Tuohon henkiseen puoleen ois mullakin yksi kysymys. Miten sä näet tavoitteen asettamisen kierrokselle / kisaan?
Tuntuu että kun harrastelijoilla tulostaso vaihtelee rankastikkin, niin tavoitteet asetetaan hieman vääristynein odotuksin ja sitten petytään ja turhaudutaan. Toisaalta realistisemmat tavoitteet eivät tunnu palkitsevilta jos se oikeasti hyvä kiesi-/kisaonnnistuminen on kuitenkin huimasti kovempi.
"Älä aseta itsellesi odotuksia" taas on täysin mahdoton ajatus, jollei sitten ole joku Shaolin munkki.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta viimeinen virke on lähellä totuutta. Munkeiksi ei meistä ole, mutta tuohon ajatukseen kannattaa pyrkiä.
Muistan opettavaisen tarinan:
Pelasin jälleen kerran aivan hirveää kierrosta. Heitot lähtivät ihan mihin sattuu ja melko nopeasti jäin kierteeseen, jossa jokainen virhe tuntui kasaantuvat edellisen päälle ja mieli alkoi korjata heittoja perustuen edelliseen, keho alkoi jäykistyä ja aloin ennen kaikkea välttää virheitä. Samalla ajatus kierroksen loppupään rei'istä tuli päähän, koska tiesin lopettavani kolmeen helpohkoon birkkuväylään, jotka saamalla voisin pelastaa vielä paljon, jos vain pelaan siihen asti varman päälle ja vältän sen kaltaisen virheet, joita olin siihen asti tehnyt. No auttoiko? Ei. Mokeltaminen jatkui kuten siihenkin asti, mutta nyt päälle oli tullut ylivarovaisuus, jolla sinetöin loppukierrokseni sobotoinnin. Ryhmässäni pelasi Timo Pursio. Mukavin ja paras pelaaja, jonka kanssa olen koskaan saanut ilon pelata. Kysyin häneltä tiillä odotellessa: "Mitä sä ajattelet, ja miten sä pystyt korjaamaan sen, kun koko kierros alkaa mennä päin persettä?" Timo vastasi: "Mä ajattelen, että mä heitän nyt tästä mahdollisimman hienon heiton".
En kysynyt enempää, mutta olen aivan varma että vastaus olisi ollut sama kysymykseen "mitä ajattelet kun pelaat elämäsi parasta peliä?". "Haluan, että seuraavasta heitosta tulee hyvä".
Tavoitteen asettamisessa on kyse tästä.
Kun pelaaja istuttaa mieleensä tietyn lopputuloksen - voittaa Tapani, pelata -2, saada USDGC-paikka... - hän ennustaa tulevaa eikä keskity toteuttamaan juuri sitä, mikä on sillä hetkellä tärkeää. Seuraavaan suoritukseen. Hän ei elä hetkessä ja keskity ainoaan asiaan, mikä juuri sillä hetkellä merkitsee, jolloin keskittyminen on hajonnut jonnekin, missä sitä ei tarvita ja käsillä oleva hetki jää tekemättä parhaalla mahdollisella tavalla. Ei Kimi Räikkönen ajattele takasuoran kaarretta ennen kuin kolme edeltävää shikaania on suoritettu, saati sitten mitä sanoo lehdistötilaisuudessa tai montako sarjapistettä tulee kokonaistilanteeseen. Räikkönen miettii seuraavaa mutkaa.
Formuloissa on tietenkin niin kova vauhti, että keskittymisen pitää olla täydellistä koko ajan, mutta loppujen lopuksi se ei eroa frisbeegolfista siinä, että vain seuraavalla suorituksella on väliä.
Jotta voi pelata hyvää peliä, on halun kohdistuttava hyvään peliin, ei hyvään tulokseen. Sen lisäksi täytyy hyväksyä se, että ei voi tehdä enempää kuin parhaansa ja että lopputulos ei silti ole sinusta kiinni. Tuulenpuuska kesken ilmalennon tai oksa, jota et voinut nähdä ja ottaa edes huomioon heittäessäsi tai se, että tällä kertaa muutkin pelasivat niin hyvin että jäi USDGC-paikka saamatta lähes täydellisestä onnistumisesta huolimatta. Ajattele, että heität juuri sellaisen heiton kuin halusit, hieno hyseri, joka liitelee aivan kupin juureen aivan kuten ajattelitkin - mutta joka osuu tolppaan ja rollaa outtiin. Tulos oli huono, heitto oli juuri sellainen kuin halusit. Hyväksy se. Jokaisen täytyy oppia rakastamaan lajia, heittämistä sinänsä, ei tulosta. Ei kukaan meistä ole aloittanut pelaamista tulosten vuoksi!
Toistan sen, mitä Timo minulle sanoi: "Heitä seuraavaksi mahdollisimman hieno heitto". Se on ainoa, millä on väliä. Oli sitten lämmittelemässä turnausta varten tai raffissa pelastamassa itseään takaisin väylälle, JOTTA VOI SEURAAVAKSI MIETTIÄ SEURAAVAA HEITTOA SWEET SPOTISSA. Kaikenlainen tuloksen laskeminen pitää ajatukset menneessä, johon ei voi enää vaikuttaa tai tulevassa, josta ei vielä ole mitään tietoa.
Muista, että määrität tulevaa ainoastaan sitoutumalla seuraavaan heittoosi ja toteuttamalla sen parhaalla mahdollisella tavalla. Säkitä pitkä putti. Heitä tiiltä 80 metrinen loiva annukka. Lähesty raffista korinjuureen. Katsotaan ensin, mihin kiekko menee ja mietitään sitten jatkoa. Lopputulos on sitten sen mukainen, kuinka hyvin onnistuit YKSITTÄISISSÄ SUORITUKSISSA.
"Teen parhaani ja katson mihin se riittää". Klisee, mutta niin se on.
Tässä vielä golfvalmentaja Bob Rotellan täysin ohittamaton artikkeli aiheesta:
http://www.golfdigest.com/story/rotella