Frisbeegolf-forum.fi

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - JaskaT

Sivuja: [1] 2 3 ... 30
1
Hartian lihaskipu vaivasi muutaman päivän ja tällä kertaa halusin kokeilla lähes lääkkeettömästi, että kuinka toipuminen sujuu. Kevyellä jumpalla sain kivun muutamassa päivässä pois ja sitten into jo voittikin järjen ja lähdin hallivuorolle treenaamaan. Selkeästi kylmällä ilmalla on ollut jotain tekemistä tuon ärtymisen kanssa, koska hallilla hartia ei vaivannut lainkaan, vaikka heittoja tuli tavallista harjoituskierrosta enemmän.

Heitot eivät sujuneet. Koska minua edelleen vaivaa heittojeni pienitehoisuus, kokeilen jatkuvasti muuttaa pieniä asioita tekniikassa, kunnes kiekot lentävät minne sattuu ja turhaudun. Tämä sama ongelma on sekä rysty- että kämmenheitoissa. Hyvät heitot ovat oikein mainioita, mutta niitä tulee liian vähän. Kun kymmenestä heitosta kaksi on hyviä, viisi kelvollisia ja kolme surkeita, on tasapaino selvästi pielessä. Ehkä tilannetta saa korjattua sitten, kun kentälle tai radalle pääsee vähän useammin kuin nyt.

Perjantaina oli jälleen Puttirallien vuoro ja koko rata oli muutettu tälle kertaa. Lämmittelyssä sain ihmeen paljon kummallisia ja pitkiäkin putteja sisään, mutta ykköskierroksen alettua palattiin normaalimpaan tasoon ja sain upotettua ne putit, mitkä pitääkin tehdä, mutta mitään sen ihmeempää ei osunut. Toka kierros meni samaan yhteistulokseen mutta kolmannella putit alkoivat painua oikealta ohi ja mokasin myös yhden paluuputin, joten tulos oli sitten pari heittoa heikompi. Huomasin vaihtaneeni myös hieman puttia, nimittäin kiekot lähtivät nyt kovempaa ja enemmän hyssekulmassa. Puttaustyylikin kannattaa varmaan päättää ennen ensimmäisiä kisoja, ettei tarvitse sitten ekalla väylällä ihmetellä, että mitäs pitikään tehdä.

Kisakauden avaus ei ole vielä varmistunut, vaikka mielenkiintoisia kilpailuja on jo läjä seurattuina kisoina Metrixissä. Mielestäni tilanne kilpailujen suhteen näyttää tällä hetkellä paremmalta kuin vuosi sitten, jolloin lumitilanne oli pääkaupunkiseudulla aivan erilainen kuin tänä vuonna. Noin vuosi sitten olen pitänyt jokseenkin pakotettua taukoa lajista, kun taas nyt luulisi valmistautumisen olevan paremmalla mallilla säännöllisten hallitreenien, Puttirallien ja parin epävirallisen kisankin ansiosta. Sehän ei välttämättä silti näy kierrostuloksissa…

Edelliskausina olen koittanut jonkinlaista hyväntekeväisyysjuonnetta lisätä pelaamiseeni ja tälle kaudelle ajattelin lisätä tällaisen elementin mukaan alusta asti. Päätin kerätä pottia kaikista virallisissa PDGA-kisoissa heittämistäni birdieistä, joista jokaisen arvo on kaksi euroa. Tilitän näitä varoja joitain kertoja kauden mittaan vapaasti valitsemilleni järjestöille. Toivottavasti pelit sujuvat niin tulee muillekin hyvä mieli.

2
Treenipäiväkirjat / Vs: Rakkaudesta lajiin
« : 19.02.20 - klo:21:02 »
Itse olen näistä blogeista nautiskellut jo vuosia ja ajattelin yrittää aktivoitua hieman kommentoimaan ja kyselemään niiden kohdalla jotka vielä jotain kirjoittavat. Olisi harmillista jos tämä palsta kuolisi pois.
Haastetta siitä muillekin. Pidetään keskustelua yllä jotta se ei kuole.

Hyvä ja tärkeä haaste, kiitoksia vierailusta minunkin blogini puolella. Vaikka oma kirjoittaminen on lähinnä terapeuttista niin mielelläänhän sitä lukee kommentteja omiin ajatuksiin muiltakin.

Liiton tekemisistä ja projekteista lukisin mielellään täällä enemmän. Olisi vaikka kiva kuulla mietteitä noista valtionavustuksista - että kun kansainvälisesti vähän puuhastelulajina pitämäni salibandy saa isosti yli miljoonan niin tämä frisbeegolfin summa tuntuu suhteellisesti vähän pieneltä, vaikka virallisten harrastajien määrässä varmasti huima ero onkin.

3
Sibben lauantaisten kisojen jälkeen kävin sunnuntaina pitkästä aikaa harjoittelukierroksella Veikkolassa. Sain tehtyä sen mitä halusinkin eli monipuolisten perusheittojen ohella lisää vain putteja alle. Hieman harmia aiheutti se, että väylän 16 avaukset jäivät päivän viimeisiksi satutettuani vasemman puolen hartian seudulta jonkin lihaksen niin, että pään kääntäminen alkoi tehdä kipeää eikä heittämisestä tullut enää mitään. Sain lihaskivun parin päivän nappikuurilla sen verran kuriin, että olin keskiviikon hallivuorolla jälleen kykenevä treenaamaan – olihan tämä kuitenkin taas melko väkevä muistutus kunnon lämmittelyn tärkeydestä. Hallivuorolla pyrin silti välttämään liiallista repimistä ja keskityin kämmenheittoihin sekä yritin keksiä jonkinlaisen tekniikan noin 30-metristen lähäreiden heittämiseen. Tätä työtä täytyy vielä jatkaa.

Perjantaina oli jälleen Puttirallien vuoro ja homma lähti melko kohmeisesti käyntiin. Parikymmentä puttia näköjään vaatii jonkinlaisen rytmin löytyminen ja ne toki saa nopeasti lämmittelyssä suoritettua, mutta hieman lisätotuttelua tarvitaan siinä vaiheessa, kun kisailu käynnistyy ja käsi alkaa yllättäen hikoilla. Rata oli lähes sama kuin viikko sitten, mutta joitain väyliä oli hieman lyhennetty. Eka kierros meni ihmetellessä, kun muutamassa putissa kiekko jäi käteen kiinni ja ampaisi koko korista oikealta ohi. Sain myös kolisteltua useamman alarautaosuman, ja lopulta vain kahdella väylällä sain kiekon ekalla yrityksellä koriin. Kakkoskierroksella putteja osui jo pidemmältäkin ja viimeiselle onnistuin parantamaan vielä yhdellä laittaen seitsemän puttia yhdeksästä ekalla sisään. Kahteen jälkimmäiseen kierrokseen olin erittäin tyytyväinen.

Lauantaille olin ilmoittanut itseni Ristikiven viikkokisoihin, mutta säätiedotetta tuli tarkkailtua viimeiseen asti ennen kuin päätin lopulta lauantaina lähteä mukaan. Pääsin perille hyvissä ajoin, tein pikaisen lämmittelyn ja lähdin etsimään väylää, missä saisin muutaman kämmenheiton alle ennen kisan alkua. Väylät olivat sen verran tukossa, että tyydyin puttailun lisäksi kahteen kämmeneen ja yhteen rystyheittoon väylällä 18. Siinä sitten tallustellessa takaisin ykkösväylää kohti ja pyöritellessä hartioita huomasin tuon aiemman lihaskivun vasemmalla hartiassa palanneen ja se oli niin paha, että meinasin lampsia saman tien ilmoittamaan, että enpäs pystykään kisaamaan. Ajattelin, että pelataan nyt kuitenkin varovasti sen mitä pystytään. Aiempi suunnitelma heitellä pääosin kämmenellä sai vahvistuksen – nyt ei olisi paljon vaihtoehtoja.

Manasin tuossa vaiheessa huonoa säätä ja kipeää hartiaa mutta ennen kaikkea sitä, että en tyhmä muistanut viime kerrasta huolellisen lämmittelyn olevan erittäin tärkeää. Kisa menikin huonosti, mutta ehkä väyläkohtaisesta läpikäynnistä oppisi jotain.

#11 – Pahalla päällä heittämään avausheittoa triplamandoa kohti. Pure rysty lähtee oikealle mutta jotenkin pujahtelee puiden välistä ja kaartaa juuri vasemman aidan sisäpuolelle, joten selviän rakennelman sisälle. Kannel kämmenlähäri on melko perus kevyt annukka, joten en keskity tarpeeksi, se liukuu lopulta vitoseen. Ei tässä pitäisi olla mitään ongelmaa mutta joku mättää – asenne mahdollisesti? – ja todella lörppö putti alarautaan, bogi. +1

#12 – Culverin kämmeneltä vähän liian kovalla voimalla ei ole puhdas, karkaa mandon jälkeiseen puuhun ja kimpoaa oikealle. Mando suoritettu, yritän Felonilla rystyskippiä oikean kautta mutta en taas keskity kunnolla ja taakseviennissä on puita edessä, joten heitto lähtee kädestä aikaisin ja töksähtää huonosti maahan eikä skippaa. Kannel kämmen väärästä välistä korin ohi vitoseen ja nyt sentään osuu, bogi. +2

#13 – Pure aukkoa kohti, lähtee taas oikealle ja kimpoaa siitä vasemmalle alas. Tiheä rivi puita edessä, joten ei saumaa läpi, päätän kokeilla backspinia ja se onnistuu hienosti: Pure menee suoraan ylös ja tulee suoraan alas korin vieressä neljään metriin. Tuon avauksen jälkeen hyvin pelastettu par. +2

#14 – Felon kämmeneltä lähtee hienosti, mutta menee liikaa suoraan, kopsahtaa vasemmalla puihin ja kimpoaa oikealle noin kymppiin korista. Kiekko on kahden puun välissä, mistä koitan putata, mutta kesken putin alan varoa puita ja kiekko lähtee jyrkässä hyssessä ihan minne sattuu. Kuudesta metristä putti alapantaan ja nostobogi. +3

#15 – Justice hyssessä osuu välikköön mutta pomppaa korin edestä vasemmalle alas lätäkköön. Neppi alle ja par. +3

#16 – Culverin kämmeneltä onnistuu, kimpoaa lopussa puusta oikealle noin kympin korista, mutta puiden takaa ei saa puhdasta puttia, siispä par. +3

#17 – Tämän heittäisin normaalisti rystyltä, mutta nyt Trespass kämmeneltä, kaartaa vähän liikaa vasemmalle, mistä kimpoaa lopulta oikeaan reunaan. Yritän Kannel kämmenhyssellä koriin, pikkuisen ohi ja paluu sisään, par. +3

#18 – Culverin kämmeneltä taas vähän liian kovaa, kääntää hitusen yli ja kimpoaa puusta vasempaan. Oksien alta vasenta kaistaa Culverin kämmeneltä on hyvä mutta tyssää vasemmalla puuhun. 50m jäljellä, Kannel kämmeneltä näyttää jäävän vähän lyhyeksi, kierii kuitenkin kuuteen metriin ja putti sisään, par. +3

#1 – Verdict korkeana jyrkässä hyssessä, pomppii vitoseen, putti osuu, birdie. +2

#2 – Trespass rystyltä, lähtee todella pahasti oikealle ja osuu puuhun eikä siten ohita mandoa. Justice kämmeneltä mandon ohi väylälle. Culverin rystyhysse jälleen liikaa oikealle, kaartaa takaisin mutta ei riittävän pitkälle. Vajaa 20m putti jäljellä, liitää nokka pystyssä korin yli, paluu sisään ja bogi. +3

#3 – Felon kämmeneltä, osuu väylään melko hyvin mutta antsakulma ei pidä loppuun asti. 15m ylämäkiputti ei yllä korille, nostopar. +3

#4 – Kannel hysse ottaa tuulesta eikä jaksa korille vaan tömähtää monttuun puiden keskelle. Yritän lähäriä ahtaasta välistä mutta taas heitossa alan varoa puita ja kiekko lähtee ihan väärään suuntaan. Kutosen putissa puut edessä eikä osu, nostobogi. +4

#5 – Kannel hysse on lörppö, käännän selkäni heti, kiekko kuitenkin noin kasissa puiden takana. Putti alarautaan, par. +4

#6 – Felon kämmeneltä on korkea, putoaa oksista suoraan alas. Kannel kämmenhyssen heitän liian kovaa ja epäpuhtaasti, vasemman kaistan sisämutkassa puihin ja kimmoke vasuriin. Kannel kämmeneltä uudestaan, nyt parempi ja menee ylös asti mutta kympin vajaana oikealla. Antsaputti on hyvä yritys, kolahtaa jälleen alarautaan, bogi. +5

#7 – Trespass kämmeneltä kohoaa korkealle ja kimpoaa oikealla puuhun mutta etenee kuitenkin niin, että jää sellainen kammottava treenaamani 30m lähäri. Yritän hallilla harjoittelemallani tekniikalla mutta ei sitten lähdekään hyssessä, kiekko korin tasalla mutta seiskan oikealla. Putti loivaan alamäkeen kuitenkin osuu ja par. +5

#8 – Kannel osuu kerrankin linjaan mutta pieni hysse vie kiekon vasemmalle. Taisin päästä tässä ekaa kertaa putille. Hieman ohi menee, tästäkin nostopar on ihan ok. +5

#9 – Defender kämmeneltä kovaan vastatuuleen lähtee kivasti mutta tuuli nostaa taivaalle ja vie tehot pois. Kiekko silti oikealla noin 15m vajaana korista. Kohtalainen yritys, nostopar. +5

#10 – Kokeilen tähän Felonilla korkeaa kämmenhysseä, lähtee nokka pystyssä eikä jaksa korille. Noin 20m yritys on huono ja nostopar. +5


Rystyheitot lähtivät siis lähes poikkeuksetta liikaa oikealle, ja oliko tässä kyse kipeästä hartiasta vai neljästä vaatekerrasta, en tiedä, mutta tuo olisi pitänyt tajuta jo kesken kierroksen. Putti oli melko haparoivaa, mikä harmittaa, kun kerran on tullut käytyä sitä erityisesti treenaamassa. Lisäksi kämmenet vaativat vielä harjoittelua, koska on eri asia heittää niitä hallilla minuutissa neljä kuin kisassa yksi vartin välein: harvemmalla toistomäärälläkin heiton pitää onnistua.

Alun asennevamma maksoi ainakin muutaman heiton, välissä pelaaminen tuntui jo ihan kohtuullisesti sujuvan, kunnes sitten lopussa keskittyminen taas herpaantui ja keräsin hieman turhia bogeja muutaman lisää. Ei tuo tosin näyttänyt olevan helppoa kaikilla muillakaan, aika lailla plussaa näytti tulevan myös avoimessa luokassa, vaikkei sillä oman pelaamisen kanssa olekaan mitään tekemistä.

Saa nähdä, miten vakavasta asiasta tämän lihasvamman kanssa on kyse, nyt ainakin lienee syytä ottaa jonkinlaista taukoa vauhdikkaampien heittojen kanssa. Talvikisat taitavat myös jäädä tältä osin tähän ja sitten ilmojen lämmettyä mietitään uusiksi. Harmi, että kun olkapää alkaa olla jokseenkin hyvässä kunnossa niin sitten tulee uudenlaista vaivaa, mutta toivottavasti tämä ei osoittaudu yhtä pitkäaikaiseksi riesaksi.

4
Pyytämättä ja yllättäen (kiitos vinkistä herra Saturi!) tuli tieto, että puttaamista pääsisi treenaamaan perjantaisin täällä Espoossa ja mikäs siinä, kun sattui sopivaan aikaan, niin mukaan vain. Kalenteria katsoessa huomasin, että ainakin muutamiin seuraavista Puttiralleista on mahdollista osallistua, joten ostin sitten kertaheitolla kausikortin tapahtumiin ja tämä sattui todella oivallisesti, koska varsinkin pidempiin putteihin olin muutenkin aikonut panostaa alkavalla kaudella. Nämä tapahtumat eivät sinänsä lisäoppia tarjoa, mutta tuovat mukavaa pientä painetta, mikä toivottavasti auttaa pitkässä juoksussa kisaputtaamisen kanssa.

Vanha logistiikkavaraston uusiokäyttö on loistavasti aluillaan ja tilaa on mukavasti. Ensimmäisessä Espoon Puttirallissa radalla oli melko paljon pitkiä putteja, muutama hieman korotettu kori ja pari kulmassa putattavaa väylää. Tunnin aikana kierrettiin 9-väyläinen puttirata kolmeen kertaan. Sain aikamoisen jännityksen päälle ekaan puttiin ja seiskametrinen jäikin vähän ujoksi. Seuraava noin 15-metrinen upposi käsittämättömästi sisään ja näitä pidempiä meni muutama vielä myöhemminkin. Yhtään surkeaa mokaa en tehnyt ja yksi sylky johti osaltani päivän ainoaan kolmoseen, joten kokonaissuoritus oli vähintään tyydyttävä – etenkin, kun talven aikana en juurikaan ole puttailua päässyt harjoittelemaan.

Toivottavasti rata hieman muokkautuu joka kerta, mutta tästä treenistä jäi varsin hyvä tunne nimenomaan paineputtaamisen osalta. Se, että oma ryhmä katsoo puttaamista on yksi asia, mutta kun melko tiiviillä alueella silmäpareja voi olla yllättävän monta, häiriötekijöitä on joka puolella ja varsinkin jos yksi Suomen parhaista pelaajista katsoo suorittamista niin siinä sitä on hommaa kerrakseen yrittäessä keskittyä itse suoritukseen.

Lauantaille löysin tekemistä NBDG:n järjestämän Sibben Talvimestaruuskisan muodossa. Sibbe on minulle tuttu ainoastaan Tyyni-turnausten myötä, joten oli kiva lähteä katsomaan rataa vähän toisenlaisella sijoittelulla. Kyseessä ei ollut PDGA-kisa, joten sokkonakin uskalsin lähteä mukaan. Rata oli typistetty 16 talvipelaamiseen sopivaan väylään. Erikoisradan vuoksi väyläkohtaisia kuvauksia ei liene myöhempää käyttöä varteen tarpeen kirjata, mutta jotain huomioita pelaamisesta silti on syytä laittaa muistiin.

Ykköskierroksen avausväylä oli lyhyt putterineppi, mutta korina olikin kapea Marksman. Avaus Kanteleella oli riittävän hyvä ja osuin vitosesta kierroksen avausputin sisään – kannatti käydä Puttiralleissa! Seuraavan väylän avaus karkasi ja siitä korttiin par, mutta neljä seuraavaa onnistuin pelaamaan birdieen puttaamalla kahdesti noin kahdeksasta metristä sisään. Sen jälkeen tahti rauhoittui ja otin omalta takaysiltä kaksi bogia ja yhden birdien. Bogi ykkösväylältä tuli liian ahneesta lähäristä, jonka heitin polvelta kämmenellä Kanteleella, mutta se kopsahti korin edessä puuhun ja kimposi vähän liian kauas. Toinen bogi tuli muutaman väylän päästä, kun en saanut paluuputtia vitosesta sisään. Lopputulos oli kuitenkin oikein hyvä neljä alle, mikä oikeutti avoimen luokan kakkossijaan heiton päähän samassa ryhmässä pelanneesta kärkipelaajasta.

Toinen kierros alkoi sitten vaikealta ykkösväylältä ja vaikka tiesin jo paremmin, mitä pitäisi tehdä, en osannut suorittaa tarpeeksi hyvin ja jäin taas puiden taa hankalaan paikkaan. Lähäri jäi liian matalaksi eikä putti uponnut. Sain paikattua onneksi seuraavalla väylällä, kun kämmenavaus onnistui. Kierroksen toinen bogi tuli edellisen kierroksen avausväylältä, jossa ajattelin heittää aavistuksen kevyemmin kuin aiemmin, mutta kiekko karkasi hetken liian aikaisin kädestä ja osui ekaan puuhun vasemmalla. Lähäri oli juuri sen mittainen, että hyppyputti ei yllä ihan juureen mutta heittämällä on vaikea jättää niin lyhyeksi – paiskoinkin lähärin sitten noin 15m pitkäksi. Tuolta etäisyydeltä osuminen tavalliseen koriin on hyvin vaikeaa, mutta nyt olisi vielä pitänyt osua kapeaan koriin. Ei toivoa. Sain onneksi tuonkin paikattua heti seuraavalla väylällä, kun avaus oli perushyvä heitto väylää pitkin ja 60m lähäri Kanteleella luiskahti kirjaimellisesti nostolle. Seuraavien väylien birdiet jäivät kuitenkin ottamatta yhtä lukuun ottamatta ja kierroksen viimeiselle väylälle lähdettiin tilanteessa, missä olin kierroksella tasatilanteessa ja kokonaistuloksissa heiton jäljessä ryhmäkaveriani ja kisan kärkitulosta. Avaus Defenderillä oli mielestäni hyvä korjaus ykköskierroksen avauksesta ja loppufeidi vasempaan alkoi sopivasti, mutta onnistuin osumaan yhteen niistä harvoista puista ja reilun vitosen putin sijaan jouduin tyytymään noin 15 metrin puttiin, eikä ylämäkeen teho riittänyt. Lopputulos kierrokselle siis kaksi alle ja kokonaistulos kuusi alle oikeutti jaettuun kolmossijaan, vain yhden heiton päähän avoimen jaetusta kärkituloksesta.

Sijojen järjestys ratkaistiin kahden kiekon CTP-kisalla radan normaalin ykkösväylän koriin, jossa huonompi heitto olisi ratkaiseva. Tasatuloksessa ollut vasenkätinen kanssapelaaja laittoi nopeasti kaksi Firebirdia hyssessä kympin rinkiin molemmat. Oma eka heittoni vakaalla Opto Culverinilla kämmeneltä oli melko hyvä noin 6-7 metriin ja olin vielä ihan pelissä mukana, mutta tein virheen heittäessäni toisen heiton Felonilla hieman kuluneen Gold Culverinin sijaan. Felon lähti suurin piirtein samaa linjaa kuin Culverin mutta pomppasi tielle oikealle ja tulos oli selvä. Jäi siis lopulta hieman hampaankoloon, ei niinkään CTP-kisan vuoksi vaan parin kakkoskierroksen harmillisen mokan myötä.

Silti, vaikka kotiin vietävää ei tullutkaan, pelasin melko hyvin, jääden kärjestä vain yhden heiton ja koko päivän parhaasta kokonaistuloksesta (onnea herra Penttala!) kolme heittoa. Toisella kierroksella puttaaminen ei ollut niin kevyttä kuin ekalla kierroksella ja kokeilut jäivät hieman löysiksi. Tähän haetaan parannusta nimenomaan Puttiralleista ja toivottavasti kevään koittaessa tulokset ovat jo parempia!

5
Helmikuun alkua jo mennään mutta eipä ole talvea näkynyt täällä etelässä vieläkään, vaikka tällä viikolla on sentään vähän pakkastakin ollut. Hieman alan jo itsekin epäröidä, että tuleekohan sitä lunta kuitenkaan – en silti oikein uskalla vielä alkaa elätellä toiveita keväästä.

Muutaman edellisen viikon aikana olen pääasiassa treenaillut vain seuran hallivuoroilla, mutta käväisin tammikuun loppupuolella myös Kaatiksella hyödyntämässä uutta kausipelioikeuttani. Pelasin jälleen sekä rysty- että kämmenavauksin ja pitkästä aikaa päätin kiusata itseäni heittämällä avaukset takatiiltä, ja tulos oli sen mukaista. Viimeisen väylän rystyavaus toi lähes kolmetuntisen seikkailun ainoan birdien ja parannettavaa jäi rutkasti, mutta toisaalta tässä on nyt hyvät pohjatulokset kaudelle. Kierroksia tullee enemmän kuin aiempina kausina yhteensä, joten tulosten on syytä pudota myös. Mielenkiintoista nähdä myös montako kiekkoa tulen radalta kauden aikana löytämään, kun jo ensimmäisen kierroksen saldo oli kolme.

Hallivuoroilla olen repinyt ja riuhtonut ja sitten taas koittanut rauhoittaa koko suoritusta, ja iso ongelma heittämisessä edelleen tuntuu olevan kaiken opitun ja hyväksi havaitun muistaminen ennen suoritusta. Kiekot eivät lennä sen pidemmälle kuin aiemmin mutta kaiken tarkkuuden pystyy kyllä hävittämään lisäämällä vauhtia. Tekniikan perusasioiden unohtelu koskee niin rysty- ja kämmenavauksia kuin lähäreitä ja puttaamistakin. Talven aikana ei ole ollut havaittavissa minkäänlaista kehitystä heittämisessä ja sekös hieman turhauttaa.

Kisakausi kuitenkin lähenee ja parin viime viikon aikana onkin tupsahtanut joukko kisoja Metrixiin. Mielenkiintoa riittää moneen mutta ilmoittautumiset joudun pääsääntöisesti jättämään lähemmäs kisoja. European Amateur Openia varten olin kuitenkin koneen ääressä hyvissä ajoin ilmoittautumassa ja rekisteröinnin alkaessa tasan kuudelta klikkasin itseni eteenpäin vain saadakseni ruutuun nähtävästi monelle muullekin tutuksi tulleen Bad Gateway -ilmoituksen. 15 sekuntia kestäneen sekoilun jälkeen pääsin jatkamaan mutta olin liian hätäinen enkä huomannut laittaa puhelinnumeroani vaan jatkoin suoraan rekisteröitymään. Ei mennyt läpi ja taas 5 sekuntia hukattu. Lopulta sain rekisteröinnin sisään 28 sekuntia yli kuuden mutta arvasihan sen, ettei kisaan ole toivoakaan. Nyt jonojen uudelleenjärjestelyn jälkeen olen odotuslistan 60. sijalla enkä siis kovin toiveikas mukaan pääsystä. Ehkä joskus onnistuu.

Startti AM -ilmoittautuminen oli mennyt ohi, kun se ei jostain syystä tullut mukaan listalle tavallisilla hakuehdoillani. Olen sielläkin jonossa mutta sinne pääsy näyttää todennäköisemmältä, joskaan ei silti varmalta. Sieltä pois jääminen ei ymmärrettävästi olisi ihan samanlainen pettymys kuin EAO:n osalta. Muitakin kisoja siis kiikarissa on, mutta niitä voi sitten pohtia kun ovat lähempänä.

6
Treenipäiväkirjat / Vs: Saturin Miikan mutinat
« : 24.01.20 - klo:16:24 »
Valtaosan arvelisin tyytyvän lepäämään ja toipumaan loukkaantumisen tapahduttua! Kesken kisan tulevaan loukkaantumiseen suhtautuminen varmaan riippuisi vamman laadusta, mutta tuskinpa itse ainakaan pää kainalossa jatkaisin peliä. Onneksi en ole vielä ollut tilanteessa, missä olisi tuollaista tarvinnut miettiä.

7
Voi perskule.

Kovasti tsemppiä kuntoutukseen, maltilla mutta sisulla hiljalleen takaisin kohti heittokuntoa.

8
Vuosi vaihtui mutta lunta ei etelässä ole muutaman päivän jaksoa enempää nähty, joten pelaamaan on edelleen päässyt. Jossain vaiheessa pysyvämpi lumi sataa täälläkin ja pidän oman taukoni lajin parista vasta sitten, mutta saa nähdä, milloin lumi tulee ja vielä tärkeämmin, milloin se sulaa pois. Mitä myöhemmäksi vääjäämätön lumen tulo menee, sitä kauemmin sen pelkään maassa viihtyvän. Ihan pieni lumimäärä ei toki minunkaan pelaamistani juuri häiritse, mutta syvemmät kinokset kyllä aiheuttavat sen, että kiekot pysyvät kaapissa pois lukien hallitreenit.

Hallitreeneissä onkin tullut käytyä mutta parin vuoden takainen innostus niiden osalta on jonkin verran laantunut. Edelleen haaste on keksiä järkeviä tapoja käyttää tuo tunnin vuoro. Nyt olen vieläpä kärsinyt keskittymisvaikeuksista muiden heitellessä melko ripeällä tahdilla kiekkoja oikealta ja vasemmalta. Toisaalta kai sekin on treeniä, kun siitä huolimatta koittaa välittää vain omasta seuraavasta heitostaan.

Vuodenvaihteen molemmin puolin olen käynyt pelailemassa Varistossa, Kirkkonummella, Talissa ja tietysti Veikkolassa. Monesti olen pelannut kahdella avauksella niin, että toisen heitän väylästä riippumatta rystyltä ja toisen kämmeneltä, ja jatkan sitten vapaavalintaisesti molemmat avaukset väylän loppuun. Tällä olen halunnut ensinnäkin kehittää ja pitää yllä kämmenheittotaitoa, mutta saan myös lisää lähäreitä ja putteja pelattavaksi. Olen huomannut, että kun jotain väyliä avaa pakotettuna ”väärältä puolelta”, oppii vähän kuin vahingossa omasta pelistään jotain parannettavaa.

Näiden treenikierrosten lisäksi tein ensivisiitin Lohjalle Sammatin radalle. Olin lukenut ylistäviä arvioita mutta en silti osannut odottaa, että pitäisin radasta niin paljon kuin pidin. Puitteet ovat lähes täyden kympin arvoiset ja ainoastaan muutaman väylän toisto tulee pienenä huonona puolena mieleen. Niin, ja tietysti matka kotoani radalle: se ei ole mahdoton vaan samaa luokkaa esimerkiksi Karkkilan tai Hyvinkään ratojen kanssa, mutta kun tässä lähempänäkin on iso kasa ratoja kierrettäväksi niin tuo 15-20 minuutin lisämatka suuntaansa on meikäläisen viitseliäisyydelle joskus vähän liian iso este ylitettäväksi.

Ehdin harmikseni pelata vain yhden täyden kierroksen mutta koitin pohtia väylille erilaisia ratkaisuja ja sainkin jälkikäteen jonkinlaisen pelikirjan radalle kirjoitettua. Sen turvin uskallan osallistua alkavalla kaudella kisoihin, mikäli sellaisia järjestetään – lupasinhan, etten sokkona enää virallisiin kisoihin lähde. Monet väylät vaatisivat pidempiä heittoja kuin minulla on annettavana, mutta puita on onneksi sen verran, että pelkästään pitkälle siivuttaminen ei riitä. Ei väylien pelaaminen par-tulokseen silti ihmetekoja vaadi, mutta pitää osata heittää suoraan. Ja joskus vähän mutkaan. Ja putit pitää laittaa sisään… Yhtä kaikki, rata oli mieleinen ja maasto näytti siltä, että rata kestää pelattavana ympäri vuoden.

Ympäri vuoden pelattavana kestää käsittääkseni melko hyvin myös Kaatis ja teinkin tuon edellisen Talin treenikierroksen yhteydessä visiitin läheiseen kiekkomyymälään ja lunastin työnantajani tarjoamaa virike-etua hyväksikäyttäen kausipelioikeuden Kaatikselle. Tämähän oli aikomus tehdä jo viime vuonna mutta kun hankinta venyi ja venyi, niin pelioikeus jäi sitten lopulta hankkimatta. Nyt päätin olla liikkeellä hyvissä ajoin, ja tämän myötä vierailuni Kaatikselle tulevat lisääntymään tänä vuonna roimasti. Loppunee ainakin pohdinta sen osalta, että mihinhän sitä kesällä arki-iltaisin lähtisi, kun tuo ruuhkaisilla radoilla jonottaminen ei ikinä ole suosikkipuuhaani ollut. Toivottavasti pelaajamäärät ovat Kaatiksella edelleen kohtuulliset.

Virike-etuun liittyen satuin vielä huomaamaan, että näköjään ainakin yhden kisoja järjestävän tahon mittelöihin voi maksaa itsensä mukaan virike-edulla. Tuo on tervetullut uudistus ja eritoten saattaa kasvattaa todennäköisyyttä lähteä mukaan joihinkin pelkästään pro-luokkia sisältäviin kisoihin – niissä kun osallistumismaksut ovat tupanneet olemaan hieman amatöörikisoja kovempia, mutten ole nähnyt mielekkääksi maksaa totuttua isompaa kisamaksua, sillä mitään ei ole tulossa takaisinpäin. Virike-edulla oma osuus maksusta jäisi järkevämmälle tasolle. Saa nähdä, mitä vuosi tuo tullessaan tämän osalta.

9
Vuosi (ja vuosikymmen!) on päättymässä, joten on kausiyhteenvedon aika.

Kauden 2019 kisailut alkoivat helmikuussa lumen keskellä Tali Ice Bowlissa. Kauden eka kisa varsin vähäisen talvijakson treenin jälkeen oli onnistunut, kun tulin alle 900 PDGA-ratingin luokassa ykköseksi. Hiljalleen treenitahti alkoi kiihtyä mutta muun touhuamisen seurauksena oikean käden olkapää alkoi vihoitella huhtikuussa. Lyhyt tauko ei auttanut, jatkoin pelaamista, sillä heittäminen ei tuntunut ärsytystä enempää lisäävän.

Toukokuussa oli vuorossa kauden ensimmäinen PDGA-kisa. Karkkilassa alku oli todella hermostunut ja putti kärsi sen seurauksena pahasti, mutta ensimmäisen kierroksen loppu ja toinen kokonaisuudessaan sujuivat hyvin ja kakkoskierros menikin 45 pistettä yli oman silloisen ratingin 893. Toukokuun lopulla oli jo seuraavat kisat, kun Nikkilässä otin osaa Susiheittoihin, jossa pelattiin edellisvuoden AM-Tourista tuttua rataa. Ykköskierros oli minulle huipputason tekemistä ja paukutin itseni koko kisan kärkeen. Toisella kierroksella vauhti vähän laantui ja jäinkin lopulta yhden heiton erolla hopeasijalle, mutta sain tärkeän opetuksen siitä, että vastaavassa tilanteessa tuloksia pitää seurata.

Kesäkuussa rating nousi ensimmäistä kertaa yli 900 pisteen juuri ennen kauden kolmatta virallista kisaa. Riihimäen Riutalla pelasin kaksi vaihtelevaa kierrosta, molemmat par-tulokseen, mikä jätti hieman hampaankoloon mutta rating-pisteiden valossa taso pysyi riittävän hyvänä.

Alkukesän aikana oli pelattu myös seuran reikäpelejä, joista olin toivonut saavani treeniä kisapelaamiseen mutta joista sainkin vain stressiä sopivien peliaikojen etsinnän vuoksi.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen olin päättänyt osallistua myös Tyyneen, joka pelattiin kesäkuun lopulla. Viime vuonna peli Tyynessä ei sujunut odotusten mukaan, vaikka keskiarvorating kisasta olikin hyvä. Uskoin olevani henkisesti paremmin valmistautunut tällä kertaa. Katin kontit. Jo ykköskierroksen lähtöaika sai minut pahalle päälle ja kun sitten avaukset eivät toimineet ja yritin parantaa tekemistä riuhtomalla, olisi lopputuloksen voinut arvata. Ensimmäisen Fordin radalla pelatun kierroksen puolivälissä jouduin kirjaamaan tuloskorttiin kahdeksikon ja sitten mieli olikin niin syvissä vesissä, että kesti pitkän aikaa palautua. Kakkoskierros Sibbessä ei pelillisesti sujunut juurikaan paremmin, mutta viimeisen väylän hieman onnekas par-tulos sentään avitti kierrosratingin tavoittelemaani yli 900 pisteeseen. Kolmoskierros mahtavalla Nevaksen golfkentällä oli samanlaista tuskailua avausten kanssa ja tein hölmöjä virheitä paljon. Kokonaisuutena oma suoritus Tyynessä oli pettymys jo toistamiseen.

Heinäkuussa palasin Tuusulaan pelaamaan kisaa Ristikiven ja Fordin radoilla. Tekeminen oli vähintään yhtä huonoa kuin Tyynessä. Ristikivessä en saanut merkata tuloskorttiin yhtään birdietä ja Fordissakin vain yhden. Kämmenheittojen tekniikka oli täysin kadonnut, joten Fordissa oli hankala odottaakaan onnistumisia, sillä pelikirja nojasi melko lailla toimivaan kämmeneen. Tämäkin kisa jätti oman tekemisen osalta kurjan maun suuhun.

Tämän jälkeen olikin aika kisatauolle. Kesän aikana sain tarpeekseni olkapään oireilusta ja kävin näyttämässä sitä lääkärille, joka ohjasi minut fysioterapeutille, joka antoi ohjeita oireiden lieventämiseen. Olkapää jatkoi kipuiluaan mutta jollain tasolla sain oireet kuriin.

Loppukausi alkoi syyskuussa. Ensin osallistuin viikkokisoihin Laakspohjan radalla, missä alun yllättävän kovasta jännityksestä huolimatta onnistuin pelaamaan hyvän kierroksen ja sain itseluottamusta palautettua. Seuraavaksi vuorossa olivat seuramestaruuskisat Talin muokatulla radalla, missä oli viime vuonnakin hankalaa. Sain myös hyviä heittoja aikaiseksi ja vaikka putti ei ollutkaan huipputerässä, osa vaikeuksista johtui myös oudosta radasta.

Kauden viimeinen virallinen PDGA-kisa osaltani oli syyskuun lopulla Kaatiksella. Syysmyrsky on muodostunut omalla kohdalla jo pienoiseksi perinteeksi ja olin mukana kolmatta kertaa. Radalla oli muutama uusi tai muuttunut väylä, joita olin kertaalleen käynyt treenaamassa, mutta se oli MA3-luokkaan riittävästi, sillä olin jaetulla kärkisijalla ykköskierroksen jälkeen. Toisella kierroksella jatkoin vahvaa pelaamista ja loppupuolella kisan ollessa tiukka aloin aiemmasta oppineena myös seurata tuloksia – ja se kannatti. Lopulta sain pääni pidettyä kylmänä enkä pahemmin hermoillut, pidin pintani ja sinetöin urani ensimmäisen PDGA-voiton heittämällä lopetusväylällä avauksen kämmenellä pariin metriin.

Syysmyrskyn jälkeen harjoittelu hieman väheni, mutta kauden lopulla marraskuussa osallistuin vielä muutamiin viikkokisoihin, ensiksi minulle uudella Herusten radalla. Tuntuma kiekkoihin ei tällöin ollut kadonnut täysin, sillä pelasin kierroksen jaettuun kärkitulokseen. Marras-joulukuun taitteessa pelitahdin vähennyttyä entisestään viikkokisat Fordin ja Lemmenlaakson radoilla menivät selvästi huonommin. Kausi päättyi melkoiseen mahalaskuun Lemmenlaaksossa, mutta sain hyvän muistutuksen siitä, että liian itsevarmaksi ei pidä heittäytyä.


PDGA-kisoja pelasin kauden aikana kuusi, mikä on selvästi vähemmän kuin edeltävän vuoden kymmenen pelattua kisaa. Yhtä monta eli kuusi kisaa pelasin myös debyyttikaudellani 2017. Kisakausi on alkanut joka vuosi samoihin aikoihin eli huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa, mutta viime kaudella toukokuun loppuun mennessä olin pelannut jo neljä kisaa, kun tänä vuonna niitä oli kasassa vasta kaksi. Vastaavasti syksyllä pelasin tänä vuonna vain yhden kisan, kun edellisvuonna syyskuun lopun ja lokakuun lopun väliin mahtui neljä kisaa. Tuolloin huomasin tuon kisatahdin olevan minulle liian kova, joten kisoja pitäisi päästä hajauttamaan paremmin koko kauden ajalle. Tänä vuonna en onnistunut sovittamaan aikatauluja riittävän hyvin.

Rating nousi viime vuoden päätöstilanteesta tämän kauden aikana 13 pistettä 893 pisteestä 906:een. Tavoite oli yltää 900 pisteeseen, joten voin olla tyytyväinen. Kausi alkoi hyvin, sillä kuudesta ensimmäisestä kierroksesta viisi ylitti 900 pisteen rajan. Ainoa alitus oli kauden avauskierros, jolloin kärsin alussa pahasta jännityksestä puttaamisessa ja tein tuloskorttiin rumaa jälkeä neljällä ensimmäisellä väylällä, jonka jälkeen tilanne pikkuhiljaa helpotti. Näiden jälkeen osuikin kohdalle kauden huonoin kisakierros Tyynen avauskierroksella Fordin radalla. Koko Tyyni oli toistamiseen varsin jännittynyttä pelaamista ja sen voikin sanoa olleen kauden surkein pettymys. Kauden paras kierros puolestaan oli keväällä Susiheittojen ykköskierroksella Nikkilässä. Pelasin viimeistä väylää vaille bogittoman kierroksen, ja rating oli urani toiseksi paras 958. Vuoden kohokohta nähtiin kuitenkin syksyllä Kaatiksella, minne olin saanut pelini mainioon kuntoon joka osa-alueella. MA3-luokan ykkössija irtosi keskiarvoratingilla 937 ja ensimmäinen voitto ei varmasti ihan pian unohdu.




Kauden 13 kierroksesta viisi pelasin alle 900 pisteen ja loput kahdeksan sen yli. Myös viime kaudella pelasin kahdeksan yli 900 pisteen kierrosta, mutta yrityksiä oli selvästi enemmän kokonaiskierrosmäärän oltua 21. Kehitys tulee paremmin ilmi yli 920 pisteen kierroksissa: tällä kaudella niitä pelasin viisi (38%), kun edelliskaudella suuremmasta kierrosmäärästä huolimatta vain kolme (14%). Kuvaajasta näkee, miten päättyneen kauden alku sujui ratingin valossa hieman vahvemmin kuin loppu. Tämän kauden keskiarvo kierroksilta oli 910 pistettä, edellisvuonna keskiarvo oli 888 ja debyyttikaudella 869, joten suunta on ollut erittäin hyvä.




Kokonaisrating kehittyi lähes samaa vauhtia kuin edellisvuonna, jolloin kasvua kertyi 15 pistettä – nyt siis kasvua tuli 13 pisteen verran. Edelleen kauteen mahtuu muutamia surkeita kierroksia, joten niiden karsiminen pois auttaisi ratingin kehitystä vähintään yhtä paljon kuin positiiviset suonenvetokierrokset.


Osaaminen kehittyi kauden aikana merkittävimmin kämmenheiton osalta, jonka toimiminen vaatii tosin edelleen alleen hyvän lämmittelyn ja toistoja. Nyt kuitenkin saan aikaan puhtaita heittoja, jotka lentävät onnistuessaan tarkasti ja minun tasooni nähden riittävän pitkälle. Myös puttaaminen parani. Sain kauden aikana vakiinnutettua selkeän puttityylin, ja mukavuusalue ringin sisällä on kasvanut. Ailahtelua tietysti on niin kuin kaikilla muillakin. Hieman huolestuttavasti rystyheitoissa en huomannut kauden aikana juurikaan edistystä. Tein kauden aikana useampaan otteeseen joitain muutoksia heittotekniikkaan lisämetrien toivossa, mutta kun en nopeasti saanut aikaan haluamiani tuloksia, palasin aina takaisin vanhaan tyyliini. Rystyavausten pituus on edelleen asia, jossa näen paljon mahdollisuuksia kehittyä.

Kiekkovalikoima pysyi kauden aikana muuttumattomana. Pure, Kannel, Verdict, Culverin, Felon, Trespass ja Defender jatkavat tärkeimpinä työkaluina ja näiden lisäksi mukana kulkevat Emac Truth, Justice, River sekä kauden loppupuolella takaisin reppuun tullut Tuonelan Lautturi. En ole kovin kiinnostunut kokeilemaan uusia kiekkomalleja enkä näin ollen usko, että ensi kaudellakaan mitään mullistavaa tällä osastolla tapahtuu.

Vuosi sitten tälle kaudelle asettamani tavoitteet sain toteutettua hyvin. Treenit painottuivat radalle, eikä kentällä tullut kesän aikana juurikaan käytyä. Kiekkovalikoimaan ei tullut muutoksia. Kisamäärä odotetusti väheni ja suurimman osan kisoista pelasin MA1-luokassa. Kauden isoksi kisaksi valikoitui lopulta Tyyni, kun muihin ei ollut taitotason puolesta asiaa. Viikkokisoja ei lopulta tullut pelattua kauden aikana tutuista syistä johtuen mutta aktiivisen kisakauden ulkopuolella tuli kuitenkin osallistuttua muutamiin, jotta sain määrän edelliskaudesta nostettua. Ratingin nosto yli 900 pisteeseen onnistui, ja näiden pohjalta lähdetään luomaan tavoitteita ensi kaudelle 2020.

Ensimmäinen ja tärkein päätavoite on pysyä terveenä ja heittokuntoisena koko kauden ajan: muita tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa, jos harrastaminen keskeytyy. Olkapäävaiva on muistuttanut lisääntyvästä iästä ja niinpä osatavoitteet olkapään kuntouttamisen jatkaminen sekä lihas- ja peruskunnon ylläpitäminen ovat entistä merkittävämpiä. Onnistumisen mittareina toimivat terveydellisistä syistä väliin jääneet harrastuskerrat sekä lajia tukevan kuntoilutreenin ynnä muun kehonhuollon määrä. 

Toinen tavoite on jatkaa pelaajana kehittymistä. Uskon, että oman pelaamiseni huipputasoa ja keskiarvoista suoritustasoa on molempia mahdollista parantaa vielä roimasti. Heittotekniikan parantumisen seuraaminen on hankalaa puhumattakaan henkisen puolen kehityksen seurannasta, joten johtopäätökset on vedettävä pääosin kierrostuloksista. Osatavoitteet ovat säännöllinen harjoittelu, PDGA-ratingin nosto, yleisen tulostason parantaminen, puttaamisen kehittyminen lähinnä konkreettisen mukavuusalueen kasvattamisen myötä, rystyavausten pituuden lisääminen ja varmuus kämmenheittoihin. Mittareita ovat PDGA- ja Metrix-ratingit, harjoituskertojen määrä, tilastot pelin eri osa-alueiden onnistumisesta treenikierroksilla sekä tiettyjen ratojen keskiarvoiset tulostasot kauden aikana verrattuna aiempaan. PDGA-ratingin osalta minulla on pidemmän aikavälin tavoite, johon uskon yltäväni maltillisella kausittaisella pistemäärän nousulla. Siihen liittyen odotan pystyväni nostamaan kauden 2020 aikana rating 910 pisteeseen – tähtäimessä on kuitenkin kymmenen pisteen parannus nykyiseen.

Kolmas ja viimeinen päätavoite on saavuttaa sellainen tasapaino tuloskierrosten, treenin ja kisojen välillä, että kauden jälkeen olisi kylläinen olo joka osa-alueella eikä olisi tunne, että olisi pitänyt käyttää johonkin enemmän aikaa. Mittareita on hankala asettaa, sillä tavoite on pitkälti fiilispohjainen. Yhtenä osatavoitteena olisi mukava keskittää yksi viikonloppu täysin lajille ja pelata itsensä rättiväsyneeksi. Treenin osalta lienee syytä käyttää aikaa kentällä hieman enemmän kuin menneellä kaudella ja toivon myös saavani otettua hankkimani uuden harjoituskorin ahkeraan käyttöön.
Kisojen osalta mitään tähdellistä suunnitelmaa ei tietenkään vielä ole, mutta löytyy kuitenkin jo ajatus kisoista tai radoista, joilla haluaisin kisata sekä muutama tapahtuma, joihin olen kieltänyt itseäni osallistumasta. Muutama kisa, joihin haluaisin ensi kaudella osallistua, ovat Susiheitot, Syysmyrsky sekä seuramestaruuskisat. Näistä on jo ehtinyt muodostua jonkinlainen perinne – keväällä kisa Nikkilässä, syksyllä Kaatiksella – ja niiden jatkaminen olisi mukavaa, ja totta kai tulosvertailu edeltävien kausien tuloksiin auttaa käsittämään kehitystä paremmin. Toisaalta eri kisoja on nyt sen verran jo koluttu, että jostain varmasti löytyy vertailupohjaa aiempaan, vaikka näihin mainittuihin en pääsisikään osallistumaan. Lukumäärätavoitetta en kisaosallistumisille uskalla vieläkään asettaa.

Kausi 2019 on näin saatu lopullisesti pakettiin ja edellä mainittuja tavoitteita kohti kuljetaan kaudella 2020. Sitä ennen on sopiva tilaisuus rauhoittua hetkeksi ja keskittyä entistä paremmin asioihin, jotka ovat vieläkin tärkeämpiä kuin frisbeegolf.

Lämpimät kiitokset kaikille tänä vuonna kirjoituksiani lukeneille ja ajatuksiani kommentoineille. Toivotan rauhallista joulua ja terveyttä sekä hyvää mieltä uuteen vuoteen!

10
Treenipäiväkirjat / Vs: Saturin Miikan mutinat
« : 22.12.19 - klo:10:26 »
Kerro jos keksit ratkaisun kisaputtaamiseen! Kyllähän sitä omalla pihallaan saa vaikka mistä asennoista putit sisään...kisakierroksen alettua sitten muisti pyyhkiytyy ja alkaa klassinen "miten mä pidin mun sormia, mikä piti olla jalkojen asento" -ihmettely. Hieno laji.

11
Lähes kuukausi on ehtinyt vierähtää edellisestä mutta sitä se syksy ja talvi teettävät. Hallilla on tullut muutamaan kertaa käytyä, jolloin ohjelmassa on ollut lähinnä perusheittojen ylläpitoa mutta marraskuun lopulla hukkasin lievästi kämmenheiton ja sitä sitten lähdin ihmettelemään kuunvaihteessa viikonloppuna peräti kaksiin viikkokisoihin. Perjantai-iltana oli satanut lunta ja viikonloppuna oli maa jäinen ja pienen lumipeitteen valkaisema. Lauantaina suuntana oli Tuusulan Ford DGP ja sunnuntaina Järvenpään Lemmenlaakso. Fordin punaisen radan lähtöväylä oli #7.

#7 – Culverin ei osu oikeaan väliin, väistelee puut tuurilla sentin päästä ja tyssää 20m päähän korista, neppi alle ja par.

#8 – Culverin kämmen upeasti väylään, löytyy 6m korin tasalta oikealta. Eipä ollut kovin pahasti kadonnut kämmen. Jännittynyt putti yläpantaan ja par.

#9 – Emac Truth oikealle puihin, Kannel kämmen neppi korin suuntaan onnekkaasti puusta pariin metriin ja par.

#10 – Trespass suorana, niiaa oikealle ja palauttaa keskelle väylää, neppi korille ja par.

#11 – Trespass suorana kääntää välittömästi yli, vastatuuli piiskaa kiekon rolleriksi oikealle rinteeseen, josta valuu väylälle. Kannel neppi OB-saaren eteen, josta Trespass hysse korkealle oikean kautta mutta pitkäksi menee. Puiden seasta vaikea puttiyritys korille ja bogi. +1

#12 – Culverin kämmen ei ole rento vaan heitän voimalla ja sieltä se tuli, surkea kämmen kippaa yli vasempaan. Mörristä Kannel kämmen neppi väylää pitkin osuu aukkoon mutta kasin vajaa, putti löysä ja bogi. +2

#13 – Culverin hysse aivan liikaa sisäreunaan, hysse ottaa kiinni heti ja kimmoke ennen kumparetta puusta vasempaan. Re-tee. Verdict hysse osuu aukkoon mutta tyssää jonnekin kumpareen jälkeen. Kannel kämmen korille ja tupla. +4

#14 – Trespass kämmen ei lähde hyssessä, kääntää vasemmalle ja kimpoaa puusta vasuriin. Putteri väylälle. Pure lähäri karkaa oikealle ison havupuun oksiin. Väylältä uusi lähäri vitosen pitkäksi, surkea putti ketjuista ulos ja tripla tulee helposti. +7

#15 – Lautturi kämmen ei ole ihan puhdas taaskaan, kääntää vähän yli eikä ehdi palauttaa vaan jää vasemmalle puiden reunaan. Surkea hyppyputti ja par. +7

#16 – Lautturi kämmen taas, liikaa voimaa ja surkea heitto mutta hipaisee puuta, mikä auttaa kiekkoa eteenpäin. Hyvä kämmenneppi Kanteleella suht pienestä raosta korille ja par. +7

#17 – Lautturi kämmen on tuloksellisesti hyvä mutten oikein osaa nauttia, kun liukastun tiillä ja kiekko lipeää. Irtonastat unohtuivat kotiin. Aukealta Purella hakua koriin menee puolisen metriä ohi, paluu sisään, par. +7

#18 – Culverin kämmen kääntää taas rumasti yli ja ollaan kaukana vasemmalla mörrissä. River upsi taivaalle, parista kympistä heikko hyppyputti ja bogi. +8

#1 – Lautturi loivassa antsassa melko ylös ja kivasti lähtee, vähän kaartaa liikaa oikealle ennen palautusta. Taas noin 20m jäljellä, puiden välistä neppi korille ja par. +8

#2 – Kannel kämmen tokaan puuhun oikealla, kimmoke etuvasempaan. Neppi korille ja par. +8

#3 – Culverin kämmen puuhun vasemmalle 30m päässä. Jatko ei ole paljon parempi, taas vasemmalle puihin. Trespass puiden seasta ennen aukeaa nousee liian korkeaksi, parista kympistä neppi korille ja bogi. +9

#4 – Felon kämmen kevyesti on melko hyvä mutta osuu oksiin takamutkassa, reilusta kympistä hyvä haaraputti yläpantaan, par. +9

#5 – Verdict annukka liikaa oikealle ja ihan liikaa kulmaa. Menee jonkun verran pitkälle kuitenkin. Kannel kämmenneppi väylälle, Pure 40m lähäri korista vähän vasemmalta ohi ja par on minulle tästä hieno tulos. +9

#6 – Trespass kämmeneltä onnistuu muuten mutta lähtökulma on liian suora, hyssenä olisi voinut toimia. Nyt montusta 15m päästä kämmenneppi korille, par. +9

https://discgolfmetrix.com/1129046&view=result


Muutama surkea väylä, jotka sitten tuhosivat tuloksen. Noin neljä-kuusi päälle tulokseen olisin voinut olla kohtuullisen tyytyväinen. #14 on ollut minulle jatkuvasti hankala väylä, mutta ehkä nyt tuli hölmöiltyä normaalia enemmän. #13 avauksen virheen tajusin heti: jos kerran heität hysseä aukkoon, niin tähtää aukon oikeaan laitaan, älä vasempaan. Talvikeli hankaloitti tähtäämistä hieman, mutta putin olisi pitänyt olla parempaa. Metrix-pisteitä 878, mikä on enemmän kuin arvelin.

Illalla pienestä kropan kolotuksesta huolimatta päätin laittaa kellon aamulla soimaan, koska nämä olisivat vuoden viimeiset viikkokisailut omalla kohdalla enkä halunnut luovuttaa, kun kerrankin aikaa pelaamiseen oli. Lemmenlaaksossa keli oli vastaava kuin edellisenä päivänä Tuusulassa ja nyt oli nastatkin mukana, joten varmaan pystyisin parempaan. Lähtöväylä oli #5.

#5 – Emac Truth ensimmäisiin puihin oikealla ja kimmoke inhottavasti vasempaan. Hyvin lähtee. Putterilla neppi väylälle. Kolmas heitto Purella puuhun ja vielä on 30m matkaa korille tällä 70m väylällä. Kannel neppi sentään menee tarpeeksi lähelle, tuplabogi. +2

#6 – Felon kämmen melko puhtaasti mutta aivan liian korkea, feidaa korin tasalle oikealle. Kannel kevyt antsaneppi kämmenellä on hieno, osuu tolppaan ja jää korokkeelle, par. +2

#7 – Felon kämmen uudestaan, vähän menee liikaa suoraan mutta puiden välistä vitoseen ja putti sisään, viikonlopun eka birdie. +1

#8 – Culverin hysse liikaa oikealle, puiden välistä jatkaa vähän matkaa suoraan mutta jää vankilaan oikealle lähes korin tasalle. Kannel kämmen ekaan puuhun edessä. Pure rystyltä seuraavaan puuhun. Puttiyritys ohi ja kutosen pitkäksi, paluu ketjuista ulos ja tripla sisään. +4

#9 – Emac Truth kämmeneltä liikaa oikealle, jostain välistä kimpoilee vasuriin noin 15 metriin. Putti yläpantaan, par. +4

#10 – Culverin osuu kerrankin väylään, on toki melko lyhyt, reilu 15m haku ohi ja par. +4

#11 – Culverin hysse näyttää hyvältä ja osuu siihen mihin tähtään, mutta takamutkassa puusta kimmoke vähän oikealle noin yhdeksään metriin. Hyvä antsaputtihaku edessä oleva puu kiertäen mutta vasemmalta ketjuista pihalle, par. +4

#12 – Defender kämmen on surkea, käännän taas rannetta ja lähtee kääntämään yli, kimpoaa vasemmalta puista metsän sekaan oikealle. Korkea taivasantsa Justicella – ihan toivotaan-toivotaan-heitto – kiertää ja laskeutuu lopulta rinkiin oikealle. Nyt osuu puttikin ja hyvä par-pelastus. +4

#13 – Justice kämmen kevyesti mutta ei tarpeeksi jyrkkänä, kiekko korin tasalla alhaalla. Putti haaralta korin yli, par. +4

#14 – Lautturi hysse on löysä ja korkea, feidaa kuitenkin avoimelle. Kannel hysse väylää pitkin on hyvä, vielä Kannel kämmeneltä hyssessä korille ja perushyvin suoritettu par. +4

#15 – Trespass lähtee taas liian suorana, koukkaa reilusti oikealle mutta jotenkin ehtii palauttaa väylälle juuri ennen mäkeä ylös. Emac Truth rystyltä loivassa hyssessä menee 4m päähän korista ja birdie tekee iloiseksi. +3

#16 – Kannel vastatuuleen alamäkeen ei ole tarpeeksi vakaa, hysse ei pidä ja kiekko kolisee oikealle puihin ja kierii sitten mäen alas. Emac Truth kämmen ainoaan kohtaan mistä vähän näkyy aukkoa, menee ekasta raosta mutta vielä jää vajaa kymppi puiden takaa rinteestä. Ei osu ja bogi. +4

#17 – Kannel loivassa hyssessä liian matalana mutta jaksaa kuitenkin aukealle ja ihan hyvään paikkaan vieläpä. River lähtee sitten taas liikaa vasuriin ja kimpoaa puusta oikealle, edelleen alhaalla. Culverin kämmen onnistuu, loiva hysse pitää ja vaikkei jaksa koritasanteelle asti niin vain vitonen jäljellä ja saan sen tuupattua sisään, par on hyvä kahden ekan heiton jälkeen. +4

#18 – Pure suorana korille päin, kääntää hiljalleen yli ja kimpoaa sitten oikealta puista melkein koriin. Parista metristä onnekas birdie. +3

#1 – Culverin suorana mutta niin kevyesti, että alkaa hakeutua heti vasuriin. Jää kapeaan kohtaan puiden taa. Noin 25m Kannel kämmenhysse on liian helppo heitto, joten heitän sen suoraan viiden metrin päässä olevaan puuhun. Tämä sapettaa. Kannel kämmenhysse uudestaan korille ja bogi. +4

#2 – Emac Truth antsa liikaa oikeaan ja kimmoke kauas metsään vasuriin. Putteri väylälle – mutta liian pitkälle oikeaan reunaan. Kannel annukka selkä väylälle päin jää lyhyeksi enkä ole vielä mutkassakaan, vaikka jo neljäs lähtee. Justice kämmenannukka jyrkästi on onnistunut, vaikka painuukin väylästä oikealle. Kannel vielä kertaalleen kevyesti selkä korille päin annukassa, menee hyvin pariin metriin ja tuplabogi. +6

#3 – Pure ei osu linjaan, kimmoke oikealle mörriin. Culverin kämmen jostain pienestä väliköstä ei osu väliin ja kimmoke oikealle mörriin. Kannel kämmenhysse väylälle. Emac Truth suorana väylään mutta liian korkea ja feidaa vasemmalle mörriin. Putterineppi väylälle, Pure ylös korille, vielä 5m putti ketjuista ulos ja tuplapar eli lumiukko eli neloisbogi. +10

#4 – Lautturi kämmen lähtee puhtaasti mutta oikaisee pienestä hyssestä ja menee sitten vain suoraan, mörriin. Putterineppi onnistuu vitoseen, mutta tämäkin putti hieman ahtaasta väliköstä ketjuista ulos ja bogi siitäkin. +11

https://discgolfmetrix.com/1126085


Sekään ei mennyt ihan niin kuin ajattelin. Linjoihin osuminen oli aivan ylivoimaisen vaikeaa, eikä surkea puttaaminen tehnyt kovin hyvää tulokselle sekään. Metrix-pisteitä tulee 820, mikä on niin heikosti, että järjestelmä antaa suotta armoa eikä laske tätä mukaan kokonaispistemäärään.
Tylsä lopettaa näin surkeaan tekemiseen tätä kautta mutta näin siinä nyt vain käy. Kyllähän näistä viikonlopun peleistä taas jotain opittiin. Seuraavaksi on vuorossa kauden yhteenveto vielä tämän vuoden puolella, muuten todennäköisesti ei paljon muistiinpantavaa ole.

12
Puolitoista viikkoa ehti vierähtää edellisestä treenikerrasta mutta viime sunnuntain olin varannut jo hyvissä ajoin uuteen rataan tutustumista varten. Nurmijärvellä järjestettiin sopivasti viikkokisat ja sehän oli mainio tilaisuus lähteä katsomaan, millainen Herusten uudehko rata on. Pääsin vielä onnekkaasti TD-porukkaan kuuluvan paikallisen kanssa samaan ryhmään, joten aivan mitään tietämättömänä ei tarvinnut väyliä pelata. Ratakarttaa olin sen verran tutkinut etukäteen, että melko lyhyitä väyliä olisi luvassa mutta vastaavasti odotin rännien olevan kapeita. Kävi kuitenkin ilmi, että ratakartta ei taida olla ihan ajan tasalla, sillä ainakin väylä #17 puuttui ja ennen puoltaväliä oli mukaan lisätty yksi väylä (#8). Lisäksi joitain väyliä oli muokattu ja par-lukema on yhden isompi kuin ratakartassa.
Muutaman kymmenen puttia ehdin lämmitellä ja siitä sitten aloitusväylälle #9 (ratakartassa #8), jossa vielä kolme putteriavausta ennen kisan alkua.

https://frisbeegolfradat.fi/files/2018/09/herusten_nurmijarvi_ratakartta_2018.jpg

#9 – Suora, lyhyt väylä pieneen alamäkeen, oikealla mando ja rotko, kori pienen mutkan takana vasemmalla. Kannel väylää pitkin mutta sen korkuinen, että sattuu osumaan juuri yhteen harvoista vasemman reunan koivun oksista ja tippuu alas väylälle. Heikko haku kaukaa ja nostopar.

#10 – Suora aukea väylä, kori pienen kummun päällä, helpolta näyttää. Avaus Lautturilla nousee liian korkeaksi ja painuu 15m vasempaan, neppi matalien puiden yli korista ohi ja lyhyt paluu sisään, par. Lienee parempi kokeilla reilummin oikealta, ettei joudu puiden keskelle vasempaan, mistä hankala putata.

#11 – Kapeahko ränni loivaan ylämäkeen tuplamandon välistä, kori hieman oikealla. Trespass kämmeneltä ei lähde tarpeeksi hyssessä ja kääntää yli mandojen jälkeen, kierii keskelle väylää. Neppi korille ja par. Luulen, että kämmenessä riittää teho päästä kokeilemaan puttia, mikäli vaan osuu välikköön kunnolla.

#12 – Loivasti koko ajan vasemmalle kääntävä väylä, jossa pahasti sisämutkaan ajautunut heitto painuu ikävään rotkoon. Culverin loivassa hyssessä menee liian pitkälle suoraan, taas neppi oksien alta alle ja par. Verdict hysse sopisi väylään paremmin. Tiiltä ei kokematon kunnolla hahmota, että missä kohden hyssen pitää alkaa purra.

#13 – Yksi radan pisimmistä väylistä mutta silti alle 130m, kuitenkin par 4. Mando oikealla, jonka jälkeen mutka oikeaan ja korille vielä hieman matkaa. Felon kämmen aavistuksen vasemmalta tuurilla parin puun välistä menee liian leveälle mutta jää väylän reunaan. Kannel kämmeneltä on erinomainen: suorana koria kohti ja pomppii noin vitoseen, putti sisään ja birdie. Avaukseen riittää Kannel kämmeneltä pienessä hyssessä. Pitkällä vasemmalla ”hyvän heiton” kohdalla on kuoppa, josta lienee hankala jatkaa korille. -1

#14 – Suora ja loppua kohti hieman kapeneva väylä, kori kummun päällä ja noin kympistä alkaen korin takana iso rotko. Pure onnistuneesti suorana, hitusen korista vasempaan mutta pysähtyy vähän korin takana, kutosesta putti sisään ja birdie. -2

#15 – Takaisin aukealla, nyt heitto ylhäältä ja kori hieman oikealla loivan rinteen reunalla mutta vielä pienen kummun päällä. Defender kämmen on pituudeltaan sopiva mutta heitto on liian korkea, feidi vie kymppiin oikealle mutta oksien välistä ei saa puttia, paluu sisään, par. Rohkeammin aukean päälle vain nämä. -2

#16 – Jälleen hieman alamäkeen heitettävä suorahko väylä, jossa koria suojaamassa muutama puu mutta takana rinne, joten rohkeasti saa heittää. Pure taas kauniisti suorana mutta nyt vähän korista oikealle, kimpoaa oksista kymppiin. Putti yläpantaan ja par. Pieni kämmenflex poistaisi oikean puolen puut pelistä ja sillä saattaisi päästä lähemmäs. -2

#17 – Jyrkästi alamäkeen heitettävä lyhyt väylä, jossa kori puiden suojaamana, selkeä hysselinja löytyy. Kannel karkaa liiaksi oikealle ja on kovakin, menee kaikesta läpi ja löytyy pitkältä korin takaa oikealta. Neppi alle ja par. Pari upsia näin tässä ja niillä melko hyviä tuloksia, mutta Kannel kevyemmin ja jyrkemmällä hyssellä pitäisi löytää putille. -2

#18 – Pitkähkö väylä, jälleen par 4, jossa mando vasemmalla. Suora heitto vie mandon jälkeen noin 80m kohdilla metsäsaarekkeeseen, mikä huono paikka, ja oikealla kuulemma enemmän tilaa. Trespass melko suorana kohti metsäsaareketta, kääntää hissukseen yli mutta tökkää sitten oikean puolen metsän reunaan noin 90m kohdilla. Kannel selkä korille päin pienessä antsassa jää vähän löysäksi eikä palauta takaisin korille. Noin 8m putti kuitenkin sisään ja kelpo birdie. -3

#1 – Loivasti oikealle kääntävä reilun kokoinen ränni, jonka päässä kori taas kummun päällä. Felon kämmeneltä ei feidaa ajoissa ja kimpoaa ulkoreunan puista väylälle. Neppi kummulle ja par. Putteriantsa voi toimia väylän muotoon paremmin, mutta todistetusti tarkalla kämmenelläkin pääsee nostolle. -3

#2 – Lyhyehkö väylä, jossa alussa osuttava reilunkokoiseen aukkoon ja lopussa kori hieman vasemmalla puiden ympäröimänä. Kannel osuu linjaan erinomaisesti ja näyttää menevän nostolle mutta löytyy kuitenkin kuusi metriä vajaana ja tietty sen koivun takana. Haaralta putti on kuitenkin mainio, keskelle ketjuja ja birdie. -4

#3 – Oikean reunan rinnettä myötäilevä väylä, putterihyssellä selviää. Kannel melko jyrkästi on oikein tarkka mutta hieman kova ja menee noin seiskan pitkäksi. Puttilinja on avoin, mutta taitaa olla vähän ylämäkeen, minkä tajuan vasta putattuani selvästi alarautaan, par. -4

#4 – Ratakartasta poiketen täysin suora, ylhäältä heitättävä väylä, jonka koria ympäröi saareke. En saa pituudesta oikein selvää ja heitän vauhdin kanssa, Pure karkaa vasempaan puihin ja dropparilta jatketaan. Heittomitta olisi riittänyt paikaltaankin. Hyppyputti korille ja bogi. -3

#5 – 80-metrinen par 4, ratakartta näyttää vielä täysin suoraan, että mikäs jippo? Jippo on todella jyrkkä ylämäki, eikä väyläkään ihan suoraan mene. River lähtee hyssessä eikä tuohon mäkeen oikaise, olen pari metriä puiden seassa vasemmalla. Joudun venyttämään Purella kämmenannukkaa niin kauas, että heitto ei ole puhdas ja menee vasemman reunan mutkassa mörriin. Puiden välistä yritys on itse asiassa hyvä mutta muuttaa suuntaa oksista, par tuntuu kehnolta ryhmän muiden ottaessa birdiet. Putteriavaus keskelle väylää riittäisi oikein hyvin. -3

#6 – Jyrkkä oikealle kääntyvä väylä, melko kapea osuus heti mutkan jälkeen. Verdict jyrkässä annukassa kovaa taivaalle on huono suoritus, liikaa sisämutkaan, liian kovaa ja korkealle. Kiekko korin tasalla mutta reilun kympin oikealla mörrissä. Puiden alta neppi alle ja par. Kämmenellä jyrkkä hysse mutkaan on fiksumpi vaihtoehto, koska sillä voi ainakin päästä kokeilemaan pitkältä. -3

#7 – Hieman ratakartan opastetta pidempi väylä ja par 4, joka kääntyy ensin loivasti oikealle ja sitten noin 90 astetta vasempaan. Pure rystyltä melko kovaa suorana on likipitäen täydellinen, kääntää hiljalleen yli ja näkyy lopulta pysähtyneen juuri kurvin takareunaan, mistä on lähes suora 40m heitto korille. Pure loivassa annukassa on kuitenkin aikamoinen lössähdys, on ringissä mutta lähemmäs olisi pitänyt päästä. Putti onnistuu ja birdie, hienoa. -4

#8 – Viimeinen väylä on ratakartasta puuttuva, normaalin väylän #17 korvaava väylä: kapeahkoa metsäränniä noin 65 metriä hieman oikealle kaartaen. Pure uudestaan melkein samalla tavalla kuin äsken, onnistuu taas ja menee väylää pitkin. Veikkaan, että on pysähtynyt puihin korin takana, sillä jäi vain kolmeen metriin. Lyhyt putti sisään ja birdie. -5

https://discgolfmetrix.com/1087919


Tulos on sen verran hyvä, että pääsen jatkamaan kahden muun pelaajan kanssa samalla tuloksella äkkikuolemaan ykkösväylältä lähtien. Sitä ei tarvitse kauan pelata, kun ensimmäisenä avaava seurakaveri neppaa kämmenellä pariin metriin, oma Culverin painuu vasemmalle metsikköön ja siinäpä se. Kahdeksan euroa jäi saamatta mutta Metrix-pisteitä tulee 955, mikä miellyttää erityisesti muutamasta syystä: edellisestä pelaamiskerrasta on vierähtänyt pidempi aika, puttitreeni on kutistunut todella vähäiseksi syksyn tultua ja rata oli minulle uusi. Pari liian korkealle noussutta avausta olivat oikeastaan ainoa merkki lievästä ruosteisuudesta, sillä putteriavaukset osuivat linjaan todella hyvin. Puttaaminen sujui sekin mainiosti ja taisin missata vain yhden esteettömän putin ringistä.

Ratahan oli aika lailla sellainen kuin (vanhentuneesta) ratakartasta saattoi päätellä. Tulosta pitää pystyä tekemään, muuten käy huonosti. Jonkin verran löytyy toistoa, mutta korkeuserot tuovat vaihtelua ja erityisen mukava oli pelata radalla, joka ei ollut yhdestäkään kohdasta mutainen vaan maa on imenyt kosteuden sisäänsä tehokkaasti. Harmi, että radan uutuudesta huolimatta väyliä on jo jouduttu muuttamaan niin, ettei opasteet ja väylänumerointi on enää pidä paikkaansa, mutta toivottavasti tähän saadaan korjaus piakkoin. Puitteet muuten ovat hyvät. En näe erityistä syytä, etteikö tänne uskaltaisi tulla pelaamaan ja kisaamaan toistekin.

13
Hallitreenit alkoivatkin jo viime viikolla ja nyt olen pari kertaa käynyt ihmettelemässä sisällä heittelyä. Ensimmäinen kerta oli ihan jonninjoutavaa tekemistä: kiekot eivät tuntuneet lentävän mihinkään – tai oikeammin kaikki tuntuivat lentävän ihan yhtä lyhyelle. Ah, mitä muistoja menneestä. Siitä harmistuneena koitin kotona pohtia, mikä oli pielessä, ja keksinkin mielestäni virheen tekniikassani ja sen korjaamalla kiekot lentäisivät ainakin 120 metriä. Putterien kanssa kenttätreenit masensivat vielä pahemmin, koska sen lisäksi, että kiekot eivät lentäneet 120 metriä, uusi oivallukseni teki tekniikkaan sen, että yli puolet heitoista kippasivat yli ja suunta oli aivan kateissa. Ehkä uudistus ei ollutkaan niin hyvä.
Seuraavan hallitreenin käytin sitten lähes kokonaan aiemmin kesällä toimineen avausheittotekniikan esiin kaivamiseen ja 45 minuuttia siihen meni, mutta sitten alkoi taas löytyä sekä suuntaa että vähän myös mittaa. Muutamat lähäritkin menivät mukavan lähelle kohdetta, joten siitä treenikerrasta jäi sitten vaihteeksi hyvä mieli.

Jo ennen ekoja hallitreenejä käväisin Puolarmaarissa pelaamassa double disc -kierroksen Purella ja Kanteleella lähinnä puttaamista ylläpitääkseni. Puttiprosentti ei häikäissyt ja kierrostulokset jäivät aika tavanomaiselle tasolle. Seuraavan kerran kierrokselle pääseekin vasta ensi viikon lopulla, joten jännittää, miten äkkiä puttaustaito ruostuu. Aiemmin kyky on kadonnut talven aikana tai viimeistään keväällä niin pahasti, että sitä omaa tyyliä haetaan sitten taas monta kuukautta kesällä.

Loppusyksyn ja talven aikana on tavoite päästä muutamiin viikkokisoihin käväisemään pientä virettä ylläpitämään. Sää toki vaikuttaa omaan pelaamisharrastukseen melko lailla paljon, mutta ehkä tänä talvena saatan kokeilla jo narujenkin teippaamista muutamiin kiekkoihin.

14
Näinpä tuntuu tekevän, ero palkintosijan "olin hyvä" -tunteesta ykkössijan "olin paras" -fiilikseen oli isompi kuin aavistin.
Ja ensimmäinen kerta on aina erityinen. Tätä on syytä tavoitella uusiksi  :)

Kiitos!

15
Kun henkisesti totesin kisakauden päättyneen voitokkaasti Syysmyrskyyn, tuli helpommaksi hyväksyä pimenevät illat ja kylmenevät säät. Ratoja en ehdi enää kiertää kuin ehkä viikonloppuisin mutta ainakin alkusyksy on sujunut siitä huolimatta ilman pahempia vierotusoireita. Lähikentälle sain jälleen iltavalaistuksen, jossa koitan ehtiä käymään vähintään kerran viikossa pitämässä jonkinlaista heittovirettä yllä. Puttitreenit pitää sitten ajoittaa viikonloppukierroksille. Seuran hallitreeneistä ei ole vielä kuulunut uutisia mutta toivoisin niidenkin alkavan viimeistään ensi kuussa. Aiempina syksyinä oli hurjia tavoitteita keksiä jokaiselle hallivuorolle joku teema, jonka mukaisia heittoja harjoittelisin, mutta tuon toteutuminen taisi jäädä heikolle tasolle ja vähän sama päämäärättömyys vaivaa myös kenttätreenejä. Tyhjää parempi kai silti.

Syksyllä osa radoista menee henkilökohtaiselle mustalle listalle huonon kunnon vuoksi. Viimeisin tälle listalle päässyt rata on Äijänpelto, joka tuli pitkästä aikaa kierrettyä ja olipa paikoin sellaista mutavelliä, että vaikka radalla kivoja väyliä onkin, niin ei pelaaminen siellä ihan sen arvoista kuitenkaan ole, että kierroksen jälkeen koko vaatekerta täytyy laittaa pesuun, kengät vaativat raivoisaa putsausta ja kiekot olisi hyvä suihkuttaa myös. Toisenlaisella varustuksella toki voisi pärjätä paremmin, mutta kun ratavaihtoehtoja on, niin itselle helpompaa on vain suunnata muualle.

Omalta osalta kauden viimeinen rating-päivitys toi toivotun korotuksen ja kauden tavoite täyttyi. Pistemäärä nousi hyvin menneen Syysmyrskyn (kisan keskiarvo 937) ja toisaalta poisjääneen viime kauden ankkurikierroksen (sokkona pelattu ykköskierros Mäntsälässä Sepän Heitto -kisassa 843) myötä kymmenellä pisteellä ja talven yli rallatellaan sitten 906 ratingilla. Kattavampaa analyysiä rating-kehityksestä ehtinen kirjoitella talven aikana, mutta kauden loppurating on kehittynyt seuraavasti: v. 2017: 878, v. 2018: 891, v. 2019: 906. Suunta on oikea, vaikka kauden mittaan kierroksissa onkin melkoista ailahtelua.

Syysmyrskyn voitosta olen osannut nauttia vieläkin, lähes kaksi viikkoa kisan päättymisen jälkeen. Se oli minulle ensimmäinen missään yksilölajissa saavuttamani virallinen kilpailuvoitto, joten koko tilanne palkintojenjaosta jälkifiilistelyihin on ollut uutta. Vaikka kyse oli vain pienestä kisasta, on tapahtuma henkilökohtaisesti ollut suurempi. Hyvillä mielin siis jatketaan syksyä eteenpäin kohti pitkää ja synkkää talvea.

Sivuja: [1] 2 3 ... 30