Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Frisbeegolf => Topic started by: Tapanote on 24.02.12 - klo:19:21
-
Mitä pelin osa-aluetta manailet eniten? Onko se samalla vähiten harjoittelemasi osa-alue?
Kiinnostaa tietää, että kuinka moni menee perinteisen kaavan mukaan, eli ensimmäinen kesä rystyä täysillä nopeilla draivereilla, toisena kesänä tajutaan heittää omille tehoille sopivia kiekkoja ja putti huomataan sitten ehkä joskus kolmantena kesänä.
-
Niin, ja itselläni se on rystydraivi. Ei ole oikein tehoja kädessä, joten tulee heitettyä aina hiljaista kontrollidraivia, mistä kyllä usein jää se kontrolli puuttumaan.
Kämmen ja upsi oli alussa (aina) niin luontaisia, että tuli heitettyä niitä ihan liikaa (aina) ja rysty jäi liian vähällä (nollaan).
Reilut 2 vuotta olen pelannut, ja vasta viime kesänä aloin oikeasti harjoitella rystyheittämistä, ja uskalsin jo kisoissakin sitä tarjota. Osittain tietysti sen takia, että rikoin kylkeni kesällä niin, ettei kämmentä voinut heittää.
-
Itellä on kaikissa osa-alueissa hirveä määrä parannettavaa mut jos joku pitäis valita niin ehkä putissa olis eniten parannettavaa.
Fore ei myöskään lennä mihinkään n. 70m alkaa olemaan maksimi.
-
Hmm, minkäs noista nyt valitsee...yleensä se menny vähän että millä fiilikselle pelaillaan. Joskus en piittaa virheistä tuon taivaallista vaan jatkan pelailua ihan normisti ja tällöin syntyy tulostakin. Mutta sitku ei vaan jaksa keksittyy niin periaatteessa pari tai jopa yksi surkea heitto voi sekoittaa pään totaalisesti ja kiinnostus lopahtaa nollaan. Eli taitaapi meikäläisen puolella olla hermopeli se mikä pettää ensimmäisenä :) Kellään hyviä treenausvinkkejä pään kehittämiseen? :D
Ensimmäisen kesä meni aikalailla juu sillä kaavalla että hankittiin kiekot missä luvattiin kovat nopeudet ja kauheet metrit! Ja puttipeliinkin tuli panostettuna vasta toisena kesänä oikeestaan, itsehän puttailin alkuun ihan pelkällä draiverilla, heh. En tiedä olisinko ollut heti viisaampi jos olisin lueskellut foorumeita ennen ku lajin aloitin. En siis ollut lueskellut mitään foorumeita yhtään kun vasta muutaman kk heittelyn jälkeen löysin paikallisen frisbeegolfseuran foorumin netistä ja sieltä sitten löytyi jos jonkunmoista apua jatkoon, muummuassa kiekkovalintoihin.
-
Vastasin että putti, mutta oikeastaan se on putti&hermot. Kyllä keskenään treenaillessa putti uppoo ihan kivasti, mut kisahermojen takia en tiedä mitä hittoa sille putille tapahtuu. Noita hermoja on vähän vaikeempi treenata, muuta kun pelaamalla niitä hermoja kutkuttelevia kisoja. Mutta tietty kun jaksais jauhaa puttitreeniä sen 10.000 toistoa niin auttais varmaan kun tietäis että käsi osaa kyllä sen asian kun antaa sen vaan ajaa.
-
Itellä on myös putti ja hermot. Ei jännitä, tärise mikään tjms. mutta jotenkin alitajuntaisesti tulee tehtyä suurimmaks osaks puttimokia, muualla juurikaan ei tuu niin mokellettua.
-
Mutta Laihosella on ihan uskomaton fore rolleri :D
-
Hehee :D
-
Minulla pettää tietenkin kaikki, mutta eniten kai kuitenkin pitää oppia draivi tekniikkaa.
Aloitus lajiin tapahtui yllättäen Putterilla. Ari P. on puolituttu verkosta, futismanageripelistä. Wanhojen Partojen foorumilta lajin bongasin, ja Arilta hieman vinkkejä kyselin. Alkuun paras oli se, että kantsii ekaksi kiekoksi hankkia ainoastaan putteri.
Pahin virhe tietysti oli se, että en kiinnittänyt aluksi tekniikkaan yhtään huomiota. Käsi valtavassa kaaressa heittäen avaukset, ja kiekko feidaa ihan mahottomasti.
Ohjeita luin, ja videoitakin jonkin verran katsoin, mutta ei tällä ÄO:lla varustettuun pääkoppaan kolahtanut edes pari perusasiaa.
Suurin virhe oli juuri se, että kun ihmettelin heittojen pituuksia (siis todella lyhyitä), niin hankinpa sitten pari super fast over draiveria. Ajattelin, kuten täällä on mainittukin, että tuo korjaa heittojen lyhyydet ja näillä kylä lähtee. Toisin kävi. Ne kun yhdisti täysin pihalla olevaan tekniikkaan, niin oltiin jo siinä pisteessä että taitaa harrastus loppua lyhyeen.
Joku vinkkasi että kokeileppa DX Leopardia. Sillä alkoi feidaus hieman vähentyä, mutta yhä oltiin pahasti metsässä.
Sitten syksyllä törmäsin sattumalta Boogaan joka harjoitteli tuossa "meidän" futiskentällä. Menin terwehtimään miestä, ja vaikka minulla oli kiire duuniin, niin parissa minuutissa sain "sen" vinkin jolla homma alkoi pelittämään.
Te konkarit ja nuoret nopeat oppimaan varmaan nauratte, ja niin saakin tehdä. Itsekin naurattaa, kun ajattelee miten en perusasiaa hiffannut ilman kädestä pitäen opetusta: Eli kyse siitä, että heittoni lähti yhä viikatteena-heiluen-kaartaen.
Seuraavan kerran kun kokeilin vetää heiton rinnan edestä, niin alkoi tuntumaan että tästä saattaa joskus jotain tullakin.
Vielä oli sellainen tunne, että jokin tässä yhä mättää. Katselin videoita uudestaan ja uudestaan, ja pohdin että miten tuo minun lyhyt vauhdinotto on niin tökkivää verrattuna videostaroihin. Ylipaino ei pelkästään voi selittää sitä.
Kerran sitten loppusyksystä eksyin taas lukemaan liiton sivua: http://frisbeeliitto.fi/aloittelijalle/
Ja...yhtäkkiä meinasi henki salpautua. Syke nousi...ja Wahoo! Se on siinä!
Äkkiä juutuupista parit viteot, ja kyllä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakaan, niin ristiaskeleissahan se juju oli. Vika askel ennen heittoa taakse, niin heiton suunta löytyy ja kiekko saa voimaa taakse. Huh, huh. Miten sitä pystyikin olemaan noin urpo ettei tuollaista perusjutta tajunnut?
Mitä tästä opimme? Omaa paremmat älylliset geenit, tai mene tutustumaan lajiin johonkin seuraan tms jossa saat perusopetusta. ;D
-
Draivi se on oikeasti kaikkein pahin kohta, jos kohta muissakin pitkälti on parantamisen varaa. Jos ensimmäisenä kesänä ostin kiekkoja lähinnä kivan värin ja nimen perusteella, toisena kesänä oli vähän hajua vaihtaa ylivakaimmat lepardiin ja kolmantena tajusi että puttailu ei tule tällä tavalla ikinä sujumaan. Vaikka me synnytään voittajiksi, se ei riitä. Pitää hioa se timantti.
-
vähä kaikki mättää mut onneks on talven aikana ruvennu ees vähä parantummaa
-
Vastasin hermot, koska saattaa treenatessa mennä pitkään ihan hyvin draivit, lähärit, putit ja kaikki (omaan kokemukseen ja tasoon suhteuttaen). Yksinäisyydessä on rento fiilis ja syntyy hyvä itseluottamus tekemiseen. Sitten menee radalle kamujen kanssa ja yllättäen ei saa mitään toimimaan. Sitä menee jotenkin solmuun, jähmeytyy ja tekniikka hajoaa käsiin. Kun puoli kierrosta/kierros on menty, rentous alkaa löytyä hiljaksiin. Herkkä laji.
Kun luin otsikon, tuli ensimmäiseksi mieleen sihti. Heittojen suuntaaminen on ollut itselleni aina se vaikein juttu. Olen kyllä saanut kehitettyä rutiinin, jolla saan varman lyhyehkön heiton, joka lähtee suuntaansa. Tämä auttaa n. 40 metrin ränneistä läpi pääsemisessä, mutta pidemmässä rännissä ollaan edelleen pulassa. Esim. Lausteen ysin avauksen jaksan heittää sweetspottiin (n.90m), mutta kun heitän kovaa, kiekko karkaa yleensä puuhun jo alkuvaiheessa. Kahdella varmalla putteriheitolla sen voi sitten hoitaa, mutta...
Useinhan se on ihan päivästä kiinni, mikä osa-alue toimii ja mikä ei. Kun draivi kulkee, niin putti jumittaa. Sitten kun putti kulkee, lähärit jäävät liian kauas jne... Enkat syntyy sitten niinä päivinä, kun kaikki osa-alueet toimivat samaan aikaan.
-
Vastasin hermot, koska saattaa treenatessa mennä pitkään ihan hyvin draivit, lähärit, putit ja kaikki (omaan kokemukseen ja tasoon suhteuttaen). Yksinäisyydessä on rento fiilis ja syntyy hyvä itseluottamus tekemiseen. Sitten menee radalle kamujen kanssa ja yllättäen ei saa mitään toimimaan. Sitä menee jotenkin solmuun, jähmeytyy ja tekniikka hajoaa käsiin. Kun puoli kierrosta/kierros on menty, rentous alkaa löytyä hiljaksiin. Herkkä laji.
Kun luin otsikon, tuli ensimmäiseksi mieleen sihti. Heittojen suuntaaminen on ollut itselleni aina se vaikein juttu. Olen kyllä saanut kehitettyä rutiinin, jolla saan varman lyhyehkön heiton, joka lähtee suuntaansa. Tämä auttaa n. 40 metrin ränneistä läpi pääsemisessä, mutta pidemmässä rännissä ollaan edelleen pulassa. Esim. Lausteen ysin avauksen jaksan heittää sweetspottiin (n.90m), mutta kun heitän kovaa, kiekko karkaa yleensä puuhun jo alkuvaiheessa. Kahdella varmalla putteriheitolla sen voi sitten hoitaa, mutta...
Useinhan se on ihan päivästä kiinni, mikä osa-alue toimii ja mikä ei. Kun draivi kulkee, niin putti jumittaa. Sitten kun putti kulkee, lähärit jäävät liian kauas jne... Enkat syntyy sitten niinä päivinä, kun kaikki osa-alueet toimivat samaan aikaan.
Googlaa Dr. Joe Parent tai Bob Rotella. Lukemista, josta oikeasti hyötyä.
-
Kyllä ne on ne lyhyet lähestymiset.
Vaikka olisi korille 30m matkaa ja 15m sivussa yksittäinen puu niin kyllä se siihen puuhun osuu.
Itse heittelin kanssa ensimmäisen kesän melkeinpä sellaisilla kiekoilla mitkä tuntui istuvan käteen hyvin.
Joskus saatoin jopa lukaista että joistain kiekoista sanottiin "aloittelijalle sopiva" tai "kilpapelaajalle sopiva" muttei ollut hajuakaan mitä eroa niillä käytännössä sitten oli... Siinä sitä sit ihmeteltiin miksi se Flick ei lennä mihinkään vaikka istuu hyvin hyppysiin ja on littanakin vielä... :o
Piti sitten tokana kesänä perehtyä lajiin vähän tarkemmin, osas tuntee ittensä aika hölmöks tän jälkeen :)
Sitten kun alkoi pikkuhiljaa irrota tehoja heittoihin niin jotenkin oli vähän tuudittautunut siihen että pelaa mieluummin vähän vakaammalla kiekolla. Tästä oli vaan hirveän vaikee kasvaa ulos, nyt viime kesänä alkoi onneks pysyyn heitot hanskassa alivakaallakin kiekolla.
Mutta lähinnä noi avaukset on jostain syystä ollut se mitä eniten on tullut harjoitettua, lähipeli sen sijaan on ollut aina melkosta sattumakauppaa.
-
Tohon vois vielä lisätä kohdan: Kunto.
Itelläni ainakin, kaikkien noiden muiden kohtien lisäksi siis, pettää vielä kuntokin. Ja kakkoskiekka on sellasta bägin raahailua.
Mut kiinnostaa ihan älyttömästi (nolla) lähtee jonnekkin lenkille, tai vielä enemmän hikoileen junttisalille (absoluuttinen nolla).
Jahas, jospa sitä aamukebabille...
-
Mulla se menee vähän niinku tapahtumasarjana. Ensin loppuu kunto. Sitte ku alkaa jaloissa painaa, ni loppuu keskityminen ja pienistä asioista menee hermot. Sitte ku on menny hermot, ni putti eikä oikeestaan mikään muukaan luista.
Jos nyt loppukesästä on kuitenkii kunto päässy menee rautaisempaa kuntoo, ni sitte se kaatuu vikojen väylien puttipelii.
-
Kyllä se on hyvinkin selkeästi PÄÄ, mikä pettää!
Kaikki loput ongelmat johtuu siitä...
-
Kyllä se on hyvinkin selkeästi PÄÄ, mikä pettää!
Kaikki loput ongelmat johtuu siitä...
Täysin samaa mieltä.
-
Ei muu auta Peksi kun tulla munkaa vetää kesäreenejä :D
-
Heitto ja putti kulkee ihan jees. Omilla kierroksilla ja tietyissä kaveriporukoissa ainakin. Henkinen kantti on se suurin heikkous. Kun sitten joutuu kisaillessa "muiden kanssakilpailijoiden eteen" , niin livahtaa se tutina nilkkoihin ja käsiin. Heitot jää lääpäsyiksi, putti pettää, eikä missään näy harjottelun tulosta. Heikko puoleni taitaa vaan olla se liian suuri näytön halu. Jos liikaa yrittää näyttää oppimaansa, niin peli vaan sekoittuu entisestään. :-\
-
Olisin voinu rastittaa kaikki, mutta pistin putti ja hermot. Periaattees puttikaan ei petä, koska se on surkeeta aina. Joskus se kuitenkin pettää ja menee 10 metrinen sisään. Nuo hermotkin on vähä niin ja näin, en varsinaisesti hermoo radalla, mutta sellasia akuutteja masentumisia tulee aina silloin tällöin, saattaa kestää loppukiessin tai vaan yhden väylän.
Parhaiten mulle olisi sopinut rastitettavaksi kohta keskittyminen/harkintakyky. Tämä on paha mulla. Siis saatan heittää pahimmassa tapauksessa aivan väärällä kiekolla, tai heittotekniikalla, sen takia että on vaan kova kiire heittää. Ei jaksa kaivaa sitä upsikiekkoa repusta tjms, ei voi 5:ttä sekuntia miettiä mitä tekee ennen kuin avoo. Tämä on varmaan typerintä touhua mitä voi tehdä; siis hankaloittaa tarkoituksella omaa peliään, vaikka on jo muutenkin korviaan myöten suos. Mauno.
-
Eillisen kisan päättävän kierroksen perusteella: putti
On se vaan niin prkleen herkkä laji. Eilen kisoissa ilmestyi täysin uusi ongelma puttiin heti aloitusväylällä. Kiekot alkoivat mennä vasemmalta ohi ja jopa 7m sisältä muutaman kerran niin, että ei edes ketjuihin osunut. Kierroksen aikana tuo sitten sekoitti puttipelini täysin, koska alkoi julma puiminen, että mikä ihme tuon aiheuttaa, kun ne 'yleiset' virheet putissani ovat saaton unohtaminen (= jää lyheksi) tai se, että saatan suorasta linjasta hiukan oikealle (= menee oikealta ohi). Koko alkukauden putti on kuitenkin pääsääntöisesti ollut sillä tasolla varmaa, että ei siihen ole tarvinut kierroksella erikseen keskittyä. Voinut 'vain putata'. Olen pitänyt puttiani sinne 8m asti melko varmana (80% luokkaa)
Kisakierrokseni ryssein sitten tuon takia aika hyvin pystöön, kun 8 puttia alle 7m jäi laittamatta sisään. Koomisinta tässä on se, että edelliset 2 kierrosta meni putin osalta perustasolla. Ei ihme venymisiä, mutta normaalisti sisään... Kämpille päästyäni ja muutaman tunnin levon jälkeen oli pakko lähtä omaan koriin testaamaan, että levesikö kasetti tosiaan näin puhtaasti, vai onko siellä jokin ongelma tekniikassa.
Takapihalla 9m putteja ja ensimmäisestä 20 satsista 9! ohi/vasemmalta sylki ulos, kun ei vain osu! Jumaliste! Sitten alkoikin julma analysointi ja kävin läpi omia 'muistettavia' asiaoita putista. Ponnistus, kiekko suoraan tukijalan yli ja saatto, kaikki ok, mutta ei vain osu. Sittenhän tuo vika löytyi. Olin alkanut ottamaan asennon selvästi viistoon vasemmalle (rintamasuunta) ja, kun puttini on push/spin variaatio niin, että kiekko kulkee täysin suoraa linjaa tukijalan päällä, niin vasemmaltahan tuo ohi menee. Poolikaverihan tuo kisassa jo tokaisikin, että siirrä takajalkaa ja sitä kyllä yritinkin, mutta tukijalka oli jämähtäny väärään paikkaan.
Virheen löydyttä otin asennon joka puttiin rehellisesti alusta asti, niin, että tukijalka on varmasti oikeassa linjassa koriin nähden. Takaraivo vänkäsi tosissaan vastaan, että enemmän vasemmalle, mutta taistelin vastaan :). Nakkelin tämän jälkeen 3 x 40 putin sarjoja 9m matkalta ja sisään meni: 27, 32, 34! Nyt voi sanoa, että sapettaa vain tuplasti enemmän tuo eillisen puttirävellys :P
Nooh, nämä opettaa ja taas on yksi asia lisää muistilistalle, kun puttaillaan. Julman treenimäärän avulla nuo kaikki saanee myös sinne takaraivoon eikä niitä tarvitse erikseen miettiä. Positiivisena asiana voinee pitää sitä, että draivit ja lähestymiset pysyivät kuitenkin pääasiassa kuosissaan vaikka putti häivisikin täysin kierroksen alussa.
-
Heittoalusta.
-
Hermot. Yhden väylän totaalinen epäonnistuminen, sitä kautta pien v...tus päälle ja koko kierros on pilalla...
Ihan kuin tässä nyt osaisi muuten heittää :-\
Mutta joo, äänestän nuppia.
-
Itellä kyllä puttipeli on vielä se mihin pitäs keskittyä ja paljon. En nyt lähde sen enempää spekuloimaan että millaset menee ja mitkä ei, joskus menee 15m ja joskus sitten ei tahdo mennä edes ne 5m.
Joskus tietysti on niitä päiviä että ei oikeen mikään toimi/joku osa-alue ei toimi. Tänä kesänä toki oon sen huomannu (alotin viime kesäkuussa) että ei se oo ihme jos en pysy aina (en ikinä) näiden kavereiden peesissä. Muut toki kierrelly sm-kisoista lähtien kaikkia jo pari vuotta ja itellä tosiaan yks vajaa kesä alla. Tästä myös oon oppinu sen että sen pään on vaa kestettävä se et ei aina ei mee hyvin, joka heitto eikä edes joka toinen ei voi aina onnistua. Tällä taktiikalla kun oon pelannu niin tuloksetkin pysyy tasasempina, esimerkkinä viime viikolla nokian viikkiksissä, eka kiessi 33 (+5) ja toka kiessi viimesessä poolissa 27 (-1).
-
Se sipulihan se on mikä aina pettää.
-
Jos ei pääkoppaa lasketa, niin lähestymiset ja avaukset kapeisiin sekä ei-niin-kapeisiin metsäränneihin.
-
mulla taas pettää OLKApää.. tai siis on jo pettänyt.
-
Draivi ja sen takia sitten pää. :D Hirveen vaikee ainakin itellä päästä takas "peliin" mukaan jos on tullu ihan hirveitä heittoja pari ekaa väylää.
-
Itsellä pettää tasaisuus. Saatan pelata monta väylää tasaisen hyvin ja sitten tulee joku aivan järjetön avaus tai putti. Pahiten silti pettää yleensä putti.
-
Tällä kaudella melkeinpä vähän suunta muuttunut.
Kaikki "metsästä pois" alle 10m neppausheitot tuntuu haukkaavan pahiten. Jos avaus menee metsään niin sieltä tullaan joskus kolmella heitolla takasin väylälle. Löydetään jokainen puunoksa ja käydään rollerilla hakeen vähän vielä syvemmältä vauhtia... Ja tämän jälkeen pettääkin hermot.