Show Posts
This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.
16
Välinekeskustelu / Vs: Kuinka paljon olet käyttänyt rahaa frisbeegolffiin?
« on: 03.01.14 - klo:19:31 »
Reilussa viidessä vuodessa joista pari viimeisintä on ollut aktiivisinta, fyffeä on mennyt
*Kiekkoihin n. 600e, jotain alle 50 lättyä. Suurin osa on tullut vaihdettua tai ostettua käytettynä, mutta jos laskee vaikka keskihinnaksi 13 e niin voidaan olla suurin piirtein lähellä totuutta.
*bägi 20 e, valjaineen, kestänyt alusta saakka. Nyt tosin alkaa olemaan edessä uuden hankinta.
Muu tilpehööri, kengät 60 e on ainoat mitä olen varsinaisesti lajia ajatellen hankkinut, muu on sellaista mikä on ollut entuudestaan ulkoiluharrastuksista, halpaluokkaa kuitenkin. Kumpparit on edelleen paras gore. Gore-texin korvaaja, jos loskassa kahlaa.
Kisamaksuihin, seuran jäsenyyksiin ym. mennyt tähän mennessä jotain alle 200 e. Jatkossa varmaan 150-200e/vuosi. Takaisin on tullut pari voittokiekkoa, arvonnassa kirja ja lasten t-paita.
Bensakuluja ja muuta nyt ei voi oikein laskea, kun suurin osa reissuista on tapahtunut joko porukalla ja kulut hyvin pieniä, tai sitten vaikka kyönisti perheen kesälomareissuun yhdistäen, joten menee siinä siivellä.
Jos laskee vähän yläkanttiin 6 vuotta harrastusta ja 900 kulunkeja, päästään sellaiseen 150/vuosi. Kolmena ekana vuonna kuluja tuli varmaan kyllä viiskyt jöröö kiekoista ja ei muuta. Hyvät kengät ja vedenpitävät ja mukavat tex vaatteet on kyllä sellaiset jotka auttaa pitämään mielen iloisena kosteista keleistä huolimatta.
*Kiekkoihin n. 600e, jotain alle 50 lättyä. Suurin osa on tullut vaihdettua tai ostettua käytettynä, mutta jos laskee vaikka keskihinnaksi 13 e niin voidaan olla suurin piirtein lähellä totuutta.
*bägi 20 e, valjaineen, kestänyt alusta saakka. Nyt tosin alkaa olemaan edessä uuden hankinta.
Muu tilpehööri, kengät 60 e on ainoat mitä olen varsinaisesti lajia ajatellen hankkinut, muu on sellaista mikä on ollut entuudestaan ulkoiluharrastuksista, halpaluokkaa kuitenkin. Kumpparit on edelleen paras gore. Gore-texin korvaaja, jos loskassa kahlaa.
Kisamaksuihin, seuran jäsenyyksiin ym. mennyt tähän mennessä jotain alle 200 e. Jatkossa varmaan 150-200e/vuosi. Takaisin on tullut pari voittokiekkoa, arvonnassa kirja ja lasten t-paita.
Bensakuluja ja muuta nyt ei voi oikein laskea, kun suurin osa reissuista on tapahtunut joko porukalla ja kulut hyvin pieniä, tai sitten vaikka kyönisti perheen kesälomareissuun yhdistäen, joten menee siinä siivellä.
Jos laskee vähän yläkanttiin 6 vuotta harrastusta ja 900 kulunkeja, päästään sellaiseen 150/vuosi. Kolmena ekana vuonna kuluja tuli varmaan kyllä viiskyt jöröö kiekoista ja ei muuta. Hyvät kengät ja vedenpitävät ja mukavat tex vaatteet on kyllä sellaiset jotka auttaa pitämään mielen iloisena kosteista keleistä huolimatta.
17
Treenipäiväkirjat / Vs: Treenilogi J. Hukka
« on: 03.01.14 - klo:19:03 »
Eka kertaa kun Ukin radalla kävi nii oli hiukan hakeminen missä neljä viiva ysi korit oli mut löyty ne sentään.
Joo Ukissa on sama ongelma mikä on varmaan 90% radoista, huonot tai täysin puuttuvat opasteet ensikertalaisille. Ongelmahan korjaantuu itsestään ajan mittaan kun haeskelee kartan kanssa ja käy pari kertaa, mutta jos käy yksin ensikertalaisena, harhailu on turhauttavaa ja jättää huonon maun, oli rata muutoin kuinka hyvä tahansa. Ukissa tekisi kyllä poikaa laittaa ne tiitkin kuntoon, puolitoista kertaa puolitoista metriset kupruilevat kumimatot ei kauheasti houkuta tapailemaan mitään vauhdinottoa. Puskaradiosta on kyllä kuulunut vähän huhuja että parin vuoden sisällä saadaan vakka-suomeen jotakuinkin 48 uutta pelattavaa väylää kolmelle radalle.
Mutta katsotaan miten asiat etenee. Joku kamalan aktiivinen voisi jo alkaa puuhaamaan seuraa laitila-ugi-vehmaa ym. akselille. Harrastajia varmaan on.
18
Treenipäiväkirjat / Vs: Treenilogi J. Hukka
« on: 02.01.14 - klo:21:23 »
2.1.'14
Viime päiväyksen jälkeen on treeni jatkunut tihkusateisissa keleissä. Näillä leveyksillä (Uusikaupunki-Turku) on ihan kaikki radat vielä sulina, joskin huolellla vettyneinä. Jäästä tai edes kuurasta ei ole tietoakaan. Läheisellä urheilukentällä on tullut muutaman kerran heitettyä ihan-tosissaan-treeniä merkkitikkujen ja irtokorin kanssa milloin sade ei ole ollut liian rankkaa, tai tuuli. Kinkunmässyttelyynkin joulun aikaan kyllästyi parissa päivässä ja oli keleistä huolimatta mukava päästä välillä vähän tuulettamaan. Treenit ovat muodostuneet lähinnä lähäri-putteritreenistä alkulämpöinä 30-60m, ja draivitreeniä 100m asti, mikä tuntuu olevan tällä hetkellä ehdoton maksimi. Yleisimmin ne wraithit saa keräillä vähän alle 90 m tikulta.
Luulen että sain pienen ahaa oivalluksen putterien heittämiseen tuossa parisen viikkoa sitten. Koska tuo vedon lähteminen suorana ja ilman että vartalo on edessä, on ollut tähän asti isoin ongelma, luulen että olen vähän takertunutkin siihen niin, että muu osa-alue draivaamisessa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Aikani kokeiltuani miten sitä saisi nätimmän ja suoran linjan puttereilla (magic&woodoo) heitettyä, lopetin aloittamasta vetoa liioitellun takaa, koska siinähän sitä voimaa ei nyt niin älyttömästi tarvita. Vähän lyhyempi veto, ranne vähän rennompana ja loppuheitto terävempänä, näin taisin saada heittoihin paljon enemmän spinniä. Ainakin niin että putterit sekä lentävät huomattavan suoraan ja vakaammin, myös pidemmälle. Sen jälkeen on tullut myös varioitua eri heittolinjoja noilta alle 60m matkoilta ja tuntuu että putterilla on oikeastaan kamalan kiva heittää, se feidaa vähän, ja kun lopetti sen liian voiman kanssa rykimisen, myös toinen ikuisuusongelma -nokka pystyssä lähteminen- korjaantui. Sitä oli kyllä välillä ihan tittidii fiiliksissä joulukuisessa vesisateessa kun oivalsi taas jotain uutta.
Joulun aikaan tuli kierrettyä kertaalleen myös Uudenkaupungin rata, ihan treeninä joka väylälle monta avausta ja niin poispäin. Sekä kuppinuudelien karvissarjan Paimion osakilpailu tapaninpäivänä melkoisessa vesisateessa. Yllättäen pelasin paimiossa varmaan parhaiten mitä koko kesänä, kierrokset par ja yksi yli. Jotenkin olin odottanut pahinta että kun peli ei juuri innosta kesälläkään vesisateessa, mitä se voi olla talvella... Iso tekijä varmaan oli että heitin lähes pelkästään hyvän pidon omaavilla luottokiekoilla avaukset, eli pro tai dx muovilla. Ja kun tuota putterilla heittoa on tullut hinkattua, lähestymisetkin sai lähes poikkeuksetta kupille niin ettei puttia juuri tarvinnut. Ja muilla oli vain huonompi päivä, koska voitin ja otin voittolätyksi kokeiluun P3:sen.
Tuon P3:sen lisäksi lainasin samalla keikalla kaverilta kokeiluun classic rocin mikä oli todella flätti, sekä latituden diamondin. Timangi oli tosin 147g versiota, mutta tuntui olevan aika lähellä valkyrien linjoja. Ja niinhän se olikin kun katsoin kokeilun jälkeen marshall streetin flight guidea http://www.marshallstreetdiscgolf.com/media/flightguide.html
classic roc taas tuntui vähän vakaammalta kuin tällä hetkellä laukussa oleva kc pro roc. Paitsi että siinä oli ehkä enemmän liukua. Välillä paikaltaan heitettynä tuntui että se vain liitää ja liitää kun osuu pientä tuulta alle. Täytyy varmaan alkaa hieromaan kauppoja kun muutenkin tuntui tosi hyvältä.
P3 taas, P2 on ollut pitkään pelkästään treenikäytössä eikä varmaan ikinä kierroksella. Olen kaivannutkin sellaista putteria mitä voisi oikeasti heittää ilman että jää näppeihin kiinni, ja mikä vain tuntuu hyvältä. P3 tuntui olevan kaikkea sitä. Sitä voi oikeasti heittää vauhdilla, sen saa lentämään näillä narukäsillä ja tekniikalla 80 m, se on vakaa ja kestää myös pientä vastatuulta, sen linjat on aika yllätyksettömät, se lentää juuri kuten sitä ajatteleekin heittävänsä. Vaikutti oikein todella todella hyvälle kiekolle pitkästä aikaa. Luulen että näitä on kyllä pakko tilata pari lisää ja ottaa treeniin. Hyvä putteri. Vaikka taitaa oikeasti olla lähes midari, mutta kuitenkin. Varsinkin se ongelma mikä P2:sen kanssa on ollut, että jos heittää kovempaa, jää näppeihin kiinni, poistui. Varmaankin malammasta profiilista johtuen.
Viikonloppuna matkaan taas satakuntaan päin jälkikasvun kanssa, ja vähän kyllä polttelee lähteä heittämään kankaanpään 5tr säästä riippumatta, jos siellä vaikka ois tiit sulat. Viime käynniltä jäi vähän puolinainen kierros kun jäisiltä heittopaikoilta ei aina kunnolla saanut avattua... Jos vaikka joku paikallinen hurja sattuu lukemaan tätä ja haluaa la lähteä aamusella kierrokselle mukaan, voi laittaa yv.
Viime päiväyksen jälkeen on treeni jatkunut tihkusateisissa keleissä. Näillä leveyksillä (Uusikaupunki-Turku) on ihan kaikki radat vielä sulina, joskin huolellla vettyneinä. Jäästä tai edes kuurasta ei ole tietoakaan. Läheisellä urheilukentällä on tullut muutaman kerran heitettyä ihan-tosissaan-treeniä merkkitikkujen ja irtokorin kanssa milloin sade ei ole ollut liian rankkaa, tai tuuli. Kinkunmässyttelyynkin joulun aikaan kyllästyi parissa päivässä ja oli keleistä huolimatta mukava päästä välillä vähän tuulettamaan. Treenit ovat muodostuneet lähinnä lähäri-putteritreenistä alkulämpöinä 30-60m, ja draivitreeniä 100m asti, mikä tuntuu olevan tällä hetkellä ehdoton maksimi. Yleisimmin ne wraithit saa keräillä vähän alle 90 m tikulta.
Luulen että sain pienen ahaa oivalluksen putterien heittämiseen tuossa parisen viikkoa sitten. Koska tuo vedon lähteminen suorana ja ilman että vartalo on edessä, on ollut tähän asti isoin ongelma, luulen että olen vähän takertunutkin siihen niin, että muu osa-alue draivaamisessa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Aikani kokeiltuani miten sitä saisi nätimmän ja suoran linjan puttereilla (magic&woodoo) heitettyä, lopetin aloittamasta vetoa liioitellun takaa, koska siinähän sitä voimaa ei nyt niin älyttömästi tarvita. Vähän lyhyempi veto, ranne vähän rennompana ja loppuheitto terävempänä, näin taisin saada heittoihin paljon enemmän spinniä. Ainakin niin että putterit sekä lentävät huomattavan suoraan ja vakaammin, myös pidemmälle. Sen jälkeen on tullut myös varioitua eri heittolinjoja noilta alle 60m matkoilta ja tuntuu että putterilla on oikeastaan kamalan kiva heittää, se feidaa vähän, ja kun lopetti sen liian voiman kanssa rykimisen, myös toinen ikuisuusongelma -nokka pystyssä lähteminen- korjaantui. Sitä oli kyllä välillä ihan tittidii fiiliksissä joulukuisessa vesisateessa kun oivalsi taas jotain uutta.
Joulun aikaan tuli kierrettyä kertaalleen myös Uudenkaupungin rata, ihan treeninä joka väylälle monta avausta ja niin poispäin. Sekä kuppinuudelien karvissarjan Paimion osakilpailu tapaninpäivänä melkoisessa vesisateessa. Yllättäen pelasin paimiossa varmaan parhaiten mitä koko kesänä, kierrokset par ja yksi yli. Jotenkin olin odottanut pahinta että kun peli ei juuri innosta kesälläkään vesisateessa, mitä se voi olla talvella... Iso tekijä varmaan oli että heitin lähes pelkästään hyvän pidon omaavilla luottokiekoilla avaukset, eli pro tai dx muovilla. Ja kun tuota putterilla heittoa on tullut hinkattua, lähestymisetkin sai lähes poikkeuksetta kupille niin ettei puttia juuri tarvinnut. Ja muilla oli vain huonompi päivä, koska voitin ja otin voittolätyksi kokeiluun P3:sen.
Tuon P3:sen lisäksi lainasin samalla keikalla kaverilta kokeiluun classic rocin mikä oli todella flätti, sekä latituden diamondin. Timangi oli tosin 147g versiota, mutta tuntui olevan aika lähellä valkyrien linjoja. Ja niinhän se olikin kun katsoin kokeilun jälkeen marshall streetin flight guidea http://www.marshallstreetdiscgolf.com/media/flightguide.html
classic roc taas tuntui vähän vakaammalta kuin tällä hetkellä laukussa oleva kc pro roc. Paitsi että siinä oli ehkä enemmän liukua. Välillä paikaltaan heitettynä tuntui että se vain liitää ja liitää kun osuu pientä tuulta alle. Täytyy varmaan alkaa hieromaan kauppoja kun muutenkin tuntui tosi hyvältä.
P3 taas, P2 on ollut pitkään pelkästään treenikäytössä eikä varmaan ikinä kierroksella. Olen kaivannutkin sellaista putteria mitä voisi oikeasti heittää ilman että jää näppeihin kiinni, ja mikä vain tuntuu hyvältä. P3 tuntui olevan kaikkea sitä. Sitä voi oikeasti heittää vauhdilla, sen saa lentämään näillä narukäsillä ja tekniikalla 80 m, se on vakaa ja kestää myös pientä vastatuulta, sen linjat on aika yllätyksettömät, se lentää juuri kuten sitä ajatteleekin heittävänsä. Vaikutti oikein todella todella hyvälle kiekolle pitkästä aikaa. Luulen että näitä on kyllä pakko tilata pari lisää ja ottaa treeniin. Hyvä putteri. Vaikka taitaa oikeasti olla lähes midari, mutta kuitenkin. Varsinkin se ongelma mikä P2:sen kanssa on ollut, että jos heittää kovempaa, jää näppeihin kiinni, poistui. Varmaankin malammasta profiilista johtuen.
Viikonloppuna matkaan taas satakuntaan päin jälkikasvun kanssa, ja vähän kyllä polttelee lähteä heittämään kankaanpään 5tr säästä riippumatta, jos siellä vaikka ois tiit sulat. Viime käynniltä jäi vähän puolinainen kierros kun jäisiltä heittopaikoilta ei aina kunnolla saanut avattua... Jos vaikka joku paikallinen hurja sattuu lukemaan tätä ja haluaa la lähteä aamusella kierrokselle mukaan, voi laittaa yv.
19
Treenipäiväkirjat / Vs: Treenilogi J. Hukka
« on: 17.12.13 - klo:23:02 »
17.12'13
Reilu viikko sitten kävin käytiin kaverin kanssa kiertämässä Lauste. Ilma oli varmaan paras mitä tähän vuodenaikaan voi olla, aste pari pakkasta ja puolipilvistä. Välillä tuli pieni raekuuro, mutta muuten oli kyllä mahti keli. Heitettiin koko kierros bestshottina läpi, mentiin aika verkkaisesti ja puolivälissä pidettiin hyvät tauotkin tuhtien voileipien kera ja juotiin termareista teetä kyytipojaksi. Tuli ajoittain sellainen olo, että ei tämä nyt niin pöllömpää tähänkään vuodenaikaan ole. Koko Lauste oli hyvin pelikelpoinen, tiit oli sulat, paikoin väylillä jokin jäinen kohta, mutta muuten ei valittamista. Oli varmaan leppoisin vapaapäivä kuukauteen. Paikoin puuskittainen tuuli teki vähän jäyniä, mutta muuten heitot meni aika hyvin sinne minne pitikin, pienenä poikkeuksena tietty 8väylä, missä tuli heitettyä pari kertaa ob:n puolelle ja siitä tuplabogi. Vaikka kokonaistulosta ei tarkalleen laskettu, taisi olla jotain +10 luokkaa. Bestinä.
Eli ainakin putissa taas oli parantamista. Vaikka pääsi lähelle, alle 15m päähän puttaamaan paria, monasti se bogi siitä tuli nostettua... Ei se mitään, kun oli niin hauskaa.
Viikonloppuna kävin kotopuolessa satakunnassa ja samalla olin jo etukäteen päättänyt käydä katsomassa uudistettua 5tr rataa kankaanpäässä. Ei ainakaan pahemmin ruuhkaa ollut sunnuntaina radalla, pienessä parisenttisessä lumessa ei jälkiä näkynyt, tuuli vain puhalteli männikössä ja välillä kuului joku korpin raakaisu. Puolivälin jälkeen tosin näkyi laavulle tulleen joku koiravaljakko? porukka, joku pöristeli mönkijällä metsäteitä ja pari hevosta rattaineen ja ratsastajineen meni myös ohi. Että olihan niitä liikkujia, mutta ei ainakaan tuolloin radalla. Alkupään väylät olikin tuttuja, alkuvauhdissa epähuomiossa ja karttaa huonosti katsoen missasin myös väylän 3, enkä enää jaksanut 5:selta lähteä takaisinpäin. Alun väylien tiit oli pitkälti jäässä, parin sentin kerroksen alla. Kohtuu hyvin pysyi silti pystyssä kun päällä oli vähän nihkeää suojalunta. Ainakin parin askeleen verran tosiaan pystyi varovasti ottamaan vauhtia.
Heitin kierroksen aina normisti ensimmäisen avauksen heitosta jatkaen ja niinpoispäin, mutta välillä muutaman treeniheitonkin perään että sai enemmän harjoitteluakin. Alkuun katselin vähän epäuskoisesti ratakarttaa joiltakin väyliltä että joo-o, 250m ja par 5, mitähän tällaisesta nyt voi tulla, triplabogi? tällä keskinkertaisella taitotasolla. Mutta itse asiassa nämä pisimmät väylät oli loppujen lopuksi kaikkein hauskimpia. 170 m par4 väylän 11. tii oli täysin sula männikön alla, ja rohkeninkin heittämään kunnolla vauhdin kanssa. Kuluneella pro valkyriellä hyzerflippinä sain tosi kivan avauksen pieneen alamäkeen ja siitä oli helppo heittää putteri korin alle ja ottaa kierroksen ensimmäinen ja ainoa birdie. Siitä väylästä ainakin jäi hyvät fibat. Tosin avausränni on kyllä niin kapea, että helposti tulee jatkossa varmaan epäonnisesti avattua myös siihen alle 20m m päähän.
Väylällä 12 potkin myös vähän lunta pois tiiltä ja totesin olevan sulaa, kunnon vauhdit ja *hups* 30cm ennen tiin reunaa olikin jäistä ja tennarit kohti taivasta, wraithi jonnekin pöpelikköön. Kylkeä ja polvea vähän vihloi loppukierroksen, mutta ainakin osasin katsoa loppukierroksen koko tiin läpi jään varalta ennenkuin heitin.
Pisimmillä väylillä +250m tosiaan oli näilläkin reilusti alle sadan draivipituuksilla ilman vauhtia ihan hyvät mahkut saada vähintään par. Jäi oikein tosissaan houkuttamaan palaamaan radalle sitten kun väylät on taas (puolen vuoden?) päästä sulia, koska näillä väylillä oli tilaa avata pitemmillekin heitoille. Jäi myöskin vähän sellainen fiilis että on tosiaan hyötyä joillakin väylillä heittää avaus midarilla tai putterilla, ja perään toinen samanlainen niin pääsee pisteille. Ahneelle ja taitavalle tietysti piiiitkä draivi kupin juureen. Voin vain kuvitella miten herkullisia eagleja näiltä par 5 väyliltä voi napata sellaisilla 130m avauksilla. Aikaisemminkin olen tykännyt kankaanpään metsäradasta, ja sama maku jäi nytkin, vaikka tosiaan näin talvikelillä tuli testattua. Ehkä pientä kitinää aiheutti kierroksen loppupäässä 16. väylä joka tuntui vähän täytteeltä ja menevän ihan väärään suuntaan... Mutta kun perään tuli hyvät 170 ja 245m väylät kohti aloituspaikkaa, oli tämä helppo unohtaa.
Viikolla varmaan yhdet puttitreenit ja joulunpyhinä joku ratakierros turun suunnalla, kinkkuvoileipien ja teen kera kesän utube videoiden katselua iltaisin. Siinä varmaan joulun suunnitelmat. Kauhea hinku alkaa olemaan jo heittämään sulalle, aurinkoiselle radalle. Mitenkähän tämän kevään kestää...
Reilu viikko sitten kävin käytiin kaverin kanssa kiertämässä Lauste. Ilma oli varmaan paras mitä tähän vuodenaikaan voi olla, aste pari pakkasta ja puolipilvistä. Välillä tuli pieni raekuuro, mutta muuten oli kyllä mahti keli. Heitettiin koko kierros bestshottina läpi, mentiin aika verkkaisesti ja puolivälissä pidettiin hyvät tauotkin tuhtien voileipien kera ja juotiin termareista teetä kyytipojaksi. Tuli ajoittain sellainen olo, että ei tämä nyt niin pöllömpää tähänkään vuodenaikaan ole. Koko Lauste oli hyvin pelikelpoinen, tiit oli sulat, paikoin väylillä jokin jäinen kohta, mutta muuten ei valittamista. Oli varmaan leppoisin vapaapäivä kuukauteen. Paikoin puuskittainen tuuli teki vähän jäyniä, mutta muuten heitot meni aika hyvin sinne minne pitikin, pienenä poikkeuksena tietty 8väylä, missä tuli heitettyä pari kertaa ob:n puolelle ja siitä tuplabogi. Vaikka kokonaistulosta ei tarkalleen laskettu, taisi olla jotain +10 luokkaa. Bestinä.
Eli ainakin putissa taas oli parantamista. Vaikka pääsi lähelle, alle 15m päähän puttaamaan paria, monasti se bogi siitä tuli nostettua... Ei se mitään, kun oli niin hauskaa.Viikonloppuna kävin kotopuolessa satakunnassa ja samalla olin jo etukäteen päättänyt käydä katsomassa uudistettua 5tr rataa kankaanpäässä. Ei ainakaan pahemmin ruuhkaa ollut sunnuntaina radalla, pienessä parisenttisessä lumessa ei jälkiä näkynyt, tuuli vain puhalteli männikössä ja välillä kuului joku korpin raakaisu. Puolivälin jälkeen tosin näkyi laavulle tulleen joku koiravaljakko? porukka, joku pöristeli mönkijällä metsäteitä ja pari hevosta rattaineen ja ratsastajineen meni myös ohi. Että olihan niitä liikkujia, mutta ei ainakaan tuolloin radalla. Alkupään väylät olikin tuttuja, alkuvauhdissa epähuomiossa ja karttaa huonosti katsoen missasin myös väylän 3, enkä enää jaksanut 5:selta lähteä takaisinpäin. Alun väylien tiit oli pitkälti jäässä, parin sentin kerroksen alla. Kohtuu hyvin pysyi silti pystyssä kun päällä oli vähän nihkeää suojalunta. Ainakin parin askeleen verran tosiaan pystyi varovasti ottamaan vauhtia.
Heitin kierroksen aina normisti ensimmäisen avauksen heitosta jatkaen ja niinpoispäin, mutta välillä muutaman treeniheitonkin perään että sai enemmän harjoitteluakin. Alkuun katselin vähän epäuskoisesti ratakarttaa joiltakin väyliltä että joo-o, 250m ja par 5, mitähän tällaisesta nyt voi tulla, triplabogi? tällä keskinkertaisella taitotasolla. Mutta itse asiassa nämä pisimmät väylät oli loppujen lopuksi kaikkein hauskimpia. 170 m par4 väylän 11. tii oli täysin sula männikön alla, ja rohkeninkin heittämään kunnolla vauhdin kanssa. Kuluneella pro valkyriellä hyzerflippinä sain tosi kivan avauksen pieneen alamäkeen ja siitä oli helppo heittää putteri korin alle ja ottaa kierroksen ensimmäinen ja ainoa birdie. Siitä väylästä ainakin jäi hyvät fibat. Tosin avausränni on kyllä niin kapea, että helposti tulee jatkossa varmaan epäonnisesti avattua myös siihen alle 20m m päähän.
Väylällä 12 potkin myös vähän lunta pois tiiltä ja totesin olevan sulaa, kunnon vauhdit ja *hups* 30cm ennen tiin reunaa olikin jäistä ja tennarit kohti taivasta, wraithi jonnekin pöpelikköön. Kylkeä ja polvea vähän vihloi loppukierroksen, mutta ainakin osasin katsoa loppukierroksen koko tiin läpi jään varalta ennenkuin heitin.
Pisimmillä väylillä +250m tosiaan oli näilläkin reilusti alle sadan draivipituuksilla ilman vauhtia ihan hyvät mahkut saada vähintään par. Jäi oikein tosissaan houkuttamaan palaamaan radalle sitten kun väylät on taas (puolen vuoden?) päästä sulia, koska näillä väylillä oli tilaa avata pitemmillekin heitoille. Jäi myöskin vähän sellainen fiilis että on tosiaan hyötyä joillakin väylillä heittää avaus midarilla tai putterilla, ja perään toinen samanlainen niin pääsee pisteille. Ahneelle ja taitavalle tietysti piiiitkä draivi kupin juureen. Voin vain kuvitella miten herkullisia eagleja näiltä par 5 väyliltä voi napata sellaisilla 130m avauksilla. Aikaisemminkin olen tykännyt kankaanpään metsäradasta, ja sama maku jäi nytkin, vaikka tosiaan näin talvikelillä tuli testattua. Ehkä pientä kitinää aiheutti kierroksen loppupäässä 16. väylä joka tuntui vähän täytteeltä ja menevän ihan väärään suuntaan... Mutta kun perään tuli hyvät 170 ja 245m väylät kohti aloituspaikkaa, oli tämä helppo unohtaa.
Viikolla varmaan yhdet puttitreenit ja joulunpyhinä joku ratakierros turun suunnalla, kinkkuvoileipien ja teen kera kesän utube videoiden katselua iltaisin. Siinä varmaan joulun suunnitelmat. Kauhea hinku alkaa olemaan jo heittämään sulalle, aurinkoiselle radalle. Mitenkähän tämän kevään kestää...
20
Treenipäiväkirjat / Vs: Treenilogi J. Hukka
« on: 27.11.13 - klo:21:05 »
27.11.'13
On vierähtänyt jonkin aikaa siitä kun viimeksi treenipäivyriä on tullut päivitettyä. Mutta on tässä lajin parissa puuhailtu viime kerran jälkeen, vaikka syyskuun alussa alkoi tuntumaan siltä että voisi kai sitä pitää vähän talvitaukoakin. Mutta sepä ei kestänytkään kauan, koska parin viikon tauon jälkeen alkoi taas hinkuamaan heittelemään kun kelit pysyivät mukavina. Sen jälkeen on tullut harjoiteltua pari kertaa viikossa puttia ja lähäreitä lähinnä ja kerran viikossa kierrettyä joku Turun alueen rata. Lisäksi aloitin vetämään minikarvissarjaa kaveriporukalle, kerran kuussa kisataan kiekkopalkinnosta tasoitusten kanssa, ja maaliskuussa sarjan voittajalle jotain mukavaa. Sitten on alkamassa vielä Frogsien oma karvissarja, niin että näillä tekosyillä sitä saa ainakin pari kertaa kuussa kammettua itsensä radalle talvellakin. Harjoittelun välissä olen myös perehtynyt ratasuunnitteluun ja katsellut ratoja vähän siitäkin näkökulmasta, kun tuo oman kylän rata on vielä työn alla. Viimeksi tutustuin aika hyvään listaan jenkkilän radoista, missä on mukavasti kuviakin. Mielenkiintoista nähdä miten eri tavoin sitä onkaan tehty ratoja aina opasteista lähtien.
Tämän ”kesän” varsinaiset viimeiset kisat heitin Karjaalla kodin tavaratalo openissa syyskuun puolella. Ne nyt meni silleen… Omalla tasolla taas. Putti oli ainakin tuolloin (taas) hakusessa ja toisella kierroksella mokasin oikein huolella heittämällä kaksi samanlaista forelähäriä ob:lle ennen koria, väylä 14 ja triplabogi. Sijoitus 15/18. Rata oli oikein jees, tai ainakin puisto-osuus. Pieneen alamäkeen siistiksi hoidetulla nurmikentällä oli kiva heitellä, jokikin toi visuaalisesti oman lisänsä. Metsän puolen väyliä 6-10 vähän paikoin leimasi tunne siitä että samanlaisia väyliä on mahdutettu pienelle metsäkaistaleelle, ensin toisinpäin, ja sitten taas takaisin peilikuvana. Parhaimmillaan väylien välillä oli vain muutama metri pusikkoa. Lisäksi alle kymmenen metrin päästä korista saattoi olla jumalaton risuläjä, josta oli mukava putata jos sinne osui. Ja tietenkin osui. =) Se niistä rata ja kisarutinoista, kokonaisuus oli kuitenkin hyvinkin plussan puolella.
Mitäs muuta sitten… Putti on muotoutunut kesän mittaan parempaan suuntaan. Koko viime talvi tuli harjoiteltua aika voimakkaan spinputin tyylistä, ja sitten toukokuun alussa Tapanoten puttiklinikan jälkeen sitä ymmärsi että kyllä siihen tarvitaan myös jalkatyötä tarkkuuden vuoksi. Koko alkukesä meni sitten vähän kahden vaiheilla, sitä puttasi niin kuin oli tottunut, mutta välillä kokeili jo siten kuin opastusta sai. Ja nyt loppuvuonna on jo mennyt koko ajan parempaan suuntaan, tarkkuus ei uudellakaan tyylillä hajoile enää niin paljon. Mutta pitemmillä 20+ matkoilla puttaan edelleen omalla tekniikalla, se kun tuntuu toimivan näillä etäisyyksillä ihan hyvin. Jos nyt vaikka talvella saisi pidettyä vähän tuntumaa yllä niin siitä on sitten keväällä hyvä jatkaa.
Kiekkolaukussa oli pari vuotta sitten 90% draivereita, pari midaria ja putteri, midareita heitin jos oli sellainen paikka ettei muuta keksinyt, ja putteri oli tietysti puttaamiseen. Tänä syksynä sitä on innostunut enemmän harjoittelemaan puttereilla ja midareilla, jo ihan lähestymisten tarkkuuttakin parantaakseen.
Tällä hetkellä niistä reilusta kolmestakymmenestä kiekosta mitä harjoittelussa käytän, 15 on midareita ja puttereita. Varsinaisella kierroksella mukana on nykyään pari putteria ja neljä vähän erilaista midaria. Latituden fuse oli jonkin aikaa syrjässä, mutta varsinkin tänä syksynä siihen on tykästynyt taas enemmän. Vähän tuulelle herkkähän se on, mutta joissain kohdin kun tarvitsee ihan piiikkuisen ylikääntävää heittoa ilman loppufeidiä, niin fuse toimii juuri siihen. Ja tietty rauhallisilla vedoilla sillä saa myös todella suoria heittoja, edelleen ilman loppufeidiä. Roc on tietysti sopivan kuluneena mainio, samoin spider. Atlas tuntuu myös mukavalta, mutta melko harvoin sitä tulee vielä käytettyä. Veikkaan että pakkaskeleillä siitä tulee suositumpi, kun pehmeämmästä reunasta saa pitävämmän otteen. Varsinaista suosikkia heittoputteriksi ei ole muotoutunut, vaikka voodoota ja p2:sta toisinaan siihen käytän.
Draivereista laukku on vähän karsiutunut eri muottien suhteen, sen sijaan joistakin luottokiekoista alkaa olemaan ainakin paria eli kuluneisuusastetta ja eri muovilaaduilla. Varsinkin valkyriestä on tullut aika lemppari sekä rystylle että forelle. Tietysti tulee aina kokeiltua jotain uutta, viimeksi avenger ss on ollut sellainen tänä kesänä, että on jäänyt laukkuun käyttöön.
Sellaisen seikan olen tänä syksynä tiedostanut, että aikaisemmin vähän dissailinkin helpompia ratoja ja alle 70m väyliä kun hain enemmän haastetta ja sitä että saa pidemmälle draiville käyttöä. Nyt sen sijaan näen nuo ”aloittelijaystävälliset” radat myöskin mielenkiintoisina, koska niissä saa nimenomaan harjoiteltua noita lähestymisiä, puttereilla ja midareilla heittämistä. Yhtä käyttökelpoisiahan nämä lähestymisheitot ovat silloin kun heitetään 150 m par4 väyliä, kuin sitten juuri näillä 60 m par kolmosissakin. Yksi ehdoton suosikki missä on tullut treenailtua, on Turun Pansion rata. Sen aloittelijaystävällisyydestä nyt voidaan olla montaa mieltä, mutta omasta mielestä siinä on onnistuttu erinomaisesti tekemään todella monipuolista ja tarkkaa heittorepertuaaria vaativa rata, jossa keskipituus väylillä on varmaankin liki 60m.
Itse heittäminen on tällä hetkellä hauskempaa kuin koskaan. Kun heittovalikoima on laajentunut, sitä näkee tutumpiakin ratoja vähän eri tavalla. Tulee kokeiltua ja myös harjoiteltua enemmän kun aina ei tarvitse hakea sitä samaa heittolinjaa rystyltä ja toisinpäin forelta, vaan molemmilta puolilta saa kaikennäköistä mutkaa aikaiseksi. Samoin tututkin ja kunnolla kulutetutkin kiekot ovat tulleet eri tavoilla käyttöön. Esimerkiksi kulunut pro valkyrie, mitä käytin aikaisemmin vain ja ainoastaan rystypuolelta, onkin osoittautunut toimivaksi forekiekoksi joihinkin tilanteisiin. Hajontaahan tässä suorittamisessa vielä on jumalattomasti, välillä toimii putti, välillä fore ja välillä ei mikään. Mutta hauskaa on, kaikkea harjoitellaan ja uusiin kiekkohin ja ratoihin tutustutaan. Niin että mikäs tässä.
On vierähtänyt jonkin aikaa siitä kun viimeksi treenipäivyriä on tullut päivitettyä. Mutta on tässä lajin parissa puuhailtu viime kerran jälkeen, vaikka syyskuun alussa alkoi tuntumaan siltä että voisi kai sitä pitää vähän talvitaukoakin. Mutta sepä ei kestänytkään kauan, koska parin viikon tauon jälkeen alkoi taas hinkuamaan heittelemään kun kelit pysyivät mukavina. Sen jälkeen on tullut harjoiteltua pari kertaa viikossa puttia ja lähäreitä lähinnä ja kerran viikossa kierrettyä joku Turun alueen rata. Lisäksi aloitin vetämään minikarvissarjaa kaveriporukalle, kerran kuussa kisataan kiekkopalkinnosta tasoitusten kanssa, ja maaliskuussa sarjan voittajalle jotain mukavaa. Sitten on alkamassa vielä Frogsien oma karvissarja, niin että näillä tekosyillä sitä saa ainakin pari kertaa kuussa kammettua itsensä radalle talvellakin. Harjoittelun välissä olen myös perehtynyt ratasuunnitteluun ja katsellut ratoja vähän siitäkin näkökulmasta, kun tuo oman kylän rata on vielä työn alla. Viimeksi tutustuin aika hyvään listaan jenkkilän radoista, missä on mukavasti kuviakin. Mielenkiintoista nähdä miten eri tavoin sitä onkaan tehty ratoja aina opasteista lähtien.
Tämän ”kesän” varsinaiset viimeiset kisat heitin Karjaalla kodin tavaratalo openissa syyskuun puolella. Ne nyt meni silleen… Omalla tasolla taas. Putti oli ainakin tuolloin (taas) hakusessa ja toisella kierroksella mokasin oikein huolella heittämällä kaksi samanlaista forelähäriä ob:lle ennen koria, väylä 14 ja triplabogi. Sijoitus 15/18. Rata oli oikein jees, tai ainakin puisto-osuus. Pieneen alamäkeen siistiksi hoidetulla nurmikentällä oli kiva heitellä, jokikin toi visuaalisesti oman lisänsä. Metsän puolen väyliä 6-10 vähän paikoin leimasi tunne siitä että samanlaisia väyliä on mahdutettu pienelle metsäkaistaleelle, ensin toisinpäin, ja sitten taas takaisin peilikuvana. Parhaimmillaan väylien välillä oli vain muutama metri pusikkoa. Lisäksi alle kymmenen metrin päästä korista saattoi olla jumalaton risuläjä, josta oli mukava putata jos sinne osui. Ja tietenkin osui. =) Se niistä rata ja kisarutinoista, kokonaisuus oli kuitenkin hyvinkin plussan puolella.
Mitäs muuta sitten… Putti on muotoutunut kesän mittaan parempaan suuntaan. Koko viime talvi tuli harjoiteltua aika voimakkaan spinputin tyylistä, ja sitten toukokuun alussa Tapanoten puttiklinikan jälkeen sitä ymmärsi että kyllä siihen tarvitaan myös jalkatyötä tarkkuuden vuoksi. Koko alkukesä meni sitten vähän kahden vaiheilla, sitä puttasi niin kuin oli tottunut, mutta välillä kokeili jo siten kuin opastusta sai. Ja nyt loppuvuonna on jo mennyt koko ajan parempaan suuntaan, tarkkuus ei uudellakaan tyylillä hajoile enää niin paljon. Mutta pitemmillä 20+ matkoilla puttaan edelleen omalla tekniikalla, se kun tuntuu toimivan näillä etäisyyksillä ihan hyvin. Jos nyt vaikka talvella saisi pidettyä vähän tuntumaa yllä niin siitä on sitten keväällä hyvä jatkaa.
Kiekkolaukussa oli pari vuotta sitten 90% draivereita, pari midaria ja putteri, midareita heitin jos oli sellainen paikka ettei muuta keksinyt, ja putteri oli tietysti puttaamiseen. Tänä syksynä sitä on innostunut enemmän harjoittelemaan puttereilla ja midareilla, jo ihan lähestymisten tarkkuuttakin parantaakseen.
Tällä hetkellä niistä reilusta kolmestakymmenestä kiekosta mitä harjoittelussa käytän, 15 on midareita ja puttereita. Varsinaisella kierroksella mukana on nykyään pari putteria ja neljä vähän erilaista midaria. Latituden fuse oli jonkin aikaa syrjässä, mutta varsinkin tänä syksynä siihen on tykästynyt taas enemmän. Vähän tuulelle herkkähän se on, mutta joissain kohdin kun tarvitsee ihan piiikkuisen ylikääntävää heittoa ilman loppufeidiä, niin fuse toimii juuri siihen. Ja tietty rauhallisilla vedoilla sillä saa myös todella suoria heittoja, edelleen ilman loppufeidiä. Roc on tietysti sopivan kuluneena mainio, samoin spider. Atlas tuntuu myös mukavalta, mutta melko harvoin sitä tulee vielä käytettyä. Veikkaan että pakkaskeleillä siitä tulee suositumpi, kun pehmeämmästä reunasta saa pitävämmän otteen. Varsinaista suosikkia heittoputteriksi ei ole muotoutunut, vaikka voodoota ja p2:sta toisinaan siihen käytän.
Draivereista laukku on vähän karsiutunut eri muottien suhteen, sen sijaan joistakin luottokiekoista alkaa olemaan ainakin paria eli kuluneisuusastetta ja eri muovilaaduilla. Varsinkin valkyriestä on tullut aika lemppari sekä rystylle että forelle. Tietysti tulee aina kokeiltua jotain uutta, viimeksi avenger ss on ollut sellainen tänä kesänä, että on jäänyt laukkuun käyttöön.
Sellaisen seikan olen tänä syksynä tiedostanut, että aikaisemmin vähän dissailinkin helpompia ratoja ja alle 70m väyliä kun hain enemmän haastetta ja sitä että saa pidemmälle draiville käyttöä. Nyt sen sijaan näen nuo ”aloittelijaystävälliset” radat myöskin mielenkiintoisina, koska niissä saa nimenomaan harjoiteltua noita lähestymisiä, puttereilla ja midareilla heittämistä. Yhtä käyttökelpoisiahan nämä lähestymisheitot ovat silloin kun heitetään 150 m par4 väyliä, kuin sitten juuri näillä 60 m par kolmosissakin. Yksi ehdoton suosikki missä on tullut treenailtua, on Turun Pansion rata. Sen aloittelijaystävällisyydestä nyt voidaan olla montaa mieltä, mutta omasta mielestä siinä on onnistuttu erinomaisesti tekemään todella monipuolista ja tarkkaa heittorepertuaaria vaativa rata, jossa keskipituus väylillä on varmaankin liki 60m.
Itse heittäminen on tällä hetkellä hauskempaa kuin koskaan. Kun heittovalikoima on laajentunut, sitä näkee tutumpiakin ratoja vähän eri tavalla. Tulee kokeiltua ja myös harjoiteltua enemmän kun aina ei tarvitse hakea sitä samaa heittolinjaa rystyltä ja toisinpäin forelta, vaan molemmilta puolilta saa kaikennäköistä mutkaa aikaiseksi. Samoin tututkin ja kunnolla kulutetutkin kiekot ovat tulleet eri tavoilla käyttöön. Esimerkiksi kulunut pro valkyrie, mitä käytin aikaisemmin vain ja ainoastaan rystypuolelta, onkin osoittautunut toimivaksi forekiekoksi joihinkin tilanteisiin. Hajontaahan tässä suorittamisessa vielä on jumalattomasti, välillä toimii putti, välillä fore ja välillä ei mikään. Mutta hauskaa on, kaikkea harjoitellaan ja uusiin kiekkohin ja ratoihin tutustutaan. Niin että mikäs tässä.
21
Treenipäiväkirjat / Vs: Treenilogi J. Hukka
« on: 27.08.13 - klo:19:39 »
27.8.'13
Viime päivityksen jälkeen...
Frogsien tournamentissa Harjattulassa 3x kierrosta, parhaassa taisi olla 6 bördiä ja yhteensä 55, jos en väärin muista. Mutta ei riittänyt voittoon.
Viime viikolla kävin Paraisilla, edellisestä käynnistä onkin sellaiset viitisen vuotta aikaa. Oli hieman muuttunut. Poissa oli muistojen kamalat ryteiköt ja varsinkin liejuinen ja osmankäämiä puskeva lampi joka nieli kiekkoja. Tilalla oli trimmattu nurmikko, haastavat ja mielenkiintoiset väylät, supersiisti lammikko ja mikäs siinä, ilta-auringon paistaessa heitellessä. Oli kyllä hyvä rata, nykyisin. Varsinkin pari väylää kanavan reunassa ja ensimmäinen väylä olivat suosikkejani. Pari kierrosta tasan par tuloksella. Oli mukavaa, täällä täytyy käydä useamminkin.
Huomenna työpaikan liikunta-iltapäivä, saatiin mukavat 50 osallistujaa tutustumaan kiekkoilun saloihin. Toivottavasti mukaan lähtee uusia harrastajia, kun joukossa oli kymmenkunta naistakin.
Muutoin on ollut aika hiljaista kiekkoilutreenien kanssa, pikkuhiljaa pitäisi alkaa käymään kamppailutreeneissäkin... Mutta kun ulkona on vielä niin kivat ilmat!
Taidan taaskin vaihtaa torstaina mätkispotkistreenit pariin kierrokseen Paimiossa.
Paikallinen ratahanke eteni jo mukavasti, mutta sitten yllättäen jo lupautuneet maanomistajat vetäytyivät hankkeesta, kaikki. Ilmeisesti joku on käynyt pelottelemassa tai muuten vähän informoimassa, miten siellä radalla on sammaleet potkittu nurin... Tiedä häntä. Joka tapauksessa ei jääty tuleen makaamaan vaan aletaan touhuamaan rataa kaupungin maille, jos sieltä luvat saadaan, ja uskoisin että saadaan. Sitten vain taas väyliä suunnittelemaan, uudestaan.
Viime päivityksen jälkeen...
Frogsien tournamentissa Harjattulassa 3x kierrosta, parhaassa taisi olla 6 bördiä ja yhteensä 55, jos en väärin muista. Mutta ei riittänyt voittoon.
Viime viikolla kävin Paraisilla, edellisestä käynnistä onkin sellaiset viitisen vuotta aikaa. Oli hieman muuttunut. Poissa oli muistojen kamalat ryteiköt ja varsinkin liejuinen ja osmankäämiä puskeva lampi joka nieli kiekkoja. Tilalla oli trimmattu nurmikko, haastavat ja mielenkiintoiset väylät, supersiisti lammikko ja mikäs siinä, ilta-auringon paistaessa heitellessä. Oli kyllä hyvä rata, nykyisin. Varsinkin pari väylää kanavan reunassa ja ensimmäinen väylä olivat suosikkejani. Pari kierrosta tasan par tuloksella. Oli mukavaa, täällä täytyy käydä useamminkin.
Huomenna työpaikan liikunta-iltapäivä, saatiin mukavat 50 osallistujaa tutustumaan kiekkoilun saloihin. Toivottavasti mukaan lähtee uusia harrastajia, kun joukossa oli kymmenkunta naistakin.
Muutoin on ollut aika hiljaista kiekkoilutreenien kanssa, pikkuhiljaa pitäisi alkaa käymään kamppailutreeneissäkin... Mutta kun ulkona on vielä niin kivat ilmat!
Taidan taaskin vaihtaa torstaina mätkispotkistreenit pariin kierrokseen Paimiossa.Paikallinen ratahanke eteni jo mukavasti, mutta sitten yllättäen jo lupautuneet maanomistajat vetäytyivät hankkeesta, kaikki. Ilmeisesti joku on käynyt pelottelemassa tai muuten vähän informoimassa, miten siellä radalla on sammaleet potkittu nurin... Tiedä häntä. Joka tapauksessa ei jääty tuleen makaamaan vaan aletaan touhuamaan rataa kaupungin maille, jos sieltä luvat saadaan, ja uskoisin että saadaan. Sitten vain taas väyliä suunnittelemaan, uudestaan.
22
Frisbeegolf / Uuden radan suunnittelu
« on: 20.08.13 - klo:21:29 »
Mitkä ovat ne pahimmat sudenkuopat mihin olette törmänneet kun olette menneet ensimmäistä kertaa jollekin radalle heittämään? Kökkö väyläsuunnittelu, maasto, opasteet jne...
Ja myös toisinpäin, kun olette menneet uudelle radalle, mistä syntyy erityisesti hyvä fiilis ja halu tulla pelaamaan uudestaan?
Ja te jotka olette jo olleet mukana tekemässä suunnittelutyötä, mihin olette kiinnittäneet väyläsuunnittelussa huomiota omalla kohdallanne?
Itselle avautui yllättäen tilaisuus olla mukana tekemässä uutta rataa ja koetan omalta osaltani tietenkin tehdä parhaani onnistuneen lopputuloksen puolesta. Kaikki lisätieto aiheesta otetaan sulatettavaksi.
Ja myös toisinpäin, kun olette menneet uudelle radalle, mistä syntyy erityisesti hyvä fiilis ja halu tulla pelaamaan uudestaan?
Ja te jotka olette jo olleet mukana tekemässä suunnittelutyötä, mihin olette kiinnittäneet väyläsuunnittelussa huomiota omalla kohdallanne?
Itselle avautui yllättäen tilaisuus olla mukana tekemässä uutta rataa ja koetan omalta osaltani tietenkin tehdä parhaani onnistuneen lopputuloksen puolesta. Kaikki lisätieto aiheesta otetaan sulatettavaksi.
23
Treenipäiväkirjat / Vs: Treenilogi J. Hukka
« on: 14.08.13 - klo:20:53 »
14.8.'13
Viime päivityksen jälkeen tuli pari kertaa testailtua kentällä Bossia ja Destroyeriä, jälkimmäinen tuntui jopa hieman kiikkerältä, mihin löytyi selityskin. Sen verran harvoin tulee kaupasta osteltua kiekkoja, että en huomannut vilkaista painoa, mikä oli 150g... No, mutta molemmat tuntuivat ihan hyviltä ja Boss varsinkin, eikä ollutkaan niin hirveä jyrä kuin aavistelin. Dx muovi tietty lienee vähän alivakaampi muutenkin. Parhaimmillaan sain vähän yli 100m pituuksia, mikä tuntui mukavalta.
Kävin tällä viikolla taas Raision budgetsportissa, ja nyt katsoin tarkemmin noita Westsiden hintojakin. Vip muovilla oli hintaa 18.90, ja tournament 21,90. Siis wtf?! Tuota voisi sanoa jo riistohinnoitteluksi! Eip todellakaan mikään budjettikauppa noilla hinnoitteluilla.
Tallustellessani ulos liikkeestä huomasin kassalla kärryn missä oli läjä vielä hinnoittelemattomia kiekkoja juuri tulleena. Siinä oli Atlasta ja Starlite muovilla Wraithteja. Ja taas siinä kahdenkympin hinnassa. Ja hetken hypisteltyäni oli pakko ostaa sitten limenvihreä Atlas pinkillä reunuksella kun oli niin nätti. Ja riistohintainen. Kokeiluun.
Viikkokisat tuli heitettyä viime viikolla Lausteella, ja keli oli todella kostea, reilusti yli parikymmentä lämmintä ja välillä ropsautti pienen sateen. Kiekot tuntuivat jäävän varsinkin forella näppeihin, ja ensimmäistä kertaa sitä mietti mahtaisikohan juuri tuollaisessa kelissä olla käyttöä birdie bagille, vaikka aika hifistelyksi sellainen meneekin. Heitin +14, mikä taisi olla parhaiten tänä vuonna lausteella. Mahdollista olisi ollut pelata paremminkin, yhdelläkin metsäväylällä tuli pelkästään 4 plussaa, fore ensin metikköön heti avauksella ja sitten vielä parit puttirallit päälle. Näitä synkkiä hetkiä lukuun ottamatta olin varsin tyytyväinen kokonaisuuteen, koska en mikään sadekelin pelaaja ole. Varsinkin avaukset olivat aika kohdillaan ja varsinkin annukat juuri hankitulla ävengerillä onnistuivat. Sain ensmäistä kertaa alituksenkin 19 väylällä, ja juuri nuo avausheittoihin tänä kesänä tulleet lisämetrit oli lähinnä syynä. Putti oli kokonaisuutena ihan kamalaa, siitä ei voi sanoa muuta.
Tällä viikolla mennyt lähinnä huilaillessa kun selkä on alkanut taas prakailemaan. Relaxanttia ja kipulääkekuuria ja pientä jumppaa niin paljon kun on pystynyt tekemään. Tänään tuntui jo niin hyvältä liikkuminen että otin uuden Atlaksen mukaan kentälle kun mentiin lasten kanssa harjoittelemaan polkupyörällä ajoa. Muutaman testiheiton perusteella, tuntui ihan hyvälle. Varsinkin käteen tuntui sopivalta tuollainen vähän matalampi rimmi. Ominaisuuksista muuten en nyt päässyt täysin jyvälle, muutaman puolitehoisen heiton perusteella. Tuntui olevan vakaudeltaan jotakuinkin spiderin luokkaa, mutta liitoa oli vähän roc maisesti enemmän. Ihan hyvä. Täytyy heitellä lisää. (Ja sietääkin jäädä laukkuun siihen hintaan...)
Huomenna jos paikat kestää ja olo on kohtuullinen, pitäisi heittää Frogsien tournament Harjattulasassa, kolme kierrosta. Toivotaan että kestää, ja lähinnä sitä että putti kulkee.
Niiiiin joo, ja sitten tuli tuossa yksi päivä naapuri kolkuttelemaan oven taakse, oli koukuttanut itsensä tänä kesänä lajiin. Ja oli alkanut miettimään muutaman paikkakuntalaisen kanssa jos sitä rataa saisi kylälle. Ja nyt puuhataan porukalla ihan tosissaan 9-12 väyläistä rataa tuohon parin kilsan päähän. Monen näköistä valmistelua, koetan omalta osaltani olla välttämässä niitä virheitä, joihin joillakin kierretyillä radoilla on törmännyt. Mutta huikeeta. Viime viikolla en tiennyt vielä mitään, ja nyt on väyläsuunnittelu täysillä päällä...
Firman liikunta-iltapäiväänkin sain myytyä paketin rispiigolffiin tutustumista, ilmeisesti jotain luokkaa 30henkeä max koetetaan saada kasaan ja esittely tilataan 7K:lta. Itse pääsen leppoisasti sitten työajalla harrastelemaan, mikäs sen mukavempaa. Että onhan tässä tapahtunut itse asiassa yhtä sun toista viime viikkoina lajin parissa.
Viime päivityksen jälkeen tuli pari kertaa testailtua kentällä Bossia ja Destroyeriä, jälkimmäinen tuntui jopa hieman kiikkerältä, mihin löytyi selityskin. Sen verran harvoin tulee kaupasta osteltua kiekkoja, että en huomannut vilkaista painoa, mikä oli 150g... No, mutta molemmat tuntuivat ihan hyviltä ja Boss varsinkin, eikä ollutkaan niin hirveä jyrä kuin aavistelin. Dx muovi tietty lienee vähän alivakaampi muutenkin. Parhaimmillaan sain vähän yli 100m pituuksia, mikä tuntui mukavalta.
Kävin tällä viikolla taas Raision budgetsportissa, ja nyt katsoin tarkemmin noita Westsiden hintojakin. Vip muovilla oli hintaa 18.90, ja tournament 21,90. Siis wtf?! Tuota voisi sanoa jo riistohinnoitteluksi! Eip todellakaan mikään budjettikauppa noilla hinnoitteluilla.
Tallustellessani ulos liikkeestä huomasin kassalla kärryn missä oli läjä vielä hinnoittelemattomia kiekkoja juuri tulleena. Siinä oli Atlasta ja Starlite muovilla Wraithteja. Ja taas siinä kahdenkympin hinnassa. Ja hetken hypisteltyäni oli pakko ostaa sitten limenvihreä Atlas pinkillä reunuksella kun oli niin nätti. Ja riistohintainen. Kokeiluun.
Viikkokisat tuli heitettyä viime viikolla Lausteella, ja keli oli todella kostea, reilusti yli parikymmentä lämmintä ja välillä ropsautti pienen sateen. Kiekot tuntuivat jäävän varsinkin forella näppeihin, ja ensimmäistä kertaa sitä mietti mahtaisikohan juuri tuollaisessa kelissä olla käyttöä birdie bagille, vaikka aika hifistelyksi sellainen meneekin. Heitin +14, mikä taisi olla parhaiten tänä vuonna lausteella. Mahdollista olisi ollut pelata paremminkin, yhdelläkin metsäväylällä tuli pelkästään 4 plussaa, fore ensin metikköön heti avauksella ja sitten vielä parit puttirallit päälle. Näitä synkkiä hetkiä lukuun ottamatta olin varsin tyytyväinen kokonaisuuteen, koska en mikään sadekelin pelaaja ole. Varsinkin avaukset olivat aika kohdillaan ja varsinkin annukat juuri hankitulla ävengerillä onnistuivat. Sain ensmäistä kertaa alituksenkin 19 väylällä, ja juuri nuo avausheittoihin tänä kesänä tulleet lisämetrit oli lähinnä syynä. Putti oli kokonaisuutena ihan kamalaa, siitä ei voi sanoa muuta.
Tällä viikolla mennyt lähinnä huilaillessa kun selkä on alkanut taas prakailemaan. Relaxanttia ja kipulääkekuuria ja pientä jumppaa niin paljon kun on pystynyt tekemään. Tänään tuntui jo niin hyvältä liikkuminen että otin uuden Atlaksen mukaan kentälle kun mentiin lasten kanssa harjoittelemaan polkupyörällä ajoa. Muutaman testiheiton perusteella, tuntui ihan hyvälle. Varsinkin käteen tuntui sopivalta tuollainen vähän matalampi rimmi. Ominaisuuksista muuten en nyt päässyt täysin jyvälle, muutaman puolitehoisen heiton perusteella. Tuntui olevan vakaudeltaan jotakuinkin spiderin luokkaa, mutta liitoa oli vähän roc maisesti enemmän. Ihan hyvä. Täytyy heitellä lisää. (Ja sietääkin jäädä laukkuun siihen hintaan...)
Huomenna jos paikat kestää ja olo on kohtuullinen, pitäisi heittää Frogsien tournament Harjattulasassa, kolme kierrosta. Toivotaan että kestää, ja lähinnä sitä että putti kulkee.
Niiiiin joo, ja sitten tuli tuossa yksi päivä naapuri kolkuttelemaan oven taakse, oli koukuttanut itsensä tänä kesänä lajiin. Ja oli alkanut miettimään muutaman paikkakuntalaisen kanssa jos sitä rataa saisi kylälle. Ja nyt puuhataan porukalla ihan tosissaan 9-12 väyläistä rataa tuohon parin kilsan päähän. Monen näköistä valmistelua, koetan omalta osaltani olla välttämässä niitä virheitä, joihin joillakin kierretyillä radoilla on törmännyt. Mutta huikeeta. Viime viikolla en tiennyt vielä mitään, ja nyt on väyläsuunnittelu täysillä päällä...
Firman liikunta-iltapäiväänkin sain myytyä paketin rispiigolffiin tutustumista, ilmeisesti jotain luokkaa 30henkeä max koetetaan saada kasaan ja esittely tilataan 7K:lta. Itse pääsen leppoisasti sitten työajalla harrastelemaan, mikäs sen mukavempaa. Että onhan tässä tapahtunut itse asiassa yhtä sun toista viime viikkoina lajin parissa.
24
Treenipäiväkirjat / Vs: Treenilogi HAHahahahaa! (7k)
« on: 27.07.13 - klo:23:48 »
Tällaista treenipäivyriä on kyllä mukava lukea. Onnittelut voitosta!
25
Treenipäiväkirjat / Vs: Treenilogi J. Hukka
« on: 27.07.13 - klo:09:55 »Oliko Westsidetkin inhimillisissä hinnoissa? Jyväskylän Budgetissa on nuo ainakin selvästi kalliimpia, vaikka Innovan ja Discmanian hinnat kohtuulliset.
Valitettavasti menin niin nenä kiinni Innovan ja Discmanian laatikoissa että en katsonut Westsiden hintoja. Täytyy katsoa ensi kerralla paremmin kun käyn. Ilmeisesti ei sitten voi vetää johtopäätöksiä että siellä kaikki on halpaa.
26
Treenipäiväkirjat / Vs: Treenilogi J. Hukka
« on: 25.07.13 - klo:14:46 »
25.7.'13
Kävin vielä Kalajoen Aron puistossa neppailemassa rataa 3v pojan kanssa. Hyvän näköinen rata sinnekin oli pienelle tilalle mahdutettu, aika paljon siellä meni radat ristiin ahtauden vuoksi. Ihan mukava oli vähän heitellä muuten vain samalla kun pikkukaveri touhuili vieressä omiaan.
Eilen käytiin parin kaverin kanssa pelaamassa Lausteen Kyy-rata vielä läpi kun tilaisuus oli. Vedettiin best shot periaatteella, että jää parempi mieli ja saa vähän treeniäkin. Lämmintä oli, on se Laustekin vaan hieno rata. Ja alkaa muutenkin käymään vähän tutummaksi. Kyy oli kyllä haastava... 100 m draiveilla on aika vaikea saada edes paarin näitä 250m par4 väyliä. Päivästä jäi hyvä maku, mikä oli tarkoituskin. Pelasin +4, mikä siis bestillä. Normisti tähän voisi varmaan heittää 10-15 päälle. Helmein kohta oli heti alkuun kun heitin wraithin 2väylällä (119m?) pieneen alamäkeen kupin alle. Oli nättiä. Testailin myös vähän uutta Avengeriä, minkä hankin vähän kulutettuna kokeiluun. Ei paljon tuulta kestä, mutta muutoin tuntui sopivalta. Heittely tuntui taas varsin hauskalta hommalta kun ei ottanut vakavissaan.
Samalla reissulla kävin Raision BudgetSportissa shoppailemassa ja siellähän oli kauhea läjä kiekkoja. Discmaniaa, Innovaa,Westsideä... Ja ihan verkkokauppojen hinnoissa. Ostin dx-muoviset destroyerin ja bossin. Vanha dx-muovinen teerexi jota käytän pikku-upseihin, alkaa olemaan muutaman vuoden kulutuksen jälkeen jo vähän liian alivakaa, joten siihen tilalle jotain kokeiluun.
Kävin vielä Kalajoen Aron puistossa neppailemassa rataa 3v pojan kanssa. Hyvän näköinen rata sinnekin oli pienelle tilalle mahdutettu, aika paljon siellä meni radat ristiin ahtauden vuoksi. Ihan mukava oli vähän heitellä muuten vain samalla kun pikkukaveri touhuili vieressä omiaan.
Eilen käytiin parin kaverin kanssa pelaamassa Lausteen Kyy-rata vielä läpi kun tilaisuus oli. Vedettiin best shot periaatteella, että jää parempi mieli ja saa vähän treeniäkin.
Lämmintä oli, on se Laustekin vaan hieno rata. Ja alkaa muutenkin käymään vähän tutummaksi. Kyy oli kyllä haastava... 100 m draiveilla on aika vaikea saada edes paarin näitä 250m par4 väyliä. Päivästä jäi hyvä maku, mikä oli tarkoituskin. Pelasin +4, mikä siis bestillä. Normisti tähän voisi varmaan heittää 10-15 päälle. Helmein kohta oli heti alkuun kun heitin wraithin 2väylällä (119m?) pieneen alamäkeen kupin alle. Oli nättiä. Testailin myös vähän uutta Avengeriä, minkä hankin vähän kulutettuna kokeiluun. Ei paljon tuulta kestä, mutta muutoin tuntui sopivalta. Heittely tuntui taas varsin hauskalta hommalta kun ei ottanut vakavissaan.Samalla reissulla kävin Raision BudgetSportissa shoppailemassa ja siellähän oli kauhea läjä kiekkoja. Discmaniaa, Innovaa,Westsideä... Ja ihan verkkokauppojen hinnoissa. Ostin dx-muoviset destroyerin ja bossin. Vanha dx-muovinen teerexi jota käytän pikku-upseihin, alkaa olemaan muutaman vuoden kulutuksen jälkeen jo vähän liian alivakaa, joten siihen tilalle jotain kokeiluun.
27
Radoilla tapahtuu / Vs: KYY-fundraiser Turussa 24.7.013
« on: 24.07.13 - klo:09:21 »
Tänks!
Täytyypä tänään käydä vielä sitten heittämässä. Pari litraa vettä varmaan bägiin näillä helteillä...
Täytyypä tänään käydä vielä sitten heittämässä. Pari litraa vettä varmaan bägiin näillä helteillä...
28
Radoilla tapahtuu / Vs: KYY-fundraiser Turussa 24.7.013
« on: 23.07.13 - klo:20:04 »
Onko tästä ratakarttaa jossain?
29
Treenipäiväkirjat / Vs: Treenilogi J. Hukka
« on: 16.07.13 - klo:22:10 »
16.7.'13
Viime postauksen jälkeen tapahtunutta;
Kuppinuudelien mestaruuskisailut Kaarinassa, ei menny niin putkeen vaikka hauskaa muutoin olikin. Joku toinen vei potin eli uskomattoman hienon china market pikanuudelitörpöistä kokoonhitsatun ja kultamaalilla koristellun pokaalin kotiinsa seuraavaksi vuodeksi ja tietysti mainetta ja kunniaa.
Frogsien kanssa kierrettiin myös Ugin rata pari viikkoa sitten kertaalleen, mikä meni kohtuullisen mukavasti eli par tulokseen.
Viime viikolla Siikaisissa testailin uutta rataa, oli juuri viimeistelyjä vailla ja tiimattojakin talkoiltiin parasta aikaa paikalleen. Ihan hyvä rata, vähän sai vain sihtailla kartan kanssa ja muutamassa kohtaa sai myös haeskella kiekkoja, koska paikoin kapeiden väylien sivussa oli aikamoista varvikkoa/suota. Pahin oli muistaakseni 10 väylä, joka kaartoi kuntopolkua pitkin ja pituutta oli toistasataa metriä, kuntopolun molemmin puolin oli metrinen horsmaviidakko ja avohakkuuryteikkö. Sai tosissaan laittaa putoamiskohdan merkille jos ei osunut ihan polulle. Mutta kokonaisuus oli ihan hyvä, ei siinä mitään, varsinkin kun pelasi alkuun varman päälle. Kiersin radan pariin kertaan parina päivänä ja ilman tuloksia, "parhaimmilla" väylillä missä kiekon hukkuminen ei ollut niin ilmeistä, heittelin ihan reeniavauksia ja lähäreitä. Jotenkin alkoi päästä jyvälle tuosta putteriforestakin, rocilla/spiderillä heitellessä alkoi löytymään jotain logiikkaakin heittoihin.
Viime sunnuntaina sitten perheloma jatkoi matkaa rannikkoa pitkin taas Kalajoen suuntaan. Viime kesänähän täällä tuli testattua 9-väyläinen rata heti dyyni openissa, nyt yllätyin kun katsoin että tännehän on vuoden aikana tullut 18-väyläinen AA1-? tason rata, avajaiskisat oli vain viikko sitten. Ilmoittauduin kylmiltään heti paikallisten radan ensimmäisiin viikkokisoihin. Jos rata viime vuonna tuntui mukavalta vaihtelulta metsä -ja puistoratojen jälkeen hiekkadyyneillä, niin nyt se oli vielä parempi. Tiit oli reilun kokoiset, ennen kaikkea notkumattomat, (jollain hiekan päälle tehdyllä tiillä etelässä on ollut aikamoista tasapainoilua) väylät oli haasteelliset korkeuseroineen ja kapeita rännejäkin löytyi. Ennen kaikkea se mikä on mukavinta ensimmäisillä kerroilla kierrettäessä, on se että väylät hahmotti kokonaisuudessaan heti, seuraava tii löytyi ilman karttaa ja etsimistä ja tietty hiekalta ei kauhean paljon tarvinnut ohiavauksiakaan etsiä. Pisimmät par4 väylät oli reilu parisataametrisiä, mutta itselläkin oli sadan metrin draiveilla ihan realistiset mahkut näihin. Lisämausteen koko radalle toi parinsadan metrin päässä aukeava meri, jolta puhaltaa koko ajan, ilmeisesti lähinnä yöllä voi radalta löytää tyynempiä kelejä. Mutta oli siis hieno rata, ja sopi jotenkin itselle ja siksi varmaan tykkäsinkin. Vähän kyllä oli totuttelemista siihen kun avausheiton jälkeen sai yleensä heittää pehmeältä hiekalta, jossa aina jotenkin tukijalka luisti... Varmuuden vuoksi heitin nämä forelta, ja sen takia kai tarkemmin osuikin. Viikkiksissä 10. sija ja +8 tulos mihin ensimmäisellä ratakierroksella oikein tyytyväinen. Putti oli ihan ihmeen hyvässä kuosissa, pari reilusti yli kymppimetristäkin meni mukavasti (ja tietty pari kolmemetristä ylä/alapantaan). Tänään kävin vielä kiertämässä toiseen kertaan yksinäni, tuuli oli aika navakka aavoilla väylillä, mutta ei pahasti tehnyt kiusaa. +7 kierros tänäänkin, mikä myös ihan hyvä. Pari päivää vielä näissä maisemissa ja sitten takaisin kotopuoleen Uudenkaupungin suuntaan.
Viime postauksen jälkeen tapahtunutta;
Kuppinuudelien mestaruuskisailut Kaarinassa, ei menny niin putkeen vaikka hauskaa muutoin olikin. Joku toinen vei potin eli uskomattoman hienon china market pikanuudelitörpöistä kokoonhitsatun ja kultamaalilla koristellun pokaalin kotiinsa seuraavaksi vuodeksi ja tietysti mainetta ja kunniaa.
Frogsien kanssa kierrettiin myös Ugin rata pari viikkoa sitten kertaalleen, mikä meni kohtuullisen mukavasti eli par tulokseen.
Viime viikolla Siikaisissa testailin uutta rataa, oli juuri viimeistelyjä vailla ja tiimattojakin talkoiltiin parasta aikaa paikalleen. Ihan hyvä rata, vähän sai vain sihtailla kartan kanssa ja muutamassa kohtaa sai myös haeskella kiekkoja, koska paikoin kapeiden väylien sivussa oli aikamoista varvikkoa/suota. Pahin oli muistaakseni 10 väylä, joka kaartoi kuntopolkua pitkin ja pituutta oli toistasataa metriä, kuntopolun molemmin puolin oli metrinen horsmaviidakko ja avohakkuuryteikkö. Sai tosissaan laittaa putoamiskohdan merkille jos ei osunut ihan polulle. Mutta kokonaisuus oli ihan hyvä, ei siinä mitään, varsinkin kun pelasi alkuun varman päälle. Kiersin radan pariin kertaan parina päivänä ja ilman tuloksia, "parhaimmilla" väylillä missä kiekon hukkuminen ei ollut niin ilmeistä, heittelin ihan reeniavauksia ja lähäreitä. Jotenkin alkoi päästä jyvälle tuosta putteriforestakin, rocilla/spiderillä heitellessä alkoi löytymään jotain logiikkaakin heittoihin.
Viime sunnuntaina sitten perheloma jatkoi matkaa rannikkoa pitkin taas Kalajoen suuntaan. Viime kesänähän täällä tuli testattua 9-väyläinen rata heti dyyni openissa, nyt yllätyin kun katsoin että tännehän on vuoden aikana tullut 18-väyläinen AA1-? tason rata, avajaiskisat oli vain viikko sitten. Ilmoittauduin kylmiltään heti paikallisten radan ensimmäisiin viikkokisoihin. Jos rata viime vuonna tuntui mukavalta vaihtelulta metsä -ja puistoratojen jälkeen hiekkadyyneillä, niin nyt se oli vielä parempi. Tiit oli reilun kokoiset, ennen kaikkea notkumattomat, (jollain hiekan päälle tehdyllä tiillä etelässä on ollut aikamoista tasapainoilua) väylät oli haasteelliset korkeuseroineen ja kapeita rännejäkin löytyi. Ennen kaikkea se mikä on mukavinta ensimmäisillä kerroilla kierrettäessä, on se että väylät hahmotti kokonaisuudessaan heti, seuraava tii löytyi ilman karttaa ja etsimistä ja tietty hiekalta ei kauhean paljon tarvinnut ohiavauksiakaan etsiä. Pisimmät par4 väylät oli reilu parisataametrisiä, mutta itselläkin oli sadan metrin draiveilla ihan realistiset mahkut näihin. Lisämausteen koko radalle toi parinsadan metrin päässä aukeava meri, jolta puhaltaa koko ajan, ilmeisesti lähinnä yöllä voi radalta löytää tyynempiä kelejä. Mutta oli siis hieno rata, ja sopi jotenkin itselle ja siksi varmaan tykkäsinkin. Vähän kyllä oli totuttelemista siihen kun avausheiton jälkeen sai yleensä heittää pehmeältä hiekalta, jossa aina jotenkin tukijalka luisti... Varmuuden vuoksi heitin nämä forelta, ja sen takia kai tarkemmin osuikin. Viikkiksissä 10. sija ja +8 tulos mihin ensimmäisellä ratakierroksella oikein tyytyväinen. Putti oli ihan ihmeen hyvässä kuosissa, pari reilusti yli kymppimetristäkin meni mukavasti (ja tietty pari kolmemetristä ylä/alapantaan). Tänään kävin vielä kiertämässä toiseen kertaan yksinäni, tuuli oli aika navakka aavoilla väylillä, mutta ei pahasti tehnyt kiusaa. +7 kierros tänäänkin, mikä myös ihan hyvä. Pari päivää vielä näissä maisemissa ja sitten takaisin kotopuoleen Uudenkaupungin suuntaan.
30
Treenipäiväkirjat / Vs: Treenilogi J. Hukka
« on: 02.07.13 - klo:22:47 »
2.7.'13
Näemmä aika tasan kuukausi sitten viime postauksesta. Tällä välin on tullut heitettyä yhdet viikkokisat Lausteella, tutustuttu viikonlopun reissulla Hangon-Tammisaaren ratoihin ja käyty pari kertaa lähikentällä kokeilemassa draiveja, puttitreeniä ei laisinkaan.
Lausteen viikkokisoissa tulos oli jotain parikyt plussaa, oli vähän taas kateissa, yhdelläkin väylällä tuli käytyä pari kertaa ob puolella ja tuntui että wraithikin kippasi helposti yli. Et huonosti meni.
Sitten kuppinuudelien kanssa tehtiin pieni retki Tammisaareen, tarkoitus oli vähän tutustua sen nurkan ratatarjontaan. Tulopäivänä eli perjantaina satoi aika huolella koko ajan, mutta lähdettiin kuitenkin sitten rataa kiertämään kun sinne asti oltiin tultu. Päätettiin koluta kuitenkin helpompi versio radasta eli A puoli, varsinkin kun keli oli aika nihkeä. Puolivälissä rataa sadekin alkoi jo hellittämään. Kokonaisuus radasta jäi varsin positiiviseksi vaikka kurja keli painoi vähän tunnelmaa. Erityisesti korkeuserot kallioisemmalla puolella samoin kuin pari väylää pienen lammen rannalla olivat mukavaa vaihtelua. Ihan jees, tulos taisi olla jotain 15 plussaa.
Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa Hankoon ja siellä Lillmärssanin metsän B-rata. Keli oli mainio, aurinkoa ja muutama metri tuulta. Vähän ihmeteltiin kun oltiin lauantaina puoliltapäivin liikkeellä ja nähtiin koko kierroksella ainoastaan pari heittäjää, että missä ihmeessä porukka oikein on tällaisella kelillä... Turun nurkilla vastaavassa kelissä ja ajankohdassa on radalla helposti useamman kymmenen heittäjää.
Mutta rata. Oli hieno. Oli paras rata tähän mennessä missä on tullut viskeltyä. Vaihtelevia, samaan rataan mahtui niin hankalia ränniväyliä, hyvin tilaa avauksille antavia kallioväyliä, sopivasti korkeuseroja ja etenkin maisemia. Kolme-neljä väylää lähellä merenrantaa olivat kerrassaan muhevia heittää, etenkin seiskaväylän merenlahden ylitys. Mistä taisin saada ainoan birkun koko kierroksella. Väylissä oli omasta mielestä käytetty tosi hienosti kaikkia maaston mukanaan tuomia kimurantteja yksityiskohtia, ilman että olisi mennyt liiaksi kikkailuksi. Esimerkiksi loppupäässä oli yksi väylä, missä kori oli vanhassa bunkkerin tapaisessa, mihin lähelle oli kuitenkin suht helppo päästä, mutta eksoottisuudesta plussaa.
Sunnuntaina oli tarkoitus käydä vielä jokin lyhyempi rata Hangossa, mutta rankka vesisade sai ajamaan ohi, ajateltiin että josko Karjaalle mennessä sitten... Mutta jäi Karjaankin rata käymättä, kun vettä tuli ihan kaatosateena. Toisella kertaa sitten. Mutta kokonaisuudessaan varsin onnistunut reissu rispiin parissa.
Viime viikolla Frogsien kanssa taas käytiin Maskussa kisailemassa, lyhyillä väylillä meni ihan ok, ja näkyi että talven aikana treenatut pitkät putit olivat ihan hyödyllisiä. Mutta muutoin huomasi että lähäreitä ja ihan perusputtia voisi kyllä edelleenkin harjoitella enemmän.
Muutoin tässä välissä on tullut sitten käytyä pari tunnin keikkaa lähikentällä ja draiveja. Isoin ongelma on edelleenkin nokkakulma- jotain apua sain siihen myös tästä videosta ihan perus gripin suunnalla.
Kokonaisuudessaan kiekkoilutreenien kanssa on ollut vähän sellainen meh olo, jos ja kun huomaa jotain ongelmaa mihin pitäisi pureutua, sitä ehtii kerran viikossa kentälle sitä pohtimaan ja joka toinen radalle kokeilemaan, ei siinä paljon tule opittua. Jotain pientä tietenkin, ainahan se on eteenpäin, mutta motivaatio kärsii ja sen myötä treenien mielekkyyskin. Kerta viikossa 1-2h on liian vähän jos haluaisi kehittyä, oli laji mikä vain.
Torstaina olisi vuorossa Kuppinuudelien mestaruuskisailut, tasoitusten kanssa on kyllä mennyt aikaisempina vuosina varsin jännäksi ja mukavasti ollaan saatu kaveriporukkakin koottua yleensä lajin pariin.
Näemmä aika tasan kuukausi sitten viime postauksesta. Tällä välin on tullut heitettyä yhdet viikkokisat Lausteella, tutustuttu viikonlopun reissulla Hangon-Tammisaaren ratoihin ja käyty pari kertaa lähikentällä kokeilemassa draiveja, puttitreeniä ei laisinkaan.
Lausteen viikkokisoissa tulos oli jotain parikyt plussaa, oli vähän taas kateissa, yhdelläkin väylällä tuli käytyä pari kertaa ob puolella ja tuntui että wraithikin kippasi helposti yli. Et huonosti meni.
Sitten kuppinuudelien kanssa tehtiin pieni retki Tammisaareen, tarkoitus oli vähän tutustua sen nurkan ratatarjontaan. Tulopäivänä eli perjantaina satoi aika huolella koko ajan, mutta lähdettiin kuitenkin sitten rataa kiertämään kun sinne asti oltiin tultu. Päätettiin koluta kuitenkin helpompi versio radasta eli A puoli, varsinkin kun keli oli aika nihkeä. Puolivälissä rataa sadekin alkoi jo hellittämään. Kokonaisuus radasta jäi varsin positiiviseksi vaikka kurja keli painoi vähän tunnelmaa. Erityisesti korkeuserot kallioisemmalla puolella samoin kuin pari väylää pienen lammen rannalla olivat mukavaa vaihtelua. Ihan jees, tulos taisi olla jotain 15 plussaa.
Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa Hankoon ja siellä Lillmärssanin metsän B-rata. Keli oli mainio, aurinkoa ja muutama metri tuulta. Vähän ihmeteltiin kun oltiin lauantaina puoliltapäivin liikkeellä ja nähtiin koko kierroksella ainoastaan pari heittäjää, että missä ihmeessä porukka oikein on tällaisella kelillä... Turun nurkilla vastaavassa kelissä ja ajankohdassa on radalla helposti useamman kymmenen heittäjää.
Mutta rata. Oli hieno. Oli paras rata tähän mennessä missä on tullut viskeltyä. Vaihtelevia, samaan rataan mahtui niin hankalia ränniväyliä, hyvin tilaa avauksille antavia kallioväyliä, sopivasti korkeuseroja ja etenkin maisemia. Kolme-neljä väylää lähellä merenrantaa olivat kerrassaan muhevia heittää, etenkin seiskaväylän merenlahden ylitys. Mistä taisin saada ainoan birkun koko kierroksella. Väylissä oli omasta mielestä käytetty tosi hienosti kaikkia maaston mukanaan tuomia kimurantteja yksityiskohtia, ilman että olisi mennyt liiaksi kikkailuksi. Esimerkiksi loppupäässä oli yksi väylä, missä kori oli vanhassa bunkkerin tapaisessa, mihin lähelle oli kuitenkin suht helppo päästä, mutta eksoottisuudesta plussaa.
Sunnuntaina oli tarkoitus käydä vielä jokin lyhyempi rata Hangossa, mutta rankka vesisade sai ajamaan ohi, ajateltiin että josko Karjaalle mennessä sitten... Mutta jäi Karjaankin rata käymättä, kun vettä tuli ihan kaatosateena. Toisella kertaa sitten. Mutta kokonaisuudessaan varsin onnistunut reissu rispiin parissa.
Viime viikolla Frogsien kanssa taas käytiin Maskussa kisailemassa, lyhyillä väylillä meni ihan ok, ja näkyi että talven aikana treenatut pitkät putit olivat ihan hyödyllisiä. Mutta muutoin huomasi että lähäreitä ja ihan perusputtia voisi kyllä edelleenkin harjoitella enemmän.
Muutoin tässä välissä on tullut sitten käytyä pari tunnin keikkaa lähikentällä ja draiveja. Isoin ongelma on edelleenkin nokkakulma- jotain apua sain siihen myös tästä videosta ihan perus gripin suunnalla.
Kokonaisuudessaan kiekkoilutreenien kanssa on ollut vähän sellainen meh olo, jos ja kun huomaa jotain ongelmaa mihin pitäisi pureutua, sitä ehtii kerran viikossa kentälle sitä pohtimaan ja joka toinen radalle kokeilemaan, ei siinä paljon tule opittua. Jotain pientä tietenkin, ainahan se on eteenpäin, mutta motivaatio kärsii ja sen myötä treenien mielekkyyskin. Kerta viikossa 1-2h on liian vähän jos haluaisi kehittyä, oli laji mikä vain.
Torstaina olisi vuorossa Kuppinuudelien mestaruuskisailut, tasoitusten kanssa on kyllä mennyt aikaisempina vuosina varsin jännäksi ja mukavasti ollaan saatu kaveriporukkakin koottua yleensä lajin pariin.