tämän väylän kisoissa par - bogey - tupla. Ei mikään ihan ihanteellisin sarja, varsinkin kun katsoo "kokemuksen" mukana tuomaa kehitystä...
No niin, ja sitten jaetaan tähän loppuun ensimmäistä kertaa meikäläisen blogihistoriassa kisojen leijonat ja lampaat! :) Tarjolla on siis leijonia sekä lampaita molempia yhdestä kolmeen. Aloitetaan lampaista.
3 lammasta - tämä on paha. Toisaalta kisajärjestelyissä oli vakavia puutteita erityisesti rataan ja sen selkeyteen liittyvissä asioissa. Toisaalta taas itse mokelsin välillä oikein urakalla, ja mikä vielä pahinta, niin käyttäydyin selkeästi väärin peräti kahteen otteeseen kisoissa. Yleistä manailua oli semmoinen about perusmäärä, kenties jopa hieman keskiarvoa vähemmän. Hmmmmm... ...kuten sanoin, tämä on paha. Toisaalta omat mogani olivat minusta vakavampia, mutta toisaalta taas järjestäjillä on enemmän vastuuta kisoissa kuin meikäläisellä. Ok, nyt tiedän mitä tehdään: pistetään splittiin. Eli:
- 2 1/2 lammasta: allekirjoittanut, pääsyinä paikoitellen tosi jäätävä (huonolla tavalla siis) peli ja puhuminen väärään aikaan
- 2 1/2 lammasta: kisojen järjestelyt/järjestelijät, pääsyynä erityisesti ratakarttaan liittyvät häsläykset
- 1 lammas: tämä myönnettäköön nyt Syrjikselle, koska löi lyötyä maahan ja maksoi meikäläiselle mahdollisesti yhden tai kaksi heittoa (joskin omassa päässähän se vika lopulta aina on, vaikka kuka tekisi/sanoisi ympärillä mitä --> tätä pitää meikäläisen ehdottomasti kehittää yhtä lailla kuin omaa käyttäytymistä/havainnointia). Ei kuitenkaan mikään erityisen vakava moga (ei siis läheskään meikäläisen mogien tasoa), joten ei tarvitse ottaa itseensä mikäli sattuisit lukemaan tämän. Kaveri on kuitenkin tosi hyvä tyyppi!
- 3 jellonaa: Tapani Aulu, koska nousi viimeisellä kierroksella hienosti kärjen ohi pelaten maagisen -10 / bogeyfree kierroksen. Joskin teki tämän kotiradallaan, mutta kuitenkin. Magee fleda kanssa.
- 2 jellonaa: Vesa Huotelin, koska ei valittanut/sanonut mitään meikäläiselle vaikka selkeästikin kaveri häiriintyi juttelustani Villelle ja selkeästikin tätä v*tutti. Jäätävää itsehillintää ja käyttäytymistä! Hyvä jätkä kaikin puolin! Meikäläinenkin voisi ottaa oppia Vesan käytöksestä ja maltista radalla. Vielä kun Vesa saa oman keskittymisensä niin hyvän kuntoon, ettei ympärillä olevat tapahtumat enää vaikuta tämän omaan peliin, niin kaveri on ihan selkeätä kolmen leijonan materiaalia!
- 1 jellona: Hmmm... En nyt kyllä ihan suoralta kädeltä keksi oikein ketään mainitsemisen arvoista tähän. Myönnetään tämä siis ihan puhtaasti kilpailusuorituksen mukaan suhteessa omaan reitingiin. Lopputuloksissa jaetulla sijalla 18. näytti olevan kaveri, jonka rating oli kilpailuhetkellä 899 (tämä ei tietty aina kerro läheskään kaikkea pelaajan todellisesta tasosta, mutta nyt kuitenkin). Kaveri on kuitenkin pelannut kierrosratingit 977, 946 ja 991. Kohtuu jäätävää alle 900 rating kaverilta! eli yksi jellona myönnetään täten Mikko Nieminen nimiselle kaverille (pistää miettimään että olisikohan kenties kotirata...?)!
-
Tiistaina 6.8. pelattiin kuukausikisat Kaatiksella.
Osallistuin B-luokkaan, jossa irtosi lopulta toinen sija tuloksella 44 (lyhyet tiit) + 23 (etu seiska, lyhyet tiit). Voittaja vei meikäläisen kahdella heitolla. Nuo kaksi heittoa menetin juurikin ensimmäisen kiekan lopussa kun puttasin ensin birkkuputin korotettuun koriin 6-7 metristä ohi ja heti perään sitten vielä seuraavalla väylällä birkkuputti n. 7-8 metristä ohi.
Noh, parannusta kuitenkin tuli kaksi sijaa edellisistä kuukausikisoistani kesäkuulta. Ja mikä tärkeintä, kanssa-tallaaja Winteri jäi yhden heiton meikäläisen taakse lopulta... ;)
Huomattavaa on että Kaatis alkaa nyt olemaan niitä harvoja ratoja, jotka meikäläisellä on oikeastikin "hallussa". Tästä kertoo mm. se että tämän kesän kaikki kisakierrokset Kaatiksella olen pelannut joko parin alle tai about pariin. Nyt ei muuta kuin vain muitakin ratoja valloittamaan!
-
Turun Pro-tourin kisat olivat ja menivät viikonloppuna 3.-4.8. eikä niistä sitten paljoa jäänytkään käteen.
3 lammasta - tämä on paha. Toisaalta kisajärjestelyissä oli vakavia puutteita erityisesti rataan ja sen selkeyteen liittyvissä asioissa. Toisaalta taas itse mokelsin välillä oikein urakalla, ja mikä vielä pahinta, niin käyttäydyin selkeästi väärin peräti kahteen otteeseen kisoissa. Yleistä manailua oli semmoinen about perusmäärä, kenties jopa hieman keskiarvoa vähemmän. Hmmmmm... ...kuten sanoin, tämä on paha. Toisaalta omat mogani olivat minusta vakavampia, mutta toisaalta taas järjestäjillä on enemmän vastuuta kisoissa kuin meikäläisellä. Ok, nyt tiedän mitä tehdään: pistetään splittiin. Eli:
Apu-TD:nä otan vastuun järjestelyiden ongelmista. Silti haluaisin puolustuspuheenvuorona sanoa seuraavaa ja perustella päätöksiä.
Ratakartat olivat oikeat ja kaikissa kansioissa sekä kolmessa eri paikassa kilpailukeskuksella nähtävillä, sekä Kisakoneessa etukäteen selattavissa. Esimerkiksi väylien 5 ja 20 muutokset olisi nähnyt kartasta.
Ratakarttojen numerointi "osa1" ja "osa2" saattoi olla hämäävä, mutta osa1 kyllä pelattiin ensimmäisenä eli parigolfissa. Jälkikäteen ajatellen numerointi olisi kannattanut jättää pois kokonaan. Kisakoneessahan näistä puhuttiinkin vain nimillä "niitty" ja "metsä". Eli infot lukemalla epäselvyyttä ei olisi pitänyt olla.
Tiimattoja ei merkattu pois käytöstä tai koreja huputettu, sillä molempia lay-outeja pelattiin samana päivänä ja säästä ja pelaajien nopeudesta riippuen eri leiskojen kierrokset olisivat saattaneet mennä osittain "päällekkäin" tai ainakin olisi tullut kiire vaihtaa merkintöjä ryhmien välillä. Tai sitten joku ryhmä olisi pelannut väärin sen takia, että olisivat katsoneet "jaa tämä on merkattu, tätä ei varmaan pelata". Jälkikäteen ajatellen olisi varmaankin sittenkin pitänyt.
Selkeä moka itselleni tuli siinä, että tuloskortteihin jäi numerointi 1-18. Tämä oli ensin ratakartoissakin, mutta halusin että niihin vaihdetaan 1-24 koska kaikissa rataopasteissakin on tämä numerointi. Tämä ratkaisu oli hyvä, mutta valitettavasti unohdin pyytää myös tuloskortteihin tämän muutoksen ja tajusin sen vasta itsekin kun kirjasin ensimmäisen kerran tuloksia ensimmäisellä kierroksella. Onneksi siitä seurasi vain kosmeettisia ongelmia siten että parilla ryhmällä tuloskortti oli vähän suttuinen kun oli aloitettu merkkaamaan väärästä kohdasta. Tosin ainakin yksi ryhmä oli käyttänyt korttien korjaamisen useamman minuutin ja kirjanneet pari kertaa uudestaan vaihn huomatakseen kirjanneensa oikein alunperin.
Aikatauluissakaan ongelmaa ei olisi pitänyt olla, koska niin kauan kuin Kisakoneessa lukee ryhmien ja lähtöaikojen kohdalla teksti "(ryhmät alustavia)", ne voivat muuttua. Sen jälkeen kun ryhmät oli merkitty lopullisiksi ei muutoksia tullut.
Tämä saattaa kuulostaa tietysti vähän tylyltä järjestäjän "suusta", mutta infot olivat kyllä helposti saatavilla ja käsiteltiin pelaajakokouksessa ja pelaaja on vastuussa siitä, että hankkii tiedon mikäli ei ole pelaajakokouksessa. Järjestäjän pitää tietenkin tehdä parhaansa tässä auttaakseen ja aina otetaan opiksi, joten pahoittelut häriöistä.
Niin, ja kiitos 3 jellonasta. Kotietupurkki tuli tyhjennettyä vikalla kierroksella pohjia myöten.
-
Kyllä niistä sääntörikkomuksista saa ja pitääkin kanssapelaajien huomauttaa. Aivan turhaa alkaa moittimaan toisia jos huomauttavat sinun tekemästä virheestä. Jos oma sipuli ei sitä kestä, on aika vaihtaa lajia tai ainakin siirtyä Siltamäkeen pelaamaan neppailumielessä.
-
Muutamaa kohtaa pitää nyt kommentoida.
Tuohon Tonin saamaa yksi lammas pitäisi ehdottomasti muuttaa yhdeksi leijonaksi, koska hän toimi juuri niin kuin pitääkin toimia, se mitä hän/muu heittue olisi voinut tehdä lisäksi on antaa sinulle varoitus. Suomessa on aivan liikaa pelaajia, jotka kierroksen aikana häiritsevät kanssapelaajia. Se kun muut eivät edes sano mitään, kun joku häiritsee toisen peliä, ei todellakaan vähennä tätä häiriökäyttäytymistä. Olen myös kuullut huhuja, ettei muiden pelaajien häirintäsi Lausteella rajoitu ainoastaan näihin kahteen mainitsemaasi tapahtumaan, joten aihetta kuittaamisiin oli enemmän.
Tuohon Vesan saamaat kaksi leijonaa pitäisi muuttaa lampaaksi, kun EI antanut sinulle varoitusta tuosta tilanteessa, varsinkin jos olit syypää hänen epäonnistuneeseen heittoonsa.
Mun pointti koskee pelaajia yleisesti , että pitäisi kunnioittaa kanssapelaajia ja antaa heille mahdollisuus pelata ja keskittyä omaan peliinsä ilman ulkopuolisia häiriöitä. Ja jos näille pelaajille, jotka häiritsevät muiden peliä, ei kerrota kun he häiritsevät, he eivät sitä välttämättä tajua, eivätkä myöskään täten muuta käytöstään.
-
On aina mukava saada vastauksia noihin tarinointeihin, koska tämä kielii siitä että joku muukin kun meikäläinen lukee noita päiväkirjoja... ;)
Juhalta varsin kärkästä tekstiä:
Jos oma sipuli ei sitä kestä, on aika vaihtaa lajia tai ainakin siirtyä Siltamäkeen pelaamaan neppailumielessä.
Tähän vastaan lainaamalla otteen tuosta raportistani: "joskin omassa päässähän se vika lopulta aina on, vaikka kuka tekisi/sanoisi ympärillä mitä --> tätä pitää meikäläisen ehdottomasti kehittää yhtä lailla kuin omaa käyttäytymistä/havainnointia". Niin ja lajin vaihto ei yleensä auta henkimaailman jutuissa, TRUST ME ON THIS ONE.
Kyllä niistä sääntörikkomuksista saa ja pitääkin kanssapelaajien huomauttaa.
Tämä on totta. Mutta siis huomauttaminen vasta SEN JÄLKEEN kun pelaaja itsekin on jo tajunnut oman mogansa on sangen turhaa. Joskin sain sen viban että Syrjis itsekin tajusi jälkeen päin tämän huomautuksen turhuuden ja kenties jopa aavistuksen verran katui sitä alitajuisesti kun huomasi kuinka se vaikutti meikäläisen peliin.
Aivan turhaa alkaa moittimaan toisia jos huomauttavat sinun tekemästä virheestä.
Ei tässä kukaan ole ketään moittinut. Kirjoitin tosiaan myös "Ei kuitenkaan mikään erityisen vakava moga (ei siis läheskään meikäläisen mogien tasoa), joten ei tarvitse ottaa itseensä mikäli sattuisit lukemaan tämän.", missä "moga" sana on varmastikin vähintäänkin hyvin harhaan johtava, MUTTA koska kyse on meikäläisen omasta treenipäivyristäni (,jota siis kirjoitan ensisijaisesti aina omasta vinkkelistäni katsottuna ITSELLENI), niin annan oikein mielelläni tunteideni heijastua myös sanoissani. Tämä sinun mainitsemasi "moittiminen" ei siis oikeastaan kohdistu kehenkään, vaan ennemminkin kertoo vain meikäläisen fiiliksistä. Virallinen teksti on aina oma juttunsa sitten. Yritin vielä tuohon loppuun kirjoittaa epäsuorasti disclaimerin sanomalla tosiaan että "ei tarvitse ottaa itseensä mikäli sattuisit lukemaan tämän".
Sangen kärkästä tekstiä siis Juhalta...
-
Lisää kommentteja. Pakko tykätä, vaikkei sisältö aina ensi silmäyksellä välttämättä sitä olekaan mitä itse haluaa kuulla. :)
Tuohon Tonin saamaa yksi lammas pitäisi ehdottomasti muuttaa yhdeksi leijonaksi, koska hän toimi juuri niin kuin pitääkin toimia, se mitä hän/muu heittue olisi voinut tehdä lisäksi on antaa sinulle varoitus.
Niin, siis ymmärrän tuon leijonanäkökulmankin, mutta täsmennetään nyt siis että kyse on meikäläisen yksityishenkilönä myöntämistä leijonista. Jos toimisin jonkun organisaation puolesta, niin lista olisi varmastikin sangen erinäköinen ja perustelut olisivat ihan eri. Tällä kertaa tuo pisti meikäläisen tilttiin (koska häpesin siis jo ennestään), siksi lammas (Tallaajien sisäisessä toiminnassa, missä kanssapelaajan saaminen tilttiin on enemmän kuin lähes suotavaa, niin tuosta olisikin voinut leijonan myöntää ;)).
Suomessa on aivan liikaa pelaajia, jotka kierroksen aikana häiritsevät kanssapelaajia.
Tätä en ole itse suoranaisesti huomannut. Sanoisin että meitä "härvääjiä" on moneen muuhun urheilulajiin verrattuna kohtuullisen vähän. Totta tosin on, että harvoinpa sitä henkilöä itseä "oman kaltaiset ihmiset" häiritsevät niin. Tietysti jos haluaa, että frisbiigolf on täysin golfin "tasoinen" herrasmieslaji, niin sitten on vielä pitkä matka lajilla. Itse en tosin mistään hinnasta rupeaisi luopumaan esim. shortsien käytössä urheillessani (tahalteen äärimmäisen karrikoitu esimerkki, ei maksa vaivaa tarttua tähän).
Se kun muut eivät edes sano mitään, kun joku häiritsee toisen peliä, ei todellakaan vähennä tätä häiriökäyttäytymistä.
Täysin samaa mieltä tässä. Minusta ihmisten tulisi pelatessa aina huomauttaa toisilla ja kaikesta mahdollisesta mikä ei mene säännön pilkun mukaan. Näin pelaajat oppivat toimimaan sääntöjen mukaan ja "herrasmiesmäisesti" jos nyt tätä sanaa haluaa käyttää.
Kyse oli lähinnä vain ajoituksesta, joskin kaveri tuskin sillä hetkellä sitä itse tajusi. Lue meikäläisen vastine Juhalle.
Olen myös kuullut huhuja, ettei muiden pelaajien häirintäsi Lausteella rajoitu ainoastaan näihin kahteen mainitsemaasi tapahtumaan, joten aihetta kuittaamisiin oli enemmän.
Tämä pitää varmastikin paikkansa. Mikäli olisin edes puoliksi yhtä kylmäpäinen kaveri kentällä kuin mitä pystyn olemaan muussa elämässäni, niin olisin varmastikin aivan eri maata mitä "herrasmiespelaamiseen tulee" ja tämä heijastuisi varmastikin myös todella vahvasti tuloksissa. Mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Ei ole yhtään helpompaa muuttaa aivojen sähkökemiallisia reaktioita, kun on saada vajaat 100 metriä heittävä rimpula nakkaamaan kiekko + 150 metriin. Se vaatii kovaa työtä ja sitoutumista asiaan. Eikä tässä siis puhuta mistään kuukausien työstä, vaan paremminkin vuosien. Pelasin itse pingistä 15 vuotta kilpaa (joskin pari vuotta meni rasitusvammojen kaa säheltäessä), joista viimeiset vuodet kohtuu korkealla tasolla. Itse sanoisin että vasta viimeiset pari pelivuotta aloin olemaan sinut itseni, pelini ja ympäristöni kanssa kun astuin pöydän ääreen. Eli sanoisin että tuohon "rauhoittumiseen" meni n. kymmenkunta pelivuotta siellä. Nyt jos onnistuisin tekemään saman fribailussa sanotaan nyt vaikka seuraavan kolmen vuoden aikana, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen itse tähän.
Ts. asia on kyllä hyvin allekirjoitetulla tiedossa. Kannattaa myös lukaista tämän viestiketjun aiempia viestejä, niin näet hieman mitä itse olen mieltä tuosta omasta härväyksestäni kentällä...
Tuohon Vesan saamaat kaksi leijonaa pitäisi muuttaa lampaaksi, kun EI antanut sinulle varoitusta tuosta tilanteessa, varsinkin jos olit syypää hänen epäonnistuneeseen heittoonsa.
Tässä täysin eri mieltä. Asian ja tilanteen voi hoitaa huomattavasti fiksumminkin. Tuo Vesan tapa hoitaa asia oli yksi sellainen. Niin ja varoituksen - tai tarvittaessa pari heittoa sakkoa - ottaa aina paljon mielummin kuin huonon fiiliksen, mistä yleensä seuraa muutama katastrofiväylä karman ja liian hyvän oman tunnon vuoksi. Sitä ajattelee alitajuisesti että sitä ikään kuin "ansaitsee mogaavansa". Niin kuin Kärkkäiseltä kerran opin "Anna sakkoo, anna rankkuu!"
Mun pointti koskee pelaajia yleisesti, että pitäisi kunnioittaa kanssapelaajia ja antaa heille mahdollisuus pelata ja keskittyä omaan peliinsä ilman ulkopuolisia häiriöitä. Ja jos näille pelaajille, jotka häiritsevät muiden peliä, ei kerrota kun he häiritsevät, he eivät sitä välttämättä tajua, eivätkä myöskään täten muuta käytöstään.
Tällä pelastit kyllä koko viestisi. Jäätävä loppukaneetti! 100 % samaa mieltä kaikessa tässä sinun kanssasi! Ei pystyisi paremmin itse asiaa sanomaan! Nyt tämä meidän välinen suhteemme sai ainakin yksipuoleisen arvostuksen...
-
Tapanin viestiin en voi kyllä oikein mitään muuta vastata kuin että kiitokset vain äärettömän asiallisesta vastineesta!
Selitit tuossa asiat hyvin ymmärrettävästi ja inhimillisesti, ja useimmat vastauksesi saivat minut tuntemaan että olisin itsekin voinut tehdä aivan samat "virheet" (hipsut, koska minusta on aivan loputon suo ruveta vääntämään siitä mikä nyt on tarkalleen oikeasti virhe ja mikä ei) vastaavassa tilanteessa. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä etteikö teidän kilpailuorganisaatio tulisi kehittymään vielä yhdeksi Suomen parhaista! Sulla on selkeästikin kohtuu syvällinen ymmärrys asioiden syy-seuraus-suhteista ja kyky ottaa myös vastuuta. Sillä päästään minusta elämässä yleensä sangen pitkälle...
Yhden lainauksen kerkeän tässä vielä nopeasti ottamaan:
Tämä saattaa kuulostaa tietysti vähän tylyltä järjestäjän "suusta", mutta infot olivat kyllä helposti saatavilla ja käsiteltiin pelaajakokouksessa ja pelaaja on vastuussa siitä, että hankkii tiedon mikäli ei ole pelaajakokouksessa. Järjestäjän pitää tietenkin tehdä parhaansa tässä auttaakseen ja aina otetaan opiksi, joten pahoittelut häriöistä.
Niin, tuon pelaajakokouksen edellisenä iltana pitämisen miellekkyydestä voi olla montaa mieltä, mutta totta on että tiedot olivat kyllä netissä esillä. Minusta tässä on kuitenkin ennemminkin kyse hieman samasta paradoksista kuin mitä voisin kuvitella että liikenteen suunnittelussa on: mikäli joku liikennejärjestelmä tai sen osa - esim. vaikka kaikessa yksinkertaisuudessaan tasoristeys - suunnitellaan niin että 99,99% väestöstä osaa toimia sen kanssa oikein, niin onko kyseessä hyvä järjestelmä? Ts. tuleeko esim. tasoristeys korvata sillalla mikäli vuodessa kuolee keskimäärin yksi ihminen käyttäessään tätä tasoristeystä? Minun mielestäni missään nimessä ei, mutta moni voisi olla eri mieltä. Samaten voidaan ajatella miksei loivaan liittymään ajeta moottoritienopeuksilla vaikka suurin osa kuskeista osaisi kyllä pitää auton loivassa kurvissa tiellä ja ajaa 100 km tunnissa edellisen auton ollessa "vain" 10 metrin päässä. Käytännössä asiat eivät kuitenkaan toimi näin.
Ts. minusta nuo kilpailuohjeet tulisi tehdä sellaisiksi - ja nyt puhun siis eritoten noista käytössä pois olevista tiipaikoista - että virheen todennäköisyys putoaa alle prosentin. Oma veikkaukseni viikonloppuna oli, että otoksen ollessa tarpeeksi iso keskimäärin joka 20-30 ryhmä olisi ainakin aloittanut pelaamaan tuota ekalla kierroksella pois otettua 20. väylää nyt kun sitä ei oltu mitenkään merkitty tiipaikalla. Mikäli tämä virhe-% on siis järjestäjien mielestä hyväksyttävä, niin silloin olitte tehneet siis oikean päätöksen jättää se merkkaamatta.
Edit: niin ja lisätään tähän asiaan liittyen vielä SUPER MAHTAVAT ETUKÄTEISET KIITOKSET Prodiscus Openin järjestelijöille (etukädessä ilmeisesti Tumi?). Kävin eilen heittämässä radan läpi heidän CADDYBOOK taskussa ja kyllä oli nautinto pelata kun siinä oli tarkalleen kuvattu kaikki oleellinen mitä väylästä tuli tietää. Ja entäpä sitenne punaiset "rastit" jotka oli vedetty väärien tiilaattojen päälle: WOOOOW! :)
Jos nyt näin etukäteen pitää jotain noottia Karkkilalaisille antaa, niin minusta 2. väylä oli ihan naurettava, koska mikäli kiekko vähänkin hipaisee jotain oksaa, niin kiekon joutuu hakemaan elämääkin suuremmasta ryteiköstä (lue: v*ttumaisen ever). Ja eiköhän se aika monella osu, kun ottaa huomioon kuinka kapea väylä tarkalleen olikaan kysymyksessä. Vähän vastaava fiilis tuli myös parilla seuraavalla väylällä. Joskin huomasin että jotkut neidit tulivat meikäläisen jälkeen jotakin tekemään sinne puskiin, olisivatkohan kenties olleet raivaamassa sitä (?). Vastaavasti osa niistä tiilaatoista oli todella vaarallisia. Liukkaita irtonaisia, hieman eri-koroilla varustettuja pihalaattoja, joissa kaikissa ei edes ollut tarpeeksi vauhdinottotilaa. Ennustan että ainakin yhdellä pelaajalla tulee käymään jonkun tasoinen loukkaantuminen niiden kanssa.
Mutta joka tapauksessa siis tiedotus ja väyläopasteet ovat omaa luokkaansa! Iso käsi sinne päin! :)
-
Oma veikkaukseni viikonloppuna oli, että otoksen ollessa tarpeeksi iso keskimäärin joka 20-30 ryhmä olisi ainakin aloittanut pelaamaan tuota ekalla kierroksella pois otettua 20. väylää nyt kun sitä ei oltu mitenkään merkitty tiipaikalla. Mikäli tämä virhe-% on siis järjestäjien mielestä hyväksyttävä, niin silloin olitte tehneet siis oikean päätöksen jättää se merkkaamatta.
Tiedostettiin että virheen mahdollisuus on olemassa, mutta luotettiin siihen, että onnistuu. Tässähän oli käytännössä aika sama tilanne kuin SDGO:ssa tänä vuonna. Pelaajakokous oli edellisenä päivänä (kesti 10 minsaa) ja infot sitten netissä. Ja sielläkin pelattiin ekalla kierroksella väylät 1-9 ja 18-27 ja tokalla 1-18 ja kolmannella 10-27 tai jotenkin noin. Eikä sielläkään ollut merkattu väyliä mitenkään. Tietty Lausteella 20. väylä oli enemmän riski kun on tosiaan yksittäinen väylä välissä.
Niin ja ymmärtääkseni vain yksi ryhmä kaikilla kierroksilla yhteensä pelasi väärin. Tai minulle asti ei muista kuulunut. En tosin ollut varsinainen TD, joten saattaa olla että oli enemmänkin. Pientä hässäkkää taisi joillakin muillakin olla.
Itse kannatan tuota, että pelaajakokous on edellisenä päivänä, koska silloin ei ole sitä riskiä, että pitää vesisateessa värjötellä 10-20 minsaa juuri ennen peliä ja sitten vasta lähteä lämmittelemään. Isommissa kisoissa tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus ja kyllä pro-tour voidaan jo laskea isommaksi kisaksi.
-
Tietty Lausteella 20. väylä oli enemmän riski kun on tosiaan yksittäinen väylä välissä.
Juurikin näin mekin jälkeen päin aateltiin. Verrattiin esim. et jos Talist ottais yhden kutosen pois, niin ei olisi läheskään niin hämäävää.
Niin ja ymmärtääkseni vain yksi ryhmä kaikilla kierroksilla yhteensä pelasi väärin. Tai minulle asti ei muista kuulunut. En tosin ollut varsinainen TD, joten saattaa olla että oli enemmänkin. Pientä hässäkkää taisi joillakin muillakin olla.
Joo, vaikea kuvitella että enää tokalla tai kolmannella kierroksella porukka olisi pelannut "ylimääräistä" väylää sen jälkeen kun sana levisi meidän kämmistä. "Hälytysvalmius" nousi... ;)
Itse kannatan tuota, että pelaajakokous on edellisenä päivänä, koska silloin ei ole sitä riskiä, että pitää vesisateessa värjötellä 10-20 minsaa juuri ennen peliä ja sitten vasta lähteä lämmittelemään. Isommissa kisoissa tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus ja kyllä pro-tour voidaan jo laskea isommaksi kisaksi.
Tää itsessään ei minusta ollut mikään varsinainen ongelma, ja onhan se tietty oletettavaa että ihmisten pitäisi olla paikalla jo edellisenä iltana kun kyseessä on iso kisa. Mielellään jo kaksi iltaa aikaisemmin. Tietty hieman lähempää tuleville isompi kynnys maksaa ylimääräisestä yöstä, mutta juuri mm. tämän takia porukka varmaan noita perjantai-dubbeleita järjestääkin että saisi vähän enemmän rahoilleen vastinetta reenin lisäksi.
-
Kärkästä tekstiä? Kaukana siitä. Ainoastaan viimeisen Siltamäki-vertauksen voisi joku todeta kärkkääksi, mutta sekään ei ole sitä kun asiaa katselee tarkemmin:
Satuitko miettimään missä olit pelaamassa kun tämä tapahtui? Kyseessä eivät olleet mitkään viikkokisat missä voidaan katsella läpi sormien pieniä virheitä vaan maan kärkitason kilpailu jossa voidaan todellakin odottaa että pelaajat osaavat säännöt ja myös noudattavat niitä. Ja jos joku ei noudata, siitä voidaan tuomita asianmukainen sanktio. Jos tämä tuottaa vaikeuksia, niin samanlaista peliseuraa varmasti löytyy sieltä Siltamäestä johon viittasin...
Vaikka kirjoitat "itsellesi", kirjoitat kuitenkin täällä julkisesti koko maailmalle ja meillä on täällä mahdollisuus tulla kommentoimaan sinun kirjoituksiasi. Tekstistäsi sai selkeästi sen kuvan että mielestäsi Toni teki väärin huomauttaessaan sinua seuraamaan peliä, kun et seurannut peliä. Kirjoittamasi puolustukset "saisi Toni tulla kokeilemaan..." kertoo siitä että sinulla on vaikeaa eikä sinua saa huomauttaa asiasta. Vaikka sinä sen itse tiedostit niin kukaan ei pääse sinun pääsi sisään vaikka höpiset itseksesi enemmän kuin Klonkku, joten asioista on sanottava jotta niihin voidaan puuttua, myös sinä itse (loppurundin varmaan osasit heittää omalla vuorolla? :))
Jos sinulta menee sipuli kun teet itse virheitä (ja joku niistä huomauttaa) on ihan hyvä syy hävetä ja rankaista itseään, älä kuitenkaan sotke muita siihen. Toni teki aivan oikein kun huomatti asiasta (ja mielestäni todella hyvin) eikä siihen pitäisi olla kenelläkään nokan koputtamista.
-
Kärkästä tekstiä? Kaukana siitä. Ainoastaan viimeisen Siltamäki-vertauksen voisi joku todeta kärkkääksi, mutta sekään ei ole sitä kun asiaa katselee tarkemmin:
Satuitko miettimään missä olit pelaamassa kun tämä tapahtui? Kyseessä eivät olleet mitkään viikkokisat missä voidaan katsella läpi sormien pieniä virheitä vaan maan kärkitason kilpailu jossa voidaan todellakin odottaa että pelaajat osaavat säännöt ja myös noudattavat niitä. Ja jos joku ei noudata, siitä voidaan tuomita asianmukainen sanktio. Jos tämä tuottaa vaikeuksia, niin samanlaista peliseuraa varmasti löytyy sieltä Siltamäestä johon viittasin...
Vaikka kirjoitat "itsellesi", kirjoitat kuitenkin täällä julkisesti koko maailmalle ja meillä on täällä mahdollisuus tulla kommentoimaan sinun kirjoituksiasi. Tekstistäsi sai selkeästi sen kuvan että mielestäsi Toni teki väärin huomauttaessaan sinua seuraamaan peliä, kun et seurannut peliä. Kirjoittamasi puolustukset "saisi Toni tulla kokeilemaan..." kertoo siitä että sinulla on vaikeaa eikä sinua saa huomauttaa asiasta. Vaikka sinä sen itse tiedostit niin kukaan ei pääse sinun pääsi sisään vaikka höpiset itseksesi enemmän kuin Klonkku, joten asioista on sanottava jotta niihin voidaan puuttua, myös sinä itse (loppurundin varmaan osasit heittää omalla vuorolla? :))
Jos sinulta menee sipuli kun teet itse virheitä (ja joku niistä huomauttaa) on ihan hyvä syy hävetä ja rankaista itseään, älä kuitenkaan sotke muita siihen. Toni teki aivan oikein kun huomatti asiasta (ja mielestäni todella hyvin) eikä siihen pitäisi olla kenelläkään nokan koputtamista.
Nyt täytyy kyllä tunnustaa että loppuu vähitellen aika kesken kun pitäisi tässä vähitelle edistyä Taliin pelaamaan Määristä vastaan. Osassa juttua hyvinkin pitkälle samaan mieltä, osassa puolestaan eri.
Pari pointtia tais mennä kokonaan ohi. Mut ei se mitään, et tainnut olla noissa tilanteissa "livenä" paikalla. Mä pistän sulle sit joskus kuitin kun tulee hieman samanoloinen tilanne meillä yhdessä vastaan, niin ymmärrät hieman tarkemmin. Oli kuiteskin aika tilannekohtainen juttu. Vähän niin kuin joskus voi olla väärä aika sanoa naiselle se oikea asia.
Me tullaan varmasti vielä monesti pelaa samassa ryhmässä. 8) Ja TRUST ME, kyllä sääkin viel tuut mokaamaan samantyylisesti... ;)
Edit. vedetääns toi edellä sanottu yli. Oli lähinnä turhautumista kun ei oikein mene pointti läpi. En haluu hyvälle tyypille mitään ikävää, enkä toisaalta itselleni huonoa karmaa. Pahoittelut sanoistani.
Näihin sanoihin päätän tämän keskustelun. *PAM (puhemiehen nuija)
-
Seuraavaksi odotettavissa sitten raporttia reikäpelistä ja viikonlopun kisoista. Jos nyt sit pistettäisiin näihin eventteihin seuraavat tavoitteet (kun selkeästikin kansa on puhunut):
1) Pidetään mölyt mahassa, vaikka menisikin huonosti (voisi kenties kuunnella musaa pelatessa --> varmastikin auttaisi, mutta toisaalta taas saattaa heikentää tavoitteen 2 onnistumista)
2) Yritetään parhaan mukaan seurata peliä eli siis lähinnä sitä mitä muut poolilaiset tekevät (vaikka tosin väkisinkin meikäläisen keskittyminen aina välillä herpaantuu --> tässä kohdassa en siis ole liian ehdoton/ankara itselleni)
3) PELATAAN OMAN PÄÄSSÄ OLEVAN PELIKIRJAN MUKAISESTI
-
Moro! Pelasin Kankaanpäässä sun kanssa ekalla kierroksella ja ensimmäiset 16 väylää olit asiallinen ja et suurempia mutissut. Ajattelin et ihan asiallinen jätkä. Vikalla kahella väylällä otit lukua ja alkoi itselle jupiseminen KOVAAN ääneen. Pilaat muiden kierroksen sillä mutta myös omasi. Nyt äkkiä pääkoppa kuntoon niin susta tulee vielä peluri. "If you can’t stand the heat, stay out of the kitchen”.
-
Moro! Pelasin Kankaanpäässä sun kanssa ekalla kierroksella ja ensimmäiset 16 väylää olit asiallinen ja et suurempia mutissut. Ajattelin et ihan asiallinen jätkä. Vikalla kahella väylällä otit lukua ja alkoi itselle jupiseminen KOVAAN ääneen. Pilaat muiden kierroksen sillä mutta myös omasi. Nyt äkkiä pääkoppa kuntoon niin susta tulee vielä peluri. "If you can’t stand the heat, stay out of the kitchen”.
Tälle peukku! :)
-
Laitetaas nyt kahden leijonan henkilökohtainen näkemys siitä kierroksesta sekä yleensä teikäläisen kanssa samassa heittueessa pelaamisesta. Tähänastinen havaintoaineisto on Talin Ice Bowlissa pelattu kierros (joka kesti kolmella pelaajalla 3 tuntia :)), sekä tämä Lausteen kolmas rundi.
Ensinnäkin, heiton aikana puhuminen on moga, johon suuri osa pelaajista "syyllistyy" aika ajoin. Joku harvoin, joku hieman useammin. En siis lähtisi jeesustelemaan aiheella, melko inhimillistä se kuitenkin on, ja lähes vääjäämätön seuraus siitä, että yleensäkään juttelee pelikavereilleen. Tässä tilanteessa tavallaan tuimalla katseellani annoin huomautuksen, ja sain lopulta heittää ilman taustapuhetta. Varoitus voisi olla silloin paikallaan, jos vastaava huolimaton käytös toistuu. Se heitto, mikä siitä lähti, oli huono, suoraan siihen etupuskaan, ja tulos taisi lipsahtaa vielä tuplabogiksi. En voi syyttää muita kuin itseäni, mutta siitä se paska rundi jollain tavalla lähti.
Sun on kuitenkin ymmärrettävä, että pelirauhan antaminen on muutakin kuin kirjaan kirjoitettujen sääntöjen noudattamista. Kun saan kiekon heitettyä ja minin nostettua, alan jo mielessäni miettimään seuraavaa heittoa, monia pieniä yksityiskohtia yms. Se, mikä teikäläisen toiminnassa on pahasti vinossa, on että tuona aikana ei saa jumalauta hetken rauhaa. Rauhallinen jutustelu ei todellakaan haittaa, mutta se yksipuolinen monologi suureen ääneen on vaan jotain aivan saatanan rasittavaa. Tottakai toivon, että pelikavereilla heitto kulkee, ja mielelläni tsemppaan hyvistä heitoista tai puteista, mutta mua ei oikeastaan kiinnosta kuulla jatkuvalla syötöllä, kovaan ääneen mitään oman pelin selostusta yhdistettynä siihen, minne kiekko meni viime kierroksella ja että miten oikeasti oli tarkoitus heittää kun kiekko menikin nyt ob:lle. Noistakin asioista on kierroksen aikana usein luontevaa jutustella, mutta liika on liikaa, varsinkin jos kukaan ei edes vastaa monologiisi. Keskity omaan peliisi, minä keskityn omaani. Mieluummin luen kierrostesi yksityiskohdista täällä, oikeasti todella ansioituneessa, blogissasi. Ja etenkin kierroksen jälkeen on luonnollista jälkipuida maukkaita ja karvaita tilanteita.
Olin tosiaan kierroksen aikana hiljaa paristakin syystä. Yksi oli tietysti jatkuvasta selityksestä koitunut vitutus yhdistettynä huonoon kierrokseen, toinen oli keskittyminen ja kolmas se, että uskoin dialogin vain lisäävän puhetta. Ajattelin, että jos ollaan hiljaa niin myös sinä ymmärtäisit olla. Ei mennyt sit ihan niin.. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt huomauttaa tuosta, mutta en varmaankaan olisi osannut kertoa, mitä sääntöä edes rikoit. Räikkälän lampaan hyväksyn kyllä.
Ja se äänenvoimakkuus. Uskon mukisematta, että et koulutustilaisuuksissasi tarvitse mikrofonia, ääni kyllä kantaa. Ota myös se huomioon kisoissa. Lähes kaikilla radoilla väyliä menee vieretysten, ja koska et koskaan voi olla varma, onko joku juuri keskittymässä heittoon tai puttiin jossain lähistöllä, opettele puhumaan hiljaa, jos on pakko puhua.
Annan tämän palautteen, koska hyvin mahdollisesti päädytään vielä jossain tilanteessa samaan heittueeseen. Lausteella kierroksen jälkeen mietin, että pitäisikö näin sattuessa vain kylmästi denffata, koska mieluummin jään odottamaan paluukyytiä kaljaa litkien kuin fribaan noissa olosuhteissa. Ja lisäksi pidän teikäläistä äärimmäisen hyväntahtoisena tyyppinä, etkä varmastikaan tarkoita mitään pahaa. Tässä olis kuitenkin sulla nyt peiliin katsomisen paikka.
:-*
-
No niin, Karkkilan kisojen ensimmäiset kaksi kierrosta takana.
Tarkastellaans päivän suorituksia osittain asetettujen tavoitteiden pohjalta, jotka siis olivat:
"1) Pidetään mölyt mahassa, vaikka menisikin huonosti (voisi kenties kuunnella musaa pelatessa --> varmastikin auttaisi, mutta toisaalta taas saattaa heikentää tavoitteen 2 onnistumista)
2) Yritetään parhaan mukaan seurata peliä eli siis lähinnä sitä mitä muut poolilaiset tekevät (vaikka tosin väkisinkin meikäläisen keskittyminen aina välillä herpaantuu --> tässä kohdassa en siis ole liian ehdoton/ankara itselleni)
3) PELATAAN OMAN PÄÄSSÄ OLEVAN PELIKIRJAN MUKAISESTI"
1. kierroksella pelasin ekat kaksi väylää bogeilla, joista ensimmäiseen olin hieman pettynyt ja toiseen varsin tyytyväinen väylän vaikeusaste huomioon ottaen. Tämän jälkeen lähtikin sitten peli jyrkkään alamäkeen. Helpohkolla kolmosväylällä vielä par, mutta sitten neloselle naurettava pelastus-tupla ja samoin vitoselle tupla. Vitosella olin avauksella n. 40. metrissä väylän reunalla, josta pelasin siis kutosen. Rupesi keittämään ja papupata auttamatta aukesi eikä pidätyskyky yksinkertaisesti vain riittänyt.
Kutoselle perus par ja seiskalle perään par, mutta tämä selkeä pettymys väylän helppous huomioiden. Kasille fiksu seifti-par pelikirjan mukaisesti ja ysille kohtuu karmea bogey nössöllä kämmenneppi-avauksella. Kympille vaikea kolmonen pitkällä putilla. Lyhyellä 65 metrisellä 11. olin reenannut pari päivää aiemmin ja tiputin putterin kahdesti korin alle. Nyt kuitenkin heitto jäi järkyttävän vajaaksi ja suoraan ojaan. Ihmettelin aluksi että missä vika kunnes tajusin että aiemmin olin heittänyt vauhdin kanssa ja nyt hölmöyksissäni paikoiltaan. Bogey korttiin ja päässä rupeaa keittämään yhä lisää.12. väylällä heitän vihdoinkin ensimmäistä kertaa oikeasti onnistuneen avauksen ja kiekko päätyy jopa hieman yllättäen kolmeen metriin kupista tällä kohtuu vaikealla 125 metrisellä väylällä. Ajattelin itsekseni että olisipa tämä ollut ctp-väylä. Birkku-hana vihdoinkin auki. Tosin olin jo edellisen väylän jälkeen täysin menettänyt kiinnostukseni peliin, joten eipä tätä erityisemmin tullut "juhlittua". Hyvä puoli siinä että olin menettänyt kiinnostukseni peliin oli se, ettei sitä pahemmin enää tullut jupistua saati sitten valitettua. Ei vain yksinkertaisesti enää kiinnostanut.
Honorit joka tapauksessa ekaa kertaa meikäläiselle, mutta heti 13. väylällä kuitenkin sain huomata että tämä oli suoranainen kirous meikäläiselle. Olin heittänyt viimeisen reeni-antsan tässä jopa yläpantaa pari päivää aiemmin. Kuitenkin nyt kun pistin kiekon about samaan linjaan, niin aivan valtaisa tuuli nappasi täysin kiekon mukaansa ja vei sen piiiitkälle n. 50 metrin päähän korista suoraan 15. väylälle ja siis OB:lle. Muut kaksi poolilaista seurasivat enemmän tai vähemmän meikäläisen perässä tuulen mukana, mutta onnistuivat kuitenkin välttämään sentään OB:n. Mikäli itse olisin nähnyt eka yhden avauksen alle - eli sen kuinka rajusti tuuli repi kiekkoja - niin tuskin olisin ihan OB:lle kuitenkaan tempaissut. Tästä turhautuneena nakkaan seuraavan heiton OB:n rajalta turhautuneena puolihuolimattomasti jonkun 8 metrin päähän korista, josta vielä kaksi puttia ja karmea tupla korttiin. Eipä tosin hirveästi kiinnostanutkaan. Tässä vaiheessa pelasin jo tuloksessa +9 ja keskeytys tämän kierroksen jälkeen (tai ihan viimeistään ekan kisapäivän jälkeen) alkoi tuntua enemmän kuin oikealta vaihtoehdolta.
Seuraavat kaksi pitkää väylää pelaan säkällä koomassa pariin. 15. puhdas hysse-avaukseni päätyi kaksi metriä 100 metrin OB-alueen sisäpuolelle ja puoli metriä vasemmalla olevan OB:n sisäpuolelle. 16. pelaan viiteen metriin ja birkku. 17. avaukseni jää auttamatta lyhyeksi ja jäljelle jää n. 17 metrinen alamäkiputti paikoiltaan oksat haarovälissä. Tästä maaginen säkitys ja birkko ja 18. vielä birkko, joten kolmen birkon putki loppuun. Tämä pelasti kiessin vielä jotenkin siedettävään tulokseen +6 (64) ja ajattelin, josko sitä kuitenkin vielä katsoisi seuraavan kierroksen ennen kuin heitän pyyhkeen kokonaan kehään.
Jälkeen päin analysoiden ensimmäiset 13. väylää (+9) menivät kokonaisuutena kutakuinkin niin persiilleen kuin voisin mitenkään kuvitella niiden menevän. Vaikea kuvitella että pystyisin niiden aikana enää missään kunnos, millään säällä hirveästi isompaa lukua ottamaan. Viimeiset kolme väylää onneksi kuitenkin nappiin.
Toinen kierros menikin sitten jo huomattavasti paremmin kun avasin birkolla ja taas kakkosella ihan ok bogey jälleen vaikealla ylämäkiputilla. Kolmoselle par, neloselle hölmö-rolli bogey ja vitoselle taas par. Kutosella vajaa kuusimetrine putti ohi ja bogey. Perskutale. Nykyään ei enää yhtään meikäläisen tyylistä mogata näin lyhyitä putteja. Kuitenkin lyhyet putit olleet kohtuu varmoja tämän kesän. Seiskalla pelasin pelikirjan vastaisesti ja hain korille hyssellä, koska ekalla kiekalla olin epäonnistunut suorassa buzzz-heitossa ja toisaalta kaveri juuri ennen meikäläistä pisti hyssen mukille. Väärä ratkaisu selkeästikin, koska hysse ei lähtenyt tarpeeksi kaukaa, vaan meni liikaa vasemmalle, kuten lähes joka kerta tänään. Kasilla lähes identtinen seifti-par ekan kierroksen tapaan. Erinomainen onnistuminen taktisesti! Ysillä avaus onnistuu tällä kertaa, mutta hysse lähestyminen aivan järkyttävän pupuna ryteikköön ja pelastus-par.
Kympillä avaus tällä kertaa jo hieman ekaa kierrosta pidemmälle, mutta liikaa hysseä/ liian vakaa lätty. Kolmannella kiekalla en kyllä heitä ihan niin vakaalla. Par kuitenkin korttiin. 11. muistan tällä kertaa ottaa vauhtia ja helppo birkku. 12. avaus lähtee aivan liian hyssenä ja karkaa uhkavasti vasemmalle kohti siellä vaanivaa jokea. Jää kuitenkin onnekkaasti syvälle korin edessä olevaan ryteikköön. Tääktä aivan mahtava neppi-upsi viiteen metriin, josta sitten aivan järkyttävä ohi putti. Tavaan itsekseni hiljaa, että onpa aivan karmeata puttipeliä nyt toisella kierroksella. 13. tällä kertaa varma par. 14. päätän tällä kertaa lähestyä hyssellä, mutta kympin vajaa. Putti jälleen kerran ohi.
15. on tokalla kiekalla distance-väylä. Enkat väylälle tultaessa jossain n. 135-140 metrissä. Avaan dessulla kohtuu kauniisti, muttei vieläkään aivan tarpeeksi antsaa heitossa vaan feidaa hieman turhan nopeasti. Kuitenkin jonnekin 120-125 metrin hujakoille. Mielessä kävi "kun olisi ollut nyt Blizzu dessu tai bossi mukana". Tuskinpa kuitenkaan olisi aivan riittänyt ja olisi tietty voinut päätyä myös jonnekin aivan muualle kuin väylälle. Par kuitenkin korttiin. 16. taas birkku ja ainoa väylä tänään, jolta kaksi birkkua. 17. avaus aivan päin honkia, josta melkein mahtava fore-antsa kippoon. Pieni puuhipaisu juuri ennen koria suistaa kuitenkin kiekon riittävästi korin ohi. 18. avaus n. 7-8 metriin, josta putti ikävä kyllä taas ohi.
Toka kiekka oli jo huomattavasti ekaa parempi ja kaikin puolin henkisestikin "aurinkoisempi" (+2 / 60), mutta ne muutamat missatut putit jäivät kieltämättä vielä hieman kaivamaan. Noh, kotiin päästyä katsoin että olin päivän päätteeksi jaetulla 20. sijalla, joten aivan nappi kolmannella kiekalla voinee päästä vielä kympin joukkoon (10. tila neljän heiton päässä).
Nyt kun sitten tarkastellaan noita kolmea etukäteistavoitetta, niin tilanne on toistaiseksi kutakuinkin seuraava:
1) Mölyjen mahassa pitäminen. Epäonnistui kohtuu surkeasti ekan kierroksen välillä väylät 4. - 14. Lopun ajan siis ihan homma hanskassa, mutta tuolla välillä olin paikoitellen varsin tilteissä. Onneksi sain kolmen pelaajan ryhmääni kaksi "rentoa" kaveria, joten olivat varsin rentoja asian suhteen. Toinen kaveri oli niin rento/hyvä keskittymään, että tämä tuskin häiriintyi/välitti lähes ollenkaan (oli muuten tosia asiallinen asenne silloinkin kun tällä itsellä meni huonosti; hymyili yms.) ja toinen kaveri taas huomautti asiasta asiallisesti jälkeen päin huomauttaen vielä että "onneksi sait tämmöiset poolikaverit peliseuraksesi". Joka tapauksessa siis epäonnistuin arviolta n. 11 väylällä 36 väylästä (n. 30 % ajasta), eikä tämä ole missään nimessä hyväksyttävä prosentti. Mikäli joku päivä pääsen siihen pisteeseen, että manaan huonollakin kiessillä vain n. 1-2 väylää / kiessi, niin tähän olisin jo sangen tyytyväinen. Tämä tämmöinen ei kuitenkaan käy missään nimessä laatuun! :-[ :( >:(
2) Keskittyminen muiden peliin. Pariin kertaan pelasin/olin alkamassa pelaamaan enemmän tai vähemmän väärällä vuorolla (esim. about yhtä kaukana toisen kaverin kanssa ja heitettiin yhtä aikaa yms. sähläystä), mutta pääsääntöisesti meni kohtuu hyvin. Muistelisin kyllä ainakin kerran manailleeni toisen kaverin jo tähdätessä heittooaan, joten ei kuitenkaan ruksata tässä missään niemssä onnistuneeksi.
Problemaattistahan tässä lajissa on se, että vaikka menisi itse aivan tiltteihin pään sisällä, niin tulisi pystyä kuitenkin koko ajan seuraamaan mitä ympärillä tapahtuu. Yksilölajeissa ja mailapeleissä (joita siis olen pelannut suurimman osan elämästäni, pingis etunenästä) kun menee tilttiin, niin pelissä ei kuitenkaan tapahdu mitään ennen kuin itse nimenomaan on valmis. Tämä tietty on itsestään selvää omalla syöttövuorolla, mutta vastujankin syöttövuorolla syöttö yleensä uusitaan jos toinen kaveri ei selkeästikään ollut vielä valmis vastaanottoon. Ts. "valmoiustasoa" ei tarvitse pitää 100% ajasta ylhäällä. Tässä asiassa kehittyminen ei siis ts. ole pelkästään asenne juttu, vaan tarvitsee todella kovaa harjoitusta yleisen valveuden parantamiseen. Siinä missä mailapeleissä pelaaja on sitä parempi, mitä paremmin pystyy sulkemaan ulkoisen maailman täysin pois mielestään - ja suoraan sanoen myös "silmistään". Tässä lajissa tuntuu että homma menee usein juurikin nurinkurisesti. Joka tapauksessa paljon hankalampi homma ainakin meikäläiselle kuin miltä saattaisi ensisilmäyksellä vaikuttaa.
3) Pelikirjassa pysyminen. Tässä onnistuttiin erinomaisesti. Heitin oikeastaan vain 1-2 kertaa koko päivän aikana pelikirjan vastaisesti. Näissä tilanteissa siis lähinnä sen takia kun näin edelle kavereilla onnistumiset kyseisillä heitoilla. Yllättäenhän nämä molemmat poikkeamat johtivat sitten huonoihin lopputuloksiin. Joka tapauksessa ylpeä siis siitä etten ruvennut "pakottamaan tulosta" huonosti alkaneen kiessin edetessä.
-
Jäätävän asiallista ja rehellistä tekstiä Vesalta! Kiitokset tästä.
Laitetaas nyt kahden leijonan henkilökohtainen näkemys siitä kierroksesta sekä yleensä teikäläisen kanssa samassa heittueessa pelaamisesta. Tähänastinen havaintoaineisto on Talin Ice Bowlissa pelattu kierros (joka kesti kolmella pelaajalla 3 tuntia :)), sekä tämä Lausteen kolmas rundi.
Otos on minusta jo aivan riittävän kattava muodostamaan ulkoisen kuvan ihmisestä (tällä tarkoitan siis sitä puolta mikä näkyy "suurelle yleisölle" ja mikä varmastikin on poolikavereille kilpailun aikana se merkityksellinen). Joo, tuo Icebowlin kierros oli kyllä jo meikäläisenkin mittareilla aika överi. Tota pitää ehdottomasti parantaa, varsinkin silloin kun kiekko on ns. "perus paikalla" eikä missään ihan älyttömässä pelastus-upsi mestassa. Tällöin ainakin sallin niin itselleni kuin muillekin kanssapelaajille hieman "extra mallailua". Tänään Karkkilassa pelasin onneeksi "tarpeeksi nopeasti" ryhmien yleiseen tahtiin nähden (eka kierros kolmella pelaajalla tosin) ja Määriksen kaa vedettiin itseasias tällä viikolla meikäläisen Talin nopeus-enkka - 18. väylää jotakin about 1h 40-45 min.
Ensinnäkin, heiton aikana puhuminen on moga, johon suuri osa pelaajista "syyllistyy" aika ajoin. Joku harvoin, joku hieman useammin. En siis lähtisi jeesustelemaan aiheella, melko inhimillistä se kuitenkin on, ja lähes vääjäämätön seuraus siitä, että yleensäkään juttelee pelikavereilleen. Tässä tilanteessa tavallaan tuimalla katseellani annoin huomautuksen, ja sain lopulta heittää ilman taustapuhetta. Varoitus voisi olla silloin paikallaan, jos vastaava huolimaton käytös toistuu. Se heitto, mikä siitä lähti, oli huono, suoraan siihen etupuskaan, ja tulos taisi lipsahtaa vielä tuplabogiksi. En voi syyttää muita kuin itseäni, mutta siitä se paska rundi jollain tavalla lähti.
Ok, kiitos selvennyksestä. Ei tosin tee virhettä yhtään "vähemmän anteeksi annettavammaksi", mutta kenties paransi meikäläisen jälki-fiilistä noista kisoista sen pari prosenttia.
Sun on kuitenkin ymmärrettävä, että pelirauhan antaminen on muutakin kuin kirjaan kirjoitettujen sääntöjen noudattamista. Kun saan kiekon heitettyä ja minin nostettua, alan jo mielessäni miettimään seuraavaa heittoa, monia pieniä yksityiskohtia yms. Se, mikä teikäläisen toiminnassa on pahasti vinossa, on että tuona aikana ei saa jumalauta hetken rauhaa. Rauhallinen jutustelu ei todellakaan haittaa, mutta se yksipuolinen monologi suureen ääneen on vaan jotain aivan saatanan rasittavaa. Tottakai toivon, että pelikavereilla heitto kulkee, ja mielelläni tsemppaan hyvistä heitoista tai puteista, mutta mua ei oikeastaan kiinnosta kuulla jatkuvalla syötöllä, kovaan ääneen mitään oman pelin selostusta yhdistettynä siihen, minne kiekko meni viime kierroksella ja että miten oikeasti oli tarkoitus heittää kun kiekko menikin nyt ob:lle. Noistakin asioista on kierroksen aikana usein luontevaa jutustella, mutta liika on liikaa, varsinkin jos kukaan ei edes vastaa monologiisi. Keskity omaan peliisi, minä keskityn omaani.
Niin, siis itsehän välitän muiden mielipiteistä ja fiiliksestä huomattavasti enemmän kuin säännöistä. En oo itse koskaan erityisemmin välittänyt pilkun hinkkaamisesta, vaan ennemminkin käytännön ratkaisuista, jotka miellyttävät kaikkia. (Ja tähän filosofiaan ei sit kenenkään tarttee tarttua, tiedän että jakaa selkeästi mielipiteitä.)
Toi oli erinomainen pointti että alat ajattelemaan heti minin noston jälkeen seuraavaa väylää. Ymmärrän että tämä eritoten lisää v*tutusta kun joutuu kuuntelemaan marinoita jo pelattujen väylien kohtalosta. VArsinkin varmasti silloin kun itseeläkin on mennyt samat huonosti ja tiedostaa ettei kuitenkaan marise niistä ja yrittää "katsoa tulevaisuuteen". Tähän tulisi ehdottomasti itsekin pyrkiä, mutta on ollut yllättävn vaikeata. Ehkä tämän lajin yksi suurimmista vaikeuksista - ei, ei puhuta nyt vaikeuksista vaan haasteista - meikäläisen kohdalla on se ettei menneitä väyliä kuitenkaan koskaan täysin pyyhitä pois, vaan jokaisella itseasiassa on oma vaikutuksensa lopputulokseen. Tällä tarkoitan siis sitä että mikäli ottaa esim. kolme triplaa kierroksella, niin voitto on melkein väkisinkin karannut jo käsistä. Siinä missä "normaalissa" urheilussa (otetaan nyt esim pingis) kolmen pisteen häviö ei merkkaa käytännössä mitään, niin fribailussa se voi olla ihan kaikki kaikessa. Juurikin tämän takia tykkään itse HUOMATTAVASTI enemmän pelata reikäpelejä, koska niissä on kohtuu helppo nollata itsensä joka ikisen väylän jälkeen, koska niin kauan kun peli ei ole poikki, niin tietää että voi vielä voittaa. Jos saisin jumalamaisesti itse valita lajiin säännöt, niin määräisin ehdottomasti sen että 3-5 huonoiten pelattua väylää ruksattaisiin aina joka kierroksella pois / pariksi. Lisäisi varmasti myös "hyökkäävän tyylin" kannattavuutta, mihin useissa sääntömuutoksissa eri urheilulajeissa usein pyritäänkin.
Olin tosiaan kierroksen aikana hiljaa paristakin syystä. Yksi oli tietysti jatkuvasta selityksestä koitunut vitutus yhdistettynä huonoon kierrokseen, toinen oli keskittyminen ja kolmas se, että uskoin dialogin vain lisäävän puhetta. Ajattelin, että jos ollaan hiljaa niin myös sinä ymmärtäisit olla. Ei mennyt sit ihan niin.. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt huomauttaa tuosta, mutta en varmaankaan olisi osannut kertoa, mitä sääntöä edes rikoit. Räikkälän lampaan hyväksyn kyllä.
Mun mielestä kandee aina huomauttaa (tietty "asiallisesti") oli sitten kyseessä meikäläinen, toinen peluri, katsoja tai ihan kuka tahansa. Ei sitä tosiaan muuten opi tai edes ylipäätään välttämättä edes sillä hetkellä "tajua" kun on kunnolla tilteissä. (Tiedän että tämä voi olla toisten ihmisten sangen vaikea ymmärtää, mutta tuskin nuo samaiset ihmiset ymmärtävät yhtään enempää sitä että kuinka yhdet maailman analyyttisimmistä ajattelijoista pystyvät häviämään parhaimmillaan 4 miljoonaa dollaria/euroa yhden illan aikana (pokerinpelaajat). Kunnon tiltti on oikeastikin kunnon tiltti.) Tällöin sitä luonnostaankin toimii "itsekkäästi" ja jatkaa pölinää. Tuolla asiallisella huomauttamisella voi parhaassa tapauksessa jopa saada aikaan oman rauhallisuuden saavuttamisen lisäksi sen, että häiritsijä itsekin saa "alku-nolostuksen" jälkeen jotenkin kiinni omasta keskittymisestään kun tajuaa ajatella olennaista eli tulevaa peliä menneen sijaan.
Sen asian voin jo tässä ja heti luvata että mikäli sinä, tai joku muu, tulevaisuudessa huomauttaa minulle (asiallisesti) pölötyksestäni/manailustani, niin sen määrä ei ainakaan tule lisääntymään, vaan mitä todennäköisimmin huomattavasti vähentymään, ja lupaan myös etten varmastikaan tule tästä piikittelemään takaisin, jos ei tuo huomautus nyt tapahdu ihan meikäläisen putatessa tai muulla tosi "väärällä" hetkellä.
Niin ja minusta siis asiast tulisi huomauttaa MAHDOLLISIMMAN nopeasti ja oikea tapa sanoa asiasta saadakseen aikaan parhaan mahdollisen lopputiloksen on minusta kutakuinkin "Hei, voisitko vähentää tuota sinun puheluasi/manailuasi, koska se rupeaa vähitellen vaikuttamaan negatiivisesti meikäläisen peliin. Usko tai älä, mutta nyt jos oikeasti lopetat tuon ja rupeat ajattelemaan positiivisemmin, niin oma pelisikin varmasti paranee tulevilla väylillä." Ja tämä siis vielä ystävälliseen/kunnioittavaan sävyyn (ei vihaiseen/alentuvaan). Huonoin mahdollinen tapa lienee sanoa jotakin kuten "Jos sä vielä vähänkin jatkat tota marmatusta, niin sulle tulee rankku!!" Ihmisluonto kun on sellainen, että tuleen tuppaa vastaamaan tulella. Kunnioittavaan, ystävälliseen puheeseen kunnioittavasti ja ystävällisesti. En nyt siis tällä tietenkään tarkoita sitä etteikö tuo pöliseminen kesken kiessin olisi kaikin puolin todella törkeätä, mutta kannattaa kuitenkin hieman käyttää pelisilmää, vaikka itseä oikeastikin v*tuttaisi toisen käytös. Ja huomattavaa on, että tuskin se v*tuttaisi puoliakaan niin paljon mikäli olisi laittanut itse sille stopin heti alkuunsa.
Niin, ja vielä semmoista edittiä tähän lisää, että olen aivan tosissani miettinyt tähän pölisemiseen yhtenä hoitokeinona musan kuuntelemista kiessillä (eritoten siis silooin kun rupeaa menemään tilttiin) kovaa napeista. Sehän on vain enemmän kuin loogista, että ihminen ei puhu silloin kun ei kuule omaa puhettaan. Harvoinpa sitä törmää ihmiseen joka puhuu mitään samalla kun musa soi niin kovaa ettei itse kuule mitään mitä sanoo. Tässä vain ainoana huonona puolena olisi ehdottomasti se ettei niin herkästi huomaisi kun on oma vuoro, ei välttämättä kuule/huomaa kun oma nimi huudetaan scoreja kysyttäessä, ei kuule ollenkaan fore huutoja jne. jne. Toisinsanoen yleinen havainnointi kärsisi kunnolla, joka ei muutenkaan meikäläisellä ole millään ihan parhaalla tolalla lähinnä lievän ADHD:n takia. Tässä kohtaa sitten pitäisi jo oikeastikin saada hieman ymmärrystä muilta poolilaisilta, etteivät he tavallaan voi "saada ihan kaikkea" kerralla. Pitänee kenties sitten hieman selittää asiaa ryhmäläisille ennen kiessille lähtöä, ettei tule sitten turhaa v*tutusta ihmisille siitä että "taaskaan tuo jätkä ei yhtään kuuntele/seuraa mitä tapahtuu"...
Tuskinpa sillä on väliä jos ei tiedä mitä sääntöä toinen rikkoo, jos vain tietää toisen rikkovan sääntöä tai ylipäätään siis käyttäytyvän idioottimaisesti. Otan itse milloin vain mielummin pooliin rentoja säännön-"rikkojia" (lue: säännönvenyttäjiä) kuin kusip*itä säännön noudattajia tai pahimmillaan säännön n*ssijoita. Tämä ei siis ollut millään muotoa kenelläkään tietylle ihmiselle kohdistettu, vaan yleisesti vain sanottu, vieläpä hieman liioitellen.
Ja se äänenvoimakkuus. Uskon mukisematta, että et koulutustilaisuuksissasi tarvitse mikrofonia, ääni kyllä kantaa. Ota myös se huomioon kisoissa. Lähes kaikilla radoilla väyliä menee vieretysten, ja koska et koskaan voi olla varma, onko joku juuri keskittymässä heittoon tai puttiin jossain lähistöllä, opettele puhumaan hiljaa, jos on pakko puhua.
Joo, tähän ongelmaan oon törmännyt muutamaan kertaan mm. juurikin silloin kun viereisellä väylällä heitetään/putataan. :-[ Ongelma varsinkin korostuu radoilla kuten Vampula joissa on TÄYSIN hiiren hiljaista pelaajien toiminta pois lukien. Mut tää on kyllä todella vaikea asia noin vain korjata (puhun nyt siis puhtaasta äänenvoimakkuudesta). Se on (usko tai älä) melkein sama kun yrittäisi opettaa/pakottaa luonnostaan nopeasti kävelevää ihmistä matelemaan. Vastaavasti sama kun yrittäisi opettaa/pakottaa paljon silmiään räpsyttävää ihmistä vähentämään räpyttelyä. Normaalisti äänenkäyttöni ei kuitenkaan häiritse tuttujani. Voi tietty toisaalta olla että he ovat jo ajan myötä "tottuneet" tähän. Työpaikalla puolestaan siitä harvemmin on haittaa, vaan juurikin päinvastoin. Vaihteiden vaihto edes-takas on yllättävän vaikeata. Tätä en lupaa välttämättä suoraan parantavani, mutta ajoituksen kanssa tulee ehdottomasti petrata ja paljon. Parempi olla kokonaan hiljaa esim. jonkun avatessa kuin yrittää väkisin kuiskia. Tällöin se kuiskiminen tosin tietty tulee jo tilannejohdannaisesti luonnostaan.
Annan tämän palautteen, koska hyvin mahdollisesti päädytään vielä jossain tilanteessa samaan heittueeseen. Lausteella kierroksen jälkeen mietin, että pitäisikö näin sattuessa vain kylmästi denffata, koska mieluummin jään odottamaan paluukyytiä kaljaa litkien kuin fribaan noissa olosuhteissa.
-
Huomasi juuri että porautuminen asioihin pelin teknis-taksista puolta syvemmälle tämän "treenipäivyrini" kautta tuntuu ainakin välillisesti auttavan meikäläistä selvittelemään niitä kaikkia "ongelmia" joista meikäläinen henkisesti urheilussa kärsii. Nyt kun sen vielä saisi siirrettyä tuonne radalle. Noh, kuten jo aiemmin jossain yhteydessä totesin, niin mikäli saan tehtyä itsestäni KOLMESSA vuodessa HENKISESTI sen pelaajan, joka haluaisin itse olla, niin tähän olen itse tyytyväinen. Toivon vain, että mahdollisimman harva viaton sivullinen ihminen kärisi tämän muutosprosessin aikana. Juha sanoi/kirjoitti tuossa noihin Turun kisoihin liittyen että:
"Satuitko miettimään missä olit pelaamassa kun tämä tapahtui? Kyseessä eivät olleet mitkään viikkokisat missä voidaan katsella läpi sormien pieniä virheitä vaan maan kärkitason kilpailu jossa voidaan todellakin odottaa että pelaajat osaavat säännöt ja myös noudattavat niitä."
Tällä Juha siis viittasi ymmärtääkseni (tai ainakin toivoakseni) ennemmin yleiseen "herrasmiesmaiseen" käyttäytymiseen kuin pilkun tarkkaan sääntöjen noudattamiseen. Ja siis nimenomaan isoissa kisoissa. Tässä saattaa hyvinkin olla perää. Aivan samoin kuin pelaajien jotaka jäävät +10 heittoa per kierros kärjestä tulisi "jäädä vielä vuodeksi kotiin kasvamaan", niin varmasti tulisi myös niiden pelaajien (kuten meikäläinen), jotka eivät pysty käyttäytymään (heitetään nyt vaikka yli 95 % ajasta) asiallisesti. Ts. itse pitäisi kyllä kenties jääväytyä ihan suosiolla pois Pro-Tourilta, SM-kisoista, Eurotourilta yms. kisoista (vaikka siis pelitaso näihin ilmoittautumishetkellä joten kuten riittäisikin), mikäli tietää etukäteen ettei käyttäytyminen välttämättä pysy kisojen edellyttämällä tasolla (ei sillä että pienet kisat vaatisivat sen vähemmän kunnioitusta, mutta ymmärsitte varmaan kuitenkin pointin). Ainoa ikävä juttuhan tässä on se että amtööritason kisoja kun ei ole läheskään kaikilla Suomen merkittävillä radoilla joka vuosi. Kyllä esim. amatööritourin tulisi meikäläisen mielestä käydä läpi vähintäänkin 7-8 paikkakuntaa, mielellään jopa enemmän.
Ts. siis sitä ennemminkin kiinnostaa kisata usealla paikkakunnalla ja hienoilla radoilla, kuin mitenkään erityisesti tässä vaiheessa Pro Tourilla. Selkeästikään pelillinen tasokaan (lue: ennen kaikkea tasaisuus) ei vielä sinne riitä. Useimmiten voidaan varmastikiin hyvin laveasti yleistää (hihasta heitto), ettei about 20 huonoimman pelaajan tuskin tulisikaan edes tuon tasoisiin kisoihin osallistua.
-
Aavistinkin, että kestät palautetta, siitä iso peukku! Olet oikeassa äänenvoimakkuusasiassa. Kun se on luonnostaan mikä on niin sit on oma hommansa totutella muuhun. Ja se volahan kasvaa kun vähän vielä innostuu ja unohtaa ympäristön. Joka tapauksessa, vähemmästä puhumisesta suosittelen aloittamaan jo vaikkapa heti. Eikä tarvitse turhaan odotella, että joku (lammas) asiasta huomauttaa.
-
Vika kiessi Karkkilassa takana. Tulokseksi keskinkertainen 60 toisen kierroksen tapaan.
Etu-kutonen eli "metsäosuus" oli kohtuu tuskaista. Tästä käteen tulokseksi +4. Ykköselle bogey, kakkosella puolestaan nappasin vihdoinkin tuplan ekojen kiessien bogien jatkoksi. Vitosella surkea lähestyminen ja kymppimetrinen ohi. Kutosella karmea putti 12 metristä ihan sivuun puuhun ja tästä vielä 5-6 metrinen ohi.
Keski-kutonen oli kohtuu vahva. Tästä käteen puolestaan -1; birkku helpolla seiskalla, lopuista "varma" par, joskin kympillä yli kymppimetrinen säkkiin.
Takakutonen sitten olikin "menetettyjen tilaisuuksien" tarinaa. 18. birkku, lopuista par. Birkkuputit kuitenkin ohi 13. (11 m), 14. (7-8 m), 16. (11-12 m) ja 17. (5 metrinen forella keskeltä valtavan puun (yli metriä leveä) takaa harmittavasti yläpantaan. Tuo 17 missi jäi erityisesti kaivamaan. Kytö sai itse kaivettua about vastaavasta paikasta (metrin tosin lähempää) putin ikään kuin "puun ali" vielä säkkiin ihan rystyllä.
Noh, koska kiessille lähdettiin jaetuilta sijoilta 20.-24. ja 16. parhaalle kuulemma palkinnot luvassa, niin olen kohtuu varma siitä että tipuin palkinnoilta ulos 1-3 heitolla. Todennäköisesti tulen olemaan sijoilla 17.-20. Noh, ei voi mitiä kun putti kulkee tähän malliin kuin mitä viimeiset kaksi kierrosta.
Päivän positiivisin asia kuitenkin oli että pää pysyi kokolailla varsin hyvin kasassa läpi koko kierroksen ja pahemmilta marinoilta tällä kertaa vältyttiin. Kierroksen huvittavin asia (ainakin omasta vinkkelistä katsottuna) oli että heti toisella kiessin heitollani ykkösväylällä pelasin väärällä vuorolla ja nappasin ansaitusti varoituksen tästä. Taisi varoituksen antanutta Juhaa itseäkin naurattaa se ettei meikäläisellä pysynyt "ajatukset pelissä" edes viittä minuuttia...! ;D
-
Tiistaina 13.8. elämän eka kiessi viikkokisojen merkeissä Keravan Keinukalliossa. Lopputuloksena +3. Pitkään mentiin parissa, mutta loppuun muutama helppo virhe. Selkeästikin potentiaalia löytyy pelata reilun viikon päästä kisoissa alle parin kierroksia kunhan vain pää pysyy kasassa ja heitto kohdallaan.
Tänään torstaina 15.8. viikkikset Talissa. Ekan puolikkaan loppu plörinäksi eikä jäänyt hirveästi kiinnostusta toiseen puolikkaaseen. 10. kokeiltiin forella, mutta ei jaksanut ja tarpeeksi pitkälle ja bogey korttiin. 11. avaus koko keskellä olevan puusaarekkeen läpi, mutta liian kova lähestyminen ja par. 12. avaus bunkkeriin, dropparilta pitkäksi ja tupla korttiin. Ekalla puolikkaalla kuitenkin birkku seiskalta ja 18. par niin että lähdin hakemaan tokalla puskan vierestä saareen, mutta tiippari kippasi kovassa tuulessa ja jäi vielä maagisesti rollien jälkeen juuri mantereen päätyyn sisälle. Toisella kiekalla olisi varmaan tullut about joka väylältä par, mutta super-rohkeat birkkuyritykset ja täysin kadoksissa ollut kiinnostus peliin toivat myös bogeja kiekkaan. Loppuun nelinkertainen bogey kakkosella, kun mentaliteetti oli "joka heitolla yritetään säkkiin". Hieman oli tasoitusmanipulaation tuntua ilmassa...
Kisojen jälkeen vielä Kantsu-Maltsun urheilukentälle distanssireeniä. Tuuli oli laantunut lähes tyystin, eikä siitä juurikaan ollut apua. Fore-heitoissa se toi kenties aavistuksen kantoa lisää, mutta rystyissä se paremminkin vain tuntui tappavan kiekkoja alas (tuuli tuli pääsääntöisesti takaa hieman oikealta).
Heitin n. 20 rystyä ja 10 kämmentä erinäisillä kiekoilla. Jalkamitalla mittautin kahden pisimmän rystyn pituudeksi reilut 140 metriä (loiva S-heitto semi-vakaalla star-dessulla ja pitkä antsa Prodigyn D2:lla) ja kahden pisimmän foren 115 metriä (ässiä Ch Wraitheilla). Jalkamittani muuten on tällä hetkellä n. 92 cm / askel.
Selkeästikin huomasi että Star dessut, joilla on tottunut heittämään kisoissa pisimmät siivut oli helpointa saada kutakuinkin oikeaan . Mm. Blizzard dessua ja bossia, joita myös kokeilin, en saanut kertaakaan kunnolla liitämään. Vastaavasti taas Wraitit lensivät kämmenellä pisimmälle todennäköisesti, koska rimmi on kaikista sopivimman paksuinen meikäläisen foreen ja niiden vakaus sopi ainakin tämän illan tuulilla kaikkein parhaiten ässän saamiseen aikaiseksi.
Arvioidut pituudet olivat juurikin sellaiset, jotak oletin jo muutenkin valmiiksi meikäläisen tämän hetkisiksi maksimeiksi. Heitoista jäi sellainen mututuntuma että rystyllä voisin saada vielä ainakin 10 metriä mittaa lisää jahka saisin kiekon paremmin oikeaan asentoon ja vieläpä mikäli se onnaisi myös Blizzuilla. Tietty tekniikkaa kehittämällä tulisi kanssa varmasti kanssa kohtuu helpolla lisämetrejä, puhumattakaan sitten siitä jos hönkisi kunnolla takavasempaa. Forella taas tuo 115 metriä tuntui kokolailla olevan se about maksimi mitä käsi tällä hetkellä kestää heittää (tekniikkaa rupeaa muuten hajoamaan). Kenties voisi saada sen 5-10 metriä lisää mittaa jos löytäisi jonkun hieman Wraithia nopeamman/vielä liitävämmän, ei niin kauhean leveärimmisen kiekon, jolla nakkailla tota distanssia...
-
Mitkäs oli fiilikset Keinukallion radasta?
-
Radasta jäi sangen hyvät fiilikset. Seuraavassa radan plussat ja miinukset (minun mielestäni):
+ Todella paljon todella "fiksuja" ja mielekkäitä väyliä. Ts. lähes jokaisella väylällä oli selkeä ajatus ja useimmista löytyi myös selkeä (joskin usein myös kapea) heittolinja, varsinkin monipuolisemmalle ja taitavammalle heittäjälle.
+ Monipuoliset heittolinjat; ts. kaikki eri heitot (pitkiä lukuunottamatta) tuli oikeastaan kierroksen aikana käytyä läpi.
+ Monella väylällä hienot puitteet/maisemat.
+ Tiipaikat ja korien paikat. Ts. tiit erinomaisessa kunnossa ja toisaalta korin paikat oli minusta usein varsin hienosti valittu.
+ Täydellinen reeniväylä heti radan alussa (olisikohan se nyt kakkonen?). Minusta radan alussa/parkkipaikan vieresä tulisi AINA radoilla olla yksi sellainen väylä (ellei siis erikseen ole rangea), jossa pääsee heittämään kohtuu kovaa ja monipuolisesti lämmitelläkseen.
- Ei oikeastaan yhtään kunnollista "liidätysväylää". Oma pelini ainakin hieman kärsii tässä ja vie vähän fiiliksiä pois radasta.
- Turhan pitkät ja "hankalat" siirtymät väylien välillä. Ts. olisi minusta voinut kyllä rakentaa radan niin että korit ja tiipaikat olisivat hieman lähempänä toisiaan. Usein tuli joko sahattua väylä edes-takas tai sitten oikaistua seuraavalle väylälle jonkun ihan hc-jyrkänteen kautta (kyllä joku vielä loukkaa itsensä noissa "epävirallisissa" siirtymissä).
- Vaikka radalla olisi ollut ihan huikeasti potentiaalia korkeuserojen puolesta, niin minusta tämä potentiaali on jäänyt kyllä vielä hieman hyödyntämättä. Turvallisuusasiat tietty ovat aina turvallisuusasioita, mutta silti.
Näin loppukaneettina iso plussa ratamestarille! Selkeästikin on ollut sellainen kaveri joka on asettanut väylien mielekkyyden etusijalle.
-
Kiitos näistä! "Ratamestari" on tällä hetkellä melkoinen kollektiivi aktiiveja ja ollaan kyllä ylpeitä Keinarin kasvojenkohotuksesta. Tai pitäisi puhua varmaan koko naamansiirrosta jos muistelee sitä 3 vuoden takaista onnetonta 9-väyläistä lähtötilaa.
-Avointa tykitysväylää rajoittaa ainakin tämänhetkinen epävarma niittotilanne. Jos tilanne tulevaisuudessa vaikiintuu, voi olla että alapellolle jonkinlaista pommiväylää joskus tulee...
-Myös korkeuseroja on meillä kivasti (jos katsoo vaikka tuota Facebookista löytyvää ratakarttaa). Ymmärrän että joskus porukka toivoo että vois koko 84-metriseltä huipulta heittää alas asti, mutta sektori tulisi vähän vaarallisen laajaksi. On myös rajallinen määrä montako kertaa rinteen voi sahata ylös alas niin että se on mielekästä. (täytyy mennä ylös että voi tulla alas) Ennenhän meillä oli väylä siinä laskettelurinteessäkin (tosin poikittain silloin, niin että korkeuseroa ei siinä juuri ollut) mutta etenkin jyrkähkö rinne oli erittäin vaikea niitettävä, paitsi jollain ihme alppitraktorilla joka kerran kävi ja leikkasi väärin vain puolet väylästä :-[.
Sinne toiselle puolelle rinnettä on tosi vaikea saada väyliä vaikka mieli tekisi, siellä on sellaista nuorehkoa hemmetin tiheetä mäntymetsää lähinnä, väylät pitäisi tehdä sinne jyräämällä.
-pitkät siirtymät? Ei mielestäni ole kovin montaa, ainakaan mitään äärettömän pitkää, joskaan ei nyt ihan millissäkään ole seuraava tii. Pistetään kuitenkin vielä opasteet vimpan päälle niin ei pitäisi olla vaikea löytää jos nyt jaksaa vaan kävellä. Ja portaita pahoihin paikkoihin.
Mutta tässä nyt vähän taustoja näin ratatiimin puolesta. Tervetuloa kisoihin!
-
Hyvältä kuulostaa! Selkeästikin siellä päässä on oikeita ajatuksia ja homma hanskassa! :)
Jotenkin vähän tuntuu siltä että Keinukallio tulee lähivuosina kiipeämään stadin ympäristön radoista lähelle kirkkainta kärkeä, kenties heti Talin ja Kaatiksen perään. Voipi olla että Harjun kanssa käydäänkin sitten tiukka kamppailu kolmossijasta...
PS. Moni on suitsuttanut mm. Hyvinkään rataa. Itse en ole ollut mitenkään erityisen vaikuttunut siitä. Meikäläisen mielestä siellä ei ollut kuin pari "siistiä" väylää. Joka tapauksessa Keinukallio ainakin säväytti meikäläise jo nyt tuollaisenaan enemmän kuin Hyvinkää. Jotenkin Hyvinkään rata tuntui huonommalta Harjun kopiolta. Ts. samanoloinen maasto, muttei ihan niin siistejä väyliä...
-
Torstain distanssi-reeni alkoi tuottaa heit tulosta.
Käytiin perjantaina kaverin kanssa heittämässä rento fiilistelykiessi Talissa, niin että itse heittelin aina välillä useampia harjoitusheittoja. 14. väylällä muutama heitto pitkästä aikaa vasemman kautta, joista ensimmäinen rento dessu-ässä päätyy viiteen metriin korista. 15. väylällä kaksi varteenotettavaa yritystä päästä korille. Ensimmäinen pillisuora, liikaa oikealle lähtenyt heitto meinaa skippiä puiden takaa suoraan korille kunnes osuu viimeiseen koivuun korin oikealla puolella. Toinen yritys isolla (Jaanilta opitulla) ässällä 14. väylän kautta lähtee erinomaisella linjalla, mutta feidaa juuri ja juuri vielä korin edessä vasemmalla olevien puiden keskelle. Hieman kovempaa pitäisi siis vielä nakata. Suunta, korkeus ja kulma taisivat olla jo kokolailla napissa.
18. väylällä nakkasin sitten viisi isoa ässäheitto: kaksi semi-vakailla dessuilla, yhden alivakaalla dessulla, yhden semi-vakaalla Wraithilla ja yhden alivakaalla Wraithilla.
Toinen vakaampi dessu päätyi keskelle väylää, n. 20 metriä saaren päädystä. Toinen päätyi 10 metriä lyhyempänä juuri ja juuri vasemmalle OB:lle. Alivakain dessu päätyi myöskin keskelle väylää 10 metriä vakaampaa sisarustaan lyhyempänä. Vakaampi Wraith päätyi keskelle väylää vakaamman dessun viereen ja alivakaampi kippasi väylän keskelle pusikkoon. Ts. siis kolme heittoa viidestä menivät selkeästi uusille ennätyslukemille 18. väylällä. Kaksi pisintä olivat varmaan arviolta n. 25-30 metriä pidemmällä kuin aiemmat parhaat avaukset tällä väylällä. Alkoi hieman tulla sellainen fiilis että taidanpa sittenkin palata kisakiesseilläkin avaamaan tuota 18. rystyllä. Viimeiset pari kiessiähän olen avannut 18. forella varmasti siihen puskan tasalle.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Pitänee varmaan alkaa taaas kuvaamaan omaa rystyheittoa ja parantaa tekniikkaa. Ties minne asti se lötä lentäisi jos olisi rystylläkin sellainen ihan kohtalainen tekniikka tämän hetkisen "liikkeen" sijasta... :)
-
Maanantaina 19.8. meikäläisen ensimmäiset viikkokisat Kivikossa.
Olen pelannut Kivikossa aikaisemmin jotakin kolmisen kiessiä. Tulokset ovat yleensä olleet siinä parin tuntumassa/pinnassa (radan par 58). Tällä kertaa lätkäsinkin sitten kerralla komiat 65 heiton lukemat tauluun. Voisi melkeinpä luulla että kyse oli puhtaasta ratingin pumppaamisesta ylöspäin näin ensimmäisissä viikkokisoissa, mutta valitettavasti totuus on kuitenkin jotakin muuta. En oikeastaan tehnyt kuin yhden täysin puhtaan huolimattomuusvirheen kun puttasin kiekan loppupuolella bägi selässä midarilla neljästä metristä alarautaan sen kummempia sitä sihtailematta.
Täytyy kyllä myöntää että todella huono lopputulos menee hyvin pitkälti seuraavien tekijöiden piikkiin ja vieläpä seuraavassa järjestyksessä: 1) surkea puttipeli, 2) klassinen puhdas huono tuuri, 3) tuuli, joka paikoitellen aiheutti hieman yllätyksiä (mm. visiitit vesiesteissä) ja 4) paikoitellen huonot avaukset/lähestymiset. Kierrokseen mahtui myös toisaalta oiva joukko hyviä/erinomaisia avauksia/lähäreitä, joten siihen nähden oli kyllä todella harvinaisen heikko kierros lopputulosmielessä.
Täytyy kaikessa rehellisyyden nimissä myös sanoa, että enpä toisaalta enää edes oikein muista milloin on viimeksi käynyt kiessillä kunnolla huonoa säkää. Kyllä ne huonot kiessit viime aikoina ovat lähes järjestään johtuneet omasta huonosta pelistä ja/tai huonoista hermoista. Positiivista tällä kertaa tosin oli se, että kun 1) tiedostin alitajuisesti että ekat viikkikset Kivikossa menossa, 2) koska sää oli kiakin puolin mahtava ja 3) pelifiilis huonosta puttamisesta ja huonoista säkistä huolimatta noin yleisesti hyvä, niin mieliala pysyi käytännössä läpi koko kierroksen korkealla, eikä ärräpäitä oikeastaaan lennellyt koko kierroksen aikana juuri ollenkaan.
Osittain hyvä fiilis johtui myös harvinaisen rennosta peliseurasta. Harvoin on juttu ollut niin luonnollista ja rentoa fribakiessillä. Mainittakoon poolikavereista myös sen verran että pooli vasuri (jonka nimeä en juuri nyt saa päähäni), niin pelasi harvinaisen näyttävää ja ennen kaikkea monipuolista peliä. Hyvin harvoin tulee enää törmättyä sellaiseen kaveriin viikkiksissä jota 1) en ole koskaan aiemmin nähnyt ja 2) joka selkeästikin on vielä täysin puhdas harastelija/amatööri, jolta löytyy yhtä monipuolinen ja näyttävä heittovalikoima. Mikäli kaveri intoutuu/intoutuisi aivan tosissaan reenaamaan, niin hänestä tultaneen aivan varmasti vielä kuulemaan lisää. Onnittelut myös poolissa pelanneelle toiselle kaverille, joka pelasi aivan loistavan viisi alle parin kierroksen!
Viikkokisojen loppuun sitten hieman uusien midarien testausta puttikorien maastossa. Myöhemmin lisää näistä lätyistä jahka saan enemmän testattua.
-
Jaahas, foorumi päätti sitten kadottaa ison osan kirjoittamastani tekstistä, ilman että "Kumoa"-toiminto toimisi. Voihan pentele sentään! Noh, yritetään nyt sitten summata...
Eli tänään tiistaina 20.8. DDC:tä Munkassa, jonka perään kovaa (vakaiden) midareiden testausta. Testissä oli seuraavat lötät:
- Innova Champion Roc3 (180 g, flätti, kohtuu jämäkkä, julkaistut lentorata-arvot 5, 4, 0, 3)
- Discmania C-line MD3 (181 g, hieman kuvukas, kohtuu jämäkkä, julkaistut lentorata-arvot 5, 5, 0, 3)
- Prodigy 400S M2 (first run) (179 g, flätti, jämäkkyys neutraali, julkaistut lentorata-arvot 5, 4, 0, 2)
- Prodigy 400S M1 (production line) (180 g, flätti, jämäkkyys neutraali, julkaistut lentorata-arvot 5, 4, 0, 4)
- Discraft Elite Z Zombee (178 g, todella flätti, jämäkkä, Discraftin vakausarvo 1.0)
- Discraft Elite Z Wasp (176 g, todella flätti, jämäkkä, Discraftin vakausarvo 1.5)
- Latitude 64 Gold Line Mace (production line) (176 g, flätti, semi-jämäkkä, julkaistut lentorata-arvot 5, 5, 0, 3)
- MVP Neutron Tensor (179 g, todella flätti, jämäkkä, julkaistut lentorata-arvot 5, 4, 0, 3)
Ja neutraali-vakaina verrokkikiekkoina toimivat:
- Discraft FLX Buzzz (179 g, kulutettu, todella flätti, löysä, Discraftin vakausarvo 0.5)
- Discraft Elite Z Buzzz (180 g, todella flätti, jämäkkä, Discraftin vakausarvo 0.5) (hieman FLX-muovia vakaampi)
Suoritin testiä sekä rystyllä että kämmenellä. Rystyllä muutama hysse, mutta pääosin flättiä ja pientä antsaa (joista suurin osa kääntyi pitkäksi ässäksi), koska uskon ettei hysseä heittämällä saa hirveästi kiekoista vertailudataa irti. Heitettiin rystyä n. 80-85% tehoilla ja etäisyydet arviolta 85-100 metriä. Forea heitin pääosin flättinä n. 60-70% tehoilla ja etäisyydet vastaavasti n. 70-80 metriä. Fore ei tosin tuota kovin vertailukelpoista dataa, koska pitkänlinjan Buzzz-miehenä en oikein millään muulla midarilla saa vielä tällä hetkellä täysin puhdasta releasea aikaiseksi. Muut kiekot tuppaavatkin lähes järjestään kippamaan kovilla nopeuksilla heitettäessä, siinä missä Buzzz lentää 80-90 metriä pillisuoraan kovalla jengalla.
Annoin kullekin kiekolle omatekoiset vakaus- ja liitoarvot noiden testien pohjalta. Nämä arvot eivät siis noudata mitään yleistä järjestelmää, eikä niillä ole maksimi- saati minimiarvoa. ne vain pyrkivät yksinkertaisesti osoittamaan testattujen kiekkojen välisiä ominaisuus-suhteita. Seuraavassa kiekot saamieni vakauksien mukaan järjesteltynä vakaimmasta alivakaimpaan:
- Discraft Elite Z Wasp: Vakaus: 7 / Liito: 4.5-5.5
- Prodigy 400S M1: Vakaus: 6 / Liito: 4.5
- Innova Champion Roc3: Vakaus: 5 / Liito: 5
- Discmania C-line MD3: Vakaus: 5 / Liito: 5
- MVP Neutron Tensor: Vakaus: 4.75-5 / Liito: 4.25
- Latitude 64 Gold Line Mace: Vakaus: 4.75 / Liito: 5
- Prodigy 400S M2: Vakaus: 4.5 / Liito: 5-5.25
- Discraft Elite Z Buzzz: Vakaus: 3.5 / Liito: 5.25
- Discraft FLX Buzzz: Vakaus: 3 / Liito: 5.5
- Discraft Elite Z Zombee: Vakaus: 2.5 / Liito: 5.25
Osalla arvoista on hieman suurempi vaihteluväli, koska kaikkia kiekkoja en testannut niin tarkasti. Liitoarvot ovat kanssa toistaiseksi hyvin viitteellisiä, testini keskittyessä lähinnä kiekkojen vakauteen ja lentorataan. Saadut arvot toiminevat kuitenkin mainiosti viittellisinä. Sitten hieman tarkempaa analyysiä:
Discraft Elite Z Wasp
Tämä kiekko on oikeastaan jo puolessa välissä väylädraiveria ja midaria, johtuen kiekon varsin suuresta vakaudesta joka mahdollistaa todella kovien nopeuksien antamisen sille. Tätä kiekkoa en edes oikein kunnolla verrannut muihin testattuhin lättyihin, koska selkeästikin "paini eri sarjassa". Nakkasin tätä muutaman kerran n. 90% tehoilla ja kiekko lensi kauniisti arviolta 110 metriä käytännössä pillisuoraan tehden loivan feidin loppuun. Käytännössä kun yrittää heittää samanlaisen heiton väylädraiverilla, niin kiekko yleensä joko lähtee alussa hieman kippaamaan yli (alivakaampi kiekko) tai sitten lopussa feidaa vahvasti pillisuoran osuuden jälkeen (vakaampi kiekko). Saattaapi hyvin olla että tämä kiekko löytää tiensä meikäläisen bägiin mm. pitkiin puuränneihin ja kenties jopa semi-pitkiin foreihin mikäli opin saamaan tatsia tuohon "uurrettuun" rimmiin. Voisinpa kuvitella että saattaa myös toimia mainiosti semipitkiin hysseihin, mutta tämä vaatii siis ensin vielä testaamista. Lyhyemmissä heitoissa (alle 80 metriä) kiekko tuskin pääsee oikein oikeuksiinsa.
Prodigy 400S M1
Tämä kiekko oli muita varsinaisia midareita selkeästi vakaampi. Käytännössä lähes mahdotonta saada rystyllä kippaamaan flättinä heitettynä niin kauan kun vain nakkaa hyvällä tekniikalla. Palauttaa todella luotettavasti. Kiekosta tosin huomasi myös sen että vaatii hieman enemmän tautia taakse heitettäessä, kuin mitä mm. Roc3, MD3, Mace ja M3 vaativat. Tämä näkyykin siinä että mikäli kiekkoa heittää samalla nopeudella kuin mitä esim. M2 heittää, niin kiekko päätynee 5-10 metriä lyhyemmälle. Kiekko tuntuu materiaalin puolesta hyvältä kädessä ja irroitus rystyllä on sangen luotettava märemmälläkin kiekolla (testatessa oli siis maa märkä). Forella tuli välillä onnistuneita heittoja ja välillä vähemmän onnistuneita.
Innova Champion Roc3 ja Discmania C-line MD3
Käsittelen nämä kiekot tässä samassa kohdassa, koska olivat selkeästikin testatuista kiekoista lähimpänä toisiaan. Molemmilla oli hyvä liito ja varma feidi lopussa. Irroitus rystyllä tuntui molempien kohdalla erinomaiselta. Forella heitettäessä huomasi kuitenkin selkeästi eroa kiekkojen välillä. Siinä missä Roci lähti toisinaan kohtuu onnistuneesti ja toisinaan taas kokonaan kippasi yli ei-niin-tutun rimminsä ansiosta, MD3 kippasi käytännössä aina. Tämä johtunee ensisijaisesti kiekon hieman löysästä ja korkeasta kuvusta, joka ainakin meikäläisen näpeissä tuntuu forella tosi kummalliselta ja suorastaan huonolta. MD3 onkin todennäköisesti ensimmäinen kiekko jonka selkeästikin hylkään testien perusteella omalta osaltani ja pistän myyntiin. Ei oikein kannata pitää sellaista kiekkoa bägissä jolla pystyy heittämään vain toiselta puolelta (Jokeri tähän poikkeuksena). Mitä taas tulee Rociin, niin vaatinee vielä lisä testausta, mutta jäänee kumminkin M1, M2 ja Macen jalkoihin. Jos ei muuta, niin Roci ainakin näyttää ulkoisesti harvinaisen hyvältä. Molemmat varmastikin sellaisia kiekkoja että tsopivat toisille kuin hanska käteen. Toisille taas kenties eivät...
Prodigy 400S M12
Nyt aletaan pääsemään itse pihviin. M2 näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä ja lähtee hyvin. Sekä siis rystyllä, että kohtalaisesti myös kämmenellä. Maagista kyllä, mutta kiekko siis tosiaan pitää linjansa forella paremmin kuin mitä M1 vaikka kiekkojen profiili on sangen identtinen ja M1 selkeästikin oikeasti vakaampi. Tämä saattaa liittyä siihen että tuon production line M1:n muovi näyttäisi olevan hieman erilaista kuin mitä first run M2:n (M2 näkyy läpi, M1 puolestaan ei). Saattaa myös olla hieman henkinen juttu kun näistä testatuista kiekoista M2 on oikeastaan ainoa jolla on tullut jo hieman enemmän heiteltyä valmiiksi. Joka tapauksessa M2 siis lähtee mitä erinomaisimmin, mutta on tosin aavistuksen verran alivakaampi kuin mitä esim. Roc3, MD3 ja Mace. Tämän huomasi mm. korkeita/pitkiä ässiä heitettäessä, jolloin kulman kanssa piti olla kohtuu tarkkana, jotta kiekko varmasti palauttaisi vielä lopussa. M2:lla lienee myös kaikista testatuista selkeästi midareista paras liito, joskin Roc3, MD3 ja Mace tulevat erittäin lähellä perässä. Päätynee todennäköisesti bägiin.
Latitude 64 Gold Line Mace
Tämän lätyn otin testin alle, koska Arttu oli kuulemma suositellut, ja tykkään itse mm. P2:sta vähintäänkin yhtä paljon kuin Arttu, joten ajattelin että kenties tässä olisi ainesta. Ja kuinka ollakaan: niinhän siinä oli! Mace oli testaajan ehdoton suosikki yhdessä M2 kanssa. Ei liene ihan puhdasta sattumaa, että pari päivää aiemmin kun heitin kiekolla elämäni ensimmäisen testiheiton, niin säkitin sen välittömästi jostain vajaasta 70 metristä. Yksinkertaisesti aivan jäätävä tatsi rystyllä. Kiekko lienee testien perusteella aavistuksen verran alivakaampi kuin mitä Roc3 ja MD3 ovat, mutta toisaalta taas hieman vakaampi kuin mitä M2. Lentorata tällä kiekolla tuntuu äärettömän luonnolliselta ja releasekin on yllättävän puhdas huomioonottaen kuitenkin kiekon rimmissä oleva kohtuu syvä uurre. Tämä lätty tulee käymään varmastikin vielä kovan kamppailun M2 kanssa pääsystä bägiini. Kiekko lähti myös toiseksi varmiten forella heti M2 jälkeen. Huomattavaa tosin oli, että mikäli kiskasi forella liian rajusti (lue: tekniikka kärsii), niin kippasi lähes välittömästi Roc3 ja MD3 tapaan. Jos nyt jotain huonoja puolia pitäisi kiekosta etsiä, niin muutaman kerran taisin saada sen kanssa aikaiseksi sellaisen mikro-griplockin rystyllä heitettäessä, eli kiekko lähti +80 metrin matkalla n. 10-20 metriä vinoon. Tämä liittynee tuohon kiekon varsin "agressiiviseen" rimmiin. Huomattavaa myös oli että kiekko oli yllättävän liukas märkänä vaikkei siltä kenties ensinäkemältä kuivana vaikuttaisikaan (lue: kuivana erittäin hyvä pito).
MVP Neutron Tensor
Tämä kiekko vaikutti kaikista testatuista vähiten "kunnon" frisbeegolf-kiekolta. Jotenkin siitä vain huokui kauttaaltaan semmoinen epävarmuus ja nihkeä fiilis. Tämä liittynee puoliksi sen lento-ominaisuuksiin ja puoliksi sen ulkomuotoon/-näköön. Kiekko on vakaudeltaa kutakuinkin samaa luokkaa muiden testattujen vakaiden midareiden kanssa, sillä poikkeuksella että kiekko tuntuisi pitävän kenties aavistuksen paremmin linjansa heit alusta alkaen. Tällä tarkoitan siis nyt sitä että jos kiekon pistää pieneen hysseen, niin (erittäin nopeasti tarkasteltuna) se tuntuisi pitävän tasaisen hysselinjan läpi koko lentonsa. Tämä ei tosin ole mikään erityisen varma havainto, mutta ainakin forella tunsin kohtuu vahvasti tämän ilmiön. Kun laitoin forella kiekon pieneen hysseen, niin muiden kiekkojen herkästi kipatessa tämä tuntui pitävän linjansa läpi heiton. Tämä tosin luonnollisestikin selittyy ainakin osittain sillä että release forella oli tällä kiekolla ehdottomasti kaikkein puhtain. Kenties jotenkin jopa "liian puhdas". Ts. mikäli tällä pitäisi nepata tarkalleen joku tietty mitta, niin saattaisi jopa irrota hieman turhankin vikkelästi hypysistä kiekon rimmin ollessa täysin sileä ja suora. Rystyllä heitettäessä kiekosta kuitenkin tuli hieman epävarma fiilis, kiekon ollessa jotenkin niin jäykkä ja liidon ollessa testattujen kiekkojen huonoimpia. Itse tykkään että midari liitää kauniisti lennon loppuvaiheessakin, mutta tällä kiekolla sitä on jotenkin vain kohtuu vaikea saavuttaa, ainakaan täysin haluamallaan tavalla. Joka tapauksessa todella vaikea sanoa, onko kiekko oikeastikin vain kohtuu huono vai jääkö se fiilis vain takaraivoon vaivaamaan kiekon hieman kummallisen ja epäluotettavan ulkomuotonsa vuoksi. Joukon puhtain release nyt kumminkin. Menee myyntiin mitä todennäköisimmin.
Discraft Elite Z Zombee
Tässä kiekossa on moni asia hyvin pielessä. Enkä niinkään tarkoita siis kiekkoa itseään, vaan Discraftin kiekolle antamia speksejä. Ensinnäkin silmille pomppaa kiekon kannesta teksti "Long range driver". Kiekko ei kuitenkaan ole pitkän matkan draiveria nähnytkään vaan kyse on ainakin omasta mielestäni aivan puhtaasta midarista, vaikka fribapointin sivuilla lukeekin tuotekuvauksessa että kiekko sijoittuisi jonnekin midarin ja väylädraiverin välille. Rimmin paksuuden puolesta lieneekin osittain totta että jossain noiden välimaastossa liikutaan, mutta sitten kun katsotaan kiekon vakautta niin mennään pahasti metsään tuossa kuvauksessa. Ja mikäs se kiekon vakaus sitten olikaan. Kiekossa lukee 1.0 mikä indikoisi kiekon olevan ainakin jonkin verran Buzzzia vakaampi ja jonkin verran mm. Waspia alivakaampi. Noh, testaamani kappale (flätti, jäykkä ja lähes täysipainoinen) ainakin on selkeästi mm. Elite Z Buzzzia alivakaampi ja kenties jopa vakaampia FLX Buzzzejakin alivakaampi. En tosin ruvennut tätä sen tarkemmin testailemaan, koska totesin jo muutaman heiton jälkeen että kiekko olikin löytänyt tiensä aivan vääriin kemuihin. Tarkoitukseni kuitenkin oli löytää vakaa midari. Kun Zombeen pisti pitkään loivaan antsaan, niin se ei tosiaan palauttanut enää takaisin, toisin kuin käytännössä kaikki muut testissä olleet kiekot. Oma ensivaikutelmani oli että kiekko sijoittuu vakauden puolesta jonnekin Buzzzin ja Meteorin (todella alivakaa midari) välille. Kenties sillä erotuksella että Zombeella saa selkeästikin revittyä tosi hervottoman pitkiä antsoja ilman että tarvitsisi pelätä kiekon koskaan palaavan takaisin. Ts. itse kuvaisin kiekkoa "pitkän matkan meteoriksi". En sitten tiedä mistä Discraft on tuon vakauslukeman repinyt, mutta joko se on aivan hakusessa tai sitten sain vain super-harvinaisen vialliesn kappaleen. Tämän kaiken sanottuani voin kuitenkin todeta että kiekko saattaa kyvinkin päätyä meikäläisen bägiin semi-pitkiä antsoja varten ja kenties jopa kokonaan korvata Meteorin, joka vähitellen alkaa vain yksinkertaisesti tuntua liian alivakaalta antsakiekolta.
No niin, tässäpä nämä alustavat fiilikset noista. Päivitän mahdollisesti myöhemmin tätä tarinaa jahka saan noita lisää testailtua ja keräämäni data saa hiukan vankempaa pohjaa...
-
Heikot avaukset, huonot lähärit, surkeat putit, surkea säkä, (lähes varma) tieto siitä ettei homma ole kovin paljoa paremmaksi muuttumassa, (lähes varma) tieto siitä ettei paketti (= pää) tule pysymään enää kovin montaa väylää kasassa, tieto siitä ettei onnistumisista pyty enää nauttimaan ja halu viettää vielä mukava viikonloppu = eka kisa-DNF (888) kahdeksannen väylän kohdalla.
Nyt ei muuta kuin nautitaan kauniista säästä, käydään kenties illalla heittämässä rento kiessi ja katsellaan josko sitä vielä jaksaa tänä kautena kisata. Katse onkin jo reikäpelien tulevassa semi-finaalissa, johon lähdetään positiivisella asenteella ja sopivan-tasoisella itsevarmuudella. Kun Talia osaa kunnioittaa, niin se kunnioittaa sinua takaisin.
Hieman harmittaa tietää ettei reikäpelejä itsessään juurikaan muuten pelata, koska tiedän että meikäläiselle se on huomattavasti vahvempi laji kuin normi-golf. Itseluottamus ja mieliala ovat aivan eri sfääreissä kun tiedostaa etteivät yksittäiset mega-ryssit vaikuta juurikaan lopputulokseen ja aina voi vielä nousta voittoon. Hyvin harvoin kuitenkin tulee kierrettyä kiessi jossa ei olisi vähintään yksi tripla tai sitten kaksi tuplaa. Eagleja/holareita ei toisaalta kuitenkaan lähes koskaan tule korvaamaan näitä. Pitäisi pelata "seiftiä", mutta kun ei vain osaa. Kaikki itseluottamus jota olen oppinut urheilu-urallani hyödyntämään, kumpuaa aina meikäläisellä yksittäisistä maksimisuorituksista, ei niinkään "tasaisesta jauhamisesta", mitä tässä lajissa selkeästikin niin kipeästi kaivattaisiin...
Ei muuta kuin vain "hyvää tsemiä" kaikille, niin kuin Ramilla on tapana sanoa... :)
-
Lauantai-iltana (24.8.) mentiin sitten keskenjääneiden kisojen jälkeen heittämään kaverin kanssa Harjulle rento-rundi kylmiltään (ei yhtään reeniheittoa/-puttia).
Itsellä alla super-p*ska keskeytykseen johtanut kisapäivä ja kaveri puolestaan käynyt heittelee viimeks joskus kuukausi takaperin. Itselle lopputulokseksi par/56 (laskettiin lyhennetty 10.-väylä par-kolmoseksi, joten käytännössä mentiin melkein alle parin, koska 10. on normaalisti meitsin toiseksi varmin birkkuväylä Harjulla heti 4. jälkeen) ja kaverille puolestaan +1, joten aika kohtuu jäätävää settiä molemmilta. Jos tätä peliä ja rentoutta olisi pystynyt esittämään heti aamulla Keinarissa, niin olisi hyvinkin voinut taistella jopa palkintosijoista. Mutta ei, niin ei. Noh, huomattavaaa oli että aloitin illalla kylmiltään kiessin heit kahdella pirkolla, mikä sekin sinällään varsin harvinaista.
Itselle birkut väylillä 12., 13. ja 4. ja bogit puolestaan 18., 3. ja 6. Ai että kaipaan sitä aikaa kun pystyi tekemään parin 6.-väylällä. Erikoismaininta väylän 9. avauksesta. Mainostin vielä kaverille ennen heittoa, että "nyt olen löytänyt TODELLA suoraan menevän draiverin" ja nakkasin suoraan menevällä ("yllättäen" hieman turhankin nopealla) Wraithilla menemään. Noh kiekko liisi sitten lupaamallani tavalla aivan pillisuoraan n. puolen metrin - metrin korkeudella korin yli ja päätyi jonnekin 35 metriä korin taakse! :D Tehkääs perässä... ;)
-
Sunnuntaina 25.8. käytiin emännän kanssa uimassa ja rentoutumassa pienellä idyllisellä lammella Espoossa. Samassa yhteydessä heittelin n. 75 kpl putterilähäreitä. Lähinnä erilaisia heittoja 30-70 metriä väliltä rystyllä. Tulomatkalla tuli sitten paineltua Vihdintietä hieman epähuomiossa vähän turhankin kovaa, jonka lisäksi nopeusrajoitus olikin nähtääkseen muuttunut 70 km --> 60 km, joten 360 euron sakot köyhälle opiskelijalle. Ei muuta kuin nyt vain valitusta vetämään, koska sakot annettiin 2011 tulojen mukaan, jonka jälkeen ne ovat muuttuneet 17% + 2011 tuolloin nostin liikaa opintorahaa ja jouduin nekin palauttamaan sitten myöhemmin.
Maanantaina 26.8. putteri-lähäritreeniä takapihalla lähinnä forella etäisyyksillä 45-65 metriä. Taas jotakin 75 heittoa ja käytännössä ensimmäinen kunnon treeni putterilla forella.
-
No niin, herätellääns taas tätä omaakin treenipäivyriä vähitellen taas talviunilta puolen vuoden hiljaiselon jälkeen.
Viime kausihan jäi vähän tyngäksi polvivamman takia (joka siis ei edelleenkään ole täysin parantunut), joten paljon jäi hampaankoloon tulevalle kaudelle. Todella paljon riittäisi sanottavaa, mutta juuri nyt ei ole tähän aikaa, joten palaan kaikkeen mahdolliseen sitten paremmalla ajalla.
Tänään kuitenkin siis ensi kosketukset fribakiekkoon kutakuinkin puoleen vuoteen ja "hyvältähän" se kieltämättä tuntui. Vedettiin 4x9 puttia kellarissa ja tuntui kuin olisi jatkanut siitä mihin viimeksi jäätiin. Ts. tekniikka tuntui hyvältä heti ensimmäisestä putista saakka. Ei ollut mitään hakemisia tahi epävarmuuksia. Tiedän että sisäputit eivät ole mitenkään verrattavissa ulkoputteihin, mutta tästä on joka tapauksessa hyvä lähteä. Vedettiin siis 4x9 normiputtia ja seuraavasti meni säkkiin (etäisyydet jalkamitta-arvioita):
4m: 9/9, 5m: 9/9, 6m: 8/9, 7.5m: 7/9
-
Sunnuntaina 16.3. lähäreitä lähimetikössä.
Eli sunnuntaina käytiin nakkelemassa ekaa kertaa kiekkoa viime kesän jälkeen. Tuli heitettyä n. 70 lähäriä etäisyyksiltä 40-65 m puttereilla ja midareilla.
Polvi rupesi hieman loppupuolella kiukuttelemaan ja tänään tiistaina (maanantain kovan pohjetreenin jälkeen) tuntui pitkästä aikaa ihan oikeastikin kipeältä koskettaessa. Saas nähdä mitä tästä kaudesta tulee = jääkö kausi kesken jo ennen kuin kerkiää edes alkamaankaan. Sormet ristissä... :-\
Sen verran päivän heitoista että teknisesti tuntui varsin hyvältä. Melkein kuin olisi jatkanut siitä mihin viimeksi jäätiin syksyllä. :)
Buzzzilla heitetyt foret tosin tuntuivat kippaavan lähes järjestään loppuliidossa kun etäisyyttä tuli yli 50 metriä. Buzzzit siis liian alivakaita lopussa feidaaviin yli 50 metrin heittoihin meikäläisellä forella. Viime kesänä tuli testailtua iso liuta vakaampia midareita, mutta yhdelläkään en valitettavasti saa läheskään niin puhdasta releasea kuin (FLX) Buzzzilla. Tuntuvat kaikki jotenkin hieman tarttuvan sormiin irrotettaessa, toisin kuin nuo FLX Buzzzit ja draiverit. Ts. nämä sitten kippaavat puolestaan ihan vain huonon releasin takia, ei niinkään vakauden.
Se voi olla että joudun vain tänä kesänä(kin) tyytymään kompromissiin ja heittämään vähänkin pidemmät feidiä vaativat foret draivereilla. Käytännössä tämä menee siis TL/Tiippari osastolle. Harmittaa silti mikäli ei sitä "täydellistä" kiekkoa löydy näihin feidaaviin 40-70 metrin fore-heittoihin. Tiipparillakin kun kuitenkin pystyy forettamaan jo huomattavasti pidemmällekin (tais lentää viime kesänä n. 100 metriä forella (vakaa) Tiippari).
-
Mulla on sama homma mutta pykälä alaspäin kiekkotyypissä. Midarilla kun heittää lyhyempää lähäriä niin joskus tulee liikaa voimaa ja menee etäisyyden kanssa väärään. Lyhyet forelähärit haluaisin heittää putterilla, mutta epäpuhdas release tekee usein tepposet. Tai joskus niihinkin tulee neppastua liikaa vauhtia ja liitää vasemmalta ohi kun feidi jää tulematta. Ajattelin hommata premium Jokerin ja koittaa josko sillä alkais toimimaan.
Midari/draiveri vaihtoehto forella on sitten enemmän väylän muodosta kiinni (joku 70-80m ja ylöspäin tietysti myös pituudesta). Midarilla (mulla glow C-MD3) saa sellasen nätin loivan kaaren koko pituudelle, draiverilla joko suora+feidi tai suoraan iso hyssekaari.
-
Kuis henkan foreputti toimii? ;-)
-
No niin, nyt kun alkaa vähitellen tuo treenin pääpaino siirtyä puntista fribailuun, niin ruvetaans taas vähän herättelemään tätä fribablogiakin. :)
Eli nyt on pelailtu aktiivisesti sellaiset kuukauden päivät (kolmisen kertaa viikossa) ja tuntuma rupeaa vähitellen palautumaan. Muutama kokonainen kiessikin on tullut jo heitettyä ja yhdet epäviralliset kisat käytyä (Kivikon Munajahti). Seuraavassa hieman kauden alun fiiliksiä...
Talissa takana yksi kokonainen rundi viikkokisojen muodossa. Tuolloin tuloksena oli 61 eli ihan kelpo rundi kauden ensimmäiseksi Tali-kiessiksi. Kokonaisuudessaan tämä oli siis kauden toinen kiessi ja ensimmäinen tosissaan pelattu (Meikussa vedettiin kerran kalja kädessä). Muuten mainio kierros oikeastaan kaatui kahteen väylään. Ensimmäisen puolikkaan vikalla väylällä eli 15. otettiin tuplabogey kun hysseavaus ei tuulessa palautunutkaan OB:lta. Toisen puolikkaan ekalla väylällä eli 8. puolestaan otettiin tripla kun avaus puuhun, toinen heitto OB:lle ja putti keskelle ketjuja, mutta ilmeisesti liian hiljaa kun maagisesti tippui ketjuista eturautaan ja pyörähdys ulos. Näiden lisäksi taisi tulla kaksi perus bogeya, mitkä sinällään on ihan fine meikäläiselle. Analyysi sama kuin ennenkin: nämä turhat triplat ja tuplat pitää vain väkisinkin saada eliminoitua pelistä. Muuten Tali alkaa jo olemaan aika hyvin hallussa. Nytkin tuli birkkuja ihan kiitettävästi, mainitsemisen arvoista lienee birkku 18. mikä ainakin allekirjoittaneelle on aina yksi Talin vaikeimmista väylistä.
Positiivista tosiaan on että tänä vuonna aukesi villi kortti Tali Openiin kun on tullut vähitellen aktivoituduttua myös seuratoiminta puolella. Kuten nuo vuoden ensimmäiset viikkokisat jo osoittivat, Tali Openissa täytyy vain osata nöyrästi pelata muutamat big risk - low reward -luonteiset väylät nöyrästi (vastoin meikäläisen perusluonnetta) varman päälle.
Kivikossa tuli pelailtua Kivikon Munajahti. Olin lopputuloksissa kolmantena 15 pelaajan joukossa avoimessa häviten voittajalle Arttu Stoorille yhdeksän heittoa. Kierrostulokset 66 ja 60, joita ei siis voi millään muotoa verrata normi Kivikon kierrokseen, koska kisoissa oli kaikkia hasardeja spesiaaliväyliä. Yhdellä väylälällä piti mm. ottaa lätty sekalaisesta lättykasasta ja meikäläiselle luonnollisestikin osui pieni mini käteen. Noh, otin kuitenkin tuolla kiinteällä nelosella peräti bogeyn minillä ja vieläpä niin että sen piti jäädä koriin! Ja jos tämä oli päivän kohokohta, niin heikoin esitys lieni n. 65-70 metrisellä saariväylällä otettu kasi. Tuolla väylällä oli meidän heittovuoron aikana aivan jäätävä vastatuuli ja väylä tuntuikin n. 100-110 metriseltä siinä tuulessa. Suurin osa heitoista jäi auttamatta lyhyiksi. Sinällään aika huvittavaa kun kuitenkin mm. 115 metrisellä loivaan ylämäkeen pelattavalla 2. avasin molemmilla kieroksilla korin tasalle ja modatulla upealla 5. väylällä (missä pelattiin kiinteän kutosen väylää pitkin ympäri kutosen korille) tässäkin avasin molemmilla kierroksilla kurviin. Tämä saariväylä oikeastaan veikin pääasiassa nuo voiton mahdollisuudet. Muilta osin peli olikin sitten sangen varma. Niin avaukset, lähärit kuin putitkin kulkivat, joten kokonaisuutena päivä oli oikein mainio ja pelifiilis oli mahtava läpi koko päivän. Suurkiitokset hienoista kisoista järkkäri Juhalle.
Nummelanharjulla on tullut myös yksi kiessi pelattua viikkokisojen muodossa. Lopputuloksen ihan ok 59, joskin mahikset olivat plajon parempaankin kiessiin. Vielä kierroksen puolivälissä oltiin muutama alle parin, mutta sitten alkoi hölmöily kiinteällä kolmosväylällä, jossa korin paikka oli muuttunut. Ajattelin että nyt väylän hieman lyhennyttyä on helpohko tehtävä avata korille. Noh, isosta S-kurvista jäikin sitten antsa puuttumaan ja päädyttiin lähelle lentokenttää ihankeskelle skutsia. Täältä pelastu väylälle, josta seuraavalla vajaaseen kolmeen metriin korista. Ja sitten PUTTI OHI. Tämä oli sinällään varsin dramaattinen moga, koska olin laittanut yhdeksi tämän kesän pääpelitavoitteekseni 0 puttia ohi alle 2,5-3 metristä. Kaksi kesää takaperin putasin vielä varmaan kauden aikana jotakin 30-50 puttia kolmosen sisältä ohi. Viime kesänä päätin kuitenkin alkaa keskittyä näihin AIVAN samaan malliin kuin mitä keskityn mihin tahansa puttiin. Lopputuloksena olikin sitten vain kaksi puttia n. 2,5-3 metrin sisältä koko kesänä ohi, joista toinenkin oli vain puhdas räiskäsy koriin kun oli mennyt viikkokisat aivan täysin penkin alle Talissa, joten tuokin on vähän niin ja näin lasketaanko. Joka tapauksessa viime kesästä lähtien olen keskittynyt KAIKKIIN putteihin aina sen n. 15-20 sekuntia (toisinaan jopa enemmän jos vaikea paikka tai kova tuuli) ja se on tähän asti tuottanut tappavaa tulosta. Ei enää turhia puttimogia ja pidempääkin tuntuu uppoavan vähän paremmin kun nuo lyhyet saa varmasti säkkiin.
Joka tapauksessa siis nyt puttasin alarautaan ja suurin syy tähän lienee se että olin vaihtanut juuri muutama päivä aiemmin putterit Discmanian P2:sta Prodigyn PA2:een. Nuo PA2 ja PA1 kiekot toimivat minulla varmemmin heitoissa (eivät juurikaan koskaan kippaa, toisin kuin P2:t aina välillä) ja istuvat putissakin paljon paremmin käteen kuin P2-kiekot, joten puttereiden vaihto oli ratkaisuna helppo. Ainoa mikä vain aluksi pääsee välillä unohtumaan on että koska PA-kiekot eivät liidä niin hyvin kuin P2:t (ovat oikeastaan P2:n ja Jokereiden välissä "raskauden" puolesta), joten käytännössä niillä tulee putata aina kohtalaisella temmolla läheltäkin. Nyt siis unohdin pistää kiekkoon tempoa ja "tiputin" sen vain koriin kuten usein olen tottunut P2:n kanssa tekemään, joten alarautahan siitä seurasi. Sinällään harmi että yksi kauden tavoitteista epäonnistui jo näin varhaisessa vaiheessa kautta. Noh, muutetaan nyt se tavoite sitten "vain yksi ohi putti alle kolmesta metristä". Mikäli tämä jotenkin ihmeen kaupalla onistuisi niin tällöinkin tulisi parannusta edelliskauteen peräti 50%! Niin ja en siis laske tässä tavoitteessa mukaan treeniputteja, vaan vain kierroksilla tehdyt putit.
Oli muuten nuo Nummelanharjun väylien 4. ja 5. pidennykset varsin tervetullutta tavaraa. Minusta 4. ei ollut enää järkeä sen jälkeen semmoisenaan kun ne puut kaadettiin sieltä ja 5. puolestaan vaadittiin aina kohtalaisesti säkää mikäli halusi parkkeerata avauksen 10 metrin sisälle, koska kiekon lentorata ei vain jotenkin tuntunut luonnolliselta, ainakaan forella. Nyt molemmissa väylissä on selkeästikin enemmän ideaa (ja haastetta).
Tänään tulis sitten käytyä vielä heitettyä Loviisan fribaradalla kauden ensimmäinen kierros ja kaikkien aikojen kolmas kiessi. Lopputuloksena 57 eli yksi alle parin mikä oli ihan kohtalainen suoritus näinkin vieraalla radalla pelattaessa vielä näin kauden alkuvaiheessa. Jokeri osoittautui erittäin vahvaksi birkkukoneeksi tällä radalla. Ainoa selkeä helppo virhe tapahtui pitkällä 12. väylällä missä puttasin n. 5-6 metristä ohi. Tämä kori oli muutenkin kenties yksi kaikkien aikojen kylmimmistä koreista. Lämmittelin tämän korin juurella puttia ennen kierroksen alkua ja sain jostain 7-8 metristä jotakin 4-5 heittoa säkkiin jostakin 20-25 putista! Tämä oli aivan naurettavaa, koska yläpelti paukkui jatkuvaan syöttöön toisesta suunnasta ja alarauta puolestaan huusi toisesta suunnasta putattaessa. Molemmista suunnista puttasin juuri sen verran ohi että ketjut sylkivät lähes aina ulos. En ole varmaan IKINÄ putannut noin huonosti reenatessa. Normisti nuo 7-8 metriset menevät lämmitellessä varmaan 60-90 prossasesti sisään. Tuli ihan sellainen fiilis että "kirottu kori". :) Todennäköisesti nuo sylyt vaikuttivat sitten henkisesti myös tälle korille päästäessä sitten itse kierroksella.
Näillä eväillä etiäpäin. Kirjoitellaan sitten lisää kun keritään!
-
Henruson fribablogi palaa eloon yhden kauden hiljaiselon jälkeen!
Pidetääns tähän alkuun pieni historiakertaus:
Pidin koko 2013-kauden ajan fribablogia. Tämä auttoi selkeästikin kelaamaan asioita syvemmällä tasolla fribailuun liittyen. Sitten blogin pitäminen kuitenkin jäi syksyllä 2013 kun polvi ja selkä prakasivat fribailussa, jolloin siirryin täysipäiväisesti punttaamiseen ja bodausblogin pitämiseen. Sain kuin sainkin paikat kuntouttettua kesään 2014 mennessä ja pääsin jatkamaan fribailua. Tällä kertaa tosin en ollut koskenutkaan kiekkoihin varmaan johonkin 8-9 kuukauteen, toisin kuin tätä edeltäneenä talvena jolloin olin kuitenkin jonkin verran treenaillut. Yritin herätellä blogia henkiin viime keväänä, mutta eihän siitä sitten tullut mitään vähän homma jäi heti alkuunsa. Yllättäen viime kesä kuitenkin meni kaikkien odotusten vastaisesti tuloksellisesti edelliskesää paremmin. Kenties tässä auttoi se etten ollut asettanut mitään suorituspaineita ja ennen kaikkea rupesin pelaamaan luonnettani vasten enemmän varman päälle kisoissa.
Nyt vaihdoin fribailun taas punttiin syksyn puolivälissä, mutta treenit loppuivat jo parin kuukauden jälkeen kun sydämeen rupesi tulemaan rytmihäiriöitä ja minulla alkoi tulemaan myös hengitysvaikeuksia. Pitkien tutkimusten jälkeen lääkärit päätyivät siihen tulokseen että minulla on hyvänlaatuinen rytmihäiriö. Hengitysvaikeuksille ei ole löytynyt vielä syytä. Kunto on kuitenkin nyt muutama kuukausi myöhemmin jo paljon paremmin ja pystyn treenaamaan punttia jo jollain tasolla. Mutta kuten kaikilla tosi-urheilulla, 80% teholla tehty treeni ei kuitenkaan inspaa. Siispä aloitin tänä vuonna kauden "etuajassa" ja rupesin treenaamaan fribailua jo tammikuussa. On käyty hallivuorolla nakkelemassa, analysoitu draivia videolta ja käyty hieman puttailemassa ja heittelemässä lähäreitä. Tehot alkavat olemaan varsin kohdillaan kun ottaa huomioon vuoden ajan. Kaiken kaikkiaan kausi näyttää tässä vaiheessa katsottuna hyvältä. Hienoja kisoja luvassa ja kroppakin rupeaa vähitellen taas kestämään kovempaa nakkelua.
Nyt käytän kevään rystytekniikan hiomiseen ja pelin yleiseen kehittämiseen. PDGA-kisoihin ei mennä ennen kuin formi on kondiksessa. Olen huomannut myös viettäväni viime aikoina enemmän aikaa fribafoorumeilla ja videoita katsoen kuin pitkään aikaan. Bodyfoorumeita en taas toisaalta ole enää selannut rytmihäiriöni alettua. Nyt rupesi myös taas himottaa aloittaa uudelleen kirjaamaan omia edesottamuksiaan ylös. Toivottavasti se tällä kertaa jatkuu sitten läpi kauden, sen mukaan mitä kerkeän jupinoida. Ja se mikä omasta mielestäni on kenties parasta oman blogin ylläpitämisessä, että täällä voi puhua asioista vapaasti niin kuin itse kokee. Ei tarvitse liikaa "varoa suutaan" ja suutahan minulla ikävä kyllä toisinaan riittää. Mutta yritetään nyt kuitenkin pitää homma pääsääntöisesti asiapohjalla ja toivottavasti muutkin käyttäjät osallistuvat täällä keskusteluun kanssani. Kaikki palaute on enemmän kuin tervetullutta, myöskin negatiivinen.
Mutta pikemmittä puheitta: Let's get ready to rumbaaaaaaaa!
-
Listataans tähän alkuun vähän tuonne "Kesän tavoitteesi" -ketjuun listaamani kauden 2015 tavoitteet. Ne eivät luonnollisestikaan ole missään tärkeysjärjestyksessä...
- Saada rytmihäiriöt ja hengitysvaikeudet kuntoon tai vähintäänkin hallintaan.
- Tiputtaa painoa kevään ja kesän aikana n. 6 kiloa, niin että voimat katoaisivat vain hieman siinä ohella. Tämä toteutetaan käytännössä niin, että muistetaan kuitenkin näteistä kesäkeleistä huolimatta käydä tekevät tarvittavat fyssat salilla.
- Ja jotta aikaa riittäisi myös punttiin, töihin ja muuhun elämään, niin silloin kun pelataan, niin pidetään laadusta kiinni. Antaa muiden vetää niitä "10 tunnin reeninisessioita". Pidetään itse tunnin kurissa, eikä hairahduta mihinkään sikasetteihin. "Onneksi" kroppa ei tämmöisiä oikein muutenkaan kestä. Panostetaan siis laatuun, ei määrään.
- Parantaa distanssienkkaa 145 m --> 160 m. Tähän liittyen opetella heittämään entistä alivakaammilla kiekoilla hysseflipillä pitkälle. Tähän asti heitetty distanssia antsana, mutta nyt siis tarkoitus siirtyä kohti hysseflippiä.
- Avata toistuvasti Talin 18. väylällä mantereen päätyyn ja ennen kaikkea sisälle väylälle!
- Ottaa vihdoinkin se birkku pois Talin 10. väylältä. Riippuu tietty hieman siitä muutetaanko nyt väylää ensi kaudeksi. Toistaiseksi paras yritys ollut OB-kolmonen korin vierestä.
- Ottaa Nummelanharjun 10. väylältä vihdoinkin se eagle.
- Jatkaa kolmen kauden mittaista kisaholariputkea (joskin yksi Talin viikkiksissä, mutta kuitenkin). Bonusta on mikäli holaripituusenkka paranee entisestä 105 metristä.
- Voittaa ensimmäinen PDGA-kilpailu. Viime kesällä tuli jo muutamia 3.-6. sijoja. Uskonen että onnistuu, mikäli rating ei nouse nyt talvella yli 935:n jahka parit 888-rankut vanhenevat. Mikäli MA2-raja paukkuu kuitenkin yli, niin sitten tavoite on päästä 2-3 otteeseen kisoissa 3 joukkoon.
- Pelata ainakin yhdet kilpailut joissa ensimmäinen kierros menee hyvin ja joissa sitten toisella kierroksella pystyn vähintäänkin pitämään oman sijani. Tänä kesänä taisin joka kerta huonontaa sijoitustani toisella kierroksella kun pääsin ensimmäisen kiekan jälkeen kärkiryhmään. Tätä pitää kehittää!
- Kehittää putteriforea sille tasolle, ettei tarttee enää kisoissakaan nakata midarilla kaikkia forelähäreitä.
- Alkaa opettelemaan vihdoinkin rolleria mikäli kiinnostus ja aika tähän riittää. Kisoissa tätä ei kuitenkaan tulla vielä hakemaan.
- Saada pysyvästi integroitua vartalon kierto rystydraiviin. Yksi distanssienkan parantamisen edellytyksistä.
- Päästä mukaan varallisuuden, ajankäytön sekä hiirennäppäilynopeuden puitteissa 3/4 niistä kisoista joihin oikeasti on kiinnostusta osallistua.
- Päästä mukaan Tali Openiin ja näyttää mistä kana pissii. Viime vuonna onnistuin ainoastaan kisojen kolmannella kierroksella (kun muiden peli suli lähes järjestään myrskyssä) ja ensimmäiset kaksi kierrosta menivät täysin penkin alle. Parhaan ja huonoimman kiekan välinen ero oli 13 heittoa, vaikka paras kiekka tuli myrskyssä ja yhden neloisbogin varustamana. Ei näin!
- Vakiinnuttaa vähitellen bägin sisältö kutakuinkin pysyväksi. Tämä on iso juttu!
- Vähentää tuplabogien ja suurempien määrää kisoissa. Viime vuonna moni muuten erinomainen kiessi kaatui pariin +2...+5 väylään. Bogit eivät meikäläistä pelota ja stressaa tippaakaan, vaan nuo suuremmat kalat. Niin kuin olen aina sanonut: jos ei kiekalla ole yhtään tuplaa tai isompaa, niin silloin olen todennäköisesti vahvoilla.
- Treenata oikeastikin puttia korotettuun koriin, jottei tule viimekesän tapaisia totaalisulamisia niiden takia.
- Ottaa korkeintaan kertaalleen 888. Viime kaudella tuli otettua kahdesti 888.
- Opetella jollain tasolla värjäämään kiekkoja ja värjätä ainakin pari kappaletta.
- Ja laitetaans viimeisenä se sama tavoite kuin viime- ja edellisvuonnakin: ei YHTÄKÄÄN puttia ohi kisa-, viikkokisa- yms. kisakierroksilla alle 3 metristä! Kolme kesää sitten minulla tuli näitä mogia varmaan arviolta jotakin 30-50 kappaletta. Sitten päätin ettei enää koskaan ja rupesin keskittymään jokaiseen puttiin 90-100 %:sti! Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä että mikäli en pysty asettamaan kiekkoa korin pohjalle, niin keskityn aina vähintään sen 10 sekuntia puttiin. Sattaa näyttää joidenkin silmissä kummalliseslta kun kaveri keskittyy ihan tosissaan puttiin jostain kahdesta metristä, mutta tämä rupesi oikeastikin toimimaan. Toissakesänä puttasin koko kauden aikana enää kahdesti kolmosen sisältä ohi (joista vieläpä toisen räiskäsin viikkokisoissa ärtymystäni täysiä korin kautta ohi kun olin Talissa jotain +10 tuloksessa ensimmäisellä puolikkaalla = ei enää kiinnostanut), joten olin todella tyytyväinen tähän. Viime kesänä sitten pakka meni uudestaan ihan hajalle kun rypelsin korotettujen korien kanssa oikein tosisssani (mm. Lahdessa puttasin kahdesti peräkkäin alarautaan korin ollessa pään korkeudella --> tästä sitten pää ihan rikki ja muutamaa väylää myöhemmi 888) ja noita ohiputteja alle kolmosesta tuli varmaan jotakin kymmenkunta. No mutta nyt on uusi vuosi ja kaikki synnit on annettu anteeksi. Siispä: TÄNÄ KESÄNÄ EI YHTÄKÄÄN PUTTIA OHI. Ja höllennetään nyt tuota tavoitetta vaikka sen verran täksi vuodeksi, että lumihangessa tehtyjä suorituksia ei tulla laskemaan mukaan... ;)
- Yrittää himmata edes hieman kiroilua kisoissa ja yrittää käsitellä edes hieman paremmin yksittäiset isot takaiskut (käytännössä siis nuo +2...+5 väylätulokset). Ja nimenomaan tässä "vaatimattomassa" sanamuodossa, kun tuo oma pää tuntuu olevan se kaikkein ylitsepääsemättömin ongelma meikäläisen pelissä.
- Ja sitten se vaikein tavoite, jonka laitoin viime kaudellekin, mutta epäonnistuin kirkkaasti: ei yhtään alle 900 reitatua kisakierrosta kesän aikana! Jos tähän päästäisiin jotenkin maagisesti kiinni, niin sitten rupeisi kyllä rating nousemaan ropisemalla! Noh, tuskinpa kuitenkaan päästään...
- Käydä kokemassa Järvan rata ensimmäistä kertaa elämässä!
- Voittaa "1058" kisoissa! :D
- Nauttia lajin suomasta mahdollisuudesta maagiseen taiteellisuuteen.
- Ylläpitää fribablogia läpi kesän.
Ratingiin liittyviä tavoitteita en edelleenkään aseta itselleni. Turha luoda itselle vain paineita asiassa, joka on niin herkkä niin monelle eri muuttujalle. Jos paranee niin hyvä niin, mutta jos ei niin sekin on ihan fine.
Täydennetään sitten listaa sitä myöten kun tulee asioita mieleen... :)
- Päivitetty 19.2.
-
Listattuani nuo tämän kauden tavoitteet ajattelin sopivaksi kaivaa esille kaudelle 2013 asettamani tavoitteet ja katsoa miten ne ovat toteutuneet. Muistaakseni useimmat noista tavoitteista eivät vielä toteutuneet kaudella 2013, joten katsotaan ovatko ne toteutuneet vielä tähän päivään mennessä. Sinällään ihan järkevää, koska viime kaudelle en asettanut itselleni yksinkertaisesti mitään tavoitteita.
Nuo tavoitteet on merkitty niin, että ensin niissä on lähtötilanne kauden 2012 jälkeen ja sen perässä sitten itse tavoite. Oranssille olen merkinnyt tilanteen kauden 2014 alussa (osa kohdista muistinvaraisia) ja vihreälle puolestaan olen nyt lisännyt tilanteen tällä hetkellä kauden 2015 alussa. Samoin tämän kauden tavoite on myös vihreällä.
1a) Rating kauden lopuksi: 888 --> 915 - 920 --> 905 --> 930 (ja varmaan enemmänkin jahka 888-sakot vanhenevat). Ratingiin en todennäköisesti enää koskaan laita mitään tavoitetta. Luo vain aivan turhia paineita asiassa, mitä en periaatteessa pysty suoraan hallitsemaan.
1b) Paras kierros-rating: 918 --> 940 - 950 --> 999 Tähän en aseta tulevalle kaudelle mitään tavoitetta. Se tulee mitä on tullakseen.
1c) Huonoin kierros-rating: 838 :D --> 875 --> Ei tietoa, mutta jotakin kuraa ---> 886 Tulevan kauden tavoite on kova: huonoin kiessi min. 900.
2) Kilpailuaktiivisuus: n. 15-20 viikkaria + 5 kisaa --> n. 15-20 viikkari + 6-7 kisaa --> n. 20-30 + 9 (PDGA-kisaa) --> n. 10 + 8 (PDGA-kisaa) Nyt alkavalla kaudella pyritään sitten kasvattamaan PDGA-kisojen määrää tuonne 10 tienoille.
3a) Rysty-distance: 120 m --> 140-150 m (kävin heittää ekaa kertaa pari päivää sit täyttä draivia, ja meni jo n. 135 m, joten tää on jo kohtuu hyvällä mallilla =)) --> n. 135-140 --> n. 145 m Tätä tosiaan yritetään nyt tulevan kauden aikana parantaa tuonne 160 metrin kieppeille hiomalla tekniikkaa. Paljon on vielä töitä ja toisaalta parantamisen varaa tässä, mikä on mielestäni oikeastaan hyvä asia. Jos huonolla tekniikalla menee tuonne 145 metriin, niin minne sitten on rahkeita hyvällä...?
3b) Rysty-avaukseen lisää varmuutta. Tällä hetkellä pituutta löytyy, mutta lähtee vähän joka puolelle. Ratkaisu (?): aletaan heittämään huomattavasti enemmän putterilla ja midarilla avauksia, nyt kun putterillakin alkaa olemaan jo ihan kohtuu mitat. --> Enemmän avauksia putterilla ja midarilla --> Yhä enemmän + lisää varmuutta avauksiin. Nyt ollaan jo huomattavasti paremmalla mallilla näissä molemmissa osa-alueissa, mutta vielä on kuitenkin todella pitkä matka varmuudessa mikäli mielin "huipulle".
4) Fore-distance: 90-95 m --> 105 - 110 m --> n. 100 m --> n. 110 m Nyt alkaa olemaan foressakin jo sen verran mittaa etten enää siinä tule panostamaan juurikaan pituuteen. Tulee sitten vielä lisää mittaa jos on tullakseen.
5a) Alle 12 m putteihin lisää tasaisuutta. Itse varsinaista keskimääräistä upotusprosenttia ei tarvitse paljoa parantaa, kunhan vain päästäisiin niistä aivan kauheista puttipäivistä kokonaan eroon. Ts. pyritään pitämään putti aina vähintäänkin kohtuullisella tasolla. Paino sanalla pyritään. --> Kehitystä --> Lisää kehitystä
5b) Yli 12 m putin opettelu kunnolla. Tällä hetkellä tuntuu että putista katoaa helposti tatsi kun mennään etäisyyksiin +12 metriä. Ts. pitkän putin tekniikkaa pitäisi työstää. --> Tämä rupesi luistamaan kesällä 2014 ja sain vihdoinkin "tatsia" hommaan ja tekniikan siihen kuntoon että ylipäätään fyysisesti pystyin puttaamaan kaukaa. Parhaissa kisoissa napsui 2-4 kpl +12 metrisiä per kierros. Puttietäisyys on kasvanut tuosta n. 12 metristä n. 18 metriin, mikä on itselle oikein riittävä. Tästä eteenpäin sitten jo nepataan.
6) Täyttää "aukot", jotka tällä hetkellä löytyvät kiekkovalikoimassa. --> Pitkälle on päästy tässä asiassa lukuisien kiekkotestien ja tekniikan kehittymisen kautta, mutta vielä on matkaa. Lisätietoja sitten bägin sisällön päivityspostauksessa.
7) LOPETTAA ININÄ SIELLÄ KIESSILLÄ JA KESKITTYÄ PELIIN. Inistään sitten täällä forumilla vaikka senkin edestä... --> Tässä olen selkeästikin epäonnistunut. Vahvana päivänä pysyy hyvin mölyt mahassa ja asenne kohdillaan, mutta sitten taas heikkona päivänä tilanne on pahimmillaan katastrofaalinen. Hävettää. TÄLLE PITÄISI TEHDÄ JOTAKIN, MUTTA KUN MITÄ?!? Olisiko kellään kenties suositella jotakin hyvää asiaan liittyvää kirjaa tms. materiaalia. Ammattilaiselle ei ole opiskelijana varaa mennä...
8 ) Aloittaa mahdollisesti rollerin opettelu jossain loppukesästä. Paino sanalla aloittaa = ei tarvitse vielä kunnnolla oppia. --> Tähän en ole edistynyt vielä tähänkään päivään mennessä. Olen varmastikin yksi parhaista (ellen paras? kuka muu?) tietämäni pelaaja joka ei ollenkaan missään olosuhteissa heitä rollereita (edes lyhyitä). Tämä on iso aukko pelissäni jossain mielessä. Tässä kenties piilee se ongelma, että kun niitä aloittaa treenaamaan, niin matka siihen pisteeseen että saan niistä oikeasti hyötyä kisoissa on varsin pitkä ja kivinen. Milloin esim. rolleridraivit rupeavat oikeastikin olemaan tietyillä väylillä absoluuttisesti parempia kuin rysty-/foreavaukseni? Olisi kuitenkin joka tapauksessa kiva taito osata ja ruvetella opettelemaan. Josko sitten tänä kesänä...?
-
Oltiin vissiin samassa poolissa viime keväänä Laajavuoressa, oliko se sitten Finnish Amateurs vai Laajis Open, en muista. Jäit siitä mieleen kun psyykkailit todella paljon itseäsi heittojen välissä. Omaan peliini tuo ei juuri vaikuttanut koska olit kuitenkin hiljaa toisten heittäessä, mutta mietin kyllä silloin miten tuo mahtaa vaikuttaa omaan peliisi. Muistan kun jollakin väylällä toistelit miten ei saa osua ensimmäiseen puuhun tjsp, ja siihenhän se sitten osui. En muista miten kävi, mutta veikkaan että seuraava heittokaan ei kovin hyvin onnistunut siinä tunnekuohussa joka tuosta seurasi.
Itse olen myös pyrkinyt oppimaan lisää rentoutta niin henkisellä kuin fyysisellä puolella fribailussa, ja asiaa auttoi hieman tämmöinen opus: http://www.amazon.com/Zen-Disc-Golf-Patrick-McCormick/dp/1502779331. Vaikka sisältö on jossain määrin aika itsestään selvää diipadaapaa niin jotain kuitenkin on tapahtunut tuon kirjan lukemisen jälkeen. Vaikka välillä on v-käyrä kohonnut radalla reippaasti niin olen saanut paremmin katkaistua negatiiviset kierteet. Varsinaisesti positiiviseen ajatteluun en kyllä ole päässyt käsiksi, mutta kuitenkin nuo negatiiviset ajatukset ovat vähentyneet (tai ainakin niiden kestot ovat vähentyneet).
-
Yllä mainittu fribagolfkirja ei ole mun mielestä kovin hyvä, mutta tämä golfkirja on mainio ja soveltuu hyvin myös frisbeegolfiin.
http://www.amazon.com/Golf-Not-Game-Perfect-Rotella/dp/068480364X/
-
Muistan kun jollakin väylällä toistelit miten ei saa osua ensimmäiseen puuhun tjsp, ja siihenhän se sitten osui.
"Ei niitä puita tartte nähdä vaan se väylä."
- Mikko Ylätalo
:)
-
Jos suomalaista golfkirjaa etsii niin voin suositella tätä http://cdon.fi/kirjat/palminen,_seppo/buddha_pelaa_golfia-11592699
Arin innoittamana luin kirjan ja pystyy hyvin soveltamaan fribaankin.
-
Tattista Jouni kommenteista!
Pahoittelut siis tosiaan käytöksestä. Tähän pahoittelulistaan voisi varmaan samantien lisätä satakunta muutakin pelaajaa, joilla on ollut "etuoikeus" osua meikäläisen kanssa samaan pooliin mun huonona päivänä... :-[
Jos oli Finnish Amateurs, niin oli tosiaan viime kesän katastrofaalisin kisa. Muistan pelanneeni jo jossain +15 tuloksessa ensimmäisellä kierroksella ja koin että oli pakko ottaa DNF pari väylää ennen kierroksen loppua. Olisin päätynyt myrskysateessa jonnekin +15...+19 lopputulokseen millä olisi saanut lopulta mahtavat 834...799 ratingit (piti ihan nyt tarkistaa). Muistan harmitelleeni vielä tuossa +15 tilanteessa, että olisi kova halu pelata kierros loppuun (oltiin vieläpä menossa alamäkeen kohti klubirakennusta loppuväylillä) ja ottaa DNF vasta kierroksen jälkeen, mutta koin ettei ole mitään järkeä ensin ottaa pataan aivan surkealla ratingilla ja tämän jälkeen vielä 5 pojon sakko seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Siispä jätin kierroksen kesken ja otin tuon sakon. En ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun, mutta se oli paras mitä sillä hetkellä oli tarjolla. Minusta on TODELLA typerää, että jos jättää leikin kesken KIERROSTEN VÄLILLÄ, niin tästäkin tulee 888-sakko! Tiedän, että joku olisi saattanut myös meikäläisen kengissä "kompuroida oikein tosissaan" viimeiset väylät ja saanut tällä tuon kierroksen poiston ratinglaskelmista, mutta itsellä ei kyllä sielu riitä tämmöiseen. Tahalteni en rupea rypemään, en sitten mitenkään.
Täytyypä varmaan tsekata tuo mainitsemasi kirja! Ei näytä olevan hinnalla pilattu ja saanut ihan kohtalaiset arvostelutkin... :)
-
Minusta on TODELLA typerää, että jos jättää leikin kesken KIERROSTEN VÄLILLÄ, niin tästäkin tulee 888-sakko!
Kyllä kierrosten välillä saa lopettaa. Se pitää vaan ilmoittaa TD:lle välittömästi ja ajoissa. Jos siitä ei ilmoita, vaan jättäytyy ilmoittamatta pois, sitten saa 888. Asiallisesti tiedotettu lopetus kierroksen jälkeen on DNS, ja 999.
-
Hyviä kirjavinkkejä nuo muutkin, itse en ole niitä lukenut mutta varsinkin tuota "Golf is Not a Game of Perfect" -kirjaa on kyllä kehuttu monessa paikkaa. Tuo mun suosittelema kirja on kyllä paikoitellen vähän hassu, mutta sen verran halpa jos vaikka kännykälle lataa että ei siinä ainakaan paljoa menetä jos tuntuu että ei jaksakaan lukea.
Ei tuo käytöksesi tosiaan erityisen häiritsevää ollut ainakaan minua kohtaan, joskin nuo kanssapelaajien tekemisten vaikutukset riippuu kyllä paljon siitä miten oma peli kulkee. Jos itsellä on hyvä fiilis pelin suhteen niin silloin tuntuu että ei toisten puheilla ja teoilla ole juurikaan vaikutusta, mutta jos koko poolilla rupeaa menemään peli reisille niin siitä on kyllä itseni hankala päästä nousemaan ylös kun yleinen ilmapiiri on tosi negatiivinen.
-
Lauantaina 21.2. käytiin vähän jumppailemassa olkapätä, oikkareita ja pohkeita salilla. Tarkemmat liikkeet voi tsekata meikäläisen punttiblogista, jonka vastikään aktivoin myös kun alkaa toi kunto kestämään taas hieman treenaamista: http://henruso.gym-space.fi/ (http://henruso.gym-space.fi/)
Tänään sunnuntaina 22.2. käytiin sitten nakkelemassa n. 1h 15min lähäreitä lähimetsikössä. Monia erilaisia heittolinjoja.
-
Tänään maanantaina 23.2. vajaa tunti lähäreitä ja muutamia putteja läheisellä koulun pihalla.
Illalla sitten puntti vielä emännän kanssa. Liikkeet tuolta: http://henruso.gym-space.fi/ (http://henruso.gym-space.fi/)
-
Niinhän siinä sitten kävi että maanantain "pari kovaa työsarjaa" salilla saivat tuon pumpun villiintymään samana yönä. Nyt vedetäänkin sitten vaihteeksi taas betasalpaajaa ja otetaan todella iisisti. Prkl:een kiva...
Noh, tänään kuitenkin uskaltauduttiin vastapäisen koulun pihalle vähän puttailemaan:
Olosuhteet: Tyyntä ja hämärää
Alusta: Sula hiekkainen asfaltti
Extrat: Aidot kilpailutilanteen mukaiset häiriöt saatiin luotua kun korin takana kulki jatkuvasti kävelijöitä ja autoja
Sarjat (normiputtia, 10m eteenpäin hypäriä):
6m: 12/12 = 100%
7m: 11/12= 92%
8m: 8/12 = 67%
9m: 6/12 = 50%
10m: 6/12 = 50% (tämän otin uusiksi kun ensimmäisessä sarjassa hypäri oli ihan sekaisin ja meni 0/12)
12m: 4/12 = 33%
14m: 2/12 =17%
16m: 0/12 = 0%
Tästä saatiinkin sitten ok-tasoinen baseline kevään puttitreeneille.
-
Aikamoista taistelua olleet viimeiset kaksi viikkoa tän rytmihäiriön kanssa. Yhdessä vaiheessa tuli valvottua käytännössä neljä yötä putkeen kun ei pystynyt nukkumaan. Nyt onkin sitten popsittu rytmilääkityksen lisäksi unilääkkeitä, jotka ovatkin toimineet erinomaisesti. Tilanne mennyt vähitellen jo vähän paremmaksi ja nyt pyritään pääsemään betasalpaajista sekä unilääkkeistä eroon.
Tänään käytiinkin vähän jo heittelemässä lähäreitä ja putteja. Lähärit kulkivat nätisti ja uudet kiekot, eli Hornetit ja Ultrium Jokerit, ylittivät odotukset, joten molemmat päätynevät aina kisabägiin saakka. Puttailu jäi hieman kesken kun paikalle sattui kolme innostunutta ja ylienergistä 10-vuotiasta pojankloppia. Sinne meni se keskittyminen... :)
-
Tänään vedettiin n. 1,5 tuntia puttia ja lähäreitä viereisen koulun pihalla. Aika huonossa hapessa oltiin kun rupeaa pukkaamaan flunssaa ja hengitys ei muutenkaan oikein meinaa vielä kulkea jos vähänkin rasittaa itseään (lähäritkin ilmeisesti rasittavat). Noh kuitenkin tuli vähän reenattua ja kotiin päästyä olikin sitten olo sen mukainen eli kohtuu karmea.
Pitkät putit kulkivat mainiosti. Mm. 3/6 sisään 14 metristä ja muutenkin kaikki hyppyputit välillä 10-14 metriä olivat todela lähellä jos eivät menneet sisään. Tänään huomasi selkeästi missä oma "puttiympyrä" menee eli ts. mistä asti saa ylipäätään vielä putattua järkevällä tekniikalla. Normihypärissä tuo raja selkeästikin menee siellä 14-15m kohdalla, kun taas haaraputissa se menee tällä hetkellä vain 9-10 metrissä. Tuota haaraputin "rangea" pitää kyllä saada parannettua tuosta vähintäänkin 12 metriin nyt tässä lähitulevaisuudessa. Pitää kenties opetella vetämään hypäri haaralta...?
Myös 40-60 metriset pillisuorat putteriheitot kulkivat erinomaisesti. Jahka noita viime kesän alkupuolella hommattuja PA2:a saadaan vielä jonkin aikaa kulutettua, niin sitten ne rupeavat lentämään luotisuoraan. Toistaiseksi pitää vielä pistää lievään antsaan että menevät suoraan ja tekevät vain hyvin pienen feidin loppuun. Toisaalta taas tykkään siitä että ne lentävät luotettavasti kovaa paiskattunakin sekä myös tuulisemmassa kelissä. Ts. kensties se että kiekkoon voi luottaa on sen arvoista että ne ovat vielä hiukan turhan ylivakaita suoriin heittoihin.
Olosuhteet: Tyyntä ja kohtuu valoisaa
Alusta: Hiekka
Puttisarjat:
Normiputti:
6m: 4/6
7m: 5/6
8m: 3/6
9m: 4/6
10m: 3/6
12m: 1/6
14m: 3/6
16m: 0/6
Haaraputti:
6m: 5/6
7m: 3/6
8m: 3/6
9m: 4/6
10m: 0/6 + 1/6
-
Olisi kiva tehdä oma In the bag -video, mutta siihen ei nyt ole tarpeeksi aikaa eikä energiaa, ja se on parempi tehdä sitten vasta alkukesästä kun tämän kauden bägi rupeaa vakiintumaan. Nyt on vielä hieman turhan monta avointa asiaa tähän. Mutta seuraavassa kuitenkin bägin tämän hetkinen (ja suunniteltu) sisältö:
Putterit:
- 1x Ultrium Jokeri (uusi ja vakaa): putteriheitot, joissa tarvitaan varmaa ja reipasta feidiä lopussa, toimii kovilla tuulillakin, ei forea koska tarttuu helposti näppeihin kiinni
- 1x Basic Jokeri (uusi tai hieman kulunut): putteriheitot, joissa tarvitaan varma feidi lopussa aina n. 80 metriin saakka, putterihysset, erinomainen grippi ja vakaa eli erittäin luotettava, ei forea koska tarttuu helposti näppeihin kiinni, kuluu nopeasti, joten tulee olla suht uusi
- 1x 300s PA1 (hieman kulunut) / 1x (kulunut) Basic Jokeri: tietyt spesifit putteriheitot, joissa tarvitaan pieni feidi lopussa, korvataan jossain vaiheessa bränikällä PA2:lla, jolloin viimeistään jää kokonaan pois bägistä (jos ei jo aikaisemmin)
- 2x 300s PA2 (jonkin verran suorentunut): kaikki putit ja suurin osa erilaisista putteriheitoista ja lähäreistä aina n. 75 metriin saakka, hieman vakaa, bägin käytetyin kiekko
- 1x ZeroSoft Pure (uusi) / 1x (kulunut) D-line P2: jompikumpi kiekko bägissä kunnes PA2:t tarpeeksi kuluneita ja korvaavat nämä, flippaaviin suoriin heittoihin ja loiviin antsoihin, vaikea hallita
- 1x 300s PA4 (uudehko): jyrkkiin antsoihin (silloin kun kulman tulee pitää loppuun asti) ja erilaisiin pelastusheittoihin, ei juurikaan tule käytettyä
Midarit:
- 1x EliteZ Hornet (uusi ja vakaa): vakaat rystyheitot aina n. 100 metriin saakka ja erinäiset foreheitot, forella toisinaan irroitus epäpuhdas, jolloin ei pidä linjaa eli vaatii reeniä, korvaa nyt M1:n bägissä
- 1x ClassicSoft Suspect (uudehko ja vakaa): lyhyehköt reilusti feidaavat (ja ei-liitävät) forenepit (midareiden Firebird), kuluu nopeasti, joten tulee olla suht uusi
- 1x EliteZ Nebula (uudehko): Silloin kun tarvitaan pillisuoraa n. 70-90 metristä rystyheitoa, foreen hieman turhan kuvukas eli ei irtoa täysin puhtaasti kädestä
- 1x FLX Buzzz (uudehko): Midareiden työmyyrä, monet erilaiset heitot molemmin puolin, erityisesti hieman ylikääntävät heitot rystyltä aina n. 90 metriin saakka ja erilaiset fore-lähärit, antsat 70-90m
Fairway-draiverit:
- 2x Star TeeBird (vakaa): Bägin toiseksi käytetyin kiekko PA2:n jälkeen, suurin osa mitä erinäisimmistä heitoista välillä 70-125m, erittäin luotettava ja tarkka, suurin osa hysseistä ja suorista pitkistä heitoista, tällä tehty 105 metrinen holari kisoissa, vähän hölmö kutsua Fairwayksi kun lentää kuitenkin niin pitkälle
- 1x Star TeeBird (aavistuksen verran vakaa): tätä tulee harvemmin käytettyä, lähinnä puuränneihin, mm. Talin 1. väylän avaus silloin kun haetaan riskillä pitkälle
- 1x Star TL (uudehko): puuränneihin silloin kun haetaan +80 metristä rystyheittoa, joka on pillisuora ja hieman kippaa oikealle lopussa, isoihin 90-110m antsoihin
- 1x Star TL (hieman kuluneempi): sama kuin edellisessä, mutta silloin kun tarvitaan vielä isompaa kippausta, tällä heitetty myös 82 metrinen holari kisoissa
Draiverit:
- 1x Star Firebird (uudehko ja vakaa): lähinnä vain jyrkästi feidaavat foret etäisyyksillä 50-80m, myös erikoistilanteessa isoa skippiä vaativat rystyt
- 1x Star Firebird (kulunut) / 1x GStar Firebird: Niihin aavistuksen suorempiin 60-90 metrisiin foreihin jotka menevät vakaiden tiippareiden ja vakaiden Firejen väliin, pelastusheittoja kuten upseja, istuu foressa erityisen hyvin käteen, toisin kuin useimmat hitaat draiverit
- 1x Star SL (uudehko): spesifeihin tilanteisiin, silloin kun tarvitaan lyhyempiä S-heittoja (esim. Harjun 6. avaus jos ei haeta riskillä "kaiken yli") tai silloin kun tiippari on hieman liian alivakaa (esim. Talin 12. ja 13. varsinkin tuulella), alivakaan Firen ja suoran Wraithin välissä, saattaa olla ettei bägissä kuitenkaan ole tilaa/tarvetta tälle, sama homma kenties myös vähemmän vakaan Firen kanssa
- 1x Ultrium Slaidi (uusi ja kohtuu vakaa): tätä en ole vielä kerennyt heittämään tänä vuonna, mutta aika varma että korvaa Wraithin bägissä, eli silloin kun Tiippari on aivan liian hidas ja Dessu liian nopea, tarkoitus ajaa sisään go-to -draiveriksi tiipparin seuraksi
- 1x Champion Wraith (suora): Tätä kun kiskaisee rystyllä aivan täysiä, niin lentää kohtuu suoraan tehden loivan S:n aina jonnekin 135 metriin saakka, myös erilaiset pelastusheitot, foret ja upsit, tämä korvattaneen kaudella 2016 sitten Slaideilla, jahka kuluvat sopivasti
- 1x Champion Wraith (alivakaa): Isoihin antsoihin ja loiviin hysseflippeihin, heitetään yleensä kohtuu täysiä (esim. Talin 11. jos mennään mettän läpi), loiviin ylämäkiin
- 1x Star Beast (alivakaa): Isoihin antsoihin ja hysseflippeihin joihin tulee saada kunnon antsa loppuun (tämä on mm. parkkeerattu 3 metriin Riihivuoren kisoissa 129 metrisellä 18. väylällä, joka menee ensin suoraan ja kääntyy puolen välin jälkeen oikealle), jyrkkiin ylämäkiin
- 1x Star Destroyer (alivakaa): erikoistilanteisiin, silloin kun pitää heittää "koko metsän yli", mutta ei haluta saada feidiä loppuun, tuskin kulkee aina mukana kisoissa
- 1x Star Destroyer (suora): silloin kun halutaan absoluuttiset maksimi-distancet ja on tilaa päätyä hieman oikeallekin mikäli kiekko hieman kippaa eikä palauta, myös forea
- 2x Star Destroyer (ylivakaa): silloin kun halutaan pitkälle ja kohtuu luotettavasti, toimii sekä rystyllä että forella
- 1x Star Destroyer (uusi ja todella ylivakaa) / 1x 400s D1 (hieman kulunut): toistaiseksi bägissä D1, mutta jahka saisin kulutettua uusia Dessuja hieman, niin niitä pystyisi jo kenties heittämäänkin, lähinnä vain pitkät fore-heitot, joiden feidattava selkeästi lopussa
Niin ja olihan se pakko kaivaa loppuun vertailun vuoksi edellinen kauden 2013 alun in the bäg -lista. Nyt näillä näkymin tulee kaudella 2015 olemaan bägissä 25-28 kiekkoa, kun tuolloin 2013 olin laskenut sen olevan 21-26 kpl. Eli sisällön määrä on kasvanut...
- 2-4 x D P2, pari kuluneempaa ja yksi lähes bränikkä --> putteihin ja kaikenlaisiin rystyheittoihin 0-80 m
- 1 x Basic Jokeri, jyrkkiin rystyhysseihin ja kovan tuulen heittoihin, ei aina mukana
- 2-3 x FLX Buzzz, rystyheitot 50-100 m, kämmenheitot 0-70 m
- 1 x Z Buzzz, samat kuin edellisessä, hieman vakaampi, ei aina mukana
- 1 x ESP Meteor, kämmen- ja rystyantsat 0-50 m, pelastukset puiden takaa
- 1 x Star Coyote, 50-90 m pillisuorat heitot, jos ei putterilla "fiilistä", ei aina mukana
- 1-2 x Champion/Star TL, rystyflippeihin, kovaa heitettäviin tunneleihin, rysty- ja kämmenheittoihin 50-110 m
- 2 x Champion/Star Tiippari, kaikenlaisiin heittoihin rystyllä ja kämmenellä 50-120 m
- 1 x Star Firebird, matalat hysset, tuuliheitot ja kämmenet jotka eivät saa flipata 60-100 m
- 1 x Champion Wraith, kämmenet 70-90 metriä ja upsit
- 1 x Star Wraith, foret 70-100 m kun Dessu/Champion Wraith/Firebird liian vakaita, mutta Tiipparit liian alivakaita, ei aina mukana
- 1 x Star Wraith (kuvuton), todella vakaa, silloin kun tarvii hyssettää eikä saa missään nimessä mennä suoraan, ei aina mukana
- 1 x Star Sidewinder, rystyantsat 100-120 m
- 1 x ESP Nuke (+ 175 g), korkeat pommihysset rystyllä --> Saattaa olla että jää kohta kokonaan laukusta pois kun tuntuu nykyään Dessuillakin lähtevän pommihysse, ollut todennäköisesti messissä, koska rimmi istuu käteen niin hyvin
- 3-4 x Star Dessu (+ 170 g), sekalaiset rystyt +100 m ja kämmenet +70 m
- 1 x Blizzard Champion Dessu/Boss (+ 155 g), rystyt 100-135 m tuulettomissa olosuhteissa, ei aina mukana
-
Listataans sitten hieman vielä varastotilannetta niiden kiekkojen osalta, joita tulee kisabägissä käytettyä. Tämän pohjalta voisi sitten tehdä hieman ostosuunnitelmia tulevaisuudelle. Periaatteena olisi se että kutakin enemmän käytettyä kiekkoa löytyisi reeniä varten 3-6 kpl ja vähemmän käytettyjä sitten ainakin 2 kpl jos toinen sattusi hukkumaan.
Putterit:
- Ultrium Jokeri:
- 3kpl (uusia) --> Toistaiseksi OK
- Basic Jokeri:
- 3 kpl (1 uusi, 2 hieman kulutettua) --> Toistaiseksi OK
- 300s PA1:
- 2 kpl (hieman kulutettuja) --> OK varmaan jossain vaiheessa myyntiin
- 300s PA2:
- 0 kpl (uusia) --> Hankitaan 6 kpl jossain vaiheessa kautta
- 6 kpl (semi-kulutettuja) --> OK
- 300s PA4:
- 1 kpl (uudehko) --> kenties 1 kpl lisää
- ZeroSoft Pure:
- 2 kpl (uudehkoja) --> OK, joko P2 tai Pure poistuu kokonaan, varmaan jossain vaiheessa myyntiin
- D-line P2:
- 2 kpl (hyvin kuluneita) --> OK, joko P2 tai Pure poistuu kokonaan, varmaan jossain vaiheessa myyntiin
Midarit:
- EliteZ Hornet:
- 5 kpl (uusia) --> OK
- ClassicSoft Suspect:
- 1 kpl (1 uusi) --> Kenties 1 kpl lisää
- 1 kpl (kulutettu)
- EliteZ Nebula:
- 2 kpl (uudehkoja) --> OK
- FLX Buzzz:
- 6 kpl (eri kuluneisuuksia) --> OK
Fairway-draiverit:
- Star TeeBird:
- 5 kpl vakaita (3 kulutettua, 2 uutta)
- 1 kpl suoria --> Kenties 1 kpl lisää
- Star TL
- 2 kpl (hieman alivakaita) --> OK
- 2 kpl (reippaammin alivakaita) --> OK
Draiverit:
- Star/GStar Firebird
- 1 kpl (vakaa) ---> 1 kpl lisää
- 2 kpl (suorempia) ---> OK
- Star SL
- 2 kpl --> OK
- Ultrium Slaidi
- 8 kpl (uusia), tavoite olisi kuluttaa 4 kpl suoremmiksi ja ruveta kierrättämään 4 kpl settejä 2-3 eri vakausastetta ---> OK
- Champion:
- 1 kpl (suoraksi kulunut) --> Varalta löytyy 1 kpl GStar Wraith ja 2 kpl Star Wraith, eivätköhän nämä riitä toistaiseksi
- 4 kpl (alivakaita) --> OK
- Star Beast
- 2 kpl (kohtuu kuluneita) --> OK
- Star Destroyer
- 3 kpl (uusia) --> OK vai pitäisikö pistää myyntiin liian vakaina ja hieman liukkaina?
- 2 kpl (kohtuu vakaita) --> kenties 1 kpl lisää, varalta löytyy myös 1 kpl Champion(?) SM2014 Destroyer, en ole vielä vain varma kiekon vakausasteesta
- 3 kpl (suoria) --> OK
- 1 kpl (alivakaa) --> OK
- 1 kpl (todella alivakaa) --> OK
- D1
- 2 kpl (hieman kulutettuja) --> OK
-
Eilen lauantaina 14.3. n. 1,5 tunnin treeni takapihalla. N. 100 puttia ja 50 putterilähäriä. Flunssa, hengitysvaikeuksia ja vähän rytmihäiriöitä.
Tänään sunnuntaina 15.3. vähän kopittelua emännän kanssa ultimate-kiekolla ja joku 30 antsa- ja hysseflippi heittoa. Tuli vähän testailtua vanhoja P2:a ja uusia Pureja, jotta saisi päätettyä kumman pitäisi bägissä flippaavana putterina niin kauan kunnes PA2:t kuluvat tarpeeksi. Muuten lentävät lähes identtisesti mutta P2:t tekevät feidin lopussa kun Puret jatkavat menoa suoraan flipin jälkeen tai antsan loppuvaiheessa.
-
Olihan se pakko käydä Pointissa kun tuli erä Innovaa ja oli vielä yksi lahjakortti viime kesältä käyttämättä. Kuoritaan hillo ns. päältä, jahka paikalliset prot ovat mahdollisesti napanneet kerman. ;) Olisihan se pitänyt arvata että kun menee pitkästä aikaa hiplaamaan kiekkoja aikeena ostaa 3-5 lättyä, niin mukaan tarttuu lopulta 7 kiekkoa. Ei vain voi vastustaa kiusausta kun oli niin laadukasta yksilöä hyvin rajallinen määrä tarjolla. Eli mukaan lähti:
- 2x semi-flättejä, jäykkiä ja oransseja ST Firebirdeja (175g+172g)
- 4x keltaisia ja täysipainoisia JL Ch Thunderbirdeja --> Testiin. Toivottavasti korvaavat täysin SL:t bägissä ja vielä paljon enemmänkin!
- 1x vaalean sininen "gripikäs" ja semi-letku St Dessu (170g)
Aiemmin keväällä tullut jo hommattua:
- 8x Ultrium Slaidi (täysipainoisia)
- 3x Ultrium Jokeri
- 1x Basic Jokeri
- 4x Z oransseja Hornetteja (täysipainoisia)
Vielä kun pääsisi rytmihäiriöiltä, hengitysvaikeuksilta ja flunssalta heittelemään ja testailemaan uusia kiekkoja...
-
Pistetäänpä vähän tilannepäivitystä missä mennään:
Takana nyt taas noin kuukausi rytmihäiriöitä ja hengitysvaikeuksia. Erityisesti viimeiset 7-8 päivää ovat olleet ihan hanurista, kun on vaivannut vielä kaiken lisäksi kunnon flunssa, mikä osaltaa lisää rytmihäiriöitä ja hengitysvaikeuksia. Nyt vain haaveillaan siitä että pääsisi taas jossain vaiheessa heittämään. Pahasti vain näyttää siltä, että kauden avaus tulee oikein kunnolla siirtymään... :(
Niin ja sain taas pitkästä aikaa tänään kokea miksi nettiin kirjoittelu ei vain yksinkertaisesti maksa vaivaa. Kaikki (muualle kuin omaan blogiin) kirjoitettu pitäisi vain jaksaa lukea moneen kertaan ajatuksella uudestaan ja uudestaan ja uudestaan läpi. Muuten saa vain kunnon p*skamyrskyn niskaansa ja kaikkia v*tuttaa... :( S*atana kun nykyään ei voi edes lähteä puntille purkamaan turhautumista, puhumattakaan sitten että ottaisi vähän kuppia... >:(
-
No niin, kolmen viikon parantelujen jälkeen on vihdoin päässyt hieman taas heittämään. Flunssa on ohi ja rytmihäiriöt sekä hengenahdistuksen ovat menneet vähän paremmaksi. Nyt käydään sitten kiropraktikolla (ja mahdollisesti hierojalla) ja yritetään saada noita rintakehän/rangan jumeja sitä kautta auki. Vaikuttaisi siis yhä enemmän siltä että tuo hengenahdistus johtuu siis noista hartioiden ja yläselän jumeista.
La 4.4. heiteltiin n. 50 putterilähäriä ja otettiin muutama putti tikkaiden askelten välissä olevaan reikään.
Su 5.4. käytiin heittämässä 13 väylää putterilla Loviisan radalla (jätin viisi pitkää väylää suosiolla väliin kun ei kuitenkaan voi hakea avauksella lähellekään koria). Kädessä oli kolme identtistä PA2:sta, joten avasin 1-3 kertaa per väylä. Putti kulki varsin mallikkaasti (muutama perättäinen säkitys yli kympistä heti kierroksen alkuun) ja heittokin kulki paikoitellen oikein mukavasti. Pitkään mentiin miikoilla, mutta keskittyminen rupesi hieman lopussa karkaamaan, joten päädyttiin lopulta jonkin verran plussalle. Kivaa oli.
Ma 6.4. sitten kävin testailemassa uusia kiekkoja läheisellä aukiolla. Testissä olivat ensisijaisesti uudet Thunderbirdit sekä Ultrium Slaidit. Toissijaisesti testattiin uusia dessuja (forella, koska tilaa ei vain yksinkertaisesti ollut riittävästi heittää rystyä näillä), hornetteja sekä firebirdejä. Yhteensä vajaat 50 heittoa.
- Thunderbirdit olivat ensikokemusten perusteella juuri niin hyviä kun uskalsin niidne odottaakin olevan. Lensivät aivan kuten aavistuksen verran nopeammat tiipparit. Kun näitä kiskaisi rystyllä n. 80 % tehoilla, niin lensivät lähes pillisuoraan arviolta n. 110 metriä tehden loppuun pienen feidin. Tuntuivat kaikin puolin todella luotettavilta, joten päätyvät varmastikin bägiin. :) Se onkin sitten toinen kysymys että korvaavatko täysin SL:t, koska vaikuttivat kuitenkin jonkin veran suoremmilta (feidaavat lopussa vähemmän ja lentävät yksinkertaisesti suorempaan SL:n tehdessä S-kurvin samoilla tehoilla).
- Ultrium Slaidit olivat kieltämättä kyllä pienoinen pettymys. Kiekkoja mainostetaan "kuten Wraith:it, mutta aavistuksen verran vakaampia" vaikka kokemukset olivat täysin päinvastaiset. Nopeus kyllä oli Wraithien luokkaa, mutta sanoisin kyllä jo tässä vaiheessa noiden n. 10 heiton perusteella, että olivat alivakaampia kuin kaksi hieman kulutettua Star Wraithiani sekä yksi varsin kulutettu Ch Wraithini. Lensivät itseasiassa hyvin samankaltaisesti kuin tuo kolme kesää pieksemäni (alunperin varsin vakaa) luotto Ch Wraithini lentää nyt rystyllä heitettäessä. Forella nakattaessa puolestaan release ei ollut aina kovin puhdas, joten kippasivat toisinaan käytännössä rollereiksi. Tämä siis huonon irroituksen vuoksi, ei vakauden. Forella heitettäessä itseasiassa Thunderbirditkin käyttäytyivät hieman näitä vakaammin (ainakin parin heiton perusteella). Saas nähdä miten näiden kanssa käy. Pääsnekö sinuiksi vai pitääkö pistää kaikki 8 kpl myyntiin. Toisaalta kyllä tuntuvat kädessä niin perskutaleen mukavilta ja uskoisin ainakin ulkoisien ominaisuuksien sekä fiiliksen pohjalta että kaikki 8 kappaletta ovat sangen samanlaisia. 8 identtisen Wraithin löytäminen puolestaan on käytännössä lähes mahdoton tehtävä...
- Firebirdit olivat parin heiton perusteella juuri sitä mitä niiltä ulkoisten ominaisuuksien pohjalta odotinkin eli täydellisiä. :) Kannattaa olla "ensimmäisten joukossa kupilla"... 8)
- Dessuja heitin vain kertaalleen kutakin vakausastetta. Halusin ensinnäkin varmistua siitä, että nuo viime syksynä ostamani (ja tuolloin jo kerrran testaamani) kolme identtistä dessua tosiaankin ovat sitä kuuluisaa "super-jyrää" tuotantoerää ja toisekseen halusin kokeilla kuinka vakaa vastikään ostamani uusi dessu on. Heitin ensiksi yhden foren olettamallani super-jyrällä dessulla. Ja yllätys-yllätys: se oli juurikin sitä! Kiekko lähti erittäin nopeasti feidaamaan jyrkästi. Vakaus oli kutakuinkin samaa luokkaa kuin XCaliberilla tai vakaalla D1:llä. Nyt täytyykin sitten päättää miten toimin noiden kolmen super vakaan dessun kanssa. näkisin että minulla on kolme vaihtoehtoa:
1) Myyn ne eteenpäin
2) Korvaan D1:t niillä jyrinä forekiekkoina jahka saan niitä aavistuksen verran kulumaan = hieman lisää liitoa (nyt käyttäytyvät kuin firebirdit).
3) Otan niistä yhden kerrallaan kunnon "runttauskäsittelyyn" = yritän kuluttaa kiekon ylimääräisen överivakauden kunnolla pois, jonka jälkeen kiekoista saattaa kouliutua kaikkien aikojen "vakaimpia" pituuskiekkoja mitä olen ikinä heittänyt. Ja tällä nyt tarkoitan siis kiekon "integrityä" eli sitä mistä Dave puhuu. Ts. kiekon feidi ja hitaan nopeuden vakaus suhteessa korkean nopeuden vakauteen on suuri.
Ykkös-vaihtoehdoon tuskin päädyn, koska on noilla kiekoilla kuitenkin niin paljon potentiaalia. Kolmos-vaihtoehto kieltämättä houkuttelisi... 8)
Heitettyäni tuon yhden vaivaisen heiton super-jyrällä, heitin sitten yhden heiton uusimmalla dessullani, jonka oletin siis olevan jyriä alivakaampi. Ja niinhän se olikin kiekon kun kiekko päätyi n. kymmenen metriä edellistä pidemmälle. Lopuksi nakkasin vertailun vuoksi menemään luotto-dessuni, joka oli vielä vakaa, mutta joka kuitenkin yleensä liisi ihan mukavan matkaa ennen feidiä. Ja niinhän siinä kävi, että tämä meni ensin sen n. 80-90 metriä suoraan/aivan loivassa antsassa, jonka jälkeen sitten koukkasi rajusti oikealle. Ah, mikä kiekko edelleenkin... 8)
Hornetit tuntuivat parin heiton perusteella samalta kuin edellisessäkin testiää reilu kuukausi takaperin. Rystyllä ovat mukavan vakaita (jopa hienoiseen vastatuuleen joka puhalsi koko testin ajan), mutta forella sitten herkästi kippaavat kun ei saa puhdasta irroitusta aikaiseksi.
-
Päivitetääns hieman tuota kauden 2015 bägi-suunnitelmaa:
- 0-1x 300s PA4 (selkeästi alivakaa)
- 1x ZeroSoft Pure (alivakaa) --> Korvataan P2:lla jahka kuluvat tarpeeksi
- 2x 300s PA2 (suora)
- 1x Basic Jokeri (ylivakaa)
- 1x Ultrium Jokeri (ylivakaa)
- 1x FLX Buzzz (suora)
- 1x EliteZ Nebula (suora)
- 1x ClassicSoft Suspect (ylivakaa)
- 1x EliteZ Hornet (ylivakaa)
- 1x Star TL (selkeästi alivakaa)
- 1x Star TL (alivakaa)
- 0-1x Star TeeBird (suora)
- 2x Star TeeBird (ylivakaa)
- 1x Star Firebird (selkeästi ylivakaa)
- 2x Champion Thunderbird (ylivakaa)
- 0-1x Star SL (ylivakaa)
- 1x Star Beast (alivakaa)
- 1x Champion Wraith (alivakaa)
- 1x Champion Wraith (suora)
- 1x Star Wraith (ylivakaa)
- 1-2x Star Destroyer (suora)
- 1-2x Star Destroyer (ylivakaa)
- 1x Star Destroyer (selkeästi ylivakaa)
- 1x Star Destroyer (järjettömän ylivakaa)
-
Mahtavaa, että on päässyt taas treenailemaan... :)
Eilen torstaina 9.4. reilut 1,5 tuntia draivi- ja lähäritreeniä läheisessä Prisman vieressä olevassa puistossa. Hieman joutui aina välillä odottelemaan kun sivullisia käveli aina siellä täällä. Noh, mikäs siinä odotellessa kun aurinko paistaa ja lämpötila oli jotakin 14 astetta... 8)
Luulin, että siellä olisi ollut riittävästi tilaa nakkailla myös Dessuja rystyllä, mutta ei niin ei. Eipä enää ole kovin montaa paikkaa ihan lähimaastossa, jossa pääsee kätevästi (ilman autoa) heittämään Dessuilla. :) Noh, ehkä tämä on ihan hyvä juttu, sillä vihjailisi hieman siihen suuntaan ettei niitä tarvitse enää niin paljoa käyttää kisoissa. Heitot tuntuivat hyvältä ja kroppa tuntui kutakuinkin myös kestävän.
Thunderbirdit tuntuivat entistä paremmilta heittäessä. Jäävät nyt varmasti kisabägiin, mutta kysymys kuuluukin nyt, että mitä sieltä lähtee pois? Ovat hieman nopeampia kuin Tiipparit, mutta hieman hitaampia kuin Wraithit. SL olisi varmastikin luonnollinen korvattava (nopeus Tiipparin ja Wraithin välissä myös), mutta kun highspeed/lowspeed vakaussuhde on täysin eri. Siinä missä nämä Thunderbirdit lentävät flättinä heitettynä sen 110-120 metriä suoraan, jonka jälkeen tulee maltillinen feidi, niin hieman kulutettu SL puolestaan samoilla nopeuksilla kippaa ensin hieman oikealle ja lopulta palauttaa jyrkästi vasemmalle. Olen käyttänyt tuota SL:ää mm. S-kurveihin mihin se tuntuu toimivan erinomaisesti. Nyt ei kuitenkaan tarvii nakata SL:llä enää paikkoihin, joihin Tiippari on hieman liian alivakaa. Uskoisin että tuosta Thunderbirdistä kouliintuu sekä aivan erinomainen go-to-draiveri välille 110-125 että forekiekko tiipparin ohelle lyhyempiin suorahkoihin draiveihin.
Ultrium Slaidit kuitenkin nyt osoittautuivat lopullisesti hienoiseksi pettymykseksi. Ovat vain yksinkertaisesti liian alivakaita etsiessäni kiekkoa Thunderbirdin ja dessun väliin. Käyttäytyvät käytännössä kuin kulutetut Wraithit. Olen hyvin pettynyt mm. Prodiscuksen tarjoamaan flightcharttiin sekä Frisbeepointin kiekkokuvaukseen. Eivät todellakaan ole Wraitheja vakaampia, ainakaan nämä meikäläisen kappaleet. Noh, kohta lähtee 8 kpl nättejä, bränikköjä ja ennen kaikkea identtisiä Slaideja myyntiin. Kattellaa kuinka monta menee huomenna Keravan kirppiksillä kaupaksi ja pistetään sitten loput tänne foorumille myyntiin. Soveltuvat varmasti aivan jäätävän hyvin jollekulle joka heittää hieman hitaampaa kuin meikäläinen. Täytyy kuitenkin nostaa hattua Kaille (ja kumppaneille?) siitä että tuotantoerän sisällä ovat ainakin nämä meikäläisen kappaleet kyllä varsin identtisen oloisia.
Testailtiin myös varmaan ekaa kertaa evör kunnollista pommi-pommihysseä korkean puusaarekkeen ympäri/yli (Tiippari, Thunderbird ja Wraith). Taisivat jalkamitan mukaan nuo kiekot laskeutua jonnekin välille 60-75 metriä kun ei pahemmin repinyt. Nätisti upposivat pehmeeseen multaan kaikki samassa jyrkässä kulmassa.
Meinasin jo päästä kokonaan eroon Soft Suspectista bägissä, joka roikkuu toisinaan mukanan käyttämättä kertaakaan kierroksen aikana. Käytän siis tätä kiekkoa lähinnä lyhyisiin foreneppeihin ikään kuin Firebirdmaisesti. Totesin että uudet Premium Jokerit lentävät kutakuinkin identtisesti heitettäessä forella hysseä, joten ajattelin jo että nyt pääsee yhdestä turhasta eroon. No ei. Sitten kun idioottina menin testaamaan Jokereilla foreantsoja ja S-kurveja, niin tein yhden ikävän havainnon: nehän eivät palauta ollenkaan kunnolla kulmaan pistettäessä, vaan sen sijaan siirtyvät kauniiseen liukuun. Vastaavalla lentoradalla saan nimittäin Suspectit tekemään nätin S-kurvin, juurikin kuten esim. Firebirdillä saa hieman kovempaa heitettynä. Enpä taida sittenkään päästä ihan vielä tuosta yksilöstä eroon.
Hieman hävettää että on niin julmetun montaa eri moldia bägissä, mutta ei kait siinä nyt toistaiseksi auta kun peli toimii niillä kiekoilla mitä tulee käytettyä. "Reikiä" on nykyään huomattavasti vähemmän bägissä kuin esim. viime kesän alussa oli. Noh, esim. nyt kun aikanaan tuo viimekesän alussa hommaamani ensimmäinen erä PA2:ia kuluu riittävästi, niin pääsen eroon P2:sta/Pureista ja PA4:sta, jotka nyt tällä hetkellä ajavat alivakaiden puttereiden roolia. Tuo PA2 kieltämättä on kyllä TÄYDELLINEN kiekko reunan muodoltaan ja noin muutenkin kaikin puolin. Tämä on aitoa rakkautta. Ja sitten kun saan yhden alivakaista Wraitheista kulumaan vielä hieman lisää, niin pääsen puolestaan eroon Beastista. Ja sitten kun saan pari Hornettia kulumaan riittävästi, niin pääsen puolestaan eroon Nebuloista. Näin se homma etenee...
Ja tänään pe 10.4. kävin sitten heittelemässä toiset 1,5 h lyhyitä lähäreitä ja putteja lähimetikön reunalla. Painopisteinä oli hähestyminen kaltevalle tasolle sekä putti kaltevaa tasoa pitkin ja alamäkeen. Lähärit tuntuivat oikein hyvältä ja putti oli keskitasoa. Niin kuin virolainen myyjä sanoon suomalaiselle tuotteestaan Mustanmäen torilla: "Ei huva ei baha, vaa jodai sild valild..." Päivän mieleenpainuvin heitto oli myös päivän viimeinen. En juurikaan treenaa tai heitä (nyt olisi siis tarkoitus ALKAA heittämään vähitellen) hysseflippejä, varsinkaan puttereilla ja midareilla. Noh, nakkelin siinä puttereita ja midareita bägin tyhjäksi n. 60 metristä lopusta hyvin kapeaa pillisuoraa puupilliä pitkin. Viimeisenä käteen sattui PA4, jota ei oikeastaan juuri ikinä tule heitettyä. Lähinnä siis silloin kerran jossain 3-5 kierroksessa kun sattuu päätymään semmoiseen paikkaan mistä korille pääsyyn (siis korille, ei pelkästään "pois") vaaditaan jyrkkä putteriantsa, joka ei saa yhtään palauttaa. Noh, pistin kuitenkin kiekon jyrkkään hysseen ja se suoristi AIVAN TÄYDELLISESTI täysin flätiksi lentäen pillisuoraan ja liukuen 20-30 senttiin korista. Tämä oli ns. "täydellinen" suoritus hyvin meikäläiselle vieraassa heitossa. :)
Huomenna sitten fribamarkkinoille Keinukallioon... :)
-
No niin, nyt on paranneltu jalkaa jännetupentulehduksesta 1,5 viikon ajan, muttei vielä ole kunnossa. Pahasti alkaa näyttämään siltä ettei tule Nurmijärven kisoihin mennessä kuntoon ja joudun perumaan osallistumiseni. Jos näin käy, niin tämä on todella sääli koska odotin kisoja todella kovasti. Oikeastaan eniten kaikista tämän kauden kisoista. Eikä osallistumismaksuakaan ymmärtääkseni saa enää tässä vaiheessa takaisin. Noh, kattellaan nyt vielä päivä-pari ja toivotaan "ihmettä". Keskiviikkona taas lisää tutkimuksia noihin hengitysvaikeuksiin liittyen. Alustavasti näyttäisi siltä että meikäläisellä on ainakin kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta katsotaan nyt ensin mitä uutta informaatiota nuo keskiviikon lisätestit antavat.
Nyt kun alkaa olemaan kohtuu varmaa se etten pysty enää koskaan tämän pumppuni kanssa treenaamaan oikeasti kovaa salilla, niin ajattelinpa tähän väliin vähän listata enkka-sarjojani, joita tuli viime vuonna otettua kun tuli treenattua 7 kuukautta kovaa putkeen. Varmastikin monet noista sarjoista olisivat vielä huomattavasti parantuneet jos olisin pystynyt jatkamaan tänäkin talvena treenaamista, mutta laitetaan nyt noi kuitenkin ihan vain kuriositeettina talteen. Suurimman osan heitän ulkomuistista, joten korjaillaan/täsmennetään sitten joskus myöhemmin kun jaksan tarkistella noita. Ja kaikki liikkeet siis "puhtaasti" tehtynä eli vähän niin kuin "body-tyyliin", jos ei toisin mainita.
- Kyykky: 6x135 (rumasti) ja 2x6x125 (puhtaasti)
- Etukyykky: 2x6x90 (ei tullut otetua kuin pari kertaa, joten pienellä reenillä varmasti olisi mennyt enemmän)
- Prässi: 2x6-8x300-320
- Vaakaprässi: 2x6-8x220-240
- Hack-kyykky: 2x8x120-160 (vedin aina apuliikkeenä, joten tässä vaiheessa jo jalat yleensä aika hapoilla)
- Pohkeet smith:issä: 1-3x10-12x120-140
- Pohkeet istuen: 2-4x10x60-65
- Leveä maastaveto: 2-3x6x140 (en ottanut viimeisinä treeniaikoina enää pakarakipujen takia, olisi mennyt varmasti enemmänkin)
- Räkkiveto: 6x140 (suht pouhtaasti, tässä olis saanut rumasti vedettynä varmasti enemmän)
- Julle: 2-3x8-10x70-80 (lähinnä kuntoilumielessä, ei koskaan maksimipainoja)
- Leuat kapealla otteella: 5
- Ylätalja leveällä lapiolla: 8x80-90
- Kulmasoutu tangolla: 6-8x80-90
- V-kulmasoutu tangolla: 6-8x85
- Alavinosolttupenkki (jalat ilmassa): 4x6x85
- Vaakapenkki kp:lla: 2-3x6x35-37,5
- Kapeasolttupenkki (jalat ilmassa): 3x6x85
- Dippi: 2-3x10x15-20 (lisäpainovyöllä)
- Pystypunnerrus tangolla: 3-4x6x52,5 (ensimmäistä ylöstyöntöä en laske toistoksi)
- Pystypunnerrus kp:lla: 2x6-8x25-27,5 (ensimmäistä ylöstyöntöä en laske toistoksi)
- Haukat tangolla: 3-4x6x37,5-42,5
- Vatsarutistus seisoen koneessa: 2-3x10x150-180 (pakan toiseksi alin paino)